Kirjoittaja Aihe: Kuinka kuolonsyöjiä tehdään - raapaleita Azkabanista; S  (Luettu 1266 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Gwyneth

  • propagandisti
  • Vuotislainen
  • nukkuu
Nimi: Kuinka kuolonsyöjiä tehdään
Kirjoittaja: Gwyn
Ikäraja: S
Summary: Raapaleita eli sadan sanan fikkejä Azkabanin tiimoilta –erilaisia näkökulmia Azkabanin velhovankilasta.
Disclaimer: Hahmot ja maailma kuuluvat Rowille, minä en saa tästä mitään taloudellista hyötyä.
A/N: Minä en näköjään pääse millään tästä Azkaban-teemasta, lohduttaudun vaan sillä, että tämä on ihan ajankohtainen aihe. Kuolonsyöjiä ei tosin tainnut olla montaa sataa, vaan muutamia kymmeniä ja Azkaban on luultavasti ollut samanlainen keskiajalta asti, mutta otin hieman vapauksia asian suhteen. Kaikki kommentit ovat erittäin tervetulleita ^^



Kuinka kuolonsyöjiä tehdään

Kuten kaikki hyvin tietävät, ovat kuolonsyöjät pahoja ja ansaitsevat ankarimman mahdollisen rangaistuksen. Julma ja verinen sota ei saa toistua; kuolonsyöjät on suljettava varmaan vankilaan.

Kansan on tunnettava historiansa, niinpä Tylypahkassa opetetaan, että hyvyys voitti ja oikeus toteutui. Jos joku sanoo toisin, on hän varmasti tiedät-kai-kenen kannattaja ja häntä sietää pitää silmällä. Mikäli kuolonsyöjien lasten ja läheisten on vaikea sovittaa yhteen omia marttyyritarinoitaan ja virallista historiankirjoitusta, on heidän viisainta vaieta.

Sodan jälkeen haluamme unohtaa. Emme anna kuolonsyöjien lapsille mahdollisuutta käydä julkista keskustelua sodan tapahtumista.  Se olisi kiusallista meille, hyville ja oikeudenmukaisille. Ja näin unohdamme vihan ja katkeruuden voiman. Näin kuolonsyöjiä tehdään.



Sota ja rauha (Bartemius Kyyry, 1981)

Ihmiset todella luulevat, että sota on nyt ohitse kun aseet on laskettu ja valta taas vakaasti taikaministeriön käsissä. Idiootit.

Ei sota ole ohi. Meillä on käsissämme parisataa pidätettyä kuolonsyöjää, jotka vapaalle jalalle päästessään muodostaisivat suuren uhkan koko taikamaailmalle. On varmistettava, että kuolonsyöjävangit eivät missään tapauksessa pääse pakoon. Tässä pelataan nyt kovaa peliä, väärä sentimentaalisuus on hylättävä. Vihollinen tappaa oikeasti eikä epäröi kiduttaa. Ei niitä silti ministeriön nimissä teloittamaankaan oikein voi ruveta, montaa sataa ihmistä. Rauhan aikana.

Aion perhana pitää huolen, että jokainen vangittu kuolonsyöjä pysyy telkien takana. Onneksi on Azkaban. Ja tämän minä voin sanoa: se on niille lempeä kohtalo.



Ei tarvitse pelätä (Molly Weasley, 1981)

Painajaisten aika on takanapäin: sota on ohi, tiedät-kai-kuka kukistettu ja kuolonsyöjät vangittu. Vasta nyt huomaan, kuinka paljon pelkäsin. Herään edelleenkin toisiaan keskellä yötä kauhuissani; kierrän lasten huoneissa ja tarkistan, että kaikki on kunnossa, kurkistan henkeä pidätellen verhojen raosta pihamaalle.

On vaikea oppia luottamaan siihen, ettei tarvitse pelätä. Että kun mies ei tule sovittuna aikana kotiin, ei tarvitse odottaa sanomaa hänen kuolemastaan. Että lapset voi laskea turvallisin mielin pihalle leikkimään. Että ei kotia lähestyessään tarvitse tähyillä näkyykö taivaalla pimeyden piirtoa.

Kuolonsyöjät ovat nyt Azkabanissa ja siellä myös pysyvät. Kukaan ei karkaa siitä vankilasta. Ja me äidit saamme vihdoinkin nukkua yömme rauhassa.



Kansallinen turvallisuus (Bartemius Kyyry, 1981)

Arvoisa herra Dumbledore,

Kiitän kirjeestänne ja kunnioitan kuolonsyöjävankien kohtalosta kantamaanne huolta. Vakuutan kuitenkin Teille, että taikaministeriö ottaa päätöksissään huomioon sekä vankien hyvinvointiin että taikamaailman kansalliseen turvallisuuteen liittyvät seikat. Huomautitte ystävällisesti kirjeessänne, että Azkabanin sijainti keskellä Pohjanmerta, vankilan paksut muurit ja sellien pienet ikkunat, lukot sekä pitävät lukkoloitsut tekevät vankilasta pakenemisen mahdottomaksi. Mutta ymmärtänette, että sodan jälkeen tämä ei riitä tuomaan turvallisuudentunnetta kansalaisille. Näissä olosuhteissa katsomme välttämättömäksi asettaa Azkabaniin vartijoiksi ankeuttajia, joiden on todettu paitsi olevan lahjomattomia myös heikentävän velhon aloitekykyä sekä kykyä magian käyttöön. Tämä järjestely on luonnollisesti tilapäinen ja jatkuu vain yli poikkeustilan.

Vilpittömästi Teidän,
Bartemius Kyyry (ylempi sotatilavastaava)



Se yksi (Cornelius Toffee, 1993)

Vierailu Azkabanissa on aina yhtä ikävä, mutta minkäs teet. Virkavelvollisuus. Taikaministerin elämä ei suinkaan ole pelkkää auringonpaistetta!

Vihaan ankeuttajia, pilaavat parhaimmankin päivän. Ankea paikka se muutenkin on, ilman ankeuttajiakin siis. Nykyään en enää edes kiinnitä mihinkään huomiota, kaikki on samaa harmaata: käytävät, sellit, ankeuttajat, vangit. Harmaata ja kylmää ja ankeaa.

Kuollut paikka, ei siellä mitään elävää ole. Kaikki tasaisen kuollutta. Paitsi se yksi.

Kestän sen muun: elottomat kiviseinät, elottomat käytävät, elottomat vangit. Mutta kun minua katsoikin elävä ihminen, joka pyysi lehteä luettavakseen ja sanoi olevansa pitkästynyt - se oli liikaa!

Se vanki oli ihminen. Millä oikeudella?

Se pilasi päiväni lopullisesti.



Välttämätön paha (Arthur Weasley, 1993)

Azkabanvierailuni jälkeen olen alkanut nähdä unta siitä paikasta. Dumbledore ei hyväksy ankeuttajia, enkä minäkään pidä niistä: ne lannistavat ihmismielen, vievät toivon, imevät itseensä kaikki onnelliset ja kauniit ajatukset ja muistot. Ne vievät uhrinsa ihmisyyden.

Ja ilman ankeuttajiakin… Ei sillä, että kuolonsyöjät edes ansaitsisivat pehmeitä vuoteita tai runsaita herkullisia aterioita. Eikä Azkabanissa sentään nälkää nähdä! Mutta sittenkin… Ne pienet sellit, niissä ei mahdu liikkumaankaan, voi vain kiertää pienen pientä kehää.

Luin jostain, että kun ihmiseltä kielletään mahdollisuus kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen, masentuu ihminen nopeasti. Ahdistuu, sekoaa. Tulee hulluksi.  Ilman ankeuttajiakin.

Tiedän, että Azkaban on kansallisen turvallisuutemme kannalta välttämätön. En silti pidä siitä.



Oikeudesta (Hermione, 1996)

Taistelussa pahaa vastaan hyvyys ja oikeudenmukaisuus ovat ensimmäiset uhrit ja pahaan vastataan pahalla vielä silloinkin kun sota on jo voitettu. Kuolonsyöjät tekivät hirvittäviä tekoja, mutta heidän menneillä hirmutöillään ei voida oikeuttaa Azkabanin kaltaisen julman vankilan ylläpitoa. Azkaban on rikos ihmisoikeuksia vastaan. Se on kidutusta, ihmisarvon riistämistä. Merlin, eikö taikamaailmassa olla muka tietoisia ihmisoikeuksista? Sotavankien oikeuksista? Kidutuksen kieltävistä sopimuksista? Olkoon, taikamaailmassa ei ehkä riitä myötätuntoa kuolonsyöjille. Ymmärrän sen. Mutta Sirius ei saanut edes oikeudenkäyntiä, vaan vietti Azkabanissa syyttömänä yksitoista vuotta. Olen vakuuttunut, että Stan Pikitie on myös syytön - kuitenkin hän on istunut kuukausikaupalla vankilassa ilman oikeudenkäyntiä. Tämä ei ole oikeutta.



Oppivuodet (Rodolphus Lestrange, 1995)

Opin tämän: sanat ovat turhia. Miten voisi tiivistää sanoihin Azkabanin koko inhimillisen kärsimyksen? Voin kyllä puhua nälästä ja kylmästä, yksinäisyydestä ja masennuksesta, ahdistuksesta ja hulluudesta. Mutta mitä se hyödyttäisi? Sanat eivät kerro Azkabanin todellisuudesta mitään, ne ovat turhia.

Opin tämän: ne jotka väittävät, ettei maailmassa ole hyvää ja pahaa ovat väärässä. Joka niin väittää, menköön Azkabaniin ja katsokoon ympärilleen ja sanokoon sitten - jos tohtii! - ettei tässä maailmassa ole todellista pahuutta. Hyvästä minä en sitten tiedä.

Opin tämän: maailmassa ei ole oikeudenmukaisuutta. On vain voittajia ja voitettuja.  Ja tiedän tämän: me emme toiste aio olla voitettuja. Me emme häviä tätä sotaa.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 22, 2008, 11:53:00 kirjoittanut Gwyneth »
"Valistus on vallan ydin!" ~ Nuva Oy
Fikkejäni mm.: Kyllä vaistomme tuntee sen ja Kuinka kuolonsyöjiä tehdään

Poissa nominal

  • Kuriositeetti
  • Vuotislainen
  • Pottermore: FireboltLumos114
Vs: Kuinka kuolonsyöjiä tehdään - raapaleita Azkabanista; S
« Vastaus #1 : Tammikuu 31, 2008, 16:08:38 »
En pidä raapaleista.

Niitä lukiessa pitää keskittyä. Ei voi antaa puolen mennä ohi korvien, koska raapaleissa jokaisella sanalla on merkitystä - tai ainakin hyvissä raapaleissa on. Ehkä minä sitten pitäisin enemmän huonoista. Tai sitten opettelen keskittymään lukiessani ja nautin näistä kirjoittamistasi hienoista ja hyvistä raapaleista. Keskittyminen on vielä vähän hakusessa, mutta siihen auttaa pariin kertaan lukeminen, joten onneksi on jotain tällaista, jota jaksaakin lukea uudestaan.

Pidin ensimmäisen raapaleen ideasta ja hieman sarkastisesta sävystä. "Jos joku sanoo toisin, on hän varmasti tiedät-kai-kenen kannattaja." Tosiaan, idea oli todella hyvä ja teksti sai virnuilemaan. Mutta ihan loppu ei mielestäni sopinut aivan tyyliin: kaksi viimeistä lausetta vaikuttivat vähän irrallisilta.

Okei, joko väsymykseni vaikuttaa tai sitten olet alkanut kirjoittaa naurattavaa tekstiä (uskokaamme jälkimmäiseen, kofeiini kumoaa väsymyksen). Aloin nimittäin hihitellä Kyyryn raapaleen kohdalla - ilmaukset kuten "idiootit" ja "perhana" olivat niin sopivia. Sellaisia, jotka eivät sovi lainkaan Kyyryn imagolle mutta joita hänen kuitenkin voi vaivatta kuvitella käyttävän ajatuksissaan. Lisäksi tässä Kyyryn raapaleessa oli hauskaa ristiriitaa. Tuntui siltä, että alussa hän ikään kuin kertasi tilanteen ja alkoi sen jälkeen pitää jonkinlaista saarnaa. Saatoin kuvitella hänen äänensävynsä vaihtelun kylmän viileästä faktojen listaamisesta ja typeryksille tarkoitetusta asian yksinkertaistamisesta maltinmenetyksiin ja - ehdottomasti - nyrkin lyömiseen pöytään tuon perhanan aikana ^^ Lopussa vielä sellainen äänen hiljeneminen vaaralliseksi.

Mollyn raapaleen otsikko on hauska. Sellainen silittelen-lapsia-nukkumaan-tyylinen. Suloinen ja juuri Mollylle sopiva, vaikka sen sävy muuttui hieman vakavammaksi itse raapaleen myötä. Tämä on todella kokonainen ja sellainen, jonka ymmärtää jopa ensimmäisellä lukukerralla (minäkin!). Tässä pidin erityisesti lopusta ja siitä luottamuksesta, jota Molly tunsi Azkabania kohtaan. Ei minkäänlaista kyseenalaistamista.

Kyyryn kirje Dumbledorelle oli aivan mahtava! Siitä on vaikea edes sanoa mitään, mutta se oli ehdottomasti paras näistä (tai no...). Lisäksi siitä tuli todella hyvin ilmi, mitä Dumbledore oli Kyyrylle kirjoittanut, koska se ei mennyt liiaksi toistoksi tai ollut yhtään tökkivää. Ihanan muodollista, tykkäsin. Ja lopun titteli oli aivan loistava, juuri Kyyrylle sopiva.

Toffeen raapale oli jälleen hauska ^^ Muuten se ei kuitenkaan erityisesti sykähdyttänyt. Teksti oli Toffeelle sopivaa - olet minusta onnistunut loistavasti tuomaan esille eri henkilöt tyylin vaihtelulla - mutta jotenkin tässä tuntui olevan liian vähän materiaalia, jolloin toistoa tuli vähän kummallisesti. Kolmas kappale esimerkiksi oli juuri sellaista jännää toistoa, jota ei ehkä voi kutsua toistoksi. Raapaleen loppu oli kylläkin hyvä!

Arthurin raapale oli melkein yhtä hyvä kuin Kyyryn kirje, vaikka ne olivatkin niin erilaiset. Arthurin raapale oli aivan ilmiselvästi juuri Arthurin, ja hänen persoonallisuutensa oli siinä todella vahvasti mukana. Lisäksi se oli erittäin kokonainen ja tekstillä oli juoni, jota se seurasi loppuun saakka. Hieno hieno hieno.

Hermionelle ei mielestäni oikein sovi tuo "Merlin", koska se on niin velhomainen. Tuntuisi jotenkin hassulta, että jästisyntyinen Hermione käyttäisi moista ilmaisua. Muuten kaikki hänen raapaleessaan oli erittäin hermionemaista ja sellaista... hm, ehkä mahtipontista, jopa tunteellista ja - no, en osaa selittää. Pidin siitäkin paljon.

Lestrangen raapale sopi hienosti loppuun ja täydensi kokonaisuuden todella hyvin. Muutenkin raapaleiden kokoelma oli saatu toimimaan hirmuisen sujuvasti aloittaen Azkabanin ihailulla, siihen luottamisella, sen puolustamisella, epämieluisalla vierailulla, vierailulla ja kyseenalaistamisen alkamisella, Azkabanin vastustamisella ja lopulta sen tuomitsemisella. Lestrangen raapaleessa toimivat hyvin nuo opin tämän ja tiedän tämän -jutut. Sanoma tuli selväksi ja raapaleen loppu sopi hyvin myös koko raapalekokoelman lopuksi.


//Joo sano vaan ^^
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 06, 2008, 19:43:26 kirjoittanut nominal »
Peitetty liekki on tulisin ~ Entä jos Voldemort olisikin valinnut toisin? ~ Taikalaiva Titanic

Poissa Mistur

  • Tyhjäpää
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kuinka kuolonsyöjiä tehdään - raapaleita Azkabanista; S
« Vastaus #2 : Helmikuu 02, 2008, 22:10:51 »
Olen lukenut nämä jo useampaan kertaan, mutta kommentoiminen ei ole onnistunut. Ei se taida onnistua nytkään, mutta yritetään.

Ensimmäisessä raapaleessa ehdottomasta parasta oli lopun kaksi viimeistä lausetta. Minä ainakin sain kiinni ajatuksesta, että sodan jälkeen pyritään unohtamaan eikä ymmärtämään, ja viedään hävinneeltä puolelta mahdollisuus omaan toipumiseen ja tavallaan jatketaan sotaa. Äh, en nyt osaa ollenkaan selittää mitä ajattelen :( Hienoa tekstiä, joka tapauksessa.

Toinen raapale oli myös hyvä, vaikka se ei iskenytkään niin suurella voimalla kuin ensimmäinen.
Lainaus
Ei niitä silti ministeriön nimissä teloittamaankaan oikein voi ruveta, montaa sataa ihmistä. Rauhan aikana.
Raapaleen paras kohta. Varsinkin tuo rauhan aikana. Usein tunnutaan ajattelevan, että sota antaa oikeuden tappaa.

Mollyn pätkästä en oikeen osaa sanoa mitään ihmeellistä. Sitä lukiessa tuli sellainen olo, että Molly yritti vakuutella itselleen että kaikki on nyt hyvin. Usko paremmasta tulevaisuudesta nousee hyvin esille.

Kirje ole upeasti kirjoitettu ja kuulosti aivan Kyyryn kirjoittamalta.Turvallisuuden nimissä voidaan tehdä mitä vain, oli koko pätkän hienoin ajatus. Ja otsikkokin tukee sitä. Tämä raapale olikin ehkä parhaiten otsikoitu.

Toffeen raapale oli taas perus hyvä teksti, mutta ei siinä oikeen ollut mitään erityisen mieleen painuvaa.
Lainaus
Se vanki oli ihminen. Millä oikeudella?
Tämä oli kuitenkin pätkän parasta antia :)

Arthurin raapaleesta voisin sano aika samaa kuin Toffeesta. Hyvä, mutta ei iskenyt erityisesti.

Hermionen raapale upposi minuun parhaiten. Ehkä siksi, että itsekin ajattelen samoin esim. oikeudesta, sotavankien kohtelusta ja ihmisoikeuksista yleensä. Ensimmäinen ja viimeinen lause kruunasivat tämän raapaleen.

Ja sitten viimeinen. Upean katkera ja voimakas raapale. Hienoa hienoa. Tässä näkyi selvästi tekijän kädenjälki. Jos olisin törmännyt tähän jossain ilman tekijän nimeä, olisin heti arvannut kuka tekstin takana on :)

Hienoja ja ajatuksellisia raapaleita, joista oikeastaan kaikista löytyi (minä ainakin löysin) yhteiskunta kritiikkiä, joka sopii myös todelliseenkin elämään.
Kiitos ja anteeksi epäselvä ja itseään toistava palaute.
Mistur 

« Viimeksi muokattu: Helmikuu 05, 2008, 08:13:14 kirjoittanut Mistur »
Laulakaa
Laulakaa lujempaa
Ylistyslaulut soivat tänään meille

Poissa Gwyneth

  • propagandisti
  • Vuotislainen
  • nukkuu
Vs: Kuinka kuolonsyöjiä tehdään - raapaleita Azkabanista; S
« Vastaus #3 : Helmikuu 05, 2008, 15:51:00 »
Kiitos kommenteistanne nominal ja Mistur!  En suoraan sanottuna olisi lainkaan yllättynyt, jos kukaan ei olisi jaksanut lukea tällaisesta aiheesta kirjoitettuja raapaleita ja oli hienoa löytää kommenttinne täältä ^^

nomppu (saako sanoa nompuksi?), itse asiassa minäkään en pidä raapaleista ja niiden kommentoiminen on minulle aina kamalan työlästä ^^  Kiva kun jaksoit kuitenkin lukea ja kirjoittaa niin perusteellista palautetta näistä!  Kyyrystä muuten oli sikäli hankala kirjoittaa, että hän oli tässä yli kymmenen vuotta nuorempi kuin esiintyessään kirjoissa, hän ei ollut vielä kohdannut sitä tosiasiaa, että hänen ainoa poikansa on kuolonsyöjä ja no, sota oli vasta loppunut.  Nyt kun nostit esille tuon Kyyryn käyttämän kielen, totesin, että ehkä tuo raapaleen Kyyry meni turhan kauas kirjojen poliitikosta.  Jep, Mollylla ei ole varaa ainakaan tuossa vaiheessa kyseenalaistaa mitään.  Kuolonsyöjät olivat kuitenkin terrorisoineet taikamaailmaa aika pitkään ja Molly oli joutunut pelkäämään jatkuvasti, että hänen rakkaansa löytyvät kuolleina ja kidutettuina jostain.  Ei sellaisessa tilanteessa juuri tule ajatelleeksi, että onkohan niillä nyt hyvä olla siellä vankilassaan ^^  Kah, enpäs muuten ollut tullut ajatelleeksikaan tuota Merlin-sanaa Hermionen kohdalla sen kummemmin.  Olet ehkä oikeassa, mutta vetoan siihen, että voimasanat yleensä omaksutaan todella nopeasti kun opetellaan uusi kieli ja kulttuuri ^^  Kiitos vielä kerran ihanasta kommentista!

Mistur, tuhannet kiitokset ihanasta palautteesta!  Tietenkin sodan – etenkin sisällissodan – jälkeen halutaan mahdollisimman pian palata normaalielämään ja unohtaa, myöhemmin taas halutaan kai lähinnä vaieta ja unohtaa kansakunnan yhtenäisyyden nimissä.  Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee ja mitäpä niitä vanhoja haavoja repimään auki.  Minun nähdäkseni se ei kuitenkaan voi edistää kansallista yhtenäisyyttä, vaan johtaa pikemminkin siihen että kansakunnan kahtiajakoisuus säilyy ^^  Ja tuota... sota Voldemortia ja kuolonsyöjiä vastaan ei oikeastaan kai ollut suoranainen sisällissota vaan enemmänkin, jos nyt jästimaailmasta halutaan löytää jokin vastine sille, sotaa jonkinlaista terroristiryhmää vastaa.  Mutta asioita on kiva käännellä ja väännellä ^^  Hermione on sitä sukupolvea, joka ei ole oikeasti kokenut sotaa – tai siis tuossa raapaleessa ei ole vielä kokenut – ja toisaalta hän ei jästisyntyisenä myöskään ole lapsena törmännyt asiaan lähipiirissään, joten hänellä on mahdollisuus katsoa asioita vähän eri tavalla kuin taikamaailmassa kasvaneilla lapsilla tai etenkään vanhemmilla ihmisillä.  Jep, kansallisen turvallisuuden, demokratian, maailmanrauhan ja ties minkä hienon ja hyvän nimissä tehdään aika kauheita asioita.  Tiedätkö, oli jostain syystä kamalan kiva kuulla, että tuo viimeinen raapale oli tunnistettavissa kirjoittamakseni, vaikkei siitä oikeastaan imarreltu pitäisi ollakaan ^^  Kiitos joka tapauksessa vielä kerran!
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 05, 2008, 16:07:50 kirjoittanut Gwyneth »
"Valistus on vallan ydin!" ~ Nuva Oy
Fikkejäni mm.: Kyllä vaistomme tuntee sen ja Kuinka kuolonsyöjiä tehdään

Poissa anarkian

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kuinka kuolonsyöjiä tehdään - raapaleita Azkabanista; S
« Vastaus #4 : Helmikuu 27, 2008, 20:47:06 »
Mitä minä osaan näistä sanoa? Tuntuu, että siitä on iäisyys, kun olen viimeksi lukenut yhtäkään fikiä ja siksi päätin aloittaa raapaleista - taisi olla todellakin virhe. Raapaleita on todella vaikea kommentoida, mutta minä yritän parhaani...

Kuinka kuolonsyöjiä tehdään: Pidin tästä. Synkkä, armoton mustavalkoisuus kuuluu lähes aina sodanjälkeiseen maailmaan. Vasta vuosien kuluttua voidaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja nähdä, että omassakin osapuolessa saattaa olla jotakin vialla. Tämä aloittaa tarinan hienosti ja toimii onnistuneesti kokoavana voimana.

Sota ja rauha (Bartemius Kyyry, 1981): Kyyryn ajatuksia - mielenkiintoista. En ole koskaan pitänyt hänestä - tai edes kovinkaan paljoa ajatellut häntä. Tässä toistuu sama mustavalkoisuusteema kuin edellisessä, mutta tietynlaisella pessimistisellä realismilla maustettuna. Lisäksi asenne ja suhtautuminen eroavat suuresti edellisestä raapaleesta. Kyyryn synkät ajatukset kiehtovat minua. Ne edustavat todellisuutta, mutta silti hän säälittää minua. Hän ei näe mitään hyvää voitossa, vain pelkät edessä häämöttävät työt. Aion perhana pitää huolen, että jokainen vangittu kuolonsyöjä pysyy telkien takana. Perhanan tilalle jäin kaipaamaan hieman voimakkaampaa sanaa.

Ei tarvitse pelätä (Molly Weasley, 1981): Mollyn ajatukset ovat äidilliset. Eivät maailmaa mullistavat, mutta koskettavat. Minulla ei oikeasti ole mitään sanottavaa tästä raapaleesta.  Enkä tarkoita tätä nyt missään nimessä huonolla tavalla. Tämä vain jätti minut hiljaiseksi. Kauniita ajatuksia.

Kansallinen turvallisuus (Bartemius Kyyry, 1981): Hyvin herkullista luettavaa. Tämä on aivan loistava tiivistys Kyyryn olemuksesta - tai siitä minkälaiseksi minä olen hänet aina mielessäni kuvitellut.

Se yksi (Cornelius Toffee, 1993): En koskaan ole ajatellut, että Toffee olisi ajatellut näin tavatessaan Siriuksen Azkabanissa. Mielenkiintoinen mäkemys. Pidän itse Toffeeta lempeänä, en missään nimessä radikaalina ja maksimirangaistuksia kannattavana. Rinnastus Siriuksen ja harmaan Azkabanin välillä oli mielenkiintoinen.

Välttämätön paha (Arthur Weasley, 1993): Tämä on minusta näistä kaikkista mitään sanomattomin. Ei huono, mutta ei hyväkään. Sopii joukkoon, mutta ei toimisi erikseen. Arthur tuntuu esittävän vain muiden ajatuksia. Hän ei ilmaise omaa mielipidettään, jonka tämä raapale olisi tarvinnut toimiakseen myös erillisenä kokonaisuutena.

Oikeudesta (Hermione, 1996): Hermione oikeudenmukaisuutta ajamassa. Ihmisoikeus kysymykset ovat mielenkiintoisia ja itseänikin ihmetyttää niiden täydellinen huomiotta jättäminen itse kirjoissakin. Kotitonttuja on tosin hieman käsitelty, mutta se edustaa vain hyvin suppeasti niin laajaa aluetta.

Oppivuodet (Rodolphus Lestrange, 1995): Tätä tämä kokoelma oikeasti vielä kaipasi: kuolonsyöjän näkökulmaa Azkabanista. Raapaleen rakenteellinen jako oli onnistunut. Toisto ei aina toimi, mutta tässä se vain täydentää tätä hienoa kokonaisuutta. Tämä on ehkä näistä raapaleista paras. Täydellinen vastakohta edellisille näkemyksille. Vastakkain asettelu tässä raapalekokoelmassa todellakin toimii.

Todella onnistunut kokoelma. Pidän raapaleista paljon, ja tiedän että ne ovat mahdottomia kirjoittaa. Sata sanaa on niin vähän. Olet kuitenkin jälleen onnistunut siinä. Fikin parasta antia on vahva aloitus sekä lopetus. Sekoitat upeasti täydelliseen mustavalkoisuuteen harmaan sävyjä huomaamattomasti. Vasta Lestrangen näkemys pudottaa lukijan todellisuuteen. Retoriset kysymykset toimivat fikissä hienosti tehokeinoina. Pidän ajatuksia herättävistä teemoista, joilla oikeasti on jotakin sanottavaa. Mikään maailmassa ei minusta ole yhtä mielenkiintoinen kysymys, jossain määrin ratkaisematonkin, kuin erot hyvän ja pahan välillä ja niitä sivuava oikeudenmukaisuudenkäsite.

Kiitos jälleen antoisasta lukukokemuksesta. Nämä raapaleet ovat kyllä ehdottomasti useamman lukukerran arvoisia.
Palailemassa.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kuinka kuolonsyöjiä tehdään - raapaleita Azkabanista; S
« Vastaus #5 : Helmikuu 28, 2008, 19:50:56 »
Mistä aloittaisin? Kun lukee hienoa tekstiä, tuntee usein itsensä vähän hölmöksi kun ei tiedä millainen palaute olisi tarpeeksi rakentavaa ja sopivaa siihen. Yritetään nyt kumminkin.

Jos täytyy sanoa suosikkini noista, valitsisin ensimmäisen pätkän, Kyyryn kirjeen Dumbledorelle, sekä viimeisen, Rodolphuksen näkökulmasta kuvatun. Ensimmäisessä juuri oli sellaista ironiaa ja sarkasmia, jota voisi osoittaa mustavalkoista hyvä ja paha-asennetta kohtaan. Iski minuun.

Puolestaan Kyyryn kirjeessä Dumbledorelle, ensiksi minun pitää mainita, että minua on aina kiinnostanut paitsi kaiken maailman kirjoissa myöskin sinun fikeissäsi arvokas, poliittinen, korkeassa arvossa pidettyjen henkilöiden välillä käytävä keskustelu. Kaikki on niin kohteliasta ja sanatarkkaa, varotaan lipsahduksia, joka saattaisi antaa väärän kuvan. Victor Hugokin kritisoi Pariisin Notre Damessa kuinka oppineitten henkilöiden välillä käytävä kohtelias sananvaihto ei silti estänyt heitä halveksumasta toisiaan, vaikkakin Kyyry saattoi oikeastikin pitää Dumbledorea arvossa.

Sitten viimeinen, itse yhteiskunnan kovaosaisen, sen onnettoman, joka viruu siellä sellissä satojen vankien kanssa, kuvakulmasta kuvattu. Olen aivan samaa mieltä sinun Rodolphuksesi kanssa. Jos on jotain todella kamalaa ja sanoin kuvaamatonta kurjuutta, sitä ei voi yksinkertaisesti kuvailla, ellei ole itse kokenut sitä.

Muista rääpäleistä sanoisin, että etenkin Kyyryn itsekseen puhelu oli kuten edellä jo sanottiin, juuri sellaista mitä tämän voisi luulla ajattelevan esimerkiksi yksin huoneessaan tai mutisevan itsekseen. Toffeen kommentti Siriuksesta omassa rääpäleessään oli erinomainen lisäys tähän. Vaikkakin Toffeen voisi kenties katsoa olevan enemmän nöyristelijätyyppiä kuin teräksisen Kyyryn, heidän mielipiteensä yhtyivät Azkabanin vangeista puhuttaessa: Pahinta mahdollista pahimmille mahdollisille. Saitpa ujutettua tähän viittauksen omaan fikkiisi, jossa Hermione taistelee Azkabanin epäinhimillisiä olosuhteita vastaan. Hieman samaa, vaikkakin kenties vähemmän radikaalia ilmausta käyttelee Arthur Weasley. Ja tämäkin sopi kuin suoraan Rowlingin Arthurin ajattelemasi, mutta kumminkin siinä on sinun yksilöllistä tyyliäsi. Ja tietysti Mollyn, lapsirakkaan perheäidin ajatukset olivat myös täysin nappiin menneitä.

Olen laiminlyönyt fikkejäsi, täytyy petrata paljon. Jatka samaan malliin!
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Gwyneth

  • propagandisti
  • Vuotislainen
  • nukkuu
Vs: Kuinka kuolonsyöjiä tehdään - raapaleita Azkabanista; S
« Vastaus #6 : Helmikuu 29, 2008, 13:01:08 »
Kiitos imartelevasta palautteestanne, anarkian ja castlevania!

anarkian, kiva nähdä sinua taas pitkästä aikaa Vuotiksessa! Raapaleet eivät todellakaan yleensä ole niitä helpompia tekstejä lukea ja kommentoida, sataan sanaan on usein ahdettu niin mahdottomasti kaikkea ja ainakin minä yritän sitten aina myös kaivella lukijana niistä sadasta sanasta jotain suurta esille ^^  Hm, luin itse asiassa uudelleen tuon Toffee -raapaleen kommenttisi luettuani ja tajusin, että se todella antaa hieman erilaisen kuvan hahmosta kuin olin ajatellut. Tarkoitus oli esittää Toffee lähinnä poliitikkona, jolla ei ole voimaa eikä rohkeutta lähteä muuttamaan vallitsevia asiantiloja. Azkabanin järjestelyt ehkä jossain määrin vaivasivat häntä - hän ei ollut täysin vakuuttunut siitä, että asiat nyt olivat mukavasti ja oikein - mutta systeemin muuttaminen ja purkaminen saavat hänet näkemään vain painajaisia. Olkoot, kun on kerran tähän astikin ollut. Hän ei halua ajatella koko Azkabania, eikä yleensä ajattelekaan. Vuosien mittaa sinne vierailustakin on tullut yksi ikävä rutiini, jota ei tarvitse sen enempää ajatella - ellei tapahdu jotain poikkeavaa, joka pakottaa hänet avaamaan edes hetkeksi silmänsä. Toffeen ei siis ollut tarkoitus vaikuttaa niin jyrkältä ja radikaalilta, vaan enemmänkin heikolta ja mukavuudenhaluiselta mieheltä.

Arthurin kohdalla hain oikeastaan takaakin juuri tuota, mitä raapaleesta olit poiminut: Arthurilla ei ole omia ajatuksia eikä mielipiteitä Azkabanista. Häntä vaivaa että Dumbledore vastustaa ankeuttajien pitämistä Azkabanissa, eikä asia muutenkaan ole mukava, mutta missään nimessä hän ei halua ajatella itse asiaa, vaan toistelee mielessään lukemiaan ja kuulemiaan ajatuksia sikäli kun koko asia tulee mieleen – Arthurin ajatukset pyörivät enemmän siellä jästiesineiden parissa ja arkielämässä.

Minusta tuntuu, että taikamaailma on sen verran rankempi maailma noin muutenkin, ettei esimerkiksi tuo Azkaban näy siellä niin räikeänä ihmisoikeusrikkomuksena kuin miltä se lukijan silmissä näyttää. Jos ihminen voi omassa kodissaan joutua koska tahansa kohtaamaan omat pahimmat pelkonsa kun joku mörkö muuttaa sängyn alle – aika kauhea ajatus muuten, oikeasti! – niin ehkä ne ankeuttajat eivät ole niin kauhean kuuloinen asia enää. Mutta ennen kaikkea: aika hiljaahan mekin reaalimaailmassa ollaan Guantánamosta ja noista muista vankileireistä valitettavasti oltu: muutama mielenosoitus, muutama adressi, mutta enimmäkseen ihmiset eivät taida edes ajatella koko asiaa. Guantánamon vankileiri on ollut nyt yli kuusi vuotta pystyssä, vaikka se on räikeä rikos ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä sopimuksia vastaan. (Muuten, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, Amnesty Internationalin virallinen Guantánamon vankileirin vastainen verkkovetoomus löytyy täältä.)

castlevania, kiitos imartelevasta kommentista! Itse asiassa unohdin sanoa tuossa fikin alussa – voisin käydäkin lisäämässä sen sinne - että ensimmäisen raapaleen ja koko raapalekokoelman nimi on lainattu Britanniassa käsittääkseni jossain aikakausilehdessä vuonna 1919 ilmestyneestä Gooden artikkelista ”Kuinka bolsevikkeja tehdään”, joka arvosteli Suomen vankileirejä. En ole lukenut itse artikkelia – sitä ei taida löytää sähköisessä muodossa – törmäsin vain mainintaan siitä eräässä kirjassa ja nimi oli niin jännä, että se jäi mieleen ja muokkautui itsestäänselvästi tämän raapalekokoelman nimeksi.

Jep, tuo Kyyryn kirje Dumbledorelle oli nimenomaan poliitikon vastaus: hiottu, mitäänsanomaton, sellainen ettei siinä ollut oikein mitään, mihin tarttua ja ettei se oikeastaan edes vastaa mihinkään. Pelkkiä muodollisia latteuksia. Kiinnostavampaa olisi oikeastaan muuten ollut miettiä, miten Dumbledore oman kirjeensä oli muotoillut, koska hän tuskin piittaa muodollisuuksista, muttei myöskään esiinny kovin räikeän hyökkäävästi.

Arthur edustaa tässä oikeastaan vähän sitä itsetyytyväistä, hiljaista ja mukavuudenhaluista keskiluokkaa, joka ei halua nähdä epäkohtia eikä ajaa muutoksia. Ties mihin sekin johtaisi, jos yhteiskunnallisia epäkohtia alettaisiin korjata! Parempi vaan antaa poliitikkojen hoitaa politiikka ja keskittyä itse kiinnostavampiin ja konkreettisempiin asioihin kuten jästiesineiden tutkimukseen ja perhe-elämään ^^
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 01, 2008, 12:51:42 kirjoittanut Gwyneth »
"Valistus on vallan ydin!" ~ Nuva Oy
Fikkejäni mm.: Kyllä vaistomme tuntee sen ja Kuinka kuolonsyöjiä tehdään

Poissa Rhiannon

  • Kiltalainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kuinka kuolonsyöjiä tehdään - raapaleita Azkabanista; S
« Vastaus #7 : Heinäkuu 04, 2008, 21:50:14 »
En olekaan kommentoinut ficcejäsi vähään aikaan :)! Luen ne kyllä aina kaikki yhtä suurella mielenkiinnolla, tekstejäsi on kerta kaikkiaan niin nautinnollista lukea. Arvostan todella sitä, miten näytät asennoituvan kirjoittamiseen, kunnioitat valitsemaasi aihetta ja henkilöitä. Tämän ficin aihe oli jälleen kiinnostava. Azkabanista voi ammentaa varsin paljon, Azkaban on todella kamala ja samalla fantastinen luomus Rowlingilta ja ainakin minä luen mielleni Azkaban-ficcejä. Yritän nyt kommentoida parhaani mukaan :).

Mielestäni tässä käsitellään sota-aihetta todella hienosti ja tarkkanäköisesti. Pidän siitä, miten punot yhteen HP-maailman ja tämän maailman, ja olet itsekin lukenut ja tunnet historiaa, ja käytät tätä teksteissäsi, pidän siitä!

Kuinka kuolonsyöjiä tehdään:
Hieno ensimmäinen kappale. Yleismaailmallinen :).

Sota ja rauha: Pidän Bartysta! Minusta hän oli IC. Olen itse asiassa aina nähnyt hänet enemmän sellaisena kiihkoilijana, tai sellaisena, jonka pinnan alla kiehuu. Surullista hänessä on se, että hän menettää ihmisyytensä ja tulee vihollisensa kaltaiseksi.

Ei tarvitse pelätä: Kaunis ja söötti kappale :), Molly on ensimmäiseksi juuri äiti ja tämä menee kaiken edelle, eikä sitä tarvitse oikeuttaa tai selittää, se vain on niin.

Kansallinen turvallisuus: Mainio! Kirje on todella Kyyryä parhaimmillaan, tai pahimmillaan...rivien välistä voi jo lukea, että mies ei enää ole ihminen vaan hirviö. Miten sitä sanotaankaan, tarkoitus pyhittää keinot? Olisi muuten ollut kiinnostava lukea Dumbledoren kirje!

Se yksi: No :), minähän aina menen sekaisin kun vaan sivutaankin Siriusta. Tämä oli itse asiassa erittäin kiinnostava kappale (ei vain tuon Sirius-jutun takia :)). Vaikka Toffee olikin aikamoinen pönttö, olen aina pitänyt häntä jotenkin inhimillisenä, hänhän vain yritti kieltää totuuden.

Välttämätön paha: Tämä oli ehkä ainoa, joka mielestäni oli hiukan irrallinen, ja kuten täällä on jo sanottu, Arthur ei oikeastaan esittänyt omia mielipiteitään. Kuitenkin kappale oli tärkeä, koska tämä varmasti kuvastaa sitä, mitä monet ajattelivat.

Oikeudesta: Pidin :), todella hermione-mäinen! Hermione on mielestäni muutenkin kiinnostava tapaus, koska hän ei "unohda" jästimaailmaa, mistä hän alunperin tuli. Harryhan ei oikeastaan koskaan halua olla tekemisissä jästimaailman kanssa - miksi tahtoisi, hänellä oli siellä vain vaikeaa - mutta minusta on hyvä, että Hermione sentään säilyttää yhteyden jästimaailmaan, ja onhan siellä myös monia hyviäkin juttuja, velhomaailma on kyllä verrattain raaka jos vertailee...

Oppivuodet: Minusta paras kappale. On jotenkin aina hienoa lukea "toisen puolen ajatuksia". Mielestäni viimeinen kappale sitoi kaiken yhteen.

Tässä ficissä ajattelin paljon Suomen sisällissotaa. En tiedä, oletko sinäkin ajatellut sitä. Taisit mainita, että kuolonsyöjät olivat enemmänkin terroristeja, mutta yhtäläisyyksiä sisällissotaankin löytyy. Onnistut muuten myös välttämään mustavalkoisen kuvauksen, se oli minusta hieno juttu. Kiitos jälleen hienosta ficistä!
Sirius Black; in a sack; I would like to pack; and thus take him back.