Kirjoittaja Aihe: Sisarukset  (Luettu 17414 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Sisarukset
« Vastaus #50 : Huhtikuu 11, 2008, 19:26:14 »
Minun mielestäni sisarukset ovat kivoja, kun ajattelee niitä, joilla ei ole. Kuinka tylsää elämä olisikaan... Mutta välillä sitä haluaisi, että sisarukset eivät ärsyttäisi. Siis minulla on sisaruksia, ja ollaan me ihan hyvissä väleissä tällä hetkellä, ei me tapella. Oishan se ihan tyhmää tapella sukulaisten kanssa. Ja kaikki vaan hokisi sitä sisarrakkautta-sanaa... Ikäeroa on sisaruksiini 1-6 vuotta, kaiketi. Niitä on siis monta. Joskus ne ovat kamalia, joskus kivoja. Ihan OK.

Grindwyn

  • Ankeuttaja
Vs: Sisarukset
« Vastaus #51 : Huhtikuu 11, 2008, 21:20:49 »
Mjaa, minulla on vanhemmat sisarukset, isoveli (18) ja isosisko (19½). Meirän suhtautuminen toisiimme on muttunut miltein koko ajan. Pienenä siskoni vietti paljonkin aikaani kanssani (*myhäilee* anto mulle kaikki barbinsa) ja veli oli se ärsyttävä hemmo, joka piti minun kiusaamisesta ja härnäämisestä. Eskarin jälkeen sisko alkoi tympääntyä minuun, hän taisi mennä ylä-asteelle niihin aikoihin ja luonnollisesti aikaa piti riittää kaikelle muulle. Minä taas näin veljen kiusan teon tavallaan uudella tavalla, peräti ärsytin tahallani, että saisin jaloistaroikuttamisen. Nyt sisko on muuttanut, ja minulla on häntä kova ikävä. Riitelemme vähemmän. En tiedä mistä se johtuu, mutta nytkin kun hän seisoo tuosta pitkästä aikaa, haluan tietää miten hänellä menee. Rakastan siskoani kovasti ja isoveljen lähtö armeijaan pelottaa.. Tänne tulee liian hiljaista..! Minulla alkaa teini vuodet.. Karseasti ajoitettu nämä meidän ikäerot..

Melkiira

  • Ankeuttaja
Vs: Sisarukset
« Vastaus #52 : Huhtikuu 12, 2008, 19:34:12 »
Minulla on kaksi isosiskoa, enkä voi kuvitellakaan minkälaista elämäni olisi ilman heitä.
Vanhin siskoni täyttää kesäkuussa 30(ai mitä?! niin paljon? ei kyllä uskoisi)ja meillä on 12 vuotta ikäeroa. Keskimmäisellä meistä perheen lapsista, eli nuoremmalla isosiskollani ja minulla on ikäeroa 9 vuotta. Enempää ikäeroa ei sitten saisikaan olla.
Meillä on keskenään tosi hyvät välit, se olisi todella kummallista jos meitä kolme lasta ei olisikaan, eihän perhe olisi sitten enää minkäänlainen perhe! Täydennämme kaikki toisiamme, jos joku asia on epäselvä aina väh. yksi meistä osaa selittää sen toisille. Olenkin aina verrannut meitä kolmea Charmed tv-sarjan noitasisaruksiin tai Frendien Phoebeen, Monicaan ja Racheliin - tietenkään nämä hahmot eivät täysin ole samanlaisia kuin me kolme, mutta suhteemme ja omat piirteemme ovat hyvin lähellä näitä esimerkkejä.

Olen aina voinut täysin luottaa siskoihini, eikä meillä itseasiassa ole kovin paljon salaisuuksiakaan keskenämme - toki yksityiselämä ei aina ihan siskoillekaan kuulu. Niin se kuitenkin suurinpiirtein on että kerron siskoilleni elämäni kulusta miltei kaiken. Vanhin siskoni on meistä kolmesta, totta kai, viisain, kokenein ja elämäänähdyin, mutta aina on myös sellaisia asioita, jotka jaksavat häntäkin ihmetyttää. Nuorempi siskoni ja minä olemme perheemme lapsista ne vähän enemmän lapselliset ja höntit, saatamme nauraa ihan täysin sekopäisille asioille, jotka eivät millään taas naurata vanhinta siskoamme. Minulla on aina ollut samanlainen huumorintaju hänen kanssaan ja aika samalla viivalla kulkee myös vanhimman siskon huumori, mutta joskus on aika paljonkin sellaisia asioita jotka eivät häneen vain yksinkertaisesti iske. Siskoillani ja minulla on hyvin samanlainen maku erilaisissa asioissa; olemme kiinnostuneita samoista asioista kuten se että kuuntelemme tosi paljon samanlaista musiikkia, pidämme samanlaisesta ruuasta, tykkäämme pukeutua aikalailla samalla tavalla ja lempi tv-sarjamme on Frendit. On kuitenkin olemassa myös sellaisia asioita, joista toiset eivät ole yhtä kiinnostuneita, mutta tällaisia asioita välillämme on hyvin vähän. Joka tapauksessa, innostumme aina samanlaisista asioista ja silloin kun todella innostumme se on sitten menoa. :)

Siskoni ovat tukeneet minua elämäni varrella todella paljon ja he ovat olleet korvaamaton apu vaikeina aikoina. He jaksavat yhä aina ollu tukena tarpeen tullen, kuunnella, antaa ohjeita ja he myös ymmärtävät kaikista parhaiten ne asiat joita minä en ymmärrä ja jotka painavat mieltäni. Kukaan ei koskaan voisi korvata heitä.
Olen aina sanonutkin että he ovat elämäni parhaimmat ystävät! :) Olemme aina sellaisia ystävyksiä, jotka eivät riitele ja olemme aina ennenkin olleet.
Silloin kun perheessämme oli vielä meneillään vähän suuremman luokan kriisi, en koskaan joutunut olemaan huolissani siitä miten minulle loppujen lopuksi kävisi, onhan minulla siskoni.

Itse olen ainakin sitä mieltä ettei elämä voisi parempaa antaa - sisarukset ovat maailman ihanin asia!
Minulle isosiskoni ovat todellakin elämäni suola. :)

Black Phoenix

  • Ankeuttaja
Vs: Sisarukset
« Vastaus #53 : Marraskuu 23, 2008, 17:07:54 »
Meidän perheessä on kolme tyttöä, minä olen se keskimmäinen. Minulla on siis melkein 3 vuotta vanhempi isosisko, ja 2 vuotta nuorempi pikkusisko. isosiskoni kanssa olemme kai luonteeltamme jotenkin sellaisia, ettemme tule keskenään toimeen jos näemme toisiamme liian usein ja pitkään. Silloin kun vanhempani olivat vielä yhdessä, riitelin isosiskoni kanssa koko ajan. Meillä oli hirveät mielenosoitukset ja ilmapiiri tottakai kärsi siitä. Mutta sitten kun vanhempani erosivat ja me emme asuneet enää yhdessä (minä asun äidin kanssa, isosisko isän kanssa), emmekä siis näe kuin viikonloppuisin, tulemme hyvin toimeen. Emme riitele enää vaan käyttäydymme kiltisti ja ystävällisesti toisiamme kohtaan, nykyään meillä on jopa hyvät välit. Aina kesälomalla jos olen isälläni tavallista pidempää, alkaa taas ilmapiiri siskoni kanssa kiristyä. Siitä huomaa sen, ettei meidän kannata olla liian paljon tekemisissä toistemme kanssa.

Pikkusiskoni kanssa minulla on aina ollut hyvät välit. Pienenä leikimme aina kahdestaan, kuljimme joka paikkaan yhdessä jne. Kerroimme toisillemme lähes kaiken, mitä nyt henkilökohtaiset asiat pidimme salassa. Meillä oli aina kivaa, emmekä koskaan riidelleet pahasti. Kumpikaan ei ole pitkävihainen, joten erimielisyyksistäkin syntyneet riidat unohdettiin 10 minuutissa. Meillä on vieläkin hyvät välit, vaikka minua nykyään alkaakin jo ärsyttämään pikkusiskoni "liimautuminen" seuraani, esim. jos olen koneella tai haluan olla yksin.

Poissa April

  • ½ kaksosista
  • Vuotislainen
  • lisää Weasleyn Welhovitsejä!
  • Pottermore: LumosNiffler27512
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Sisarukset
« Vastaus #54 : Marraskuu 23, 2008, 20:28:34 »
Juu,mää myös oon pikkusisko.Mulla on 7v vanhempi sisko,joten siitä ei ole koskaan ollu seuraa,ei ees vanhempana.Rakas hän on,siihen se sitten jää.Kadehdin aina muita jolla oli pienempiä sisaria.Niimpä hoitelin muiden pieniä sisaria,ja muiden lapsia,koska pidän lapsista paljon.Nyt mulla itellä on lapsia,ettei heidän tarvii tuntea samaa.
"It's sort of exciting, isn't it? Breaking the rules." - Hermione

"Who are you and what have you done with Hermione Granger?" - Ron

Poissa Sofia

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosVine12
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Sisarukset
« Vastaus #55 : Marraskuu 25, 2008, 10:03:53 »
Mulla on kolme vuotta nuorempi pikkuveli. Kaikkihan sanoo sisaruksia ärsyttäviksi, melkein jopa puhuvat heistä ilkeästi. Mielestäni oma pikkuveljeni on silti tosi ihana, vaikka ehkä joskus pikkuisen ärsyttävä. Mutta ilman sisarusta mulla ainakin olisi tosi tylsää ainoana lapsena.

Veljeni ja minun suhteeni on kai ihan perussisarussuhde. Kerran päivässä tapellaan, mutta sitten taas nauretaan yhdessä kaikelle. Tykkään viettää aikaa yksin, joten usein veljeni kaipaa mun seuraa. Tiedän sen, mutta en halua vähentään omassa huoneessani yksin vietettyä aikaa. Haluaisin silti olla enemmän veljenikin kanssa. Siinä on pientä pulmaa aina välistä. Hyvin silti selvitään. :)

Musta meidän ikäero on ihan riittävä. Joskus kyllä suree sitä, että kun mä yläasteelta lähden, niin veli vasta tulee. Olisi hauskaa olla taas pitkästä aikaa samassa koulussa. Sais nähdä pikkuveljen kehityksen koulussa ja viettäis enemmän aikaa sielläkin sen kans. Kotiin tullessa mä aina kyselen, että mites koulussa meni, oliko kivaa, tuliko paljon läksyjä jne. Välitän veljestäni, kun taas jotkut ovat koko ajan sitä mieltä, ettei pikkusisaruksia saisi olla olemassakaan. Isosiskoista ja veljistä ei ole tietoa, koska olen itse sellainen.^^

~ Ylpeä isosisko :)
You can be a sweet dream or a beautiful nightmare. ♥

vingvi

  • Ankeuttaja
Vs: Sisarukset
« Vastaus #56 : Marraskuu 25, 2008, 16:13:14 »
Minulla ja pikkusiskollani on noin neljä vuotta ikäeroa. Riitelemme vähintään kerran päivässä jostain pikkuasioista oikein rankasti mutta 10 min sisällä sekin riita on jo sovittu. Olemme siskoni kanssa ihan suh´koht läheisiä ja tulemme toimeen vähän niin ja näin. En voisi kuitenkaan kuvitella elämää ilman tuota rasittavaa ipanaa joka varastelee kynsilakkoja ja vatteitani kerran päivään.. Enimmäkseen riitamme siskoni kanssa lähtevät tälläisistä arjen pikkuasioista kuten: hän ottaa minun tavaroitani, hän menee minun huoneeseeni ilman lupaa tai jompikumpi menee parhaaseen nojatuoliin ja ottaa kaukosäättimen kun toinen on katsomassa TV:tä. Eli suunnilleen tavallinen sisarussuhde meillä on :D

Joskus taas minulla ja siskollani on todella hauskaa yhdessä. Vietämme aikaa jonkin verran yhdessä mutta ei enemmän olisi pahitteeksi ;D

pölypunkki

  • Ankeuttaja
Vs: Sisarukset
« Vastaus #57 : Marraskuu 29, 2008, 18:26:43 »
Perheessäni on kaksi lasta, olen se nuorempi.
Minulla ja isosiskollani on kolme vuotta ikäeroa, mikä vielä jonkin aikaa sitten oli minulle epämieluisa ero. Tuntui että aina kun minulla oli joku tärkeä vaihe meneillään esimerkiksi koulussa, siskollakin oli, ja vielä joku suurempi juttu kuin minulla.
Kun minä pääsin ala-asteelta pois, siskoltani loppui peruskoulu ja kun taas minun peruskouluni oli päätöksessä, siskoni sai ylioppilaslakin päähänsä. Kun minä menin lukioon, loistava siskoni meni armeijaan.
Siskoni on aina menestynyt minua paremmin ja olen yhä välillä katkera siitä. Siskoni oli kouluaikanaan erittäin hyvä oppilas (toisin kuin minä), on harrastanut menestyksekkäästi omaa harrastustaan (toisin kuin minä), on ahkera, fiksu, hyvinkäyttäytyvä.. en sano ettenkö itsekin olisi näitä asioita, mutta siskossani se aina on vaan tullut niin hyvin esiin. Ja nyt hän on armeijassa, voiko nyt hienommaksi enää mukamas mennä?
Tiedän, kuulostan todella katkeralta, mutta enää en oikeastaan sitä ole.
En ole oikeastaan ikinä ollut kunnolla läheinen siskoni kanssa sillä tavalla millä haluaisin olla.  Ystäväni kertovat veljistään ja siskostaan jolle voivat kertoa mitä tahansa ja joiden kanssa viettävät yhtä paljon aikaa kuin parhaiden ystäviensä kanssa ja minua harmittaa vietävästi etten voi sanoa omasta siskostani samaa.
Kinastelemme yhäkin kuin pahaiset kakarat ja vaikka meillä on aina yhteisiä puuhia silloin kun molemmat ovat kotona niin ei se ole sellaista millaista sen pitäisi olla. Ja jos onkin, sitä tapahtuu aivan liian vähän.

Jotenkin tuntuu että olen oppinut elämään niin, kuin siskoni ei olisikaan siskoni, vaan joku joka asuu meillä ja jolla on niin paljon menoja ollut koko elämänsä ajan ettei hänellä riitä paljon aikaa minulle. Myönnän, etten edes paljon ikävöi häntä vaikka hän on kotona vain muutaman viikonlopun kuukaudesta. Haluaisin kyllä ikävöidä..

Kyllä hän silti on siskoni ja tulee sellaisena aina pysymään. Aika näyttää miten käy mm silloin kun muutamme pidemmän välimatkan päähän toisistamme.

ezzi

  • Ankeuttaja
Vs: Sisarukset
« Vastaus #58 : Marraskuu 29, 2008, 20:57:49 »
Mulla on pikkuveli ja se on mua 7-vuotta nuorempi eli on siis 5-vuotias. Ja totta kai sillä on uhma-ikä juuri meneillään. Se on rasittavaa kun se rupeaa huutamaan jostain pikku jutusta! Pää siinä kyllä sekoaa! =( Mulla on myös isosisko se on 15-vuotias. Joskus mekin olemme riidoissa mutta selvitämme ne yleensä nopeasti. Meillä on tosi hauskaa kun juttelemme tyttöjen jutuista ja kaikesta muustakin. ;) Kyllä sisarukset osaavat olla myös tosi kivojakin joskus. Eli eivät ne aivan turhia ole. ;)

Poissa Barella

  • Vuotis-kuollut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
    • Lohikäärmeliiga - Vuotishuispausjoukkue
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Sisarukset
« Vastaus #59 : Marraskuu 30, 2008, 19:12:08 »
Kyllä kaksi pikkusiskoani osaavat joskus olla ärsyttäviä, mutta kuitenkin ihan älyttömän rakkaita. Nyt kun olen 14 niin toinen sisko on 12 ja toinen 9. Se nuorempi sisko on oikeastaan ärsyttävämpi, joskus saattaa koulusta tullessaan löytää kirjoituspöytänsä laatikosta tavaroita, jotka sisko on liimannut kiinni toisiinsa ihan vain siksi, että olen hänestä ärsyttävä kun saan tehdä enemmän asioita kuin hän... Olisi se varmaan aika rasittavaa minulle, jos minulla nyt olisi joku kaksi vuotias sisarus. On se kivempaa kun on samaan aikaan leikki-iässä kuin sisaruksetkin ja samaan aikaan sitten murrosiässäkin :) Tosin saattaa olla vanhemmille rankempaa, mutta kuitenkin... Tai eihän minulla mitään kokemusta asiasta ole, joten tuo perustuu lähinnä arveluihin ja kokemuksiin serkkujen kanssa. On oikeastaan kivaa olla se vanhin, sillä vaikka saa hoitaa enemmän kotitöitä, niin saa myös olla pidempään kavereiden kanssa ulkona ja kotiintuloajat eivät ole niin tarkat :)

~Barella
~Barella
Maailma on tulvillaan ylimaallisia olentoja, jotka kärsivällisesti odottavat älymme terävöitymistä.
                 -Eden Phillpotts

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Sisarukset
« Vastaus #60 : Joulukuu 02, 2008, 19:21:00 »
Minulla on itseäni neljä vuotta vanhempi sisko. Me olemme olleet aina melko läheisiä, johtuen kai siitä, että me molemmat olemme tavallaan aika erakoituneita luonteita - kummallakaan ei ole hirveästi sellaisia kavereita, joita tapaisi säännöllisesti koulun ulkopuolellakin (tai siis minulla ei ole, siskoni on jo päässyt koulusta). Niinpä kun me ei olla vapaa-aikana kavereiden kanssa, pitää olla kahdestaan :) Eikä se haittaa ainakaan minua, mielestäni siskoni on ihan suhteellisen hyvä tyyppi. Meillä on melko samanlaiset maut lähes kaikkien asioiden suhteen - katsomme samoja leffoja ja TV-sarjoja, kuuntelemme melko samanlaista musiikkia ja pidämme Harry Potterista, näin esimerkiksi. Meillä on myös samat harrastukset aika pitkälti. Siskossa on kuitenkin sekin hyvä puoli, että vaikka ei olisikaan kaikista asioista samaa mieltä, niistä uskaltaa väitellä joskus aika aggressiivisestikin kun tietää, ettei toinen ota itseensä tai rupea kovin pitkävihaiseksi. Harvemmin me tosin riitaannutaan edes pikkujutuista, itse asiassa todella harvoin.
Samanlaisten kiinnostusten seurauksena meille on kehittynyt pitkälti aika omat jutut ja insidevitsit, sellaiset joista ulkopuoliset eivät ymmärrä mitään. Ihan kaikesta en silti välttämättä siskoni kanssa rupeaisi juttelemaan vaikka olemmekin melko läheisiä. Jotkut asiat pitää pitää omana tietonaan ^^ Eikä siinä mitään, hyvä vain.
Kaiken kaikkiaan en pystyisi kuvittelemaan, millaista olisi olla ainoa lapsi, ja olen iloinen siitä että en ole.

Lainaus
Kun minä pääsin ala-asteelta pois, siskoltani loppui peruskoulu ja kun taas minun peruskouluni oli päätöksessä, siskoni sai ylioppilaslakin päähänsä. Kun minä menin lukioon, loistava siskoni meni armeijaan.

Sama täällä :) Minun siskoni ei tosin mennyt armeijaan, mutta pääsi kumminkin yliopistoon (jonne ei tosin mennyt...) ja silleen. Välillä tuntuu siltä, että pikkusiskona joutuu elämään isompien sisarusten varjossa, vaikka minä itse asiassa olen aina ollut meistä parempi koulussa jne. Voin vain kuvitella, että siskoni YO-tuloksia en pysty lyömään eli jään pettymykseksi ;)
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Poissa Lohikäärmelady

  • varjoenkeli
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Painovirhepaholainen
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Sisarukset
« Vastaus #61 : Joulukuu 02, 2008, 19:32:40 »
Minulla on 1 ja 2 vuotiaat pikkusisko ja pikkuveli.


He eivät ole ihan täysiä sisaruksiani (sama isä vain), mutta pidän heitä sisaruksinani ja he ovat minulle rakkaita.
Nyt kun olen itse jo 14, olen nähnyt kaikki heidän elämänsä alkuaikojen tapahtumat ja nähnyt heidän kasvavan (ja vielä muistankin sen). Olen ollut opettamassa heidät kävelemään, puhumaan ja tekemään kaikenlaista. On hienoa nähdä kun sisarukset oppivat uusia asioita ja heistä on ihan seuraakin. Pelaan 2 vuotiaan Roope veljeni kanssa usein jalkkista ja hän on siinä jo todella hyvä ikäisekseen. Lähinnä minä olen opettanut hänet tähtäämään.
Vietän myös aikaa heidän kanssaan silloin kun olen isäni luona.
Opetin juuri pari viikkoa sitten veljelleni numeroita ja tein hänen kanssaan muutamia muistiharjoituksia.
Luen myös heidän kanssaan.

Minusta he ovat aivan ihania pieniä lapsia, mutta on heissäkin toki huonot puolenssa.
Kun he kerran ovat vielä noin pieniä, he huutavat, itkevät, syövät vähän kaikkea ja tekevät mitä vain tyhmää...
Joskus kun Roopea ei saa millään nukkumaan päiväunia, siitä illasta tulee painajaismainen ja silloin se on todella rasittavaa. Meillä ei ole edes kunnon äänieristeitä iskän luona ja kuuntelen sitten koko illan kun Roope ja pikkusiskoni Iines huutavat sitten kilpaa olkkarissa...
 


-Feen
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 02, 2008, 19:37:19 kirjoittanut Lohikäärmelady »
-Mitä? Onko nukkumatilla muka vihollisia?
-Kahvi! Ajattele kahvia!

Poissa Evilheart

  • Kuolonsyöjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Taivaskiiturit, neiti kapteeni
Vs: Sisarukset
« Vastaus #62 : Joulukuu 02, 2008, 20:02:10 »
Itselläni on kaksi isompaa siskoa, toisen kanssa on 13- ja toisen kanssa 15-vuotta ikäeroa, eli siskot ovat jo aikuisia ja elävät aivan itsenäistä elämää omien avomiestensä kanssa.
Siskot muuttivat jos minun ollessa kahdeksan pois kotoa, joten lapsuudenmuistot ovat jääneet hiukan hataroille kuville.
Molemmat ovat tosin äärimmäisen rakkaita, vaikka meillä sattuu olemaan suuriakin riitoja. Riidan aiheet kuuluvat yleisesti arkielämään ja siskot puolustavat äitiä joka taas suututtaa minua, sillä oman ikäistä puolustajaa ei katon alta löydy.

Toki heistä on hyötyäkin ja toisen asuessa samalla paikkakunnalla, ei ikävä heihin kasva kovin suureksi. Vaikka keskimmäinen meistä asuukin Suolahdessa, hän käy vähintää joka toinen viikko kotona.
Tytöt ovat omat koulunsa käyneet ja saankin oikein hyviä koulunkäynti neuvoja heiltä tarpeen vaatiessa.

Vaikka välillä tuntuukin, ettei kukaan jaksa omia sisaruksiani,huomaa heidän tärkeyden silloin, kun tytöt ovat jo muuttaneet, kaipaan heitä melko usein, sillä tarvitsen nuorempaa juttuseuraa kuin äitini.
Aikuiset sisarukset ovat myös loistavia autokuskeja ;))
I wanna spend my nights and days between your arms
Every day breathing your love
And even in my dreams I wanna be kissing your lips
Baby, breathing your love

Poissa Jentsuma

  • puhelias hölöttävä ärsyttävä pölö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Sisarukset
« Vastaus #63 : Joulukuu 02, 2008, 20:16:26 »
Minulla on 2 vuotta vanhempi isoveli ja 3 vuotta nuorempi pikkuveli. Pienempänä olin läheisempi isoveljeni kanssa, mutta nykyään en kovinkaan, pikkuveljeni kanssa tulee aina heitettyä läppää kaikesta yms... Sen kyllä huomaa esim siivouksessa ja etenkin imuroimisessa, että jos minä aina siis AINA joudun imuroimaan ja alan valittamaan kun pikkuveljeni ei tarvitse imuroida, niin äitini aina sanoo "no et sinäkään kuutos luokalla imuroinut". Hei just joo, niinkös se olikin. :) No ei muuten todellakaan ollut, se vaan kun on niin pieni ni eihän se pikkuveli mitää syitä niskaa saa. Ja jos meille tulee vieraita, mun passuuttaminen alkaa "mee laittaa pyykit koneeseen" "tyhjennä astianpesukone" "ala leipomaan" "kata pöytä" Enkä enää viiti sanoo sitä 'miksei kukaan muu', koska äitini lievästi sanottuna suuttuu jos sanon vielä joskus tuon lauseen.

Kun ei oo siskoa, niin välillä tuntuu hirveen yksinäiseltä kun pojat tekee jotai, eikä ota mua siihe. Varsinki pienempänä tuntu siltä, mutta kyllä viime kesänäkin oli tyhmää ku mökillä pelattiin tennistä ja mun pikkuveli pelas mun kaa sen 2 min ja isoveljen kaa koko lopun päivän. Että silleen jooo. Äitini kyllä ymmärtää sinäänsä mua, koska hänkin oli ainut tyttö kolmen veljensä kanssa.

Pikkuveljestäni se vielä, että on muuten tosi rasittavaa ku yks tulee ku oon kaverin kassa juttelemassa mun huoneessa, niin yks tulee siihe ja sanoo et pelataan jotain yms... Siis ei mun kaverit oo sen kavereita, ja sitte jos pikkuveljelläni on kaveri käymässä ei muuten todellakaan halua että mää tuun siihen niien kaa. Että sellasta :) Elämä on elämää ...
Is this the real life, is this just fantasy ?

Poissa Minsvo

  • shakes all over like a jellyfish
  • Vuotislainen
    • dA
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Sisarukset
« Vastaus #64 : Joulukuu 07, 2008, 00:54:57 »
Minulla on kaksi siskoa, iso- ja pikkusisko. Olen siis keskimmäinen. Isosikoni on kaksi vuotta vanhempi, ja pikkusisko neljä vuotta nuorempi.

Pikkusiskoni osaa olla todella ärsyttävä. Varsinkin silloin kun hän ärsyttää aivan tahallaan. Mökillä hän on sietämätön, sieltä kun loppuu tekeminen niin nopeasti. Joskus hänestä on "leikkikaveriksikin", esimerkiksi superpalloja heittelemään tai pelaamaan pleikkaria. Ja se on erittäin rasittavaa, kun hän haluaa väkisin halata. Vielä kirsikkana kakun päälle, hän puhuu välillä kimittäen, lässyttäen, ja monta kertaa päivässä minä tai joku muu perheestämme karjahtaa: "Puhu kunnolla!" tai "Kuinka monta kertaa tosta on sanottu?" ja seillaista. Nykyään hän myös pitää jotain muka-söpöä ääntä, joka on erittäin ällöttävä.

Isosiskoni sitten. Pienenä hän pisti kaikki syyt niskoilleni, ja koska olin pieni, en osannut puolustautua. Esimerkiksi hän oli sotkenut vessan peilin huulipunalla tai jotain vastaavaa, ja hän väitti että se olin minä. Reilua. Pelaamme usein yhdessä simssiä. Hän on ihan mukava isosisko, kun ottaa huomioon minkälaisia isosiskot joskus ovat. Ennen hän oli ilkeämpi, kerran hän raivoissaan heitti minua saksilla. Onneksi ei osunut. Mutta se oli sitä murkkuikää tai jotain. Me olemme hyvin, hyvin erilaisia, mutta tulemme hyvin toimeen keskenämme.

Ai niin, hän on minun "kainalokeppini", minä olen nimittäin se joka peri isämme pituuden, ja no, hän taas äidin lyhyyden.

Uuninpelti

  • Ankeuttaja
Vs: Sisarukset
« Vastaus #65 : Joulukuu 07, 2008, 02:07:44 »
Vanhempamme ovat kiihkomielisiä roomalais-katolisia uskontonsa puolesta, joten he eivät kannata myöskään ehkäisyä tai aborttia. Niinpä perheemme onkin saanut lisäystä peräti kahdesta jäsenestä sitten minun itseni.

Sisareni "Uuninpanko" (<33) on tällä hetkellä 14, oikein sydämellinen ja herkkä pers oona, kuten minäkin, tai oikeammin sanottuna yksi ulottuvuukKasviottomat haamut hyökkäsivät kimppuuni meren takaa, ja vaikka kuinka yritin karkottaa ne apunani voikukat ja ruusunmarjat, en saanut niisistani. Uuninpanko rakastaa yli kaiken keraamisia yöastioita, hän on viehättynyt etenkin rokokoon aikaisista potista, sekä niistä, joiden pohjaan on maalattu Harry Potter -hahmoja, kuuluu myytävän rapakon takana. Hän jumaloi HP-sarjaaKun hahmot pääsivät luokseni, huomasin niiden olevan manaliushahmoja Dumbledoren mainitseman, yöastioita pullollaan olleen kammarin vuoksi.

Veljeni taas on sovinistinen sika. Kutsun häntä salanimellä "Sylkykuppi"Ja silloin tiesin, että nämä kaikki kukkulat ja vuoret ja harjanteet ja kohoumat ja vaarat ja muut eivät tosiaan ole minua varten, sillä kuulun syvänteisiin ja merenpohjiin ja muih En halua puhua hänestä. Vaikka anelisittekin.

P.S. Lyyrinen minäni pääsi jälleen valloilleen.. ja floristinen

Poissa Iiri

  • Glitterati
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
  • Pottermore: PixieDraconis24786
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Sisarukset
« Vastaus #66 : Joulukuu 15, 2008, 15:07:54 »
Mulla on neljä pikkusisarta, kaksi veljeä ja kaksi siskoa. Veljet on toinen mua kaks vuotta nuorempi ja toinen sitä kaks vuotta nuorempi, toinen pikkusisko on nuorempaa veljeä kaks vuotta nuorempi ja toinen toista siskoa kolme vuotta nuorempi. Vähän sekava lause, mutta totta joka sana xD

Pikkulapset on ihania ja ihan hirveitä. Kun olen vanhin, minun pitäisi huolehtia toisista ja enhän minä jaksa niitä kaikkia ipanoita, kun mulla on mun omiakin tekemisiä, systeemejä jne.. Sitten ärsyttää, kun toinen veli on kautta aikojen marmattanut, kun olen niin iso ja niin erakko, etten aina jaksa leikkiä niitten kans tai jotain vaan "erakoidun" huoneeseeni.

Pikkulapset on tosi suloisia. Ei mua pikkusisaruslaumat haittaa, kunhan ne vain antais mun joskus nukkua aamulla pidempäänkin kuin puoli kuuteen tai sinnepäin ja antais mun joskus olla rauhassa. Kaikki sisarukseni ovat suloisia, ihania pätkiä ja todella ärsyttäviä.
Gilraen -> Iiri

Mörtzzi

  • Ankeuttaja
Vs: Sisarukset
« Vastaus #67 : Joulukuu 15, 2008, 16:30:33 »
Minulla on taas yksi pikkusisko joka on minua 2vuotta nuorempi ja isosisko joka on minua noin 3vuotta vanhempi. Minulla olisi kyllä isovelikin, mutta se kuoli syntyessään. Eli olemme tällänen tyttö perhe. Ei ole yhtään veljeä...

Pikkusiskoni on 12 vuotias ja hän osaa olla joskus todella ärsyttävä, mutta minä tulen paremmin toimeen pikkusiskon kanssa kun taas en tule niin hyvin toimeen isosiskoni kanssa. Minä ja pikkusiskoni nukumme samassa huoneessa (valitettavasti)

Minun isosiskoni on 17vuotias ja hän asuu arkipäivisin opiskelia asuntolassa. Hmm... muuta en tiiä mitä puhuisin hänest

Poissa Kirlie

  • Viherpeippo
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HeartIce8304
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Sisarukset
« Vastaus #68 : Tammikuu 01, 2009, 00:54:36 »
Minä olen perheen iltatähti ja huomattavasti nuorempi kuin sisareni.

Isosiskossani on huomattavasti samaa näköä kuin minussa, joskus vanhempani sekoittavat meidät kuvista ja puhuttelevat minua isosiskonani. Olenpa kerran luullut epäselvällä videolla olleen siskoni vaikka se olikin minä itse. :) Isosiskoni oli jo pienestä minulle kuin toinen äiti. En voinut ymmärtää ettei lapsilla ollut kuin yksi äiti, minullahan oli kaksi... Siskoni muutti kotoa kun olin 3-vuotias. Nykyään hän on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Minusta tuli täti kuusivuotiaana (voi kauhistus kun ne päiväkodissa lauloi tätimoonika...). Isosiskoni on ollut aina minulle läheinen, enää hän ei ole toinen äiti, mutta rakas sisko kuitenkin.

Isoveljeni on vuoden vanhempi siskoani. Kun olin pieni, hän kiusasi minua vähän väliä nostamalla kaapin päälle ja roikottamalla jaloista... Silloin se ei ollut mukavaa kun oli melkein kolmekertaa pienempi. Isoveljen lähtiessä armeijaan tuli minulle kuitenkin ikävä. Isoveli asui kauemmin kotona kuin siskoni. Olin jo seitsemän kun hän ilmoitti muuttavansa omaan kotiin. Olin silloin innoissani ja pakkasin kaikki tavarani kasaan ja lähdin lunastamaan omaa huonetta. (Sitä ennen nukuin keittiössä). Kuitenkin isoveljen muutettua tuli ikävä, vaikkakin aina kylään tullessaan se kiusasi. Isoveljeni "kasvoi aikuiseksi" löydettyään tyttöystävän ja kiusaaminen loppui. Tavallaan se oli kuitenkin harmi. Nykyään isoveljeni on naimisissa ja hänellä on vaimonsa kanssa kaksi yhteistä lasta ja kaksi vaimon edellisestä avioliitosta olevaa lasta. Heillä menee hyvin ja minusta tuli vastikään viisinkertainen täti.

Hauksa juttu tulee mieleen sisarusteni iästä. Kun olin vielä vauva, heillä oli tapana pukata minua rattaissa. He olivat sitten kävelleet yhdessä vanhan pariskunnan ohi ja vanha rouva oli tokaissut miehelleen; nuin nuorena jo lapsia tekevät!    Hauskaa tästä tekee se, että isosiskoni oli tuolloin vajaa 16-vuotias ja isoveljeni 17-vuotias...

Lisäksi monet luulevat minua edelleen siskoni lapseksi. Esimerkkejä:
- Olimme kaupassa siskoni kanssa. Hän käski katsoa shamppoon hintaa ja minä sitten huusin hänelle: "Minkä näistä?". Kaupan työntekijä oli samalla rivillä ja sanoi:
"Katsoppas tästä ja sano äidillesi paljonko se maksaa"  Mä mietin hetken ketä se luuli mun äidiksi ja sitten sanoin:
"Ei se oo mun äiti." Myyjä lähti nopsaa karkuun....

Kreetalla taas käytiin siskon perheen kanssa syömässä (omat vanhempani olivat jo syöneet ja asuivat muutenkin eri puolella hotellia). Yksi nainen huusi ohi kävellessään:
"Oh! Big family!"   Ei meitä edes ollut paljoa, siskoni miehensä kanssa sekä kolme siskonlasta. Ja minä joka en edes kuulu perheeseen.


Että sellaiset sisarukset minulla. Hyvä tuurihan minulla on käynyt kun olen saanut ihanat sisarukset. (Eikä se veljen kiusaaminen ollut oikeastaan edes yksipuolista eikä niin ärsyttävääkään jälkeenpäin ajateltuna).

Olisi kyllä joskus kivaa jos olisi suunnilleen samanikäinen sisarus. Mutta ei kaksota, koska joutuisin varmasti jakamaan aivan kaiken, jopa elämäni. (Vaikka minulle meinasikin tulla kaksonen). Parempi näin, koko suvun lellikkinä (Isosiskoani lainaten). :)

October

  • Ankeuttaja
Vs: Sisarukset
« Vastaus #69 : Tammikuu 07, 2009, 20:04:56 »

Poissa Laku

  • paperisydän
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Laku's life
Vs: Sisarukset
« Vastaus #70 : Tammikuu 07, 2009, 20:21:53 »
Quinesin viestin luettuani, tulin aivan järjettömän kateelliseksi! Minä olen se vanhin, olen aina halunnut, että minulla olisi isoveli... Joku sellainen, jota voisi kiusata. Semmonen kiva yksityinen nyrkkeilysäkki... ^^ *pahisnaurua*
Nyt tuo nuorempi pikkuveljeni on tuon kolmen vanha... Eli olin 11 vuotias silloin, kun hän syntyi. Siispä muistan melko paljon hänen kasvaisestaan. (Ja oikeasti, se on aivan järjettömän hyvää kokemusta, kun ajattelee, että joku päivä sitten itselläkin voi olla pikkusia lapsia...) Ja hän on kaikista rakkain sisaruksistani (okei, okei, ainut joka ei tahallaan ärsytä, rakkaita ne muutkin on). Veljeni on niiiin hupaisa, kun hän ei osaa vielä valehdella. xP Tai ei osannut, nyt se on oppinut vähän, mutta kun ei kysy aivan suoraa mitään, saa yleensä totuudenmukaisen vastauksen. :D Hänen kanssaan on niin mukavaa leikkiäkin aina silloin tällöin. n.n Mutta nykyään treenaaminen (ja dataaminen x)) vievät melkoisesti aikaa koulun ohella, että en ole kamalasti hänen kanssaan olla. :(
Close the doors but never look inside
Time will tell if all your love has died


Poissa Larten

  • Anarkisti tarhatäti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: Nimbuspumpkin12006
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Sisarukset
« Vastaus #71 : Tammikuu 09, 2009, 11:14:54 »
Minä kuulun kuopusten iloiseen tai vähemmän iloiseen joukkoon. :D Minulla on neljä vuotta vanhempi isosisko, hän on nyt 20 siis (tänä vuonna 21, mutta tarkka ikä tuskin mikään tähdellinen asia on). Meillä on aina ollut tosi hyvät välit toisiimme, vaikka kaikilla sisaruksillahan niitä pienempiä ja suurempia riitoja joskus täytyy olla. Sisko on minulle yksi paras kaveri, jolle voi kertoo kaikkee elämääki tärkeempää. Ollaan aina oltu tosi läheisiä, vielä läheisempiä varmaan sen takia että pienen kotimme takia ollaan aina jouduttu jakamaan yks huone, eli kummallakaan ei ollut omaa huonetta.

Nyt muutama vuosi sitten sisko muutti noin 80km päähän kotoa asumaan poikaystävänsä kanssa, ja oli kyllä ihan hemmetin outoa olla kotona yksin ja omistaa vihdoin oma huone. Oli aika yksinäistäkin, kun ei aina ollutkaan vieressä ketään, kelle puhua jos oli ongelmia. Tiiviisti kyllä pidämme yhteyttä ja kävin monesti vielä kylässäkin siskolla silloin kun itse asuin kotona.
Yhteishaun myötä hain sitten opiskelemaan samalle paikkakunnalle minne siskoni muutti, ja pääsin kuin pääsinkin sinne. Siskon avomiehen ollessa vuoden armeijassa näimme siskon kanssa joka päivä ja olin melkein kaikki päivät hänen luonaan kylässä, joskus myös yötä. Nyt tammikuun alussa avomies pääsi sitten pois armeijasta ja yhteydenpito vähän tyrehtyi sen takia. Ollaan siitä huolimatta siskon kanssa läheisiä ja oon tosi onnellinen että mulla on semmonen sisko. :) Se on mulle aina ollut esikuva kaikessa fiksuudessaan.

Me kuulemma siskon kanssa ollaan tosi samannäköisiä, vaikka ikäeroa onkin neljä vuotta; näytänkö minä sitten ikäistäni vanhemmalta vai sisko nuoremmalta, sitä en tiiä :D ollaan samanpituisia ja suunnilleen samanpainoisia, joten tämäkin voi tehdä sitä samannäköisyyttä.

Olen aina halunnut jostain syystä isoveljen, en tiedä yhtään miksi. Ehkä juuri sen takia mitä Laku kirjoitti edellisessä viestissä, sitä olisi hauska kiusata :D ja sitten se antaisi asioihin vähän miesnäkökulmaa. :D
Jos sanon että taivas on musta
se on niin musta kuin tahdon sen olevan ja
jos sanon että maailma ei pyöri
se ei silloin pyöri, jumalauta

mertsu

  • Ankeuttaja
Vs: Sisarukset
« Vastaus #72 : Tammikuu 11, 2009, 00:12:16 »
Elikkäs minäkin oon meijjän perheen kuopus, vaikka olisi ihanaa jos ois pikkusisko taikka pikkuveli - mutta on mulla kuitenkin 3 ihanaa siskoa. :) Joista kaksi on siskopuolia, mutta ajattelen aina heitä ihan siskoina.

Kotona asuu enää minun lisäks yksi siskoistani, ja on minua miltei kolmisen vuotta vanhempi. Tullaan hirmu hyvin toimeen, vaikka välillä kovasti riiellään / kinastellaan, mutta ainahan sitä sisaruksilla riitaa on. :D
Vietettään tosi paljon aikaa yhessä, sisko on minun parhaitten kavereitten kaveri ( sekavaa :D )  myös, joten tulee vietettyä aikaa myös porukassa.

Nämä kaksi muuta siskoa on jo iältään yli parikymppisiä, eikä enää nähä tietenkään niin usein, kun asuvat jo omissa kodeissaan. Mutta kuitenkin pietään yhteyttä ja käyään kylässä. :) Kuitenkin asuvat aika lähellä.

Siskot on ihania! :)
Mitä tekiskään ilman niitä.

Poissa Emubird

  • Fyysisesti paikalla, henkisesti muualla
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Always the tone of surprise!
  • Pottermore: ScarletCentaur10898
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Sisarukset
« Vastaus #73 : Tammikuu 15, 2009, 10:02:00 »
Minä olen isosisko ja pikkusiskoani on kiva kiusata kaikesta mahdollisesta. Pikkusiskoni ärsyyntyy helposti mutta minä vielä helpommin.
Kyllä me siskon kanssa leikitään välillä jotain tyhmää ja lauletaan Sing staria, vaikka siskoni onkin kaksi vuotta minua nuorempi. Pikkusiskoni ärsyttää minua matkimalla minun tekemisiäni ja sanomisiani ja minä pidän häntä nyrkkeilysäkkinä. Saamme pikkusiskon kanssa riidan aikaan ihan mistä vaan, vaikka maailman turhimmista ja pienimmistä aisoista. Pikkusiskoani ärsyttää myös se, että tykkään niin paljon Pottereista. Hän inhoaa sitä, että puhun siitä välillä aika paljonkin, vaikka on itsekkin tykännyt Pottereista pienempänä. Mutta, jos minulla ei olisi pikkusiskoa minulla olisi välillä aika tylsää ja yksinäistä. Toisaalta joskus olisi kiva olla yksin :P!

//Pau muokkasi turhat entterit viestin lopusta pois :)
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 20, 2009, 20:01:23 kirjoittanut Pau »
I have seen your heart, and it is mine
Blogini: http://mylifemyfandoms.blogspot.fi/

Cicerille

  • Ankeuttaja
Vs: Sisarukset
« Vastaus #74 : Helmikuu 21, 2009, 12:19:19 »
ARGH! Mulla on 13-vuotias ja 9-vuotias veli ja 6 vuotias sisko. Ne osaa olla yhtäaikaa maailman ärsyttävimmöt ja ihanimmat ihmiset. Joskus alkaa kaduttaa, kun tulee huutaneeksi sisaruksille turhasta ja tietää,että hyväähän ne vain tarkotti. Joskun tekis taaskin mieli muutta kotoa niitten takia. Valitettavasti tässä on vielä monta monituista vuotta ennen kuin pääsen muuttamaan. Sisarukset ei osaa koputtaa (hähää, mä oon ovelampi,mul on lukko...),ei pitää suutansa kiinni kun minä puhun, ei jättää mua ja kamuja rauhaan...