Kirjoittaja Aihe: Keskiyön kukka (Kelmit, K-12, het) Hätäepilogi 24.10.11. || LOPETETTU  (Luettu 50305 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Sofia

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosVine12
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 5.1.09
« Vastaus #75 : Tammikuu 13, 2009, 10:03:01 »
Hei! :) Aloitin lukemaan tätä joululomalla. Sain tämän ajantasalle ja sain aikaiseksi kommenttiakin. :D
Tämä ficci on aivan ihana! Kelmit ovat mun lempiaihe, josta mä luen ficcejä, joten tämä pisti silmään ja huomasin heti parin ekan luvun jälkeen, ettei tämän lukemista voi lopettaa! :D

Olet keksinyt lämminhenkisiä persoonia omiin kuvioihisi. Lempihenkilöni on Nora. Nora on sellainen vauhdikas ja menevä tyttö, joka on aivan luotu olemaan Siriuksen kanssa! Ja tietty sitten lempiparini on Nora ja Sirius. Toivottavasti ne pian keksii sen mekanismin sinne salaiseen käytävään, mua kiinnostaisi jo kurkistaa sinne. ^^
Lily ja James tulevat hyvänä kakkoparina. :) Emily ja Remus siis seurustelivat jo ennemmin, se oli jännä käänne. Onneksi he löysivät toisensa uudestaan. Kaikki sun parit sopii niin hyvin toisilleen!
Tessa on sitten aivan oma asiansa Tuholaisensa kanssa. En tiedä mitä ajattelisin Tuholaisen isästä, ajattelin ensin, että se on Kevin, mutta enää en ole varma. Musta se kuitenkin sopisi kuvioon. No, joka tapauksessa Tessan ja Kevinin suhdetta on mielenkiintoista seurata. :)
Sitten on salaperäinen Yosumi. Nyt viime jaksosta mä menin aivan pyörälle päästä, voisiko Yosumi olla vakooja? Ja Adrian Trent? Sillä on muuten tosi kiintoisia tunteja, kamit ja pelkohuoneet... :D Tykkään niistä. :)
Roxysta ja Dinasta... Kivoja ekaluokkalaisia, aluksi olin hämmästynyt kun olit tehnyt Dinasta kunniakelmin. En oikein tiennyt missä vaiheessa se kerkisi tapahtua, kun tytöstä ei vielä oltu keritty paljoa kertomaankaan. Nyt olen kyllä samaa mieltä kelmien kanssa, Dina ansaitsee kunniakelmin paikan! Roxya mä suren, mikähän kuolemantauti sillä on...? Romeo ainakin on malli-isoveli. :) Gabriellella on mahtava poikaystävä. :)
Alyssasta en hirveästi pidä. Se jotenkin on liian ulkopuolinen ja tunkee väärille väylille, niin kuin Lilyn Jamesin väliin. Kuulisin kuitenkin mielelläni lisää tästä henkilöstä. Jotenkin salaperäinen tämäkin...

Tämä suuri elokuva oli tosi hyvä idea ja toimii loistavasti! Elokuvan tekemistä oli hulvattoman hauska seurata ja sen puitteissahan Lily jopa suuteli ekan kerran Jamesia! Aivan mahtava. :) Kaikki puhe siitä Keskiyön kukasta... Ehkä ne ihan oikeasti löytää sen!??

Kiitos ja kumarrus, jatkoa jään odottelemaan. :)
You can be a sweet dream or a beautiful nightmare. ♥

Poissa Delia

  • Sieluton
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • In This Madness
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 5.1.09
« Vastaus #76 : Tammikuu 21, 2009, 21:09:52 »
A/N: Heipä hei! Jatkon kanssa on taas vähän venähtänyt. Tuntuu, että kaikki muu vie mukanaan eikä ole enää ollenkaan aikaa kirjoittaa. Veikkaan, että nyt tulevan helmi-maaliskuun aikana tulee olemaan muutenkin hieman epäaktiivisempaa, koska yritän keskittyä ylioppilaskirjoituksiini. Ei tässä muuta kuin maailman historia pitäisi osata maaliskuussa. Joten KK jää pakostakin vähemmälle, olen pahoillani siitä. Mutta katsotaan...

Eara: Kiitos. Toivottavasti olet pystynyt nukkumaan, koska tässä todella on ollut pikkuinen tauko ;D
Sari: Kiitos:) Adrianista saat tietää lisää seuraavassa osassa. (Ja offina: kävin kyllä katsomassa Twilightin, ja ihan viihdyttävähän se oli. Twilight - Houkutus -elokuvatopicista voit lueskella lisää mietteitäni :D)
Cassie: Kiitos :D Alyssa ei toki ole unohtunut, vaan palailee mukaan ihan hetken päästä. Ei kuitenkaan vielä tässä luvussa, koska tämä keskittyy lähinnä Adrianiin ;D
taivaan tähtönen: Kiitos ihanasta kommentistasi. Ehkä kommenttisi saattoikin olla sekava, mutta se vain tarkoittaa sitä, että me ollaan samalla sekavuustasolla toistemme kanssa, koska minulle tuli harvinaisen selväksi kaikki, mitä sanoit.
En ole kiinnittänyt itse huomiota tuohon Nora-juttuun, mutta saattaa kyllä olla totta. Usein kirjoitan niin ajattelemattomasti, etten itsekään tajua, mitä tulee tehtyä. Täytyypä alkaa kiinnittää huomiota.
J/L:ää on tulossa rutkasti lisää jahka pääsen sinne asti. Asiat tuppaavat jumittamaan oikein kunnolla aina välillä tässä ficissä ;) Myöskin Roxysta ja Narnia-käytävästä ja Adrianista ja Tessasta ja kaikista muistakin tulee lisää, kun aika on :D
nightingale: Kiitos. Nah, kelmit, jotka eivät keppostele. Mahdoton yhtälö. Sanoisin, että tyyntä myrskyn edellä :)
emwt: Kiitos.
Tinusa: Kiitos :)
Titta: Kiitos paljon :D
Silver: Kiitos.

No niin, sitten the suuri Adrian ja Tessa paljastavat kaiken onnistumatta kuitenkaan kertomaan mitään luku. Itse tykkään luvusta jo senkin takia, että siinä on Adri. Rakastan sitä miestä niin valtavan paljon, vaikka itse sanonkin :D Tässä luvussa ei kyllä pääse oikeuksiinsa, koska Tessa on kiusana, mutta ehkä sitten seuraavissa.. Tahtoisin kovasti tietää, mitä mieltä olette tästä. Kommentteja, olkaa kilttejä <3
- Delia

47. luku – Adrian ja Tessa
17.1.1978

Sitä kesti kauan: hiljaisuutta. Emily tiesi, että hänen olisi pitänyt odottaa jo pahinta. Tyyntä myrskyn edellä, sitä tavattiin sanoa. Tuntui kuin kukaan ei olisi uskaltanut edes hengittää rikkoakseen hiljaisuutta. Emily vilkuili nuorta miestä, joka tuijotti Tessaa ja jota Tessa tuijotti. Adrian oli isänsä näköinen, sen Emily muisti. Nicolas oli seisonut komeana siinä kuvassa, jonka mummi oli kerran näyttänyt. Ja Adrian oli levännyt äitinsä sylissä pienenä vauvana, levännyt mummin ystävän käsissä. Mummi: mummin oli pakko tietää jotain tästä, ajatus iskeytyi Emilyn mieleen. Emily vilkaisi Tessaa, jonka hengitys oli alkanut kulkea tiheämpään. Naisen kasvot vääntyivät kummallisesti.
”Pirpana? Pirpana?” Tessan ääni lävisti ilmaa. Nainen pyöritteli päätään. ”Uskallakin enää sanoa sanaakaan siitä. Se ei ole sinun asiasi sanottavaksi!”
”Ei ole minun”, Adrian toisti kovaan ääneen. Emily pelästyi äänensävyä. Ääni oli katkeroitunut ja hyinen. ”Tietenkään se ei ole minua. Etkö muista, miten petit minua, Tess?”
”Minä en pettänyt sinua!” Tessa kirahti ja tarttui varmemmin taikasauvaansa. ”EN IKINÄ!”
”Parhaan ystäväni kanssa, Tess”, mies jatkoi miltei huutaen. Emilyn katse sahasi kahden huutajan välillä kuin tiukassa tennisottelussa. Muutkin pyörittelivät päätään niskat naksuen nähdäkseen kunnolla toisen vastauksen. Vain Kevin pysyi paikoillaan kuin olisi jähmettynyt iäksi tuijottamaan Adriania.
 ”Voitko vajota enää yhtään alemmaksi?” Adrian letkautti. Tessa heilautti sauvaansa niin nopeasti, ettei Emily ehtinyt nähdä muuta kuin muodottoman viuhahduksen ilmassa. Adrian torjui Tessan taian miltei laiskasti, kuin olisi arvannut sen tulon, ja hypähteli kevyesti pari metriä sivummalle, kun Tessa ampui miestä kohti toisen taian.
”Harmi, että annoin oppilaiden rikkoa ne maljakot. Sitähän sinä rakastit! Heitellä minua niillä”, mies letkautti ja väisti jälleen Tessan taian. Kevin vapautui vihdoin jähmetyksestään ja astui muutaman askeleen eteenpäin kohti Tessaa kuin rauhoitellakseen.
”Pysy erossa tästä. Sinä olet tehnyt jo ihan tarpeeksi, kiitos vain”, mies huusi Kevinille pompatessaan syrjään Tessan seuraavaa taikaa. Emily vilkaisi kiinnostuneena Keviniä, jonka kasvoille oli jähmettynyt kummallinen ilme. Se oli kuin sekoitus iloa ja tuskaa, surua ja onnea.
”Minä. Vihaan. Sinua. Adrian. Trent!” Tessa kiljui ja lähetti taikojaan kohti Adriania. ”Vihaan!”
”Mitä täällä tapahtuu?”
Emily katse herpaantui Tessasta ja Adrianista, jotka leikkivät yhä kissaa ja hiirtä Adrianin väistellessä taikoja, Tessan pommittaessa niitä. Amalia tuli juosten käytävää pitkin yhdessä itsensä rehtori Dumbledoren kanssa. Mummin viitta – säihkyvän sininen tällä kertaa – lepatti hassusti naisen jäljessä, ja tuttu kävelykeppi heilui ilmassa yhdessä käden kanssa.
”Olisi pitänyt arvata, että te olette täällä”, Amalia tuhahti kelmeille saapuessaan paikalle. ”Äänet kaikuvat toiselle puolelle linnaa.”
”No, sepä harmi, ettei me olla syyllisiä tällä kertaa”, Sirius urahti seuraten kiinnostuneena käynnissä olevaa kamppailua. ”Vaan nuo”, poika osoitti Tessaa ja toista, jotka molemmat seisoivat niin varjossa, ettei mummi ollut heti heitä nähnyt. Emily katsoi mummia tarkasti. Hämmästyikö nainen? Yllättyikö tämä löytäessään vanhan ystävänsä lapsen keskeltä Tylypahkaa? Ei, Amalia katsoi tyynesti miestä näyttäen vain hieman turhautuneelta.
”Adrian, minähän varoitin tästä. Käskin sinua olemaan varovaisempi”, Amalia huokaisi, mutta Adrian ei näyttänyt kuuntelevan. Tessa paiskasi taas yhden taian Adriania päin. Mies oli löytänyt jo sauvansa ja muutti sen avulla taian suunnan. Taika räjähti Dumbledoren jalkojen juuressa. Vanha velho katseli tyynesti jalkojaan, joiden juureen oli räjähtänyt pikkuinen monttu lattiakivetykseen. Tessa jäykistyi ja lopetti päättömän huitomisensa.
”Olen pahoillani, Albus”, nainen sanoi normaalilla, hieman hengästyneellä, mutta viehättävällä äänellään. Ennen kuin Tessa ehti kääntää huomiotaan takaisin Adrianiin, Kevin oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja napannut Tessalta pois tämän sauvan ja kiepauttanut naisen vangikseen.
”Päästä irti, Kev!” Tessa kiljahti yrittäessään tapella pois miehen puristavasta otteesta.
”Sinä olet raskaana, Tessa!” Kevin ärähti takaisin samaan sävyyn. ”Ja minä olen parantajasi, joten tuki suusi ja lopeta riehuminen.”
”Kuulit, mitä hän sanoi”, Adrian naljaisi oikoessaan märkiä vaatteitaan. ”Tuki suusi ja niin poispäin. Ja mitä sinuun tulee”, Adrian osoitti sanansa Kevinille, ”kiva, miten pidät huolta hänestä. Oikein suloista.” Adrian irvisti ironisesti.
”Hyvä on, tuo riittää!” Tessa kiljui Kevinin sylistä. ”Minä tapan hänet.”
”Riittää, Tessa. Ei tappouhkauksia tänään, pyydän”, Dumbledoren ei tarvinnut edes korottaa ääntään tullakseen kuulluksi. Kaikkien huomio kiinnittyi välittömästi vanhaan rehtoriin paitsi Tessan ja Adrianin, jotka tuijottivat yhä murhanhimoisesti toisiaan. Dumbledore sormeili partaansa, joka liehui yhtä vapaana kuin Amalian viittakin.
”Minua kiinnostaisi kovasti tietää, mitä tämä nuori mies tekee kunnioitetun suojellussa linnassamme. Ja miksi Tessa uhkailee häntä. Minun tietojeni mukaan te kaksi olitte jo miltei menossa naimisiin viime syksynä”, Dumbledore hymyili rauhallisesti ja katsoi Tessaa. Tessa vilkaisi nopeasti Dumbledorea, irvisti sitten rumasti Adrianille.
”Ei oltu, ei todellakaan oltu”, Tessa pakottautui nauramaan kylmästi. ”Sinun tietosi ovat vääriä.”
”Ne harvoin ovat”, virkkoi Dumbledore hiljaa. Tessa pyristeli ponnettomasti Kevinin sylissä.
”Kukaan ei voi tosissaan kuvitella, että minä ja tuo…”, Tessa aloitti, muttei saanut sanottua lausettaan loppuun, kun Adrian keskeytti hänet.
”Kukaan ei voi kuvitella, että sinä ikinä menisit naimisiin. Karkaisit ennen häitä bestmanin matkaan”, Adrian murjaisi myrkyllisesti eikä ollut huomaavinaankaan hiljentäviä katseita, joita Amalia häneen loi.
”Jospa siirtyisimme hieman mukavampiin oloihin keskustelemaan asiasta”, Dumbledore ehdotti tyynesti. ”Tahtoisin kovasti tietää, mitä täällä tarkalleen ottaen oikein tapahtuu. Olen kovin pahoillani, Tessa, mutta en voi antaa sinun murhata ketään ennen kuin tunnen tapauksen yksityiskohdat. Voitte päästää hänet irti, herra Farell.”
Kevin näytti epäröivältä.
”En tiedä, onko se turvallista. Minä tunnen Tessan, tiedän, mihin hän kykenee.”
Dumbledore hymyili ystävällisesti.
”Tessa ei riko käskyäni. Ethän Tessa?”
Dumbledore katsoi Tessaa, joka tuijotti yhä vieläkin Adriania kuin ei ikinä saisi miehen kasvoista tarpeekseen. Nainen näytti kovasti siltä, että voisi uhrautua rikkomaan vanhan professorin käskyä sen ainoan kerran. Kevin näytti kuitenkin luottavan Dumbledoren sanaan ja päästi Tessan irti. Tessa ei tuntunut huomaavan mitään, jatkoi vain yhä tuijotustaan.
”Oletan, että voimme hyväksi käyttää Tessan huonetta, joka sattuu olemaan lähellä. Olenko oikeassa?”
Kevin nyökkäsi Tessan puolesta, ja Dumbledore kääntyi katsomaan Amaliaa.
”Jos haluaisit ohjata nuoret rohkelikkomme takaisin omaan tupaansa…”
”Ei”, Sirius astui esiin ja työnsi Noran pois tieltään. ”Kaikella kunnioituksella, arvon rehtori, mutta säästätte vain aikaamme, jos päästätte meidät kuuntelemaan tätä keskustelua nyt. Me olemme kelmejä, tiedättehän, saamme kuitenkin tietää jokaisen yksityiskohdan ennemmin tai myöhemmin.”
Dumbledoren silmissä pilkahti jotain, minkä olisi ehkä voinut tulkita huvittuneisuudeksi.
”Olet ehkä oikeassa, herra Musta. Jos se vain käy asianosaisille, voitte kernaasti tulla mukaamme.”
Adrian ja Tessa olivat hiljaa. Kevin pudisti päätään ja kohotti käsiään, kun rehtori katsoi häneen.
”Tämä ei ole minun asiani, joten tulkaa vain minun puolestani. Ei se kuitenkaan salassa pysy kauaa, kun Tessa on kysymyksessä.”
Kelmit hehkuivat tyytyväisyyttään, ja Nora loi Siriukseen ihailevan katseen. Sirius kohotti kulmiaan Noralle ja tarjosi tytölle kättään. Nora tarttui käteen hivenen empien ja antoi Siriuksen vetää itsensä jälleen vierelleen.
Amalia kiirehti eteenpäin Adrianin rinnalle.
”Riisu tuo naurettava vaate, ettet saa kuolemantautia”, nainen mutisi. Adrian irvisti itsekseen alkaessaan repiä kimonoa päältään. Emily katseli kiinnostuneena, miten Adrian kuoriutui lakanasta. Vaatteen alla oli yksinkertaiset, suoran housut ja vaalea kauluspaita, jotka pukivat miestä paljon paremmin kuin kimono oli tehnyt. Amalia puhalsi taikasauvastaan kuumaa ilmaa miehen ylle kuivatellakseen tämän vaatteita. Adrian antoi sen tapahtua. Mies tuijotti yhä Tessaa, joka lepuutti toista kättä vatsallaan.

Tessan pikku huone tuntui vielä pienemmältä, kun sinne tunkeutui Tessan lisäksi 11 muuta ihmistä. Tessa oli liian muissa maailmoissa tajutakseen toimia emäntänä, joten Kevin tarjosi kohteliaasti Dumbledorelle Tessan sohvaa. Dumbledore heilautti kättään torjuvasti ja taikoi itselleen muhkean nojatuolin huoneen nurkkaan. Rehtori istui tyytyväisenä tuoliinsa ja taikoi vielä kolme samanlaista lisää. Amalia istui yhdelle tuoleista työnnettyään sen oven vierustalle. Sirius odotti kohteliaasti, että joku vanhemmista olisi istunut muille kahdelle tuolille, mutta kukaan ei tehnyt elettäkään. Kevin istui työpöydän tuolille, Adrian työpöydälle, Tessa omalle sängylleen näytettyään ensin vakavasti siltä, että voisi kuristaa Adrianin.
Sirius kohautti olkiaan ja istui tuolille Peterin istuessa toiselle. Sirius veti Noran vierelleen istumaan käsinojalle, tyttö ei edes vastustellut vaan tuijotti tarkkaavaisesti uutta miestä, Adriania.
Muut istuivat Tessan sohvalle, James käsinojalle, kun muualla ei ollut tilaa.
Dumbledore liitti kätensä yhteen ja taputteli sormenpäillä toisiaan. Vanha mies hymyili rauhallisesti ja antoi tyynesti katseensa kiertää huonetta.
”Nyt”, hän sanoi levollisesti, ”tahtoisin todella tietää, mitä koulussamme tapahtuu.”
Tessa tuijotti Adriania.
”Kysy tuolta”, nainen sihahti kärkevästi hampaittensa välistä. Kevin liikahti tuolillaan niin, että saattoi tarpeen mukaan syöksyä hillitsemään Tessan raivoa.
”Minulla on nimikin”, Adrian sylkäisi takaisin ja paranteli hänkin asentoaan nähdäkseen Tessan paremmin Kevinin takaa.
”Kysy Nuoleskelijalta”, Tessa korjasi.
Adrian teki oudon liikkeen kohti taikasauvaansa, mutta jätti sen lopulta rauhaan nähdessään varoittavan ilmeen Amalian kasvoilla.
”Et parempaa keksinyt”, Adrian pakottautui sanomaan. ”Mielestäni se nimi sopisi ennemminkin sinulle.” Adrian loi merkitsevän katseen Tessasta Keviniin, joka esitti kuin ei olisi huomannut sitä. Dumbledore katsoi rauhallisena Tessaa.
”Tahtoisitko kertoa, mitä on tapahtunut, Tessa?” mies kysyi Tessalta lempeästi. Tessa veti henkeä tasatakseen ilmettä. Nainen selvästi piti vanhasta rehtorista ja tahtoi tehdä tälle mieliksi.
”Minä ja tuo…”, nainen sanoi värisevällä äänelle. ”Minä ja tuo…” Hän pudisti päätään. ”Ei, en minä…”
”Minä kerron sen”, Kevin tarjoutui ja katsoi Tessaa vakaasti. ”Minä olen puolueeton. Mutta en tiedä kaikkea, jonkun täytyy auttaa minua.”
”Minä jatkan siitä, mihin sinä jäät”, Amalia ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Sirius katsahti hämmentyneenä melkein-mummiaan yhdessä Emilyn ja Jamesin kanssa. Mitä tahansa täällä olikin meneillään, Amalia oli selvästi osa koko sotkua. Oli niin mummin tapaista pyöriä tapahtumien keskuksessa.
”Hyvä, sitten. Alkakaa toki, herra Farell”, Dumbledore hymyili kehottavasti Kevinille. Kevin vilkaisi nopeasti, kuin varmistellen, Adriania, joka istui jäykästi paikoillaan pöydällä ja heilutteli jalkojaan muistuttaen hyvin paljon Tessaa.
”Te tiedätte, miten tämä tarina alkaa, Dumbledore”, Kevin aloitti. Dumbledore katsahti Adriania ja nyökkäsi hymyillen.
”Mutta muut eivät tiedä”, Dumbledore muistutti. ”Joten voit aloittaa esittelemällä hänet.”
Kevin katsoi Dumbledorea pitkään ennen kuin avasi suunsa.
”Hän on Adrian Trent”, Kevin aloitti viitaten Adrianiin. ”Vuosien 1962–69 korpinkynsi, valvojaoppilas, johtajapoika. Myöhemmin hän pääsi huippuarvosanoin TKYL:ään opiskelemaan, mutta tuli tiettyjä ongelmia, joiden takia…”
”Minulla ei ole rahaa”, Adrian ärähti vastalauseena Kevinin kiertelyille.
”En ymmärrä”, Sirius valitti. ”Miten tuo liittyy mihinkään?”
”Tietenkin se liittyy kaikkeen”, Tessa älähti. ”Raha liittyy aina kaikkeen.”
”Raha on aina painanut meitä erilleen”, Adrian mutisi itsekseen ja hämmentyi, kun huomasi kaikkien katselevan itseään.
”Hyvä on, kuinka alusta minun täytyy aloittaa?” Kevin kysyi, kun oli lakannut tuijottamasta Adriania.
”Hyppää samalla kertaa suoraan alkuun”, Nora tuhahti, ”että varmasti pysytään mukana kaikki.”
”Hyvä on sitten”, Kevin mutisi. ”Puhun puolueettomana nyt, joten älkää keskeyttäkö.” Kevin vilkaisi Tessaa ja Adriania, jotka kummatkin välttelivät nyt tehokkaasti toistensa katseita. ”Tessa on minua ja Adriania kahta vuotta nuorempi. Hän oli koulun prinsessa, kaikki tunsivat hänet. Adrian oli… ei-niin-tunnettu. He tutustuivat, kun me olimme seitsemännellä.”
”Kuudennella”, Adrian ja Tessa korjasivat kuin samasta suusta ja vilkaisivat toisiaan irvistäen, ehkä muistoille, ehkä muuten vain.
”Juuri niin”, Kevin hymyili. ”Kuudennella siis. He ystävystyivät ja sitä rataa, mutta minä ja Adrian lähdimme koulusta, ennen kuin Tessa ehti, tuota…”
”Lakkaa kiertelemästä, Kevin! Ei se niin vaikeaa ole”, Adrian ärähti. Kevin katsoi vakaasti Adriania, kohotti hieman leukaansa.
”Okei, minä kerron. Kerron heille ihan täydellisen yksityiskohtaisesti kaiken!” Kevin tuhahti ja ryhdistäytyi. ”Adrian ja Tessa olivat siis ystäviä koulussa. Pelkkiä ystäviä, sitä kaikki aina ihmettelivät. Tessalle pojat eivät ikinä ole olleet pelkkiä ystäviä. Tessa oli kävelevä kiertopalkinto koulussa. Kaikki halusivat olla hänen kanssaan, koska hänellä oli rahaa. Adrian oli erilainen, järkevä jopa aika pitkään. Hän onnistui pysymään erossa Tessasta aina kuudennelle saakka. Silloin he tutustuivat, ystävystyivätkin sen jälkeen, kun Adrian oli pelastanut Tessan joltain pyrkyriltä.”
”Olisin pärjännyt yksinkin”, Tessa tuhahti väliin, mutta selvästi värisi muistoilleen. Adrian teki kiukkuisen liikkeen kädellään, ja miehen silmissä välähti muistot menneisyydestä.
”Koulun jälkeen Adrian pääsi opiskelemaan TKYL:ään, mutta joutui keskeyttämään opintonsa rahapulan takia”, Kevin jatkoi häiriintymättä. ”Hän on köyhä kuin rotta. Hän asui kanssani muutaman kuukauden ja yritti hankkia jostain töitä. Me olemme olleet parhaita ystäviä jo ensimmäisestä luokasta asti, joten tuntui ihan luontevalta, että hän muutti ylimääräiseen huoneeseeni. Adrian sai töitä pitkän vonkumisen jälkeen. Hän oli pari viikkoa jossain… Mikä se oli?”
”Parhaat pullat uunissa – leivo itse pullasi -liike”, Adrian mutisi. Keviniä nauratti.
”Seitsemän Upeaa S.U.P.E.R.-kokeissa ja se oli ainoa, mitä hän onnistui saamaan siihen aikaan”, Kevin virnisti rennommin kuin oli milloinkaan sen illan aikana tehnyt. ”Joka tapauksessa sitä ei kestänyt kauan, koska pelastus tuli ulkomailta. Tiesittehän, että Adrianilla on kaksi veljeä? Adam asuu Japanissa, ja Adrian muutti sinne pariksi vuodeksi: sai töitä – parempia kuin se pullapaikka – ja niin edespäin. Kun hän tuli takaisin, hän muutti jälleen luokseni ja sai parempia töitä, nyt Vuotavasta noidankattilasta. Sieltä Tessa löysi Adrianin: töistä. Tessa oli juuri päässyt pois koulusta ja seilaili ympäriinsä vanhempiensa rahoilla.”
”Hei!” Tessa protestoi.
”Sitähän sinä teit. Mutta älä keskeytä nyt, vaan ole hiljaa”, Kevin tuhahti. ”He ottivat liikaa sinä iltana. Tessan tapauksessa se oli ihan ymmärrettävää. Hän on alkoholisti.”
”Hei!” Tessa älähti taas. ”Kaikkien ei tarvitse tietää tuollaisia yksityiskohtia. Sitä paitsi eikö sinulla ole jotain vaitiolovelvollisuutta?”
”Minä puhun yksityishenkilönä nyt”, Kevin muistutti. ”Ole nyt jo hiljaa.”
Adrian vaikutti tyytyväiseltä Kevinin sanoista.
”Minä löysin heidät aamulla sohvaltani”, Kevin jatkoi irvistäen mielikuvalle. ”Kumpikin väitti, ettei mitään ollut tapahtunut, mutta tietenkään he eivät voineet muistaa sitä. Se oli… Se oli aika järkyttävää. En koskaan ajatellut, että Adrian voisi tehdä jotain sellaista. Hän ei ole koskaan ollut mitenkään repäisevä tyyppi, enemmän hän aina venkuili ja ajatteli moneen kertaan kaiken läpi ennen kuin teki yhtään mitään.
Tessa lähti meiltä kotiinsa selvittelemään kihlaustaan. Hän oli mennyt kihloihin viimeisenä vuotenaan täällä. Sen puuskupuhin – mikä sen nimi oli? – Peter?”
”Paul”, Tessa korjasi kylmästi.
”Paul, totta. Tessa kuvitteli olevansa niin rakastunut, mutta auvoinen onnela mureni hetkessä, kun hän muisti ystävyytensä Adrianin kanssa. Mutta se on vain Tessan tapaista: miehet tulevat ja menevät. Tessa purki kihlauksen hetimmiten. Ja se poika lähti jonnekin ulkomaille karkuun Tessan päättömyyttä. En ihmettele yhtään. Minäkin olisin halunnut kauas Tessasta, jos olisin ollut Paulin tilalla.
Adrian ja Tessa pitivät yhteyttä satunnaisesti sen vuoden aikana. He notkuivat enimmäkseen baareissa, jotka ovat aina olleet Tessalle kuin toinen koti. En tiedä siitä ajasta paljonkaan. En ole koskaan ollut kiinnostunut Tessasta, eikä Adrian tuntenut halua kertoa mitään, ellen varta vasten kysynyt häneltä. Enkä minä kysynyt. Pysyin hiljaa, vaikka ehkä silloin olisin vielä voinut tehdä jotain. Ja vuoden päästä sitten löysin heidät taas olohuoneeni sohvalta. He muuttivat Tessan asuntoon pian sen jälkeen, Merlinille kiitos.”
”Hyppää sen kohdan yli”, Adrian urahti pöydältään. Tessa tuhahti osoittaakseen olevansa samaa mieltä.
”He riitelivät paljon”, Kevin sanoi tottelevaisesti hypäten kertomuksessaan eteenpäin. ”Siihen se kaatuikin. En tiedä, mistä he olivat sillä kertaa riidelleet, mutta Tessa tuli luokseni sinä iltana viime elokuussa. Hän oli ihan hysteerinen ja etsi Adriania.”  Kevin näytti nyt puhuvan suoraan Adrianille. ”Hän ei löytänyt sinua, ei tietenkään, ja minä pakotin hänet pysymään sisällä. Tiedät ihan hyvin, mitä hän olisi tehnyt, jos olisi päässyt ulos. Minä pidin hänet turvassa – häneltä itseltäänkin. Hän itki paljon, tiedät, millaista se on. Minä lohdutin. Mitään muuta ei tapahtunut, Ad, vannon sen. Me nukahdimme. Sinä herätit meidät. Voin vannoa sen vaikka minkä kautta. Sinun täytyy uskoa minua.” Kevin rukoili silmillään Adriania. Toinen tuijotti kylmästi takaisin.
”Tess ei olisi antanut sinun… Hän ei olisi ollut sillä tavoin”, Adrian pudisti päätään. ”Sinä olit paras ystäväni.”
”Olen yhä, aina”, Kevin mutisi vaimeasti, mutta Adrian jatkoi päänsä pyörittelyä.
”Et ole. Et sen jälkeen, kun makasit tyttöystäväni kanssa. Sen illan piti olla täydellinen. Sinä pilasit sen.”
”Ei, Ad, sinä pilasit sen”, Tessa kivahti. ”Jos et olisi alkanut vaahdota siitä opiskelumaksusta, kaikki olisi ollut hyvin.”
Adrian kääntyi katsomaan Tessaa, muttei ehtinyt sanoa mitään, koska Dumbledore kohotti kätensä ylös.
”Emme ole täällä syyttelemässä vaan kuuntelemassa tarinaa”, rehtori muistutti kuin kyseessä olisi ollut jännittäväkin satu. ”Tahdon yhä tietää, miten kaikki lopulta kävi. Herra Farell?”
Kevin pudisti päätään.
”Olen pahoillani, en tiedä enempää. Adrian häipyi pian sen jälkeen, kun oli vetänyt omat johtopäätöksensä, ja Tessa huusi minulle puoli tuntia suoraa huutoa, sitten mekin erosimme.”
”Ah, minun vuoroni”, Amalia totesi omalta paikaltaan ja antoi katseensa kiertää kuulijakuntansa läpi. Emily otti paremman asennon sohvalla Lilyn vieressä. Mummin tarinat olivat aina niitä parhaita. Mummilla oli kertomisen lahja. ”Taidamme hypätä tarinassamme muutaman päivän eteenpäin. Oletan, että kaikki tuo riitely tapahtui elokuun puolessa välissä.
Adrian oli kuullut, että sekä minä että Tessa olimme matkaamassa Tylypahkaan ensi vuodeksi opettamaan. Hän tuli luokseni, kaivaten apua. Tiedättehän varmasti, että olin hyvä ystävä Adrianin vanhempien kanssa, rauha heidän muistolleen. Mary oli yksi herttaisimpia tuntemiani ihmisiä, Adrian on perinyt sen äidiltään.”
Tessa tuhahti, mutta Amalia ei näyttänyt häiriintyvän siitä.
”Ennen kuin Mary ja Nicolas kuolivat, se tapahtui tuon hirveän Voldemortin toimesta Adrianin viimeisenä kouluvuotena, Mary ja minä olimme puhelleet kauan. Olin sanonut auttavani hänen poikiaan parhaani mukaan, jos hänelle ja Nicolasille jotain tapahtuisi. Kun Adrian tuli luokseni, en voinut muuta kuin osoittaa olevani sanani mittainen nainen. Adrian kertoi, mitä oli tapahtunut. Hänen kertomuksensa poikkesi vain hiukkasen äsken kuulemastamme tarinasta. Hän halusi apua. Hän tiesi, ettei Tessa ole terveellistä seuraa itselleen, tahtoi yhä vieläkin pitää naista silmällä, vaikka Tessa oli pettänyt häntä niin kauhealla tavalla.”
Amalian katse viivähti Tessassa. Tessa kuunteli jokaista sanaa herkeämättä.
”Oli minun ajatukseni tuoda hänet tänne valepuvussa. Albus oli maininnut muutamia viikkoja aiemmin etsivänsä yhä pimeyden voimilta suojautumisen opettajaa. Otin häneen heti yhteyttä ja sain järjestettyä Adrianille paikan täällä. Samoihin aikoihin eräs vanha japanilainen ystäväni Akihito Yosumi, hän on asunut Englannissa jo joitakin vuosikymmeniä, päätti aloittaa elämänsä alusta merten takana, Yhdysvalloissa. Hän kertoi minulle suunnitelmistaan, hän aikoi olla poissa joitakin kuukausia, ehkä vuoden. Minusta oli nerokasta lainata Akihiton identiteettiä Adrianille. Olihan Adrian asunut pari vuotta Japanissa ja tunsi maan tavat.” Amalia vilkaisi Dumbledorea, joka tuijotteli nyt mietteliään näköisenä Adriania.
”Taitavaa, vaikka itse sanonkin”, nainen jatkoi. ”Pari muodonmuutostaikaa ja muutamia pullollisia taikaliemiä: huppelijuomaa, joka muuttaa äänensävyä taitavasti käytettynä, ja muodonmuutosta ylläpitäviä liemiä. Huppelijuoman huonona puolena tosin tuli tuo hemmetin leijunta, jota Adrian vihaa, ja hyminä, josta kukaan ei mainittavasti pidä. Ja tietenkin huppelijuoman käyttö yhdistettynä muihin liemiin sotkee helposti immuunijärjestelmää, jonka takia onkin hyvä, että Adrian on niin hyväkuntoinen ja nuori mies.
Kaikki olisi ehkä mennyt ilman epäilyksiä läpi, vaikka tietenkin sinulla oli oman arveluksesi, Albus, mutta Akihito palasi Englantiin hiukan liian aikaisin ja tunki vieläpä tänne tapaamaan minua. Luulin jo, että Adrian olisi paljastunut, mutta onneksi kukaan ei ollut nähnyt Akihitoa paitsi tietysti te.” Amalia katsahti lapsenlapsiinsa. ”Tiesin, että te epäilisitte vaikka mitä, ja ihmettelin pitkään, miksi ette alkaneet tonkia asioita sen syvemmin. Joka tapauksessa syyskuussa Adrian siis tuli Tylypahkaan, ja minä yritin parhaani mukaan auttaa häntä pitämään Tessaa silmällä. Yritin saada heitä sovittelemaan välinsäkin, tuloksetta, kuten näette. Tessa ei luottanut minuun tarpeeksi puhuakseen kipeistä asioista, jotka tahtoi unohtaa, ja Adrian on aivan yhtä itsepäinen kuin isänsäkin oli.”
Tessa oli noussut seisomaan ja yritti tavoitella taikasauvaansa, joka oli visusti tallessa Kevinin kädessä. Nainen vapisi kiukusta ja näytti vimmastuneelta.
”Sinä olit täällä koko ajan. Pörräilit ympäriinsä naurettavassa valeasussa. Sait minut kunnioittamaan itseäsi”, Tessa sylkäisi sanat suustaan.
”Se oli omaksi parhaaksesi, vaikken nyt tajuakaan, miksi ihmeessä vaivauduin tekemään sen”, Adrian vastasi, nousi hänkin seisomaan pöydältä. Kevin hivuttautui hitaasti eteenpäin valmiina syöksymään keskeyttämään riitaa, jos se kasvaisi kovin suureksi.
”Minä olin huolesta sairas! Kukaan ei tiennyt, mihin olit kadonnut! Kukaan ei tiennyt yhtään mitään, ei ollut kuullutkaan sinusta. Minä en tiennyt mitään! Olin kuolla siihen”, Tessa kiljui äärimmäisen hysteerisessä tilassa jälleen.
”Minä olin samassa tilanteessa”, Adrian mutisi.
”Et ollut. Sinä tiesit, että olin turvassa. Sinä vakoilit minua!”
”Miltä luulet, että se tuntui minusta sitten?” Adriankin korotti ääntään. ”Minä katselin sinua joka päivä. Keikuin niillä rajoilla, että paljastaisin itseni sinulle. Mutta sitten sinun piti väkisinkin mennä ja tulla raskaaksi. Tiedätkö, miten vaikeaa se oli? Kun ei tiedä, kenen se lapsi on. Jos kaikki olisi ollut hyvin, minä olisin kasvattanut sen omanani. Olisin luullut, että pirpana olisi minun.”
”Se on sinun, senkin ääliö! Ei ole ketään muuta!” Tessa kivahti kyyneleiden valuessa naisen poskia pitkin. ”Ei ketään.”
”Älä luulekaan, että uskoisin tuon. Sinä olit poissa joka yö. Minä valvoin odottamassa, että tulisit kotiin, muttet tullut. En ikinä tiennyt, kenen seurassa olit tai missä ylipäätään olit. Ja aamulla odotin, että Mungosta otettaisiin yhteyttä, että Kevin tulisi ja kertoisi, että olet hengissä”, Adrian pudotteli syyttäviä sanoja suustaan samalla tahdilla kuin Tessa kyyneliä silmistään.
”Enkä silti kyennyt jättämään sinua, vaikka tiesin, että petit minua. Sitähän sinä teet. Mutta kun näin sinut Kevinin kanssa, se oli viimeinen korsi kekoon. Paras ystäväni, Tess?”
”Minä en tehnyt mitään, sanoinhan sen jo! Luuletko, että koskisin häneen pitkällä tikullakaan?”
”Auts, kiitos vain”, Kevin mutisi laimeasti kaksikon keskeltä.
”Arvaa, mikä tässä jutussa on ironisinta?” Adrian mutisi välittämättä Tessasta. Mies kaiveli housun taskujaan, poimi käteensä jotain ja näytti sitä Tessalle. Miehen kädessä kimalsi pieni sormus, jonka Sirius oli löytänyt maljakosta vain päivää aikaisemmin. Tessan itku muuttui hetkessä hassuiksi nyyhkeiksi. Kaikki tuijottivat nyt pikkuruista sormusta. Dumbledore tiiraili sitä myhäillen, Amalia tyynenä, mutta Kevin oli lähinnä kauhistuneen näköinen.
”Jos et olisi sinä iltana halunnut niin kovasti riidellä ja pilata kaikkea, olisin kosinut sinua. En olisi välittänyt siitä, että petit minua tai olit poissa tai joit ja riitelit koko ajan. Olin niin rakastunut, etten osannut nähdä muuta. Siksi siellä oli kynttilöitä ja musiikkia silloin. Siksi olin niin ällöttävän romanttinen, kuten asian ilmaisit”, Adrian tunki sormuksen takaisin taskuunsa ja kääntyi kuin lähteäkseen, mutta päättikin sitten katsoa vielä Tessaa ja Keviniä.
”Minä vihaan teitä kumpaakin. En olisi ikinä uskonut, että sanon tätä, mutta minä todella vihaan teitä. Olisi pitänyt uskoa sinua, Kev. Sanoit, että Tessa Dawson jättää kuin parsan lautaselle, kun kyllästyy. Minä en uskonut sitä. Kuvittelin, että se, mitä meidän välillä oli, olisi jotenkin ainutlaatuista.” Mies pyöritteli päätään ja naurahti kuivasti. ”Se ei ollut.”
Adrian kääntyi pois ja otti pari askelta ovelle, mutta kääntyi vielä kerran takaisin.
”Tahtoisin vain tietää”, miehen ääni oli matala, alistunut, jotenkin hengetön ja voipunut. Hän tuijotti vakaasti Tessaa kuin olisi unohtanut, että huoneessa oli muitakin. ”Jos tätä kaikkea ei olisi tapahtunut, jos se ilta olisi mennyt täydellisesti ilman riitoja. Mitä olisit vastannut minulle?”
Tessa lakkasi itkemästä ja näyttämästä siltä, että tahtoisi heittää Adriania jollakin kovalla. Hän katseli miestä äkkiä kovin tyynenä.
”Olisin sanonut tahdon.”

Adrian lähti, löi oven kiinni perässään niin kovaa kuin jaksoi ja jätti jälkeensä vaivautuneen hiljaisuuden. Tessa alkoi jälleen nyyhkyttää rikkoen hiljaisuuden ja paiskasi tyynynsä lattialle. Amalia nousi kepeästi ylös ja suoristautui. Nainen vilkaisi Dumbledorea, joka oli myös noussut. Kevin katseli mietteliäänä Tessaa, nousi sitten itsekin ylös.
”Hän tahtoo olla yksin”, mies mutisi muille ja vaikutti itsekin aika järkyttyneeltä kaikesta tapahtuneesta. ”Tuo… Adrianin tulo… Hän haluaa olla yksin.”
Dumbledore nyökkäsi ymmärtäväisenä ja seurasi ulos ovesta, josta Amalia oli jo viipottanut. Amalian pää kurkki vielä oven raosta muita.
”Menen katsomaan, ettei hän tee mitään typerää”, Amalia mutisi viitaten Adrianiin ja katosi paikalta toivotettuaan hyvää yötä Dumbledorelle. Nora oikoi kankeasti jalkojaan ja seurasi katseellaan Keviniä, joka kierteli Tessan huoneessa tarkkaavaisena ilmeisesti tarkistaen, ettei siellä ollut mitään, mikä voisi vahingoittaa Tessaa.
”Oletko menossa sairaalasiipeen?” Nora kysyi mieheltä, kun tämä tuli lähemmäs. Kevin nyökkäsi mitään sanomatta ja katsoi Tessaa.
”Minä tulen huomenna uudestaan, Tessa. Nuku itsesi tyyneksi, okei?”
Tessa ei vastannut mitään vaan paiskasi toisen tyynyn lattialle mutistessaan itsekseen rumia sanoja. Kevin pyöritteli silmiään ja sulki oven perässään.
Lily, Emily ja kelmit odottelivat hiljaisina käytävässä, että Nora olisi liittynyt heidän seuraansa. Nora ei tehnyt sitä vaan pysytteli Kevinin vierellä. Hän hymyili rauhallisesti Lilylle, jonka silmiin oli syttynyt huolestuneen ymmärtäväinen katse.
”Aika vaihtaa väriä”, Nora mutisi yrittäen kuulostaa keveältä.
”Tahdotko, että tulemme mukaan?” Lily kysyi, mutta Nora pudisti päätään.
”Pärjään kyllä. Nähdään huomenna.” Nora kääntyi lähteäkseen seuraamaan Keviniä, mutta Siriuksen sanat pysäyttivät hänet.
”Nor?”
Nora kääntyi ja hymyili rauhallisesti Siriukselle, joka tuijotti häntä mietteliäänä. Hän pudisti päätään tietäen täsmälleen, mitä poika ajatteli.
”Sinä et halua nähdä sitä”, Nora mutisi ja kiirehti Kevinin jälkeen. Mies käveli lyhyin askelin mietteisiinsä vajonneena. Nora katseli miestä tarkkaavaisesti. Silmien alla oli tummat pussit kuin mustelmat kipeän lyönnin jälkeen. Kevin mahtoi olla väsynyt.
”Luuletko, että he ikinä sopivat?” Nora kysyi, kun hiljaisuutta oli hänen mielestään kestänyt jo liian kauan. Kevin katsahti häneen nopeasti ja näytti ilmeisen paljon siltä, että pohti, miksi ihmeessä olisi kertonut hänelle yhtään mitään. Eiväthän he edes tunteneet toisiaan.
”Nora White”, Nora työnsi kätensä Kevinin käteen, kun mies ilmeisesti odotti virallista esittelyä ennen kuin kertoisi mitään. ”Tessa pitää minua ystävänään, joten voit ihan hyvin kertoa minulle. Seurustelen Sirius Mustan kanssa, joka sattuu olemaan kelmi ja ottaa asioista selvää joka tapauksessa.”
Kevinin huulilla häivähti pienoinen hymy, ja mies puristi hänen kättään.
”Kevin Farell, näköjään Adrianin entinen paras ystävä, Tessan tukihenkilö ja… En oikein tiedä, ehkä jonkinlainen korvike”, Kevin mutisi. ”Tuo huutaminen oli niin tuttua, etten olisi ihmetellyt, vaikka he olisivat syöksyneet toistensa kaulaan heti lopetettuaan. Mutta tuo Adrianin hiljaisuus, nuo tyynet sanat, en tiedä”, Kevin vaikeni, oli hiljaa hyvän tovin. ”Toivon, että kaikki selviää vielä. Se olisi terveellisintä Tessallekin. Ja Adrianille teki hyvää seurustella hänen kanssaan. Hän oli silloin hieman vähemmän sulkeutunut ja tylsä.”
”Onko tuholainen oikeasti Adrianin?” Nora kysyi. Kevin kohautti olkiaan.
”Tessa sanoo niin, mutta minä en uskalla uskoa häntä nyt, kun Adriankaan ei usko. Adrian yleensä näkee Tessan läpi”, Kevin vastasi. ”Tessasta ei ikinä tiedä, mutta hän on pettänyt niin monesti, etten ihmettelisi, vaikka isäehdokkaita olisi useampiakin. Vaikea sitä oli Adrianille uskotella. Hän ei nähnyt muuta kuin sen, minkä halusi nähdä. Välillä luulin minäkin, että Tessa rakasti Adriania todella. Tessa on taitava näyttelijä. On vaikeaa tietää, mikä on totta.” Kevin vilkaisi taas Noraa, katseli tyttöä tarkkaan silmät sirrillään.
”Miksi sinä olet tulossa siipeen?” mies kysyi uteliaana.
”Sairauden takia”, Nora tuhahti vähättelevästi. Kevin katsoi häntä kysyvästi.
”Sairauden?”
”En tiedä, onko sillä edes nimeä”, Nora jatkoi. ”Diagnoosi tehtiin yli kymmenen vuotta sitten eikä sitä ole uusittu sittemmin.”
Kevin tuijotti häntä yhä uteliaana.
”Ai niin, sinä olet parantaja”, Nora muisti. ”Ei se mitään vakavaa ole kai: päänsärkyä, hiustenvärin vaihtumista, pahaa oloa ja oksetusta siihen liittyen, joskus huimausta. Ja olen yliherkkä saamaan nuhan.”
”Kuulostaa harmittomalta”, Kevin sanoi, mutta kuulosti silti erittäin paljon siltä, että olisi halunnut tonkia asiaa tarkemmin. ”Mutta ei minun alaani”, mies jatkoi sitten kuin itsekseen.
”Mikä on?”
”Vauvat”, Kevin irvisti. ”Siksi minä olen täällä. Matami Pomfrey tahtoi taustatukea. Hän on niin kokematon, ei tunne Tessaa ollenkaan.”
”Miksi ne lähettivät juuri sinut?” Nora tiedusteli.
”Tarvitsin lomaa, helpon työtehtävän. Ja sitä paitsi kukaan ei halua hoitaa Tessaa, hän on kävelevä katastrofi. Minä tunnen hänen sairaushistoriansa parhaiten, koska olen hänen tukihenkilönsä.”
”Hän siis todella on alkoholisti?”
”On, oli, kuka tietää. Hän ei ole juonut pitkään aikaan, eikä käynyt ulkona juhlimassa. Tuskin tunnistan häntä enää. Hän on muuttunut niin paljon”, Kevin tuumasi. ”Luota minuun, sinä et ole nähnyt todellista Tessaa. Toivon, ettet koskaan joudukaan näkemään.

”Se olikin sitten Tessa ja Yosumi eikä mummi ja Yosumi”, James mietti, kun he kävelivät takaisin torniin.
”Adrian”, Lily korjasi. ”Tajusitteko tätä kuviota ollenkaan?”
”Tessa ja – Adrian”, Emily aloitti ja takelteli miehen nimessä. Oli vaikeaa ajatella miestä Adrianina, kun sama tyyppi oli niin kauan aikaa ollut Yosumi, ”seurustelivat, riitelivät ja erosivat ja tulivat sitten molemmat tänne, Adrian Yosumiksi naamioituneena.”
”En silti tajua, miksi ihmeessä Amalia valitsi juuri Yosumin naamioksi hänelle”, Peter tuumi. ”Tuntuu hirveän riskialttiilta, kun mies voi tepastella sisään minä hetkenä hyvänsä.”
”Mummi on aina rakastanut pientä uhkapeliä”, James kertoi. Lily hyppelehti pojan vierelle ja kohautti olkiaan.
”Minä en olisi naamioinut häntä ollenkaan. Hän on verrattavan hyvännäköinen.”
”Pitäisikö minun olla mustasukkainen?” James mietti.
”Ja puheista päätellen yhdeksän vuotta minua vanhempi”, Lily virnisti. ”Sinulla ei pitäisi olla mitään hätää.”
James esitti kuuluvaa helpotuksenhuokaisua ja pyöräytti Lilyn edeltään toiselle puolelle, kun tyttö näytti haluavan puhua Siriuksen kanssa. Sirius oli kävellyt Jamesin vierellä hiljaisena, se oli kovin epätavallista.
”Se on rutiinia, on aina ollut”, Lily hymyili pojalle. ”Nora ei tahdo, että olet huolestunut, kun et ole koskaan ennenkään ollut.”
”Minä pidin hänestä kultahiuksisena. Mitä jos seuraavaksi tulee joku väri, josta en pidä? Vihaan sitä oranssia. Hän on niin räjähdysherkkä silloin”, Sirius mutisi kulmiaan rypistellen. Lily nauroi pojan ilmeelle.
”Paras olla sanomatta tuota Noralle, hän katselee jo muutenkin toisten perään.”
”Kenen perää?” Sirius kysyi äkkiä äkäisesti. ”En tahdo, että hän katselee kenenkään muiden periä.”
”Perään”, Lily korjasi maltillisesti. ”Kevinin perään, Adrianinkin varmasti, kunhan pääsee sairaalasiivestä arvioimaan tilannetta paremmin. Noralla on silmää vanhempiin miehiin.”
Sirius ei näyttänyt tyytyväiseltä, mutta jätti asian sikseen ja kiepahti puhumaan Emilyn, Peterin ja Remuksen kanssa, jotka kävelivät edellä. Lily ja James jäivät kävelemään rauhassa kahdestaan.
”Mitä pidit uudesta tulokkaasta? Tai vanhasta oikeastaan”, Lily kysyi rikkoakseen hiljaisuuden.
”Vaikutti mielenkiintoiselta. Minusta hän sopii Tessalle. He huutavat yhtä kovaa”, James virnisti.
”He olisivat hyvännäköinen pari”, Lily tuumi ja onnistui kuulostamaan aivan isotädiltään. ”Räjähdysherkkä, mutta hyvännäköinen. Mitä luulet: jatkaakohan Adrian meidän opettamistamme?”
James kohautti olkiaan.
”Kuka tietää. Olisi kiva, jos hän jatkaisi. Hän tiesi paljon asioista ollessaan Yosumi ja ilman sitä hyminää tunnit varmasti ovat ihan siedettäviä”, poika nauroi.
”Totta. Minä vihasin sitä hyminää”, Lily irvisti. James kääntyi katselemaan häntä siihen malliin, että Lily alkoi kiemurrella katseen alla.
”Mitä?” hän kysyi vääntelehtien ja suoristi paitaansa, joka oli ollut hienoisesti rypyssä. ”Onko minussa jotain vialla?”
”On, sinä puhut minulle”, James virnisti. Lily tuijotti häntä lievästi hämillään.
”Ja se on vikana, koska…? Luulin, että meidän kuuluikin puhua toisillemme.”
”Niin, niin tietysti kuuluukin”, James mutisi hymyillen mysteerisesti. ”Se vain tuntuu niin oudolta, kivalta.”
Lily tuhahti edelleenkin hieman hämmentyneenä ja naurahti pienesti.
”No, kiva, että tykkäät. Ei tämä minustakaan ihan kamalaa ole.”


A/N2: Joo, no siinähän sen. En tykännyt lopusta niin paljon, mutta se ei taida olla pääasia. Tosiaan olen sitä Adrian/Tessa ficciä väsäillyt tässä muutaman luvun verran, joten jos kiinnostusta sille riittää niin kertokaahan pois. Omaksi ilokseni väsäilen sitäkin, mutta teitäkin voin viihdyttää sillä, jos vain tahdotte :)

Poissa Greenmoon

  • Final Fantasy friikki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Bibi.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 21.1.09
« Vastaus #77 : Tammikuu 22, 2009, 14:58:24 »
Ohhho! Tämäpä tulikin ihan yllätyksenä minulle, hupsista. Miksi Adrianin valepuku katosi, kun siihen ruiskutti vettä? MIKSI?? Mie tahon tietää... :)
Harmitti kun luku oli aika lyhyt, tynkä. Kun sitä ollaan tässä odoteltukin niin kauan, mutta onneksi tuli edes jotain!!
Adrian on aika ihana, täytyy myöntää... Tessasta nyt ei ota selvää onko se pettänyt vai ei, mutta tuholainen EI SAA olla kenenkään muun lapsi kuin Adrianin, se ei vain yksinkertaisesti saa! Minä tahdon että he palaavat taas yhteen ja ovat onnellisia, that's it.
Niin.. Eikä minua lapseta juuri nyt ei :)

Tykkäsin kuitenkin, odottelen lisää lisää adriania :)

-Upah
When there is will, there is a way

Upah -> Greenmoon

Poissa Sari

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Ficciholisti
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 21.1.09
« Vastaus #78 : Tammikuu 22, 2009, 15:05:10 »
Täähän oli hyvä luku! Valaisi paljon asioita ja nyt en malta odottaa lisää!
Joo, mäkin tykkään Tessa/Adrian parituksesta! (:
Hiii, Noran hiustenväri vaihtuu! Mikähän olisi seuraava väri? Tummanpunainen kenties? Noh, se nähdään (:
Vaikka luku olikin kohtalaisen pitkä, se tuntui hirveän lyhyeltä! Tai ehkä vain ahmin sen niin nopeasti xD
Oli kiva lukea tollasta pientä James/Lilyä tolla lopussa <3 Tykkäsin.
Voi kauhee, rakentavat taas jossain (millonhan mulla sellasia on ees ollut?) ja kommentti hirveän lyhyt. Mutta parempaa ei nyt tipu, anteeksi :D
Mutta joo, jatkoa!
I think you said what do you think to make me think you do, but really you don't.

Poissa Kaura

  • Molskahdus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • TYM
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 21.1.09
« Vastaus #79 : Helmikuu 01, 2009, 15:44:45 »
Huh.
Minulla oli aina sellainen mielikuva, että Tessan mies oli se, joka oli tehnyt Tessalle jotain kamalaa ja muutenkin se mies olisi ihan kauhea tyyppi, joka komentelisi Tessaa ja näin. Mutta ei onneksi. Adrianhan on ihana ihminen ja kerrankin saatiin tietää Tessan tarina (ainakin melkein). Kun kerroit, että pidät Adriania yhtenä lempihahmoinasi, niin se näkyy kyllä kirjoituksessasikin. Olet tehnyt hänet todella mielenkiintoiseksi.
Joku sanoi joskus täällä, että kaikki hahmosi ovat samanlaisia. Nojaa, minusta kaikki hahmosi ovat erilaisia. Vaikka Lilyllä ja Emilyllä on samanlainen luonne, niin silti nämä kaksi ovat täysin erilaisia persoonia (sekavaa, eikös?). Mutta kaikkein parhaiten olet minusta onnistunut luomaan Noran persoonan.
Ainiin, tuolla oli tuo luku, missä oli näiden sivuhenkilöiden kannalta kirjoitettu ja se oli kyllä valaiseva luku. Saatiin tutustua Dinaan vähän lisää ja nyt pidän siitäkin tyypistä enemmän. Ja Romeostakin paljastui aivan erilaisia puolia.

Hei mutta jatka pian, olen taas aivan koukussa!

// Ainiin. Ja Sirius on ollut tosi söpö näissä luvuissa. Sen ja Noran juttu taitaa kestää vielä pitkään.
Apua. Luin tuolta blokistasi sen Remuksen joulun ja aloin itkemään.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 01, 2009, 16:00:58 kirjoittanut Kaura »
We watch the shows, we watch the stars
On videos for hours and hours...

Poissa Delia

  • Sieluton
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • In This Madness
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 21.1.09
« Vastaus #80 : Helmikuu 11, 2009, 18:07:49 »
A/N: Heipä hei, kaikille! Kiirettä on pitänyt tässä lähi viikkojen aikana. Vanhojen tanssit on pyörineet mielessä, ja huomenna pitäisi sitten ihan oikeasti pyöriä lattiallakin yleisön katsellessa. Onnistuin hankkimaan itseni kipeäksi tässä kaiken lisäksi, mutta huomenna vedetään vaikka lääkehuurussa, jos ei muuten :D (Ja muuten: minä + vanhojen tanssit + 13. perjantai = ei-niin-hyvä-yhdistelmä.) Ja synttäritkin tosiaan olivat eilen, ja olen vielä ihan sekaisin. Että sitä täysi-ikäiseksikin ehti.. Ja tosiaan ne hissan yo:t lähestyvät ja on ollut kaikkea sälää, joten kirjoittaminen, etenkin KK, on jäänyt äärettömän vähälle.

tiny: Kiitos.
Upah: Kiitos :) Adrin valeasu tosiaan katosi, kun siihen suihkutti vettä. Se oli vain sellainen taianlaatu, että vesi pesee sen pois, ei siinä sen kummempaa.
Sari: Kiitos.
Tinusa: Kiitos.
Emili: Kiitos. J/L:ää on tulossa tässä pikku hiljaa, kunhan saan taas kirjoituksen kulkemaan jossain vaiheessa (= kun löydän aikaa siihen).
Silver: Kiitos.
Kaura: Kiitos. Saa nähdä, miten kauan S/N osapuolet kestävät toisiaan ;)

Tuli taas piprteämpi olo, kun luki teidän kommenttejanne. Ihan vain uteliaisuudesta kysyisin paria asiaa, kun ficci liikkuu suurin piirtein puolessa välissä.. Toivon, että ainakin joku jaksaa naputella jotain vastaukseksi. Vaikka ihan yksärilläkin saa lähestyä, jos ei muuten :D Eli:
Ihan peruskysymyksenä lempihahmonne sivuhahmoistani eli niistä ei niin kerrotuista tyypeistä?
Jotkut täällä ovat miettineet Tessalle mieheksi Keviniä... Mitä mieltä te olette: Kevin vai Adrian?
Lukisitteko Tessan ja Adrianin (ja hienoisesti sivuten Kevininkin) vaiheista kertovaa ficciä, joka tällä hetkellä liikkuu muistitikullani 12 sivun mittaisena tekeleenä nimellä The Tale of You and Me, jos pistäisin sen näkyville jonnekin?
Edelleen Tessaan liittyen: kumpaa veikkaatte tuholaisen sukupuoleksi: pikku prinssi vai prinsessa?
Sitten ficin tulevaisuudesta: alussa olen varoitellut tulevan murhaamaan erään hahmon (ehkä montakin, mutta pari erityisen tärkeää). Kuka tulee kuolemaan? Entä mitä mieltä olette: kestääkö E/R ja S/N ficin loppuun saakka?
Onko jotain (tapahtuma ym.) jota vielä erityisesti odotatte tulevaisuudessa?
Ja ihan viimeiseksi: luuletteko, että jaksatte lukea KK:n loppuun asti? Vielä vähän yli puolet on tulossa..

Tosiaan, olisi kiva lueskella mielipiteitänne. Jos ei muuten, niin vaikka synttärilahjaksi ;D
Mutta tämä uusin osa sitten. Toivottavasti jaette mielipiteitänne siitäkin.
- Delia

48. luku – Puolia
18.1.1978

”Sirius, helvetti, minä en kestä sinua heti aamusta”, Nora mukisi kömpiessään esiin desinfiointiaineelta haisevan peiton alta. Sirius keikkui tyylikkäästi tuolin takajaloilla Noran sängyn vieressä ja näytti loukkaantuneelta.
”Tulin katsomaan, että sinulla on kaikki hyvin”, poika mutisi närkästyneenä ja laski tuolinsa kaikille neljälle jalalle. Nora irvisti uskomatta pojan sanoja, jotka pysyttelivät tällä kertaa aika lähellä totuutta.
”No, sano sitten, että päästään siitäkin eroon. Sinä varmasti rakastat tätä kaikesta sydämestäsi. Pilaat päiväni jo aamutuimaan”, Nora marmatti kohottautuessaan nojaamaan kyynärpäihinsä. Sirius tapitti Noraa tyynesti eikä vastannut mitään. Vasta, kun Nora alkoi osoittaa lieviä turhautumisen merkkejä, Sirius avasi jälleen suunsa.
”Pidin niistä kultaisista”, poika mutisi.
”Mikään hyvä ei kestä loputtomiin”, Nora tuhahti. ”Ne pysyivät melkein kaksi kuukautta. Se on varmasti pisin aika, joka hiuksillani on koskaan kestänyt päättää seuraava väri.”
Sirius tiiraili häntä arvioivana ja nousi ylös tullen lähemmäs.
”Totuttelu kestää hetkisen”, hän infosi Noraa, hymyili sitten. ”Liilat.”
”Hmm, liilat”, Nora maisteli sanaa suussaan. ”Minä kestän liilat.” Tyttö hyppäsi ylös sängystään ja vilkutti sirkeästi Kevinille, joka oli juuri tullut huoneeseen.
”Hyvää huomenta”, Nora toivotti kauniisti. Kevin tuijotti tyttöä pitkään. Mies näytti entistäkin väsyneemmältä eikä selvästi nähnyt aamussa mitään hyvää.
”Se ei olisi hyvä sinulle, jos olisit aloittanut aamusi Tessalla.”
”Miten hän voi?” Sirius tahtoi tietää auttaessaan Noran pystyyn: tyttö oli jälleen kompastunut omiin jalkoihinsa. Kevin kohautti olkiaan.
”Hän on Tessa.”
”Niin hyvin vai?”
”Menkää itse katsomaan. Hän on vierailijatuulella taas, kun on saanut purkaa ajatuksia itsekseen koko yön”, mies tuhahti ja painui matamin pikku kopperoon. Nora vilkaisi Siriusta, joka kohautti olkiaan.
”Miten vain haluat, tähtityttö.”
”Olen siis vieläkin tähtityttö sinulle”, Nora mutisi. ”Miksen saisi uutta lempinimeä hiusten myötä?”
Sirius nauroi pehmeästi ja pörrötti Noran hiuksia.
”Sinä olet aina tähtityttö minulle.”

Sirius ei tiennyt, mitä odottaa Tessalta. Hän oli alitajuntaisesti odottanut, että nainen itkisi yhä, mutta tämä ei itkenyt. Sen sijaan Tessa istui siistissä risti-istunnassa lattialla täysin ilmeettömänä ja korjasi revittyjä valokuvia takaisin kasaan. Nainen kohotti heille kulmiaan, kun he astuivat sisään Noran koputuksen, kuuluvien jymäytysten, jälkeen.
”Mitä teet?”
”Korjaan Adrianin kuvia, jotta voin repiä ne taas palasiksi”, Tessa kertoi ja laittoi syrjään kuvan, jonka oli juuri saanut korjattua. Nora istui lattialle Tessan viereen ja otti kuvan käteensä. Sirius kurkki kuvaa tytön olan takaa. Kuvassa pari vuotta nuoremman näköiset Tessa ja Adrian istuivat sylikkäin valtavalla sohvalla ja söivät jäätelöä toisiaan katsellen. Tessalla oli outo ilme kasvoillaan, niin äärettömän rakastunut, kuin myös Adrianilla. Pari näytti siltä kuin ei olisi huomannut muuta maailmaa ympärillään.
”Ällöttävää”, Tessa mutisi nähdessään Noran ja Siriuksen katselevan kuvaa. ”Että joskus vajosinkin sen mitättömyyden tasolle.”
”Se on siis ohi nyt?” Nora kysyi matalalla äänellä. Tessa kohotti katseensa kuvasta, jota oli juuri kasaamassa.
”Ohiko? Voi ei toki, se ei koskaan edes alkanut, tajuan sen nyt. Äiti ja isä olivat oikeassa kaiken aikaa: Adrian on liian huonoa seuraa minulle”, Tessa tuhahti. Nainen näytti ottaneen aivan uuden näkökannan asioihin. Sirius ja Nora vilkaisivat toisiinsa, ja Tessa kouristui kaksinkerroin.
”Äh, tuholainen ei ole samaa mieltä asiasta”, nainen mutisi. ”Et tietenkään ole. Sinä rakastat häntä vain siksi, koska hän sattui auttamaan sinut riesakseni. Mikä nykyajan sikiöitä oikein vaivaa? Mikseivät ne voi vain totella kantajiaan?”
”Se siis todella on Adrianin lapsi?” Sirius uteli hienovaraisesti. Tessa loi poikaan hyytävän katseen.
”Olen edelleen opettajasi, Sirius. Yksityisasiani eivät kuulu tietääkseni sinulle.”
”Voit ihan hyvin kertoa. Me tiedetään kuitenkin kaikki muukin sinusta”, Nora huudahti vähättelevänä. ”Kevin sanoi, ettei usko sinua, koska Adriankaan ei usko.”
”Tietenkin hän ottaa Adrianin puolen”, Tessa pyöritteli silmiään. ”Niin kaikki aina tekevät. Ei kukaan muista, että minäkin olen olemassa tunteineni. Tyypillistä. Hän on ollut koulussa päivän ja kaikki ovat jo kiinnostuneempia hänen tarinastaan kuin minun. Minä vihaan häntä!”
”Teknillisesti ottaen”, Sirius aloitti, ja Tessa toisti jäätävän katseensa. Sirius sulki suunsa eikä sanonut lausettaan loppuun. Sen sijaan hän virnisti hurmaavasti ja sanoi jotain muuta.
”Minä ainakin olen vielä sinun puolellasi.”

Sirius ja Nora lähtivät pian ja jättivät Tessan kaksin tuholaisensa kanssa. Tessa irvisti eräälle kuvalle ja repi sen kahtia. Hän vihasi Adriania, hän todella vihasi nyt. Mies oli ollut täällä, niin lähellä, koko sen ajan, katsonut hänen kärsimyksiään, nauranut varmasti itsekseen. Tessa antoi kaiken vihan täyttää mielensä. Hän karkotti muut tunteet kauas, yritti unohtaa niiden olemassa olon. Adrian oli antanut hänen kärsiä. Mies oli ollut ilkeämpi kuin hän oli ikinä tiennytkään tämän olevan.
”Minä vihaan häntä”, Tessa mutisi tuholaiselle. ”En tajua sitä. Kun näin hänet, olin ensin niin iloinen, että hän oli siinä, elossa. Mutta sitten tajusin kaiken, enkä voi olla vihaamatta häntä. Ja hänkin vihaa yhä minua ja Keviniä.” Tessa huokaisi raskaasti.
”Luulin, että siitä vielä voisi tulla jotain, koska rakastin häntä niin paljon, mutta nyt tiedän, että se on ohi. Mitä luulet, tahtoisitko sittenkin kasvaa äidin ja isän luona?”
Tuholainen potkaisi kovaa, ja Tessan ilme kiristyi.
”Niin, tietenkään et tahdo. En vain tiedä ollenkaan, miten selviän kanssasi. Minneköhän ne adoptiopaperit ovat hukkuneet?”
Tuholainen liikahti taas kuin olisi tuntenut olonsa kovin epämukavaksi Tessan vatsassa. Tessa paranteli itsekin asentoaan ja kun ei löytänyt lattialla hyvää paikkaa, vaihtoi istumaan sängylleen. Häntä väsytti valtavasti, eikä se ollut ihmekään, koska hän oli repinyt ja korjannut valokuvia koko yön läpi. Tessa yritti hätistellä Adrianin kauemmas mielestään painautuessaan tyynyään vasten. Kylmät väreet tärisyttivät hänen kehoaan, ja Tessa repi peittoa päälleen.
”Jos sinua ei olisi, minä olisin jo häipynyt täältä”, Tessa mutisi unisesti tuholaiselleen. ”Olisin palannut ja jatkanut taas vanhana Tessana. Rakastin sitä Tessaa.”
Tessa hiljeni ja kuvitteli, mitä tekisi sillä hetkellä, jos tuholaista ei olisi. Hän olisi lähtenyt jo yöllä: pakannut tavaransa ja ilmiintynyt pois linnan ulkopuolella. Hän olisi mennyt kotiin, Lontooseen, jättänyt tavaransa sinne. Tai ei sittenkään, Lontoon kodissa oli liikaa muistoja Adrianista. Ehkä hän olisi mennyt Joannen tai Delian luokse, ottanut pari lasillista ja lähtenyt taas. Hän olisi mennyt lempibaariinsa le Meleen, tilannut lempidrinkkinsä ja tanssinut: tanssinut läpi yön. Ehkä löytänyt seuraa ja jatkanut yötään muiden mukana. Hän olisi elänyt, kuten tapasi elää ennen kuin kaikki oli muuttunut.
”Minä haluan olla se Tessa taas”, Tessa mutisi ennen kuin uni painoi päälle liian raskaana taakkana.

Alyssa peilaili itseään peilistä ja kohensi hiuksiaan arvioivana. Hän ei ollut aivan tyytyväinen näkemäänsä, mutta se saisi tällä kertaa kelvata. Alyssa vilkaisi nopeasti Lilyä, joka istui sängyllään mietteliään näköisenä. Hän irvisti itsekseen. Kelmit olivat yhdessä Lilyn, Emilyn ja Noran kanssa kadonneet eilen illalla jonnekin, ja Alyssa oli turhaan odotellut poikien paluuta. Häntä ärsytti jäädä unohduksiin, yksin makuusaliin Gabriellen kanssa, joka ei puhunut hänelle sanaakaan, ellei hän kysynyt jotain.
Alyssa vilkutti hyvästiksi Emilylle, joka tuli silmät sikkaralla suihkusta.
”Taas lenkille?” tyttö kysyi uneliaana. Alyssa nyökkäsi ja repi verkkahousujaan paremmin jalkaan. Ne eivät enää istuneet yhtä hyvin kuin ennen. Ehkä hän oli lihonut hieman. Alyssa irvisti. Hän ei pitänyt ajatuksesta. Pitäisi alkaa lenkkeillä ahkerammin.
Alyssa hyppelehti alas portaita ja ilokseen törmäsi Jamesiin, joka tepasteli ympäri oleskeluhuonetta levottoman näköisenä. Pojan ilme kirkastui, kun tämä näki hänet. James toivotti hyvää huomenta ja vaikutti vilpittömästi tarkoittavan sitä. Alyssa lennähti pojan viereen vastatessaan toivotukseen.
”Lähdetkö kanssani kävelylle?” hän kysyi pirteästi ja räpytteli silmiään suuremmiksi, jotta voisi katsella Jamesin täydellisyyttä paremmin. James näytti hivenen epäilevältä.
”Sinä juoksit Anturajalan miltei kuoliaaksi, kun hän oli kanssasi lenkillä”, poika muistutti epäluuloisena. Alyssa nauroi keveästi ja tarttui Jamesia kädestä.
”Lupaan kävellä tällä kertaa, että voidaan jutella”, hän hymyili ja veti Jamesin mukaansa. Pojalla ei näyttänyt olevan mitään sitä vastaan.

Alyssa näki, että Jamesilla oli hauskaa hänen kanssaan. Tietenkin pojalla oli! Jos James olisi vain suostunut myöntämään sen itselleen, kaikki olisi voinut olla täydellistä. Mutta James oli niin täynnä Lilyä, ettei Alyssalla ollut miltei mitään mahdollisuutta. Asia ällötti häntä. James onnistui olemaan puoli aamua puhumatta Lilystä, mutta loppumatkasta Lilyn vaikutus oli taas alkanut näkyä. Alyssa ei ollut oikein varma, mitä kaksikon välillä sillä hetkellä oli. James puhui Lilystä jotenkin liian lämpimästi, mutta väitti silti itsepintaisesti, että he olivat vain ystäviä. Alyssa ei tiennyt, mitä hänen pitäisi uskoa. Hän oli nähnyt Jamesin ja Lilyn jakavan kiellettyjä katseita ja sanojakin toisinaan. Välit eivät voineet olla pelkästään kaverilliset, vaikka kummatkin niin väittivät, Alyssa oli varma siitä.
”Tuletko aamiaiselle?” James kysyi häneltä avatessaan ulko-oven. Alyssa loisti tyytyväisyyttään. Tietenkin hän tulisi, kun James oli huomannut kysyä asiaa.
”Noran hiukset vaihtavat taas väriä, ja Anturajalka meni aamusta sairaalasiipeen hänen luokseen”, James puheli. ”Hän kiusaa Noran kuoliaaksi, olen varma siitä. Oh, tuolla he ovat jo. Kummatkin hengissä, ihme kyllä.”
James osoitti Rohkelikkopöytää, jossa mainittu kaksikko istui. Noran hiukset loistivat sangen havaittavasti liiloina väkijoukosta tehden huomaamisen helpommaksi. Alyssa ei ollut iloinen huomatessaan Jamesin suuntaavan ystäviensä luokse. Hän olisi paljon mieluummin halunnut olla kahden Jamesin kanssa. Parempi Noran ja Siriuksen seura kuitenkin kuin Lilyn vastaava, Alyssa tuumi itsekseen istuessaan Jamesin viereen ja päästäessään vihdoin irti pojan kädestä. Nora katsoi häntä hetken tarkkaavaisena silmät sirrillään, ja Alyssa oli varma, että tyttö raportoisi tapahtuneesta Lilylle. Mitä väliä silläkin oli? Lilyn sietikin olla mustasukkainen.
”Liilat?” James kysyi parhaillaan Noralta ja sai tytön hellittämään katseensa Alyssasta.
”Sekoitus sinistä ja punaista”, Nora selitti mielialaansa Jamesille. ”Kelpaa minulle. Sähkönsininen ja tummanpunainen ovat lempivärejäni. Mihin olet muut jättänyt?”
”Kuutamo jäi väsäämään ystävänpäivälahjaa Emille, ja Matohäntä nukkuu yhä”, James kertoi. ”Minä olin lenkillä”, poika lisäsi ylpeästi ja sai Alyssan puhkeamaan nauruun.
”Se oli niin kaukana lenkistä, että kauemmas on vaikea päästä. Sinun laahustuksesi on sanalla sanoen matelevaa”, Alyssa virnisti. James irvisti hänelle, mutta ei antautunut väittelyyn, mikä oli Alyssasta sääli. Jamesin kanssa väittely oli ihanaa. Se tuntui niin oikealta, läheiseltä, ihanalta.
”Tekeekö Remus jo ystävänpäivälahjaa Emilylle?” Nora tarttui olennaisimpaan tietoon ja katsahti kauhistuneena Siriusta. ”Toivottavasti et odota lahjaa minulta.”
”Miten vain haluat, tähtityttö. Mutta tiedä se, että minulla on jo lahja sinulle”, Sirius kohautti olkiaan eikä vastannut enää, kun Nora penäsi lahjan laatua.

Peter nosti katseensa tyynystään ja pyyhki unenrippeet silmistään. Hän ei ymmärtänyt, miten muut pystyivät aina viikonloppuisin nousemaan niin aikaisin. Siriuskin näkyi jo lähteneen aamiaiselle tai normaalille tutkimuskierrokselleen. Jameskin oli poissa, mutta Remus sen sijaan istui lattialla ja ähki epäilyttävänä.
”Huomenta?” Peter kysyi toiselta. Remus kohotti katseensa epämääräisestä punaisesta möykystä, joka hänellä oli sylissään, ja katsoi häntä.
”Ystävänpäivälahja Emilylle”, poika vastasi Peterin kysymykseen. Peter potki peittoa pois päältään, jotta pääsisi vaihtamaan asentoa niin, että näkisi paremmin Remuksen työn.
”Mikä se on?” hän kysyi uteliaana. Punainen möhkäle muistutti hieman karvaista kiveä, mutta Peter ei kuollakseenkaan keksinyt syytä, miksi Remus olisi halunnut antaa Emilylle sellaisen.
”Sen piti olla kaktus, mutten ole varma, onko postitoimisto toteuttanut tilaustani ihan oikein”, Remus mietti käännellen klönttiä ympäri. ”Tässä ei ole juuria eikä oikeastaan mitään muutakaan.”
”Ehkä se on jokin uusi laji”, Peter ehdotti tumpsahtaessaan lattialle sängyltään. Poika hieroi kylkeään möyriessään ylös. Remus tutki möhkälettään arvioiden.
”Juureton kaktus”, poika mietti ääneen ja huokaisi sitten. ”Minun pitää kiikuttaa tämä professori Versolle tarkistettavaksi.”
Peter etsiskeli vaatteitaan ja puki niitä hiljakseen ylleen.
”Vietkö sen nyt heti?” hän kysyi. ”Koska voin tulla mukaan, jos poiketaan salin kautta nappaamassa pari leipää. Minun pitää kuitenkin kysyä häneltä siitä tutkielmastani, josta sain Kelvollisen. Tahtoisin tietää, mitä ihmettä hän oikein näki siinä, että osaisin ensi kerrallakin yhtä hyvin.”
Remus kohautti olkiaan ja myöntyi, jos hän pitäisi kiirettä. Peter teki työtä käskettyä ja vetäisi housut jalkaansa.
”Tahtoisitko keksiä, mitä annan Stephanielle lahjaksi? Kaikki ideat, mitä olen keksinyt, ovat hiukan epäilyttäviä. Tahtoisin jotain neutraalia”, Peter rupatteli seuratessaan Remusta portaisiin.
”Neutraalia?” Remus kysyi.
”Hän on käyttäytynyt niin omituisesti viime aikoina. En ole oikein varma, mihin tämä on menossa. Me emme ole puhuneet siitä enää pitkään aikaan”, Peter mutisi. Se oli totta. Stephaniesta oli tullut kovin vetäytyväinen. Tyttö ei enää viettänyt aikaansa hänen kanssaan niin usein kuin oli joskus ennen tehnyt vaan vetäytyi syrjään ja vaikutti omituiselta. Peter ei keksinyt tytön käytökseen muuta syytä kuin sen, että Stephanie ei halunnut enää jatkaa heidän suhdettaan. Sitä, miksi tyttö ei vain sanonut sitä suoraan ääneen, Peter ei todellakaan tiennyt.

Roxy oli jälleen sairaalasiivessä. Tyttö makasi tiiviin peitteen alla, joka oli täytetty jääpaloilla. Kuka tahansa muu ihminen olisi vajonnut hypotermiaan parissa minuutissa, mutta Roxyn pieni keho tärisi ja hikoili lakkaamatta. Romeo istui sisarensa vieressä ja tärisi hänkin, mutta ei kuumeesta vaan pelosta. Tämä kohtaus oli paljon vakavampi kuin aikaisemmat. Ne tuntuivat muuttuvan vakavammiksi kerta toisensa jälkeen. Romeo piti katseensa tiukasti pikkusiskossaan niin, ettei hän huomannut hahmoa, joka livahti siipeen varovaisena.
Matami Pomfrey tuli ulos kopistaan valmiina häätämään epätoivotun vieraan pois, mutta pysähtyi paikoilleen, kun tunnisti tulijan. Adrian seisoi paikoillaan vapisten ja tuijotti utuisesti matamia. Matami Pomfrey huokaisi hiljaa. Minerva oli puhunut totta sanoessaan, että uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja oli hyvännäköinen: ehkä vähän liian nuori heille, mutta ehdottomasti katselemisen arvoinen.
”Voitko sinä auttaa minua?” Adrian kysyi ääni täristen ja painui nojaamaan raskaasti erästä sänkyä vasten. Matami kiirehti eteenpäin ja auttoi miehen istumaan. Hän oli jutellut eilen illalla pitkään Amalian kanssa, joka oli selittänyt hänelle yksityiskohtaisesti Adrianin taustan.
”Voi, tietenkin voin”, matami hymyili kauniisti, tavalla, jolla hän ei todellakaan hymyillyt oppilaille. Joku olisi voinut kutsua tapaa jopa flirttailevaksi. ”Istu vain paikoillasi ja yritä kestää muutama minuutti, että löydän oikeat juomat.”
Adrian tavoitteli kädellään tyynyä ja puristi sen kulmaa, jotta saisi kätensä edes jonkinlaiseen kontrolliin. Hän ehti istua hyvän aikaa paikoillaan, ennen kuin matami tuli takaisin. Samaan aikaan Amalia riensi sisään ovesta pikari kädessään. Naiset kiistelivät hetken siitä, kumman juomat Adrianin olisi kaadettava ensin alas suustaan. Matami voitti vedoten auktoriteettiinsa johtavana kouluparantajana. Adrianille työnnettiin kellertävää sekoitusta sisältävä pikari, sen jälkeen pikari, jotka sisältö oli vihertävää. Olo koheni miltei heti. Tärinä lakkasi, näkö selkeytyi.
”Jos olisit pari vuosikymmentä vanhempi, olisit jo kuollut”, Amalia virkkoi pirteänä katsellessaan häntä. Adrian katsahti naista, josta oli tullut hänelle kuin erityisen läheinen täti näiden viime kuukausien aikana.
”No, sitten on hyvä, etten ole vanhempi”, Adrian totesi vakavana, oli sitten hiljaa pitkän tovin, ennen kuin jatkoi. ”Arvaa, mikä tästä kaikesta tekee vielä vaikeampaa?”
Amalia ei vastannut, katsahti vain paljonpuhuvasti matami Pomfreytä, joka käveli sangen haluttomana kuulomatkan ulkopuolelle. Adrian tuskin huomasi katsetta.
”Minä tein tämän kaiken hänen takiaan. Hän piti minua niin tiukasti hihnassa, etten edes itse tajunnut sitä ennen kuin nyt”, mies mutisi ja yritti nousta seisomaan. Amalia painoi miehen määrätietoisesti takaisin sängylle. Adrian huokaisi alistuneesti.
Ovi kävi taas, ja tällä kertaa oli Kevinin vuoro astua sisään.
”Mikä tuuri”, Adrian mutisi irvistäen ennen kuin Kevin ehti edes huomata toista. Miehen ilme tiukkeni, kun tämä näki Adrianin.
”Adrian”, Kevin nyökkäsi. Adrian tuhahti ja käänsi katseensa lattiaan. Kevin puri huultaan, mutta kääntyi sitten katsomaan matami Pomfreytä, joka oli liihotellut Roxyn luota lähemmäs tapahtumia.
”Tessa nukkuu”, Kevin sanoi vaikean näköisenä. Mies katsahti nopeasti Adriania ennen kuin jatkoi. ”Vauva on kunnossa, mutta olen vieläkin sitä mieltä, että raskaus on aika riskialtis. On enemmän kuin mahdollista, että se syntyy etuajassa.”
”Sehän on kiva! Pääsette sitten leikkimään oikein onnellista pikku perhettä”, Adrian letkautti sängyltään.
”Adrian”, Amalia torui heti, mutta Adrian ei taaskaan kuunnellut. Kevin kääntyi katsomaan entistä parasta ystäväänsä.
”Minä en leiki Tessan kanssa yhtään mitään. En ole koskaan leikkinyt enkä tule leikkimäänkään”, Kevin vannoi. ”Melkein kyllästyn jankuttamaan sitä koko ajan. Onko niin vaikea uskoa, että Tessa ei saa kiedottua kaikkia sormiensa ympärille?”
”Sinut sai”, Adrian jatkoi säälimättä. Kevin näytti hyvin paljon siltä, että olisi halunnut sanoa jotain, mutta käänsi kuin käänsikin selkänsä Adrianille ja jatkoi selostustaan Tessasta matamille.
”Ihmettelen oikeastaan vain sitä, miksi teit sen”, Adrian jatkoi määrätietoisella äänellä. ”Et ole ikinä pitänyt hänestä. Päinvastoin, ihmettelit aina, miksi olin hänen kanssaan. Mikä muutti mielesi? Pitikö sinun vain todistaa itsellesi, että saat hänet, että hän ei sittenkään ole liian kiinni minussa?”
”Minä en ollut hänen kanssaan, Ad”, Kevin vastasi tyynesti kääntymättä. Adrian naurahti katkerasti.
”Joo, et varmasti.”
”Luulin, että tuntisin teidät, sinut ja Tessan”, Kevin sanoi äkkiä ja kääntyi. Hän tuijotti vakaasti toista. ”Sinä rakastat häntä ja hän sinua. Voitteko olla vielä vähän itsepäisempiä? Etkö tajua, että se juuri oli syy teidän eroonne? Te ette suostu myöntämään itsellenne yhtään mitään.”
Adrian tuhahti taas.
”Sinä et tiedä mitään minusta.”
Kevin nytkäytti päätään.
”Olet oikeassa. Olen tuntenut sinut liki 16 vuotta enkä näköjään ole oppinut yhtään mitään. Minun tuntemani Adrian luottaisi minun sanaani.”

                                                        ***

Luokka vaipui äänettömyyteen, kun tuntematon mies astui hiljaa sisään. Kaikki olivat odottaneet Yosumin hyminää, mutta saivatkin kohdata Adrianin valppaan katseen. Kelmit vilkaisivat toisiaan: Adrian oli selvästi tullut jäädäkseen. Mies käveli opettajanpöydän luokse ja hyppäsi keveästi sille istumaan. Hän alkoi heilutella jalkojaan niin tutulla tavalla, että seitsemäsluokkalaiset vilkuilivat ihmetellen toisiaan. Kukaan muu kuin kelmit sekä Lily, Emily ja Nora eivät tienneet Adrianin yhteyttä Tessaan, muut esittivät vain arvauksia.
”Hei, kaikille”, Adrian sanoi miellyttävän hiljaisella, miltei ujolla, äänellä. Mies vaikutti aivan erilaiselta kuin se tyyppi, joka oli perjantaina huutanut Tessalle.
”Minun nimeni on Adrian Trent. Olen teidän uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettajanne”, Adrian jatkoi samaa hiljaista sävyä. ”Professori Yosumille tuli henkilökohtaisia esteitä, eikä hän enää valitettavasti kyennyt jatkamaan työtään, joten astun hänen tilalleen.”
Adrian hymyili ujosti oppilaille, jotka tuijottivat ilmestystä tiedonnälkäisinä.
”Mistä Dumbledore teidät veti yhtäkkiä?” korpinkynteläinen Colin kysyi. Adrian katsoi poikaa tarkasti.
”Sinut”, mies korjasi hymyillen. ”Teitittely kuulostaa oudolta.”
”Sinut”, Colin mutisi tottelevaisesti.
”Minua suositeltiin tähän työhön”, Adrian säilytti hymyn kasvoillaan vilkaistessaan kelmejä, jotka tuijottivat miestä avoimesti. Nora nojasi kyynärpäitä pöytään ja katseli miestä yhtä tyynesti kuin Adriankin katsoi oppilaita. Lily tuuppasi ystäväänsä varovasti, ja Nora korjasi ilmettään vähemmän himokkaaksi.
”Oletko sinä sinkku?” Laura kysyi kiinnostuneena ja sai puolet luokan tytöistä hihittämään. Nora tuhahti, mutta jatkoi yhä tuijottamista.
”En”, Adrian tokaisi miettimättä, kauhistui sitten ja korjaili sanojaan. ”Tai siis kyllä, olen kyllä.” Adrian hymyili hämillään tuijottaville oppilaille, ja joku tarkkanäköinen olisi voinut huomata, kuinka miehen kädet puristuivat tiukasti pöydän reunaan niin, että rystyset vilkkuivat aivan valkeina.
”Seurustelin pitkään, mutta erosin viime vuonna. En ole oikein vieläkään sisäistänyt asiaa.”
Ne, jotka tunsivat koko tarinan, pystyivät helposti sanomaan, että Adrian puhui täyttä totta niin sanoessaan.
”Mitä tapahtui, jos saan kysyä?” Laura kysyi hitaasti. Adrian tarkkaili tyttöä pitkään.
”Se normaali: nainen petti ja minä olin liian typerä tajuamaan sitä”, Adrian sanoi hiljaa, tointui sitten. ”Mutta se ei taida olla aiheemme, vai mitä? Oliko muita kysymyksiä vai jatkammeko jo eteenpäin?”
Useita käsiä nousi pystyyn. Ilmeisesti oppilaat eivät halunneet siirtyä aiheeseen vaan pitivät Adriania mielenkiintoisempana. Mies hymyili tyynesti ja suoristi ryhtiään ennen kuin valmistautui kuulemaan seuraavan kysymyksen.
”Minkä ikäinen sinä olet?”
”26”, Adrian vastasi huolellisesti kysymykseen samoin kuin useaan seuraavaankin. Adrianilla riitti kärsivällisyys uteliaisiin kysymyksiin hämmästyttävän hyvin. Mies suostui jopa kertomaan lempihammasharjamerkkinsä ennen kuin keskeytti kysymystulvan.
”Jospa sitten siirtyisimme aiheeseemme. Olen ymmärtänyt, että olette käsitelleet tulitaikoja.”

Adrian tiesi hämmästyttävän hyvin kaiken, mitä Yosumi oli heille jo opettanut. Jos ei tiennyt koko tarinaa, saattoi ajatella, että Adrianilla oli joko ilmiömäisen hyvät muistiinpanot Yosumilta ja erittäin hyvä nimimuisti tai sitten miehessä tosiaan piti olla jotain mätää.
Emily katseli tarkkaavaisesti Adriania koko tunnin. Mies puhui tyynesti tulitaioista ja niiden käytöstä nopeaan puolustukseen. Adrian näytti nauttivat puhumisesta huomattavan paljon. Ääni pysytteli koko ajan miellyttävän rauhallisena, ja Emily oli iloinen, että Yosumin ärsyttävästä hyminästä oli nyt päästy lopullisesti eroon. Hän oli inhonnut hyminää toisinaan. Kaikki olivat inhonneet sitä.
Mies istui koko tunnin ajan pöydällä jalkojaan heilutellen. Kuva muistutti niin huomattavasti Tessaa, että Emily oli varma, että Adrian oli kopioinut eleensä naiselta. Hän oli varma myös siitä, että Adrian teki kaiken niin alitajuntaisesti, ettei varmasti edes itse tajunnut, mitä teki ja kuinka paljon Tessaa muistutti.
”Jospa sitten lukisitte kaksi seuraavaa kappaletta kirjasta ja tekisitte niistä muistiinpanot”, Adrian ehdotti, kun tunti alkoi kääntyä loppua kohden. ”Ehkä pääsemme ensi kerralla harjoittelemaan käytäntöä teorian sijaan.”
Oppilaat sujauttivat kirjansa laukkuihin ja katosivat ovesta ylös hyväksyvästi uudelle opettajalle mutisten. Emily jättäytyi viimeisten joukkoon odottamaan Noraa, joka näytti siltä, että aikoi hyökätä Adrianin kimppuun heti, kun epätoivotut kuuntelijat olisivat kadonneet kuulopiiristä.
Adrian pakkaili leppoisesti papereita kasaan eikä huomannut Noraa, ennen kuin tyttö oli tullut aivan lähelle.
”Hei, Nora, onko läksyissä jotain epäselvää?” Adrian kysyi. Nora irvisti, ja Emily tiesi, ettei tyttö ollut vieläkään kunnolla tottunut siihen, että Adrian tiesi hänen nimensä: oikeastaan heidän kaikkien. Oli niin omituista, että he tiesivät tuskin mitään Adrianista, mutta mies tiesi kaiken heistä.
”Ei ole”, Nora vastasi. ”Haluaisin vain tietää erään asian.”
”Kysy pois”, Adrian sanoi kärsivällisesti yllättymättä Noran sanoista.
”Missä päin Japania sinä asuit?”
Adrian hymyili hivenen vapautuneemmin kuullessaan Noran kysymyksen. Hän kääntyi kokonaan tyttöön päin ja hylkäsi laukkunsa työpöydälleen.
”Suurimman osan ajasta Tokion lähistöllä. Mutta pari kuukautta olin Osakan lähellä, maaseudulla, jossa veljeni asuu”, mies vastasi Noralle, joka kuunteli jokaista sanaa hartaasti. Emily roikkui Noran takana yhdessä Lilyn kanssa ja kuunteli vain puolella korvalla. Nora höpötti hetkisen Adrianin kanssa jotain japanilaisesta kulttuurista ja siitä, mitä mieltä Adrian oli Japanin kaupungeista. Kun Emily oli aikansa nykinyt Noran hihaa nälkäisenä haluten jo päivälliselle, Nora kääntyi huokaisten.
”Minä voisin puhua Japanista ikuisuuksia”, Nora huokaisi Adrianille. ”Rakastan sitä maata.”
Adrian hymyili hiljakseen.
”Se on viehättävä maa”, mies vastasi keräten paperinsa kokoon ja niputtaessaan ne yhteen.
”Tuletko syömään?” Nora kysyi toiveikkaana, mutta Adrian pudisti päätään.
”Menen sairaalasiipeen latkimaan matamin litkuja”, mies irvisti ja vilkaisi nopeasti vasenta kättään, joka tärisi hivenen koordinoimattomasti. ”Yosumina olo aiheutti sivuvaikutuksia.”
Nora kallisti päätään ja tuijotti Adrianin kättä.
”Juottaako hän sinulle yhä pahoja liemiä kuin minullekin?”
”Todennäköisesti”, mies tuhahti. ”Onneksi Amalia tuo yleensä jotain omia keitoksiaan. Ne ovat paljon parempia – ja toimivampia.” Adrian hymyili ja avasi tytöille tärisemättömällä kädellään oven, jonka joku oppilaista oli lyönyt kiinni.
”No, nähdään sitten”, Nora sanoi ja heilautti kättään päästessään ulos ovesta. Adrian kohotti omaa kättään, mutta jähmettyi kesken liikkeen, kun Nora oli äkkiä pysähtynyt.
”Ai niin, jos et halua, että kaikki yhdistävät sinua Tessaan, olisi ehkä parempi lopettaa tuo pöydällä istuminen ja jalkojen heiluttelu, jonka olet ilmeisesti oppinut häneltä. Tessa harrastaa sitä, ja kaikki tunnistavat sen. Hän rakasti pöydällä istumista ennen kuin raskaus alkoi näkyä”, Nora kertoi. Adrianin koko olemus jäykistyi näkyvästi Noran sanojen myötä. Miehen silmät kapenivat hieman, ja kädet puristuivat nyrkkiin.
”Minä en ole oppinut sitä Tessalta”, Adrian vastasi jähmeästi. ”Se on tarttunut hänelle minulta.”

Remus katseli Emilyä, joka raahasi perässään Noraa ja Lilyä.
”Minä kuolen nälkään. En enää ikinä odota teitä, jos jäätte jumittamaan jonnekin”, tyttö valitti
”Olisit mennyt Remuksen kanssa edeltä”, Lily hymyili puikahtaessaan istumaan kelmien viereen.
”No, mistä ihmeestä minä olisin voinut tietää, että Nora aikoo jäädä jumittamaan ja flirttailemaan Adrianin kanssa”, Emily tuhahti sujahtaessaan Remuksen viereen. Sirius kohotti kauhistuneena katseensa lautasestaan, jonka kanssa oli juuri käynyt sitkeää tuijotuskilpailua.
”Sinä flirttailit Adrianin kanssa?” poika kysyi pelästyneenä. ”Mitä sinulle on tapahtunut? Entinen Nora ei ikinä tekisi mitään tuollaista.”
”Ensinnäkin: minä en flirttaillut hänen kanssaan”, Nora aloitti ja katsahti murhaavasti Emilyä, joka oli asian siten ilmaissut. ”Toiseksi: jos flirttailinkin, mitä sitten. Hän on hyvännäköinen. Kolmanneksi: vaikken uskokaan onnellisiin loppuihin, Adrianin ja Tessan on pakko palata vielä yhteen, joten minulla ei ole mitään toivoa. Neljänneksi: hän on yhdeksän vuotta minua vanhempi. Viidenneksi olen vieläkin entinen Nora. Kuudenneksi…”
”Odota, odota, odota”, Sirius nosti kätensä pystyyn ja sohi vahingossa haarukallaan Remusta. Remus kavahti irvistäen kauemmas ja tuuppia Emilyä sivummalle, jotta pääsisi suojaan.
”Palaa kolmanteen kohtaan”, Sirius käski.
”En enää muista, mikä se oli”, Nora valehteli virnistäen.
”Sinä uskot Adrianin ja Tessan palaavan yhteen”, Emily muistutti herttaisesti. Nora vilkaisi jälleen ystäväänsä ei-niin-kiltisti.
”Uskotko oikeasti?” Sirius kysyi.
”Ettekö te sitten?” Nora kuulosti hämmästyneeltä. ”Tai siis: kyllähän he riitelevät, mutta ei Adrian voi jättää Tessaa yksin tuholaisen kanssa.”
”Pirpanan”, Emily korjasi.
”Mitä?”
”Adrian kutsuu sitä pirpanaksi.”
”No, sen möykyn joka tapauksessa”, Nora irvisti.
”Et sinä edes voi varmaksi tietää, että pirpana-tuholainen on Adrianin. Ei kukaan tiedä, paitsi ehkä Tessa, jota kukaan ei usko”, Lily muistutti kurotellessaan leipäkoria kohti. James ojensi korin avuliaasti eteenpäin ja sai palkaksi Lilyltä kiitollisen hymyn.
”Lyödäänkö vetoa?” Nora kysyi ovelasti.
”Minä en lyö vetoa”, Lily muistutti nauraen ja ojensi korin takaisin Jamesille, joka pisti sen oikealle paikalle. ”Enkä unohda sitä vähään aikaan, joten älä edes yritä tuota minuun.”
Nora irvisti pettyneenä ja kääntyi kysyvänä Emilyn puoleen. Sirius vaikutti innokkaalta.
”Minä voin lyödä vetoa”, poika vakuutti kirkassilmäisesti. Nora tuhahti vähättelevänä.
”En lyö kanssasi vetoa. Sinä suutut, jos häviät. Emily?”
Emily kohautti olkiaan välinpitämättömänä. Häntä ei oikeasti kiinnostanut mainittavasti asia, mutta hän tiesi, että Nora jaksaisi jankuttaa asiasta päiviä, jos hän ei suostuisi.
”Mistä lyödään?”
Nora kiljahti innosta ja taputti käsiään.
”Kierros Kolmessa luudanvarressa”, tyttö ilmoitti onnellisena. Emily irvisti, mutta ojensi toisella kätensä.
”Paras voittakoon”, hän mutisi.
”Kiitos, että sinäkin uskot voittooni”, Nora väläytti.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 12, 2009, 10:59:28 kirjoittanut Delia »

Poissa Sari

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Ficciholisti
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.2.09
« Vastaus #81 : Helmikuu 11, 2009, 21:19:48 »
Heeei, jatkoaa!
Mut niin siis ihan ekana Hyvää Syntymäpäivää! :)
(Ja onnea Vanhojen tansseihin ;D )

Niin sitten lukuun.
Liilat hiukset. Hmm. Tulee mielee ficin alku :D  Mutta joo, ei huonompi väri ;)
Äää, heitä jo nyt toi Alyssa jo johonkin :|  Alkaa ärsyttää kun se kiehnää koko ajan Jamesissa...Ja James näyttää nauttivan sen seurasta vähän liikaakin... :/
Hoo, pisti silmään toi Siriuksen ystävänpäivälahja Noralle :D  Mikähän se on? Vai onko tämä taas näitä ei-välttämättä-niin-soveliasta-kuultavaa lahjoja? xD

Muttamutta, sitten vastailisin noihin sun kysymyksiin.
Hmm...lempisivuhahmo olisi luultavasti...Dina :D Se on hauska. Hiippailija :P
Kevin vai Adrian? Mä sanoisin...Adrian. Jotenkin ne vaan sopii toisilleen :)
Lukisin EHDOTTOMASTI tuon The Tale of You and Me! Pistä ihmeessä näkyville!
Mä oon jotenkin pitänyt tuholaista aina poikana :D  Ei tosin mitään haisua miksi...
Äää, pelkään pahoin että liian monta hyvää hahmoo tulee kuolemaan! En kuitenkaan rupea arvailmaan kun osun kuitenkin liian lähelle :|
Toivottavasti E/R ja S/N kestää! Ei mitään eroja enää, kiitos! Tai ei ainakaan sellasia kun Emilyn ja Remuksen aikasemmin...Voi kamala jos tekisit sellasen Siriukselle ja Noralle :|
Hmm...tuholaisen syntymästä tulee luultavasti hauska :D  Muita tulevaisuuden juttuja ei juuri tule mieleen...
Luen 100% varmasti KK:n loppuun, saatpa nähdä! ;P

Mutta näin, enpä tiedä voiko noita mun mitäänsanomattomia vastauksia ihan synttärilahjaksi kutsua, mutta jotain sinne suuntaan ;D
I think you said what do you think to make me think you do, but really you don't.

Poissa Greenmoon

  • Final Fantasy friikki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Bibi.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.2.09
« Vastaus #82 : Helmikuu 12, 2009, 09:10:22 »
Ihan mukava luku, ei mitään lisättävää.. :D

1. Lempihahmoni.. Dina ehkäpä!
2. Tessalle mieheksi ehdottomoasti ADRIAN. Ei muuta vaihtoehtoa :)
3. Lukisin mielelläni Tessa/Adrian (Kevin) ficciä jos sellaisen esille pistäisit!
4. Tessan lapsi on minun veikkaukseni mukaan poika.
5. Veikkaisin, että Nora tai Emily kuolee.
6. E/R ei kestä loppuun asti, mutta S/N eroavat jossain vaiheessa.. Mutta palaavat yhteen :)
7. Odotan sitä, kun Lily ja James alkavat seurustella virallisesti ja aloittavat sen söpöilyn! Aaw...
8. Jaksan lukea loppuun asti, mikäs siinä:)
When there is will, there is a way

Upah -> Greenmoon

Poissa Sheridan

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SkyHazel4429
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.2.09
« Vastaus #83 : Helmikuu 13, 2009, 07:30:47 »
Jeah, jatkoa :D En ole jaksanut kommentoida, en ole oikein ollut perillä lukujen tapahtumista 8DDD Ehkä liian sekalaista minulle, mutta minkäs minä sille voin että älykkyysosamääräni vastaa villasukan omaa.

Jostain syystä tuntuu, että tämä oli alussa parempi. Ei sillä, että tämä olisi huono, mutta alkuaikojen luvut jaksoin lukeakin kunnolla ja tajusinkin ne. Nyt minä saan KK:n lukijoiden vihat niskaani xp

1. Sivuhahmoista lempihahmoni on luonnollisesti Romeo! Olen aivan rakastunut siihen, ihana tyyppi :p Lisää Romeota <3
2. Minulle ei ole mitään väliä kumpi on parempi, Kevin vai Adrian, sillä en ole saanut kunnolla otetta kummastakaan. Ehkä Kevin.
3. En lukisi. Yksinkertaisesti en pitäisi parituksesta.
4. Soon poika, totta kai :o
5. Gabby tai Emily kuolee, tuntuu vain siltä. Olihan Gabrielle tässä ficissä Romeon parina, olihan?
6. Ei kestä kumpikaan. R/E on vain liian onnellista, heti kun menee jotain pieleen niin kaikki kaatuu - ja melkein toivon sitä, nykyään olen hirveän ilkeä ficcien hahmoille. S/N taas menee kummankin luonteen takia rikki, ja kumpikaan ei kehtaa myöntää toiselle että oli väärässä 8) Toiveita elättelen.
7. No totta kai Romeo/Gabbya, tai Romeo/Noraa tai Romeo/Emilya tai oikeastaan Romeo/mitävaan 8DDD
8. Ehkäpä, riippuu ihan mihin suuntaan tämäkin ficci kulkeutuu. Tiedän, olen joku anarkistipessimisti :pp

Poissa Silver

  • Tengo hipo y soy estudiante.
  • Vuotislainen
  • *Arvostaa sankariaan*
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.2.09
« Vastaus #84 : Helmikuu 14, 2009, 00:31:15 »
Kiitän taas luvusta ja ilmoitan, että aion pysyä mukana tämän ficin lukijana! :D

Ahhhh, joudun taas toteamaan että minä olen mustasukkainen Alyssalle Lilyn puolesta. En usko että Alyssa voi viedä Lilyn asemaa Jamesin sydämessä, mutta henkilö ja hänen ajatuksensa ärsyttävät suunnattomasti. :D

Toivon lisää Lilyä ja Jamesiä<3<3

(Mun nyt kertakaikkiaan pitäisi ryhdistäytyä sillä kakskyt yli kakstoista ei tule mitään rakentavaa. :P)

-Silver
Elämä maapallolla on kallista, mutta sisältyyhän siihen matka auringon ympäri.

Poissa Cirael

  • Kelmeä kalmankoira
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PhoenixWolf25005
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.2.09
« Vastaus #85 : Helmikuu 14, 2009, 12:16:13 »
Ihan ensimmäisenä pyydän tuhannesti anteeksi, että en ole vaivautunut kommentoimaan. Kaikki luvut olen kyllä lukenut mielenkiinnolla ja näin, mutta olen niin laiska, että olen jättänyt kommenttien väsäämisen pois, koska tiedän, että kommentistani tulisi joku: "ihana luku!!! tosi hienosti kirjotettu!" ja siihen se vähän niinkun jäisi, kuten varmaan nytkin jää. Saat taas ne minun tavanomaiset kommenttini, mutta nyt minua kannusti kommentoimaan vielä enemmän nuo kysymykset. :D
Mutta jokatapauksessa.. Tuo Adrian tyyppi! Aivan ihana! :'D Kuten lähes kaikki sinun hahmoistasi. (Lukuunottamatta Alyssaa :P, minulla on jokin asennevamma sitä kohtaan, vaikka se ei roikkuisikaan Jamesissa, en tiedä miksi, mutta jokatapauksessa) Adrian on jotenkin suloinen ja tuo oppitunti jotenkin toi hänestä juuri niitä kivoja puolia esiin. :D Ja miinuksena taas tulee: Alyssa ja James! Hemmetti... Ne kaksi pitää saada VIHAAMAAN toisiaan... Ei James pitää saada vihaamaan Alyssaa ja Alyssa saa kärsiä! Kyllä! >:D Olen kamala, tiedän, mutta jaksan kyllä odottaa ja katsoa mihin suuntään tämä Alyssa/James/Lily tilanne menee. :)

Sitten vastaukset kysymyksiisi:

Lempi sivuhahmoni: Ehdottomasti öö.. Adrian? Tai sitten jos se ei ole tarpeeksi sivu niin se on sitten Dina tai Shane. :D

Tessan mieheksi: Adrian! Se on vähän näkyvämpi persoona kun Kevin, joten se sopii paremmin Tessalle, koska Tessa itsekkin on aika sellainen... "kirjava" persoona.

Lukisinko Tessa/Adrian ficciä: Ehdottomasti lukisin!!! *pomppii riemusta* Äkkiä jonnekkin se! :DD!!!

Tuholaisen sukupuoli: En itseasiassa tiedä... Joko Tessan kauhuksi kopio hänestä itsestään, tai pikku Adrian. :'D En tiedä. Ehkä TOIVOISIN enemmän sitä pikkuprinssiä, mutta tuo toinenkin on ihan kiva vaihtoehto.

Kuolemat: Oi! Sano, että se on Alyssa! Okei, nyt olen turhan julma. Öö.. Sitten mielessä käy Emily. En todellakaan haluisi hänen kuolevan, mutta hänen isänsä on aika.. nojoo. En sitten tiedä. Tai sitten sinä laitat Roxyn kuolemaan, kun se on sairas? Äää! Ei Roxannea. (Soinut semmoinen Roxanne niminen biisi tässä viikon verran päässä Moulin Rouge elokuvasta<3 :D Aivan ihana elokuva).. tai sitten... Ei ainakaan Noraa! O__o Hui! En tiedä. Pohdin näitä nyt taas ihan liikaa ja menen aivan sekaisin. :D

Kestääkö E/R ja S/N loppuun saakka: Ei. Taino tietenkin toivoisin, että kestää, ellet keksi jotain oikein upeaa juonikäännöstä tai jotain (mikä sinulta onnistuisi silmänräpäyksessä), mutta en usko, että kestää. Ekana katkeaa varmaan S/N? Ne saa jonkun typerän pikku kinan ja sitten tulee 'ero' ja sitten Nora mököttää ja sitten yhtäkkiä ne onkin taas yhdessä tai jotain. Sopisi niin noille molemmille tuollainen hetkellinen mökötyskohtaus. Sitten E/R... Ne taas ovat niin rauhallinen pari, että en osaa sanoa taaskaan oikein mitään. :P En usko, että kestää, muttajoo. Sinä sen päätät. ;D

Tapahtuma, jota odotan: Nosiis kyllä! Alyssan kuolema! Nyt paisuttelen kyllä vähän liikaa. :D No se vaikka, että Alyssa menisi ihastumaan Peteriin ja sitten (haha on siinäkin pari x'D) ja Lily ja James onnellisina elämänsä loppuun asti. 8D Okei... Se on tylsää jos niillekkään ei enää tule mitään mutkia. En tiedä. :D Oli tuossa taas teoriat. :'D

Jaksanko lukea KK:n loppuun asti: JAKSAN! Ehdottomasti! :)
"I solemnly swear that I'm up to no good", kuiskaa pieni rohkelikkotyttö Cirael kaivaessaan kelmien kartan taskustaan ja piiloutuu kivipilarin taakse, juuri ennen kuin Voron silmät ehtivät saavuttaa leikistään innostuneen noitatytön.

Poissa Bolina May

  • Captain Gale
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Valitseeko tie kulkijansa vai kulkija tiensä?
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.2.09
« Vastaus #86 : Helmikuu 14, 2009, 18:41:00 »
Voi Delia, kiitos!!! <3
Pelastit henkeni tällä luvulla. Sitä on odotettu ikuisuuksia ja sanonpahan vaan että pitkästä aikaa avartava luku kun kerrotaan vähän laajemmin eikä vain yksittääisestä tapahtumasta (vaikka ne muutkin on ollu ihanii). Oon ollu kipeenä ikuisuuden ja se alkaa turhauttaa, niin että tämä luku tosiaan tulee parhaaseen aikaan. Myöhäiset synttärionnittelut tietysti, samoin hyvää Ystävänpäivää! *halaus* <3

Lempisivuhahmoni... Hirmu vaikea koska niin moni on, mutta jotain erityistä piilee Roxyssa.
Kevinstä ja Adrianistä valitsen Adrianin. En ole milloinkaan ennen toivonut näin paljon Noran vetovoittoa. Mutta pakko myöntää, että tuo kysymys pelotti.
Tessan ja Adrianin alkuajoista taas lukisin enemmän, kuin mielelläni!
Olen aina jossain mielen perukoilla käsittänyt tuholaisen ja pirpanan pojaksi.
Vai on oleellisia murhia pari! Pahoin pelkään, että nuo ovat Roxy tai Gabby ja Kevin tai Adrian. Tosin toivon, että olen väärässä :(
E/R, S/N taas... uskon heidän selviävän, tosin ainakin S/N ellei jopa molemmat, tulee käymään hyvin pahan välirikon. Noran taulukkoa tarvitaan aivan varmasti.

Siinä taisikin olla kaikki. Eipäs kun hetkinen! Kuules nyt Delia. Se on taattu että tämän ficin jokainen jo kirjoitettu, että tuleva sana tullaan lukemaan vielä monesti! Jos uskallatkin jättää kesken, vannon pyhästi että minulla on vain pahat mielessäni ja saat taatusti räyhääjän joka päivä vähintään kuukauden!
I really need to know is there a place to me

nightingale -> Bolina May

Poissa taivaan tähtönen

  • raindancer
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.2.09
« Vastaus #87 : Helmikuu 17, 2009, 14:41:36 »
Hyvää myöhäistä syntymäpäivää!

Taas vaihteeksi olet saanut kirjoitettua ihanaa ja kiinnostavaa tekstiä, ja vaikka en kommentoikaan joka luvussa, luen ne silti aina (kommentoiminen vie vaan niin kauan aikaa). En viitsi hirveästi sanoa mitään tästä (tai edellisestä) luvusta, vaikka haluaisin, vaan ajattelin vastata kysymyksiisi.
Lempihahmonne sivuhahmoistani eli niistä ei niin kerrotuista tyypeistä?
Hmm.. mitäs niitä sivuhahmoja on, joista ei kerrota niin paljon? No, Laurasta pidän todella paljon (ja tiedän, että kukaan muu ei tunnu pitävän), Alyssa oli myös listalla korkealla, sekä Dina. Laura on niin aidon tuntuinen ihminen, että oikeasti hän alkaa inhottaa. Se on syy, miksi pidän hänestä, loogista. Alyssa ja hänen lenkkeilypakkonsa. Alyssa on myös aidon tuntuinen hahmo, vaikka todella epämääräinen, eikä siitä tytöstä paljon ulos revitä - paitsi Jamesiin ihastuminen. Ja Dina. Dinaan ei oikeastaan ole mitään syytä, miksi pidän, hänestä vain pidän koska pidän.
Mitä mieltä te olette: Kevin vai Adrian?
Adrian, ehdottomasti. Kevin on ärsyttävä ja nimestä tulee mieleen Ken, Barbien täydellisen ärsyttävä poikaystävä. Aina kun luen Kevinistä, kuvittelen hänen paikalleen sellaisen Kenin näköisen muovinuken - enkä tiedä ollenkaan miksi! Ja muutenkin Kevin on sellainen hahmo, että hän olisi parempi jonkun muun naisen kanssa, vaikka McGarmiwan (ei, ehkä ei sittenkään). Adrian, sen sijaan, olisi paljon kiinnostavampi hahmo. Ja tykkään nimestä aina älyttömästi.
Lukisitteko Tessan ja Adrianin (ja hienoisesti sivuten Kevininkin) vaiheista kertovaa ficciä, joka tällä hetkellä liikkuu muistitikullani 12 sivun mittaisena tekeleenä nimellä The Tale of You and Me, jos pistäisin sen näkyville jonnekin?
Juu, lukisin tietysti. Ilmoittelepa kun se ilmestyy.
Edelleen Tessaan liittyen: kumpaa veikkaatte tuholaisen sukupuoleksi: pikku prinssi vai prinsessa?
Prinssi sopisi paremmin, mutta en tiedä. Poika olisi Tessan tyylinen enemmän, sellainen tunne vain tuli. Äh, ei tällaisia kysymyksiä saa laittaa, Delia! Liikaa aivotyöskentelyä. Pikku Adrian olisi kyllä täydellinen, ja Tessa menettäisi varmaan viimeisetkin järjen hippenet päästään.
Kuka tulee kuolemaan?
No, Lily ja James tietenkin. Nora. Niin, sellaista minä väitän. Tai sitten epilogi on Noran näkökulmasta, ja Emily on delannut. Kiva miettiä hahmojen kuolemaa…
Kestääkö E/R ja S/N ficin loppuun saakka?
Ei, Nora ja Sirius ärsyttävät toisensa henkihieveriin ja eroavat myrskyisissä merkeissä. Tai sitten Sirius rakastuu Gabrielaan! Juu, olen tainnut katsoa liikaa Päivien viemää. Emily ja Remus ovat sellaista hattarahössötystä juuri nyt ja kun pitäisi vakavammasta alkaa puhua, Emily hätääntyy, koska muistaa, mitä tapahtui viime kerralla (vaikka ei ollut kummankaan syy). Olenpa mä negatiivisella päällä.
Onko jotain (tapahtuma ym.) jota vielä erityisesti odotatte tulevaisuudessa?
Keskiyön kukan löytymistä, luonnollisesti. Ja Lilyn ja Jamesin virallista seurustelua. Ja sitä, että Adrian tajuaa, että tuholainen tai pirpana (kutsun pikkusiskoani samalla nimellä, vaikka hän on jotain kaksi vuotta minua nuorempi) on hänen. Ja myös sitä, että Tessa ja Adrian saavan happily-ever-after-loppunsa - vaikka tuntuu, että sellaista ei tule.
Luuletteko, että jaksatte lukea KK:n loppuun asti?
Kyllähän sitä varmaan tulee luettua, kiinnostaa tietää, miten hahmoille käy.
White shores are calling. You and I will meet again. And you’ll be here in my arms, just sleeping

Poissa Sofia

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosVine12
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.2.09
« Vastaus #88 : Helmikuu 22, 2009, 16:40:00 »
Myöhästyneet synttärionnittelut!
Minäkin saavun vihdoin ja viimein tänne kommentoimaan taas näitä loistavia kirjoituksiasi. :D

Vastaan saman tien näihin kysymyksiin, enkä rupea erittelemään mielipiteitäni edellisistä jaksoista. :D
1. Sivuhahmoista ehdottomasti paras on Kevin, joskin Dina on ihan kintereillä. Molemmista olisi kiva kuulla lisää. :)
2. Tessalle olin kaavaillut alusta asti jotain rauhallisempaa puoliskoa, joten vastaukseni on Kevin. Kevin hillitsisi vähän Tessan särmää. Mielestäni Kevin on niin kultainen ihminen, vaikka tämä Adrian-kuvio häiritseekin mua. Jos Kevin ja Adrian vaihtaisivat paikkaa niiden historian suhteen, niin olisin tyytyväinen. Että Kevin ja Tessa olisivat olleet yhdessä ja sitten Kevin olisi suuttunut Adrianin ja Tessan kuvioista. Adrian on niin hämärä tyyppi, en ota siitä hepusta selvää. :D En tiedä, en oikein tykkää Adrianista. Mutta se on vain oma mielipiteeni. :D
3. En oikein tiedä lukisinko, saattaisin ainakin vilkaista, mutta niin kuin edellä mainitsinkin, en tykkää Tessa/Adrian parituksesta, joten taitaisi jäädä vähän vähemmälle lukemiselle...
4. Tuholaisen sukupuolesta en osaa sanoa oikein mitään. Voisin vaikkapa toivoa pikku prinsessaa, koska olisihan tyttö aika suloinen yllätys, kun Tuholainen niin kovaa mahassa potkii, että sen voisi ajatella olevan poika. ;)
5. Toivottavasti Adrian, vaikka se olisikin hieman surullista. Ja Alyssa myös, tyttö tunkee väärien poikien seuraan koko ajan! Näistä kahdesta en pahemmin pidä.
6. Jaa-a. E/R:lle tulee luultavasti olemaan tasainen parisuhde, enkä uskalla veikata parin tulevaisuudesta yhtään mitään. Mutta S/N on pakko kestää!! Niin suloinen pari. <3 Mutta sen sanon, että kyllä siinä matkan varrella pitää erimielisyyksiä olla, että pari pysyy mielenkiintoisena loppuun asti. :)
7. Elokuvakilpailuun liittyviä juttuja odotan. Se tuo niin paljon tapahtumia ja mielenkiintoa tälle ficille. Ja toivotaan, että Kelmit ja tytöt päättävät ruveta etsimään Keskiyön kukkaa... Tai sitten he eivät etsi. :D
8. Totta kai luen loppuun asti, vaikken välttämättä kommentoikaan joka jaksoa. Tai sitten kommentoin. :) Tämä on nimittäin todella hyvä ficci, jota kyllä jaksaa kahlata läpi. ;)

Kiitos näistä luvuista ja kysymyksistä! Pistivät miettimään mielenkiintoisia asioita... ;D
You can be a sweet dream or a beautiful nightmare. ♥

Poissa Emili

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.2.09
« Vastaus #89 : Helmikuu 23, 2009, 16:39:48 »
Heipparallaa !
Päätinpä minäkin sitten tulla tänne vastailemaan esittämiisi kysymyksiin. :)

Elikkäs:

1.  Noh, heti lempi-hahmoista tulee mieleen Dina ja Adrian.
Dina siksi, koska hän on vain yksinkertaisesti sellainen ihana "pikkukelmi", josta ei voi olla pitämättä!
Adrian siksi, koska hän on niin mielenkiintoinen ja salaperäinen. Kiinnostus heräsi heti!
Romeo ja Roxannekin ovat kyllä lähellä lempi-sivuhenkilöitäni, mutta Dina ja Adrian vievät kuitenkin voiton. :)
Laura, Alyssa ja Kevin eivät vain kolahda. Tuntuu että he ovat pelkkiä ärsyttäviä pikku-kieroilijoita, mutta kauhukseni olen huomannut että olen alkanut jopa pitää heistä omalla tavallaan! Ilman heitä tämä ficci olisi kuitenkin huonompi. :)

2. EHDOTTOMASTI ADRIAN TESSAN MIEHEKSI! He vaikuttavat niiiiin hyvältä parilta! Niin erilaisia, mutta loppujen lopuksi niin samanlaisia. :)

3. Lukisin ehdottomasti Adrianista ja Tessasta kertovaa ficciä! He ovat niin mahtava ja mielenkiinotinen pari! :) Julkaise ihmeessä!

4. Vaikea kysymys, että onko Tuholainen tyttö vai poika... Poika olisi kyllä huvittava. Siinä olisi Tessalle kestämistä. Mutta poika ei vain välttämättä sovi Tessalle. En tiedä!

5. Hmm... En haluaisi että kukaan kuolisi ja toivoisin että kaikki loppuisi onnellisesti. :D Olen totisesti onnellisten loppujen kannattaja.
MUTTA tässä vain ei tule käymään niin. :( Veikkaan, että Nora kuolee ja S/N ei kestä, koska molemmat sähläävät jotain. Lopulta he kuitenkin olisivat palaamassa yhteen, mutta Nora kuolee... Niin ehkä voisi tapahtua. Tai jotain sinne päin.
Olisi ihana kuvitella, että E/R kestäisi, mutta veikkaan että jokin "jalo syy" erottaa heidät. En usko että Emily kuitenkaan kuolee.
Ja sivuhenkilöistä; Kun julma olen niin jos Alyssa kuolee olen pelkästään iloinen. Ehkä pieni säälinpisara sille oudolle arkulle joka joskus mainittiin.
Ja minusta tuntuu jotenkin pahasti että pikku-Roxylle ei käy kovin hyvin. ;( Ja Romeo varmaan tekee sen jälkeen itsarin... Noh, en tiedä.

6. Ja on toden totta tapahtumia mitä odotan! Odotan sen elokuva-kilpailun voittajan julkaisemista ja toisissa kouluissa vierailemista. Ja sitä että Tuholainen syntyy.

7. Ja lopuksi: Jaksan varmasti lukea tämän loppuun asti! Tämä on niin hyvä! :)

Ficistä en yksinkertaisesti ehdi nyt kommentoimaan, mutta viimeksi ilmestynyt osa oli hyvä. Siinä totuteltiin uusiin tapahtumiin yms...
Harmi kun sulla on noin paljon kiireitä, mutta odotan innokkasti jatkoa...! :)

- Emili

P.S. Ja ainiin, hyvää myöhäistä syntymäpäivää! :)


« Viimeksi muokattu: Helmikuu 23, 2009, 21:31:17 kirjoittanut Emili »
The End

Poissa Turcoisé

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Lost, not yet found
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.2.09
« Vastaus #90 : Helmikuu 24, 2009, 18:56:28 »
Ihanaa, jatkoa on jo odoteltukin!
Toivottavasti se tuholainen-pirpana on Adrianin lapsi... Ja Nora hyihyi ei opettajan kanssa saa flirttailla! Entäs Sirius?
Mutta, kuitenkin. Aivan yhtä ihana luku kun aikaisemminkin. Miiiiksi James näyttää nauttivan Alyssan seurasta noin paljon!!??
Liilat hiukset. En osaa kuvitella Noraa liiloissa hiuksissa. Minulle ne ovat aina siniset :D
Ystävänpäivä<3 Mikä on Sirren lahja? Jäämme odottelemaan jatkoa!

Ja vastaukset:
Lempihahmonne sivuhahmoistani eli niistä ei niin kerrotuista tyypeistä?
Mmm... Dina, ehkä. Alyssa on ärsyttävä. Ainiin, tykkään Romeosta! Häntä lisää. En ole oikein perillä mikä se Roxyn sairausjuttu on, mutta. Ei se mitään.
Mitä mieltä te olette: Kevin vai Adrian?
ADRIAN. Ehdottomasti. Kevin on jotenkin epäilyttävä.
Lukisitteko Tessan ja Adrianin (ja hienoisesti sivuten Kevininkin) vaiheista kertovaa ficciä, joka tällä hetkellä liikkuu muistitikullani 12 sivun mittaisena tekeleenä nimellä The Tale of You and Me, jos pistäisin sen näkyville jonnekin?
Tietysti. Esiin vain.
Edelleen Tessaan liittyen: kumpaa veikkaatte tuholaisen sukupuoleksi: pikku prinssi vai prinsessa?
Jotenkin olen aina ajatellut lapsukaisen prinssiksi.
Kuka tulee kuolemaan?
Aargh. Alyssa XD Jos ei olla niin ilkeitä... No, Lily ja James tietysti. Emily?
Kestääkö E/R ja S/N ficin loppuun saakka?
Ei varmaankaan. Ei S/N ainakaan. Ärsyttävät toisiaan liikaa. Molemmat ovat liian samanlaisia. E/R... Haluaisin että se kestää, mutta en tiedä. Ei sitä oikein voi päätellä vielä, kun ovat tuollaisia kyyhkyläisiä.
Onko jotain (tapahtuma ym.) jota vielä erityisesti odotatte tulevaisuudessa?
Keskiyön kukkaa, of course. Ja... Miten Roxylle käy.
Luuletteko, että jaksatte lukea KK:n loppuun asti?
Varmasti.
this is the way the world ends
not with a bang but with a whimper

Poissa Kurnuttaja

  • Kukkakaali
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.2.09
« Vastaus #91 : Helmikuu 25, 2009, 18:08:29 »
Huh, olin varma, että mulla menisi vähintään viikko tässä, mutta siihen menikin vaan kolme pävää ...

Niiku sanoin, oon siis lukenut tätä kolmen päivän ajan. Ficcisi osaa olla vaarallinen, olen taas kone riippuvainen, kun olen roikkunut netissä tätä lukemassa. Ja kun aloitin tämän sunnuntaina, niin tietysti olin menossa nukkumaan, huomasin, että kone oli jäänyt päälle. Tietenkin tämä oli jäänyt siihen auki, ja päätin luke sen yhden luvun loppuun. Lopuutulos: unhduin lukemaan pidemmälle, ja kun muistin katsoa kelloa, sehän oli jo puolen yön. Joten minulla oli väsynyt ensimmäinen koulupäivä hiihtoloman jälkeen. Olen siis jäänyt jo pahasti koukkuun.

Ja sitten, pitäisi keksiä jotain sanottavaa. Hankalaa, miten voin selittää ajatuksia koko ficistä? No,pari asiaa on mielessä.

Kun tässä tamikuun aikana luin ekaa kertaa ficciä, ja jäin niihin koukkuun. Varsinkin kelmificceihin, joten niitä on tullut luettua muutama.
Se, mikä erottaa ne muut tästä, ovat esim. se, että tässä todellakin on kelmejä, tai ainakin Siriusta. Kun ne mitä olen lukenut, on sellaisia hyvin James/Lily painoitteisia.
Jossain vaiheissa meinasin jättää tämän kesken, kun jotkut luvut olivat aika tylsiä. Ja valitettavasti nytkin on vähän sillä lailla, että kun on kauheasti solmuja, lukuja on ehkä vähän liikaa, tuntuu, kuin aika ei menisi yhtään eteenpäin.
Ja sitten myös, huomasin, että Peter on jotenkin jäänyt taka-alalle. En mitenkään fanita tätä hahmoa (hänen myöhemmän petturuutensa vuoksi, mrr >:(, mutta ehkä häntä voisi tuoda vähän enemmän esiin.
Nyt taisin keksiä, miksi meinaan välillä kyllästyä tähän. Koska olen ehdoton Lily/James fani, eivätkä he ole olleet tässä niin esillä.
Ja muuten, täällä on vielä yksi Alyssa vihaaja. Kieroutunut mieleni näyttää minulle jatkuvasti sellaisia kuvia, että Alyssä on juuri etsimässä Jamesia kertoakseen tunteistaan. Sitten hän näkee Jamesin -ja Lilyn. Nämä kaksi päättävät juuri kertoa muille seurustelevansa. Alyssa kuulee kaiken jostain piilostaan jonne on mennyt, ja luikahtaa hiljaa paikalta, eikä enäään koskaan vilkaisekaan Jamesiinn. Se olisi kaikille parasta.
Ja tuosta tuli mieleen, että rakastan sitä uima-allas kohtaa. Se on niin hyvä ilmaisu, ystäviä etuisuuksilla (vai mitä sitten olitkaan kirjoittanut, kuitenkin)

Vastaan vielä noihin kysymyksiin.
1. Kyllä minäkin taidan pitää eniten Dinasta. Pirteä tyttö ;)
2. Ja kyllä se Adrian minusta olisi.
3. no, Tessa ei niin kiinnostaa, kyllä ainakin katsoisin, että kiinnostaako, mutten voi luvata mitään.
4. Ja siitä tulee ehdottomasti prinssi, uskallakin tehdä siitä prinsessa mrrr ....
5. ai kuka tulee kuolemaan? sanoisin, että Roxy voisi, mutta kun puhutaan murhasta, sanoisin Emily. Jotenkin se sopisi. Emilyn isä on mitä on, ja kun Remus ja hän noin toisistaan pitävät, miten he yht äkkiä (onko se yhteen?) eroaisivat? Siis, se sopisi siihen, että kirjassakin Remus on ihan sinkku, kun tutustuu Harryyn. Miten hän äkkiä olisi lopettanut yhteyden pitämisen Emilyyn? (joo, myönnän, tykkään ficeistä, mutta mulle on harmiteltavan tärkeää, että se loksahtaa yhteen Potter kirjojen kanssa ;P)
6. E/R kestää (siis ainakin Emilyn kuolemaan asti, jos hän edes kuolee), mutta jotenkin tulee mieleen, että S/N ei onnistuisi yhtä hyvin. En kuitenkan haluaisi heitä mihinkään iliriitaan.
7. Kun James ja Lily tunnustavat seurustelevansa, kun joku murhaa Alyssan, kun solmut selviävät, kun joku murhaa Alyssan, ja kun Romeosta, ja Roxysta kuuluu lisää. (+ kun joku murhaa Alyssan tai hän vaikka häipyisi Ruotsiin)
8. Näillä näkymin en lopeta lukemista. Kunhan edes jotain ratkeaisi (no joo Adrian paljastui jo, mutta se ei riitä) ja Lily sekä James tulisi enemmän esiin, niin tämä olisi superhyvä, mutta en minä nytkään lopeta kesken :)

P.S. Kirjoitathan pian jatkoa *koiranpentu ilme kasvoilla* toivoo ystävällisesti Kurnuttaja (joka ei ole James ja Lily fani eikä inhoa Alyssaa xD)

Muoks. Nyyh, mulla on huomenna mantsankoe, ja enkun sanakoekin. Mutta kun päätin pitää tauon pänttäämisestä, ja tulla kattomaan onko mihinkään niistä ficeistä, mitä luen, tullut jatkoa. Eipä ole, pitä varmaan vain ottaa biman kirja kauniisti käteen, ja jatkaa lukemista. (Tiedän, osaan olla kärsimätön, anteeksi :x) Ja tääkin oli tällasta tylsistyneen pikku kuutosluokkalaisen valitusta mielessään kauhukuvat yläasteesta.
(ja muuten, nyt kun vielä lukaisin tän viestin uudelleen läpi, muistin tuon 7 kohan. Ei, en halua päästä Alyssasta eroon xD
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 04, 2009, 18:36:57 kirjoittanut Kurnuttaja »

Poissa Heinähattu

  • kangastossu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.2.09
« Vastaus #92 : Maaliskuu 04, 2009, 18:13:02 »
Moi, en oikeen tiedä mistä aloittaisin ylistämisen, kun on kommentoitavaa koko ficin ajalta... Olet koukuttanut minut täysin, on aina vain hirveä hinku päästä lukemaan KK:ta

Ensiksi, kirjoitat sujuvaa ja hyvää tekstiä, mutta kuvailua voisi olla hieman enemmän. Rakastan Emily/Remus-paritusta, en kestä, jos Emily kuolee. Muutenkin pidän niistä Remuksen näkökulmasta kirjoitetuista kohdista. Noraa ja Siriusta en osannut alkuun ajatella parina, mutta olen pikkuhiljaa huomannut, että kyllä se voi toimiakin. James ja Lily pitävät suhdettaan luutakomerossa, mutta odottaisin jo sitä "julkista lähentelyä", kuten Sirius asian ilmaisisi.

Tessa ja tuholainen ovatkin sitten asia erikseen. Alkuun en pitänyt Tessasta ollenkaan, mutta olen tajunnut hänet mielenkiintoisena henkilönä. Hänellä on ihanan monimutkainen menneisyys. On myös erityisen hauskaa, kun Tessa juttelee tuholaiselleen. Toivottavasti tuholainen ei joudu adoptioon.

Sitten vielä kysymyksesi:


Lempihahmonne sivuhahmoistani eli niistä ei niin kerrotuista tyypeistä?

Dina. Suloinen pikku kunniakelmi ja hänen limainen Sammy-sammakkonsa. Suosikkini heti Emilyn ja Remuksen jälkeen.
Mitä mieltä te olette: Kevin vai Adrian?
Adrian.
Lukisitteko Tessan ja Adrianin (ja hienoisesti sivuten Kevininkin) vaiheista kertovaa ficciä, joka tällä hetkellä liikkuu muistitikullani 12 sivun mittaisena tekeleenä nimellä The Tale of You and Me, jos pistäisin sen näkyville jonnekin?
Tuskin, minua ei hirveästi kiinosta ko. hahmojen menneisyys.
Edelleen Tessaan liittyen: kumpaa veikkaatte tuholaisen sukupuoleksi: pikku prinssi vai prinsessa?
Prinssi. Pikku-Adrian suloisella naurulla ja hymyllä.
Kuka tulee kuolemaan?
Alyssa! Tai ihan sama, kunhan Emily säilyy hengissä
Onko jotain (tapahtuma ym.) jota vielä erityisesti odotatte tulevaisuudessa?
Ulkomaalaiset vierailijat Tylypahkassa/Kelmit ja Lily, Nora ja Emily jossain muussa taikakoulussa
Luuletteko, että jaksatte lukea KK:n loppuun asti?
Tottakai, miten voisin jättää sen kesken

Tää on yksinkertasesti vaan niin ihana fic!

                          ~Heinähattu
odota vielä
kuuntele kuinka rintalastan alla muuttuu rytmi

Poissa momentum

  • Daydreamer
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Hi~ ♥
    • Tunneterapiaa
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.2.09
« Vastaus #93 : Maaliskuu 05, 2009, 14:55:15 »
En ole lukenut koko tarinaa vielä uusimpaan osaan saakka, kun en mistään löydä aikaa siihen, mutta haluan silti kommentoida tätä, jos sopii. ^__^

Olen lukenut tarinan lukuun 42 saakka ja siihenkin on vierähtänyt laskujeni mukaan pari kuukautta, kun joudun samalla lukemaan ruotsin ylioppilaskokeeseen, mutta on sanottava että tämä tarina on todella koukuttava. Jäin koukkuun ensimmäisen luvun jälkeen ja olen sen jälkeen yrittänyt aina lukea tätä kun on vähänkin aikaa. Joinakin vapaina päivinä saatoin lukea ehkä parhaimmillani 8 lukua alusta loppuun tai enemmänkin, mutta en ole katunut. Tarkoitukseni on kuitenkin lukea nuo luvut 42-48 tässä lähipäivinä ja kommentoida sitten taas. :) Mutta joo.

Pidän kirjoitustyylistäsi kovasti. Se on oikein hyvää ja elävää. Siinä tulee selkeästi esille hahmojen mielialat, ja kuvailu on minusta aina erinomaista. Mieleeni jopa ilmestyy joskus mielikuvia kohtauksista, jota luen (esim. juuri tuo osan 41. loppu ja James/Lily kohtaukset ja ehdottomasti Nora kirjoittamassa johonkin päiväkirjaan). Näen ne niin selvästi, että voisin joskus jopa piirtää ne paperille, jos olisin edes niin hyvä piirtäjä jotta saisin kuvista mielikuviani vastaavannäköiset. :) Pidän suunnattomasti siitä kun kirjoitat hahmojen menneisyydestä todella paljon, koska ne aina syventävät hahmoja kovasti ja lukija pystyy paremmin sisäistämään heidät. Nora ja Emily ovatkin tällaisten juttujen vuoksi muodostuneet aivan ihaniksi hahmoiksi ja rakastan molempia suunnattomasti. <3 Pidän myös kovasti dialogeista. Niissä ei ole ollenkaan ollut tähän saakka mitään sellaista, mitä en olisi kuvitellut esim. Lilyn sanovan. Se on hieno asia.

Ja sitten ne hahmot. Noraa ja Emilyä ylistinkin jo, mutta sanon vielä että he erottuvat todella hienosti toisistaan. Heidän luonteensa tuntuvat olevan kuin toistensa vastakohdat, mutta silti ne toimivat yhdessä erinomaisesti. Tai sitten Lily onkin se tasapainottava voima heidän välissään. Lilykin on sellainen mukava oma itsensä, vaikka siltikin ehkä vähän erilainen kuin muissa ficeissä. En tiedä mikä se on, mutta sinä selvästi näet Lilyn ihan erilaisena kuin moni muu. Minusta hän on kuitenkin ihana hahmo ja ehdottomasti sopiva Jamesille. Niin. Minä fanitan Lily/James paritusta, kuten moni varmaan tietää. Ihanaa kun he pääsivät taas sovintoon ja ovat nyt jonkinlaisessa suhteessa käsittääkseni? o.O No, jopa tapauksessa, he ovat söpöjä yhdessä.

Kelmit ovat hauskoja, kuten yleensä. Pidän heistä. Mukavaa vaihtelua tuo että Peterilläkin on tyttöystävä, koska melkein jokainen lukemani fic on sellainen, jossa Pete jää ilman naista. Se on todella typerää. Olin minäkin kyllä aluksi samalla kannalla, mutta lopulta luettuani Kuoleman Varjelukset, olen ajatellut hieman erillä lailla. Myös Remus/Emily on todella mukava ja toimiva suhde. Ainakin siltä näyttäisi. Sirius ja Norakin on ehdottomasti kiinnostava paritus. :p

Alyssa on mielestäni ärsyttävä, itsekeskeinen ämmä, suoraan sanottuna. Mutta toisaalta mikään fanfic ei olisi mistään kotoisin ilman ärsyttäviä Jamesin perään haikailevia tyttöjä kuten Alyssa. Hän vaikuttaa minusta muuten myös vähän sekopäältä, kun hoivasi sitä laatikkoa kotonaan. Tuli melkein järkyttynyt olo. Toivon todella, että James pysyy nyt kaukana hänestä. Tiedän kuitenkin, että Alyssa ei ainakaan pysy kaukana Jamesista. Sehän on selvää. :3 Tessa oli muuten myös aluksi todella ärsyttävä ja juuri sellainen nainen, josta en itse tykkää ollenkaan, mutta tarinan edetessä olen alkanut pitää hänestä suunnattoman paljon ja hän on itse asiassa kohonnut lempihahmojeni listalle. Saa nähdä, mitä hänelle tapahtuu. ;]

Mitäs vielä? Juoni. Se on todella mielenkiintoinen ja toimiva. Ja tuo elokuvajuttu on ihanan erilainen juonikuvio. Noran viehättävä kolmiodraaman sisältämä elokuvan juoni oli ihana. Oikein mukava idea tälle tarinalle. Minua kiinnostaakin suunnattomasti että onko Keskiyön Kukka todellinen vai ei. Jotenkin minusta tuntuu, että se on, mutta en ole kuitenkaan varma. Tämä on vasta spekulointia kuten moni muukin asia, jotka mielessäni ovat pyörineet ajoittain. Siksi pidänkin tästä. Tämä herättää kysymyksiä, joihin haluaa vastauksen. <3

Nyt loppui jaarittelu. :) Mutta jatka ihmeessä kirjoittamista ja loppuun vielä esittämäsi kysymykset. Kaikkiin en tietenkään aio vastata, kun en ole edes lukenut osaa jossa tämä Adrian tulee ensimmäisen kerran esiin, mutta vastailen sitten uudelleen kun olen lukenut minulta lukematta jääneet osat. :)

Ihan peruskysymyksenä lempihahmonne sivuhahmoistani eli niistä ei niin kerrotuista tyypeistä?
Dina on ehdottomasti ihanin sivuhahmo, jonka olen tarinassa nähnyt. Hän on todella hauska pikkutyttö, joka ansaitsee kunniakelmin tittelin. :)

Jotkut täällä ovat miettineet Tessalle mieheksi Keviniä... Mitä mieltä te olette: Kevin vai Adrian?
En kommentoi vielä.

Lukisitteko Tessan ja Adrianin (ja hienoisesti sivuten Kevininkin) vaiheista kertovaa ficciä, joka tällä hetkellä liikkuu muistitikullani 12 sivun mittaisena tekeleenä nimellä The Tale of You and Me, jos pistäisin sen näkyville jonnekin?
Voisin lukea sitten, kun saan nuo osat 42-48 luettua. Tessa nimittäin ansaitsee kyllä oman ficin, koska on niin kiinnostava hahmo.

Edelleen Tessaan liittyen: kumpaa veikkaatte tuholaisen sukupuoleksi: pikku prinssi vai prinsessa?
Enpä tiedä. Jotenkin minulla on sellainen olo, että se tulee olemaan Tessan kiusaksi prinsessa, eli tyttö. No, se olisi kyllä aika klisee toisaalta. Itse ehkä pitäisin enemmän pojasta, mutta sen näkee sitten jossain vaiheessa. ^^

Sitten ficin tulevaisuudesta: alussa olen varoitellut tulevan murhaamaan erään hahmon (ehkä montakin, mutta pari erityisen tärkeää). Kuka tulee kuolemaan?
Toivon todella, ettei Emily kuole, eikä kyllä Norakaan. Minä en haluaisi, että kaksi suuresti rakastamaani hahmoa tässä tarinassa kuolisivat. En kestäisi. Veikkaan kyllä surukseni, että jompi kumpi Lilyn ystävistä kuolee. Minulla on koko ajan sellainen olo, että se on Emily. :/

Entä mitä mieltä olette: kestääkö E/R ja S/N ficin loppuun saakka?
Sirre ja Nora ei varmasti kestä loppuun saakka. He ovat molemmat jokseenkin äkkipikaisia ihmisiä ja saattaisivat jossain välissä loukata toista niin pahasti, etteivät enää voi sietää yhdessä elämistä missään muodossa. Emily/Remus kestää. Ainakin toivon niin.

Onko jotain (tapahtuma ym.) jota vielä erityisesti odotatte tulevaisuudessa?
Se, että Alyssalle tapahtuu jotain ikävää. Minä en voi sietää häntä. Näen hänessä nimittäin yhden ihmisen, jota inhoan koko sydämeni pohjasta. Pystyn niin helposti samaistumaan Lilyn tunteisiin noissa jouluosissa, kun tyttö jätettiin ulkopuolelle, että ihan suututtaa. Jos Alyssalle tapahtuu jotain, toivon sen sattuvan. :D No ei vaites, mutta tuo on kyllä se, mitä kaikista eniten odotan. Odotan myös elokuvakilpailun palkintojenjakoa sekä päivää, kun Lily ja James tulevat luutakomerosta ulos ja julkistavat rakkautensa. <3

Ja ihan viimeiseksi: luuletteko, että jaksatte lukea KK:n loppuun asti? Vielä vähän yli puolet on tulossa..
Toivon todella, että jaksan, sillä tämä tarina on todella hieno. Minä uskon, että kun saan aikaa revittyä jostakin, saan luettua kaikki osat ajallaan, vaikka niitä kertyisikin joskus muutamia tähän, ei se haittaisi ollenkaan. :)
Löydätte mut myös näistä:
last.fm||Twitter||Facebook||LiveJournal||Fanfiction.net||DeviantART

Poissa Delia

  • Sieluton
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • In This Madness
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.2.09
« Vastaus #94 : Maaliskuu 16, 2009, 14:31:18 »
A/N: Heippa, kaikki ihanat lukijani. On taas tullut aika jatkaa KK:ta tämän massiivisen pitkäksi venyneen ajan jälkeen. Oli tarkoitus laittaa jatkoa jo viikonloppuna, mutta eteen tupsahti psykan tutkimusraportoinnin valmistelu, joten jäi tämä jatko omalle koneelle. Psykan aiheena oli muistiin paluttaminen, joten teemaan liittyen yritän nyt palautella KK:ta muistiin. Palata taajuudelle :D
Ihanasti oli tullut kommentteja ja oli taas enemmän kuin kiva palata tämän pariin kamalien kirjoitusten jälkeen. Ihan huomaamatta maaliskuu on hiipinyt jo puoleen ja linnut laulavat jo ulkona täyttä konserttia. Kevät piristää aina, ja toivottavasti keväinen inspis yllättää tänäkin vuonna, että saadaan KK:ta vauhdilla eteenpäin.

Sari: Kiitos (sekä kommentoinnista, synttärionnitteluista että wanhojen onnistumisesta) ;D Siriuksen ystävänpäivälahja Noralle... Tietenkään en paljasta sitä etukäteen. Mutta Siriuksen tuntien voitte odottaa... oikeastaan ihan mitä vain :)
Tinusa: Kiitos ;D
Upah: Kiitos.
Velia: Kiitos. Kyllähän sen ymmärtää, että kun ficci paisuu näin järjettömästi, kaikki yksityiskohdat alkavat haipua pois mielestä ja tuntuu, että on ihan pihalla. Välillä yllätyn itsekin huomaamaan, miten olen unohtanut jotain elintärkeää. Varsinkin tällaisten taukojen jälkeen on hirveän vaikeaa päästä takaisin kiinni ficin kirjoittamiseen. Siksi olenkin ajatellut väsätä massiivisen kertauspaketin parin luvun päästä, kun päästään lukuun 50. Se selkiyttäisi omiakin ajatuksia ja toivottavasti myös teidän.
(Ja kyllähän sen Romeo oli Gabriellen parina, tässä vaiheessa ainakin :D)
Dinin: Kiitos!
Silver: Kiitos.
Cirael: Kiitos. En ihmettele asennevammaa Alyssaa kohtaan, onhan se aika ärsyttävä tyyppi. Toisinaan, that is. Yritän pitää hahmoistani, koska jos vihaan niitä, kirjoittaminen on aika tuskaista :D
nightingale: Kiitos (ja erittäin myöhäistä ystävänpäivää sinullekin!).
taivaan tähtönen: Kiitos :D
Titta: Kiitos, kiitos.
Emili: Kiitos.
Turcoisé: Kiitos paljon :)
Kurnuttaja: Kiitos. En luultavasti koskaan tule ymmärtämään teitä, jotka vetävät tätä monta päivää putkeen ja lukevat parin päivän aikana. Ihan hulluja olette! :D
Olen itsekin huomannut Peterin jääneen varjoihin ja olenkin yrittänyt lisätä hänen rooliaan, joka tuleekin olemaan suurempi tulevaisuudessa.
Toivottavasti kokeesi menivät hyvin :D Tämä tosiaan on ollut aika jumissa nyt viime aikoina, ehdottomasti siksi, että keskityin täysillä pänttäämään päähäni maailman historiaa (nyt vähään aikaan en kyllä tahdo kuulla puhuttavankaan Hitleristä ja vaikkapa Ranskan suuresta vallankumouksesta). Mutta toivon todella, että saan KK:n uudelleen nousemaan, vaikka tekemistä tässä olisi kyllä muutakin kuin vain KK:n kirjoittelua…
Heinähattu: Kiitoksia paljon. Täytyy myöntää, että itsekään en alkuun pitänyt Tessasta mitenkään erikoisen paljon. Hän oli vain yksi hahmo muiden joukossa. Pitämään hänestä olen oppinut kuitenkin jo kauan sitten, mutta vasta vähitellen olen oppinut kunnolla tajuamaan häntä. Ei mikään helppo tehtävä, uskokaa minua. (TTOYAM (The Tale of You and Me) on auttanut ymmärtämisessä äärettömän paljon.)
momentum: Tack, tack (ihan vain ruotsin yo:idesi kunniaksi ja siksi, että kaipaan vaihtelua kiitos-sanaan :D).  Toivottavasti kirjoituksesi menevät hyvin (kuulin, että b-ruotsin kuuntelu oli aika tuskainen tänä vuonna, mutten sitten tiedä, kirjoitatko ruotsin a:na vai b:nä).

Oli valtavat ihanaa lukea teidän vastauksia kysymyksiini. Taidanpa pistää jossain vaiheessa lisää kysymyksiä näkyville :D Tosi kiva oli kuulla, millaisia mielikuvia teillä on ja mistä tykkätte, mistä taas ette. Lisää näin ihania kommentteja <3
Seuraava luku painii taas sarjassa ehdottoman-rikkonaisia-lukuja. Itse en pidä niin paljon paitsi aivan viimeisestä lauseesta. Se osui jotenkin täydellisesti kohdalleen.
Mutta, palatkaahan ilahduttamaan minua kommenteillanne! Ja erittäin hyvää kevättä kaikille (nyt, kun on maaliskuu ja lintujen laulua voi jo kuulla, lasken kevään virallisesti alkaneeksi).
- Delia

49. luku – Tappio
24.1.1978

Tessa istui työpöytänsä ääressä ja näytti siltä, että yritti hukuttautua papereihinsa. Oppilaat istuivat tyynyillään ja juttelivat hiljakseen keskenään. Tuntia oli kulunut jo hyvänaikaa, eikä Tessa näyttänyt olevan vieläkään valmis aloittamaan sitä kunnolla. Nainen kaiveli papereitaan ja rapisteli kuuluvasti ympäriinsä, suoristautuen vihdoin. Tessa katseli silmät viiruina luokan yli ja kohensi ryhtiään. Enää nainen ei istunut pöytänsä päällä, vaan sen takana halukkaana piilottamaan tuholaisensa uteliailta katseilta.
”Minä olen nyt tietääkseni selvittänyt tämän asian kokonaan”, Tessa aloitti hitaasti ja tonki papereitaan. ”Ne halukkaat, jotka halusivat lähteä ulkomaille helmikuussa, ovat nyt toivottavasti kaikki ilmoittautuneet.” Tessa antoi katseensa kiertää luokkaa, ja kun kukaan ei vastustanut, jatkoi: ”Ilmoittautuneita tuli juuri sopivasti, joten jokaiseen maahan lähtee yksi pari. Ilmoittautuneet voivat jäädä tunnin jälkeen kuulemaan, mihin maahan pääsevät matkaamaan.
Nyt pitäisi vielä päättää, ketkä lähtevät kanssani helmikuun alussa palkintojenjakotilaisuuteen Lontooseen. Tilaisuuteen suositeltiin lähetettäväksi ohjaaja, joku näyttelijöistä ja taustatyöntekijä. Sirius, oletko vapaa lähtemään?”
Sirius lopetti Noran sormilla leikkimisen ja katsoi ylös Tessaan nyökäten.
”Tietysti. Miten vain sanot, Tessa.”
Tessa nyökkäsi hyväksyvästi takaisin.
”Ovatko kaikki Siriuksen lähtemisen puolella?”
Luokasta kuului hyväksyvää muminaa, ja Tessa nyökkäsi jälleen.
”Hyvä sitten. Entä kaksi muuta lähtijää? Ehdotuksia?” Tessa kysyi ja kurotteli katselemaan oppilaita, jotka vilkuilivat toisiaan olkiaan kohotellen. Kukaan ei vaikuttanut kovin innokkaalta ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi, mikä oli outoa sekä siksi, että lähtijät saisivat vapautusta koulusta, että siksi, että Sirius olisi yksi lähtijöistä.
”Okei, minä päätän sitten. Shane, Camilla, James, Lily, ehdottaisin, että joku teistä lähtee edustamaan näyttelijöitä. Te sentään näyttelitte päärooleja. Taustatyöntekijöistä lähettäisin ehkä Noran. Käsikirjoittajastahan se kaikki lähti”, Tessa virkkoi arvioiden.
”Minä en ainakaan lähde”, Shane ilmoitti. ”Enkä usko, että Camkaan on hirveän halukas.”
James ja Lily vilkaisivat toisiinsa. James kohautti olkiaan.
”Lähde sinä, jos haluat. Luulen, että olet parempi edustaja viralliseen tilaisuuteen. Sirius ehkä pysyy jopa ruodussa, jos minä en ole siellä häiriköimässä”, James virnisti. Lily puri huultaan ja näytti epävarmalta.
”No, ehkä minä sitten…”, tyttö mutisi epävarmasti. Tessa nyökytteli jo kiivaasti.
”Hyvä, hyvä. Nora, liitytkö Siriuksen ja Lilyn seuraan?”
”Tietysti”, Nora nauroi ja katsahti hilpeästi Siriusta. ”Siitä tulee hulvatonta.”
”Se on sitten päätetty. Jos jäisitte tunnin jälkeen juttelemaan, käydään aikatauluja hiukkasen läpi”, Tessa mutisi ja selaili kiivaasti papereitaan. ”Oh, tosiaan. Aineiden iltaluennot alkavat helmikuun ensimmäisellä viikolla heti maanantaina. Minerva pyysi minua muistuttamaan niistä. Kuten jo sanoinkin, ne ovat hyödyllisiä, kehotan osallistumaan.”

Tunnin jälkeen Tessan pöydän ympärillä pyöri innokkaita oppilaita, jotka halusivat kovasti tietää oman matkustuskohteensa. Myös ne luihuis- ja puuskupuhopiskelijat, jotka olivat ilmoittautuneet lähtijöiksi, olivat kerääntyneet Tessan ympärille kiiruhdettuaan sinne muodonmuutoksista tai hyppytunnilta. Sirius oli niin innoissaan, että tärisi Jamesia vasten.
”Kuvittele, Sarvihaara, me kaksi Brasilian auringossa kymmenien latinotyttöjen ympäröiminä”, Sirius selitti innokkaana, mutta pojan ääni hiipui, kun hän näki Noran katseen. ”Joihin me emme tietenkään koske, koska se tietäisi kuolemantuomiota, jos Nora saisi tietää.”
Nora irvisti hänelle ja iski kätensä pojan olkapäähän.
”Minä saan tietää”, Nora tuhahti. ”Ja lupaan olla hyvin kovakourainen, jos yrität valehdella minulle.”
Tessa otti käteensä pinkan papereita ja selaili niitä.
”James ja Sirius”, nainen ilmoitti ja veti kasastaan esiin kaksi kirjekuorta. ”Tervemenoa Australiaan.”
”EI!” Nora huudahti pettyneenä. ”Epäreilua.”
”Hei, Nor, sinä pääset sinne kuitenkin taas kesällä. Nyt ainakin näet uusia paikkoja, avarrat maailmankuvaa”, Lily lohdutti ystäväänsä. Nora ei näyttänyt kuuntelevan vaan katsoi murhaavasti kirjekuoria, jotka Tessa ojensi Jamesille ja Siriukselle. Tyttö näytti miltei siltä, että olisi voinut riistää Siriukselta kirjeen ja karata Australiaan pojan sijasta. Sirius huomasi katseen ja tiukensi suojelevasti otettaan kirjekuorestaan. Poika kääntyi hiukan niin, että Noralle ei ollut suoraa näköyhteyttä kuoreen.
”Colin ja Shane”, Tessa jatkoi. ”Etkö sinä juuri sanonut, ettet halunnut matkoille, Shane?”
”Tarkoitin, etten halua Lontooseen. Ulkomaille voin kyllä lähteä”, Shane korjasi hymyillen odottavasti.
”Brasiliaan siis käy teidän tienne”, Tessa mutisi ojentaessaan kuoret pojille. Colin otti omansa vastaan ja virnisti Siriukselle.
”Latinotytöt, täältä tullaan”, poika nauroi Siriuksen hieman pettyneelle ilmeelle.
”Shannon ja Gabrielle”, Tessa jatkoi eteenpäin välittämättä Colinista. Gabrielle tanssahteli näkyviin vaalean tytön käsipuolessa.
”Ranska”, Tessa ilmoitti antaessaan tytöille heidän kuorensa. Shannon kiljahti innoissaan ja alkoi äkkiä kikattaa. Muut kuulivat tytön mutisevan Gabriellelle jotain ranskalaispojista.
”Lily ja Nora.”
Lily veti Noran eteenpäin ja pakotti tytön katsomaan Tessaa Siriuksen sijasta.
”No, anna tänne sitten”, Nora tuhahti ja ojensi kätensä kirjekuorta varten. ”Ei se voi kuitenkaan olla parempi kuin Australia.”
”Japani”, Tessa sanoi tyynesti.
”JAPANI!” Nora kiljaisi ja kääntyi halaamaan Lilyä. ”Minä olen aina halunnut käydä Japanissa. Nyt saan vihdoin kunnollisen kimono-opastukset.” Nora hyppi ylösalas ja kiljui innosta. Lily nauroi sydämellisesti ja otti oman kirjekuorensa Tessalta.
”Japaniin, Nor!” tyttö vapisi innokkaana. Nora puristi innokkaana omaa kirjekuortaan ja näytti kieltään Siriukselle.
”Japaniin”, tyttö irvisti omahyväisesti. Sirius pyöritteli silmiään ja nauroi Noran mielenvaihdokselle.
Tessa jakoi kirjekuorensa loppuun. Luihuistytöt, Janen ja Paigen, Tessa lähetti Kanadaan. Puuskupuhilaiskaksoset, Rochelle ja Rozalia, saivat kirjekuoret, jotka oikeuttivat Italiaan. Tytöt kikattivat ja loivat kyseenalaisen katseen Jamesiin, joka värähti kauhusta ja peruutti vaistomaisesti lähemmäs Lilyä. Laura ja Mary taas lähtivät kaksosten kanssa samalle suunnalle Kreikkaan. Viimeiseksi Tessa veti kirjekuoret kahdelle puuskupuhpojalle ja lähetti heidät Glåsseniin, Ruotsiin.
Kun kaikki olivat saaneet kirjekuorensa, Tessa hätisteli heidät pois tieltään niin, että saattoi rauhassa puhua Siriukselle, Noralle ja Lilylle. Nainen ojensi kolmikolle vielä yhdet kirjekuoret.
”Siitä löytyy kaikki tärkeä, mitä teidän kuuluu tietää. Kerrataan vielä aikataulut ja kaikki, kun ollaan Lontoossa. Lähtö on siis torstaina, koska meidän pitää ehtiä Lontooseen jo hyvissä ajoin. Perjantai 14. päivä on sitten pelkkää juoksemista ja juhlatilaisuuksia. Teille tulee kyllä kieltämättä hieman kiire, koska me tulemme takaisin lauantaina, ja sunnuntaina teidän pitää olla jo matkalla Australiaan ja Kanadaan.”
”Japaniin”, Nora korjasi hymyillen. ”Japaniin.”
”Japaniin, tietysti”, Tessa irvisti. ”No, joka tapauksessa, lukekaa nuo ohjeet, niin teidän pitäisi olla aika perillä siitä, mitä tulee tapahtumaan. Okei, häipykää sitten, olette jo kiitettävästi myöhässä seuraavalta tunniltanne. Mitä teillä on?”
”Loitsuja”, Lily vastasi välittömästi.
”Sanokaa Lipetitille, että minä pidättelin teitä. Hänen pitäisi ymmärtää se”, Tessa tuhahti viittoillessaan heitä kohti ovea.

Lily availi kirjekuoriaan toisella kädellä pidellessään toisessa haarukkaansa. Nora hänen vieressään kiljahteli jo innosta Japanin aikatauluille.
”Siellä on kaikkea ihanaa tiedossa meille: juhlia ja tutustumista ja kulttuuria!” Nora kiljui ja hakkasi pöytää niin, että Emilyn ruoka pomppi lautasella. ”Voi, Em, mikset sinä lähtenyt mukaan? Meille olisi tullut niin hauskaa yhdessä.”
Emily pudisti päätään ja pelasti lautasensa Noran käsien ulottuvilta.
”Olen mieluummin täällä. En pidä matkustamisesta”, Emily muistutti. Nora pyöritteli epäuskoisena päätään.
”En tajua, miten joku ei voi olla pitämättä matkustamisesta”, tyttö mutisi tiiraillessaan jälleen Japanin aikatauluaan. Lily sai revittyä oman aikataulunsa kirjeestä ja tiiraili sitä.

Aikataulu Japaniin lähteville oppilaille
16.2 Saapuminen ja majoittautuminen Fuji-vuoren velhokoulu Negoshakimaan
17.2 Koulun esittelyä ja tutustumista. Illalla japanilaisiin velhoperinteisiin kuuluva päivällinen ja elokuvaesittelyitä
18.2 Elokuvaesittelyt jatkuvat. Päivällä vierailu Tokion velhokeskukseen, Shonauhin, jossa velhoperinteitä noudattava teehetki. Myöhemmin mahdollisuus osallistua jästiteehetkeen ja tavata geishoja. Aikaa myös kaupungilla kiertelyyn. Illalla japanilainen mussoka-näytös
19.2 Elokuvaesittelyt jatkuvat illalla. Kendomiekkailun alkeiden opetusta halukkailla ja miekkailunäytös.
20.2 Vapaa päivä tutustua kouluun ja sen oppilaisiin sekä muihin vieraisiin
21.2 Illalla jäähyväisjuhla koululla
22.2 Aamiainen yhdessä koulun opiskelijoiden kanssa, jonka jälkeen kotiinpaluu


”Kuulostaa hyvältä”, tyttö nyökkäili ja työnsi aikataulun Emilylle, joka tutki sitä arvioiden. Lily itse otti käteensä muita papereita, joita kuoreen oli tungettu. Papereiden joukossa oli muiden muassa osallistumistodistuksia, kulkulupia, nimitarroja ja matkustusaikatauluja.
”Kiva, Nor, meille tulee aikainen herätys”, Lily mutisi katsellessaan matkustusaikataulua. ”Meidän pitää olla neljältä aamulla Tylyahossa ilmoittautumassa hormikuljetukseen. Sitten kuuteen mennessä pitää olla ilmoittautunut Lontoon porttiavain virastoon. Meidän aikamme on kahdeksalta, mutta he haluavat, että olemme paikalla jo hyvissä ajoin. Porttiavain kulkee Kiinan kautta, koska Japanissa porttiavaimet ovat paljon hankalammin saatavilla. Kiinasta menemme ilmiintyjäsaattajan avulla Tokion kansainväliseen ilmiintymiskeskukseen ja sieltä on järjestetty kuljetus koululle. Arvioitu saapumisaika koululle on kello kahdeksan illalla.”
Nora raapi kaulaansa ja yritti näyttää pirteältä.
”No, sellaista se aina on. Mutta muista, että Japanin ja Englannin aikaero on yhdeksän tuntia”, Nora muisti ja onnistui piristämään Lilyä hiukkasen.
”Totta”, tyttö mutisi. Nora nauroi Lilyn ilmeelle.
”Lil, me lähdetään Japaniin!” Nora kiljaisi ja halasi Lilyä sillä kädellä, joka ei pidellyt kallisarvoisia papereita.
”Me lähdetään Australiaan!” Sirius matki Noran ääntä tullessaan tyttöjen luokse. Poika pörrötti lempeästi Noran hiuksia ja sujahti istumaan tytön viereen.
”Näyttäkää teidän aikataulua”, Sirius ojensi kätensä ja repäisi yhden papereista Noran kädestä. Poika tutki paperia pitkän tovin, ennen kuin sanoi mitään.
”Aika samaa juttua, mitä meilläkin on”, Sirius nyökkäsi. ”Nuo elokuvajutut ja juhlat. Noiden kulttuurijuttujen tilalla meillä on oikeastaan vain rannalla makailua ja grillijuhlia ja surffaamista.”
Noran silmät välähtivät vaarallisesti.
”Varo haita”, tyttö sanoi vakavana.
”Onko siellä haita?” James, joka oli kurkkinut tyttöjen Japani-aikataulua Siriuksen olan yli, pelästyi. Nora nauroi hyväntuulisena.
”Tietenkin siellä on haita. Ja surffatessa kannattaa aloittaa Bondilta, siellä on parhaat aallot ja opettajat.”
”Osaatko sinä muka surffata?” Sirius kysyi yllättyneenä Noralta. Tyttö tuhahti vähättelevästi.
”Ainakin paremmin kuin sinä.”

                                                        ***

Rohkelikon ja Korpinkynnen välinen huispausottelu oli vain minuuttien päässä alkamisesta. Remus istui Emilyn vieressä kuunnellen puolella korvalla Emilyn ja Lilyn keskustelua siitä, mitä Lilyn pitäisi tuoda Japanista tuliaisiksi. Nora ja Sirius istuivat yhdessä ylempänä katsomassa ja ampuivat kilvan epämääräisiä taikoja luihuiskatsomoon. Peter puolestaan räpelsi yksikseen syntymäpäivälahjaksi saamaansa sekoilupakettia. Pojan kädet savusivat epäilyttävästi, joten Remus ei jättänyt turvallista ja tylsää paikkaansa tyttöystävänsä vieressä, vaikka olisikin kaivannut juttuseuraa.
Remus antoi katseensa kiertää väkijoukossa nyökkäillen välillä tutuille ja puolitutuille. Korpinkynnen tupakatsomosta Laura vilkutti hänelle ja vinhasti ja muodosti huulillaan sanoja, jotka olivat liian kaukana Remuksen tajunnasta. Remus irvisti ja kohautti olkiaan Lauralle sen merkiksi, ettei ymmärtänyt. Hän tunsi Emilyn vilkaisevan itseään äkkiä kovin huolestuneesti. Emilyllä oli maaginen vaisto, joka ilmoitti aina, kun Remus oli missään tekemisissä Lauran kanssa. Emily pelkäsi yhä, että hän muuttaisikin mielensä heidän seurustelunsa suhteen. Ikään kuin hän tekisi sen. Laura oli menneisyyttä. Emily ei suostunut uskomaan sitä. Tyttö ei tahtonut ymmärtää, miksi Remus tahtoi olla enää missään tekemisissä Lauran kanssa. Remus huokaisi hitaasti ja vastasi tyynesti Emilyn mittailevaan katseeseen. Hän ei halunnut olla olematta Lauran ystävä vain sen takia, mitä tyttö oli muinoin hairahtunut tekemään. Menneisyys oli menneisyyttä, eikä sitä voinut muuttaa. Remus myönsi itselleen, että oli ollut koko jutussa yhtä syyllinen kuin Laurakin. Ja jos hän antoi anteeksi itselleen ja Emilyllekin, miksei hän olisi antanut anteeksi Laurallekin. Hän ei halunnut itselleen vihollisia.
”Ei voi olla totta”, Lily sanoi parhaillaan aistimatta katsetta, jonka Emily ja Remus olivat juuri jakaneet. Kaksikko käänsi katseensa yhdessä tuumin toisistaan ja katsoivat kumpikin Lilyn osoittamaan suuntaan.
McGarmiwan vieressä, paikalla, joka oli varattu ottelun selostajalle, seisoi pikkuruinen tyttö.
”Tervetuloa tänne kylmyyteen seuraamaan Rohkelikon ja Korpinkynnen välistä huispausottelua”, Dina tervehti kirkkaalla äänellä katsojia ja vilkutti Remuksen yli Siriukselle. Sirius iski näkyvästi silmää takaisin niin, että McGarmiwa lennähti epäilyttävän punaiseksi. Ehkä professori oli kuvitellut silmäniskun olleen tarkoitettu hänelle Dinan sijasta.
”Annetaan superaplodit taivaallisen täydelliselle Rohkelikon joukkueelle”, Dina jatkoi käännyttyään katsomaan punapukuisia pelaajia, jotka sujahtivat yksi toisensa jälkeen ilmoille. ”Ladd, Betto, McLevy, Andrews, Gates, Perell sekä kapteeni James Potter! Ja Korpinkynnen joukkue: Silverstone, Allen, Nichol, Hoffman, Meyers, Jones ja kapteenina Colin Smithy.”
”Smith”, McGarmiwan ääni suhisi korjauksen. Dina lennähti punaiseksi ja oli heilahtaa nurin paikaltaan.
”Colin Smith”, tyttö mutisi kaiuttimeen ja pudisti sitten päätään jatkaen normaaliin iloiseen tyyliinsä: ”Kapteenit kättelevät, ja matami Dime viheltää pilliin…” Dinan ääni hiipui pois, ja kaikkien katseet kääntyivät tuijottamaan matami Dimea, joka ei puhaltanut pilliin vaan teki kaikkea muuta. Matami tepasteli edes takaisin luutansa edessä ja paasasi jotain Jamesille ja Colinille. Pojat vilkuilivat toisiinsa ja näyttivät vakavilta. Ihmiset kurkkivat katsomon reunojen yli ja yrittivät kuulla, mitä matami sanoi. Kukaan ei kuullut tietysti. Tausta meteli oli liian kova, ja kolmikko liian kaukana.
Matami Dime jatkoi selvää yksinpuheluaan yli viisi minuuttia. Remus kurkki uteliaana alas ja yritti lukea Jamesin kasvoilta, mikä oli vialla. James ilmehti ylös katsomoon villisti ja näytti äärimäisen turhautuneelta.
”Sarvihaara sanoo, että matami huutaa heille siitä, että joku on sabotoinut pallolaatikoita. Kisapallot ovat kunnossa, mutta harjoituspallot ovat pilalla. Siepiltä on revitty siivet irti”, Sirius kumartui tulkkaamaan Jamesin sanat. Remus pyöritteli silmiään ja mietti miljoonannen kerran, miten hyvin Sirius Jamesin tunsi. Poika pystyi lukemaan kaiken sen puheen pelkistä eleistä. Peter sen sijaan sätkähti aika tavalla kuullessaan Siriuksen sanat ja alkoi kiivaasti sormeilla sekoilupakettiaan.
”Kuka haluaa sabotoida harjoituspalloja?” Remus ihmetteli kiinnittämättä suurempaa huomiota Peteriin. ”Tai siis: mitä hyötyä siitä on?”
Sirius kohautti olkiaan.
”Luihuiset eivät ajattele vaan tekevät”, poika kuittasi.
”Luihuisetko taas?” Remus ihmetteli. Sirius katsoi häntä tavalla, joka kertoi kaiken: Siriuksen mielestä kaiken pahan alku ja juuri oli luihuisissa.

”Korpinkynnen Jillian Meyers…”, Dina selosti.
”Mathilda Jones”, korjasi professori McGarmiwa.
”No, se niin”, Dina heilautti kättään eikä enää jaksanut välittää. Hän oli pelin aikana sekoittanut melkein poikkeuksetta kaikkien korpinkynsipelaajien nimet autuaasti keskenään.
”Korpinkynnelle kuudes maali”, Dina mutisi. ”Ei, kun seitsemäs.”
”Kahdeksas”, McGarmiwa muistutti.
Remuksella ei ollut samanlaista silmää huispaukseen kuin Siriuksella oli, mutta hänkin pystyi selvästi näkemään, että Rohkelikko oli suurissa vaikeuksissa. Jamesilla oli suuria vaikeuksia pitää joukkueensa kasassa. Poika viuhtoi ilmassa tuulimyllyn lailla, mutta ei ollut läheskään omalla tasollaan. Muut pelaajat aistivat sen, eivätkä hekään ylettäneet parhaaseen suoritukseensa. Korpinkynnen jahtaajat tekivät maaleja toistensa perään ja pallottelivat kaatoa, miltei leikittelivät sillä.
”Jotain on pielessä”, Sirius mutisi ylempää katsomosta. Remus kääntyi katsomaan ystäväänsä, joka tiiraili kiikareilla Jamesia, joka yritti epätoivoisesti hankkia kaatoa takaisin rohkelikoille.
”Kaikki ei ole kohdallaan. Sarvihaara ei kopannut äsken helppoa syöttöä.”
Sirius vaikutti niin huolestuneelta, että Remuksenkin oli pakko antaa epäilyksen muurahaisen kipittää päähänsä. Sirius ei huolestunut turhasta, mitä Jamesiin tuli.
”Ehkä hän heräsi väärällä jalalla”, Peter ehdotti vaisusti sekoilupakettinsa uumenista. Sirius valui lähemmäs muita kahta jättäen Noran kököttämään yksinään ylemmälle riville.
”Hän voisi herätä vaikka päällään ja pelata silti täysin moitteettoman pelin. Ei, sen on pakko olla jotain muuta. Hei, jääprinsessa, oletko sinä tehnyt jotain?” Sirius mittaili katsellaan tiukasti Lilyä, joka tuijotti värähtämättä takaisin.
”En tietenkään ole. Minä tuskin näin Jamesia eilen muulloin kuin tunneilla ja syömässä”, tyttö kivahti. ”Uskallakin syyttää minua mistään. Hän on varmasti vain väsynyt tai jotain.”
Sirius pudisti päätään ja naurahti ivallisesti.
”Sarvihaara, väsymys ja huispaus: yhtälö antaa silti vastaukseksi voiton.”
”Mikä sitten aiheuttaa häviön?” Emily kysyi katse tiukasti ilmassa leijailevassa serkussaan. Sirius sulki mietteliäänä suunsa.
”Vaikea sanoa.”

”Korpinkynnen etsijä”, Dina oli jättänyt nimien kanssa sekoilun ja turvautui nyt pelinimikkeisiin, jotka varmasti menivät oikein, ”nappaa siepin, ja Korpinkynsi voittaa pistein 230-40.”
Remus katseli Jamesia, joka laskeutui alas luudaltaan ja laahusti ilmeettömänä pelaajien pukusuojiin luomatta katsettaan minnekään muualle paitsi routaiseen maahan. Sirius oli jo rynnännyt täyttä päätä alas katsomosta aikeenaan etsiytyä Jamesin luokse. Remus nousi jäykästi ylös penkiltä, johon pakkanen oli hänet miltei liimannut kiinni. Hän tarjosi käsivarttaan Emilylle, joka tarttui siihen mietteliäänä.
Ilma oli sakea korpinkynsien riemunkiljahduksista ja voittolauluista. Kukaan ei kiinnittänyt enempää huomiota rohkelikkojoukkueeseen, joka raahasi itseään Jamesin perässä suojaan kylmyydeltä. Dina poukkoili selostajanpaikaltaan alemmas ja otti Remuksen ja muut kiinni kentän laidalla.
”Hei, Din”, Remus tervehti pikku tyttöä. Dinan silmien säteily hiipui hivenen siihen malliin, että Remus tiesi Dinan odottaneen tervehdystä pikemminkin Siriukselta. Tyttö ei vaikuttanut iloiselta, kun poika ei ollutkaan paikalla.
”Sinun selostuksesi oli… mielenkiintoista”, Remus jatkoi. Dina katsoi häntä hetken vakavana ennen kuin purskahti nauramaan.
”Minua jännitti niin paljon, että unohdin kaiken”, tyttö puuskahti. ”McGarmiwa epäili jo muutenkin minun palkkaamistani, koska olen vasta ekaluokkalainen, enkä minä varmasti keventänyt hänen epäilyjään. En varmasti pääse juontamaan seuraavaa ottelua.” Dina ei vaikuttanut kovin pettyneeltä asiasta.
”Ehkä vakoileminen tosiaan on enemmän alaasi”, Remus myönsi. Dina nyökkäsi pontevasti.
”Ehkä”, tyttö vastasi. ”Siitä tulikin mieleeni: mitä sinä teit eilen pelaajasuojissa, Peter?”
Remus ja Emily kääntyivät yllättyneenä katsomaan Peteriä, joka käveli hieman sivummalla. Peter näytti säikähtäneeltä eikä vastannut hetkeen.
”Olin kävelyllä”, poika änkytti sitten varovasti. ”Mitä itse teit siellä?”
Dina kohautti olkiaan eikä ollut kovin kiinnostunut kuulemaan enempää Peterin selittelyitä.
”Seurasin yhden puuskupuhparin hommia, kun törmäsin Jamesiin. Hän sensuroi lopun niin, etten tiedä, mitä siinä lopulta tapahtui”, Dina irvisti. ”Hän sanoi, että olen liian nuori ja viaton katselemaan sitä loppuun.”
Remusta alkoi naurattaa, kun hän ajatteli asiaa. James mahtoi olla kauhuissaan, kun oli huomannut Dinan vakoilemassa epäilyttävää näkyä. James oli sangen tarkka sen suhteen, mitä nuorien piti nähdä ja mitä ei.

James nojasi raskaasti käsiinsä ja tuijotti lattiaa. Pelivaatteet olivat hiestä nihkeitä, mutta hän ei jaksanut vaihtaa niitä pois. Muut pelaajat olivat lähteneet jo aikaa sitten lämmittelemään linnaan. Siriuskin oli tullut ja mennyt todettuaan, ettei hänestä siinä tilassa saanut mitään irti. Pelaajasuojassa alkoi tulla pikku hiljaa koleaa, kun lämpö hiipui pois. Jamesia värisytti, ja ajatus höyryävän kuumasta suihkusta tuntui houkuttelevalta.
”James.”
James ei välittänyt nostaa päätään vaan antoi Lilyn tulla luokseen. Tyttö istui hänen viereensä jo kylmenneelle penkille.
”Sirius lähetti minut piristämään sinua ja… En edes viitsi siteerata hänen sanojaan. Hän puhui jotain hyvin alentavaa ja siriusmaista”, Lily naurahti. Jamesin suupielet kohosivat hivenen, kun hän ajatteli Lilyä, joka oli joutunut kuuntelemaan Siriuksen epäsoveliaisuuksia.
”Tahdotko kertoa minulle, mikä sinua vaivaa, vai täytyykö minun turvautua epäilyttäviin keinoihin?” Lily kysyi reippaasti. James irvisti. Häntä olisi haluttanut tietää, mitä Lilyn mainitseman epäilyttävät keinot olivat, mutta hän oli liian väsynyt siihen.
”Me hävittiin”, James tyytyi vain urahtamaan. Häviö: mikä katkera sana!
”Se on vain huispausta, James”, Lily vastasi. James nosti pään käsistään ja tuijotti ilmeettömänä Lilyä, joka istui hänen vierellään.
”Tämä oli minun viimeinen mahdollisuuteni voittaa tupamestaruus. Viimeinen vuoteni Tylypahkassa.” James tunsi katkeruuden säteilevän äänestään.
”On”, Lily korjasi. ”Teillä on vielä mahdollisuus. Rohkelikko ja Korpinkynsi ovat tasapisteissä ja Rohkelikko pääsee jatkoon, koska sillä on korkeammat voittopisteet otteluista. Jos Puuskupuh häviää yli 30 pisteellä tai Luihuinen vastaavasti yli 160, Rohkelikko on loppuottelussa.”
James tuijotti Lilyä nyt avoimen kysyvästi. Tyttö kohautti vähättelevänä olkiaan.
”Tein taustatutkimusta ennen kuin tulin tänne. Siriuksen pikaperehdytys tupienväliseen huispauscupiin on sangen toimiva”, Lily virnisti. James tuijotti hetken ennen kuin laski katseensa jälleen lattiaan. Lily äännähti turhautuneena, ja James tunsi tytön käden leukansa alla. Lily pakotti hänet katsomaan itseään.
”Siinä ei tainnut olla ihan kaikki, vai?”
James oli hiljaa. Oli ollut sula ihme, että hän oli pystynyt pitämään sen piilossa Siriukselta, jos Lilykin kerran huomasi sen. Lilyn täytyi olla taitavampi kuin hän oli kuvitellutkaan.
”Minä näin Peterin eilen pelaajasuojissa”, James tuhahti lopulta kirvelevän asian ilmoille. Siinä, missä Sirius olisi tajunnut asian puolessa sekunnissa, Lilyllä ei ollut aavistustakaan.
”Ja?” tyttö ihmettelikin.
”Ja harjoituspalloja sabotoitiin eilen”, James ärähti. Lily oli niin pitkään hiljaa, että Jamesin oli pakko vilkaista tyttöä. Lily katseli häntä mietteliäs ilme kasvoillaan.
”Ja sinä luulet, että Peter…?”
”Se on aika ilmeistä”, James tuhahti ennen kuin Lily pääsi kysymyksensä loppuun.
”Ehkä se oli hänestä hauska pila”, Lily ehdotti viattomasti. ”Miksi hän muuten olisi tehnyt mitään sellaista?”
”Älä loukkaa ystäväsi harrastusta”, James keskeytti jälleen. ”Kelmisääntö, ja Peter tietää sen.”
”Siksikö sinä pelasit surkeasti?”
James katsahti Lilyä pahasti, mutta tyttö tapitti tyynesti takaisin.
”Sirius sen sanoi, en minä. Minä en erottaisi edes lentävää apinaa ja huippuhuispaajaa toisistaan”, Lily irvisti. ”Sinä siis olit huono, koska mietit, miksi Peter on rikkonut teidän kelmisääntöjänne?”
James nyökkäsi jähmeästi. Se kaikki kuulosti lattealta, kun sen sanoi ääneen.
”James, sinä et edes tiedä, oliko se Peter! Puhuisit hänen kanssaan!”
Lily nousi ylös ja tarttui Jamesia kädestä. Tyttö repi toista ylös.
”Lopeta tuo säälittävyydessä rypeminen, se ei pue sinua”, Lily sanoi saadessaan Jamesin pystyyn. Hän suoristeli pojan vaatteita ja katseli tätä arvioiden. ”Nyt: en aio tulla suihkuun kanssasi, kuten Sirius ehdotti, mutta suosittelen, että sinä menisit. Minä odotan täällä.”
Lily tuuppasi Jamesia eteenpäin.

Lily oli jähmettynyt tuijottamaan Jamesia. Pojan hiukset olivat suihkusta märät, ja vesipisarat kastelivat t-paitaa ja lattiaa. Hän veti jumpperia paljaiden käsivarsiensa suojaksi ja tavoitteli talviviittaansa, joka lojui penkillä.
”Mitä?” James kysyi tavoitettuaan Lilyn katseen. Tyttö pudisti päätään ja tarttui toisen käteen.
”Ei mitään”, hän vastasi.
”Mitä nyt tapahtuu?” James tahtoi tietää sammuttaessaan sauvallaan valoja pelisuojasta. Lily nauroi pirteästi astuessaan kirpakkaan tammikuuilmaan.
”Seuraan Siriuksen suositteleman tehtävälistan mukailtua versiota, enemmän minulle sopivampaa. Kupsahtaisit järkytyksestä, jos noudattaisin Siriuksen käskyjä”, Lily hymyili, Jamesinkin oli pakko.
”Olen varma, että arvostaisin alkuperäistäkin versiota.”
”Voi, varmasti arvostaisit. Siihen liittyi paljon vähävaatteisuutta ja tuliviskiä”, Lily nauroi.
”Entä sinun versioosi?” James tahtoi tietää. Lily katsoi poikaa arvoituksellisesti.
”Enemmän vaatteita ja vähemmän tuliviskiä. Minä vien sinut huoneeseeni.”
”Tuo kuulostaa vähävaatteiselta hommalta minun korviini”, James mutisi itsekseen. Lily tuhahti hyväntuulisesti ja veti poikaa rivakammin eteenpäin. Päivän kuluessa oli noussut kova tuuli, joka sattui purevana suoraan kasvoihin. Lily tahtoi äkkiä takaisin lämpimään.
Linnan käytävät olivat miltei autioita, eikä kukaan kiinnittänyt heihin liiemmin huomiota. James käveli puoli askelta Lilyn jäljessä pää laskettuna maahan kuten ainakin häviäjällä. Lilyä ärsytti Jamesin olemus, mutta hän antoi pojan olla. Jos James kerran halusi ryömiä itsesäälissä, ryömikööt ihan rauhassa. Lily ei aikonut kuluttaa Jamesin olon kohentamiseen yhtään enempää energiaa kuin oli alun perin suunnitellut.
”Hankkikaa huone”, Lily tokaisi muotokuvan pariskunnalle. James katsoi häntä kummastuneena, sitten vielä kummastuneempana ovea, jonka taulu oli takaansa paljastanut.
”Miksen minä ole koskaan tiennyt mistään tällaisesta?” James kysyi seuratessaan Lilyn jäljessä sisälle huoneeseen. Lily kohautti olkiaan ja kääntyi katsomaan Jamesia.
”Et sinä voi tietää kaikkea. Tylypahka on valtava paikka.”
”Me ollaan rymytty täällä jo kohta seitsemän vuotta”, James mutisi. ”Luulisi, että siinä ajassa ehtisi jo löytää kaiken, mikä on löydettävissä.”
Lily nauroi ja pudisti päätään.
”Et sinä koskaan löydä kaikkia tämän linnan salaisuuksia”, tyttö hymyili ja istui sohvan käsinojalle heiluttelemaan toista jalkaansa. James näytti nyrpeältä, mutta antoi aiheen olla ja kääntyi sen sijaan tarkkailemaan huonetta, jossa oli.
”Löysin tämän joskus ihan ensimmäisten viikkojen aikana”, Lily kertoi Jamesille, joka näytti siltä kuin olisi tahtonut kysyä asiaa. ”Tämä on minun huoneeni. Kukaan muu ei minun tietääkseni tiedä tästä. En ole koskaan tuonut tänne ketään.”
Paitsi Siriuksen silloin kauan sitten, kun tarvitsin jonkun, jota suudella, pieni ääni piipitti Lilyn päässä. Mutta sitä James ei saisi koskaan tietää. Sitä kukaan ei saisi koskaan tietää. Se oli hänen ja Siriuksen salaisuus hamaan hautaan saakka. Kukaan ei ymmärtäisi sitä. Lilyä värisytti, kun hän vain ajattelikin, mitä Nora sanoisi. Tai mitä Nora ei sanoisi. Tyttö ei varmasti enää koskaan puhuisi hänelle, jos saisi tietää asiasta.
”Hmm, pitäisikö olla imarreltu tai jotain?” James pohti liikuskellessaan huoneessa. Lily karkotti epämukavat ajatukset päästään ja hymyili leveästi.
”Pitäisi. Ja oletan sitten, etten kerro tästä muille. Tahdon vastedeskin olla täällä rauhassa.”
”Rauhassa”, James mutisi hiljaa. Lily kohtasi pojan epävarman katseen ja nousi hitaasti ylös. Sirius oli ehdottanut jotain sen suuntaista, mutta Lily oli värissyt ajatukselle eikä ollut suostunut kuuntelemaan enempää. Mutta ehkä sittenkin… Hän otti pari askelta Jamesin eteen. James katsoi alas häneen eikä kavahtanut hänen katsettaan vaan vastasi siihen vakaasti. Lily puri huultaan tarttuessaan Jamesin käteen. Poika puristi sitä lämpimästi ja veti häntä lähemmäs.
”Sinä olet hyvä antamaan muuta ajateltavaa”, James mutisi vasten hänen kasvojaan. Suudelma oli pitkä, viivyttelevä, eikä Lily enää tiennyt ollenkaan, mitä halusi. Ympärillä kipinöi. Lily upposi Jamesin huulille ja antoi pojan kaataa itsensä sohvalle. Jamesin huulet hyväilivät hänen kasvojaan ja kädet vaeltelivat luvattomasti ympäriinsä. Kipinöinti kasvoi polttavaksi tuleksi, joka ritisi heidän välillään. Lilyn ajatuksiin lipui sanat, joita kaikki olivat aina toitottaneet hänelle: hän ja James, he olivat luotuja toisilleen.
”Liian pitkälle”, Lily onnistui huokaisemaan suudelmien välistä saadessaan järkevän ajatuksen mieleensä. Hän yritti työntää poikaa kauemmas. James valui haluttomana sohvalta lattialle ja jäi siihen istumaan. Lily makasi pitkään selällään sohvalla ja tasasi hengitystään. Asiat etenivät liian kovaa vauhtia. Hän oli halunnut sitä, mutta järki oli vienyt voiton. Hän ei ollut koskaan ollut se tyttö, joka hyppäsi sänkyyn heti ensimmäisen pojan kanssa. Vaikka mieli kiljuikin, ettei James ollut kuka tahansa poika, hän ei silti halunnut, vaikka toisaalta halusikin niin valtavasti. Ajatukset risteilivät ristiriitaisina päässä. Aika ei ollut oikea. Se ei voinut olla.
”Olen pahoillani”, Lily kuiskasi ja todella tarkoitti sitä. James pudisti päätään ja tuijotti jähmettyneenä seinään.
”Se on liian aikaista, tietysti se on. En tajua, mikä minuun meni”, poika mutisi hiljaa. Lily nousi ylös sohvalta, nousi istumaan ja veti jalat lähelleen.
”Liian aikaista”, Lily vahvisti. ”Mutta se ei tarkoita, etteikö joskus vielä…” Hän jätti lauseen lopun tarkoituksella roikkumaan ilmaan. James kohotti kätensä sylistään ja tarttui Lilyn käteen. Poika puristi sitä, muttei katsonut häneen.
”Joskus vielä”, poika mutisi.

”Missä James on?” Alyssa kysyi samaan aikaan rohkelikkojen oleskeluhuoneessa Siriukselta aavistamatta lainkaan, mitä oli juuri tapahtunut Jamesin ja Lilyn välillä. Jos tyttö olisi sen tiennyt, tämä olisi luultavasti lennähtänyt paikalle keskeyttämään tilanteen, jos olisi vain jotenkin voinut. Mutta Alyssa ei tiennyt, ei edes aavistanut, ja tytön maailma pysyi kasassa vielä hetken verran kauemmin.
”En tiedä”, Sirius kohautti välinpitämättömänä olkiaan ja teki Noralle tilaa sohvalla. ”Käskin Lilyn mennä piristämään häntä, mutten tiedä, minne he ovat menneet.”
Alyssan silmät tummuivat asteen verran, kun tyttö kuuli Lilyn nimen mainittavan. Niin Sirius kuin Norakaan eivät huomanneet sitä. Alyssa huomasi pian, että hänestä oli jälleen tullut kolmas pyörä kaksikon välille – tällä kertaa kaksikko vain oli Sirius ja Nora. Tyttö katosi nopeasti makuusaliin vieviin portaisiin itsekseen kiukkuisesti mutisten.
Sirius ja Nora jäivät istumaan vieretysten sohvalle. Nora paranteli asentoaan avatessaan sylissään lepäävää päiväkirjaa.
”Äh, taasko? Etkö voisi jättää tuota myöhemmäksi?” Sirius inisi ärtyneenä tuijotellessaan mustasukkaisena punakantista kirjaa. ”Välillä minusta tuntuu, että rakastat kirjojasi enemmän kuin minua.”
Nora nauroi hyväntuulisena kurottaessaan kastamaan sulkakynänsä musteeseen.
”Tietenkin! Enhän minä sinua rakasta”, tyttö hymyili kuin asia olisi ollut itsestäänselvyys. ”Me pidämme hauskaa, ja jos sinä alat puhua rakkaudesta, minä lyön sinua yhdellä kirjoistani. Tai puren, minulla on terävät hampaat.” Noran silmät välähtivät vaarallisina. Sirius huokaisi teatraalisesti.
”Minne tämä meidän suhteemme sitten on menossa?” poika alkoi pohtia muka vakavana. Nora pukkasi toista kyynärpäällään.
”Jos ei menosuunta miellytä, olet vapaa vaihtamaan parempaan”, tyttö tuhahti. ”Ihan sama minulle.” Nora puhui käden viuhtoessa samalla kiivaasti paperilla. Tytöllä oli uskomaton taito keskittyä sekä puhumiseen että kirjoittamiseen samaan aikaan.
”Onko tosiaan?” Sirius kysyi nyt oikeasti vakavana. ”Sinäkö et välittäisi?”
Nora kirjoitti muutaman rivin ennen kuin suostui vastaamaan. Hän katsahti Siriukseen ja nojautui painamaan nopean suukon pojan huulille.
”Suutelutaitosi jättäisivät niin suuren aukon elämääni, etten ole valmis luopumaan sinusta ihan vielä”, tyttö virnisti. Sirius heilautti kätensä Noran olkapäiden ympärille ja näytti tyytyväiseltä. Muunlaista vastausta hän ei olisi Noralta toivonutkaan. Ei liian vakavaa, mutta kuitenkin tarpeeksi: se riitti hänelle – riitti heille kummallekin.
”Annatko koskaan kenenkään lukea päiväkirjojasi?” Sirius kysyi kiinnostuneena, kun hiljaisuutta oli taas kestänyt pojan mielestä ihan liian kauan.
”En”, Noran jämäkkä vastaus oli heti valmis. ”Mitä järkeä siinä tässä vaiheessa olisi? Jos joku haluaa tietää, mitä ajattelen, hän voi kysyä suoraan minulta. Päiväkirjoja voi lukea sitten, kun minä en ole enää antamassa vastauksia.”
Sirius mietti tytön sanoja hetken.
”Sitten, kun olet kuollut”, poika käänsi vastauksen. Nora nyökkäsi tyynesti kuin tässä olisi puhuttu aivan arkipäiväisistä asioista. Hetken hiljaisuus täytti kaksikon välin. Oleskeluhuoneessa vain muutamien ihmisten rauhallinen jutustelu ja kellojen hiljainen tikitys sekä takkatulen roihu rikkoivat rauhaa.
”Mutta entä jos kaikki muut kuolevat ennen sinua? Kaikki ne, jotka haluavat lukea päiväkirjojasi”, Sirius kysyi lopulta tarkoittaen muilla lähinnä itseään. Nora kirjoitti seitsemän riviä ennen kuin painoi ärhäkän pisteen loppuun ja kääntyi tyynesti katsomaan Siriusta silmiin. Noran katse oli levollinen, mutta Sirius ei siitä huolimatta voinut olla tuntematta itseään hieman levottomaksi. Jokin Noran katseessa enteili ei-toivottua vastausta.
”Voi, Sirius”, Nora sanoi rauhallisena, aivan kuin olisi puhunut pienelle lapselle, joka ei ymmärtänyt asioista yhtään mitään. ”Minä olen aina tiennyt tulevani kuolemaan ennen sinua.”



Poissa Kurnuttaja

  • Kukkakaali
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 16.3.09
« Vastaus #95 : Maaliskuu 16, 2009, 16:33:23 »
Jihuu! Jatkoaa .... *pomppii pitkin taloa* (olen odottanut tätä)

Ekaksi, ole hyvä (jos noin voi sanoa xD) ja kiitos, kokeet menivät ihan hyvin (no, jos varmaan puolet luokasta sai kutosen, niin ei kai se kasi nyt niinkään huono ole?) Ja minä olen aina ollut kauhea lukutoukka, viikon loppuisin jos ei ole muuta tekemistä, saatan lukea koko päivän. Ja kun ficci on niin hyvä, niin ....

Sitten, kiva luku. Sain jotenkin selvyyttä joihinkin asioihin. Ääk, jos kerta Lily lähtee sinne Lontoosen (vai minne nyt menikään), niin Jameshan jää (ainakin melkein) yksin Alyssan armoille. Aargh, kuulen hälytyspillien soivan. Toivotaan, että James pitää pintansa.
Lainaus
”Voi, Sirius”, Nora sanoi rauhallisena, aivan kuin olisi puhunut pienelle lapselle, joka ei ymmärtänyt asioista yhtään mitään. ”Minä olen aina tiennyt tulevani kuolemaan ennen sinua.”
Äääk, älä vaan sano, että Noralla on ennustamisen lahjoja, ethän? Ei tyttö-parka kaiken tuon jälkeen voi vielä kuollakkin, eihän?

//pieni off// vaikka minulla onkin mielikuvitusta, niin en koskaan kuvittele kirjojen hahmoja, vaan he ovat tuntemiani/näkemiäni ihmisiä, tai jotain sekoituksia, sama koskee paikkoja. Joten, kun meidän koulussa on kaksi sellaista tyttöä. Toinen on aasialaissyntyinen Laura-niminen. Toinen on muuten ihan kuin muutkin, mutta tyypin hiukset ovat aika kirjavat. Olen tämän vähän yli puolen vuoden aikana nähnyt ne pinkkeinä, sinisinä, vihreinä, vaaleina, musta-pinkkeinä, mustina ja musta-sinisinä. Niinpä, Laura on sellainen aasialainen, ja Nora tämä räikeät hiukset omaava tyyppi.
Anteeksi, en osaa kirjoittaa rakentavaa, tai edes selvää tekstiä. Ja pahoittelen sulkumerkkien määrää

- Kurnuttaja pomppaa takaisin sammakkolampeensa odottamaan jatkoa, ja juhlimaan muutaman viikon koeputken loppumista -

Poissa Sari

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Ficciholisti
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 16.3.09
« Vastaus #96 : Maaliskuu 16, 2009, 17:07:09 »
Jee, jatkoa! (:
Voivoi, ei päässyt Nora Australiaan :( Mutta Japaniin sentään! :P
Hyvin on Jamesilla yleistieto hallussa kun ei tiennyt että Australiassa on haita xD

Hee, huispausta! Siitä et ookkaan tainnut vähään aikaan kirjoittaa eikös?
Oli jotenkin outoa ettei toi peli mennyt sillain vanhan kaavan (jeejee rohkelikko voittaa 1000-0!) mukaan, mutta hyvä niinkin, koska se olisi jo vähän epärealistista jos ne aina voittais.

Mitä se Peter oikein sitten teki niille palloille? Ja ennenkaikkea, miksi? :o

James/Lilyä <3
Ne on kyllä parhaita (:
James vaikutti tossa yhdessä kohdassa hirveen pettyneeltä kun se vaan tuijotti seinää...Tai sit mä vaan kuvittelin :D

Toi Nora/Sirius kohtaus oli kans tooosi söpö <3
Mut hei apuaapuaapua nyt sitten vahvistit mun pelot siitä miten sä tän ficin lopetat :|

Nyt kyllä lähen tonne murjottaa :(
No joo en, mutta jatkoa pian, tai niin pian kuin mahdollista! :D
I think you said what do you think to make me think you do, but really you don't.

Poissa Heinähattu

  • kangastossu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 16.3.09
« Vastaus #97 : Maaliskuu 17, 2009, 17:46:00 »
Jatkoa, jihuu!

Mutta nyt jos Lily lähtee sinne mikä-lie-olikaan-palkintojenjakoseremoniaan, niin ketä jää Tylypahkaan? James ja Alyssa. Eiiih. Mutta toisaaltahan siitä voi tulla jotain hyvin hauskaa. Ei pidä ajatella aina kaikkein pahinta.

Tässä kohtaa repesin aika totaalisesti:

”Kuvittele, Sarvihaara, me kaksi Brasilian auringossa kymmenien latinotyttöjen ympäröiminä”, Sirius selitti innokkaana, mutta pojan ääni hiipui, kun hän näki Noran katseen. ”Joihin me emme tietenkään koske, koska se tietäisi kuolemantuomiota, jos Nora saisi tietää.”
Nora irvisti hänelle ja iski kätensä pojan olkapäähän.
”Minä saan tietää”, Nora tuhahti. ”Ja lupaan olla hyvin kovakourainen, jos yrität valehdella minulle.”

Jäi vähän nakertamaan, kun tässä luvussa ei ollutkaan kovin paljoa Remus/Emilyä, mutta nielen pettymyksen. Lily/James on melkein yhtä hyvä.

Kerroit musta jossain vaiheessa, että rakastat rivien väliin kirjoittamista ja muutenkin vihjeiden kirjoittamista. Toivon kovasti, että tuo viimeinen lause ei viittaa tuleviin tapahtumiin. Eihän? Ja vaikka Siriuksen ja Noran suhde ei kestäisikään, niin toivottavasti se ei pääty ainakaan jälkimmäisen kuolemaan.
(rakastan onnellisia loppuja)

Ja sitten vielä, tykkään tosi paljon kuvailusta ja tässä osassa sitä oli ihan mukavasti. Mutta jotenkin jo siitäkin, mitä ihmiset sanovat, pystyy päättelemään äänensävyn ym. Johtuneeko minun kuudennesta aististani vai Sinun kirjoitustaidostasi (epäilen sitä kirjoitustaitoa)

Kiitos paljon uudesta luvusta. Jatkoa odotellen,
     Heinähattu
odota vielä
kuuntele kuinka rintalastan alla muuttuu rytmi

Poissa Emili

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 16.3.09
« Vastaus #98 : Maaliskuu 17, 2009, 19:22:25 »
Heips!

Jes, ihanaa, jatkoa! Oli aivan ihana yllätys kun maanantaina, syntymäpäivänäni kävin katsomassa olisiko tästä tullut jatkoa ja sitä oli tullut! Kiitos, kiitos! :)

Tykkäsin tästä osasta paljon, vaikka mitään kovin erityistä ei tapahtunutkaan. Tämä oli vain jotenkin ihanan söpö osa. :) (Tuntuu kyllä että tykkään jokaisesta osastasi erityisen paljon, mutta ehkä siksi koska tämä on niin ihanaparaskiva ficci!)

Aahh, AUSTRAALIAAN JA JAPANIIN!
En malta odottaa! :P Sirius ei saanut brasilialaisia latinotyttöjänsä, mutta ihanaa että hän pääsee Austraaliaan näkemään Noran kotiseutuja ja ehkä niitä haita! :D Japani kuulostaa vielä mielenkiintoisemmalta. Olisi ollut kuitenkin kiva jos Emily ja Remuskin olisivat lähteneet johonkin matkalle, mutta ehkä hyvä näin. Mutta Ääääk, Emili tahtoo jo lukea siitä!

Oli muuten tosi kiva että huispaus on taas kuvioissa. Ja että Rohkelikko ei voittanut kerrankin! (Suutun kyllä jos eivät voita huispausmestaruutta!)
Sitten Lilyä ja Jamesia...<3 Aww, tahtoo lisää! Voi että kun odotan, että heidän suhteensa "syvenee"... He ovat yksinkertaisesti niin ihania. :)
Ja tosiaan minäkin tulin ajateelleksi tuota, että Alyssa ja James Tylypahkassa ilman Lilyä... EI EI EI! Jos Alyssa-pikkupirulainen tekee jotakin kavalaa niin... niin... Täällä toivotaan hänen pikaista kuolemaansa! No ei nyt sentään. :D (Tai itseasiassa olin ihan tosissani) Aika pelottavaa kuitenkin että jollain tavalla pidän hänestä. Hirveä hahmo, mutta hyvä kuitenkin.
Ja Noraa ja Siriusta.<3 Toinen älyttömän ihana pari! Toivoisin, että hekin juttelisivat välillä vähän vakavamminkin, vaikka se on osa molempia, että he vitsailevat koko ajan. Veikkaan kyllä että tässä suhteessa on vielä monenmonta mutkaa.


Se viimeinen lause! Voi ei! Älä nyt vaan sano, että jotain hirveää sattuu Noralle? (vaikka veikkaan kyllä sitä) Olisi niin ihanaa jos kaikki loppuisi onnellisesti. Emily ja Remus yhdessä (minua ei itse asiassa häirinnyt että heistä ei ollut niin paljoa tässä osassa), Lily ja James yhdessä, Nora ja Sirius yhdessä...<3 Ja Alyssa jossain homehtuneessa hiirenkolossa.
Jotenkin on vain sellainen aavistus, että näin ei ihan tule käymään, mutta saa toivoa! :D

Ainiin Peter. Jotenkin se aina unohtuu... En tiedä olenko julma tai jotakin, mutta minua ei jaksa oikein kiinnostaa koko henkilö, kun tietää mikä kusipää hän on. :D Mutta silti jäi kiinnostamaan se huispaus-juttu...

Mutta kiitoksia jälleen! Toivottavasti jakselet taas kirjoitaa piakkoin jatkoa. :)
- Emili
The End

Poissa Bolina May

  • Captain Gale
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Valitseeko tie kulkijansa vai kulkija tiensä?
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 16.3.09
« Vastaus #99 : Maaliskuu 19, 2009, 19:06:28 »
No niin, sellaista se elämä on. Maanantaina sain heti uuden luvun ilmestymisen jälkeen aloitettua viestin, mutta kirjaston ihastuttava kone päätti delata juuri sillä hetkellä. Ehdin nippa nappa tallentaa sen ja sitten vaan kone uudelleen käyntiin ja viestiä jatkamaan. Minun tuurillani aurorit ovat juuri silloin valppaita ja aivan liian nopeita eli suomeksi kirjoitan mahtavan pitkän ja rakentavan viestin jota ei voi enää tallentaa koska alkuperäinen viesti poistettiin etteivät asiattomat (kesken jääneet!)viestit tuhrisi topicia.. Että näin minulla :( Mutta koska ketään tuskin kiinnostaa surkea yksityiselämäni, koetan palauttaa sen rakentavuuden tähän viestiin :)

Ensimmäiseksi miljoonat kiitokset sinulle Delia kun olet jaksanut kirjoittaa näin ihanan ja pitkän luvun niiden kirjoituskiireittesi väliin! Olen odottanut tätä Paljon!
Kiitos ystäväpäivätoivotuksesta ja kiitoksesta, ne lämmittvät <3. Nuo kysymykset olivat kivoja :)
Haluan kuitenkin ilmaista pelkoni ja kauhuni Noran tulevaisuuden suhteen ja kiltti, kiltti Delia, toivon (vaikkei se minun vallassani olekaan :'() ettet tee sitä mitä kuvittelen..... Olen aina uskonut että niillä päiväkirjoilla on joku merkitys mutta ei mitään tälläista!!! ääh.. alan tosissani pelätä.. kädetkin tärisee.. Nora on aina vaikuttanut niin vahvalta, kaikesta huolimatta, sellaiselta selviytyjä-tyypiltä.

Lilyä&Jamesia vaihteeksi, ihanaa. Jotenkin sen "Lilyn huone"-kohdan lopussa jäi vähän sellainen tunne että James ja Nora tai toinen heistä saa tietää siitä suudelmasta, mutta en sitten tiedäkään.. Alyssa nyt ainakin tulee hyppimään riemista sinä siunaamana kun Lils painuu Lontooseen (Voi Lily parkaa. Olla nyt Lontoossa Noran ja Siriuksen kanssa mikä jo sinänsä on pelottava yhdistelmä, mutta että millainen itse paluu sitten on..!) Oikeastaan kivaa että Alyssasta kuuluu taas jotain. Heh, pakko olla joku jonka tekee mieli hirttää ettei elämä käy tylsäksi ;)

Hieno juttu että päästiin huispauksen makuun. Plus että Peteristä kuullaan nyt vaihteeksi enemmän, hän kun on ollut aika syrjässä enemmän tai vähemmän koko ficin ajan. Mutta mitä ihmettä hän on niille palloille tehnyt?! Ja miksi? Vai oliko se edes hän vaan kenties joku muu ja Peter vain näki tilateen? Ei kuulosta yhtään hänen tapaiseltaan mennä sotkeentumaan johonkin tuollaiseen kertomatta muille kelmeille..

Ja viimeinkin se elokuva pääsee taas esille :) Oletko koskaan ollut Japanissa? Olisi kiva kuulla millaista sikäläinen velhokansa on tapoineen :) ja ylipäätään millaista niissä muissa maissakin on..

Kiitos vielä kerran, jään odottelemaan taas kerran mitä suurimmalla mielenkiinnolla seuraavaa lukua (joka toivon mukaan tulee pian!). "Kertausluku" kuulostaa todella hyvältä idealta :)

 -Gale *joka pelkää Noran puolesta eikä nyt oikein tiedä siitä rakentavuudesta vaikka pitkä viesti onkin*
I really need to know is there a place to me

nightingale -> Bolina May