Kirjoittaja Aihe: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?  (Luettu 20337 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Quintina

  • Ankeuttaja
Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« : Heinäkuu 24, 2007, 22:44:45 »
Pitkään on Pottereita luettu, kirjojen kanssa ohitettu monet elämänvaiheet.
Tarina on ollut hyvä pakopaikka kurjina hetkinä, ja hahmoista on ollut helppo löytää ne joihin samaistua. Kukin varmasti näkee tarinan ytimen omalla tavallaan, ja minusta olisi hauska kuulla mitä muut ovat ajatelleet.

------------------------------------------------

Keskeisenä teemana pidän ystävyyttä ja kunnioitusta. Kirjan hahmot ovat ihmisinä kaikki erilaisia, ja Harry kiteyttääkin sen kirjan lopussa. Ei väliä mihin tupaan sinut lajitellaan, olet silti ihan yhtä arvokas. Tekosi määrittelevät sinut.

Esimerkiksi: Fred ja George näyttävät, että kaikkea ei ole pakko ottaa niin kamalan vakavasti. Luna osoittaa, että asioita voi katsoa monesta eri näkökulmasta. Albus Dumbledore (jonka kanssa ainakin itse tein sinunkaupat DH:a lukiessani) osoittaa viisaasti, että ihmisen pitää osata arvioida omat voimavaransa ja harjoittaa itsehillintää. Ron oppii voittamaan kateutensa, ja tulee siinä samalla opettaneeksi lukijoillekin jotakin.

Toinen tärkeä teema on mielestäni pelko ja sen voittaminen. Voldemort pelkäsi  niitä asioita joita ei itse tuntenut. Harryn edessä mörkö otti ankeuttajan muodon, mikä tarkoitti että hän pelkää eniten pelkoa itseään. Neville voitti pelkonsa ja todisti rohkeutensa, säilyttäen kuitenkin ihanan innokkaan ja sinnikkään persoonallisuutensa. Tarina opettaa myös suhtautumista kuolemaan, mikä meille nykyihmiselle tuntuu olevan niin kovin vieras ja pelottava asia.

Kun horcruxit tulivat kuvaan puoliverisessä prinssissä, oli tarinan eräs opetus mielestäni se että pahat teot tekevät säröjä ihmisen sieluun.

---------------------------------------------------------------

Kertokaahan mikä teidän mielestänne oli tarinan ydin!!

Poissa Kalke

  • Lyhennetty painos
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I told you so.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #1 : Heinäkuu 25, 2007, 00:54:28 »
Keskeisenä teemana pidän ystävyyttä ja kunnioitusta. Kirjan hahmot ovat ihmisinä kaikki erilaisia, ja Harry kiteyttääkin sen kirjan lopussa. Ei väliä mihin tupaan sinut lajitellaan, olet silti ihan yhtä arvokas. Tekosi määrittelevät sinut.

Esimerkiksi: Fred ja George näyttävät, että kaikkea ei ole pakko ottaa niin kamalan vakavasti. Luna osoittaa, että asioita voi katsoa monesta eri näkökulmasta. Albus Dumbledore (jonka kanssa ainakin itse tein sinunkaupat DH:a lukiessani) osoittaa viisaasti, että ihmisen pitää osata arvioida omat voimavaransa ja harjoittaa itsehillintää. Ron oppii voittamaan kateutensa, ja tulee siinä samalla opettaneeksi lukijoillekin jotakin.

Toinen tärkeä teema on mielestäni pelko ja sen voittaminen. Voldemort pelkäsi  niitä asioita joita ei itse tuntenut. Harryn edessä mörkö otti ankeuttajan muodon, mikä tarkoitti että hän pelkää eniten pelkoa itseään. Neville voitti pelkonsa ja todisti rohkeutensa, säilyttäen kuitenkin ihanan innokkaan ja sinnikkään persoonallisuutensa. Tarina opettaa myös suhtautumista kuolemaan, mikä meille nykyihmiselle tuntuu olevan niin kovin vieras ja pelottava asia.

Tuosta 'tekosi määrittelevät sinut'- kohdasta olen täysin samaa mieltä. Kirjan keskeinen teema liittyykin varmasti siihen, että ei pitäisi tuomita ihmisiä, esimerkiksi juuri tuvan perusteella, vaan tämän tekojen. Kaikki äkkinäinen tuominta johtaa vain harhaan, kuten huomasimme Kalkaroksen ja Dracon kohdalla. Puoliverisessä prinssissä Harry nyrpisteli nenäänsä kuullessaan, että Kuhnusarvio oli Luihuisen tuvanjohtaja. Kuhnusarvio korjasikin viisaasti tämän käsitystä.
Siriuskin sanoi, että 'maailma ei ole jakautunut hyviin ihmisiin ja kuolonsyöjiin' (tai jtn sinne päin). Luulisi Harrynkin sen jo tajuavan.
Ja mitä se Voldemort sanoikaan Viisasten kivessä? 'Hyvää ja pahaa ei ole olemassa, on vain valtaa ja niitä, jotka...' (ei muista enempää). Sehän on totta. On vain valtaa, ja ihmisiä, jotka käyttävät sitä miten ja mihin haluavat/kykenevät. Valtaa voi käyttää hyvään tai pahaan tarkoitukseen.

Ihmisten erilaisuus ja sen sulattaminen onkin kirjan keskeinen asia, joka vaikuttaa paljon myös Harryn ajattelutapaan.
Erilainen Luna tuo jotain uutta Harryn maailmaan, Dumbledore osoittaa taas keskeisesti tuota valta-asiaa, sen käyttö voi olla hallittua, tai hallitsematonta. Myös Lunan isä on ajatuksiltaan hyvin Lunamainen, he uskovat niin moneen erilaiseen asiaan, erilaisin perustein.

Tuo pelon voittaminen on myös suuri asia. Pottereissa pelko on ollut usein taustalla vaikuttava voima, joka on joko voitettu, tai toisinaan sille on hävitty. Naurettavus-loitsun oppiminen liittyy keskeisesti tähän pelon karkoittamiseen.
Pelon voittaminen liittyy myös keskeisesti tuohon 'ihmisten erilaisuuteen', ei pidä pelätä kaikkea erilaista, vaan ottaa opiksi ja avartaa maailmankuvaansa.

Ystävyys, uskollisuus ja rakkaus on ehkä kuitenkin se kantavin teema koko sarjassa. Ron ja Hermione ovat olleet Harrylle uskollisia ja  pysyneet tämän ystävinä lähes aina, vaikka mutkiakin on matkaan tullut. Kuitenkin ystävyys on voittanut kaikki nämä esteet. Ron ja Hermione uhrasivat viimeisen ja tärkeimmän vuotensa Tylypahkassa, ollakseen Harryn tukena hirnyrkkejä jahdatessa. Varsinkin Hermionelta tämä varmasti oli suuri uhraus, Roninkaan osuutta vähättelemättä. Harry oli 'Dumbledoren miehiä läpikotaisin', eli ei horjunut tämän viereltä pois, ministeriötä vastaan, vaikka välillä epälikin rehtorin aikeita.
Sirius, Lily ja James taas uhrasivat itsensä Harryn vuoksi. He antoivat Harrylle mahdollisuuden jatkaa taistelua, kun taas Kalkaros uhrasi elämänsä Lilyn vuoksi, vakoillen Voldemortia ja pitääkseen Lilyn pojan turvassa. Mikään muu tuskin olisi häntä saanut tekemään samoin, kuin ystävyys, rakkaus ja uskollisuus Lilyyn.

Siinä nyt on sekalaista selontekoa teemoista, jotka mielestäni ovat keskeisimpiä kirjassa.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 25, 2007, 01:15:17 kirjoittanut Kalke »
"A goal without a plan is just a wish."

Poissa Jessie

  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #2 : Heinäkuu 25, 2007, 01:10:24 »
Ihana topic, rakastan Pottereiden teemoja.

Heti ensimmäisenä minulla tuli elokuvissakin sanottu: Maailma ei ole jakautnut hyviin ja pahoihin ihmisiin, meissä kaikissa on sekä valoa että pimeyttä. Näin on kaikissa ihmisissä ja itsekkin tulee hyvin usein syylistyttyä siihen että lokeroi ihmiset vain hyviin ja vähemmän hyviin ihmisiin.
Rowling kuitenkin osoitti esimerkiksi Kelmien tapauksessa että heissä oli paljon hyviä asioita ja he tekivät myös tekoja jotka olivat vähemmän mainittavia.
Ihmisiä ei tulisi lokeroida sen perusteella mistä tuvasta he ovat tai mistä he ovat lähtöisin.

Edelliseen viitaten sitten tuo Quintinan sanoma tekosi määrittelevät sinut. Se millaisiin olosuhteisiin olet syntynyt tai missä olet kasvanut ei määrittele sitä millainen ihminen olet. Esim. Hermione, hän oli koko koulun paras noita- ahkeralla työllä ja kovalla lukemisella.

Kuolema ja siihen suhtautuminen on aina ollut iso osa Pottereita, Dumbledoren sanoin kuolema on levolliselle mielelle vain seuraava suuri seikkailu. Tulen varmaan aina muistamaan tuon.

+ mitä edelliset ovat sanoneet. Ja suurin niistä oli rakkaus:)
♥ Pottereita vuodesta 1999 ♥
“Dumbledore's man through and through, aren't you Potter?"
"Yeah I am," said Harry. "Glad we straightened that out.”

Desox

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #3 : Heinäkuu 25, 2007, 01:15:44 »
Tarina myös opettaa, että ihminen voi oppia ymmärtämään asioita myöhemmin. Mm. juuri tämä kohtaus Ronin ja Hermionen kohdalla, missä Ron haluaa pelastaa kotitontut. Ja sehän johtikin johonkin, minkä me kaikki tiedämme... :) Se oli niin ihana kohta kyllä, vihdoin Ron lopetti olemasta ns. pälli. Se oli kuin olikin melkein kuin rakkauden tunnustus itse asiassa.

riikka

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #4 : Heinäkuu 25, 2007, 01:24:31 »
Mieleen tuli myös että yhtenä, ei ehkä niin keskeisenä mutta teemana kuitenkin, voisi olla se että pitää uskoa ihmisten kykyyn muuttua. Eli siis menneisyys on kyettävä jättämään taakse. Tämä käy minusta ilmi juuri siinä että Dumbledore antoi Snapelle uuden tilaisuuden ja oli oikeassa että ihminen pystyi muuttumaan vaikka monet sitä epäilivätkin. Myös Jamesin kohdalla asiaa käsiteltiin; Lupin korosti Harrylle Jamesin olleen ilkiö koulussa mutta muuttuneen ja aikuistuneen siitä kun meni naimisiin Lilyn kanssa. Kolmantena vielä tuli mieleen Ron - lähti lätkimään jättäen ystävänsä mutta palasi kuitenkin sanoen 'I've come back. If -' he cleared his throat. 'You know. You still want me'.

Poissa Tunturipöllö

  • Tuplanolla
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • That last hand... nearly killed me.
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #5 : Heinäkuu 25, 2007, 01:35:47 »
Ehkä se suurin opetus on suvaitsevaisuus. Mietitäänpä. Malfoyt näyttävät että pahatkin tyypit ovat ihmisiä ja voivat muuttua. Hagrid on yksi sarjan suuria sankareita ja hän on sentään aika erilainen muihin nähden koska on puoliksi jätti. Lisäksi Tylypahka on aika monikulttuurinen paikka, eikä rotuja olla lajiteltu tupien lailla erikseen. Seiskassa on menossa aikamoinen holokausti ja lopulta sen toimeenpanija saa palkkansa.
Shaken, not stirred.

Ceres

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #6 : Heinäkuu 25, 2007, 14:45:55 »
Malfoyt näyttävät että pahatkin tyypit ovat ihmisiä ja voivat muuttua.

Millä tavalla Malfoyt mielestäsi muuttuivat? He valitsivat edelleenkin voitolla olevan puolen, kuten aiemminkin. Eikö niin? Malfoyt ovat nähdäkseni siis edelleen oman edun tavoittelijoita, kirjan lopussa vain kolmatta kertaa takin kääntäneinä. Totta kai jos ajattelisi oikein optimistisesti ihmisistä, voisi ajatella, että ehkä he jotain oppivat. Minulle ei oikein välittynyt sellaista mielikuvaa. He pelastivat oman nahkansa ja sillä selvä.

VMJ

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #7 : Heinäkuu 25, 2007, 15:13:50 »
Tunturipöllön kanssa samoilla linjoilla, eli ehdotan suvaitsevaisuutta. Se ilmenee ainakin tuossa lajittelussa (jonka Voldemort uhkasi lopettaa ja tehdä kaikista pelkkiä Luihusia) ja siinä, miten Harry kohteli CoS:tä asti Dobbya ja lämpenihän se lopulta Oljollekkin. Ja DH:ssa Lujahakakin (maahinen) sanoi Harrya epätavalliseksi velhoksi sen suhteen, miten se kohtelee alempiaan.
Ja kliseisesti loppuun, että ystävyys on toinen pääteema. Ehdottomasti. Siitähän se lajitteluhattukin valisti viimeiset pari vuotta. Voldemortia vastaan, ystävät yhdessä.

Poissa Kalke

  • Lyhennetty painos
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I told you so.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #8 : Heinäkuu 25, 2007, 15:14:54 »
Malfoyt näyttävät että pahatkin tyypit ovat ihmisiä ja voivat muuttua.

Millä tavalla Malfoyt mielestäsi muuttuivat? He valitsivat edelleenkin voitolla olevan puolen, kuten aiemminkin. Eikö niin? Malfoyt ovat nähdäkseni siis edelleen oman edun tavoittelijoita, kirjan lopussa vain kolmatta kertaa takin kääntäneinä. Totta kai jos ajattelisi oikein optimistisesti ihmisistä, voisi ajatella, että ehkä he jotain oppivat. Minulle ei oikein välittynyt sellaista mielikuvaa. He pelastivat oman nahkansa ja sillä selvä.

Mutta sehän on vain viisasta hypätä voittajan kelkkaan. Olisi ollut liian typerää, jos heidänkin luonteensa olisi muuttunut täysin.

Mutta kyllä he mielestäni muuttuivatkin jonkin verran, ainakin Dracosta pystyi huomaamaan sen, että hän ei täydestä sydämestään ollut mukana Voldemortin juonissa. Luciuksenkin tilanne oli sen verran huono, että varmasti hänkään ei enää oikein nauttinut Voldun puolella olemisesta.
Mutta hehän pitivät tärkeimpänä oman perheensä etua, mikä on aivan ymmärrettävää.
"A goal without a plan is just a wish."

Ceres

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #9 : Heinäkuu 25, 2007, 15:28:03 »
Mutta sehän on vain viisasta hypätä voittajan kelkkaan. Olisi ollut liian typerää, jos heidänkin luonteensa olisi muuttunut täysin.

Aivan samaa mieltä. Olen tyytyväinen siihen, että Malfoyt eivät muuttuneet, vaan pysyivät omaa etua tavoittelevina. Tylsää olisi ollut, jos he olisivat kovin suurieleisesti katuneet takinkääntöjään. En usko, että kukaan heistä kolmesta oli koskaan täydestään sydämestään kannattanut Voldemortin suunnitelmia, mutta he olivat laskelmoineet, että Voldemort olisi vahvempi, ja että hänen puolellaan kannattaa olla. Laskelmointi meni pieleen, mutta hyvin he itsensä hankalasya tilanteesta kiemurtelivat, eikä ainakaan epilogissa mainittu, että olisivat joutuneet Azkabaniin.

Poissa Liberty

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • http://liberty.vuodatus.net
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #10 : Heinäkuu 25, 2007, 16:58:54 »
Mutta sehän on vain viisasta hypätä voittajan kelkkaan. Olisi ollut liian typerää, jos heidänkin luonteensa olisi muuttunut täysin.

Aivan samaa mieltä. Olen tyytyväinen siihen, että Malfoyt eivät muuttuneet, vaan pysyivät omaa etua tavoittelevina. Tylsää olisi ollut, jos he olisivat kovin suurieleisesti katuneet takinkääntöjään. En usko, että kukaan heistä kolmesta oli koskaan täydestään sydämestään kannattanut Voldemortin suunnitelmia, mutta he olivat laskelmoineet, että Voldemort olisi vahvempi, ja että hänen puolellaan kannattaa olla. Laskelmointi meni pieleen, mutta hyvin he itsensä hankalasya tilanteesta kiemurtelivat, eikä ainakaan epilogissa mainittu, että olisivat joutuneet Azkabaniin.

Minulle taas on aina jäänyt sellainen tunne, että Lucius on oikeasti asenteellisesti pahis eikä ainoastaa oman edutavoittelija. Voi hyvinkin olla, että hän ei voinut mitään pimeän puolen valitsemiselle, ei vaikka hän jostain syystä olisi aavistanutkin pahisten tappion. Minusta Luciuksen veri vetää häntä aina kohti pimeää, ei voittajia.

Draco taasen on minusta selvästikin isänsä armoilla ja hän on ainoa Malfoysta, joka todella muuttui kirjojen aikana. Hänen asenteessaan näkyi selkeää epäröintiä, kun Harry ja kumppanit olivat vankina Malfoy Manorissa. Minusta tuntuu, että Dracon maailmankatsomus kääntyi aivan päälaelleen siinä vaiheessa, kun hän oikeasti joutui kosketuksiin kuoleman kanssa ja Dumbledoren puheet iskostuivat hänen aivoihinsa. Draco ei ole nähnytkään taipumusta pimeän puolelle, hän vain on tavallinen koulukiusaaja niin kuin niin monet muutkin tässä maailmassa. Hänellä vain sattui olemaan isä, joka oli tehnyt hänestä kapeakatseisen ja sai luulemaan, että pimeä puoli on ainoa oikea vaihtoehto. Siinä on minusta sitä ihminen voi muuttua juttu kyllikseen.

Meniköhän hieman offiksi. *pälyilee paniikissa ympärille ja juoksee auroreita karkuun*
You are everything I want 'cause you are everything I'm not.

Poissa Nemorosa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #11 : Heinäkuu 25, 2007, 18:59:56 »
Ehkä myös yksi opetus tai teema oli se, että on olemassa asioita, joiden puolesta on valmis kuolemaan. Tämä taidettiin sanoakin jossain, olisiko ollut FK:ssa Siriuksen suusta..? Harry uhrasi itsensä kaikkien muiden puolesta, samoin kuin niin monet ihmiset uhrasivat itsensä Harryn takia. (hmm.. tuleeko kenellekään muulle mieleen tuosta, että Harry uhrasi itsensä muiden puolesta, eräs toinen melkoisen tunnetun kirjan "päähenkilö"..? ;)  )

Quintina

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #12 : Heinäkuu 25, 2007, 23:20:34 »
Mutta sehän on vain viisasta hypätä voittajan kelkkaan. Olisi ollut liian typerää, jos heidänkin luonteensa olisi muuttunut täysin.

Mutta kyllä he mielestäni muuttuivatkin jonkin verran, ainakin Dracosta pystyi huomaamaan sen, että hän ei täydestä sydämestään ollut mukana Voldemortin juonissa. Luciuksenkin tilanne oli sen verran huono, että varmasti hänkään ei enää oikein nauttinut Voldun puolella olemisesta.
Mutta hehän pitivät tärkeimpänä oman perheensä etua, mikä on aivan ymmärrettävää.

Malfoyiden (miten toi sana taipuu??:) identiteetti nojasi mielestäni täysin ylpeyteen heidän puhdasverisyydestään. Lucius ja Narcissa yksinkertaisesti sokaistuivat kun pääsivät paistattelemaan Voldemortin valokeilassa. Tämä ei kuitenkaan estänyt heitä lopulta tulemasta järkiinsä.  Malfoyt eivät mielestäni ole samalla tavalla syvästi pahansuopia ja sadistisia kuin Bellatrix, jota mun ainakin kävi ihan koko ajan hirveesti sääliksi. Vastaavia kohtaloita tietää elävästä elämästä. Ihmiset ajautuu väärille raiteille eikä paluu aina olekaan niin helppoa.
Dracon ylpeys oli tallella vielä 19 vuoden päästä.

Luin jostain että Jane Austen kuuluu Rowlingin lempparikirjailijoihin :)
muoks/ siis mieleen pomppaa varsin hupaisa ajatus Ylpeydestä ja Ennakkoluulosta tötteröhatut päässä. Voi ei lol :D

Kun Ron mietti, miksi hän sai juuri sen put-outterin ja tuumi, että D tiesi hänen ottavan hatkat Harryn luota niin Harry totesi siihen, että ei niin vaan D tiesi, että Ron haluaa tulla takaisin. Se jotenkin kolahti.

Joo toi kolahti muhun kanssa. Lasi on puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 26, 2007, 00:11:19 kirjoittanut Quintina »

Poissa Kalke

  • Lyhennetty painos
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I told you so.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #13 : Heinäkuu 26, 2007, 11:24:46 »
Mutta sehän on vain viisasta hypätä voittajan kelkkaan. Olisi ollut liian typerää, jos heidänkin luonteensa olisi muuttunut täysin.

Mutta kyllä he mielestäni muuttuivatkin jonkin verran, ainakin Dracosta pystyi huomaamaan sen, että hän ei täydestä sydämestään ollut mukana Voldemortin juonissa. Luciuksenkin tilanne oli sen verran huono, että varmasti hänkään ei enää oikein nauttinut Voldun puolella olemisesta.
Mutta hehän pitivät tärkeimpänä oman perheensä etua, mikä on aivan ymmärrettävää.

Malfoyiden (miten toi sana taipuu??:) identiteetti nojasi mielestäni täysin ylpeyteen heidän puhdasverisyydestään. Lucius ja Narcissa yksinkertaisesti sokaistuivat kun pääsivät paistattelemaan Voldemortin valokeilassa. Tämä ei kuitenkaan estänyt heitä lopulta tulemasta järkiinsä.  Malfoyt eivät mielestäni ole samalla tavalla syvästi pahansuopia ja sadistisia kuin Bellatrix, jota mun ainakin kävi ihan koko ajan hirveesti sääliksi. Vastaavia kohtaloita tietää elävästä elämästä. Ihmiset ajautuu väärille raiteille eikä paluu aina olekaan niin helppoa.
Dracon ylpeys oli tallella vielä 19 vuoden päästä.

Joo, olen samaa mieltä myös Liberty'n kanssa, Luciuksen veri todellakin vetää enemmän pimeälle puolelle, vaikka se voittajanpuoli ei olisikaan. He vain pitävät Voldemortin ajatuksia (esimerkiksi puhdasverisyydestä) oikeina, joten kannattavat tätä.

Kuitenkaan he eivät ole aivan pahoja, kuten DH'stakin huomasi. Bellatrix ei ajattele muuta, kuin itseään ja pimeyden lordin palvelemista, Malfoyt taas perhettään. Lopussa jäi vähän aukkoiseksi tämä heidän lopullinen kohtalonsa, mutta tuskin he Azkabaniin joutuivat.

Meni vähän aiheen vierestä, mutta ovathan nämä ihmisten muuttuminen ja rakkaus ja välittäminen kirjan teemoja :>
"A goal without a plan is just a wish."

weaky

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #14 : Heinäkuu 26, 2007, 11:46:13 »
Mä pidän Luciusta sellaisena että se kannattaa Voldemortin aatteita, mutta pelkää Voldemorttia niin, että siirtyy usein vallan perässä, mikä on järkevää. Narcissa taas pelaa vaan perheen etuun nähden, välittämättä muista. Draco.. on loppujen lopuksi hyvis. Minun mielessäni, juonitteleva, mutta hyvä. Bellatrix taas on Voldemortin naisia loppuun asti ;)

Noniin. Mutta opetus. Kaikki ovat sanoneet loistavia opetuksia, mistä olen ihan samaa mieltä, ja oma "opetukseni" on se, että ihmiset muuttuu (sanoiko joku sen jo?). Dumbledore osoitti sen itsessään, James osoitti sen, Snape osoitti sen. Mutta tuo liittyykin siihen jo niin paljon puhuttuun 'älä tuomitse ihmisiä' teemaan. Njoo.

Lempireplani muuten kirjoista (tai no one of many) on Siriukselta: "Ihmiset ei ole jaettu hyviin ihmisiin ja kuolonsyöjiin." Pidän kyllä myös Voldemortin repliikistä: "Ei ole olemassa hyvää ja pahaa. On olemassa ihmisiä .... jtn??"

Poissa Genya

  • Vuotislainen
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #15 : Heinäkuu 27, 2007, 14:00:20 »
Teidän useiden kanssa samoilla linjoilla, mutta yksi tärkeimmistä on mielestäni myös se, että kuolleet ovat aina kanssamme. En ole ikinä Pottereita lukiessani itkenyt kenenkään kuolemaa, koska jotenkin tiedän, että he palaavat aina takaisin ja heistä kerrotaan edelleen.

Harryn vanhemmista kerrotaan koko ajan kirjoissa vaikkei heitä ole enää olemassa. He ovat harryssä (mikä kliseisyys) ja aina läsnä. Sirius ja Dumbledore myös. Heidän tukensa Harrylle ei lopu heidän kuolemaansa. Ja Lupinkin palaa vain hetken kuolemansa jälkeen takasin. Ja minä uskon myös, että Fred elää edelleen Georgen kanssa omalla tavallaan.

Jotenkin kolmesessa, kun Dumbledore puhuu Harryn kanssa Lupinin lähdettyä ja Harry kertoo tälle luulleensa nähneensä isänsä ja Dumbledore vastaa juuri selittäen, etteivät meidän rakkaamme koskaan kuole ja että Harry löysi isänsä sisimmästään. Se muistui mieleen yhä uudelleen ja uudelleen muista kirjoja lukiessani. Varsinkin Siriuksen kuoltua ja tietenkin Dumbledoren itsensä.

meks

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #16 : Heinäkuu 27, 2007, 14:38:10 »
Minulle Potterin yksi tärkeimmistä opetuksista on ollut se, että kohtelemalla ihmisiä omien odotustemme mukaisesti muokkaamme heistä varmimmin sen, mitä etukäteen luulimme heissä näkevämme. Toisilla sanoilla voisi sanoa, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Esimerkiksi Sirius piti Oljoa pahana ja epämiellyttävänä ja Oljo oli Siriukselle paha ja epämiellyttävä. James ja Sirius näkivät Kalkaroksen tämän taustan vuoksi epämiellyttävänä pimeyden voimia ihailevana hylkiönä ja heille hän näyttäytyi sellaisena. Olisiko Kalkaroksen tarina ollut erilainen, jos ihmiset hänen ympärillään eivät pienestä pitäen olisi pitäneet häntä vastemielisenä hylkiönä? Toinen samaan teemaan liittyvä opetus on se, että myös ne "cooleimmat" tyypit voivat omalla tavallaan olla yhtä pahoja kuin pahimmat suhtautuessaan huonopiosaisiin ja erilaisiin väheksyvästi ja aliarvioivasti.

Totta kai Potterilla on myös ollut monia muita opetuksia ja kantavia teemoja ja niistä monia on täällä jo mainittukkin, kuten uskollisuus, ystävyys, rohkeus (mutta myös se, että myös rohkeat voivat pelätä), omien pelkojen voittaminen, rasismi, se, ettei maailma ole mustavalkoinen, vaan parhaatkin voivat tehdä virheitä, mutta virheet voi usein myös korjata jne...loppujen lopuksi kantavia teemoja ja opetuksia on tullut lukuisia.

Poissa Mortal Illusion

  • Vuotislainen
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #17 : Heinäkuu 27, 2007, 21:33:13 »
Minulle Pottereiden selkein teema on kuolema. Se, minne ihmiset sen jälkeen menevät, miten elämä pitäisi elää, kun kuolema on kuitenkin varma asia, pitääkö kuolemaa pelätä jne. Itselleni kuolema on suurin mysteeri mitä on ja jotenkin Potterit silti lohduttavat minua. Olen lukenut liikaa tylsiä aikuisten kirjoja, joissa elämän merkityksettömyys korostuu juuri kuoleman takia. Pottereissa näin ei ole. Pottereissa korostuu se halu elää riippumatta siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Vaikka Rowling voisi minusta kuvailla menetystä paremminkin, elämänilo kuitenkin välittyy kirjoista juuri siksi, että niissä on niin paljon kuolemaa. Ja kuten Dubmledore sanoi: kuoleman voittaja on se, joka hyväksyy, että kuolema tulee joskus. Sen ajatuksen kun pystyisi itsekin joskus omaksumaan.

Muita teemoja ovat sitten tietysti ystävyys ja suvaitsevaisuus, jotka on mainittukin. Harry ei lopulta tehnyt mitään yksin, vaan hän sai apua, millä lienee jonkinlainen merkitys. Suvaitsevaisuus taas liittyy näihin rotuasioihin, joita etenkin vika kirjassa vatvotaan paljonkin. Kotitontut, jästit, velhot, maahiset(vai mitä ne nyt ovat suomeksi) - mikään niistä "roduista" ei ole täydellisen hyvä eikä paha. Ainoa absoluuttinen paha kirjoissa on Voldemort, muissa on sekä hyvää että pahaa.
Ja katso! Voiko toista niin ylvästä näkyä olla kuin hiljaisten liekkien kurotus tähtiä kohti? (Moonsorrow: Sankaritarina)

Valaria

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #18 : Heinäkuu 27, 2007, 21:52:01 »
Malfoyt näyttävät että pahatkin tyypit ovat ihmisiä ja voivat muuttua.

Millä tavalla Malfoyt mielestäsi muuttuivat? He valitsivat edelleenkin voitolla olevan puolen, kuten aiemminkin. Eikö niin? Malfoyt ovat nähdäkseni siis edelleen oman edun tavoittelijoita, kirjan lopussa vain kolmatta kertaa takin kääntäneinä. Totta kai jos ajattelisi oikein optimistisesti ihmisistä, voisi ajatella, että ehkä he jotain oppivat. Minulle ei oikein välittynyt sellaista mielikuvaa. He pelastivat oman nahkansa ja sillä selvä.

Noo, eihän oman edun tavoittelussa mitään pahaa ole. :P Juuri tästä piirteestä pidin Malfoyssa. He tekevät juuri miten haluavat ja kokevat olevansa kaikkien ylä puolella. Se on osoitus oikeasta tavasta politikoida eikä itsesuojevaistossa mitään pahaakaan ole. Sitäpaitsi tottakai Lucius ja Narcissa halusivat omaa poikaansa suojella. Eiköhän suunnilleen jokainen vanhempi jälkikasvustaan sen verran välitä. Luciuksen luonne on mikä on; hän on omaksunut tietyn käyttäytymis- ja ajattelumallin omilta vanhemmiltaa ja välitti luonnollisesti sen omalla pojalleen. Näin se yleensä menee.
Ja kyllähän Draco tavallaan muuttui kun hän ja Harry tulivat jotenkuten toimeen sen jälkeen kun Harry pelasti tämän ja Goylen hengen. En nyt tiedä onko ystävyys niin olennaista kuin se, että kykenee tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen.

Edit, hyvä vain jos Malfoyt kerran eivät Azkabaniin joutunee. Cissy ja Lucce saattoivat vanheta kaikessa rauhassa eikä sitäkään voi tietää, vaikka he olisivat olleet hengissä vielä 19 vuotta Voldemortin kukistamisen jälkeen. =)
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 27, 2007, 21:56:16 kirjoittanut Valaria »

Poissa Kalke

  • Lyhennetty painos
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I told you so.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #19 : Heinäkuu 28, 2007, 12:31:54 »
Minulle Potterin yksi tärkeimmistä opetuksista on ollut se, että kohtelemalla ihmisiä omien odotustemme mukaisesti muokkaamme heistä varmimmin sen, mitä etukäteen luulimme heissä näkevämme. Toisilla sanoilla voisi sanoa, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Esimerkiksi Sirius piti Oljoa pahana ja epämiellyttävänä ja Oljo oli Siriukselle paha ja epämiellyttävä. James ja Sirius näkivät Kalkaroksen tämän taustan vuoksi epämiellyttävänä pimeyden voimia ihailevana hylkiönä ja heille hän näyttäytyi sellaisena. Olisiko Kalkaroksen tarina ollut erilainen, jos ihmiset hänen ympärillään eivät pienestä pitäen olisi pitäneet häntä vastemielisenä hylkiönä? Toinen samaan teemaan liittyvä opetus on se, että myös ne "cooleimmat" tyypit voivat omalla tavallaan olla yhtä pahoja kuin pahimmat suhtautuessaan huonopiosaisiin ja erilaisiin väheksyvästi ja aliarvioivasti.

Tuo on hyvin tärkeä teema, todellakin. Tämä mustavalkoisuus on osoittautunut Pottereissa suureksi virheeksi. Tuo Oljon kohtelu ehkä tärkeimpänä esimerkkinä tästä. Myöskin Kalkaros koki paljon vääryyttä vain sen takia, että eräät sattuivat luulemaan hänestä huonoja asioita.

Edit, hyvä vain jos Malfoyt kerran eivät Azkabaniin joutunee. Cissy ja Lucce saattoivat vanheta kaikessa rauhassa eikä sitäkään voi tietää, vaikka he olisivat olleet hengissä vielä 19 vuotta Voldemortin kukistamisen jälkeen. =)

Jos Lucius ja Narcissa eivät kuole mihinkään omituiseen/epänormaaliin asiaan, niin he todennäköisesti ovat elossa 19 vuotta Voldemortin kukistumisen jälkeen. Luciushan on silloin 'vain' 62-vuotias.
"A goal without a plan is just a wish."

aaroms

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #20 : Heinäkuu 29, 2007, 03:02:08 »
Potterit kertovat ystävyydestä, kasvamisesta, ja ihmiseen erehtyväisyydestä ja epätäydellisyydestä. Ainoa ultimaattinen paha kirjasarjassa on Voldemort (juonnellinen tehokeino). Kaikki muut ovat tehneet erehdyksiä, tarkoittamatta välttämättä pahaa, mutta silti aiheuttaen sitä (Sirius ja Oljo, Taikaministeriö, Grindelwald "For the greater good" vai miten se meni) tai sitten vain ajatelleet vain itseään, omaa etuaan ja aatettaan, muista ja muiden kärsimyksistä välittämättä (Grindelwald jälleen).
Potterin maailma on epätäydellinen kuten meidänkin ja siten realistinen, mutta Potterin maailmassa on olemassa myös sankaruutta ja urheutta.
Tämä tälläinen vetoaa nykyihmiseen: me haluaisimme olla urheita, olla oikeita sankareita, taistella Pahuuden Synkeistä Syövereistä Nousevia Hirviöitä vastaan. Tälläinen Pottereissä on: Voldemort. Mutta oikeassa maailmassa Todellista Pahuutta, Tosielämän Voldemortia ei vain ole koskaan ollut, eikä tule olemaan (Huolimkatta siitä mitä muuan Bush Jr. eräästä herra Bin Ladenista ja muslimeista puhuukin). Hitlerkin oli juuri se mitä oli: mielipuoli, (psykiatriseen) hoitoon kelpaava, joka uskoi varmaankin tehneensä oman vääristyneen omantuntonsa puitteissa "oikein".

Emme siis voi olla sankareita samalla tapaa kuin Potter & Co, mutta voimme eläytyä Harryn maailmaan, hyvyyden ja oikeuden toteutumisen puolesta taistelimisen maailmaan ja näin samalla kehittää itsessämme juuri näitä puolia: nähdä itsemme taistelemassa pahuutta vastaan tai pikemminkin hyvyyden puolesta. (Ja Potterit käyvät joillekin myös perinteisestä viihdekirjallisuudesta, mutta uskoisin että Rowling mielummin nauttii kirjoittamisesta, kokonaisen johdonmukaisen, toimivan maailman luomisesta pienine yksityiskohtineen: J.R.R. Tokienin sanoin, "alemmasta luomisesta".)

(hmm.. tuleeko kenellekään muulle mieleen tuosta, että Harry uhrasi itsensä muiden puolesta, eräs toinen melkoisen tunnetun kirjan "päähenkilö"..? ;)  )

Totta kai... Harvassa on (länsimaisen kulttuurin piirissä kirjoitettuja) kirjoja jotka eivät jollakin tapaa ammenna, plagioi, pohjaudu ja ota moraaliaan Raamatusta. Länsimainen kulttuuri on kasvanut suurelta osin Raamatulle ja sen tulkitsijoiden näkemyksille ja painotuksille ko. kirjasta. Harry kuoli ihmiskunnan puolesta, nousi kuolleista ja lunasti pahuuden vallasta? Juu, en näe syytä miksi katolisen kirkon tai minkään muunkaan pitäisi enää olla Potteria vastaan tämän jälkeen. (Tai kai joku rienauksesta tulee syyttämään....)


Toivottavasti ei tullut kovin off-topic...


//muoks. Ja se Voldemortin lausahdus VKssa oli: "Hyvää tai pahaa ei ole olemassakaan, on vain valtaa ja niitä, jotka ovat liian heikkoja ottamaan sitä." Voldun filosofia kaikessa syvällisyydessään.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 29, 2007, 03:41:18 kirjoittanut marvin »

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #21 : Heinäkuu 29, 2007, 09:42:36 »
Kirjan Kristus-tematiikka oli hämmentävä: Harryn pitää kuolla kaikkien muiden puolesta. Näin se on toki ollut jo kauan...
Eli opetus voisi olla hyvin lähelle raamatullinen: tee muille mitä haluaisit itsellesi tehtävän jne. :o

Dumbledore itsekin on tainnut todeta, että suurin voima on rakkaus. Ehkä tämä oli tarinan opetus, epilogikin pursuili rakkautta.
Olen huomannut myös, että Pottereissa erilaisten ihmisten syrjiminen on vahvasti esillä. Itse Harry Potter on (ainakin ensimmäisissä kirjoissa) kuin outo otus, joka on kohdannut pahan. Luna on erilainen, eikä hänellä ole paljon ystäviä. Myös kotitontuilla on alempi asema, ja kuraveriset, puoliveriset ja puhdasveriset lokeroidaan, varsinkin DH:ssa, koskeehan tämä koko kirjasarjaa.
Tylypahkassa on myös neljä tupaa, joihin pääsee luonteenpiirteidensä mukaan. Omanlaistaan lokerointia, mutta rakkautta tupien välillä voi olla kaikesta huolimatta - jopa rohkelikkojen ja luihuisten...
Suurin voima on rakkaus.
"Pants - like shorts, but longer!"

Quintina

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #22 : Heinäkuu 29, 2007, 14:44:36 »
Potterit kertovat ystävyydestä, kasvamisesta, ja ihmiseen erehtyväisyydestä ja epätäydellisyydestä. Ainoa ultimaattinen paha kirjasarjassa on Voldemort (juonnellinen tehokeino).

Tuo ihmisten epätäydellisyys on minustakin kirjan ydin. Voldemortin ultimaattista pahuutta en kuitenkaan allekirjoita.

Oleellista on kuinka Voldemort aste asteelta kietoutui syvemmälle pahuuteen. Mielestäni hän oli huomion ja vallankipeä lapsesta asti, ja orpokodissa hän huomasi kuinka helppoa on saada valtaa alistamalla muita. Dumbledore tarjosi 11-vuotiaalle Tomille mahdollisuuden aloittaa uusi elämä tylypahkassa. Tylypahkaan hän tulikin mieluusti, ja koki sielä varmaankin elämänsä ainoat aidot onnen tunteet. Luihusessa Tom huomasi kuitenkin menestyvänsä loistavasti vanhoilla metodeillaan. Hänellä oli aina erinomainen kyky ottaa itselleen hyöty toisten ihmisten epätäydellisyydestä. Tätä kuvaa hyvin miten hän onnistui kietomaan Kuhnusarvion sormensa ympärille. Voldemort halusi aina kaikkein suurimman huomion ja kunnian. Kun Dumbledore kieltäytyi antamasta nuorelle Voldelle opettajanvirkaa, päätti hän sitten ryhtyä tavoitelemaan jotakin mitä edes Dumbledore ei ollut saavuttanut: voittoa kuolemasta. Jotenkin siis tuntuu että myös Voldemort oli olosuhteidensa uhri. Mielestäni hänen heikkoutensa oli kyvyttömyys ottaa vastaan rakkautta. Rakkaushan ilmenee yksinkertaisimmin huolenpitona toisesta. Olisiko hänen kohtalonsa voinut olla erilainen, jos Kuhnusarvio ja kumppanit olisivat olleet vähemmän persoja imartelulle ja pistäneet sen sijaan ilkeän pojanklopin rotiin?
(haa, totta, tuossa on kyllä kieltämättä yhtymäkohtia Hitlerin elämään!!!)

Mun mielestäni ainoat tarinassa esitetyt hahmot joihin henkilöityy puhtaasti jokin luonteenpiirre, ovat tylypahkan tupien perustajat.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 29, 2007, 15:18:37 kirjoittanut Quintina »

Quintina

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #23 : Heinäkuu 31, 2007, 18:55:27 »
Tässä lainaus 19 years later-topicista:

Mielestäni on aika loogista, ettei Harry kuollut. Koko tarinan kantavana opetuksena on ainakin minusta ollut se, miten jokainen on oman kohtalonsa herra. Vaikka asiat olisi miten surkeassa lähtöasetelmassa, on suurin merkitys omalla suhtautumisella. Harry oli vauvasta asti ns. merkitty mies, johon oli Voldemortin hyökkäyksen yhteydessä kylvetty pahan siemen (accidents!), minkä piti koitua tämän kuolettavaksi kohtaloksi. Toisin kävi, ja tästä Harry voi kiittää päätöksiään ja niissä pysymistä. Koko kirja on täynnä lukemattomia muitakin hahmoja, jotka lopulta muuttivat kohtalonsa suuntaa - Neville, Snape, Dumbledore, Dobby, Percy, Scrimgeour, Sirius, Pettigrew ym. Se kääntyikö kohtalo parempaan vai huonompaan onkin toinen juttu, mutta pääpointti on siinä, että jokainen oli itse vastuussa siitä, miten kohtaloaan muutti.

Surullisen kuuluisista kohtaloaan muuttamattomista henkilöistä esimerkkeinä voisivat toimia esim. Petunia ja itse Voldemort, joiden kohtalojen voi myöskin nähdä olevan näiden omista suhtautumisista ja päätöksistä johtuvia. Katkeruudessa on turha lähteä vellomaan, vaan olla oman onnensa seppä - yrittää tehdä elämästään parhaan mahdollisen niistä lähtökohdista, jotka elämä on suonut, vaikkeivät ne ideaalisimmasta päästä olisivatkaan. Harryn ja kahden edellä mainitun ero on siinä, ettei ensimmäinen antanut itsensä katkeroitua samassa määrin - ja tämä näkyy lopputuloksessakin.

Mitä tulee itse epilogiin, niin mielestäni se oli liian ficcimäinen ja hivenen epäharrypottermainen. Ron oli epilogissa mukavan ronmainen, mutta Hermione, Ginny ja Harry jäivät jotenkin tunnistamattomiksi. Olisin kaivannut yksityiskohtaista (vaikka sitten luettelomaista) kertomusta niin henkilöiden kuin taikamaailmankin kohtaloista. Epiloginkin asiat olisi mainittu, eivätkä ne kenties olisi tuntuneet niin siirappisilta.

Toi on mun mielestä hyvä tulkinta, jota en sinällään tullut aatelleeksi.
Epilogissakin Harry kertoo pojalleen, että lajitteluhattu kuuntelee myös toiveita. Rowling on ihan ilmiselvästi halunnut painostaa kyseistä replaa, Harry myöntää vielä että tuo on asia jota hän ei ole aikaisemmin kenellekään sanonut.

Valinnoillaan voi vaikuttaa kohtaloonsa, allekirjoitan koska tahansa :)
Tekosi -valintasi- määrittelevät sinut.


roube

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #24 : Elokuu 01, 2007, 20:18:24 »
Teidän useiden kanssa samoilla linjoilla, mutta yksi tärkeimmistä on mielestäni myös se, että kuolleet ovat aina kanssamme. En ole ikinä Pottereita lukiessani itkenyt kenenkään kuolemaa, koska jotenkin tiedän, että he palaavat aina takaisin ja heistä kerrotaan edelleen.

Harryn vanhemmista kerrotaan koko ajan kirjoissa vaikkei heitä ole enää olemassa. He ovat harryssä (mikä kliseisyys) ja aina läsnä. Sirius ja Dumbledore myös. Heidän tukensa Harrylle ei lopu heidän kuolemaansa. Ja Lupinkin palaa vain hetken kuolemansa jälkeen takasin. Ja minä uskon myös, että Fred elää edelleen Georgen kanssa omalla tavallaan.

Jotenkin kolmesessa, kun Dumbledore puhuu Harryn kanssa Lupinin lähdettyä ja Harry kertoo tälle luulleensa nähneensä isänsä ja Dumbledore vastaa juuri selittäen, etteivät meidän rakkaamme koskaan kuole ja että Harry löysi isänsä sisimmästään. Se muistui mieleen yhä uudelleen ja uudelleen muista kirjoja lukiessani. Varsinkin Siriuksen kuoltua ja tietenkin Dumbledoren itsensä.

Olen täysin samaa mieltä Genyan kanssa. Jos jokin oli kirjojen teema, oli se juuri tämä. 'Kuolleet ovat aina kanssamme.' En aikaisemmin edes ajatellut kyseistä asiaa, mutta Genyan tekstin luettuani tajusin, että näinhän asia menee. Harryn vanhemmat todellakin elivät Harryssä, oli se klisee tai ei. He auttoivat Harrya jaksamaan erilaisin muistoin. He suorastaan muistuttivat Harrya aina välillä, minkä takia taistella 'hyvän' puolesta.

Mielestäni kirjojen kantava teema on myös ystävyys, ja ennenkaikkea - rakkaus. Ystävärakkaus, tosi rakkaus. Rakkaus yhdistää odottamattomiakin ihmisiä toisiinsa. Kaiken kaikkiaan Harry Potter-kirjat ovat aivan mahtava tarina ystävyydestä, rakkaudesta ja siitä, miten ihminen kasvaa. Niin fyysisestikin kuin henkisestikin.

Jade Twist

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #25 : Elokuu 02, 2007, 13:27:48 »
Asiat eivät ole aina sitä miltä näyttää, että mustan ja valkoisen välillä on lukemattomia harmaan sävyjä eikä kukaan kuulu näihin ääripäihin.

Hyvä esimerkki on vale Vauhkomieli alias Barty Kyyry jr. Kyyry vihasi vapaita Kuolonsyöjiä, kuten Vauhkomielen olisi voinut kuvitella vihaavan. Kuitenkin näiden kahden syyt tähän erosivat huomattavasti. Kun Vauhkomieli olisi pitänyt vapaata Kuolonsyöjää rikollisena, joka kuuluisi Azkabaniin, Kyyrylle 'entinen' Kuolonsyöjä oli pimeyden lordin petturi. Myös se sekasotku Kalkaroksen ja Kelmien välillä osoitti, että 'hyvä ja paha' riippuvat ihan näkökulmasta. Olellista ei siis ole millainen joku on, vaan miksi; mitkä ovat hänen syynsä ja motiivinsa. Ylipäätään ihmisten leimaaminen on haitallista.

Toki Pottereista löytyy myös liuta 'oikeita' opetuksia, enemmän tai vähemmän loppuunkaluttuja, joita onkin tässä topicissa mainittu useita.

Poissa Browey

  • Vuotislainen
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #26 : Elokuu 02, 2007, 18:08:12 »
Pottereiden teemat pysyivät varsin samoina Viisasten kiven ja Deathly Hallowsin välillä, joskin jotain uusia teemoja nousi aina. Mielestäni tärkein teema ei kuitenkaan muuttunut missään vaiheessa: ystävien tärkeys ja merkitys, sen oivaltaminen ettei kukaan ei pärjää maailmassa yksin. Jo Viisasten kivessä Harry, Hermione ja Ron tekivät yhteistyötä pyrkiessään Iseeviot-peilin luokse estääkseen Voldemortia saamasta viisasten kiveä. Sen jälkeen kolmikko teki yhteistyötä jokaisessa eteen tulleessa haasteessa ja selviytyneet niistä yhdessä. Jokaisella ihmisellä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, mutta yksin ei pärjää kukaan.

Pelkojensa voittaminen on minunkin mielestäni olennainen teema. Ajatellaan vaikka Nevilleä, joka oli ensimmäisissä kirjoissa ujo ja pelokas, vähän tyhmä ja yksinkertainenkin. Feeniksin killassa hän kehittyi Albuksen kaartissa todella paljon ja kasvoi rohkeaksi hahmoksi, joka toimi Deathly Hallowsissa jo AK:n johtajana Harryn, Ronin ja Hermionen etsiessä hirnyrkkejä. Neville voitti kaikki pelkonsa ja osoitti, mihin hän kykenee todellisuudessa. Voldemort sen sijaan kuolemanpelossaan ryhtyi pahuuttaan tappamaan ihmisiä antaakseen heille kohtalon, jota hän itse piti kamalimpana mahdollisena. Voldemort ajatteli, että kuolema on luovuttamista, jatkoi tappamista ja pirstoi sielunsa seitsemään osaan, eikä paluuta umpikujasta ollut enää. Hän ei koskaan pystynyt voittamaan suurinta pelkoaan toisin kuin Neville.

Hyvän ja pahan välinen taistelu on teema, joka löytyy varmaan kaikista fantasiakirjoista, jotka maa päällään kantaa, kuten myös Pottereista. En oikein pidä siitä vastakkainasettelusta, joka Pottereissa vallitsee: Feeniksin kilta vastaan Voldemort kuolonsyöjineen. Se on jotenkin mustavalkoinen, ja olisin kaivannut siihen muitakin näkökulmia. Toisaalta Rowling osasi kirjoittaa Pottereiden hyvän ja pahan välisen sodan todella hienosti ja viihdyttävästi, vaikka se olisikin mielestäni kaivannut jotain lisää: tuollaisenaan se on aika perinteinen, vähän liiankin tavallinen.

Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #27 : Syyskuu 02, 2007, 20:37:52 »
Yksi tärkeä juttu varsinkin tässä vikassa kirjassa mikä tuli mieleen oli, ettei kukaan ole täydellinen, ei edes täydellisen hyvänä ja viisaana pidetty Dumbledore. Muistakin hyvis-hahmoista paljastui vähemmän positiivisia seikkoja (esim. Lupin, Ron), jotka kertoivat, että eivät hekään niin puhtoisia aina ole. Harrykaan ei ole läheskään täydellisen kiltti hyvis, vaikka tarinan sankari onkin - hänhän käytti jopa kidutuskirousta ja oli vielä tyytyväinen tulokseen. Tällainen epätäydellisyys taas tarkoittaa inhimillisyyttä, eli siis ei ole olemassa mitään superhyvää yli-ihmistä. Kaikki tekevät virheitä.

Toisaalta taas paljastui sekin, ettei täydellisen pahoina pidetyt ihmiset (parhaimpana esimerkkinä Snape) ole välttämättä pahoja.
Look, look, keep looking straight into those cold eyes.

Poissa Posityyhtynen

  • Nokankopauttaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #28 : Syyskuu 04, 2007, 14:13:17 »
Minusta tämä oli hyvin sanottu (Quintina)"Kun horcruxit tulivat kuvaan puoliverisessä prinssissä, oli tarinan eräs opetus mielestäni se että pahat teot tekevät säröjä ihmisen sieluun." Tuo on aivan totta.
Rowling on aina pohjustanut lujaa ystävyyttä ja se minun mielestäni näkyi tässä hyvin. Lisäksi rakkaus, jota Voldemortilta ei löydy. Kaikkien pitäisi osata rakastaa. Lisäksi usko ja pelon voittaminen on yksi asia, ei Harryn mukana heikkohermoisimmat pärjäisi ja usko siihen mitä tekee ja onnistumiseen. Aina tulee takapakkeja, mutta kun ei anna periksi voi lopulta saada sen mitä haluaa.
Synkkinäkin aikoina pitää osata vitsailla, ei kannata ruveta synkistelemään itsekkin, koska ankeuttajat vain lisääntyvät silloin. Iloa löytyy ihan pienistäkin asioista ja se auttaa jaksamaan.
Kirjassa oli minusta hienoita se kuina Harry olisi voinut uhrautua muiden puolesta, jotta Voldemort menisi mukana. Tämä oli todella hienoa ja olen onnellinen ettei Harry menehtynyt.

♥ When you are feeling sad, read Harry Potters and you'll be happy again, with chocolate you'll be superhappy Ü
(PS. Twilight is also good alternative)

Dahlia

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #29 : Syyskuu 04, 2007, 21:57:51 »
DH:n opetus on aika tulkinnan varainen. aika moni on maininnut sen horcrix jutun, eli pahat teot tekevät säröjä sieluun. njaah. Ja tuossa ihan alussa ainakin puhuttiin siitä että ihmistä pitäisi arvioida tekojen mukaan. en ole tuosta aivan samaa mieltä mutt jatketaan. Minusta Yksi hyvä opetus DH:ssa oli tämä "velka". Eli se kun matohäntä oli henkensä velkaa harrylle. Jos teet jotain todellä hyvää toiselle, luultavasti tulet saamaan jotain hyvää takaisin.(jos nyt ajatellaan realistisessa mittakaavassa)
tietysti kirjassa tätä oli suurrenneltu vähän, mutta niin kirjoissa kuuluukin.

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #30 : Lokakuu 24, 2007, 19:12:42 »
Vallitseva teemahan oli melko selvästi rasisimi. Velhot sortivat muita taikaeliöitä, jästisyntyisiä sorrettiin, jästejä sorrettiin. Rowling halusi tällä osoittaa, että kaikki ovat kuitenkin samanarvoisia, syntyperästä riippumatta. Tämä teema oli välillä ehkä liiankin hallitseva.

Läsnä oli tietenkin myös se - ainakin DH:ssa - , että kukaan ei ole täydellinen. Ei edes Dumbledore. Ei kukaan. Ja se, että "pahiksissakin" on hyvät puolensa, ja nekin, keitä pidämme itse epämiellyttävinä, saattavat kuitenkin sydämeltään olla hyviä (Snape). Minusta oli hienoa, kuinka Deathly Hallows -kirjassa useista hahmoista tuli esiin uusia puolia. Tämä oli ehkä parasta koko kirjassa. Erityisesti pidin Snapen hahmon syventämisestä, ja siitä, kuinka Mollyn taistelijanluontokin paljastui lopussa. Nevillen persoonanmuutos taas ei oikein viehättänyt itseäni, sankarinrooli ei kertakaikkiaan sovi Nevillelle.

Niin, ja tietenkin rakkaus on myös ollut läpi sarjan tärkeänä teemana. Rakkaus ja toisista ihmisistä välittäminen sekä epäitsekkyys.

Eponia

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #31 : Marraskuu 11, 2007, 22:23:45 »
Minusta yksi merkittävä teema oli myös se, että hyvyyttä ja pahuutta ei ole mustavalkoisesti olemassa. Vaan on olemassa valintoja kuinka pitkälle voi mennä ja pahoissakin on jossain pohjalla jotain hyvää.

Esimerkiksi tarinan sankaripäähenkilö Harry oli täysin kykenevä käyttämään komennuskirousta ja kidutuskirousta, mutta ei koskaan käyttänyt sitä pahinta eli tappokirousta (ei edes vaikka Voldemort oli häntä vastassa, tosi moni muu olisi varmaan testannut sitä). Pääpahis Voldemort taas omasi hyvin surullisen lapsuuden ja hänen koko motiivinsa oli viha jästejä kohtaan. Sirius oli hyvisten puolella mutta oli kyennyt tekemään silti aika hirveitä tekoja ja oli aikalailla valmis tappamaan Pettigrew:n. Eikä Harryn suuresti ihailema James kouluaikana hirveän hyväntahtoinen ja kiltti ollut. Dumbledore myös suunnitteli nuoruudessaan kauheuksia, mutta maksoi sitten koko elämänsä niitä takaisin. Snape ei ollutkaan Voldemortin toinen ruumiillistuma vaan yritti maksaa koko elämänsä takaisin tekosiaan. Toiset kuolonsyöjät jäivät huolehtimaan haavoittuneista tovereistaan ja se osoittaa jonkinlaista välittämistä.

Tarinassa on hyvin vähän niitä, jotka olivat joko täysin hyviä tai täysin pahoja. Ja päähenkilöistä yksikään ei ollut syntynyt täysi hyväksi tai syntynyt täysin pahaksi.

Malfoyt tekivät kaikenlaista pahuutta, mutta he halusivat lähinnä pelata voittajan joukkueessa. On vaikea uskoa, että joku voidaan voittaa jos hän jo kerran palasi kuolleista.   

Ben eneth

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #32 : Marraskuu 17, 2007, 00:14:30 »
Yksinäisyys.

Ei ole yhtäkään kirjaa, jossa Harry ei joutuisi törmäyskurssille ympäristönsä kanssa: hän joutuu aina jossain vaiheessa toteamaan, että maailma ei ymmärrä häntä ja että se asettaa odotuksia, joita hän ei tunne täyttävänsä, koska tietää olevansa tavallinen ja keskinkertainen kaikesta huolimatta. Edes hänen ystävänsä eivät aina ymmärrä, minkälaista on elää absoluuttisen pahan varjossa. Kuten näemme vaikkapa Ronista.

Ja sitä mukaa, kun Harryn kohtalo valkenee hänelle, hän alkaa tajuta, etteivät muut voikaan ymmärtää häntä. Hän kohtaa Voldemortin aina uudelleen ja saa sellaista suhteellisuudentajua, joka erottaa hänet muista. Ja mitä tulee kohtaloon, Rowling tosin yrittää kevyesti selittää kuudennessa kirjassa, että Harryn taistelu on hänen oma valintansa, mutta minusta se on mahdotonta, koska hän on ainoa ihminen joka sen valinnan voi tehdä: hänelle on jaettu kortit, joista se kunnianhimo tulee.

Lopulta hän makaa Dumbledoren kanslian lattialla ja tuijottaa kattoon ja on valintansa kanssa yksin, kertakaikkisen yksin. Hyytävä kohta, joka minulle merkitsee oikeastaan koko kirjasarjan kulminaatiopistettä.

Ei ole helppoa olla erilainen.

Poissa Nymphae

  • Taikajuomien valmistuksen ja yrttitiedon opiskelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HollyShadow146
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #33 : Huhtikuu 18, 2008, 19:26:42 »
Paha saa aina lopulta palkkansa.

Ihmiset, jotka kasvavat ilman rakkautta, joutuvat helpommin huonoille teille. Näin kävi Voldemortille, joka asui orpokodissa ja josta kukaan ei välittänyt. Jokainen tekee kuitenkin itse valintansa sen välillä, mikä on helppoa ja mikä on oikein.

On paljon kuolemaakin pahempia asioita.
Se, mitä pelkäämme, on tuntematon.

« Viimeksi muokattu: Syyskuu 06, 2011, 23:28:37 kirjoittanut Nymphae »
"Malfoy is not having hallucinations", snarled Snape. "If your head was in Hogsmeade, so was the rest of you."  -AZ        ♥ 6.-13.6.2011
"Which leaves you and me, Ron!" said Tonks brightly, knocking over a mug-tree as she waved at him.  -DH

Poissa AIV-rehu

  • Lupus Tigris
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Apulannan kasvattama
  • Pottermore: FeatherProphecy121
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #34 : Toukokuu 10, 2008, 13:05:46 »
Mielestäni Harry Pottereissa on monia teemoja ja opetuksia. Suurimpina teemoina ystävyys, rakkaus ja uskollisuus, rasismi, pelon voittaminen hyvän ja pahan taistelu vaikkei kukaan ole täysin hyvä eikä täysin paha, asiat eivät ole mustavalkoisia eikä kaikki ole sitä miltä näyttää ja ihmiset (ja olennot) muuttuvat ja kehittyvät. Mielestäni tärkein teema on lopulta kuolema.

Ja sitä mukaa, kun Harryn kohtalo valkenee hänelle, hän alkaa tajuta, etteivät muut voikaan ymmärtää häntä. Hän kohtaa Voldemortin aina uudelleen ja saa sellaista suhteellisuudentajua, joka erottaa hänet muista. Ja mitä tulee kohtaloon, Rowling tosin yrittää kevyesti selittää kuudennessa kirjassa, että Harryn taistelu on hänen oma valintansa, mutta minusta se on mahdotonta, koska hän on ainoa ihminen joka sen valinnan voi tehdä: hänelle on jaettu kortit, joista se kunnianhimo tulee.

Mielestäni loppujen lopuksi taistelu on kuitenkin Harryn oma valinta. Hänen on pakko taistella, mutta ei ennustuksen takia. Hänen oli pakko yrittää voittaa Voldemort, koska muuten hän ei saisi mielenrauhaa. Harryn oli pakko yrittää kostaa vanhempiensa ja Siriuksen kuolema. Toki Voldemort melkein pakottaa Harryn taistelemaan jahtaamalla häntä. Merkityksellistä tässä onkin se, että on eri asia joutua haluamattaan taisteluun, kuin kävellä sinne pysty päin. Pidän kovasti PP:n siitä kohdasta, kun Harry ymmärtää asian. Tuo on mielestäni opetus. Sillä on suuri merkitys, tunteeko olevansa pakotettu johonkin vai onko se oma valinta.

Lopuksi täytyy vielä mainita yksi pieni opetus joka on muistaaksen Siriuksen suusta. Jos haluat tietää millainen joku todella on, katso miten hän kohtelee alempiarvoisiaan. Älä sitä kuinka hän kohtelee vertaisiaan.
Draco dormiens numquam titillandus.
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
Psykiatrisia toimia, jotka oman kokemuksen kautta täysin aukee -Apulanta

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #35 : Toukokuu 10, 2008, 20:05:32 »
Yksinäisyys ja erilaisuus, itsenäiseksi kasvamisen vaikeus. Se, että ystävyys ja rakkaus voittavat kaiken ja ovat tärkeimpiä asioita maailmassa. Se, että on asioita, joiden puolesta voi ja melkein kannattaakin kuolla. Se, että pahat teot tekevät säröjä sieluun. Se, ettei hyvää ja pahaa voi aina erotella toisistaan niin mustavalkoisesti kuin esimerkiksi saduissa. Se, että ihmisen täytyy tehdä valintansa itse ja yksin. Uskollisuus.

Mielestäni Pottereissa ei ole vain yhtä tiettyä, selkeää opetusta, vaan jokainen lukija voi huomata erilaisia opetuksia ja teemoja. Potterit ovat kuitenkin aika monipuolisia ja vivahteikkaita kirjoja, kyllä niistä jää eri ihmisillä käteen aivan erilaisia juttuja. Luulisin.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Ben eneth

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #36 : Toukokuu 11, 2008, 02:46:48 »

Mielestäni loppujen lopuksi taistelu on kuitenkin Harryn oma valinta. Hänen on pakko taistella, mutta ei ennustuksen takia.

Niin, en minä oikeastaan ennustusta ajatellutkaan vaan sitä, että Harry yksinkertaisesti on ihminen, jolle on luonnollista ja välttämätöntä tehdä ko. valinta. Eikä ole helppoa olla ihminen, jolle tietty asia on ehdollistunut, koska kuten loppu osoitti, Harry ei jaksanut edes kyseenalaistaa tehtäväänsä. Hän vain tiesi, aivan kuten sanoit, että tekemättä jättäminen tekisi hänet hulluksi. Ei se silti tarkoita mielestäni, ettei hän olisi voinut kiroilla tuolle tosiasialle ja raskaasti.

Onnellisimpia ovat itsekkäät ja tyhmät.

Poissa Jukka

  • Vuotislainen
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #37 : Toukokuu 19, 2008, 17:39:16 »
Näiden opetusten teho on se, mistä näkökulmasta tarina esitetään. Tod.näk kaikki lukijat vastustavat puhdas/puoli/kuraverisyys -lajittelua ja jättiläisten sekä ihmisusien syrjimistä, mutta mitä jos Pottereiden maailma olisi oikeasti olemassa ja lukijat eläisivät siellä? Varmasti enemmistö olisi kannalla "Puhdasverisyys kunniaan!" ja suhtautuisi ihmissusiin sekä jättiläisiin peläten ja halveksuen. Se olisi yleinen ajattelumalli, tavikset ja ministeriöhän ovat Pottereissa juuri tällä suvaitsemattomalla/ahdasmielisellä kannalla, ja ei ole mitään syytä olettaa, etteikö suurin osa Vuotislaisistakin olisi. Me olemme katsoneet tarinan maailmaa opettavaisten silmälasien lävitse, ja meille on näytetty, että ihmissudet (Lupin), kuraveriset (Hermione) ja jättiläiset (Hagrid) ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin me muutkin. Eivät halveksuttavia 'saastaisia puolilajeja', niinkuin kirjan pahikset sanovat. Mutta sehän se yleinen näkökulma tavallisten Pottermaailman kadunvelhojen ja -noitien keskuudessa on, eikö?

Poissa Hartsa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • http://www.freewebs.com/moottoriurheilu05
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #38 : Kesäkuu 28, 2008, 22:24:17 »
Mielestäni tarinan suurin opetus oli ehdottomasti se, että ystäviä ei koskaan jätetä tai petetä ja heidät pidetään etusijalla. Esimerkiksi Ron uhrasi itsensä VK:n shakkilauta-kohtauksessa, jotta Harry ja Hermione pääsisivät jatkamaan. Ron myös jätti Harryn ja Hermionen seiskakirjassa, mutta alkoi melkein saman tien katua valintaansa, ja palasi heidän luokseen. Hän oli myös Harryn kanssa riidoissa LP:ssä, mutta kuten hyvät ystävät aina, he pystyivät sopimaan riidan. Yksi esimerkki on myös se, että Sirius olisi ennemmin kuollut kuin paljastanut Jamesin ja Lilyn olinpaikan Voldemortille, mutta Piskuilan ilmeisesti pelkäsi Voldemortia niin suuresti, ettei uskaltanut vastustaa tätä ja piti omaa henkeään tärkeämpänä kuin ystäviensä, ja petti heidät.

Toinen opetus oli se, että ihminen voi muuttua. Esim. Dumbledore suunnitteli nuoruudessaan kauheuksia ja etsi keinoa tuhota jästit ja jästisyntyiset ja saavuttaa kuolemattomuus, mutta tajusi mitä oli tekemässä, muutti tapansa ja oli koko loppuelämänsä täysin jästisyntyisten, puolilajisten ym. puolella, puolusti heitä eikä esim. pitänyt puolilajisia huonompina kuin muita, niin kuin taikaministeriöllä vähän oli tapana, jossa oli myös yksi tarinan opetus. Kalkaros ajautui myös nuoruudessaan väärille raiteille, joka myös tuhosi hänen ja Lilyn välisen ystävyyden, mutta alkoi katua kerrottuaan ennustuksesta Voldemortille (tosin ilmeisesti vain siksi, että ennustus koski nimenomaan Lilyn poikaa ja siten Lilykin oli vaarassa, muutenhan Kalkaros olisi jatkanut Voldemortin puolella) ja Dumbledore antoi hänelle uuden mahdollisuuden ja se kannatti; Kalkaros vastusti kuolemaansa saakka Voldemortia henkeen ja vereen (tosin ilmeisesti jälleen vain Lilyn kuoleman takia) ja vaikka hän kohtelikin muita kuin luihuisoppilaita varsin ikävästi, hän kuitenkin loppujen lopuksi suojeli heitäkin, eikä esim. hyväksynyt Phineas Nigelluksen käyttävän Hermionesta kuraverinen-sanaa. Hän myös yritti pelastaa Lupinin ja Georgen kuolonsyöjiltä siinä seitsemän Harrya-kohtauksessa, vaikka vihasikin kumpaakin heistä. Dumbledore luotti Kalkarokseen kuolemaansa saakka, eikä todellakaan syyttä, sillä hän oli itse pyytänyt tätä tappamaan hänet, vaikka muut opettajat ja Feeniksin killan jäsenet + Harry, Ron ja Hermione luulivatkin Kalkarosta kuolonsyöjäksi loppuun saakka.

Yhtenä opetuksena pidän myös sitä, että oppii voittamaan pelkonsa. Neville oli esim. VK:ssa sellainen surkea oppilas, jonka rohkelikkoutta ainakin minä ihmettelin suuresti. Hän kuitenkin kasvoi tarinan loppua kohden ja osoitti suunnatonta rohkeutta esim. FK:n taistelussa Salaperäisyyksien osastolla, johti Albuksen kaartia KV:ssa, kun Harry, Ron ja Hermione olivat poissa, ja tuhosi lopulta Voldemortin viimeisen hirnyrkin eli Naginin. Voldemort puolestaan omasi surullisen lapsuuden orpokodissa, jossa häntä ei juurikaan rakastettu. Hän pelkäsi (tai ainakin kammoksui) jo varhaisessa vaiheessa kuolemaa, sillä hänhän kuvitteli esimerkiksi silloin, kun Dumbledore tuli kutsumaan hänet Tylypahkaan, ettei hänen äitinsä voinut olla noita, koska muuten tämä ei olisi voinut kuolla. Lopulta hän ajatteli, että kuolemattomuus on parempi vaihtoehto, tappoi ja murhasi lukemattomia ihmisiä ja jakoi sielunsa seitsemään (oikeasti kahdeksaan) osaan, eikä paluuta enää ollut. Jästejä ja jästisyntyisiäkin hän ilmeisesti alkoi vihata sen takia, että hänen isänsä oli jättänyt Voldemortin äidin (ja lopulta Voldemort murhasi isänsä), sekä siksi, että jästit kohtelivat häntä huonosti orpokodissa. Tässä tapauksessa opetuksena on myös se, että vaikka kurja lapsuus olisikin selityksenä henkilön nykyiselle käytökselle, se ei missään nimessä oikeuta siihen. Sama juttu on mielestäni osittain myös Kalkaroksen tapauksessa, sillä hänelläkin oli kurja lapsuus ja nuoruus.

Ja sitten tietysti se paljon puhuttu rakkaus. Lily uhrasi oman elämänsä, jotta  Harry jäisi henkiin, ja antoi tälle samalla taikasuojan Voldemortia vastaan. Harry muistutti kovasti nuorta Tom Valedroa/Voldemortia, mutta hänellä oli sellaisia vahvuuksia, joita Voldemortilla ei ollut, kuten esimerkiksi kyky rakastaa, ystävystyä tai tuntea myötätuntoa jopa vihollisiaan kohtaan. Kalkaros luopui kuolonsyöjyydestään siksi, että rakasti Lilyä, tosin vasta siinä vaiheessa, kun Lilyn henkeä uhattiin.

(Huhhuh, tulipa paljon tekstiä :D)
Terve kaikille!

Tupuliini

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #39 : Heinäkuu 07, 2008, 17:26:06 »
Hmm...

Tässä keskustelussa on jo käyty monta sellaista aihetta, kuin uskollisuus ja rohkeus ja luottamus ja se on ihan totta. Potterit ovat itse asiassa aivan täynnä opetuksia. Niin hyviä kuin pahojakin. Minä kuitenkin olen ajatellut eniten Hagridin lausahdusta, joka mainittiin neloskirjan lopussa, eli " mikä on tullakseen tulee, ja me kohtaamme sen pystypäin sitten kun se tulee ".

Se on viisas sanonta, mutta se, miten Harry sen ajatteli oli kaikkein tärkeintä. Hän oli juuri saanut nähdä, että Voldemort on taas voimissaan, ja varmasti tiesi, että hänen olisi taisteltava vielä Voldea vastaan.
( Tiedän, Harry sai vasta viidentenä vuonna tietää, että hänen on surmattava Volde, mutta kuten hän silloin ajatteli, hän oli tiennyt sen aina, jossain sisimmässään. ) Harry siis ymmärsi, että taistelu Volden kanssa olisi ehkä tulossa. Ja hyväksyi sen.

Aika sekava tämä minun kommenttini.

~ Elizabeth

tugeggi

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #40 : Heinäkuu 07, 2008, 18:46:02 »
Mielestäni kaikkein ylitse nousevin teema tässä kirjasarjassa on rakkaus ja ystävyys.
Se liittyy lähes joka kirjaan.

Lilly antoi suojan Harrylle koska rakasti häntä.
Ja Harryn "voima jota pimeydden lordi ei tunne" oli rakkaus.Tämän takia Voldemort ei voinut hallita Harrya koska kärsi itsekauheaa kipua
Myös onhan kirjassa kaikki ihmis suhteet eli Harry-Ginny Ron-Hermione paritus ja Billy-Fleur Tonks-Lupin jne.Harry mainitsi myös KV:ssä että rakasti Hermionea kuin siskoaan. Ja Kalkaros auttoi Harrya koska rakasti Lillyä.Ja Sirius oli Harrylle kuin isä jota ei koskaan tuntenut.

Myös Voldemort on paha sen takia että ei ole koskaan ymmärtänyt rakkautta eikä tuntenut tätä.
Myös Dumbledore painottaa aina rakkautta ja ystävyyttä kaikkien kesken.

kiteenkultakurkku

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #41 : Syyskuu 07, 2008, 11:53:07 »
Olisikohan Rowling yrittänyt painottaa, että rakkaus on kaikkia voimia mahtavampi ja suurempi. Voima jota ei voi voittaa pahuus, eikä mikään muukaan. Uskon sen olevan tarinan opetus, ja kyllähän se tuleekin siinä useaan otteeseen esille.

Poissa Loru

  • Lirppuva loistoveikko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #42 : Syyskuu 17, 2008, 17:04:56 »
No tarinan ydin oli ehkä hyvän ja pahan taisto , jos näin lapsellisesti sanoisin, mutta niinhän asia on!! Tosin olihan se myös opettavainen sillä tavalla että sai olla ( siis tylypahkassa) sellainen kuin itse halusi... esim. Luna Lovekiva.
"Kumpi oli ensin, feeniks vai liekki?"

salainensalatalo

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #43 : Kesäkuu 17, 2010, 01:20:47 »
HP:sta, ja parista muustakin sarjasta, on mulle tarttunut sellaista asennetta että ihan joka naarmusta ei tarvitse alkaa parkumaan. Ja että kannattaa ajatella omilla aivoillaan ja aikuiset eivät ole aina oikeassa.

Harmaaselkä

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #44 : Kesäkuu 18, 2010, 02:25:14 »
Aika vaikee tarinan opetus... Ainakin Kalkkaros opettaa "tosirakkaudesta" (XD) olleen koko ajan Harryn ja Lillyn puolella, Bellatrix opettaa, että kaikki eivät saa "tosirakkautta", Oliver Wood opettaa, että harjoitus tekee mestarin, Matohäntä näyttää, että kantelia ja petturi ei pitkälle pötki, Arthur taas kertoo, että uutta kannattaa koittaa... Tommoset nyt tuli eka mieleen.

Poissa Sateenropina

  • Vuotislainen
  • Pottermore: AvisErised8561
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #45 : Huhtikuu 03, 2011, 18:42:05 »
Ainakin Rakkaus on eräs tärkeistä teemoista alusta loppuun. Lilyn rakkaus suojeli Harryä. Severus suojeli Harryä koska hän rakasti Lilyä. Tomista tuli sellainen kuin tuli koska hän ei koskaan saanut rakkautta. Rakkaus pyörittää kaikkea sarjassa.

Erilaisuuden hyväksyminen. Luna, Hagrid ja Hermione ovat kaikki loistotyyppejä vaikka ovatkin erilaisia. Severusta kiusattiin koska hän oli erilainen kuin muut oppilaat, ja siksi hän tavoitteli kunnioitusta liittymällä kuolonsyöjiin. Ei ole noin vain hyväksyttävää kammota erilaista koska se on erilaista.

Kuolema ei ole pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua. Se ajatus pyörii taustalla kaikkialla kirjoissa. Kuolema ei ole kamala, se tulee kuitenkin kaikkien kohdalle, vaikka sitä kuinka pakoilisi esimerkkinä Tom. On asioita joitten puolesta voi kuolla.

Tällaisia teemoja kirjoissa ainakin tuntuu olevan.

Poissa Ajatusliekki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Where the heart lies
  • Pottermore: HallowGalleon47
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #46 : Huhtikuu 24, 2011, 00:21:47 »
Mniulle jäi seuraavat aatteet ensimmäisenä käteen.

Kaikkea ei voi ratkaista taikuudella: Taikuuden käyttöhän on aina tärkeässä osassa koko kirjasarjan ajan, mutta varsinkin loppuakohden painotetaan sillä, ettei se voi ratkaista elämän ns. todellisia ongelmia. Kuolleita ei voi herättää eloon, toista ei voi saada rakastumaan (Lemmenjuomatkin on vaan kurja korvike) pahuutta ei voi pyhkiä pois taikuudella. Aina painotetaan sitä että taikuus aiheuttaa ivan yhtä paljon ongelmia kuin ratkaiseekin niitä.

Kaikki ovat samanarvoisia, kaikki täytyy hyväksyä: Sarjan alussa Harryn mielipide on hyvin mustavalkoinen. Luihuiset on ilkeitä, opettaja X haluaa vamrasti tappaa minut yms. Velhot suhtautuvat jästeihin halveksivasti, murhanhimoisesti. Erilaisia sorretaan koko ajan (Neville hyvänä esimerkkinä). Sarjan edetessä näitä mustavalkoisuuksia rikotaan, Harrykin pystyy näkemään ettei kukaan ole täysin hyvä tai paha. On vain erilaisia ihmisiä, erilaisia motiiveja. Kukaan ei ole täydellisen paha (Voldemort nyt jää vähän yksipuoliseksi, mutta syyt tähän paljastuvat hitaasti sarjan edetessä.)

Kuolemalta ei voi paeta, eikä se ole pahinta mitä voi tapahtua: KYllä, tämäkin on minusta tärkeä opetus. Monet hahmot pakenevat kuolemaa sarjan aikana. Nämä pakenijat ovat usein sisältä rikki, epätoivoisia omalla tavallaan (Esim. Dumbledore epätoivoisessa etsinässään kuoleman varjelusten kanssa, ja Voldemort). Toisaalta kuoleman hyväksyminen, ja sen kohtaaminen tekee ihmisestä ehjän ja kokonaisen (Kuten Harry lopussa)

Ystävyys voittaa kaiken: Tätä nyt kailotetaan lähestulkoon ensimmäisestä kappaleesta lähtien. Onnelliseen elämään vaaditaan hyvät ystävät. Lojaalit, luottavaiset. Mikään ystävysuhde ei toki jatku ilman karikkoja, riitelyä. Tämäkin on luonnollista. Jos valitsee ystävien sijasta ns. palvelijat, taknanhännystelijät (Draco MAlfoy) huomaa nopeasti olevansa sisältä rikki, omalla tavalla yksinäinen.
mus mus -> Ajatusliekki

snikkeri

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #47 : Toukokuu 13, 2011, 19:56:12 »
No pohjimmainen opetus milestäni on tämä perinteinen "Rakkaus voittaa aina".  Mutta tarinaan mahtuu toki uskollisuutta, ystävyyttä ja sen sellaista.

Luna opettaa kyllä ehdottomasti ajattelemaan vapaasti, elämä näyttää kauniimmalta kun pääsee eroon ahdasmielisyydestä.

Hermionelta voi oppia vastuullisuutta. Päämäärään pääse, jos viitsii nähdä vähän vaivaa. Mutta pitää myös osata ottaa rennosti niin, kuin Weaslyn kaksoset.

Kyllä täytyy sanoa, että Pottereiden jälkeen on ruvennut katsomaan maailmaa avarammin silmin. Kyllä tässä elämässä voi tehdä muutakin kuin elää.

Poissa Ninzai

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rohkelikko
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #48 : Kesäkuu 21, 2011, 20:43:30 »
Minusta tässä koko Potter tarinassa on opetuksena se,että ystävyys ja uskollisuus on hyvin tärkeää esimerkiksi juuri se,että vaikka Harry oli valmis yksin lähteä etsimään hirnyrkkejä niin Hermione ja Ron oli heti valmis auttamaan.Se miten he uskovat toisiinsa ja se miten he pitävät toisistaan huolta.Myös,että synkinpinä aikoinakin voi löytää myös sen pienenkin ilon.Myös se,että paha saa palkkansa ja niinkuin Harry sanoikin vitosessa,että hänellä on jotain minkä vuoksi taistella,mutta Voldemortilla on vain se,että hän haluaa vallan.
Vaikka nämä onkin aika yksinkertaisia asioita,mutta ne silti pätee : ).Koka tarinassa on monia hyviä pointteja.Minusta elokuva myös tuo esille,että pitää ajatella myös sen,että tekemällä saa myös jotain aikaiseksi,että mikään ei itsestään tule valmiiksi.

Rowan

  • Ankeuttaja
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #49 : Kesäkuu 25, 2011, 03:33:54 »
En ole koskaan ollu hyvä keksimään noista tarinoista niitä opetuksia, mutta tässä ehkä keskeisin oli se urheus ja ystäviin luottaminen ja tietenkin se, että on itse parempi kuin vihollisensa.

Poissa Greenback

  • Kalamies Reino
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #50 : Syyskuu 01, 2011, 13:11:28 »
Opetus: Älä sekaannu muitten asioihin.
Tänäänkin tuli viisi kiloa.

Poissa Kynttiläkäärme

  • Syksyn liekki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: potioncharm26553
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #51 : Syyskuu 07, 2018, 16:30:03 »
Nyt Potter maratonin päätettyä jäi käteen moniakin eri teemoja ihan ystävyydestä ja rakkaudesta lähtien.
Yksiylitse muiden joka viimeisssä kirjoissa minusta korostui oli se, että kaikkea ei tarvitse tehdä yksin, apua voi ottaa vastaan. Harry ei millään meinannut suostua aluksi että Ron ja Hermione tulee mukaan ja ennen Tylypahkan taistelua hän ei halunut ottaa Albuksen Kaartin apua vastaan. Harry vähän vasten tahtoaan kertoi Naginin tapoamisesta Nevillelle ja kuinka kävi, apu ol ihänelle suureksi eduksi. JOtenkin meidän ihmisten on hankala pyytää vaikeassa tialnteessa apua, ei kehdata sanoa että ei pärjää ja uskotaan aina itse onnistuvamme. Minusta varsinkin Kuolmen Varjeluksien yksi kantavin teema on avun antaminen ja sen vastaanottaminen. Harrykin yhdessä vaiheessa mietti tueeko hänestä kuin Dubledore joka kasvoi synkissä salaisuuksissa.

Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tarinan opetus eli mitä jäi käteen?
« Vastaus #52 : Syyskuu 07, 2018, 23:27:50 »
Tärkeimmät teemat, tai sanotaan että ainakin suurimmat teemat Pottereissa, mikä tekee niistä niin merkittäviä kirjoja, ovat mielestäni rakkaus ja kuolema. Kumpikaan ei olisi mitään ilman toista, ja tämän Rowling on hyvin oivaltanut. Rakkautta kirjoissa on tietysti monenlaista, päällimmäisenä ystävien välistä, ja tästä aiheesta on tässä keskustelussa annettu niin paljon esimerkkejä etten lähde niitä toistamaan. Mutta sitten on kuolema, asia jota suurin osa pelkää, asia jota moni ei mielellään edes ajattele - eli aihe, jota ei varmasti ole mitenkään helppo sisällyttää osaksi tarinaa ilman että se on pelkkä asia, jota pitää mahdollisimman paljon välttää (varsinkaan nuorten kirjoissa). Rowling on kuitenkin onnistunut tässä mielestäni erinomaisesti. Koko kirjasarjassa leijuu vahva kuoleman uhka, ja se on asia, jota Harryn pakko käsitellä jo hyvin nuorena. Eniten tätä aihetta puidaan tietysti Kuoleman varjeluksissa, jossa Harry joutuu pohtimaan kuolemaa yhä syvällisemmin, ja tekee sen kyllä hämmästyttävän kypsästi. Lopulta aika moni hahmo tarjoaa esimerkin siitä, että kuoleminen voi olla myös toisten hyväksi uhrautumista ja täten suurin mahdollinen rakkauden teko - tästähän koko kirjasarja oikeastaan alkaa, Lilyn ja Jamesin uhrautumisesta Harryn hyväksi. Kuoleman varjeluksissa tämä kaari sitten kauniisti päättyy Harryn päätyessä samaan ratkaisuun velhomaailman hyväksi. Eli kuolema ei välttämättä olekaan täysin paha asia. Toinen kuolemaan liittyvä lohdullinen ja kaunis opetus on se, että kun toista rakastaa, edes kuolema ei voi viedä häntä kokonaan pois - eli rakkaus voittaa jopa kuoleman. Kaikki muut teemat, kuten rohkeus, ystävyys, pelko, anteeksianto, yksinäisyys, toisten hyväksyminen, "paha saa palkkansa", jne. ovat mielestäni johdannaisia näistä kahdesta suuresta teemasta. Kaikki liittyy lopulta rakkauteen tai kuolemaan.
Look, look, keep looking straight into those cold eyes.