Kirjoittaja Aihe: Keskiyön kukka (Kelmit, K-12, het) Hätäepilogi 24.10.11. || LOPETETTU  (Luettu 50299 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Cirael

  • Kelmeä kalmankoira
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PhoenixWolf25005
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 16.3.09
« Vastaus #100 : Maaliskuu 19, 2009, 20:26:11 »
Okei. Myönnän! Olin taas niin innoissani kun luin tämän eilen, että en meinannut nyt edes tulla kommentoimaan mitään ollenkaan, mutta sitten päätin jälleen aloittaa koko jutun lukemisen alusta ja löysin erään lauseen, mitä en aikaisemmin ollut noteeranut ollenkaan. Laitan sen tuonne hieman myöhemmälle.
Täytyy sanoa, että kertakerralta kun luen tätä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, koukkuunnun tähän joka kerta entistä enemmän. En tajua mikä siinä on, luenko jotenkin todella huolimattomasti, vai mikä on ongelma, kun löydän jatkuvasti asioita, mitä en koskaan ole huomannutkaan!!!
ESIMERKKINÄ homeinen seinä!!! Mitä ihmettä? O_o Kokonaan unohdettu juttu, vai miksi kelmit eivät sitä tutki, vaikka tarkoitus oli? Löysin vaikka mitä eri kohtia, mitä en ollut huomannut aijemmin ja sitten on tosi hauskaa myös kun esimerkiksi ensimmäisessä "Narnia-kohtauksessa" mainittiin nimi Adrian, ja silloin oli vaan lukenut senkin ohitse eikä edes muistanut nyt tässä, että henkilö oli jopa joskus mainittu. :D Noran korkeanpaikan kammokaan ei ole päässyt vielä muistaakseni mihinkään? Lisäksi olin myös kokonaan unohtanut tuon narniahuoneen jutun, mikä aukesi Noran törmäyksestä. Itselläni tuli pieni kutina, että se aukeaisi vain keskiyöllä, koska jos tajusin oikein, Nora ja Sirius oli juuri keskiyön aikaan tuolla Narnia-käytävällä. Tai jos jos... Siellä olisi se kuuluisa keskiyön kukka? Mietin pääni puhki ja väsäilen kokoajan mitä erilaisempia teorioita tälläisistä pikkujutuista.

No mutta joo. Tämä uusi luku oli aivan ihana! Pitkästä aikaa James/Lilyä!! Aw!:D James vaan vaikutti olevan tosi masentunut. Ei pelkästään tuon kohtauksen jälkeen, vaan ylipäätään. Vai oliko tosissaan tämä Peter juttu ainut masentava asia? Jamesin pitäisi pomppia nyt käytävillä kädet ilmassa kun on noinkin lähelle Lilyä päässyt. :D Mikä sitä poikaa oikeen vaivaa???!!! Eikai se nyt sitten ole jossain kahdenvaiheilla Alyssan ja Lilyn välillä tai jotain? Koko ihminen ei ilmaissut tuossa kohdassa pienintäkään hymyä, pienintäkään onnen tunnetta, ei mitään! Where is old James?! ;< I want marauder James päääkkk!!!
Ja toinen asia mihin näköjään moni muukin kiinnitti huomionsa, Alyssa ja James jää tylypahkaan? Ei näin! Edes SIRIUS ei jää estämään näitten juttuja. *EPÄTOIVOINEN* Alyssa saisi mennä arkkunsa syötäväksi. Murr -.- Kuvittelenko vain, mutta tuolla tytöllä jollain tasolla tosi suuri ego? Olen JÄLLEEN kamala, mutta Alyssa alkaa nyt keittää päätä. En suinkaan hauku nyt näitä päätöksiäsi tuoda Alyssa mukaan. Inhoan juuri sellaisia, missä EI ole mitään tuollaisia esteitä vaan pelkkää kliseetä ja sitten tylsistyttää kun koko ficci on pelkkää siirappia ilman alamäkiä. Mutta kylläjoo... Olen jälleen ehdottomasti Alyssa/Peter tai Alyssa/Ruikuli parituksen kannalla.. the end.

Sitten se hmm... juttu mikä sai minut kommentoimaan.
Tuo Nora.. Okei.. Aluksi en halunnut huolestua pahasti, koska enhän minä voi tietää, että miten tämän koko jutun ratkaiset. En päättänyt heittää kirvestä vielä suohon, KUNNES...
Tämän alusta lukemisen aikana... Noran extran VIIMEINEN LAUSE (Mistä puhuin tämän alussa): Delia kuitenkin roikkuu Noran mukana aina surulliseen loppuun saakka. Toivottavasti lukijatkin roikkuvat!
Surullinen loppu? Ei näin Del.. EI! ;( Okei.. arvostan sitä mitä ikinä kirjoitatkaan, mutta... Nora vaan on niin paras! :(


MUOKS:

Nyt bongasin tälläisen... Jotenkin.. nojoo. Jälleen tulee tälläinen "Yrittääkö Delia vihjailla jälleen" olo.

”Oikeasti, Nora, joskus sinä vielä tapat itsesi tuolla kompuroinnilla”, James väitti auttaessaan Noraa jaloilleen sylistään. Nora pyöritteli päätään epäuskoisena.
”Enpä usko, se olisi liian ennalta arvattavaa”, tyttö arveli. ”Luulen, että pikemminkin kuolen johonkin hirveään tautiin – ei, sekin olisi ihan tyhmää. Ehkä joku murhaa minut.” Noran silmät olisivat varmasti kiiluneet enemmänkin, elleivät ne olisi olleet puoliksi ummessa väsymyksestä.

Auts? :<


P.S. Löysin tästä ficistä pienoisen virheen. En yleensä viilaa pilkkua, mutta ajattelin sanoa, jos se vaikka loppupeleissä häiritseekin sinua.. Sirius, James ja Lily meni sinne juomareissulleen luvussa numero jotain.. O_o? Ja ne meni sinne näkymättömyysviitan kanssa ja Lilyhän oli ihan hämillään silloin näkymättömyysviitasta, mutta nyt sitten tuossa luvussa 40 (jääprinsessa) Lily on uudestaan hämillään: ”Onko tuo – näkymättömyysviitta?” Lily kuiskasi koskettaessaan viileää kangasta. James nyökkäsi yhä hymyillen. ”Kaikki ne kerrat – en tiennyt, että niitä on oikeasti olemassa. Ei ihme, että teitä ei saada ikinä kiinni.”
Eihän tuo nyt mikään ihmeellinen virhe ollut, mutta ilmoitin. Olen mielestäsi varmaan tosi ärsyttävä pilkunviilaaja ja vaikka mitä muuta tyhmää. Pyydän anteeksi. :'P
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 23, 2009, 20:45:24 kirjoittanut Cirael »
"I solemnly swear that I'm up to no good", kuiskaa pieni rohkelikkotyttö Cirael kaivaessaan kelmien kartan taskustaan ja piiloutuu kivipilarin taakse, juuri ennen kuin Voron silmät ehtivät saavuttaa leikistään innostuneen noitatytön.

Poissa Delia

  • Sieluton
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • In This Madness
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 16.3.09
« Vastaus #101 : Maaliskuu 31, 2009, 11:52:42 »
A/N: On kai jokin kirjoittamaton sääntö, etten saa laitettua uusinta osaa tänne heti, kun se olisi laitettavissa vaan jatkon laittaminen aina venähtää :D

Kurnuttaja: Kiitos ;) Minullakin on vähän samanlainen keino kuvitella ihmisiä, kun luon heitä. Enemmänkin kuin vain usein henkilöhahmoni muistuttavat tuntemiani ihmisiä, joten beware, jos tunnen teidät: saatatte löytää itsenne ficistäni :D
Sari: Kiitos, kommentistasi! No, kyllähän se James oli pettynyt, kun huispauspeli oli hävitty ja mestaruushaaveet sai melkein heittää roskakoriin… Eli et kuvitellut mitään, olihan se pettynyt.
Heinähattu: Kiitos. Totta on, että vihjailen äärettömän paljon, mutta toisaalta – jos se yhtään lohduttaa – tykkään myös johtaa ihmisiä harhaan vihjailemalla turhia. Joten kaikki on vielä auki tämän ficin suhteen ;D (Paitsi tietysti päässäni, missä olen jo päättänyt lähes kaiken.)
Emili: Kiitos. Tiedän, että olen äärettömän hidas näiden asioiden suhteen, mutta äärettömän paljon onnea syntymäpäiväsi johdosta :)
Emilyn ja Remuksen kohdalla mietin pitkään, lähtisivätkö he johonkin, mutta päätös oli loppujen lopuksi aika helppo tehdä. Emmy ei pidä matkustelusta, ja jonkun on pakko jäädä Tylypahkaan pitämään koulun kunniaa yllä :D
emwt: Kiitos, kiitos :)
Tinusa: Kiitos :D
nightingale: Kiitos.
Itse en henkilökohtaisesti ole koskaan ollut Japanissa, mutta taustatutkimus on käynnissä ja yritän saada koko hommasta mahdollisimman realistisen tuntuisen. Saa nähdä, miten onnistuu. Toivon kyllä todella, että lentokone minut joskus Japaniin heittäisi. Sen verran kiinnostaa sikäläinen kulttuuri :D
Kiva, että pidit edellisistä kysymyksistäni. Minä pidin teidän vastauksistanne, joten tilanne on molemmin puolin hyvä. Kysymyksiä pursuilee päässäni, joten saattaapa olla, että niitä vuotaa tänne joku toinenkin kerta.
Cirael: Kiitos! Ää, että ärsytti, kun luin kommenttisi. Ei siitä syystä, että itse kommentti olisi ollut jotenkin ärsyttävä. Olin lähinnä ärsyyntynyt itseeni. Luulin, että olin jo selvinnyt ficin puoleenväliin saakka ilman pahempia ajatusvirheitä, mutta tässähän sitä sitten ollaan. Korjasin tuon virheen pois, mutta ärsyttää silti ihan suunnattomasti! Kiitos äärettömän paljon, että huomasit se, että sain pois muokattua. Ärsyttää silti, grr!
Ja siitä vihjailusta, tosiaan rakastan sitä, mutta anything can happen! Ja tosiaan, en tiedä, olenko joskus sanonut tämän aikaisemmin, mutta KK:sta saa paljon enemmän irti, jos sen lukee myöhemmin toiseen kertaan. Paljon enemmän juttuja avautuu, kun tietää jo koko paketin. Siksi olenkin sitä mieltä, että kirjoittaminen on niin ihanaa. Saan tunkea jokaiseen lukuun jotain pientä kivaa, jota välttämättä kukaan ei juuri sillä hetkellä huomaa. Sitten voin kiherrellä täällä yksikseni tai vastaavasti pelätä sydämeni pohjasta, että tajuatte jotain ihan ennen aikojaan :D Juuri tuon Adrianin kanssa piti olla niin varovainen, koska en saanut missään vaiheessa paljastaa Tessan miettimän miehen etunimeä, koska pelkäsin, että yhdistäisitte sen jo kerran mainittuun Adrianiin :D Olen ehkä vähän liian vainoharhainen ja varovainen toisinaan :)
Kelmit eivät toki ole unohtaneet homeista seinää, kuten asian osuvasti nimesit. He eivät toisaalta edistykään seinän kanssa yhtään, joten siksi se on jäänyt taka-alalle, mutta siitä tosiaan puhutaan vielä. Samoin kuin Noran korkeanpaikan kammosta. Nopeammin kuin arvaatkaan :D
Silver: Kiitos, kiva jos tykkäsit :D

Ärsyttää, kun en voi melkein ollenkaan vastata teidän kysymyksiinne koskien ficin tulevaisuutta. No, lohduttaudun sillä, että olisi paljon mielenkiinnottomampaa, jos tietäisitte jo nyt koko tulevan juonen ja loppuratkaisun. Kaikki jännitys olisi poissa :D
Oikeasti, nostaisin hattua, jos minulla sellainen nyt olisi päässä, teille. Olen viime viikkojen aikana yrittänyt (paino sanalla yrittänyt) lukea KK:ta läpi, koska lupasin teille sen kertausluvun. Lukeminen on yhtä tuskaa! Alkupään teksti on jotain hyvin karmivaa, ja minulla on jatkuva halu kirjoittaa kokonaisia lukuja uusiksi ja lisäillä sinne miljoonia juttuja. (Ja sitä paitsi olen löytänyt valtavat kasat virheitä!) Mutta täytyy sanoa, että ensimmäistä lukua oli jotenkin outo lukea, kun kaikki oli siinä niin auki. Ja toki olen lukiessa palannut niihin hetkiin, kun kirjoittelin niitä juttuja yli vuosi sitten. Joidenkin juttujen kohdalla on nähnyt, että juoni on lähtenyt vetämään ihan omaa rataansa, kun taas jotkut jutut olivat niin tarkasti suunniteltuja… Tuli muuten lukiessa vanhoja lukuja mieleen, että Adrianin sukunimi oli alun perin York eikä Trent (ja siitä syystä Yosumin nimi on Yosumi Akihito). En tiedä, missä vaiheessa se muuttui Trentiksi, mutta nyt kun sitä ajattelee, en voisi ajatella Adriania muun nimisenä.
Eli tähän alkuun laitan nyt koonnin luvuista 1-20. Anteeksi niille, jotka odottivat kertausta koko tähänastisesta ficistä. En vain pysty siihen, joten kertaukset tulevat näin 20 luvun osissa. Liika KK:n lukeminen aiheuttaa päänsärkyä, sen tulin todenneeksi. Ja koontiluku sanana ei ehkä kuvaa koko juttua kunnolla, koska kun luin sitä itse läpi, oli se pikemminkin pikakelaus läpi alkulukujen eikä mikään kunnolla jäsennelty kokonaisuus… Ja sen jälkeen sitten tavallista lyhempi luku, joka taas loppuu todella ihanasti, anteeksi siitä :D
Mutta kommentteja kaipailen edelleen, kiltit. Kiitos ja näkemiin, tämä lähtee viettämään vapaapäivää keilauksen merkeissä.

- Delia

KK:n koontiluku (luvut 1-20)

Tytöt, Nora, Emily ja Lily, sekä legendaariset kelmit palaavat Tylypahkaan kesäloman jälkeen viettämään riehakasta viimeistä vuotta koulussa. Emily ja Nora yhyttävät Lilyn yksin istumasta vaunuosastosta. Tytöt keskustelevat kesälomastaan: Nora oli Australiassa, Lily kotona, koska Emilyn luona oli aina vaarana törmätä tytön serkkuun Jamesiin. Jo junamatkalla suhteet menevät solmuun: Emilystä tuntuu epämukavalta olla Remuksen lähellä, Remus ei tiedä, miten hänen pitäisi suhtautua Emilyyn ja Lily tuntee itsensä ulkopuoliseksi, kun Nora ja Emily viihtyvät kelmien seurassa niin hyvin.
Vaunumatkalla kouluun Emily ja Lily kohtaavat kaksoset, Rozalian ja Rochellen, jotka ovat palavasti ihastuneita Jamesiin ja vihaavat periaatteesta Lilyä. Nora puolestaan joutuu kärsimään huomiota herättävän hiustenvärinsä, kirkkaanvihreän, kanssa. Lajittelussa uusina oppilaina lajitellaan muiden muassa vasta viime vuonna äitinsä menettänyt Dina (Rohkelikkoon) sekä Roxanne (Puuskupuhiin). Sirius iskee välittömästi silmänsä ujolta vaikuttavaan Dinaan, mitä muut kelmit kritisoivat Dinan iän takia. Pitojen jälkeen McGarmiwa kutsuu Lilyn huoneeseensa valitsemaan pussista tulevan johtajaoppilasparinsa, joka on kukapas muu kuin kaikkien rakastama James. Lilyn palatessa oleskeluhuoneeseen tyttö tapaa Remuksen, joka miettii suhteensa muutosta Emilyyn. Lily kipuaa myöhemmin makuusaliinsa, jossa Nora kompuroi tavalliseen tyyliinsä, ja tyttöjen neljäs huonetoveri, Gabrielle, on yhtä hiljainen kuin aina ennenkin. Mikään ei tunnu muuttuneen kesän jälkeen.

Seuraavana aamuna Nora yrittää tuhrustaa kesälomalla tekemättä jäänyttä muodonmuutostutkielmaa. Toisaalla James uneksii Lilystä, vaikka on jo pitkään tiennyt, ettei tyttö ikinä tulisi lämpenemään hänelle. Siriusta ärsyttää, että James ei pääse eroon Lilystä. Hän ehdottaa hieman epätoivoisestikin, että James kokeilisi Hannahia, joka on piikki Siriuksen lihassa: yksi harvoista tytöistä, joihin Sirius ei halua koskea.
Aamiaisella James saa kuulla johtajaoppiluudestaan ja kieltäytyy ensin uskomasta sitä todeksi. Myöhemmin päivällä Sirius pohti muodonmuutostunnilla Lilyä ja sitä miksi James on niin palavat ihastunut tyttöön. Sirius lupaa keksiä keinon, jolla Lily saataisiin kiinnostuneeksi. Lily ja Nora puolestaan pohtivat, muuttuuko yksinään jurottava Romeo koskaan sosiaaliseksi ja epäsalaperäiseksi. Lisäksi mukaan soppaan hyppää Lilyn ystävä Laura, joka selvittelee hiustensa lisäksi Lilylle myös kesälomaansa Saksassa.
Taikajuomien tunnilla kaikkia kohahduttaa Amalia Potter, Jamesin, Siriuksen ja Emilyn isoäiti, joka ilmoittautuu uudeksi juomien opettajaksi. Amalia ottaa luokan otteeseensa tiukalla tyylillään ja saa Lilyn tuntemaan olonsa hieman omituiseksi: James kun on kertoillut tytöstä laveasti kotonaan. Tunnilla oppilaat tutustuvat huppelijuoman valmistukseen ja sen käyttötarkoituksiin. Nora kyselee myöhemmin Lilyltä mielipiteitä Amaliasta, ja Lily vaihtaa taitavasti aihetta huomauttamalla, että Noran hiustenväri näyttää olevan vaihtumaan päin.
Myös PVS-tunneille on saapunut uusi professori: hämärä, hymisevä ja leijuntaa liikkumiskeinonaan käyttävä Yosumi Akihito. Ensimmäisellä tunnilla Yosumi laittaa oppilaat istumaan pulpettiensa päälle etsimään mielen rauhaa ja sisäistä kamiaan. Tunnin jälkeen tytöt pohtivat Yosumin outoutta ja vertailevat häntä entiseen opettajaansa, Cassandra Catwalkiin. Ruokapöydässä myös Romeo saa osansa pohdiskeluista, kun tytöt miettivät, mikä kumma salaisuus kätkeytyy pojan mieleen.
Myöhemmin samana päivänä Emily vetäytyy kirjastoon kirjoittamaan kirjettä äidilleen, Rebeccalle. Emily kertoo kirjeessään Lilyn muuttuneen kesän jälkeen jotenkin etäisemmäksi kuin ennen ja toteaa, ettei mikään ole helppoa sen jälkeen, kun hän ja Remus erosivat. Emily sanoo Remuksen tekojen yhä pyörivät mielessä, vaikka hän haluaisikin unohtaa ne ja jatkaa eteenpäin. Kirjeen kirjoittamisen jälkeen Emily pohtii mielipiteitä isäänsä, joka ei ollut koskaan suostunut hyväksymään tytärtään vaan yritti tappaa hänet pelastaakseen avioliittonsa Rebeccan kanssa. Vahingossa Emily kuulee, kuinka Romeo vannoo rakkauttaan jollekulle ja pyytää samaa henkilöä unohtamaan jonkun toisen sanat. Emily ei saa salaperäisestä kohtaamisesta selville enempää, koska Sirius saapuu epäonnisella hetkellä keskeyttämään.
Lily istuu rauhassa salaisessa huoneessaan tekemässä läksyjään, kunnes huomaa olevansa miltei myöhässä McGarmiwan kanssa sopimastaan johtajaoppilaskokouksesta. Lily ryntää takaisin oleskeluhuoneeseen hakemaan Jamesia ja tupsahtaa keskellä Siriuksen ja Peterin papereidentutkimissessiota. Paperit piilotetaan kiireesti Lilyn silmiltä, eikä tyttö kiinnitä niihin mitään huomiota, koska James astelee huoneeseen suihkusta tulleena. Lily saa pojan pian tajuamaan kiireen, ja James ryntää pukeutumaan. McGarmiwa-tuokion jälkeen Lily sanoo Jamesille suoran sanat, ja murskaa pojan toiveet mahdollisesta lämpenemisestä.
Nora valmistautuu makuusalissa hiustenvärin vaihtumiseen ja on juuttunut siivoilemaan kaappejaan. Lilyn ajatukset vaeltelevat koko yön Jamesissa. Kun Nora tulee takaisin sairaalasiivestä hiukset lilertävinä, tytöt käyvät poikien makuusalissa käyttämässä unettajaa, jolla voi määrätä toisen ihmisen unista, Siriukseen.

Nora on vihainen Siriukselle, koska poika kutsui häntä hemmetin upeaksi kostoksi Noran unettajan käytöstä. Noraa ärsyttää oma ulkonäkönsä ja varsinkin hiustenvärinvaihtumiseen liittyvä sekä henkinen että fyysinen tuska. Nora palaa muistoissaan siihen päivään, jolloin Nean kirous muutti hiustenvärin vaihtelevaksi.
Myöhemmin Nora tahtoo näyttää Siriukselle jotain, mutta Noran yllätystä tulee keskeyttämään Dina, joka on hukannut sammakkonsa. Sirius opettaa pikku tytölle kutsuloitsun, ja Nora pääsee jatkamaan yllätystään. Nora näyttää Siriukselle salakäytävän, joka lähtee erään luokkahuoneen vaatekaapista. Kaksikko seuraa käytävää ja päätyy opettajainhuoneen vaatekaappiin, jossa he todistavat Amalian moitteita tuntemattomalle Adrian-henkilölle.
James tahtoo tietää, mitä Remuksen ja Emilyn välillä tapahtui. Remus kertoo vastahakoisesti Lauran suudelmasta. Samaan aikaan Emily odottelee kärsimättömänä SOAP-tuntia alkavaksi ja hämmentyy muiden mukana uudesta opettajasta tässäkin aineessa. Tessa Dawson on niin nuori, että vaikuttaa enemmän ystävältä kuin opettajalta. Naisen tunneilla vallitsee välitön, leppoisa tunnelma, jota tosin häiritsee Emilyn mietteen Tessan silmien piilotetusta tuskasta.
Kelmit ovat tutkimassa mystistä seinää, johon kuulemma kätkeytyy jokin salaisuus, kun tutkimisen keskeyttää kuulutus, joka käskee kaikki seitsemäsluokkalaiset suureen saliin. Kelmit lähtevät, ja vain Dinan sammakko jää kurnuttelemaan tyhjään käytävään. Salissa Dumbledore ja Tessa kertovat kansainvälisestä koulujenvälisestä elokuvankuvauskilpailusta, johon Tylypahkakin oli osallistumassa.
Myöhemmin illalla Sirius, James ja Emily ovat kahvilla mumminsa luona. Emilyn Silkki-pöllö lennähtää kesken kaiken takasta tuoden Amalialle kiinnostavan kirjeen. Emily lähtee viemään Silkkiä takaisin pöllölään miettien samalla suhdetta Remukseen. Emily palaa omiin muistoihinsa kevään tapahtumista. Pöllölästä lähtiessään Emily pääsee vielä todistaa Amalian ja Yosumin outoa väittelyä.

James valvoo huispausjoukkuekarsintoja ulkona yhdessä Siriuksen kanssa ja löytää lopulta täydellisen joukkueen. Samaan aikaan Lily ja Emily ovat vetäytyneet oleskeluhuoneeseen tekemään läksyjä huonoin tuloksin. Lily tahtoo tietää, mitä Emilyn ja Remuksen välillä tapahtui ja lupaa harkita Jamesia, jos Emily kertoo tapahtumista. Myöhemmin päivällä seitsemäsluokkalaiset kokoontuvat Tessan luokkaan kuulemaan lisää elokuvaprojektista. Sirius valitsee itsensä ohjaajaksi, ja muut joutuvat tyytymään muihin tehtäviin. Norasta tulee käsikirjoittaja, ja Jamesista tuottaja.
Illalla makuusalissa Emily kertoo Lilylle ja Noralle näkemästään kohtaamisesta mummin ja Yosumin välillä.
Lily saa McGarmiwalta listan johtajaoppilaiden järjestettävistä olevista juhlista. Lilyn tutkiessa listaa Nora on jo kehitellyt juonen tekeillä olevaan elokuvaan luettuaan erään kirjaston salaisella osastolla olevan kirjan. James on luvannut Siriukselle yrittää unohtaa Lilyn. Poika saa testata päätöksensä vakautta joutuessaan istumaan Lilyn vieressä muodonmuutostunnin ajan. Lily yllättyy Jamesin passiivisuudesta iloisesti. Myöhemmin PVS-tunnilla Yosumi jakaa oppilaat mahdollisimman epäsopiviin pareihin ja lähettää heidän omituisiin huoneisiin ilman minkäänlaisia ohjeita. Lilyn ja Jamesin seikkailujen tuloksena on puolikkaan pisteen saaminen kymmenestä mahdollisesta. Sirius suoriutuu tehtävästä parhaiten Stephanien, Peterin tyttöystävän, kanssa. Remus ja Emily sen sijaan antautuvat riitelemään ja jättävät lopullisen hyvästit.
Illalla elokuvakilpailusta kerrotaan muulle koululle.
Sirius huomaa katselevansa Noraa kielletyn ihastuneesti ja pelästyy omia tunteitaan. Halukkaana selvittelemään päätään Sirius etsii käsiinsä luottohenkilönsä, Mindy Harperin, joka kertoo ajatusten johtuvan silkasta unenpuutteesta.
Lily on paennut omaan salaiseen huoneeseensa tekemään läksyjä ja kirjoittamaan kirjeitä. Hän tarvitsee lisää kirjepaperia ja lähtee hakemaan sitä makuusalista jättäen Emilyn Silkki-pöllön yksin huoneeseen. Myöhemmin Lily ei enää pääsekään takaisin huoneeseen, koska huonetta vartioivan taulun avausmekanismi on mennyt sekaisin. Pelastaakseen Silkin huoneeseen kuolemisesta Lily joutuu suutelemaan ensimmäistä vastakkaisen sukupuolen edustajaa, joka vastaan kävelee. Lilyn epäonneksi tämä henkilö sattuu olemaan Sirius. Sirius kiristää Lilyltä lupauksen, jonka mukaan tytön täytyy lähteä Jamesin kanssa Tylyahoon, jos Sirius suostuu suutelemaan tyttöä. Lily suostuu ehdotuksen epätoivoissaan. Vannotettuaan puolin ja toisin, ettei kukaan saisi koskaan tietää siitä, kaksikko jakaa lyhyen suudelman.

Nora kertoo seitsemäsluokkalaisille elokuvakäsikirjoituksen juonen. Juoni kertoo Keskiyön kukasta, joka on jo satoja vuosia sitten loihdittu vanhan linnan sieluksi. Keskiyön kukka on ennen ollut yksi koulun ensimmäisistä oppilaista. Kaunis Cecilia oli palavasti rakastunut yhteen koulun perustajista, sir Godriciin. Toinen perustajista, mustasukkainen lady Rowena, vangitsi Cecilian kukkahahmoon saadakseen Godricin itselleen. Juoni onnistui vain puoliksi, ja Cecilia jäi elämään linnan legendoissa. Nora tahtoisi palavasti saada Lilyn näyttelemään Rowenaa, mutta Lily on haluton. Saamatta yöllä unta Lily lähtee seikkailemaan linnan pimeille käytäville ja miettii samalla Siriukselle antamaansa lupausta pyytää Jamesia Tylyahoon.
Yön pimeydessä Lily törmää Tessaan, joka kutsuu hänet teelle. Tessan puheet saavat Lilyn kiinnostumaan naisen salatusta menneisyydestä. Kaiken muun ohessa Tessa saa Lilyn myös miettimään Rowenan roolia, johon Lily lopulta suostuu.
Sirius alkaa tuoreella ohjaajaninnollaan järjestää koe-esiintymisiä. Lily avustaa koe-esiintyjä lukemalla Rowenan osia käsikirjoituksesta. Muihin rooleihin saadaan näyttelijät suhteellisen helposti, mutta Godricin rooli tuottaa ongelmia. Sirius pakottaa Jamesin koe-esiintymään Godricina, ja yritys tuottaa tulosta: James saa Godricin roolin, jonka puitteissa saa mahdollisuuden jopa suudella Lilyä. Lily ei ole asiasta mielissään varsinkaan, kun Sirius painostaa Lilyä pyytämään jo Jamesia ulos lupauksensa mukaisesti. Lopulta Lily pyytääkin Jamesia ulos, ja James – tajuttuaan asian todellisuuden – suostuu enemmän kuin vain mielellään.
Lilyn ja Jamesin yhteinen Tylyahopäivä alkaa vaivautuneissa tunnelmissa, mutta kevenee loppua kohti. Lily huomaa jopa nauttineensa päivästänsä Jamesin kanssa. Paluumatkalla linnaan kaksikko lyö vetoa siitä, löytääkö James koskaan porsaanreikää, josta ujuttautua tyttöjen makuusaliin.  Remuksella sen sijaan oli piinallinen päivä turhuuksia pälpättävän Lauran kanssa, eikä Tessankaan päivässä ole kehuttavaa: nainen yrittää hukuttaa pahan olonsa shoppailuun.
Lily ja James viettävät seuraavan päivän kuvaustauot tutkien vanhoja uuden vuoden valvojaissuunnitelmia. Kuvaukset edistyvät pikku hiljaa eteenpäin. Salazaria esittävä Shane vie Lilyn kuvausten jälkeen mukanaan pöllölään, jossa lahjoittaa Lilylle pikkuisen minervanpöllön poikasen, joka saa nimekseen Jupiter.

Nora viettää pahaa päiväänsä pikkusiskonsa kuoleman vuosipäivänä, kuten jokainen vuosi. Tyttö miettii omaa syyllisyyttään: hän seisoi vieressä katselemassa, kuinka pikku-Nina ruhjoutui kuoliaaksi auton renkaisiin. Sirius tahtoo päästä Noran luokse vaatimaan selitystä, ja kelmit viimeistelevät salakäytävän tyttöjen makuusaliin. Makuusalissa Nora menettää hermonsa ja suostuu lohdutettavaksi Siriuksen halauksessa. Tyttö kertoo, ettei halua itkeä, koska tuntee velvollisuudekseen kärsiä Ninan kuoleman takia.
SOAP:iin kuuluva pakollinen kokkausosia käynnistyy Amalian johdolla Tylypahkasta. Laura ja Remus kokkailevat yhdessä syventäen alkavaa suhdettaan. Tessan aamu ei ole alkanut yhtä hyvin. Naisella on paha olo, ja päätä särkee. Lisäksi Samson-niminen kotitonttu muistuttaa Tessan kipukohdasta, herra Trentistä, kysymällä miehen vointia.
Iltapäivällä kokataan Tessan tädin, Rinan luona, Tylyahossa. Tessa saa sotkuja aikaan järjettömillä ryhmävalinnoillaan: Emily kituu Lauran ja Remuksen kansaa, ja Lily on kahden miehen loukussa Shanen ja Jamesin välissä. Nora ja Sirius taasen saavat sovittua välinsä, kun hiljainen Romeo ei tule ryhmän väliin sekoilemaan. Myöhemmin Lily yrittää udella Tessalta naisen menneisyydestä, mutta saa vastaukseksi vain epämääräisiä sanoja. Palatessaan sinä iltana linnaan Lily löytää Jamesin makuusalistaan ja tajuaa hävinneensä vetonsa pojalle.
Nora on sairaalasiivessä hiusten vaihtaessa taas väriä ja saa vahingossa kuulla Tessan olevan raskaana. Tessa tahtoo eroon lapsestaan, muttei lopulta pystykään tekemään aborttia. Nora taas juhlii toisaalla hiusten väriään: hiuksen ovat muuttuneet sähkönsinisiksi, joka on Noran lempiväri. Nora ja Sirius juhlistavat hiuksia vanhan tavan mukaan pohjoistornissa jutellen, ja Nora tunnustaa olevansa mustasukkainen Siriuksesta Mindylle. Sirius vakuuttaa, ettei aihetta mustasukkaisuuteen ole: Mindy ja Sirius ovat pelkkiä ystäviä, ja Sirius tarvitsee jonkun, jolle puhua Norasta.
Nora mustasukkaisuus leimahtaa jälleen, kun hän kuulee, että ensiluokkalaisesta Dinasta on tehty kunniakelmi. Se ja kaikki muukin kuitenkin unohtuu illalla, kun perinteeksi muodostunut tyttöjen ilta on alkamisillaan. Gabrielle paljastaa muille tytöille seurustelevansa Romeon kanssa, kun taas Emily julistaa Remuksen ja Lauran seurustelua ja vakuuttaa, ettei tunne enää mitään poikaa kohtaan. Illan aikana pohditaan myös tyttöjen tulevia polttareita ja häitä. Toisaalla kelmit pakertavat mystisen seinänsä kimpussa etenemättä yhtään mihinkään.

PVS-tunnilla Yosumi tahtoo saada oppilaat käyttämään kamejaan todellisuudessa. Kun toinen puoli luokasta katoaa läpi hämärien ovien Yosumin kehittelemiin ihmehuoneisiin, toinen puoli harjoittelee päänsisäistä suojautumista. Huoneissa oppilaat joutuvat kohtaamaan pahimmat painajaisensa, eikä kukaan ole kovinkaan innostunut asiasta.
Illemmalla kuvataan jälleen elokuvaa. Shanen osalta kuvaukset päättyvät siihen iltaan. Kuvausten jälkeen Lily ja Shane jättäytyvät muista jälkeen ja jakavat melkein-suudelman. Melkein, siksi, koska James unohti käsikirjoituksensa ja palatessaan hakemaan sitä, keskeytti kaksikon.
Seuraavana päivänä Yosumi laittaa oppilaat harjoittelemaan suojeliuksen tekoa, koska siitä saattaa olla apua painajaishuoneessa, jonne oppilaiden on ennen pitkää pakko palata. Suojeliukset onnistuvat vaihtelevin tuloksin. Illalla on taas aika kuvata elokuvaa, mitä ennen James ja Lily ovat vetäytyneet kirjastoon suunnittelemaan halloweentempaustaan. Jamesin ja Carlan välinen suudelma ei oikein ota onnistuakseen kuvauksissa osittain siksi, että paikalla on puoli koulua tapahtumaa todistamassa.
Lily ja James valvovat suuren salin koristelua kurpitsajuhlaa varten. Myöhemmin, kun kaksikko on palaamassa takaisin oleskeluhuoneeseen, James muistaa Remuksen ja täysikuun, ja pojalle tulee kiire eroon Lilystä. Lily pohtii Jamesin kummaa käytöstä, mutta lopulta päästää pojan katoamaan paikalta ilman kysymyksiä, joihin James ei halua antaa vastauksia. Aamulla James ja Sirius pohtivat kuutamoa ja ystävyyden tärkeyttä ja saavat myöhemmin PVS-tunnilla osoittaa oman ystävyytensä lujuutta taistellessaan tappajakeittiövälineitä vastaan Yosumin huoneessa. Kurpitsajuhlan aikana James ja Lily pimeyttävät koko linnan, eikä törmäyksiltä pilkkopimeässä tilassa vältytä. Shane saa ehkä hiukkasen väärän kuvan Lilyn ja Jamesin kieriskelyistä lattialla ja katoaa Lilyn harmiksi paikalta kokonaan. Sirius johtaa letkan rohkelikkoja takaisin oleskeluhuoneeseen, ja Nora törmäilee makuusalissa salaperäiseen matkalaukkuun, jonka omistaja selviää aamulla. Matkalaukun omistaja paljastuu ruotsista muuttaneeksi tulokkaaksi, Alyssaksi, jonka ulkomuoto, varsinkin silmät, vaikuttaa Emilystä epäilyttävästi tutulta. Noralle tulee kiire Siriuksen luokse varmistamaan, että poika pysyy ruodussaan, kun tapaa Alyssan.
Tessan tunnista ei ole tulla mitään naisen ravatessa raskautensa takia koko ajan oksentamassa. Tessa saa kuitenkin osoitettua selvästi kaikille, mitä mieltä on Ruotsin velhokoulusta, ruotsalaisista ja näin ollen myös Alyssasta. Yosumi saapuu jossain vaiheessa jatkamaan tuntia Tessan puolesta, ja Tessan tultua takaisin kaksikko jakaa sekopäisen keskustelun, jonka päätteeksi Yosumi ampaisee ulos luokasta leukaletti liehuen.
Lily on yrittänyt koko päivän löytää Shanen, jotta voisi kertoa kasvavista tunteistaan poikaa kohtaan. Tyttö löytääkin pojan suutelemasta Camillaa ja unohtaakseen asian Lily suostuu vihdoin lähtemään juomareissulle Siriuksen ja Jamesin kanssa. Juomareissu oli panoksena vedossa, jonka Lily hävisi, kun James pääsi ujuttautumaan tyttöjen makuusaliin. Lily huomaa illan poikien kanssa olevan ihan mukava, kun taas Nora viettää iltansa ja yönsä sairaalasiivessä hiusten väriä vaihtamassa. Sähkönsinisten jälkeen on yleensä vuorossa Noran inhokkiväri, valkoinen, ja niin on nytkin. Matkalla takaisin Tylypahkaan ja Rohkelikkotorniin suhteellisen selvänä oleva James törmää Dumbledoreen, joka on yökävelyllä linnassa. James on onnistunut piilottamaan sekä Siriuksen että Lilyn näkymättömyysviitan alle, mutta vanha rehtori näyttää hyvin tietävän kaksikon paikallaolosta. Dumbledore keskustelee hetken Jamesin kanssa Yosumista ja siitä, miten suuri on rakkauden voima, ennen kuin toivottaa Jamesille hyvää yötä.

A/N2: Ja sitten se itse luku:

50. luku – Poissa
30.1.1978

Tylypahkan opettajainhuone kuhisi sinä tammikuisena aamuna. Adrian oli juuri astunut sisälle huoneeseen ja sai aikaan normaalin reaktion muissa opettajissa. Naisopettajat vilkuilivat miestä kiinnostuneina ja muutama vanhempi nainen harmitteli salaa naimisissa oloaan tai sitä, ettei ollut muutamaa kymmentä vuotta nuorempi. Tähtitieteen professori neiti Martini katui syvästi sitä, ettei ollut omina opiskeluvuosinaan tajunnut, miten houkutteleva Adrian Trent oikein oli. Miten Tylypahkassa miehestä ei ollut siihen aikaan puhuttu sen enempää? Kyllä tuolla ulkonäöllä pitäisi olla vähintäänkin juorupalstojen korkeimmalla paikalla.
Amalia mulkoili muutamaa kanssaopettajaansa palauttaen muun muassa neiti Martinin takaisin maanpinnalle. Amalia oli tehnyt harvinaisen selväksi kaikille, että vaikka Adrian olikin vapaa, hän ei ollut kiinnostunut aloittamaan uutta seurustelusuhdetta. Ei kukaan muutenkaan olisi uskaltanut ottaa ratkaisevaa askelta, koska kukaan ei todella tiennyt varmasti, mitä Tessa ajatteli siitä kaikesta. Opettajienkin tietoon oli saatettu se osa Tessan ja Adrianin menneisyydestä, joka oli varmasti todistettavissa. Tuholaisen isästä kukaan ei uskaltanut sanoa mitään varmaksi, mutta vedonlyönti oli kovaa.
Miesopettajat, varsinkin nuoremmat, katselivat Adriania kateellisina. Numerologian professori Garet vilkaisi omaa vatsanseutuaan ja peitti sen kiireesti viitallaan, kun Adrian käveli lähemmäs. Hän ei halunnut joutua vertailun kohteeksi. Miten Adrian saattoi pysyä niin hyvässä kunnossa? Suostuisikohan mies joskus paljastamaan salaisuuttaan vaikkapa yhteisen tuliviskipullon ääressä? Asiaa voisi tiedustella hienovaraisesti.
Adrian käveli ripeästi Amalian vierelle ja mutisi naiselle muutaman sanan. Häntä häiritsi valtavasti muiden katseet. Kaikki tuijottivat häntä nykyisin. Adrian ei pitänyt siitä, se tuntui luonnottomalta. Häntä ei ollut koskaan ennenkään tuijotettu, joten miksi kaikki aloittivat tässä vaiheessa. Adrian painautui tiukemmin seinää vasten ja yritti kadota Amalian taakse. Muut jatkoivat pikku hiljaa juttujaan, mutta yhä vieläkin Briana Martini ja Earl Garet tuijottivat häntä. Adrian vääntelehti paikoillaan ja yritti keskittyä Amalian sanoihin.
”Mungossa ei tiedetty paljon sinun tilastasi. Sanoivat vain, että sinua pitäisi pitää silmällä ja raportoida, jos joku vinksahtaisi väärään suuntaan”, vanha noita selitti parhaillaan. ”Olen pahoillani, Adrian, en tiennyt, että jälkivaikutukset olisivat näin mittavia. Varmasti ne lakkaavat ajan kuluessa.”
Adrian pakottautui heilauttamaan kättään. Hän katui liikettä heti, kun oli sen tehnyt. Mikä hänellä oli? Miksei hän päässyt näistä liikkeistä eroon? Tessa heilautteli kättään. Se oli yksi naisen mieliliikkeistä. Se kuvasti niin paljon. Adrian sulki silmänsä ja puri kieltään niin, että tunsi veren maun suussaan.
”Ei se mitään, Amalia. Ihan totta”, hän sanoi jähmeästi. ”Itsehän minä itseni tähän pakotin.”
Minä vihaan sinua, Tessa, Adrian ajatteli niellessään verta alas kurkustaan. Olisi ollut ehkä liian radikaalia sylkeä sitä lattialle muiden opettajien eteen. Mikset sinä voi jättää minua rauhaan ja antaa minun olla? Hän ei saanut Tessaa ulos päästään, ei millään, vaikka kuinka oli yrittänyt. Muistot palasivat mieleen liian kirkkaina ja kiellettyinä. Hän muisti, miten ihanaa Tessaa oli ollut pidellä sylissä. Hän muisti, miten hyvin nainen oli sopinut hänen kätensä alle, miten heidän huulensa olivat kuin luotuja toisilleen. Hän muisti kaiken sen, mikä oli ollut hyvin, vaikka kuinka yritti muistaa ne kurjat puolet. Sen, miten Tessa oli pitänyt häntä pilkkanaan. Sen, miten nainen oli ollut ulkona juhlimassa koko yön ja sitten valehdellut kirkkaasti päin naamaa hänelle. Sen, miten hän oli alituisesti pelännyt, että Tessa menisi liian pitkälle: joisi liikaa tai lähtisi jonkun vaarallisen miehen matkaan tai kuukahtaisi jonnekin yksinään. Millään kurjalla ei ollut mitään väliä. Adrian muisti vain, miten sokeasti oli rakastanut Tessaa. Hän muisti ne sanat, teot ja katseet, jotka olivat saaneet hänetkin kuvittelemaan, että Tessa voisi rakastaa häntä samalla tavoin. Pieni kultainen sormus poltteli kielletyn tietoisesti housujen taskussa. Hän ei kyennyt heittämään sitä pois. Hän halusi pitää mukanaan pienen muiston siitä onnesta, joka hänellä oli joskus ollut. Hän halusi pitää luonaan pienen osan Tessaa, hän ei kyennyt unohtamaan naista kokonaan. Ei koskaan pystyisi siihen, ei varmasti. Vaikka Tessa olikin valinnut toisen tien, toisen miehen, toisen elämän, osa naisesta kuuluisi aina hänelle. Siitä osasta Adrian ei koskaan päästäisi irti. Vaikka Kevin oli saanut kaiken muun, saanut Tessan, pirpanankin ihan pikapuoliin, saanut sen rakkauden, jonka olisi kuulunut olla Adrianin, vaikka Kevin oli saanut kaiken sen, hän ei saisi sitä osaa. Tessa ei koskaan olisi Kevinin ihan kokonaan, siitä Adrian pitäisi huolen.
Mutta siitä huolimatta: hän vihasi Tessaa, vihasi varmasti.

Opettajainhuoneen ovi lennähti auki, ja Tessa asteli sisään yhdessä Kevinin kanssa. Naisen kasvoilta kuvastui valtava inho ilmeisesti siitä syystä, ettei voinut enää piilottaa raskauttaan. Sen pystyi nyt havaitsemaan helposti, eikä Tessa pitänyt kasvaneesta vatsanseudustaan. Kevin vaikutti hivenen vahingoniloiselta katsellessaan Tessan kitumista. Kukaan muu opettaja ei uskaltanut tuijottaa naista. Tessa oli aamuisin aina harvinaisen räjähdysherkällä tuulella, ja muut opettajat jopa pelkäsivät hieman naista. Sen lisäksi Kevin oli kieltänyt heitä ärsyttämästä Tessaa, koska naisen raskaus liikkui jo muutenkin riskirajoilla. Tessaa ei pitänyt suututtaa, vaan naisen piti elää mahdollisimman tasaista elämää. Jotkut, eritoten Briana Martini, joka muisti Tessan kouluajoilta, pitivät sitä mahdottomana. Tessa ei ollut koskaan elänyt tasaista elämää. Yksi pieni pallero vatsassa tuskin saisi häntä aloittamaan nyt. Kuitenkin, vastoin kaikkien odotuksia, Tessa noudatti suhteellisen myöntyväisesti Kevinin määräyksiä. Nainen näytti oudolla tavalla jopa välittävän lapsestaan.
Adrian vähät välitti Kevinin määräyksistä. Hän uskotteli itselleen, että oli aivan sama, saisiko Tessa keskenmenon vai ei. Adrian vihasi pirpanaa, yritti ainakin. Tuntui miltei mahdottomalta, julmalta jopa, vihata jotain, jolla ei ollut mitään osaa mihinkään, mitä ympärillä tapahtui. Mutta pirpana oli osa Tessaa, ja Tessaa piti vihata.
”Pikku perhe aamukävelyllä”, Adrian letkautti niin myrkyllisesti, että Briana hätkähti hivenen ja katsoi häntä kummallisesti. Adrian irvisti sisäisesti. Briana ei voinut uskoa, että hän, koulun nörtti, johtajapoika ja itse hissukka, pystyi puhumaan sillä tavoin. Ei kukaan todella ollut tuntenut häntä koulussa Keviniä ja Tessaa lukuun ottamatta. Muut olivat kuvitelleet hänen olevan pyhimys, jolla ei ollut muuta elämää kuin koulu. Siksi kaikki olivatkin ihmetelleet hänen ystävyyttään Tessan kanssa. Kaikki, jotka olivat siitä jollain tapaa saaneet kuulla. Tessa oli ollut koulussa niin pinnallinen ja poukkoileva: hänen täydellinen vastakohtansa ulkoa päin katsottuna. Sisältä päin he eivät kuitenkaan olleet niin erilaisia, eivät todella.
Tessa mulkaisi häntä kiukkuisesti, muttei sanonut mitään. Se sai Adrianin mielen laskemaan, vaikkei sen olisi pitänyt. Tessan kanssa riitely oli jotain maailman rentouttavinta, ja oli sääli, että nainen oli päättänyt käyttäytyä aikuismaisesti tämän asian suhteen. Nainen ei enää edes puhunut hänelle, katsoi vain, silloinkin mulkoillen ja kylmästi. Adrian yritti nähdä kylmyyden taakse. Hän yritti erottaa edes jonkinlaisen välähdyksen siitä rakkaudesta, joka Tessan silmistä oli joskus loistanut. Sitä ei enää ollut, sellaiseen lopputulokseen Adrian oli päätynyt. Rakkaus oli haudattu niin syvälle sisälle, että Tessakin kuvitteli sen kuivuneen kokonaan, mutta sitä Adrian ei tiennyt.
”Adrian, sinun tuntisi alkaa pian”, Amalia muistutti rikkoen hiljaisuuden. Adrian vilkaisi Amaliaa nopeasti, katsoi sitten tiukasti kengänkärkiään ja yritti unohtaa Tessan ja keskittyä. Hän piti opettamisesta, se oli rentouttavaa. Se sai hänet aina unohtamaan Tessan täydellisen kokonaan. Seitsemäsluokkalaiset olivat hänen lempiryhmänsä, koska nämä olivat edistyneet opinnoissaan sen verran paljon. Ensiluokkalaiset seurasivat tiukasti perässä. Adrian arveli, ettei koskaan kyllästyisi opettamaan törttöileviä ensiluokkalaisia. Illat eivät olleet koskaan ankeita, kun hän muisteli ensiluokkalaisten kömmähdyksiä tunneilla.
”Minä voin tulla samaa matkaa”, Briana tarjoutui, kun Adrian otti askeleet lähteäkseen. Earl väisti sivuun ja jostain kumman syystä hieraisi vatsanseutuaan. Adrian rypisti otsaansa, muttei vaivannut miettimään asiaa syvällisemmin. Sen sijaan hän tallasi tahallaan Kevinin varpaille kävellessään ohi. Hän olisi kaikkein mieluiten iskenyt nyrkillään miestä kasvoihin, mutta tiesi, ettei se olisi ollut järkevää. Sen ainoan kerran, kun hän oli lyönyt jota kuta, hän oli murtanut kätensä, ja Tessa oli nauranut itsensä läkähdyksiin.

”13 päivää niin lähdetään Lontooseen”, Nora hehkui tyytyväisyyttään Siriukselle kävellessään kohti PVS-luokkaa. ”13! Ja 16 päivää Japaniin! Ajattelin aloittaa pakkaamisen viikonloppuna. Entä sinä?”
”Luultavasti paria tuntia ennen lähtöä. Mitä turhia stressata ennakkoon”, Sirius kohautti olkiaan osaamatta olla yhtä innostunut kuin Nora. Vaikka siitä, mitä Nora oli puhunut omasta kuolemastaan, oli jo miltei viikko, Siriuksesta tuntui silti hieman vaikealta olla tytön seurassa. Hän ei tiennyt, huomasiko Nora eroa hänen käytöksessään, luultavasti huomasi, mutta ainakaan tyttö ei antanut sen näkyä mitenkään. Sirius yritti olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, yritti unohtaa sen ollessa miltei mahdotonta. Mistä ihmeestä Nora oli saanut päähänsä niin kammottavia ajatuksia?
Nora näytti Siriukselle kieltään ja tyrkkäsi poikaa sivummalle. Sirius horjui hetken paikoillaan ja olisi palannut kostamaan, ellei Peter olisi rynnännyt käytävällä vastaan.
”Hei, Matohäntä, PVS-luokka on toisessa suunnassa. Oletko eksynyt?” Sirius nauroi ystävälleen yrittäen karkottaa ajatukset Norasta ulos päästään. Peter vilkaisi häntä ärhäkästi.
”Minä etsin Sarvihaaraa, mutta kai sinäkin kelpaat tähän hätään. Minulla on asiaa”, poika vinkaisi pysähtyessään.
”Anna palaa, sitten”, Sirius kehotti. Peter ei sanonut mitään vaan vilkaisi paljonpuhuvasti Noraa. Nora näytti ärtyneeltä.
”Hyvä on, tajusin kyllä. Tämä on taas niitä ESTK-asioita”, Nora murisi itsekseen. Sekä Sirius että Peter katsoivat Noraa kulmat kohollaan.
”Ei sovi tyttöjen korville”, Nora avasi lyhennettä ja pyöritti sitten silmiään. ”Täytyykö teille selittää ihan kaikki.” Tyttö katosi kulman taakse itsekseen mutisten ja jätti Siriuksen ja Peterin kaksin käytävään.
”No?” Sirius kysyi uudelleen.
”Onko James puhunut sinulle?” Peter kysyi hermostuneena. Sirius rypisti kulmiaan.
”Aiheesta…?”
”Siitä lauantaisesta.”
”Siitä, kun hävittiin”, Sirius nyökkäsi ja pudisti sitten päätään. ”Ei, mitä siitä?”
”Minä olin siellä silloin, kun niitä harjoituspalloja sabotoitiin. James näki, että olin siellä, ja siksi hän pelasi huonosti. Hän luuli, että minä olisin tehnyt niille palloille jotain”, Peter pulisi kaiken ulos nopeasti ja hiljaa niin, että Siriuksen oli vaikea saada sanoista selvää.
”Mitä?” Sirius kysyi epävarmana. ”Miksi sinä tekisit mitään sellaista?”
”En minä tehnytkään, sanoin sen hänellekin. Mutta varmasti sinunkin pitäisi saada tietää tämä. Minä olin siellä kävelyllä, ihan totta, ja ajattelin käydä tarkistamassa pelaajasuojan ihan vain uteliaisuudesta. Siellä on aina tyyppejä kutemassa, tiedäthän sinä sen.”
Tietysti Sirius tiesi sen. Sirius oli yksi niistä ihmisistä, jotka normaalisti tapasivat käymään pelaajasuojissa. Tai tapasi ennen Noraa. Nora inhosi pelaajasuojia eikä koskaan suostunut lähtemään niihin Siriuksen kanssa.
”Joka tapauksessa, minä menin sinne ja näin Alyssan siellä. En oikeasti tiedä, mitä hän hommaili, mutta se näytti tosi omituiselta. Ajattelin vain, että haluaisit tietää sen, koska Sarvihaara näytti menevän aika sekaisin, kun sai kuulla”, Peter papatti.

Lily nautti PVS-tunnista sinä päivänä tavallistakin enemmän. He harjoittelivat nopeaa suojautumistekniikkaa, ja luokassa oli sellainen hulina, ettei kukaan kiinnittänyt mitään huomiota toisten tekoihin. Adrian näytti hyvin paljon siltä, että olisi halunnut leijua katonrajaan pakoon oppilaiden taikoja, jotka lentelivät päättöminä ympäriinsä, mutta urhoollisesti mies pysyi pöytänsä takana ja huuteli ohjeita niille, jotka eivät muistaneet tähdätä kunnolla.
James oli rutistanut hänet muiden huomaamatta syliinsä, suikannut suukon hänen hiuksiinsa ja toivottanut suloista syntymäpäivää. Lily ei tiennyt, oliko poika muistanut asian omatoimisesti, vai oliko Emily tai Nora vinkannut pojalle asiasta, mutta sillä ei oikeastaan ollut mitään väliä. Lilystä oli ihanaa, että poika oli onnitellut häntä. Hän melkein katui sillä hetkellä, että muut kuvittelivat heidän olevan vain ystäviä. Kaikkein mieluiten hän olisi halunnut hypätä Jamesin syliin ja suudella pojan tainnoksiin. Lily pelästyi itsekin omia ajatuksiaan niin, että ampui vahingossa erään taian päin Adrianin pöytää. Adrian heittäytyi maahan hänen taikansa tieltä, ja Lily riensi eteenpäin varmistamaan, että mies oli kunnossa.
Adrian makasi maassa liikkumattomana ja piteli kylkeään. Lily kyykistyi kauhistuneena miehen viereen ja kosketti tämän olkapäätä. Adrian kierähti ympäri ja yritti hymyillä hänelle, vaikka silmistä paistoi valtava tuska.
”Voisitko auttaa minut pystyyn ja viedä sairaalasiipeen?” Adrian kuiskasi ja inhosi selvästi sitä, että joutui pyytämään mitään sellaista. Lily tarttui järkyttyneenä miehestä ja veti varovaisesti pystyyn. Adrian pakottautui hymyilemään noustessaan esiin opettajanpöydän takaa. Kukaan ei kiinnittänyt liiemmin huomiota siihen, kuinka Lily talutti opettajan pois huoneesta. Adrian huohotti raskaasti ja antoi hymynsä hiipua päästessään pakoon oppilaiden katseiden alta.
”Oliko se minun taikani?” Lily kysyi ääni täristen. Adrian pudisti päätään niin pienesti kuin pystyi. Jokainen liike tuntui sattuvan miestä.
”Yosumina olon… sivuvaikutuksia… nämä kohtaukset”, mies pihisi huultensa raosta raahautuessaan eteenpäin.
He eivät päässeet pitkällekään: vain muutaman käytävän päähän PVS-luokasta. Sitten Adrian rojahti lattialle ja alkoi sätkiä siihen malliin, että Lily pelästyi toden teolla. Hän oli tottunut Noran tärinäkohtauksiin, mutta Adrianin kohtaus oli jotain niin paljon pahempaa. Mies makasi maassa, silmät pyörivät päässä ja liikkeet näyttivät täydellisen koordinoimattomilta. Lily ei tiennyt, pitäisikö hänen kiljua kauhusta vai rynnätä hakemaan apua. Ennen kuin hän ehti tehdä kumpaakaan, hahmo harppoi vihellellen kulman takaa. Kevin jännittyi paikoilleen muutamaksi sekunniksi ennen kuin tajusi rynnätä eteenpäin auttamaan.
”Mitä tapahtui?” mies huusi kauhistuneena tukiessaan Adrianin päätä niin, ettei toinen pääsisi lyömään sitä mihinkään.
”Hän…”, Lily yritti saada äänensä takaisin. ”Minä olin viemässä häntä sairaalasiipeen, kun hän kaatui ja… ja…”
”Adrian! Adrian, kuuletko sinä minua?” Kevin huusi kuunnellen Lilyä vain puolella korvalla. ”Meidän täytyy saada hänet Mungoon! Olisitko kiltti ja etsisit Amalian ja sanoisit, että häntä tarvitaan Mungossa välittömästi. Minä vien Adrianin Dumbledoren luokse, josta saamme hänet siirrettyä. Hänet viedään varmasti viidenteen kerrokseen, hätäapuun tai elvytykseen. Käske Amalian kysymään Rowwieta!” Kevin puhui miltei huutamalla taikoessaan paareja Adrianille. Lily ei tiennyt, miten sai jalkoihinsa vauhtia. Hän oli ollut niin samanlaisessa tilanteessa silloin kuukausia sitten, kun oli löytänyt Roxyn pahoinpideltynä luokasta. Nyt oli kyseessä vain jotain paljon pahempaa. Kevin vaikutti todella pelästyneeltä. Miehen ääni oli ollut kimeä ja epätodellinen. Lily kiroili itsekseen tuuriaan. Syntymäpäiväkin oli tietysti pakko pilata jollain ikävällä.

Lily löysi Amalian sieltä, mistä oli ensin mennyt etsimään. Amalialla oli menossa ensiluokkalaisten liemitunti. Lukuisat kattilat porisivat tulella, kun Lily ryntäsi sisään. Muutama ensiluokkalainen näytti todella pelästyneeltä Lilyn kiitäessä Amalian luokse. Lily yritti esittää asiansa niin hiljaa, etteivät kiinnostuneet oppilaat kuulleet. Hänen ei tarvinnut sanoa montakaan sanaa, kun Amalia rynnisti jo ulos tyrmästä limenvihreä kaapu liehuen ja kävelykeppi toisessa kädessä heiluen.
Lily jäi hölmistyneenä seisomaan luokan eteen. Kaikki oppilaat tuijottivat häntä, yksi ei edes antanut pulputtavat kattilansa häiritä tuijotusta. Lily puri huultaan ja yritti hymyillä kauniisti.
”Professori Potterille tuli muita kiireitä, eikä hän valitettavasti pääse jatkamaan tuntianne”, Lily hymyili ja mietti kuumeisesti, mitä ihmettä hänen odotettiin tekevän. Hän käveli opettajanpöydän taakse ja ilokseen löysi puhtaan pergamenttipalan sieltä. Lily tuhersi pergamenttiin muutaman sanan ja lähetti sen matkaan kiusallisen tietoisena lukuisista katseista, joita sai osakseen. Kun paperi oli kadonnut ilmaan, Lily kääntyi oppilaiden puoleen ja hymyili viattomasti.
”Tuota, mitä te teette?” hän kysyi jutustelusävyyn ja istahti tuolille ja toivoi, että muut lakkaisivat tuijottamasta herkeämättä.
”Kohmetusjuomaa”, joku vastasi luokan perältä. Lily irvisti harkitsemattomasti, mutta korjasi ilmeensä nopeasti.
”No, jospa vaikka jatkaisitte toimianne, kunnes jotain muuta kiinnostavaa tapahtuu”, hän ehdotti ja jokunen innokas tarttui hänen ehdotukseensa. Ne, joiden juomat olivat alun alkaenkin jo olleet hieman retuperällä, eivät liikahtaneetkaan vaan jatkoivat tuijottamistaan.
”Onko totta, että ne kelmit ovat sinun haaremisi?” blondi tyttö kysyi silmät suurina. Lily pyrskähti hassusti ja puhkesi nauramaan hetkisen mietittyään.
”Ei todellakaan ole, olen yhden miehen tyttö”, Lily vastasi ja ihmetteli, mistä kummasta tällaiset huhut saivat alkunsa.
”Kuka sinun mielestäsi kelmeistä on paras?” blondin ystävä kysyi viattomasti päätään kallistaen. Lily kiemurteli paikoillaan ja yritti pitää hymyä yllään.
”Yhtä mahtavia kaikki neljä”, hän vastasi diplomaattisesti. Ensiluokkalaiset muuttuivat kauheimmiksi joka vuosi, siitä Lily oli varma. Ei heidän aikoinaan kukaan olisi esittänyt tällaisia kysymyksiä vanhemmalle oppilaalle. He olisivat kaikki kunnioittaneet vanhaa seitsemäsluokkalaista, lukuun ottamatta ehkä kelmejä, jotka harvoin kunnioittavat ketään.
”Kai sinulla nyt joku suosikki on”, blondin ystävä maanitteli. ”Etkö sinä seurustele James Potterin kanssa?”
”En”, Lily vastasi lyhyesti. ”En seurustele.”
”Mutta valitsisit kuitenkin Jamesin, jos joku heistä pitäisi valita, vai mitä?” blondi jatkoi ystävänsä sanoja.
”Vai valitsisitko?”
”Sen minäkin haluaisin kuulla”, Jamesin ääni irvisti. Lily katsahti kiitollisena poikaa, joka asteli tyynesti sisään. James katsoi häntä kiinnostuneena tullessaan peremmälle.
”Miten on, Lily: minä, Anturajalka, Matohäntä vai Kuutamo?”
Blondi ja ystävä näyttivät siltä, että voisivat minä hetkenä hyvänsä pyörtyä ihastuksesta nähtyään idolinsa kävelevän heidän ohitseen luokassa.
”Auta minua”, Lily kuiskasi vastaamatta kysymykseen.
”Mikä on?” James kysyi ja huoli häivähti pojan silmissä. He molemmat vilkaisivat ensiluokkalaisia, jotka tuijottivat jälleen kaikki kiinnostuneinta eteensä.
”Adrian sai jonkun kohtauksen”, Lily alensi ääntään. ”Kevin vei hänet Mungoon, ja minä lähetin Amalian perään. Ja sitten jäin jumiin näiden kanssa. Mitä sinä täällä teet? Lähetin viestin Emilylle.”
”Emillä on vähän kiireitä. Nora luultavasti mursi varpaansa hypätessään alas opettajanpöydältä. Kaikki on ihan sekaisin, kun joku huomasi, ettei opettaja ole enää paikalla”, James mutisi. Lily ei kysynyt, mitä Nora oli tehnyt opettajanpöydällä vaan loi Jamesiin anovan katseen.
”Viihdytä näitä vähän aikaa, että minä saan haettua jonkun sijaiseksi tänne, jooko?” hän pyysi. James veti käden lipalle ja teki kunniaa.
”Käskystä.”

Kun Lily tuli kymmenen minuutin päästä takaisin mukanaan professori Garet, James istui rennosti opettajanpöydän takana ja kertoili oppilaille kelmilegendoja.
”Eikä Voro saanut koskaan tietää mitään”, poika lopetteli tarinaansa ja vastaanotti raikuvat aplodit haltioituneilta ensiluokkalaisilta. ”Hei, professori, saanko kunnian luovuttaa vallan teille?”
Professori Garet tuhahti viiksiinsä ja asteli sisälle.
”Kymmenen pistettä Rohkelikolle mallikkaasta toiminnasta tässä tilanteessa”, Garet yskähteli. ”Ja kaksi pistettä pois huonon esimerkin näyttämisestä pienemmille.” Garet vilkaisi Jamesia, joka vilkutti ekaluokkalaisille ja näytti tyytyväiseltä itseensä. ”Oletan, että osaatte takaisin omaan luokkaanne. Sinne tuskin tarvitsee sijaista, vai?”
”Ei, toki. Kaikki on kunnossa”, James vakuutti kirkassilmäisesti ja veti tyrmän oven kiinni perässään. Lily puuskahti helpotuksesta.
”Miten sinä osasit olla niin luontevasti niiden kanssa? Minä olin kuolla järkytyksestä. Ne tahtoivat tietää ihan kamalia asioita. En tajua, miten ne tietävät mistään sellaisesta jo tuossa iässä”, Lily papatti. James nauroi hänelle kietoessaan käsivartensa tytön olkien ympärille.
”Rauhoitu, Lily, vedä henkeä.”
”Minä olen ihan kunnossa”, Lily tivahti.
”Et ole. Sinä saat aina hirveän puhekohtauksen, kun olen jännittynyt”, James nauroi. Lily puri huultaan ja veti tottelevaisesti henkeä. James tunsi hänet ihan liian hyvin.
”Tahtoisitko kertoa ihan rauhassa, mitä tarkalleen ottaen tapahtui?” James kysyi rauhallisesti. Lily selvitti tilanteen parhaansa mukaan aina ekaluokkalaisien yksityiskohtaisia kysymyksiä myöten.
”Et koskaan vastannut, kuka on lempikelmisi”, James tuumi, kun hän oli päässyt loppuun asti. Lily tuhahti paljonpuhuvasti.
”Sinä tietysti, mutta en kai minä sitä niille voinut sanoa”, tyttö kuittasi lyhyesti. ”Ties mitä ne vielä alkavat puhua. Ei me oltu noin kamalia ekaluokkalaisina, vai oltiinko muka?”
”Sinä ainakin olit pikku enkeli. Meistä en ole niin varma”, James irvisti ja päästi hänet irti, kun he sukelsivat yleisemmille paikoille. Lily tiesi Jamesin viittaavan meillä kelmeihin.
”Mitä sanot: huvittaako sinua vielä juhlia illalla?” James kysyi. Lily pureskeli huultaan ja mietti. Kaiken tapahtuneen jälkeen hän ei oikein ollut juhla tuulella. James luki hänen ilmeensä oikein ja onnistuin näyttämään vain hiukkasen pettyneeltä.
”Ehkä huomenna sitten. Mennään kaikki yhdessä Tylyahoon, sopiiko?”
”Kuulostaa kivalta”, Lily mutisi laimeasti, ja kun James näytti entistäkin pettyneemmältä, Lily korjaili sanojaan. ”Ihan oikeasti kuulostaa. Nyt en vain voi olla miettimättä Adriania. Tietäisiköhän Dumbledore mitään?”
James kohautti olkiaan.
”Voin vahtia kelmien karttaa ja katsoa, koska mummi tulee takaisin. Hän ainakin tietää, mikä tilanne on.”
”Tekisitkö sen?” Lily kysyi toiveikkaana. James nauroi hänen äänelleen.
”Mitä vain synttärisankarille.”

Remus ja Emily istuivat tarvehuoneessa takan ääressä yhdessä Peterin kanssa. Emily nojasi päätään Remuksen olkapäähän ja piteli silmiään tiukasti kiinni yrittäen olla ajattelematta sitä, millaisessa kunnossa Adrian mahtoi olla. Kukaan ei tiennyt miehestä mitään.
”Voitko uskoa, että Alyssa tekisi jotain sellaista?” Remus pohti itsekseen. Peter oli juuri kertonut kaksikolla, mitä oli nähnyt Alyssan tekevän huispauspalloille. 
”En tajua, mihin hän tähtää”, Remus jatkoi. ”Tai siis, jos hän kerran on ihastunut Jamesiin, miksi hän tekisi jotain tuollaista.”
Emily ynähti pienesti. Hänkään ei ymmärtänyt Alyssaa.
”Hän on outo”, Peter sanoi. ”Hän on aina jotenkin kylmä kaikille muille paitsi Jamesille. Aivan kuin kellään muulla ei olisi mitään väliä.”
Emily nyökkäsi.
”Yhtä asiaa minä ihmettelen. Minä tunnen Alyssan, kyllä kolmessa kuukaudessa ehtii jotain saada selville. Ja hän ei todellakaan ole kärsivällistä tyyppiä. En ymmärrä, miksei hän ole jo kertonut Jamesille tunteistaan tai yrittänyt jollain tapaa herättää tämän kiinnostusta. Hän vain leijailee aina Jamesin ympärillä ja näyttää siltä, kuin ei koskaan voisi tuijottaa Jamesia liikaa.”
”Totta”, Remus mutisi. ”Hänessä on jotain mätää.”
”Todella mätää”, Peter vahvisti. Emily avasi silmänsä ja tuijotti hetken tiukasti liekkeihin.
”Ja silti… Hänessä on jotain tuttua”, tyttö mietti. ”Tunsin sen jo, kun näin hänet ensimmäisen kerran. Aivan kuin olisin nähnyt hänet joskus aikaisemminkin.”

James ryntäsi alas oleskeluhuoneeseen kasvoillaan ilme, joka kertoi Lilylle, että Amalia oli tullut takaisin. Hän hyppäsi ylös nojatuolista, jossa oli jököttänyt koko illan ja kiirehti muotokuva-aukolle James perässään.
”Hän on omassa huoneessaan”, James kertoi, kun he molemmat olivat päässeet kunnialla ulos oleskeluhuoneesta. Lily nyökkäsi ja alkoi harppoa eteenpäin. Kohu Adrianin tapaturmasta, tapaturmaksi kaikki sitä luulivat, oli kiirinyt koulussa äärimmäisen nopeasti. Iltapäivään mennessä kaikki olivat tienneet, että uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja oli kiidätetty Mungoon hoitoon. Tessa oli istunut päivällispöydässä liidunvalkeana ja tikkusuorana ja loppujen lopuksi rynnännyt pois kesken päivällisen oksentamaan jonnekin. Lily ei tiennyt, mitä nainen ajatteli kaikesta, mutta oli selvää, että tällä oli vielä jonkinmoisia tunteita Adriania kohtaan. Tessa oli kirjaimellisesti huolesta sairas.
He kävelivät Amalian huoneeseen hiljaisuudessa. James kosketti toisinaan hänen kättään rohkaisevasti, ja Lily toivoi, ettei mitään olisi tapahtunut sinä päivänä vaan, että he olisivat vain voineet viettää rennon illan jossain kahdestaan. Syntymäpäivä olisi voinut olla aivan toisenlainen.
Lily mietti kaikkea, mitä oli tapahtunut hänen salaisessa huoneessaan lauantaisen huispauspelin jälkeen. Hän ei tiennyt, oliko James jäänyt miettimään sitä, mutta hänen mielessään se pyöri miltei lakkaamatta. Hän ei ollut uskaltanut puhua siitä Emilylle, ei edes Noralle. Emily ei tahtoisi kuulla sellaista. James oli sentään tytön serkku. Ja Nora, Nora oli aina ollut kaiken sen yläpuolella. Noraa ei koskaan ollut kiinnostanut pojat, ja Lily tiesi, ettei Nora tahtoisi kuulla hänen haluistaan Jamesia kohtaan. Välillä Nora eli naurettavan viattomassa omassa satumaailmassaan, jossa pöllöt toivat lapset vanhemmilleen. Nora ei tahtonut ajatella muuta tapaa lapsien saannille kuin pöllöt, jotka pudottivat lapset savupiipusta suoraan sänkyyn (Lily ei ollut ikinä ymmärtänyt, miten lapset savupiipusta pudottuaan lennähtäisivät suoraan pinnasänkyihin eivätkä jäisi kärventymään takkatuleen).
Amalian huoneen ovi oli raollaan, ja James oli työntämässä sitä auki, kun sisältä kuului Amalian ääni, joka keskeytti Jamesin liikkeen.
”… ei selvinnyt.”


A/N3: No, siinä se kaikessa kokonaisuudessaan :D Jotain sanottavaa?

Poissa Sari

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Ficciholisti
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 31.3.09
« Vastaus #102 : Maaliskuu 31, 2009, 15:30:45 »
Jee, päivä piristyi taas kummasti kun sain viestin jatkosta! (:
Tosin nyt pitäisi olla jo lukemassa fysiikan kokeeseen, mutta kyllähän sitä nyt aina yhden KK:n luvun voi lukea :D
Vähän olit hyvin koonnut noiden 20 luvun juonet noinkin lyhyesti! :o
Multa se ei ois varmaan onnistunut mitenkään kun olisin kuitenkin pistänyt koko ajan jotain turhaa ylimääräistä sinne :P
Kylläpäs valaisi kivasti toi "kertaus."
Tuli mieleen taas monia hauskoja juttuja mitä oot kirjottanut :D Pitäs varmaan lukea jossain vaiheessa KK uusiks kokonaan (:

Toi Adrianin-tujotus-kohta oli jotenkin huvittava :D Vaikka ei siinä varmaan mitään huvittavaa pitäisi olla mutta joo...
Mä en oikeesti tajua miten joku voisi purra kieltään niin että tulisi verta :o  Tai no joo, ehkä jos oikein joku ärsyttää, mutta itse en voisi kuvitella tekeväni niin. Tai siis onhan sitä nyt vahingossa tullut joskus purtua kieleen mutta tollain... :P

Aawww, toi James/Lily kohta tolla PVS oli sööti <3 (:
Huuui, pelottava toi Adrianin kohtaus :o  Mä en varmastikaan osaisi tehdä mitään tossa, en ees juosta hakemaan apua! Tai no ehkä sen, mutta muuta en :D

Nauroin täällä yksin kun luin tota Lilyn "tuurausta" xD Voisi vähän ottaa pannuun kyllä kieltämättä itselläkin jos jotkut 11-vuotiaat kyselisi vaikeita :D

Nyt alko kyllä epäilyttää tuo Alyssa vielä enemmän! En ees muistanut että se näytti Emilystä tutulta, mutta nyt kun muistutit, niin tuli heti mieleen että se on varmaan Emilyn isä joka on Adrianin tapaan pukeutunut Alyssaksi! No joo, ehkä vähän liian radikaalia, mutta jotain tonne suuntaan :D

Mä oikeasti niin vihaanrakastan näitä sun loppuja! Kun ne on aina jotain tollasia mitkä saa haluamaan jatkoa ihan hirveesti, mutta sitten taas ne just tekee tän salaperäisemmäksi! Tääkin loppu! Apuaaa... :o
Mut ton on kyllä pakko olla joku hämy! Noita kahta sanaa voi ihan hyvin käyttää jossain muussakin yhteydessä (eikös?).

Jatkoa siis ja pian, kiitooos!
Joo ja oli mahti luku jälleen :D
I think you said what do you think to make me think you do, but really you don't.

Poissa Emili

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 31.3.09
« Vastaus #103 : Maaliskuu 31, 2009, 15:37:23 »
Heips !

Ihanaa, jatkoa! :)
Mutta KÄÄÄKK! APUA! Adrian! VOI EI!!! Ei kai... Ei ei ei ei ei! Nyyh. ;( Älä sano että Adrian on lopullisesti kuollut? :( Eikö vaan että hän palaa jotenkin henkiin ja Tessa ja hän elävät loppuelämänsä onnellisina? Kuvittelin iloisena että kyllä Adrian ja Tessa vielä palaavat yhteen, kun selviää että Tuholainen oli Adrianin ja he elävät onnellisina elämänsä loppuun asti... Adrin, Tessa ja Pikku-Adrian. <3 MUTTA EI! Tämä ei ole reilua...

Mutta silti mahtava juonenkäänne. Pakko myöntää. En olisi ikinä kuvitellut!
Muuten luku oli aika perus mukava. :)

Oi, Lilyn synttärit! James oli ihanan suloinen! Odotin kyllä että James olisi järjestänyt jonkin yllätyksen Lilylle, mutta kiva näinkin. :) Ah, ja voin niin hyvin kuvitella heidät avioparina... <3

Alyssa on kyllä tosi outo kieroilija... Mutta onneksi Peter ei sentään tehnyt mitään!
Ja koontiluku oli myös tosi kiva juttu kun jaksoit tehdä sen. Kiitos! :) (Ja minullakin palasi kaikkia ihania ja hauskoja kohtauksia mieleen! :D)

Ja ei muuten mitään paineita kirjoittamiselle, kirjoita siinä vauhdissa kun itse jaksat. (Mutta tietysti kivempaa meille, jos lukuja ilmestyy tiuhaan. :D)

Nyt ei oikein muuta, joten jatkoa odottelemaan ja hyvää päivänjatkoa. :)

~ Emili-neitonen
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 31, 2009, 15:41:25 kirjoittanut Emili »
The End

Poissa Bolina May

  • Captain Gale
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Valitseeko tie kulkijansa vai kulkija tiensä?
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 31.3.09
« Vastaus #104 : Huhtikuu 01, 2009, 11:34:09 »
Kertauksesta:
"Matkalaukun omistaja paljastuu ruotsista muuttaneeksi tulokkaaksi, Alyssaksi, jonka ulkomuoto, varsinkin silmät, vaikuttaa Emilystä epäilyttävästi tutulta"

Tämä pisti silmään. Miksi juuri Emilystä? *harmittaa kun ei muista yhtään onko jo aiemmin kerrottu* Jotenkin kummasti tulee mieleen hänen isänsä.. Emmyhän ei pidä matkustelusta ja Alyssa on ruotsalainen... Jos vaikka Alyssa on puolisisko ja siksi isä vihaa Emilyä?
Okei, tunnustan, ehkä vähän turhan kaukaa haettua :D

"Matkalla takaisin Tylypahkaan ja Rohkelikkotorniin suhteellisen selvänä oleva James törmää Dumbledoreen, joka on yökävelyllä linnassa. James on onnistunut piilottamaan sekä Siriuksen että Lilyn näkymättömyysviitan alle, mutta vanha rehtori näyttää hyvin tietävän kaksikon paikallaolosta. "

Ja Ciraelin kommentti:

"James ja Lily meni sinne juomareissulleen luvussa numero jotain.. O_o? Ja ne meni sinne näkymättömyysviitan kanssa ja Lilyhän oli ihan hämillään silloin näkymättömyysviitasta, mutta nyt sitten tuossa luvussa 40 (jääprinsessa) Lily on uudestaan hämillään: ”Onko tuo – näkymättömyysviitta?” Lily kuiskasi koskettaessaan viileää kangasta. James nyökkäsi yhä hymyillen. ”Kaikki ne kerrat – en tiennyt, että niitä on oikeasti olemassa. Ei ihme, että teitä ei saada ikinä kiinni.” "

Siis olenko ymmärtänyt nyt ihan väärin? Miten Lily muka voisi muistaa mitään jos oli kännissä? Vai oliko tämä hämmennys silloin kun he lähtivät Tylyahoon, eikä palatessa?

Luvusta:
"”Todella mätää”, Peter vahvisti. Emily avasi silmänsä ja tuijotti hetken tiukasti liekkeihin.
”Ja silti… Hänessä on jotain tuttua”, tyttö mietti. ”Tunsin sen jo, kun näin hänet ensimmäisen kerran. Aivan kuin olisin nähnyt hänet joskus aikaisemminkin.”"

No tulihan se sieltä :D Eli ei ole kerrottu ;)


Okei... *pää niin täynnä ettei tiedä mistä aloittaa*
Sanoisin että pidän Tessasta ja Adrianista ja Kevinistä kertakerralta enemmän. Olen suorastaan iloinen siitä että Adrian pitää opettamisesta ja kuvailit muutenkin sen kohdan niin hyvin :) Mutta nuo kohtaukset tosiaan kuulostavat pahoilta ja jätit luvun aika ilkeään kohtaan. Tessan ja Adrianin suhteen toivo ei ainakaan ole täysin menetetty, mistä olen kiitollinen. He ovat niin ihana pari.

(Oho. Voi ei. Luin Emilin kommentin ja tajusin että kai sen viimeisen lauseen voi noinkin ajatella.. Nyyh. Ei Adrian voi olla kuollut, eihän? Sano, Delia kiltti, että Amalia tarkoitti kohtauksen syytä! Siis että se kohtaus ei selvinnyt, eikä että Adrian ei selvinnyt. Ei Tessa kestäisi sellaista, hän päätyisi vielä itsemurhaan, tai ainakin tuholaisen murhaan kun vetäisi ties mitä aineita...
jaaaa.. täällä on näköjään joku muukin epäillyt Alyssan ja Emilyn isän yhteyttä :P ;))

Ei, Adrianin kuolemiseen minä en aio uskoa.

Muutenkin tämä luku herätti kysymyksiä. Olen aina tiennyt että Alyssa on katala ja kaikkea, mutta että miten alas hän oikein aikoo mennä? Ja onko tämä jokin aivan erillinen jupakka vai osa suunnitelmaa saada James nalkkiin? Ja olen iloinen ettei syyllinen ollut Peter. Niin vähän ajattelinkin, mutta ei sitä koskaan voi tietää.
Tosin heidän pitäisi kyllä puhua Lilylle ja Jamesillekin kunnolla, ettei kaikki mene ihan kieroksi.

Minuakin huvitti tuo tuijottelu ;) Olis kyllä aika oloa jos se Earl toteuttaisi suunnitelmansa :D

Sirius parka. Hän tasi tosiaan saada jonkin moiset traumat tuosta Noran kuolemajutusta. Kaipa se murha olisi ihan tyypillinen kun sota-aikaa(?) eletään (Miksi muuten Voldemortista ei ole mitään? Hänhän oli juuri tuohon aikaan nousemassa valtaan..)


Mutta oikein megaisot kiitokset tuosta koontiluvusta! Auttoi paljon :) Ja todella hyvin sait tiivistettyä. Voisi tosin olla helpompi lukea, jos laittaisit sen erikseen kuin että luvun kanssa perätysten :) Helpompi kommentoida kun on selkeä raja

Tällaista tällä kertaa :D Kiituksia vielä ja jatkoa toivotaan tietysti mahdollisimman pian (ei mitään paineta kuitenkaan) :)
 -nightingale
I really need to know is there a place to me

nightingale -> Bolina May

Poissa Silver

  • Tengo hipo y soy estudiante.
  • Vuotislainen
  • *Arvostaa sankariaan*
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 31.3.09
« Vastaus #105 : Huhtikuu 01, 2009, 17:18:22 »
Ärrr* Kun oli lukenut tämän niin kone tilttas, enkä voinu antaa (kerrankin jotenkin fiksua) kommenttia. >8} Potuttaa. Noniin, uusi yritys.

Tuo koontiluku oli tosi hyvä. :D Tuli tosiaan mieleen kaikkia hienoja hetkiä ja sitten on onnellinen, kun kaikki inhat hetket on ohi xD (kuten LaurasydänRemus -juttu). Hieman häiritsi, että koonti jäi lukuun 20. (Ymmärrän tottakai että koonti on äärimmäisen tappavaa....) Mutta koska luen muitakin ficcejä, ei muistikuvani viimesimmistä tapahtumista ole aina 100 prosenttinen... Sitten yritin saada nykyhetkestä kiinni, kun koonti loppui Jamesin, Siriuksen ja Lilyn juomareissuun. :'D
Laitatko koonnit vaikka uuden luvun perään, niin meikäkin pysyy kärryillä? :D

En voi muuta taaskaan sanoa, kuin että rakastan Lilyä ja Jamesia<3 Se ekaluokkalaisten tietäväisyys sopii niiiin hyvin nykypäiväänkin. :'D Pikkuset tuntuu aina olvan niin tarkkasilmäisiä.. ^^

Murr, möyrr, Alyssa jäitpäs kiinni, ähä, ähä... *okei joo, en ole hahmon suuri fani ;D

Adrianin kohtaus oli jotain niin mystistä! Miten on mahdollista että toisena ihmisenä esiintyminen aiheuttaa sellaisia kohtauksia??
    Henkilökohtaisesti en ole kerennyt luoda mitään tunnesidettä Adrianiin... Hän on niin uusi hahmo maailmankuvassa, etten ole mitenkään pelon murtama. Tottakai hän on tavallaan tuttu, mutta Yosumi on kuitenkin aivan eri henkilö, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Ja tavallaanhan hän on osa Tessan merkillistä menneisyyttä ja (mahd.???) Tuholaisen isä(???)... Mutta tottakai toivon, ettei viimeiset ilmaan roikkumaan jääneet sanat tarkoittaneet sitä, mitä epäilemme...

Kiitos taas Delia!<3 :D
-Silver
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 14, 2009, 17:11:03 kirjoittanut Silver »
Elämä maapallolla on kallista, mutta sisältyyhän siihen matka auringon ympäri.

Poissa Kurnuttaja

  • Kukkakaali
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 31.3.09
« Vastaus #106 : Huhtikuu 02, 2009, 19:00:13 »
Jihuu, jatkoa.

(Tästä ei varmaan tule mitään selvää, mutta ...)
Kertausluku oli ihan ok, olisin kyllä pärjännyt ilmankin.

Vai Lilyn syntymäpäivä? Minäkin aloin miettiä, muistikohan James sen ihan itse, vai vinkkasiko joku.

Heh, jos minä kävisin Tylypahkaa, olisin nyt ekalla (koska olen syntynyt syyskuun alun jälkeen).
Voin kuvitella meidän luokkalaiset kysymässä jotain tuon kaltaista. Itselläni ei olisi tarvetta (eikä varmaan pokkaakaan).

Inhoan Alyssaa, ja haluan hänet pois koulusta, mutta ensin haluan tietää hänen salaisuutensa, mikäli hänellä on niitä. Esim. tuo, kun Emilystä Alyssa tuntuu tutulta, kiinnostaa. Moni on ajatellut Emilyn isää. En haluaisi, että se olisi hän, ei. Jotain, mitäei arvaa ennalta.

Minua tuo loppu ei jäänyt huolestuttamaan. En usko (tai halua uskoa), että Adrian kuolee. Tessan reaktio oli muuten aika mielenkiintoinen.
(juu, en saanut itsekään tästä niin hyvin selvää, kestäkää)

Muoks. Muistin, että Nora ja Lily (kait) olivat menossa Japaniin. Odotan innolla sitä kohtaa. Nimimerkki viikon Japanin matka pian tiedossa

- Kurnuttaja pomppaa takaisin sammakkolampeensa odottamaan jatkoa -
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 04, 2009, 20:15:40 kirjoittanut Kurnuttaja »

Poissa Heinähattu

  • kangastossu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 31.3.09
« Vastaus #107 : Huhtikuu 03, 2009, 18:38:25 »
Jatkoa, jee!

Mutta siis mitä, kuka ei selvinnyt ja mistä?

Elikkäs, koosteluvusta ensin. Se oli mukava, mutta tuli vain mieleen, että mihin on jäänyt se seinä, jota kelmit tutki?? Ja mietin myös samaa kuin nightingale, eli tuota Emilyn "Alyssa vaikuttaa tutulta" -juttua, mutta tuossa varsinaisessa luvussahan asia sitten selvisi. Sitten vielä toistan tuota Silverin asiaa, että hankalaa, kun koonti "jäi" lukuun 20, niin piti todellakin hetki miettiä, että missäs nyt mennään...
Mutta muuten hyvä, palautui monet asiat mieleen juuri tuon ansiosta.

Ja itse luku. Ihanaa, että James muisti Lilyn synttärit, vaikka ei tuo mitään suurta ollut, mutta silti niin söpöä... Ja tuo ekaluokkalaisten liemitunti, voin kuvitella tilanteen. Kyllä James hoitaa homman ja kertoo pikkuisille kivan tarinan. Adrianin kohtaus oli pelottava ja nyt jäi kyllä kaivamaan, että kuoliko Adrian. Ja jos ei, niin kuka sitten ei selvinnyt. Tessa? Tuholainen? Kevin?
Ai niin, vielä se Alyssa. INHOAN Alyssaa ja tuo huispauspallojuttu ei ainakaan muuttanut mielipidettäni parempaan suuntaan..

Rakentava palaute ym. fiksu jäi nyt jonnekin, kun olen niin iih, jatkoa, jee, että en oikein tajua mitä kirjoitan... Kiitos silti todella paljon Delia! Koitan seuraavalla kerralla kirjoittaa jotain fiksumpaa.

~Heinähattu

//Luin noita KK:n aiempia osia ja huomasin linkin blogiisi ja spoilasin itseni sillä Remuksen joulusta kertovalla fickillä. Se oli hyvä, mutta nyt hieman häiriköi, koska sen perusteella tein epäilyttäviä päätelmiä KK:n juonesta...
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 11, 2009, 09:54:40 kirjoittanut Heinähattu »
odota vielä
kuuntele kuinka rintalastan alla muuttuu rytmi

Poissa Awien

  • Vuotislainen
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 31.3.09
« Vastaus #108 : Huhtikuu 04, 2009, 17:35:06 »
Sulla ei ole aavistustakaan paljonko piristit mun sateista päivää uudella luvulla! :D
Jotenkin musta tuntui, että luku oli tavallista lyhyempi, mutta se johtui varmaan vaan lukuinnostani.

Oli varmaankin ihan hyvä, että laitoit kertausluvun. Ficci on jo niin pitkä, että alkaa unohtamaan mitä alussa tapahtui. Itse en sitä kyllä tarvinnut, koska olen lukenut tämän jo pari kertaa läpi.. :)

Odotan innolla mitä keksit Lontoon varalle. Ihan hyvä, ettet laittanut Jamesiakin mukaan sinne. Jotenkin olisi tullut sellainen olo, että.. hmm.. kaikki menee juuri niin ennalta-arvattavasti. James vaikka kosisi Lilyä siellä ja kaikki olisi mahtavasti (no ei nyt ihan, mutta en osaa selitää paremmin). Hyvä, että he saavat hiukan lomaa toisistaan. Ei paljon. Vain hiukan. :D Noran kuolema-juttu oli outo. Toivottavasti se ei pidä paikkaansa. En vain ajatellut Noran ajattelevan sellaisia asioita.

Kai sinä kirjoitat Japanista JA Australiasta. Can´t wate!

Mitä ihmettä se Alyssa oikein sählää?! Sekaisin päästään. Se yksi Emilyn kommentti oli mielenkiintoinen. Hän on tavannut hänet aikaisemminkin? Kirjoitat musta hyvin Alyssan näkökulmasta. Kauhea pakkomielle Jamesiin. Pelottavaa.  

Tessan ja Adrianin suhde on TODELLA hyvin onnistunut. Delia, sun on pakko kirjoittaa ficci heistä! Hyvin keksitty ne sivuvaikutukset. Jännitystä tuli mukaan. :D Nyt pureskelen täällä koneen edessä vain kynsiä ja hermoilen Adrianin puolesta. Voisitko laittaa linkin missä näkyisi hänen kuvansa, että saataisiin tietää minkälainen mielikuva sulla on hänestä?  Siis jos sulla on ketään mielessä, joka voisi muistuttaa häntä. Se olisi tosi hyvä plussa. Ne kaikki Adrianin ja Tessan yhteiset liikket ovat tosi sulosia. <3
Kai sä kirjoitat pitkän luvun pääsiäisen kunniaksi?  Jatka samaan malliin. Rakastan tätä juuri sen takia, että ficci on kepeä ja ihana. Ei sellainen missä pitää itkeä silmät päästä. Sellaisetkin on ihan kivoja, mutta KK on lempi ficcini!

fanisi
Awien
Life is like monopoly. First you get something and then you loose everything.

kataw

  • Ankeuttaja
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 31.3.09
« Vastaus #109 : Huhtikuu 04, 2009, 19:08:25 »
Noniin.

Ajattelin että nyt on sitten pakko kommentoida, kun olen tätä jo reippaasti yli vuoden lukenut. Sait mun rekistöröityynki tänne sitten loppujen lopuks.

Pakko myöntää et tää on aivan mahtava. Sulla on riittänyt tosi hyvin mielikuvitus ja motivaatio kun oot näin pitkän tarinan saanut aikaseks. Toivon että tää ei loppuis ikinä! :D siskoni ja kaverinikin aina heittävät vitsiä kun näkevät huoneessani kasamäärin tulostusversioita tästä ficistä. Olen vain jäänyt täysin koukkuun tähän.

Nykyään kun luen Harry Pottereita, muistan koko että nämä Nora ja Emily sun muut olisivat oikeasti kuuluneet kyseiseen kirjasarjaan, ja jossain vaiheessa siten aina muistan että ainiin, nehän on tosiaan Delian keksimiä henkilöitä : )

Paras henkilö on ehdottamasti Nora. Aivan mahtava. Oot keksiny sille loistavan persoonallisuuden.

Jatka ehdottomasti samaan malliin ;p ja pian!


Poissa Sofia

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosVine12
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 31.3.09
« Vastaus #110 : Huhtikuu 07, 2009, 09:43:16 »
Voi eikä! Taas sinä olet kerinnyt lisäämään kaksi lukua, ennen kuin mä kerkiän kommentoida sulle! :D No, kommaan sitten kahdesta luvusta kerralla. :) Tuo tokavipa luku nyt ensin.
Hmm...

Jänniin paikkoihin lähetät nää Kelmit! James ja Sirius, voin vain kuvitella ne sinne kengurujen sekaan. :D Ja Nora ja Lily Japaniin. :) Mä oon sitten varmaan vähän niin kuin Nora, mä oon aina halunnut käydä Japanissa, jokin siellä kiehtoo (joo, pientä offia tähän väliin :D). Ja on tuossa Japanin ohjelmassakin ollut oma keksimisensä. Velhokoulu Negoshakima on tosi hauska nimi! Mä en olisi varmaan edes tullut ajatelleeksi, että Japanissakin voi olla velhokoulu, pisteet siitä sulle. :)

Voi harmi, että Korpinkynnet voittivat huispausottelun! Onneksi vastustajana ei ollut luihuisia, muuten mä olisin ollut liian katkera... ^^ James oli jotenkin niin Kelmi-James tässä luvussa, järkyttyy Peterin käytöksestä, vaikka kyse oli "vain" huispauksesta. :) Dina oli muuten aivan mielettömän hauska huispaus-juontaja, tuli mieleen aivan Luna. :)
Tuo mitä ottelun jälkeen tapahtui Lilyn ja Jamesin välillä, niin se oli... mielenkiintoista. Erittäin mielenkiintoista. Se pari on yllätyksiä täynnä, ja olit saanut aikaan kunnon romanttisen kohtauksen! <3 Tuli aivan mieleen toinen parin lempikohtaukseni... Se niitten eka suudelma kameralle tallennettuna. :) Saa nähdä, mitä seuraavaksi keksit tälle parille! :)

Nora oli tosi pelottava tuossa lopussa. Ethän suunnittele sen kuolemasta mitään traagista?! Nora on niin kiinnostava persoona, ei sen saa kuolla! :)

Sitten tuohon vipaan lukuun. Tuo KK:n koontiluku oli ihan hyvä, joskin en meinannut jaksaa lukea sitä, kun se oli niin yksityiskohtainen. ^^

Adrian alkaa sittenkin kiinnostaa minua. Nyt tässä vipassa luvussa sait jotenkin valotettua sitä miestä minullekin asti. :) Ja Tessalla tietenkin on vielä tunteita tätä herraa kohtaan. Yksinkertaista, mutta monimutkaista, niin kuin suuret rakkaustarinat yleensäkin. :D Mutta heti kun kiinnostuin Adrianista, sille käy näin! :o Tuo loppu sai taas veret pysähtymään, ainakin osaat pitää kiinnostusta yllä aina seuraavaan lukuun asti. :D Mikähän sille tuli? Joku Yosumista Adrianiksi-muuttumis-kohtaus? Aika kamalaa.
Ja sitten se, miten Lily ja James viihdyttivät eka-luokkalaisia... Opettajina toimiminen sujui ehkä paremmin Lilyltä, viihdyttäminen Jamesiltä. Joten, mikäs sen sopivampaa, kuin jos ne tulevaisuudessa olisivat toisiaan täydentävä opettajapari! :D

Siriuksen reaktio Noran puheista oli ihan luonnollista. Kyllä muakin pelottaisi aika kovasti, jos poikaystäväni alkaisi puhumaan ennen aikaisesta kuolemasta! :D
Lilyn mietinnät Jamesista yllättivät minut tuossa loppupuolella. Vai on se pikkuneitikin alkanut kasvaa vähän isommaksi...? :) Mutta niin, Lilyhän täytti vuosia luvussa, mikäs sen parempi tapa juhlista sitä? :P Ei tämä ficci kyllä missään vaiheessa tylsä ole! :D

Toivottavasti Adrian selvisi, vaikka jotain muuta annoitkin tuossa lopussa ymmärtää. :) Haluan ehdottomasti kuulla siitä miehestä vielä lisää!
Jatkoa odottelen. :)
You can be a sweet dream or a beautiful nightmare. ♥

Poissa taivaan tähtönen

  • raindancer
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 31.3.09
« Vastaus #111 : Huhtikuu 07, 2009, 18:29:43 »
Mun kuuluisi lukea juuri nyt huomisen englannin valtakunnallisiin (jotka aivan varmasti reputan, vaikka osaankin kaiken, mitä tarvii), mutta sen sijaan olen täällä kommentoimassa ficciäsi. On mullakin asiat tärkeysjärjestyksessä tulevaisuuden puolesta. Ja samalla pitäisi lukea kolmeen muuhun valtakunnallisieen, viiteen muuhun kokeeseen, Pisa-tutkimukseen pitäisi kuulemma valmistautua henkisesti ja mitä muuta roskaa (on kuulemma kunnia olla mukana siinä - ja paskat sanon minä), sekä valmistautua IB-hakukokeisiin, vaikka en edes jaksa tehdä sitä JA synttäritkin on ihan viikon päästä (herran jestas, viikko ja kaksi päivää!). Huh, nämä kommentit tuntuvat olevan terapiaa mulle (vaikka niitten ei pitäisi olla). Ehkä nyt keskityn lukuun.

Tuo koostis oli aika kiva, kun en niin tarkasti kaikkea muista - mietinkin, jos pitäisi alkaa lukemaan ficciä toista kertaa jo alusta. Jos silloin huomaisi jotain, mitä ei huomannut ekalla tai tokalla lukukerralla. Aika yksityiskohtainen ja tarkka, mutta aina vain parempi, pidän yksityiskohdista. Sitä ihmettelin myös, että et ole kyllä maininnut aikaisemmin, että Emilystä Alyssan silmät olivat tutun näköiset. Olin vähän woot? ja ihmettelin jopa ääneen tällä sitä. Ja sitten kävin katsomassa luvusta 20, että oliko se siellä. Aiai, Delia, menit sitten lisäämään sen sinne^^ Noh, eipä mitiä.

Adrian, Adrian, Adrian... Arvaa kahdesti haluaisinko tavata hänet. Kaikki Tylypahkan naisopettajat kuolaa perään ja on jo eroamassa ukoistaan, jotta voi heittäytyä Adrianin kaulaan. Sellainen mielikuva mulle tuli. Ja miehet varmaan on ottanut Adrianista kuvan ja nostelee puntteja jossain pimeässä kulmassa, että pääsee siitä kaljamahasta eroon. Opettajainhuone-kohtausta oli kiva lukea, se oli hieman erilainen kuvakulma opettajista.

Odotan kovin tuota Lontoota, sillä mielestäni Lontoo on mielenkiintoinen kaupunki. Taisin jossain vaiheessa epäillä, että Sirius, Nora ja Lily lähtisivät sinne (taisi olla James, jota epäilin Lilyn sijaan, ja siihen olin päätynyt. No, melkein oikein). Japani ei mua hirveästi innosta, sillä en ole koskaan tuntenut kiinnostusta itämaiseen kulttuuriin tai Japaniin itsestään, Kiina on aina ollut kiinnostavampi. Lähteekö kukaan Venäjälle? Tai Etelä-Amerikkaan (joku taisi lähteä sinne, Gabriella vai Shane)? Ja Kanadasta olisi ollut kiva kuulla enemmän. Olen kiinnostunut näin tällaisista vähän "epäeksoottisista" maista. Tai, no on Brasilia (kö? Vai Chile) eksoottinen - ainakin meidän näkökulmasta.

Juu, Adrian ei kuollut. Päätin äsken sellaisen jutun. Se oli hieman epäselvä, mitä tapahtui, että jouduin lukemaan tapahtuman kahdesti. Tai sitten olen vain väsynyt. Lily oli outo, en tiedän, hän tuntuu hirveän yksinkertaiselta hahmolta jostain syystä. Ekaluokkalaisten kanssa hän oli ihan kiva, mutta muuten en ole saanut otetta hahmosta. Ja James tuli pelastamaan päivän, se oli hauskaa. Tämä on ärsyttävää, koska en halua kirjoittaa sellaista ylistysviestiä (vaikka sellaiset ansaitset miljoonasti). Mielestäni aina on parantamisen varaa (mä nyt ainakin tiedän sen), ja sitten täytyy alkaa nipottaa pienemmistä asioista. Kielioppivirheiden korjailu on mielestäni aivan tyhmää hommaa - sitä varten betat on, joten tällaisia pieniä juttuja sitten pongahtaa silmään. Muuten pidin luvusta todella paljon.
White shores are calling. You and I will meet again. And you’ll be here in my arms, just sleeping

Poissa Delia

  • Sieluton
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • In This Madness
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 31.3.09
« Vastaus #112 : Huhtikuu 11, 2009, 15:08:12 »
A/N: Täällä sitä ollaan. Koonti luvuista 21-40 tulee sitten jossain vaiheessa, kunhan jaksaisin taas kahlailla läpi niitä lukuja. Tähän hätään en ole sitä tehnyt, se on sen verran aikaa vievää ja tappavaa.

Sari: Kiitos. Kiva, että tykkäsit siitä koonnista. En oikein tiennyt, sainko siihen mitään kunnollista. Tuntui, että luettelin vain tapahtumia ja että koko homma on ihan sekava, mutta kiva, jos sait jotain selvää.
Joo, nuo loput… No, mitä voin sanoa: rakastan pakko-lukea-lisää –loppuja :D Rakastan kirjoittaa niitä ja myös lukea niitä (tosin en ole kyllä pahemmin lukenut ficcejä vähään aikaan).
Emili: Kiitos :D Adrianin kohtalo selviää seuraavassa luvussa :D
nightingale: Kiitos. Lily tosiaan näki näkymättömyysviitan jo silloin, kun he lähtivät Tylyahoon, jolloin oli täysin selvänä… Mutta virhe korjattu, joten kaikki kunnossa nyt :)
Mitä taas Volduun tulee, hän tosiaan on nousemassa, mutta tässä ficissä tulee olemaan muutenkin niin paljon ikävää, että Voldulle ei ole ollut vielä mitään tarvetta :D Yritän pitää ficin positiivisuuden puolella niin pitkään kuin mahdollista, koska on masentavaa jo kirjoittaakin masentavista tapahtumista. Mutta ikävä kyllä niitäkin tulee riittämään, joten jos Voldua ikävöit, et joudu valitettavasti odottamaan turhan kauan…
Koontiluvusta mietin omaa lukuaan, mutta päädyin laittamaan sen samaan putkeen luvun kanssa, koska A) koonti itsessään oli tajuttoman lyhyt ja B) tahdoin juonen edistyvän, eikä koonti itsessään sitä edistänyt millään tapaa.
Silver: Kiitos. Joo, koonti on todella tappavaa ja minun tapauksessani äärimmäisen hidasta. Siitä syystä joudutte sitä seuraavaa odottelemaan hetken aikaa ;)
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat Yosumin ja Adrianin eroilla. Itse ajattelen niitä ihan eri tyyppeinä, koska Adrian kuitenkin Yosumina ollessaan oli suurimmilta osin Yosumi. Ja tuohon kohtauskysymykseen lainaan Amaliaa: ”Huppelijuoman käyttö yhdistettynä muihin liemiin sotkee helposti immuunijärjestelmää.” Ja Adrianin immuunijärjestelmä on todellakin seonnut ihan kunnolla…
Kurnuttaja: Kiitos :D
Tinusa: Kiitos :)
Heinähattu: Kiitos! Se kelmien seinä – kuten mielestäni jossain vaiheessa taisinkin jo sanoa – ei ole kadonnut mihinkään, mutta kelmit eivät vain edisty sen kanssa, joten siitä on turha sen enempää puhua. Mutta kelmit eivät ole unohtaneet sitä, se on varma.
Ja kuten sanoin, se koonti on äärimmäisen tuskastuttavaa. Olisin itsekin halunnut saada koko ficin koottua yhteen, mutta aika ei vain riittänyt siihen.
erikka: Kiitos! Jälleen kerran täytyy sanoa, että te olette ihan huimia! Itse en millään jaksaisi lukea tätä putkeen (enkä tiedä, haluaisinko edes). Mutta tajutonta oikeasti, että luit tämän niin nopeasti (mutta älä nyt sentään öitäsi valvo tämän takia :D).
Awien: Kiitos ;D Kiva kuulla, että piristää ihmisiä. Mikään ei ilahduta enemmän :)
Totta oli, että viimeisin luku oli hieman lyhyt. Ihan sivumäärällisesti siis. En saanut laitettua siihen muuta, se vain tahtoi loppua siihen ;)
Olen juuri nyt kirjoittamassa Lontoon tapahtumista ja rakastan sitä. En missään tapauksessa jättäisi Australiaa enkä Japania väliin :D
Kiva, kun tykkäät A/T:stä. Rakastan itse kirjoittaa heistä valtavasti (mutta valitettavasti heistä kertova ficci ei edisty yhtä lennokkaasti kuin toivoisin sen edistyvän). Ja tykkään myös etsiä hahmoilleni vastaavia ihmisiä todellisesta elämästä. Adrian näyttää omien mielikuvieni mukaan kuta kuinkin tältä, mutta harkitsin myös äärettömän pitkään Hayden Christenseniä, josta löytyi tajuttoman upeita kuvia :D Mutta siis täydellistä kuvaa Adrianista en voi löytää, mutta tuo vastaa aika paljon mielikuviani... En tiedä, missä ihmeen vessassa tuo äskeinen kuva on otettu, mutta Judella on siinä vaan ihan mielettömän sopiva Adrian-ilme :D
Pääsiäisestä en tiedä, mutta luku 53. on pisin, jonka olen tähän ficciin kirjoittanut. En tiedä, missä vaiheessa saan sen tänne, mutta siis vähän pidempää lukua on tiedossa parin luvun päästä.
kataw: Kiitos ;D
Titta: Kiitoksia, kiva kun ehdit kommentoimaankin :D
taivaan tähtönen: Kiitos. Mielestäni kyllä mainitsin juuri tuossa luvussa 20 Emilyn mietteitä Alyssasta. Ja ihan alusta asti ne olivat siellä, tietääkseni :)
Adrian sitten... Henkilökohtaisesti haluaisin itsekin tavata hänet muuallakin kuin mielikuvissani. Tessa on ihan tajuttoman hullu, kun ei suostu ymmärtämään, mitä on menettämässä ;D
Venäjä ei ole mukana elokuvakilpailussa, koska kyseistä maata ei ollut tuohon aikaan olemassakaan ;D Neuvostoliitton velhoväestö sen sijaan vetäytyi tällä kertaa kilpailusta, joten sinne päin emme pääse kurkistamaan. Ja E-A:han tosiaan lähti Shane, enkä ole vielä päättänyt, kirjoitanko muiden kuin päähenkilöideni matkakokemuksista...

Mietin äärettömän pitkään, mitä tekisin tämän ficin kanssa. Mieli on ollut pitkään aika matalalla tämän suhteen. Taukoa mietin pitkään. Olisi kiva pitää vähän lomaa tästä. Tulisi ihan tarpeeseen. Otan kuitenkin syvään henkeä ja yritän. Yritän vielä taistella tätä eteenpäin ihan teidän takianne :) Ette uskokaan kuitenkaan miten raskasta tämä on. Jo kirjoittaminen vie niin paljon aikaa (uskokaa tai älkää, minulla on muutakin tekemistä) ja näiden osien lisäily vie lähes yhtä kauan. Kirjoittelen A/N:ää ja luen luvun läpi ja yritän miettiä, mitä siitä puuttuu tai onko siinä jotain vikaa. Uuden osan saaminen tänne vie liioittelematta tunteja.. Mutta katsotaan. Ainakin tämä osa tulee nyt ihan ilman taukoja. Odotan jo kesää, kun saan keskittyä tähän ihan (melkein) täydellisen kunnolla. Nähtäväksi jää..
Mutta piristääkähän minua kommenteillanne, jookos?
Luv,
- Delia

51. luku – Monty’s
31.1.1978

Emily oli levittänyt lattialle jättimäisen pahvin ja väkersi siihen nyt kirjavin värein toivotusta.
”En usko, että kortin suuruudella tai kirjaimien koolla on mitään vaikutusta Adrianin parantumisnopeuteen”, Nora virkkoi sängyltään katsellessaan, miten Emily kirjoitti parhaillaan parane-sanaa. Emily vilkaisi nopeasti ystäväänsä, mutta palasi taas pian korttinsa pariin. Emily oli kuunnellut Noran piikittelyä jo niin monta vuotta, että oli tullut miltei immuuniksi sille.
”En kuuntele”, tyttö mutisi itsekseen ja alkoi hyräillä hiljaa, jottei olisi kuullut Noraa. Lily makaili omalla sängyllään ja kurkki Emilyn korttia.
”Minusta se on kaunis”, tyttö kertoi Emilylle. Emily nyökkäsi kiitollisena Lilylle ja rustasi parane-sanan perään pian. Lily kieritteli hiuksiaan rullalle sormiensa ympärille ja katsoi Emilyn väsäämistä. Tessan tunnin alkuun oli vielä hyvän aikaa, ja Emily oli herättänyt heidät kaikki jo monta tuntia sitten etsiskellessään sopivaa pahvia Adrianin korttiin.
Lilyn täytyi myöntää, että hän oli säikähtänyt aika tavalla, kun oli kuullut Amalian sanat, kun he olivat menneet Jamesin kanssa tapaamaan Amaliaa eilen. Amalia oli kuitenkin puhunut vain siitä, ettei Adrianin kohtauksen syytä ollut selvitetty ihan kokonaan. Sen oli pakko johtua Yosumina olosta, mutta mistä muodonmuutokseen käytetystä aineesta, siitä kukaan ei ollut varma. Amalia oli kertonut heille, että Adrianille oli tehty lukuisia elimistöhuuhteluita ja leikkauksia, joilla oli pyritty selvittämään kohtauksen syy, mutta mitään konkreettista ei ollut onnistuttu löytämään. Henki oli ainakin säilynyt, Amalia oli tuhahtanut kuin asia olisi ollut pikku juttu.
”Koska mummi sanoi, että Adrian tulee takaisin?” Emily huomasi kysyä kortinteon välissä. Lily kohautti olkiaan.
”Parantajat halusivat tehdä hänelle vielä joitain kokeita, mutta luultavasti jos ei tämän päivän aikana, ainakin huomenna tai sunnuntaina”, Lily muisteli sitä, mitä Amalia oli heille puhellut. Emily nyökkäsi ja syventyi takaisin korttiinsa. Nora kierähti selälleen sängyllään ja ojenteli käsiä ilmaan.
”Mmm, minä en jaksa mennä tunnille”, tyttö mutisi.
”Hei, meillä on Tessaa. Minusta ainakin on kiinnostavaa nähdä, miten hän kärvistelee ja yrittää vakuuttaa itselleen, ettei välitä Adrianista, vaikka ilmiselvästi välittää”, Lily nauroi. ”Sinä olet niin voittamassa sen vedon.”
”Hei!” Emily älähti lattialta. ”Et saa olla puolueellinen.”
”Anteeksi, Em, mutta minä uskon, että Nora voittaa tämän erän”, Lily hymyili. ”Adrian ja Tessa ovat luotuja toisilleen, kunhan vielä itsekin tajuavat sen jossain vaiheessa.”
Emily näytti Lilylle kieltään, kun taas Nora virnisti omahyväisesti ja mutisi jotain ilmaisesta alkoholista.

Remus venytteli käsiään ja räpytteli silmiään auki. Tessa istui jäykkänä tuolillaan luokan edessä ja pureskeli kynsiään huomaamatta itse, mitä teki. Oppilaat juttelivat rauhassa toisilleen eivätkä kiinnittäneet Tessaan sen suurempaa huomiota. SOAP-tunnit olivat välillä niin tavattoman turhia. Normaalissa tilassa Tessa olisi ehkä laittanut heidät täyttämään jotain tylsää kyselyä, mutta juuri sillä hetkellä nainen ei tehnyt muuta kuin tuijotti tyhjyyteen edessään.
Remus tuhahteli itsekseen leikkiessään Emilyn palmikoilla aikansa kuluksi. Tuntia oli jäljellä kymmenen minuuttia, ja Remus toivoi, että joku havahduttaisi Tessan päästämään heidät pois täältä. Tessa näytti niin apaattiselta, että olisi hyvin voinut istua paikoillaan vielä pari lisätuntia huomaamatta ollenkaan ajan kulumista.
”Öh, Tessa?” Emily kokeili varovasti, kun oli saanut taiteiltua parane pian -korttinsa valmiiksi. Tessa havahtui niin äkkiä, että Emilylle tuli kiire piilottaa jättikorttinsa naiseen katseelta. Tessa ei kuitenkaan edes vilkaissut korttia toista kertaa vaan hääti heidät äkkiä ulos luokasta.
”Minä menen opettajanhuoneeseen kysymään, onko Adrian jo tullut takaisin”, Emily kertoi harppoessaan pihalle Tessan luokasta. ”Tuletko mukaan?”
Remus myöntyi, koska muut kelmit olivat jo kadonneet kukin suuntaansa. Emily vaikutti olevan kovin sirkeä sinä aamuna. Tyttö hyppelehti hänen vierellään epätavallisen pirteästi ja kannatteli jättikorttia toisessa kädessä. Kortti laahasi maata, mutta Emily ei näyttänyt välittävän siitä, että yksi kulmista rypistyi hieman.
”Tahdotko laittaa siihen nimesi?” Emily huomasi kysyä, ennen kuin he pääsivät opettajan huoneelle asti. Remus katsahti korttia, joka loisti räiskyvän pinkkinä punaruusuisine reunuksineen. Hän pudisti hitaasti päätään.
”Ehkä hieman liian tyttömäinen minun makuuni. Jätän väliin tällä kertaa”, Remus hymyili. Emily katsahti korttiaan arvioivana.
”No, se saa kelvata Adrianille”, tyttö päätti. Remus pyöritteli silmiään ja mietti, minne olisi itse pistänyt tuollaisen kortin, jos olisi sellaisen saanut. Kortti oli kohtuuttoman suuri piilotettavaksi ja ehdottomasti liian suuri pidettäväksi esillä. Emily oli varmasti tehnyt sen tahattomasti, mutta Remus ei voinut olla miettimättä, että Adrian kituisi varmasti vain enemmän saadessaan kortin, vaikka se olikin tehty hyvää tarkoittaen.
McGarmiwa avasi opettajanhuoneen oven ja näytti olevan täydellisen yksin huoneessa.
”Professori Trent”, McGarmiwa painotti nimitystä, kun Emily oli rennosti kysynyt Adrianin oloa, ”siirrettiin aamulla sairaalasiipeen, jossa hänen tulee saada levätä rauhassa.”
Emily koetti kiittää tiedosta niin kauniisti kuin osasi yrittäessään pitää parene-pian –korttiaan piilossa selkänsä takana. Professori McGarmiwa loi siihen hassuja katseita aivan kuin olisi halunnut tarjoutua itse laittamaan nimensä siihen.

Adrian makasi yhdellä sairaalasiiven sängyistä ja näytti vihertävän niin perusteellisesti, että Emilyn oli mahdotonta nähdä, miksi mies oli päästetty pois Mungosta. Miehen silmät olivat sameat, ja katse harhaili ympäri huonetta kiinnittymättä mihinkään erikoiseen.
Emily harppoi miehen sängyn vierelle ja kohotti korttia niin, että Adrian olisi nähnyt sen, jos olisi kallistanut päätään.
”Öhm, hei”, Emily tervehti miestä. Adrian käänsi hiukkasen päätään ja hymyili epävarmana.
”Emily?”
”Me”, Emily aloitti, mutta korjasi asian, kun näki Remuksen ilmeen. ”Minä tein sinulle parane pian –kortin”, tyttö sokelteli asiansa. Adrian kallisti päätään vielä hiukan, ja Emily heilutteli korttia ilmassa.
”Kiitos”, mies raakkui miltei tunnistamattomalla äänellä. Se oli haperoinen ja ohut kuin vanhalla ihmisellä.
”Tuota”, Emily jatkoi urheasti eteenpäin, muttei ehtinyt sanoa paljoakaan muuta, kun sairaalasiiven ovi lennähti auki ja Tessa harppoi sisään omituisesti keinahdellen. Nainen yritti olla vilkaisematta Adriania, vaikka tietysti näki miehen. Matami Pomfrey tuli uteliaana ulos kopperosta Tessaa vastaan.
”Mitä nyt?” naisen ääni oli voipunut ja perusteellisen kyllästynyt. Tessa ei näyttänyt pitävän äänen sävystä, muttei huomauttanut siitä. Nainen oli ilmeisesti liian kiihtynyt omasta tilastaan huomauttaakseen muiden epäkohteliaisuuksista.
”Minua sattuu”, nainen ilmoitti terävästi.
”Sattuu?” matami tiedusteli hienovaraisesti. Tessa irvisti ja keinahteli eteenpäin tavoitellen sitä huoletonta askellusta, jonka oli vielä syyskuussa omannut.
”Kouristelee, polttaa!” Tessa huudahti ja heilautti käsiään raivostuneesti. Emily näki Adrianin liikahtavan harkitsemattomasti sängyllään. Mies oli kohottautunut ylös ja aikoi selvästi sanoa jotain.
”Minä tahdon Kevinin!” Tessa jatkoi kovaan ääneen. Emily vilkaisi Adriania, joka oli painunut takaisin makuulle ja puri kipeän näköisesti huultaan.
”Herra Farell ei ole täällä”, matami vastasi Tessalle.
”Ei ole? Miksei ole? Hänen tehtävänsä on pitää minut kunnossa. Hänen täytyy olla täällä, kun minä tarvitsen häntä”, Tessa kiljahti ja heilautti jälleen käsiään hermostuneesti. Matami Pomfrey rapsutti poskeaan ja näytti hivenen eksyneeltä ja siltä kuin ei tietäisi, mitä tehdä Tessan kanssa.
”Jos jäät odottamaan, hän varmasti tulee pian”, matami ehdotti. ”Hän sanoi käyvänsä pikaisesti ulkona.” Matami vilkaisi nopeasti Adriania, ja syy Kevinin lähtöön tuli sangen selväksi kaikille huoneessa olijoille. Tessa näytti tyytymättömältä ja vilkuili paljonpuhuvasti matamin lääkekaappeja päin, mutta matami risti kätensä ja astui askeleen niin, että oli Tessan ja kaappien välissä. Tessa näytti nyrpeältä ja keinahteli istumaan sängylle kauas Adrianista.
”Minä odotan.”

Emilyä ärsytti se, että hänen piti lähteä loitsutunnille kesken kiinnostavien tapahtumien. Hän olisi mielellään halunnut jäädä katsomaan, mikä Tessaa oikein vaivasi ja pystyisikö Adrian pysymään hiljaa, kun Kevin tulisi takaisin. Jos Emily olisi tiennyt, mitä tuli tapahtumaan, hän ei ehkä sittenkään olisi halunnut olla paikalla. Tessa oli koulussa ollut suhteellisen kiltisti eikä kukaan oppilaista ollut vielä joutunut todella todistamaan hänen kiukunpuuskiaan.
Kevin tuli takaisin puolen tunnin päästä. Tessa oli siihen mennessä jo kerännyt tarpeeksi kiukkua ja voimaa niin, että pystyi huutamaan matamin hyssyttelyistä huolimatta.
”Missä sinä olet ollut, kun tarvitsen sinua?” Tessa kiljui, kun Kevin oli pahaa aavistamatta astunut sisään. Tessan sanat pysäyttivät miehen paikoilleen.
”Ei voi olla totta”, mies mutisi huokaisten. Kevin oli kuullut tämän äänensävyn liian usein, mutta aina ennen Tessa oli huutanut Adrianille hänen sijastaan.
”Sinun tehtäväsi on pitää minut terveenä!” Tessa jatkoi. ”Minut ja tuholainen. Missä sinä olet ollut? Helvetti, minä kuolen!”
”Mitä on tapahtunut, Tessa?” Kevin kysyi ja vilkaisi Adriania, joka makasi sänkynsä pohjalla ja kuunteli tarkkaavaisesti.
”Minä kuolen!” Tessa toisti huutaen ja sanojen vakuudeksi kouristui kaksin kerroin. ”Jos sinä et anna minulle jotain, mikä vie tämän kivun pois, lupaan, että tapan sinut!”
Kevin harppoi Tessan vierelle ja väisti taitamattomasti naisen käden, joka viuhahti huitaisemaan miestä. Tessa yritti uudestaan ja osui tällä kertaa Kevinin olkapäähän.
”Tessa, rauhoitu ja kerro minulle, mihin sinua sattuu”, Kevin yritti puhua rauhallisella äänellä. Tessa heilautti kättään jälleen, mutta tällä kertaa Kevin ehätti väistämään.
”Vatsaan, tietenkin”, nainen huudahti. ”Tuholainen ei pysy paikoillaan, se polttelee. Minua sattuu.”
Kevin näytti epävarmalta olostaan ja yritti taluttaa Tessaa istumaan. Tessa venkoili eri suuntiin, mutta suostui lopulta istumaan kivunälähdyksen saattelemana.
”Laita se loppumaan!” nainen aneli alentaen huutavaa ääntään vaimeammaksi. ”Laita se loppumaan. Minä en kestä sitä enää. Minä haluan sen pois.”
Kevin ei enää tiennyt, puhuiko Tessa kivusta vai tuholaisesta. Hän veikkasi ensimmäistä. Tessan tuntien nainen halusi vain olla tuntematta kipua – tuntematta mitään, jos vain mahdollista. Kevin viittasi matami Pomfreylle, joka livahti kopperoonsa. Nainen tuli takaisin enemmän kuin vain nopeasti ja ojensi Kevinille pikkuisen pullon.
”Minä haluan sen pois, pois!” Tessa anoi heijaten itseään sängyllä. ”Pois!”
”Tessa, avaa suu”, Kevin mutisi tarttuessaan pulloon. ”Ole kiltti, ja avaa suu niin kipu lähtee.”
Tessa avasi suunsa tottelevaisesti ja nieli kaiken, mitä suuhunsa sai. Kun Tessa oli saanut aineita alas suustaan, hän vaikeni ja painui kiltisti sängylle makaamaan, kun Kevin niin käski tehdä. Matami Pomfrey katsoi järkyttyneenä ensin Tessaa sitten Keviniä.
”Mitä tuo oli?” nainen kysyi tyrmistyneenä.
”Etkö sinä ole opetellut hänen kansiotaan ulkoa?” Kevin tuhahti matalasti. ”Hänellä on kipufobia. Hän saa tuollaisia kohtauksia aina, jos kipu on vähääkään normaalia suurempi. Häntä on äärettömän vaikea saada rauhalliseksi. Gretanaalimehu auttaa lievempiin tapauksiin. Se turruttaa kivun ja saa hänet rauhalliseksi, mutta sitä ei voi antaa hänelle joka kerta riippuvuuden takia.” Kevin vilkaisi Tessaa, joka makasi sängyllä katse harhaillen ympäriinsä. ”Jos hän saa uudelleen kohtauksen, anna hänelle mitä tahansa lääkettä, joka turruttaa kivun. Ihan mitä vain, se auttaa.”

James veti Lilyn lattialuukun läpi ja hymyili rauhoittavasti. Lilyn hymy oli lähinnä sekoitus epävarmuutta ja uteliaisuutta. Rääkyvä röttelö sykki illan rauhaa, jota Sirius yritti kaikin mahdollisin keinoin häiritä. Kelmit olivat tuoneet tytöt ensi kertaa taloon, joka merkitsi heille niin paljon. Emily liikkui Remuksen käsipuolessa varovasti ja katseli rikkinäisiä tuoleja ja pölyisiä lattioita kauhu mielessään hiippaillen. Remuksen ongelmat tulivat jotenkin niin paljon todellisimmiksi, kun hänet tuotiin paikalle, jossa se kaikki joka kuukausi tapahtui.
Nora katseli röttelöä toisesta näkökulmasta. Hän näki autiossa talossa lupaavia mahdollisuuksia ja ennen kaikkea inspiraatiota. Häntä harmitti, ettei ollut muistanut ottaa paperia mukaan, sillä hän oli keksinyt erään loistavan lauseen, joka vaati päästä paperille. Paremman puutteessa Nora äkkäsi koristeellisen puupilarin, joka kutsui kovertamaan lauseen muistiin. Nora veti taikasauvansa esiin ja taiteili pilariin lauseen, joka jäisi siihen tuleville polville luettavaksi.
Lilyä röttelö lähinnä hirvitti, mutta hän yritti pitää mielessään, että pääsisi nopeasti ulos täältä. He olivat matkalla juhlistamaan Lilyn 18-vuotispäiviä, aivan kuten James oli luvannut.
”Hyvä on, miten täältä pääsee ulos?” Lily kysyi suoristellessaan vaatteitaan.
”Vastahan me tultiin”, Sirius nauroi yläkerrasta. ”Mikä kiire sinulla on?”
”Tämä paikka on jotenkin liian kolkko synttäreitten viettämiseen”, Lily tuumasi päättäväisesti ja etsiskeli tietä ulos. James viittasi hänet seuraavaan huoneeseen, jossa oli iso kiinnilaudoitettu ikkuna. Emily ja Remus seurasivat perässä, ja Peter kipitti alas toisesta kerroksesta Sirius perässään. Nora koikkelehti muiden perässä parhaalla mahdollisella taidollaan. James veti parhaillaan laudoitusta pois ikkunan edestä, jotta siitä mahtui sopivasti ujuttautumaan ulos.
”Toisella puolella taloa on suurempi reikä laudoituksessa, mutta tästä pääsee nopeammin kylään”, James selitti Lilylle, joka naputteli kengänkärjellään kiivaasti lattiaa.
”Minä ensin!” Nora hihkui ja vaati päästä edemmäs. Lily väistyi suosiolla syrjemmälle, kun Nora ujuttautui ulos aukosta.
”Pitäkää vauhtia! Täällä on kylmä”, Nora huhuili ulkoa ja kuului pomppivan paikoillaan. Lily irvisti Jamesille ja ryömi Noran perässä ulos. Ulkona hämärsi jo siihen malliin, että oli vaikeaa nähdä tarkasti kauemmas. Lumi kimmelsi puunoksilla vähenevän kuun valossa. Lily kohotti katseensa kuuhun ja katsoi sitä tarkasti. Se näytti niin viattomalta loistaessaan taivaalla, mutta silti se aiheutti niin paljon kärsimystä Remukselle. Oli aiheuttanut juuri viime yönä.
Remus vilkaisi kuuta tottumuksesta kavutessaan Lilyn vierelle, mutta käänsi katseensa nopeasti muualle ja auttoi Emilyn aukon läpi.
”Kaunis ilta”, Emily tokaisi.
”Kylmä”, Nora värisi ja hyppelehti Lilyn vieressä.
”Sinulla on housut jalassa”, Lily muistutti tyttöä ja repi alemmas omaa mekkoaan, jonka Emily oli hänelle puetuttanut. Se oli hänen makuunsa ihan liian lyhyt, vaikka olikin polvipituinen.
”Mitäs annoit hänelle periksi”, Nora tuhahti ja katseli Lilyä arvioivana. ”Minä en ikinä pistäisi tuollaista vapaaehtoisesti päälleni, vaikka se onkin kaunis.”
”Sinä et pistäisi mitään mekkoa päällesi, jos ei olisi pakko”, Emily irvisti Noralle siirtyessään syrjään, kun Peter kapusi ulos.

”Minne me menemme? Liitelevään lepakkoon?” Lily kysyi astellessaan Jamesin vierellä eteenpäin.
”Liitelevään lepakkoon?” Emily nauroi Remuksen viereltä. ”Liitelevä lepakko ei ole mikään bilepaikka. Sinut pitää ihan tosissaan saada ulos useammin.”
”Bilepaikka?” Lily kauhistui ja katsahti Noraan, joka kohautti olkiaan. ”Mutta en minä edes pidä tanssimisesta. En osaa tanssia.”
”Älä välitä, Lil, ei siellä kukaan osaa tanssia”, Emily lohdutti.
”Sinä osaat”, Lily muistutti piikikkäästi.
”Ei siellä kukaan huomaa, ettet osaa tanssia”, Emily korjasi virnistäen ja tarttui ystävänsä käteen. ”Jos tanssit Noran kanssa, voit jopa näyttää häikäisevältä.”
”Hei!” Nora protestoi, mutta sangen laimeasti, koska oli itsekin tietoinen omasta tanssitaidostaan.
Lily katsoi toisia epäillen, mutta talsi alistuneesti eteenpäin. Hän oli itse lupautunut lähtemään ulos juhlimaan omaa syntymäpäiväänsä, eikä tässä vaiheessa enää auttanut katua. Hän oli tiennyt Emilyn saavan luultavasti päättää, minne he olisivat menossa, koska tyttö tiesi kaikki säädyllisimmät juhlimispaikat Tylyahossa. Kelmit tiesivät vain paikkoja, joista sai halvinta alkoholia, Nora tiesi lähinnä kaikki epämääräiset paikat, joissa kävi tytön sanojen mukaan mielenkiintoisia ihmisiä.
Ilta oli kirpeän kylmä, ja Lily katui suuresti sitä, että oli antanut Emilyn pukea itselleen niin lyhyen hameen. Hän oli iloinen siitä, että oli sentään ottanut paksuimmat talviviittaansa mukaan. Ulkona olisi jäätynyt ilman sitä.
Emily johdatti heidän pikku porukkansa sivukujia pitkin ohi epämääräisten juottoloiden, joihin Sirius ja Nora loivat kaipaavia katseita kumpikin omista syistään. Lily oli iloinen, että Emily oli se, joka sai valita paikan heille. Emily valitsema baari sijaitsi rauhallisen kujan päässä. Neonväreissä vilkkuvat kirjaimet baarin yläpuolella ilmoittivat nimeksi Monty’s Bar. Värit näyttivät jotenkin hassuilta muuten hiljaisena nukkuvassa pikku kylässä. Oven edessä oli pieni jono, ja ovella seisoi isokokoinen vartija tarkastamassa tulijoiden ikiä.
”Ainakin se vaikuttaa suhteellisen ihmismäiseltä paikalta”, Lily huokaisi, kun Emily repi häntä jonoon.
”Ihmismäiseltä?” Emily hyrisi innoissaan. ”Se on paljon muutakin. Tämä on koko kylän paras paikka, vaikka se ei olekaan auki kuin kerran kahdessa viikossa naapureiden takia. Ihmiset valittavat kylän imagon pilaamisesta tosi herkästi.”
Lily ei ihmetellyt, miksi. Baari ei todellakaan istunut rauhallisena nukkuvan velhokylän tyyliin. Musiikki tuskin kuului ulos tehokkaiden ääneneristysloitsujen vuoksi, mutta sisällä ääni oli huumaavaa. Emily tärisi innosta katsellessaan lattialle, jossa ihmiset jo tanssivat villisti.
”Tule.”
Tyttö tarttui Noran käteen ja veti tämän kanssaan lattialle. Nora seurasi perässä hieman haluttomana. Lily jäi yksin kelmien kanssa ja antoi poikien johdattaa itsensä syrjemmälle erääseen tyhjään pöytään. Lily yllättyi itsekin löytäessään itsensä parin minuutin päästä pöydästä kaksin Jamesin kanssa. Sirius oli järjestänyt Peterin ja Remuksen baarin puolelle nauttimaan virvokkeista ja jättänyt heidät rauhaan. James naputteli pöytää ja katseli Lilyä tarkkaavaisesti.
”Mitä mietit?” James joutui korottamaan ääntään, jotta Lily olisi kuullut sen musiikin läpi. Lily virnisti ja osoitti tanssilattialle, josta saattoi erottaa Emilyn ja Noran hahmot. Emily pomppi innoissaan ympäriinsä ja vaikutti niin vähän siltä normaalilta Emilyltä, että muutos oli hätkähdyttävä. Noran liikkuminen oli epävarmempaa ja jäykempää, vähemmän viehkeää.
”On niin outoa nähdä Emily tanssimassa tuolla tavoin”, Lily vastasi ja olisi sanonut muutakin, ellei Sirius olisi tullut takaisin pöytään kahden korkean lasin kanssa.
”Minä tarjoan”, poika hymyili hyveellisesti. ”Kerranhan sitä vain 18 täyttää.” Sirius iski silmää jättäessään heidät jälleen kahden. Lily katsoi pitkään pojan perään.
”Hän vetää päänsä täyteen, että uskaltautuu tanssimaan Emilyn kanssa”, James veikkasi katsellessaan ystävänsä menoa.
”En ihmettele”, Lily mutisi. Kuka tahansa olisi tarvinnut rohkaisua kyetäkseen tanssimaan Emilyn kanssa.
”Nora pärjää kohtalaisen hyvin selvänäkin”, James tuumi katsellessaan Noran hytkymistä ystävänsä vieressä. Lily tarkkaili Noraa arvioivana.
”Ei hän silti selvänä aio pysyä, mistä lyödään vetoa”, Lily sanoi. ”Nora ei pysty siihen, jos Siriuskin kerran juo.”
”Olet luultavasti oikeassa. Humalaista Siriusta on äärettömän vaikea kestää selvänä”, James nyökkäili ja kohotti lasiaan. ”Hyvää syntymäpäivää, Lily.”
Lily kohotti omaa lasiaan ja kosketti sillä Jamesin lasia. Hän hymyili maistaessaan juomaansa. James odotti, että hän on laskenut lasinsa alas, ennen kuin maistoi omaansa.
”Mitä luulet: kuinka paljon sinun pitää juoda, että uskaltaudut tanssilattialle?” James virnisti sitten. Lily suipisti suutaan arvioivana.
”En tiedä. Kuinka paljon?”
James hymyili ja vilkaisi baaritiskille.
”Jos haluat tanssia minun kanssani, sinun pitää odottaa vielä muutama lasillinen. Sitten olen täydellisesti käytössäsi”, poika sanoi.
”Lupaatko?” Lily kysyi pilke silmäkulmassaan.

Remus piteli tiukasti kiinni Emilyn kädestä, jottei kadottaisi tyttöä väkijoukkoon. Heidän oli tarkoitus etsiä muut, mutta ensin piti päästä pois tanssilattialta, jossa Emily oli viihtynyt koko kuluneen illan.
”Sinä puristat liian kovaa!” Emily kiljui Remukselle, mutta poika tuskin kuuli, mitä hän sanoi. ”Sinä p…”, Emily aloitti jälleen, mutta kun Remus ei mitenkään reagoinut, lopetti lyhyeen. En ollut mitään järkeä huutaa ääntää käheäksi, kun toinen ei edes kuunnellut.
Kun he pääsivät pois suuremmasta väkijoukosta, Remus päästi irti hänen kädestään, ja Emily kiirehti hieromaan verta takaisin sormenpäihinsä.
”Näetkö sinä muita?” Remus kysyi vilkuillessaan ympärilleen. Emily antoi katseensa kiertää baaria. Hän ei edes tiennyt, minne oli muut jättänyt rynnätessään tanssilattialle heti, kun pääsi ovesta sisään.
”Peter on tuolla”, Emily huudahti innoissaan bongattuaan Peterin eräästä pöydästä. Hän lähti kävelemään siihen suuntaan, mutta teki äkkikäännöksen käveltyään parisen metriä. ”Mutta ei mennäkään sinne, koska hänellä on seuraa.”
Remus kurkkasi uteliaana Emilyn olkapään yli Peteriä, joka istui pöydässä kauniin vaaleaverikön kanssa.
”Mitä hän oikein tekee? Hänellä on jo tyttöystävä”, Remus mutisi. Emily vilkaisi Peterin pöytää ja kohautti olkiaan niin, että tuli miltei kolauttaneeksi Remuksen leukaa.
”Hänellä on tyttöystävä, mitä sitten? Kai hän nyt sentään saa puhua muille tytöille”, Emily tuhahti. Remus kohotti kulmiaan ja katsoi jälleen Peteriä.
”Puhua, kyllä. Suudella, en sanoisi”, Remus tuumasi ja käänsi Emilyn ympäri niin, että tyttö näki, mitä Peter teki. Emily puri huultaan ja yritti parhaansa mukaan nähdä Peterin eleessä jotain viatonta.
”Pelkkä poskisuukko. Ei Peter ikinä pettäisi Stephanieta”, Emily yritti vakuutella Peterin toimia. Remus tuhahti uskomatta Emilyn sanoja.
”Hänen kielensä on niin tuon tytön kurkussa. Sinä et saa millään tuosta mitään viatonta.”
”Hyvä on, sitten, ei mennä Peterin luokse. On meillä muitakin kavereita”, Emily päätti kääntäessään selkänsä Peterille ja tämän blondille. ”Näin Siriuksen ja Noran tanssimassa jossain vaiheessa, mutta James ja Lily ovat piileskellet koko illan.” Emily käänteli päätään kiihkeästi puolelta toiselle ja yritti löytää Lilyn punaiset hiukset väkijoukosta.
”Onko tuo Lily?” Remus kysyi hetken päästä ja osoitti syrjäiseen nurkkaukseen. ”Suuteleeko hän jota kuta?” Remus rypisti kulmiaan mietteliäänä.
Emily katsoi Remuksen osoittamaan suuntaan. Se todella oli Lily. Ja Lily todella suuteli jota kuta. Tai pikemminkin Jamesia, mutta sitä Remuksen oli mahdotonta tietää. Emily vilkaisi nopeasti Remukseen, joka ei tiennyt mitään Jamesin ja Lilyn sopimuksesta.
”Ketä hän suutelee?” Remus tahtoi tietää kaivautuessaan eteenpäin väkijoukossa. Emilyn ei auttanut muu kuin seurata perässä, ettei olisi kadottanut poikaa ihmisvilinään, vaikka hän ei olisikaan halunnut häiritä Lilyä ja Jamesia.
Emily näki Remuksen ilmeen, kun Lily hieman liikahti niin, että Remus näki ketä tämä todella suuteli. Ensin ilme oli järkyttynyt, sitten laskelmoiva ja lopuksi voitonriemuinen.
”Mahtavaa”, Remus nyökkäsi tyytyväisenä. ”Hyvää työtä, Sarvihaara!” poika korotti ääntään niin, että Jamesin pää ponnahti hämmentyneenä esiin Lilyn hiusten seasta.
”Kuutamo?”
”Oletko nähnyt Anturajalkaa? Minun täytyisi puhua hänen kanssaan eräästä vedosta”, Remus hymyili.
”Anturajalka?” James huohotti epätasaisesti. ”Voi ei, hän tappaa minut, kun kuulee, että sait tietää.”
Remuksen ilme valahti.
”Hän tiesi?”
”Pakotti meidät pitämään sen salassa”, James sanoi sukiessaan Lilyn hiuksia pois kasvoiltaan. Remus irvisti, mutta piristyi hetken päästä.
”No, ei sillä väliä, pysyttiin kuitenkin aikarajan sisälle, joten minä voitin”, hän sanoi ja kääntyi kannoillaan. ”Jatkakaa vain, minulla on Anturajalka etsittävänä.”
Emily hymyili Lilylle pikaisesti kääntyessään Remuksen perään.
”Sehän meni hyvin”, James tuumasi vetäessään Lily takaisin eteensä. Lily nojasi vasten poikaa ja katsahti epävarmana olkansa yli.
”Hän oli niin iloinen voitettuaan vedon, ettei jäänyt miettimään, mitä tämä todella tarkoittaa”, Lily mutisi ja kääntyi takaisin Jamesin puoleen, kun Remus ja Emily olivat kadonneet näkyvistä. ”Sirius ei innostu tästä, eikä Peterkään.”
James kohautti olkiaan ja virnisti hurmaavasti.
”Minä en välitä siitä, mitä Matohäntä tai Kuutamo sanoo. Ja usko tai älä: en välitä melkein yhtään siitäkään, mitä Anturajalka sanoo. Vain sillä on väliä, mitä sinä sanot”, poika kertoi. Lily hymyili Jamesin viattomalle ilmeelle.
”Melkein”, Lily mutisi tietäen, että se oli kaikki, mitä hän voisi koskaan saada. Ei James koskaan pystyisi kokonaan olemaan huomioimatta Siriusta. Eikä Lily sitä halunnutkaan: Sirius ja James kuuluivat yhteen, eikä hän halunnut tulla väliin. Kunhan hän vain mahtuisi Jamesin elämään yhdessä Siriuksen kanssa. ”Minä sanon, että tarvitsen lisää juotavaa ennen kuin kohtaan Siriuksen valituksen.” Lily unohti ajatuksensa ja kiepahti pois Jamesin käsien välistä ja tanssahteli muutaman askeleen kauemmas. ”Otatko sinä jotain?”
James vääntäytyi haluttomana irti seinästä ja astahti epävarmasti Lilyn luokse.
”Jos sinä menet, minäkin tulen”, poika mutisi. ”Ei ole mitään järkeä jäädä yksin nurkkaan jököttämään.”

”Veto oli, että jos he eivät seurustele helmikuun puoliväliin mennessä”, Sirius painotti. ”Seurustele. Ja minun mielestäni kumpikaan heistä ei ole puhunut mitään seurustelusta.”
Remus näytti tyytymättömältä Siriuksen sanoihin.
”Mutta idea on joka tapauksessa oikea, joten periaatteessa minä olen jo voittanut”, poika yritti, vaikka tiesi, ettei saisi Siriuksen päätä käännettyä tämän asian suhteen.
”Periaatteessa”, Sirius myönsi hyväntahtoisesti. ”Mutta se ei riitä vedon voittamiseen. Olen pahoillani, Kuutamo.” Sirius pysähtyi ja mietti hetken. ”Paitsi etten ole. Joka tapauksessa kaikkoa nyt, sinä olet tielläni.”
Remus katsoi Siriuksen koikkelehtimista ja oli vakaasti sitä mieltä, että Siriuksen olisi taas aika lopettaa juominen siihen. Hän kuitenkin nipisti suunsa kiinni. Siriukselle olisi ihan oikein tuntea krapulan vaikutus aamulla. Tulisi ainakin rauhallinen aamu, kun kaikki kelmeistä juoksisivat vuorotellen oksentamassa. Sirius ainakin tulisi vielä olemaan siinä kunnossa samoin Peter, joka ei voinut olla selvä, kun oli suudellut sitä toista tyttöä ja unohtanut oman tyttöystävänsä. Eikä Jameskaan ihan selvältä ollut vaikuttanut.
Remus väisti syrjään, kun Sirius hairahti polultaan ja törmäsi erääseen tanssivaan tyttöön.
”Hei!” tyttö protestoi niin kovaan ääneen, että Siriuskaan ei voinut olla kuulematta sitä. Remus katsoi, kun Sirius kääntyi hitaasti kummallinen ilme kasvoillaan.
”Mindy?”
”Sirius? Miksen edes ylläty?” tyttö nauroi kehräävällä äänellä. Remus katsoi tyttöä tarkemmin. Tyttö todella oli Mindy Harper, Shanen sisko Puuskupuhista. Tyttö vain oli kovin erinäköinen: kasvot olivat huomattavan vahvasti meikatut ja ne saivat tytön näyttämään monta vuotta vanhemmalta. Ennen niin pitkät hiukset, oli nyhritty aivan lyhyeksi ja vasemmassa korvassa oli rivi korvakoruja.
”Mitä sinulle on tapahtunut?” Sirius vaati tietää katsellessaan Mindya. ”Mitä Shane tuohon sanoo?”
Mindy nauroi käheästi ja kohotti kirkkaan lasin maalatuille huulilleen ja joi sen tyhjäksi.
”Shane ei tiedä tästä mitään. Vielä. Huomenna hän ehkä kupsahtaa kuolleena maahan, kun näkee minut”, tyttö nauroi jotenkin katkerankuuloisesti ja horjahti päin Siriusta. Remus näki kummastuneen ilmeen Siriuksen kasvoilla ja piti parhaimpana kadota paikalta ja jättää Siriuksen selvittelemään asioita kahdestaan Mindyn kanssa. Loppujen lopuksi, kelmeistä Sirius oli juuri se, joka tunsi Mindyn parhaiten. Remus ei henkilökohtaisesti tiennyt tytöstä muuta kuin sen, että tyttöä kutsuttiin koulussa yleisesti kiertopalkinnoksi. Mindyssa oli niin paljon samaa kuin Siriuksessakin, ettei Remus ihmetellyt kaksikon ystävyyssuhdetta.

Nora etsiskeli Siriusta, joka oli hylännyt hänet tanssilattialle, kun Remus oli yllättäen tullut ja repinyt pojan mukaansa. Ei Nora sinänsä ollut riippuvainen Siriuksen seurasta, mutta hän tahtoi tanssiseuraa, koska tiesi näyttävänsä tyhmältä hilluessaan lattialla ilman ystäviään. Emilyn hän oli nähnyt väkijoukossa, mutta Emilyn kanssa hän ei tahtonut tanssia. Emily oli liian hyvä tanssija ja sai hänet näyttämään vieläkin surkeammalta kuin hän oikeasti oli. Lily ja James olivat liikuskelleet baaritiskillä päin, mutta heidän seuraan Nora ei kuollakseenkaan tahtonut. Lily ja James ansaitsivat aikaa rauhassa kahdestaan. Peteriä Nora ei ollut edes nähnyt heidän tulonsa jälkeen. Peter oli aina ollut hänelle kelmeistä etäisin, mutta olisihan poika ollut parempi kuin ei ketään.
”Sirius, helvetti”, Nora kirosi ääneen, mutta sanat hukkuivat musiikin jytkeeseen niin, että Nora tuskin itsekään kuuli niitä. Nora puri huultaan ja sulki hetkeksi silmänsä. Musiikin pauhu aiheutti hänelle päänsärkyä, eikä Nora pitänyt siitä. Päänsärystä oli jo muutenkin tarpeeksi vaivaa. Hän ei kaivannut enää yhtään enempää sitä kuin jo sai valmiiksi.
”Kaipaatko seuraa, tyttö?”
Nora kääntyi ympäri ja näki edessään kovaa vauhtia kaljuuntuvan miehen, jonka lurpahteneet kasvot muistuttivat kovasti sammakkoa.
”Kiitos, ei!” Nora huusi ja yritti ääntään niin selvästi jokaisen kirjaimen, että miehen olisi mahdotonta kuvitella hänen sanoneen jotain muuta. Mies näytti pettyneeltä kuin olisi todella kuvitellut, että Nora olisi lähtenyt tämän matkaan.
”Oletko varma?” mies huusi takaisin. Hän ei vaikuttanut olevan humalassa vaan pikemminkin vain muuten vain hieman tärähtänyt. ”Minä osaan temppuja.”
Noran teki mieli nauraa miehelle, mutta jokin sai hänet pysähtymään. Mies näytti olevan jo tarpeeksi sekava jo muutenkin.
”Kiitos vain, mutta minulla on tarpeeksi temppuja omasta takaa”, Nora nyökkäsi pahoittelevana. Mies näytti masentuneelta, ja tämä käänsi selkänsä Noralle lähtien kohti ovea itsekseen mutisten. Nora pyöritti päätään ja päätti vakaasti etsiä Siriuksen. Hän tarvitsi nyt ehdottomasti kunnon temppuja eikä mitään surkeita iskuyrityksiä vanhoilta sammakkomiehiltä.
Nora oli arvellut, että hänen pitäisi etsiä Siriusta hyvän tovin, mutta hän löysikin pojan kohtalaisen nopeasti. Poika istui eräässä nurkkapöydässä sylissään tyttö, jota Nora ensi näkemältä erehtyi kuvittelemaan Emilyksi. Toisella silmäyksellä tyttö osoittautuikin tuntemattomaksi. Tällä tytöllä oli lyhyet hiukset, lyhyemmät kuin Norallakin, ja minimaaliset vaatteet, jotka tuskin peittivät kaikkea tarpeellista.
Mustasukkaisuus kuohahti Norassa, vaikka hän ei olisi uskonut tuntevansa mitään sellaista Siriusta kohtaan. He pitivät vain hauskaa, helvetti. Miksi hän oli edes erehtynyt ajattelemaan muuta? Ennen kuin Nora ehti päästä ajatuksissaan pitkälle, Siriuksen sylissä istunut tyttö pomppasi ylös ja kierähti väkijoukkoon. Sirius jäi istumaan yksin paikoilleen ja tavoitti pian Noran katseen. Poika nousi ylös ja harppoi hivenen epävarmasti vaappuen Noran luokse.
”Kuka tuo oli?” Nora kysyi hitaasti.
”Mindy”, Sirius karjui vastauksen, joka ei olisi muulla tavalla lausuttuna kuulunut väkijoukosta. ”Puuskupuhista, tiedäthän.”
”Mitä hän teki sylissäsi?” Nora tahtoi tietää seuraavaksi. Sirius kohautti olkiaan viattomasti.
”Hän oli umpihumalassa, enkä minäkään ole selvä.” Poika vaappui hieman sanojensa vakuudeksi, jotta Nora varmasti uskoi. Nora olisi uskonut muutenkin. Hän oli nähnyt, miten paljon Sirius oli juonut illan mittaan.
”Minä luulin, että ehdit jo kyllästyä meihin”, Nora vastasi vain ja jätti Siriuksen sanat omaan arvoonsa. Hänkin oli juonut siihen malliin, ettei osannut olla oma itsensä. Kaikki tuntui liian kevyeltä, eikä hän ikinä jaksanut suuttua juoneena.
”En ikinä”, Sirius vakuutti nauraen ja kumartui suutelemaan häntä.

Remus katseli murhaavana Jamesia ja Lilyä, jotka olivat niin keskittyneitä toisiinsa, että tuskin huomasivat Remuksen katsetta. Jamesin käsi kieritti Lilyn hiuksia takkuun. Lily nojasi leukaa omiin käsiinsä ja antoi Jamesin hipelöidä hiuksiaan. Kaksikko näytti liki ällöttävät siirappiselta.
”Miksette te seurustele jo?” Remus tiukkasi ärsyyntyneenä. Lily kohotti yllättyneenä katseensa Jamesista.
”Mitä?” tyttö kysyi hämmentyneenä.
”Miksette te seurustele jo?” Remus toisti kysymyksensä. Lily tarkasteli häntä hetken hiljaa ennen kuin pakottautui nauramaan.
”Oletpa sinä suoralla päällä”, tyttö totesi vain vastaamatta Remuksen kysymykseen. Remus kiristeli hampaitaan.
”En vain ymmärrä, mikä oikein estää. Tätä on jatkunut jo – mitä? – jonkin aikaa. Mitä te oikein odotatte?” Remus ärähti eikä huomannut osuneensa kipukohtaan. James käänsi katseensa Lilyyn, ja Lily tuijotti vaivautuneena päin seinää.
”Minä en tee meistä julkista paria vain siksi, että sinä tahdot voittaa jonkun typerän vedon”, Lily totesi rauhallisesti. Remuksen silmät siristyivät, ja poika näytti hetken täsmälleen samalta kuin Siriuskin ärsyyntyneenä. Poika kohotti leukaansa ylemmäs ja vilkaisi nopeasti Jamesia, jonka kasvoilta saattoi lukea suunnattoman epämukavuuden.
”Sinä et ehkä, mutta teitä on kaksi tuossa veneessä. Mitä jos kysyisit Jamesinkin mielipidettä aina toisinaan?” Remus sutkautti myrkyllisesti ja nousi ylös kadoten väkijoukkoon. Lily kääntyi järkyttyneenä katsomaan Jamesia, joka pakottautui kohauttamaan olkiaan.
”Hän on vain vihainen, kun ei voita vetoa. Usko tai älä, mutta Kuutamo on ihan yhtä kilpailunhaluinen kuin kuka tahansa meistä. Ei hänkään ole aina se täydellinen kiltti poika”, James puolusteli ystäväänsä. ”Jos hän olisi täydellinen pyhimys, hän ei olisi kelmi.”
Lily tuijotti hetken Jamesia ennen kuin suostui puhumaan mitään.
”Onko se totta, mitä hän sanoi?” tyttö kuiskasi pienellä äänellä. James näytti tiedottomalta.
”Mikä?”
”Että minä en kysy sinun mielipiteitäsi?” Lily muistutti ääni väristen. Ehkä se johtui siitä, että hän oli juonut ja tunteet olivat enemmän pinnalla kuin yleensä, ehkä häntä vain väsytti, mutta Remuksen sanat olivat sattuneet enemmän kuin poika oli ehkä tarkoittanut niiden sattuvan.
James huomasi Lilyn pahanolon ja liikutti tuoliaan lähemmäs voidakseen kiertää toisen kätensä Lilyn olkien ympärille.
”Minähän sanoin, että mennään sinun ehdoillasi. Olen odottanut kuusi vuotta, eikä minulle ole mitään väliä, tietääkö kukaan muu meistä kuin me ja Anturajalka. Sitä paitsi unohdat tässä nyt yhden merkittävän asian”, James virnisti rennosti. Lily kohotti katseensa poikaan.
”Minkä?”
James kohautti olkiaan. ”Minä olen kelmi. Jos haluan saada ääneni kuuluviin, minä myös saan.”


Poissa Sari

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Ficciholisti
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.4.09
« Vastaus #113 : Huhtikuu 11, 2009, 17:35:26 »
Olipas kiva luku! (:
Huh, onneksi Adrianille ei tapahtunut niin pahoja kun annoit ymmärtää! Olisi ollut tyhmää jos Adrian olisi nyt häipynyt ficistä vaikka juurihan me häneen saimme tutustua :D  Ja Yosumia ei lasketa.

Heh, toi Emilyn kortti oli jotenkin suloinen (: Mietin tossa äsken että jos itse saisin noin ison kortin niin missähän sitä säilyttäisin? Eihän se mihinkään mahtuisi :D

Minä jo luulin että Tessa alkaa synnyttää :o  Mutta ei nyt sentään :D
Hauska tuo noiden biletysilta :D  Nyt saattaa Sirius joutua maksamaan xD

Joop, en nyt tästä keksi oikein muuta sanottavaa. Hauska luku kaikin puolin!
Niin ja tuosta tauosta vielä. Tällaisen pitkän ficin kirjoittaminen on varmasti raskasta touhua! Koko ajan paineet päällä että lukijat haluaa lisää ja jos itsellä ei olisi aikaa tai innostusta :/  Mahtaisi olla kiva tilanne...
Itse en voisi edes kuvitella aloittavani jonkin pitkän ficin kirjoitusta, koska hermostuisin heti muutaman luvun päästä :D  Minulta puuttuu sisu (ja kirjoitustaidot), mitä sinulla sen sijaan on! Jo 51 lukua ja mahtavaa tekstiä tulee edelleen!  Mutta jos siis itse et jaksa niin ehkä se tauko olisi sitten hyvä idea (:  Tosin lukijat (kuten minä) joutuisivat kitumaan jatkoa odotellessa, mutta kyllä minä ainakin jaksaisin odottaa, koska sitten kun tauko loppuisi, lukeminen olisi taas pitkästä aikaa hauskaa. Mutta päätös on sinulla! (:

Mutta jeps, mahti luku siis taasen! ;P (by the way, olen itsekin kuvitellut Adrianin aika lailla Jude Lawin näköiseksi :D )
I think you said what do you think to make me think you do, but really you don't.

Poissa Cirael

  • Kelmeä kalmankoira
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PhoenixWolf25005
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.4.09
« Vastaus #114 : Huhtikuu 11, 2009, 20:28:13 »
Delia, olet enkeli! Olen nyt kaksi päivää täällä kärsinyt inhottavasta oksennustaudista, ja nyt kun vaivauduin väsymykseltäni koneelle, olit pistänyt uuden luvun. Päiväni pelastui. :)
James on nyt nämä kaksi viimeisempää lukua ollut normaalimpi, mikä on mielestäni ollut tosi hyvä juttu. Ei kukaan jaksa tuijotella möksmöks-Jamesia, koska se ei sovi tuollaiselle.. maailman kelmimäisimmälle kelmille.
Minä niin rakastan näitä J/L lukuja. Ne vaan on jotenkin niin söpöjä.

Minua alkaa hieman pelottaa tuo Mindy. Jollain tasolla tulee sellainen, olo, että tästä voisi tulevassa vaiheessa tulla ihan oikea vastus Noralle. Tuosta Mindystä tulee jollain tasolla mieleen, jos nyt olet lukenut.. tuosta Sharran Pakkaskukista/Memorystä, Arianna. En tiedä miksi, mutta tämä outo mielikuva kohosi vähän aikaa sitten päähäni.

Peteristä... Tämä alkaa käydä aivan oudoksi. Peter on kuitenkin sellainen 'kilttipikkupoika', mutta nyt häneen sekoitetaan kaikenmaailman huispaus-sabotaasi-yritykset ja nyt hän sitten pettää Stephanieta? Okei.. Tuon ensimmäisen teki oikeasti Alyssa. (Yritän ainakin luottaa siihen), ja tuo jälkimmäinen on varmaan sinäänsä okei, koska Stephanie alkaa olla myös aika pelottava juuri noitten 'pimeäpuoli' juttujensa kanssa.

En oikein osaa sanoa mitään. Vatsaani sattuu, eikä ajatus kulje, mutta loistavasti sinä kirjoitat!
Nyt jäi kommentti tyngäksi, mutta toivottavasti annat sen anteeksi.

Ainiinja.. Hyvää pääsiäistä! :)


P.S. miksi minusta tuntuu, että Lily ja Nora törmäävät AITOON Yosumiin siellä Japanissa? ;P
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 15, 2009, 22:17:58 kirjoittanut Cirael »
"I solemnly swear that I'm up to no good", kuiskaa pieni rohkelikkotyttö Cirael kaivaessaan kelmien kartan taskustaan ja piiloutuu kivipilarin taakse, juuri ennen kuin Voron silmät ehtivät saavuttaa leikistään innostuneen noitatytön.

Poissa Heinähattu

  • kangastossu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.4.09
« Vastaus #115 : Huhtikuu 12, 2009, 12:07:07 »
Kiitos Delia, piristit mieltäni kummasti, kun laitoit jatkoa.

Tessan "kipufobiakohtaus" oli hyvin kirjoitettu ja pystyin selvästi kuvittelemaan, kuinka hän huusi sairaalasiivessä kipulääkkeiden perään. Onneksi muuten kellekään ei sattunut mitään, vaan Amalia puhui vain Adrianin kohtauksen syystä. Toisaalta, asia kerrottiin vain nopeasti siinä kortinaskartelun sivussa, olin odottanut vähän suurempaa haloota.

Koko porukka lähti juhlimaan Lilyn synttäreitä, mukavaa, mutta jotenkin arvelin heti, että homma ei menisi aivan täydellisesti. Kukahan mahtoi olla se Peterin vaaleaverikkö? Stephanie-parka.
James/Lily paritus on minusta ihana (olen tainnut ihkuttaa tätä ennenkin) samoin Remus/Emily, joka ehkä kuitenkin menee ykköseksi hiuksenhienolla erolla.
Mindystä taitaa tulla jotain onkelmia Noran ja Siriuksen välille, epäilisin, mutta onneksi Nora oli kännissä eikä jaksanut suuttua Siriukselle..

Remus oli vähän outo. En tiedä, olitko tarkoituksella kirjoittanut sen niin, koska Remus oli ehkä ottanut hiukan liikaa. Mutta silti, ei kovin Remusmaista tuo tiuskiminen ym.

Pahoittelen, ei tullut kovin pitkä kommentti, yritän ensi kerralla keksiä enemmän kehuttavaa, koska olet oikeasti paras :) Yleisesti ottaen hieno luku, kirjoitat tosi sujuvasti. Mukavaa pääsiäistä!

  ~Heinähattu
odota vielä
kuuntele kuinka rintalastan alla muuttuu rytmi

Poissa Bolina May

  • Captain Gale
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Valitseeko tie kulkijansa vai kulkija tiensä?
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.4.09
« Vastaus #116 : Huhtikuu 14, 2009, 18:01:14 »
Hmm.. katsotaanpas mitä saan sanotuksi..

" tässä ficissä tulee olemaan muutenkin niin paljon ikävää, että Voldulle ei ole ollut vielä mitään tarvetta :D Yritän pitää ficin positiivisuuden puolella niin pitkään kuin mahdollista, koska on masentavaa jo kirjoittaakin masentavista tapahtumista. Mutta ikävä kyllä niitäkin tulee riittämään, joten jos Voldua ikävöit, et joudu valitettavasti odottamaan turhan kauan…"

*virn* No en itse asiassa ajatellut sitä noin, mutta kai tuokin vastaus siihen käy :D Mutta että masentavaa tiedossa...... Noh, kai sellaista pitäisi olettaakin olevan tiedossa. Ja olet oikeassa, on masentavaa jo ihan vain kuvitella tulevista synkkyyksistä. Peterin tyttöystävä taitaa ainakin saada jalansijaa.

Emilyn kortti oli huvittava ja nauroin sille, mutta olisi itse asiassa aika ihanaa saada sellainen <3 vaikka enhän minä ole Adrian ;) Jude Law on kyllä omankin mielikuvani mukaan hyvin lähellä häntä :) Joku taisi joskus sanoa suunnittelevansa hahmojensa ulkonäön Sims2-pelin avulla :)
Hahmot olet muutenkin luonut hienosti ja aidosti, tässäkin luvussa pystyin helposti kuvittelemaan Tessan rähisemässä sairaalasiivessä ja Adrian-paran ja Kevinin siinä sivussa keskenäisine ongelmineen (arvoisan kolmikon pitäisi tulla järkiinsä jotta Nora voittaisi vetonsa Emilyn kanssa - ja mieluiten sillä oikealla tavalla - plus sitten mieluiten ilman hirveyksiä ennen tai jälkikäteen mitä jostain syystä pelkään). Hyvä juttu ettei Adrian kuollut :) ficci ei olisi sen jälkeen enää entisensä :)

McGarmiwaan sait ujutettua hauskasti huumoria sillä kortin allekirjoitustempulla :D
Remus oli joko äärimmäisen hermostunut tai juonut liikaa, kun sillä tavoin kiihtyi (vaikka Siriukselle tekisi hyvää hävitä kyseinen veto!)
Jos joku/jokin särkee Siriuksen ja Noran "ystäviä etuoikeuksin" - systeemin, se liittyy Mindyyn, epäilen
Alyssa, Laura, kelmikepposet ja itse kouluarki tuntuvat jääneen vähän sivuun. Tuntuu kummalliselta miten Alyssakin oli aluksi tunkeutumassa joka koloon (esim. hän ei tainnut edes yrittää bileisiin) ja nyt ei mitään.. Sama juttu Lauran kanssa.
Toivottavasti myös Shanesta kuuluu jotain, pidin hänestä :) Ja Roxystä! Toivottavasti et aio tappaa häntäkin, Delia :(

Tiesitkö Delia, että olet aika uskomattoman sinnikäs ja hyvä kirjoittaja? Koska sinä todella olet! 51 lukua (ilmeisesti enemmänkin) jo kirjoitettu. Se on oikeasti suuri saavutus :) Pärjäile :)
Jatkoa uuden luvun merkeissä odotellen ja myöhäistä pääsiäistä toivotellen
 - nightingale
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 15, 2009, 15:40:31 kirjoittanut nightingale »
I really need to know is there a place to me

nightingale -> Bolina May

Poissa Kerberos

  • Ylimääräinen pää
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Life sucs and then you die.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.4.09
« Vastaus #117 : Huhtikuu 14, 2009, 18:46:52 »
Huh, vihdoinkin! Tähän alkuun tällainen pieniluontoinen elämäntarina eli: Alon lukemaan tätä joskus viime kesänä (?) ja luin kaikki siihen mennessä ilmestyneet luvut ja taisin kommentoidakin tätä vanhalla nikilläni. Sitten luin kymmenkunta lukua ja jäin jumiin, en muista miksi, mutta en vaan jaksanut lukea tätä. Joulun aikoihin löysin tämän uudelleen, mutta koska olin siinä välissä lukenut jonkun toisen pitkän fikin olin ihan sekaisin juonen kanssa, jouduin aloittamaan alusta. Taas aina välillä unohdin tämän, mutta aina löysin uudestaan ja joka lukua lukiessa tuli mieleen jotain kommentoitavaa (enkä nyt siis tarkoita pelkästään negatiivista) ja VIHDOINKIN tulin sellaiseen väliin että on mahdollista kommentoida! Ja nyt ei sitten tietenkään ole mitään mielessä.
 
Ensinäkin olen ehdottoman samaa mieltä siitä, että tästä saa paljon enemmän irti kun lukee toiseen kertaan, tässä on paljon paremmin mukana kun osaa odottaa joitain ratkaisuja pikku vinkkeihin joita olet ripotellut... Niitä löytyy muuten aika usein ;) Kirjoitat todella hyvin, vaikka joskus olen kyllästynyt tämän lukemiseen niin se ei tarkoita etteikö tämä olisi yksi parhaista lukemistani fikeistä :) Pidän erittäin paljon persoonista joita olet luonut, niin Rowlingin hahmoille kuin omillesikin. Rakastan muuten hahmojasi, eritoten Noraa, Tessaa ja Dinaa :D

Tästä viime luvusta... Täytyy ikävä kyllä sanoa ettei se ollut lemppareitani. Yleensä olen tykännyt niistäkin luvuista joita olet luonnehtinut "väliluvuiksi", mutta tämä tuntui nyt vähän tekemällä tehdyltä ja mielestäni baariin oli keskitytty hieman liikaa. Ellei siellä sitten tapahdu jotain... Ei siinä siis mitään, sekin oli todella hyvin tehty, mutta olisin mielummin lukenut jotain varsinaisempia tapahtumia. En tiedä miksi, mutta minulle tuli sellainen olo että siitä Noraa ahdistelleestä miehestä kuullaan vielä...? Tiedä häntä sitten.
 Onko minulla mennyt jotain ohi, missä vaiheessa Lilystä on tullut noin haluava Jamesia kohtaan? Siis että jo Jamesin pitää juoda että suostuu kokonaan Lilyn armoille? Vai mitenkäs se nyt menikään... Hyvä vaan, olenkin jo pidemmän aikaa odotellut jotain näiden välille. Ja sen Alyssan saisi tunkea... Vaikka minne!
 Ja voi, että Nora on mustasukkainen Siriuksesta <3 Jos siitäkin nyt tulisi jotain jännää? Tahtoo tahtoo... (Kylläpäs tästä nyt tulee sekava kommentti..)
 Mitä ihmettä siellä sairaalasiivessä oikein tapahtui? Olen varma että siinä oli nyt jotain muutakin kuin jotain pientä ja tavallista raskauteen liittyvää kipua. Kipufobia? En ole tainnut kuullakaan. Olen muuten vähän sekaisin tämän ajan kanssa, monennellako kuulla se Tessa nyt onkaan?

Milloin muuten kuullaan taas "näistä muita"? Roxy, Romeo, Gabrielle, Shane... Onko ne kadonneet jonnekkin? Kuuluvat myös lemppari-hahmo-listan paremmalle puolelle :D

Pöh, tästä nyt ei tullut kovin järkevää viestiä, mutta lupaan taas kommentoida sitten kun on jotain fiksumpaa mielessä :) Jatkoa kinuaisin... Nopeasti, jooko? :)

~Kerberos.

//:Ainiin! Saadaanko me ikinä kuulla sitä Noran lausetta?
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 15, 2009, 20:18:49 kirjoittanut Kerberos »
Loma on sitä, ettei ole mitään tekemistä, ja siihen on aikaa koko päivä.

Poissa Delia

  • Sieluton
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • In This Madness
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Keskiyön kukka (Kelmit, K-13, het) Jatkoa 11.4.09
« Vastaus #118 : Huhtikuu 17, 2009, 21:44:28 »
A/N: Heipä hei, kaikki! Toivon, että luette (jos ette yleensä sitä tee) A/N:ni, sillä pari ilmoitusasiaa teidän olisi ehkä ihan terveellistä tietää. Tällä kertaa ei ole uutta lukua tiedossa, joten älkää innostuko turhia. Ensin kuitenkin kommenttinne.

Sari: Kiitos, kiitos :)
Cirael: Kiitos! Yosumiin törmääminen ei olisi mitenkään mahdoton ajatus, paitsi että Yosumi elää All American Dreamiaan rapakon toisella puolen ja on hetkiseksi karistanut jaloistaan sekä Englannin vesisateen että Japanin geishat...
Heinähattu: Kiitos. Jamesia lainatakseni: "Usko tai älä, mutta Kuutamo on ihan yhtä kilpailunhaluinen kuin kuka tahansa meistä. Ei hänkään ole aina se täydellinen kiltti poika." Olen sitä mieltä, että pohjimmiltaan Remus on äärettömän samanlainen kuin loputkin kelmit. Ei kukaan voi olla aina pyhimys, varsinkaan kelmiseurassa :D
Silver: Kiitos.
nightingale: Kiitos, kiitos. Olen pahoillani, etten voi oikein sanoa mitään muuta.. Pilaisi kaiken jännityksen.
Kerberos: Kiitos! Romeo ja kumppanit eivät ole kadonneet mihinkään. Mutta koska he eivät kuulu tämän ficin päähenkilöihin, vaikka toisinaan keskeisiä ovatkin, he eivät esiinny joka luvussa. Noran lause sitten... Jaa, ehkä sen kuulette, jos jaksatte odottaa epilogiin asti :D (Joka tällä vauhdilla ei ole tulossa vähään aikaan...) Ja Tessa muuten on nyt 7. kuullaan, jos ihan oikein laskin. Laskettu aika joka tapauksessa on siellä toukokuun puolella... (Ette uskokaan, miten olen käynyt nämä asiat läpi raskauslaskureita myöten :D)
Kurnuttaja: Kiitos :) Joo, ne meni rääkyvän röttelön läpi... Siis yhden lahonneen seinän läpi :D Toivottavasti pidit hauskaa Japanissa... Itse en tiedä, miten onnistun kirjoittamaan Lilyn ja Noran Japanin matkan, katsotaan ;)

No niin, sitten asiaan, jonka toivoisin kaikkien lukevan. KK menee nyt virallisesti tauolle. Valitan, mutta tähän tulokseen päädyin. Elämäni on nyt pelkkää juoksua paikasta toiseen ja olen iltaisin, jolloin yleensä kirjoitan, niin väsynyt, etten jaksa tehdä mitään, mikä vaatisi ajattelutyötä. En tahdo, että odottelette turhaan jatkoa, koska totuus on, etten saa sitä kirjoitettua. Lisäksi tajusin keskiviikkona, että olin jollain tapaa onnistunut kadottamaan kymmeniä sivuja KK:ta: uusimpia tapahtumia, extra juttuja ja tulevia suunnitelmia ja alustuksia. Sen jälkeen en edes jaksanut yrittää enää, kaikki sotii vastaan. Lisäksi kirjoittamisesta on tullut jotenkin pakonomaista. Pakko kirjoittaa jatkoa, pakko muistaa kaikki pikku jutut, pakko miettiä... Tahtoisin kirjoittaa taas niin kuin aloitinkin. Ilman aikarajoja, vain itselleni, ilman odotuksia. Tauko tuntuu nyt parhaalta vaihtoehdolta. Missään tapauksessa en ole KK:ta lopettamassa. Hitto, vien tämän loppuun, vaikka se olisi viimeinen tekoni, kuten kliseisesti tavataan sanoa. Olen suunnitellut loppua niin hartaasti, että tahdon sen vielä joku päivä kokonaisuudessaan kirjoittaa.
En osaa ollenkaan sanoa, kauanko viihdyn tauollani, mutta epäilen rajaksi kesälomaa. Kun koulu loppuu, (pitäisi tietenkin alkaa lukea yo-kirjoituksiin) kiire helpottaa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, miten nopeasti saan innostukseni takaisin. Blogini ehkä jaksaa päivittää KK:n kuulumisia aina toisinaan, joten suunnatkaa sinne, jos haluatte saada yhteyden minuun :) Minä vetäydyn nyt etsimään sitä tunnetta, jonka vuoksi jaksoin aloittaa KK:n ja jonka turvin olen kirjoittanut 51 lukua...

Hyvää kevään jatkoa, ja anteeksi, jos olette äärettömän pettyneitä minuun ja siihen, etten saa luvun verran sanoja paperille julkaistavaksi.

- Delia

// Tarkoituksenani oli vielä laittaa yksi luku ennen taukoa, mutta olen nyt näköjään niin burn out, ettei siitäkään tule yhtään mitään. Pahoitteluni.

Poissa Silver

  • Tengo hipo y soy estudiante.
  • Vuotislainen
  • *Arvostaa sankariaan*
  • Tupa: Korpinkynsi
Oletettavasti pelkäät, että saat meiltä nyt pahan sapiskat ja haukumme sinut lyttyyn. EI todellakaan. Ficin, varsinkin näin pitkän ja laadukkaan sellaisen kirjoittamisen täytyy olla todella raskasta ja aikaavievää. Arvostan kovasti sitä, että joku opiseluidensa tai muun kiireisen elämän keskellä haluaa saada kirjan mittaisen tekstin purkkiin.
Voit olla varma, että suosio jatkuu, kun löydät kirjoituksen kipinän. Lepää kunnolla, me odotamme. :)

Ja tottakai aina se ihana,
Kiitos!

-Silver
Elämä maapallolla on kallista, mutta sisältyyhän siihen matka auringon ympäri.

Poissa Sari

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Ficciholisti
Täysin samaa mieltä Silverin kanssa! Ei tosiaankaan ole mitään syytä haukkua sinua lyttyyn!
Kuten jo aikaisemmin sanoin, tauko tekee varmasti hyvää ja ficciä ei ikinä pitäisi tehdä väkisin, koska silloin väkinäisyys rupeaa usein näkymään myös tekstissä.
Ja jos tähtäät siihen, että tauko loppuisi kesällä, minä uskon tosiaankin, että jaksan odottaa (: Kesähän on ihan oven takana! :D

Muttamutta, pidähän taukoa niin kauan kuin siltä tuntuu (:
I think you said what do you think to make me think you do, but really you don't.

Poissa Haltiamieli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Photography
  • Tupa: Puuskupuh
Osaatko yhtään sanoa kuinka monta lukua tähän on tulossa?

Tarinasi on loistava, tosin sitä on sen verran paljon nyt kun löysin sen.
Olenkin tehnyt niin, että olen koonnut kaikki luvut Wordille josta sitten luen ne.
Pohdin kolmen ensimmäisen luvun jälkeen tämän tarinan voivan päästä jopa painoon kirjaksi. Luulen, että Rowling pitäisi tästä jos saisi tämän englantinettuna. (Toivon mukaan taivutin oikein.)

Odotan jatkoa innolla, mutta pelottaa ajatella kuinka monta lukua tähän tulee..
If more of us valued food and cheer and song above hoarded gold, it would be a merrier world.

Poissa Emili

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
Heipä hei ! :)

No aluksi vähän tuosta viime luvusta: Pidin luvusta paljon, se tuntui ihanan keveältä ja tapahtumatkin olivat hauskoja. :)
Ihanaa! Olin vääräsä Adrianin suhteen.. Vielä hengissä, mikä helpotus.
Emilyn jättikortti Adrianille oli tosi suloinen ! Voin vain kuvitella Adrianin ilmeen kun hän sai sen... :D
Ja barikohtauksestakin pidin paljon. Wuhuu! Tiesin että Emily on oikea super-tanssija! Hyvä Em!
Tuo Mindy minua on alkanut pikkaisen pelottaa. Hän EI saa tulla sotkemaan Siriuksen ja Noran välejä. Ei saa.
Ja kuka ihme tuo Peterin blondi oikein oli? Vai oliko hän vain joku random? :D

Oli muuten kivaa kun Emilystä ja Remuksesta kerrottiin tässä luvussa vähän enemmän. :)
Tessan käytös on muuten hauskaa luettavaa. :D Adrian/Tessa <3
Lilystä ja Jamesista olisi kiva lukea vähän enemmän. Tai odotan ainakin innolla, että he alkavat KUNNOLLA seurustella. :)
Tuo Jamesin viimeinen lause oli muuten niin ihanan kelmimäinen! :)

Sitten tästä sinun tauostasi. Ihanaa, että osaat vetää rajan itsellesi, milloin et jaksa enää kirjoittaa ja olet liian väsynyt siihen. Itse kun olen kirjoittanut välillä jotakin niin en osaa tehdä sitä. Milelestäni en muuten ole huomonnat ainakaan kirjoituksessasi, että se on "pakkopullaa". Hyvä asia sinänsä. :)
Kuitenkin, tämä sinun taukosi tekee varmasti itsellesi hyvää ja pidä niin pitkä tauko kuin vain itse haluat. :)
Anteeksi jos me kirjoittajat (tai lähinnä pyydän anteeksi itseni puolesta) olemme antaneet sinulle liikaa paineita. Se ei ole ollut tarkoitus, itse vain olen ollut niin innoissani tästä. :)

Ja kuitenkin, tämä on oikeasti niin mahtava ficci, että jaksan odottaa niin kauan jatkoa kuin itse päätät pitää taukoa. Ja uskon/tiedän, että sitten kun jaksat taas jatkaa, täällä on ainakin saman verran lukijoita tai enemmän. :)

Muuten, ajattelin tehdä SINULLE nyt pari kysymystä. :D Toivon että jossain vaiheessa vastaisit edes joihinkin tai jotakin, jos ehdit ja jaksat. :)
Eli

1. Onko juoni pysynyt samana koko ajan niin kuin olet suunnitellut? Ovatko asiat muuttuneet?
2. Kuka on lempi-päähahmosi/päähahmot? (Tässä siis vaihtoehtoina myös ns. Rowlingin hahmot) Entä sivuhahmo/sivuhahmot? Ja perusteluitakin olisi hauska kuulla. :)
3. Onko sinulla lempi-lukua/tapahtumaa, jos ei, niin mistä luvusta/tapahtumasta olet pitänyt erityisesti?
4. Kummasta sinä itse pidät enemmän, Kevinistä vai Adrianista?
5. Odotatko itse jonkin jatkossa tapahtuvan tapahtuman kirjoittamista?
6. Mikä on lemiparituksesi?
7. Ja viimeisenä: Kuinka tyytyväinen itse olet tähän ficciin? (Voisit kertoa myös asioita mistä olet tyytyväinen ja et tyytyväinen)

Eli toivottavasti jaksat joskus vastata edes joihinkin kysymyksiin, koska itseäni ainakin kiinnostaa. :)

Jaksamista sinulle Delia ! Ja menestystä yo-kirjoituksiin! :)

~ Emili-niminen KK:n fanittaja


« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 18, 2009, 12:28:58 kirjoittanut Emili »
The End

Poissa Bolina May

  • Captain Gale
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Valitseeko tie kulkijansa vai kulkija tiensä?
  • Tupa: Korpinkynsi
Minä kiitän. Että jaksoit näinkin pitkään. Onnea niihin syksyn kokeisiin ja toivottavasti saat kerättyä voimia jatkaaksesi. Jään odottamaan kesää ja sitä mahdollisesti seuraavaa uutta lukua. Älä ota paineita :P Ei sillä ole väliä kauanko TAUKOSI kestää, kunhan taas alat pitämään kirjoittelusta niin-kuin-ennen :)
Plussat kuitenkin siitä, ettet jättänyt mihinkään kamalaan kohtaan niin että porukka menettää yöunensa ;)

<3, nightingale *joka olisi myös varsin halukas kuulemaan vastaukset Emilin ja Haltiamielen kysymyksiin :D*
I really need to know is there a place to me

nightingale -> Bolina May

Poissa Sofia

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosVine12
  • Tupa: Korpinkynsi
Heissan Delia! :)
Viimeisin luku oli tosi mielenkiintoinen. Erityisesti Lilyn synttäreitten juhliminen toi vauhtia tähän ficciin. :)

Onneksi Adrian selvisi sairaskohtauksesta ehjin nahoin, olisi ollut kamalaa, jos ei olisi selvinnyt. Sairaalasiipi-kohtaus oli hieno: siinä näkyi tämä Adrian-Tessa-Kevin-kolmiodraama oikein hyvin. Oli jännä seurata kohtauksen etenemistä. Tessastakin taas selvisi uusi asia, kipufobia. Tessalla taisi olla pitkä sairaushistoria takana, jos en ihan väärin muista? :) Tuo juttu, että Kevin ei tiennyt, puhuiko Tessa tuholaisen vai kivun poistosta... Olisi aika kamalaa jos Tessa oikeasti haluaisi eliminoida Tuholaisen. :o Se saattoi olla vain sitä kivun aiheuttamaa hetken huumaa. Ainakin toivottavasti. :D En oikein pysty uskomaan, ettei Tessa rakastaisi Tuholaista, ei se sitä halua pois. :)

Synttäribileistä sitten... Jännää, että ne meni just Rääkyvän röttelön läpi, se on aika kammottava paikka, niin kuin Lilykin talosta ajatteli. Tuo Noran lauseen kirjoitus pilariin... Saammeko kenties joskus tietää, mikä lause se oli? Siis ei kai se ollut mitään tärkeää, mutta silti olisi mukava tietää. :)
Monty’s Bar oli myöskin jännä paikka (mikähän mulla tänään on, kun tätä jännä-sanaa pitää niin kovasti viljellä... :D). Neonvärinen bilepaikka kuulostaa aika hauskalta, itse asiassa tätä lukiessani tuli halu päästä itsekin tuonne paikkaan näkemään omin silmin kaiken ja vaikkapa tanssimaan Emilyn kanssa. :D
Yllätyin kun tajusin, että Nora ei osannut tanssia kovin hyvin. Jotenkin kun ajattelee Siriusta ja sen naismakua, tulee väkisinkin mieleen sellainen kaunis ja riehakas bilehile. Mutta sellaisia tyyppejähän Sirius jättää tuosta vain, parin päivän "seurustelun" jälkeen. Eli ehkäpä tästä Siriuksen ja Noran seurustelusta on tulossa jotain paljon vakavampaa...? Ainakin toivottavasti. :D Ja käsitin, että Mindy Siriuksen sylissä oli aivan viaton juttu. Mun piti sitä paitsi miettiä kauan ennen kuin mä tajusin kuka Mindy on. Tai ainakin mä luulen että tajusin. :D Eikös se ollut se Siriuksen juttukumppani tämän ficin alussa? :)

Remuksen ja Siriuksen veto oli sekin unohtunut multa tässä ficin edetessä, vaikkakin nyt palautui mieleen. Eikä Sirius olisi aito kelmi, jos se ei pystyisi kiemurtelemaan tästäkin asiasta jollain keinolla. Vaikka toisaalta ei Remuskaan olisi kelmi, ellei se pistäisi kaikkea peliin ja yrittäisi kääntää tilannetta hyväkseen. ;) Ja saanko kysyä, kun en taaskaan millään muista, mikä oli vedon panoksena? :)
Lilyn ja Jamesin suhde on hyvällä tolalla, toivottavasti kaikki jatkuu samaa rataa. :)

Mua ei haittaa, vaikka tämä ficci meneekin hetkeksi tauolle. Tottakai tulen kaipaamaan tähän ficciin jatkoa, mutta ei sinulla mitään hengen hätää saa olla jatkon kirjoittamisessa! Kerää vain paljon voimia yo-kirjoituksiin (ja onnea niihin! Mulla ne on edessä kolmen vuoden päästä), niin kesällä voit levätä ja kirjoittaa KK:ta! ;D Ehkä mäkin kerkiän sitten kesällä paremmin kommentoimaan. :)

~ Titta
You can be a sweet dream or a beautiful nightmare. ♥