Kirjoittaja Aihe: Väitellään - kaikesta mikä mieleen juolahtaa vol. 2  (Luettu 6201 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa nominal

  • Kuriositeetti
  • Vuotislainen
  • Pottermore: FireboltLumos114
Vs: Väitellään - kaikesta mikä mieleen juolahtaa vol. 2
« Vastaus #300 : Elokuu 28, 2012, 08:31:01 »
En näköjään osaa selittää asiaani nyt oikein :D Ei tuo missään nimessä ole minusta mikään the yleispätevä syy mennä naimisiin, ei tosiaankaan! Tarkoitan vain sitä, että jos muutenkin menee naimisiin (kuten itselläni on suunnitelmissa) on se mielestäni (lapsen kannalta) turvallisempaa tehdä ennen lapsen syntymää (: Ja kuten sanottu, en tuomitse avoliitossa lapsen saaviakaan, mutta itse koen sen jotenkin "valmiimmaksi" ja helpommaksi, jos olen jo avioliitossa.

Tuo, ettet ymmärrä, miksi on hirveää vahvistaa kuolleen miehen isyys oikeudenkäynnissä... no, sori vaan, minusta se kuulostaa vain aivan kamalalta :D Yritä siinä sitten surun murtamana vastasyntyneen lapsen kanssa ajatella vielä sitä, että pitäisi hoitaa joku oikeusjuttu... Ei minulle, kiitos, jos vain voin sen mitenkään välttää ;)
Peitetty liekki on tulisin ~ Entä jos Voldemort olisikin valinnut toisin? ~ Taikalaiva Titanic

Poissa Renefer

  • Koira
  • Aurori
  • *
  • Teidän alhaisuutenne Renefernefernefer
Vs: Väitellään - kaikesta mikä mieleen juolahtaa vol. 2
« Vastaus #301 : Elokuu 28, 2012, 10:25:22 »
Ei minun ole kenenkään syitä tarkoitus arvottaa, mutta ehdottomuutesi ja sitä seuranneet perustelut lapsen ehdottomaksi parhaaksi olivat hyvin mielenkiintoisia, joten kiinnosti tietää enemmän. :)

Tuo, ettet ymmärrä, miksi on hirveää vahvistaa kuolleen miehen isyys oikeudenkäynnissä... no, sori vaan, minusta se kuulostaa vain aivan kamalalta :D Yritä siinä sitten surun murtamana vastasyntyneen lapsen kanssa ajatella vielä sitä, että pitäisi hoitaa joku oikeusjuttu... Ei minulle, kiitos, jos vain voin sen mitenkään välttää ;)

Ehkä se on lukemisessani, mutta minusta monessa viestissäsi menee sekaisin se, mistä alun perin tartuin kiinni, eli lapsen paras versus vanhemman paras. Ymmärrän näiden jonkinlaisen linkittymisen tiettyyn pisteeseen saakka, sillä perheen hyvinvointi on koko perheen hyvinvointia. Mutta että äidin näkökulmasta jokin ikävä prosessi/asia/tilanne aiheuttaisi ikään kuin automaattisesti sen, että lapsenkin hyvinvoinnin kannalta juttu olisi vältettävä, tuntuu ihan hassulta ("Ei minulle, kiitos" - okei mutta entä lapselle?).

En sanonut, etteikö mahdollinen oikeusprosessi voisi olla äidille raskas, mutta erotan sen tässä tapauksessa lapsen edusta, johon ensimmäisessä viestissäsi viittasit. En sano, että lapselle olisi huonompi syntyä avioliittoon. :)
Muista tervehtiä alakuloisia lintuja
POISSAOLEVAINEN
Toistaiseksi lopullisesti.

Poissa nominal

  • Kuriositeetti
  • Vuotislainen
  • Pottermore: FireboltLumos114
Vs: Väitellään - kaikesta mikä mieleen juolahtaa vol. 2
« Vastaus #302 : Elokuu 28, 2012, 18:08:01 »
"Ei minulle, kiitos" - okei mutta entä lapselle?
No, totta kai lapselle siinä tilanteessa, että tuohon päädytään. Mutta se, mitä tässä yritän hakea, on, että lapsenkin edun mukaista on, ettei tuohon tilanteeseen ole tarvetta (jestas mikä virke). Siinä mielessä olen siis ehdoton: mahdollisena tulevana vanhempana haluan välttää tuon ja olen sitä mieltä, että se on lapsellekin parempi. Täysin eri asia sitten on, kuinka todennäköisistä asioista on kyse. Itselläni nyt vain on tapana varautua kaikkeen, mihin vain pystyn varautumaan (nimimerkillä 10 kopiota ylioppilastodistuksesta siltä varalta, että sille sattuu jotain...)

Eli siis olen sitä mieltä, että oikeusprosessi ei ole lapsen edun mukaista. Toki lopputuloksen saaminen on lapsen kannalta äärimmäisen tärkeää, mutta prosessin välttäminen on edukkaampaa ;)
Peitetty liekki on tulisin ~ Entä jos Voldemort olisikin valinnut toisin? ~ Taikalaiva Titanic

Poissa Meriadoc

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SickleFlame23606
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Väitellään - kaikesta mikä mieleen juolahtaa vol. 2
« Vastaus #303 : Elokuu 29, 2012, 11:05:58 »
Hienoa väittelyä! Toin tämän aiheen esille, koska olen ihmetellyt, mitkä ovat niitä syitä jotka saavat nykyihmisen menemään naimisiin.
Itse olen ollut naimisissa reilun vuoden, ja ikää on 19 vuotta. Olen vanhoillis-lestadiolainen, eli uskon että avioliitto on tarkoitettu miehen ja naisen väliseksi ja seksi on Jumalan lahja aviopuolisoille. Seurustelu tähtää aina avioliittoon eikä sen tarkoitus ole jäädä pysyväksi tilaksi. Olen kasvanut näihin oppeihin ja siihen lähtökohtaan, että ei erota vaan tehdään kaikki mahdollinen, jotta rakkaus ja halu pysyä yhdessä säilyisivät.
Itselleni siis naimisiinmeno oli itsestäänselvyys, jos elämänkumppanin joskus kohtaisin. Kun sitten kohtasin, olin valmistumassa ammattiin ja miehelläni oli oma yritys johon minä voisin mennä töihin, oli talo katsottuna. Tapaamisemme ja seurustelumme alku oli niin ihmeellisiä sattumia täynnä, että se oli selvästi Jumalan johdatusta, ja se tunne oli molemmilla koko ajan. Yhtään kertaa ei käynyt mielessä epäilys siitä, onko kyseessä oikea ihminen. Niimpä menimme naimisiin, järjestimme kirkkohäät ystävillä ja sukulaisilla varustettuna, muutamassa kuukaudessa teimme valmistelut eikä tullut kovin kalliiksi. Teetin mekkonikin ompelijalla, jolloin sen hinta jäi todella alhaiseksi. Hääpäivä ei ollut se pääasia, en ole mikään huomion keskipisteenä viihtyvä juhlaihminen.
Näistä lähtökohdista en siis oikein ymmärtänyt, miksi sellaiset ihmiset menevät naimisiin, joiden ajatusmaailma on erilainen.
On liian aikaista arvioida, miten avioliittomme on onnistunut, mutta tämä kulunut vuosi on ollut elämäni parasta aikaa. Olemme erittäin sopivat kumppanit toisillemme, monessa suhteessa niin samanlaisia ja kuitenkin sopivassa määrin vastakohtia. On ollut helppo elää sellaisen ihmisen kanssa, joka on kasvanut samanlaisessa ilmapiirissä ja jonka arvot ovat samanlaisia. En yhtään epäile, ettemmekö voisi pysyä onnellisesti yhdessä loppuelämäämme, kun vain sitoudumme siihen koko sydämestämme. Meillähän on vanhemmissamme ja isovanhemmissamme loistavia esimerkkejä vuosikymmeniä kestäneistä onnellisista rakkausavioliitoista.

Lainaus
Entä mitä olette mieltä järkiavioliitoista? Kiinnostaisi kuulla mielipiteitänne aiheesta. :)
Tämä onkin mielenkiintoinen aihe. Miten järkiavioliitto määritellään? Oma järkeni sanoo, että se merkitsee naimisiin menoa järkevistä syistä, vaikkapa taloudellisista tai mistä tahansa, ilman että siihen liittyy rakkautta. Itse ymmärrän asian niin, että Suomessa ei tarvita järkiavioliittoja. Jokainen tulee taloudellisesti toimeen edes mitenkuten itsekin. Joissakin Lähi-idän, Aasian ja Afrikan maissa lapsia naitetaan siitä syystä, että he saavat taloudellisesti toimeentulevan miehen mukana edes jonkinlaiset edellytykset elämälleen. Joskus taas syynä on pelkkä perinne: vanhemmat ovat ennenkin etsineet lapsilleen puolison.
Mikäs siinä, niin kauan kuin se tapahtuu kummankin suostumuksesta (ja siten, että molemmat ymmärtävät mistä on kyse. Voiko kovin nuori lapsi ymmärtää sellaista?) Jos vanhemmilla ei oikeasti ole mahdollisuutta elättää tytärtään, kun taas huolenpitävä aviomies voisi sen tehdä, onko muuta vaihtoehtoa?
Tällaisessa liitossa elävä voi olla aivan tyytyväinen elämäänsä, jos puolisoiden kesken on molemminpuolista kunnioitusta. Rakkauttakin voi syntyä, kiintymystä ainakin. Tytöt tyytyvät kohtaloonsa, koska eivät paremmasta tiedä ja koska muuten voisivat jäädä tyhjän päälle. En menisi sanomaan, että järkiliitot ovat pahasta, mutta niissä on parantamisen varaa. Nykyään naitetaan pikkulapsia ja vastoin tahtoa, tullaan äidiksi 13-vuotiaana ja joudutaan perheväkivallan uhriksi. Mutta ihannetapauksessa järkiavioliitto voi toimia hyvinkin ja olla paljon kestävämpi ja onnellisempi kuin tulisen intohimon ajamana solmittu epävakaa liitto.
Ronald Weasley
Fun, spontaneous, and loyal wins your heart. Completely lacking in pretention, you seek the guy that others might overlook but who will be totally dedicated to you alone...and will make you laugh along the way.

Poissa Nefgliniel

  • Puuton lehti
  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Väitellään - kaikesta mikä mieleen juolahtaa vol. 2
« Vastaus #304 : Syyskuu 04, 2012, 20:34:39 »
Itsellenikin kristilliset arvot ovat erittäin tärkeitä -samoin on ihmiselle jonka kanssa menin naimisiin. Kaikesta hyvästä tahdosta ja sitoutumisesta huolimatta asiat menivät siihen pisteeseen, ettemme voineet muuta kuin erota. Ja kyllä, taistelimme vuosia tämän avioliiton eteen rukoillen, käyden perheterapiassa, puhuen, taas puhuen, puhuen, puhuen, rukoillen. No okei asiassa on paljon muutakin, kuten mielenterveydellisiä ongelmia. Mutta olin äärimmäisen hämmästynyt ja hämmentynyt, ettei parisuhteemme koskaan korjaantunut. Kärsimme molemmat ja lapsilla oli melko kiusallista tässä ilmapiirissä.

Nyt tapasin miehen joka ei ole kristitty, mutta on kaikkea muuta. Kosketti sieluani äärimmäisen liikuttavalla tavalla. No, kenties haaveilemme avioliitosta, ja joskus sitten... Mutta jotenkin sitä vaan aikuisina ihmisinä elämme tässä ja nyt, tasapainoisessa parisuhteesa johon kuuluu myös seksi.

Mutta edelleen arvostan hurjasti teitä jotka menette kristilliseen avioliittoon ja sitoudutte siihen. Sillä on merkitystä ja siunausta, vaikkei sitä minun avioliittoni kohdalla lopulta ollutkaan. Tai oli, meillä on kaksi upeaa lasta ja myös monia kauniita muistoja yhteiseltä ajalta. Ja ehkä myös ystävyyskin, kunhan aikaa vähän menee.

Poissa My Name Is

  • V.I.P-tasoa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Väitellään - kaikesta mikä mieleen juolahtaa vol. 2
« Vastaus #305 : Kesäkuu 22, 2015, 21:54:54 »
No, tämä nyt pikkuisen töksähti, JOTEN, ehkä laitan uuden väiteltävän.

Mitä mieltä olette siitä, että lähes kaikissa kirjoissa ja elokuvissa henkilöt jaetaan hyviin ja pahoihin?
Toistaiseksi epäsäännöllisen säännöllisesti täällä käyvä, en vastaa poissaoloista.

Poissa Kaistapää

  • Pöllölän siivooja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Frettein kanssa matkaan jo käyn
  • Pottermore: AurorBat15224
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Väitellään - kaikesta mikä mieleen juolahtaa vol. 2
« Vastaus #306 : Marraskuu 06, 2015, 14:32:55 »
Mä tykkään eniten ehkä jos henkilöitä ei jaeta "hyviksiin" ja "pahiksiin" vaan että kummatkin ovat omasta mielestään oikeassa, eikä kukaan jää sellaiseksi "pahikseksi". Siis en osaa ikinä selittää mitään mutta siis kirjassa/elokuvassa saa olla kaksi eri puolta jotka taistelee mutta niiden ei tarvii selkeesti olla paha ja hyvä.

Mä en vaan saanu nyt tästäkään mitään väittelyä aikasiks muttah...

Jatkakaa
Kaistapää
Kaistapää ei tunnistaisi vitsiä vaikka se tanssisi hänen edessään ilkosillaan ja Dobbyn pannumyssy päässään.

"Minäkin tykkäsin kokouksista", Luna sanoi seesteisesti.
"Ihan kuin olisi ollut ystäviä."

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Väitellään - kaikesta mikä mieleen juolahtaa vol. 2
« Vastaus #307 : Elokuu 03, 2016, 18:17:37 »
Tähän hyvikset vs. pahikset vastakkainasetteluun. Teoksissa, olkoon se sitten luettava, katseltava tai kuunneltava teos, on hyvin paljon vastakkainasettelua hyvisten ja pahisten suhteen, mikä on mielestäni ymmärrettävää. Näin saadaan esille kaksi eri puolta asiasta, ja kenties jokin konflikti, tapahtuma, tilanne tai muu vastaava, joka vaatii molempien osapuolien osallisuutta, saadaan juonenkäänteiden kautta päätökseensä. Yksinkertaisesti myös juonellisesti on tärkeää, että jonkinlaista vastakkainasettelua on, jotta teos kulkisi eteenpäin ja ihmiset kiinnostuisivat teoksesta. Myös erilaiset henkilöhahmot vetoavat ihmisiin erilaisuudellaan.

Voihan olla mahdollista, että jokin teos keskittyy vain jompaan kumpaan osapuoleen - tällaisessa tilanteessa lukija/näkijä/kuulija tekee kuitenkin omat johtopäätöksensä siitä, onko kyseessä hyviksiä vai pahiksia. Tällaisissa tapauksissa olettaisin syntyvän myös erilaisia kuppikuntia henkilöhahmojen välille, mikä voi laittaa miettimään hyvien ja pahojen välistä rajaa myös aika- ja paikkasidonnaisena asiana.

Eli jompaakumpaa tai molempia, näin se minun mielestäni menee. Joten kahtiajako on hyvästä.
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.