Kirjoittaja Aihe: Puhevikaisuus  (Luettu 37781 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Cassandra

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« : Maaliskuu 15, 2003, 19:08:11 »
En tosiaankaan tiedä, onko tätä topiccia jo, mutta kuitenkin. Onko teillä puhevikaa? Siis esim. S- tai R-vikaa? Minulla on tuo "R-vika" eli lausun sen hieman oudosti  :wink:

Miten suhtaudutte asiaan? Oletteko käyneet puheterapeutilla? Entä haukkuuko kukaan teitä? Minua kiinostaisi nuo asiat, itse en välitä, mitä muut minusta ajattelevat. Niin juu niitä mielipiteitä kiitos.

*muoks. kirjoittelen itsestänikin hieman lisää :)

eli puhevika on ollut minulla aina, tulee luultavasti olemaankin, ja samoin toisella siskoistani. Ennen se haittasi hyvin paljon, ja haittaa vieläkin joskus. R-kirjain kuulostaa hyvin pahalta rahinalta :) puheterapeutilla käynyt olen nelisen vuotta ala-asteella, mutta ei mitään auttanut. Varmaankin koska pelkäsin sitä naista :o. Itse en kuule puheessani enää mitään vikaa ellen keskity siihen, mutta kun kuulen nauhoitettua puhettani (videolta esim.) niin se on aivan kamalaa. Mutta en saa edes puhua siitä, sillä poikaystävä ja ystävät ovat jo hermoromahduksen partailla siitä että valitan :) se on kuulemma vain söpöä ja ilman pientä omalaatuisuuden ripettäni en olisi minä. Kyllä sen kanssa elää, elää Halonenkin ^^. Idolini tässä tapauksessa.

Buckbeak

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #1 : Maaliskuu 15, 2003, 20:59:11 »
Ittelläni ei ole ollut puhe vikaa, mutta muutamalla luokkakaverilla oli. En mä siihen mitään huomioo kiinnittänyt. Ne kävi apuopetuksessa ja sillä se hoitui. Mutta aikuisilla se taitaa olla suupempikin ongelma. Varsinkin jos on opettaja. Meidän matikanope sopertaa aika jotain taululla. Ei siitä välillä ymmärrä mitään ja sitten siltä menee uskottavuus.

Poissa Elli

  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Puhevikaisuus
« Vastaus #2 : Maaliskuu 15, 2003, 21:19:16 »
Mulla on R-vika. Kävin aikoinani puheopetuksessa monta vuotta, mutta ei siitä ollut apua. En koskaan oppinut sanomaan ärrää "kunnollisesti" ja kun olin viidennellä luokalla puheopettaja sanoi että voisin lopettaa tuon puheterapian jos haluan. Minähän halusin, koska se oli aika turhauttavaa omastakin mielestäni.
Mua on myös kiusattu aiheesta sillon aikanaan, matkittu mun puhetta sun muuta. Kyllähän se tuntui sillon aika kurjalta, koska en mä todellakaan tälle asialle itse mitään voi.
Enää en asiaa isommin edes ajattele, kun ei siitä ole edes puhetta juuri koskaan. Joskus joku on kohteliaasti kysynyt, että onko sulla R-vika. Ei se enää nyt "aikuisena" niin haittaa, mutta asia olisi ehkä eri jos olisin esim. opettaja tai joutuisin muuten puhumaan koko ajan. Ainakin itelläni on meinaan sellanen ongelma tuon ärrän kanssa, että mitä pitempään puhun sen huonommin sen lausun.
Sellaisia kokemuksia siis R-viasta.

Poissa Lupin

  • Äitiyslomalla
  • Ylihörhö
  • *
  • Sukupuoli: Noita
    • Vuotis
  • Pottermore: MoonstoneMarauder79
  • Tupa: Korpinkynsi
Puhevikaisuus
« Vastaus #3 : Maaliskuu 15, 2003, 22:33:08 »
Minusta tuollainen pieni ärrävika, tyyliin Tarja Halonen tai Lola odusoga, on pelkästään söpö. Se antaa sellaista tiettyä persoonallisuutta puheeseen.
Äitiyslomalla! Hoidan (hitaalla aikataululla) HP-faneihin ja Vuotiksen Facebook-sivuihin tai Facebook-ryhmään liittyviä asioita.

Cassandra

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #4 : Maaliskuu 15, 2003, 22:45:01 »
Lainaus käyttäjältä: "Elli"
Mulla on R-vika. Kävin aikoinani puheopetuksessa monta vuotta, mutta ei siitä ollut apua. En koskaan oppinut sanomaan ärrää "kunnollisesti" ja kun olin viidennellä luokalla puheopettaja sanoi että voisin lopettaa tuon puheterapian jos haluan. Minähän halusin, koska se oli aika turhauttavaa omastakin mielestäni.
Mua on myös kiusattu aiheesta sillon aikanaan, matkittu mun puhetta sun muuta. Kyllähän se tuntui sillon aika kurjalta, koska en mä todellakaan tälle asialle itse mitään voi.


Juuri sama asia minullakin on/oli. Puhun suunnilleen samanlailla kuin Tarja Halonen yms. ja ääntäni on matkittu, tosin en välitä siitä.

Kävin puheopetuksessa n. 4vuotta, mutta se ei auttanut. Viimeisen puolenvuoden aikana vain istuskelin ja katselin ympärilleni, sillä en edes uskonut, että r-vikaisuuteni paranee.

Ihmiset kyllä tulevat välillä kysymään kohteliaasti, onko minulla puhevika. Pidän niistä ihmisistä, jotka sanovat suoraan, eivätkä "välttele" puhumista kanssani.

Poissa Taru

  • Kesäkettu
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • ID 12 (Sessun vaimo)
  • Pottermore: BronzePhoenix3707
  • Tupa: Puuskupuh
Puhevikaisuus
« Vastaus #5 : Maaliskuu 15, 2003, 22:47:43 »
Ärrävikainen otus olen.

Ensin minua pari vuotta nuoremmat, kaksi tyttöä kiusasivat minua. He eivät edes ymmärtäneet kuinka paljon se sattui.

Sitten he lopettivat. Tuli uusi kiusaaja, eräs poika. Hän kiusasi sitten loppuvuoden.

"Mitä Tazuu?" oli hieman liian tuttu lause.

Ja sitten tuli eräs teinikanalauma. Tazuu, Tazuu, Tazuu... En jaksanut enää välittää heistä. Olin liian tottunut.

Nuo kaksi/kolme ensimmäistä kiusaajaa olivat pahimmat. Kun kaverikin kääntyi minua vastaan ja nauroi...


Minua itseäni ärrävikani ei haittaa, mutta joskus on ärsyttävää kun pitää esittäytyä.
"Hei, mä olen Taru."
"Ai Tazu?"
"Eikun Taru."

Puheterapeutilla kävin, kai se auttoi hieman. :P
Ilmamerirosvot tottelevat aina äitiään.
<AdamGibbon> (( Mun sydän hakkaa hirveän lujaa. ))
<CainGibbon> (( iik, iik, jännää jännää. o: ))

Sunatic

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #6 : Maaliskuu 16, 2003, 00:23:52 »
R-vika minullakin. Ei se puheopetuksella ollenkaan hoitunut. Eikä se ihmeemmin elämääni haittaa, välillä vain ärsyttää kun pitkä R (siis rrrr....) on ihan mahdoton lausua. Aiheesta on kiusattu yllättävän vähän, kiusaajat ovat aina löytäneet muita aiheita. Ja toisaalta, kuten kaverini joskus sanoivat, eipä kukaan toinen osaa lausua R:ää samalla tavalla kuin minä. :wink:

Shanpuu

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #7 : Maaliskuu 16, 2003, 00:26:36 »
Minulla ei ole ollut mitään puhevikaa. Tiedän kyllä muutamia ihmisiä, joilla on r- tai s-vika. Mutta he saivat puheopetusta ja vika katosi sen siliän tien. ^^ Eikä se minua niin kamalasti haittaa. Molemmat kuulostavat ihan hauskoilta ja persoonallisilta.

Itse en kyllä pysty kaikkia sanoja kunnolla lausumaan, mutta se johtuu tästä kamalasta rautasysteemistä, joka vähän hankaloittaa puhumista ja s suhahtaa joissain sanoissa oudosti ja r saattaa kuulostaa jotenkin kovalta. Mutta ei minua siitä pilkata ja jos otan nuo raudat hetkeksi pois (ne saa siis otettua pois), vika katoaa.

Tuo suhahtaa-sana kuulostaa oudolta kun sanon sen ja esim. sanat 'Frodo', 'Silmarillion' ja 'Radcliffe' voivat kuulostaa hölmöiltä. R ja s kuulostavat ajoittain oudoilta. Mutta se johtuu pelkästään näistä raudoista ja saan ne n. vuoden kuluttua pois suusta. Että sellaista.

Andine

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #8 : Maaliskuu 16, 2003, 10:05:57 »
R-vika mullakin. Ei tosin kovin paha, mut kuitenkin. Kävin joskus ihan pienenä puheterapeutilla, mut ei siitä ollu mitään apua kun en oikein keskittyny siellä (Siellä oli tosiaan liian paljon leluja!)
Sit koulussa kävi joku..tyyppi kans joka neuvo mulle tuota.
Ei se vika mua kauheesti häiritse, joskus huomaan vältteleväni sanoja joissa on R, mut en kauheen usein.
Mua kiusas yks poika ala-asteella yhden ainoon kerran, mut ei se sit enää viittiny kun mä en piitannu pätkääkään.
Yläasteella meidän luokalla on mun lisäks kaks r-vikasta, eikä mun uudet kaverit aluks huomannu mun r-vikaa, ennenku tuli puhevioista jotain puhetta..
Sano vaan luulleensa et mä sanoin sen vaan jotenki oudosti..

LuMi

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #9 : Maaliskuu 16, 2003, 10:23:58 »
Juu minulla on.R-vika siis. Olen käynyt puheopettajalla. se sano: "osaat kyllä sen ärrän, sun pitää van alkaa käyttää sitä".

Eli:
Mulla ei periaatteessa enää ole, mutten uskalla käyttää tätä uutta "oikeaa" ärrää. Siitä tulee helposti niin pitkä. Tai sillee. Kotona lueskelen kirjoja ääneen yms.

Hah. Ei mua koskaan ole siitä kunnolla haukuttu. Pikemminkin raudoistani. xD

Ei tämä mua niin haittaa. Se on kumminkin niin pieni. Mutta joskus mulla on ollu semmonen kunnon "ranskalainen"-r. (:

ei se maailmaa kaada.

Lucia

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #10 : Maaliskuu 16, 2003, 10:28:10 »
Liityn joukkoon, minulla on myös r-vika. En oikeastaan edes tiedä, onko se "pieni" vai "iso", jotkut ihmiset sen huomaavat, jotkut eivät. Varsinkin ystävät ja kaverit, tai yleensäkin ne ihmiset, joiden kanssa olen ja puhun paljon ovat niin tottuneita siihen, etteivät tajua siitä mitään. Pari kuukautta sitten hyvä ystäväni kertoi joutuvansa/pääsevänsä vasta saamiensa rautojen takia jonkinlaiseen puheopetukseen, että oppisi lausumaan äänteet oikeen myös niiden rautojen kanssa. Hän kysyi minulta samalla, että olenko koskaan ollut puheopetuksessa ja kun sanoin, että koko ala-asteen aina viidenteen luokkaan asti, hän kysyi, mitä äännettä en osannut sanoa. *virnistää* Ventovieraat ihmiset sen vikani lähinnä huomaavat, tai siitä huomauttavat.

Voin myös yhtyä siihen, että on hyvin ärsyttävää, mikäli ihmiset välttelevät tai ovat selkeästi vaivaantuneita, puhuessaan kanssani. Minusta on ihan hyvä, kun kysytään suoraan, onko minulla puhevika. Mitä sitä turhia välttelemään tai kiertelemään.
Jossain yleisissä tilanteissa on kieltämättä aika hankalaa, kun joutuu esittelemään itsensä, kaikki kun eivät aina saa selvää siitä minun nimestäni.

En muista, että minua olisi koskaan kiusattu r-vikani takia. Pienempänä en itse edes tajunnut koko vikaani, joten lauoinkin vain fiksuna tyttönä vastauksia tyyliin: "eikä oo, itelläs on." Ala-asteella kävin puheterapiassa yhdessä parin muun luokkalaiseni kanssa ja ei meistä kukaan kai sitten loppujen lopuksi sitä r:ää, s:ää tai mitään muutakaan kirjainta oppinut sanomaan. Jossain vaiheessa neljännellä luokalla joku luokan poika taisi mainita jotenkin ilkeään sävyyn siitä viasta ja temperamenttini lauettua onnistuin mottaamaan sitä naamaan.  :oops: Yläasteella kukaan ei ole viastani huomautellut.

R-vikani ei häiritse minua oikeastaan yhtään, päin vastoin. Minulla on aina ollut kohtuullisen hyvä itsetunto, ja jos se horjuu, horjuu se sitten aivan muissa asioissa. Minusta oma tapani sano se r, on ihan kiva ja tuo sekin omalla tavallaan jonkin persoonallisen leiman. Jos se jotain toista haittaa, niin se on sitten sen ongelma, ei minun. Minusta puhevioissa ei ole mitään varsinaista vikaa ja sen takia tuo nimitys onkin hiukan hämäävä. Miksi kaikkien pitäisi sanoa jokainen äänne täysin samalla tavalla? Minä en ymmärrä, mistä sellainen asenne ylipäätänsä on tullut, että pitää pilkata sellaista, joka puhuu eri tavalla kuin muut. Se on todella tyhmää, kuten myös minkä tahansa muun eroavaisuuden haukkuminen/pilkkaaminen. Erilaisuus on vain hieno asia.

Dementor

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #11 : Maaliskuu 16, 2003, 11:20:54 »
Joskus ekatokaluokalla oli R-vika, nyttemmin on kaikki kunnossa kun koulun puheopetuksessa kävin. Mutta siitä on jo niin pitkä aika että tuskin sitä lasketaan.

Ja Taru, en minä ainakaan mitään puhevikaa sinulla siellä viime turkumiitissä huomannut :/

Kuuttis

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #12 : Maaliskuu 16, 2003, 11:26:18 »
Lainaus käyttäjältä: "Lupin"
Minusta tuollainen pieni ärrävika, tyyliin Tarja Halonen tai Lola odusoga, on pelkästään söpö. Se antaa sellaista tiettyä persoonallisuutta puheeseen.


Olen samaa mieltä. Mun yhdellä luokkalaisella on sellainen suloinen pehmeämpi ässä. Se on söpön kuuloista kun se puhuu. ^^ Ja kahdella kaverillani on ärrävika, mutta heillä sitä ei edes huomaa. En edes aina muista sitä, koska olen jo niin tottunut.

-Kuude

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #13 : Maaliskuu 16, 2003, 11:35:13 »
R on aika hassun kuuloinen kirjain :) Murr...

Joskus ekaluokkalaisena en osannut ärrää enkä ässää. S-kirjaimen sanoin kieli hampaiden välissä ja ärrän jotenkin oudosti poskesta. Pari käyntiä puheterapeutilla korjasi asian.

Osaan vieläkin sanoa ärrän ja ässän sillä tavalla, mutta enää se ei kuulosta niin söpöltä.

Poissa Freya

  • Green Dragonflight
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • + The Song of Life +
Puhevikaisuus
« Vastaus #14 : Maaliskuu 16, 2003, 12:44:06 »
Minulle kävi hieman oudosti, koska pienenä osasin sanoa ärrän oikein, mutta kouluun mennessäni aloin jostain syystä käyttämään sitä kurkkuärrää enkä sitten enää osannutkaan sanoa koko kirjainta oikein. Minua kiusattiin siitä, ja uskokaa tai olkaa uskomatta, myös opettaja kiusasi. Ei kuitenkaan koko ajan, vain kerran, mutta silloinkin hän sai koko luokan nauramaan minulle.

Katselimme jotain ihmeen aakkoskirjaa ja opettaja kyseli meiltä vuoronperään, että mitä eläimiä/otuksia kannessa oli. Siinä oli sitten joitain pölypalleroita joilla oli kasvot, ja kun opettaja kysyi minulta mitä ne olivat, vastasin "karvapalloja" kurkkuärrällä. Opettaja siihen "mitä ihmeen kaffapalloja?" Koko muu luokka opettaja mukaanlukien räjähti nauramaan >:(

Aloin sitten käydä puheterapeutilla kolme kertaa viikossa, ja terapeutti kielsi käyttämästä yhtään kurkkuärrää. Silloinen paras kaverini nimeltään Katri, oli minun suustani "Kadri." Heh. Kotona äiti lausui joitakin ärräsanoja minulle, ja minua hävetti koko touhu niin että menin jonnekin kaappiin piiloon sanomaan ne ärrät. Kun en millään meinannut oppia, yhtenä iltana äiti näytti minulle mustaa lelukobraa [tykkään kamalasti käärmeistä] ja sanoi että saan sen sitten kun opin ärrän. Aloin sitten tietysti yrittää tosissani, eikä kestänyt kuin jotain pari kuukautta kun opin homman :) Sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia. Ja sitä kobraa en takuulla vie ikinä kirpputorille ;)
I've been fire, fed by the four winds. I've been water in the stream. And a drop of dew on the culm.
I've been clay in the hands of a potter. I've been rosin of a tree, and a leaf, by the breeze carried away.

Creature of Darkness

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #15 : Maaliskuu 16, 2003, 15:59:33 »
Mulla on ollut R -vika, mutta se hoitu poi päivä järjestyksestä tokalla luokalla...
joskus, kun mä oon kiihdyksissä, hermostunut tai mun ympärillä on paljon ihmisii mä alan änkyttää, mun sanat menee sekaisin tai muuten kun mä puhun mun lauseet menee ihan vinksin vonksin...
mua se häiristee, mut muista mä en tiedä.   :?

mandella

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #16 : Maaliskuu 17, 2003, 17:13:51 »
itelläni ei ole r- eikä s-vikaa. välillä kyl tuntuu et olis puhe vika... muta mun pikkuveljellä oli r-vika  mut se lähti puheterapeutilla. Myös mun serkulla on r-vika. sen ärrä on sellanen jännä ranskalainen ärrä. se ei häiritte enään ollenkaan. Myös mun "serkun" miehellä on paha r-vika. se hämää kyl aika paljon kun se on niin paha. kyl siihen ny jo on tottunu.

Poissa Thomas Fletchley

  • Totuustutkapoliisi
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Velho
  • Piu?
Puhevikaisuus
« Vastaus #17 : Maaliskuu 17, 2003, 18:07:17 »
Minäkin olen r-vikainen, mutta eipä se minua enää haittaa. Nuorempana se oli paljon pahempi ja kävin puheterapeutilla. En oppinut sitä mitenkään ja kaikki muut puheterapiassa käyneet oppivat sen, paitsi minä. Nyt olen antanut sen vain olla ja se on itsestään lieventynyt. Kyllä se vieläkin puheesta joskus sorahtaa. Etenkin jos puhun hiljaa, tai äännän hitaasti.

Se on jotenkin outoa, että kun minulla oli pahempi vika, minua ei kiusattu, mutta nyt sen lievennyttyä minua puhettani matkitaan enemmän. Mitä ihmeellistä toisen puheviassa on? Kaipa se sitten on sitä, että pitää jostain nauraa.

Joskus toivoin, että haluan tämän vian äkkiä pois, koska se häiritsi eniten minua. Nyt en edes huomaa sitä ja usein unohdan koko vian ^^ Useasti sanotaan, että iän karttuessa kielijänne löystyy ja puhevika ikäänkuin häviää. Kaikilla ei tietysti näin käy.

Muistan pienempänä, että inhosin puheterapiaa, koska kun en osannut sanoa r:ää opettaja laittoi sähköhammasharjan kieleni alle. Hammasharjassa oli pieni metalli pää, joka työnsi kieltä ylöspäin ja sai kielen tekemään ärrää itsestään. Minä en pitänyt siitä  :?
Narf - Still too sexy
...nostalgiaa vuodelta 2005-2006

...Aika vanhoja kääpiä

Poissa Krum the krummitus

  • -
  • Hirnyrkki
  • Tupa: Tuvaton
Puhevikaisuus
« Vastaus #18 : Maaliskuu 17, 2003, 19:27:16 »
No minulla ei ole mitään vikaa :D , mutta minun luokanvalvojani puhuu joskus hieman änkyttäen, vaikka on muuten mukava tyyppi. Ja jotkut kiusaavat häntä. Minusta se on tosi typerää. Ja Tazu-taru :P En minäkään  mitään huomannut. Ehkä minulla on kuulovika.
-

Poissa Tracey

  • Vuotislainen
    • http://www.eskapismi.net/maarit
Puhevikaisuus
« Vastaus #19 : Maaliskuu 17, 2003, 20:08:21 »
Mul on toisinaan esiintyva r vika. Se ilmestyy vain nimeani sanottaessa ja muuttaa r:n l:ksi.
Maalit Yli-Kolpula

Uskomatonta.

Amnada

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #20 : Maaliskuu 17, 2003, 20:19:28 »
Minullakin oli pienenä s-vika.  Eli kieli hampaiden välissä. Mua kiusattiin siitä jonkin verran.  Just tota matkimista.  Se on kyllä tosi inhottavaa.  Kaverit oli kyllä toisaalta hassuja, kun ne yritti opettaa mua sanomaan jotain s-painotteista sanaa. ^^  
Puheterapialla se hoitui aika hyvin.  Voi, minä rakastin niitä puheterapia-käyntejä.  Se täti oli niin kiltti ja sillä oli kaikkia kivoja tavaroita.
Muistan, kun luokallani oli ala-asteella r-vikainen tyttö. Joskus kolmannella me liittouduimme, kun kyllästyimme muiden matkimiseen. Kävelimme koulun pihalla käsikynkkää ja kumpikin höpötti omaa harjoituslausettaan "Ärrän kierrän orren ympäri" ja "Ässän pistän taskuun"   Hi.

Ei mun ässä taida nykyäänkään olla aivan täydellinen.  Sellainen hiukan suhahtava.  Ei kukaan siitä enää huomauttele.  
Joskus kyllä innostuu niin paljon, että unohtaa sen kokonaan ja silloin kyllä mun puheesta saattaa olla vaikee saada selvää...  ^^

Cassandra

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #21 : Maaliskuu 17, 2003, 20:55:56 »
Lainaus käyttäjältä: "Mirage"
Onko kenelläkään vaikeuksia lausua "dr"-äännettä? Kun minä sanon Draco se saattaa joskus onnistua, mutta joskus se on sellaista outoa kahinaa, aivan kuin sanoisi Dhaco. Olen kuullut ilkeitä kommentteja tästä vaikkei se itseäni erityisesti haittaa.


Itselläni kun tuo r-vika on, sanon Draco sanan jotenkin Drhrako  :wink:

Kaverit eivät enää huomauttele asiasta tai mitään, parhaat kaverit eivät onneksi enää edes huomaa koko juttua. Joskus kun tulee oikein "paha" sana, jossa on monta r-kirjainta joku sanoo: "Sori, mut mitä sä sanoit" enkä pane tätä yhtään pahakseni.

Tuulensisko

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #22 : Maaliskuu 17, 2003, 23:07:34 »
Hmm... itselläni ei ole mitään pahaa puhevikaa. Itseasiassa osasin sanoa s jo oppiessani ensimmäisiä sanojani. Kuitenkin se sama s-äänne vainosi minua ala-asteella. Minä itse en vieläkään kuule sitä, että sanon sen väärin. Ilmeisesti se jotenkin pehmenee sh:ksi tai jotain. En minä tietenkään sitä oppinut sanomaan, kun en kerran edes voinut tajuta sanovani sen väärin. Olen perinyt sen äidiltäni.
Nykyään se on ilmeisesti melkein hävinnyt.

Toinen ikävä äänne on juuri se r. Se ei ole oikestaan vika, koska osaan sanoa sen, mutta jännittäessäni, esiintyessäni tai puhuessani pitkään se saattaa välillä kadota kokonaan vähän sieltä sun täältä. Yleensä sitä ei huomaa, koska suurin osa r:stäni on ihan normaaleja.
Minä en osaa sanoa r, jos yritän sanoa sen. Kaikkein pahinta oli musiikin kokeessa, jossa testattiin r:n lausuminen myös. En saanut sitä ääntä suustani ollenkaan. Koko r haihtui aivan totaalisesti. Minun piti sanoa "kirrkon perräpilarri", minä sanoin "ki_kon pe_äpila_i" sellainen ihan pikkuinen tauko aina r:n kohdalla. Opettaja katsoi minua hyyyvin huolestuneen näköisenä. Mutta itse laulukokeessa r tuli ihan hyvin.

Sitten vielä se, että juuri samoissa tilanteissa, kuin r katoaa, minä myös änkytän.

Yleensä puhun kuitenkin varsin normaalisti ja selkeästi. Usein selkeämmin kuin monet muut. Ja olen hyvä ääntämään esimerkiksi vieraita kieliä.

Sitten vielä tämä. Minä en muista keneltä kuulin, mutta se sopii mainiosti tähän:

"Ei se puhevikaisuus voi olla niin paha asia, jos kerran presidentiksikin pääsee r-vian kanssa"

^_^

Melisande

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #23 : Maaliskuu 20, 2003, 14:18:54 »
Freyalla on ollut törkeä opettaja.
 :(  
Minulla on ns. pehmeä ässä. Ei se arkikäytössä haittaa, mutta en esimerkiksi haluaisi puhua radiossa tai televisiossa. Pidän myös näyttelemisestä, mutta en uskalla mennä mukaan mihinkään isoihin juttuihin, koska näyttelijällähä puheen selkeä lausuminen on niin tärkeää.

Tietääkö kukaan, miten täysi-ikäinen, ei pahasti puhevikainen ihminen saisi ässänsä kuntoon ja paljonko puheterapeutin tms. luona käyminen maksaisi.

Abigail Wakefield

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #24 : Maaliskuu 21, 2003, 18:57:34 »
hmm.. puhe vika ?? :shock:  Ei se minunmielestä ainakaan "vika" ole..Mutta joidenkin mielestä on.. ja joidenkin mielestä siitä pitää kiusata.. Minulla oli pienenä r- ja s-vika´, nyt enää s-vika, mutta hyvin pieni ja ärrän sanon vain joskus "väärin", yleisimmin, kun sanon sukunimeni.. Kun sanon ässän, laitan takahampaat yhteen ja ärrän sanon "poskesta". Ei minua koskaan ole kiusattu.Osaisin kyllä puhua "normaalisti", jos vain yritän kunnolla, mutta en jaksa.. Minua ymmärretään ihan hyvin näinkin.

-AW :shock:

Misha

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #25 : Maaliskuu 23, 2003, 11:52:34 »
Minulla on lievä l- ja s-vika, joita kukaan ala-asteen erityisopettajaa lukuunottamatta ei ole huomannut. Ilmeisesti sanon ässän jotenkin liian alhaalta, kun se pitäisi suhauttaa etuhampaiden välistä. Ja l on liian pehmeä. Kyseinen täti säikäytti minut pahasti alkaessaan tökkiä kieltäni ylemmäs puutikkujen avulla, enkä sen ensimmäisen kerran jälkeen ole kertaakaan käynyt puheopetuksessa. Hyvin olen silti pärjännyt, enkä vieläkään huomaa sanovani noita kirjaimia mitenkään oudosti.

Minua vaivaa joskus häviävän r:n ongelma, etenkin jos puhun englantia. R:llä alkavat sanat tuottavat vaikeuksia, koska pelkään sorauttavani sen liian kovaa ja lopulta koko kirjain häviää. Ensimmäinen englannin sana, joka minun piti ala-asteella sanoa ääneen tunnilla, oli "rubber" n_n;; Se kuulosti aika mielenkiintoiselta, ja kun opettajana oli vielä vanhemmanpuoleinen, huonokuuloinen mies...

Poissa Graveheart

  • Vesijuoppo Yrjäläinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Puhevikaisuus
« Vastaus #26 : Maaliskuu 25, 2003, 17:17:09 »
Lainaus käyttäjältä: "Kuurankukka"
Minulla on vika, jota täällä ei kenelläkään näytä olevan.
Nimittäin l-vika. Minä lausun l-kirjaimen kuulemma liian pehmeästi, eli en saa kunnollista ääntä aikaan. Kävin joskus kuusivuotiaana puheterapeutilla, mutta viimeaikoina on sama ongelma alkanut vaivaamaan.

Onko kenelläkään vaikeuksia lausua "dr"-äännettä? Kun minä sanon Draco se saattaa joskus onnistua, mutta joskus se on sellaista outoa kahinaa, aivan kuin sanoisi Dhaco. Olen kuullut ilkeitä kommentteja tästä vaikkei se itseäni erityisesti haittaa.


Kohtalotoveri ilmoittautuu... Minuakin on vaivannut koko elämäni tuollainen l-vika. Siitä härnätään koulussa vähäsen, eikä kukaan saa mitään selvää kun puhun sanoja joissa on tuota kirjainta (sana 'illalla' on painajaiseni). Kun joku vaikkapa kysyy minulta: "Paljon kello on?", vastaan sorinalla joka kuulostaa tältä: "Keeo on koome." Sen jälkeen tulee nauruja joka suunnalta  :x

Minulla oli kuusivuotiaaksi asti kurkkuärrä. Osaan ärrän nykyään sanoa tavallisesti, vaikka joskus tulee semmoisia velttoja Tarja Halosen ärriä. En minäkään ole koskaan hallinnut tuota dr-äännettä, mutta onneksi sitä ei hirveästi tarvitse.
My gramma has this joke where she says "Knock knock"
I say "Who's there?"
She says "I can't remember" and starts to cry

Puhpallura

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #27 : Maaliskuu 25, 2003, 17:30:32 »
Kyllä, minulla on r-vika. Sitä yritettiin saada pois koko ala-asteen ajan, mutta turhaan, en oppinut koskaan. Luokallamme oli muitakin r-vikaisia, mutta he oppivat lausumaan sen oikein. R-vikani ärsyttää minua ja laskee huonoa itsetuntoani entisestään. Vihaan omaa ääntäni.
     Joskus kuuntelen radiosta/katselen tv:stä kun r-vikainen ihminen puhuu. Outoa kyllä, tunnen suurta yhteenkuuluvuutta niiden ihmisten kanssa. Jos joku irvailee r-vikaisen kustannuksella, minä näen punaista.
     Vihaan myös nimenhuutoja ja yritän välttää niitä viimeiseen asti. Äännän ärrän jonkinlaisena puoli-h:na ja nimeni vääntyy Tanja Touhuseksi. Tanja Touhunen, great!

Mordicia Bagshot

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #28 : Maaliskuu 25, 2003, 18:34:25 »
Minulla oli r-vika lähes 10-vuotiaaksi asti(olen nyt siis 13,5). Kävin koulun/päiväkodin puheopetuksessa 5-9-vuotiaana, mutta en pitänyt niistä opettajista, eikä minua yhtään huvittanut tehdä mitään r-harjoituksia, vain siksi että saisin jonkun hölmön kanan tyytyväiseksi(en ehkä ajatellut noin silloin 5-vuotiaana, mutta kuitenkin), joten pappani opetti minua n. 5kk ja siinä ajassa opin sanomaan ärrän lähes täydellisesti.
Minulta jopa leikattiin jossain vaiheessa kielen jännettä(tai mikä se ikinä lie), koska ne tyypit luuli, että siitä olisi jotain hyötyä, mutta ei siitä ollut ja kärsin siis ihan turhaan :evil: .
En siis enää omista tuollaista r-vikaa, mutta kun katsoo jotain vanhoja videoita kuulee ihan selvästi, etten osannut sanoa ärrää silloin joskus...  Se kuulostaa kamalalta, vaikka en silloin 'pienenä' puhevikaani edes itse huomannut.

Minua ei ole koskaan kiusattu viastani koulussa(päiväkodista ei ole minkäänlaista muistikuvaa...), sillä luokallani oli muitakin r- ja s- vikaisia. Tosin kellään heillä ei ollut yhtä paha vika kuin minulla. Tosin se, että minua ei kiusattu saattoi johtua osittain siitä, että kaikki luulivat vian johtuvan raudoistani.
Luokallani on tälläkin hetkellä r-vikainen tyttö, eikä kukaan ole kiusannut häntä. Minäkään en enää edes huomaa hänen r-vikaansa, jos en oikein ajattele, että hänellä on se.

Poissa Afrikan kuningas

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Puhevikaisuus
« Vastaus #29 : Huhtikuu 13, 2003, 00:25:22 »
Mä en voi sietää puhevikaisia ihmisiä, se on mun salainen pahe. Vähän niin kuin jollain kynien pureskelu tai suklaa.

Aina kun näen puhevikaisia ihmisiä, haluaisin lyödä niitä pullolla päähän. Järki sanoo että niilläkin on tunteet ja nekin on ihan tavallisia ihmisiä, mutta sydän sanoo että ne ansaitsee sen. Yleensä lyönkin niitä, tai ainakin nipistän käsivarteen - se on ainoa tapa päästä niistä eroon.

Usein miiteissä sanon: hei kaikki kivat on tuolla mä jouduin taas puhevikasten joukkoon. Yhtä tyttöä (Vuotiksen Sara) mä vedin turpaan, ku se sano hiili, luulin että se tarkotti hiiri.  :oops:  

Kyllä ne pohjimmiltaan varmaan on ihan normaaleja ihmisiä, mutta itse en ainakaan kelpuuttaisi ystäväpiiriini KETÄÄN puhevikaista.

Älkää Vuotiksen puhevikaiset sitten loukkaantuko! Kukaan ei varmaan tykkää musta tän jälkeen mutta kyllä mä olen ihan kiva ja nenätasollakin siedettävä. Jokaisessa on jotain vikaa - niinku vaikka puhevika!
Niistä unista havahtuessani suussani oli suloinen maku ja olin varma, että Shosha oli kuollut.
Ficciarkistoni Mustat Lupiinit

Yönlilja

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #30 : Huhtikuu 13, 2003, 13:14:34 »
Minulla on lieva s-vika. Se on todella ärsyttävää kun puhuu nopeasti tai hermostuneena niin alkaa sössöttämään. Ja hermostuneena alan myös änkyttää.
Minua ei ole kiusattu s-viastani (muista vioista kylläkin...) mutta on siitä pari tyyppiä huomauttanut.
"Hei Sssssssonia, miten menee?"
Argha. En ottanut siitä mitään pultteja, mutta kyllä koko loppupäivän oli kurja olo. Vielä kurjempaa on, kun äiti huomauttaa siitä. Ihan kun sille mitään voisi.
Vieraille ihmisille puhuessani sössötän takuulla. Varsinkin puhelimessa. Ja kun pitäisi kysyä Ateneumin työntekijältä äidin paikkaa...
"Ateneum, keskus"
"Hei, tässssä Sssonia Lilja. O-onko Maria Lilja tavattavissssa?"
"Anteeksi?"
"Antaa olla"
Klik.

Kuokka

Olen huomannut että se on vähentynyt huomattavasti. Siis s-vika. Pelottavaa OO;;

Cassandra

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #31 : Huhtikuu 13, 2003, 16:04:39 »
Lainaus käyttäjältä: "Pegasos"
Mä en voi sietää puhevikaisia ihmisiä, se on mun salainen pahe. Vähän niin kuin jollain kynien pureskelu tai suklaa.


Se ei todellakaan ole meidän oma vikamme, oli meillä puhevika tai ei. Minulla on todella paljon uskomattoman ihania ystäviä, jotka eivät välitä viastani yhtään, eivät välttämättä edes huomaa sitä.

Mutta onko se nyt niin järkevää ilmaista asiansa tuolla lailla, että kun näkee ihmisen, jolla on esim. s-vika ja se tulee kiltisti kysymään tietä Särkänniemeen niin vetäisee sitten vaan turpaan.

jackie

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #32 : Huhtikuu 13, 2003, 17:07:53 »
Pegs sanoi juuri, että se on salainen pahe. Ominaisuus. Niinkuin sillä jollakin oli pakkomielle nyppiä hiuksia.
Vaikka omasta mielestänikin on tyhmää, että vetää turpaan ihmistä, joka ei voi ongelmalleen mitään,
ei tarvitse sitä niin hirveästi ruveta puimaan.
Puhevikaisten ongelma. :p

Olen vähän samaa mieltä Pegasoksen kanssa siitä, että on ärsyttävää kun joku tulee lässyttämään...
Minulla on ollut s-vika, mutta olen päässyt siitä eroon. Kai. Sanon sen ainakin paremmin.

En minä nyt tiedä mikä tämänkin viestin idea oli. Ei kannata ottaa toisten mielipiteitä niin vakavasti.
Ehkä peksi oppii hillitsemään itsensä puhevikaisten kanssa, ehkä ei.

Poissa Afrikan kuningas

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Puhevikaisuus
« Vastaus #33 : Huhtikuu 13, 2003, 21:25:07 »
No voi herrajumala, tietysti minä mottailen ystäviäni pulloilla päähän joka päivä. Sehän on itsestäänselvää. Teen sen koska se ei ole heidän syytään, että he ovat puhevikaisia. Enkä koskaan huijaa olettaen, ettei kukaan vaivaudu ottamaan viestejäni tosissaan, en tosiaankaan.

Usein myös lyön alasimella ihmisiä, joilla on nenäkoru. Se kuuluu harrastuksiini, eivätkö kaikki ihmiset tee niin?
Jokapäiväisiin askareihini kuuluu myös islaminuskoisten kivittäminen kirsikankivillä, lyhyttukkaisten koiranomistajien kamppaus sekä larppaajahihhuleiden väkivaltainen raiskaus (ainakin kahdeksan kertaa päivässä).

:))
Niistä unista havahtuessani suussani oli suloinen maku ja olin varma, että Shosha oli kuollut.
Ficciarkistoni Mustat Lupiinit

Josephine

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #34 : Kesäkuu 26, 2003, 17:44:57 »
Minulla on r-vika, joka ei tod.näk. koskaan parannu. Sitä yritettiin hoitaa ensin ala-asteela ja vielä hiukan yläasteellakin. Opetuksessa oli mielestäni tosi nöyryyttävää käydä. Puhevikani on aiheuttanut kiusaamista ja trgikoomisia tilanteita. Ilmoittauduin paikallislehteemme taksvärkkipäivänä ja sanoin siis etunimeni, joka on Saara. Sanottuani nimeni ensimmäisen kerran toimittaja sanoi:
-Ai Saaja, sehän onkin epätavallinen nimi...
Mihin minä: -Ei kun SAARA.
-Ai Saija, anteeksi, että erehdyin...
Onneksi kaverini oli vieressäni ja sanoi nimeni.
Siitä lähtien olen pyytänyt kaveriani esittelemään minut sijaisille tai muille uusille henkilöille. Muutenkin olen tullut araksi sanomaan nimeni. Ja tietenkin useat pitää mua aika lapsena tai heikkoälyisenä. Koulussa olen luokka-asteeni parhaalla keskiarvolla pystynyt sentään kumoamaan molemmat väitteet.

Kiusaajille mä oon tosi ilkeä ja vedän niiden oman heikkouden esiin. Niin ei saisi tehdä, pitäisi olla huomioimatta, mutta ei se ole koskaan auttanut. Eikä tyypit, joille oon sanonut pahasti yleensä jatka kiusaamista.

Mä en usko, että musta koskaan voi tulla näyttelijää tai laulajaa (molemmat ammatteja, joihin todella haluaisin ja joihin mulla on jopa lahjoja.) Ollessani näytelmäkerhossa ohjaaja jätti minut täysin roolittomaksi. Seuraavana vuonna menin eri näytelmäkerhoon ja sain pääroolin. Täytyy myös mainita, että siitä ensimmäisestä näytelmästä tuli täysi floppi, koska puolet näyttelijöistä eivät uskaltaneet näytellä.

Kostonhimoinen ja melko turha viesti, myönnetään.

Mai

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #35 : Kesäkuu 27, 2003, 14:09:44 »
Minulla on r-vika, välillä se ei kuulu kovinkaan selvästi mutta välillä särähtää, kuten jos sanon vaikka "prinsessa" tai minkä vain sana missä on pr. Minua r-vika haittaa, se on todella ärsyttävä. Jotkut pojat siitä naljailevat mutta en siitä välitä koska niillä ei oo muutenkaan järkeviä juttuja :P

Pegasos: en aivan ymmärrä sinua. Menisitkö lyömään pyörätuolissakin olevaa kehitysvammaista  ihmistä? Eihän kehitysvammaisetkaan voi asialle mitään, kuten eivät välttämättä puhevikaisetkaan. Vaikka se sinun juttusi olisikin ominaisuus tai pahe, sitä ei tarvitse näyttää, siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää.

Penny D'Aveguen

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #36 : Kesäkuu 27, 2003, 15:30:30 »
Minä en osannut pienenä sanoa s-kirjainta aivan oikein. Se johtui muistaakseni siitä, että olin oppinut sanomaan sen jotenkin väärin tutin takia tai jotain. Se oli vähän tavallista sössttävämpi. Ekalla ja tokalla kävin sitten koulun erityisopettajalla tekemässä jotain s-harjoituksia. Se oli kivaa, koska siellä oli muitakin meidän luokkailaisi, mm. silloin paras kaverini, jolla oli r-vika. Aika turhaa se kuitenkin oli, koska ainakin omasta mielestäni sanon s:n ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin, tosin olen aina ollut sitä mieltä, että sanon sen ihan oikein (A)(A). Joskus kun tosi kovasti innostun selittämään jostain, se saattaa olla vähän normaalia sössttävämpi, mutta kukaan sitä erityisopettajaa ja äitiäni lukuunottamatta ei ole koskaan huomattanut s:stäni mitään ja en minä edes itse ajattele, että minulla olisi jokin puhevika.

Aamun Aurinkoinen

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #37 : Kesäkuu 29, 2003, 17:42:09 »
Minulla oli r-vika 7-vuotiaaksi asti. Sanoin r:än jollakin tavalla l:än ja v:n sekoituskena x) . Sitten sen opin, kun kävin puheopetuksessa ensimmäisen luokan ajan. Ja pidin siitä opetuksesta varsinkin silloin kun pääsin pois matematiikantunneilta ^^;; . En ollut ainoa luokallamme jolla oli puhevika, oli muutama s-vikainen. Minua ei koskaan kiusattu r-viasta, ei päiväkodissa eikä koulussa. Nyt, myöhemmin tosin Calatus muisteli sitä aikaa, kun sukunimeni oli "Lainella" .  Älkää kysykö mikä se on oikeasti. Calatus ja Päivänsäde kiusasivat minua siitä tänä kesänä, siis siitä r-viasta *murmur x)* .

Typhon

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #38 : Heinäkuu 06, 2003, 01:16:36 »
Mulla on pienestä pitäen ollut tapana puhua nopeasti. Mä ajattelen edelleen paljon, joten mä puhun nopeasti, että pysyn ajatusten perässä. Jos mä en pysyis ajatusten perässä, niin mä en puhuis järkeä, koska ajatusten nopeus ei vaikuta nopeuteen millä puhun, koska ajatukset on sitä mitä mä puhun. (kuulostaa typerältä, mutta on täysin loogista!)

Mä olen tottunut aina puhumaan nopeasti mistä tuli ongelmia, kun pääsin murrosikään. Mun ääneni laski vaikuttavasti parit oktaavit. Samantien ei enää kukaan saanut mun puheestä selvää, eikä edelleenkään saa. Mä puhun nopeesti ja matalalta, joten ennen kun mua ymmärtää, mua on opittava kuuntelemaan. Pottumaista. Mä olen tosin yrittänyt korjata asiaa, puhumalla korkeammalta, tai hitaammin, mutta tottumuksen voima on vahva ja sorrun aina tapoihin.

Itselläni on nopeuden ja äänen mataluuden lisäksi murrosiästä myös toinenkin vika, änkytys. Kun puhun nopeasti ja äänihuuleni eivät joskus pysy perässä (?!), niin alan änkyttämään.

No, tämä vika ei ole lopuksi niin huono, pystyn itse pitämään puheeni suht selvänä, jotta toiset ymmärtävät sitä.

Mitenkäs se motto meni? "Jos se ei häiritse minua, se ei ole ongelma ollenkaan". :D

Poissa MissAlkupala

  • Vuotislainen
Puhevikaisuus
« Vastaus #39 : Heinäkuu 06, 2003, 10:33:42 »
Mulla on ollu pienestä pitäen r-vika. Sanon sen silleen kurkusta. Neljä-vuotiaasta asti ravasin kaikenmaailman r-kouluissa, ilman tulosta. Ekasta luokasta neljänteen luokkaan kävin koulun erityisopettajalla, joka vain pahensi tilannetta. Ei oikein tiennyt, että miten se oikein pitäisi lausua, ainakun piti lukea jotain tarinaa, tuli moitteita koko ajan. Lopetin ja päätin, että olen persoonallisempi, kun tunnistetaan ärräviasta.
Ärsyttää, kun jotkut kaverit saattaa sanoa: "Sano r! Sano pari euroo! Sano ärrän kierrän orren ympäri! R! R!" ym.
Kaikilla meidän perheläisillä on r-vika, paitsi vanhemmilla. Veljelläni oli pienenä k-vika.

Rafael

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #40 : Heinäkuu 06, 2003, 10:48:56 »
Lainaus käyttäjältä: "Sindameoi"
Joskus ekaluokkalaisena en osannut ärrää enkä ässää. S-kirjaimen sanoin kieli hampaiden välissä


Niin minäkin, mutta yhä edelleen. Minä sössötän, erityisesti lavalla (ärsyttää suunnattomasti näytelmäkerhossa). Joskus nielaisen S-kirjaimen. Se ei vain tule. Silloin huomaan sen itsekin, ja oikeastaan tiedän etukäteen, että joku kysyy "mitä?".
Muistan sen vain joskus, koska en koe sitä niin pahaksi, että se elämääni häiritsisi. No, paitsi siellä näytelmäkerhossa. Tosin, siellä on kohtalokumppani, joten en ole yksin vetäjän neuvojen kanssa.
Niin, ja joskus englantia puhuessa tuntuu siltä, kuin kieli kramppaisi. Sen oikein kamalan S-äänteen kohdalla ei vain synny mitään. Sitten on pakko, jos siis ollaan tunnilla, painaa sana läpi, vaikka kuulostaisi tyhmältä.
--
[muokka]
Lilju-kulta, en minä ole pahemmin huomannut. Voipa tietysti olla, että me molemmat luulemme omaamme pahemmaksi kuin on. (Niinhän "huonoista" ominaisuuksista on tapana luulla.)
Puheopetuksessa en ole ikinä ollut, mutta osaan "hallita" ongelmaani. Kovasti keskittymällä voin pitää sen kielen hampaiden takana. Tällöin kyllä joudun puhumaan kamalan hitaasti (okei, kaikki puhe on minulle hidasta:).
Kukaan muu ei ole huomauttanut kuin oma siskoni. Se on suoraan kysynyt, kiusataanko minua lievästä puheviasta. Sitten joskus puhelimessa, jos puhun nopeasti, toisessa päässä joudutaan kysymään, mitä sanoin. Kerran on joku luokkatoveripoika jonkun aihepiiriin liittyvän keskustelun yhteydessä sanonut, että "Kyllä sä vähän sössötät."

hearts

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #41 : Elokuu 30, 2003, 19:40:34 »
Mulla on r-vika ja mua kiusataan sen takia... Se on todella inhottavaa ja masentavaa, mutta vielä pahemmaksi sen tekee se, kun oma veli kiusaa mua sen takia...! :( Ei se mun kavereitten kuullen sano hirveän loukkaavia kommentteja, mutta silti...
Mä oon käyny puheterapeutilla koko ala-asteen ajan ja osan yläastettakin, mutta vaikka olen sanonut etten halua käydä siellä, nii tulee se 'nainen' jotain puhumaan ja tunkemaan käsiin joitain monisteita, jotka on jollekin 1-vuotiaalle tarkoitettu! Oon nyt kasilla, eikä mua paljon enään kiusata, mutta ei se kokonaan oo loppunu.
Viime ja toissa vuonna se oli niin inhottavaa, että mun takia mun bestistäkin haukuttiin! Mulla ei oo koulussa kovinkaan monta kaveria, mutta onneksi mun bestis on mun tukena..
Ja mä haluaisin että mä oppisin oikeen puhumaan, niinpä mä luen kotona ääneen ja lausun paljon sanoja ja lauseita joissa on r-kirjain.
On se vähän parantunut siitä, kuinka paha se oli ala-asteella. *hymy*

Shiara

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #42 : Elokuu 30, 2003, 22:12:24 »
Minulle ei ole mitään puhevikaa suotu, toisaalta onneksi. Pikkuveljelläni on R-vika, hän ei osaa sanoa sitä ollenkaan, eli minunkin nimeni on lähinnä Tau, Taru kun olen. Hän on nyt tokalla luokalla, ja oppisi ärrän kyllä jos jaksaisi harjoitella. Joskus pienempänä hän sai ärrän jotenkin pärähtämään veljeni Petrin nimessä, muttaenää hän ei osaa sitäkään. Asiaan voi tietty vaikuttaa se, että varmaankin 5-vuotiaana veljeni liukastui hoidossa ja kieli jäi hampaiden väliin ja siihen jouduttiin laittaa muutamia tikkejä. En tiedä, toivon kuitenkin että hän oppisi sanomaan ärrän edes jotenkin.

Tiedättekö muuten ketään sellaista ihmistä, jolla olisi dysvasia (ei mitään käsitystä miten kirjoitetaan, lausutaan ainakin noin)? Ystäväni pikkusiskolla on sellainen, nyt kymmenen vuotiaana hän osaa puhua jo aika hyvin. Jänskästi, persoonallisesti. Kun pikkuveljeni oli kaksi vuotias, tämä ystäväni pikkusisko oli neljän ja osasi puhua lähes yhtä hyvin kuin pikkuveljeni. Se oli toisaalta aika hupaisaa, mutta toisaalta aika surullista... häntä yritettiin opettaa viittomaankin, ellei hän oppisi puhumaan koskaan kunnolla. Onneksi oppi kuitenkin. Hauska tyttö joka tapauksessa nykyään (: Minun nimeni oli ennen Taa-u hänen sanomanaan.

Mutta minusta kaikki pienet puheviat on persoonallisia, tekevät puhevian omaavista ihmisistä omalaatuisia (:

zetsubou

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #43 : Elokuu 31, 2003, 00:41:12 »
Minulla ei ole ollut koskaan minkäänlaista puhevikaa, jollei sitten väliaikaista, hammasrautojen aiheuttamaa "häiriötä" oteta lukuun. Kitaalaessani oli sellainen muovinen juttu, enkä mä pystynyt lausumaan S- ää kunnolla, vaan sössötin muutaman viikon kaikkea ihan käsittämtötä (tähän liittyy myös se, että leukani olivat erittäin kipeät) Tänä aikana opin hyvin ymmärtämään kuinka turhauttavaa on, kun ei yrityksistään huolimatta saa sanottua jotain sanaa "normaalisti". Puhevikaisten pilkkaaminen on siis minun mielestäni erittäin tyhmää.

Pieni puhevika kuuluu minunkin mielestäni persoonaan, ihan niin kuin ääni tai silmien väri, eikä siitä kannata murehtia. Toista taas on, jos puhe on käsittämätöntä sönkötystä, josta ei saa mitään selvää.

Poissa inzu unicorn

  • Vuotislainen
Puhevikaisuus
« Vastaus #44 : Kesäkuu 06, 2004, 22:10:02 »
Lainaus käyttäjältä: "Kuurankukka"
Onko kenelläkään vaikeuksia lausua "dr"-äännettä? Kun minä sanon Draco se saattaa joskus onnistua, mutta joskus se on sellaista outoa kahinaa, aivan kuin sanoisi Dhaco. Olen kuullut ilkeitä kommentteja tästä vaikkei se itseäni erityisesti haittaa.


Oho, kun luin tuon ja kokeilin, niin heti sieltä tuli juuri tuollainen "Dhaco". Sitten sanoin kovempaa ja onnistui. Eli heti, kun sanon hiljaa "Draco", dr-äänne katoaa. Jos sanon kovaa -ei mitään ongelmia. Outoa.
Joskus (useinkin) tuon dr-äänne pysyy normaalina, mutta sinne perään ilmestyy jostakin h. (Drhaco) Ei tuo minua haittaa, jos en ajattele sitä. Mutta nyt, kun ajattelen, se ärsyttää.

Chris Nébuléus

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #45 : Kesäkuu 06, 2004, 22:18:19 »
Minulla oli joskus ekalla luokalla S:n ääntämisessä vikaa... se saatiin onneks pois, mut nyt on alkanu ilmetä uusia vikoja mitä kukaan muu ei onneks oo huomannu... Mä en pysty sanoo ässää ja ärrää peräkkäin jos ne on eri sanoissa esim. Oliks ruoka hyvää? Joko joudun sanomaan sen: Oliko/olik ruoka hyvää TAI pitämään kauheen tauon niitten sanojen välissä :(

Anan

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #46 : Kesäkuu 06, 2004, 22:25:25 »
Itselläni ei ole mitään puhevikaa, paitsi sellainen, etten osaa sanoa sitä kuuluisaa (?) kurkkuärrää.
Ja kun puhun meidän digikameralle kun se videoi, ässäni kuulostavat sössöässiltä, vaikka oikeasti äännän ässän ihan oikein.
Ja ärräni on sellainen quiro-r.
Englannin kielen sanan 'ghost' monikon (ghosts) on vaikeaa, mutta niin se on varmaan kaikille.


Yhdellä tutullani on r-vika, ja hän lausuu ärrän sillä tavalla ... kurkkuärränä oikeastaan. Se kuulostaa hassulta, mutta ei se oikeastaan haittaa.

Poissa Elosäde

  • Wanhus
  • Vuotislainen
Puhevikaisuus
« Vastaus #47 : Kesäkuu 07, 2004, 12:22:43 »
Minulla on r-vika, eikä se pois lähde. Itsetuntooni se ei vaikuta, koska tiedän etten minä kuitenkaan opi sitä kurkkuärrääni muuttamaan. Ala-asteella pelkäsin puheterapeutille menoa. Minä vain en pitänyt siitä miehestä ja kun se yritti pakottaa minut sanomaan ärrän oikein. Ekana vuonna se oli kivaa, kun eräällä toisellakin oli r-vika, mutta hän muutti pois ja sen jälkeen jouduin yksin käymään puheterapeutilla. Se ei enää ollut kivaa, minä suorastaan pelkäsin sitä miestä, ja miehellä oli erittäin voimakas partavesi, mikä teki asiasta vielä kamalampaa. Enkä minä sitten jaksanut kunnolla harjotellakaan.

Kiusattu ei juurikaan ole, paitsi jotkut kaverit matki. Muistan kuinka huusin heille naama punaisena koulun pihalla, että tuo ei ole kivaa ja ties mitä. Näin jälkikäteen ajateltuna huutaminen tuntuu nololta, mutta eipä sitä silloin ajatellut... Itseäni r-vikani ei juurikaan häirtise, hankalinta on silloin kun sanassa on tupla r (Harry Potter). Kerran kysyin kavereiltani, että huomaavatko he selvästi sen etten ärrää osaa oikein sanoa. Sanoivat, että kyllä sen huomaa, mutta ovat tottuneet siihen. Ärräni on osa persoonaani.

Viimeeksi r-vikani on tullut esille saksan tunneilla. Saksassa kun pitää r lausua silleen jännästi (saksaa lukeneet tietää), ja minäpä osaan sen sanoa parhaiten :)
"Insinööri on ihmisenä osaamistaan suurempi ihme" -Esa Saarinen

Ceinwen

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #48 : Kesäkuu 07, 2004, 18:33:21 »
Minulla om R-vika, joka on tosin useinmiten melko huomaamaton. Tavallisessa puheessa se kuulostaa ainakin kavereideni mukaan normaalilta, mutta jos alan ajattelemaan ja keskittymään R:ään, niin se alkaa röhistä. Tai kun jännitän(esitelmat, argh!).

Minua ei ole oikeastaan koskaan kiusattu viastani, mitä nyt joskus jonkun ikävän kommentin olen kuullut. Jätän ne kuitenkin omaan arvoonsa. Toivoisin että pääsisin puheviastani täydellisesti, ja haluaisin puheopetusta. Joskus pienenä kävin muutaman kerran, mutta en pitänyt opettajasta joten siihen se jäi. Vaikeimpia sanoja minullemvat vokaalien ympäröivät R:t. Esim  sana koiRa on vaikeampi kuin tRulli, jossa R on sanan alussa kirjaimen kanssa joka äännetään myöskin suun etuosassa.

R-vikani häiritsee minua eniten kun laulan. Pidän laulamisesta ja ääneni on ihan OK hyvä, mutta kun se ärrä pilaa.. nyh!

Mel

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #49 : Kesäkuu 07, 2004, 21:44:09 »
Minulla on kai sitten ihan omalaatuinen. T-vika. Sanon aina D:nä. Dalo, Dikkari, Däysi jne...
Ala-asteella kukaan kavereistani ei sanonut mitään, mutta minut kutsuttiin pari kertaa puheopettajalle. Osaan kuitenkin sanoa sen- minun täytyy vain keskittyä ja niinpä pääsin pois. En kuitenkaan koskaan sano T vaan D.
Yläasteella kaverit alkoivat kiusata. Sanojani toistellaan ja joskus saatetaan tokaista jotain tyyliin: Opettele puhumaan!
Agility kisoissa on aina ongelmia sanoa oma nimi, kun sukunimessä on kaksi T:tä ja kun sielä on kova hälinä...

Sitten on vielä erilainen puhevika, eli kun aivot ajattelee nopeammin kuin suu reagoi. Eli päätän kesken lausetta vaihtaa sanaa ja sitten tulee jotain "kivmukerikoinen tyyppi!" Ihmiset tuijottavat joskus... Kaverit ovat oppineet jo. Teen tuota ylensä kun olen väsynyt...

Yavanna

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #50 : Kesäkuu 07, 2004, 23:40:14 »
Minä en kuulemma osaa sanoa tr-äännettä. Esim. kun sanon "metri", se kuulostaa kuin sanoisin "medri". Ja sekös kavereita huvittaa. Noh, eipä se elämääni liiemmin häiritse, en sitä itse kuule.

Päivänsäde

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #51 : Kesäkuu 08, 2004, 12:06:54 »
Minä en pienenä osannut sanoa r:ää. En muista miten sanoin r:n, varmaankin l tai sitten en ollenkaan. Veljelläni oli myös vaikeuksia r:n sanomisessa, mutta hänen ongelmansa korjaantui itsestään. Minä kävin pari vuotta puheterapeutilla koulun alettua (koulun sekä sitten ihan jollain "oikealla" puheterapeutilla).

Koulun puheterapeutti tunneilla kävin kahden muun luokkalaiseni kanssa (molemmilla myös r-vika), mutta ne tunnit olivat aivan turhia. Kumpikaan luokkalaisistani ei oppinut sanomaan r:ää, sillä he kävivät vain koulun puheterapeutilla, jossa käynti oli mielestäni ajanhukkaa. Tunneilla me vain pelasimme tai lauloimme tai jotain muuta. Oikealla puheterapeutilla käynti auttoi minua ja opin sanomaan r:n erilaisten kielten vääntely ja lausumisharjoitusten ansiosta. Puheterapeutilla käynnistä nautin, puheterapeutti oli todella mukava ja harjoitukset olivat hauskoja.

Minua ei kiusattu viastani, mutta kun puheterapeuttini opetti minua sanomaan kaikki r-kirjaimet d:nä, alkoi silloin tällöin kuulua huvittunutta naurua, vaikka en siihen kiinnittänyt suurempaa huomiota (lapsena minulla oli ihmeen hyvä ja kestävä itsetunto. Iän myötä se on tosin rankasti rapistunut..). On aivan hirveää, että toisia kiusataan, koska he eivät osaa sanoa jotain kirjainta "oikein". Erityisen hirveää on, jos kiusaaja on opettaja tai opettaja yllyttää kiusaamiseen kuten joku täällä kertoikin..

Hyvällä ystävälläni, joka kävi kanssani koulun puheterapeutilla, on edelleen r-vika, mutta harvemmin sitä huomaa. Hän sanoo r-kirjaimen jotenkin oudon korkealta, mutta tavallisessa puheessa sitä ei havaitse, ellei kiinnitä siihen huomiota ja keskity kuuntelemaan miten hän lausuu r:n.

Luvala

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #52 : Kesäkuu 08, 2004, 19:53:31 »
Minulla oli pienenpänä r-vika. Aluksi sanoin sen aina l:llänä. Myöhemmin se muuttui v:ksi ja sitten lv sekoitukseen. Oli niin harmittavaa kun en osannut sanoa omaa nimeänikään (Riikka). Suutuin niin kovasti siitä, että yritin epätoivoisesti opetella sanomaan sitä oikein. Joku neuvoi d-kielen mahdollisuuden. Joka sana alkoi d:llä ja joka r muutettiin d:ksi. Parin viikon päästä opinkin r:än. Minö olin silloin 5-6 vuotias, ja opettelu tapahtui kesäloman aikana joten kiusaamista d-kielestä en kuullut.
Hauskaa on, että nykyään eräs luokallani oleva poika, joka siis oli samassa päiväkodissa, sanoo minua aina "hviikaksi". Se kuulostaa omituiselta, mutta nykyään se on minusta vain hauskaa. Todistus siitä että minut muistetaan.

Sitten nykyisyyteen. Minä änkytän, ainakin muiden mukaan. En läheskään aina, mutta kun en tiedä sanoja selittää asioita, tai ajatukset pälkähtävät päähäni nopeasti alan änkyttämään. Se on pari lisävokaalia ensimmäiseen ja toiseen sanaan lauseessa. Kuulen sen itsekin, ja kaikki ymmärtävät minua siitä huolimatta. Kuitenkin se ärsyttää. Lausun nimittäin kärkkäästi mielipiteeni kaikesta, ja se on usein eri kuin muiden.

Puheesta menee uskottavuus kun änkytän kesken kaiken.
Tosin pikkuveljelläni on sama mutta pahempana.. Aina leikeissä ja minulle puhuessaan hän änkyttää niin että hänet huonosti tuntevat eivät ymmärrä. Vanhemmat tuskin huomaavat sitä, sillä vanhemmille on aina tarkoin mietittyä asiaa, joten änkytystä ei esiinny. Ei minulla eikä pikkuveljellänikään.
Pieni harmi, joka ärsyttää suunnattomasti.

parempi-ananas

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #53 : Kesäkuu 08, 2004, 22:05:33 »
Lainaus käyttäjältä: "Typhon"

Mä olen tottunut aina puhumaan nopeasti mistä tuli ongelmia, kun pääsin murrosikään. Mun ääneni laski vaikuttavasti parit oktaavit. Samantien ei enää kukaan saanut mun puheestä selvää, eikä edelleenkään saa. Mä puhun nopeesti ja matalalta, joten ennen kun mua ymmärtää, mua on opittava kuuntelemaan. Pottumaista. Mä olen tosin yrittänyt korjata asiaa, puhumalla korkeammalta, tai hitaammin, mutta tottumuksen voima on vahva ja sorrun aina tapoihin.

Itselläni on nopeuden ja äänen mataluuden lisäksi murrosiästä myös toinenkin vika, änkytys. Kun puhun nopeasti ja äänihuuleni eivät joskus pysy perässä (?!), niin alan änkyttämään.

Minäkin olen sitä tyyppiä, joka puhuu, puhuu hieman lisää ja puhuu vähän vielä. Tosiaankin myös minulla nyt parin viime vuoden aikana puheesta alkoi saada aina vain vähemmän selvää. Se on vaan sellasta mongerusta. Pitäisi ARTIKULOIDA pitäisi, juu. Mutta puhumpahan nyt vain näin, ainahan voi toistella puhetta joka lauseen jälkeen, kun kukaan ei saa selvää...

Ja minullakin on myös tuo änkytysongelma... Tosin vasta viimeisen puolen vuoden aikana olen sitä alkanut huomata.. Kaikki kaverit eivät sitä kai ole vieläkään huomanneet.. Mutta minua se häiritsee kovasti. On jotenkin ihmeellistä, miten täysin tiedostamatta suu heittää lausetta/sanaa/tavua toistona joskus jopa 3-4 kertaa. Mutta jokaisella on ongelmansa.. Minulla tällaiset (kun nyt jätetään vahvat älylliset ongelmat huomioimatta..).

Muoks: Niin juu.. ala-asteella oli sellainen ässävika, mutta se saatiin (kai) suht kuntoon. Olen nyt 3,5 vuoden siällä kuullut siitä vain kerran, joten ei kai se häiritse tai sitä ei huomaa. Yhdellä meidän luokkalaisella muuten r,s,d yms. viat. Puheesta suht hankala saada selvää..

Aurelia

  • Ankeuttaja
viosta...
« Vastaus #54 : Kesäkuu 08, 2004, 22:47:06 »
Minulla ei ole r- tai s-vikaa, mutta puhun yleensäkin epäselvästi. Sidon sanoja huomaamatta toisiinsa, eikä henkeä jotenkaan tunnu riittävän. En myöskään pysty huutamaan kuuluvasti; silloin ääneni kimenee ja muuttuu pelkäksi kähinäksi.

Asiaa vielä pahentaa huonot hampaani; etuhampaani ovat pitkät ja purenta vino. Lisäksi minulta poistettiin hammas edestä alhaalta ja joudun kärsimään kiinteitä hammaskojeita. Hampaat haittaavat esim. s-kirjaimen lausumista, mutta myös aiheuttavat sen ettei kehtaa aukoa päätään. Sitä kun häpeää rumia, vinoja hampaitaan.

Minua ottaa muuten itseänikin hermoon puheviat ja väärin lausutut sanat-varsinkin jos ne tulevat omasta suustani.

Että semmoista tänään.

Poissa elton

  • kevään henkäys
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • uudelleen herännyt
Puhevikaisuus
« Vastaus #55 : Kesäkuu 09, 2004, 10:06:16 »
Itselläni oli pienempänä ennen kuin äitini ja yksi muu aina käskivät aina hokea ihanaa lausetta: "Ärrän kierrän orren ympäri, ässän pistän taskuuni." Sillä se lähti, vaikkakin joskus en jaksa puhua kunnolla ja siitä tulee sellaista sössötystä.. :D

Valmentajallani on r-vika ja se on joskus niin hauskan kuuloista kun hän (mies) sanoo kiihdyksissään nimeni nopeasti niin siinä sen huomaa.. ^^
Joskus pelkään olevani niin kaunis, että kauneuteni pettää minut.

Poissa Hulttio

  • Ruoka-aika
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 8)
  • Tupa: Puuskupuh
Puhevikaisuus
« Vastaus #56 : Kesäkuu 10, 2004, 01:14:09 »
Uijui. Minä änkytän. Välillä paljon, välillä vähän. Väsyneenä eniten.
Se alkoi jsokus 5-vuotiaana ennen koulua kuitenkin. Kun koulu alkoi, änkytys lakkasi. Sitten 4. luokan keväällä, änkytys alkoi taas.

Viidennellä änkytys vain paheni ja samalla huononi myös itsetuntoni. En uskaltanut puhua. Kerran viidennellä, opettaja kysyi jotakin historiasta ja minä sitten viittasin ja piti kertoa vastaus. En muista tarkkaan mikä se sana oli, mutta hämärästi tuntuisi, että se oli Agricola. Siinä sitten rupesin sönköttämään: "A-a... a-a... a-a..." En saanut sanaa suustani ulos. Koko luokka nauroi minulle, koska en osannut edes puhua. Opettaja katsoi hetken, kun hän pyysi jotakin muuta vastaamaan. Vielä sen jälkeen, kun se nimi oltiin sanottu, yritin sanoa sitä nimeä. Ei onnistunut.

Opettajani ilmoitti siitä sitten johonkin ja kävin puheterapeutilla kerran ehkä puolessa vuodessa. Vihasin niitä päiviä, kun jouduin sinne. Siinä meni ehkä vuosi. Sitten se puheterapeutilla käynti lopetettiin. Änkytys oli samanlaista, ei ehkä yhtä pahaa. Minua nolotti puhua kenellekään.

Opettaja oli vielä sanonut koko luokalle silloin, kun itse olin jossain muualla, että älkää kiusatko tai naurako Hannalle, koska hän ei voi sille mitään. Oli sitten noloa astua luokkaan, kun kaikki tuijottivat. Se oli kamalaa.

Sitten siirryin yläasteelle. Pelkäsin sinne menemistä, koska änkytin edelleen. En halunnut vastata mihinkään. Seitsemännellä jouduin pitämään ainakin 3-4 esitelmää jostakin. Kukaan ei huomauttanut tai nauranut änkytykselleni. Ainakaan niin, että itse olisin sitä kuullut.

Seitsemännen luokan lopussa teimme uutiset, jotka kuvattiin videolle. Se sitten katsottiin yhdessä koko luokan kanssa. Minähän tietysti änkytin melkein koko ajan siinä. Painoin pääni käsiin ja en katsonut ketään. Ketään ei silti nauranut. o_O

Kävin keväällä sairaalassa jollakin puheterapeutin tapaisella, jolla oli itselläänkin änkytys. Paljon, paljon pahempi kuin minulla. Hän ei saanut edes sanaa suustaan. Jouduin pidättelemään naurua, koska olin niin iloinen. Hän oli ensimmäinen, joka oli myös änkyttänyt minun kuullen. Hän sanoi, että minun änkytykseni ei ole paha ja se voi lähteä murrosiän myötä. Olin niin iloinen kuultuani tuon.

Enään tämä änkytys ei ole niin paha, mutta häiritsee vieläkin. Esimerkiksi, jos olen jossakin miitissä niin varmasti änkytän, kun esittelen itseni. Änkytän sanan alussa, jossa on vokaali. Yleensä änkytän o-kirjainta eniten. Kun esittäydyn: "O-olen o-omenatorttu." Joudun harjoittelemaan sen lauseen sanomista ennen kuin saan sen sanottua ilman änkytystä. Rasittavaa, mutta pakollista.


Pienet puhevihat eivät häiritse, mutta esimerkiksi juuri isot r-viat, s-viat, änkytykset, muut samantapaiset, voivat haitata paljon enemmän. Itse olen kokenut sen, että puhevialla voi myös menettää ystäviä. Entiset ystäväni nimittäin alkoivat haukkua minua, koska änkytin. Minun itsetuntoni ei ole vieläkään kohdallaan ja en koskaan puhu paljoa, paitsi ystävilleni, jotka ovat jo tottuneet siihen.
struggling in his arms,
the cat frantically scratched away
an escape route called loneliness.

Poissa Elli

  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Puhevikaisuus
« Vastaus #57 : Kesäkuu 10, 2004, 09:17:55 »
Juu, se on tämä R-vika mikä muakin "vaivaa". Ei itseasiassa siis vaivaa enää, mutta aiemmin sitäkin enemmän.

En ole koskaan osannut sanoa ärrää. Kävin puheterapeutilla jo esikoulussa ja sitten neljä ekaa luokkaa ala-asteella. Viidennellä luokalla puheterapeutti sitten totesi, että mä en tule sitä koskaan oppimaan, joten jos en välttämättä halua niin ei tarvitse enää käydä hänen luonaan. En halunnut.

Tosiaan aikaisemmin mua kiusasi tuo, kai sitä jotenkin häpesi. Enää en oikeastaan edes ajattele koko asiaa, paitsi joskus kun pitäisi sanoa sellaisia sanoja joissa on monta ärrää. Ootteko huomanneet, että jossain lauseissa on joka sanassa ainakin miljoona r-kirjainta???

Tuo miten ärrän lausun, vaihtelee hiukan. Välillä se kuulostaa lähinnä j:ltä, välillä jotain muuta. Sanat, joissa on ensin ärrän edessä t tai d, esim. traktori, on helpompia kuin jos r on yksinään sanan keskellä. Traktorista eka r menee hyvin, mut toinen onkin sit jo jotain ihan muuta.

Sitten se toinen juttu. Mulla menee senat sakaisin. Ainakin jos olen hermostunut tai jotenkin jännittää, kirjaimet vaihtelee paikkojaan. SE on ärsyttävää, kun sen huomaa hyvin itekin. Aina saa korjailla sanojaan, ja kun on ennestäänkin hermostunut niin se vaan lisää kun pitää vielä miettiä että mitähän musta nyt ajatellaan...

fluffy

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #58 : Heinäkuu 11, 2004, 17:52:08 »
Minullakin on r-vika. Ennen se ärsytti ihan kamalasti,
mutta nykyään en jaksa enää kiinnittää siihen mitään huomiota.
Eikä mua sen takia ole koskaan kiusattu,
muutaman kerran joku on siitä huomauttanu, mutta ei sen kummempaa.
Päiväkodissa, ensimmäisellä ja toisella luokalla kävin puheopetuksessa.
Ei se auttanut yhtään. Luokallani oli toinenkin r-vikainen, mutta hän oppi kyllä sanomaan sen. Minä myös puhun aina kamalan nopeesti ja siitä tulee sitten välillä aivan kamalaa änkytystä eikä kukaan saa mitään selvää.
R-vikaa en ite edes ajattele, jollen joudu sanomaan jotain sanaa, missä sen selvästi huomais.
Kaverini sano että ei se enää edes huomaa että sanosin sen jotenkin väärin. On kuulemma niin tottunut jo.

mchapporfa

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #59 : Elokuu 09, 2004, 21:31:24 »
Ajattelinpa työntää nokkani tähän asiaan, koska tämä koskee muakin.

Sitä, että mul on pienestä asti ollu toi puhe vika, koska mul on ollu aina puheessa epäselvyyksiä. Et muut ei oo melkein saanu selvää mun puheesta (Tarkotan uusia ihmisiä kohtaan!). Mut mä oon tähän päivään asti käynyt puheterapiassa ja käyn edelleen.
Sitä vaan et mitä mä oon kiinnittänyt huomiota, on se et mitä mä en oikee selvästi pysty ääntämään on S ja K kirjaimet. Vissiin mun kieli oikee taivu.
Tämä mistä mun puhevika johtuu on se, et mul on pienenä leikattu kitalaki ja sitä paitsi mul on ollu suulakihalkio (Jos muistan oikeen). Siitä tää mun puhevikaisuus johtuu.
Et mä oon tähän mennessä oppinut elämään sen kanssa, mut muutenki mul on välillä tavallisessa elämässä vähän vaikeuksia tulla ihmisten kanssa toimeen mun puheen takia. Koska jotkut ei ymmärrä mun puhetta. Esim suurimman osa kyl ymmärtää, mut jotkut ei vaa ymmärrä miun puhetta. Todellaki ärsyttäää. Sen mihin mä oon kiinnittänyt huomiota, on se et näköjään naiset ymmärtävät mua paremmin kuin miehet. Mut kyl jotkut miehet ymmärtää mun puhetta. Mut eivät kaikki miehet.
Välillä kun mä joudun toistelemaan mitä mä sanon, elikkä yritän sitä selittää sitä, et ku mä sanon jotain "hitaasti" nii joskus joku ei saa selvää mitä mä sanoin. Nii sit ku mä joudun monta kertaa sanomaan saman asian uudestaa, nii arvaatkaa alkaako siinä mulla pinna ja päreet palamaan? Todellaki tekis mieli vetää turpiin tai lyödä puhelin luuria alas paikoilleen. Et silloin mä kyl tosissaan hermostun.
Sit senkin mä voin sanoo, vaikka mun ei pitäis ihan kaikkeet sanoo täs. Mutkun must tuntuu, et se kuuluu tähän.
Sitä mitä olin sanomassa.
Sitä, et mul on myöskin yhen mun kaverin kans riita yhestä asiasta. Josta mul nousee vahvasti tunteet pintaan. Jossa mä alan sen kans riitelemään koko asiasta. Siit mistä meil on sanaharkkaa on se, et ku mä esim. laulan mikkiin, nii se on sanonu mulle et mun ääni kuulostaa epäselvält. Mut mä en oikeesti siit välitä, mut se vaa jää kaivelemaan mun päätä. Koska se kolauttaa todella mun omaa tuntoakin. Eikö mullakaan "Vammaisena henkilönä oo oikeus elää?" Mä saan tehä sitä, mitä mun sisäinen minä sanoo. Jos mä tykkään kovasti laulaa ja soittaa samanaikaan, nii mähän teen sitä mistä mä tykkään. Vaikka muut vittu sanoo mitä!!! Sitäkin voin kertoo, et sit mul on se pahuutena, et mä herkästikin kiihotun mikkiin, jos mä nään sen jossakin. Se vetää minuun kuin joku magneetti. Sit mul tekee mieli alkaa vaikka lausuilemaan jotai runoa tai laulamaan ja soittamaan samaan aikaan. Et sekin pahuus mussa on.
Et se on vaan tämmöstä "Vammaisena" ihmisenä eläminen.
Et se mitä mä nyt sanoin tässä, nii älkää sanokoo mulle mitään sellasta, mikä loukkaan mua syvästi. Koska se saa mut todellakin alamaille. Koittakaa please mua ymmärtää? Muistakaa, et mä oon todella haavottuvainen ja herkkä henkilö, mut huumoritajuinen ja musikaalinen vammainen ihminen.
Mulla on oikeus elämässäni tehä sellaista mistä mä ylipäänsä tykkään, vaikka muut sanois mitä.
Että kunnioittakaa myös niitä, vaikka joidenkin puheesta tai laulusta ei välttämättä sais selvää, mut yrittäkää jotenkin ymmärtää toisten puheesta edes jotakin. Kiitos!

Poissa Jénaminya

  • Keiju
  • Potterismin ylipapitar
  • Sukupuoli: Noita
    • Jénaminyan Omat Sivut
  • Pottermore: MoonCauldron3945
  • Tupa: Luihuinen
Puhevikaisuus
« Vastaus #60 : Elokuu 10, 2004, 20:41:59 »
Minulla on ollut R-vika, oli ala-asteen kolmanteen tai neljänteen asti. En osannut sanoa ärrää ollenkaan, se oli jokin ihan kummallinen s:n, t:n, h:n ja z:n yhdistelmä, tai jotain sinnepäin. Kyllä minä nykyään osaan sen sanoa ihan tavallisesti.

Minä kävin puheopetuksessa, ja kyllä se minua auttoi. Olisi tietysti auttanut paremmin ja nopeammin, jos olisin viitsinyt harjoitella kotona...

Minua kiusattiin siitä, tai paremminkin se oli vain yksi monista asioista, joista minua kiusattiin (pituuteni taisi olla se pääsyy, oli kolmannella 120cm pitkä).
Ai miksi Jo on jumala? Hän loi Pottereiden taikamaailman, joten hän on virallisesti sen maailman jumala. Voiko kukaan väittää vastaan?
Ja koska Rowling on Jumalamme ja Potterit Raamattumme, meillä täytyy olla myös uskontunnustus.

Lizlego

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #61 : Elokuu 13, 2004, 14:21:13 »
Hehe, puhevikaisuus. Hyvä aihe. Minulla on kokonaisvaltainen puhevika, koska kieleni on onneton möykky ja kuolaneritys runsasta. R-äänne kuulostaa joltain epämääräiseltä, s-äänne tosi sössötykseltä, l-äänne omituiselta ja niin edespäin. Useat konsonantit ovat vaikeita minulle ja kun kuulen puhettani nauhalta, olen suorastaan yllättynyt, että joku saa siitä selvää.:) Puheterapia ei oikein auttanut, kun kieleni liikkuvuus ei parantunut. Ahdistava tämä vaiva on, vaikkei sitä joka päivässä elämässä niinkään ajattele. Koulussa haukuttiin joskus pöpertäjäksi ja työnantajat suhtautuvat epäilevästi eli töitä on vaikeampi saada. Puhevika yhdistetään edelleenkin yksinkertaisuuteen. Kauheinta on se, että minä olen luonteeltani puhelias.:)

Aniimariem

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #62 : Lokakuu 11, 2004, 17:35:43 »
Minulla on r-vika, ja l kuulostaa myöskin ihan omituiselta. Kieli on kankea. Puheterapiassa kävin viidenteen luokkaan asti, ei auttanut, joten siitä päätettiin luopua. Nykyisin r ja l tulevat suusta välillä ihan oikeinkin, hermostuessani se taas onkin sitä sössötystä ja änkyttämistä vielä kaiken lisäksi.

Nyttemmin pikkusiskoilla on sama vika, mutta puheterapia on heillä auttanut. Ehkä he vain puhumaan opetellessaan ottivat mallia miulta.  

Muutaman ikävän kommentin olen saanut kuulla, mutta muuten suurin osa on jo tottunut sorautteluuni ja ottaa sen ihan normaalisti. Ehkä se johtuu siitä, että olen aina osannut jättää huomauttelijat omaan arvoonsa. Pienempänä olin jopa ylpeä siitä, että minulla on r-vika. 7-vuotias Sanna selittämässä naapurin pikkupojalle: "Mä ja äiti mennäänkin tänään ärrä-kouluun!"

Poikkeustapaus

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #63 : Lokakuu 11, 2004, 17:37:38 »
Minulla oli ennen kouluikää r-vika ja nyttemmin se on osittain uusiutunut. Jos en keskity lauseeseen, jota olen sanomassa, niin r-kirjaimet kuulostavat lähemmäs v-kirjaimelta.

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Puhevikaisuus
« Vastaus #64 : Lokakuu 11, 2004, 18:26:44 »
Minulla oli erittäin epämiellyttävä r-vika aina kolmannelle luokalle saakka. Se ei tosiaan ollut mitään sellaista pientä ja omaperäistä, vaan sanoin todellakin ärrän lähes ällänä, kieli ylähampaissa kiinni. Puheopetukseen pääsin vähän turhan myöhään, ja meinasi siinä mennä hermot sekä minulta että puheopettajalta.

Kun olin päässyt eroon r-viastani, puheopettajani totesi minulla olevan myös "selkeän" s-vian, ja jouduin siis käymään terapiassa vielä seuraavatkin kaksi vuotta. Mikä s-vika? Sitä ihmettelivät kaikki muutkin.

Minua ärsyttivät suunnattomasti puheopettajani väitteet siitä, että joka alalla tarvitaan hyvää puhetaitoa eikä ilman ärrää ja ässää pääse yhtään mihinkään. Ja kas, Suomen seuraavalla presidentillä olikin r-vika.

Minusta pienet puheviat ovat nimenomaan persoonallisia. Oma ässäni ei vieläkään ole täysin normien mukainen, ja s-sanoissa saatan toisinaan sössöttää tai seota sanoissani, mutta muuten ei pienestä puheongelmastani pahemmin huomautella. Hyvä niin.
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Fiona

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #65 : Lokakuu 11, 2004, 21:13:15 »
Minulla on sattumoisin R -vika.
En pidä siitä ollenkaan mutta olen jo hyväksynyt sen.
Eihän sille mitään mahda.
Ystäväni ovat kylläkin sanoneet että se kuulostaa kivalta kun lausun R -kirjaimen ja haluisivat itselleen myös R -vian.
Luulenpa että he olisivat toista mieltä kun olisivat saaneet sen.
Eihän siinä ole mitään hävettävää vaikka luulinkin pienenä että kaikki vihaisivat minua R -vian vuoksi, taisin olla väärässä. :)
Kävin myös puheterapiassa, eikä se kyllä auttanut minua.
No eihän kukaan ole täydellinen.
Varmaan pitäisi lisätä jotain mutta en ainaskaan vielä. Vasta sitten kun tulee mieleen taas jotain uutta. :)

Semino

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #66 : Kesäkuu 27, 2005, 16:16:03 »
R-vian omaava ilmoittautuu.

Joskus ensimmäisellä luokalla kaikki oppilaat minun luokallani kutsuttiin yksi kerrallaan sanomaan eri sanoja, kuten vaikka "pallo", "susi" jne. Jotta niistä sanoista kuuluisi, jos jollain olisi puhevika. No tuli minun vuoroni ja sanoin "karkki". Sanoja näyttävä nainen katsoi vähän erikoisesti ja pakotti minut puheopetukseen.

Olin siellä varmaan neljänteen luokkaan asti. Kerran joskus neljännellä kaverini opetti minulle miten pitäisi sanoa r-kirjain kunnolla. Huomasin merkittävän seikan: Puheopettaja oli neuvonut minulle ihan väärin! Neljä vuotta olin opetellut jotain ihan ihme juttuja, joten ei ihmekkään, jos en yhtään edistynyt. Sitten kaverini auttamana opin sanomaan ärrän parissa päivässä ja menin ylpeänä puheopettajalleni. Hän laski minut pois koko puheopetuksesta, kun kerran r:n osasin.

En kuitenkaan sano vieläkään ärrää oikein. En yhtään. Osaisin kyllä sanoa, mutta en jaksa. Se on niin vaivalloista aina vääntää kieli ylhäälle ja kun en aina ensi yrittämällä saa ärrää tulemaan eli puheeni kuulostaa: "Minä osaan sanoa äl.. äl.. är.. ärrän."
En siis ikinä sano ärrää oikein, mutta minua se ei haittaa. Ihmiset eivät oikein kuule sitä puheestani, eikä minua ole koskaan siitä kiusattu.

Uskon, että minusta voi tulla mitä tahansa (öh.. no ei ehkä puheopettajaa ^^), jos vain haluan r-viasta huolimatta.

Muoks. Unohdin vielä mainita tuosta Dr-jutun vaikeudesta. Minun on mahdotonta sanoa d-kirjain ja sitten heti perään köhistä omalla tavallani r-kirjain. En ole vielä onnistunut siinä, joten joko sanon vaikkapa Dracon D (tauko) raco tai Traco. :P

sorciere

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #67 : Kesäkuu 27, 2005, 16:30:36 »
Täällä myös neiti jolla on ärrävika :) kannattaa!
joo siis ei tästä muuta haittaa ole kun julkisissa tilanteissa ei uskalla oikein puhua... suurin ongelma on sukunimeni. Kun nimihän pitää ilmoittaa melkein kaikissa kissanristiäisissä niin kukaan ei ikinä saa selvää nimestäni. Sukunimi ei nimittäin ole mikään tavallisin... siitä on joskus väännettu jopa Mansikka :D

Ja toinen ongelma on myös jos tapaan uuden ihmisen niin olen helposti hiljaa vaikka luonteeni sanoisi aivan toista (on siitä joskus ollut hyötyäkin)
En saa sanotuksi jotain tiettyä sanaa ja koetan ilmaista sen synonyymeillä... ainakin kielitaito kehittyy :)

Regulus

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #68 : Kesäkuu 27, 2005, 16:30:39 »
Lainaus käyttäjältä: "Kuurankukka"

Onko kenelläkään vaikeuksia lausua "dr"-äännettä?

Minulla ainakin on. Siitä tulee sellainen hassu, outo... Omituinen äänne.

Mitään puhevikaa minulla ei varsinaisesti ole, mutta toisinaan l-äänne muuttuu sellaiseksi oudoksi. Hieman liioitelluksi l-kirjaimeksi. Mene ja tiedä.
Tiedän kyllä, milloin sanon "ällän" väärin, mutta en saa sille mitään. Se vain tulee. Pikkuveljelläni asia on taas päinvastoin: hän ei osaa sanoa l-kirjainta. Siitä tulee aina "n". Mutta onneksi hän ei suutu, jos hänelle huomautellaan asiasta. Kerran hän nauroi kanssani sille, että hän lausuu "Reguluksen" "Regunuksena". ^_^

Minä taas... Minua hermostuttaa, jos minulle huomautellaan siitä, että sanon "dr"- ja "l"-äänteen oudosti. En minä sille mitään voi, ja sitten kun joku valopää tulee siitä vielä huomauttelemaan... Pinna palaa. Siksi vältänkin kyseisten äänteiden käyttöä. Jos esimerkiksi huomaan, että sanon l-äänteen oudosti, yritän puhua sanoilla, joissa ei ole "ällää".

Pienempänä en osannut sanoa moniakaan kirjaimia. S-kirjain ei tullut suusta ulos, eikä edes j-kirjain. oO Onneksi nuo viat saatiin korjattua puheterapeutilla. L- ja dr-viat ilmaantuivat vasta myöhemmin, ehkä noin vuosi sitten. Toivottavasti nekin korjaantuvat joskus.

Meiju

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #69 : Kesäkuu 27, 2005, 20:37:43 »
Minulla oli pienenä R-vika. Varmaan aika yleistä, mutta minulla tämä oli aika.. omalaatuinen, ainakin omasta mielestäni. Minulla R-vikaisuutta kesti ala-asteen tokalle luokalle asti omien muistikuvieni mukaan, muistan ihanat terapiatunnit harjoituksineen.. Minulla taitaa olla jossain se vihkokin tallessa. Kuitenkin, ennen koulun alkua OPIN sen, sitten unohdin. Minun mielestäni aika omalaatuista. Sanoin ärrän kurkkuärränä. Voin joskus antaa ääninäytettä mesen ym. kautta, jos joku välttämättä haluaa kuulla.. ;)

Minulle oli ala-asteella erittäin vaikeaa lausua muutamia sanoja, joissa oli ärrä - ja t:n kanssa. Esim. nimi Katri oli minulle hyvin vaikea. Nykyäänkin arastelen joidenkin sanojen sanomista, mutta puhevikani on korjautunut muuten täysin. Englanninkielen ym. kielten lausumisessa tämä joskus näkyy vaikeuksina ymmärtää, kuinka joku äänne sanotaan. Esimerkiksi oikeanlainen englannin t oli minulle yllättävän vaikea.

Ystäväni suhtautuivat minuun hyvin, en muista yhtään että minua oltaisiin kiusattu asiasta. Pointsit siis heille kotiin! Myöhemmin ongelmat alkoivat ihmissuhteissa, mutta puhevikaisuuteni ei ole siihen mitenkään vaikuttanut.

Poissa Mirzam

  • Henkihörhö
Puhevikaisuus
« Vastaus #70 : Kesäkuu 27, 2005, 20:50:29 »
Allekirjoittaneella oli pienenä S-vika, jota alettiin treenata pois kun olin ekaluokalla. Kolmannella luokalla olin mitä ilmeisimmin oppinut S:n lausumisen oikein, kun treenaus sitten lopetettiin. Sittemmin olen palauttanut myös sen tavan lausua saksan opintojen lomassa..

Olen ihan sitä mieltä, että kevyestä puhevikaisuudesta on mahdollista oppia pois. Jos on mahdollista oppia puhumaan erilaisin murtein ja aksentein, ja niistä on mahdollista luopuakin, niin kyllä puhevikaisuudet on mahdollista korjata. On sitten eri asia, jos on jotain todella rankkoja vikoja..

Anniska

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #71 : Kesäkuu 28, 2005, 07:50:47 »
Minulla on kai ihmisten puhetapaa pehmentävät korvat, puolilla ystävistäni on jonkin sortin puhevika ja he tai joku muu joutuu huomauttamaan siitä minulle ennen kuin huomaan sen, minä en kuule puhevikaisten puheessa mitään outoa.

Minulla taas on sellainen puhevika että saatan änkyttää, mutta se tavallaan on hermostollinenkin vika joten en tiedä kumpaan se luetaan. Eipä se minua pahemmin haittaa.

Leviathan

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #72 : Kesäkuu 28, 2005, 17:47:00 »
Minulla on r-vika. Kävin ala-asteella pari vuotta todella ärsyttävässä puheterapiassa, jossa kyllä opin sanomaan ärrän mutta en tahtonut käyttää sitä koska se kuulosti tyhmältä. Päätin lopettaa puheterapian vuonna 2000 kun Tarja Halonen valittiin presidentiksi.
"En kyllä käy enää puheterapiassa kun on ärrävikainen presidenttikin!"
Minua ei ole pahemmin haukuttu puhevikani takia, lähinnä minulta on kysytty varovasti, onko minulla ärrävika. Se ärsytti minua pienempänä, mutta onneksi kysely on jo lopetettu.. yläasteella olen joskus kuullut naljailuja luokkamme aivokääpiöltä mutta en kiinnitä siihen paljon huomiota.
Eikä ärrävika enää edes haittaa minua kovin paljon paitsi jos pitää esiintyä vaikkapa luokan edessä. Välttelen myös hirveitä kaksoisärriä.
Myös minulle tuottaa vaikeuksia sanoa dr-äänne. Esimerkiksi Dracon joudun sanomaan tavallista hitaammin ettei se kuulosta ihan typerältä..

Cheyenne

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #73 : Kesäkuu 28, 2005, 18:30:42 »
Minulla oli ekalla luokalla R-vika. Kieli karkasi aina ärrän kohdalla oikealle alaposkihampaiden päälle. Kokeilkaa ja kuunnelkaa miltä se kuullosti. :D Apuopettajalla kävin sitä korjaamassa ja taisi lähteä saman kouluvuoden aikana. Kaverin pikkusiskolla oli myls R-vika, mutta hän lausui sen ällänä.

Qina

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #74 : Kesäkuu 28, 2005, 20:05:16 »
Kamala kun löytyykin yllättäen paljon R-vikaisia (Enkä edes lukenut kaikkia viestejä xD), olen luullut jo aika pitkän aikaa, että heitä on todella vähän. Ilmoittaudun itsekin R -vikaiseksi... :)
Kävin koko ala-asteen puheopettajalla (ei edes kysytty että haluanko, puheopettaja vain kävi aina luokasta käskemässä).
Minua ei pahemmin ole kiusattu, mitä nyt pojat joskus: "Ei se ole (esim.) karhu vaan KARHU." Eli tavallaan "korjasivat" sanani ja aina tälläisen sattuessa lehahdin tomaatiksi. Minusta oli ärsyttävää kun he näin korjailivat sanojani, tosin sen jälkeen ei "korjailua" tapahtunut kun opettaja rähisi asiasta.. n_n' Kerran viidennellä, jopa opettaja sanoi, minun lukiessani ääneen historiantunnilla, että lue oikein.. Minä tietysti nolostuin ja yritin jotenkin sumplia sen.. :P
On aika vaikea, kun etu- ja sukunimessäni on r -kirjain. Nykyisin välttelen pitkiä r-sanoja sekä peräkkäisiä r-äänteitä.
Itse luulisin, että R-vikani ei ole kovin paha. Osaan sanoa jo sen ärrän "oikein", mutta en "kehtaa" ruveta käyttämään sitä.. :P Yritän kyllä nyt kesän aikana.. :)
Muilla samanlaista ongelmaa? :D

Eskarissani oli poika, jolla oli pahempi R-vika kuin minulla. Hän sanoi nimeni Mavikana, ja se kuulosti todella hassulta.

Nyt vissiin tulee aika paha paikka, kun yläasteelle siirryn syksyllä.. ._.''

sonear

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #75 : Kesäkuu 28, 2005, 20:43:09 »
Minulla oli ainakin r-vika pienenä, lievän kitalakihalkion takia. Siis kitalaessa oli kaksi pientä reikää ilmeisesti, minkä takia puhuessa pääsi ilma karkaamaan suusta nenään.

Kävin joskus puheopetuksessa ja halkio on leikattu ottamalla jostain kurkusta kudosta :P Kyllä se ärrä nykyään luonnistuu ^_^

Poissa Founa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Puhevikaisuus
« Vastaus #76 : Kesäkuu 28, 2005, 21:01:59 »
Mulla ei ole mitään puhevikaa, mutta pienempänä oli tosi hankalaa oppia r -kirjain. En sitten tiedä, oliko se mikään vika, vai vaan vaikeasti opittu kirjain, mutta kuitenkin. Opin sen kunnolla ehkä joskus ekalla tai tokalla luokalla. Ei minua siitä koskaan erityisemmin kai kiusattu, mutta yhden tapauksen muistan tarhasta. Kysyin joltain vuotta vanhemmalta tytöltä, pääsenkö hänen kanssan keinumaan ja sitten tyttö sanoi hieman ivallisella äänellä, että jos osaan sanoa 'r', niin pääsen. Noh, yritin kovasti ja taisi hän minut sitten siihen päästää.. Jonkun neuvolakäynnin muistan myös, kun minua pyydettiin sanomaan 'kissa' ja 'koira'.  Kissa -sana meni ihan helposti, mutta sitten koirassa häpesin, kun en osannut sanoa sitä vielä kunnolla. Koskaan en käynyt missään puheopetuksessa, vaan joskus äitini opetti minua kotona jollakin Rouva R -viholla, joita oltiin jaettu jossain. Muistaako kukaan opetelleensa tälläisestä?

Lainaus käyttäjältä: "Kuurankukka"
Onko kenelläkään vaikeuksia lausua "dr"-äännettä?


Minäminäminä! Olenkin miettinyt, että onko kenelläkään muulla samaa ongelmaa. No, ei se minulla niin paha ole, yritän vain vältellä sellaisia sanoja. Mutta vielä melkeinpä vaikeampi äänne, "tr", tuottaa myös ongelmia. Onneksi suomen kielessä näitä äänteitä paljon ole.
i am my own life, own harm

Tulippina

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #77 : Kesäkuu 29, 2005, 00:26:10 »
**teeksi tämä off mutta minun aiheeseenliittyvä ominaisuuteni on kokonaisvaltaisempi - eli minuun "tarttuu" murteet. Nuorempana kun provinssista  teimme exkursion esim pääkaupunkiseudulle (pari päivää) ni vähänkö hävetti kun palattuamme kotipuoleen meikäläinen niinsanotusti "bamlas stadin slangii" ja tosi leveesti pariviikkoa reissun jälkeenki. *nolo* siis kiusattiinko - ai vähä

Mutta asiaan, lapsena oli meitsiltä hukassa useakin kirjain mutta kaikki löytyivät ennen kouluun menoa ilman ihmeempiä terapioita. Ystävissäni on kuitenkin useita "persoonallisesti konsonantteja ääntäviä" enkä osaa nähdä ominaisuutta kummallisempana kuin vaikkapa sinisilmäisyyttä tai  vasenkätisyyttä,. Päinvastoin ominaisuutena eksoottinen r,s tms. on vähintäänkin viehättävä (jopa vaarallisen kiehtova) ja jotkut sutkautukset nimenomaan tällä karismalla höystettynä ovat saaneet kerrassaan korvaamattoman legendaarisen hohteen. Eikä käy senkään kieltäminen että  onhan kukin kieli ja kaikki sanat siinä lopultakin pelkästään sopimuksen tulos, eikö siis jonkin kirjaimen lausuminen toisin ole vain virkistävä muistutus siitäkin rikkaudesta joka meillä puheilmaisuun sisältyy. (Lapsihan oppii sen kielen äänteet mitä hän kuullee, eli jos tietyssä herkässä iässä kuulisimme kaikkia maailman kieliä olisi meidän helppo oppia kaikkien kielten kaikki äänteet, mutta  koska tuo herkkyys katoaa, emme  aikuisina edes välttämättä erota jonkin vieraan kielen vaikkapa 5ttä erilaista s-äännettä toisistaan.) Luonnollisesti on käytännössä joskus hankalaa jos puhe on niin epäselvää ettei kuulija ymmärrä viestiä, mutta tuossa tilanteessa voi yleensä ottaa kirjoituksen avuksi.

Vuosia sitten Kemissä  kahvilassa  naapuripöydästä kuulin kovaäänisen ilmoituksen sellaisen Barbin näköisen nuoren neidon suusta :" Voi vi**u ko mä shit vihaan noit shaatanan shöshöttäjii!"

Michiyo

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #78 : Kesäkuu 29, 2005, 17:24:58 »
Joo, minulla on r- vika. Ollut ihan pienestä pitäen. En tiedä olenko koskaan osannut oikeata ärrää. Tiedän ainakin, että ala-asteella kävin koulun erityisopettajan opetuksissa, joka oli kouluttautunut puheterapeutiksi. Häneen luonaan sitten kävin jotain 2-3 vuotta, kunnes, oliko se viidennellä vai kuudennella, lopetin. En pitänyt sitä enää hyödyllisenä itselleni, koska en ollut oppinut lähellekään oikeata ärrää. Siispä päätin hyväksyä, etten oppisi sitä.
Ala-asteella kiusattiin sen takia etten osannut sanoa ärrää. Alussa se sattui, pahasti. Kunnes kokosin ryhtini ja annoin kiusausten tulla toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos. Yläasteella ei enää pahemmin kiusattu, pari ivallista huomautusta aina tuli, mutta selvisin niistä. Nyt ei enää kukaan sano mitään, ei edes uudet tuttavuudet. Kai se johtuu myös siitä, että ärrääni ei enää kiinnitä huomiota, kun on pidempään liikkunut seurassani. Niimpä kai.

Yläasteen aikana oma isäni aina kiukutteli siitä, etten käynyt puheterapeutilla. Hän aina jaksoi valittaa, kun en käynyt siellä ja en ikinä oppisi oikeata ärrää. Hänen sanomisensa varmaan sattui eniten, koska olin odottanut ettei se vanhempiani häiritsisi, koska muuten kaikki oli hyvin. Isälleni ei kuitenkaan mikään riittänyt. Hän aina jaksoi valittaa siitä ja vihaisena ilkkui. Ei kivaa ei.

Pari kertaa olen sanonut sen oikean ärrän, tajuamatta sitä itse. Silloin esim äitini on pyytänyt minua sanomaan r uudelleen ja sitten sanonut että olin sanonut sen oikean ärrän. Enää en edes tiedä sanonko oikean vai "väärän". En jaksa enää ajatella sitä ja eikä se enää vaikuta. En ainakaan enää peittele sitä, kuten ennen. Vaikka välillä teen niitä harjoituksia, jos vaikka joskus oppisinkin sanomaan ärrän kunnolla.

Parhaalla kaverillani on myös ärrävika. Olemme molemmat olleet lapsesta asti kavereita ja molemmilla ollut yhtä pitkään ärrä kurkkuärränä. Paitsi, että miulla kieli on aina ollut lähellä sitä oikean ärrään tärähtelypaikkaa vai mikä se nyt onkaan. Eli siis ylähampaiden takana. Eipä koskaan ole kieli mennyt loppuun asti paikalleen. Ei haittaa.
Olen tyytyväinen tällaisena. <:

Poissa Goldenfake

  • Contessa
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Roma ♥ Italia ♥
    • Questo inverno finirà
Puhevikaisuus
« Vastaus #79 : Kesäkuu 29, 2005, 19:37:42 »
Ah ah. Minun aiheeni. Jees.

Minulla on aina ollut puhevika. R-kirjain, mikäs muukaan. "Vika" on myös k-kirjaimeni sanomisessa.  Osaan sanoa ne kummatkin, mutten tavallaan osaa siirtää niitä puheeseen. Kun rupean selittämään asioita, puhun nopeasti, kiirehtien (ainakin kavereilleni) ja en keskity sanomaan kirjaimia. Se tuntuu hassulta, että pitäisi sanoa RRR:ä, kun ennen on sanonut pehmeästi r. Olen käynyt kuusi vuotta puheterapeutilla, kunnes puolitoistavuotta sitten se lopetettiin, kun todettiin, että osaan hienosti sanoa R:n ja K:n. Olihan se ihan kiva kuulla sitä, enkä huomaa puheessani mitään eroa, mutta kun on vuorossa nauhoitettu kasetti tai mikrofooniin laulamista. Tällöin kaikki erilaisuudet puheessani korostuvat, ja itse ainakin nolostun ja häpeän silloin puhettani. Myös uusille ihmisille puhuminen on aika lailla pelottanut (ainakin ennen), myös laulaminen ja pahimmillaan koulussa viittaaminen on kärsinyt puhepelkoni takia. Pelkään, ettei kukaan ymmärrä puheestani mitään. Ei mitään. Miksiköhän kaupassa kenelläkään ei tuota onglemia, jos pyydän vaikka uusinta filmiä vuokrattavaksi tai vaikkapas purkkaa? Niin, koska puheestani SAA selvää. Onneksi minulla on niin ihania kavereita, jotka eivät välitä viastani. Ja nyt itsetuntoni on kohonnut, enkä välitä, vaikken niitä "osaa" sanoa.  Eniten vikani sattuu vaikkapas silloin, kun vähän vieraammat ihmiset puhuvat minulle, että: "On ne lapset niin hassuja, kun puhuvat  sössöttäen ja ärrää taitamatta. Onneksi se siitä isommaksi tultaessa korjaantuu." Inhoan myös alituisia: "Sano ärrä!"  -huutoja. Nyt yläasteella ranskanopettajani kehui, että minulla on täydellinen ranskan ärrä, samasta kehui myös ala-asteen englanninope, joten hyvältä se tuntui. Onhan tästä hyötyäkin!
 


Lainaus käyttäjältä: "Afrikan kuningas"
Kyllä ne pohjimmiltaan varmaan on ihan normaaleja ihmisiä, mutta itse en ainakaan kelpuuttaisi ystäväpiiriini KETÄÄN puhevikaista.


ARGH! Tämä loukkaa todella. Tiedän, että se ei ole niin henkilökohtaista, mutta siis, me olemme normaaleja ihmisiä! Luulevatko ihmiset, että me olemme kummajaisia, jotka eivät ansaitse normaalia elämää? Miksi pitäisi tuomita ihmistä puhevian perusteella, eikö parempi syy olisi pikemminkin valehtelu, kieroilu tai muu todellinen "paha" asia! *huokaisee* Ärsyttävää, kun toiset luulevat olevansa parempia kuin toiset. Miksi me hiukankaan erilaiset ihmiset saamme syrjintää? Olipa kyse sitten lihavuudesta, puheviasta, ihonväristä, uskonnosta tai mistä vain! Murr...  Lapsellista. Tosi lapsellista.


Onneksi minulla on ystäviä ja perhe, jotka arvostavat minua tällaisena kuin olen, eikä sellaisia, jotka eivät katso pintaa syvemmälle.
Fabrizio: Si, ti desidero, ti voglio con tutto me stesso, dalla prima volta che ti ho visto ti desidero, da settimane ti voglio fino ad impazzirne, e ti amo, io, ti amo, io ti amo e ti desidero e ti amo, potrei urlarlo se vuoi te lo giuro! Si, ti giuro... Nessuno, nessuno potrebbe dirmi che devo vergognarmi: Io amo Elisa!

Anki M

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #80 : Kesäkuu 30, 2005, 13:04:58 »
Minulla on r-vika. Kävin puheterapeutilla joskus alle kouluikäisenä ja vähän aikaa ala-asteella. En oppinut ärrää. Olin varmaan liian jääräpäinen tai laiska. Jotenkin ärsytti, että oli "erilainen" ja piti käydä siellä puheterapeutilla. Varmaan jotenkin vastustin koko asiaa, kun koin sen niin etten kelpaa sellaisena kuin olen.

Olen aina luullut, että olen suurin piirtein maailman ainoa ihminen, joka ei oppinut ärrää, vaikka kävi puheterapeutilla, mutta täällähän on näköjään monia muitakin.

Nykyään en enää edes muista koko r-vikaa. En kuule sitä puheessani, ellen kuuntele nauhoitettua puhettani. Puheeni kuulostaa nauhoitettuna, ainakin omiin korviini, kamalalta. Kukaan ei kuitenkaan näytä pahemmin kiinnittävän huomiota r-vikaani. Kun tapaan uusia ihmisiä, eivät hekään mitenkään oudosti suhtaudu. Puheestani saa kyllä ilmeisesti ihan hyvin selvää.

Joskus ala-asteella minua kiusattiin. Erityisen inhottavaa oli kun joukko ihmisiä piiritti minut niin, että jäin heidän ja seinän väliin, ja sitten he sanoivat,  "Sano r."

En ole kokenut, että r-vika estäisi minua tekemästä asioita. Minulla oli ala-asteella jopa r-vikainen opettaja, joka oli koko koulun rehtori.

Poissa franzi

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Puhevikaisuus
« Vastaus #81 : Kesäkuu 30, 2005, 18:57:11 »
Minulla ei ole puhevikaa. Minusta puheviassa ei ole mitään erikoista. Monella kaverillani on jonkin asteinen puhevika. Puhevikaisen puheeseen tottuu äkkiä, joskus puhe saattaa jopa kuulostaa siltä, että henkilöllä ei edes ole puhevikaa. Vain muutamassa kohdassa s-kirjain suhahtaa hiukan tai jotain.

Puhevikaiset ovat ehdottomasti täysin normaaleja ihmisiä. Kuten myös ne, joilla on hammasraudat ja ne, jotka käyttävät silmälaseja jne. Yhdellä ystävälläni on puhevika, ja hän on oikein mukava ihminen. Aluksi hänen puheensa kuulosti sössötykseltä, mutta sitä oppi kuuntelemaan nopeasti. En ole ainakaan muistaakseni ikinä sanonut hänelle mitään ilkeää hänen puheviastaan. Myös serkullani oli vielä pahempi puhevika, ja hänen kanssaan oli vaikea puhua puhelimessa, sillä hän ei osannut sanoa r-kirjainta mitenkään (lisäksi kiihtynyt ja nopea puhe vaikuttivat asiaan). Esimerkiksi sana "Laura" on hänelle "Laua". Hän on silti ihan fiksu tyttö.

Minä en ole kiusannut puhevikaisia sen pahemmin, kuin joskus pienempänä (5-6v) käskin r-vikaisen kaverini sanoa ärrän. En minä silloin tiennyt, että joku voi loukkaantua sellaisesta. Ikinä en viitsisi enkä haluaisi sanoa kenellekään puhevikaiselle, en (luultavasti) edes suutuksissani, mitään hänen puhevikaansa viittaavaa.

Poissa Trisha

  • ChiQu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HazelGlow47
  • Tupa: Rohkelikko
Puhevikaisuus
« Vastaus #82 : Kesäkuu 30, 2005, 21:37:25 »
Minulla ei oikeastaan ole ollut mitään puhevikaa koskaan..
En viis vuotiaana osannu sanoa ärrää kunnolla, kävin kerran puhe opetuksessa (tai jossain semmoisessa) ja sitten osasin sanoa ärränkin. Ei todennäköisesti ois tarvinnu käydä, mutt ne (jotkut terveyskeskuksen hoitajat) nytt lähetti mutt sellaselle.

Minusta puheopetuksessa oli hauskaa ja oli ihan törkeetä kun isoveljeni sai käydä siellä useammin kuin minä.. Sitten minä jo kuusi/seitsemän vuotiaana opetin saman ikäiselle serkulleni miten traktori sanotaan... sillon mä olin jo haka ärrässä.. :D

Mun luokalla on yks poika jolla on ärrävika, mutta ei sitä tavan puheessa huomaa ollenkaan, vain silloin kun sen käsketään lukea jotain tekstiä yms. Eikä kukaan oikeestaan välitä siitä ettei se osaa sanoa ärrää kunnolla..

Ja minusta on ihan tyhmää kiusata semmosen aiheen takia kuin puhevikaisuuden (paitsi kiusaaminenhan on aina tyhmää)
There´s no way to happiness, happiness is the way.

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Puhevikaisuus
« Vastaus #83 : Heinäkuu 03, 2005, 20:15:32 »
Minulla on R-vika, eikä se pahemmin minua haittaa. Ennen, eli kun olin kolkilla, topulla, epulla ja päiväkodissa minut pakotettiin (ja se kanssa on pakotettiin ^^) puheterapeutille, mutta asennevammalla ei tullut tulosta. siis, en harjoitellut "puheläksyjäni" paitsi jos oli ihan pakko, enkä oikeastaan halunnut edes oppia sanomaan koko ärrää. Ei siitä kukaan ole kiusannut, eikä se vaikuta elämääni sitten mitenkään...
Puheopetuksesta en tykännyt, se oli pahanlaatuista pakkopullaa. Onneksi siitä luovuttiin... ^___^
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

nuppineula

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #84 : Heinäkuu 03, 2005, 21:02:35 »
Mä en tiedä onko mulla. Tai siis mä puhun aika epäselvästi. o_O Ja joskus sanat menee iha sekasi. Ja ääneen lukeminen on kammottavaa. >_< Isälläni on kanssa puhe vaikeuksia. Ei mitään ärrä/ällä/ässä vikaa, mutta vähän ehkä änkytystä ym. sanojen sekottelua. :l Minä vihaan kanssa omaa ääntäni kun kuulen sen videolta/nauhalta.

Luftalarm

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #85 : Heinäkuu 03, 2005, 21:16:30 »
Pienempänä minulla oli S-vika, jonka vuoksi kävin vielä koulussakin puheterapeutilla. Se oli oikeastaan hauskaa, pidin terapeutista kovasti. Pelasimme pelejä, piirsimme ja ässän lausuminenkin parani siinä sivussa pikku hiljaa.

Nykyään s-kirjain ei tuota ongelmia, mutta tilalle on tullut ajoittainen r-vika. Joissakin sanoissa osaan lausua sen, mutta joissakin en. Se on aika turhauttavaa, mutta minkäs teet. Eikä kukaan ole haukkunut tai maininnut asiasta( varmaankin hyvää hyvyyttään ), joten en ole edes yrittänyt parantaa sitä. Olen tosin huomannut, että puhuessani saksaa saan ärrän kohdalleen. Suomen kieli tuottaa muutenkin hankaluuksia, vaikka onkin äidinkieleni. Olisi kiva tietää miksi.

Jos jollakin muulla on puhevika, siihen tulee kiinnitettyä huomiota. Ei se tosin kauheasti haittaa, kun en itsekään osaa kovin hyvin. Pikkusiskollani on s-vika ja olen oikeastaan niin tottunut siihen, etten enää edes huomaa sitä. Pitkän eron jälkeen kuulen puhevian ehkä päivän ajan, kunnes taas totun.

Magma

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #86 : Tammikuu 25, 2006, 23:43:44 »
Minulla ei itselläni ole puhevikaa,tietääkseni. Hyvällä ystävälläni on R-vika,ollut ala-asteesta lähtien. Ollaan oltu aina samalla luokalla,joten se on minulle luonnollisesti selvinnyt. Nyt vanhempana hän ei enää sano mitään sanoja missä on r-kirjain,vaan kiertää keinolla tai toisella. Minä olen hirveän surullinen,että hän kokee sen häpeäksi. Tiedän,että on niitä lapsellisia,jotka siitä nälvivät,mutta ei nyt tässä iässä enää luulisi sellaisia järjenjättiläisiä löytyvän..

Kaveripiiristämme löytyy muutama muukin r-vikainen,eikä kukaan ole reagoinut mitenkään kun he ovat ärrän sanoneet. Olen aivan neuvoton,sillä haluaisin,ettei ystäväni tarvitsisi vaikeuttaa turhaan elämäänsä. Mutta en vain tiedä miten ottaisin asian puheeksi,kun se kerran on hänelle niin arka aihe..
Otanko vain härkää sarvista?

Celandine

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #87 : Tammikuu 26, 2006, 17:11:44 »
Minullakin on ollut r-vika, kuten huomaan tästä topicista että melko monella muullani vuotislasella on /on ollut.
Kieleni oli suussa ärrää sanoessani turhan oikealla, jotan äänteestä tuli sellainen pärisevä, ja oikeanpuoleinen poskeni värisi ärrää sanoessani ihan silminnähden. Puheterapeutilla kävin jostain päiväkoti-/eskari-iästä alkaen, ja siellä oli kaikkea drndrnrusina harjoitteita ja kielen kutittamista sähköhammasharjan päällä. En tiedä auttoiko se, sillä terapeutilla enää käymättä opin oikean ärrän ihan kolmannen luokan alussa. Hyräilin helppoja sävelmiä, joidenka päälle tein jotain rdrdrr-juttuja. Silloin minun olikin tärkeä oppia oikeanlainen ärrä, opettajani kun oli tokaluokan loppupuolellea sanonut ettei musiikkiluokalla voi kauhean hyvin väärällä ärrällä laulaa. Kai siitä sai sitten jonkilaisen lisämotivaation harjoituksiin.

Ei minua koskaan ole ärrästäni kiusattu, joskin sitä on ihmetelty, että miten sen saa aikaan. Sen takia puhunkin aina välillä "väärin" tahalteni, etten vain unohtaisi sitä.

Aanaila

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #88 : Helmikuu 02, 2006, 18:35:55 »
Minä änkytän.
Minua on kiusattuu melkein koko ikäni siitä, että änkytän melko huomaavasti. Esim. Menen ka-kaa-auppaan. Kaikki aina toistaa perässä luokassa ja nauraa puhevialleni. Olen käynyt erilaisissa terapioissa, muttei se ole lähtenyt. Ei se minua hirveemmin häiritse, muttei ole kiva olla  aina pilkan kohteena.

Natje

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #89 : Helmikuu 03, 2006, 19:15:53 »
Minulla on ollut aina r-vika. Tarhassa kävin puheopetuksessa, olisin ehkä onnistunutkin mutta 1lk mennessä en jaksanut harjoitella. Kyllähän tämän kansas on opittu elämään. R-kirjian tulee aina L-kirjaimena. Onhan siitä huomautettu, esim eräs 1lk, nimi vaikka Reetta. Minullahan tuo tulee sitten "Leetta" ja siitä sitten huomautetaan näin: "Ei mun nimi oo Leetta vaan Reetta!" Joskushan tuo ottaa pattiin, en voi sille mitään. Luokallani on toinenkin jolla on r-vika ja hänen ärränsä tulee jännästi "pitkänä" Esim. Erkki, hänellä "Errrrrrrrkki" Mutta sekään r ei tule kunnolla. Ei muo koskaan erityisemmin olla kiusattu. Tahtoisin oppia lausumaan sen mutta täytyy nyt katsoa^^

April McSparrow

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #90 : Helmikuu 04, 2006, 18:18:13 »
Heippatirallaa!!!
Itselläni oli r-vika piiiiiitkään. Opin sen vasta yläasteen alkuvaiheessa.Kumma kyllä kukkaan ei ole minua ikinä sen kummemmin kiusannut, mutta kyllähän sieltä aina jotakin typeriä huomautuksia tuli. Ala-asteella kävin puheterapeutilla ja harjottelin ahkerasti, mutta se ei oikeen auttanu (tai kyllä juu; tajusin että ei se oo niin kauheeta jos ei ossaa sanoa yhtä kirjainta). Minu puheterapetti oli mitä ihanin...Sen kanssa juttelin muustakin kuin ärrästä elikkäs vaikka jos mistä..
Sitten eräänä kauniina päivänä osasin sanoa sanan porkkana oikeen ihan vahingossa ja lopulta kaikki sanat tuli oikeen ihan itsestään...Sellaiset sanat joissa on r ja s vierekkäin on vieläkin hankalia, mutta mitä sitten??? Kunhan on ilonen elämän asenne ja jättää tyhmät huomautukset omaan arvoonsa niin kyllä pärjää! Tämä sitten koskee kaikkia puhevian omaavia tyyppejä...(=

Kiva

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #91 : Helmikuu 06, 2006, 19:13:57 »
Minulla on r-vika. En tykkää siitä ollenkaan. Ennen siitä ei ole huomauteltu, mutta nykyään inhottaa kun jotkut toistelee jotain sanoja.
Olin joskus puheterapeutilla, opin sanomaan ärrän ädrränä, enkä vieläkään osaa kunnolla. En kovin mielelläni sano vieraille puhuessani sanoja joissa on ärrä. Yleensä ei edes huvita puhua vieraille, koska jotkut eivät saa selvää puheestani.
Ennen en välttänyt ärrää kavereille puhuessani eivätkä he välittäneet siitä. Nyt inhottaa että he tietävät ihan hyvin että puhun niin kuin puhun, mutta silti pitää toistella.

Miles

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #92 : Helmikuu 06, 2006, 19:59:53 »
Itselläni ei ole puhevikaa, mutta tunnen montakin jolla on.
Monet "puhevikaiset" eivät jaksa käydä puheopetuksessa (ainakaan moni niistä keitä minä tunnen) koska puhevialla ei ole heille mitään haittaa. Kukaan ei pilkkaa, eikä itsellekään ole siitä haittaa, niin miksi käydä..?
Monesti puhevika sopii ihmiselle. Se on minunkin mielestäni yleensä vain söpöä.
Sitten henkilökohtaisuuksiin. Minun serkullani on r-vika, on aina ollut. Hän ei ole koskaan käynyt kunnolla opettelussa eikä ole opetellut sitä pois. Hänellä on siis nykyäänkin sellainen r-vika, että hän sanoo rrän llänä...
Se ei mielestäni sovi kenellekään aikuiselle/nuorelle.
Vähän sekavaa, mutta yrittäkää saada selvää.

Poissa Eleanír

  • Lähes vaaraton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Minäkö?
    • Blogi
  • Tupa: Tuvaton
Puhevikaisuus
« Vastaus #93 : Helmikuu 07, 2006, 08:42:54 »
Itselläni ei ole puhevikaa, paitsi ehkä sittenkin ihan pikkuriikkinen? "Nr"- äänne on minulle vaikea, eikä r tahdo ääntyä oikein. se on kiusallista jos ystävän nimi sattuu olemaan Henri.  Kyllä se välillä tulee oikein, mutta jos sitä vähänkään ajattalee tai on kuiva suu ei onnistu millään. Joten joskus minä typerästi puolitan sanan, joka ei kuulosta kovin hyvältä sekään.
tunnen muutaman ihmisen jollaon r-vika, s-vikaisia ihmisiä en muista koskaan tavanneeni. Ihan vain mielenkiinnosta, kuinka se ilmenee? Minun pieneen päähäni ei vain jostain syystä mahdu ajatus, että s olisi vaikea kirjain, mutta kai se sitten on.

Minulla ei ole mitään puhevikaa vastaan, enkä naureskele puhevian omaaville ihmisille. Usein nauran kyllä jos joku näyttelee puhevikaista, etenkin t-sarjoissa. Tästä voisi ajatella että nauran ihmisille seläntakana ja ymmärrän, että sitä voi olla vaikea ymmärtää. Jotenkin se vaikuttaa näteltynä vaan niin typerältä ja naurettavalta, täysin luonnotomalta, vaikka puhevikahan on luonnollista. Se joko on, tai sitten ei.

Minusta puhevika on osa persoonallisuutta ja ihmistä.
Menetin kaiken kiinnostukseni psykologiseen analyysiin siitä lähtien kun tiedostin, että ihmiset tuntevat mitä he kuvittelevat tuntevansa.
Siitä oli hyvin lyhyt askel ajatukseen, että he kuvittelevat tuntevansa mitä tuntevat

Rattlesnake

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #94 : Helmikuu 07, 2006, 08:48:38 »
Tjuuh, oli minullakin puhevika joskus muinoin. Eli r-vika oli, mutta sain sen pitkällisen harjoittelun ja puheopettajan vaihdoksen jälkeen pois päivänjärjestyksestä neljännellä luokalla. Oli myös jonkin asteista d ja l vikaa, mutta ne korjaantuivat sitten jo ekalla. Eli ei ole enää sen jälkeen pahemmin ongelmia tuottanut, joskus ei luonnistu r'n sanominen, kun puhuu sillain tosi nopeasti. Mutta muuten kyllä, ei enää oikeastaan kukaan huomaa, että minulla tuo fiba joskus on ollut.

Ei minua ainakaan pahemmin tuosta fibasta kiusattu, jos kiusattiin niin pistin kyllä takaisin. Tuskin elämäni nyt mitenkään pielessä olisi, jos en r'ää osaisikaan sanoa, ehkä pitäisi huispausjoukkueen nimi vaihtaa ja sen semmoista. Kyllähän puhevika on toisaalta ärsyttävä, mutta en minä ainakaan ala puhevikaiselle huomauttelemaan, nauramaan saatika sitten kiusaamaan. Osa persoonallisuuttahan se on ja tuo kivan särmän puheeseen.

Amira

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #95 : Helmikuu 07, 2006, 18:01:22 »
Minua on jäänyt kiinnostamaan, että kuinka voi olla ettei joku ihminen pysty oppimaan vaikkapa ärrää? Tämä ei siis tosiaankaan ole loukkaus, vaan toteumus. Minulla ei koskaan ole ollut minkäänlaista puhevikaa ja jäi jotenkin asia kaivertamaan, kun tuossa yhtenä päivänä jäin sitä miettimään. Sinänsähän sen pitäisi kuitenkin olla mahdollista vai mikä siinä on?

Ala-asteluokallani oli eräs poika, jolla oli todella paha ärrä-vika. Oikeastaan häntä oli vaikea joskus edes ymmärtää, hän puhui todella häiritsevän erilaisesti ja kyllä, häntä kiusattiin paljon. Oli tuskaista katsoa, kun opettaja laittoi hänet lukemaan ääneen toisten korjatessa koko ajan vieressä "Kirjoitti. Saarnasi." ja näin. Jos poika luki vaikka "Nainen däyhäsi.." luokan toiselta puolelta kuului huuto "Räyhäsi!", sitten jos poika huusi tähän vastaan koko luokka röhähti nauruun. Se oli todella ilkeää katsottavaa.

Nyttemmin myös tunnen erään, jolla on ärrä-vika. Tätä ei kuitenkaan huomaa niinkään helposti, ellei hä sitten sano painottaen jotain todella ärärärärrämäistä sanaa. Ei asia ole haitannut, enkä minä yleensä tuollaisesta mene mitään kysymäänkään, kuten en myöskään mene ulkonäöstä tai suuntautumisista möläyttelemään. Minusta olisi epäkohteliasta mennä sanomaan, että hei, sullahan on puhevika tai edes kysymään. Eiköhän sen kuule jos on, eikä se paljoa minua hetkauta onko vai ei. Ellei se sitten tosissaan ole niin haitallinen, että jopa sitä kaveria jo puhuminen nolottaa. Sitten asia olisi eri. :s

Vivian Velvet

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #96 : Helmikuu 07, 2006, 21:00:25 »
Minulla on sellaista aivan pikuista ärrävikaa. Yleensä sitä ei edes huomaa, mutta välillä kun puhun nopeasti tai "sanon mitä ajattelen" eli en keskity sanomisiini lainkaan, sen huomaa. Mutta ei sillä että se häiritsisi, Elämäni Rakkaudella (O_o) on ihana ärrävika ja mikään ei kuulosta suloisemmalle kuin sen "Hei, tiedrgätsää paljo kello o?" :)

Poissa Elosäde

  • Wanhus
  • Vuotislainen
Puhevikaisuus
« Vastaus #97 : Helmikuu 08, 2006, 19:25:02 »
Lainaus käyttäjältä: "Amira"
Minua on jäänyt kiinnostamaan, että kuinka voi olla ettei joku ihminen pysty oppimaan vaikkapa ärrää?

Vika ei ole siinä etteikö sitä oppisi, vaan sen oppii väärin. Jos sinua opetetaan neulomaan väärin, et koskaan opi neulomaan oikein. Lapsena opitaan puhumaan matkimalla äänteitä (ja jotenkin niin) ja esimerkiksi minun äidilläni on ärrä-vika, kuuntelemalla häntä minä opin sanomaan ärrän samalla tavalla. Toki tämä on vain yksi selitys, onhan ihmisiä joiden vanhemmat eivät ole puhevikaisia, mutta itse on silti. Mutta onhan vain asioita joita ei vain opi, tai kun ne on oppinut ne yhdellä tavalla ("väärällä tavalla") on vaikeampi omaksua uutta tapaa. Osaako kaikki tuosta vaan esim. matikkaa ja tehdä kärrynpyöriä?
"Insinööri on ihmisenä osaamistaan suurempi ihme" -Esa Saarinen

anesthetic

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #98 : Helmikuu 22, 2006, 14:47:56 »
Hei.

Minullakin on puhevika, tarkemmin sanoen r-vika. Ala-asteella kävin puheterapeutilla, mutta silloin ei ollut pahemmin innostusta asian eteen. Etenkään, kun ei tahtonut erottua joukosta ramppaamalla terapeutin pakeilla.

Nyt myöhemmällä iällä tuo "vika" on alkanut rasittamaan entisestään, ja olen koittanut harjoitella oikeaoppista ärrää. Koitin etsiä netistä jonkinlaisia ohjeita harjoittelun avuksi, mutta turhaan. Tyhmyyksissäni olen vieläpä mennyt hukuttamaan vanhan puhevikavihkoni. :(

Tietääkö joku sivustoa, jolta saisi harjoitusohjeita? Olen vakaasti sitä mieltä, että puheviasta voi päästä vielä myöhemmälläkin iälllä. :)

Poissa Eulalia

  • Tahmatassu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • They say that promises sweeten the blow
Puhevikaisuus
« Vastaus #99 : Helmikuu 22, 2006, 15:14:28 »
Itseltäni ei ässä tai ärrävikaa löydy, mutta joskus ala-asteella olin hieman kateellinen niille, jotka jommankumman näistä omasivat (joo olen outo, halusin myös kuollakseni saada hammasraudat ja silmälasit, joista jälkimmäiset sain) Minulla oli tapana aina välillä yksin barbeilla leikkiessä tunkea sellainen pieni ja taipuisa muovilelu suuhun niin, että syntyi puhuessa väkisinkin ässävika. Silloin tällöin myös tahallani muunsin ärrää. En tiedä miksi, mutta siinä vain oli jotain hienoa, kun joillakin oli "kyky" puhua eri tavalla. Nykyään en enää tunne mitään suuhuni, mutta salaa näen ärrä tai ässävikaisissa yhä jotain hienoa XD. Unkarissa innostuin automatkalla lespaamaan varmasti tuntikausiksi. Kuka tahansa olisi kuollut häpeästä ja tuskasta kuunnellessaan minun laulavan saku sammakkoa ässävikaista leikkien... Lopulta muiden autossa olijoiden hermot pettivät ja veljet suurinpiirtein teippasivat suun kiinni.

Syy miksi tunnustin tämän oudon ihailuni kohteen oli tarkoitus toimia jonkinlaisen kunnianosoituksena puhevikaisille. Teidän ei tosiaankaan tule hävetä puhetapaanne! Mitä sitten, vaikka saattaisitte puhua hieman väärin. Se on vain osa persoonallisuuttanne, vähän niinkuin rillit minulla nyt. Vaikka ajoittain inhoan niitä yli kaiken, niin useimmiten pidän niistä, koska ne ovat osa minua. En minä olisi minä, ilman kuollutta lepakkoa vastaavaa näköäni. Eli sama pähkinänkuoressa: älkää missään nimessä te ihanaiset persoonallisen puhetavan omaavat ihmiset olko häpeissänne, tai kuunnelko kiusaajianne. Olkaa ylpeitä tavasta, jolla puhutte ja muistakaa, että tältä planeetalta löytyy ainakin yksi läpeensä kateellinen^^
Well content loves the silence, it thrives in the dark with fine winding tendrils that strangle the heart.
Eulalian aikaansaannokset

Valveuni

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #100 : Helmikuu 22, 2006, 15:17:57 »
Itselläni ei ole puhevikaa, yhdellä hyvistä ystävistäni on.
Minun mielestäni puhevika ei haittaa yhtään. Pienet virheet tekevät ihmisestä juuri sopivan ja täydellisen.
En varmaan ikinä tottuisi, jos ystäväni ei sanoisi r:ää ja s:ää niinkuin sanoo.

Eikurainen

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #101 : Huhtikuu 03, 2006, 18:51:03 »
Minulla on R-vika, sekä hiukan lespaava s. R-vikani ärsyttää minua aivan hemmetisti *jupinaa R-viasta*. On ärsyttävää että juuri MINULLA on       R-vika *valitusta*,epäreilua *lisää valitusta* ,hemmetti! R-vikani takia vältän sanoja jossa on r-kirjain.  Isäni sanoo minulle  että minulla on vain laiska r , ja että jos käyttäisin r:ää enemmän ,vikani korjaantuisi. Olen samaa mieltä ,mutta on ärsyttävää että koko ala-asteen olen ollut puheopetuksessa enkä ole vieläkään oppinut sitä. Siksi on turhauttavaa kuulla neuvoja tyyliin: "Ei kuukan huomaa sitä" ,"Hui hai, älä välitä" tai "Mene puheopetukseen".  Ja aina vastaan: "Minua se haittaa, huomaavat muut sitä tai eivät" tai "En mene enää". Tiedän, että minun  pitäisi harjoitella sitä ,mutta olen yrittänyt harjoitella sitä   parhaani mukaan ,mutten ole oppinut sitä vielä.

Yanni

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #102 : Huhtikuu 03, 2006, 19:00:49 »
Minulla ei ole puhevikaa, mutta pikkuveljelläni on. Hän änkyttää, ja kestää kauan, ennenkuin hän saa yhden lauseen sanottua. Ärsyttää hänen puolestaan, jos häntä kiusataan koulussa. Ja pikkuveljeni ei osaa myöskään sanoa s:ää ja r:ää. Hän on jo 8-vuotias, mutta vielä epulla. Sellaisella mukautetulla eppuluokalla itseasiassa. Minua se ei ole ikinä häirinnyt, muuten kuin että joskus kun on itse pahalla päällä, ja sitten pikkuveljeni yrittää sanoa jotain, ja sitten karjaisee jotain tyyliin: "NO?! Sano jo!". Vaikka ihan hyvin tiedän, ettei hän voi sille mitään. Sitten alkaa itseäkin hävettämään ja on kamalat ongelmat, kun pikkuveljeni aina suuttuu ja paiskoo tavaroita. Voi elämän käsi. Ja kun se on sitten vielä minun vikani, että hän suuttuu, ja olen häntä loukannut, niin sitten yrittää pyytää anteeksi, ja pikkuveli vaan heittelee tavaroita kuin viimeistä päivää... ^__^

Pollexia

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #103 : Huhtikuu 03, 2006, 19:21:52 »
Lainaus
Pinna palaa. Siksi vältänkin kyseisten äänteiden käyttöä. Jos esimerkiksi huomaan, että sanon l-äänteen oudosti, yritän puhua sanoilla, joissa ei ole "ällää".


Jee, en ole ainoa jolla on jonkin sortin L-vika. En osaa vain sanoa sitä kunnolla, etenkään jos se on yhdistetty r-kirjaimeen. En siis osaa sanoa sanoja kuten girl, world tai muita... on niin tuskaa olla tunneila jolla pitäisi näitä osata. Kaikki sanat joissa on joku kirjain ällän kanssa ovat vaikeita, jopa sana fly tuottaa ongelmia. Tosin, luulen ettei kovinkaan moni ole tätä huomannut, jonka takia en ikinä ole ollut puheterapeutilla tai missään sellaisella.

Minä myös puhun tosi epäselvästi, siitä on kyllä valitettu. Sillekään ei ole koskaan tehty mitään, en vain uskalla puhua selkeästi muutaman ihmisen läheisyydessä, joten jos sanon jotain niin sanon sen epäselvästi. Tosin monet nyt eivät muutenkaan meinä saada selvää puheestani, mutta kuitenkin tarpeeksi useat.

cheri

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #104 : Huhtikuu 03, 2006, 22:06:27 »
Minulla on ollut pieni r-vika. Sellainen, että joskus sanon sen oikein huomaamattani, ja joskus sanon sen väärinkin. Se kuulostaa sellaiselta ranskalaiselta, omasta mielestäni se on hieno. En tarkoita sitä puhevikaa, vaan ranskaa kielenä. Ei ole koskaan kiusattu tai mitään. Ei koskaan. Ei päiväkodissa, ei ala-asteella eikä yläasteella. Puheopettaja sanoi silloin ala-asteella, että koska yleensä olen hiljaa ja puhunkin hiljaa, niin ei sitä huomaa. Ei sitä kai sitten huomannutkaan. Meillä ala-asteen luokalla monta puhevikaista. Yhtä meistä kiusattiin, mutta se en ollut minä. Johtuen kenties tästä "ujosta ja hiljaisesta" luonteestani. Nyt ei tule mieleen, että minulle koskaan olisi sanottu mitään ilkeää. Kerran kyllä kysyttiin, että onko minulla r-vika.

Tuntuu, että olen pääsemässä sen yli. Nyt sanon sen ärrän oikein, en tiedä mistä olen sen oppinut, mutta tuntuu siltä. Huomasin sen tarkemmin tänään. Mietin mielessäni, että miksiköhän minulla on r-vika. Miksi minä? Sitten puhuttiin kaverin kanssa jostain satunnaisesta. Hei, osaan vihdoin puhua "oikein"! En ole koskaan nähnyt r-viassa mitään outoa tai kummallista. Olin joskus jopa melkein ylpeä siitä, kun kuulostin ranskalaiselta. Se oli joskus päiväkodissa, ja oma salainen ylpeydenaiheeni.

Nyt olen sitä mieltä, että r-vika on tosi hyvä juttu. Jos minulla ei olisi ollut sitä (on edelleen ehkä pieni r-vika), niin en osaisi lausua ranskalaista ärrää. Se on se minun r-kirjain, olen tottunut lausumaan sen niin, ja siitä saattaa olla hyötyä mahdollisissa ranskan opinnoissani. Siis jos sitä ranskan-ryhmää nyt tulee. Onhan minulla edelleen pieni r-vika, joissain sanoissa on vaikeuksia jos ei ajattele, mitä aikoo sanoa. Mutta kyllä tähän tottuu. Se r-vika vain tippui pois. Edes luokanvalvoja ei ole huomannut puhevikaani, ja me sentään juttelemme aika paljon. Eikä opettajat. Tai sitten olen vain huomannut osaavani sanoa ärrän väärin toisellakin tavalla.

Minusta puheviassa ei ole mitään vikaa. Se kuuluu ihmisen persoonallisuuteen. Ai niin. Ja joskus hermostuksissani/innostuksissani alan oudosti änkyttämään. "Olin tänään näkevi-näin-näkevi-näkyvissä-näkevinäni näkevinäni yhden jutun." Itse nauran sille koko ajan. Silloin kun pitää sanoa "näin", esim. "Minä näin", niin sanon usein "Minä näkevinäni". Ei se oikeastaan ole puhevika, käsittääkseni se johtuu vain siitä, että minulla menee usein senat sakaisin.

Lizlego

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #105 : Huhtikuu 03, 2006, 22:14:20 »
Jaa, en tiedä mitä muiden puhevikojen takana on, mutta itselläni ei kieli liiku kunnolla suussa ja sellaisella on tosi hankala oppia sanomaan yhtään mitään, kun ei saa kieltä nostettua sinne, mistä äänteiden pitäisi muodostua. En saa kielimöykkyäni edes työnnettyä ulos suusta. Ja lisäksi se möykky vielä erittää kuolaa ihan perhanasti. Minua ei haittaisi puhevikani yhtään, jos se ei haittaisi muita ja se taas ärsyttää minua ihan hemmetisti. Miksi, oi miksi, ihmisten pitää aina olla niin vaivautuneita tai omituisia, jos kohtaavat erilaisuutta? No, okei jos ei saa mitään selvää niin sitten voi olla aika kiusallista, mutta muuten... Miksi pitää olla ennakkoluuloisia? Minua ottaa nuppiin, että puhevika jotenkin yhdistetään tyhmyyteen. Lisää siihen vielä annos kuolaa, niin taatusti on aivan aivoinvalidi! Että sellainen osaakin ottaa aina nuppiin, mutta senkin kanssa oppii elämään! Ihmiset eivät ikinä kysy puhevikaiselta puheviasta, mutta minusta se on vaan hyvä. Niin kuin useimmat varmaan omatessaan jonkin vian, minäkin olen oppinut häpeämään sitä. Kaikista pahinta on se, että puhevika liitetään ihmisen uskottavuuteen esiintymisessä eli minä en koskaan olisi varmaan sitten kovin uskottava jos joutuisin oikeuteen. Aaargh! Että osaakin ärsyttää! Onneksi on netti, jossa lespataan, änkytetään ja väännetään r:ää näppäimistöltä. :)

oola

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #106 : Huhtikuu 03, 2006, 22:34:49 »
Minulla on jonkunlainen S-vika. Sylki lentää syysta joskus kun puhun, ärsyttävää. Olen kyllä nyt oppinut laittamaan jotain suun eteen kun puhun. Ongelma on sitten se, kuullaanko minua..
Pienempänä minula oli vielä pahemi S-vika. Opettaja kiusasi minua aina runoilla jotka olivat täynnä ässää. :<
Lisäksi änkytän hieman ja minun on vaikea puhua oikeita asioita. Suustani tulee aivan eri tavuja kuin mitä halusin sanoa. Puhun erittäin nopeasti, sekin siinä sitten ongelma on on.
Ja vielä. Minulla on F-vika. Varmaan harvoilla on. Suomen kielessä sitä ei huomata, mutta kun puhun englantia, F:ni on aivan outo. Sylki siinäkin lentää ja kuulostaa tyhmältä.

Monilla ystävilläni on pahemmat puheviat kuin minulla. Minua se ei haittaa, kukaan ei ole kiusannut heitä.

Mustapaa

  • Ankeuttaja
R-vika
« Vastaus #107 : Huhtikuu 20, 2006, 21:02:11 »
R-vika minulla on. Perjantaisin saan lintsata uskonnon tai matikan tunnin, että pääsen sinne. Kun sellaista ei  ole moneen vuoteen ollut, vasta nyt ollaan päästy sanoihin.
Olen käynyt elämäni aikana monella puheterapeutilla, pelottavaa väkeä.
Kyllä minua aika usein kiusataan, vaikka vannon, että kostosta tulee verinen. ._.

Creatiwer

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #108 : Huhtikuu 20, 2006, 21:06:21 »
Minulla oli todella paha puhevika jouduin opettelemaan melkein kaikki konsonantit. Nyt r on ainoa, jota en osaa sanoa kunnolla.

Poissa Zaira

  • 42
  • Valvojaoppilas
  • *
  • ^o^
    • Ei mitään nähtävää täällä
  • Pottermore: LumosDragon46
  • Tupa: Luihuinen
Puhevikaisuus
« Vastaus #109 : Huhtikuu 20, 2006, 22:44:16 »
Minulla on lievä r-vika. Ala-asteella se muistaakseni oli vähän pahempi ja koulullamme oli puheopettaja, joka epätoivoisesti yritti opettaa ärrää minulle, onnistuen melko hyvin vaikkakaan täydellinen se ei ole vieläkään. Mutta ei se minua ole ikinä oikeastaan haitannut, mitä nyt vähän ala-asteella. Mutta olen oppinut elämään sen kanssa.
"When I lead the big patient rebellion, Voldemort here is the first to go."
[The pessimist sees difficulty in every opportunity.
The optimist sees the opportunity in every difficulty. -Winston Churchill]

Poissa Oili-Maria

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Sounds like me, höpötystä sieltä täältä maan ja taivaan välillä.
Puhevikaisuus
« Vastaus #110 : Huhtikuu 21, 2006, 00:37:39 »
Mulla ei varsinaisesti ole r-vikaa, mutta en vain osaa sanoa sitä ihan oikein. Tai siis, kukaan ei ole ikinä siitä mitään huomauttanut tai kysellyt, mutta itse sen kyllä huomaan, r tulee useinkin silleen "pehmeästi". Lisäksi jos koetan vaikkapa matkia kärpästä (surrrrrr...), siitä ei tule oikein mitään, ärrät vaan jotenkin loppuvat. Olenpas hyvä selittämään taas.

Entisellä parhaalla kaverillani on r-vika, ja parilla muullakin ystävälläni. Vaikka tiedän että he ovat "puhevikaisia", en jotenkin osaa ajatella asiaa niin; siihen on vain jotenkin tottunut niin ettei sitä edes huomaa. Myös isälläni on paha r-vika.

Pieni Hikke

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #111 : Huhtikuu 21, 2006, 12:24:10 »
Minulla on R-vika, ja äitini mukaan myös L-vika. Mutta se L-vika on poistunut. R-vian takia jouduin monille puheterapeutille, mutten koskaan opiinut. Viimeksi tuli vähän edistystä, mutta sitten se lopetettiin ja ollaan taas alussa. Voi johtua siitä, että se otti minua niin pattiin, etten jaksanut opetella kotona. Minua ekalla kiusattiin siitä. Ja pojat kiusasivat minua kolmosella. Voitte huomata kehityseron. Kukaan tutuistani ei näköjään huomaa sitä, mutta harrastuksien alussa niillä on vaikea ymmärtää, mitä sanon. Esim."Voiksä antaa ton ruskean värin?" "Minkä?" "Ruskean väritölkin." "Täh?" Ja tuota jatkui vähän aikaan, kunnes luokkalaiseni, joka on samassa harrastuksessa, sanoi sen tuolle. Elämä kuinka hävetti. Toinen esimerkki:Olen ala-asteella, uimassa. Kun pitää ilmoittaa sukunimi, tyyppi ei tajua. Sukunimessäni on rtt ja se uimahalli-täti kuuli koko ajan vain tt. Kivaa... Äitinikin jaksa jauhaa, kuinka epäselvältä kuulostan. Ongelmiani on/on ollut (en itse huomaa sitä), että sanon "kirjan" tilalle "kiiirja." Eli venytän vokaaleja ennen r:ää.

Minua itseäni tuo ei häiritse, paitsi kun joudun toistelemaan ihmisille monta kertaa sanoja tuon takia. Ja jos joku rupeaa pottuilemaan.

Slughorn

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #112 : Huhtikuu 29, 2006, 09:00:05 »
Kyllä minun elämässäni puhevikaisuus on ollut isokin vaiva, enkä tietenkään ole koskaan pitänyt siitä, varsinkin kun olen joutunut siitä kiusatuksi. Se on kyllä äärettömän tyhmä tapa kiusata, mutta tapa kuitenkin. Pienenä lopetin kiusaamisen takia puhumisen päiväkodissa, ja sen sijaan kotona hölötin sitäkin enemmän. Sen takia olin myös ennen ujo tutustumaan uusiin ihmisiin, koska hekin voisivat ruveta nauramaan minun puhevikaani.

Minulla on erikoinen puhevika, k-vika. Tunnen vain yhden muun, jolla on/oli sama vika. Minun ikioman pikkuveljeni. Minä olen pienestä pitäen käynyt puheterapeutilla. Se lopetettiin koulun taholta toisen luokan jälkeen, ja sen jälkeen sitä ei ole ollenkaan pidetty. Se on seurannut mukana niin kauan, että mä en kuule mun puheesta, sanonko mä k:n nykyään vai en. Kavereiltakin olen kysynyt, mutta he ovat niin tottuneita, että sitäkään ei sitten tiedä. Teoriassa minä osaan sanoa aivan täydellisesti K:n mutta, käytännössä en tiedä. Kyllä se keskusteluun ainakin tulee, jos se oikein huolella sanon.

Poissa houkka

  • Vuotislainen
Puhevikaisuus
« Vastaus #113 : Huhtikuu 29, 2006, 10:37:45 »
Itselläni ei onneksi ole, vaikka joskus tulee vähän takelleltua esimerkiksi "prinsessan" kanssa, kun kieli menee solmuun. Aivan eri asia. Eräällä hyällä ystävälläni on ärrä-vika, häntä itseään se välillä häiritsee ja hän on monesti kertonut, että pikkulapset ovat kysyneet, miksi hän lausuu ärrän niin oudosti, ja jotkut uudet luokkakaverit taas että onko hänellä r-vika.

Itse en sitä ole koskaan huomannut, enkä tule varmaan huomaamaankaan, sillä olemme kasvaneet yhdessä 11 vuotta, vaikka hän minua vanhempi onkin. Monet väittävät, että välillä hänen puhestaan kuulee puhevikaisuuden, mutta olen ehdottomasti eri mieltä. Se johtuneekin varmaan siitä, että olen tosiaan viettänyt hänen kanssaan niin suuren osan elämästäni.

Puhevikaisuus ei ole minun mielestäni mitenkään huono ominaisuus, se on osa persoonallisuutta. Minua ei ainakaan ole koskaan häirinnyt, jos joku ei ärrää tai ässää (s-vikaisia en muuten muista tavanneenikaan) kunnolla lausu. Ihmettelen monesti, että miksei se ole löytynyt heillä ihan hakemalla esim kielen oikeita paikkoja. Ärrässähän se tulee kitalakeen ja ässässä littanaksi ylemmän ikenen taakse (selkeää ja kiinnostavaa).

Itseäni häiritsee monesti, kun telkkarissa matkitaan puhevikaisia ja nauretaan sille. Minusta se on tyhmää ja ilkeää, vaikka voikin olla jonkun mielestä hassua. Saattaa oikeasti satuttaa joitain puhevikaisia, vaikka monille puhevika on vain lahja, koska minusta se on vain osa heidän persoonallisuuttaan. Tietenkin erittäin pahat ärrät ja ässät eivät ole mukavia tai hauskoja asioita, mutta pieni puhevikaisuus ei voi haitata ketään.

Kunnioittaen,
I am I --> houkka

Gabrielle

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #114 : Toukokuu 23, 2006, 13:52:21 »
Eleanír, minulla ei ole r-vikaa, mutta huomasin juuri kun luin viestisi että en osaa kunnolla sanoa nr-kohtaa Henri-nimessä. Siitä tulee vähän niinkuin Hendri.. En tiedä mistä se johtuu. Minulla ei onneksi ole Henri-nimistä ystävää. :D

Strano

  • Ankeuttaja
Puhevikaisuus
« Vastaus #115 : Toukokuu 23, 2006, 16:46:33 »
Minulla ei ole puhevikaa, mutta pienenä ärrä oli todella vaikea saada tulemaan. Muistan olleeni jopa jossain puheterapeutilla siskoni kanssa. Siellä sitten kiltti täti sanoi että sanopas koira ja sainkin sen tulemaan^^'

Luokallani on yksi ässävikainen. Puhe on aikamoista lässytystä, mutta kukaan ei ole koskaan kiusannut häntä siitä. kaikilla omat vikansa. Tiedän myös erään ärrävikaisen, joka pärskäthtää sen ärrän aika pahasti. Molemman ovat käyneet jossain tuollaisessa apuopetuksessa, mutta se ei ole toimitut joten he jättivät sen. Kukaan ei kiinnitä siihen huomiota.

Poissa rave

  • Tittelitön
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Puhevikaisuus
« Vastaus #116 : Toukokuu 23, 2006, 21:06:51 »
Minulla ei ole puhevikaa, paitsi että joskus är-kirjain menee silleen hassusti  että esim. Henrik kuulostaa Henreikiltä, mutta ei sitä kukaan yleensä huomaa, ja useasti korjaan sen itse ja naureskelen päälle, koska minun suustani se kuulostaa niin hölmöltä.

Toisaalta kun otin muutama päivä sitten kielikorun, niin nyt on välillä S-kirjain ollut pienen lässytyksen alainen, mutta naureskelen ihan hyvällä, kun joku matkii, sillä tiedän sen kuitenkin että lävistyksen parannuttua  vika häviää.

Mutta noihin r-vikaisiin. En minä hirveämmin kiinnitä huomiota noihin vikoihin, mutta ala-asteella samalla luokalla kanssani oli eräs poika, jolla oli r-vika, mutta se eniten nousi pintaan silloin, kun tämä poika vältti jokaikisen sanan jossa tuo kirjain on. Kun kirjaa piti lukea ääneen, poika muutti r-kirjaimiset sanat joksikin synonyymiksi. Se oli harmittavaa, kun puheterapiakaan ei tuntunut auttavan.
esim. "Mikko antoi ruoan kärventyä" = "Mikko antoi lounaan/illallisen palaa"
Tuo r-vika oli jo ongelma, vaikka kukaan ei siitä ikinä huomauttanut, kaikki oli kuin ei kuulisikaan...

Itseäni ei henk. koht. haittaa jonkun muun puheviat, mutta jos ei saa selvää mitä toinen sanoo, niin voi olla hänellekin kiusallista jos muut pyytävät  kokoajan toistamaan. En tosin tiedä, mutta niin.
akfjldjklk

Poissa Aiëdaíl

  • Näätärikkaus
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #117 : Lokakuu 04, 2007, 20:04:53 »
Itselläni on ollut r-vika koko elämäni. Päiväkodissa olin todella herkkä ja loukkaannuin mitättömistäkin asioista. Oli kamalaa, kun muut käskivät lausua sanoja, joissa tuo ärrä on. Ala-asteen kolmella ensimmäisellä luokalla kävin puheopetuksessa, mutta se ei hyödyttänyt ja loppujen lopuksi aloin jäädä matikantunneille mieluummin kuin menin puheterapiaan. R-opettajakin vaihtui tiheään tahtiin, enkä pitänyt ainoastakaan terapeutista. Järkytyin, kun minulle puhuttiin kuin viisivuotiaalle ja annettiin jotain "Dino matkalla etsimässä R:ää!" -vihkosia. Olin todella pikkuvanha ja halusin tehdä jotain mihin vaadittiin älyä; pelit tyyliin "sano sana johon heität nopan" pikemminkin masensivat. Koska suurin osa harjoituksista oli tuollaisia, en harjoitellut kotona. Kolmannella avauduin terapeutille ja kerroin, että en halua sanoa ärrää deenä tavallisessa puheessa, koska pelkään, että minua kiusataan. Todellisuudessa minua kiusattiin jo, ilman erityistä d-r:ää, ja tietysti haukuttiin vain enemmän kun ope oli "ystävällinen" ja julisti koko luokalle, ettei minua saa kiusata puheviasta :( Kuudennella minulla oli niin paljon muita ongelmia, etten ärrävikaan kiinnittänyt huomiota, mutta erityisesti kahden viime vuoden aikana on asia mietityttänyt kovasti. Minulla nimittäin olisi (siis muidenkin kuin minun mielestäni) paljonkin näyttelijänlahjoja, mutta huono artikulointi pilaa kaiken. S****nan puhevika. Kukaan ei enää siitä ole huomautellut, mutta silti nousee vanhat huonot muistot pintaan kun joku pieni (viimeksi jopa viidesluokkalainen, ovatko kaikki oikeasti niin kypsymättömiä?!) käskee sanomaan rakkikoira. Yleensä en pahemmin enää kiinnitä asiaan huomiota, vain jos kuulen puhettani nauhalta tms.
Lausun ärrän kurkussa jonkinlaisena surahduksen ja hoon välimuotona. Englanniksi äännän sellaisella aksentilla, että puhevika ei haittaa ollenkaan. Ranskassa puhun luonnostaan kuin unelma ;) Ruotsissa taas en uskalla viitata tunneilla, sen verran pirunkirjainta siinä kielessä esiintyy. Suomessakin synonyymisanasto kasvaa kun keksin yhä uusia sanoja korvaamaan kaiken maailman retiisejä :)
Helpotti todella tämän topiikin lukeminen, kun tietää, ettei ole ainut. Itse opettelen edelleen hyväksymään, että tuota vikaa tuskin koskaan saadaan pois.

zerythe

  • Ankeuttaja
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #118 : Lokakuu 04, 2007, 21:02:53 »
Minäkin voin ilmoittautua tähän puhevikaisten joukkoon. Kärsin koko lapsuuteni dysfasiasta (puheopettajani mukaan geeneissä kulkevaa), eli käytännössä en meinannut oppia puhumaan millään. Kolmevuotiaanakaan en kuulemma osannut vielä äänteitä. Niinpä yhdessä vaiheessa minulle alettiin jo opettaa viittomakielen alkeita, kunnes käännös parempaan tapahtui. Opin puhumaan, tosin aika epäselvästi. Ongelmallisimmat äänteeni olivat l, r, s ja d.
Tällä hetkellä, melkein 17-vuotiaana, noista vioista on lähtenyt täysin vain d. Osaan sanoa ällän kunnolla, mutta puheessa unohdan usein nostaa kieltä tarpeeksi, joten l ei tule vieläkään ihan täysin kunnolla. Ässääkään en sano täydellisesti. Suurin viholliseni oli kuitenkin ärrä, jonka sanoin ällänä. Lopetin puheterapiassa käymisen joskus kolmannella luokalla (silloin taisi olla lähinnä sitä erityisopettajalla käyntiä, mistä ei ollut mitään hyötyä), mutta aloitin sen yhdeksännellä luokalla uudestaan. Ehdin käydä siellä viisi-kuusi kertaa ennen kuin täytin 16 (ainakin täällä Helsingissä käynnit loppuivat siihen, että en enää "kuulunut" lastenosastolle). Hyötyä siitä oli kuitenkin, sillä opin sanomaan ärrän, tosin deen kanssa vain.
Puheopettajani, jonka olen tuntenut koko ikäni, antoi viimeisellä käyntikerralla ohjeita, miten saada lisää puheopetusta aikuisten puolelta. Hän myös neuvoi minua varaamaan ajan HUS:lta foniatrilta, joka voisi viedä asiaani eteenpäin. Samalla hän kehotti minua alkamaan käyttää ns. suhina-ärrää, jonka sitten otinkin puheeseeni.
Loppujen lopuksi päädyin saamaan helmilevyn (hammasrautojen tapainen vekotin), jonka olisi pitänyt stimuloida kieleni lihaksia. Käytin sitä kerran, mutta minulle oli epäselvää mitä sen kanssa pitäisi tehdä (tarkoitus oli varata aika joltain puheterapeutilta ohjeita varten). Mutta sitten tapahtuikin jotain ihmeellistä tämän syksyn aikana (ainakin minulle): suhina-ärrästäni kehittyi pikkuhiljaa ihka oikea ärrä.
Olen vieläkin ihmeissäni ja hyvinkin iloinen asiasta. Ärrän osaaminen on yksinkertaisesti vapauttavaa. En tiedä sanonko sitä täysin oikein, mutta ainakin siskoni mukaan se kuulostaa oikealta. Nyt pitäisi vain hankkia aika puheterapeutille ja tarkistuttaa asia.

Toisin sanoen, puhevioista voi päästä myös myöhemmälläkin iällä eroon. Täällä Helsingissä tosin saa varautua byrokratiaan ja pitkiin odotusaikoihin, mutta kannattaa vain puskea eteenpäin, sillä oikeus puheopetukseen ei lakkaa vaikka olisi 20 vuotta vanha. Tulokset ovat myös mitä palkitsevimmat - itse ihastelen jatkuvasti miten helposti tuo inhottava äänne, joka teki ruotsintunneista aika lailla kidutusta, on helppo lausua. Ylipäätään se, että osaan puhua, on ihana asia - varsinkin, kun oli niin lähellä, etten sitä taitoa koskaan oppisi.

Poissa ZZZ

  • Vuotislainen
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #119 : Lokakuu 04, 2007, 21:09:18 »
Joskus pienempänä oli pientä k-vikaa, korjaantui juuri tälläisella puheterapeutilla. Nykyään toistan joskus jonkun sanan kahteen kertaan tyyliin Matti Vanhanen ;) En ole mikä tämän vian nimi on, änkyttäminen? Eipä ole ikinä ketään haitannut, ehkäpä mä vain kuvittelen sen, kun kukaan ei ole ikinä mitään sanonut.

Eadoin

  • Ankeuttaja
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #120 : Lokakuu 04, 2007, 21:56:42 »
  Itselläni ei ole puhevikaa, mutta sanoin pienenä L- kirjaimen aika pitkään ärrän tilalle. Muistan vieläkin kun opin sanomaan RRrr :). Sitten kun opin, se tuli aika helposti.
 
  Offtopic, mutta ihastuin joskus yhteen poikaan vaan siksi kun sillä oli pieni ärrävika :D
Kauneus on katsojan silmissä (tai korvissa) jos tämä nyt tähän mitenkään sopii..

Trinity

  • Ankeuttaja
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #121 : Lokakuu 10, 2007, 22:14:11 »
Liityn tähän puhevikaisten joukkoon. Omaan r-vian, joka on ollut koko ikäni. Ala-asteella kävin 1. ja 2. luokilla, saatoin vielä kolmosellakin käydä, puheopetuksessa koulumme erityisopettajalla. Ei se mitään auttanut. Vasta viime vuonna oli todella paha vaihe itselläni tän puhevian kanssa. Vältin usein sanoja joissa oli r, mutta nykyään sanon ne kuin mitkä tahansa muutkin. Tunnen nimittöin erään, jolla on myös ärrävika. En edes huomannut sitä, ennen kuin äitini sanoi, että tyypillä on ärrävika. Sen jälkeen kiinnitin hänen puheessaan huomiota ärrään, mutta en siltikään huomannut kuin pienen korahduksen. Siitä sain lisää itsevarmuutta, koska aloin ajatella, että omanikaan ei kuulu kauhean selvästi. En tiedä, onko asia näin, mutta pääsin sentään yli siitä kamalasta ärrän pelosta ^^

Uskonnontunneilla oli paha, jos joutui lukemaan jotain tekstiä ja siinä puhuttiin herrasta. Sanat, joissa on kaksi ärrää menevät ihan päin honkia. Yhden pystyn edes jotenkuten sanomaa.

On muuten aika hassua. Isosiskoni huomasi vasta viime talvena ärrävikani :D Kyllä huomaa, että se ei paljoa kuuntele.. Olin sanonutkin siitä sille, mutta ei se kai mitään ole huomannut. Siitä sain vielä enemmän itsevarmuutta, jos oma sisko ei sitä ole huomannut, tuskin kauhean moni muukaan siihen huomiota kiinnittää. Kaverini ovat jo tottuneet siihen, joten he eivät siitä huomauttele. EI kukaan muukaan. Jos joku sanoo asiasta, sanon takaisin. Riippuen huomauttaako tyyppi asiasta ivallisesti vai lähinnä kysyen tai ystävällisesti.

Poissa Suvituuli

  • Tsirp tsirp krääk titityy.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • You're not mating with me, sunshine!
  • Pottermore: AccioDream**
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #122 : Lokakuu 11, 2007, 16:07:17 »
S. Himputin kirjain -.-" Se on toivotonta sanoa.
Okei, muut eivät sitä enään huomaa. Ei kukaan ainakaan ole huomauttanut, tosin tää vika ei ole niin paha. Ite kyllä huomaan sanovani sen jotenkin oudosti...
En ole koskaan joutunut kuiteskaan puheterapeuteille tai vastaaville, koska todettiin, että ihan oikein mä sitä yritän muodostaa. Se vain ei ole täysin oikeanlainen -.-" En oikeen osaa selittää, miten mä sen sanon. Vika on tosiaan pieni. Ehkä vähä turhan suhahtava tai sitten lässytys-ässä, en ole varma.
Uskokaa tai älkää, mutta yllättäin mä vihasin lapsena lorua "ärrän kierrän ympäri orren, ässän pistän taskuun" ;D
Yleensäkkään tollasissa lyhyissä sanoissa, joissa ei paljoa ässiä ole, ei mitään ongelmaa oo, mutta kun on monta ässää monissa sanoissa, alkaa puhevika nousta esiin. Menee puhe vähä epäselväksi, mutta ei paljoa. Ehkä mä alan jotenkin sössöttämään ^^"
No, olkoon. Muut kirjaamet osaan sanoa, mutta liikaa ässiä sisältävät sanat ei ole oikeenlaisia. Piste.
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 19, 2007, 12:36:54 kirjoittanut Suvituuli »
Se hyppi ja pomppi, söi ja nauroi. Se istui ja itki. Se ilmassa leijui.
Outo heppu, kummajainen, vailla mieltä ja ruumista.
Itketään yhdessä, olemattomuudessa, ihan yksin.
Jos sinulle sopii, se minulle käy

Ulriikka Pulriikka

  • Ankeuttaja
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #123 : Lokakuu 11, 2007, 18:06:46 »
Minulla oli s-vika. Kävin puheterapiassa myös, jossa jäptisti yritettiin takoa oppia päähän. Hyötyä siitä ei ollut yhtään, en ikinä oppinut ässää sanomaan. Minua ei kyllä koskaan kiusattu s-viasta, ei vaikka nimenikin alkoi samalla kirjaimella, joten sitä oli turha yrittää vältellä puhekielessä. Enkä välttänytkään. Pistin siis kieleni väärään paikkaan lausuessani s-kirjaimen. Kielen kärki tuli ulos hieman vasemmalle kallistuen ja oli kiinni etuhampaiden takaosassa.

Sitten tuli yläaste ja lensin todella pahasti pyörällä. Kaikki legot taittuivat siinä rytäkässä ja sain tietysti vaikka minkänäköistä tuinta suuhun pitämään taittuneet hampaat paikallaan. Sen jälkeen ässäni puuroutui niin pahasti, että itseäni ryhtyi pännimään asia. Pyysin päästä puheterapeutille, mutta siihen ei suostuttu. Pistivät klinikan maikan pakeille. Me ei tultu oikein toimeen keskenään, joten yhden käynti kerran jälkeen hammasta purren päätin, että minä näytän vielä. Istuin joka ainoa ilta peilin edessä ja tein harjoituksia, pakersin ja pakersin ja opin sen! Muistan sen tyydytyksen tunteen, jonka sain kun klinikan opettaja käveli luokseni ja sanoi kuuluvalla äänellä, etten ikinä opi sitä s-kirjainta, jos en tule hänen luokseen sitä harjoittelemaan. Ja vastasin,
"Ei kiitossss, opettelin sen yksin"
Se ilme oli miljoonan euron arvoinen, tyydytykseni ei edes laskettavissa rahassa. Voi noita muistoja.

Aava meri

  • Ankeuttaja
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #124 : Lokakuu 13, 2007, 14:17:14 »
Olen lievästi puhevikainen, tämä johtuu kuulemma siitä, että opin puhumaan hiukan myöhemmin kuin muut lapset.

Pääasiassa puhevikaisuuteni ilmenee nopeana puhumisena, lauseen aloittamista uudelleen kesken kaiken ("Sen jälkeen mä sitten ... sen jälkeen mä sitten lähin tonne...") ja joskus äänteiden uupumisena sanoista (ainakin v katoaa joskus sanan keskeltä). Pystyn puhumaan selkeästi, kunhan muistan ensin rauhottuittua ja puhua hitaasti. Myös "tota noin niin":t auttavat, kun muistikatko iskee.

Olen käynyt kahtena jaksona puheterapeutin vastaanotolla: about vuoden päiväkoti-ikäisenä, toisen mokoman yläasteella. Ensin harjoittelin lähinnä erilaisia äänteitä ja lauserakenteita ("Amppari pörrää, se sanoo äärrrr..."), yläasteella taas hidasta puhumista. Hallitsen puhetapaani, kunhan vain jaksan keskittyä siihen.

Uene

  • Ankeuttaja
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #125 : Lokakuu 14, 2007, 00:12:15 »

Ärsyttää niin pahuksen paljon, kun ärräni ei vieläkään kuulosta siltä miltä sen pitäisi. Nuorempana lausuin sen ihan päin mäntyä - minulla oli aivan ainutlaatuinen r. Se ei oikeastaan ollut r ollenkaan. -.- Kun sanassa tuli vastaan r-kirjain, tein leuoillani oudon liikeen, eli siis mitään äännettä ei ollut ja se sotki myös ympärillä olevia äänteitä. Esim. "Koira" kai kuulosti joltain tyyliin "koiia". Eli hyvin epäselvää. Nykyinen ärräni ei onneksi haittaa kuin joissain harvoissa tilanteissa.

Ja voi, ettenkö minä olisi yrittänyt oppia.. :( Viitisen vuotta sitten luovutin ja lopetin puheterapiassa juoksemisen, kun olin tismalleen samassa tilanteessa jumittanut vuosikaudet, pääsemättä eteenpäin.

Nykyään lausun ärrän periaatteessa täysin oikealla tavalla, kieleni on vuosikausien hiomisen jälkeen tismalleen oikeassa paikassa - täry vain jää puuttumaan. Tiedän, että minun vain pitäisi saada ilma kulkemaan oikealla tavalla ja saada kielen kärki tärisemään, mutta kun ei. En vain jotenkin vuosikausien harjoittelusta huolimatta osaa rentouttaa kieltäni.:( Saan kyllä täryllisen ärrän aikaiseksi, jos otan oikein kunnolla henkeä ja äännän pelkkää ärrää, rrrrr.. Mutta en puheessa. Seuraava normaali askel olisi ollut, että se puolivahingossa siirtyisi myös normaaliin puheeseen. Mutta kun ei. En vain osaa rentouttaa sitä kieltä.

On harvinaisen ahdistavaa, kun ei itse jotenkin enää edes tiedosta koko puhevikaa, niin sitten kun joku ei vaan saa esim. jostain nimestä selvää, vaikka toistaisi sen.. Kun se toinen henkilö menee hämilleen, niin se on jotenkin hirveää, tuntee itsensä huonoksi. :( Jostain syystä puhevikaisuus on minulle se kipeä, heikko kohta -ja ihan yleisesti, vaikka se ei edes kohdistuisi suoraan minuun.

Ja hieman ottaa päähän, että suomi puhumistani kielistä ainoa, jota puhevikani haittaa.. :) Miksi juuri suomessa tarvittaisiin sitä rumaa kovaa ärrää.. Pöh.


Trinity

  • Ankeuttaja
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #126 : Lokakuu 14, 2007, 21:35:38 »
Ja hieman ottaa päähän, että suomi puhumistani kielistä ainoa, jota puhevikani haittaa.. :) Miksi juuri suomessa tarvittaisiin sitä rumaa kovaa ärrää.. Pöh.
Ole onnelliinen siinä asiassa. Minä luen saksaa ja siinä on kolme ässää (joista kaks jopa osaan), mutta ärrä on useimmissa sanoissa samanlainen kuin suomessa, joten siinäkin on onkelmaa.. En kehtaa sanoo esim: Ich binn Trinity und Ichn spiele Klavier, koska siinä on semmonen ärrä jota en osaa sanoo. Onneks melkein kukaan ei kiinnitä siihen huomioo.
Toinen asia on,että puhun aivan mielettömäns nopeesti. Vanhemmat sanoo siitä joka päivä ja sitten jos joku pyytää toistaan jotain mitä sanoin, alkaa nolottaan ja sanon asian uudestaan, yhtä nopeasti kuin ennenkin.. -.- Pitäis vaan opetella puhuun hitaampaa, mutta olen jo luonteeltani semmonen, että se on mahdotonta.

Hemming

  • Ankeuttaja
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #127 : Lokakuu 19, 2007, 01:32:38 »
On vikaa, paljonkin. S-vika on vain päällimmäinen ja kuuluvin vika, mutta puheen rytmityksessä on myös ihan selkeää vikaa. Painotan herkästi sanoja väärin ja vaikka tietäisin ihan tarkasti mitä haluan sanoa, puheeseeni saattaa ihan ilman mitään syytä ilmestyä omituisia sanoja tai lauserakenteita. Välillä tulee vääriä sanamuotoja ja taivutuksia, vaikka äidinkieli on aina ollut vahva aineeni eikä minulla ole mitään ongelmaa kieliopin kanssa. Erityisesti perheenjäsenten kanssa puhuessa - toisin sanoen silloin kun en kiinnitä tarkkaa huomiota puheeseeni - tulee mitä kummallisempia sanavalintoja, joissa ei välillä oli mitään järkeä, esimerkiksi monet kielikuvat saattavat muuttua ihan oudoiksi, koska oikea sana saattaa korvautua jollakin synonyymilla. Ja kaikki tämä tapahtuu ilman omaa vaikutustani. Ikävä kyllä puhun vielä aika nopeasti ja s-vian kanssa se on vaikea yhdistelmä, suomen kielessä on kamalan paljon ässiä esim. sanojen taivutuksissa ja paljon peräkkäisiä ks- ja ts-äänteitä (ja muut samanlaiset) sisältävät sanat on pakko lausua hitaammin tai niistä ei saa selvää. En kykene tuottamaan tiettyjä äänteitä lainkaan. Englannin kielessä en pysty sanomaan esim. sanaa 'artists' (monikko siis), koska siinä on se sts-äänne. Pystyn tuottamaan vain yksikkömuodon sanan ja sama pätee kaikkiin muihinkin sanoihin, joiden monikko päättyy tuohon äänteeseen.

Ai juu, ja minullakin tulee tuota, että pitää jättää lause kesken ja aloittaa alusta. Kaiken aikaa. Ihme, että saan ylipäätään mitään oikeaa asiaa sanottua kaikkien näiden vaikeuksien kanssa. ^^;

Minusta on nöyryyttävää olla puhevikainen ja oikeastaan kutsun itseäni halventavasti puhevammaiseksi, koska puheeni kuulostaa välillä lievästi kehitysvammaisen mölinältä. Valitettavasti ala-asteen puheterapiat ja oman puheen tarkkailu ja yritykset opetella puhumaan oikein eivät ole auttaneet ja puheterapia on liian kallista, jotta siitä voisi edes haaveilla. Olen tyytynyt siihen, että kuulostan vammaiselta koko loppuelämäni ja toivon, että ihmiset kestävät outoa puhettani. Muista se on ehkä persoonallista, mutta minä vihaan puhevikaani jumalattomasti. Onneksi senkin kanssa oppii elämään ajan kanssa. On vain aina tosi nöyryyttävää kun ihmiset kysyvät 'mitä' kolmatta kertaa peräkkäin.

Toivottavasti tämä ei kuulostanut liian masentavalta, ongelmansa itse kullakin ja minulla on tällainen. Korjaan, tällaisia. Vakuutan ja vannon, että elän normaalia elämää vaikka puhe on mitä on. Ainahan sitä voi ilmaista itseään piirtämällä. :)

Poissa blue kelpie

  • avaimen haltia
  • Vuotislainen
  • elämä on kovaa käytä avainta
puhevika
« Vastaus #128 : Lokakuu 23, 2007, 18:49:15 »
noh minullakin on jonkun asteinen puhevika tosin se perustuu lähinnä siihen, että en osaa sanoa kaikkia sanojo kuten adhd tai porobuda joka opettaa koulussani fysiikkaa. Ja on myös muita vaikeita sanoja. muutenkin puheeni on välillä sekavaa ja vaikea joskus saada selvää ^^ mutta kyll tää tästä   
dataa kotona ja koulussa

Poissa Nianore

  • Punaposki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #129 : Huhtikuu 09, 2008, 07:20:07 »
R-vika minullakin. On ollut aina, minulla ja siskollani molemmilla. Kävin puheopetuksessa eka- ja tokaluokan, mutta ei siitä ollut mitään hyötyä. Tai ehkä lopetin liian aikasin, mutta opettajani sanoi että tokaluokan jälkeen koulussa ei enää pidetä. Olisin joutunut lähtemään jonnekkin huitsin kuukkaan. Ei kiitos.
Olen kuullut ihmisten sanovan, että ei minulla ole niin paha kuin voisi olla. Toivottavsti se on totta, sillä minua karmii kuunnella toisten r-vikaisten puhetta. Ja tuo puhevika haittaa todellakin elämääni. Sukulaiset ja ystävät ei kuule sitä, en minäkään kuule siskoni puheessa mitään. Mutta menehän sitten esittäytymään ja.. Hrr. Se myös korostuu hermostuessani, ja varsinkin kun mietin sitä. Olen muutenkin ujo, niin alappa sitten pitää esitelmää puhevikaisena. En kehtaa kielissä viitata tiettyihin sanoihin, kosk En. Osaa. Lausua. Niitä. Englantiinkin minulle on kehitynyt hyvin epäselvä aksentti, jossa teen vielä omituisemman ärrän, en edes kurkkuärrää vaan jonkun ihmeen kiekuran. Sitten kaikki brother ja vastaavat sanat. "B" ja "r" eivät sovi vierekkäin, eli en osaa lausua edes siihen suuntaan. Ruotsi yhtä paha. Muissakin aineissa etsin aina sellaisia tekstejä, joissa ei pidä lausua ärrää kovin montaa kertaa (ääneen luettaessa).
En usko, että se enää paranee. Ja olen siksi kamala ihminen, kun toivon, ettei siskonikaan oppisi..
And I find it kind of funny, I find it kind of sad
rosafani -> Nianore

Poissa whitemouse

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #130 : Huhtikuu 09, 2008, 08:58:00 »
Minulla oli R vika joskus pienempänä. Opin r:n joskus kolmannella tai neljännellä, sitä ennen kävin jossain R opetuksessa koulumme terapeutilla. Ihmettelen, että minua ei oikeastaan ikinä kiusattu r viastani, sillä ala-asteella kaikkia kiusattiin kaikesta (voiko näin sanoa). En jaksanut ikinä kunnolla opetella ärrää, vaikka minulle aina annettiin vinkkejä miten minun pitäisi sanoa R, että se alkaa pikkuhiljaa luonnistua puheessa, yht´äkkiä minä vain sanoin sen oikein. Muistan, että tuolloin kun olin oppinut R:n munun piti sanoa vaikka mitä sanoja missä on R, kun meidän opettaja oli niin innoissaan siitä kun osasin sanoa sen. 
Sano koira? Sano rapu? Koira, rapu. Sano moottoripyörä? Moottoripyörä. Kaipa se sitten oli muiden mielestä hienoa, kun osasin sanoa R:n.

Ala-asteella luokallani oli myös yksi poika jolla oli R-vika, ja joka ei sitä ala-asteen aikana oppinut sanomaan. Myöhemmin minua alkoi ärsyttää tuon pojan ärrä, ja toivoin että hän oppisi sen pian, ettei sitä hirveää ärrää tarvitse kuunnella. Ajattelin usein, että kuulostinko minä muiden mielestä yhtä ärsyttävältä. Sen pojan ärrässä vain oli jotain ärsyttävää, mitä en muiden R-vikaisten suusta ole ikinä kuullut, en kuitenkaan ikinä sanonut hänelle siitä ärrästä mitään.
Ylä-asteella tutustuin yhteen tyttöön, jolla on lievä s- ja r-vika. Tuota vikaa en edes huomaa hänen puheessaan. Ylä-asteella meidän äidinkielen opettajallamme oli myös r-vika, enkä tuotakaan huomannut, ennenkuin siitä sanottiin. Mutta nuo ässät ja ärrät eivät ole olleet häiritseviä.

Puheestani tippuu joskus ärrät pois. Minun ei ole tarkoitus jättää R:ää pois, mutta joskus se vaan tippuu sieltä. Nykyään tätä tapahtuu harvemmin.

minttis

  • Ankeuttaja
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #131 : Huhtikuu 09, 2008, 23:14:58 »
Itselläni on ollut r-vika koko ikäni. Joskus ala-asteella kävin puheopettajalla, joka kaikenlisäksi mielestään onnistui opettamaan minut sanomaan r:n, mutta mielestäni se r kuulosti paljon kummallisemmalta (tottumista?) ja vaati niin paljon keskittymistä, etten koskaan opetellut sitä oikeasti käyttämään. Peruskoulussa tuosta kiusattiin, mutta lukiossa kiusaaminen loppui kuin seinään ja nykyisin minulla on useita ystäviä, jotka ihmettelevät, jos asia tulee puheeksi. Sanovat, ettei siihen kiinnitä mitään huomiota. En ole vuosiin asiasta millään tapaa kärsinyt, mutta juuri tällä hetkellä minua ärsyttää suunnattomasti se, että tyttäreni (kohta 7v) käy puheterapeutilla (hänellä on useiden kirjaimien kanssa ongelmia) ja siinä sitten pitäisi hänen kanssaan tehdä r-harjoituksia... Saa nähdä, opinko minäkin r:n vielä kolmikymppisenä ;).

Poissa chérupei

  • Chinese Mushroom
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • no limits
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #132 : Huhtikuu 10, 2008, 07:38:57 »
Ilmoittaudun jonon jatkoksi. Minulla on ollut r-vika niin kauan kuin vain jaksan muistaa. Kävin ensimmäisellä luokalla puheopettajalla, mutta ei siitä mitään hyötyä ollut kun olin niin ujo, enkä koskaan saanut suutani auki ja jos vaikka sainkin, niin eihän siitä tullut mitään kun olin niin hermostunut.

Pikkuveljelläni oli päiväkoti-ikäisenä s-vika. Se ei osannut sanoa sitä ollenkaan ja minä ja äiti sitten yritimme opettaa sitä. Kyllä se lopulta sen oppi, metsä taisi olla ensimmäinen sana, jonka se sano täydellisen oikein. Olihan sillä myös r-vika, mutta se on nyttemmin lähtenyt pois kiitos puheopetuksen. Juttu oikeastaan pännii minua, koska haluaisin itsekin oppia sanomaan sen ärrän oikein.

Ala-asteella minua kiusattiin, varsinkin neljällä ensimmäisellä luokka-asteella. Se kiusaaminen ei rajoittunut puhevikaan, vaan haukuttiinpa minua läskiksikin siinä sivussa ja se todella romautti itsetuntoni. Minä karttelin sanoja, joissa oli r parhaani mukaan ja ääneen lukemista inhosin yli kaiken. Kuudennella en muista kenenkään kiusanneen minua puheviasta, kaipa se on jotenkin laantunut. Nyt seiskalla ei kukaan ole kiusannut, vaikka ysillä on niitä heppuja, jotka silloin joskus kiusasivat minua minkä kerkesivät. Meidän luokalla on eräs tyttö, jolla on paha r-vika. Sen sanoma kurkkuärrä raastaa välillä pahasti, nyt on seitsemän vuosi kun sitä kuuntelen. Tiedän että se on todella tyhmää, mutta joskus vain tuntuu ettei sitä voi kuunnella. Se saattaa kyllä johtua siitä, että sitten muistaa itselläänkin olevan puhevian.

Uudet kaverit, jotka olen saanut, eivät huomanneet kuulemma mitään, ennen kuin mainitsin asiasta jossain keskustelussa. Ne olivat ihan ihmeissään siitä. Lisäksi eräs, jonka kanssa olin ala-asteen samalla luokalla, ei ollut huomannut asiaa. Sekin oli ihan hoomoilasena kun mainitsin asian. Tuli jotenkin iloinen olo. Ei se r sitten kuulemma paljon poikkea, onneksi. Kyllä minä joskus huomaan että se r särähtää todella pahasti ja esimerkiksi herra tai joku muu kahden ärrän sana tuottaa ongelmia, mutta itsetunnon paranemisen myötä ei sekään enää haittaa paljon.

Yksi syy siihen, miksi rakastan englantia, on se, että siinä ei juuri koskaan tule eteen kunnon ärrää. Opiskelen myös saksaa, ja siinä on joskus niitä ilkeitä ärriä, mutta kyllä minä ne kohtalaisesti hoidan. Ruotsi on taas aivan kamalaa. Olen aina pitänyt kielistä, mutta ruotsi on jotain, mitä en jaksa. Yksi syy on se, että siinä on niitä kammottavia ärriä ja toinen on opettaja. Aloitan ensi vuonna ranskan ja olen innoissani siitä. Hieman ne ääntämiset kammottaa, mutta ei pahasti.

Toinen 'puhevika' on lievä änkyttäminen. Aina kun innostun tai kun olen hermostunut, puhun nopeasti ja epäselvästi, lisäksi joskus voi sana tippua pois tai tuosta noin vain korvautua jollain, jota en ole edes ajatellut. Lisäksi sanamuodot tuppaavat olemaan vääriä, vaikka äidinkielen kieliopin hallitsenkin. Se on suurempi ongelma, kuin r-vika ja haluaisin todella opetella hallitsemaan puhettani. Kaipa se vain vaatii keskittymistä.
I'd love to just give in,
I'd love to live this lie.

Poissa Tanzu

  • Feeniksin killan jäsen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tulejo KV-elokuvat!
    • Tulisalama
  • Pottermore: SnidgetGold186
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #133 : Huhtikuu 10, 2008, 14:17:32 »
Minulla on ollut lapsena r-vika, mutta se korjautui puheterapialla. Pikkuveljeni, joka on kehitysvammainen ei osaa sanoa kunnolla r:ää, l:ää,  eikä monia muitakaan kirjaimia. Lisäksi hän sanoo esim. traktorin rattori, eli ei osaa sanoa t:tä ja r:ää peräkkäin. Hän oppi puhumaan jotain 4-5 vuotiaana aj nyt hän on 21 v.
"Taukki! Vollotus! Kummallisuus! Nipistys!
Viimeinen leffa nähty 13.7.2011.

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #134 : Huhtikuu 10, 2008, 14:56:13 »
Ei ole mitään puhevikoja... Pienenä oli joku lievä r-vika, en millään osannut lausua sitä ja sitten se oli sellainen llrrlllrl. Todella rasittavaa se oli silloin, mutta sitten opin ärrän :D Tunnen puhevikaisia, eenkä missään nimessä hyljeksi heitä. He ovat yhtä mukavia kuin muutkin ihmiset.

Stan

  • Ankeuttaja
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #135 : Huhtikuu 11, 2008, 20:17:14 »
R-vika on ollu mulla aina. Pienenä mä en sitä tietenkään tajunnu ja ei vanhemmat mulle mitään siitä sanonu, mutta kun eskaan menin tais mulla alkaa ekat r-harjotukset. Aluks mä en asiaa yhtään häpeilly, mutta sit yks Elina alko asian kanssa leikkimään ja härnäämään ("Tänne saa tulla vaan ne jotka osaa sanoo ärrän!") ja mua hävetti ihan sikana. Ykkösellä en käyny puheopetuksessa koska koululla ei ollu semmosta opettajaa, mut kakkosella alko sit taas kun vaihdoin koulua. Sillon mä opin ihan kivasti ja tykkäsin siitä opesta koska se tsemppas mua kauheesti ja kun jotain runoja luin ja tuli välillä oikee ärrä se hihkas jotain "hyvä!" ja sit taputti ja et kokeileppa uudestaan. Ja plussana oli myös se et tää opetus tapahtu aamulla sillon kun muut eivät viellä olleet tulleet edes kouluun, joten kukaan ei asiasta edes tiennyt.
Sitten tuli taas taukoo et en käyny ja vaihdoin koulua ja sit taas alko opetus. Sit se sama ope opetti mua 4-6 luokkien ajan, mut en oppinu ja häpesin asiaa vielläkin enemmän kuin aijemmin. Aina kun mun piti mennä sinne äikän tunneilla, sanoin vaan jälkikäteen muille et "Ne oli niitä yhdyssana juttuja, kun en osaa niitä kovin hyvin...". Yläasteelle mentäessä loppu kaikki puheopetukset, mutta on mulla kaikkia vanhoja monisteita joita oon välillä lueskellu ääneen ja koittanu opetella itekseen. En yhtään tiiä et opinko koskaan sanomaan ärrää oikein, mut yritys ja halu on ainakin kova =)

Kauheesti mua ei oo härnätty asiasta, mitä ny tuollon eskassa ja joskus on saattaneet jotenki "sano koira" mut ei kummemmin. Emt en tiiä ees huomaako tätä mun puhevikaa niin hyvin, tai kaverit ei oo mitään sanonu (ne jotka tuntee mut ala-asteelta tietää kyllä) ja nelosella mun ope oli yllättyny ku se puheope oli sanonu et voisin käydä sen luona puheopetuksessa. Mut mä puhun kyllä aika hiljaa ja jos sanassa on ärrää jotenki vaikeesti mä sanon se epäselvästi/hiljaa tai sit käytän jotain toista sanaa siinä ja leffoissa käytän enkun kielistä nimee jos suomenkielinen on jotenki hankala.
mut karmeinta esitellä ittesä, etu- ja sukunimessä on kummassakin ärrää. aina vaan yritän nimen jotenki sopertaa :s

Yksi syy siihen, miksi rakastan englantia, on se, että siinä ei juuri koskaan tule eteen kunnon ärrää. Ruotsi on taas aivan kamalaa.
No näimpä. Enkussa kun nimetkin on sillee et esim Brian, sen voi sanoo sillee "Braian". Ruotsin tunneilla viittaan aina vaan sillon ku siinä sanassa/lauseessa ei oo mitään karseeta ärrällistä sanaa.

Ainiin, ja piti mainita että jokasella lapsella meidän perheessä on r-vika. Isoveljee ei ees ala-asteella kauheemmin opetettu ja sitä asia ei ees kauheemmin varmaan oo haitannu, pikkuveli on käyny opetuksissa samallalailla ku mä eikä oo oppinu, mutta se on sisäistäny itellesä et se sanoo sen ärrän ei kurkusta vaan sillee et se yrittää saahan sen oikein. Mä käytän tota vaan kotona, koulussa en, koska kun sanon vaikka "koira" se ärrä tulee esiin kauheen kovaa sieltä keskeltä.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 11, 2008, 20:22:28 kirjoittanut Stan »

Boogey

  • Ankeuttaja
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #136 : Kesäkuu 09, 2008, 13:39:43 »
Mulla oli R -ja S-vika, mutta opin yhtäkkiä ekaluokkalaisena sanomaan ne, käytyäni melkein vuoden puheterapeutilla. Silloin en pitänyt sitä kuin hieman nolona, koska kävin puheterapeutilla parhaan kamuni sekä muutaman luokkalaiseni kanssa. Mutta kun kamuni oppi sanomaan puuttuvat kirjaimet, tuli miullekkin hirveä hoppu oppia ne. (; Noh...muutama päivä siinä meni. Mutta oon hyvin tyytyväinen itseeni, että osaan sanoa ne, koska luultavasti mua nolottaisi puhua julkisesti esimerkiksi kirjaesitelmissä. :> En pidä puhevikaa mitenkään nolona muilla, koska meillä kaikilla on omat puutteemme. Mun sedällä on R-vika, ja se on jo yli 40-vuotias. Hyvin se on silti pärjännyt. ^^

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #137 : Kesäkuu 09, 2008, 15:17:30 »
Minulla oli lapsena r-vika. Jo päiväkotiaikana kävin puheterapiassa, myöhemmin ekalla luokalla. Opin sanomaan r-kirjaimen aluksi d:n kautta, mutta pian opin sanomaan sen kokonaan. Kyseessä taisi olla lapsuusiän puhevika, joka taitaa olla helppo korjata. Tietääkseni jos puhevika on jatkunut aikuisuuteen, sitä ei ole enää niin helppo korjata.
Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Poissa Lorainne

  • glottaaliklusiili
  • Hämykeiju
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonMist
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #138 : Kesäkuu 09, 2008, 15:50:56 »
Minä opin sanomaan ärrän seitsemänvuotiaana. Sitä ennen sanoin sen jotenkin kieli hampaiden välissä. Ei sitä kukaan muu muistaakseni paljoa ihmetellyt, kuin vanhempani. Ei se minusta niin erikoista ollut, kun aika moni kavereistanikin sanoi ärrän väärin. Eskarissakohan se oli, kun menin puheterapeutille. Se oli terveyskeskuksessa, joka oli aika pelottava paikka (ja on edelleen), ja muistan jännittäneeni sitä aika paljon. Terapeutin nimi oli joku Marianne tjsp, ja hän oli aluksi vähän pelottava, mutta lopulta totuin häneen. Harjoittelin ärrää jotenkin dn-äänteen kautta, ja sitten lopulta opin sen automatkalla puheterapeutille. Ette usko, miten hauskaa oli astua sisään ja hihkaista "Moi, Marrrrrrrrianne!"

Tämä menee aika offiksi, mutta kerronpahan nyt vaan, että kaverini oppi sanomaan ärrän jo vauvana. Hän sanoi suuttuessaan aina "rrrrrrrrr", niin eipä ollut ongelmaa... :D
Using the "are we", are we?

Poissa Viiru

  • ja Pesonen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #139 : Kesäkuu 09, 2008, 18:49:07 »
R-vika mullakin. Olen käynyt sen kanssa ala-asteella puheopetuksessa. On ilmeisesti auttanut. Tai luulen että sanon ärrän paremmin nykyään vai onko sitten kadonnut tuo vika kokonaan. Varmaakin sanon sen vieläkin vähän huonosti. :)
Ei haittaa minua ainakaan että on tuo r-vika. Etipäin ollaan menty siitä huolimatta.
We’re walking in the air, we’re floating in the moonlit sky, the people far below are sleeping as we fly

Poissa Shadow

  • Postipöllö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #140 : Kesäkuu 09, 2008, 19:40:59 »
Minulla oli 2 - 8 vuotiaaseeen asti ärrävika. Kävin ykkösellä terapeutilla, mukava nainen opetti minua... muistan selvästi kaikki tehtävät: " d d dee d d deee.... : DD:D"

Minusta puhevikaisuudessa ei ole mitään outoa. Kaikki kyllä vaan ihmettelivät, kun sanoin ärrän väärin. Pikkuveljellänikin oli sama vika, mutta oppinut on hänkin lausumaan oikein. "Kaddhu, koida, hidvi, dolle..." hihi.

~ Shadoow

Poissa Reta

  • Kirotun lapsen odottaja
  • Vuotislainen
    • Todella vaiheessa -kirjablogi
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #141 : Kesäkuu 09, 2008, 20:18:00 »
Mulla ei ole koskaan tainnut olla är-vikaa. Mutta äs-vika oli. Muistan vieläkin sen, kun isoveljeni luki minulle sitä todella monelle tuttua runoa: Ärrän kierrän korren ympäri, ässän pistän taskuun." Sillon äiti huomasi, etten osanut sanoa ässää oikein. Ja muistan vieläkin, kuinka uusin raivoissani: "Ei mulla ole ässshhh-vikaa!"

Kouluun mennessä sitten alkoi puheopetus. En pitänyt sitä mitenkään erikoisena, en edes muista mitä sanoin muille luokkakavereille kun menin puheterapiaan. Minua ei koskaan edes kiusattu siitä. Minulla oli hieno vihko jonne liimattiin kaikkea kivaa, kuten runoja joissa oli paljon äs-kirjaimia ja kielijumppaohjeita. Kielijumpasta pidin eniten. Siellä opin laittamaan kielen rullalle ja tekemään kaikenlaisia muitakin hauskoja kielitemppuja. Muutamassa vuodessa opin ässän.

Eräs tyttö oli kanssani samaan aikaan puheterapiassa. Hänellä oli seka äs- että är-vika. En pitänyt hänestä paljon, sillä hän valehteli ja oli minulle todella ilkeä. Hän vaihtoi koulua kakkosluokan jälkeen, mutta tuli yläasteella taas samaan kouluun. Hänellä on edelleen nämä puheviat.
The adventures I enjoy are usually of the literary nature. -Henry Winchester

Miksi me ihmiset kaadumme?
- Jotta oppisimme nousemaan jaloillemme.

Poissa Chrystal

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #142 : Kesäkuu 12, 2008, 13:10:16 »
Minulla oli lapsena r-vika. Jo päiväkotiaikana kävin puheterapiassa, myöhemmin ekalla luokalla. Opin sanomaan r-kirjaimen aluksi d:n kautta, mutta pian opin sanomaan sen kokonaan. Kyseessä taisi olla lapsuusiän puhevika, joka taitaa olla helppo korjata. Tietääkseni jos puhevika on jatkunut aikuisuuteen, sitä ei ole enää niin helppo korjata.
Joo, minä opin 8-vuotiaana sanomaan ärrän, deen kautta. Onko joku muu sanonut ärrää siten, että leuka mene edestakaisin? Minulla oli pakko opetella siitä eroon, koska "se ei tehnyt hyvää leuoille." Opittuani ärrän se aluksi sorahti hiukka oudosti, mutta nyt se on ihan normaali ärrä.
"Ron kuule, sinä tiedät vallan mainiosti, että Harryn ja minut kasvattivat jästit!" Hermione sanoi. "Me ei kuultu lapsina tuollaisia satuja, me kuultiin Lumikki ja seitsemän kääpiötä ja Tuhkimo-"
"Mikä se on, joku sairausko?"
-Harry Potter ja Kuoleman varjelukset

Blueshit

  • Ankeuttaja
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #143 : Kesäkuu 13, 2008, 14:48:51 »
En oikein pidä tuosta "puhevikainen" nimestä sillä se kuulostaa jotenkin loukkaavalta, oudolta tai sillä tavalla. :D

Tämä alkoi kun olin viidennellä luokalla. Luokellemme tuli eräs Ville, joka änkytti aivan koko ajan. Kuudennen puolivälissä huomasin itsekin änkyttäväni, vaikka en ennen ollut sellaista tehnytkään. Olen nyt yhdeksännellä ja änkytys on vain hieman pahentunut.

Änkytykseni ei ole riippuvainen seurasta, ajasta, tai muusta ympäristöstä. Lähinnä sanoista joita käytän. Kun olen avaamassa suutani niin tunnen heti että en pysty sanomaan sitä sanaa ja koitan keksiä muun sanan sen tilalle. Jos tämä ei onnistu niin pakko se on sitten vaan än-änkyttää.

Hieman on kiusattu, mutta olen huomannut että aika moni "kiusaaja" luulee sitä vain hyväksi läpäksi - mitä se ei todellakaan ole.

jaina

  • Ankeuttaja
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #144 : Kesäkuu 13, 2008, 14:55:12 »
Minulla ei ole puhevikaa, mutta joskus pentuna oli. Lausuin aika hauskasti muutamia sanoja.

Ytsi = Yksi
Katsi = Kaksi
Kahdetsan = Kahdeksan

Heh, se oli varmasti hupaisaa. Tuo oli joskus tokaluokkalaisena tuo vika, ja se korjaantui miltei heti.
En syrji puhevikaisia, mutta minusta on hieman huvittavaa, kun eräs pikkusiskoni entinen kaveri (eivät ole enää tekemisissä) lausui musta-sanan mutta. Hänellä siis on puhevika, tai ainakin oli, en tiedä onko enää.

Joskus minä änkytän, tosin välillä tahalteeni. Siis, kun minä en ole mikään kamalan kiltti ihminen tuolla koulussa tai kylällä, niin on pakko hieman än-änkyttää, niin kukaan ei ikinä osaa epäillä minua minkäänlaisista pahanteoista (tämä kylläkin tapahtuu vain koulussa). Mutta aika harvoin tuota tapahtuu.

Poissa Giliath

  • Cassiopeian pikkusisko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Jensen Ackles :D
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #145 : Kesäkuu 13, 2008, 19:58:14 »
Minulla oli ihan pienenä lapsosena R-vika (ehkäpä vieläkin on), mutta korjaantui kuin kävin puheterapeutilla. En muista jouduinko siitä viasta "kärsimään." Minulla on myös lukihäiriö, en tiedä johtuuko välillä puhevikani siitä.

Nykyisin lausun NG-äänteen aika hassusti. En tajua sitä mutta kuulemma sen huomaa puheessani. Siitäkään en ole joutunut kiusatuksi. Myös änkytän joskus tahattomasti tai lausun samaa sanaa monesti. Tässä esimerkki; Oli bilsan tunti ja sain ns. kunnian vastata kysymykseen. Aloitin vastaukseni sanalla sorsa. Rupesin lausumaan sanaa soosa,sorsu,sorosa..... Ehdin sanoa sanan yli 10 kertaa kunnes rupesin nauramaan. Nykyisin lempi nimeni on DJ-Sorsa;)
*Miettii ja lukee, mutta harvemmin kirjoittaa*

Poissa fascino

  • Merirosvo
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #146 : Kesäkuu 13, 2008, 23:42:40 »
Itselläni ei ole mutta yhdellä hyvällä kaverilla on ja toisella luokkalaisellanikin. Itseäni ei voisi vähempää haitata että jollakin on jokin puhevika. Kyllähän sen ensin huomaa jos sattuu kuulemaan mutta ei sitä enää sen jälkeen noteeraa mitenkään. Itse en edes muista että näillä tietyillä henkilöillä edes on mitään puhevikaa.
Missä on aarteesi, siellä on sydämesi
RIP Elli 4.8.2008

Poissa Meew

  • Valkea susityttö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kelmit for ever
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #147 : Heinäkuu 15, 2008, 08:57:23 »
Minullakin on R-vika.. Eikä se haittaa minua. Olen käynyt ala-asteella pari vuotta terapeutilla ja melkein opin "sen oikean R", mutta sen lausuminen (koska en osannut sitä kunnolla) kuullosti niin typerältä, etten viitsinyt julkisilla paikoilla puhuessani sitä käyttää. Siihen sen käyttö loppuikin, enkä nyt enää edes muista miten se lausutaan/sanotaan enkä tiedä osaisinko enää yhtään jos yrittäisin. :D Eli hukkaan meni sekin terapia. Ei haittaa, olen mieluummin R-vikainen.

Minua ei olla koskaan kiusattu sen takia, mitä nyt pari luokkalaistani poikaa ovat vitsailleet asiasta. (matkineet puhumistapaani) Mutta se ei ole haitannut minua koskaan, enkä ole pitänyt sitä kiusaamisena. Pelkkänä huvittavana vitsinä :D

Yhteenveto: olen sinut R-vikani kanssa!
Tam ja Fahr, Sirius ja James. << heitä minä kadehdin, koska heillä on ystävä mitä ilman ei voi elää, heillä on ystävä kenen puolesta kuolisi. Heillä on ystävä kenestä välittää, ketä pitää omana veljenään. Sellaista rakkautta, sanatonta viestintää ei näe joka päivä. Kiitos. <3

Poissa rave

  • Tittelitön
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #148 : Heinäkuu 16, 2008, 23:33:39 »
Puhevikahan ei ole kenenkään oma vika, itsellänikin oli joskus päiväkoti-eskari-ekaluokka aikaan jonkinlainen ässä vika, se suhahti aina korvaan kuuluvasti ja kävin puheterapeutilla, mutta lopetin sen koska tulosta ei tullut. Mutta sitten kerran ihan vahingossa sain sanottua sen suhauttamatta ja sinne se jäi. Muiden mielestä oli ihan uskomatonta että noin vain kertalinttuulla pääsin siitä eroon, mutta niin vain kävi. Vielä nykyäänkin jos puhun suu vaahdossa ja en "kuivaa" kieltä vetämällä ilmaa suuhun, saattaa suhahdella kivasti, mutta lähinnä repeilen sille :D

Niinkuin sanoin, puhevika ei ole puhujan omaa syytä, mutta en silti voi sille mitään että minua useesti ärsyttää esim. jonkun R-vika. Jos joudun kuuntelemaan kauan ihmistä josta en muutenkaan pidä, ja siihen rinnastettuna puhevika, juttelu menee siihen että en kuule enää mitään muuta kuin sen korahtavan ärrän. Minä olen aina kauhean lyhytpinnainen ja hermoheikko, niin en usko että pystyisin tulemaan toimeen jos vaikka minulla olisi puoliso jolla olisi oikeasti pahempi puhe vika. Pieni ärrävika, tms, kuulostaa ihan hauskalta, mutta jos olisi pahemman sorttinen vika, niin en usko että pystysin sellaisen ihmisen kanssa hengaamaan vaikka koko päivää ja kuuntelemaan. Kuulostaa kauhealta ja todella epäreilulta, mutta en mahda itselleni mitään että puhevikainen ja epäselvä puhe saa minut ärsyyntymään.

Mutta osaan kyllä pitää leipäläpeni siis kiinni, en pilkkaa tai hauku puhevikaisia (mitä nyt yhden kaverin kanssa yhdessä heitetään läppää sen ärrästä), koska olen itsekin elänyt sellaisen kanssa, joten ei sellai ole asian kanssa mitään...
akfjldjklk

Hockenheim

  • Ankeuttaja
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #149 : Heinäkuu 17, 2008, 10:04:04 »
Minulla on melko lievä R-vika. Muutaman kerran olen käynyt tässä ala-asteen ensimmäisillä luokilla puheterapeutilla, mutteipa asiasta mitään hyöytyä juurikaan ollut. Ihan hyvin suhtaudun, mutta onhan se ärsyttävää mennä jotain esitelmää/tarinaa luokan eteen lukemaan. Eipä sitä kukaan ole juurikaan haukkunut, mitä nyt vähän läppää on heitetty asiasta.

Poissa Minevra

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Avril- ja Potter- fani
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #150 : Heinäkuu 17, 2008, 18:52:24 »
Minulla on myös R-vika. On ollut aina. Kävin ala-asteen muutamina ensimmäisinä vuosina säännöllisesti puheterapiassa (tyhmä sana! Aina kun joku sanoi vaikka "Onko sulla tänän se puheterapia?" niin minusta tuntui kuin olisin joku vammanen (en pilkkaa vammaisia!)). Ei siitä ole oikeastaan kiusattu, joskus pienempänä nyt sisarusten kesken vain jotain. Onneksi meidän luokalla on yksi toinenkin ärrävikainen joten en tunne oloani yksinäiseksi.

Opettajani kyllä sanoi ettei hän enää edes huomaa sitä puhevikaa. En koskaan edes muista että minulla on se. Yritän puhua ihan normaalisti, enkä ajattele ärriä ollenkaan. Jos joku kysyisi: "Mitä haluaisit itsessäsi muuttaa?" Niin en ensiksi varmaan edes muistaisi ärrävikaani.

On muuten aika hassua, että jotkut luokkalaiseni tytöt huomasivat vasta tänä vuonna että minulla on R-vika, vaikka olen ollut heidän kanssaan tekemisissä jo viisi vuotta.
joten saan kaikki sivuroolit tyyliin kynttilä (joka olen ollut!) ja sitten paras ystäväni saa tyyliin kertojan roolin. Sitten isosiskoni pilkkaa siitä...

Hei kuule, minä olen ollut kertojana monissakin näytelmissä koulussa, eikä kukaan sanonut mitään R-viastani. Minä olin ensimmäinen joka halusi kertojan roolin, ja ope antoi sen muitta mutkitta. Mietippä sitä.
"Voi Harry", Hermione sanoi väsyneesti, "Koko juttu on pelkkää potaskaa. "

Kuoleman varjelukset, sivu 453

Poissa Modera

  • Bodari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • We are waiting for you, Coraline
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #151 : Heinäkuu 20, 2008, 16:42:33 »
Ilmoittaudun! Minulla on S-Vika.
luin tuosta puheviasta ja miettikää! Puhe vikaiset EI pääse Radio tai tv juontajiksi!!!??

Poissa rave

  • Tittelitön
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #152 : Heinäkuu 21, 2008, 01:53:57 »
No onhan se vähän syrjintää ettei puhevikaiset pääse juontajiksi, mutta eihän lyhyetkään pääse malliksi tai pitkät lentäjiksi... Ei siitä siis kannata itseensä ottaa, mutta monia ihmisiä saattaa ärsyttää kuunnella vaikka puhevikaisen juontamia lähetyksiä, eikä heillä ole varaa menettää kuuntelijoita/katselijoita sen vuoksi, vaikka se onkin typerää ja väärin. Jos minulla olisi oma ohjelma, tuskin itsekään ottaisin siihen puhevikaista, varsinkaan jos kyse on esim. uutisista, jolloin on erittäin tärkeää että puheesta saa hyvin selvää, vaikka vaan jos vika olisi ihan pieni ja sanat ymmärtäisi ihan hyvin, niin se johtaisi siihen että pitäisi määritellä ok/liian paha puhevika toisistaan ja se voisi taasen johtaa erimielisyyksiin sitä mukaan katastrofeihin.

Elämä on toisinaan epäreilua kaikille.
akfjldjklk

rainna

  • Ankeuttaja
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #153 : Heinäkuu 22, 2008, 17:56:52 »
Varsinaista puhevikaa minulla ei ole ollut enää about kymmeneen vuoteen. Tarhaikäisenä oli r-vika ja se kyllä osasi kiukuttaa, kun oma nimi kuitenkin alkaa kyseisellä kirjaimella. Edelleen muistan, miten jännitin tilanteita, joissa jouduin esittelemään itseni. Kävin vähän aikaa puheterapiassa, ja kyllä ne d- ja dn-harjoitukset osaisin sanoa edelleen. Silloin en voinut tajuta mitenkään, miksi terapiassa treenattiin d:tä. Se oli kuitenkin r, jonka kanssa minulla oli ongelma, ei d. :) No, r tuli sitten aika lailla omia aikojaan "oikeanlaiseksi". Ennen koulun alkamista se oli jo ihan normaali, joten kiusaamista en ole ikinä kokenut. Nykyään r on vain yksi äänne muiden joukossa, mutta olin tosiaan niin pieni kun puhevika oli ja meni, ettei minun ole tarvinnut sitä ajatella enää vuosikausiin. Pienenä olen myös änkyttänyt aika pahasti jonkin aikaa, mutta sekin meni omia aikojaan ohi. Tätini, puheterapeutti koulutkseltaan, sanoo, että änkytys johtui siitä, että ajatukseni kulki nopeammin kuin sain puettua sen sanoiksi. Minusta se on aina kuulostanut mukavalta selitykseltä asialle. :)

Änkytys on tehnyt jonkinlaisen comebackin melkein huomaamattani. Olen aina puhunut aika nopeasti, ja aina välillä puhe vain juuttuu. En saa haluamaani sanaa ulos suustani mitenkään, vaan kuulostan paikalleen juuttuneelta cd:ltä. Monilla änkytys laukeaa jännittäessä, mutta minulle se iskee lähinnä kun innostun, puhun liian nopeasti tai luen ääneen jotakin tekstiä. Silloin ei oikeastaan auta kuin lopettaa puhuminen, hengittää syvään ja aloittaa sana alusta, hitaasti.

Itseäni toisten puheviat eivät oikeastaan häiritse. Nenään puhuminen häiritsee, ja se on monen tv-juontajan ongelma. Mutta tavalliset r- ja s-viat eivät haittaa kuuntelemista, ei myöskään änkytys. Nuo ovat sellaisia vikoja, joille ei voi mitään. Ne ovat lähinnä persoonallisia, enkä kiinnitä niihin mitenkään hirmuisesti huomiota jonkun puhetta kuunnellessa.

Hockenheim

  • Ankeuttaja
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #154 : Heinäkuu 22, 2008, 20:44:57 »
Lainaus käyttäjältä: Minerva
Hei kuule, minä olen ollut kertojana monissakin näytelmissä koulussa, eikä kukaan sanonut mitään R-viastani. Minä olin ensimmäinen joka halusi kertojan roolin, ja ope antoi sen muitta mutkitta.
Meidän opettaja ei ainakaan ollutt huomaavinaankaan, kun minä ilmoitin haluavani kertojan roolin, eikä muita vapaaehtoisia edes ollut vähään aikaan, kunnes joku ei-puhevian-omaava-henkilö-X ilmoitti haluavansa roolin ja opettaja antoi roolinsa muittamutkitta henkilö X:lle. (:

Poissa Kutale

  • live like horses
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • last.fm
  • Pottermore: WolfEcho8
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #155 : Heinäkuu 24, 2008, 13:05:09 »
Mulla on ärrävika, aina ollut. Minua on kiusattu sen takia mm. toistamalla sanoja perässä niinkuin minä sanon. En juurikaan välitä tuollaisesta, koska se ärrävika kuuluu muhun ja olisi outoa olla ilman sitä. Kyllähän se tietysti joskus harmittaa. Nykyään meidän luokalla kyllä onkin mun lisäksi pari muuta ärrävikaista.
Joskus aika pienenä olin jossain leikkauksessa jossa tehtiin jotain kielijänteelle, mutta mun mielestä se ei auttanut.
Ala-asteella kävin puheopetuksessa, josta ei ollut mitään hyötyä, ärsyynnyin vaan niistä harjoituksista. Nyt olen käynyt puheterapeutilla vuoden ajan silloin tällöin, ja mielestäni se on ollut ihan hyödyllistä ja olen edistynytkin. Omasta mielestäni kyllä sanon vieläkin ärrän 'kurkusta', mutta ainakin se kuulostaa oikealle, eikä sorinalle!
R-vika ei oikeastaan haittaa elämääni. Minua olisi kiusattu, vaikka sitä ei olisi, ja olen kyllä päässyt näyttelemään koulun näytelmissä, jos olen halunnut. Ainoa haitta on esim. englannin tai saksan puhumisessa, kun se r kuulostaa vähän oudolle.
imagine none of this is real

Poissa Aiëdaíl

  • Näätärikkaus
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #156 : Elokuu 13, 2008, 16:48:32 »
Uuden viestin aika minulla. Muistutukseksi siis, toivoa on aina. Minullakin oli, eikä se vaatinut kuin puolet Puoliverisen prinssin lukemisesta ääneen lausuen ärrän aluksi d:nä, sitten jonkinlaisena melkein ärränä, ja nyt kirjain tulee muiden joukossa lähes täydellisenä. Suosittelen tuollaista ääneen lukemista, koska minulla ei ainakaan koskaan ole ollut intoa tehdä joitain kieliharjoituksia tms. enkä koulussa kehdannut vaihtaa "tavallista" ääntämystäni d:hen. Ensimmäinen sana, jonka lausuin oikein ihan tavallisessa arkikeskustelussa oli Ruisrock x) Nykyään r takkuilee välillä kun puhun nopeasti, sen edellä on konsonantti tai olen hermostunut, kuten vaikka lausuessani sukunimeni. Erityisen iloinen olen, koska roolien saanti näytelmissä on helpompaa ja ruotsin opiskelu myös. Oli kieltämättä kivaa toistella tajuttuani lähes osaavani "Klara Norra Kyrkogatan" Tukholmassa uudelleen ja uudelleen XD

Poissa Oljolover

  • kuuroille korville puhuva
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #157 : Syyskuu 03, 2009, 22:37:03 »
Minun mielestäni on epäreilua syrjiä puhevikaisia sen takia, koska he eivät osaa sanoa esim ärrää. Eihän se kerro ihmisestä mitään, millä tavalla hän ääntääsanat puhuessaan. Itselläni on r-vika ja monesti olen saanut kuulla siitä, se on aika lapsellista. Kasvakaa aikuisiksi kiusaajat...
Ja tyhmää, kun näyttelijäksi on vaikeampi päästä, jos on puhevika, itse olen aina halunnut näyttelijäksi, mutta en varmaan voi tulla kauhean tunnetuksi... jään luultavasti vain katkeraksi vanhapiiaksi :) mustaa huumoria :)
Chill out, baby

Poissa Shakira

  • Pilkun nussija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Mrr maanantai...
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #158 : Syyskuu 04, 2009, 15:06:15 »
Itselläni on R-vika ollut aina. Olen käynyt viisi vuotta koulumme erityis opettajalla.Eskarista alkaen. Enää en ole käynyt. Minusta oli inhottavaa käydä siellä, mutta nykyään voin sanoa sen normaalisti jos en ajattele sitä (tosi hankalaa koska ajattelen sitä usein puhuessani ja ollessani hermostunut). Inhottavaksi sen teki se että tunsin itseni ulkopuoliseksi. Asiaa auttoi kuitenkin se että kaverillani oli paljon pahempi R-vika.En tietenkään saisi ajatella näin. Ystäviäni se ei haittaa onneksi.
Jos hyppään kalliolta, välitätkö???

Poissa EJR

  • Varjelusten toinen puoli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I just want things to make sense
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #159 : Syyskuu 04, 2009, 16:33:22 »
R-vika.

Veljelläni, ja minulla on puhevikat.
Molemmat kävivät koulussa (eivät-yhseddä) R-opetuksessa, mutta minä en oppinut, veljeni (2v. vanhempi) oppi...

Harmittihan se aluksi, koska pelkäsin, että 'apua, elämäni on pilalla' yms :D
Sitten älysin - tädillänikin on R-vika, ja hyvinhän hän pärjää :D

Hyvää tulevaa viikonloppua
MS Hirmun kapteeni!

Poissa Sonja

  • Gradzbbh Mkryx
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #160 : Syyskuu 04, 2009, 17:55:28 »
Isoveljelläni oli kamalasti vaikeuksia lähes kaikissa konsonanteissa, pahiten r-kirjaimessa. Jotenka siis veli kävi puheterapiassa (onko se ihan oikea nimitys?) ollessaan neljävuotias. Itse olin silloin kolme, ja kun veljeni oppetteli sanomaan r, halusin minäkin oppia (minullakin siis oli r-vika). Siispä keksin oman tavan sanoa r. Opin siis sanomaan ns. ranskalaisen kurkku-ärrän, jota olen kyllä hieman soveltanut. En puhunut täydellisesti, mutta olin iloinen, ettei minun tarvinnut sanoa esim. tikkali (siis tikkari). Monet kaverini tosin sanoivat niin tarhaikäisinä.

 Kun menin ekalle luokalle, sorahtavaan ärrääni kiinnitettiin enemmän huomiota, jolloin jouduin erityisopettajalle puheopetukseen. Kävin siellä silloin tällöin neljännelle luokalle asti, kunnes kyseinen opettaja jäi eläkkeelle. Opin suomalaisenkin (siis sen yleisimmän, tiedättehän) tavan ja kokeilinkin sitä tokalla luokalla muutaman päivän erissä. Kerran puhuin koko viikon tavallisella ärrällä, mutta kun kukaan ei huomioinut sitä, päätin, ettei kannata muuttaa puhettani, jos sitä ei edes huomata. Tosin osasyy oli myöskin se, että olin niin tottunut omaan tapaani, että en oikein osannut sopeutua uuteen tapaan. Joskus myöhemmin on tullut hieman kaduttua tuota, mutta ei minulle tästä omasta tavastani ole ollut kummempaa harmia, tosin pienempänä jotkut sanat tuottivat vaikeuksia. Muut eivät huomaa mitään erikoista puheessani, tosin joskus kaverini yrittävät matkia ärrääni, kun olen sanonut jotain erikoisen hauskan kuuloista korostetulla ärrällä. Se on hyväntahtoista hauskuuttelua, josta en tietenkään pahastu. On omassa tavassani myös joitakin ongelmia, esimerkiksi silloin, kun kurkkuni on kipeä, en pysty puhumaan kunnolla. Silloin surrrrrrrauttelen jotain "suomalaisella ärrällä", jonka osaan vieläkin, vaikka en käytäkään sitä. Olen muuten huomannut, että käyttäessäni tuota "suomalaista ärrää" ääneni menee kimeämmäksi ja nostan päätäni, jotta saisin sanottua sen. Jännää, eikös?

Huomaan lähes heti, jos jollain on puhevika, mutta en sano siitä mitään, koska tiedän, ettei se ole kovin mukavaa kuulla huomautuksia omasta puhetavastaan. Minullekkin siis on sanottu joskus ala-asteella pari kertaa jotain, kuten suristiin rrrrrrrrrrrrrr. Eihän se ollut mukavaa kuulla sellaista, mutta ei minulle niin ole sanottu kuin vain ehkäpä kerran tai kaksi koko ikäni aikana. Ainut, joka huomioi puhettani nykyään, olen minä itse. Saatan miettiä puhuessani, että kuulevatko muut jotain outoja rahinoita, mutta sekin johtuu vain uteliaisuudestani. Eli tällä kurkku-ärrällä, jonka olen ilmeisesti naamioinut jotenkin tavallisen kuuloiseksi, pärjään vallan mainiosti!
Keijukaisia on sittenkin olemassa. Salaperäistä.
 ~Hatsuharu

Kratztbuhh, manaatti!

Poissa Raimei

  • Ms. Stalker
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #161 : Syyskuu 04, 2009, 19:44:59 »
Minulla ei itselläni ole R-vikaa, mutta eräällä kaverillani on. Hän lausuu ärrän jännästi rohisten. Aivan kuten
moni muukin R-vikainen. Kaverini R-vikaa ei huomaa, kun hän puhuu muille, mutta jos hän lukee tunnilla ääneen kirjasta tms. niin
sen kuulee todella selvästi. En oikein tiedä, miten se on "mahdollista" ;o

Mun mielestä puhevikaiset ihmiset ovat aivan samanlaisia kuin muutkin, enkä tajua, miksi joitain kiusataan. Kaverini, jolla on R-vika,
ei ihme kyllä kiusata, vaikka meidän luokalla on monta poikaa, joiden luulisi kiusaavan. Parempi niin ;)
Älä minua katso, en minä mitään sanonut!

Poissa Hattrick

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #162 : Syyskuu 06, 2009, 04:16:43 »
Itsellä oli joskus 5-vuotiaana R-vika. Jotenkin se meni kuitenkin ohi ennen kouluikää, vaikka meinattiin jo kitarisat katkaista en parantamiseksi.

En itse erityisemmin kiinnitä huomiota muiden kielivikoihin. Mitäpä he niille mahtavat.

Poissa Leila

  • Peruna
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • "Itserakkaus on paras rakkaus"
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #163 : Syyskuu 06, 2009, 22:03:09 »
Itselläni ei ole mitään puhevkaa, eikä olee koskaan ollutkaan. Siskoni opetteli ennen koulun alkua sanomaan R:n D:nä, ja oppikin sitten R:n sitä kautta.

Eihän sitä oikeasti edes huomaa, jos jollain on esimerkiksi R- tai S-vika. Muutamalla kaverillani on, ja minusta he puhuvat ihan hyvin, en huomaa normaalissa puheessa mitään eroa. Jos ihminen on itse sinut sen asian kanssa, on varmaan aika paljon helpompaa. Se tosin on häiritsevää, jos on jokn kunnon puhevika, ettei puheesta meinaa saada selvää. Riparillamme oli eräs tälläinen tyttöä, jolla on tosin joku dysfasia tai joku, eikä hän ole muutenkaan ihan "normaali". Oli kamalaa koko ajan kysellä, kun ei saanut selvää, tuli epämukava olo, kun mietti miltä tästä tytöstä tuntuu..
Tahdonvoimaa!

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #164 : Syyskuu 06, 2009, 22:26:49 »
Itselläni ei ole mitään puhevkaa, eikä olee koskaan ollutkaan. Siskoni opetteli ennen koulun alkua sanomaan R:n D:nä, ja oppikin sitten R:n sitä kautta.
Minulla oli pienenä r-vika, jonka takia kävin eskarin/ekan luokan aikoihin puheterapiassa, jossa opetettiin d:n avulla r:ää. Muistan vieläkin ne 'makkada' ja 'madkka' sanat, joita toisteltiin.
Lausuin siis ärrän ällänä, mikä aiheutti vähän ongelmia, kun etunimessäni on r - ihmiset meinaan vähän ihmettelivät, kun esittelin itseni Maljana (siis Maria, mutta i kuulosti j:ltä).
Kyllä sen vieläkin huomaa, että ärrän kanssa on välillä säätöä, kun puheeseen tulee aina toisinaan tahattomasti ällä ärrän tilalle. En myöskään osaa kunnolla är-äännettä, vaikka normipuheesta ei ärrävikaa enää huomaakaan (paitsi nuo tahattomat ällät, tosin).

Varsinainen puhevika tämä ei kuitenkaan ole, mutta puhun nopeasti, ja siitä on välillä haittaa niille, joiden pitäisi kuunnella. Viime aikoina olen kiinnittänyt enempi huomiota siihen, että melko usein ihmiset pyytävät toistamaan ja näin. Puheen nopeutuessa se myös tuppaa vähän puuroutumaankin...
En sitten tiedä, pitäisikö tuota vähän harjoittaa tai jotain, sillä kyllä se häiritsee, jos ei toinen ymmärrä puoliakaan mitä tälle selittää...

Kyllä minä panen myös sen merkille, jos jollakin on puhevika, mutta se on ihan normiasia monen muun ohella - en minä arvostele ketään puhevikaisuuden perusteella tai mitään.
Olen itse tuhottoman kiitollinen, että ärrävikani korjaantui silloin aikanaan, vaikka eihän puhevikaisuus mikään suuri este ole.
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Modera

  • Bodari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • We are waiting for you, Coraline
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #165 : Syyskuu 22, 2009, 17:59:19 »
Minusta on tullut yhä epävarvempi ja epävarmpi. Luuletteko että 15 vuotias saa puheterapiaa?  Olen tullut epävarmasksi s-viastani. Mietin etukäteen sanoja joissa ei olisi kirjain s. Ja maksaisiko se?

Poissa Presto

  • Mozartin kummipoika
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • ilovepasta.org
  • Pottermore: GhostDragon1391
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #166 : Syyskuu 22, 2009, 18:22:42 »
Joskus pienempänä olin r-vikainen, onnekseni minua ei kiusattu sen johdosta. Aluksi pääsin johonkin puhevikaisuuskurssille, mutta ei se mitään auttanut. Kävin siellä noin kerran puolessa vuodessa ja silloinkin minulle annettiin vain jotain monisteita, mitä voin harjoitella kotona. -.- Kouluuni tuli sitten myös puheterapeutti, olikos se kakkosluokalla. Sille sitten menin, ja se, mitä siellä nyt ikinä tehtiinkään, oli huomattavasti tasokkaampaa. Lopulta sitten kurssin lopussa, r-vikani oli poissa ja olin onnessani. :)

▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬
                        Stalkkaan sinua.

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #167 : Syyskuu 27, 2009, 14:37:54 »
Minulla on ollut pienestä asti r-vika. Ala-asteella kävin juuri jollakin "ärrä-opella", jonka kanssa oikeanlaisen r-kirjaimen sanomista opeteltiin.

Nykyään olen sinut oman puhevikani kanssa. Välillä pystyn puhumaan ihan normaalistikin, mutta välillä taas surauttelen niitä ärriäni kyllä miten sattuu - mistään suunnalta en kuitenkaan ole saanut kuitteilua hienosta surauttelustani, ja varmaan juuri siksi osaankin nauraa omalle r-vialle :)

Sellaista se elämä on, kukaan ei ole täydellinen.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 19, 2011, 08:34:19 kirjoittanut samettiina »
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Töyhtöhyyppä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kuuhulluus iski
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #168 : Syyskuu 27, 2009, 14:56:02 »
Minulla on S-vika. Suhautan sen paljon terävämmin ja jotenkin "matalammalta" kuin muut. Peritty ominaisuus, molemmilla vanhemmilla on S-vika, äidilläni se kylläkin on aika heikko.
 Pienenä kävin puheopetuksessa mutta ei se paljoa auttanut. Oikeastaan pidän ässästäni, se tekee puheestani persoonallista ja joukosta erottuvan. Ja joskus eräs ystäväni sanoi että se kuulostaa kivalta, ei ollenkaan rumalta. Njaa, tiedä häntä mutta pidän siitä.
 Ei minua ole ässästäni kiusattu, joskus ala-asteella vain luokan pojat huomauttelivat minulle siitä, matkien ässääni. Koska noilla pojillakin oli puhevikoja, niin en siitä kauheasti joutunut kuulemaan.
"Tänään satun olemaan täällä - Huomenna jossakin toisessa paikassa. Minä kuljen kulkemistani, ja kun löydän hauskan paikan, pystytän telttani ja soitan huuliharppua."

Poissa liiketerapia

  • Vuotislainen
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #169 : Syyskuu 27, 2009, 22:29:05 »
Meitä puhevikaisia taitaa olla täällä montakin.
Minulla on r-vika.
Minua ei ole kiusattu mitenkään pahasti sen johdosta, joskus vain lapsellisesti huomateltu, mistä en ihme kyllä ole ottanut nokkiini. Että pystynpä elämään tämän kanssa.
Lapsi kun olin, se ärrä muuttui l:äksi, nyt se sähisee vähän ja pahimmassa tapauksessa jää kokonaan pois.
Monet ihmiset eivät edes saa selvä, mitä puhun ja minun luullaan puhuvan jotain itse keksimääni kieltä, perheen jäsenet taasen ovat hyvin tottuneet tähän.

Poissa Tylypahkan luuta

  • Varmasti oudoin
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PurpleSnitch12495
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #170 : Helmikuu 14, 2012, 19:33:22 »
Mun mielestä r- ja s-vika ei tavallaan ole kauheen isoja puhevikoja verraten änkytykseen. Luokallani on henkilö, joka änkyttää ja kun hän oli lukenut sivun Harry Pottereiden kokoisesta kirjasta ääneen ilman änkytystä hän sanoi, että ei ikinä ole lukenut yhtä pitkää pätkää änkyttämättä. Tunnilla jos luetaan ääneen niin hän ei pysty lukemaan. Kerran meillä oli sijainen, joka ei uskonu, että tälle tietylle henkilölle ääneen luku on erittäin hankalaa (sijainen kai luuli, että hän yrittää välttää lukemisen) ja vasta ku koko luokka oli vakuuttanut, että näin on niin se usko. Kannattaa änkyttävän ihmisen tavatessaan muistaa, että sille ei voi mitään. Tämä kyseinen luokkalaiseni sanoi, että vaikka hän kuinka yrittäisi joskus sanoa jotain sanaa niin sana ei vaan tule, vaikka sen tietäisi.

Poissa Puppet

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PhoenixAccio1128
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #171 : Maaliskuu 09, 2012, 09:12:17 »
Mulla on aina ollut R-vika, mutta aika useat sanoo et mun R-vika on 'söpö', tai siis et se kuulostaa niin söpöltä ku sanon ärrän. En osaa selittää millä tavalla sanon sen, mut jos nauhotan jotain niin se kuulostaa ihan sellaselta ranskalaiselta vaikka se ei normaalisti kuulosta. Kävin vaan sen normaalin ekaluokan puheopetuksen, mutta se puheopettaja (tai mikä onkaa) sanos et se lähtee ajallaan, mut eipä oo vieläkään lähteny ja oon kutosluokalla. Se on kyl aika outoa, et sillonku laulan tai tavallaa lausun jotai sanoja laulamalla/oopperamaisesti, joo oon huono selittämään, ni sillo mun ärrä on iha normaalin kuulone :o
Draco Malfoy: Training for the ballet, Potter?

Poissa Brenda

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Potteristi, hetalisti ja mitähän vielä
  • Pottermore: OwlNettle504
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #172 : Huhtikuu 09, 2012, 22:03:54 »
Täälläkin yksi R-vikainen tunnustautuu.

Joskus häiritsee ihan mielettömästi, joskus taas en huomaakkaan koko juttua. Esim. kun ala-asteella kysyttiin nimeäni ja vastaus oli epämääräinen Marereireierreio, niin sijainen oli vaan että jaa ja puhutteli loppu tunnit "sinä tyttö, jolla on musta paita".

Silloin harvoin kun puhun, niin R tulee sellaisena hyvänä, ja ei kaikki ees välttämättä huomaa koko asiaa. Ja saan tuon helposti kuulostamaan saksalaiselta -lupaavaa alkavien saksan opintojen kannalta. Ranska tosin ei varmaan tule luonnistumaan niin hyvin, mutta oppisimpa ees kirjottaa, lukee ja kuunteleen.

Niinä hetkinä kun vika on haitannut pahiten, olen yrittänyt keksiä jonkinlaisia vahvuuksia siitä. Ainakin uskon, että joskus sitten kun joudun yleisön eteen puhumaan, niin tullan se hassusti puhuva R-vikainen muistamaan paremmin kun se tavallisesti ja virheettömästi puhuva.

Ja tuosta että puhevikaisia ei oteta (radio)juontajiksi on minusta vaan täysin oikein. Niissä hommissa ääni on suunnilleen kaikki, jos se on virheellinen niin voivoi, et ole pätevä tähän hommaan.

// Niin ja kiusattu ei juurikaan olla, muutamia kertoja ala-asteella lukuun ottamatta. Ja musiikin tunnilla kun piti nauhuriin sanoa oma nimi, tuli kyllä kanssa semmoinen rohina, että jotkut "fiksut" kuiskivat jotakin "R-vikaisesta koirahullusta"... o__O
Elä kuin jokainen päivä olisi viimeisesi. Jonakin päivänä olet vielä oikeassa.

Poissa Prosper

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #173 : Huhtikuu 09, 2012, 22:24:37 »
Brenda, kirjoituksesi oli hyvin mielenkiintoinen! :) Oletko saanut minkäänlaista tukea tuohon ongelmaasi, jonkinlaista puheopetusta yms.? Itse muistan niitä järjestettäneen ainakin meidän ala-asteellamme 1-2 luokkalaisille.

Poissa Brenda

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Potteristi, hetalisti ja mitähän vielä
  • Pottermore: OwlNettle504
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #174 : Huhtikuu 09, 2012, 22:41:57 »
Boris, kiitos :)
1-2 luokilla olin Vantaalla koulussa ja meidän luokalla oli 5 r-vikaista ja kaikki käytiin säännöllisesti r-opetuksessa. Kun vaihdoin koulua Mäntsälään, opetusta tuli harvemmin ja eri luokkalaisten kanssa. Mitään hyötyä ei ole mulle ollut :( Ja kerran kun kuviksen tunnilla menin ja en saanut työtä valmiiksi, niin sain huudot siitä että "Kuinka kaikilla on ollut yhteinen määrätty aika, jolloin se olis pitäny saada valmiiks". Mä kuitenkin vietin siitä "yhteisestä sovitusta ajasta" 20 min. r-koulussa, silloin olin tosin liian ujo väittämään mitään vastaan..
 Niissä koulutuksissa ollaan puhuttu d-kieltä, tehty semmosia da-da-da-dan juttuja nopeasti ja hitaasti, kielijumppia, pikkuärrää ja kaikkea mahdollista. Ehkä mua ei vaan oo tarkotettu epäpuhevikaiseksi.. :D
Elä kuin jokainen päivä olisi viimeisesi. Jonakin päivänä olet vielä oikeassa.

Poissa Ihmissusi

  • Vuotislainen
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #175 : Huhtikuu 10, 2012, 21:30:17 »
Itselläni ei ole r-vikaa tai mitään mutta opin sanoman r:n opettajien mielestä aika myöhään. Kävin ensimmäisellä luokalla 'Hannun kopissa' missä sitten sain päristellä (tai sihistä xD) r:ää sun muuta :D En siis osannut ensimmäisellä luokalla r:ää ja luokan ainoana tyttönä kaikki pojat sitten kiusasivat enemmän tai vähemmän :/

Opin kuitenkin sanomaan r:n joskus syksyllä, olin todella iloinen :) Mutta sitten se r puheessani heikentyi kun kasvoin ja s valtasi puheeni. En tiedä mistä se johtui mutta se on inhottavaa kun puheeni sönkköytyy jatkuvasti ja kaikki alkavat pilkata >:( Puheeni on sellaista sihinää koko ajan. Olen yrittänyt selkeyttää sitä ja puhua niinkuin 'normaalit' ihmiset mutta jos ei onnistu niin ei onnistu. Ja kun olen vielä niin puhelias ihmissusi niin vakuutan kaikki oudolla sihinälläni xD

Mutta jos kaikki puhuisivat täydellisesti ja samalla tavalla, keskustelut olisivat aika tylsiä..

~werewolf

Poissa Wanamo

  • Keltasilmä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • the wolf blood
  • Pottermore: OakPurple4599
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #176 : Huhtikuu 10, 2012, 22:51:30 »
Minulla oli joskus ensimmäisellä ja toisella luokalla suhteellisen paha R-vika. Sitä yritettiin pitkään saada pois erilaisten harjoitusten ja vaikka millaisten erityisopetusten avulla, mutta niillä se ei millään lähtenyt. Lopulta minun piti itse ottaa ohjat käsiini ja alkaa päristelemään ärrää omatoimisesti, harjoitella sanoja joissa on paljon ärrää ja vain jatkaa sitkeästi eteenpäin. Lopulta onnistuin saamaan sen aika lailla taka-alalle puheesta, jolloin sitä ei huomannut lähes laisinkaan. Nykyään se on jo täysin kaikonnut.

Tänä vuonna olen alkanut noteerata puheessani ihan uutta ongelmaa. Olen alkanut puhua nopeammin ja epäselvemmin, jolloin sanat (etenkin hermostuttavissa tilanteissa) putoavat suusta epämääräisenä sössönä, josta kukaan ei saa selvää. Tämän jälkeen vielä aina punastun helakasti, jotta kaikki huoneessa varmasti tajuaisivat nolostukseni. Englannin lausumiselle tämä tekee erityisesti hallaa, eikä se ole mukavaa jos on syksyllä menossa englanti-painotteiselle yläasteelle. En oikein tiedä, mitä tehdä asialle :S

Kiitän (sössösti) ja kumarran.
"Nukkuminen on huomattavasti vähemmän rasittavaa kuin valveilla oleminen."

Poissa The Dragon Wand

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #177 : Toukokuu 19, 2013, 10:54:40 »
Meiän koulus on sellane poika joka unohtelee kirjaimia/lisää/lausuu väärin. Sen takia se on vieläki eskarissa. Se on 9. Se tuli mullekki huutelemmaa keinussa ''ny moollolit käytlii!!'' Siis siitä ei saa mitään selvää ku se puhuu. Nii joo ja kerra se sano ''Tulppa ummppee!''  ''se huutaa aina. Ja kerra ''tulla tulli pakka houttuun!''

Poissa Luna Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #178 : Tammikuu 15, 2014, 20:10:17 »
Itseäni kiusasi ekalla sitkeä r-vika, sanoin aina "l" kun piti sanoa "r", esim. Riina oli Liina, koira oli koila jne. Pääsin kuitenkin kolmannella luokalla eroon r-viasta, kun sain hammasraudat ristipurennan hoitoon. Hampaiden asento parani täysin, ja niin hävisi r-vikakin samalla kertaa. :D
"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".       Helmiina -> Luna Helmiina

Poissa Ulompi vino vatsalihas

  • Neville Longbottom <3
  • Vuotislainen
  • PS. Pidän hapanpastilleista
    • Livejournal
    • Katso taivasta, tähtiratainsa täyttämää
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #179 : Maaliskuu 02, 2014, 12:33:01 »
Minullakin on r-vika. Kävin lapsena pitkään puheterapiassa ja jotain hyötyä siitä oli, mutta vika ei koskaan korjaantunut täysin. Sen kuulee selvästi edelleen, mutta ne, jotka ovat tottuneet kuulemaan puhettani, ymmärtävät mitä yritän sanoa. Perheenjäsenenikin kysyi joku päivä, että "onko sulla edes vielä r-vikaa?" mutta uudet ihmiset eivät joskus heti tajua r-vian takia, mitä puhun.
En odota, että se tulee koskaan korjaantumaan, mutta en panisi pahakseni, jos tämä korjaantuisi, koska taitaa tämä kuitenkin vähän rajoittaa ammatinvalintaa. En kuitenkaan ajattele edes tätä vikaani paljonkaan.
On kyllä todella hienoa, että lievästä r-viastaan huolimatta Tarja Halonen pääsi presidentinpallille saakka. Puhevian ei saisi antaa estää tekemästä asioita.

Ystäväni sanoi, että r-vikani ei ole vika, vaan vain tapani puhua. Sanoin olevani eri mieltä ja että sitten ihmiset voisivat keksiä kaikista kirjaimista oman tavan puhua ja alkaa puhua jotain "asigjiosdnfg"-kieltä ja vaatia, että muut ymmärtävät, mitä he sanovat. Mutta ei puhevika tee kenestäkään huonompaa ihmistä, kuten ei vaikka iso nenäkään tai epilepsia. Vaikka ei osaa jotain kirjainta tai puhua selkeästi, voi sitten osata jotain muuta. Minulle on sanottu, että osaan arabialaisen r:n paremmin. Valitettavasti en kuitenkaan osaa arabiaa muutamaa fraasia enempää! Käsittääkseni japanilaisissa ärrän voi sanoa ällänä, tai jotain tämän suuntaista, mutta valitettavasti en puhu japaniakaan.
On the 10 year anniversary of Harry’s parents’ death and the first time Voldemort was defeated, 31st October 1991, he and Ron saved Hermione from the troll in the bathroom. This is generally regarded as the day the trio became friends

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #180 : Maaliskuu 02, 2014, 22:41:22 »
Meidän nelivuotiaaltamme ovat kateissa K, R, D ja lisäksi tietyissä kirjainyhdistelmissä L. Siksi käymme puheterapiassa, teemme kotona kieliharjoituksia ja pelaamme erilaisia puheterapialautapelejä - Hero Quest -pelistä lainatuilla luuranko-, örkki-, haltia- yms. hahmoilla, jotta se on vähän mielenkiintoisempaa. Tavoitteena on, että kouluikään mennessä lapsen puhe on helposti ymmärrettävää muillekin kuin omille perheenjäsenille, joskin mekin olemme välillä vähän hukassa, kun pieni ihminen innostuessaan ja varsinkin wii-peleistä jutellessaan alkaa viestiä puoliksi hurjilla eleillä ja äänitehosteilla tyyliin "sitten mä tein *tsssssiuuuuuuh* ja sitten se meni ihan *aaaaaaargh* ja *lumppis* ja sitten mä voitin" =D
Constantem decorat honor

Poissa Ruby

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Taika on valtaa.
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #181 : Kesäkuu 06, 2014, 11:45:37 »
Minulla ei ole s-kirjaimen kanssa ongelmia koskaan ollutkaan, enkä tiedä voiko sanoa r-viaksi sitä kun en eskari-ikäisenä osannut sitä sanoa. Silloin kävin puheterapeutilla ja aika nopeasti kirjaimen opinkin. Nyt olen siis menossa viidennelle, ja luokallani on yksi poika joka ei edellenkään osaa sanoa r-kirjainta kunnolla. Siihen on kuitenkin jo tottunut, enkä ainakaan minä kiinnitä yleensä mitään huomiota kyseisen oppilaan puheeseen.
"They're taking the hobbits to Isengard!"

Poissa Kynttiläkäärme

  • Syksyn liekki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: potioncharm26553
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Puhevikaisuus
« Vastaus #182 : Lokakuu 23, 2015, 12:13:59 »
Minulla oli ala-asteella R-vika. Lausuin sen aina sellaisena ranskalaisen ärrän kuuloisena. Kun kouluun pääsin aloitin kerran viikossa puheterapian ja siellä sitten 6 vuotta sitä opttelin. Sain tietää, että olin muodostanut sen ärrän aina suussani väärin. 12-vuoitaana sen lopullisesti opisn ja nykyään puhun oikealla ärrällä ihan luonnostaan, mutta olen kuulemma välillä kanss apuhunut sillä väärällä ärrällä, mutten sitä itse tiedosta.
Kiusaamista puheviasta en ksokaan kokenut. Kaikki tiesi että sitä harjoittelin ja monilla muollakin se oli. Kaiki sitä ei koskaan oppinut ja varmasti itseäni myös auttoi se, kun kaverillani oli sama ongelma. Hän kuitenkin oppi ärrän sanomaan minua puolivuotta aiemmin. Enää se ei ole ollut miää ongelma.