Kirjoittaja Aihe: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?  (Luettu 20336 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Jade Twist

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #25 : Elokuu 02, 2007, 13:27:48 »
Asiat eivät ole aina sitä miltä näyttää, että mustan ja valkoisen välillä on lukemattomia harmaan sävyjä eikä kukaan kuulu näihin ääripäihin.

Hyvä esimerkki on vale Vauhkomieli alias Barty Kyyry jr. Kyyry vihasi vapaita Kuolonsyöjiä, kuten Vauhkomielen olisi voinut kuvitella vihaavan. Kuitenkin näiden kahden syyt tähän erosivat huomattavasti. Kun Vauhkomieli olisi pitänyt vapaata Kuolonsyöjää rikollisena, joka kuuluisi Azkabaniin, Kyyrylle 'entinen' Kuolonsyöjä oli pimeyden lordin petturi. Myös se sekasotku Kalkaroksen ja Kelmien välillä osoitti, että 'hyvä ja paha' riippuvat ihan näkökulmasta. Olellista ei siis ole millainen joku on, vaan miksi; mitkä ovat hänen syynsä ja motiivinsa. Ylipäätään ihmisten leimaaminen on haitallista.

Toki Pottereista löytyy myös liuta 'oikeita' opetuksia, enemmän tai vähemmän loppuunkaluttuja, joita onkin tässä topicissa mainittu useita.

Poissa Browey

  • Vuotislainen
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #26 : Elokuu 02, 2007, 18:08:12 »
Pottereiden teemat pysyivät varsin samoina Viisasten kiven ja Deathly Hallowsin välillä, joskin jotain uusia teemoja nousi aina. Mielestäni tärkein teema ei kuitenkaan muuttunut missään vaiheessa: ystävien tärkeys ja merkitys, sen oivaltaminen ettei kukaan ei pärjää maailmassa yksin. Jo Viisasten kivessä Harry, Hermione ja Ron tekivät yhteistyötä pyrkiessään Iseeviot-peilin luokse estääkseen Voldemortia saamasta viisasten kiveä. Sen jälkeen kolmikko teki yhteistyötä jokaisessa eteen tulleessa haasteessa ja selviytyneet niistä yhdessä. Jokaisella ihmisellä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, mutta yksin ei pärjää kukaan.

Pelkojensa voittaminen on minunkin mielestäni olennainen teema. Ajatellaan vaikka Nevilleä, joka oli ensimmäisissä kirjoissa ujo ja pelokas, vähän tyhmä ja yksinkertainenkin. Feeniksin killassa hän kehittyi Albuksen kaartissa todella paljon ja kasvoi rohkeaksi hahmoksi, joka toimi Deathly Hallowsissa jo AK:n johtajana Harryn, Ronin ja Hermionen etsiessä hirnyrkkejä. Neville voitti kaikki pelkonsa ja osoitti, mihin hän kykenee todellisuudessa. Voldemort sen sijaan kuolemanpelossaan ryhtyi pahuuttaan tappamaan ihmisiä antaakseen heille kohtalon, jota hän itse piti kamalimpana mahdollisena. Voldemort ajatteli, että kuolema on luovuttamista, jatkoi tappamista ja pirstoi sielunsa seitsemään osaan, eikä paluuta umpikujasta ollut enää. Hän ei koskaan pystynyt voittamaan suurinta pelkoaan toisin kuin Neville.

Hyvän ja pahan välinen taistelu on teema, joka löytyy varmaan kaikista fantasiakirjoista, jotka maa päällään kantaa, kuten myös Pottereista. En oikein pidä siitä vastakkainasettelusta, joka Pottereissa vallitsee: Feeniksin kilta vastaan Voldemort kuolonsyöjineen. Se on jotenkin mustavalkoinen, ja olisin kaivannut siihen muitakin näkökulmia. Toisaalta Rowling osasi kirjoittaa Pottereiden hyvän ja pahan välisen sodan todella hienosti ja viihdyttävästi, vaikka se olisikin mielestäni kaivannut jotain lisää: tuollaisenaan se on aika perinteinen, vähän liiankin tavallinen.

Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #27 : Syyskuu 02, 2007, 20:37:52 »
Yksi tärkeä juttu varsinkin tässä vikassa kirjassa mikä tuli mieleen oli, ettei kukaan ole täydellinen, ei edes täydellisen hyvänä ja viisaana pidetty Dumbledore. Muistakin hyvis-hahmoista paljastui vähemmän positiivisia seikkoja (esim. Lupin, Ron), jotka kertoivat, että eivät hekään niin puhtoisia aina ole. Harrykaan ei ole läheskään täydellisen kiltti hyvis, vaikka tarinan sankari onkin - hänhän käytti jopa kidutuskirousta ja oli vielä tyytyväinen tulokseen. Tällainen epätäydellisyys taas tarkoittaa inhimillisyyttä, eli siis ei ole olemassa mitään superhyvää yli-ihmistä. Kaikki tekevät virheitä.

Toisaalta taas paljastui sekin, ettei täydellisen pahoina pidetyt ihmiset (parhaimpana esimerkkinä Snape) ole välttämättä pahoja.
Look, look, keep looking straight into those cold eyes.

Poissa Posityyhtynen

  • Nokankopauttaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #28 : Syyskuu 04, 2007, 14:13:17 »
Minusta tämä oli hyvin sanottu (Quintina)"Kun horcruxit tulivat kuvaan puoliverisessä prinssissä, oli tarinan eräs opetus mielestäni se että pahat teot tekevät säröjä ihmisen sieluun." Tuo on aivan totta.
Rowling on aina pohjustanut lujaa ystävyyttä ja se minun mielestäni näkyi tässä hyvin. Lisäksi rakkaus, jota Voldemortilta ei löydy. Kaikkien pitäisi osata rakastaa. Lisäksi usko ja pelon voittaminen on yksi asia, ei Harryn mukana heikkohermoisimmat pärjäisi ja usko siihen mitä tekee ja onnistumiseen. Aina tulee takapakkeja, mutta kun ei anna periksi voi lopulta saada sen mitä haluaa.
Synkkinäkin aikoina pitää osata vitsailla, ei kannata ruveta synkistelemään itsekkin, koska ankeuttajat vain lisääntyvät silloin. Iloa löytyy ihan pienistäkin asioista ja se auttaa jaksamaan.
Kirjassa oli minusta hienoita se kuina Harry olisi voinut uhrautua muiden puolesta, jotta Voldemort menisi mukana. Tämä oli todella hienoa ja olen onnellinen ettei Harry menehtynyt.

♥ When you are feeling sad, read Harry Potters and you'll be happy again, with chocolate you'll be superhappy Ü
(PS. Twilight is also good alternative)

Dahlia

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #29 : Syyskuu 04, 2007, 21:57:51 »
DH:n opetus on aika tulkinnan varainen. aika moni on maininnut sen horcrix jutun, eli pahat teot tekevät säröjä sieluun. njaah. Ja tuossa ihan alussa ainakin puhuttiin siitä että ihmistä pitäisi arvioida tekojen mukaan. en ole tuosta aivan samaa mieltä mutt jatketaan. Minusta Yksi hyvä opetus DH:ssa oli tämä "velka". Eli se kun matohäntä oli henkensä velkaa harrylle. Jos teet jotain todellä hyvää toiselle, luultavasti tulet saamaan jotain hyvää takaisin.(jos nyt ajatellaan realistisessa mittakaavassa)
tietysti kirjassa tätä oli suurrenneltu vähän, mutta niin kirjoissa kuuluukin.

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #30 : Lokakuu 24, 2007, 19:12:42 »
Vallitseva teemahan oli melko selvästi rasisimi. Velhot sortivat muita taikaeliöitä, jästisyntyisiä sorrettiin, jästejä sorrettiin. Rowling halusi tällä osoittaa, että kaikki ovat kuitenkin samanarvoisia, syntyperästä riippumatta. Tämä teema oli välillä ehkä liiankin hallitseva.

Läsnä oli tietenkin myös se - ainakin DH:ssa - , että kukaan ei ole täydellinen. Ei edes Dumbledore. Ei kukaan. Ja se, että "pahiksissakin" on hyvät puolensa, ja nekin, keitä pidämme itse epämiellyttävinä, saattavat kuitenkin sydämeltään olla hyviä (Snape). Minusta oli hienoa, kuinka Deathly Hallows -kirjassa useista hahmoista tuli esiin uusia puolia. Tämä oli ehkä parasta koko kirjassa. Erityisesti pidin Snapen hahmon syventämisestä, ja siitä, kuinka Mollyn taistelijanluontokin paljastui lopussa. Nevillen persoonanmuutos taas ei oikein viehättänyt itseäni, sankarinrooli ei kertakaikkiaan sovi Nevillelle.

Niin, ja tietenkin rakkaus on myös ollut läpi sarjan tärkeänä teemana. Rakkaus ja toisista ihmisistä välittäminen sekä epäitsekkyys.

Eponia

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #31 : Marraskuu 11, 2007, 22:23:45 »
Minusta yksi merkittävä teema oli myös se, että hyvyyttä ja pahuutta ei ole mustavalkoisesti olemassa. Vaan on olemassa valintoja kuinka pitkälle voi mennä ja pahoissakin on jossain pohjalla jotain hyvää.

Esimerkiksi tarinan sankaripäähenkilö Harry oli täysin kykenevä käyttämään komennuskirousta ja kidutuskirousta, mutta ei koskaan käyttänyt sitä pahinta eli tappokirousta (ei edes vaikka Voldemort oli häntä vastassa, tosi moni muu olisi varmaan testannut sitä). Pääpahis Voldemort taas omasi hyvin surullisen lapsuuden ja hänen koko motiivinsa oli viha jästejä kohtaan. Sirius oli hyvisten puolella mutta oli kyennyt tekemään silti aika hirveitä tekoja ja oli aikalailla valmis tappamaan Pettigrew:n. Eikä Harryn suuresti ihailema James kouluaikana hirveän hyväntahtoinen ja kiltti ollut. Dumbledore myös suunnitteli nuoruudessaan kauheuksia, mutta maksoi sitten koko elämänsä niitä takaisin. Snape ei ollutkaan Voldemortin toinen ruumiillistuma vaan yritti maksaa koko elämänsä takaisin tekosiaan. Toiset kuolonsyöjät jäivät huolehtimaan haavoittuneista tovereistaan ja se osoittaa jonkinlaista välittämistä.

Tarinassa on hyvin vähän niitä, jotka olivat joko täysin hyviä tai täysin pahoja. Ja päähenkilöistä yksikään ei ollut syntynyt täysi hyväksi tai syntynyt täysin pahaksi.

Malfoyt tekivät kaikenlaista pahuutta, mutta he halusivat lähinnä pelata voittajan joukkueessa. On vaikea uskoa, että joku voidaan voittaa jos hän jo kerran palasi kuolleista.   

Ben eneth

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #32 : Marraskuu 17, 2007, 00:14:30 »
Yksinäisyys.

Ei ole yhtäkään kirjaa, jossa Harry ei joutuisi törmäyskurssille ympäristönsä kanssa: hän joutuu aina jossain vaiheessa toteamaan, että maailma ei ymmärrä häntä ja että se asettaa odotuksia, joita hän ei tunne täyttävänsä, koska tietää olevansa tavallinen ja keskinkertainen kaikesta huolimatta. Edes hänen ystävänsä eivät aina ymmärrä, minkälaista on elää absoluuttisen pahan varjossa. Kuten näemme vaikkapa Ronista.

Ja sitä mukaa, kun Harryn kohtalo valkenee hänelle, hän alkaa tajuta, etteivät muut voikaan ymmärtää häntä. Hän kohtaa Voldemortin aina uudelleen ja saa sellaista suhteellisuudentajua, joka erottaa hänet muista. Ja mitä tulee kohtaloon, Rowling tosin yrittää kevyesti selittää kuudennessa kirjassa, että Harryn taistelu on hänen oma valintansa, mutta minusta se on mahdotonta, koska hän on ainoa ihminen joka sen valinnan voi tehdä: hänelle on jaettu kortit, joista se kunnianhimo tulee.

Lopulta hän makaa Dumbledoren kanslian lattialla ja tuijottaa kattoon ja on valintansa kanssa yksin, kertakaikkisen yksin. Hyytävä kohta, joka minulle merkitsee oikeastaan koko kirjasarjan kulminaatiopistettä.

Ei ole helppoa olla erilainen.

Poissa Nymphae

  • Taikajuomien valmistuksen ja yrttitiedon opiskelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HollyShadow146
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #33 : Huhtikuu 18, 2008, 19:26:42 »
Paha saa aina lopulta palkkansa.

Ihmiset, jotka kasvavat ilman rakkautta, joutuvat helpommin huonoille teille. Näin kävi Voldemortille, joka asui orpokodissa ja josta kukaan ei välittänyt. Jokainen tekee kuitenkin itse valintansa sen välillä, mikä on helppoa ja mikä on oikein.

On paljon kuolemaakin pahempia asioita.
Se, mitä pelkäämme, on tuntematon.

« Viimeksi muokattu: Syyskuu 06, 2011, 23:28:37 kirjoittanut Nymphae »
"Malfoy is not having hallucinations", snarled Snape. "If your head was in Hogsmeade, so was the rest of you."  -AZ        ♥ 6.-13.6.2011
"Which leaves you and me, Ron!" said Tonks brightly, knocking over a mug-tree as she waved at him.  -DH

Poissa AIV-rehu

  • Lupus Tigris
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Apulannan kasvattama
  • Pottermore: FeatherProphecy121
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #34 : Toukokuu 10, 2008, 13:05:46 »
Mielestäni Harry Pottereissa on monia teemoja ja opetuksia. Suurimpina teemoina ystävyys, rakkaus ja uskollisuus, rasismi, pelon voittaminen hyvän ja pahan taistelu vaikkei kukaan ole täysin hyvä eikä täysin paha, asiat eivät ole mustavalkoisia eikä kaikki ole sitä miltä näyttää ja ihmiset (ja olennot) muuttuvat ja kehittyvät. Mielestäni tärkein teema on lopulta kuolema.

Ja sitä mukaa, kun Harryn kohtalo valkenee hänelle, hän alkaa tajuta, etteivät muut voikaan ymmärtää häntä. Hän kohtaa Voldemortin aina uudelleen ja saa sellaista suhteellisuudentajua, joka erottaa hänet muista. Ja mitä tulee kohtaloon, Rowling tosin yrittää kevyesti selittää kuudennessa kirjassa, että Harryn taistelu on hänen oma valintansa, mutta minusta se on mahdotonta, koska hän on ainoa ihminen joka sen valinnan voi tehdä: hänelle on jaettu kortit, joista se kunnianhimo tulee.

Mielestäni loppujen lopuksi taistelu on kuitenkin Harryn oma valinta. Hänen on pakko taistella, mutta ei ennustuksen takia. Hänen oli pakko yrittää voittaa Voldemort, koska muuten hän ei saisi mielenrauhaa. Harryn oli pakko yrittää kostaa vanhempiensa ja Siriuksen kuolema. Toki Voldemort melkein pakottaa Harryn taistelemaan jahtaamalla häntä. Merkityksellistä tässä onkin se, että on eri asia joutua haluamattaan taisteluun, kuin kävellä sinne pysty päin. Pidän kovasti PP:n siitä kohdasta, kun Harry ymmärtää asian. Tuo on mielestäni opetus. Sillä on suuri merkitys, tunteeko olevansa pakotettu johonkin vai onko se oma valinta.

Lopuksi täytyy vielä mainita yksi pieni opetus joka on muistaaksen Siriuksen suusta. Jos haluat tietää millainen joku todella on, katso miten hän kohtelee alempiarvoisiaan. Älä sitä kuinka hän kohtelee vertaisiaan.
Draco dormiens numquam titillandus.
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
Psykiatrisia toimia, jotka oman kokemuksen kautta täysin aukee -Apulanta

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #35 : Toukokuu 10, 2008, 20:05:32 »
Yksinäisyys ja erilaisuus, itsenäiseksi kasvamisen vaikeus. Se, että ystävyys ja rakkaus voittavat kaiken ja ovat tärkeimpiä asioita maailmassa. Se, että on asioita, joiden puolesta voi ja melkein kannattaakin kuolla. Se, että pahat teot tekevät säröjä sieluun. Se, ettei hyvää ja pahaa voi aina erotella toisistaan niin mustavalkoisesti kuin esimerkiksi saduissa. Se, että ihmisen täytyy tehdä valintansa itse ja yksin. Uskollisuus.

Mielestäni Pottereissa ei ole vain yhtä tiettyä, selkeää opetusta, vaan jokainen lukija voi huomata erilaisia opetuksia ja teemoja. Potterit ovat kuitenkin aika monipuolisia ja vivahteikkaita kirjoja, kyllä niistä jää eri ihmisillä käteen aivan erilaisia juttuja. Luulisin.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Ben eneth

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #36 : Toukokuu 11, 2008, 02:46:48 »

Mielestäni loppujen lopuksi taistelu on kuitenkin Harryn oma valinta. Hänen on pakko taistella, mutta ei ennustuksen takia.

Niin, en minä oikeastaan ennustusta ajatellutkaan vaan sitä, että Harry yksinkertaisesti on ihminen, jolle on luonnollista ja välttämätöntä tehdä ko. valinta. Eikä ole helppoa olla ihminen, jolle tietty asia on ehdollistunut, koska kuten loppu osoitti, Harry ei jaksanut edes kyseenalaistaa tehtäväänsä. Hän vain tiesi, aivan kuten sanoit, että tekemättä jättäminen tekisi hänet hulluksi. Ei se silti tarkoita mielestäni, ettei hän olisi voinut kiroilla tuolle tosiasialle ja raskaasti.

Onnellisimpia ovat itsekkäät ja tyhmät.

Poissa Jukka

  • Vuotislainen
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #37 : Toukokuu 19, 2008, 17:39:16 »
Näiden opetusten teho on se, mistä näkökulmasta tarina esitetään. Tod.näk kaikki lukijat vastustavat puhdas/puoli/kuraverisyys -lajittelua ja jättiläisten sekä ihmisusien syrjimistä, mutta mitä jos Pottereiden maailma olisi oikeasti olemassa ja lukijat eläisivät siellä? Varmasti enemmistö olisi kannalla "Puhdasverisyys kunniaan!" ja suhtautuisi ihmissusiin sekä jättiläisiin peläten ja halveksuen. Se olisi yleinen ajattelumalli, tavikset ja ministeriöhän ovat Pottereissa juuri tällä suvaitsemattomalla/ahdasmielisellä kannalla, ja ei ole mitään syytä olettaa, etteikö suurin osa Vuotislaisistakin olisi. Me olemme katsoneet tarinan maailmaa opettavaisten silmälasien lävitse, ja meille on näytetty, että ihmissudet (Lupin), kuraveriset (Hermione) ja jättiläiset (Hagrid) ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin me muutkin. Eivät halveksuttavia 'saastaisia puolilajeja', niinkuin kirjan pahikset sanovat. Mutta sehän se yleinen näkökulma tavallisten Pottermaailman kadunvelhojen ja -noitien keskuudessa on, eikö?

Poissa Hartsa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • http://www.freewebs.com/moottoriurheilu05
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #38 : Kesäkuu 28, 2008, 22:24:17 »
Mielestäni tarinan suurin opetus oli ehdottomasti se, että ystäviä ei koskaan jätetä tai petetä ja heidät pidetään etusijalla. Esimerkiksi Ron uhrasi itsensä VK:n shakkilauta-kohtauksessa, jotta Harry ja Hermione pääsisivät jatkamaan. Ron myös jätti Harryn ja Hermionen seiskakirjassa, mutta alkoi melkein saman tien katua valintaansa, ja palasi heidän luokseen. Hän oli myös Harryn kanssa riidoissa LP:ssä, mutta kuten hyvät ystävät aina, he pystyivät sopimaan riidan. Yksi esimerkki on myös se, että Sirius olisi ennemmin kuollut kuin paljastanut Jamesin ja Lilyn olinpaikan Voldemortille, mutta Piskuilan ilmeisesti pelkäsi Voldemortia niin suuresti, ettei uskaltanut vastustaa tätä ja piti omaa henkeään tärkeämpänä kuin ystäviensä, ja petti heidät.

Toinen opetus oli se, että ihminen voi muuttua. Esim. Dumbledore suunnitteli nuoruudessaan kauheuksia ja etsi keinoa tuhota jästit ja jästisyntyiset ja saavuttaa kuolemattomuus, mutta tajusi mitä oli tekemässä, muutti tapansa ja oli koko loppuelämänsä täysin jästisyntyisten, puolilajisten ym. puolella, puolusti heitä eikä esim. pitänyt puolilajisia huonompina kuin muita, niin kuin taikaministeriöllä vähän oli tapana, jossa oli myös yksi tarinan opetus. Kalkaros ajautui myös nuoruudessaan väärille raiteille, joka myös tuhosi hänen ja Lilyn välisen ystävyyden, mutta alkoi katua kerrottuaan ennustuksesta Voldemortille (tosin ilmeisesti vain siksi, että ennustus koski nimenomaan Lilyn poikaa ja siten Lilykin oli vaarassa, muutenhan Kalkaros olisi jatkanut Voldemortin puolella) ja Dumbledore antoi hänelle uuden mahdollisuuden ja se kannatti; Kalkaros vastusti kuolemaansa saakka Voldemortia henkeen ja vereen (tosin ilmeisesti jälleen vain Lilyn kuoleman takia) ja vaikka hän kohtelikin muita kuin luihuisoppilaita varsin ikävästi, hän kuitenkin loppujen lopuksi suojeli heitäkin, eikä esim. hyväksynyt Phineas Nigelluksen käyttävän Hermionesta kuraverinen-sanaa. Hän myös yritti pelastaa Lupinin ja Georgen kuolonsyöjiltä siinä seitsemän Harrya-kohtauksessa, vaikka vihasikin kumpaakin heistä. Dumbledore luotti Kalkarokseen kuolemaansa saakka, eikä todellakaan syyttä, sillä hän oli itse pyytänyt tätä tappamaan hänet, vaikka muut opettajat ja Feeniksin killan jäsenet + Harry, Ron ja Hermione luulivatkin Kalkarosta kuolonsyöjäksi loppuun saakka.

Yhtenä opetuksena pidän myös sitä, että oppii voittamaan pelkonsa. Neville oli esim. VK:ssa sellainen surkea oppilas, jonka rohkelikkoutta ainakin minä ihmettelin suuresti. Hän kuitenkin kasvoi tarinan loppua kohden ja osoitti suunnatonta rohkeutta esim. FK:n taistelussa Salaperäisyyksien osastolla, johti Albuksen kaartia KV:ssa, kun Harry, Ron ja Hermione olivat poissa, ja tuhosi lopulta Voldemortin viimeisen hirnyrkin eli Naginin. Voldemort puolestaan omasi surullisen lapsuuden orpokodissa, jossa häntä ei juurikaan rakastettu. Hän pelkäsi (tai ainakin kammoksui) jo varhaisessa vaiheessa kuolemaa, sillä hänhän kuvitteli esimerkiksi silloin, kun Dumbledore tuli kutsumaan hänet Tylypahkaan, ettei hänen äitinsä voinut olla noita, koska muuten tämä ei olisi voinut kuolla. Lopulta hän ajatteli, että kuolemattomuus on parempi vaihtoehto, tappoi ja murhasi lukemattomia ihmisiä ja jakoi sielunsa seitsemään (oikeasti kahdeksaan) osaan, eikä paluuta enää ollut. Jästejä ja jästisyntyisiäkin hän ilmeisesti alkoi vihata sen takia, että hänen isänsä oli jättänyt Voldemortin äidin (ja lopulta Voldemort murhasi isänsä), sekä siksi, että jästit kohtelivat häntä huonosti orpokodissa. Tässä tapauksessa opetuksena on myös se, että vaikka kurja lapsuus olisikin selityksenä henkilön nykyiselle käytökselle, se ei missään nimessä oikeuta siihen. Sama juttu on mielestäni osittain myös Kalkaroksen tapauksessa, sillä hänelläkin oli kurja lapsuus ja nuoruus.

Ja sitten tietysti se paljon puhuttu rakkaus. Lily uhrasi oman elämänsä, jotta  Harry jäisi henkiin, ja antoi tälle samalla taikasuojan Voldemortia vastaan. Harry muistutti kovasti nuorta Tom Valedroa/Voldemortia, mutta hänellä oli sellaisia vahvuuksia, joita Voldemortilla ei ollut, kuten esimerkiksi kyky rakastaa, ystävystyä tai tuntea myötätuntoa jopa vihollisiaan kohtaan. Kalkaros luopui kuolonsyöjyydestään siksi, että rakasti Lilyä, tosin vasta siinä vaiheessa, kun Lilyn henkeä uhattiin.

(Huhhuh, tulipa paljon tekstiä :D)
Terve kaikille!

Tupuliini

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #39 : Heinäkuu 07, 2008, 17:26:06 »
Hmm...

Tässä keskustelussa on jo käyty monta sellaista aihetta, kuin uskollisuus ja rohkeus ja luottamus ja se on ihan totta. Potterit ovat itse asiassa aivan täynnä opetuksia. Niin hyviä kuin pahojakin. Minä kuitenkin olen ajatellut eniten Hagridin lausahdusta, joka mainittiin neloskirjan lopussa, eli " mikä on tullakseen tulee, ja me kohtaamme sen pystypäin sitten kun se tulee ".

Se on viisas sanonta, mutta se, miten Harry sen ajatteli oli kaikkein tärkeintä. Hän oli juuri saanut nähdä, että Voldemort on taas voimissaan, ja varmasti tiesi, että hänen olisi taisteltava vielä Voldea vastaan.
( Tiedän, Harry sai vasta viidentenä vuonna tietää, että hänen on surmattava Volde, mutta kuten hän silloin ajatteli, hän oli tiennyt sen aina, jossain sisimmässään. ) Harry siis ymmärsi, että taistelu Volden kanssa olisi ehkä tulossa. Ja hyväksyi sen.

Aika sekava tämä minun kommenttini.

~ Elizabeth

tugeggi

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #40 : Heinäkuu 07, 2008, 18:46:02 »
Mielestäni kaikkein ylitse nousevin teema tässä kirjasarjassa on rakkaus ja ystävyys.
Se liittyy lähes joka kirjaan.

Lilly antoi suojan Harrylle koska rakasti häntä.
Ja Harryn "voima jota pimeydden lordi ei tunne" oli rakkaus.Tämän takia Voldemort ei voinut hallita Harrya koska kärsi itsekauheaa kipua
Myös onhan kirjassa kaikki ihmis suhteet eli Harry-Ginny Ron-Hermione paritus ja Billy-Fleur Tonks-Lupin jne.Harry mainitsi myös KV:ssä että rakasti Hermionea kuin siskoaan. Ja Kalkaros auttoi Harrya koska rakasti Lillyä.Ja Sirius oli Harrylle kuin isä jota ei koskaan tuntenut.

Myös Voldemort on paha sen takia että ei ole koskaan ymmärtänyt rakkautta eikä tuntenut tätä.
Myös Dumbledore painottaa aina rakkautta ja ystävyyttä kaikkien kesken.

kiteenkultakurkku

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #41 : Syyskuu 07, 2008, 11:53:07 »
Olisikohan Rowling yrittänyt painottaa, että rakkaus on kaikkia voimia mahtavampi ja suurempi. Voima jota ei voi voittaa pahuus, eikä mikään muukaan. Uskon sen olevan tarinan opetus, ja kyllähän se tuleekin siinä useaan otteeseen esille.

Poissa Loru

  • Lirppuva loistoveikko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #42 : Syyskuu 17, 2008, 17:04:56 »
No tarinan ydin oli ehkä hyvän ja pahan taisto , jos näin lapsellisesti sanoisin, mutta niinhän asia on!! Tosin olihan se myös opettavainen sillä tavalla että sai olla ( siis tylypahkassa) sellainen kuin itse halusi... esim. Luna Lovekiva.
"Kumpi oli ensin, feeniks vai liekki?"

salainensalatalo

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #43 : Kesäkuu 17, 2010, 01:20:47 »
HP:sta, ja parista muustakin sarjasta, on mulle tarttunut sellaista asennetta että ihan joka naarmusta ei tarvitse alkaa parkumaan. Ja että kannattaa ajatella omilla aivoillaan ja aikuiset eivät ole aina oikeassa.

Harmaaselkä

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #44 : Kesäkuu 18, 2010, 02:25:14 »
Aika vaikee tarinan opetus... Ainakin Kalkkaros opettaa "tosirakkaudesta" (XD) olleen koko ajan Harryn ja Lillyn puolella, Bellatrix opettaa, että kaikki eivät saa "tosirakkautta", Oliver Wood opettaa, että harjoitus tekee mestarin, Matohäntä näyttää, että kantelia ja petturi ei pitkälle pötki, Arthur taas kertoo, että uutta kannattaa koittaa... Tommoset nyt tuli eka mieleen.

Poissa Sateenropina

  • Vuotislainen
  • Pottermore: AvisErised8561
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #45 : Huhtikuu 03, 2011, 18:42:05 »
Ainakin Rakkaus on eräs tärkeistä teemoista alusta loppuun. Lilyn rakkaus suojeli Harryä. Severus suojeli Harryä koska hän rakasti Lilyä. Tomista tuli sellainen kuin tuli koska hän ei koskaan saanut rakkautta. Rakkaus pyörittää kaikkea sarjassa.

Erilaisuuden hyväksyminen. Luna, Hagrid ja Hermione ovat kaikki loistotyyppejä vaikka ovatkin erilaisia. Severusta kiusattiin koska hän oli erilainen kuin muut oppilaat, ja siksi hän tavoitteli kunnioitusta liittymällä kuolonsyöjiin. Ei ole noin vain hyväksyttävää kammota erilaista koska se on erilaista.

Kuolema ei ole pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua. Se ajatus pyörii taustalla kaikkialla kirjoissa. Kuolema ei ole kamala, se tulee kuitenkin kaikkien kohdalle, vaikka sitä kuinka pakoilisi esimerkkinä Tom. On asioita joitten puolesta voi kuolla.

Tällaisia teemoja kirjoissa ainakin tuntuu olevan.

Poissa Ajatusliekki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Where the heart lies
  • Pottermore: HallowGalleon47
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #46 : Huhtikuu 24, 2011, 00:21:47 »
Mniulle jäi seuraavat aatteet ensimmäisenä käteen.

Kaikkea ei voi ratkaista taikuudella: Taikuuden käyttöhän on aina tärkeässä osassa koko kirjasarjan ajan, mutta varsinkin loppuakohden painotetaan sillä, ettei se voi ratkaista elämän ns. todellisia ongelmia. Kuolleita ei voi herättää eloon, toista ei voi saada rakastumaan (Lemmenjuomatkin on vaan kurja korvike) pahuutta ei voi pyhkiä pois taikuudella. Aina painotetaan sitä että taikuus aiheuttaa ivan yhtä paljon ongelmia kuin ratkaiseekin niitä.

Kaikki ovat samanarvoisia, kaikki täytyy hyväksyä: Sarjan alussa Harryn mielipide on hyvin mustavalkoinen. Luihuiset on ilkeitä, opettaja X haluaa vamrasti tappaa minut yms. Velhot suhtautuvat jästeihin halveksivasti, murhanhimoisesti. Erilaisia sorretaan koko ajan (Neville hyvänä esimerkkinä). Sarjan edetessä näitä mustavalkoisuuksia rikotaan, Harrykin pystyy näkemään ettei kukaan ole täysin hyvä tai paha. On vain erilaisia ihmisiä, erilaisia motiiveja. Kukaan ei ole täydellisen paha (Voldemort nyt jää vähän yksipuoliseksi, mutta syyt tähän paljastuvat hitaasti sarjan edetessä.)

Kuolemalta ei voi paeta, eikä se ole pahinta mitä voi tapahtua: KYllä, tämäkin on minusta tärkeä opetus. Monet hahmot pakenevat kuolemaa sarjan aikana. Nämä pakenijat ovat usein sisältä rikki, epätoivoisia omalla tavallaan (Esim. Dumbledore epätoivoisessa etsinässään kuoleman varjelusten kanssa, ja Voldemort). Toisaalta kuoleman hyväksyminen, ja sen kohtaaminen tekee ihmisestä ehjän ja kokonaisen (Kuten Harry lopussa)

Ystävyys voittaa kaiken: Tätä nyt kailotetaan lähestulkoon ensimmäisestä kappaleesta lähtien. Onnelliseen elämään vaaditaan hyvät ystävät. Lojaalit, luottavaiset. Mikään ystävysuhde ei toki jatku ilman karikkoja, riitelyä. Tämäkin on luonnollista. Jos valitsee ystävien sijasta ns. palvelijat, taknanhännystelijät (Draco MAlfoy) huomaa nopeasti olevansa sisältä rikki, omalla tavalla yksinäinen.
mus mus -> Ajatusliekki

snikkeri

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #47 : Toukokuu 13, 2011, 19:56:12 »
No pohjimmainen opetus milestäni on tämä perinteinen "Rakkaus voittaa aina".  Mutta tarinaan mahtuu toki uskollisuutta, ystävyyttä ja sen sellaista.

Luna opettaa kyllä ehdottomasti ajattelemaan vapaasti, elämä näyttää kauniimmalta kun pääsee eroon ahdasmielisyydestä.

Hermionelta voi oppia vastuullisuutta. Päämäärään pääse, jos viitsii nähdä vähän vaivaa. Mutta pitää myös osata ottaa rennosti niin, kuin Weaslyn kaksoset.

Kyllä täytyy sanoa, että Pottereiden jälkeen on ruvennut katsomaan maailmaa avarammin silmin. Kyllä tässä elämässä voi tehdä muutakin kuin elää.

Poissa Ninzai

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rohkelikko
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #48 : Kesäkuu 21, 2011, 20:43:30 »
Minusta tässä koko Potter tarinassa on opetuksena se,että ystävyys ja uskollisuus on hyvin tärkeää esimerkiksi juuri se,että vaikka Harry oli valmis yksin lähteä etsimään hirnyrkkejä niin Hermione ja Ron oli heti valmis auttamaan.Se miten he uskovat toisiinsa ja se miten he pitävät toisistaan huolta.Myös,että synkinpinä aikoinakin voi löytää myös sen pienenkin ilon.Myös se,että paha saa palkkansa ja niinkuin Harry sanoikin vitosessa,että hänellä on jotain minkä vuoksi taistella,mutta Voldemortilla on vain se,että hän haluaa vallan.
Vaikka nämä onkin aika yksinkertaisia asioita,mutta ne silti pätee : ).Koka tarinassa on monia hyviä pointteja.Minusta elokuva myös tuo esille,että pitää ajatella myös sen,että tekemällä saa myös jotain aikaiseksi,että mikään ei itsestään tule valmiiksi.

Rowan

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #49 : Kesäkuu 25, 2011, 03:33:54 »
En ole koskaan ollu hyvä keksimään noista tarinoista niitä opetuksia, mutta tässä ehkä keskeisin oli se urheus ja ystäviin luottaminen ja tietenkin se, että on itse parempi kuin vihollisensa.