Kirjoittaja Aihe: Kauppareissulla (Voldemort, humor, k-12)  (Luettu 956 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa siilinpiikki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Puuskupuh
Kauppareissulla (Voldemort, humor, k-12)
« : Tammikuu 21, 2008, 17:57:13 »
Nimi: Kauppareissulla.
Ikäraja: k-12 (ei ole kovinkaan varmaa).
// Ikäraja muokattu & pyöristetty sääntömuutoksen mukaiseksi. :) -R
Juoni: Voldemort on lähtenyt Prismaan ostoksille.
Kirjoittajalta: Ficci perustuu jatkotarinaan nimeltä Jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana (katsokaa arkistoista), joka taas sen sijaan perustuu Harry Potter- kirjoihin.


Ovi siirtyi Voldemortin tieltä, kun hän astui Prismaan. Hän oli taivaltanut pitkän matkan sinne asti, sillä Prisman logo miellytti häntä hypnoottisesti. Siellä oli myös kaikkea mitä hän halusi: Ruokaa, vaatteita, viihdetavaroita ja ennen kaikkea orjia. Orjia vipelteli kaikkialla yrittäen epätoivoisesti kaupata itseään; hyvällä tuurilla orja saattoi päätyä ostetuksikin. Mutta tällä kertaa hän ei ollut orjia ostamassa, hänen pitäisi hankkia valtaistuin, josta käsin hallitsisi maailmaa.
”Äiti, katso tuota outoa setää!” ohikulkenut poika kommentoi huvittuneena äidilleen.
”Noh, noh Pentti. On rumaa osoitella toisia”, pojan äiti muistutti.
Voldemort ei tajunnut puheesta mitään, mutta pikku pojan vipattava sormi kertoi paljon ja sai hänet tarkkailemaan kriittisemmin ulkoasuansa. Mustamatkaviitta oli kieltämättä hieman paikkailtu, eikä sellainen sopisi tulevalle maailmanvaltiaalle, vähintään kärppäviitta voisi olla hänen makuunsa. Hän voisi kyllä pyytää matami Malkinilta sellaista tilaustyönä, mutta nyt kun hän oli Prismassa, eiköhän sellainen myös löytyisi. Vaateosasto ei ollut kaukana, joten hän päätti mennä sinne ensimmäisenä sovittamaan vaatteita.

”Tietääkö herra mitä etsii?” joku kaupan työntekijöistä tuli nykäisemään häntä hihasta, kun Voldemort oli jämähtänyt tökkimään hajamielisesti alusasuja.
”Jotakin juhlallista, sellaista joka kiinnittää kaikkien huomion ja he kumartaisivat minulle, myös heidän pitäisi pystyä kuolata helmalleni, jotta voisin tappaa heidät rangaistukseksi”, Voldemort vastasi ja myyjä katsoi häntä ymmällään.
”Herralla on kovat vaatimukset, mutta eiköhän täältä jotain löydy, olemmehan me sentään Prismassa!” myyjä vetäisi hänet mukaansa.
Myyjä vaikutti varsin avuliaalta ihmiseltä, juuri sellaisia hän halusi tulevaan valtakuntaansa. Pukukopissa hän ei ehtinyt edes pukea vaatteita päälle, kun ehti tulla lisää, lopputuloksena oli että pian hän uiskenteli vaatteiden seassa.
”Löytyykö mitään?” myyjä kysäisi pukukopin ulkopuolella tuoden samalla kasan vaatteita lisää.
”Tämä kauluspaita vaikuttaa lupaavalta, jos siihen lisäisi hieman säihkettä...”, Voldemort puhui vaateita suussaan.
”Mutta kyllä te jotain sen päälle tarvitsette, antakaa kun minä etsin”, myyjä sanoi ja oli pian jättänyt Voldemortin uimaan vaatteissa.
Voldemortin päästyä vaatekasan herraksi, oli päällysvaatteiden vuoro. Jotkin kutisivat ja toiset olivat liian leveitä (hänelle oli hankala löytää vaatteita, koska hän oli niin hintelä).
”Tehän näytätte oikein komealta! Vielä peruukki niin olisitte ilmetty Elvis”, myyjä kehaisi, kun Voldemort oli päässyt vaatekasan herraksi.
”Tietenkin näytän, mutta en ole vaatteista varma”, Voldemort sanoi hajamielisesti.
”Ehkä muuttaisitte mielenne, jos näkisitte miten nämä kengät sopisivat niihin”, myyjä sanoi ja Voldemort alkoi kokeilla kenkiä joita myyjä oli tuonut. Korollisista ei oikein tullut mitään, pelkkää hoipertelua. Paksua pohjallista kuitenkin etsittiin, jotta Voldemortin toive toteutuisi- hänen pitäisi olla muita kuolonsyöjiä pidempi.
”Nämä voisivat sopia”, Voldemort näytti mustia nahkakenkiä.
”Tehän voisitte ottaa nämä kaikki, niin olisi varaa valita”, myyjä ehdotti ja hän meni hankkimaan ostoskärryt.
Kassalla myyjä sai poistaa hälyttimiä hyvän aikaa, mutta lasku oli sitäkin suurempi. Kuolonsyöjien kesäretkeä ei tultaisi enää järjestämään.
”Tervetuloa toistekin”, myyjä sanoi iso hymy naamallaan ja Voldemort jatkoi ostosreissuaan, tällä kertaa lukuisia täysiä muovipusseja seuranaan.

Vaateostoksilla hän ei saanut haluamaansa, mutta hänen täytyi myöntää palvelun olevan hyvää ja kieliosaavaista. Jotta rauhottuisi hän päätti pysähtyä teelle. Kahvilassa, jonne hän meni, oli ruuhkaa, mutta sulavalla rugby liikkeellä hän pääsi kassalle.
”Ottaisin ison kupillisen yrttiteetä”, Voldemort sanoi hänen vuoronsa tultua.
”Yrttitee on ikävä kyllä loppu”, kuppilan pitäjä kertoi huulet teennäisesti mutrussa.
”No sitten otan kamomillateetä”, Voldemort huokaisi ja sai ison kupillisen lämmintä kamomillateetä.
”Se olisi kahdeksantoista markkaa”, kuppiloitsija kertoi ja Voldemort joutui luopumaan lähes kaikista vähäisistä rahoistaan, jotka olivat säästyneet vaateostoksilta.
Voldemort ei löytänyt itselleen vapaata paikkaa, mutta huomasi joidenkin ihmisten jääneen juttelemaan keskenään, vaikka heidän kahvit oli juotu.
”Poistutteko te pian siitä?” Voldemort kysyi kärsimättömänä.
”Emme ajatelleet, me odotamme tässä vielä leipiemme saapumista”, pöydässä oleva mies kertoi tylysti.
”Mitä jos te vaikka ottaisitte vain leivät mukaanne ja häipyisitte täältä”, Voldemort ehdotti mahdollisimman herttaisesti.
”Ei meille ole kiirettä”, mies tokaisi ja jatkoi puhumista naisystävänsä kanssa.
”Lordi Voldemortille ei käänetä selkää!” Voldemort vihastui.
”Mistäs te noin oudon nimen olette saaneet, onko ulkomailla noin outoja nimiä?” mies närkästyi.
”Älä nyt ole noin töykeä”, miehen naisystävä yritti väliin, mutta Voldemort keskeytti.
”Eikö nimeni herätä sinussa pelkoa?” Voldemort kysyi naama punaisena.
Mies pudisti päätään, mutta se oli hieman harkitsematonta, kun kyseessä oli itse Voldemort.
”Sitten sinä saat oppia pelkäämään minua”, Voldemort sanoi uhmakkaasti ja otti taikasauvansa esille.
Mies päästi suustaan pienen tyrskähdyksen nähdessään Voldemortin kepin.
”Mennään vain kulta, hänellä on jotain meitä vastaan”, mies sanoi huvittuneesti ja nainen katsoi Voldemorttia anteeksi pyytävästi. Pariskunta lähti hakemaan leipänsä.
Viimeinkin Voldemort pääsi istumaan, eikä kamomillatee ollut vielä jäähtynyt. Hän otti heti pari kulausta teetä rauhoittuakseen ja se tehosi liiankin hyvin. Voldemort katsoi tyynenä ihmisiä jotka kävivät ostoksilla, toisilla oli kiire, toisilla ei. Outoa oli kyllä se, että kaikki näyttivät jästeiltä, paitsi vihreä kaapuinen punatukkainen mies, joka kantoi tyytyväisenä kahvinkeitintä. Ehkä he eivät halunneet vain herättää huomiota ulkona. Punatukkaisen jäädessä töllistelemään sähköllä toimivaa leluautoa, joka kierteli ympyrää, Voldemort nautiskeli teestään. Hän lähtisi vasta yölennolla takaisin Lontooseen, joten hänellä ei ollut kiirettä. Mutta oliko hän tehnyt liian suuren riskin jättäessä kuolonsyöjät hoitamaan hänen aiotaan? Hän ei halunnut palatessaan huomata Luciuksen sisustaneen hänen makuuhuonettaan pinkiksi.
Sitten oli vielä Tylypahkaan hyökkäyskin edessä, toivottavasti kuolonsyöjät eivät taas pilaisi suunitelmaa, kuten ennustuksen suhteen kävi. Harry Potterista olisi vielä hänelle vaivaa, mutta hän hoitelisi hänet. Jos kaikki menisi hyvin, olisi ministeriön vuoro. Sitten pitäisi varmaan kaapata jästihallitus ja sitten olisi muiden maiden vuoro. Voldemort naureskeli itsekseen tyytyväisenä, pian kaikki kumartaisivat hänelle ja hän saisi ansaitsemansa huomion. Mutta ehkä hänen pitäisi kuitenkin hankkia jotain tuliaista kuolonsyöjillekin, jotain mistä hän itsekin hyötyisi. Hän joi teensä loppuun ja meni ensimmäisenä leluosastolle.

Leluosastolla oli kaikenlaisia kiinnostavia häkkyröitä nukeista autoihin. Erityisesti häntä kiinnosti pörröinen päiväkirja. Hän voisi piilottaa siihen salaisuuksiaan, kun viimekertainen oli mennyt rikki. Ehkä kuitenkin oli parempi, että hän sulloi muistonsa pulloihin, kun hänellä kerran oli ajatuseula odottamassa Tylypahkassa. Myös häntä kiinosti seurapelit, niistä kaikki hyötyisivät. Hän löysikin lupaavan pelin nimeltä RISK, maailmanvalloituspelin johon saattoi osallistua jopa kuusi pelaajaa. Pian hän pääsisi soveltamaan peliä isommassa koossa, mutta käyköön tämä verryttelyksi. Voldemort otti lautapelin mukaansa ja meni ostamaan sen.

Seuraavaksi olikin valtaistuimen vuoro ja hän tiesi jo mistä etsiä- huonekaluosastolta. Sieltä löytyi melkein mitä tahansa, millä voisi huoneensa täyttää. Sieltä löytyi pehmeitä sohvia, ruokapöytiä ja tuoleja, mutta ei yhtään kullattua.
”Tiedättekö, mistä löytyisi kullattu tuoli, joka kävisi valtaistuimesta?” Voldemort kysyi työntekijältä.
” Buckinghamin palatsista”, työntekijä vitsaili, mutta jatkoi puhumista huomatessaan Voldemortin kiinnostuneen katseen, ”ehkä meiltä voisi jotain varastosta löytyä... Onko mitään erikoistoiveita?”
”Se voisi olla sellaista suomalaista muotoilua, kun se on kerran alennuksessakin”, Voldemort tuumasi ja työntekijä kirjasi muistiin.
”Kullattu tuoli, kävisi valtaistuimesta, suomalaista muotoilua, selvä, katsomme mitä voimme tehdä asialle”, työntekijä ilmoitti, ”Tarvitsisimme vain osoitteenne, niin voimme ottaa yhteyttä.”
”Osoitteeni on kyllä salainen, mutta ehkä sen voisi lähettää Severuksen kodin kautta”, Voldemort tuumi ja kirjoitti osoitteen paperille.
”Hyvää päivän jatkoa”, työntekijä toivotti, kun Voldemort poistui.

Seuraavaksi Voldemort päätti käydä eläinosastolla, sieltä voisi löyty jotain syötävää Naginille. Nagini ei ollut ikävä kyllä päässyt mukaan, kun ei hän voinut sitä rahtiinkaan jättää, joten Nagini ei itse voinut valita syötävää. Naginille olikin hankala löytää syötävää, mutta työntekijöiden avustuksella Voldemort löysi pakastettuja vastasyntyneitä hiiriä, niistä Nagini voisi pitää. Kassalla Voldemort joutui odottamaan vuoroaan. Odottaminen kävi pitkäksi, mutta sitten tuli hänen vuoro.
”Maksatteko kortilla vai käteisellä?” kassaneiti kysyi.
Voldemort tunnusteli taskujaan, ne olivat tyhjät. Rahat olivat loppuneet kesken ostoksien. Onneksi Voldemort tiesi mitä tekisi.
”Good bye, you suckers!” Voldemort huudahti ja juoksi tiehensä väistellen ohikulkevia orjia ja heitellen yksitellen muovipussejansa esteeksi.
Näin Voldu poistui Prismasta nopeasti, mutta arvokkaasti.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 11, 2012, 17:50:40 kirjoittanut siilinpiikki »
Voldemort menee kauppaan.

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • kesäinen-eskapisti-merirosvo-jedi-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Kauppareissulla (Voldemort, humor, k-11)
« Vastaus #1 : Tammikuu 21, 2008, 20:21:16 »
*naurua* Hahhahhehhehhaaa :D IHan pakko laittaa kommenttia tännekin, vaikka jo Tarvikseen kommentoinkin.
Tämä oli mahdottoman hauska pätkä, vaikkakin hieman sekava (ei pahalla, meidän Voldun kuulukin olla seko!). Olet osannut luoda täydellisen jatkis-Voldemortin, mistä olen hyvin iloinen. Et unohtanut kamomillateetäkään, mikä hymyilytti todella! :)

Hieman enempi kuvailu olisi ehkä ollut paikallaan, olisin halunnut tietää, mitä Voldemort ajatteli kaikenmaailman jästivimpaimista. Tietystikin, olisin myös halunnut tietää enemmän vaattesita joita Voldu osti, sekä muistakin tavaroista.

Orjia? o.O ooh... meinaakos se jästejä? Minulla hidajärkisellä meni ne kohdat vähän yli, mutta nauroin niin paljon, ettei sitä lukiessa huomannut. Tekstisi oli hyvin kirjoitettua, päällisinpuolin virheetöntä, mutta tarkemmin katsottuna bongasin pari kielioppi ja pari kirjoitusvirhettäkin. Ne eivät maailmaa tai tarinaa kaada, mutta Beta voisi olla kiva juttu, mikäli aiot enemmänkin rustata (toivon että aiot, sillä näitä huumoripläjäyksiä jokainen kunnon Vuotislainen (ja tarvislainen) aina tarvitsee :))

Haa, taisinpas minä bongata (minulle tulee aina lintubongari mieleen tuosta sanasta x)) herra Weasleynkin siellä. Ainakin vihreästä kaavusta ja punaisista hiuksista päätellen se oli juuri kysinen herra. Hra Weasley oli mukava lisä ja tuollainen pieni sivuhahmo ficissäsi, mikä tavallaan elävöitti sitä, eikä se ollut pelkästään Voldemortista ja myyjistä kertova. (Jos nyt ymmärsit mitä tarkoitin^^)

Kiitos tästä, kirjoita toki lisää!
-Zezu
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa Hirmu

  • Kirjekyyhky
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Teepannu on muuttunut mäyräksi!
  • Pottermore: FlightLumos2
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kauppareissulla (Voldemort, humor, k-11)
« Vastaus #2 : Helmikuu 19, 2012, 15:39:10 »
Klikkasin linkkiä allekirjoituksessasi, päädyin tänne ja oli sitten pakko lukea loppuun. :D

Varsin viihdyttävä ficci, ja hyvin pysyi kärryillä lukematta tuota jatkotarinaa. Voldemort kaupassa on jo yksistään aika huvittava ajatus, vaikka tottahan hänenkin on pakko siellä käydä, kai. :D Prisman logo muistuttaa pikkuhiukkasen kuoleman varjelusten symbolia, siksiköhän se niin kiehtoi. :'D

Mutta joo, teksti oli sujuvaa ja jästien reagointi Voldemortiin oli hauskaa. Tuo viimeinen lause oli aika *reps*, Voldulla on omanlaisensa käsitys arvokkaasta poistumisesta. :D Kuvailua ympäristöstä, ihmisistä ja esineistä olisin minäkin ehkä kaivannut enemmän. Välillä tuli vähän sellainen olo että vain kiidetään paikasta toiseen eikä tunnelmaan päässyt heti kiinni.

Mutta muuten oikein viihdyttävä lukukokemus, kiitos tästä. ^^

Poissa siilinpiikki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kauppareissulla (Voldemort, humor, k-11)
« Vastaus #3 : Helmikuu 19, 2012, 17:09:35 »
Kiitos Hirmu :). En ollut itse tuota logojen yhtäläisyyttä huomannut, mutta ehkä jatkiksessa sen kirjoittanut oli huomannut :D. Muistelen kyllä kuinka minulla oli kiire kirjoittaessani toteuttaa tämä ideani, joten eipä ihme jos kuvailu jäi jälkeen.
Voldemort menee kauppaan.

Poissa Tatti

  • monikirjoinen ilmestys
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Nauru pidentää ikää!
  • Pottermore: RoseKey750
Vs: Kauppareissulla (Voldemort, humor, k-11)
« Vastaus #4 : Toukokuu 09, 2012, 16:24:05 »
Hahhahhaa! Todella viihdyttävä ja hauska! Nauroin todella paljon, enkä itse olisi pystynyt keksimään mitään noin hauskaa.
Kirjoitusvirheitäkään ei tullut bongattua sen enempää, ainakaan mitään niin häiritseviä, että olisin niitä naurunsekaisessa mielentilassa huomannut.
Jäi vain ihmetyttämään, että miksei hän vain ilmiintynyt pois eläinkaupasta, vaan lähti juoksemaan? Tai oikeastaan ehkäpä hän ei halunnut herättää liikaa huomiota jästiyhteiskunnassa.. Kuitenkin todella hyvä ficci! :D
"Aah, niinpä tietysti", Ron sanoi ja läimäytti otsaansa, "Unohdin, että me jahdataan Voldemortia kirjastoautolla." :)

Poissa siilinpiikki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kauppareissulla (Voldemort, humor, k-12)
« Vastaus #5 : Kesäkuu 11, 2012, 16:15:40 »
Kiitos sinullekin Tatti :). Voldemort ei tienyt olevansa jästikaupassa, vaan luuli sen olevan ns. Viistokuja keskellä jästiyhteisöä. Adrenaliinin/kamomillateen noustessa päähän ei Voldu aina ajattele kaikista selvimmin.

//Ja huhhuh näin muutaman muutaman vuoden jälkeen noita kirjoitusvirheitä tuntuu vilisevän joka paikassa :D. Korjasin nyt joitakin.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 11, 2012, 17:52:30 kirjoittanut siilinpiikki »
Voldemort menee kauppaan.

Poissa Prosper

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kauppareissulla (Voldemort, humor, k-12)
« Vastaus #6 : Heinäkuu 26, 2012, 12:24:04 »
Tämä oli hyvä. Jotenkin Voldu Prismassa ei ole lainkaan mahdoton ajatus... ja kun suomalaiset kaupat niin hyvin tiedetään niin tätä oli entistä helpompi kuvitella. Muutama yksityiskohta jäi mieleen: Voldun hintelyys ja siitä johtuva hankaluus löytää hänelle hyviä vaatteita (ei ihme että hän on aina samassa kaavussa) + Voldu & lautapelit. Hah!
Mielestäni Voldu on juuri sellaista tyyppiä, joka pelaa lautapeleja yms. :"D Tämä oli siis siltä osin ihan loistava.

Voldu & huumori on aina hauskaa, jotkut kohdat ehkä hieman tökkivät tai lauseet olivat epämääräisiä, tai selvisivät liian helposti kuten niiden jästien kanssa. Ne olivat kuitenkin vain hiomista vailla.

Viimeinen lause oli hyvä :D Kiitos piristyksestä!

Poissa Luna Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kauppareissulla (Voldemort, humor, k-12)
« Vastaus #7 : Huhtikuu 25, 2016, 09:07:56 »
Huaahhahhahhaa*läkähtyy nauruun*
Tää oli hyvä,  voin kuvitella Voldun pötkivän arvokkaasti pois Prismasta.  :D
Viikko ainakin alkoi huumoriannoksella.
Itseäni nopea tempo ei haitannut,  liekö siksi,  ettei omissa tarinoissanikaan hidastella tempoa.
Ja tiedän,  että tämä on jatkis,  kommentoinsilti. :)
"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".       Helmiina -> Luna Helmiina