Kirjoittaja Aihe: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.  (Luettu 29272 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Jii

  • replica
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #150 : Toukokuu 10, 2011, 23:28:10 »
Näillä näkymin lääkäri. :> Oikeastaan tuo ammatti on vaihdellut iiiihan koko ajan läpi elämän. Joskus lapsena halusin hirveästi olla kirjailija tai opettaja, yläasteellakin kirjailija kiinnosti, mutta mietin myös media-assistenttia, kokkia ja eläintenhoitajaa. Lukiossa ajatukset on taas vaihdelleet ihan laidastalaitaan. Aluksi olin hirveän kiinnostunut alkamaan toimittajaksi, sitten ihan tavalliseksi opettajaksi, matkaopaskin kiinnosti, diplomi-insinööriä myös mietin, kuten myös arkkitehtiä. Sitten alkoi kiinnostaa maantieto ja olin jo vuoden ainakin ihan varma, että minusta tulee maantiedon (ja mahdollisesti biologian) opettaja. Mutta kun otin asioista tarkemmin selvää, niin työllisyys olisi äärettömän huono, jonka jälkeen aloin kiinnostumaan hirveästi lääkärin työstä.

Ja se kiinnostaa edelleenkin. Välillä on tosin myös se maantietokin käynyt vahvasti mielessä, mutta on aina kuitenkin jäänyt sen lääkärin varjoon. Lääkärin työssä on hyvät ja huonot puolet. Hyviin kuuluu etenkin monipuolisuus, haastavuus, ihmisläheisyys ja auttaminen. Erityisesti tuo monipuolisuus on mulle tärkeää. En voisi kuvitellakaan tekeväni samaa asiaa päivästä toiseen. Lääkärin työssä kiehtoo myös ihan ihminen yleensä, ihmisen biologia on varmaan lukion mielenkiintoisin kurssi ikinä. <3 Ja pakko myöntää, ettei se palkkakaan mua haittaa yhtään. En mitään järkyttävän suurta palkkaa työltäni vaadi, mutten totta puhuen haluaisi huonopalkkaisenkaan työhön, vaikka ala kiinnostaisikin minua ihan valtavasti. Huonoja puolia tässä on taas se, että lääkikseen on todella vaikeaa päästä sisälle, koulutus kestää kauan ja pitkät työajatkin. Sekin vähän pelottaa ja harmittaa, että kuulemani mukaan lääkiksen ilmapiiri on myös paljon asiallisempi, kuin yliopistossa muuten. Tietty asiallisuus on hyvä juttu, mutta välillä rentouskin olisi kivaa, eikä minua hirveästi houkuta viettää aikaa paikassa, jossa ei tunnu olevankaan muuta elämää kuin opiskelu.

Erikoistumisvaihtoehtoakin olen vähän miettinyt, mutta niitä on niin paljon, etten kyllä näin aikaisessa vaiheessa osaa yhtään sanoa, että mikä se tulee olemaan. :D Lapsia minua kiinnostaisi hoitaa paljon, mutta kuitenkaan mitään kokemusta siitä ei vielä ole, että millaista se on, joten vaikeaa sanoa siitä sen enempää. Mutta kirurgiksi en missään nimessä halua. Vaikka varmasti kaikki lääkärit joutuvat ainakin jossain määrin leikkaamaan ja näkemään epämiellyttäviä asioita, niin minua ei kuitenkaan houkuttaisi yhtään leikellä ihmisen ruumista. Mutta lääkärin työssä on kuitenkin paljon niitä kiinnostaviakin puolia, joten en anna yhden jutun pilata suunnitelmiani ihan kokonaan. Tässä kun olen pääsykokeisiinkin jo lukenut ja lääkikseen hakenutkin. Vaikka nyt taitaa lukemiset jäädä joksikin aikaa, kun päätin, etten pääsykokeeseen edes mene. :> Olen valmistautunut siihen ihan liian vähän ja hankin valmennusmateriaalejakin liian myöhään, joten minulla ei olisi mitään mahdollisuutta päästä tänä vuonna sisälle. Ja lukeminen ei enää auttaisi mitään, kun pääsykoe olisi jo 2 viikon päästä.

Poissa Pentu

  • müü
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #151 : Toukokuu 11, 2011, 21:24:52 »
Aina on mahdollisuus, Jii. Sisäänpääseminen on monesti kiinni siitä, millaisia kysymyksiä kokeeseen tulee ja ainakin kerran pääsykokeissa käyneenä tietää, mitä odottaa seuraavalla kerralla. :) Kannattaa ne kokeet käydä kattomassa kumminkin. Kun menee kokeisiin rennolla fiiliksellä ja tekee sen mitä osaa, niin saattaa pärjätä todella hyvin. Ja hei, jos ei veikkaa, ei voi voittaa.

Lääkis ei kyllä mun mielestä oo yhtään sen asiallisempi tai asiattomampi kuin mikään muukaan koulutus. Toki sairaalassa ollessa on käyttäydyttävä ja pitää katsoa, ettei niissä kaikkein risaisimmissa festarifarkuissa mene kouluun, mutta yliopistolla opiskelu ei juurikaan eroa. Ainakaan Kuopiossa.
Ehkä tärkeimpänä erona esim. luonnontieteisiin(joita olen aikaisemmin opiskellut) on lääkiksen ryhmäytyminen. Kurssikavereiden naamat tulevat tutuksi ja jos on sosiaalinen tapaus, niin aikaa saa menemään vähän liikaakin kaikkeen muuhun kuin opiskeluun. Nimittäin oheistoimintaa on kaikenlaista speksistä leffailtoihin ja lenkkikerhoon. Bileet ei oo sen kuivempia tai kosteampia kuin muillakaan, mutta lääkiksen omissa bileissä on yleensä enemmän porukkaa, kun kursseja on kuusi ja joka kurssilla satakunta opiskelijaa. Toisaalta monesti käy niin, että lääkisläiset jää vähän erilleen muista opiskelijoista.

Oma tarinani menee aika pitkälle samoilla linjoilla. Haaveammattia on ollut kaikennäköistä astronautista LVI-asentajaan. Ja edelleen haaveammatti tai ainakin erikoisala vaihtelee sen mukaan, mikä kurssi sattuu olemaan menossa. Mutta siis lääkäri minusta tulee. Mitä pidemmälle opinnot etenee, sen kiinnostavammalta ala vaikuttaa. Ja erikoisalahaaveena on tällä hetkellä anestesiologia. Olisi todella mahtavaa olla tulevaisuudessa se lääkäri, joka pitää huolta, että leikkauksen aikana potilas nukkuu ja on kivuton, tai helpottaa synnyttävän oloa tai pitää ihmiset hengissä teho-osastolla tai vaikka lentää lääkärihelikopterilla. Sinänsä jännää, kun vielä viime keväänä, olin ihan että "Joo, joku nukutuslääkäri. Ei vois vähempää kiinnostaa. Miten joku voikin kestää niin tylsää alaa."
Kirurgia taas ei kiinnosta, vaikka se syksyllä vaikutti todella siistiltä. Yllättäen se onkin aika yksitoikkoista ja sitten taas sisätaudit, jotka syksyllä vielä vaikutti tylsältä onkin tosi mielenkiintoista ja samalla se on todella haastava erikoisala.

Mun haaveisiin selkeesti vaikuttaa se, mitä ehdin nähdä ja kokea. Oikeestaan ehkä ihan hyvä, että osaa vaihtaa suuntaa, kun huomaa, ettei valinta mennytkään ihan nappiin. Koska ihan kauheeta olisi se, että opiskelisi tutkinnon valmiiksi, ehkä vielä tekisi jatko-opintojakin ja sitten vasta tajuaisi, ettei ala kiinnostakaan pätkääkään. Siksi on niin hassua, kun ihmisiä patistetaan valmistumaan nopeasti ja tekemään aloittamansa tutkinto loppuun. Ei sellasta työtä, josta ei tykkää, jaksa tehdä eläkeikään asti.
Jos ei koskaan putoa, ei ikinä opi luottamaan köyteen.

Poissa hroselle

  • Princeshion
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #152 : Toukokuu 11, 2011, 22:15:15 »
Minusta tulee kolmen viikon päästä matkailuvirkailija ja ylioppilas, ainakin toivottavasti. Matkailualalle lähdin jotenkin hetken mielijohteesta, sillä koko ylä-asteen ajan minulle oli selvää, että lähden media-alalle. Sitten jotenkin vaihdoin tyyliin yhdessä yössä mielipidettäni ennen yhteishakua, ja pääsin tähän kouluun, jota olen neljä vuotta käynyt, kulkenut 40 km joka päivä paikkaan jota vihaan. Ala ei ole minua varten, ainakaan miten tuossa koulussa on koulutettu, ja koen, etten millään ole kykenevä tekemään näitä hommia, esim. hotellien ohjelmien käyttöä en osaa ollenkaan. Mutta koska ala ei tunnu muutenkaan omalta, aion nyt pitää välivuoden tai kaksi tai vaikka kymmenen ja tehdä töitä, jotain kivoja töitä, (toivotaan) ja minulle valkenisi sitten jossain vaiheessa mitä haluan oikein elämässäni tehdä. Jotakin muotiin, kirjoittamiseen, johtamiseen, elokuviin liittyvää, anyone?
"I like the Virgos. We're so much smarter than everyone else. At least we like to think so."

- Rose McGowan

Poissa Jii

  • replica
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #153 : Toukokuu 11, 2011, 22:30:41 »
Aina on mahdollisuus, Jii. Sisäänpääseminen on monesti kiinni siitä, millaisia kysymyksiä kokeeseen tulee ja ainakin kerran pääsykokeissa käyneenä tietää, mitä odottaa seuraavalla kerralla. :) Kannattaa ne kokeet käydä kattomassa kumminkin. Kun menee kokeisiin rennolla fiiliksellä ja tekee sen mitä osaa, niin saattaa pärjätä todella hyvin. Ja hei, jos ei veikkaa, ei voi voittaa.

Lääkis ei kyllä mun mielestä oo yhtään sen asiallisempi tai asiattomampi kuin mikään muukaan koulutus. Toki sairaalassa ollessa on käyttäydyttävä ja pitää katsoa, ettei niissä kaikkein risaisimmissa festarifarkuissa mene kouluun, mutta yliopistolla opiskelu ei juurikaan eroa. Ainakaan Kuopiossa.
Ehkä tärkeimpänä erona esim. luonnontieteisiin(joita olen aikaisemmin opiskellut) on lääkiksen ryhmäytyminen. Kurssikavereiden naamat tulevat tutuksi ja jos on sosiaalinen tapaus, niin aikaa saa menemään vähän liikaakin kaikkeen muuhun kuin opiskeluun. Nimittäin oheistoimintaa on kaikenlaista speksistä leffailtoihin ja lenkkikerhoon. Bileet ei oo sen kuivempia tai kosteampia kuin muillakaan, mutta lääkiksen omissa bileissä on yleensä enemmän porukkaa, kun kursseja on kuusi ja joka kurssilla satakunta opiskelijaa. Toisaalta monesti käy niin, että lääkisläiset jää vähän erilleen muista opiskelijoista.

No noinhan se tietty on. :> Mutta kuitenkin olen oikeasti ihan 100% varma ettei minulla olisi mahdollisuuksia päästä tänä vuonna sisälle, joten olen jo jollain tasolla luovuttanutkin tämän vuoden suhteen. En Galenoksenkaan kimpussa ole enää läheskään yhtä paljon kuin aikaisemmin. Kuitenkin nykyään näitä valintakokeita ja näiden vastauksia näkee netistäkin, joten olisi melko turhaa lähteä Ouluun parinsadan kilometrin päähän kokeeseen, josta mulla ei yksinkertaisesti ole mitään mahdollisuuksia saada tarvittavia pisteitä. :P Vaikka tiettyhän aina se mahdollisuus olisi, että koe olisikin todella helppo (viime vuonna taisi esimerkiksi olla aika helppo, joku sanoi että lukion tiedoillakin olisi jotenkin pärjännyt?), mutten siltikään koe, että mulla olisi tarpeeksi tietoja siihen.

Ja eihän se itse fiilis ja henki opiskeluissa tärkeintä ole, mutta jotenkin silti vähän harmittaa, että lääkis on niin erillään muusta yliopistosta, jolloin ei niin paljoa edes tunne opiskelevansa yliopistossa. Minusta kun olisi niin kivaa varsinaisella yliopistolla oleskella, mutta lääkis kun on sieltä ilmeisesti ~6-8km päässä, joten ei onnistu ei. Mutta en minä tosiaan tuommoisen anna yhtään vaikuttaa hakuun, kun lääkäriksi kuitenkin haluan. Sitten ensi vuonna uudestaan paljon enemmällä lukemisella ja laskemisella, pitää vaan toivoa että sisälle pääsen. :> Ja saattaahan se tietty olla niinkin että suunnitelmat vaihtuisivat taas, tai vaihtuisivat kesken opiskelujen/valmistumisen jälkeen niin kuin sanoit, mutten kyllä usko. Olen tästä asiasta niin varma.

Poissa miwaaa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #154 : Toukokuu 14, 2011, 19:34:48 »
Aion 100% ryhtyä laulajaksi. Mä kuolisin ilman musiikkia ja mitä muutakaan munkaltainen tyhmä, opiskelua vihaava tyttö osaisi tehä ? Oon jo pienestä asti laulanut ja oon tehny omia sanotuksiakin. Suurin osa ihailemistani henkilöistä ovat laulajia ja tiiän tosi paljon kyseisestä ammatista, että miksei :)
I'm not asleep, I'm up for the fight, into the magic.
bellafruits -> miwaaa

Poissa Minea

  • Kelvollinen leijona
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kolmas niistä Weasleyn kaksosista.
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #155 : Toukokuu 30, 2011, 02:39:27 »
Halusin pienen ihan sairaasti poliisiksi! Aina kun näin miehiä/naisia niis sinisis kaduilla, piti sitten hehkutella äitille ja isälle, että tollaisen uniformun mäkin joskus sitten puen ylleni! Ja tuo haaveammatti säilyi aina 7.luokan loppuun asti, kunnes sitten yläasteen ajaksi tulevaisuuden mahdolliset suunnitelmat vaihtui lääkäriin, mutta kun ei. En koskaan oikein osannut irrottautua tuosta poliisista, ja vielä kun olen aina ollut kamalan kiinnostunut kaikista rikosjutuista, niin jotenkin tuo poliisi ja kriminologia vain säilyivät mielessä -ja ovat siellä siis eelleen. Mutta, tiedän kuitenkin että olen myös hyvä historiassa ja kielissä, ja olen todella kiinnostunut niistä.

Olen nyt järjestön avustuksel pistänyt hakemukset menemään ulkomaille päin Anglia Ruskin yliopistoon ja London Metroon, molemmissa olisi tuo kriminologia ekana vaihtoehtona niin sosiologisena kuin oikeustieteellisenäkin aineena, mutta sitten on myös laki, sekä kielet ja historia Anglia Ruskissa yhtinä vaihtoehtoina. Saas nähdä että nappaako. Tieto siitä että pääsenkö sisään pittäis tulla kesän aikana, ja nyt vaan sitten jännitetään. Hyvät puitteet mulla kummiskin on. Elikkä joo, tällaiset suunnitelmat ja menot ja meiningit tällä hetkellä, tulevaisuudessa toivottavasti siis pääsen olemaan tekemisissä rikosten ja oikeusjuttujen kanssa.
Sunshine, daisies, butter mellow, turn this stupid, fat rat yellow.
- TU ES FOLLE ? TU ES UNE SORCIERE OU QUOI?

Poissa Peace

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • World need Peace I think please, <3
    • Always Selena
  • Pottermore: WildSnitch75
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #156 : Toukokuu 30, 2011, 16:03:34 »
Voi,  Tämä on vaikeeta :P
Kiinostun Fysiikasta,Kemiasta ja ehdottomasti Biologiasta ja Maantiedosta.
Pienenä haluaisin olla lääkäri (♥) ja Tähtitieteiljä. Mutta sitten kun tuli Maantieto ja Biologia haluaisin olla
Biologisti (Kirjoitellaanko noin?) tai Luonnontieteilijä. Joten vähän vaikeaa :D
Mutta haluaisin ehdottomasti ehkä Biologisti tai Lääkäri :)
Aurinkolennikki,sitruunakeksi
muutu tyhmä rotta keltaiseksi


-Ron Weasley VK ♥

Poissa EJR

  • Varjelusten toinen puoli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I just want things to make sense
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #157 : Heinäkuu 23, 2011, 03:54:30 »
Kirjoitin tänne joskus aikaisemmin, mutta haaveeni opettajasta ovat kuolleet (isolta osalta lukioon pääsemättömyyden takia, mutta mikäpä siinä), ja olen aika vakaasti päättänyt mennä isäni firmaan töihin. 
Nuorempana ajattelin haluta lentäjäksi, mutta se kumottiin alta sekunnin- lentäjäksi kun vaaditaan hyvä värinäkö (nimimerkikkä puna- viher- sini värisokeus)...
Sen jälkeen haaveilin  pitkään rekkakuskiksi, mutta jaah

Palatakseni nykyhetkeen, että jos nyt tulee este, etten pääsekkään isän firmaan, niin postinkantaja mieluusti varhaisjakelija, joka tietääkseni aloittaa siinä yö 2 aikaan...
MS Hirmun kapteeni!

Poissa Adéa

  • On
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Uruz
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #158 : Heinäkuu 23, 2011, 12:05:00 »
Haluan ihan ensimmäiseksi antaa neuvon kaikille, jotka haluavat opiskella yliopistossa tulevaan unelma-ammattiin: käyttäkää Vuotista hyväksenne. Itse olen huomannut yliopistolla (ja jo lukiossa) päässeeni suhteellisen vähällä vaivalla opintoihin kiinni, sillä jo sangen nuorena opettelin keskustelemaan, kirjoittamaan selkeästi ja perustelemaan näkökantojani, mikä on etenkin humanistisissa opinnoissa ollut tärkeäksi havaittu taito. Kaiken tämän opin aikoinani Vuotiksen kautta, joten kannustan kaikkia kiinnittämään tähän seikkaan huomiota, pidätte yllä Vuotiksen tasoa ja kehitytte itse kirjoittajina, sillä yliopistossa pääsette kirjoittamaan kirjoittamasta päästyänne :D

Oma äitini on toitottanut niin kauan kuin muistan seuraavia fraaseja "minä olen hoitanut kouluni, hoitakaa te omanne", eli koskaan ei ole ollut minkäänlaista painostusta koulutussuuntaan tai toiseen. Ainoastaan kerran äitini puuttui koulutukseeni, puhuessaan minut ammattikoulun sijasta lukioon. Olen tästä kiitollinen, sillä muuten en olisi löytänyt omaa kutsumusammattiani. Toinen fraasi, joka on myös kuultu äitini suusta on "hankkikaa ammatti, jossa viihdytte". Äitini itse olisi aikoinaan halunnut opiskella hotellinjohtoa, mutta tuolloin alaan liittyi pakollisen "keittiöopinnot", joihin äitini ei voinut osallistua allergioidensa takia. Sen sijaan äitini päätyi lukioon ja sitä kautta sihteerinhommiin. Ja niin kauan kuin muistan, äitini on työskennellyt lentokentällä, ja valittanut niin työstään kuin työntantajastaan. Minulla on ollut siis ihan käytännön esimerkki siitä, miten epätyydyttävä työ vaikuttaa työntekijään.

Nuorena halusin olla taiteilija, näyttelijä tai kirjailija. Joskus halusin myös palavasti paleontologiksi, mutta innostus alaan hiipui, kun tajusin että työ sisältäisi pitkälti vain hiekassa möyrimistä. Tosin eihän sitä tiedä, ehkä joskus nelikymppisenä päätän vaihtaa alaa? On hyvä muistaa, että vaikka unelma-ammatti olisikin selkeänä mielessä, eivät kaikki tosiaan pysy siinä ammatissa. Suomalainen työkulttuuri on muuttunut, eikä enää ole varmuutta siitä, että ihminen pysyy samassa ammatissa (saati sitten samassa työpaikassa) alusta loppuun, toisin kuin ennen vanhaan. Tämä tuntuu olevan monelle päättäjälle vaikea asia ymmärtää, ainakin sen perusteella, millaisia kommentteja on parin viime vuoden aikana sadellut aiheesta "opiskelijat".

Itse opiskelen kolmatta, tai siis syksyllä neljättä, vuotta Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Pääaineeni on uskontotiede ja valmistuin tänä keväänä B1-linjalta teologian kandidaatiksi. Suomeksi sanottuna minusta tulee uskonnonopettaja. Rakastan opiskelemaani alaa, olen ollut siitä kiinnostunut siitä lähtien, kun joskus muinoin minulle selvisi käsite "uskonto". Pidän erityisesti maailman uskonnoista, mutta opetusharjoittelun jälkeen totesin, että myös lukion etiikan kurssin opettaminen oli aivan mieletöntä, joten olen alkanu muuttamaan mielipidettäni toisesta opetettavasta aineesta.

Haluaisin opiskella myös historiaa, ja saada toiseksi opetettavaksi aineeksi historian, mutta kyseinen aine vaatii opinto-oikeuden, joka on itselleni sangen vaikeasti saavutettavissa, sillä en ole tarpeeksi hyvä (liian huono keskiarvo siis) saaadakseni tiedekunnan kiintiöpaikan, joten minun on otettava osaa sivuainekokeeseen. Ensi jouluna sitten jännitetään miten käy.  Mikäli opinto-oikeutta ei napsu, aion todennäköisesti suorittaa filosofian ja/tai elämänkatsomustiedon opinnot, jotta valmistuisin kahden aineen opettajaksi. Karu totuus nimittäin on se, ettei yhden aineen opettajalle löydy pääkaupunkiseudulta tai suurimpien kaupunkienkaan liepeiltä minkäänlaista duunia. Ja jos löytyykin, hakijoita on noin 60 kappaletta yhtä avointa tehtävää varten. Joten, tunkua opetusalalle on.

Itselleni on näin monen vuoden opiskelun ja "kesäloman" aikana suoritettujen kesätöiden kautta tullut selväksi se, että olen siinä mielessä aivan täysin oikealla alalla, koska en voisi kuvitellakaan tekeväni pitkässä juoksussa kesäisin töitä, joten siinä mielessä ainakin opettajien lomaedut tuntuvat minusta taivaallisilta. Tosin pitää muistaa, että loistavat lomaedut näkyvät myös palkkauksessa, minkä takia palkka on ehkä turhan alhainen mikäli miettii työn haastavuutta. Mikäli haluaa työn, joka kestää arkisin 8-16, voi opettajan ammatin unohtaa, sillä opettajan työhön kuuluu muutakin kuin pelkkkä luokan edessä seisominen. Itse tuntien valmisteluun ja kaiken näköisiin kurssitöiden ja kokeiden korjaamiseen menee valtava määrä aikaa. Lisäksi vanhempainillat, juhlien suunnittelut sekä opettajainkokoukset vievät aikaa enemmän kuin ehkä itse oppilaana/opiskelijana tulee ajatelleeksi. Itselleni taas juuri tuo ylimääräinen ekstra lisää opettajan ammatin kiehtovuutta, vaikka vastuu tuntuu välillä melkein musertavalta.

Mikäli opetusala kiinnostaa muitakin vuotislaisia, niin ihan muutama pieni fakta:

1) Alakouluun suuntautuvien opettajien nimike on luokanopettaja, joiden opetuksesta vastaa esim. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos (lyhenne OKL)

2) Yläasteen ja lukion opettajat ovat aineenopettajia, jotka hakeutuvat ensin haluamansa aineen pariin, esimerkiksi minä menin teologiseen, kun taas matematiikan opettajaksi haluava hakee ensin matematiikan laitokselle. Omissa tiedekunnissa opiskellaan ensin (tai samanaikaisesti) aineen perusteet ja syventäviä opintoja, jotta varmistetaan pätevyys opettaa kyseista ainetta muille. Oman aineen lisäksi haetaan opinto-oikeutta aineenopettajan koulutukseen, jolloin  edessä on yleensä kirjallinen koe ja tämän jälkeen haastattelu. Itse pääsin opettajalinjalle vasta toisella yrittämällä tasapistetilanteen vuoksi.

3) Mikäli luokanopettaja haluaa opettaa jotain tiettyä ainetta myös muille luokille / ylemmille luokille (esim. 7.-9.) tulee hänen opiskella sivuaineena kyseistä ainetta. Esimerkiksi luokanopettaja, joka opettaa myös englantia, on opiskellut sivuaineena englantia TAIKKA englannin aineenopettaja on opiskellut sivuaineena myös luokanopettajaksi.
Mens agitat molem.

Poissa hoippukurimu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #159 : Heinäkuu 24, 2011, 12:14:43 »
Mä oon käynyt jo yhden koulun, josta mulle tuli ammattinimike: merkonomi.
Mä nyt mietin tässä kahta alaa: sihteeri, assistentti tai vastaava (+tradenomitutkinto) tai sitten viittomakielentulkki (kävin pääsykokeissa, mutten päässyt sisälle).

Eikä mulla ole oikeasti vielä mitään hajua tulevasta. Mä kävin ammatinvalintapsykologilla ja se ois suositellut mulle muuten vaikka lukion käymistä näin toisena välivuotena, mutta mä olen niin helvetin huono matematiikassa.. Että nekin jäis varmaan riippumaan siitä.

Saa nähdä, miten tästä päätyy siihen oman alan juttuun, mikä se ikinä onkaan.
"Thousands of years ago, cats were worshipped as gods. Cats have never forgotten this."

Poissa aivokas

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Toisesta maailmasta
  • Pottermore: SunRain28775
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #160 : Heinäkuu 24, 2011, 23:34:45 »
Koska luonnontieteet kiinnostavat minua, tulee minusta mahdollisesti lääkäri. Toinen vaihtoehto on musiikinopettaja/luokanopettaja, mutta matkailualakaan ei ole poissuljettu. :) Lukion jälkeen haen kuitenkin todennäköisimmin opiskelemaan lääketieteitä/humanistisia tieteitä
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 06, 2011, 13:55:24 kirjoittanut aivokas »
Take one step closer to the borderline
Where night and day unite
This mortal coil I've gone and left behind
On holy soil

Poissa bunnypirates

  • *Insert a cool title here*
  • Vuotislainen
    • Tumblr
  • Pottermore: ScaleSand
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #161 : Heinäkuu 25, 2011, 00:46:10 »
Taiteilija tai kuvataiteen opettaja :> Toisaalta haluaisin tehdä töitä peliteollisuuden parissa, se kun on aina ollut kovin mielenkiintoista, toisaalta olisi kiva olla esim. yläasteen kuviksenope. Taiteilijan palkat riippuu ihan omasta aktiivisuudesta, ja rahaa voi tulla aika hemmetin paljon jos vaan on kysyntää. Mutta toisaalta sitten voi käydä toisin päin. Opettajalla taas on kuitenkin vakaa (normaalioloissa, that is) työsuhde mutta palkat on hanurista. Toisaalta, palkalla ei ole niin isoa merkitystä kunhan ammatista nauttii... Tai etsi rikas mies
I'm sick of feeding my soul
to people who'll never know
just how purposeless
and empty they've grown .

Poissa Satuu

  • Vuotislainen
  • Pottermore: lightelm13
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #162 : Heinäkuu 25, 2011, 00:54:02 »
No aattelin käydä ensin koirankouluttaja koulutuksen kannuksessa tms. Sitten suuntaan psygologiseen tai johonkin koulutukseen jonka jälkeen voi auttaa nuoria. Sitten perustaisin paikan ja yrittäisin saada paikkaa julkisuuteen tms

Poissa Zipru

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HeartHazel115
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #163 : Elokuu 01, 2011, 17:58:43 »
Lapsuudessa (ja ala-asteaikoina) unelma-ammatteja olivat monien muiden tyttöjen tapaan lastenhoitaja, laulaja ja opettaja. Ihan ennen kuin menin edes kouluun oli äitini kysynyt mikä haluaisin isona olla. Olin fiksuna tyttönä vastannut "mummo" :--D Ehkäpä vielä joskus..

Mutta siis joo, yläasteella päähäni tuli ajatus opettamisesta, eritoten ruotsin kielen opettamisesta. Silloinen ruotsin opettajani oli ihan mielettömän mukava ja motivoiva ja ruotsi oli koko yläasteen ajan 10 todistuksessa. Myös pakollisten angstivuosien jälkeen mielessä oli psykologin ammatti. Tämä ajatus säilyi päässäni pitkälle lukioon, kunnes jossain vaiheessa ymmärsin ettei minusta tosiaan ole siihen. Ihan senkin takia, että opiskelemaan on niin vaikea päästä ja toiseksi siksi, että opetus on erittäin teoriapainotteista. Lukiossa huomasin jo kuinka halu on suuri tehdä omilla käsillä.

No, lukion viimeisellä luokalla jotenkin iskostui päähän ajatus hoitoalasta. Olen aina ollut tietyllä tavalla empaattinen ihminen ja ihmisbiologia on aina kiinnostanut. Kuitenkaan lääkäriä minusta ei koskaan voisi tulla sen takia, kun olen niin huono kemiassa. Jossain abipäivillä sitten päästiin tutustumaan AMK:ien tarjontaan ja siellä menin hoitoalaa esittelevien puheille ja naps, sieltähän sitten sen keksin. Hoitajaksi, tarkennukseksi vielä terveydenhoitajaksi. Nyt sitten opiskelen ekaa vuotta Jyväskylän ammattikorkeassa enkä voi muuta kuin sanoa että tämä on se minun ala. :) Nyt parin viikon päästä alkaa eka harjoittelu, jaiks jännittää! Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta nyt tuntuu siltä että tuo on se juttu.
harry you are so loved, so loved

Poissa Kummitus

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #164 : Syyskuu 29, 2011, 06:58:45 »
Pienenä minulla oli monta ammattia tiedossa mutta nytten on vain pari ja en tiedä sovinko minä niihinkään. Ihme se kyllä on ku pienenä tietää miks haluu mutta sittenku kasvaa ni ei tiedä ja lopulta on ihan muussa paikassa töissä minne pienenä ajatteli itsensä.
I can always make you smile.

Poissa Jäätelö

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #165 : Joulukuu 02, 2011, 22:50:18 »
Itse olen pienestä asti unelmoinut poliisin ammatista ja nyt olenkin turvallisuusalalla ammattikoulussa.
Mutta ysillä kun piti päättää mihi kouluihi hakee nii olin iha varma et meen lukioo ja päättänyt jo aineet, mitkä kirjotan ylioppilaskirjoituksissa, että pääsisin hakemaan lääkikseen. Noo sit kuulin tuosta turvallisuusalasta ja sinnehä se tie sitten vei. Tarkoitus olisi kyllä amiksen jälkeen mennä lukioon ja sitten hakea lääkikseen. Tällä hetkellä se on vähä niinku et haluan lääkäriks 70prosenttisesti ja poliisiksi sitten 30prosenttisesti. Pidan todella paljon tästä turvallisuusalasta, mutta kuitenkin lääkärin ammatti houkuttaa enemmän, mutta saa nähdä riittääkö aivot lääkikseen:D Olen kyllä hyvä kemiassa, fysiikassa ja ehdottomasti bilsassa.
"Only I can live forever"

Poissa Lunar

  • In Noctem
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: OwlPurple13890
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #166 : Joulukuu 09, 2012, 14:39:46 »
Herättelenpä tässä vanhaa aihetta eloon.
Eli, unelma-ammattini on vuosien aikana vaihdellut paljonkin. Joskus halusin olla eläinlääkäri, niin kuin varmasti moni tyttö on joskus halunnut. Viime vuosina olen kuitenkin tajunnut, että se ei ole minulle sopiva ammatti. Minua alkaa ällöttää todella helposti kaikenlaiset sisäelimet ja haavat. Meidän piti pari kuukautta sitten biologian tunnilla leikata simpukkaa, enkä pystynyt edes siihen. En halua tietää mitä tapahtuu kun leikkaamme kalaa ja sian sydäntä...

Mutta jos nyt siirtyisin kunnolla aiheeseen, eli mikä on toiveammattini tällä hetkellä. Se on todella muuttunut paljon, sillä nykyään haluaisin olla diplomaatti. Tai oikeastaan kaikkein suurin haaveeni on tulla joku päivä suurlähettilääksi, mieluiten Islannin. Mutta ennen sitä on oikeastaan melkeinpä pakko olla diplomaatti, joten siihen tähtään ensimmäisenä. Ainut ongelma on se, että diplomaattikoulutukseen hakee vuosittain yli 800 ihmistä ja vain noin 3 prosenttia lopulta pääsee. Toivon, että tarpeeksi kovalla yrittämisellä pääsisin.

Ja koska tuonne diplomaattikoulutukseen on niin vaikea päästä, pitäisi minulla varmaan olla varasuunnielma. Kovin tarkkaa sellaista minulla ei ole, tulkin ammatti voisi tosin olla kiva. Mutta siis ensisijaisena vaihtoehtona on tuo diplomaatti ja sen jälkeen toivottavasti suurlähettiläs ;)
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 10, 2012, 09:30:23 kirjoittanut Lunar »
The end
The songwriter's dead

Poissa serpensortia

  • Aamu-usva
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Have a cup of tea.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #167 : Joulukuu 09, 2012, 16:06:16 »
Tämähän on yksi suosikkiaiheistani ^^

Toiveammatteja on minulle iän (jota on peräti 14 vuotta) myötä kertynyt aika komea lista.
Pienenä halusin aina joko prinsessaksi tai "sirkustytöksi", jonka jälkeen alkoivat eläimet kiinnostaa, ja muutaman vuoden eskari-ikäisestä ylöspäin halusinkin eläinlääkäriksi.
Viidennen luokan tienoilla haaveammattini olikin yhtäkkiä astronautti, joka laimentui puolessa vuodessa liikenne- ja hävittäjälentäjäksi.
Eipä kauaakaan, kun halusinkin olla Suomen ulkoministeri, ja sen jälkeen Hollywood -tähti...
Seitsemännen luokan aikana minulle kehkeytyi mielikuva itsestäni psykiatrina, taiteilijana ja kirjailijana, jotka tälläkin hetkellä kiinnostavat eniten käärmeiden kasvattajan ohella. Tuo taiteilija ei kuitenkaan ole kovin todennäköinen vaihtoehto... Ehkä nykytaidetta :D
Tämänhetkisten arvosanojen perusteella näyttäisi siltä, että ensin tsykkiin luonnonteidelinjalle ja sitten lääkikseen ja erikoistuminen psykiatriksi, ihmismieli kun kiinnostaa niin kauheasti :).
Vaihto-oppilasvuosi on haaveissa, joten sitäkin katsotaan...
Kirjailijat eivät kovasti tienaa, ellei satu olemaan maailmankuulu, mutta ala kiehtoo silti :)
Käärmeitä voi toki kasvattaa toisenkin ammatin ohella, kunhan on aikaa matosillekin<3 joten ehkä toiveeni toteutuu tulevaisuudessa :)
Kaikki on vielä auki, mutta aikaa on...

// Ja kauheinta mitä kuvitella saattaa:
Opettaja. Eieiei. Älkää käsittäkö väärin, on se hieno ammatti ja tiedän, ettei täällä ilman opettajia olisi missään järkeä ja kaikki olisi sekaisin.
Mutta kun äitini on opettaja. Ja äidin isä oli opettaja... Vaikuttaisi ensinnäkin säälittävältä jatkaa äitinsä jalanjäljissä, kuin ei olisi omaa päätä lainkaan. Opettajilla on sen lisäksi aivan liian pieni palkka työhön nähden. Ylitöitä ja kokeiden tarkistamisia ja ties mitä vanhempainiltoja... Juu ei kiitos minulle, vaan ehkä jollekin muulle :)
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 10, 2012, 20:46:04 kirjoittanut serpensortia »
"We'd apologize for being the best house...
But we don't really want to."

Poissa annips

  • siipienrepijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • But I'm just a ghost
  • Pottermore: DawnNewt14590
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #168 : Joulukuu 10, 2012, 19:55:04 »
Mä en osaa kyllä sanoa yhtään, että miksikä haluisin.

Pienenä halusin (ihan realistisia nämä ihme kyllä ovat) perhepäivähoitajaksi tai sitten vähintään eläinlääkäriksi. Mutta minulla menis hermot noiden uhmaikäilijöiden kanssa ja nykyään fobioin pahemman laatuisesti verta. Siis paperihaavatkin pyörryttää. Okei, eli ei mitään lääketieteellistä :D Oon nimittäin kerran pyörtynyt, kun katoin Teho-osastoa :D

Noiden jälkeen mulla ei oo ollut _mitään_ ammattihaaveita, eli kuusivuotiaana tehtailin viimeisen "ihan 100% varman toiveen", joka oli siis toi perhepäivähoitaja. Halusin mä kyllä vissiin jossain vaiheessa olla floristi...? Mutta siihenkin tuli sitten allergiat vastaan ja siitä on aikas hankala ponnistaa uralle.

Kirjailija ois tosiaan niin siistiä olla, mut ei sekään ihan kyllä mua oo. Rakastan kirjottamista, mutta kuten Zam sanoi, sillä ei elä. Ellei ole semmonen Jo... Ja mulla on suuria ongelmia saada tekstejä valmiiksi :D

Nyt mua on sitten alkanut kutkuttaa suomentajan työ. Haluisin nimittäin työskennellä enkun, suomen kielen ja jollakin tavalla kirjallisuuden parissa. Luin sen "Pollomuhku ja Posityyhtynen"-kirjan, joka siis kertoo Pottereiden suomentamisesta ja innostus heräsi vieläkin vahvempana. Se kuulostais sellaselta miulle sopivalta työltä. Ois aika jees.

Toinen semmoinen mahollinen olis opettajan työ. Mä tykkään opettamisesta ja varsinkin äikkää tai enkkua haluisin opettaa.

Onneks on tässä vielä MOONTA VUOTTA aikaa miettiä :)

Poissa Paw

  • käpälöivä käpälä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #169 : Joulukuu 11, 2012, 12:56:39 »
Lapsena halusin, että olisin isona eläinlääkäri tai paleontologi. Myös opettaja ammattina kiinnosteli. Yläasteelle siirtyessäni tulevaisuus oli kuitenkin peittynyt sumuverhoon mielen muututtua.

Odoteltuani kutsumustani kaikessa rauhassa, se sitten ilmiintyi eteeni varsin selväpiirteisenä. Minä halusin lääkäriksi. Panostin luonnontieteisiin, joissa jo ennestäänkin olin parhaimmillani ja kävin tutustumassa työhön keskussairaalassa TET-viikollani. Olin täysin varma siitä, että tätä minä halusin.

No, lukiossakin tein kurssivalintani lääkistä silmällä pitäen. Luin pitkää matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, biologiaa ja terveystietoa. Laskupääni ei ole ollut mikään paras mahdollinen, ja ensimmäiset kurssit olivatkin pientä taistelua. Motivaationi pysyi kuitenkin koko ajan korkealla, olihan minulla selvät tavoitteet. Loppuvuodesta kova työ alkoikin tuottaa hedelmää ja nappasin ensimmäisen kaksinumeroisen arvosanani matikasta. Myös biologiasta ja terveystiedosta tipahteli kymppejä ja kemiankin numero oli vahva kiitettävä. Mutta fysiikka. Siinä tuli vastaan aine, johon oma aivokapasiteettini ei enää lukiotasolla kyennyt. Ensimmäisestä kurssista onnistuin vielä saamaan kahdeksikon, mutta sitten alkoi seiskan linja. Aloin epäillä itseäni. Fysiikalla kun on lääkiksen kannalta ratkaiseva osa. Minun piti miettiä vaihtoehtoja. Unelma lääkärin urasta ei kuitenkaan kuollut.

Taistelin läpi viisi fysiikan kurssia, jonka jälkeen luovutin. Motivaationi kyseisen aineen opiskeluun oli nollassa. En enää yksinkertaisesti jaksanut sitä ainaista turhautumisen tunnetta, kun en vain osannut. Pitkä matikkakin, joka oli tuntunut aluksi kovin vaikealta, oli kymmenen kertaa helpompaa ja mukavampaa kuin fysiikka. Lopettaessani fysiikan sain myös sanoa katkerat hyvästit lääketieteelliselle.

Näillä näkymin minusta tulee proviisori, joka saattaa loppupeleissä osoittautua paljon paremmaksi vaihtoehdoksi kuin lääkäri. Olen vähän huono ihmisten kanssa ja pelkään vähän liikaa verta ja piikkejä. Vastuukin on lääkärillä hirvittävän suuri. Lisäksi en oikein löydä itsestäni suurta halua auttaa ihmisiä, joka on kai ammatin keskeisimpiä vaateita. Ei, proviisori tuntuu oikein hyvältä urasuuntaukselta.

Itselleni on pienestä pitäen iskostettu rahan merkitystä, jonka vuoksi palkkojen suuruusluokat ovat vaikuttaneet suuresti toiveammatteihini. Voisin kuitenkin leipätyöni ohella opiskella jotakin vähän vähemmän kannattavaa alaa. Etenkin taiteilijagraafikkona toimiminen kuulostaisi unelmien täyttymykseltä, taiteet kun ovat aina olleet sydäntä lähellä.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 12, 2012, 17:07:44 kirjoittanut Paw »
Deep into that darkness peering,
long I stood there, wondering, fearing, doubting,
dreaming dreams no mortal ever dared to dream before.

Poissa Dewie

  • Vuotislainen
  • Pottermore: HazelNight86
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #170 : Joulukuu 11, 2012, 15:33:02 »
Minusta pitäisi keväällä valmistua kulttuurituottaja ja toivon, että se on myös "lopullinen" urani. Mikään muu ei ainakaan tällä hetkellä kiinnosta. Tulevaisuuden kuvathan eivät ole kulttuurituottajalle mistään hienoimmasta päästä vaan vakituista on suht vaikea löytää, etenkin näin vastavalmistuvana tuottajana.

Mutta, periksi ei anneta! Kulttuuri on onneksi niin laaja käsite, että kyllähän sitä nyt jotain löytyy. Haaveissa olisi tuottajan hommia konserttien/festareiden, tanssin tai teatterin parissa. Todellinen unelmatyöpaikka olisi Suomen Kansallisbaletin tuottaja. Tai edes siivoojatäti siellä, yhyyy :)

Olin abikeväänä vielä täysin varma, että minusta tulee toimittaja. Hakuvaiheessa olin kumminkin sen verran realistinen, että tajusin etsiä backup planin, sillä tiedotusoppia on niin vaikea päästä lukemaan (etenkin jos ei lue valintakokeeseen...köhköh). Kokeilin sitten kulttuurituottajaa ja johan osui ja upposi enkä ole toimittajan uraa paljoa kaivannut :)
Olen esihistoriallinen käärme joka ulvoo ja murisee! -Pikku Myy-

Poissa hanhyokkasikimppuuni

  • Kalpa Kassinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Nobody's Perfect
  • Pottermore: FrogMarauder14005
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #171 : Tammikuu 14, 2013, 21:15:22 »
Jänskä kysymys, johon en ole ikinä osannut vastata. olis cool olla tanssija ( mahdotonta) tai näyttelijä. Tuskin musta kumpaakan olisi... Haaveita pitää olla. Ihailen kirjailijoita ja lääkäreitä. Realistista (voiko näin sanoa) tulevaisuuden kuvaa mulla ei ole, mutta enköhän mää jotain keksi.........

//Muoks Olen vihdoinkin keksinyt itselleni haaveammatin, minusta tulee graafinen suunnittelija!!!! Saan piirtää lehtikuvia ja kaataa Demin kuvauksia varten kynsilakkoja, unnitella kirjankansia..... Niiiiiin mulle tehty homma!
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 27, 2013, 15:54:36 kirjoittanut hanhyokkasikimppuuni »

Poissa ghostie

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DFTBA
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #172 : Tammikuu 14, 2013, 22:48:07 »
Ääh, tämä on niin vaikea kysymys!
Ja vuoden päästä pitäisi varmaan olla jo joku realistinen suunnitelma jos silloin alkaisi hakea jatko-opiskelemaan.
Kaikkein realistisin idea, joka minulla on, on varmaanki se, että hakisin opiskelemaan diplomi-insinööriksi, ehkäpä tietotekniikan puolelle tai jotain vastaavaa. Mutta ei sekään enää tunnu kauhean realistiselta. Epäilen kykyjäni ja tuntuu, että tuskin edes pääsisin opiskelemaan sellaista.
Jotain pääni sisällä olevia salaisia ideoita on esimerkiksi kirjailija. Olisi todella hienoa olla kirjailija, mutta en ole niin hyvä kirjoittaja ja se olisi ihan liian stressaava ammatti minulle. Stressaan hyvin helposti. Toinen idea on jokinlajin muusikko, ehkä vain biisintekijä? Mutta sekin on hyvin epärealistinen ajatus.
Olen myös halunnut aina auttaa ihmisiä. Olisi kiva tehdä vaikka jokinnäköistä hyväntekeväisyys juttua, mutta minusta tuntuu, että en pysty hylkäämään ideaani 'akateemisesta tulevaisuudesta'. Olen niin monta vuotta halunnut opiskella yliopistossa vähintäänkin maisterin tutkinnon ja vaikka en uskokaan pääseväni helposti yliopistoon/korkeakouluun niin yritävän varmaan ainakin muutamaan otteeseen, koska se nyt tuntuu kuitenkin sopivalta tavoitteelta heti lukiosta valmistumisen jälkeen. Toivottavasti osaan sitten vuoden päästä valita jonkun sopivan alan.
"'Cause I need Harry Potter like a grindylow needs water"
11 years and counting ♥

Poissa free elf

  • Levoton Tuhkimo
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Best For Last
  • Pottermore: NimbusGold26366
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #173 : Tammikuu 15, 2013, 18:44:49 »
Tämä on kysymys mikä on viime aikoina herättänyt paljon keskustelua omassa kaveriporukassa, vaikka kaikki me ollaankin vasta toisen asteen koulutukseen pyrkimässä... Yhtäkkiä pitäis kuitenkin jo vähintään alustavasti tietää, mitä aineita haluaa opiskella, ja koska jotkut kyseisistä aineista voivat kolmen vuoden päässä häämöttäviin jatko-opintoihin vaikuttaa, tulee eteen tilanne, jossa on ruvettava miettimään tulevaisuutta aivan uudelta kannalta.

Pienenä halusin ballerinaksi ja eläinlääkäriksi niinkuin varmasti monet muutkin. Haaveet erityisesti balettitanssijan urasta ovat kaatuneet, sillä en eläissäni ole lajia kokeillut saati kunnolla harrastanut. Menneisyyden toiveista löytyy myös prinsessaa, poliisia ja monenlaisia taiteilijoita.

Nykyään, kun yritän löytää realistisen suunnan elämälleni, on mietteissä käväissyt mm. toimittajan ja lääkärin ura sekä luonnotieteellinen ala, (enkun)opettajankin ura kiehtoo. Akateeminen ammatti kuitenkin. Toimittaja ammattina on kuitenkin nykyään sen verran huono ajatus, etten tiedä voiko sitä realistiseksi suunnitelmaksi tosissaan väittää. Olen onnellinen, että tieni käy vasta lukioon ja tekemäni päätökset ovat vain suuntaviivoja tulevalle uralleni (jos sellaista minulle koskaan syntyy).
Never let a stranger create your own destiny

Poissa Bloody Princess

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Mikä sinusta tulee "isona"? vol 2.
« Vastaus #174 : Maaliskuu 19, 2013, 16:53:43 »
Itse haaveilen suunnattomasti näyttelijän ammatista, mutta koska opiskelupaikan saaminen on Suomessa äärimmäisen hankalaa, en luota onnistumiseeni kovinkaan paljoa. TeaK ottaa vuosittain sisään noin prosentin hakijoista ja Nätykin on vähintäänkin yhtä kivinen tie. Tarkoitus olisi kuitenkin yrittää, vaikka realistisempiakin ammatteja on mielessä. Olen miettinyt että hakisin kumpaankin viisi kertaa sitten lukion, jos eivät ovet siinä ajassa aukea niin se on sitten voi voi.

Voi olla että vuosia kestänyt koulukiusaaminen sai minut sisuuntumaan siinä määrin, että haluan näyttää että minusta voi tulla sortamisesta huolimatta ihan mitä haluan. En kuitenkaan ole periaatteessa mitenkään kunnianhimoinen ja arvostan kaikkia muitakin ammatteja - kai se pääsyy on se, että tajuaisin minussa olevan potentiaalia voittaa itseni. Olen muutenkin ollut aina kiinnostunut taidealoista ja kasvanut sellaisten tuotoksia ahmien ja ihaillen.

Olen kyllä harrastanut teatteria siinä määrin, että lähes koko alakoulu tuli vietettyä näytelmäkerhossa (se lopahti tieni loppupuolella) ja yläasteen sekä lukion aikana olen käynyt ilmaisutaitoa, mutta seiskaluokalla puhjenneen masennukseni vuoksi ihan varsinaisissa harrastelijateattereissa oleminen tyssäsi sekä seitsemännellä että tänä vuonna. Osin sen vuoksi en usko itseeni hirveästi, mutta olen miettinyt että hakisin noiden yliopistojen teatteripuolten lisäksi myös Lahden kansanopiston teatterilinjalle, jolla voisin sitten elvyttää taitojani parempia päiviä odotellessa. Minussa on kyllä kyteviä lahjoja, mutta tarvitsen aina vähän aikaa pyristellä ulos kuorestani.

Se on yksi syy luottamuksen puutteelleni TeaKin ja Nätyn pääsykokeissa pärjäämisen suhteen, kuten myös se, että kokeet ovat sekä fyysisesti että henkisesti erittäin rankat ja kaikkia osa-alueita tarkastellessa pisteeni eivät ole aina niin hyvät, koska minulla on esimerkiksi huono kunto ja koordinaatiossanikin voisi olla hivenen parantamisen varaa. Niitä voi toki hioa.

Olen siis ihan vakavissani tavoittelemassa pääsyä haluamalleni alalle, vaikka myönnänkin että se voi olla vain haavekuvitelmaa.

Muita harkitsemiani aloja ovat etupäässä lastentarhanopettaja ja kirjastonhoitaja. Ensimmäisestä minulla ei ole minkäänlaista kokemusta, mutta lapset ovat lähellä sydäntäni ja uskoisin ammatin olevan muutenkin kiinnostava ja palkitseva. Kirjastoalasta tiedän sen verran että olin ysiluokalla tetissä kirjastossa, ja työtehtävät ovat kyllä helposti kuviteltua monipuolisempia. Viihdyin hyvin ja tunnen, että voisin tehdä moista työksenikin kyllästymättä. Ei auta kuin toivoa, että kirjastoja on olemassa vielä kauan! Kääntäjän työtäkin olen miettinyt, mutta se ei ehkä kiehdo aivan yhtä paljoa.

Ihan ensimmäinen haaveammattini (noin 5/6-vuotiaana) oli leipuri, koska kuvittelin että saisin pitämieni aktiviteettien lomassa syödä kaikenlaista hyvää. Yläasteella taas olin paljonkin lääkärin työn perään, mutta huonohko menestykseni matematiikassa lannisti minut ajattelemaan, ettei minusta olisi lääkikseen.

Myös kirjailijaksi ryhtymistä on tullut mietittyä siinä 10-vuotiaasta asti koska kirjoittaminen on ollut rakas harrastus, mutta en usko että lähtisin kirjoittamista varsinaisesti opiskelemaan enkä edes ole varma, millaista tekstiä haluaisin kirjoittaa. Katsoo nyt, jos joskus innostun tarinoimaan niin käsikirjoituksiahan saa tarjota kustantamoille kuka vain.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 19, 2013, 16:56:58 kirjoittanut Bloody Princess »