Kirjoittaja Aihe: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?  (Luettu 21429 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Greenback

  • Kalamies Reino
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #50 : Syyskuu 01, 2011, 13:11:28 »
Opetus: Älä sekaannu muitten asioihin.
Tänäänkin tuli viisi kiloa.

Poissa Kynttiläkäärme

  • Syksyn liekki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: potioncharm26553
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #51 : Syyskuu 07, 2018, 16:30:03 »
Nyt Potter maratonin päätettyä jäi käteen moniakin eri teemoja ihan ystävyydestä ja rakkaudesta lähtien.
Yksiylitse muiden joka viimeisssä kirjoissa minusta korostui oli se, että kaikkea ei tarvitse tehdä yksin, apua voi ottaa vastaan. Harry ei millään meinannut suostua aluksi että Ron ja Hermione tulee mukaan ja ennen Tylypahkan taistelua hän ei halunut ottaa Albuksen Kaartin apua vastaan. Harry vähän vasten tahtoaan kertoi Naginin tapoamisesta Nevillelle ja kuinka kävi, apu ol ihänelle suureksi eduksi. JOtenkin meidän ihmisten on hankala pyytää vaikeassa tialnteessa apua, ei kehdata sanoa että ei pärjää ja uskotaan aina itse onnistuvamme. Minusta varsinkin Kuolmen Varjeluksien yksi kantavin teema on avun antaminen ja sen vastaanottaminen. Harrykin yhdessä vaiheessa mietti tueeko hänestä kuin Dubledore joka kasvoi synkissä salaisuuksissa.

Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #52 : Syyskuu 07, 2018, 23:27:50 »
Tärkeimmät teemat, tai sanotaan että ainakin suurimmat teemat Pottereissa, mikä tekee niistä niin merkittäviä kirjoja, ovat mielestäni rakkaus ja kuolema. Kumpikaan ei olisi mitään ilman toista, ja tämän Rowling on hyvin oivaltanut. Rakkautta kirjoissa on tietysti monenlaista, päällimmäisenä ystävien välistä, ja tästä aiheesta on tässä keskustelussa annettu niin paljon esimerkkejä etten lähde niitä toistamaan. Mutta sitten on kuolema, asia jota suurin osa pelkää, asia jota moni ei mielellään edes ajattele - eli aihe, jota ei varmasti ole mitenkään helppo sisällyttää osaksi tarinaa ilman että se on pelkkä asia, jota pitää mahdollisimman paljon välttää (varsinkaan nuorten kirjoissa). Rowling on kuitenkin onnistunut tässä mielestäni erinomaisesti. Koko kirjasarjassa leijuu vahva kuoleman uhka, ja se on asia, jota Harryn pakko käsitellä jo hyvin nuorena. Eniten tätä aihetta puidaan tietysti Kuoleman varjeluksissa, jossa Harry joutuu pohtimaan kuolemaa yhä syvällisemmin, ja tekee sen kyllä hämmästyttävän kypsästi. Lopulta aika moni hahmo tarjoaa esimerkin siitä, että kuoleminen voi olla myös toisten hyväksi uhrautumista ja täten suurin mahdollinen rakkauden teko - tästähän koko kirjasarja oikeastaan alkaa, Lilyn ja Jamesin uhrautumisesta Harryn hyväksi. Kuoleman varjeluksissa tämä kaari sitten kauniisti päättyy Harryn päätyessä samaan ratkaisuun velhomaailman hyväksi. Eli kuolema ei välttämättä olekaan täysin paha asia. Toinen kuolemaan liittyvä lohdullinen ja kaunis opetus on se, että kun toista rakastaa, edes kuolema ei voi viedä häntä kokonaan pois - eli rakkaus voittaa jopa kuoleman. Kaikki muut teemat, kuten rohkeus, ystävyys, pelko, anteeksianto, yksinäisyys, toisten hyväksyminen, "paha saa palkkansa", jne. ovat mielestäni johdannaisia näistä kahdesta suuresta teemasta. Kaikki liittyy lopulta rakkauteen tai kuolemaan.
Look, look, keep looking straight into those cold eyes.

Poissa kitujainen

  • bloggaaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • kitujainen
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #53 : Lokakuu 29, 2018, 20:00:14 »
Älä kutita nukkuvaa lohikäärmettä?
Opetus: Älä sekaannu muitten asioihin.

Opin englantia hirmu hyvin sekä miten monimutkaisia pahikset on ja samaistun Harryyn portaiden alla edelleen. Rakkaus on jotain voimakasta, vaikken sitä omalta äidiltäni saanutkaan, eli siltä tärkeältä aikuiselta, elämässäni.
Viimeiset sanat kirjasarjassa muistuttaa minua eräästä toisesta kirjasta Michael Endeltä, jonka loppusanat on italialaisesta laulusta, ja vähän sama eli "all's well that ends well". Äidillällänikin on näitä viisauksia kuten "kaikella on tapana järjestyä" mutta ei niistä juuri lohtua ole.
.com