Lumoutumiseni Kalkarokseen on sitten luonnollisesti (?) laajentunut Alan Rickmaniin. Piti vain tarkistamani Rickman muunlaisissa rooleissa, ja nyt en saa hänestä kyllikseni ja käyn katalogia läpi. Tähän mennessä olen nähnyt:
Perfume: The Story of a Murderer (2006) - Parfyymi - erään murhaajan tarina. Kiehtovan inhottava murhajuttu, loppuosa hyvin omituinen. AR paikallaan 1700-luvun aatelismiehenä.
Snow Cake (2006). Draamaa parhaimmillaan, kauttaaltaan erinomaista näyttelijätyötä. AR:n herkkä ja hellyttävä potretti miehestä, jonka elämä on suistunut raiteiltaan, mutta joka löytää uutta mielekkyyttä yllättäviltä tahoilta.
Something the Lord Made (2004) - Pienten sydänten pelastajat. Kiinnostava tulkinta todellisista henkilöistä. AR ennakkoluulottomana, mutta kunnianhimoisena ja itsekeskeisenä lääkärinä, joka teki maailman 1. sydänleikkauksen - paitsi ettei olisi pystynyt siihen yksin.
Love Actually (2003). - Rakkautta vain. Siirappista hömppää, AR ja muutama hauskahko kohtaus tekee katsomisesta siedettävää. AR kuivakka pomo, josta jotkut alaiset kuitenkin pitävät liikaakin.
Blow Dry (2001) - kierot kutriniekat. Hauska komedia kampaajien kilpailumaailmasta; pikkukaupungin ihmissuhdekuviot tuovat lisäulottuvutta. AR syrjään vetäytynyneenä mestarikampaajana. Parhaat kohtaukset loppupuolella.
Galaxy Quest (1999). Riemastuttava Star Trek -parodia. AR näyttelee avaruusolion näyttelijää ja vaikuttaa nauttivan joka hetkestä.
Michael Collins (1996). Vangitseva historian oppitunti. Collinsiin keskittyvä elokuva ei anna kovin mairittelevaa kuvaa Irlannin vallankumousjohtajasta ja tasavallan 1. presidentistä Eamon de Valerasta. AR saa hieman huumoriakin hänen jäykkään hahmoonsa.
Sense and Sensibility (1995) - Järki ja tunteet. Jokseenkin uskollinen sovitus Austenin romaanista. AR sympaattinen kärsivällisenä kosijana Colonel Brandonina. (Vaan olisimmepa nähneet hänet Darcynä Ylpeydessä ja ennakkoluulossa, huokaus)
Mesmer (1994). Ei kovin kiinnostavasti kerrottu tarina itävaltalaisesta vaihtoehtoparantajasta. AR kuitenkin esittää häntä intensiivisesti ja sopivan hullusti; sitäpaitsi hän on komea velhon kaapua muistuttavissa ajan asuissa, ja tohtorin hoitomenetelmät hyvin fyysisiä.
Robin Hood: Prince of Thieves (1991) - varkaiden ruhtinas. Tämän jo mainitsinkin ennen.
Truly Madly Deeply (1990). Viehättävä kertomus surusta toipumisesta. AR hyväntahtoinen, mutta rasittava kummitus, joka kutsuu kaikki kamutkin kylään. Viiksissä on vähän totuttelemista.
The January Man (1989) - Murha neitsyen merkeissä. Hieman liian näppärä murhastoori. AR kerrassaan hurmaava boheemi taiteilija - kunpa leffa kertoisi hänestä...!
Lisää:
Dark Harbor (1998) - Kohtalokas vieras. Jossei muuta niin ainakin tämä onnistui perusteellisesti yllättämään minut. Miten, ei voi tässä kertoa. Sensuelli ja pahaenteinen kolmiodraama. AR vakuuttava miehenä, jonka avioelämä ei ole aivan tyydyttävää. Hänet nähdään alasti.
Die Hard (1988) - vain kuolleen ruumiini yli. Ei huono lajissaan, en vain ole erityisen innostunut. AR kylmäverinen tappaja, muttei mikään psykopaatti. Hahmo jää etäiseksi, vaikka hänet olisi kiinnostavampaa tulla tuntemaan kuin ylivertainen reteä sankari Bruce Willis.
The Barchester Chronicles (1982). 1800-luvulle sijoittuva 7-osainen TV-sarja. Herkullisen teatraalinen, hyviä hahmoja kautta linjan. Parhaat osat 3 ja 4, joissa AR näyttelee pappismiestä kuin paholainen itse. Slope muuten kuulostaa melkein samalta kuin Snape. AR oli 35-vuotiaana vielä aika eri näköinen, ja juuri nuorempana häntä ei filmillä pääse näkemäänkään.
Ja lisää:
Dogma (1999). Jostain merkillisestä syystä olen viehättynyt näihin elokuviin, joissa enkelit sekaantuvat maanpäällisiin, kuten It´s a wonderful life tai That´s the spirit (jossa Buster Keaton taivaallisena virkamiehenä). Kuka sopisikaan Rickmania paremmin Jumalan ääneksi? - vallankin kun Jumala on Alanis Morrisette. AR todistaa enkelit sukupuolettomiksi :o
Judas` Kiss (1998). Teeskentelevä, unohdettava dekkari. AR ja Emma Thompson FBIn etsivinä kannattaa kyllä nähdä, mutta eivät riitä pelastamaan elokuvaa.
Smiley's People (1982). 5-osainen TV-sarja. Le Carre on minusta kuiva kirjailija, mutta näin kuvitetussa muodossa hänen vakoilujännärinsä menee paljon paremmin. Kyllä TV:llä on puolensa; on niin miellyttävää katsella tarinaa, jolle annetaan aikaa kehittyä, toisin kuin parin tunnin leffassa harvoin pystyy tekemään. Alec Guinness vanhana vakoojana tekee hienoa työtä niinkuin aina. AR nähdään sivumennen 2. osassa hotellin respana.
Edelleen:
Bob Roberts (1992). Aika onnistunut satiiri USA:n politiikasta. Hyvää musiikkia sanoituksin, joiden ironiaa ei huomaisi elokuvasta irrotettuina. AR herkullisen karmiva miehenä, joka pitää kulissien takana lankoja käsissään.
Girls on Top (1985). 13-osainen komediasarja neljästä erilaisesta naisesta, jotka jakavat kämpän. Kamalaa kirkumista ja aivotonta huumoria. AR käväisee ruudulla 1. osassa viettelevänä venäläisenä varkaana, ja hänen äänensä kuullaan myöhemmin teatterin valintaraadissa.
Niin, ja Rickman ohjaa Strindbergin näytelmän Creditors/Fordringsägare (onko suomennettu?) lontoolaiseen teatteriin. Olen jo varannut lipun!
Jatkuu:
Play (2000) - Näytelmä. Beckettin näytelmän parikymmenminuuttinen TV-versio. Helvetti on paikka, jossa ruukkuihin juurrutetut ihmiset ikuisesti kertaavat piinaavimpia muistojaan. Vai oliko se avioliitto? Näyttelijöistä näkyy vain jäkälää kasvavat päät, AR:n hahmo on vaimonsa ja rakastajatterensa välissä. Kolmen ihmisen monologi on hyvin nopeaa. Pirullinen visio.
An Awfully Big Adventure (1995) - Elämän teatteri. Leffan mainostaminen komediana on aika harhaanjohtavaa; komediallisista aineksista huolimatta tarina on hyvin surullinen. Sen ymmärtämisessä auttaa toisen traagisen tarinan, Peter Panin, symboliikan ymmärrys: Hugh Grant on Peter Pan ja AR Kapteeni Koukku - (paras koskaan). AR:llä seksikohtauksia alaikäisen kanssa. Henkilögalleriaan kuuluvat Mr. Potter (Hugh Grant rohkelikkohuivi kaulassa) ja Uncle Vernon. Ohjaaja Mike Newell, joka on tietysti ohjannut myös Liekehtivän pikarin.
Quigley Down Under (1990) - Australian villi länsi. Perinteinen western, vaikkakin Australiaan sijoittuva. Kaiken pitäisi olla kohdallaan: maisemat, miehekäs sankari, ripaus romantiikkaa, paha konna mustassa hatussaan (tyylikäs AR) ja alkuperäiskansakonfliktikin. Jättää kuitenkin onton olon, kerronta ei kanna, käsikirjoitus on liian epäuskottava.
