Kirjoittaja Aihe: Kulttuurijulkaisu Pahkasika  (Luettu 890 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Lemmonleikko

  • Tom
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • Soulshine!
    • Herra Hahmo
  • Tupa: Mary Sue
Kulttuurijulkaisu Pahkasika
« : Joulukuu 26, 2007, 17:37:34 »
Ihme ja kumma, foorumme kenties tahrattomimman korkeakulttuurisella alueella, Kirjallisuudessa, ei näy eikä kuulu keskustelua 25 vuotta suursuosiota nauttineesta, mutta sittemmin lopetetusta Suomen tärkeimmästä ja myöhempinä aikoinaan myös melko säännöllisestä kulttuurijulkaisusta, Pahkasiasta!

Pahkasika oli suomalaista ja kansainvälistä kulttuuria syväluodannut lehti, joka arvosteli kaikkea kulttuuriin liittyvää ja tasapuolisesti myös kulttuuriin liittymätöntä. Yksisilmäiseen, sivistymättömään mollaamiseen Pahkasika ei kuitenkaan koskaan suistunut, vaan se esitti kritiikkinsä siististi ja asiallisesti parodian, satiirin, vessahuumorin, läpänheiton, ivaamisen, lipanaltavedon, karrikoinnin ja joskus jopa suoranaisen pilkan keinoin. Erityisen kiitoksen Pahkasika ansaitsee siitä, ettei se koskaan syyllistynyt syrjintään, sillä, kuten jo todettu, se ivasi tasapuolisesti aivan kaikkea - myös ivaajia sekä Pahkasikaa.

Itse tutustuin kyseiseen julkaisuun jo ala-asteikäisenä, sillä mummolassa enojeni vanhan huoneen vaatekomeron pohjalla sijaitsi ehtymätön kirjasivistyksen aarreaitta minulle ja serkuilleni: enojen vanhat sarjakuva- ja hupilehtiröykkiöt! Tuotantoa oli 1970-luvun alusta 1990-luvun alkuun saakka, joskin viimeinen vuosikymmen käsittikin jo lähinnä juurikin Pahkasikaa ja muita sitä etäisesti muistuttavia, vähäisempiä kansallisia äänenkannattajia - sekä jostakin syystä myös körttikohkaaja Henrik Renqvistin teoksen Viinan kauhistus. Sen kanteen oli pamfletin nimen alle kirjoitettu tasaisella painofonttia jäljittelevällä tussikäsialalla "USA:n bestseller 1868!", ja lukuisat kohdat itse tekstistä oli korostettu huomiokynin tai alleviivauksin... Mutta ei siitä sen enempää, puhe oli Pahkasista.

Silloin pienenä Pahkasian parasta antia olivat lähinnä helppotajuiset ja ajoittain vähemmän sofistikoituneet sarjikset Peräsmies ja Miihkali, sekä lukuisat pilakuvat ja lyhyet vitsijutut, kuten kokoelma joululauluista, joita lasten kuullen ei saa laulaa. Luonnollisesti Pahkasiat kätkettiin aina esimerkiksi Tinttien tai Lucky Lukien väliin, sillä ne sisälsivät kielenkäyttöä, joka aika ajoin jopa hirvitti seitsen-, kahdeksanvuotiasta nassikkaa. Iän karttuessa nuokin jutut säilyttivät hervottomuutensa, mutta Pahkasian parhaaksi anniksi osoittautuivat erilaiset verbaali-ilottelut (Missä lastenlaulussa sekaannutaan eläimiin? - Pieni ankanpoikanen uiskenteli veessä. | Miksi nimitetään kasviksia syövää blueslaulajaa? - Rapsikurkuksi. | Miten saa säämiskän muuttamaan väriään? - Ruokottomilla jutuilla, mutta ensin pitää varmistaa, ettei Sääminen itse ole paikalla) sekä poliittiset, uskonnolliset, urheilulliset tai muuten kulttuurilliset ivakuvaelmat.

Hulvattomimpia lienevät nykyään erilaiset kirkon kampanjat, niksipalstat (sekoita liimanhaistelijan tuubiin vähän pikaliimaa, jolloin tuubi ei enää lähdekään nenästä irti - katso mitä hauskaa tapahtuu!), Vanhat herrat -sarjis, Jurpo-sarjis, Miihkalin erinäiset osiot (Tarmo on  vammainen), Juoppo-Uutiset sekä älyvapaat artikkelit (Hirvi paloi poroksi, Tuma-mummu neuvoo murkkuja ja vastaavat). En tiedä, mikä siinä on, mutta kuten jo lukuisat ihmiset ovat todenneet, Pahkasika yhdisti kätevästi molempien inhimillisten päiden huumorit kerrassaan voittamattomaksi paketiksi.


Tämän topsun tekoon minut oikeastaan potki joululahjaksi saamani Simo Frangénin toimittama Pahkasika - hinta pärstän mukaan -kooste. Pahkasian olemus tiivistyy hyvin sen esipuheen viimeisiin virkkeisiin: "Liimatan Tommin viime vuonna kokoaman albumin otsikko oli 'Pahkasika - kymmenen kirjainta, joihin voit luottaa'. Kustantajalle tuli kymmenittäin palautteita, joissa ystävällisesti oikaistiin, että Pahkasika-sanassa on vain yhdeksän kirjainta. Viimeistään tämä osoittaa, että Pahkasikaa tarvitaan edelleen". Juuri tuo on ollut koko lehden olemassaolon tarkoitus ja peruspilari.


Lieneekö Vuotiksessa muita sivistyneitä ja valistuneita ihmisiä, joiden kirjallinen tietous ja itsensä kehittäminen on perustunut Pahkasian ahkeraan lukemiseen? Mikä Pahkasiassa on pop? Mikä muka ei ole?
"You don't have to be black to be a nigger. Being born penniless also makes you an outlaw." -Ronnie van Zant
         Row, row, row thy boat gently down the stream. Oh Charon, hast thou ever know'd that Death is but a dream?
Hyviä emme ole, pahoiksi emme halua tulla - olkaamme siis rumia!

Poissa Pöpi Profeetta

  • Ennustelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I see you...
Vs: Kulttuurijulkaisu Pahkasika
« Vastaus #1 : Joulukuu 26, 2007, 17:52:23 »
Pahkasika nyt on legenda, sain tuossa viime vuonna Pahkasika - Kymmenen kirjainta, johon voit luottaa -kirjan. Kesymmästä kamasta härskeihinkin juttuihin ja loisteliaista kaskuista öhö öhö -huumoriin. Enemmän kyllä harmittaa Suomen Madin lopettaminen, kun jutut olivat ajankohtaisempia ainakin sille 12-vuotiaalle pikkunörtille, jolla ei ollut tietoakaan nykyisistä kutreista.

Mutta kyllä niitä hauskoja juttuja riittää, ei siinä mitään.
"That is not dead which can eternal lie
And with strange aeons even death may die"

H. P. Lovecraft