Kirjoittaja Aihe: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä  (Luettu 3616 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Solaine

  • Ankeuttaja
Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« : Tammikuu 23, 2008, 18:20:03 »
 En löytänyt mitään tähän aiheeseen liittyvää penkoessani vuotiksen "asiakirjoja" tai sitten olen vain tulossa sokeaksi. Aiheen voi siis poistaa ilman suurempia kysymyksiä..

Minulla on tällä hetkellä lukiossa opettaja, joka suorastaan rakastaa ryhmätöitä, niin minua alkoi kiinnostaa, minkälaisia kokemuksia muilla on ryhmätöistä.

Niin teettekö koulussa/työpaikalla tai muualla paljon ryhmätöitä?
Jos teette pidätkö siitä? Tai miksi et pidä?
Mitä yleensä teet ryhmätöissä? Oletko siis johtaja, ideoija vai mikä?

Tiedän kyllä, että ryhmätöiden tekemisessä on jotain hyötyä esimerkiksi ne saattavat kehittää vuorovaikutustaitoja ja opettaa yhteistyöhon. Vaikka tämän ymmärrän, en silti pidä ryhmätöistä. En ole mitenkään erityisen ujo tai mitään, saan kyllä ääneni kuulumaan, mutta en vain löydä paikkaani ryhmässä. Joskus satun joutumaan hiljaisten ihmisten porukkaan ja minulle tulee tunne, ettei ryhmätöistä tule oikein mitään. Ei niissä siis mielestäni ole mitään vikaa, mutta olisin mieluummin yksin:) On myös hieman hermostuttavaa, kun joutuu päättämään monesta asiasta muiden puolesta, koska muut ovat asennoituneet niin välinpitämättömästi tehtävään.

//Jessie poisti pisteet otsikosta.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 26, 2008, 22:40:15 kirjoittanut Jessie »

Poissa Momo

  • Varhain mummoontunut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Blogini
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä...
« Vastaus #1 : Tammikuu 26, 2008, 20:57:03 »
Minä en myöskään tykkää ryhmätöistä. Meidän luokka on niin peruslaiska, että yleensä  olen ryhmässä ainoa, joka välittää, tuleeko työstä ysi vai viitonen -> minä selvitän asiat, minä teen muistiinpanot, minä kirjoitan kalvot, muut sutaisevat nimensä alle. Toivotonta.

Toisaalta sitten taas samassa ryhmässä olo oikean päällepäsmärityypin kanssa on kamalaa. Ehkä minä mieluummin teen työt niin kuin itse haluan ja nielen vastaväitteet, kun tylsäilmeiset, tupakanhajuiset neljätoistavuotiaat eivät osallistu kuin allekirjoituksen verran.
Minäpä rakastan sinua niin paljon kuin on matkaa täältä kuuhun ja takaisin.

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« Vastaus #2 : Tammikuu 27, 2008, 18:45:03 »
Eivät nuo ryhmätyöt minunkaan lempijuttujani koulussa ole olleet, saati sitten töissä. Työskentelen mieluiten yksin ja omassa rauhassani. Tosin jos ryhmätöitä sai tehdä kavereiden kanssa, ne olivat ihan siedettäviä. Yritin kyllä aina parhaani mukaan ottaa osaa ja muutaman työn taisin tehdäkin käytännössä yksin, kun muita ei oikein jaksanut innostaa. Minusta oli muutenkin inhottavaa mennä siihen luokan eteen selittämään ryhmätyömme aiheesta, koska minusta oli ikävää esiintyä luokkatovereille. Paritöistäkään (esim. jotain keskusteluja yms.) en hirveästi pitänyt, ellei niitä saanut tehdä jonkun hyvän kaverin kanssa.

Töissäkin olen huomannut, että viihdyn paljon paremmin, kun saan tehdä töitä yksin ja omaan tahtiini. Tietysti joskus voi olla ihan mukavaa jutella jonkun työkaverin kanssa, mutta tyytyväisimmilläni olen, kun saan tunkea korvakuulokkeet korviini ja antaa käsien käydä. En erityisemmin pidä tilanteista, joissa joku työkaveri yrittää väkisellä vääntää keskustelua.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

wilmiina

  • Ankeuttaja
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« Vastaus #3 : Tammikuu 28, 2008, 19:59:35 »
Kyllä, meidän(kin) koulussa tehdään ryhmä- ja paritöitä useamman kerran vuodessa. Kun eri oppiaineissa tehdään keskimäärin yksi työ ryhmässä, vuoden yhteenlaskettava summa on valitettavan korkea. Lisäksi yksi koe on tehty ryhmissä.

Itse en pidä ryhmätöistä. Jos vain mahdollista, pyydän tekeväni yksin kyseessä olevan työn. Tein myös edellä mainitun kokeen yksin sen haasteellisuudesta huolimatta. Siihen, miksi syrjäydyn tekemään työni yksin, on syynä huonot kokemukseni ryhmä- ja paritöistä. Jo useamman kerran on tullut pientä tai isompaa riitaa niin aihevalinnoista kuin työn toteuttamisestakin, vaikka itse ehdottelen monenlaisia asioita työn toteuttamisen kannalta ja yritän olla joustava monelta eri kantilta. Olen tehnyt näitä töitä viimeaikoina sellaisten ihmisten kanssa, jotka tavoittelevat mahdollisimman korkeaa numeroa työstä (mukaan lukien minä) ja kaikki yrittävät esittää itsensä mielestä parhaita mahdollisia toteuttamistapoja työn suhteen. On mahdotonta selvitä siitä "hengissä" ja onneksi yleensä saankin tehdä yksin työt nykyään…

Mutta silti olen sitä mieltä, että ryhmätyöt ovat hyvin opettavaisia ja kehittäviä työskentelytapoja niin koulussa kuin työssäkin. Siksi niitä tehdäänkin, että ihmiset oppivat tulemaan toimeen toistensa kanssa. Vaativa työskentelylaji se silti on!

cheri

  • Ankeuttaja
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« Vastaus #4 : Helmikuu 02, 2008, 03:27:51 »
Ryhmätyö. Muistan yhden sellaisen ala-asteen ensimmäisiltä luokilta tosi elävästi. Minä ja ystäväni saatiin tehdä se. Kolmas tyttö oli plää, istuskeli pöydällä ja leikki jotain ja pälisi. Lopuksi se kinusi että "saanks mä työn oi saanks mä". Se sai työn johon ei muistini mukaan ollut tehnyt mitään muuta kuin nimensä alareunaan ja ollut tiellä.. Olen siis tiettyjen asioiden suhteen sitä tyyppiä, jonka tekee aina mieli sanoa "ei ketussa" mutta sanoo silti "kyllä kiitos". Ja muissa asioissa sitten päinvastoin, mutta yleensä aina niin, että siitä on minulle itselleni vähiten hyötyä.

Kyllähän minäkin olen vetänyt ainakin yhden työn suhteen överiksi mitääntekemättömyydelläni. Sekin ala-asteella. En muista mitä siinä tein. Jotain vähäistä sentään, mutta muut olivat niin paljon taitavampia ja minulle tuli ensimmäinen sisäinen alemmuuskompleksi ikinä. (Jos vähän aletaan jälkeenpäin liioitellen analysoimaan). Siinä missä minä osasin piirtää tikku-ukon niin toiset kaksi osasivat vähintään maalata Mona Lisan.

Mutta koska me ollaan samalla luokalla ja melkein kaikki työt on 2-4 henkeä, niin me tehdään aina kahestaan. Me saadaan niin enemmän aikaan, kun tiedetään molempien tekevän oman osansa ja nallekarkit menee tasan ja on hauskaa siinä samalla.

Tykkään ryhmätöistä jos niitä saa tehdä ihmisen kanssa jonka kanssa tulee toimeen. Muuten ei tule mitään vaikka vähän yrittäisikin. Köksässä käytännön kokeet olivat upeeta. Kaikilla kerroilla ryhmässä, jonka kanssa ei tullut yhtään toimeen. Ekalla kerralla vaan alettiin tekemään jotain safkaa sanomatta mitään muuta kuin "mä teen sen ja sen". Tokalla kerralla kaikki yritti olla kohteliaita ja odotti, että joku päättäisi asioista. Ja niin edelleen kaikki vaan samalla tavalla.

En osaa enkä halua tuoda luovuuttani esille isommissa ryhmissä. End.

Romulus

  • Ankeuttaja
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« Vastaus #5 : Helmikuu 02, 2008, 19:16:49 »
Minä en osaa pingoittaa ja minua ärsyttää yleensäkin ihmiset, jotka pingoittavat joka asiasta, kun pitää saada se paras mahdollinen numero.

Näen tässä itseni niin hyvin, ettei ihan totta. Näin käy kun yhdistää perfektionismin ja kunnianhimon. Ainakin minun kohdallani. Sanon vain, että se stressi mistä puhuit, stressaa pirusti kyseistä stressaajaakin. Sitä vain ei osaa päästää irti... Minulla on aina muutenkin mennyt nuo työt ajatuksella ensin työt ja sitten huvit. Paiskitaan mieluummin ensin se työ loppuun ja vedetään rennosti aika joka jää jäljelle. Rennosti koko aika ei toimi, kun sitten ei päästä eteenpäin siitä viime viikonlopun shoppailulauantaista, jolloin Liisi löysi upean pinkin mekon.

Peruskoulussa luokkamme oli vähän... syvältä, näin lievästi sanottuna. Jos en päässyt tekemään ryhmätyötä juuri yhden tietyn tyypin kanssa, lopputuloksena oli hyvin luultavasti minun tekemä työ, jossa oli kaikkien ryhmäläisten nimet. Tai sitten minun tekemä työ, jossa oli vain minun nimeni. Mutta se ei olekaan enää ryhmätyö. Uskon kuitenkin, etteivät opettajat ihan tyhmiä ole. Kyllä he huomaavat ketkä eivät tee töitään ja antavat pisteet niille, jotka tekevät (jos täällä sattuu olemaan opettajia, niin älkää puhkaisko kuplaani - haluan oman mielenrauhani takia uskoa näin).

Lukiossa tulen toimeen ryhmätöiden kanssa. Eivät ne ylimpiä ystäviäni ole, mutteivat enää painajaisiakaan, joiden takia pitäisi menettää yöunet. Onnekseni täällä on aika paljon muitakin 'pingottajia' , jolloin ei ihan omaksi työksi jää. Mutta juu, ei tuohon tarvinnut kuin yhden samaan aikaan onnistuneen ja hauskan ryhmätyön. Se porukka oli uskomaton.

kikeeri

  • Ankeuttaja
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« Vastaus #6 : Helmikuu 18, 2008, 20:01:37 »
Ryhmätöitä en suoranaisesti vihaa, mutta ne osaavat olla kyllä ärsyttäviä. Teen mielummin kaiken itse, vaikka selkäkyyryssä, mutta sen pitää olla omanlainen.  Itse ryhmätyön esittely on kivaa ja mielusti sen hoidankin. Saan aina ryhmääni kaikki villit ja muutenkin alisuoriutuvat, koska  opettajien mielestä saan he tekemään jotain. Olen aina se ryhmänjohtaja, valmistelia, esittäjä ja aina mielusti teenkin. Välillä kuitenkin tuntuu, että onko tämä ryhmä- vai yksintyö. Yleensä siitä muodostuu yksintyö! ;)

Nyt yläkoulussani opettajat jo ymmärtävät, että haluan tehdä yksin. He ovat niin ihania, että antavatkin tehdä. Opettajakunta lienee kuullut vaikeuksistani luokkani suhteen...

Jos joku tekee yksintyön mielummmin kuin ryhmätyön, antakaa sen tehdä. Ette tiedä miltä tuntuu olla se pariton siellä, joka saa sen luokkansa hirveimmän tyypin! Minä olen aina se ja siksi kokemuksella sanon sen!

Macy

  • Ankeuttaja
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« Vastaus #7 : Maaliskuu 24, 2008, 13:39:35 »
Jaa-a. Ryhmätyön olen tehnyt viimeksi ala-asteella. Yläasteella olen niitä kieltäytynyt tekemästä. Miksi? Koska tiedän olevani hyvä oppilas, mutta tiedän myös olevani äärimmäisen huono tekemään töitä muiden kanssa. Pelkään epäonnistumista ja pyrin aina parhaimpaan mahdolliseen tulokseen, tehtävä, mikä tehtävä. Saattaa kuulostaa erittäin itsekkäältä ja niin tekeekin, mutta teen työt yksin, sillä silloin tiedän onnistuvani ja saavani kaikenb mahdollisen opin ja kehun irti työstäni. En halua antaa muiden ihmisten pilata työtä ja en etenkään ottaa kunniaa minun tekemästäni työstä. Nimittäin tekemissäni ryhmätöissä on aina niin käynyt, että minä olen tehnyt työn ja muut samalla saaneet kehut...

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« Vastaus #8 : Maaliskuu 24, 2008, 18:10:16 »
Vihaan ryhmätöitä yli kaiken. Jos on mahdollisuus tehdä jokin asia ryhmässä tai yksin, ei ole vaikea arvata että tietenkin valitsen yksintyöskentelyn.

Olin peruskoulussa aina se, jota muu ryhmä käytti hyväksi. Jotkut ottivat minun tekemästä työstä kunnian itselleen, vaikka jouduin tekemään suurimman osan tai kaiken yksin. Etenkin sellaisissa ryhmätöissä, jotka pitäisi tehdä vapaa-ajalla, on vaarana joutua "hyväksikäytetyksi", sillä kurssin/tunnin/luennon ohjaaja ei voi valvoa ryhmän toimintaa.

Ryhmäkeskustelut ovat ihan OK, mutta niitä ei voikaan pitää ryhmätöinä jos kyseessä ei ole mikään kurssin suorittamiseen vaadittava osuus.
Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Poissa Saphire Tulenpunainen

  • Kliseitä rakastava
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • UGH!
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« Vastaus #9 : Maaliskuu 24, 2008, 23:43:58 »
Heh, kuulun niihin ihmisiin jotka inhoavat ryhmä/paritöitä. En vain kestä sitä, että kun pitää alkaa hommiin, sanon aina:"No niin, mistäs aloitetaan?" Ja kaikki ovat hiljaa. Tai jos minulla on sellainen porukka, jonka  tiedän oikein imbesilliseksi ja ääliöiksi kasautuvaan porukkaan, jätän puhumiseni suosista väliin. En vain kestä tapella asioista toisten ihmisten kanssa, joita en tunne tai he ovat typerästä porukasta.

Kavereitten kanssa on ihan älyttömän kivaa tehdä ryhmä/parityötä, kun ollaan samalla aaltopituudella. Tosin minulla on niitäkin esimerkkejä, joissa tämä kyseinen hyvä henki on toteutunut ja ei ole toteutunut:

Ensimmäisenä ryhmätyönäni lukion alussa oli uskonnon tunnilla tehtävä työ buddhalaisuudesta. Se meni tosi hyvin, saatiin ihan kunnollista asiaakin paperille. Tykkäsin kovasti. Toinen ryhmätyömme samojen tyyppien kanssa (jokta olivat jätkiä, mutta ihan uskomattoman hauskoja sellaisia, kaksi niistä ovat nykyään kavereitani. ^^) onnistui aivan loistavasti, meillä oli hauskaa, vaikka jalkani olikin turvonnut mukavasti autokolarin vuoksi. ^^'

No, kun ne asiat taas eivät aina mene hyvin. Filosofian kakkoskurssilla oli tarkoitus tehdä filosofeista esitelmä. No, sain parikseni oiiiiikein rasittavan parin, joka ei puhunut paljoa mitään. Hän teki koko työstä vain yhden osion: 3 rivin mittaisen kertomuksen kyseisen filosofin syntymästä ja asuinpaikasta ja perheestä. Vau! Itse tein loput 5 sivua kokonaan! Sain katsella kirjasta ja netistä kaikki sivut läpi ja kokosin ne hyväksi tekstiksi. Lopuksi piti liittää oma mielipide filosofista ja vähän arvostelua, ja sitten keksiä filosofin teorian mukaan jokin eettinen ongelma. Enköhän minä saanut tehdä molemmat itse, vaikka sovittiin että kumpikin tekee omansa, jotta tulee omaa näkökantaa esiin, koska tiesin jo alussa, että hän olisi hankala tyyppi. Voi hohhoijaa, hän olikin! Lopuksi hän luki mietelmiäni muodossa: "Me ajateltiin, että..." Jahha, mielipiteitäni muutettiin toisen suuhun pantaviksi, kuinka omaperäistä ja aktiivista toimintaa, jonka ansiosta hän sai ehkä 9... (Hah, minä sainkin kympin. :D Kröhöm, noniin, ei siitä sen enempää...)

Tuo jäytää niin hirveästi mieltä. Mutta toisia kokemuksia näitten ääliöitten kanssa: He vain häsäävät, huutavat mölisevät eivätkä keskity työhön, vaan puhuvat jostain aivan muusta:"Hei ryyppäsiksä viikonloppuna? Mä ainaki iha sika paljo!" Minä:"Jaa joo hmmm, pitäisi tämä hommakin tehdä tässä, jos sanoisitte että mitä mieltä olette tästä-" "Ei mut oikeesti, vähä oli siistiä ku me vaa huudettiin siellä iha sikana ja-" Mutinaa minun suustani: *Jaa ei kai auta muu kuin tehdä tämä itse...* Minä vihaan tuollaista! No, sen homman teinkin sitten ja opettaja kehui hirveästi meitä. Jahha, hyväksikäytettiin taas. Tiedän, että minun pitäisi sitten olla tekemättä mitään, mutta mieluummin teen kuin katson arvosanaani katuen kun tuli kutonen, eikä kasi jonkin ryhmätyön takia. Että näin.

Ja ryhmässä keskustelukin on tuskallista, jos toinen on hiljaa eikä sano mitään. Tai et kuule, mitä toinen sanoo koska hän mutisee. Tai sitten häsääviä tomppeleita riehuu kuin väkkärät sillipurkissa. Ei näin, ihmiset!

Joskus vain on kärsittävä tositen ääliömäisyydestä. Toivon vain ettei yliopistossa enää tarvitse ryhmistellä...!
"Minä annan kaiken ja enemmän tuli polttaa uskon mihinkään, mitä sitten jos sielun menettää. Mutta on vaan pakko roikkuu perässä."  I want stay Together Forever.

Poissa Seireeni

  • Kielipoliisi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 17 seconds is all you need
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« Vastaus #10 : Maaliskuu 25, 2008, 12:13:41 »
Muistan vihanneeni ryhmätöitä syvästi koko kasiluokan ajan, sillä silloin silloinen paras kaverini hylkäsi minut ja jäin ypöyksin. Kukaan ei siis oikein halunnut minua ryhmiinsä tai pariksensa ja joko a) päädyin tekemään työn yksin b) opettajan piti väkisin neuvotella ja maanitella minut johonkin ryhmään. Se oli äärimmäisen nöyryyttävää.

Ryhmä- ja paritöissä pitäisi opettajan mielestäni jakaa ihmiset valmiisiin ryhmiin, ettei moista mielipahaa synny. Jos taas kaikki ryhmäytyvät tai pariutuvat kiltisti ja ongelmitta niin mikäs siinä, mutta useimmiten näin ei ole. Sekään ei kyllä ole kivaa, jos ryhmän kaikki muut jäsenet ovat laiskoja ja yksi joutuu tekemään työt, tai joku jää ulkopuolelle hommista muuten vain kun ei uskalla korottaa ääntään jne. Opettajan pitäisikin aktiivisesti kierrellä ryhmien parissa ja kysellä, onko kaikilla varmasti töitä ja eihän ketään jätetä ulkopuolelle, eikä vain myhäillä pöytänsä takana.

Lukiossa meininki ei, luojan kiitos, ollut enää yhtä klikkiytynyttä kuin yläasteella/peruskoulussa. Minulla oli paljon kavereita ja sain muodostettua ryhmän helposti, mutta en pannut pahakseni sitäkään, jos ryhmät tehtiin sekoittamalla tai jos joku hiljainen oppilas tuli ryhmääni. Lukiossakaan ei kuitenkaan voinut välttyä siltä, että jokaisessa ryhmässä oli ainakin yksi lusmu, joka yritti laistaa töistä. Eipä sille sitten kai mitään voi. Meillä oli muuten yläasteella sellainen meininki, että ryhmä- ja parityön tekoa täytyi jatkaa vapaa-ajalla, mikä on mielestäni turhaa pingottamista. Lukiossa ei ryhmätöitä tarvinnut kotiin viedä, sillä kyllä sen parissa tunnissa ehti saada valmiiksi ja jos ei meinannut saada, saattoi pyytää opettajalta jonon hännille jäämistä. Pieni improvisointikaan ei ole pahaksi ;)

Mielestäni opettajan suuri mieltymys ryhmätöihin kielii opettajan laiskuudesta, sillä silloin oppilaat tekevät kaiken työn. Ryhmätöitä on hyvä tehdä että oppilaat oppivat tekemään töitä ja kompromisseja tiimissä, jakamaan vastuuta ja delegoimaan, mutta ei niitä silti aivan jatkuvasti tarvitse mielestäni olla. Pari-kolme kertaa lukukaudessa riittäisi mainiosti.
Ja naamiaiset satumaan, ne on lopuillaan
Niin seireeni vei kuninkaan

Kaoka

  • Ankeuttaja
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« Vastaus #11 : Maaliskuu 27, 2008, 14:34:24 »
Meillä joissakin aineissa on vielä lukiossakin niitä ihan tajuttomia ryhmä-parityö fanaatikko-opettajia. xP
Itse inhoan Molempia työskentelytapoja ja toisaalta moni tuntuu rakastavan.
Kun annetaan jokin työnanto niin itselle nousee heti visio siitä, millainen työn tulee olla ja minkälaisen siitä haluan.
Ja ärsyttää sitten suunnattomasti jos siihen pitää ottaa joku muu säätämään ja tekemään juttuja,
sitten on vastuussa muustakin kuin omasta numerosta ja toisaalta se toinen määrää myös minun arvosanaani.
Sietämätöntä.

Kielissä taas nämä kamalat "pelit" joita opettajat keksivät, kerrankin piti kertoa kolmen ryhmissä tarinaa
(yksi aloitti muutamalla lauseella joihin piti sisältyä jokin tietty sana ja muut jatkoivat jne..)
ja opettaja ei katsonut hyvällä, kun kieltäydyin. Ei kiinnostanut nolata itseään siinä, kun en edes ymmärtänyt mitä kaverit sanoivat. Jatka siinä sitten tarinaa sanaakaan suomea sanomatta.

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« Vastaus #12 : Maaliskuu 27, 2008, 19:30:02 »
Meidänkin koulustamme löytyy opettajia, jotka rakastavat teettää oppilailla erilaisia ryhmätöitä ja -esitelmiä. Itse en ole koskaan erityisemmin pitänyt niistä, sillä vaikka en erityisen epäsosiaalinen olekaan, tykkään päättää itse tekemisistäni enkä kovin helposti halua alistua kenenkään määräiltäväksi. Tästä syystä olenkin usein ryhmätöissä se johtaja, joka päättää mitä tehdään. Roolini ryhmässä tietysti riippuu aivan aiheesta, sillä jos en tiedä aiheesta mitään, vetäydyn joskus syrjään ja yritän sysätä kaikki työt muille. Ryhmätöiden tekeminen on kuitenkin melko rasittavaa, sillä aina pitää neuvotella kaikesta muiden kanssa, eikä saa itse päättää, mitä tehdä. Olen melko itsenäinen kaikissa koulutöissä ja haluaisin tehdä juuri niin kuin minusta tuntuu oikealta, joten ryhmätöiden kanssa tulee joskus vähän ärsyttäviäkin tilanteita, kun yritän komennella muita ja pidän omaa mielipidettäni ainoana oikeana.

Ryhmätöiden mukavuuteen vaikuttaa tietysti ihan hirveästi, millaiseen ryhmään joutuu. Yläasteella suorastaan kammosin ryhmätöitä, sillä en tullut luokkani kanssa toimeen ollenkaan, joten ryhmätöiden tekeminenkin meni aina kiistelyksi ja päätyi lopulta siihen, että jokainen teki omat juttunsa ja esitteli ne, eikä yhteistyöstä juuri voitu puhua. Nyt lukiossa olen kuitenkin päässyt todella toimiviin ryhmiin, joissa on oikeasti pystytty keskustelemaan asioista ja siten olen oppinutkin paljon enemmän. Mielestäni ryhmätöissä on hyvää se, että oppiminen ikään kuin syventyy, kun asioista juttelee muiden kanssa ja kuulee muiden näkemyksiä. Myös sosiaaliset taidot kehittyvät ryhmätöissä, joten kyllä ne mielestäni ovat loppujen lopuksi todella hyvä asia. Saattaisi olla hieman tylsää työskennellä aina yksin, vaikka silloin saisikin tehdä kaiken itsenäisesti.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Kaltsu

  • Ankeuttaja
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« Vastaus #13 : Maaliskuu 27, 2008, 19:39:09 »
Kyllähän niitä ryhmätyöhön patistavia opettajia on vuosien varrella tullut nähtyä. Tottakai se on inhottavaa, mutta ei ole kiva sille parille / pareille alkaa tinkaamaan opettajan kanssa siitä, että saisi tehdä yksin. Se juuri tekee hankalaksi tän asian. Hyviä ryhmänjohtajia ei istu joka oksalla ja ellei sellaista satu ryhmään, yleensä aina ryhmän työ sekä tulos on suhteellisen failure. Joidenkin ihmisten työelämään tällainen varhaisessa vaiheessa aloitettu sosiaalinen tapahtuma varmaan on hyödyksi, mutta väkisin siinä sitten tulee kiusattua kaikkia, niitäkin, jotka saavat nopeampia, parempia ja hermojasäästävämpiä tuloksia työskennellessään yksin. Eipä juuri positiivisia kokemuksia tältä saralta ole.

Poissa Lorainne

  • glottaaliklusiili
  • Hämykeiju
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonMist
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« Vastaus #14 : Maaliskuu 29, 2008, 12:57:45 »
En tiedä, olenko ihan omituinen, mutta minä tykkään eniten ihan siitä tavallisesta ope-kirjoittaa-taululle-oppilas-kopioi-vihkoon -opetustyylistä. Melkein kaikki muut pitävät enemmän juuri kaikenlaisista ryhmä- ja paritöistä tai muista vastaavista jutuista. En tiedä, mikä minua ärsyttää ryhmä- ja paritöissä, mutta joku siinä vaan on. Voi olla että se johtuu juuri siitä, että olen yleensä aina se, joka joutuu käskyttämään toisia; "No niin, voitasko nyt tehdä tää" ja niin pois päin. Lisäksi opin parhaiten kirjoittamalla asiat ylös paperille.

Historiassa oli tässä vähän aikaa sitten sellainen ryhmätyö, että ryhmässä piti tehdä monisteita ja vastata kysymyksiin kirjallisesti jne. Ryhmääni kuului luokan ärsyttävin pissis ja yksi ihan ok, mutta kylläkin laiska poika. Siinä me sitten yritimme "parhaamme" mukaan vastailla kysymyksiin kaiken maailman cowboysta ja intiaaneista... Homma toimi niin, että kukaan ei puhunut mitään, tuijotti vain monistetta ja jos keksi vastauksen, kirjoitti sen monisteeseen. Lopulta koko ryhmältä meni hermot ja viimeisestä monisteesta tuli tämmöinen:
Kirjoita, mihin cowboy tarvitsee mitäkin varustetta:
Hattu - ettei tule auringonpistosta
Saappaat - jos vaikka astuu liukumiinaan
Hansikkaat - saa hyvän otteen
   
jne. No, siitä tuli 9-, ihme kyllä.

Terveystiedon ryhmätyön ohjeistus taas oli seuraavanlainen: Etsi kotona tietoa omasta aiheestasi ja tehkää seuraavalla tunnilla ryhmän kanssa aiheesta tietopaketti ja tehtävämoniste. Noh, minun ryhmässäni oli yksi kiva tyttö ja luokan laiskin poika. Me aloimme sen tytön kanssa tehdä monistetta ja poika karkasi parhaiden kavereidensa ryhmään. Kohta opettaja tuli ja kysyi: "Ai laitoinko mä teidät kahdestaan?" Me emme sanoneet mitään, mutta sitten ope tajusi, että se poika oli väärässä ryhmässä. Me sitten laitoimme sen tekemään tietopakettia... Vähän tuli kyllä nurinaa: "En mä tätä haluu tehdä, kun mulla on niin p***a käsiala..." Noh, kyllä siitä ihan ok tuli. Ensi viikolla esitys...
Using the "are we", are we?

Poissa Mimmi

  • kolmen soinnun rälli
  • Vuotislainen
  • gimme danger
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« Vastaus #15 : Huhtikuu 02, 2008, 15:07:45 »
Pari- ja ryhmätyöt ovat mukavia kun sen oman partnerinsa saa ihan itse valita. Ennen näin ei ollut, koska liikuskelin kolmen ihmisen ryhmässä ja jokainen meistä joutui vuorollaan olemaan aina sen yksinjääneen kanssa. Nykyään parityöt ovat muuttuneet mukavaksi kun mulla on se "vakkaripari" jonka kanssa sitten työt yleensä hoituvat hyvin. Kirjailijaesitelmään valitsimme kirjailijaksi Grimmin veljekset ja suunnittelimme esittää sen kuminenät nokalla (eli olisimme siis esittäneet niitä brüdereitä) saksaa rohisten (molemmilla meillä kun on A2-kielenä saksa), mutta valitettavasti se ei ollut opettajan mielestä hyvä idea. Inhottavaa on että meidän opettaja kun on vain sellainen mouho että käskee ottaa tekstiä ja kuvia internetistä, jossa kaikki on mahdollista, niin lusmuimmat oppilaat pääsevät (loukkaamaan tekijänoikeuslakia) todella helpolla mutta eihän se minun probleemini ole. Mutta ne opettajan määräämät ryhmät ja parit, ah, ne ovat helvetti! Eikun siis ihan tosi, mä kun en ole mitään suosituinta sakkia enemmistön kanssa, niin se kenen ryhmään/pariksi mut määrätään katsoo mua kuin lihavaa lehmää jolla on naamassa kakkaa, vaikka olenkin hottis ja lahjakas ja... Niin, mutta siis, kaikki eivät vain tule toimeen kaikkien kanssa ja that's shit.
Keep your 'lectric eye on me babe
Put your ray gun to my head
Press your space face close to mine, love

Poissa Modera

  • Bodari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • We are waiting for you, Coraline
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« Vastaus #16 : Toukokuu 15, 2009, 08:37:26 »
Eikös liikunnan jotkut ryhmäpelitkin lukeudu ryhmätöihin?  Minä en oikein pärjää liikunta tunnilla muitten kanssa ryhmä, tai ylipäätään missä joudun olemaan muiden kanssa, Nyt olen saanut kävellä' liikuntatunnit, paitsi olin viime tunnilla mukana kun oli pesäpalloa, mutta ei opettaja tykkää ainaisesta kävelemisestä.

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« Vastaus #17 : Toukokuu 15, 2009, 19:06:53 »
Taidan olla hieman eri mieltä monien muiden kanssa siitä, että minusta ryhmä- ja parityöt ovat melkeinpä parasta koulussa. Ala- ja yläasteella en pitänyt niistä, sillä luokkamme oli täynnä velttoja häiriköitä, joiden kanssa ryhmätyöskennellessä jouduin aina tekemään käytännössä kaiken itse, ja sitä paitsi silloin olin kamalan epäsosiaalinen, enkä tullut toimeen luokkalaisteni kanssa. Lukiossa olen kuitenkin oppinut pitämään ryhmätöistä, sillä nykyisessä koulussani on huomattavasti motivoituneempia, ahkerampia ja yhteistyökykyisempiä ihmisiä, joiden kanssa tulen mainiosti toimeen. Nykyään oikea ryhmätyöskentelykin siis onnistuu :) Itse opin asiat parhaiten ryhmän kanssa keskustellessa, silloin kun ajatukset eivät jää jumittamaan samoihin ympyröihin, kun kuulee muidenkin näkemyksiä käsiteltävästä asiasta. Roolini ryhmässä riippuu vähän siitä, ketä muita ryhmään kuuluu: hiljaisten ihmisten ryhmässä joudun yleensä jonkinlaiseen johtajan/ideoijan rooliin, kun taas itseäni puheliaampien ryhmässä jätän johtajan roolin suosiolla jollekin toiselle mutta pyrin silti aina osallistumaan keskusteluun aktiivisesti. Ja yleensä olen aina se, joka tekee suurimman osan kirjallisista töistä, sillä olen nopea (ja joidenkin mielestä hyvä) kirjoittaja.

Mielestäni ryhmätyöt ovat yleisesti ottaenkin todella hyvä opetusmenetelmä, sillä ihan varmasti jokainen joutuu jossain vaiheessa elämäänsä työskentelemään isommassa tai pienemmässä ryhmässä, ja silloin sosiaalisia taitoja ja yhteistyökykyä tarvitaan. Tietysti koulussa tarvitaan myös toisenlaista opiskelua, mutta monipuoliset metodit ovat mielestäni tehokkaimmat. Lisäksi ryhmätöissä oppii tehokkaammin, kun eri ihmisten osaaminen yhdistyy. Tietysti ryhmätöiden ongelmana on aina se, että melkeinpä jokaisesta kouluryhmästä löytyy laiskottelijoita, jotka vain lipuvat ryhmän mukana tekemättä mitään. Sen takia ryhmässä pitäisikin tehdä tarkka työnjako, ettei yhdelle oppilaalle kasautuisi järjetöntä työmäärää.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa Lohikäärmelady

  • varjoenkeli
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Painovirhepaholainen
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« Vastaus #18 : Toukokuu 15, 2009, 21:10:54 »
En oikeastaan pidä ryhmätöistä. Niitä on yläkoulussa (kahdeksannella kun olen) hieman liian usein ja aiheet ovat yleensä nyt vähän niin ja näin. Saamme sentään yleensä itse päättää ryhmämme, mutta lähes poikkeuksetta, hoidan lähes kaiken tiedonkeruun.

Varsinkin nyt keväällä meillä on paljon ryhmäprojekteja yms. ja parhaillaankin yksi menossa (hissaa) ja viimeviikolla eräs biologian ryhmätyö, jossa teimme erikseen suullisenesitelmän ja seinälle ripustettavan tiivistelmän. Olimme itsepäättäämässämme kolmen hengen ryhmässä ja homma kallistui taas siihen, että minä tulin tehneeksi koko suullisen & seinälle ripustettavan esitelmän ja puhuinkin siitä puolet.
Ei se silti loppujen lopuksi nyt niin haittaa. Se vain on niin vakiintunut menettelytapa ja joskus (riippuen aiheesta) se voi olla ihan kivaakin. Pyrin aina tavallaan pitämään muut mukana työnteossa ja olen aina se organisoia. Ryhmänjohtajana olossa on hyvätkin puolensa.:)

Joskus terveystiedon tunneilla seiskalle meille yritettiin soveltaa pari- ja ryhmätöitä satunnaisilla kokoonpanoilla. Perusteena tietenkin tämä, että oppii tekemään töitä muidenkin kanssa, mikä sitten onnistuu tai ei onnistu riippuen taas täysin muiden ryhmäläisten motivaatiosta ja mielialasta. Minulle osui useimmiten se ryhmä, missä kukaan ei tehnyt mitään (tai kukaan ei viitsinyt tehdä mitään) eikä sitten itsekään viitsinyt enää niin panostaa. Ei sillä ollut silloin edes minkäänlaista vaikutusta tuntikäyttäytymiseen, aktiivisuuten tai sitten arvosanaan.
En koe oppivani juurikaan ryhmätöiden tekemisestä enkä varsinkaan kuuntelusta. Opin parhaiten kopioidessani (ja lisäillessäni omiani) opettajan muistiinpanoihin ja kuuntelemalla opettajan tarkentavaa selitystä siinä samassa. Aina koekappale, joka on tehty ryhmätyönä, jää minulle huonommin mieleen kuin muistiinpanollinen sellainen.


-Feen
-Mitä? Onko nukkumatilla muka vihollisia?
-Kahvi! Ajattele kahvia!

Poissa Musta Koira

  • Veni, vidi, vici.
  • Vuotislainen
  • libertiini
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« Vastaus #19 : Toukokuu 15, 2009, 22:29:23 »
Suurin osa porukasta täällä vaikuttaa melko ryhmä- ja parityövastaiselta, ja niin olen kyllä itsekin. Tykkään toimia itsenäisesti ja siksi myös pyrin aina itsenäiseen työskentelyyn, josta syystä voi olla ahdistavaa joutua työskentelemään parin/ryhmän kanssa. Tosin nykyään joudun melko harvoin tilanteisiin, joissa niitä pitäisi tehdä. Kouluaikojenkin muistot moisista aktiviteeteista ovat alkaneet jo unohtua... Tämä kuitenkin johtaa siihen, että jos sellaiseen nykyään joutuu, se voi olla entistä ahdistavampaa.

No, se nyt on sanomattakin selvää, että mielekkäintä pari- ja ryhmätöitä on tehdä tuttujen kanssa. Ihan vieraiden tyyppien kanssa on jokseenkin varautunut, kun ei edes tiedä, millaisia he ovat ja miten heillä on tapana toimia ja ajatella. Ja ystävien kesken voi sanoa vähän suorempaankin oman mielipiteensä, mutta tuntemattomien kanssa täytyy olla hienovaraisempi. Sitten on aina niitä lusmuja, jotka jättäisivät kaiken toisten harteille, tai päällepäsmäreitä, jotka uskovat osaavansa ja tietävänsä kaiken paremmin kuin muut.

Yliopistossa on muutaman kerran tullut vastaan tilanteita, joissa on pitänyt tehdä ryhmätöitä vapaa-ajalla. Nämä hommat kusevat aina, enkä tiedä mitä opettajat ajattelevat niitä määrätessään. Yliopistojen luennoilla on nimittäin aina niin paljon väkeä monilta eri laitoksilta, ja useimmat eivät tunne toisiaan (ellei siis kyseessä ole esim. oman laitoksen kurssi). Oman kokemukseni pohjalta tällaiset tilanteet johtavat aina siihen, että kukin kyhää tahollaan jotain ryhmätyötä ajatellen -tietämättä tarkkaan mitä pitäisi tehdä, koska sitä ei ole sovittu hyvin- ja sitten sitä yritetään hätäisesti kursia kokoon ennen sitä luentoa, jolla ryhmätyö pitäisi esitellä. Ei kukaan halua uhrata vapaa-aikaansa tekemällä ryhmätyötä ventovieraiden kanssa. Jo se, että sopisi tapaamisen sellaisten ihmisten kanssa, joihin on tutustunut vajaa viisi minuuttia aikaisemmin, tuntuu todella kummalliselta. Ja kaikki jonkun mitättömän ryhmätyön takia, josta kukaan ei nauti kuitenkaan.
-Non unde possim sed unde volo-

Gretel

  • Ankeuttaja
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« Vastaus #20 : Toukokuu 16, 2009, 00:34:57 »
Rakastan ryhmä - ja paritöitä, ne ovat oppituntien kohokohtia!
Olen aina, ja ihan aina, pomottajan roolissa, ja välillä se ärsyttää muita, mutta yleensä saan pitää pääni. Organisointi on ihanaa, ja saan toteuttaa itseäni paljon paremmin, sillä useimmiten tällaiset työt esitetään ryhmässä muille oppilaille.

Ärsyttäväksi muodostuvat ainoastaan ne, jotka eivät voi olla mitään mieltä yhtään mistään, eivät tee eivätkä kehitä mitään, mutta keksivät silti aina valittamista. Toisaalta ymmärrän heitäkin, esiintyminen on johtaminen on minulle helppoa, mutta joillekin se saattaa olla maailman kauhistuttavin asia.

Painajaismaisia tilanteita synnyttää se, että joku muu haluaisi johtaa. Minun persoonani ei kestä sitä, ja tiedän, että olen karmea ämmä jos asemaani uhataan, ja voimakkaan luonteeni takia kohtaan paljon vastustusta. Asiaa kuitenkin lieventää se, etten pelkää ketään, ja olen hyvin sosiaalinen luonne, sekä yritän tehdä parhaani ja tulla toimeen kaikkien kanssa.

Vuorovaikutustaitojen kehittäminen on mielestäni tärkeää, koska liian moni on nykyään yksin tietokoneella nysväävä tuppisuu. Sosiaalisuus, esiintymisvarmuus ja itsetietoisuus tuntuu olevan hyvin vähäinen meidän koulussamme. Luokassa on yksi tai kaksi rohkeaa persoonaa, ja siihen se sitten jääkin.

Ryhmätyöt myös eheyttävät ja tiivistävät luokkaa, sekä rikkovat tuntien yksitoikkoisuuden. Itselleni on jäänyt niistä yksin omaan positiivinen kuva.

:)

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« Vastaus #21 : Marraskuu 18, 2009, 22:35:18 »
Nuo ihanan kamalat ryhmä- ja parityöt, joku hullu on sellaisenkin asian keksinyt! Tai no, ehkä idea on sinänsä hyvä, mutta en ole koskaan nähnyt sen toimivan noin käytännössä. Vaikka sitä sanotaan, että tekemällä mukavassa porukassa oppii, mutta eihän se tietenkään ole näin: sitä joutuu opettajan määräämään ryhmään, joka koostuu aivan erilaisista ihmisistä, jotka eivät osaa tehdä töitä keskenään -> työtä ei saada kunnolla valmiiksi tai joku joutuu tekemään sen yksin muiden velttoillessa.

Teemme koulussa suhteellisen paljon erilaisia projekteja joko pareittain tai vähän suuremmissa porukoissa. Kokemukseni näistä töistä ovat sangen negatiivisia (kuten tilanne yllä), enkä siksi haluaisi niitä olevankaan kovin paljoa.

Asemani ryhmätöissä riippuu ryhmästä ja aineesta, mutta yleensä olen se hoputtaja (eli käskyttäjä, joissain aineissa selvä johtaja) sekä kirjuri (kauhealla käsialalla). Tämä perinteinen jakokin ottaa kieltämättä pattiin.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 13, 2009, 16:20:57 kirjoittanut samettiina »
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Presto

  • Mozartin kummipoika
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • ilovepasta.org
  • Pottermore: GhostDragon1391
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« Vastaus #22 : Marraskuu 19, 2009, 11:25:17 »
sitä joutuu opettajan määräämään ryhmään, joka koostuu aivan erilaisista ihmisistä, jotka eivät osaa tehdä töitä keskenään -> työtä ei saada kunnolla valmiiksi tai joku joutuu tekemään sen yksin muiden velttoillessa.

Meillä ryhmätöiden ryhmät aina arvotaan, ja minusta tämä on kaikkein paras ratkaisu. Kun samassa ryhmässä on ihmisiä, joiden kanssa ei jää juttelemaan/naureskelemaan/mitä vain muuta hidastavaa, työ sujuu paljon nopeammin. Jos saisit itse valita ryhmäsi, se aika varmasti koostuisi niistä kivoista tyypeistä, joiden kanssa luultavasti kävisi edellämainittua.

On myös tärkeää osata työskennellä erilaisten ihmisten kanssa, koska sitä taitoa todella tarvitsee elämässä.

//Taidan ymmärtää pointtisi. :)
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 19, 2009, 15:50:28 kirjoittanut Presto »
▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬
                        Stalkkaan sinua.

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« Vastaus #23 : Marraskuu 19, 2009, 15:42:32 »
Meillä ryhmätöiden ryhmät aina arvotaan, ja minusta tämä on kaikkein paras ratkaisu. Kun samassa ryhmässä on ihmisiä, joiden kanssa ei jää juttelemaan/naureskelemaan/mitä vain muuta hidastavaa, työ sujuu paljon nopeammin. Jos saisit itse valita ryhmäsi, se aika varmasti koostuisi niistä kivoista tyypeistä, joiden kanssa luultavasti kävisi edellämainittua.

On myös tärkeää osata työskennellä erilaisten ihmisten kanssa, koska sitä taitoa todella tarvitsee elämässä.

Tietenkin on hyvä, että aina välillä opettajakin valitsee/arpoo ryhmät, onhan tuo mainitsemasi toisten ihmisten kanssa toimeen tuleminen kullan arvoinen asia. Omat kokemukseni vain ovat sellaisia, että omavalintaisessa ryhmäytymisessä menen ryhmään sellaisten kanssa, jotka haluavat saada työn tehdyksi hyvin. Opettajien määräämissä ryhmissä kun olen aina joutunut sellaisten hälättäjien joukkoon :(


//Hyvä, että Prestokin ymmärtää minun vähäisen järjen juoksuni :)
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 19, 2009, 19:29:15 kirjoittanut samettiina »
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Neithan

  • Vuotislainen
Vs: Kokemuksia ryhmä- ja paritöistä
« Vastaus #24 : Marraskuu 19, 2009, 18:34:39 »
Minä en pidä ryhmätöistä tai edes paritöistä. En ole koskaan pitänytkään.

Arvostan sitä, että saan työskennellä yksin ja rauhassa. En halua muita ihmisiä ympärilleni sotkemaan ajatuksiani ja kysymään typeriä kysymyksiä. Yksin työskennellessä ei tarvitse ajatella toisen mielipiteitä vaan saa mennä juuri siihen suuntaan, johon mielii ja kuluttaa työhönsä täyden huomionsa. Pidän muutenkin yksinolosta ja arvostan ennen kaikkea hiljaisuutta. Muista ihmisistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Minulla on myös hyvin vahvat mielipiteet ja teen asiat usein mieluiten oman pääni mukaisesti. Muiden kuunteleminen on rasittavaa ja jopa ystävieni kanssa pinnani palaa helposti. Samat asiat pitää toistaa moneen kertaan ja perustella ne, vaikka ne minulle olisivatkin täysin selvät. Myös muiden epävarmuus on rasittavaa. Rakastan yksintyöskentelyä.