Kirjoittaja Aihe: Sooloilua  (Luettu 557 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Cofié

  • Ankeuttaja
Sooloilua
« : Tammikuu 24, 2008, 17:52:43 »
En löytänyt topickia tälle uudelle kotimaiselle elokuvalle - lukottakaa mikäli turha tai on jo.

  • Nimi: Sooloilua
  • Valmistusvuosi: 2007
  • Tyyli: Romanttinen Komedia
  • Ikäraja: K11
  • Ohjaus: Lauri Nurkse
  • Käsikirjoitus: Katja Kallio
  • Rooleissa: Saija Lentonen, Kari-Pekka Toivonen, Kristiina Elstelä, Minttu Mustakallio, Jani Volanen
  • Ensi-ilta: 28.12.2007
  • Elokuvan kesto: 1:40
  • Elokuvan kotisivut

Finnkinojen sivuilla lukee juonesta näin:

Kolmikymppinen toimittaja, itsenäinen ja urbaani Emma lähetetään ilman ennakkovaroitusta haastattelemaan huippukapellimestari Joel Abrahamssonia. Haastattelusta tulee täysi katastrofi, mutta sen aikana Emma huomaa yllättäen ihastuvansa Joeliin - viikossa hän on korviaan myöten rakastunut.

Emma ei olisi kuitenkaan voinut kuvitella, että muutaman viikon kuluttua hän asuu maalla vanhassa talossa kaksin Joelin dementoituneen, mutta temperamenttisen äidin kanssa Joelin reissatessa maailmalla konsertista toiseen. Eikä aikaakaan kun Emma huomaa myös olevansa raskaana...


Omasta mielestäni elokuva oli hauska, pidin erityisesti anopin roolista, jossa oli Tanssii Tähtien kanssa ohjelmastakin tuttu Kristiina Elstelä.

Poissa Vilena

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Sooloilua
« Vastaus #1 : Tammikuu 24, 2008, 20:11:19 »
Kävin joululomalla katsomassa tämän elokuvan ja olin itsekin ajatellut tehdä tästä topicin, sillä ainakin minä pidin kovasti. Minulla on jotain ihmeellisiä ennakkoluuloja suomalaisia elokuvia kohtaan, ne kun jäävät usein jotenkin vaisuiksi, mutta tämä oli hyvä. Juuri Kristiina Elstelä "äidin" roolissaan oli se piristysruiske, joka istutti kaveripiiriimme monia lentäviä lauseita, kuten "älä puhu ruokasuussa!" tai "mihis se nyt aikoo kääriytyä?" Kaikilla on aina hauskaa, kun noita muistellaan. Jotenkin ihan sääliksi kävi, kun hän jossain vaiheessa alkoi kuvitella Emman omaksi lapsekseen.

Meidän seuruetta kyllä vähän musiikki-ihmisinä häiritsi se orkesterin esiintyminen, ei meinaan viulisteillakaan paljon kädet liikkuneet, vaikka niin hienosti soi soitto taustalla :P Mutta tässäkin mielessä aihepiiri oli tuttua, mikä antoi osaksi elokuvalle kiinnostavuutta. Minttu Mustakallio teki myöskin hyvän roolisuorituksen, sai minut ihan inhoamaan hahmoaan. "Emma, et sä voi koskaan tajuta tätä, tajuta meitä!" ARGH.

Ennen kuin nämä tämän elokuvan, en voinut sietää sitä trailereiden kappaletta "Anna mun mennä", kenen se nyt onkaan, mutta se kyllä sopi justiinsa tähän elokuvaan. Ja tietysti se soi päässä pari päivää leffan näkemisen jälkeenkin. Vaikka paras näkemäni kotimainen elokuva onkin FC Venus, kyllä tämäkin pääsee sinne kärkikastiin!
Humor me.