Kirjoittaja Aihe: Keskiyön kukka (Kelmit, K-12, het) Hätäepilogi 24.10.11. || LOPETETTU  (Luettu 50304 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Kurnuttaja

  • Kukkakaali
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Hui kamala, mähän olen lukenut sun tauko ilmoituksen jo kauan sitten, miten mä en oo vielä kirjottanut tähän mitään? :o

Juu, minäkään en aio haukkua sinua lyttyyn, en todellakaan. Ihmettelen usein, miten niin moni ehtii kirjoittaa opiskellessa, kun mulla tuntuu jo nyt loppuvan aika kesken. (Tai sitten en osaa hyödyntää sitä tehokkaasti)

Pidä siis vain taukoa, minua se ei häiritse. Ja lupaan, että heti kun huomaan jatkoa, tulen kommentoimaan.
Ja jos tauko kestää vain kesään asti,  niin minä ainakin pystyn kestämään sen.

Eli, nähdään taas, kun KK jatkuu. Siihen asti hyvää kevättä ( ja onnea yo-kirjoituksiin) :)

Poissa Cirael

  • Kelmeä kalmankoira
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PhoenixWolf25005
  • Tupa: Rohkelikko
Hmhm... Tässä taas yksi, joka ei todellakaan aijo haukkua sinua lyttyyn. Tietenkin olen pettynyt (siis en sinuun, vaan siihen, että nyt ei ole mitään luettavaa, koska tämä on nyt tällähetkellä ainut ficci mitä olen lukemassa, sillä tämä on ainut, oikea, parasmahdollinen, muu ei kiinnosta:D)
Itsekin olen tällähetkellä lukiossa, omistan pari tylsempääkin tylsää ficciä, mitkä kaikki ovat kesken, hurraa, joten minulla ei todellakaan ole mitään varaa muutenkaan tulla sanomaan sinulle mitään negatiivista tauostasi. Nostan hattua sinulle, koska olet näinkin pitkään opiskelujesi kanssa jaksanut tätä ficciäsi kirjoittaa. Ayy.. Odotan silti.. kaikesta huolimatta jatkoa ihan kamalasti. *huokaus* Onneksi tuohon kesälomaan ei ole pitkä aika enää.. Ehkä minä sitten jaksan odottaa.

Luku oli loistava, en muista sitä tällähetkellä kamalan tarkasti, sillä itselläni on aika huono lukumuisti, toki muistan kaikki tärkeät pääkohdat, mutta nyt ei onnistu pikkukivojen juttujen kommentointi.
Adrian on elossa! Loistavaa! Tästä alkaa pikkuhiljaa muotoutua lempihahmoni. Omistan vain suurehkon ongelman, en tiedä yhtään millaiseksi hänet kuvittelen.. siis ulkonäöllisesti. O_o Okei.. joku, olitko se sinä vai joku muu.. joka sanoi kuvittelevansa hänet Jude Lawin näköiseksi.. En edes tuntenut koko heppua, kunnes viimeviikolla kaverini halusi katsoa komedian, jossa oli juuri tämä Law tyyppi, josta taas sitten tuli jotkut ihmeelliset sekoitelmat minun alkuperäis Adrian ajatuksesta ja Jude Lawista ja nyt kuvitelmani on varsin sekava.. :'D Muttajoo.. Lähdin taas selittelemään jotain ihan omaa. Uskon, että kohta sinulla menee hermot näihin minun kommentteihini, koska aina selitän jotain ihan kummallisia, asiaan liittymättömiä juttuja. :P

Eikun hei.. olenhan minä jo kommentoinut?? :D wtf...? :D:DDD Väsymys-iski.. tulin selittämään jotain omaa, ja sitten tajuan, että olen kommentoinut jo tuohon lukuusi. Anteeksi. Hhaha.. :'D

Äänestin muuten sinua vuoden ficcariksi tuossa oscar jutussa. :>

Ainiin.. Hyvää vappua!:)

(Olen pomppinut täällä vapun kunniaksi sähkönsinisiksi värjätyissä hiuksissa.. :D Olen siis ollut täällä wb-Nora x))
« Viimeksi muokattu: Elokuu 06, 2009, 14:53:35 kirjoittanut Cirael »
"I solemnly swear that I'm up to no good", kuiskaa pieni rohkelikkotyttö Cirael kaivaessaan kelmien kartan taskustaan ja piiloutuu kivipilarin taakse, juuri ennen kuin Voron silmät ehtivät saavuttaa leikistään innostuneen noitatytön.

Poissa Wisleri

  • Ylikierroksilla käyvä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • *Mielipuolista naurua* En ole outo.
Moi Delia!
Tämän on lemppari ficcini!!!*Odottaa innolla jatkoa.*Hahmot ovat niiiin luonnollisia!Lemppari hahmoni on ehkä Tessa,Lily tai Nora...Onnea yo:ihin!Pikkuinen mielikuvitukseni kuvittelee välillä aika hassuja juttuja... Esim; kuvittelen Alyssan tytöksi,jolla on pitkät,mustat hiukset, ja näyttää muuten Peppi Pitkätossulta... Onnea myös tältä kannalta: (Mahdollista, jos sinulla on ärsyttäviä sisaruksia.)Olin kerran kirjoittamassa omaa juttuani koneella (tämä tapahtui silloin kun minulla ja IHANALLA isoveljelläni oli yhteinen käyttäjä), kun tuli muuta puuhaa.Tallensin tekstini ja pistin koneen kiinni.Veljeni kävi jälkeeni koneella, ja häntä tuntui naurattavan kovasti.(Veljeni muuten jostain kumman syystä kutsuu minua möhköfantiksi.)Seuraavan kerran kun aioin kirjoittaa tekstiäni,huomasin,ETTÄ VELJENI OLI VÄHÄN MUOKANNUT TEKSTIÄNI!!!!!!!HÄN OLI MUUTTANUT TEKSTINI MÖHKÖFANTTI AIHEISEKSI!!!En älyä, miksi kerroin tämän, mutta toivon, että saat tästä makeat naurut :).Tekstisi on varsin sujuvaa, joten kiitän.(Pahoittelen myös viestini sekavuutta, mutta tämä on eka kommaukseni.)
-Wisleri
Mäyf.

Poissa Delia

  • Sieluton
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • In This Madness
  • Tupa: Tuvaton
A/N: Tämä on vain sen takia, että olen niin mielettömän onnellinen juuri nyt. Ehkä se johtuu siitä, että enää ei pidä raataa tutkielmia ja lopputöitä tänne, tuonne ja toiselle puolen. Enää kolme (painajaismaista) koetta edessä, mutten oikeastaan edes jaksaisi välittää niitä enää. Joten täällä siis ollaan suunniteltua lyhemmän tauon jälkeen. Ei ehkä viisasta, mutten osaa olla viisas tällä hetkellä :D

Silver: Todella vähän pelotti tämän tauolle laittaminen. Te olette niin ihania, jaksatte aina lukea ja kommentoida, ja sitten itse en kestä tätä… Tuntui, että olisin jotenkin pettänyt teidän luottamuksenne. Mutta kiva kuulla, että ette lyttää minua maan rakoon, koska otin vähän etäisyyttä KK:sta.
Sari: Kiitos :D
Haltiamieli: Kiitos. Itse olen laskeskellut, että päälle sata lukua olen saamassa kasaan, ellen kuole tätä tehdessä. Plus tietysti epilogi, joka pelottaa jo etukäteen. Siitä saattaa tulla aika massiivisen pitkä.
mamohh: Kiitos :)
Emili: Kiitos! Taisi olla Peterillä ihan joku tuntematon kierroksella, mutta mistäs sitä ikinä tietää… Tässä tauolla on ehtinyt kunnolla ajatella tätä, ja tajusin itsekin, että James/Lily on ollut aika sitä sun tätä. Mutta kyllä niitäkin vielä nähdään, kunhan tässä nyt ensiksi saadaan pari muuta tapahtumaa kirjoitettua.
Uu, kysymyksiä! Rakastan niitä ja tietysti vastaan niihin. Eli:
Alun perin, siis ihan silloin alussa, kun oli vain ajatus ”Kirjoitetaan kelmi-ficci”, juoni oli täysin erilainen. Suunnittelin juonta Italian lomani aikana pikkusiskoni kanssa ja siihen liittyi muun muassa kummitus, johon Lily rakastuu, oikea Yosumi (jonka nimi oli siihen aikaan Tai-Wei) ja japanilainen prinssi. Sittemmin luovuin juonesta, koska se oli ihan tajuttoman sekava. Mutta silti pikkusiskoni innostuu aina ihan valtavasti, kun huomaa nykyisessä KK:ssa jotain rippeitä alkuperäisestä. Ihan siitä ykkösversiosta juoni on lähtenyt kehittymään, ja koko keskiyön kukka jutun keksin eräällä filosofian tunnilla. Yhdistelin ideoita ja tadaa: kokonaisuus oli aikalailla siinä. Lähtiessäni kirjoittamaan tajusin, että joitain asioita on mahdotonta toteuttaa, koska hahmot eivät vain suostuneet tekemään niitä. Juoni kehittyi – ja kehittyy vieläkin – jatkuvasti. En voi sanoa, että asiat oikeastaan olisi muuttuneet hirveästi. Pikemminkin niitä vain tulee lisää, kun kirjoitan. Saatan yhtäkkiä tajuta, että tietysti jonkin hahmon pitää tehdä näin tai noin ja näin KK rullaa. Koontina siis: juonen perusrakenne on pysynyt samana, mutta mukaan on hypännyt mausteita ja mutkia ja kaikkea ihanaa. Sekin tekee kirjoittamisesta niin mielenkiintoisen: en oikeastaan voi koskaan tietää todella, mitä tapahtuu. Jos jokin hahmo ei suostukaan enää kirjoitusvaiheessa vaikka hyppäämään kaivoon niin ei se sitten hyppää, vaikka kuinka yrittäisin sitä pakottaa. Tulipas sekavasti taas selitettyä :D
Lempihahmoni vaihtelevat aika tavalla, mutta pääsääntöisesti yritän pitää kaikista hahmoistani jollain tavalla, koska muuten kirjoittaminen olisi aika tuskaista. Lempipäähahmoni on tällä hetkellä Nora, jonka kanssa olen jälleen pääsemässä kunnolla kosketuksiin. Yhdessä vaiheessa se piti sellaista jääkautta, että meinasin hermostua hahmoon kokonaan. Nora on ensimmäinen päähahmo, jonka luonnostelin kokonaisuudessaan, ja siitä on tullut tosi läheinen jo senkin takia, että olen huomaamattani tunkenut Noraan paljon itseäni. Toisena suosikkinani on ehdottomasti Remus, joka ei ole päässyt ollenkaan oikeuksiinsa tässä ficissä. Muutenkin olen huomannut, että olen etääntynyt kelmeistä todella paljon – järkyttävää, sillä kelmi-ficcihän tämä loppujen lopuksi on. Olenkin tässä tauon aikana aloittanut järjestelmällisen kelmeihin lähentymisjakson, joka toivottavasti alkaa maksaa itseään takaisin jossain vaiheessa.
Sivuhahmoista lempparini on Tessa, jonka kanssa olen tehnyt töitä ihan valtavasti. Tessa oli pitkään sulkeutunut ja tosi pinnallinen tyyppi ja kesti aikansa kaivautua sen menneisyyteen. Mutta nyt Tessa on avautunut ja rakastan siitä kirjoittamista. Ärsyttää vain, kun Tessa/Adrian ficci ei edisty ollenkaan. On tajuttoman vaikeaa hypätä yhtäkkiä 14-vuotiaan Tessan rooliin, kun sille ei ole vielä tapahtunut puoliakaan niistä asioista, mitä nykypäivän Tessalle on…
Tosin myös Romeon sielunelämään on ollut mielenkiintoista tutustua, samoin Dinan, vaikka näistä kahdesta Romeo viekin kirkkaasti voiton. Romeo on jotenkin niin erilainen menneisyydeltään kuin muut, ja hänen päätöksiään on mielenkiintoista (välillä aika järkyttävääkin) seurata.
Kun muistelen, minkä tapahtuman kirjoittaminen on ollut kivointa, vie ehkä Em/Remin yhteenpaluu voiton kaikista, vaikka pidin kyllä todella paljon Noran ja Siriuksen ensisuudelmista käytävässä. Oh, ja Adrianin paljastuminen oli kiva kirjoittaa, koska olin sitä niin pitkään suunnitellut. Rakastan sitä hahmoa niin kovasti, ja oli ihanaa saada kirjoittaa se kunnolla mukaan tapahtumiin.
Olen ehkä hieman puolueellinen tämän asian suhteen, mutta pakko sanoa, että tietysti pidän Adrianista enemmän kuin Kevinistä. Yksin jo senkin takia, että olen tutustunut Adrianiin paremmin ja löytänyt sille menneisyyden. Tietysti Kevinilläkin on menneisyys, mutten ole koskaan vaivautunut kaivelemaan tarkemmin miehen sielunelämää. Silti sympatiani ovat Kevinin puolella, koska mies on saanut kestää äärettömän paljon Tessan ja Adrianin puolelta :D
Kyllä, ehdottomasti odotan erinäisiä tulevaisuudentapahtumien kirjoittamista. Spoilaisin teitä, jos alkaisin selitellä niitä tarkemmin, mutta voin sanoa, että varsinkin epilogia odotan kovasti. Sitä en ole edes uskaltanut alkaa luonnostella tässä vaiheessa paperille, koska tiedän, että hahmot ja tapahtumat voivat muuttua paljon. Mutta päässäni vilisee jo lukuisia kohtauksia, joiden kirjoittamista pitää vain malttaa odottaa. Ihan sen verran voin tulevaisuudesta sanoa, että Tessan synnytyksestä tulee mahtavaa, jos sinne asti koskaan päästään (eihän sitä koskaan tiedä, jos tuholainen vaikka tahtoisikin heittää henkensä ennen sitä).
Pääpareista lempiparitukseni on ehkä se perus Lily/James, vaikka pidän kovasti muistakin kahdesta, varsinkin Em/Remistä. Emily ja Remus ovat tulevaisuudeltaan äärimmäisen mielenkiintoinen pari, James ja Lily lähinnä surullisenkuuluisa, Nora ja Sirius taas… Vaikea sanoa oikeastaan mitään paljastamatta kaikkea. Joten taidan jättää pääparieni ruotimisen sitten tähän. Sitten niistä ei-niin-pääpareista (vaikka minusta kyllä kovasti tuntuu, että Tessan on tunkemassa itseään pääpariksi, se vihaa sitä, kun käytän siitä jotakin nimitystä, joka alkaa sanalla ”sivu”) Tessa ja Adrian ovat kyllä korkealla. En voi sanoa muuta: rakastan heitä.
Loppujen lopuksi olen itse aika tyytyväinen KK:seen. Eniten kai olen ihastunut siihen, että olen päässyt näinkin pitkälle. Yleensä kirjoitukseni tuppaavat vanumaan tekemättöminä jossain muistitikkuni syövereissä. Ja tässä on jo päälle 50 lukua ja lisää tulossa, jos ei kovaa vauhtia niin ainakin hiljaa hiipien. Luin vastikään noita alkulukuja. Niitä lukiessa tajusi, että KK olisi voinut ottaa aivan toisen suunnan ja lähteä viemään jonnekin ihan muualle. Olen iloinen, että se kulkeutui tänne, missä se nyt on. Olen jopa melko tyytyväinen kirjoituksiini, vaikka alkuluvut ovatkin jostain maan alta. KK on ollut tähän asti hyvää (ja kivaa) harjoitusta ja on kiva huomata, että ainakin omasta mielestäni olen hiukkasen kehittynyt kirjoittajana. Plus olen saanut tutustua ihaniin hahmoihini. On kiva tietää, että Emily, Noraa, Tessa, Adriania ja muita tyyppejä ei olisi ilman minua. Kiva antaa elämä jollekin!
nightingale: Kiitos.
Gamppi: Kiitos.
Titta: Kiitos. Se Noran lause ei tosiaan ollut mitään maailmaa mullistavaa, mutta eiköhän sekin sieltä selviä jahka joskus raahaan tämän ficin epilogiin saakka.
Kyllä Mindy tosiaan on keskustellut syvällisiä ficin alussa Siriuksen kanssa. Ja Shanen (jos vielä muistatte sen tyypin, joka esitti Salazaria elokuvassa) sisko myöskin… Siriuksen, Remuksen ja Peterin vedon voittajalle siis on tiedossa ilmainen Tylyahon matka. (Siriuksen tapauksessa siis joku tulee maksamaan juomat, joita Sirius kittaa alas suustaan illan ja yön aikana :D)
Kurnuttaja: Kiitos.
Cirael: Kiitos. Tosiaan minähän se olin, joka sanoin, että miellän Adrianin aika lähelle Jude Lawta. Tässä on vielä kuva, jos haluat kurkata. Se on suurin piirtein aika lähellä sitä mielikuvaa, jollaisena Adrian päässäni pomppii. (Tuo Juden ilme kyseisessä kuvassa on niin Adriania.)
Innostuin muuten aivan valtavasti, kun tajusin, että olin ehdolla vuoden ficcariksi (kirjoitin sen kunniaksi KK:ta viisi sivua eteenpäin). Ihan mieletöntä, oikeasti. Kiitos valtavasti kaikille, jotka äänestitte!
Wisleri: Kiitos :)

Pakko sanoa, että pelottaa tulla postaamaan tänne uutta lukua, koska se ei ole todellakaan sieltä parhaasta päästä. Kirjoitin sen osittain jo ennen taukoa, ja olen täysin hukannut sen fiiliksen, joka siinä on, enkä oikein osaa tehdä sille enää yhtään mitään. Mutta tässä se on joka tapauksessa, piditte te siitä tai ette.
Teidän,
- Delia

52. luku – Teoria
3.2.1978

Adrian puhui pöytänsä päällä S.U.P.E.R.-kokeisiin valmistautumisesta. Mies oli parantunut kohtalaisen hyvin taannoisesta kohtauksestaan. Ääni kulki jo normaalisti, eikä Adrian näyttänyt enää olevan välittömässä vaarassa hapertua olemattomiin. Lily teki kiivaasti muistiinpanoja vihkoonsa Adrianin puheen edetessä. Emily kirjoitti silloin tällöin muistiin muutaman lauseen, mutta Nora tyytyi raapustelemaan ylös vain sanasen silloin, kun ei löytänyt parempaa tekemistä. Luokassa vallitsi unelias tunnelma, eikä oikein kukaan jaksanut enää keskittyä. Jokainen opettaja oli tänään vuorollaan mainostanut illan luentoja. Luennot alkaisivat tänään PVS:n teorialuennoilla, ja Adrian vaikutti olevan asiasta innoissaan. Mies oli hehkuttanut koko tunnin luentojen tärkeyttä ja hyödyllisyyttä niin, että ne uneliaimmatkaan oppilaat luokassa eivät uskaltaneet olla tulematta paikalle illalla.
”… äärettömän hyödyllisiä”, Adrian selitti parhaillaan silmät palaen. Adrianissa tapahtui aina toisinaan hätkähdyttävä muutos, kun mies pääsi puhumisen vauhtiin tunnilla. Miltei poikkeuksetta jokaisen tunnin alussa Adrian vaikutti vetäytyväiseltä, ujolta miltei, ja vaikeasti lähestyttävältä. Mutta tuntien edetessä mies avautui, ja puhe tuli toisinaan hätkähdyttävällä itsevarmuudella.
”Adrian”, Lily viittasi ja pysähtyi kastamaan sulkakynänsä musteeseen, ”kumpaa pidät tärkeämpänä kokeessa: teoriaa vai käytäntöä?”
Adrian lakkasi heiluttelemasta jalkoja pöydällään ja katsoi Lilyä levollisesti.
”Kokeen kannalta molemmat ovat yhtä tärkeitä, niillä on sama painoarvo, mutta todellisuudessa tietysti käytäntö on hyödyllisempää. Kokeeseen ehdottaisin, että painotat käytäntöä, koska se on sinulle paljon heikompi alue”, Adrian sanoi vastaukseksi. Lily nyökkäsi vakaasti ja rustasi jotain ylös paperilleen.
”Heikomman alueen vahvistaminen on tärkeää jokaiselle”, Adrian jatkoi silmäillen luokkaa. ”Jos keskitytte vahvistamaan vain vahvaa osa-aluettanne, menetätte tärkeitä pisteitä toisessa alueessa, jolloin lopputulos ei ole kovin kaksinen. Uskokaa minua, puhun kokemuksella.”
”Mutta miten sinä voit? Sinä kirjoitit seitsemän Upeaa”, Emily keskeytti harkitsemattomasti. Adrianin pää kääntyi terävästi, ja katse lennähti varoittavana Emilyyn. Emily muisti liian myöhään, että hänen ei olisi oikeasti kuulunut tietää, monta Upeaa Adrian oli kirjoittanut. Se tieto liikkui liian lähellä miehen Tylypahkan vuosia ja Tessaa.
”Dumbledore mainitsi asiasta ohimennen”, Emily paikkaili sanomisiaan olkiaan kohauttaen. Adrianin ilme lientyi hitusen.
”Sain Kelvollisen liemistä. Hädin tuskin pääsin läpi”, Adrian kiristeli hampaitaan muistolle. Luokasta kuului ihmettelevää mutinaa, josta Adrian ei näyttänyt erityisemmin pitävän.
”Pääsin kuitenkin, joten siitä on turha puhua enempää”, mies sanoi äänellä, joka kielsi lisäkysymykset.

”Kelvollinen liemistä. Voitko uskoa sitä?” Emily pohti myöhemmin samana päivänä, kun pimeyden voimilta suojautumista S.U.P.E.R.-aineenaan opiskelevat oppilaat valuivat PVS-luokkaan, jossa ylimääräinen teorialuento pidettäisiin.
”En, kun kyseessä on Adrian ja seitsemän Upeaa”, Lily mutisi mietteliäänä. Emily jatkoi asiasta, vaikka näki, että Lilyä ei selvästi kiinnostanut. Kun hän oli harrastanut muutaman minuutin ajan autuasta yksinpuhelua, hän pysähtyi. Lilyltä kesti hetki tajuta, että Emily oli jäänyt jälkeen.
”Mitä?” Lily kysyi yllättyneenä.
”Sinä et kuuntele”, Emily syytti pahoillaan. ”Missä sinun ajatuksesi oikein ovat?”
”Ei missään”, Lily mutisi.
”No, minä näen sen”, Emily tuhahti harppoessaan Lilyn vierelle ja ohi sisälle luokkaan. Lily pureskeli kieltään seuratessaan Emilyä. Ei ollut totta, etteivät hänen ajatuksensa olleet missään. Ne olivat kyllä, eivät vain Emilyn puhelimissa asioissa. Hän oli alkanut miettiä hänen ja Jamesin suhdetta aivan toisella tavalla perjantaisen baari-illan jälkeen. Kenen idea oli ollut pitää heidän juttunsa salassa? Hänen. Miksi ihmeessä hän oli halunnut pitää sen salassa? Hän oli pelännyt, mitä muut ihmiset siitä sanoisivat. Oliko sillä tosiaan mitään väliä? Ei todellakaan.
”Em.” Lily pysähtyi äkkiä ja katsoi ystäväänsä. Emily kääntyi katsomaan häntä kysyvänä. Lily puri huultaan ja etsiskeli sanoja, jotka olivat äkkiä kadonneet kokonaan.
”Tai ei, ei mitään”, Lily pudisti päätään. Tahtoiko Emily oikeasti auttaa? Emily oli puolueellinen, Emily oli Jamesin serkku.
”Lil, tiedät, kuinka ärsyttävää tuo on”, Emily valitti vetäessään Lilyn istumaan viereensä. ”Kerro.”
Lily vilkaisi ympärilleen luokkaan, joka kuhisi oppilaista. Kukaan ei kuunnellut heitä, kukaan ei katsonut heihin päinkään.
”Voitko olla vain minun ystäväni vähän aikaan?” Lily kysyi. Emily näytti lievästi sanottuna kummastuneelta.
”Mitä muuta sitten voisin olla?” tyttö ihmetteli. Lily vilkaisi ympärilleen.
”Jamesin serkku”, hän vastasi miltei anteeksipyydelleen. Emilyn ilme oli vieläkin hieman epävarma kuin tyttö ei tietäisi, mitä pitäisi odottaa.
”Minä en aina tiedä, kumpi meistä menee edelle”, Lily kuiskasi edelleen anteeksipyydelleen. ”James on sinun serkkusi, käytännössä katsoen veljesi. Sinä olet tuntenut hänet aina.”
”Ja sinä olet toinen parhaista ystävistäni”, Emily keskeytti. ”Tiedät, etten voi olla yhtä puolueeton kuin ehkä Nora on, mutta jos James tekee sinulle jotain, voit olla varma, että kidutan hänet kuoliaaksi. Olkoot sitten serkkuni tai ei.”
Lily hymyili pienesti.
”Olenko minä idiootti, kun en halua kaikkien tietävän meistä?” Lily kysyi hiljaa niin, ettei kukaan luokassa voinut kuulla sitä Emilyä lukuun ottamatta. Emily vilkaisi ympärilleen, ja Lily pystyi selvästi näkemään, ettei tytöstä ollut luontevaa puhua sellaisista asioista keskellä PVS-luokkaa. Siinä yksi asia lisää, mikä erotti Emilyn Norasta. Nora olisi voinut puhua sellaisista asioista vaikka keskellä V.I.P.-koetta, jos McGarmiwa ei olisi uhkaamassa kuolemantuomiolla sellaista, joka uskalsi häiritä kokeen rauhaa.
”Tahdotko todella tietää?” Emily kysyi nopeasti, kun näki Adrianin kävelevän sisään paperipinkka kädessään. Lily nyökkäsi hätäisesti.
”Sinä olet idiootti, pahin, jonka olen ikinä tavannut”, Emily puuskahti. ”Sinulta kesti yli kuusi vuotta tajuta, että James on mahtava tyyppi, etkä näytä vieläkään tajuavan, miten suurista asioista tässä on kyse.” Emily vilkaisi ympärilleen ja madalsi ääntään. ”Tässä puhutaan r-sanoista.”
Lily tuijotti ystäväänsä.
”Sinä olet ollut tuota mieltä yli kuusi vuotta etkä ole sanonut mitään?” Lily mutisi. Emily alkoi näyttää pikku hiljaa turhautuneelta.
”Minä olen sanonut sen sinulle. Sinä et ole vain koskaan kuunnellut. Kaikki tietävät, että sinä ja James kuulutte yhteen. Te olette täydellisiä”, Emily supatti. Lily puri jälleen huultaan.
”Minun täytyy puhua Noralle”, hän sanoi vain. Emily huokaisi turhautuneena.
”Sinä kiertelet, Lily. Et suostu uskomaan sitä, mikä hyppii suoraan nenäsi edessä. Voitko olla vielä vähän itsepäisempi?”

Alyssa kuunteli tylsistyneenä Adriania, joka kertoi heille jotain ensiluokkaisesta feralsuojauksesta. Alyssalla ei ollut hajuakaan siitä, mikä oli feralsuojaus saati sitten ensiluokkainen sellainen. Adrian oli puhunut jo hyvän aikaa eikä näyttänyt vieläkään halukkaalta lopettamaan. Alyssa katui sitä, että oli ylipäätään tullut valmistavalle tunnille. Hän oli tullut vain, koska sai hyvän tilaisuuden katsella Jamesia tarkemmin.
Adrian oli teettänyt heillä pari tehtävää jostain vanhasta S.U.P.E.R.-kokeesta ja analysoi nyt kovaa vauhtia tuloksia. Ilmeisesti kovin monella muullakaan luokassa ei ollut mitään tietoa siitä, mikä ensiluokkainen feralsuojaus oli, sillä Adrian löysi vastauksista tuskin mitään positiivista.
Alyssa tiesi, että Adrian oli hyvännäköinen, mutta miksi ihmeessä hän olisi katsellut Adriania, kun Jameskin oli huoneessa. James istui hyväryhtisenä Siriuksen vieressä pari pulpettiriviä Alyssaa edempänä. Poika kuunteli Adrianin sanoja herkeämättä. Alyssa tiesi, että pimeyden voimilta suojautuminen oli yksi Jamesin lempiaineista yhdessä muodonmuutosten ja loitsujen kanssa, ja James aikoi vakaasti onnistua S.U.P.E.R:eissa. Alyssa ihmetteli pojan intoa. Hän ei ollut ikinä jaksanut kiinnittää koulunkäyntiin sellaista huomiota. S.U.P.E.R.-kokeetkaan eivät olisi voineet häntä vähempää hetkauttaa, mutta hänen täytyi läpäistä edes pari ainetta päästäkseen tulevaisuudessa opiskelemaan tai töihin jonnekin. Alyssa irvisti itsekseen. Hän ei osannut kuvitella itseään vanhaksi ja vastuulliseksi.
Alyssa tuijotteli niin keskittyneesti Jamesia, että tuskin huomasi Peteriä, joka toljotti häntä vaativana. Alyssa vilkaisi syrjäsilmällä Peteriä. Peteristä oli tullut ärsyttävä. Poika tuijotti häntä lakkaamatta, oli tuijottanut aina siitä saakka, kun oli nähnyt hänet silloin hieman yli viikko sitten pukusuojissa. Peter ei milloinkaan ollut suoraan sanonut syyttävänsä häntä niiden harjoituspallojen sabotoimisesta, mutta Alyssa kyllä tiesi, mitä mieltä poika oli. Ja Alyssa tiesi myös sen, että Peter oli kertonut asiasta Jamesille, luultavasti myös muille kelmeille. Hän ei tiennyt, mitä James ajatteli asiasta. Poika ei ollut tullut puhumaan hänelle, ainakaan vielä. Alyssa tiesi, että pystyisi selittämään sen kaiken parhain päin. Jamesilla ei olisi mitään syytä olla uskomatta häntä.
Mutta se tietenkin edellyttäisi sitä, että James tulisi puhumaan hänelle. Alyssaa ärsytti, ettei poika ollut jo tehnyt sitä. James tuntui taantuneen jollekin etäiselle tasolle. Alyssasta tuntui, että hänen vaikutuksensa Jamesiin ei ollut enää yhtä suuri kuin se oli joskus, varsinkin joulun aikana, ollut. Ehkä oli tullut aika kertoa pojalle kaikki se, mitä hän oli jo niin kauan salannut. James olisi valmis kuulemaan sen. Ja kun se olisi kerrottu, James olisi sidottu häneen niin tiukasti, että Lilyn tai kenen tahansa muun ei auttanut tulla väliin. Alyssa virnisti omahyväisesti. Hän saisi kaiken, minkä oli ikinä halunnut, ja kenelläkään ei olisi mitään sanottavaa siinä asiassa.

Lily etsiskeli katseellaan Noraa väkijoukosta, mutta ei löytänyt muuta kuin Jamesin, joka jutteli vilkkaasti Alyssan kanssa. Lilyn sisällä kuohahti jälleen se tuttu mustasukkaisuus, jonka tunteminen oli tullut jo tavaksi, kun oli kyse Alyssasta ja Jamesista. Lily tunsi suunsa vääntyvän epäilyttävään irvistykseen. Miksi Alyssan piti olla olemassa? Ja miksi Jamesin piti olla niin ärsyttävän kiinnostunut tytöstä?
Jamesin katse kohosi Alyssasta ja osui Lilyyn. Lily tunsi pojan ihmettelevän ilmeen itsessään ja kääntyi nopeasti syrjään, vaikka tiesikin, että James oli jo nähnyt liikaa.
”Tuletko sinä?” Emily kysyi Lilyn viereltä yrittäen hänkin paikantaa Noraa. ”Nor on varmaan jo lähtenyt ylös tai kadonnut Siriuksen kanssa jonnekin.”
Lily nyökkäsi hajamielisesti ja seurasi ystäväänsä irti pahimmasta ruuhkasta.
”Jos sinä kuvittelet, että Alyssa voisi tulla teidän väliinne, olet väärässä. James on odottanut sinua kuusi vuotta. Hän ei lopeta nyt vain siksi, että pikku sirkuttaja Ruotsista on tullut lentelemään hänen ympärilleen”, Emily mutisi Lilylle suupielestään. Lily katsahti ystäväänsä yllättyneenä. Emily vastasi katseeseen tyynesti.
”Ei minunkaan tarvitse kaikista tykätä”, tyttö puolusteli. ”Mutta sinä olet typerys, jos annat Alyssan pilata kaiken.”
Lily käänsi katseensa Emilystä lattiaan. Hän ei ollut tajunnut, miten perillä Emily oli asioista. Tyttö oli vaikuttanut jotenkin niin kovin keskittyneeltä Remukseen, että Lily oli kuvitellut kaiken muun jäävän varjoihin Emilyn huomiolta.
”Kestätkö sinä kuunnella enää edes vähän James-puheita?” Lily kysyi, kun Noraa ei näkynyt missään. Emily kohautti olkiaan.
”Anna tulla. Minä älähdän, jos menet liian pitkälle”, tyttö irvisti.
”Kun minä olen Jamesin kanssa kaksin, kaikki on hyvin. Mutta, hemmetti, kun hän on Alyssan kanssa, minusta tuntuu, että Alyssa on niin paljon parempi kuin minä”, Lily valutti kaiken ulos. ”Jos vain voisin jotenkin eliminoida Alyssan pois, kaikki olisi täydellisesti.” Lily vilkaisi sivusilmällä Emilyä, joka katsoi häntä pohtivana.
”Et ylittänyt vielä rajaa, joten voit jatkaa”, tyttö hymyili kehottavana.
”Sinä et halua kuulla tätä”, Lily varoitti.
”Kokeile”, Emily vaati.
”Minä…”, Lily aloitti, muttei ehtinyt pidemmälle, kun takaa tuleva käsi kosketti hänen olkapäätään samoin Emilyn.
”Mitä kaksi lempityttöäni?” James hymyili Lilyn korvaan ja suikkasi nopean suukon sitä vasten tarkastettuaan, ettei ylimääräisiä silmiä ollut todistamassa tilannetta.
”Minne sinä Alyssan jätit?” Lilyn oli pakko kysyä. Hän ei saanut pidettyä ääntään täydellisessä kurissa vaan siihen hiipi pieni ivan vivahde.
”Jäi juttelemaan Matohännän kanssa”, James kuittasi lyhyesti ja melkein liian kevyesti. Lily puri huultaan ja pakotti kärkevät sanat pysymään sisällään. James kiersi kätensä Emilyn olkien ympärille ja puristi tyttöä itseään vasten. Lilyn mielessä kävi pikainen ajatus: hän olisi voinut olla Emilyn tilalla. Vain pikainen päätös tehdä heidän suhteestaan virallinen, kuuluttaa se koko koululle, ja hän olisi päässyt Jamesin käden alle turvalliseen paikkaan.
James katseli häntä tarkkaavaisesti Emilyn viereltä, muttei sanonut mitään, vaikka pojan teki selvästi mieli.
”Näitkö sinä Noraa?” Lily kysyi toiveikkaana. Hän tiesi, ettei voisi tehdä mitään ratkaisevaa ennen kuin olisi puhunut Noran kanssa. James kuitenkin pudisti päätään.
”Katosi Siriuksen kanssa jonnekin heti, kun Adrian viittasi tunnin loppumiseen”, James kohautti olkiaan ja käänsi päätään Emilyn hiuksiin.
”Oletko sinä vaihtanut shampoota? Tuoksut.. joltain marjalta”, poika mutisi.
”Ei, se on Lily. Ja tuoksu on orvokki eikä mikään marja. Mitä sinun kuuluisalle pettämättömälle nenällesi on tapahtunut?” Emily virnisti. James kääntyi Lilyn puoleen välittämättä Emilyn irvailusta.
”Eikö lilja olisi sopivampi?” James hymyili kumartuessaan lähemmäs koskettamaan Lilyn hiuksia. Lily irvisti pojalle tanssahdellessaan kauemmas.
”Etkö pidä siitä?” hän kysyi pilke silmäkulmassaan.
”Aika vahva”, James mutisi. ”Pidin vanhastakin.”

Peter ei tuntenut itseään kovinkaan varmaksi kävellessään hitaasti Alyssan kanssa takaisin Rohkelikkotorniin. Hän toivoi, että olisi löytänyt Remuksen mukaansa. Silloin hän olisi voinut tuntea olonsa edes hiukkasen verran varmemmaksi.
Alyssa ei näyttänyt pitävän Peterin hiljaisesta tahdista, mutta tyttö ei näköjään kehdannut kävellä kovempaa. Tai sitten tytöllä ei tosiaan ollut mitään sitä vastaan, että he juttelisivat hetken. Peter irvisti. He molemmat tiesivät, mitä asiaa Peterillä oli. Peteriä ärsytti, ettei Alyssa tuntunut kovasti välittävän siitä, että hän oli saanut tämän kiinni itse teosta tuhoamasta huispausharjoittelupalloja. Itse asiassa tyttö käveli hänen vierellään keveän oloisena näyttämättä minkäänlaisia katumuksen merkkejä.
”No, miksi sinä sabotoit niitä palloja?” Peter purskautti kysymyksen ulos suustaan tuskastuttuaan hiljaisuuteen. Alyssa vilkaisi häneen tyynesti.
”Vai sellaista sinä kuvittelit näkeväsi”, tyttö ihmetteli tyynesti eikä antanut ilmeensäkään värähtää. Peter kurtisti kulmiaan ja mietti, bluffasiko Alyssa vain vai eikö tyttö oikeasti välittänyt vastata tekojensa seurauksista.
”En minä mitään kuvitellut. Minä näin”, Peter painotti itsepäisesti. ”Sinä revit siepiltä siivet irti ja teit niistä palloista pelaamiskelvottomia.”
Alyssa ei pysähtynyt vaan jatkoi tasaista kulkuaan eteenpäin Peterin rinnalla. Peter ihmetteli tytön tyyliä. Vaikka hän oli kelmi, oli hänelläkin tekemistä pitää kasvot peruslukemilla valehdellessa. Alyssa näytti täysin normaalilta, eikä Peter osannut lukea minkäänlaisia merkkejä katumuksesta tytön kasvoilta.
”Ja miksi minä olisin tehnyt mitään sellaista?” Alyssa kysyi edelleen tyynesti. Peter heilautti käsiään turhautuneena.
”Mistä minä sinun mielenliikkeitäsi tiedän? Siksi minä kysynkin sinulta”, poika selitti. Alyssa loi häneen pitkän katseen, joka kertoi omalla tavallaan paljon. Alyssa halveksi häntä. Peter ei ollut ennen nähnyt sellaista ilmettä Alyssan kasvoille. Se johtui suurimmalta osin siitä, että hän oli yleensä aina ennen nähnyt Alyssan Jamesin seurassa, jolloin tyttö oli yhtä hymyä.
”Oletko kertonut Jamesille, mitä näit?” Alyssa kysyi hiljemmin kuin yleensä.
”Tietysti”, Peter tuhahti. Miksi Alyssa edes vaivaantui kysymään mitään sellaista? James oli yksi hänen parhaista ystävistään. Tietysti hän kertoi Jamesille, jos oli nähnyt Alyssan epäilyttävissä hommissa. James piti Alyssaa ystävänään, ja näin ollen Jamesilla oli oikeus tietää.
”Ajattelin vain antaa sinulle mahdollisuuden selittää”, Peter kohautti olkiaan, kun Alyssa pysyi hiljaa. ”Et kai sinä sitä ihan huvin vuoksi tehnyt. Sitä paitsi varmasti Jamesiakin kiinnostaa tietää, miksi sinä tieten tahtoen sabotoit hänen harrastustaan, vaikka esität olevasi hänen ystävänsä.”
Nyt Alyssa pysähtyi ja kääntyi katsomaan häntä. Tytön ilmettä pystyi kuvaamaan vain yhdellä sanalla: vaarallinen. Kapeat huulet olivat vääristyneet tiukaksi viivaksi. Ruskeat silmät paloivat vaaraa jotenkin liian tutun tuntuisesti. Aivan kuin olisin nähnyt tuon ilmeen ennenkin, Peter pohti, aivan kuin déjà vu.
”Sen kun menet sitten ja kerrot Jamesille kaiken. Ihan täsmälleen, mitä ajattelet minusta. Ei hän näyttänyt kovin paljon sätkähtävän, vaikka kerroit jo vaikka mitä. Katsotaan sitten, kumman puolelle hän asettuu. Surkean kaverinsa”, Alyssan ääni värisi kiukusta, ja tyttö liu’utti katsettaan pitkin Peteriä. ”Vai minun”, tyttö lisäsi tyynesti.

”Kerro vielä, miksi minä olen täällä enkä suihkussa”, Sirius pyysi seuratessaan Noraa pitkin Narnia-käytävää. Nora hyppelehti käytävää eteenpäin siihen malliin, että tyttö ei voinut olla muuta kuin äärettömän tyytyväinen.
”Koska minä keksin sen!” Nora kiljahti innoissaan. ”Makasin viime yönä miettimässä sitä vaikka kuinka monta tuntia ja keksin sen vihdoin.”
”Keksit minkä?” Sirius tahtoi tietää purnaavalla äänellä. Hän ei ymmärtänyt, miksi Nora halusi aina hänet mukaan, kun kävi Narnia-käytävässä. Jos kyse olisi ollut kenestä tahansa muusta kuin Norasta, Sirius olisi ajatellut, että Noraa pelotti tulla käytävään yksin. Mutta Noran tapauksessa se tuntui mahdottomalta, täysin mahdottomalta.
”Sen oven arvoituksen. En malta odottaa, että pääsen testaamaan teoriaani”, Nora hehkui tyytyväisyyttään jokaisella sanallaan. Sirius veti syvään henkeä. Tästä oli tulossa hyvin pitkä keskustelu. Nora oli taas sillä päällä, että hänestä piti puristaa jokainen haluttu tieto ulos.
”Mitä teoriaa?”
Nora pysähtyi ja kääntyi katsomaan häntä taikasauvan himmeässä valossa, joka loi lepattavia varjoja käytävän seinille. Tytön silmät loistivat kirkkaana, ja Sirius muisti taas yhden syyn, jonka takia Nora oli niin ainutlaatuinen tyttö. Tuskin kukaan muu sai silmiä loistamaan noin viattomina ja onnellisina. Sirius toivoi, että olisi voinut vangita Noran silmät aikaan ja taikoa ne takaisin aina, kun toivoi.
”Keskiyön kukka”, Nora selitti käsiään heilutellen. ”Kaikki luulevat sitä pelkäksi legendaksi, mutta tietenkin se on oikeasti olemassa. Se ovi, joka me vahingossa avattiin, johtaa kukan luokse. Ja aukeaa luonnollisesti vain keskiyöllä.”
Sirius oli hetken hiljaa niin, että Nora ehti kääntyä ja lähteä uudestaan liikkeelle. Tyttö oli jo kaukana valon kantaman ulottumattomissa, kun Sirius viimein tajusi lähteä liikkeelle.
”Nor, kai sinä tajuat, että keskiyöhön on liki neljä tuntia”, Sirius huusi toisen perään. Nora ei vastannut mitään, joten Sirius oletti, että Nora tiesi asian. ”Miksi sinä raahasit minut tänne neljä tuntia ennen kuin mitään itse asiassa tapahtuu, jos edes tapahtuu?” Sirius jatkoi huutaen. Nora ei vastannut taaskaan vaan jatkoi vain puolijuoksuaan eteenpäin.
”Voisin kääntyä takaisin tällä sekunnilla, tiesitkö?” Sirius huhuili ja pysähtyi paikoilleen. Nora jatkoi yhä matkaa, ja Sirius tunsi alkavan turhautumisen mielessään. Nora tunsi hänet liian hyvin. Tyttö tiesi, ettei hän missään tapauksessa kääntyisi takaisin ja jättäisi Noraa tänne käytävään yksin.
”Nor, odota!”

”Missä hän on?” Lily tuskastui tyttöjen makuuhuoneessa. Emily letitti tyynesti hiuksiaan omalla sängyllään eikä häiriintynyt Lilyn äänensävystä.
”Sinä tunnet Noran, Lil. Hän voi olla missä tahansa”, Emily muistutti. ”Ja tiedät ihan yhtä hyvin kuin minäkin, mitä hän tulee sanomaan sinulle, joten en tajua, mikä sinua estää. Sinä mietit aina kaikkea ihan liikaa. Antaisit mennä vain edes kerran elämässäsi.”
Lily vääntelehti omalla sängyllään ja kieltäytyi kuuntelemasta Emilyn järkeviä sanoja. Hän veti itsepäisesti eteensä muodonmuutoskirjansa ja alkoi selailla McGarmiwan antamia läksykappaleita. Noralla venähtäisi varmasti pitkään, missä tyttö sitten ikinä olikaan. Odotteluajan voisi ihan yhtä hyvin käyttää hyödyksi läksyjä lukien.
Lilyn alkaessa lukea Emily sai lettinsä valmiiksi ja veti eteensä uusimman kutomuksensa: jättimäisen tilkkupeiton, jossa loistivat kaikki mahdolliset värisävyt. Emily ehti kutoa uusinta palaansa, keltaista punaisilla pilkuilla, vain muutaman rivin, kun Alyssa harppoi sisälle huoneeseen. Alyssa näytti lievästi sanottuna tyytyväiseltä itseensä ja vilkaisi Lilyyn omahyväinen hymy kasvoillaan. Niin Lily kuin ei Emilykään huomannut katsetta, eivätkä he olisi ymmärtäneet sen merkitystä, vaikka olisivatkin sen nähneet.
”Ihana luento!” tyttö heläytti lähinnä Emilylle heleällä äänellä. Emily kohotti kasvonsa työstään ja tarkasteli Alyssan kasvoja. Alyssa hymyili niin, että rivi valkeita hampaita loisti tasaisesti kapeiden huulien välistä.
Emily kohautti olkiaan.
”Olihan se ihan hyvä”, tyttö mutisi. ”Aika perusjuttuja, mutta ne vanhat S.U.P.E.R.-tehtävät olivat kyllä kiinnostavia.”
Alyssa pyöritteli silmiään.
”Minä en tajunnut mitään niistä”, tyttö nauroi. ”Välillä minusta tuntuu, että olisi parempi olla osallistumatta koko kokeisiin. En varmasti pääse läpi yhdestäkään aineesta.”
Emily tyytyi vain hymyilemään. Hän ei kehdannut sanoa olevansa samaa mieltä. Alyssa teki tuskin ollenkaan töitä koulua varten, eikä Emily todellakaan tiennyt, miten tyttö oli päässyt niinkin pitkälle tekemättä mitään. S.U.P.E.R.-kokeista Alyssalla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä läpi.
Alyssa istahti omalle sängylleen katsomaan Emilyn työskentelyä.
”Hei, mitä luulet, oletko vapaa ensi viikon perjantaina?” Alyssa kysyi kuin olisi vasta muistanut asian.
”Ystävänpäivänä?” Emily tarkasti, ja Alyssa nyökkäsi. ”Mitä silloin tapahtuu?”
”Oletko vapaa silloin?” Alyssa penäsi vastaamatta Emilyn kysymykseen. Emily mietti hetken.
”Silloin on elokuvajutun palkintojenjako Lontoossa”, tyttö pohti. Alyssa huitaisi kädellään ilmaa.
”Mutta sinä olet vapaa silloin?”
Emily kohautti olkapäitään. ”Kai. Miten niin?”
Alyssa näytti innostuneelta ja taputti haltioituneena käsiään. Ele oli vain pikkuriikkisen liian liioiteltu ollakseen aito.
”Minä pidän synttärit silloin. Täytän 17 yhdeksäs päivä. Ajattelin, että voitaisiin mennä Tylyahoon juhlimaan”, Alyssa hymyili viattomasti. Emily ei huomannut hymyä katsellessaan tilkkutyötään.
”Mutta Lily, Nora ja Sirius ovat silloin Lontoossa”, Emily muistutti. Alyssa yritti kehitellä kasvoilleen pettynyttä ilmettä onnistumatta siinä kovinkaan hyvin.
”Niin, tiedän. Harmi, etteivät he pääse paikalle, mutta se on oikeasti ainoa päivä, joka sopii minulle. Kai sinä olet mukana silti? Mieti: minä, sinä, James, Remus ja Peter. Siitä tulee mahtavaa.”

Romeo istui korpinkynsien oleskeluhuoneessa pää käsiin vajonneena. Jos olisi ollut oikein hiljaa ja seissyt pojan vieressä, olisi saattanut kuulla pojan aivojen raksutuksen. Jos taas olisi tiennyt, mitä Romeo ajatteli, olisi rynnännyt pois paikalta uskomatta korviaan. Romeon ajatukset olivat sillä hetkellä jotain niin käsittämätöntä, ettei sellaisten ajatusten ajatteleminen voinut olla mahdollista. Sellaiset ajatukset olisi pitänyt lailla kieltää kaikilta, varsinkin aikuisuudenkynnyksellä vaappuvilta pojilta. Ajatukset, joita Romeo ajatteli, eivät koskaan voineet olla täysin kunniallisia, vaikka Romeon tapauksessa päästiin liki niin lähelle kunniallista kuin oli mahdollista. Romeo ajatteli ajatuksiaan pakosta. Hän ei ollut keksinyt mitään muuta keinoa pitää siskonsa turvassa kuin se yksi tietty, joka hänellä oli mielessään. Ja jos otetaan huomioon, että Roxy on Romeolle yhtä kuin elämä, on miltei hyväksyttävää ajatella sellaisia: mutta vain miltei.
Romeo katsahti lähes tyhjää huonetta ja sulki sitten hetkeksi silmänsä. Muutamien ihmisten juttelu kantautui hänen korviinsa, ja Romeo ajatteli, miten helppoa muilla oli. Heillä ei ollut tällaisia ongelmia. Silti Romeo ei olisi vaihtanut paikkaa kenenkään kanssa tässä huoneessa, ei kenenkään kanssa koko koulussa. Vaikka hänellä oli vaikeaa, hänellä oli yksi asia, joka teki kaikesta vaikeuden arvoista. Hänellä oli oma rakas pikkusiskonsa, Roxy.
Romeo mietti suunnitelmiaan. Toteutus olisi helppo. Kukaan ei saisi koskaan tietää, että hän oli tehnyt mitään sellaista. Kukaan ei saisi koskaan tietää, että mitään sellaista olisi edes tapahtunut. Hänen pitäisi vain odottaa huoneessa niin kauan, että kaikki muut olisivat häipyneet paikalta. Sitten hänen pitäisi vain tehdä se. Romeo uskoi pystyvänsä siihen. Hän pystyisi tekemään mitä tahansa Roxyn turvallisuuden takia. Roxylla oli muutenkin vaikeaa sairauden takia. Tyttö ei tarvinnut enää yhtään lisää mietittävää.
Vaikeinta olisi varmasti Roxylle valehteleminen. Roxy näki hänen lävitseen niin helposti. Uskoisiko tyttö hänen valheitaan? Ja jos tyttö ei uskoisi, hän saisi tietää, mitä Romeo oli tehnyt. Sitä Roxy ei antaisi ikinä anteeksi, vaikka Romeo olisikin tehnyt sen hyvää tarkoittaen. Roxy oli niin tarkka tällaisten asioiden kanssa. Roxy ei suostuisi näkemään miten äärettömän tärkeää se olisi ollut.
Romeo veti henkeä ja palasi suunnitelmansa ensimmäiseen kohtaan. Kun se olisi tehty, olisi ihan sama, mitä Roxy hänestä ajatteli, koska silloin Roxy olisi turvassa. Ei ehkä turvassa siltä kammottavalta sairaudelta, mutta turvassa muilta uhilta. Romeo puri huultaan niin kovaa, että se sattui. Hän oli tehnyt päätöksensä. Hän aikoi tehdä sen. Roxyn takia hän oli valmis siihen: valmis murhaan.

”Kello on kohta kaksitoista”, Sirius informoi haukotellen. Nora oli hetkessä jalkeilla. Sirius nousi kankeammin ja oikoi nautinnollisesti puutuneita jäseniään. He olivat istuneet kylmällä lattialla tunnin kiertämät jutellen. Sitä Nora oli ajanut takaa raahatessaan hänet tänne niin paljon aikaisemmin. Tyttö oli halunnut maata hänen sylissään ja puhua kaikesta. Sirius tiesi, kuinka paljon Nora puhumista rakasti. He eivät olleet pitkään aikaan puhuneet niin pitkään ja rauhassa. Oli vaikea löytää sellaista hetkeä, ettei kukaan olisi tullut jatkuvasti häiritsemään. Sirius oli miltei unohtanut miten vapauttavaa se oli. Kun oli voinut puhua mitä mieleen tuli, eikä toinen nauranut typerimmällekään ajatukselle. Sirius ei voinut uskoa, miten onnekas oli. Useimmilla ihmisillä ei ollut sellaista ihmistä, jolle olisi voinut puhua. Hänellä oli kaksi.
”No niin”, Nora hieroi käsiään yhteen silmät kiiluen. ”Sitten mentiin.”
Tyttö painoi kätensä seinässä olevalle kyhmylle, kun Sirius ilmoitti kellon lyövän kaksitoista. Nora odotti jännittyneenä, Sirius sen sijaan katsoi tapahtumaa kyllästyneenä. Hän ei vieläkään uskonut, että heidän löytämä salakäytävänsä johtaisi kukan luokse. Sirius ei ylipäätään ollut koskaan uskonut Keskiyön kukan todella olevan olemassa. Se oli pelkkä legenda, mutta Nora oli liian sinisilmäinen näkemään sitä. Tyttö eli liiaksi omassa pienessä fantasiamaailmassaan.
”Miksei mitään tapahdu?” Nora mietti minuutin kuluttua. ”Miksei se toimi?”
”Kuule, Nor”, Sirius aloitti, mutta Nora huitoi häntä olemaan hiljaa.
”Älä edes yritä, minä tiedän, että olen oikeassa. Seinässä on jotain vikaa. Sen on pakko avautua. Minä olen oikeassa”, Nora tuntui vakuuttelevan enemmän itseään kuin Siriusta. Tyttö painoi kätensä uudemman kerran seinälle ja ohjasi taikasauvansa toisella kädellä kohti kyhmyä. Nora mutisi muutamia sanoja seinälle, mutta se pysyi tiukasti paikoillaan kuten mikä tahansa normaalikin ovi.
”Minä en ole väärässä”, Nora mutisi itsepäisesti ja nojasi nyt kyhmyyn koko painollaan. ”Aukene, jo!”
”Nor”, Sirius yritti keskeyttää. ”Nor, kello on jo viittä yli. Jos se aukeaa keskiyöllä, aika on jo mennyt ohi. Mennään nukkumaan, okei?”
Sirius veti Noran varovasti pois seinän läheltä. Nora hervahti voimattomasti Siriusta vasten.
”Minä en ole väärässä”, tyttö toisti jälleen. Sirius hymyili rauhoittavasti. Noran täytyi olla kuoleman väsynyt.
”Et tietenkään, mutta mennään nyt nukkumaan”, poika sanoi. Nora seurasi yllättävän tottelevaisesti, kun Sirius lähti kulkemaan käytävää poispäin.
”Minä tulen huomenna uudestaan”, Nora päätti, kun kaksikko oli monen minuutin kuluttua päässyt vaatekaapista ulos. ”Minä en ole väärässä, tiedän sen.”

***

A/N2: Siinä se. Kommentteja?

Poissa Haltiamieli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Photography
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 22.5.09
« Vastaus #129 : Toukokuu 22, 2009, 13:32:47 »
Vipii, vihdoinkin tuli jatkoa! Ja hienoa sellaista, ei puhettakaan ettei olisi parhaimmasta päästä. Lilyn mustasukkaisuus-puuskat on ihania, ne tuovat oman lisänsä tähän muutenkin mahtavaan ficciin.
Pelottavaa, yli sata lukua.. Et sinä kuole, mutta entä me lukijat? Kuinka me kestämme niin monta lukua, joita pitää odotella?
Odotan jo innolla tässä noita elokuvien palkintojenjakotilaisuutta, sitten myös nuo Alyssan syntymäpäivät tuovat lisää jännitystä. Odotan myös sitä hetkeä, kun Lily päättää että hän ja James voivat ilmoittaa kaikille seurustelevansa. Perhana, odotan vaikka mitä kohtia. Muaha.
Tämä oli mukava jatko näinkin pitkän odottelun jälkeen, ei jättänyt kylmäksi. Tuo Noran keskiyön kukka -teoria vaikuttaa uskottavalta, jännä nähdä onko se oikeastikin totta. Jatkoa odottelen!
Haltiamieli kiittää ja virnistää.
*virnistys*
If more of us valued food and cheer and song above hoarded gold, it would be a merrier world.

Poissa Bolina May

  • Captain Gale
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Valitseeko tie kulkijansa vai kulkija tiensä?
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 22.5.09
« Vastaus #130 : Toukokuu 22, 2009, 16:08:12 »
JEEE! Ihanaa, jatkoa! :D
Pidän Adrianista hetki hetkeltä enemmän. Hän on todella mielenkiintoinen persoona ja hänen menneisyytensä on kiehtovaa. Seitsemän upeaa ja Kelvollinen taikajuomista sai jälleen kerran uteliaisuuteni heräämään. Puhumattakaan murhaa suunnittelevasta Romeosta! Kenet ihmeessä hän aikoo tappaa? Eikai vaan ketään tylypahkalaista?! Alyssan synttärijuhlat enteilevät pahaa. Kunhan vain Lily ja Peter saisivat puhuttua hänelle rauhassa ennen niitä... Peterin ajatukset Alyssan tutusta katseesta oli mielenkiintoinen havainto. Kuka voi näyttää tutulta sekä Peterille, että Emilylle? Hetkinen... ei Alyssa sentään Voldemortin tytär ja joku perillinen ole... joo, hyvä Gale, hae vielä vähän kauempaa! :D Emilyn isää ei ole unohdettu.. Äh, ihan hetkeksi tuli joku mieleen, mutta sitten se katosi. Voi damn.. :)
Lontoonmatkaa ja ulkomaita odotellaan, niitäkin. Tuo Keskiyön kukka -teoria on mielenkiintoinen.. Ettei kuu liittyisi siihen jotenkin? Kuukausi ei ainakaan voi. Joo, olen niin väsynyt että kirjoitan vain mitä tulee mieleen :D
Ja ficci vasta puolessa välissä tai alle! Tästä tulee piiiiitkä prosessi kun yritän kopioida talteen, että jos hukkuu joskus Vuotiksesta... :)

Kerrohan, Delia, mikä kuukausi nyt on meneillään?

Jatkoa innokkaasti odotellen,
 - nightingale *kiittää*

//ja toivon tosiaan, ettet kuole kesken kaiken; itsestä ei ole niin väliä, palaan vaikka kummittelemaan jos se on ainoa keino saada tää ficci luetuksi
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 22, 2009, 16:11:51 kirjoittanut nightingale »
I really need to know is there a place to me

nightingale -> Bolina May

Poissa Sari

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Ficciholisti
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 22.5.09
« Vastaus #131 : Toukokuu 22, 2009, 17:34:17 »
HEEEEI, jatkoa! :D
Silmät meinasivat pudota päästä kun sain säköpostiin viestin jatkosta! Onnistuit kyllä piristämään päivääni (taas vaihteeksi).
Awww, melkein jo odotin, että Lily sanoo Jamesille että heidän suhteestaan voitaisiin vihdoin tehdä julkinen. Ja toivon että niin pian käykin, ettei Alyssa vaan ehdi tehdä mitään! Vihaan sitä likkaa hetki hetkeltä enemmän :/  Ja nyt olen melkein 100 % varma, että Alyssa on joku Kelmien + muiden tuntema ihminen, joka käyttää monijuomalientä tai vastaavaa. Sen verran useasti ovat kelmit (ja muistaakseni ainakin Emily) huomanneet Alyssassa jotain tuttua. Noh, pahis se joka tapauksessa on :P

Jes, nyt päästiin tähän ns. nimikkomysteeriin, Keskiyön kukkaan! En tosin usko että Nora ihan heti saa sitä muhkuraa auki xD
Oho. Ajattelin jo aloittaessani lukemaan tuota Romeo-kohtaa että se suunnittelee murhaa, mutta en ollut varma. Mutta niin se näköjään oli :o  Mietin vain, että kenenköhän murha mahtaa autta Roxya sairautensa hänen kanssa?

Jep, ihana luku oli taas, kiitos siitä.
Ja jatkoa toki mielellään ;)
I think you said what do you think to make me think you do, but really you don't.

Poissa Kurnuttaja

  • Kukkakaali
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 22.5.09
« Vastaus #132 : Toukokuu 22, 2009, 19:19:02 »
Ihanaa, jatkoa!

Minulle kävi nyt kyllä outo juttu. Selasin vain viestejä ja katsoin tätä. Ja meinasin pudota tuolilta, kun huomasin että jatkoa olikin tullut. Voi johtua siitäkin, että olen nähnyt "Noraa" (jotain räikeähiuksista tyyppiä meidän koulussa) käytävillä ja pari kertaa vessassa laittamassa lakkaa hiuksiinsa. Aina tulee tämä mieleen.
Niin, olen ehkä vähän pihalla, kun ei muisti riitä muistamaan kaikkia tapahtumia.

Kyllä tämäkin oli loistava luku. Tuo Romeo kyllä tuli yllätyksenä, pelottaa kenet se aikoo tappaa ...
Lainaus
”Jos vain voisin jotenkin eliminoida Alyssan pois, kaikki olisi täydellisesti.”
Tässä kohtaa olin kyllä samaa mieltä Lilyn kanssa. Alyssa on vaarallinen hyypiö, pelottaa miten siellä synttäreillä käy ...
Hetkinen, Alyssa on vaarallinen, ja Romeo aikoo tappaa jonkun vaarallisen. Eikös olisi kaikkien kannalta mukavaa, jos Romeo vain hoitaisi Alyssan pois päiviltä ...
Juu, taidan jo olla liian väsynyt (sitä se kevät, siitepölyaika ja astma tekee).

Lilyn ja Noran Japanin matkaa odotan edelleen (odotan kyllä vähän kaikkea :P)

Nyt poistun lepäämään. Laitathan taas jatkoa pian?
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 26, 2009, 14:48:29 kirjoittanut Kurnuttaja »

Poissa Silver

  • Tengo hipo y soy estudiante.
  • Vuotislainen
  • *Arvostaa sankariaan*
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 22.5.09
« Vastaus #133 : Toukokuu 23, 2009, 16:22:27 »
Hiphei huraa!! KK on täällä taas!<3

Mahtavaa että Kesäyön kukan tarina tuli vihdoin kuvioihin! Pieni itu päässäni on salaa epäillyt että se tulee varsinaiseen tarninaan, ei vain näytelmään. ;)
   Mielestäni löytyy toinenkin epäily: avautuuko käytävä vain keskiyöllä, kiihkeään rakasteluun? Legendaanhan se jollain tavalla sopisi...

Hmm, Alyssaa on nyt kyllä joka puolella.
Ja kun se olisi kerrottu, James olisi sidottu häneen niin tiukasti, että Lilyn tai kenen tahansa muun ei auttanut tulla väliin. Alyssa virnisti omahyväisesti. Hän saisi kaiken, minkä oli ikinä halunnut, ja kenelläkään ei olisi mitään sanottavaa siinä asiassa.
Huoh. Tätä on ollut jo monissa luvuissa. Toivoisin
a) että Lily suostuisi suhteen julkaisemiseen ja sitäkautta Alyssan luulojen loppuvan tai
b) että se loppuisi siihen asti kunnes jotain tapahtuu tai
c) se mitä hän ikinä haluaa sanoa, tulee sanotuksi...
*kuristaa ilmaa ja mutisee: "Lilyn, Lilyn, anna Jamesin olla!"

;D

Silver
Elämä maapallolla on kallista, mutta sisältyyhän siihen matka auringon ympäri.

Poissa emwt

  • Hovisäätäjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rohkelikko vai Luihuinen?
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 22.5.09
« Vastaus #134 : Toukokuu 23, 2009, 16:48:16 »
Heipparallaa!

Olen pitänyt vähän turhan matalaa profiilia Vuotiksessa lähiaikoina, ja ihan ensimmäiseksi pitää sanoa, että en ole lopettanut KK:n lukemista! Enkä lopettaisi mistään hinnsata, koska juoneen tulee vauhtia koko ajan ja tarina vilisee ihania hahmoja.

Keskiyön kukka, vihdoinkin! Ja elokuvien palkintojenjakokin lähestyy. Paljon mielenkiintoista tulossa. Ja se hiton murhakin. Toivottavasti Romeo murhaa Alyssan... sano että tappaa sen pois, jooko?
Mitäs muuta, niin, Emilyn ja Remuksen elämästä haluan kuulla enemmän. Miten minusta tuntuu että hoen tuota joka palautteessa?

Hahmot tuntuvat koko ajan elävämmiltä, mitä enemmän niihin tutustuu. Jännitän muutamien puolesta kovastikin :)
Kiitos kivasta lukukokemuksesta, ja toivottavasti se jatkuu pitkään!

-emwt
Kaiken säätämisen keskipisteessä.

Poissa Heinähattu

  • kangastossu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 22.5.09
« Vastaus #135 : Toukokuu 24, 2009, 21:11:22 »
Ihanaa, KK ja Delia ovat palanneet!

Olen niin iloinen, etten keksi, mistä aloittaa. Vaikka Lilyn mustasukkaisuus näin ensiksi. Se on niin suloista, kun Lily pohtii tätä suhdettaan Jamesiin. Alyssa sotkee, mutta tuskin koko ficci olisi näin hyvä, jos välillä ei ilmaantuisi jotain ongelmia. Ja tätä mieltä minäkin:

Lainaus
”Jos vain voisin jotenkin eliminoida Alyssan pois, kaikki olisi täydellisesti.”

Olin unohtanut sen murhankin ihan kokonaan. Ilmeisesti Romeo ei ole mikään mitätön sivuhahmo, vaan olet suunnittelemassa hänelle jotain suurempaa. Ainakin luulen niin, mutta omat veikkaukset ei yleensä mene kovinkaan oikeaan. Kiltti Delia, kuoleehan Alyssa?

Keskiyön kukka on taas kuvioissa, onneksi sen arvoitus ei vielä ratkennut. Epäilen kyllä KK:n olevan jotain muuta, kuin sellainen taikakukka elokuvassa.

Taso oli ihan paremmasta päästä, muusta ei tietoakaan :D Paitsi että suosikkiparitustani Remus/Emilyä kaipaan kovasti. Kiitos mahdottoman paljon, kun jaksoit laittaa jatkoa!

                              Heinähattu
odota vielä
kuuntele kuinka rintalastan alla muuttuu rytmi

Poissa Cirael

  • Kelmeä kalmankoira
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PhoenixWolf25005
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 22.5.09
« Vastaus #136 : Toukokuu 24, 2009, 23:12:01 »
Delia on palannut! Whuuhuu!! :D Itselläni myös kolme hirveää koetta edessä (yh:ta, terveystietoa ja biologiaa) Todella "mukavaa". Vielä toiseksi viimeisenä lukiopäivänä koe</3 *ranteet auki*, mutta onneksi sinä tulit keksimään tekemistä lukemistauolleni. (lisää lukemista, tosin parhaasta mahdollisesta päästä) Yllätit minut taidoillasi jälleen. Olen tässä yritellyt kovasti miettiä mikä Alyssassa on muka niin tuttua.. Ei olisi mahdollista, että tyttö olisi Stephanie, kun ei häntäkään ole vähään aikaan näkynyt. Pitäisi ainakin olla muillekkin tuttu ja juuri nimenomaisestihan tämän pitäisi vanhempiensa takia olla tuommoinen.. idiootti? :D
Hoihoi! :D Nora ajatteli tuosta myhkyrästä täsmälleen samoin, kuin mitä olen tänne joskus aikaisemmin kirjoittamalla epäillyt. Odotan innolla mitä loppujenlopuksi tuosta paljastuu. :)
Romeo.. Hmm.. Tulee vain mieleen, että hän olisi joko tappamassa itse Roxyn.. tämän kärsimyksen takia? Tai Romeo tekisi itsemurhan? Tai sitten tappaisi tyttöystävänsä (mikähänenniminytoli?), jotta hänellä olisi enemmän aikaa Roxylle? Tai.. Sitten hän tappaa Roxyn sammakon ja huijaat meitä, että tilanne olisi tosi vakava.. :D Sinun juonistasi ei sitten oikeasti voi päätellä varmasti mitään. Tosi loistava juttu, koska yleensä melkein kaikki ficit ovat täysin ennalta-arvattavia.

Mutta juuh.. Kiitos, että piristit näitä viimeisiä tuskallisia päiviä ja tsemppiä viimeisiin kokeisiisi! :>
"I solemnly swear that I'm up to no good", kuiskaa pieni rohkelikkotyttö Cirael kaivaessaan kelmien kartan taskustaan ja piiloutuu kivipilarin taakse, juuri ennen kuin Voron silmät ehtivät saavuttaa leikistään innostuneen noitatytön.

Poissa Lurraa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 22.5.09
« Vastaus #137 : Toukokuu 27, 2009, 20:54:10 »
No hejj!

voi että voi että voi että. ööh. luin sitten koko hela hoidon kerralla, ja en voi sanoa oikeen muuta kuin että sanattomaksi veti. huh, aivan ihanaa tekstiä! Aivan loistava fic, ihan parhaimmasta päästä mitä olen itse lukenut.

Kun muiden kommentteja katselee, rupeaa ihan nolottamaan kun kaikki muut kirjoittavat niin pitkiä sepustuksia ja minä saan aikaan vain näin lyhyitä. Päätimpä sitten panostaa... :P

Ensiksikin: Minä rakastan toooodella paljon LilyJames suhdetta, ja mielestäni he voisivatkin edetä... ööh seuraavalle asteelle? :D ja sitten on pakko myöntää että tuli tippa linssiin kun luin siitä kuinka Emily ja Remus päätyivät taas yhteen. Noran ja Siriuksen suhteesta sen verran, että mielestäni heidän suhteensa voisinkin pysyä noin avoimena, sillä molemmat ovat kuitenkin niin riehakkaita sieluja, että on ihan hyvä ettei heidän välillään ole mitään sen sitovampaa.

Toiseksi: Aluksi kun luin Dinasta, vihasin hahmoa. Nyt se on (pakko myöntää) yksi lemppareistani tässä koko jutussa. Hih, osaan hyvin kuvitella Dinan salakuuntelemassa ihmisiä nurkkien takana. Hän ei edes tarvitse näkymättömyysviittaa, kun on jo niin taitava. Kaikista parasta on se, kun Dina ja Lily ystävystyivät. :)

Sitten vielä...: Tessa. Hmm. Tykkään nimestä Tessa. Se on hyvin Tessamainen :D aivan loistava tyyppi! Mäkin haluan sellaisen opettajan kuin Tessa. Aivan loistavaa. Tykkään Tessan omaperäisestä tyylistä, ja siitä kuinka hän kutsuu tulevaa poikaansa (olen todella sitä mieltä että siitä tulee poika) Tuholaiseksi. Kaikista parasta olisi jos Kevin ja Adrian sopisivat riitansa ja jatkaisivat elämäänsä (ai minäkö rakastan onnellisia loppuja? :P)

Näin melkein-lopuksi: Vihaan Alyssaa. Kai Alyssa kuolee? Olen jo keksinyt päässäni ainakin sata tapaa joilla voisin vahingossa murhauttaa tytön. Kamalaa hyi ei Jamesia saa viedä Lilyltä kun niillä menee niin hyvin. :< höh. ihme ruotsalaiset tulevat pilaamaan parhaat parisuhteet :D

ja kai se täytyy sitten sanoa vielä että Roxyn salaisuus häiritsee. Varsinkin nyt kun olen päässyt tänne asti, missä uutta osaa ei ole vielä ilmestynyt, kun ei voi muuta kuin odottaa salaisuutta paljastuvaksi.

Lopuksi: Kiiiiiitos todella paljon tästä mahtavasta ficistä, voit olla varma että jään seuraamaan tätä! ;D

- Lurraa kiittää ja kumartaa


p.s en normaalisti kirjoita kirjakieltä, mutta kommentteihin se jää aina päälle omituisesti. o.O


p.p.s Kai varmasti tapat Alyssan? :D

p.p.p.s en tainnut oikein onnistua tässä kommentin pituusennätyksessä :D ei se mitään.
'Cause nothin' lasts forever

Poissa Neithan

  • Vuotislainen
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 22.5.09
« Vastaus #138 : Toukokuu 28, 2009, 15:07:15 »
Luin koko ficin ensimmäisen kerran läpi muutama kuukausi sitten, mutta en kommentoinut silloin joten korjaan sen virheen nyt.
 Lilyn ja Jamesin suhde on hyvin erikoinen mistä minä pidän. Se ei ole pelkkää mutkatonta pusi pusi halia vaan hienoja juonenkäänteitä on löytynyt. Nora on erittäin mielenkiintoinen hahmo ja sopii mielestäni mainiosti Siriukselle. Olet tehnyt myös sivuhahmoista kiinnostavia ja erityisiä pisteitä siitä, että heilläkin on oma kunnon tarinansa ja osansa tässä tarinassa.
 Pidän tästä oikein kovasti ja viime lukukin oli mielenkiintoinen, kuten kaikki aikaisemmatkin.
Pidempää kommenttia en ala nyt raapustamaan, kommentoin mieluummin hieman enemmän kun voin alkaa suorasti kommentoimaan yhtä tiettyä lukua ( jos nyt tajusit mitä tarkoitin :p )

M

Poissa Sofia

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosVine12
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 22.5.09
« Vastaus #139 : Kesäkuu 06, 2009, 16:34:15 »
Jatkoit ficciä jo näin pian, kivaa. :)

Oikeestaan mulla ei oo tästä luvusta niin hirveesti sanottavaa: Adrian on tosi suloinen mies, ehkä se on sittenkin sopiva Tessalle. Ja eiköhän se Tuholainenki oo sen oma... :D Juu, ja Lilyn pitäis jo tajuta (niin kuin Emilykin sanoi), että kyse on r-asioista, eikä se halua ymmärtää sitä! :o Ja mitäs tuo Jamesin käytös oli, eikö se pitänyt liljan tuoksusta? :D Noran ja Siriuksen Narnia-käytävä on tosi kiintoisa, luulin, että nyt se avautuisi, mutta ei. Ja se teoria, että siellä olis oikea Keskiyön kukka, se on tosi kutkuttava ajatus. ;D

Alyssan ja Romeon käytökset huolestuttaa mua. Ei Alyssan nyt niin kiero ja pahis saa olla! Ei sen saa tulla Lilyn ja Jamesin väliin! Ja nytkö se jo on Peteriä painamassa maan rakoon? :o Peterillä on muutenkin niin huono itsetunto, ei se kestä tällaisia uhkauksia! :(
Ja sitten se Romeo. Järkytyin aivan hirveesti sen viimeisistä suunnitelmista! Ei kai meidän pieni Dinamme ole vaarassa, se kun on Roxyn kaveri ja Romeo ei pidä siitä?? Toivottavasti ei. Mutta kenet Romeo voisi tappaa, menee jo vähän liiaksi toi sen suojeluhalu. :(

Mutta eipä mulla nyt ollutkaan enempää sanottavaa. Hyvää kesää sulle, Delia! :)
You can be a sweet dream or a beautiful nightmare. ♥

Poissa Delia

  • Sieluton
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • In This Madness
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 22.5.09
« Vastaus #140 : Kesäkuu 11, 2009, 12:46:14 »
A/N: Täällä taas. Tämän seuraavan luvun kanssa on jumittanut niin paljon, etten ole saanut tehtyä sille oikein mitään. Olen ollut aikeissa laittaa tätä osaa tänne iäisyyksiä, muttei siitä ole tullut yhtään mitään.. Nyt on kuitenkin pakko tulla laittamaan se tänne, ettei jatkon kanssa venyisi ihan loputtomiin. Lähden nimittäin huomenna viikoksi ulkomaille, joten ensi viikolla KK ei siis edisty mihinkään paperilla :)
Haltiamieli: Kiitos. Monen ei-tapahdu-mitään -luvun jälkeen, tässä luvussa vihdoin tapahtuu, joten et ole odottanut turhaan :D
nightingale: Kiitos :) KK:ssa eletään nyt helmikuuta, minkä voi nähdä myös joka luvun alta olevista päivämääristä, joita kirjailen ylös ihan selvyyden vuoksi.
Sari: Kiitos.
Kurnuttaja: Kiitos :D
Silver: Kiitos.
emwt: Kiitos. Kiva kuulla, että jännität hahmojen puolesta. Minäkin teen niin, kun välillä ei itsekään tunnu tietävän, mitä ne oikein tahtovat saada päähänsä :D
Heinähattu: Kiitos. Rem/Emiä tulee pikaisesti tässä luvussa, enemmän sitten tulevaisuudessa.
Cirael: Kiitos. Kiva, etten ole onnistunut tekemään ihan ennalta-arvattavaa ficciä. Tarkoitukseni olikin sekoittaa kaikkea, antaa teille mahdollisuus miettiä.. Kiva kuulla, että olen edes jollain tapaa onnistunut :)
rullaluistin: Kiitos. En tiedä, onko tässä luvussa niinkään T/A:ta... Ainakin on Tessaa yksinään :)
Lurraa: Kiitos :D Voi, että rakastan näitä teidän kommenttejanne. Tulen aina niin hyvälle tuulelle, kun olen lukenut näitä :)
Pantalaimon: Kiitos :D
Siberia: Kiitos.
Bell: Kiitos. Alyssa on sellainen tyyppi, että teidän täytyy vain jaksaa katsoa ja lukea, mitä sen kanssa tapahtuu... Valitettavasti en voi sanoa asiasta enempää :D
Trompi: Kiitos :)
Titta: Kitos, kiitos ja hyvää kesää sullekin :)

Seuraava luku yltää yhdeksi suosikeistani. Olen itsekin yllättynyt siitä, miten paljon pidän siitä. Varsinkin lopun Tessa-kohtauksien aikana aloin todella, todella tajuamaan sitä naista, mikä on jo todellinen saavutus, josta olen ylpeä. Tessa on ehkä mutkallisin hahmo ikinä eikä sen pään sisään pääsy ole mitenkään helppo juttu.
En ole sitten vastuussa italian ja ranskan käännöksistäni tässä luvussa. Italia meni matkasanakirjan ja yhden italian kurssini koulussa avulla, joten virheitä voi olla. Ranskaa taas en osaa sanaakaan, joten matkasanakirja oli siinäkin apuna. Valittelen virheitä, voitte korjata, jos niitä löydätte.
Ok, toivottavasti pidätte tästä luvusta yhtä paljon kuin minä pidin sen kirjoittamisesta ja saavutte kommentoimaan jälleen.
Ja erittäin hyvää kesää kaikille, jos sitä en ole jo toivotellut.
- Delia

53. luku – Hotelli Cosmo
13.2.1978

Liemitunti oli muutamien minuuttien päässä loppumisesta. Oppilaita valui jo ulos luokasta sitä mukaan, kun he saivat jälkensä siivottua. Tuoksujen pullotuksen ei uskoisi olevan sotkevaa hommaa, mutta näköjään koululaiset saivat siitäkin sotkuista. Toisin kuin muulloin Amalia ei kuitenkaan rähjännyt luokan sotkuisuudesta vaan katsoi sitä vastoin ankarasti Siriusta kädet puuskassa. Sirius hymyili naisen edessä vakuuttavinta hymyään, joka ei näyttänyt tehoavan Amaliaan. Nainen tiesi paremmin.
”Käyttäydy kiltisti ja anna minulle aihetta olla ylpeä sinusta”, Amalia muistutti. ”Pitäkää hänet ruodussa”, nainen lisäsi Noralle ja Lilylle, jotka seisoivat Siriuksen vieressä.
”Tietysti”, Nora nauroi ja sujautti kätensä Siriuksen käteen. ”Me olemme enkeleitä ja kahmimme kaikki palkinnot kotiin.”
Amalia näytti epäilevältä ja tarkasti huolimattomasti, että koko luokka oli poistunut tyrmästä ennen kuin sulki oven perässään. Lily kohensi laukkuaan olkapäällään ja vilkaisi kelloaan. He olivat jo nyt myöhässä.
”Älä huoli, Tessa ei lähde minnekään ilman teitä”, Amalia sanoi nähden Lilyn eleen. Lily nyökkäsi, mutta tihensi silti askeleitaan Amalian mukana. Nora ja Sirius sanailivat lennokkaasti Lilyn takana ja pohtivat jo kiivaasti, millaiset juhlallisuuden Lontoossa odottivat. Lily oli niin keskittynyt kuuntelemaan Noran ja Siriuksen keskustelua, että törmäsi täyttä päätä kulman takaa vastaan rientävään Jamesiin. James koppasi hänet taitavasti syliinsä ja mummistaan välittämättä suikkasi suukon hänen hiuksiinsa.
”Lähdössä jonnekin?” James nauroi Lilyn hämmästyneelle ilmeelle. ”Luulitko, että päästäisin sinut lähtemään ilman jäähyväissuukkoa?” poika jatkoi pilke silmäkulmassaan. Lily vilkaisi Amaliaan, joka oli pysähtynyt ja tuijotti heitä nyt mietteliäänä. James kohautti olkiaan Lilylle ja nauroi.
”Olet oikeassa, minulla oli vain asiaa Anturajalalle”, James kumartui Lilyä kohden. ”Mummi ei kerro kenellekään mitään”, poika kuiskasi ja oli hetkessä kauempana Siriuksen vieressä supattamassa kiivaasti jotain pojan korvaan. Sirius, joka oli työntänyt Noran pois luotaan, nyökkäili vakavana ja vahti tarkkaavaisena, että Amalia pysyi kuulomatkan ulkopuolella.
”Tietysti”, poika nyökkäsi lopuksi. ”Mitä oikein kuvittelit minusta?”
James virnisti paljonpuhuvasti ja kääntyi mummiaan kohden.
”Miten he lähtevät?” poika kysyi uteliaana.
”Opettajahuoneen takan kautta”, Amalia vastasi. ”Sinä viivästytät pahasti aikataulua”, nainen lisäsi sitten ja vilkaisi Lilyyn. Lily vääntelehti paikoillaan hivenen epämukavasti. Hän ei ollut saanut puhuttua Noran kanssa suhteestaan Jamesin kanssa, eikä mistään ollut vielä tehty virallista. Silti James meni lepertelemään hänelle tuolla lailla mumminsa kuulleen. Lily ei tiennyt, pitäisikö hänen olla asiasta harmissaan vai ei. Sen hän tiesi, ettei ollut vielä valmis virallisesti tapaamaan Jamesin sukulaisia.
”En tiennyt, että Ralphilla ja Annalla on miniäkokelas”, Amalia virkkoi tyynesti. Lily punehtui epäilyttävästi ja vilkaisi äkäisesti Jamesia. James virnisti hurmaavasti ja iski mummilleen silmää.
”Et sano sanaakaan, okei? Me emme ole virallista”, James kertoi. Amalia jatkoi Lilyn tarkkailua ja nyökkäsi.
”Ehkä se on helpompaa hänelle. Potterien suku on sen verran hullua, ettei siihen kannata sekaantua ennen kuin on ihan varma asiastaan”, nainen kertoi vakavana. Lily hymyili hivenen epävarmasti.
”Eikö meidän pitänyt pitää kiirettä?” Nora, joka oli ujuttautunut takaisin Siriuksen käsipuoleen, puuttui puheeseen. ”Tai siis, Tessa ei varmasti odota ikuisuuksia.”
Amalia käänsi katseensa Lilystä Noraan ja pyöritteli päätään hivenen.
”Niin tietysti. James, suo anteeksi, lupasin saattaa heidät matkaan”, Amalia hymyili Jamesille ja kiirehti jälleen matkaan. Sirius heilautti kättään Jamesille.
”Ole kunnolla, äläkä tee mitään, mitä minä en tekisi, ja pidä kelmien kunniaa pystyssä”, poika virnisti Jamesille ja heilautti kättään. ”Nähdään!”
Sirius veti Noran mukanaan ja seurasi Amaliaa kulman taakse. James kääntyi Lilyn puoleen.
”Minun pitäisi varmaan mennä”, Lily tuumi hitaasti. Nyt, kun James oli siinä hänen lähellään, hän ei olisi halunnut liikahtaakaan paikaltaan. ”Me ollaan jo muutenkin myöhässä.”
Jamesin silmissä välähti.
”Ei ennen tätä”, poika mutisi ja veti Lilyn itseään vasten. Lilyn laukku putosi maahan, kun tyttö painautui lähemmäs Jamesia. Pojan huulet olivat hänen huulillaan, kädet hänen käsissään.
”Nähdään lauantaina, okei?” poika kuiskasi hänen korvaansa. ”Älä lankea mihinkään italiaanoon.”
”En ikinä”, Lily mutisi ja suuteli Jamesin poskea. ”Minun on pakko mennä nyt.”
Lily nosti laukkunsa maasta ja katsahti vielä kerran Jamesia ennen kuin säntäsi Noran ja Siriuksen perään. Hän ei uskaltanut pysähtyä enää ja palata takaisin, vaikka olisi ollut paljon asioita, joita Jamesin olisi pitänyt kuulla. Yksi niistä, se kaikkein tärkein, koski Alyssaa. Lily tiesi, että James oli lähdössä Alyssan ja muiden mukana Tylyahoon juhlistamaan tytön synttäreitä. Lily tiesi myös paremmin kuin hyvin, mitä Alyssalla oli mielessään, kun hän ei olisi tiellä pilaamassa asioita. Hän luotti siihen, ettei James tekisi mitään harkitsematonta paitsi, jos Alyssa juottaisi pojan humalaan. Alyssa oli lähinnä se, kehen Lily ei luottanut. Tyttö oli jollain tavalla niin salakavala. Lily tiesi, että Alyssalta saattoi odottaa ihan mitä vain.

Opettajainhuoneen ovi oli auki, kun Lily saapui paikalle. Tyttö astui sisään ja näki nurkassa Noran ja Siriuksen, jotka kyräilivät tilannetta huoneessa. Tessan ääni kuului kirkkaana hiljaisessa huoneessa. Naisen ääni oli poikkeuksellisesti hyväntuulinen ja iloinen.
”… ja kuulin, että Dennis ja Lewis ovat kaupungissa ja tahtovat luonnollisesti nähdä minut. Ja Angie haluaa kuollakseenkin kertoa minulle kaiken Marthasta ja Josephista”, Tessa pälpätti innoissaan. Amalia istui tyynesti huoneen toisessa päässä ja piteli kättään rauhoittavasti Adrianin kädessä. Kevin taas istui Tessan vieressä äärettömän kärsivät näköisenä.
”Ja George ja se – mikä sen nimi oli? No, miten vain – haluavat lähteä kanssani baariin ja…”
”Tessa, sinä et saa juoda etkä juhlia”, Kevin muistutti ääni kireänä. ”Raskautesi liikkuu muutenkin jo äärirajoilla.”
Tessa heilautti nuivasti kättään.
”Mitä minä siitä välitän?” Tessa nauroi kevyesti. Kevinin kasvoilla risteili kummallisia ilmeitä, jotka haihtuivat, kun mies näki Lilyn.
”No niin, kaikki koossa. Mennään sitten”, mies julisti helpottuneena siitä, ettei hänen enää tarvinnut kauempaa istua Tessan vieressä. Lily asteli Noran vierelle laukkunsa kanssa.
”Lähdetkö sinä mukaan?” hän kysyi yllättyneenä. Kevin vilkaisi häneen nopeasti.
”Minulla on töitä Mungossa”, hän ilmoitti ja vilkaisi pikaisesti Adriania, joka oli kuin ei olisi huomannutkaan katsetta. ”Hyvä on, Tessa, sinä ensin.”
Tessa nousi ylös, hypähti oikein innosta, ja kouraisi hormipulveria käteensä takan reunuksella olevasta purnukasta. Nainen pysähtyi sekunninmurto-osaksi takan eteen ja näytti siltä, että olisi halunnut kääntyä vilkaisemaan Adriania, mutta malttoikin sitten mielensä.
”Hotelli Cosmo”, Tessa kertoi astuessaan tuleen, joka oli leimahtanut vihreäksi naisen heitettyä sinne pulveria. Tessa katosi silmänräpäyksessä, ja Kevin vaikutti heti paljon rennommalta. Adrianin ilme sen sijaan kiristyi entisestään. Kevin kääntyi katsomaan Lilyä, Noraa ja Siriusta.
”Hotelli Cosmo, kuten kuulitte. Jääkää pois, kun näette Tessan – jos hän malttaa seistä paikoillaan”, Kevin hymyili ja tarjosi hormipulveripurnukkaa Lilylle. Lily otti hivenen pulveria käteensä ja asteli takan eteen.
”Tässä sitä mennään”, hän mutisi heittäessään pulverin takkaan. ”Hotelli Cosmo”, Lily yritti sanoa mahdollisimman selkeästi astuessaan takkaan. Hän puristi laukkuaan niin kovaa kuin jaksoi, ettei eksyisi siitä matkalla. Savu yskitti häntä, mutta hän tuskin muisti sitä imeytyessään hormiverkoston syövereihin. Lily yritti pitää silmänsä auki sen ollessa miltei mahdotonta. Lukuisat takat vilisivät ohi hänen silmiensä, ja kiepunta oli vinhaa. Lily ei edes tajunnut nähneensä Tessan, kun jo paiskautui päistikkaa lattialle.
Hän kompuroi pystyyn peläten, että Nora tai Sirius seuraisi liian pian perässä.
”Kamalaa, eikö olekin?” Tessa virkkoi pyyhkiessään pölyjä pois vaatteistaan. Lilyä yskitti niin, ettei hän pystynyt heti vastaamaan.
”En kadehdi yhtään niitä oppilaita, jotka joutuvat käyttämään hormikuljetusta, kun lähtevät ulkomaisiin kouluihin. Maiden väliset kuljetukset ovat pahimpia”, Tessa kertoili Lilyn raahautuessa pois takan vierestä. Tyttö antoi Tessan puhella ja keskittyi itse tarkkailemaan ympäristöä, jossa oli. He olivat valtavan korkeassa käytävässä, joka oli täytetty yhtä koristeellisilla takoilla kuin se, josta Lily oli juuri tullut. Lattiaa peitti kirkkaanpunainen kokolattiamatto, joka korosti käytävän ylellisyyttä. Ylhäältä katosta roikkuvat kristallikruunut loivat valoa lämpimään käytävään. Kermanvärisiä seiniä kiersivät kultaiset kiehkurat, ja sama kultainen tyyli toistui tulisijoissa.
”Siinä näet, mitä maiden välinen hormikuljetus tekee. En tajua, miksei heille myönnetty porttiavainta tätä varten”, Tessa mutisi osoittaessaan Lilylle tulisijaa heidän vasemmalla puolellaan. Lily katsoi Tessan osoittamaan suuntaan. Toisesta tulisijasta heistä katsottuna vasemmalta oli juuri pelmahtanut ulos nokinen mies, joka näytti siltä, kuin olisi kävellyt läpi vähintään viiden jättimäisen tornadon ja saanut muutaman sähköiskun. Mies pudisteli päätään ja mutisi jotain käsittämätöntä heilauttaessaan taikasauvaa yllään. Suurin osa noesta varisi pois ja vaatteet silottuivat hieman. Tessa hihkaisi yllättyneenä.
”Incredibile!” nainen huudahti ääntäen kauniisti italiaa. ”Professore Camillo?”
Vieras mies kohotti katseensa vaatteistaan ja hieraisi parrantynkäänsä.
”Signorina Tessa, davvero?” mies hämmästyi. Tessa levitti kätensä.
”Sì, sì!” Tessa vakuutti ja otti pari askelta miestä päin. Mies joutui kumartumaan, jotta poskisuukot saatettiin vaihtaa. Lily irvisti ja mietti, miten parta mahtoi raapia Tessan kasvoja.
”Come sta, signorina?” mies kysyi hymyillen innoissaan.
”Ora?” Tessa kysyi virnistäen. ”Molto bene, grazie. Eccetto che sono incinta.”
”Oh, buona fortuna!” mies ihasteli. Tessa irvisti ja viittasi Lilyä lähemmäs.
”Lily, tahdon esitellä sinut professore Camillolle. Hän on hyvä ystäväni ja on täällä edustamassa Italian velhokoulua. Professore, questa è la mia studentessa, Lily Evans”, Tessa esitteli. Mies nojautui Lilyä kohti juuri, kun Lily oli ojentamassa oman kätensä miehelle. Liian myöhään Lily tajusi miehen aikovan suudella häntä molemmille poskille, kuten mies oli tehnyt Tessalle. Parta todella raapi miehen suudellessa ilmaa Lilyn kasvojen molemmin puolin.
”Hauska tavata, signorina Evans”, mies sanoi vahvalla aksentilla.
”Kuin myös”, Lily hymyili epävarmasti ja katsoi pää kenossa miestä, joka oli häntä vähintään kaksi päätä pidempi. Mies oli ilmetty italialainen: tummat hiukset kihartuivat niskaan ja jäykän komeat piirteet olisivat saaneet naisen kuin toisenkin lankeamaan. Vaalean t-paidan kauluksesta pursusi tummia rintakarvoja, ja Lily toivoi, ettei koskaan tulisi näkemään miestä ilman paitaa. Tessa katseli myös miestä rintakarvoista välittämättä ja palpatti samalla lakkaa italiaa. Uusi puoli Tessasta, Lily tuumi mielessään. Italia sopi Tessan suuhun täydellisesti, ja vilkkaasti elehtivä nainen muistutti niin paljon aitoa italiatarta, että Lily olisi hämääntynyt, ellei olisi tiennyt asioiden oikeaa laitaa.
”Hitto!”
Lily käännähti salamana ympäri, Tessa sitä vastoin tuskin huomasi, että Nora oli tupsahtanut ulos takasta.
”Minä vihaan hormikuljetusta”, Nora manaili pyyhkiessään enimpiä nokia lattialle. Tytön käsi pysähtyi kesken mekaanisen liikkeen, kun tyttö huomasi professore Camillon.
”Kuka tuo on?” Nora tiukkasi Lilyltä. Tessa kääntyi parahiksi kuulemaan Noran kysymyksen.
”E questa è la mia studentessa seconda, Nora White. Nora, professore Camillo”, Tessa esitteli jälleen.
”Puhutko sinä italiaa?” Nora tahtoi tietää heti. Tessa heitti häneen oudon silmäyksen ja naurahti kevyesti.
”Eikö se ole aika itsestään selvää?” nainen kysyi hymyillen. Professore seurasi keskustelua tarkasti ja kumartui sitten suutelemaan Noraakin. Nora ei hätkähtänyt, kuten Lily oli tehnyt vaan suuteli tyynesti ilmaa professoren mukana.
”Signorina”, professore tervehti Noraa.
”Professore”, Nora nyökkäsi takaisin, kääntyi sitten Lilyn puoleen.
”Saat olla onnellinen, että pääsit karkaamaan paikalta ensimmäisenä”, Nora mutisi Lilylle Tessan taas keskittyessä jutustelemaan professorensa kanssa. ”Siellä pääsi helvetti irti taas, kun Kevin yritti puhua Adrianille.”
Nora ei ehtinyt kertoa enempää, koska Sirius ampaisi ulos takasta ja miltei heti hänen perässään tuli Kevin huomattavasti tyylikkäämmin kuin yksikään aikaisemmista, vaikka Kevin kannattelikin muutamaa ylimääräistä laukkua omansa lisäksi. Kevin suoristautui ja köhähti niin äänekkäästi, ettei Tessa voinut teeskennellä kuuroa.
”Kerro!” nainen ärähti jo ennen kuin oli ehtinyt kokonaan kääntyä. Kevin laski ylimääräiset laukut lattialle.
”Ei alkoholia, ei liiallisia juhlia – tai jos vain pystyt, ei juhlia ollenkaan – ei kipulääkkeitä eikä muitakaan lääkkeitä, ei vieraita miehiä, huumaavia aineita, liikaa kahvia, liikaa sokeripitoisia juomia, eikä mitään, mikä vahingoittaa lasta”, Kevin listasi.
”Ei mitään hauskaa siis”, Tessa tiivisti nuivasti. Kevin irvisti.
”Adrian tappaa minut, jos sinulle tapahtuu jotain”, mies muistutti. Tessa heilautti kättään, yritti sillä peitellä sävähdyksen, jonka miehen nimen kuuleminen oli aiheuttanut.
”Ei tapa, ei hän välitä enää. Enkä minä välitä hänestä”, Tessa vakuutteli.
”Adrian?” professore Camillo kysyi Tessan takaa. Kevin katsahti miestä hämmästyneenä huomaamaan tämän olemassaolon.
”Siete ancora insieme?” mies kysyi Tessalta.
”No, no”, Tessa älähti. ”Hän jätti minut, capite?
Mies näytti ällistyneeltä. ”Onko hän… pazzo?”
”Hulluko?” Tessa naurahti. ”Tietysti hän on. Ei kukaan selväjärkinen jätä minua.”
Kevin tuhahti epäilyttävästi, mutta professore ei näyttänyt kuulevan sitä. Mies keskittyi tavaamaan Tessalle jotain italiaksi.
”Voidaanko pitäytyä englannissa?” Sirius puuttui keskusteluun. ”Tahtoisin ymmärtää, mitä puhutaan.”
”Ja mieluiten ei miehiä ollenkaan”, Kevin muistutti vielä Tessalle. ”Muista, että sinulla ei ole Adriania nyt, enkä minä todellakaan aio auttaa sinua, jos päädyt Mungoon muun kuin lapsesi takia”, mies saneli ennen kuin katosi poksahtaen paikalta. Samaan aikaan, kun Kevin hävisi, samasta takasta, josta professore oli tullut, humpsahti ulos professoren rinnalla pikkuruinen noen peittämä hahmo. Tessa huokaisi syvään professoren kiirehtiessä auttamaan vastatullutta tyttöä pystyyn.
”Näemme toivottavasti myöhemmin, professore”, Tessa hymyili miehelle. ”A presto!”
Tessa kääntyi pois ja jätti professoren selviytymään yksin nokisesta oppilaastaan.
”Okei, sitten, te kolme. Mennäänkö kirjautumaan sisään ennen kuin kaikki italialaiset pääsevät läpi, ettei tule ruuhkaa?” Tessa kysyi ja viittilöi kohti paria laukkua, jotka Kevin oli jättänyt lattialle. ”Sirius, viitsisitkö?”
Sirius irvisti, mutta tarttui kuitenkin tottelevaisesti Tessan laukkuihin. Tessa lähti määrätietoisin askelin kuljettamaan heitä pitkin pitkää käytävää kohti sen äärimmäistä seinustaa. Heidän takaansa kuului iloinen italian pälpätys, kun ilmeisesti seuraava opiskelija oli eksynyt paikalle. Tessa tuhahti yksinään opiskelijoiden puheelle, muttei vaivautunut kääntämään sitä englanniksi.
Käytävän päässä oli valtavankokoinen tummaksi lakattu ovi, joka heilahti auki, kun Tessa lähestyi sitä joukon kärjessä. Nainen huokaisi nautinnollisesti ja pysähtyi oviaukkoon.
”Tervetuloa hotelli Cosmoon”, nainen toivotti. Lily kiirehti Tessan vierelle ja henkäisi ihastuneesti. He olivat saapuneet, jos vain mahdollista, vieläkin korkeampaan huoneeseen, jonka korkeutta oli vaikea arvioida. Huone, hotellin aula, oli kirkkaasti valaistu ja sisustuksessa toistui samat kerman ja kullan sävyt kuin tulisijahuoneessakin. Punainen kokolattiamatto jatkui samana läpi aulankin. Kaukana oikealla aukenivat ovet jonkinlaiseen ruokasaliin, josta sieltäkin paistoi lämmin kristallivalo, ja edessä näkyi valtava pyörivä lasiovi, joka johti ulos. Siellä täällä aulassa oli sohvarykelmiä, jotka kaikessa ylellisyydessään näyttivät enemmän kuin vain kutsuvilta. Huonekalut olivat kaikki tyylikkäitä rokokootyylisiä, mutta sopivat kuitenkin hyvin muuten hieman barokkityyliseen rakennukseen.
”Vau”, Noran oli pakko sanoa. Sirius ei kyennyt sanomaan mitään, seisoi vain paikoillaan suu pienesti raollaan. Noran oli pakko tökätä poikaa huomatessaan, ettei Sirius tuijottanutkaan niin ihastuneesti sisustusta vaan erään aulassa seisovan nuoren naisen sääriä.
Tessa virnisti ja kääntyi ovilta oikealle ja suuntasi kohti tiskiä, joka jatkoi tummaksi lakatun puun linjaa. Tiskin takana seisoi suoraselkäinen – melkein liian suoraselkäinen ollakseen aito – mies, jonka kasvoille oli liimattu teennäinen hymy. Mies oli pukeutunut lämpimän punaiseen virkapukuun, joka oli koristeltu kultaisin napein. Päässään miehellä oli pukuun sopiva lakki, joka peitti likaisen oranssihtavat hiukset.
”Tervetuloa hotelli Cosmoon”, miehen ääni oli mekaaninen ennen kuin tämä tunnisti tulijan. ”Oh, neiti Dawson, miten viehättävää nähdä Teidät täällä. Voin ilokseni sanoa, että kaikki ylellisimmät parisviittimme ovat vapaina. Uskallanko suositella suosikkianne, punaista huonetta 11. kerroksessa?”
Tessa näytti purevan kieltään, mutta onnistui jollain keinolla säilyttää hymyn kasvoillaan.
”Ei tällä kertaa, Darren, olen työmatkalla”, Tessa sanoi ja viittasi taakseen, jossa Lily seisoi. Sirius ja Nora olivat karanneet testaamaan sohvien pehmeyttä.
”Tietysti, neiti Dawson. Olette tulleet kansainvälisen koulujenvälisen elokuvauskilpailun palkintojenjakoon, oletan, ja edustatte Tylypahkaa”, Darren jatkoi imelällä äänellä.
”Tietysti”, Tessa nyökkäsi. Darren selaili varauskirjaansa pöydällä.
”Teille on varattu huoneisto 9. kerroksessa, mutta voin yrittää vaihtaa teidät sviittiin, jos tahdotte.”
”Ei, 9. kerros on hyvä. Saanko tiedustella huonenaapureitamme?” Tessa hymyili sädehtivästi.
”Tietysti, neiti Dawson”, Darren kiirehti myöntymään ja painoi nenänsä kiinni kirjaan. ”Kanada ja Ruotsi, neiti”, mies ilmoitti sitten. Tessa nojautui lähemmäs tiskiä ja väläytti kauniin hymyn, jonka teennäisyydestä pystyi vain esittämään arvauksia.
”Olisiko mitenkään mahdollista vaihtaa heidän tilalleen sanotaan vaikkapa Ranska ja – Italia?” Tessa räpytteli silmiään vetoavasti.
”Toki, hyvä neiti, teen sen mielelläni”, Darren näytti olevan sekoamassa onnesta, kun sai nähdä jumaloimansa Tessan hymyn. Tessa kääntyi pikaisesti ja virnisti Lilylle.
”Ruotsalaiset ovat mahdottomia. Ei kukaan tahdo olla heidän kanssaan samassa kerroksessa”, nainen kuiskasi Lilylle. ”Voitko kuvitella: he syövät huoneessaan aina jotain ihmeruokaa ja koko kerros haisee aina saastaiselta.” Tessa värähti kääntyessään takaisin Darrenin puoleen.
”Huone numero 901, neiti Dawson. Jättäkää laukkunne tiskin eteen niin ne toimitetaan ylös”, Darren opasti ojentaessaan Tessalle kaksi kultaista avainta. ”Otanko vapaudekseni toimittaa ylös pullon shampanjaa ja ehkäpä mansikoita, kuten olette ennen toivoneet?”
Tessa liikahti vaivautuneena paikoillaan.
”Tuota, ei kiitos, Darren.” Tessa astui niin, että mies saattoi nähdä naisen kasvaneen vatsan. ”En usko, että parantajani hyväksyisi shampanjaa, mutta mansikoita voitte toki toimittaa.”
Darren näytti haluavan haukkoa henkeään, mutta piteli kasvonsa peruslukemilla järjettömän hymynsä takana.
”Saanen onnitella Teitä, neiti. Vai rouvako jo?” Darren hymyili ystävällisesti. Tessa liikahti taas, nyt niin selvästi, että Darrenkin huomasi sen.
”Anteeksi, neiti, tarkoituksenani ei ollut olla epäkohtelias”, Darren kiirehti pyytelemään anteeksi. Tessa heilautti kättään.
”Pitäisihän sinun tietää, etten minä koskaan vakiinnu”, Tessa pakottautui nauramaan. ”Hissi?” nainen kysyi sitten. Darren viittasi portaitten viereiseen syvennykseen oikealla.
”Valmiina lähtöön, neiti. Tässä on vielä aikataulunne, olkaa hyvää. Toivotan Tylypahkalle onnea kilpailuun!” Darren sanoi ja ojensi Tessalle vielä pinkan papereita. Tessa kiitti hampaat säihkyen.
”No niin, team Tessa, matkaan!” Tessa huudahti Siriukselle ja Noralle, jotka loikoilivat mukavasti sohvilla. Nora nousi ylös, Sirius hitaammin perässä.
”Team mikä?” tyttö tiedusteli herttaisesti.
”Tessa, tietysti. Mikä muukaan?” Tessa nauroi astuessaan edeltä sisälle hissiin.
”Miten olisi team Tylypahka?” Sirius ehdotti viattomasti. Tessa naurahti vähättelevästi.
”Älä viitsi, kuulet kai itsekin, miten typerältä se kuulostaa.”
Hissin ovet sulkeutuivat, mutta vielä ennen sitä aulasta saattoi kuulla innostunutta italiankielistä puhetta, ja Darrenin toivotuksen.
”Tervetuloa hotelli Cosmoon!”

Hissi kiisi pikavauhtia 9. kerrokseen, ja nelikko astui ulos tilavaan käytävän ja aulan sekoitukseen, jonka keskellä komeili koristeellinen pilari pitelemässä kattoa ylhäällä. Pilaria kiersi vesiallas, jossa vesi keinahteli rauhalliseen tahtiin. Tessa marssi määrätietoisesti pilarin ohitse ovelle, jonka kultakirjaimet ilmoittivat numeroa 901. Nainen käänsi oven auki avaimellaan ja ojensi toisen kappaleen Lilylle.
”Uskallakin hävittää”, nainen mutisi ja patisti joukon sisälle huoneistoon vedoten siihen, että italialaiset seuraisivat kohta perässä. Tessa ei kuulemma halunnut enää näyttäytyä professoren edessä niin siivottomassa kunnossa kuin sillä hetkellä oli.
Nora ei voinut estää suutaan loksahtamasta auki, kun hän astui peremmälle huoneeseen. Jos tämä oli hotellin tavallinen huoneisto, tyttö pystyi vain kuvittelemaan, millaisia sviitit olivat. Huone oli valoisa ja lämpimän sävyinen, kuten koko muukin hotelli. Takaseinusta oli jättimäisten ikkunoiden peittämä, näköala oli puistoon päin, mutta Noralla ei ollut aavistustakaan siitä, mikä Lontoon puistoista se oli. Huoneesta avautui kolme ovea pienempiin makuuhuoneisiin ja yksi jättimäiseen kylpyhuoneeseen. Tessa seilasi jo tottuneesti suurimman makuuhuoneen oven eteen ja kurkkasi huoneeseen.
”Ehdottomasti”, nainen nyökkäsi. ”Tämä on minun.”
Lily seurasi naisen perässä ja kurkkasi hänkin huoneeseen, jonka Tessa oli ominut.
”Sinulla on oma kylpyhuone”, tyttö huomasi oven huoneen päädyssä. Tessa kohautti olkiaan.
”Opettajan etu. Sitä paitsi nopeat syövät hitaat”, nainen hymyili eikä näyttänyt olevan kovinkaan pahoillaan siitä, että oli juuri varannut parhaan huoneen itselleen. Nora tuuppasi Tessan sanat kuultuaan Siriuksen päin seinää ja ryntäsi tarkastamaan kaksi jäljelle jäänyttä makuuhuonetta.
”Minä ja Lily otetaan tämä”, tyttö ilmoitti ja osoitti ovea, joka oli Tessan huoneen vieressä ja lähinnä kylpyhuonetta. Sirius irvisti ja marssi äärioikealle, jossa viimeisin makuuhuone oli.
”No, ei tämäkään kovin pahalta näytä”, poika kohautti olkiaan tarkastellessaan huonettaan. ”Täällä on oma vaatehuone.”
”Mihin sinä vaatehuonetta tarvitset, kun sinulle ei ole kuin pari t-paitaa ja viittaa mukana?” Nora muistutti Siriusta painuessaan tarkistamaan Siriuksen informoiman tiedon. Samaan aikaan, kun Nora ja Sirius alkoivat kilvan testata sänkyjen joustavuutta pomppimalla niillä ylös ja alas, ovelta kuuluva koputus hätkähdytti Tessan ulos päiväunelmistaan. Lily oli kuitenkin nopeampi ja ehätti ovelle ennen naista. Laukunkantaja vyöryi sisälle perässään mansikkatarjotinta kantava nuori tyttö.
”Laske ne tuohon pöydälle, Cortney”, Tessa opasti tyttöä ja viittoili samalla laukunkantajaa kantamaan laukut oikeisiin huoneisiin. Kun kaksikko oli poistunut, nainen hyökkäsi mansikoiden kimppuun. Lily varasti yhden marjan itselleen ja tarkasteli sitä kriittisesti.
”Oletko sinä asunut täällä joskus, vai miten tiedät koko henkilökunnan nimeltä?” tyttö ihmetteli upottaessaan hampaansa marjaan. Maku oli taivaallinen, juuri sopivat mehukas ja raikas.
”Kyllä, itse asiassa olen asunut täällä pari kuukautta, mutta tiedän heidän nimensä vain, koska ne lukevan nimilapuissa, jotka ovat kiinni heidän puvuissaan”, Tessa naurahti ja vaipui kermanvaalealle divaanille pöydän viereen. ”Okei, Nora ja Sirius lakatkaa pomppimasta siellä ja tulkaa tänne kuuntelemaan.”
Nora otti vauhtia ja teki jättimäisen hypyn ulos huoneesta. Hyppy kalpeni vain Siriuksen vastaavalle, joka seurasi muutaman sekunnin kuluttua. Tessa kaivoi esiin rypistyneet paperit, jotka oli vain hetkeä aiemmin saanut Darrenilta alhaalla vastaanottotiskin luona.
”Okei, eli tämän päivän ohjelmasta vähän.” Tessa tarkisti ajan seinällä riippuvasta kellosta. Se näytti tikittävän piakkoin puoli viittä.
”Uu, tässä tulee kiire”, nainen irvisti. ”Seitsemältä on alhaalla tervetuliaispäivällinen, jossa esitellään jokaisen maan delegaatio ja heti sen jälkeen alkaa virallinen tutustumisjuhlatilaisuus. Hemmetin, hemmetti!” Tessa manasi. ”Ihan kuin tässä riittäisi aika saattaa teidät juhlakuntoon. Joka tapauksessa huomenna on aamiaistarjoilu puoli kymmeneen saakka ja kymmeneltä pitäisi olla ulkona hotellin edessä, koska silloin alkaa tutustumiskierros Lontoossa. Ihan turha teille, mutta pakollinen silti, joten minkäs teet. Kierros loppuu kolmelta, ja viideltä alkaa juhlallisuuden alhaalla. Miten ne kuvittelevat, että kahdessa tunnissa ehtii tehdä kaiken meikkaustyön ja pukeutuakin vielä? Ja lauantaina sitten on paluu kello 14, jos ranskalaisten lähtö ei viivästy.” Tessa laski aikataulupaperin alas ja katsoi kolmikkoon, joka tuijotti häntä yhtenä miehistönä.
”Okei, hommiin sitten. Meillä on kaksi ja puoli tuntia aikaa saada team Tessa näyttämään säkenöivältä. Nora, sinä saat purkaa meikkilaukkuni.” Tessa osoitti punaista laukkua laukkukasassa. ”Se on yksinkertainen homma. Kunhan järjestelet ne jonkinlaiseen järjestykseen pääkylpyhuoneeseen. Siellä luulisi olevan tarpeeksi tilaa. Lily, osaatko suoristustaian?”
Lily nyökkäsi, ja Tessa osoitti toista laukkua, joka oli juuri tuotu, vaaleansinistä tällä kertaa.
”Suorista kaikki mekot ja viitat, jotka löydät tuolta ja ripusta ne Siriuksen vaatehuoneeseen. Sirius, huoneeni vaatekaapissa on röykkiöittäin kenkiä. Voisitko yrittää löytää niille parit ja laittaa ne jonkinlaiseen järjestykseen. Laukunkantajat paiskovat ne aina minne sattuu.” Tessan ilme oli tuskainen aivan kuin nainen olisi kärsinyt kenkiensä puolesta. Sirius nyökkäsi hitaasti.
”Mitä sinä sitten teet?” poika kysyi suunnatessaan kohti Tessan valitsemaa huonetta.
”Minä?” Tessa hämmästyi. ”Minä suunnittelen teille tietysti kampauksen ja meikin. Ja valitsen teille puvut. Ja yritän saada teidät näyttämään niin sädehtiviltä, ettei minun tarvitse hävetä tiimiäni.”

Peter istui oleskeluhuoneessa ja kuunteli harvinaista hiljaisuutta ympärillään. Oleskeluhuoneessa ei ollut kuin muutamia oppilaita, jotka pakersivat hiljaa läksyjensä kimpussa tai lämmittelivät takkatulen edessä. Peter katsahti Jamesiin, joka istui jotenkin orvonoloisesti sohvalla.
”Täällä on outoa ilman Anturajalkaa”, Peter pohti. ”Liian hiljaista, eikä sinustakin?”
James nyökkäsi osoittaen olevansa samaa mieltä.
”Todella outoa. En ole koskaan ollut täällä ilman Anturajalkaa”, James mietti ja veti jalkansa sohvalle. ”Mitä mieltä olet? Pitäisikö meidän tehdä jotain järkevää?”
Peter kohautti olkiaan.
”Listalla on Ruikulin kiusausta tai sen iänikuisen kakkoskerroksen seinän tutkimista. Ja nuo kaksi ovat olleet listalla syksystä lähtien, olen melkein jo ehtinyt kyllästyä kumpaankin”, Peter huokaisi. James paranteli asentoaan sohvalla, mutta ei tuntunut löytävän mukavaa asentoa.
”No, huomenna ainakin on ne Alyssan synttärit, joten huomisillaksi on tekemistä. Entä tänään? Mennäänkö ulos pelaamaan?” James näytti luvattoman toiveikkaalta ja pettyikin, kun Peter pudisti päätään.
”Tiedät, kuinka surkea lentäjä olen”, poika muistutti toista. ”Mutta miten olisi ihan perinteiden vastaisesti makuusalin siivoaminen? Sieltä löytää aina tekemistä.”
James arveli pojan olevan oikeassa, ja yhdessä pojat laahustivat ylös, jossa Remus ja Emily tekivät yhdessä läksyjä. James loi kaksikkoon kyseenalaisen katseen.
”Miten te jaksatte?” hän kysyi heittäytyessään omalle sängylleen. Remus kohotti leukansa liemikirjastaan ja katsahti Jamesia.
”Jollakin meistä ei ole valokuvamuistia ja yliluonnollisia lahjoja joka ikisessä mahdollisessa aineessa”, poika huomautti. James irvisti.
”Totta. Minulla ei ole mitään noista enkä silti tee läksyjä.”
”Mutta pärjäät silti kokeissa ja olet selviytynyt kunnialla tähänkin asti. Sinä olet niin samanlainen kuin Alyssa. Hänkään ei koskaan tee yhtään mitään, mutta selviää silti läpi kaikesta, mitä tekee”, Emily mutisi kierähtäessään selälleen Remuksen sängyllä.
”Missä hän muuten nyt on?” James tahtoi tietää kierähtäen hänkin ympäri omalla sängyllään. Emily nytkähti hassusti, ja James tulkitsi sen olankohautukseksi.
”Meni kai pöllölään lähettämään kirjeitä. Hän on kirjoittanut koko illan”, tyttö mutisi haukotellen. ”Mitä Siriukselle ja muille kuuluu?”
”Mistä minä sen voisin tietää”, James tuhahti ja kierähti takaisin vatsalleen ja kurkotti ottamaan yöpöydältään yksin jääneen suklaasammakon.
”Luulin, että olisit jo ollut peiliyhteyksissä hänen kanssaan”, Emily muistutti ja sai sanoillaan Jamesin nytkähtämään oudosti ja manaamaan jotain peilistä. Poika tavoitteli taskujaan, muttei löytänyt mitään.
”Matohäntä, tiedätkö, missä peilini on?” James innostui niin, että rusensi vahingossa sammakkonsa muusiksi kädessään. Peter tarkkaili tilannetta laiskasti omalta sängyltään.
”Laitoit sen PVS-kirjasi väliin”, poika muisti. James kurtisti otsaansa ja mietti ääneen, miksi ihmeessä olisi tehnyt niin. Poika kumartui kuitenkin tottelevaisesti tonkimaan koululaukkuaan ja veti esiin PVS-kirjan, joka näytti hieman kärsineeltä. Kulmat olivat karrella ja muutama sivulehti taittunut ikävästi.  Kirjan välistään tosiaan löytyi peili, mutta James ei vieläkään muistanut, miksi ihmeessä oli sen sinne laittanut, kun yleensä piti sitä taskussaan.
”Anturajalka”, James puhui peiliin. Emily kiinnostui sen verran, että jaksoi vääntäytyä ylös Remuksen viereltä ja liikkua Jamesin viereen. James nousi ylös sängyltään ja piteli toisessa kädessä peiliään ja yritti katouttaa toisella kädellään suklaata kädestään.
”Sarvihaara?” Siriuksen ääni kysyi peilistä.
”James, älä heiluta peiliä, minä en näe”, Emily valitti ja tarttui kiinni peiliin. ”Mitä sinulla on oikein päälläsi, Sirius?”
Siriuksen kasvot irvistivät peilistä. Pojan hiukset olivat kiiltävät ja laskeutuivat tyylikkäästi alas reunustamaan kasvoja. Emilyn oli pakko myöntää, että poika näytti monta kertaa tavallistakin komeammalta.
”Tessa käytännössä katsoen puki meidät. Hän ei halua hävetä meitä”, poika sanoi ja kurotti kädellään repimään paitaansa paremmin.
”Teidät? Onko Nora ja Lilykin siellä?” Emily kysyi ja veti peiliä lähemmäs itseään, kun James yritti hivuttaa sitä itseään päin. ”Näytä minulle heidät. Missä te olette nyt?”
Sirius virnisti siirtäessään peiliä pois itsestään.
”Emily haluaa nähdä teidät”, Siriuksen ääni kuului peilistä.
”Anna tänne!” Noran ääni mankui. Noran kasvot ilmestyivät peiliin. Tytön hiukset sojottivat tavalliseen tapaan jokaiseen mahdolliseen suuntaan, mutta tällä kertaa ne sojottivat hallitusti ja huolellisen näköisesti. Nora irvisti nähdessään Emilyn ilmeen ja puolet Jamesin ällistyksestä.
”Tiedän, tiedän. Syyttäkää Tessaa. Hän hääri kimpussani ihan liian kauan. Luulin, että tukehtuisin niihin aineisiin, joita hän hiuksiini suihkutteli. Mutta eipä silti, minä pääsin vähällä. Katsokaa Lilyn hiuksia.”
Peili heilahti niin, että hetkeen ei kuulunut muuta kuin Lilyn vastusteluja toisesta päästä. Pian peiliin ilmaantui kasa kauniisti koottuja punaisia hiuksia, jotka taipuivat monimutkaisille kiehkuroille.
”Tessalta ei mennyt tuohon kuin pari minuuttia”, kuului Noran ääni. ”Hän on ihan elementissään täällä.”
”Ottakaa paljon kuvia”, Emily huikkasi peilille, kun Siriuksen kasvot jälleen ilmaantuivat näkyviin. Sirius aikoi sanoa jotain, muttei ehtinyt, kun peilistä kuului kirkkaana Tessan ääni.
”Mitä ihmettä te oikein teette? Meidän pitäisi olla jo alhaalla”, nainen valitti.
”Pakko mennä”, Sirius irvisti peiliin. ”Meillä on nyt joku tervetuliaispäivällinen, mutta puhutaan sen jälkeen, okei?”
”Sirius, pistä se kapistus pois”, Tessan huuto kuului jälleen. ”Ranska ja Italia menivät jo. Minä haluan tehdä vaikuttavan sisääntulon!”
”Nähdään”, Sirius huikkasi ennen kuin peili pimeni.

Nora tarkasteli itseään hissin peilistä. Hiukset näyttivät tajuttoman oudoilta, vaikka ne olivatkin ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin, nyt vain tarkasti aseteltuna. He olivat väitelleet Tessan kanssa kymmenen minuuttia, joka sekin oli Tessan mielestä ollut turhaa ajan kulutusta, vaatteista. Niistä Nora ei ollut joustanut. Hän ei varmasti pistäisi mekkoa päälleen, saati sitten korkokenkiä, kuten Lilyllä oli. Lily näytti mahtavalta keveässä nurmikonvirheässä mekossa ja vaaleissa nyörikengissään. Sama vihreänsävy toistui Lilyn hiuskoristeissa ja kaulakorussa, jonka Tessa oli kaivanut laukustaan: siitä, johon ei antanut heidän muiden koskea. Nora oli saanut taisteltua itselleen farkut, vaikka Tessa oli kyllä pitänyt huolen siitä, että ne olivat mahdollisimman istuvat ja tyylikkäät. Samoin kengät olivat yksinkertaiset tossut, vaikka Tessa olisi halunnut kauniit sandaalit. Nora oli ylpeä, että oli saanut pidettyä oman päänsä. Paidan kanssa hän oli joustanut sen verran, että oli suostunut pukeutumaan kimaltavan mustaan toppiin, joka oli hieman liian hieno Noran makuun, mutta näytti tyydyttyvän Tessaa.
”Nyt sinun hiuksesi eivät kilju vastaan, vaan ovat vain mielenkiintoinen yksityiskohta”, Tessa oli nyökkäillyt hyväksyvästi.
Siriuksen kanssa Tessa oli jatkanut Noran tummaa linjaa ja oli puetuttanut pojan mustaan kauluspaitaan ja rentoihin housuihin, jotka kuitenkaan eivät näyttäneet viehättävän Siriusta. He kaikki olivat äärettömän paljon tavallista säkenöivämpiä, jopa Sirius, mutta Tessa tietysti loisti valopilkkuna heidänkin joukossaan. Kukaan heistä kolmesta, saati koko koulusta, ei ollut koskaan nähnyt Tessaa niin laittautuneena. Vaikka Tessa tietysti oli aina pitänyt tiukkaa linjaa pukeutumisen ja meikkauksensa kanssa, ei nainen koskaan ollut panostanut niin valtavasti koulussa. Nyt nainen oli kuin toinen ihminen. Hiukset olivat kiiltävät ja kihartuivat kauniisti olkapäille. Hiukset näyttivät siltä kuin niiden laittamiseen ei olisi käytetty tuskin yhtään aikaa, mutta todellisuudessa Tessa oli seissyt peilin edessä liki puoli tuntia kihartamassa ja asettelemassa niitä. Itselleen nainen oli valinnut ilmavan syvänsinisen silkkimekon, joka leijaili naisen kävellessä niin, että naisen raskautta tuskin havaitsi – tai ainakaan kukaan ei siihen kiinnittäisi ensimmäiseksi huomiota. Jalkaansa Tessa oli vetänyt järjettömän korkeat korkokengät. Noralle tuli paha olo pelkästään kenkien katsomisesta, ja hän ennusti, että Tessa kaatuisi parin ensimmäisen askeleen jälkeen. Toisin kävi. Tessa kiirehti kengissään viimeistelemään oman meikkinsä ennen kuin hätisti heidän matkaan.
”Muistakaa pitää selkä suorana, kävellä suoraan ja hymyillä”, Tessa opasti, kun hissi kilahti ala-aulan merkiksi. ”Lupaan, että saatte kärsiä, jos ette edusta tiimiä asiaankuuluvalla tavalla.”
Tessa suoristi ryhtinsä, ja naisen kasvoille syttyi hymy, jollaista kirkkaampaa oli vaikea etsiä. Hissin ovet avautuivat autioon aulaan. Tessa kopisteli kengillään edeltä kohti ruokasalia, josta kuului iloinen pulppuava puheensorina.
”Sirius, yritätkö sinä edes?” Tessa mutisi suupielestään, kun näki Siriuksen tallustelevan jäljessään ryhdittömänä. ”Kuvittele, että yrität iskeä jokaisen huoneessa olijan.”
”Minulla on jo tyttöystävä”, Sirius murahti vastaukseksi ja osoitti Noraa, joka koikkelehti Lilyn vierellä. Tessa pyöritteli silmiään.
”Tuomaristo on täällä”, nainen supatti. ”Ja valintoihin voi aina vaikuttaa.”
Siriuksen kasvoilla lennähti kiusoittelevan itsetietoinen hymy.
”Olisit heti sanonut”, poika mutisi. Tessa naurahti ja pysähtyi ruokasalin ovensuuhun tehostaakseen sisääntuloaan. Huone oli täynnä ihmisiä, jotka tuijottivat uusia tulijoita. Sirius iski silmää lähimpään pöytään ja antoi Tessalle lisää sädehtimisen aihetta. Nora tarkkaili tilannetta taustalta halukkaana katoamaan paikalta. Hän ei pitänyt saamastaan huomiosta vaan piilotteli Siriuksen takana antaen muiden loistaa. Huone oli avara ja valoisa. Se oli täytetty viidellä pyöreällä pöydällä, joiden ääressä tuskin oli enää tyhjiä paikkoja.
”Hmm, tuolla on meidän pöytämme”, Tessa osoitti pöytää kaukana huoneen oikeassa laidassa. ”Osaako joku puhua ranskaa?”
”Ovatko nuo ranskalaisia?” Lily kysyi tarkkaillen pöydän muita ruokailijoita. Lily oli kuvitellut, että se olisivat ylipukeutuneita, mutta ranskalaisten röyhelöt menivät vielä pidemmälle ja onnistuivat olemaan vieläpä kohtalaisen tyylikkäitäkin samalla. Pöydässä istui kahden pojan ja tytön seurassa vanhempi mies. Ei liian vanha Tessalle, selvästi, koska nainen lähestyi pöytää flirttailevasti hymyillen.
”Bonjour”, Tessa tervehti miestä. ”Öhm, parlez-vous anglais?”
Vanhempi mies hymyili ystävällisesti.
”Oui. Oletteko Tylypahkasta?”
Tessa veti itselleen tuolin miehen viereen.
”Ehdottomasti. Tessa Dawson, Tylypahkan vastaava opettaja ja tässä on tiimini”, Tessa ojensi kätensä miehelle ja huitaisi toisella Siriukseen ja tyttöihin päin.
”Marcel Profond”, mies puristi Tessan kättä. ”Ja minun… ryhmäni: Brigitte, Pierre ja André.”
”Sirius, Lily ja Nora”, Tessa viittoili kolmikkoon. ”Olen ymmärtänyt, että olemme kerrosnaapureita. Kerros yhdeksän?”
”Oui”, mies innostui. Nora pyöritteli silmiään Lilylle. Tessa oli pääsemässä vauhtiin. Sirius veti Lilylle ja Noralle tuolit. Lily istui alas leveäkasvoisen pojan viereen, jolla oli pähkinäisen ruskea iho ja vaaleat hiukset, jotka peittivät päätä lyhyinä säkkäröinä. Poika näytti hieman omituiselta, mutta hymyili Lilylle ystävällisesti.
”Pierre”, poika ilmoitti.
”Lily”, Lily kertoi.
”Kaunis”, poika jatkoi.
”Kiitos”, Lily sanoi tietämättä, tarkoittiko poika hänen nimeään vai ulkonäköään.
”Sirius”, Sirius nojautui Lilyn yli, ja pojan silmissä välähti vaarallisesti. ”Ja näpit irti hänestä, hän seurustelee parhaan ystäväni kanssa.”
Poika Pierren toisella puolella puhkesi nauramaan, kun taas Pierre näytti hölmistyneeltä.
”Hän ei ymmärrä. Hän osaa vain pari sanaa englantia”, naurava poika sanoi. ”Mutta kiitos tiedosta, silti.” Poika kääntyi sanomaan jotain ystävälleen. Pierren hymy sammui, ja hän vilkaisi alistuneena Lilyä. Lily hymyili pahoittelevana.
”Minä olen André”, André kertoi ja ojensi kätensä ensin Siriukselle, sitten Lilylle. Noralle poika tyytyi vain nyökkäämään, koska ei viitsinyt kurkotella pöydän yli kättelemään tyttöä. Nora nyökkäsi takaisin ja jäi tuijottelemaan pojan tummiin silmiin. Siriuksen silmät kapenivat viiruiksi, eikä poika näyttänyt pitävän Noran katseesta. André hymyili Noralle vinosti eikä näyttänyt välittävät Siriuksen tuhahteluista, vaikka varmasti ne kuulikin.
”Pierre”, Pierre kertoi kurottautuessaan katsomaan Noraa. Nora käänsi katseensa Andrésta ja hymyili epävarmasti.
”Nora”, tyttö kertoi.
”Kaunis”, Pierre hymyili. Sirius kurotti itsensä Pierren ja Noran väliin.
”Hei, lopeta tuo! Hän on minun tyttöystäväni. Ainakin melkein”, poika ärähti. André käänsi hymyillen sanat ystävälleen. Pierren pettymys oli entistä suurempi. Poika sanoi jotain Andrélle ja Brigittelle. Brigitte nauroi laimeasti, André hymyili nuivasti.
Yhdessä etummaisista pöydistä keski-ikäinen nainen tiukassa jakkupuvussa nousi ylös. Tessa irtautui intensiivisestä keskustelusta Marcel Profondin kanssa ja nojautui englantilaiskolmikkoa kohti.
”Tuo on yksi päätuomareista. Selät suorassa nyt ja hymyilkää, kun hän mainitsee meidät”, Tessa muistutti kuiskaten ja suoristautui sitten täyteen pituuteensa tuolilla ja otti kasvoilleen kiinnostuneen, kuuntelevan ilmeen.
”Tervetuloa Lontooseen, hotelli Cosmoon ja kansainvälisen elokuvakilpailun palkintojenjakotilaisuuden tervetuliaispäivällisille”, nainen kertoi teräksisellä äänellä. ”Minun nimeni on Carnella Woodruff.”
Lily vilkaisi sivusilmällä Pierreä ja näki pojan napsauttavan pyöreää kapistusta kädessään. Lily arveli sen olevan jonkinlainen käännöslaite. Hän ei kuitenkaan ehtinyt miettiä asiaa, koska madame Woodruff oli innokas jatkamaan puhettaan.
”Olette kaikki enemmänkin kuin vain sydämellisesti tervetulleita tänne. Seuraavat päivät tulevat olemaan mahtavia ja toivon koko kilpailulautakunnan puolesta, että tulette viihtymään vaatimattomissa tiloissamme täällä Lontoossa.”
Huoneesta kuului hyväntahtoista mutinaa. Tilat Cosmossa eivät olleet millään tapaa vaatimattomat.
”Tämän illan tarkoitus on saada teidät tuntemaan olonne kotoisaksi ja mukavaksi. Toivon, että ehditte illan mittaan tutustumaan toisiinne, koska tämän kilpailun perimmäisenä tarkoituksena on kansainvälisen yhteistyön parantaminen koulujen välillä”, madame Woodruff puhui jotenkin etäisellä äänellä puhettaan läpi. ”Tutustumista edistääkseni esittelen kaikki läsnäolijat aloittaen arvovaltaisesta kilpailulautakunnasta”, madame viittilöi pöydässään istuviin ihmisiin. ”Saanko esitellä Hugh Howard, taikaministeriön kansainvälisen taikayhteistyön linjan johtava ministeri.”
Yleisö, kaikki paitsi Tessa, taputtivat kohteliaasti. Tessa irvisti miehelle ilkeästi unohtaen hetkeksi, että piti näyttää kauniilta ja ilme piti pitää kurissa.
”Sen lisäksi mukanamme on opiskelijaharjoittelija, Derek Sheldon.”
Lisää taputuksia ja vielä ilkeämpiä irvistelyjä Tessan puolelta. Nuori omahyväisen näköinen mies nosti laiskasti kätensä ylös.
”Sekä tietysti tuomaristomme, jolla on ollut suuri kunnia nauttia mahtavista elokuvistanne: Justin Starr, ensimmäisen luokan ulkomaan kirjeenvaihtaja.”
Nuori, kaljuuntuva mies vilkutti pirteästi pöydästään.
”Emiliana Calogero, jästielokuvien suuri ihailija ja harrastaja ja velhojen jästi-ihailuliiton puheenjohtaja.”
Pikkuruinen tummakutrinen nainen nousi ylös, muttei ollut silti paljon pidempi kuin oli istualtaan, ja heilautti molempia käsiään.
”Tracy de la Rosa, taikaopetusviraston pääjohtaja sekä Damian Björk, taikahistorioitsija”, madame esitteli kaksi viimeistä pöydässä istuvaa henkilöä. Kohteliaat taputukset haipuivat pikku hiljaa kuulumattomiin. Madame suoristi ryhtiään ja jatkoi puhettaan kuuluvalla äänellä. Tessa kääntyi pikaisesti tiiminsä puoleen.
”Hän esittelee meidät ensin. Olkaa valmiit ja seuratkaa minua!” Tessa sihisi pikapikaa.
”Ensimmäiseksi: Tylypahkan noitien ja velhojen koulu Britanniasta” madame kuulutti ja viittasi heihin päin. Tessa ponnahti ylös ja hymyili sädehtivästi ensin madame Woodruffille sitten muille huoneessa olijoille. Sirius, Lily ja Nora nousivat myös ja hymyilivät, koska Tessa näytti sitä vaativan, mutta eivät heilutelleet käsiään, kuten Tessa teki. Lily näki uteliaiden katseiden viistävän itseään, Noraa ja Siriusta.
”Uluru-lurun velhokoulu Australiasta”, madame Woodruff jatkoi, kun Tessa näytti nauttivat esiintymisestä aivan liikaa. Nora oli tuskin ehtinyt istuutua taas, kun kuuli madamen sanat ja taputti innoissaan. Australian porukka katsoi Noraa hieman oudoksuen. Nora väläytti säteilevän hymyn ja vilkutti porukalle. Australian jälkeen esiteltiin Brasilian koulu, Campo Barcelos, Italian velhokoulu, Sisiliano, sekä Japanin koulu Fuji-vuoren Negoshakima.
Aivan viimeisenä oli vuorossa Glåssen, jonka porukka koostui kolmesta vaaleasta pojasta, joista kaksi oli hintelää luikkua ja kolmas roteva viikinkiä muistuttava tankki. Glåssenin opettajavastaava oli myös vaalea, tosin poikiin verrattuna tummempi. Nainen oli lyhyenläntä ja piti korkeita korkoja, miltei yhtä korkeita kuin Tessakin, lisätäkseen pituuttaan.
”Toivotan teille kaikille oikein hyvää iltaa”, madame lisäsi lopuksi. ”Ruuan jälkeen salissa voi nauttia vapaasti virvokkeista ja pitää hauskaa.” Madame viittasi oviin, jotka aukenivat ranskalaisten takana. ”Nyt oikein hyvää iltaa minun puolestani.”
Madame istuutui, ja samalla pöytiin ilmestyi niin valtavasti ruokaa, että heikompi pöytä olisi sortunut sen painosta. Tessa jatkoi juttua siitä, mihin oli monsieur Profondin kanssa jäänyt, ja Nora ja Sirius syventyivät virittelemään keskustelua vastahakoisen Brigitten kanssa. Lily istui hetken typeränä paikoillaan, kunnes André kumartui häntä kohti.
”Onko sinulla oikeasti poikaystävä vai oliko se vain keino saada Pierreltä turhat toiveet pois?” poika kysyi kiinnostuneena ottaessaan varovasti ruokaa lautaselleen. Pierre katseli Lilyä yhtä odottavana kuin Andrékin, ja Lilystä alkoi melkein tuntua, että poika ymmärsi sittenkin englantia paremmin kuin oli antanut ymmärtää.
”Minä, tuota, minun… James on…”, Lily takelteli hetken. ”Kyllä, minulla on poikaystävä.” Se tuli jotenkin helposti ulos alkutakeltelujen jälkeen. Poikaystävä, sehän James oli. Poikaystävä. Lily vilkaisi nopeasti Noraa, joka oli antautunut kiihkeään – yksipuoliseen – keskusteluun Brigitten kanssa: Brigitten osana oli tuijottaa Siriusta, kun Nora selitti Tylypahkan parhaista puolista. Ei hänen tarvinnut puhua Noran kanssa, asia oli jo päivänselvä. James, poikaystävä ja suhteen virallistaminen sopivat yhteen lauseeseen äärettömän hyvin. Joku satunnainen ranskalaispoikakin tiesi jo heistä. Mikseivät muutkin voisi tietää?
”Sirius, onko sinulla vielä se peilijuttu, jolla puhuit Jamesille?” Lily kääntyi kysymään Siriukselta. Siriuksen katse ponnahti hämmentyneenä lautasliinoista.
”Tietysti. Miksi kysyt?” poika tahtoi tietää.
”Voinko minä puhua Jamesille? Nyt?” Lily hoputti. Siriuksen silmät kapenivat viiruiksi samalla, kun poika kaivoi peiliä taskustaan.
”En tiedä yhtään, mitä oikein ajat takaa, mutta ehkä se kuullaan vielä”, Sirius mutisi. ”Sarvihaara. Olisi vähän asiaa”, poika kääntyi sanomaan peilille. Lily katseli, kuinka peili oli pitkään mustana ja täyttyi sitten yhtäkkiä Jamesin kasvoilla. Poika näytti hieman huolestuneelta.
”Mitä nyt?”
”Jääprinsessa tahtoo puhua kanssasi”, Sirius irvisti ja ojensi peilin Lilylle. Lily yritti pitää peilin mahdollisimman piilossa Pierreltä ja Andrélta, jotka katselivat kiinnostuneina.
”Lily? Onko jotain tapahtunut?” Jamesin ääni sekä ilme olivat edelleen lievästi huolestuneet. Lily hymyili hiukkasen ja nyökäytti päätään.
”On”, hän vastasi matalalla äänellä, jottei vieressä kuunteleva André olisi kuullut aivan kaikkea. Siriuksen kuuntelemista sen sijaan ei voinut mitenkään estää. Pojalla oli niin hyvä kuulo, ettei olisi auttanut, vaikka Lily olisi kuiskannut hiiren hiljaa.
”Minä kerroin juuri yhdelle ranskalaiselle, että sinä olet poikaystäväni”, Lily sanoi ja jatkoi, kun James oli keskeyttämässä hänet. ”Ja voin kertoa sen muillekin, en välitä. Ihan sama, vaikka kaikki saisivat tietää, että sinä olet vihdoin voittanut – jollain ihmeen keinolla – minut ja sanotaanko vaikka, että puoli valtakuntaa.”
James näytti peilissä tyrmistyneeltä. Poika oli hiljaa pitkän sekunnin.
”Tuota, mitä?” poika kysyi sitten epävarmana. ”Onko tämä joku Anturajalan typerä pila? Koska se ei ole kovin hauska.”
”Se ei taida olla pilaa, Sarvihaara”, Sirius kumartui sanomaan peilille. Jamesin ilme muuttui pohtivaksi ja sitten kirkastui jälleen.
”Oletko tosissasi?” poika kysyi typerästi.
”Mikä vekotin tuo on?” André tahtoi tietää samalla. Pierrekin kumartui kohti ja kysyi jotain ranskaksi. Lily huiskautti kättään pojille ja keskittyi hymyilemään
”Minä haluan olla tyttöystäväsi”, Lily hymyili. ”Jos vain haluat, että olen.”
James näytti pöllämystyneeltä ja hymyili niin autuaana, ettei hetkeen tajunnut vastata.
”Tietysti”, poika sopersi”, tietysti haluan. Voi hyvä Merlin.” James nauroi epävarmasti. ”Olen ihan varma, että näen unta. Hei, Alyssa, nipistä minua.”
”Onko Alyssa siellä?” Lilyn silmät tummuivat. James ei huomannut mitään vaan älähti kivusta, kun Alyssa ilmeisesti totteli pojan käskyä.
”Hei, Alyssa, Lily ja minä seurustelemme”, James infosi välittämättä Lilyn kysymyksestä. Lilyn oli pakko hymyillä. Oli Alyssalle ihan oikein kuulla se ensimmäisten joukossa.
”Nähdään lauantaina. Okei?” Lily kysyi.
”Varmasti”, James virnisti. ”Minä tulen teitä vastaan.”

”Minä en voi uskoa tätä”, James mutisi laittaessaan peiliään takaisin taskuunsa.
”En minäkään”, Alyssa mutisi, mutta eri syystä kuin James. Tyttö ei ollut ollenkaan niin innostunut Lilyn ja Jamesin seurustelusta. Oli ollut äärettömän terävä veto Lilyltä vetää tällainen kortti kehiin juuri nyt, kun James oli miltei yksin Tylypahkassa ilman ystäviään yhdessä Alyssan kanssa. Alyssa puri huultaan ennen kuin kehitteli hymyn kasvoilleen. Lily ei voittaisi tätä kilpailua, ei varmasti voittaisi. Nyt vain olisi pelattava panokset hieman ennen aikojaan. Mutta hän olisi valmis. Hän oli puhunut vanhempiensa kanssa, ja nämä olivat vihdoin lämmenneet ajatukselle.
”James, minulla on asiaa sinulle”, Alyssa sanoi silmiään räpytellen ja yritti olla välittämättä Peteristä, joka valvoi tarkkaavaisena vieressä omalla sängyllään. ”Voidaanko puhua rauhassa jossain?”
”Ei nyt”, James pudisti päätään huomaamatta vetoavaa katsetta Alyssan kasvoilla. ”Minun täytyy löytää Emmy ja Kuutamo.”
Alyssan mielestä Peter näytti kielletyn voitokkaalta. Poika tuhahti hänelle merkitsevän alentuvasti. Alyssa oli kiehahtaa kiukusta. Peter oli ehdottoman ärsyttävä, sietäisi roskakoriin koko poika.
”Oo, James, odota!” Peter huudahti, kun James oli lähtemässä ulos huoneesta. ”Tajusin juuri jotain…”, pojan ääni hiipui kuulumattomiin. ”Minä hävisin vedon Kuutamon kanssa. Voi helvetti, en tahtoisi olla Lontoossa, kun Anturajalka tajuaa asian. Mitä luulet, suostuisikohan Kuutamo hyvin halpaan Tylyahon reissuun?”
Alyssa tuhahti ärsyyntyneenä ja käänsi Peterille selkänsä nousten hänkin ylös paikaltaan.
”Minä tulen mukaasi”, Alyssa kertoi Jamesille, vaikka poika tuskin kuunteli häntä. James oli rynnännyt jo puoleen väliin portaita. Alyssa kääntyi Peterin puoleen.
”Sinä jäät yksin. Hän on jo valitsemassa minut”, tyttö kertoi voitonriemuisena. Peter naurahti epäuskoisena.
”Sarvihaara ja Lily seurustelevat. He ovat täydellisiä toisilleen. Sarvihaara on ollut ihastunut Lilyyn jo vaikka kuinka monta vuotta. Mitä kohtaa sinä et ymmärrä?” Peter kysyi lievästi turhautuneena. Alyssa nakkeli niskojaan.
”Hän valitsee minut”, tyttö väitti itsepintaisesti.
”Sinä olet sairas”, kertoi Peter vastaukseksi. ”Se ei tule auttamaan sinua. Etkö tajua? James. Ja. Lily. Seurustelevat!”
Alyssa ei joko todellakaan tajunnut tai sitten tyttö ei vain ymmärtänyt.
”Minä olen aina saanut sen, minkä haluan”, tyttö kertoi tyynesti. ”Minä saan hänetkin.”

”Emily? Em?” James huhuili kohteliaasti ennen kuin avasi tarvehuoneen oven. Hän tiesi, että huhuileminen oli parasta. Liian monta kertaa hän oli nähnyt sellaista, mitä ei olisi milloinkaan halunnut nähdä ottaen huomioon, että Emily oli hänen serkkunsa ja Remus yksi hänen parhaista ystävistään.
Emily istui tarvehuoneen sohvalla huoneessa, joka oli Remuksen ja Emilyn vakiohuone. Remus istui lattialla ja oikoi paitaansa. James huokaisi helpotuksesta, että oli muistanut huhuilla. Muuten traumakokoelma olisi kasvanut jälleen yhdellä epämiellyttävällä kokemuksella.
”Lily ja minä”, James hymyili kaksikolle. ”Se on virallista nyt.”
Remus, joka oli näyttänyt hieman närkästyneeltä keskeytyksestä, näytti äkkiä voitonriemuiselta. ”Oli jo aikakin. Mitä Pete sanoi?”
”Kysyi, tahtoisitko tehdä Tylyahon reissustasi hyvin halvan”, James irvisti. ”Anturajalkakaan tuskin on kovin innoissaan. Tosin luotan siihen, että Nora pitää hänet kiireisenä, jottei hän pilaa koko matkaa.”
Remus nauroi hyväntahtoisesti.
”Oikein hänelle hävitä kerrankin”, poika päätti ja nousi sohvalle istumaan Emilyn viereen.
”Tietääkö Alyssa?” Emily kysyi, kun James sulki oven jäljessään ja tuli lähemmäs. James istui paikalle, josta Remus oli vain hetkeä aiemmin noussut. Hän nyökkäsi Emilyn kysymykseen.
”Miten niin?” James kysyi. Emily puuskahti osoittaen, että asian olisi pitänyt olla itsestäänselvyys. James aisti serkkunsa ärtymyksen ja liukui varmuuden vuoksi hieman kauemmas tytöstä, vaikka tiesikin, että kaikista maailman ihmisistä Emily oli yksi viimeisiä, joiden odotti käyttävän väkivaltaa.
”Älä viitsi, kaikki tietävät, että hän on ihastunut sinuun”, tyttö sanoi vaaraa tihkuvalla äänellä. James vetäytyi vielä hieman kauemmaksi ja ihmetteli, miten Remus pystyi istumaan Emilyn vieressä niin rennon näköisenä. Jos hän ei olisi täysin sekaisin Lilystä sinä hetkenä, hän olisi jo rynnännyt vähintäänkin karkuun. Emily oli parempi pitää ystävänä kuin vihollisena. Tyttö ei vaikuttanut vaaralliselta, mutta James tiesi, että ulkonäkö petti hyvin useasti. Kun he olivat olleet pieniä, Emily oli erään kerran kironnut hänen lempinalleltaan korvat irti, kun oli vimmastunut hänelle. Tietysti tyttö oli ollut äärettömän pahoillaan rauhoituttuaan, mutta tapahtunut oli opettanut Jamesille, ettei Emilyä kannattanut aliarvioida. Tyttö osasi kyllä pitää puolensa, kunhan vaan kiihtyi tarpeeksi.
”Alyssako?” James puhkesi nauramaan. ”Alyssa? Et voi olla tosissasi. Alyssa?”
”Tietysti Alyssa. Siksi hän vihaa Lilyä.” Emily heilautti käsiään kärsimättömänä.
”Vihaa Lilyä?” James hämmästyi.
”Kuinka sokea sinä oikein olet?” Emily hermostui. Remus laski kätensä tytön kädelle kuin rauhoitellakseen tätä. Emily nojautui takaisin nojaamaan sohvan selkänojaa vasten. Tyttö sulki hetkeksi silmänsä, avasi ne sitten taas ja katsoi Jamesia.
”Hän ei ikinä puhu Lilylle mitään, ellei ole aivan pakko. Hän järjesti jouluna niin, että Lily tuntisi olonsa mahdollisimman ulkopuoliseksi. Hän on äärettömän läpinäkyvä, mutta muita kohtaan kuitenkin niin ihana, että hänestä on mahdotonta olla pitämättä”, Emily kertoi tasaisella äänellä, vaikka äänestä oli kuultavissa, että tyttö oli äärettömän turhautunut serkkuunsa juuri sillä hetkellä. James pudisteli yhä päätään.
”Ei, ei Alyssa tekisi mitään sellaista”, poika kielsi. Ääni oli niin ehdoton, että James näki, miten Emilyn ärsyyntyminen häneen kasvoi, vaikka tyttö yritti pitää sen kurissa.
”Äh, avaa jo silmäsi. Hän on pikku enkeli, kun on kanssasi, mutta et ehkä pitäisi hänestä ihan yhtä paljon, jos tietäisit, mitä hän tekee Lilylle”, Emily ärähti. Remus silitti tyttöystävänsä käsivartta hiljakseen.
”Sinä tiedät, että Emmy yrittää pitää kaikista tasapuolisesti ja olla oikeudenmukainen”, Remus sanoi Jamesille, joka pyöritteli yhä päätään. ”Hän vain yrittää saada sinut näkemään laajemmin, näkemään koko totuuden. Ettet sitten ihmettele, jos Lily ei innostu siitä, että Alyssa pörrää jatkuvasti ympärilläsi.”
”Hän vihaa sitä”, Emily huomautti.
”Lily ei ole sanonut minulle mitään”, James yritti sanoa väliin. Emily nauroi epäuskoisen kuuloisena.
”Tietenkään hän ei ole”, tyttö ärähti. ”Ei se ole Lilyn tapaista.”

”James on sokea!” Emily älähti, kun tarvehuoneen ovi oli sulkeutunut pojan jäljessä. James ei ollut viihtynyt heidän seurassaan kovin pitkään Emily paljastuksen jälkeen. Emily tiesi, että James vetäytyi jonnekin rauhaan miettimään hänen sanojaan. Toivottavasti ainakin, sillä Jamesin oli aika tajuta Alyssan todellinen luonne.
”Lily on minun ystäväni, tietysti minä olen hänen puolellaan”, Emily ärisi, vaikka tiesi, että Remus olisi halunnut tehdä jotain aivan muuta kuin puida tällaisia asioita. Poika kuitenkin silitteli yhä hänen kättään rauhoittavasti ja antoi hänen tuuletella tunteitaan.
”Sinun ei tarvitse puolustella käytöstäsi minulle”, Remus hymyili. ”Minä tunnen sinut. Tiedän, että tahdot olla reilu, mutta Alyssa ylittää rajoja jo ihan liikaa. Tietysti olet Lilyn puolella.”
”Se minua tässä eniten ärsyttää, etten millään voi vihata häntä, vaikka hän on niin kamala Lilyä kohtaan”, Emily huokaisi. ”Hänessä on jotain, mikä saa minut pitämään hänestä äärettömän paljon.”
Remus kohautti olkiaan.
”Hänellä on se tietty piirre, jota ei voi olla vihaamatta”, poika tuumasi kierähtäessään selälleen sohvalle. ”Mitä luulet: kauanko jaksat vielä puhua Alyssasta?” pojan ääni oli ilkikurinen, vihjaileva. Emily tuhahti ja yritti peittää nauruaan. Remus risti kätensä päänsä alle ja katseli pää kallellaan Emilyä, joka istui jäykkänä sohvan laidalla.
”Äh, hyvä on, voitit!” tyttö tunnusti kellahtaessaan kyljelleen Remuksen vierelle. ”Mihin me jäätiin ennen kuin James tuli tänne heilumaan?”
Remus vapautti toisen käden päänsä alta ja veti sillä Emilyä lähemmäs itseään.
”Olisiko suurin piirtein tähän”, poika mutisi suudellessaan tyttöä. Emily antoi vartalonsa rentoutua ja painautui lähemmäs poikaa.
”Kuulostaa tutulta”, tyttö hymyili Remuksen huulia vasten.

Alyssa oli ehtinyt kadottaa Jamesin riidellessään Peterin kanssa, mutta se ei tyttöä paljon haitannut. Hän ehtisi puhua Jamesin kanssa huomenna Tylyahossa. Silloin hän kertoisi Jamesille kaiken. Voittaisi, eikä Lilyllä olisi enää mitään sanottavaa asiaan. Alyssa hymyili miltei omahyväisesti kävellessään kohti pöllölää lähettämään vielä viimeistä kirjettä äidille. Hän oli aina saanut sen, minkä halusi, saanut sanoa viimeisen sanan. Kukaan – ei edes Peter, vaikka poika niin kovasti yrittikin – pystyisi estämään häntä saamasta haluamaansa. Kaikki oli täydellistä. Lily oli kuin pyynnöstä lähtenyt Lontooseen. Ja lähtenyt vielä yhdessä Siriuksen kanssa, joten James olisi suojaton, vapaata riistaa. Tilaisuus oli kuin tehty hänelle. Vain Emily aiheutti pieniä ongelmia. Alyssa tiesi, että tyttö tunnistaisi hänet minä hetkenä hyvänsä. Emily aavisteli jo nyt jotain, mutta ei vain saanut mieleensä, missä oli nähnyt hänet ennen. No, periaatteessa, eihän Emily koskaan ollut nähnyt häntä, mutta piirteet olivat kuitenkin tutut.
”Hei, Alyssa!”
Alyssa käännähti katsomaan portaissa kulkevaa hahmoa.
”Ai, sinä”, tyttö tuhahti välinpitämättömänä. Gabrielle juoksi ylimmät askelmat ylös ja käveli hänen vierelleen.
”Oletko menossa jonnekin?” Gabrielle kysyi keskustelusävyyn. Alyssa manaili huonoa tuuriaan. Yleensä Gabrielle tuskin koskaan puhui hänelle. Tietysti tyttö oli juttutuulella juuri nyt, kun Alyssa olisi mieluiten ollut yksin ja miettinyt tulevia tekojaan.
”Pöllölään”, Alyssa nyökkäsi ja pakotti itsensä kohteliaaksi. Hänellä ei ollut mitään syytä olla pitämättä Gabriellesta. Tyttö oli ihan kiva, ehkä vähän liian hiljainen, mutta silti ei mitenkään inhottavaa tyyppiä, kuten Lily.
Gabrielle nyökkäsi innoissaan.
”Minäkin olin juuri menossa sinne”, tyttö ilmoitti. ”Voidaan mennä yhtä matkaa.”
Alyssa hurrasi laimeasti päänsä sisällä. Miten mukavaa!
Gabrielle pohti jutustelusävyyn, miten Tylypahkan delegaatiolla mahtoi mennä Lontoossa. Vaikka Alyssaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, miten Lilyllä meni, hän antoi Gabriellen puhua. Puhe meni toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, ja siksi Alyssa ei heti tajunnutkaan, että Gabrielle oli lopettanut puhumisen.
”Mitä nyt?” hän kysyi miettien kiivaasti, oliko Gabrielle kysynyt jotain, johon hänen odotettiin vastaavan.
”E… ei mitään. Luulin vain, että näin jotain”, Gabrielle soperteli. ”Kuule, tuota, muistinkin juuri, että minun piti käydä, tuota, alhaalla. Katsomassa, tuota, Romeota. Haittaako, jos menen?”
Alyssa pudisti päätään. Hän näki valheen Gabriellen kasvoilta, mutta häntä ei todellakaan kiinnostanut tytön valheet juuri nyt. Hänellä oli omiakin mietittävänä.

Gabrielle juoksi käytävää pitkin niin kovaa kuin jaloistaan pääsi. Hän oli nähnyt jotain. Ja hän oli varma siitä. Romeo oli näyttänyt hänelle kuvia joskus kauan sitten: kuvia perheestään, lapsuudestaan. Kuvien joukossa oli yksi kuva, jonka Romeo oli äkkiä repinyt pois. Poika oli ollut nopea, mutta Gabrielle oli silti nähnyt sen, mitä Romeo ei olisi tahtonut hänen näkevän. Hän oli nähnyt kuvan pojan isästä. Isästä, joka oli kauan sitten häipynyt perheensä luota. Jättänyt Romeon äidin yksin kahden lapsen kanssa.
Gabrielle tiesi täsmälleen, mistä löytäisi Romeon siihen aikaan. Roxylle oli jälleen noussut kuume, ja Romeo luonnollisesti valvoi sisarensa vierellä. Romeo oli entistä huolissaan sisarestaan. Ennen Roxyn kuume ei ollut heittelehtinyt tällä tavoin, mutta tämän vuoden aikana tyttö oli alkanut sairastella yhä enemmän. Ei ihme, että Romeo alkoi sekoilla. Poika tuskin teki enää läksyjään ja ollessaan Gabriellenkin kanssa poika vain urahteli ja vaikutti poissaolevalta.
Gabrielle ei välittänyt matamista, joka motkotti periaatteen vuoksi käytöstavoista hetkisen ennen kuin palasi kopperoonsa. Gabrielle käveli ripein askelin Romeon luokse. Poika istui Roxyn sängyn laidalla eikä uskaltanut edes pitää sisartaan kädestä kiinni, ettei olisi lämmittänyt tyttöä turhaan. Roxy makasi jäällä täytetyn peiton alla ja hikoili runsaasti.
”Pahin on jo ohi”, Romeo huokaisi hänelle hiljaa. ”Se oli taas melkein yhtä paha kuin edellinen.”
Pojan ääni kuulosti voipuneelta, ja Gabrielle tiesi heikompi poika olisi jo murtunut.
”Onko sinulla aikaa puhua? Ihan hetki vain? Muutama sekunti?”
Ehkä se oli hänen äänensä, ehkä se oli jokin muu, joka kiinnitti Romeon huomion. Poika nousi säyseästi ylös paikaltaan ja laahusti muutaman metrin syrjemmälle niin, ettei Roxy voisi kuulla, vaikka olisikin ollut tajuissaan.
Gabrielle tuijotti hetken poikaystäväänsä.
”Minä en ole hullu”, hän vannotti ensin, koska hulluksi Romeo häntä luulisi, kun kuulisi tämän. Romeo oli sanonut, että hänen isänsä oli mitä luultavimmin jo kuollut, koska hänestä ei ollut kuultu pitkään aikaan.
”Kerro”, poika kehotti tyynesti.
”Minä näin sinun isäsi äsken. Hän on täällä”, Gabrielle henkäisi ja odotti Romeon katsovan häntä oudosti. Poika ei sitä tehnyt. Poika vain katsoi – ilmeettömästi.
”Tiedän.”

(JATKUU)

Poissa Delia

  • Sieluton
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • In This Madness
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 22.5.09
« Vastaus #141 : Kesäkuu 11, 2009, 12:51:19 »
(JATKUU, huu, en uskonut, että minulle ikinä kävisi näin. Tämä on jotain, mitä vain ne arvostetuimmat ficcarit ovat saaneet aikaan)


Lily keskusteli vilkkaasti Andrén kanssa. He olivat illan mittaan siirtyneet ruokasalista suurempaan saliin, jossa oli hämärä tunnelmavalaistus ja lukuisia pikku sohva- ja nojatuolirykelmiä, joihin saattoi istuutua juttelemaan.
”Sinä puhut tajuttoman hyvää englantia”, Lily huomautti jossain vaiheessa iltaa. André hymyili hänelle omalla valloittavalla tavallaan.
”Äitini on irlantilainen. Hän puhuu minulle aina kotona englantia. Hänen mielestään ranska on liian hienosteleva kieli”, André kertoi. ”Ennen en ymmärtänyt ollenkaan, mihin ihmeeseen tarvitsisin englantia, kun ranskalla pärjää joka paikassa, mutta nyt tajuan, että englanti on tuhat kertaa tärkeämpi kieli. Oli melkoinen pettymys tajuta sen.”
Lily nauroi Andrén kertomukselle ja tuskin huomasi Tessaa, joka lähestyi häntä kovaa vauhtia.
”Lily, minulla on asiaa, nyt heti. En löydä Noraa tai Siriusta mistään”, Tessa napautti ja vilkaisi Andréen päin. ”Ymmärtääkö hän englantia?”
”Kyllä ymmärtää”, André vastasi. Tessa supisti suutaan.
”Sitten minun täytyy puhua sinulle aulassa, Lily”, Tessa sanoi ja kääntyi sitten katsomaan Andréa. ”Hän tulee ihan kohta takaisin. Mitä jos yrittäisit sillä välin seurustella jonkun muun kanssa.”
”Anteeksi”, Lily muodostin sanan huulillaan, kun Tessa repi hänet ylös tuolista ja raahasi mukanaan pois Andrén luota. Tessa johdatti hänet aulaan, joka oli tyhjä lukuun ottamatta pitkää naista, joka nojaili erään sohvan selkänojaan. Naisella oli kiiltävän paksut, vaaleat hiukset, jotka oli sidottu taakse nopealle ponihännälle. Lilystä naisen ulkomuoto oli jotenkin liian laitetun oloinen, ehkä jopa tyrkky. Tessa vei hänet naisen luokse ja pysähtyi.
”Lily, tässä on hyvä ystäväni, Joanne Surrey. Jo, tässä on oppilaani, Lily Evans”, Tessa esitteli ja huitoi käsillään Joannen ja Lilyn välillä.
”Hauska tavata”, Joanne sanoi käheällä äänellä. Nainen ojensi kätensä Lilylle. Puristus oli jämäkkä, jotenkin yli itsevarman oloinen. Tessa kääntyi Lilyn puoleen.
”Minä tiedän velvollisuuteni, usko tai älä”, nainen aloitti, ja Lily olisi voinut vaikka vannoa tietävänsä, mihin Tessan sanat johtaisivat.
”Mutta tiedän myös, että te olette järkeviä kaikki kolme, eikä minulla ole mitään syytä vahtia teitä täällä koko iltaa. Teillä on avain huoneeseen, eikö olekin?”
Lily nyökkäsi.
”Hyvä sitten. Minä lähden ulos Joannen ja Delian kanssa. En ole tavannut tuttujani pitkään aikaan, joten olen ansainnut lyhyen vapaaillan”, Tessa katseli puhuessaan tarkasti Lilyä. ”Kenenkään muun ei tarvitse tietää tästä”, nainen vannotti. ”Kevin tappaisi minut, tiedän sen. Minä tiedän rajani. Tiedän, mitä tehdä. Olen selvinnyt miljoona kertaa aikaisemminkin.”
”Tessa on onnettaren suosikki”, Joanne nauroi matalasti. ”Jos hän ei selviä yksin, joku ryntää apuun pelastamaan hänet.”
”Tämä jää meidän väliseksemme, okei?” Tessa sanoi. ”Ei sanaakaan kenellekään, se ei ole edes valehtelemista. Me vain jätetään pikku pala totuutta kertomatta.”
”Kysytkö sinä minun lupaani?” Lily tuhahti. ”Koska tuo kuulostaa siltä.”
Tessa naurahti pienesti.
”Tiesin, että ymmärtäisit. Minun täytyy tehdä se, mikä tuntuu hyvältä. Enkä todellakaan ole kitumassa täällä koko yötä.”
Joanne katsoi mietteliäänä ympäriinsä.
”Eikä tämä ole se paikka, johon sinä aina tapasit viedä sen rattopojan? Sen Adrianin?” Joanne kysyi viattomasti katsellessaan kattoa. Tessa huitaisi kädellään kysymyksen syrjään, ei olisi edes ehtinyt vastaamaan, kun ulko-ovi kävi ja sisään käveli nuori nainen, suurin piirtein Tessan ikäinen, vaikka nainen näyttikin äärettömän paljon vanhemmalta. Nainen oli Tessaan ja Joanneen verrattuna jotenkin suhruinen, nuutuneen näköinen. Tummat hiukset oli kyhätty kasaan takaraivolle, ja niissä oli likaisen vaaleita raitoja, huolimattomasti tehtyjä. Naisen kasvot olivat vahvasti meikatut, mutta silmien alta paistoivat silti tummat pussit. Nainen käveli itsevarmasti eteenpäin, ja kun Tessa näki tämän, hän ryntäsi eteenpäin. Kuka tahansa muu olisi liukastunut kengän korkoihinsa, mutta Tessa liiteli tuntemattoman naisen luokse helpon näköisesti.
”Dee!” Tessa huudahti syöksyessään halaamaan tulijaa. Toinen nauroi matalasti ja vastasi Tessan halaukseen.
”Et ole muuttunut yhtään, Tessa”, Delia nauroi ja irrottautui halauksesta. ”Oho, olet sittenkin. Oletko sinä raskaana? Kuka ihme sinut on onnistunut kaatamaan?”
Tessa sivuutti kysymykseen ja saattoi Delian muiden luo.
”Oh, hei, Jo. Aina etuajassa. Miten yllättävää.”
”Ja sinä taas myöhässä”, Jo napautti.
”Dee, tässä on eräs oppilaani, Lily Evans. Lily, Delia Jones.”
Delia katsahti Lilyyn välinpitämättömänä, mutta ojensi kuitenkin kätensä. Delian puristus oli aivan toista kuin Joannen. Se oli veltto, ja kun Lily nojautui lähemmäs Deliaa, hän saattoi haistaa epämääräisen hajuveden hajun.
”Cosmo?” Delia kysyi katsellessaan ympärilleen samaan tyyliin kuin Joannekin hetkeä aiemmin.
”Ei minun valintani”, Tessa ärähti Delialle ja vilkaisi pikaisesti Lilyyn, joka ei olisi lähtenyt paikoiltaan, vaikka olisi maksettukin. Tessan ystävät olivat mielenkiintoisia.
”Aidan vihasi tätä paikkaa”, Delia muisteli otsa kurtussa.
”Adrian”, Tessa korjasi automaattisesti.
”Onko hän vieläkin yhtä komea kuin ennen?” Delia kysyi. ”Sinä et ole kirjoittanut minulle yhtään mitään. Tiedän, että vihaat kirjoittamista, mutta tiedät, että haluan tietää sellaiset asiat.”
”Dee, he erosivat”, Joanne muistutti, kun Tessa ei näyttänyt halukkaalta vastaamaan.
”Mitä?” Delia huudahti kauhistuneena. ”Milloin?”
”Viime elokuussa”, Tessa vastasi laimeasti.
”Oliko sinulla joku toinen?” Delia pohti.
”Ei tietenkään!” Tessa ärähti.
”Oliko hänellä sitten joku muu?” Delia jatkoi.
”Ei.”
”En ymmärrä”, Delia mietti. ”Mutta ei sillä väliä. Tiedätkö, missä hän on nyt? Olen aina sanonut, että jos sinä et huoli häntä, minä voin hoidella hänet. Hän on hyvännäköinen, ellei ole aivan rupsahtanut sitten viime näkemän.”
”Hän on Tylypahkassa”, Joanne kertoi. ”Opettaa PVS:ää, voitko uskoa!”
”Ja on yhtä hyvännäköinen kuin ennenkin”, Tessa jatkoi hampaitaan kiristellen. ”Ja viimeisen kerran, Dee, pidä näppisi erossa hänestä!”
Delia puhkesi nauramaan ja lipaisi kielellä huuliaan.
”Kielletty hedelmä maistuu parhaalta, Tessa. Enkä vieläkään ymmärrä, mikset anna häntä minulle. Et sinä ennen ole välittänyt siitä, mitä puuhailen entisten poikaystäviesi kanssa. Koulussa et välittänyt edes siitä, mitä puuhailin poikaystäviesi kanssa.” Delian silmät välähtivät muistoille. Tessa ei näyttänyt pitävän Delian ajatusradoista, mutta Joanne näytti haluavan jatkaa aiheesta.
”Adrianko se oli?” nainen uteli ja katseli Tessan vatsaa. Tessa pyöräytti silmiään.
”Mitä väliä?” nainen kysyi. Delia tuijotti Tessaa mietteliäänä.
”Miksi sinä edes pidit sen? Sinä vihaat lapsia. Pakottiko hän? Tai Rikhard ja Gwyneth? Vai eikö sitä saanut enää pois? Kuule, minä tiedän yhden tyypin, joka tekee noita poistojuttuja, vaikka se onkin noin pitkällä. Voidaan käydä sitä kautta, jos haluat”, Delia lupasi hyväntahtoisesti. Tessa näytti kavahtavan pelkkää ajatustakin.
”Minä haluan pitää sen”, Tessa puolusteli jotenkin ponnettomasti. Joanne nyökkäsi hitaasti.
”No, jos se on Adrianin, siitä tulee ainakin parhaimman näköinen lapsi ikinä. Adoptioonko?”
”Tietysti”, Tessa ärähti. ”Paitsi, että kadotin lupapaperit.”
”Tee uudet”, Delia sanoi ja rapsutti korvantaustaansa. ”Mutta ei nyt. Eikö meidän pitänyt lähteä bilettämään? En kyllä tiedä, miten se onnistuu tuossa tilassa. Saatko sinä edes juoda?”
Tessa pudisti pienesti päätään, ja Delia näytti äärettömän pettyneeltä, mutta näytti sitten saavan idean.
”Minä tiedän yhden tyypin, joka myy jotain pillereitä, jotka ajavat saman asian kuin alkoholi”, nainen intoutui ja näytti lapsellisen innostuneelta.
”Hei, kuule, jos Tessa ei saa juoda, tuskinpa hän saa ottaa niitä pillereitäkään”, Joanne huomautti laimeasti. ”Ääliö.”
Lilystä alkoi tuntua, että hän oli hieman liikaa tässä seurassa.
”Tessa, minä…”, Lily aloitti ja hivuttautui sivummalle naisten muodostamasta pikku piiristä. Tessa käänsi katseensa pois Deliasta ja katsoi Lilyä.
”Niin, tietysti. Muista, ei sanaakaan kenellekään!” Tessa vannotti. ”Ja jos Kevin tulee käymään, mitä epäilen, koska hän on saanut aika hyvin tarpeekseen minusta, sano, että olen italialaisten huoneessa. Kuvitelkoot, mitä kuvittelee, mutta sinne hän ei ainakaan tule tarkistamaan.”
”Kevin?” Delia mietti. ”Se toinen niistä, vai?”
Tessa nyökkäsi.
”Adrian suuttui minulle, kun luuli, että olin pettänyt häntä Kevinin kanssa”, Tessa paljasti puhuen tajuttoman nopeaa vauhtia. Delia puhkesi nauramaan. Joanne virnisti, oli selvästi kuullut jutun jo aiemmin.
”Kevin, se nyhverö, kaikista maailman miehistä! Mitä hän oikein kuvittelee? Sinä saisit kenet tahansa!” Delia hihitti. ”Hän on typerämpi kuin luulinkaan.”
”Minä menen nyt”, Lily päätti. Hän oli kuullut aivan tarpeeksi.
”Oh, totta kai, mekin lähdetään jo”, Tessa sanoi. ”Ettei ilta kulu hukkaan.”

Lily palasi takaisin saliin ja etsi silmiinsä Andrén, joka oli nyt siirtynyt juttelemaan Noran ja jonkun etelämaalaiselta näyttävän pojan kanssa. Poika oli leveäkasvoinen ja tanakka, mutta selvästi machon näköinen, valmiina flirttailemaan tytöt kuoliaaksikin asti. Lilyn tullessa lähemmäksi poika esiteltiin hänelle Carlokseksi.
”Brasiliasta”, Nora lisäsi nyökäten hyväksyvästi. Selvästi Carloksen charmi oli purrut ainakin jollain tapaa Noraan. Lily istui Carloksen tarjoamalla paikalle pojan viereen.
”Hauska tutustua”, Carlos sanoi huolellisesti.
”Kuin myös”, Lily nyökkäsi. ”Mistä te olitte puhumassa?”
”Elokuvista”, Nora kertoi. ”Olen kartoittanut tilannetta. Joillain mailla on ihan surkeita yrityksiä. Luulen, että pahimmat kilpailijat ovat Ranska”, Nora nyökkäsi Andréen päin. Poika näytti tyytyväiseltä Noran kommentista.
”Australia, Kanada ja Italia”, Nora jatkoi. ”Ruotsilla ei ole mitään jakoa. Puhuin joidenkin Pian ja Idan kanssa. Alyssan lähtö ei mitenkään helpottanut jo pahassa jamassa olevaa projektia. Samoin kreikkalaisten tuotos ei kuulostanut ollenkaan lupaavalta.”
”Oletteko te lähdössä ensi viikolla johonkin kouluun vierailulle?” André kysyi keskeyttäen Noran pohdinnan siitä, mikä maista olisi paras.
”Tietysti”, Nora kiirehti heti vastaamaan jättäen pohdintansa omaan arvoon. ”Japaniin, minä ja Lily.”
André näytti epäuskoisesti.
”Oikeasti?”
”Oikeasti”, Lily vahvisti. ”Miten niin?”
”Minä lähden sinne myös samoin yksi Félix meidän koulusta.”
”Uskomatonta”, Nora naurahti ja kääntyi sitten Carloksen puoleen. ”Entä sinä? Lähdössä jonnekin?”
Carlos pudisti päätään. ”Lontoo riittää minulle. Täällä on kaunista.”
Lily mietti, luuliko Carlos jokaisen lontoolaisen asunnon olevan yhtä hulppea kuin hotelli Cosmo oli. Hän ei ihmettelisi sitä ollenkaan. Niinkin lyhyen tuntemisen jälkeen, Carlos vaikutti jotenkin hitaalta. Tai ehkä se johtui vain siitä, että poika joutui puhumaan kieltä, jota ei osannut kunnolla.
”Mihin sinä Siriuksen jätit?” Lily huomasi kysyä Noralta hetkistä myöhemmin. Nora irvisti eikä vastannut vaan osoitti salin vastakkaista päätyä, jossa oli muita suurempi rykelmä sohvia ja nojatuoleja. Sirius loikoili rennosti yhdessä tuolissa ja selitti jotain, mitä Lily ei kuullut. Pojan ympärillä istui joukko ihmisiä – suurimmaksi osaksi tyttöjä, mutta oli joukossa pari poikaakin.
”Pia ja Ida Ruotsista, Leah ja Marilyn Australiasta, Niccolo, Mathias ja Silvia Italiasta, Brigitte Ranskasta ja… en muista kuka ja Marcus Kreikasta”, Nora kertoi. ”Sanoin hänelle, että jos hän tuntee halua lähennellä jota kuta, hän voi unohtaa minut.”
”Luuletko, että hän tottelee?” Lily kysyi katsellen Siriusta, joka selvästi näytti nauttivan saamastaan huomiosta. Nora kohautti olkiaan, yritti näyttää välinpitämättömältä.
”Ihan sama. Jos hän ei välitä minusta, hän saa tehdä ihan mitä itse haluaa.”

Lily venytteli käsiään. Kello oli jo hyvän matkaa yli puolen yön, lähenteli pian kahta. Aika alhaalla oli kulunut liian nopeasti. Oli niin paljon juteltavaa. Carlos oli jossain vaiheessa jättänyt heidät kolmisin, mutta pian seuraan oli liittynyt japanilainen Noriaki, johon Nora oli ihastunut täyttä päätä. Lily oli jutellut Andrén kanssa Noran keskittyessä opiskelemaan japania Noriakin johdolla. Illan mittaan heidän pöytärykelmässään oli kiertänyt monen maan oppilaita sekä muutamia opettajia. Suurin osa opettajista oli kuitenkin kadonnut joko ylös huoneisiin tai rauhallisempaan paikkaan juttelemaan. Lily oli valehdellut sujuvasti Tessan potevan päänsärkyä, kun monsieur Profond oli asiaa tiedustellut. Lily ei tiennyt, uskoiko mies häntä, mutta ainakaan mies ei sanonut mitään, nyökkäsi vain ja livahti tiehensä vaihdettuaan pari sanaa Andrén kanssa ranskaksi. Pisimpään hänen, Noran ja Andrén seurassa olivat viihtyneet Carlosin jälkeen Noriaki – lähes pakosta, koska Nora ei päästänyt poikaa pois – Australialainen Leah, joka oli siirtynyt Siriuksen hallinnoimasta sohvarykelmästä hiljaisempaan paikkaan, sekä ranskalainen Pierre, joka ei puhunut paljon, mutta tuijotti senkin edestä. Poika oli kommunikoinut satunnaisesti tyttöjen kanssa Andrén toimiessa tulkkina.
”Nähdään huomenna?” André sanoi kysyvästi, kun he olivat päässeet yhteisellä hissillä omaan kerrokseensa asti. Lily astahti ulos hissistä ja jätti Noran selviytymään Siriuksen kanssa. Sirius huojui paikoillaan sen verran epävarmasti, että olisi varmasti kaatunut maahan ilman kannattelijaa.
”Heti, kun saadaan Sirius potkittua ylös sängystä”, Lily lupasi irvistäen ja avasi heidän huoneensa oven. André seurasi Pierreä ja Brigitteä ovelle, jonka kultaiset numerot ilmoittivat lukua 903.
”Nukkukaa hyvin!” André toivotti Brigitten ja Pierren painuessa pojan edeltä sisälle mitään toivottamatta. Brigitte tosin loi Siriukseen kaipaavan katseen, jota Sirius ei horjunnaltaan huomannut.
”Kuin myös”, Nora mutisi tallustaessaan sisälle ovesta, jonka Lily oli juuri avannut. Lily nyökkäsi ja vilkutti pojalle ennen kuin kääntyi työntämään Siriuksen sisälle. Poika oli väsähtänyt muutama minuutti sitten ja muistutti nyt erehdyttävästi unissakävelijää.
Lily ohjasi Siriuksen hyväntahtoisesti pojan huoneeseen ja kaatoi tämän sängylle. Sirius mutisi jotain vaatteista, mutta niitä Lily kieltäytyi riisumasta. Poika saisi hoitaa sen homman ihan itse, jos tahtoi. Lily sulki pojan huoneen oven lähtiessään ja talsi omaan huoneeseensa.
”Mitä luulet, koska Tessa tulee takaisin?” Nora kysyi haukotellen repiessään vaatteita yltään. Lily oli kertonut Noralle Tessan lähdöstä, kun siihen oli illalla tarjoutunut sopiva hetki. Nora ei ollut yllättynyt Tessan suunnitelmista. Oli ollut aika ilmiselvää, ettei Tessa noudattanut hänelle kerrottuja sääntöjä, vaan poikkesi niistä ihan oman mielensä mukaan.
Lily kohautti olkiaan.
”Hänen ei tarvitse tulla huomenna sille Lontoo-kierrokselle, joten hän voi nukkua pidempään kuin me. Eli toisin sanoen hän voi olla poissa koko yön”, tyttö mietti.

Tessa ei ollut poissa koko yötä – ei ihan koko yötä. Lily heräsi kesken uniensa oven kolahdukseen. Pikainen vilkaisu kelloon kertoi sen olevan pian kuusi. Hän möngersi eroon peitostaan ja tassutteli huoneensa ovelle. Huoneistossa oli pimeää, mutta kuutamo valaisi huonetta kauniisti. Puolikuu paistoi sisään avoimiksi jääneiden verhojen raosta. Tessa seilaili olohuoneessa silmät sumeina. Lily ei osannut päätellä, oliko nainen ottanut jotain vai oliko hän muuten vain väsynyt. Tessa horjahti istumaan sohvalle ja nuokkui selkänojaa vasten.
”Hei, Tessa. Tarvitsetko sinä jotain?” Lily kysyi, mutta lauseen loppu hukkui puoliksi haukotuksen alle. Tessa sätkähti huomatessaan hänet oviaukossa, mutta palasi taas pian nuokkumaan. Nainen pudisti päätään.
”Unohdin”, Tessa mutisi uneliaasti. ”Olin jo unohtanut, millaista se oli… Millaisia he olivat.”
Lily oletti Tessan tarkoittavan ystäviään. Tessa heilui puolelta toiselle paikallaan ja näytti huolestuttavasti juoneelta, mutta varma Lily ei asiasta voinut olla.
”Delia joi päänsä täyteen ensimmäisen viiden minuutin aikana ja hukkui johonkin. Joannekin oli… tavallinen. Tanssi ensimmäiset kaksi tuntia ja katsasti tarjonnan. Etsi sitten itselleen parhaan miehen ja lähti jonnekin”, Tessa mutisi epäselvästi ja jäi tuijottamaan tyhjyyteen. ”Mitä minulle on tapahtunut? Minäkin olin sellainen ennen. Osasin pitää hauskaa. Nyt mietin vain, mitä tuholaiselle tapahtuisi, jos tekisin jotain harkitsematonta. Ja kun yksi mies pyysi minua seuraansa, minua ällötti. Minä olen raskaana, helvetti. Eikö se häirinnyt häntä?”
Lily käveli hitaasti Tessan luokse ja tarttui naista kyynärpäästä ja veti ylös.
”Mennään nukkumaan”, hän mutisi toiselle. Tessa seurasi häntä kiltisti. Lily talutti naisen tämä huoneeseen ja istutti sängylle. Tessa painui makaamaan ja pysyi siinä, kun Lily irrotti otteensa. Nainen potki sangen taitavasti kengät pois jalastaan ja nosti jalkansa sängylle. Hän painoi päänsä tyynyyn.
”Tajuan vihdoin, miksi Adrian ei tykännyt siitä. Ihmiset siellä ovat idiootteja, eivät välitä mistään. Adrian inhosi sitä”, Tessa mutisi. Lily veikkasi naisen olevan aivan näännyksissä, kun puhui sellaisista asioista.
”Minä olin sellainen joskus”, Tessa mumisi vielä. ”Miksi hän siis rakasti minua?”

***

A/N2: Yllätyin itsekin tästä pituudesta! Mutta joo, venähtihän se vähän. Niille, joille italian matkasanakirjan käyttö ei ole yhtä tuttua kuin minulle, professore Camillon ja Tessan keskustelussa ilmeni niiden perus miten menee ja tässä on oppilaani -juttujen lisäksi se, että Tessa on raskaana, mitä professore kovin ihasteli, ja kysyipä professore vielä, että ovatko Adrian ja Tessa yhä yhdessä... Sanatarkkoja käännöksiä voi kysellä minulta, jos niitä vielä kaipailee, tosin olen maisemissa vasta ensi viikon lopulla uudestaan.
Kommentteja anelen!

Poissa Trompi

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.6.09
« Vastaus #142 : Kesäkuu 11, 2009, 14:59:07 »
Ihanan pitkä luku!!! Ja vihdoinkin ne pääsi sinne Lontooseen! Munkin mielestä tämä luku oli yksi tän ficin parhaimmista. Ihanaa, että Lily sai vihdoin myönnettyä, että se seurustelee Jamesin kanssa! Ja onneksi ennen niitä Alyssan synttäreitä... hah... Vihaan sitä Alyssaa vielä enemmän, varsinkin kun se sanoo noin tyynesti, että saa aina kaiken haluamansa, ja että tulee saamaan Jamesinkin. Miksei se voi jo luovuttaa.? Toivottavasti se ei juota Jamesia humalaan siellä Tylyahossa, ettei James vaan... No joo, eihän se kuitenkaan Lilyä petä, ja jos niin... Odotan innolla sitä kun Lily ja Nora lähtee Japaniin, ja varsinkin kun ne pari ranskalaista tulee samalle reissulle. No mutta, kiitos jälleen kerran mahtavasta ficistä ja näin pitkästä luvusta, joka pelasti taas kerran päiväni :)!
Asenne ratkaisee. Aina.

Poissa Bolina May

  • Captain Gale
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Valitseeko tie kulkijansa vai kulkija tiensä?
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.6.09
« Vastaus #143 : Kesäkuu 11, 2009, 15:53:48 »
Ihanan pitkä! Kiitos <333 Aivan mahtavasti sait ujutettua kaikki tapahtumat lomittain. Tessa alkaa viimein ymmärtää muitakin kuin itseään ja samaan aikaan Adrian tuntuu masentuvan entisestään. He kaipaavat toisiaan niin paljon. Olisin kovasti kiinnostunut kuulemaan mitä tapahtui Lilyn lähdön jälkeen..  Tappelu Kevinin ja Adrianin välillä taas, mahdollisesti? Ihan kuin Adrian olisi käsknyt Keviniä sanomaan Tessalle jotain. Mielenkiintoista tosiaan oli, että Tessa jopa noudatti Kevinin käskyjä :) Monennellako kuulla hän nyt on? Kahdeksannella?

VIHDOIN Lily sai sanotta Jamesille haluavansa virallistaa heidän suhteensa! Pelkäsin, ettei hän ehdi sanoa edes sitä kun on jo liian myöhäistä. Merlinille kiitos siitä. Ja Sirius hävisi xD mikä on hyvä juttu ihan vain ettei hänestä tule liian itsetietoista.

Jamesin tila sen sijaan alkaa olla yhä huolestuttavampi. Alyssan alkuperä kun mutkistuu entisestään. Paitsi, että hän on tuttu Emilylle (ja tietää sen itse!) hänessä on jotain todella hämärää
Lainaus
kuitenkin niin ihana, että hänestä on mahdotonta olla pitämättä
Lainaus
”Se minua tässä eniten ärsyttää, etten millään voi vihata häntä, vaikka hän on niin kamala Lilyä kohtaan”, Emily huokaisi. ”Hänessä on jotain, mikä saa minut pitämään hänestä äärettömän paljon.”
Remus kohautti olkiaan.
”Hänellä on se tietty piirre, jota ei voi olla vihaamatta”, poika tuumasi kierähtäessään selälleen sohvalle.
Mikä ihme voi olla noin uskomatonta että saa Jamesin sokeaksi ja muut sanomaan näin. Ainoa mikä tulee mieleen on jos hänessä olisi veelan verta, mutta luulen tämän olevan jotain muuta.

Mitä ihmettä Gabby tarkoitti sanoessaan nähneensä Romeon ja Roxyn isän?? Ja Romeo vieläpä tiesi "hänen olevan täällä". Ensimmäiseksi tietysti tuli mieleen jos Alyssa olisi tuo isä joko monijuomalientä ottaneena tai tämän tyttärenä.. En tosiaan käsitä. Tietysti on mahdollista että hänen haamunsa voi olla linnassa, mutta en usko sitä. Kuulostaa vähän liian... peruuttamattomalta. Mietin myös jos hänestä olisi taulu juuri siinä osassa linnaa, mutta Tylypahkassa ei taida olla uusia tauluja lainkaan ja Gabby nimenomaan sanoi "hän on täällä". Ei kai taulusta niin voi sanoa? Jos Alyssa kierona tyyppinä voisi olla se, jonka Romeo suunnittelee murhaavansa...... muahhahahaa ;DD Jotenkin se murha kyllä liittyy Romeon isään.

Tessan ystävät ovat aika tyrmistyttäviä. Ja oli pakko lukea viiteen-kuuteen kertaan ennen kuin varmistuin todella siitä, että toisen nimi on Delia xD
Miksi näin, saanko kysyä? :D
En oikeastaan yllättynyt siitä, että André tulee myös Japaniin. Taitaa siitäkin tulla mielenkiintoista, tosin toivon mukaan pysytään ihan ystävyyspohjalla.. ellei sitten Alyssa ja James päädy tekemään jotakin katalaa

Oli aika viihdyttävää lukea ranskaa ja italiaa kun kävin itsekin italian ykköskurssin ja ranska.. on sitten aivan oma lukunsa. Mutta ihana huomata miten ymmärsin kaiken eden jollain tasolla ;) Enkä niitä virheitäkään huomannut.
Vastaanottotiskin mies oli ärsyttävä. Liian olen-nähnyt-Tessan-täällä-usein-ja-tunnen-hänet-täysin -ihminen. Idiootti. Ja nolasi itsensä täysin :P

En nyt tiedä mitä jäi välistä... (lyhythän tämä on ;)) Kunhan vain Roxy pysyy hengissä, Alyssa epäonnistuu suunnitelmissaan ja James avaa silmänsä, Tessa ei vahingoita tuholaista tai itseään ja sekä Nora että Sirius käyttäytyvät kunnolla. Ai nii joo, ja olisi kiva kuulla jotain Adrianista :D Kiittäen

 - nightingale (joka on edelleen sitä mieltä että Romeo voisi valita uhrikseen Alyssan *pahisnaurua*)

//Cirael: minun oli pakko lukea jokainen teoria kahdesti ennen kuin ymmärsin ne ilman päänsärkyä :D Tuollaisesta tekstistähän menee pää täysin sekaisin!! :DDD
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 12, 2009, 09:49:16 kirjoittanut nightingale »
I really need to know is there a place to me

nightingale -> Bolina May

Poissa Cirael

  • Kelmeä kalmankoira
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PhoenixWolf25005
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.6.09
« Vastaus #144 : Kesäkuu 11, 2009, 17:49:26 »
Tämä päivä on nyt ollut vähän tällainen... Mielikuvitus lentää päivä. Itselläni on koko päivän ollut jotain ihan ihmeellisiä ajatuksia ja nyt ne vasta pääsivätkin valloilleen tämän luvun luettuani, en edes viitsi kertoa kaikkia, koska suurinosa oli aika.. hyperoutoja. :'D

Okei.. hmm.. Mistäs aloittaisin.. No varmaan parhaasta, eli siitä kuinka Alyssa sai nyt kärsiä!! Lily sai vihdoinkin järjen päähänsä. *iloinen* Alyssa vaan ei ilmeisesti harmistunut, koska tuollatavoin sanoi, että tulee voittamaan. Kuulostaa siltä, että hänellä olisi jo joku kunnon LilynTappoSuunnitelma... TAI Jamesin tapposuunnitelma.. (liittyy teoriaani nro 4.)

Nyt siirryn itselleni hauskimpaan aiheeseen, eli Alyssa ja miksi hänessä on jotain tuttua. Kun Alyssa itse pohti sitä, kuinka tulee jäävänsä kiinni.. (teoriani yksi...) mieleeni tuli ajatus... ALYSSA ON ROMEO ja Romeo on sittenkin homo!! :'D Mutta sitten tulikin Gabrielle joka meni Romeon luokse, joka kumosi hienon teoriani. Sitten tulee kohta: "Alyssa on Romeon isä"... Sitten tuli teoriani kaksi.. Romeon isä onkin se homo. Okei.. Sitten yhdistinkin nuo kaksi ja tulos: Romeo on Romeon isä ja ottanut monijuomalientä. Alyssa itse taas onkin Romeo, joka on homo ja tykkää Jamesista. (Joo siis ajatukseni eivät ole kummallisia^^')
Sitten tuli nelonen, joka oli entistä oudompi. Aito Romeo tykkää oikeasti Lilystä ja sen isä taas on tullut apuun ja koittaa iskeä Jamesin Alyssamuodossa, tappaakseen hänet ja sitten Romeo voisi iskeä Lilyn.. Se selittäisi myös Alyssan ja huispausvälinesabotoinnin.. Tai sitten Romeon isä tulee ja auttaa Jamesin iskemisessä. Ömm.. :D Ja sitten äsken muuten tulin ajatelleeksi jälleen keskyönkukkaa... jos se luukku aukeaa vain uutenavuotena.. silloin keskiyöhön kiinnitetään jopa huomiotakin.. Nojoo.. Teorioita tuleejamenee.
Sitten tuota.. Joo. Naureskelin sille, että millaisen hahmon tuosta Deliasta olit tehnyt.. Pää meinaa kokoajan yhdistää sen vain ja ainoastaan sinun nimimerkkiisi, joten.. noh. :D
« Viimeksi muokattu: Elokuu 06, 2009, 14:54:52 kirjoittanut Cirael »
"I solemnly swear that I'm up to no good", kuiskaa pieni rohkelikkotyttö Cirael kaivaessaan kelmien kartan taskustaan ja piiloutuu kivipilarin taakse, juuri ennen kuin Voron silmät ehtivät saavuttaa leikistään innostuneen noitatytön.

Poissa Atrèju

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • The pieces of my heart are missing you
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.6.09
« Vastaus #145 : Kesäkuu 11, 2009, 19:38:53 »
Hei Delia!
Kommentoin KK:ta nyt ekaa kertaa, mutta olen jo aika kauan seuraillut tätä. :) Nyt sain itseäni niskasta kiinni ja tulin kommentoimaan, kun upea uusi lukukin ilmestyi! Mutta siis, tykkään tästä ficistä tosi paljon, kuuluu yksiin (taipuuko se noin?) lemppareistani vuotiksessa. :> Olet saanut henkilöistä todella aidon oloisia, ja oikeastaan heihin kaikkiin on helppo samaistua. Suosikkeja nyt on tietenkin L/J ja S/N (ketkäpä muutkaan?), mutta rakastan myös Tessaa ja Adriania, eikä Dinakaan paha ole! Tässä ficissä Peterkin on jotenki suloinen, varsinkin kun se tuota Alyssaa vastaan "taistelee". :D

Tässä kohdassa pidin erityisesti Peteristä:

Lainaus
”Sarvihaara ja Lily seurustelevat. He ovat täydellisiä toisilleen. Sarvihaara on ollut ihastunut Lilyyn jo vaikka kuinka monta vuotta. Mitä kohtaa sinä et ymmärrä?” Peter kysyi lievästi turhautuneena. Alyssa nakkeli niskojaan.
”Hän valitsee minut”, tyttö väitti itsepintaisesti.
”Sinä olet sairas”, kertoi Peter vastaukseksi. ”Se ei tule auttamaan sinua. Etkö tajua? James. Ja. Lily. Seurustelevat!”

KK:ssa on tosi mielenkiintoinen juoni (tai oikeastaa monia pikkujuonia), ensinnäkin tämä Keskiyön kukan arvoitus, sitten elokuva, Alyssa-ongelma, Tessa & Adrian, Romeo & Roxy.. kaikki tosi erikoisia ja kiinnostavia. :) Ei ole missään vaiheessa kyllästyttänyt lukea tätä. Jos jotain suosikkikohtauksia manitsisin niin sanoisin, että KK:n alkupäässä se halloween jakso, elokuvan kuvaukset, Tessan ja Adrianin suuri kohtaaminen, ja tämä viimeisin luku oli kyllä mahtava! Hyviä kohtia on kyllä paljon, en jaksa alkaa luettelemaan kaikkia. ;)

Tätä uusinta lukua voisin kyllä vielä vähän kommata.. Eli, tämä 53. luku oli todellakin varmaan yksi parhaimmista ja pisimmistä luvuista! Lontoon matkaa ja Lilyn ja Jamesin suhteen virallistamista onkin jo odotettu! Saa nähdä miten Alyssa sitten lopulta kuvittelee saavansa Jamesin... Rukoilen kyllä että ei saa, Lily ja James vaan kuuluu yhteen. :D Jotain rakentavaa jos nyt yritän sanoa, että ei ihan ihkutusviestiksi mene, niin kirjoitusvirheitä löytyi muutamia, pääasiassa niitä sanoja mistä on viimeinen kirjain jäänyt uupumaan, ja ne nyt ei oo vakavia, enkä jaksa alkaa niitä tähän laitteleen. Muuten en mitään "valittamisen" aihetta löytänyt, teksti ei ollut ollenkaan tökkivää jne.

Lainaus
Vain Emily aiheutti pieniä ongelmia. Alyssa tiesi, että tyttö tunnistaisi hänet minä hetkenä hyvänsä. Emily aavisteli jo nyt jotain, mutta ei vain saanut mieleensä, missä oli nähnyt hänet ennen. No, periaatteessa, eihän Emily koskaan ollut nähnyt häntä, mutta piirteet olivat kuitenkin tutut.

Tuo Alyssan alkuperä kyllä häiritsee, kun se ei tunnu selviävän millään. :D Pitää vain toivoa, että Emily muistaa, missä on hänet nähnyt! Ja lopuksi annan vielä erityismaininnan tämän luvun lopusta:

Lainaus
”Tajuan vihdoin, miksi Adrian ei tykännyt siitä. Ihmiset siellä ovat idiootteja, eivät välitä mistään. Adrian inhosi sitä”, Tessa mutisi. Lily veikkasi naisen olevan aivan näännyksissä, kun puhui sellaisista asioista.
”Minä olin sellainen joskus”, Tessa mumisi vielä. ”Miksi hän siis rakasti minua?”

Tuo loppu oli tosi ihana! Toivottavasti Adrian ja Tessa palaavat vielä yhteen ja kasvattavat pikku-Tessan/Adrianin yhdessä. :) Mutta, kiitos Delia kun olet jaksanut kirjottaa näin upeaa ficciä näin kauan, ja toivottavasti jaksat myös jatkaa tämän loppuun asti!

~Atrèju
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 12, 2009, 12:15:50 kirjoittanut Atrèju »
Hei, sehän näyttää hyvältä kahleissa! ♥

Poissa Meriadoc

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SickleFlame23606
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.6.09
« Vastaus #146 : Kesäkuu 12, 2009, 13:27:14 »
Heissan Delia!
Aloin lukea tätä ficciä muutama viikko sitten ja tykästyin, tässä on sitä jotain :) Suosikkificcejäni Pakkaskukkien ja Memoryn ohella. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja yllättäviä, mutta Alyssa alkaa jo ärsyttää. Minkä ihmeen takia se tyttö on niin varma Jamesista? KUKA ihme se tyttö on? Älä vastaa :D Tai siis vastaa, mutta tarinan mukana :D Tai no, ei Alyssa ala ärsyttää minua, hän on ärsyttänyt minua alusta asti. Niin raivostuttava henkilö kuin on mahdollista olla. Nightingalea kompaten, mikä muka on se juttu josta kaikki niin pitävät?
Tykkäsin Tessan raskaudesta, se oli loistojuttu. Ja tuo edellinen luku oli myös minun mielestäni parhaitasi :)
James on suloinen kun on niin ällikällä lyöty tuossa kun Lily sanoo että on valmis virallistamaan suhteen :D ♥ Paras pari ikinä!
Olet tehnyt Peteristä jotain muuta kuin sen hiljaisen pikku hiirulaisen, jollaiseksi Row hänet kuvaa. Tykkään siitä, koska minusta hänessä on täytynyt olla jotain sellaista että hänestä on tullut kelmi muiden joukkoon. Sinun Peterissäsi on sellaisia piirteitä :)
Romeon ja Roxyn tapaus kaivelee, heistä ei oikein selviä mitään. Nyt tuo isän ilmestyminen on plussaa, jospa jotain alkaisi tapahtua :)
Dina on huippu sivuhenkilö :D Jollain tavalla vertaan häntä Ginnyyn pienempänä, heissä on samanlaista ovelaa pikkutyttöä :)

Tämä kommentti on ihan täydellisen sekava, mutta se johtuu siitä että kirjoitan tätä työajalla :D Toivottavasti sait edes jotain irti. Aion ehdottomasti lukea tämän loppuun, joten älä kiltti missään tapauksessa jätä kirjoittamatta tätä valmiiksi!

Jatkoa odotellen,
Meriadoc
Ronald Weasley
Fun, spontaneous, and loyal wins your heart. Completely lacking in pretention, you seek the guy that others might overlook but who will be totally dedicated to you alone...and will make you laugh along the way.

Poissa Heinähattu

  • kangastossu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.6.09
« Vastaus #147 : Kesäkuu 12, 2009, 18:38:19 »
Oii, ihanan pitkä jatko. Ja vielä Remus/Emilyä <3
Pahoittelen, en saa oikein ajatuksia kokoon, kun yöunta on kertynyt 3 ja puoli tuntia. Yritän silti parhaani ja koitan saada jtn rakentavaa kehiin

Oli todella kauniisti kirjoitettu tuo alku, kun James tuli hyvästelemään Lilyn. Muutenkin ne on niin hyvä pari, osaat tehdä niistä niin aidon oloiset. Toinen tosi ihana kohta oli tuo J/L peilikeskustelu. Alyssa ei Jamesia saa, James rakastaa Lilyä. Peter vaikutti todella päättäväiseltä ja viisaalta puhuessaan Alyssan kanssa. Ja oli aivan oikein, että Alyssa sai kuulla ensimmäisenä James/Lilyn virallistamisesta.

Gabrielle ja Romeo... Olin autuaallisesti unohtanut Romeon murhasuunnitelmat, ja tämän pikkusiskon. Mutta mitä heidän isänsä teki Tylypahkassa? Epäilyttävää. (Muuten, Ciraelilla oli loistavia teorioita Romeosta ja Alyssasta ;))

Lontoon tapahtumat olivat suurin piirtein sellaista, mitä olin odottanutkin. Ja Tessa lähti juhlimaan ja tapaamaan ystäviään Kevinin kielloista huolimatta. Niin hänen tapaistaan. Epäilen, että Nora ja Sirius saavat jonkinlaisen riidan aikaan, sillä Siriuksella taisi lähentelijöitä olla...

Yleensä en kirjoitusvirheisiin takerru, tai ylipäätään edes huomaa niitä, (Ei niitä sun tekstissä paljoakaan näy) mutta musta tossa oli jotain outoo. Entistä enemmän, tms?
Lainaus käyttäjältä: Delia
Romeo oli entistä huolissaan sisarestaan.

Ja se suosikkini, Rem/Emmy. Niin pientä, ja keskellä lukua pienenä sivujuonena, mutta silti. Ensin mulla oli hyvä mieli kun lempificciini tuli jatkoa, sitten vielä parempi mieli, kun uudesta luvusta löytyi lempiparitustani. Kiitos taas, olen edelleenkin koukussa tähän, enkä aiokaan päästä irti :D

                       ~Heinähattu

Muoksistapuoksista. Lueskelin tuolla noita vanhoja lukuja, ja tuli vaan mieleen, että onko jossain vaiheessa tulossa lisää sellaisia ihania extrajuttuja, Noran riitelyasteikko etc. ??
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 15, 2009, 12:13:52 kirjoittanut Heinähattu »
odota vielä
kuuntele kuinka rintalastan alla muuttuu rytmi

Poissa Kaura

  • Molskahdus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • TYM
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.6.09
« Vastaus #148 : Kesäkuu 13, 2009, 23:51:44 »
Teki ihan hirveästi mieli lukea tätä ficciä, mutta alan lukemaan sitä kohta, ensiksi kommentoin tästä uudesta ihanasta ja pitkästä luvusta (ja muustakin ehkäpä?).

Viimeisin luku oli oikeasti aivan ihana! Tessa ei ollut siinä niin kamalan... angstaileva, vaan sellainen mukava ja hänestä paljastui vähän uusia puoliakin, mikä on aina hyvä, koska Tessa on jäänyt vähän sulkeutuneeksi hahmoksi (vielä). Ainakin olemme saaneet tietää, että hän mukavasti vihaa tuholaista. Tai siis no, nykyään kyllä tuntuu, ettei hän sitä niin paljon vihaakaan. Ja tuo ihan viimeinen kappale, missä Tessa tuli takaisin hotelliin oli kyllä aika söpö, sanoisinko. Koska nainen höpötti Adrianista, kuin kaipaisi tätä. Niin, kaikkihan sen näkee, että Tessa Adriania kaipaakin, mutta nainen ei taida tunnustaa sitä itselleen, paitsi kuudelta aamulla, kun on juuri tullut baarista. Olen alkanut pitää enemmän Tessasta. Olen muuten itse aina ajatellut, että Tessalla on lyhyet (siis todella lyhyet, sellaiset muutama senttiä pitkät) pystyssä olevat ruskeat hiukset ja tuntuu tosi hassulta lukea, että hän tekee jotain hienoja kampauksia hiuksilleen. Mutta, eiköhän siitä selvitä. :)

Lily ja James, nam. Tykkään tosi paljon, kun Lily keskusteli niiden ranskalaisten kanssa ja tajusi vihdoin ja viimein, että kaikille on vain hyväksi, jos he julkistavat suhteensa Jamesin kanssa. Jamesin tämä uutisen vastaanottaminen oli aika kiva. Se etenkin, kun Emily selvensi Jamesin mielikuvia Alyssasta. Olisi ollut kiva kuulla niistä vielä lisää tämän luvun aikana, mutta eiköhän niistä vielä kuulla, ei mitään kiirettä. :)
Alyssa on kyllä todella ärsyttävän kiero ihminen, varsinkin, kun yrittää saada Jamesin itselleen. Minusta vähän tuntuu siltä, että Alyssa ei halua saada Jamesia itselleen pelkästään seurustelumielessä, vaan jossain muussakin mielessä, mutten kyllä keksi missä. Ja minua häiritsee se Alyssan matka-arkku (vai mikä se olikaan. :D), jota neiti tuntuu tarvitsevan paljon. No, mutta toivottavasti James säilyttää järkensä eikä jätä Lilyä Alyssan takia.

Nora ja Sirius, heillä on meneillään jotain paljon enemmän, kuin itse tietävätkään. :) He ovat kyllä tosi söpöjä yhdessä. Tykkäsin siitä kohdasta, kun Sirius tuli hieman mustasukkaiseksi, kun Nora jutusteli niiden ranskalaisten kanssa.

Tämä taisi olla hieman sekava kommentti, mutta laitetaan se väsymyksen piikkiin. Pidähän hauska loma!
We watch the shows, we watch the stars
On videos for hours and hours...

Poissa Lurraa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.6.09
« Vastaus #149 : Kesäkuu 14, 2009, 18:46:16 »
Hihii Delia iskee taas :D

Tää luku oli varmaan yks parhaista :))

Hmm. Vähän pelottaa jo valmiiks että mitähän siitä nyt sitten tulee kun Lily on Lontoossa ja Alyssa saa vapaat kädet. :< Toivottavasti James vihdoinkin älyäis, mitä Alyssa ajaa takaa. Kihisen uteliaisuudesta saada tietää mitä sillä on mielessä :) Tosin, ehkä olisi helpompaa jos Dinan sammakolle kasvaisi myrkky-torahampaat ja se eksyisi puraisemaan Alyssaa ennen kun se paljastaa ilkeän suunnitelmansa. :o

Muttamutta, nyt kun pakollinen Alyssan-tappo-suunnitelma on kerrottu, niin voin sanoa, että hihkuin ääneen innoissani (äiti katto mua kyllä vähän kuin olisin mielisairaalasta karannut...) kun Lily julkisti hänen ja Jamesin suhteen. Yeppee! Voin kuvitella mikä kohu ja huhumylly siitä syntyy Tylypahkassa. Toivottavasti Lily ei häiriinny siitä, Jamesiin luotan kyllä sen verran että uskon ettei se häntä häiritse :D

Siriukselle ja Noralle toivon vain ja ainoastaan parasta. Vaikka heidän suhteensa onkin aika... Ööm, vapaa, niin ei Sirius silti saisi muita naisia iskeä, niin kuin Nora jo varoittelikin :< Murrun täysin jos niin käy. Toivon vaan että kaikki olisivat jo turvallisesti takaisin Tylypahkassa ja että Narnia-käytävän salaisuus paljastuu...

Aaawws, Emily ja Remus <3 Ihana pari, ei siitä sen enempää :D

Romeon olinki jo melkein unohtanut :o Hyi minua :D Mutta, siis, mua jäi vähän häiritsemään, niinkuin Sariakin, että missä se Gabrielle Romeon isän näki niin kesken puheittensa? :o Käytävillä vai? :o hui. Tai ehkä se kohta vain karkasi silmistä. ^^ Osaan kyllä kuvitella Roxyn pienen hahmon makaamaan sairaana sängyssä jääpeiton alla :< Voi sitä raukkaparkaa. Dinasta ei ollut juttua, mutta eiköhän sekin pieni tyttönen vielä ilmesty kuvaan. :)

---> sitten vielä, kirjoitusvirheitä löytyi pari kappaletta (en enää kyllä muista että missä, kun en pistänyt ylös :D), ja muista kielistä mitä puhuttiin, tajusin ehkä puolet. :D Niistä ei kyllä ole korjaamisen varaa, kun omakin taito jää siihen matkasanakirjan varaan :D Hmm, mitähän rakentavaa vielä. En kyllä keksi.

Taas epäonnistuin yrityksessäni kirjoittaa pitkä kommentti >.< Ensi kerralla taas uusi yritys. :P


Kieltämättä, kaikin puolin mahtavaa, jatkoa odotellessa...

- Lurraa :)
'Cause nothin' lasts forever