Kirjoittaja Aihe: Mielenkiintoiset naapurit  (Luettu 12471 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Zaira

  • 42
  • Valvojaoppilas
  • *
  • ^o^
    • Ei mitään nähtävää täällä
  • Pottermore: LumosDragon46
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Mielenkiintoiset naapurit
« Vastaus #50 : Tammikuu 30, 2012, 02:47:31 »
Naapureista on tässä vuosien aikana ollut riesaa.

Tapaus numero yksi asui vielä puolitoista vuotta sitten tuossa melko vieressä. Tehtaalla tapahtuneen onnettomuuden jälkeen hän jäi todella pahaan lääkekoukkuun ja parina viimeisempänä vuotena kävi meiltä pyytelemässä apua milloin mihinkin. Välillä saattoi tulla aamu viideltä kyselemään kyytiä kauppaan. Ajantaju hältä oli ihan pois. Välillä taasen tuli pyytämään apua milloin kaatuneeseen hellaan, vessanpönttöön, tipahteneeseen lavuaariin ynnä muuta tälläista mukavaa. Ja alkää kysykö miten hän näissä onnistui, meillä ei ole käsitystäkään. Myöskään poliisiautot eivät oleet mitenkään epätavallinen näky siinä pihassa... Ja tietenkään koska aina meiltä käytiin kyselemässä kyseistä taloa, koska me jaame saman risteyksen, eikä tuolle talolle johtavaa tietä varsinkaan pimeällä erota. Lopulta tämän tapauksen omaiset tulivat ilmeisesti siihen tulokseen, että hoitoon tuo pitää toimittaa. Talon ostivat mustalaiset, tosin vain remonttikohteeksi. Tuossa ennen joulua siihen muuttikin sitten jo ihan normaaleilta vaikuttava pariskunta. Jompikumpi, ellei molemmat, ensihoitaja ja välillä tässä on jo nähty ambulanssi siellä pihalla ja joskus talon isäntä on tuotu paloautolla kotio... Jokseekin koomista kaiken jälkeen.

Tapaus numero kaksi oli perhe joka muutti vihdoin ja viimein viime keväänä toisaalle useamman vuoden talonmyymisyrityksen jälkeen (saivat sen siis myydyksi). Ei heistä sinällään mitään haittaa ollut, muuta kuin kesäisin heidän ainaisien bileiden takia. Heidän lapsensakin olivat varsinaisia kauhukakaroita, ja tämän voin siis ihan alleviivata kun heitä kuukauden verran yhtenä kesänä paimensin lähestulkoon ilmaiseksi. Niiden kakaroiden huutoa ei jaksanut kuunnella, varsinkin kun se nuorempi kiukutteli milloin mistäkin ja se huuto tietenkin kantautui meille asti... Talon isäntä oli jokinmoinen alkoholistikin.

Kun nämä muuttivat pois, tilalle muutti joku kolmissakymmenissä oleva mieshenkilö, yksin luultavasti. Ajateltiin, että tilanne ehkä rauhoittuisi tämän perheen poismuuton jälkeen, mutta vääremmässä emme voineet olla. Viime kesänä juhannuksena selvisi minkäsortin ihminen uusi naapurimme olikaan. Ihan kiva, kun naapurissa asuu uustnatsi. NOT!. Bileitä siellä tuntui kesällä riittävän kera alaikäistenkin. Ei se vielä mitään. Tämä edellisen perheen isäntä oli eräänä päivänä käynyt hakemassa viimeisiä tavaroita, mitä olivat jättäneet navettaan. Sieltä olikin paljastunut myös kiva viljelmä. Tämä meidän naapurimme katosikin (tosin jotain kuukautta myöhemmin) useammaksi kuukaudeksi ja se kyllä tiedetään minne. Sitten kun miekkonen palasi takaisin, niin palasi myös jatkuva liikennekin. Tuossa oli parisen kuukautta eräs autokin (varastettu ja katsastamaton) ojassa, erittäin todennäköisesti tämän miekkosen kavereiden toimesta. Äitini kun oli vain sattunut kuulemaan kyseisenä yönä jotain epämääräistä meteliä aj hurjasti auton ovien pauketta...

Jotenkin kaipaan sitä aikaa, kun meidän kylällä ei ollut mitään häiriöitä. Nyt se tuntuu olevan lähes jatkuvaa. Mutta ymmärtäähän sen toki, että maaseudun rauha houkuttaa etenkin lapsiperheitä. Ja vähän muitakin omituisempia hiippareita....
"When I lead the big patient rebellion, Voldemort here is the first to go."
[The pessimist sees difficulty in every opportunity.
The optimist sees the opportunity in every difficulty. -Winston Churchill]

Poissa Dewill

  • Dracōnem dormientem nunquam tītillandus.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Mielenkiintoiset naapurit
« Vastaus #51 : Helmikuu 26, 2012, 16:59:20 »
Minä puolestani asun opiskelija-kerrostalossa, joten ei liene yllätys että naapurit ovat vähän- hmm- erikoisia
ja meluisia ja seinät on kun pahvia.
Suoraan yläpuolellamme asustaa pariskunta, joka (ilmeisesti) siirtelee iltaisin paljon huonekaluja. Ainakin lähestulkoon joka ilta seitsemän jälkeen yläpuolelta alkaa kuulua raapivaa ääntä, niinkuin tuolia siirtäisi lattiaa pitkin, paitsi ettei se voi olla tuoli, ja ääni kuuluu useita kertoja ja joskus puolikin minuuttia kerrallaan... Outoa??? Niin, ja sitten niillä on bileet tai joku kisojen katsomisilta n. joka toinen viikko, hirveetä JEE!-huutoa aina välillä, tai kolistellaan parvekkeelle.. ei tajua miten siitä voi niin kaamea ääni lähteä että avaa oven... No, hauskintahan tässä on että yleensä puolenyön jälkeen alkaa jatkuva vessan vetäminen (kaikilla ilmeisesti rakko toimii, kiitos juomapuolen). Ei kerran tai pari tunnissa (mikä siis ei todellakaan häiritse) vaan vessaa vedetään n. 20 kertaa tunnissa, ja tämä on laskettu...
Ja meinasin ihan unohtaa että näillä naapureilla on myös kiva aina yksin kotona ollessa koko ajan ulvova villakoira.

Olohuoneen puolen seinänaapurissa asuu solussa pari ulkkista Venäjältä, ja joka ilta pauhaa kauheat popit meidänkin riemuksi. Onneksi tajuavat hiljentää volaa kun meillä vääntää nupit kaakkoon ja huudattaa pari minuuttia heviä. :D
No, nämä tyttelit eivät ilmeisesti kovin usein opiskele, koska viikolla tuntuu usein olevan bileet, musiikista ja ovikellon rimputtelusta päätellen...

Ja vastapäätä asui jokin aika sitten eräs pariskunta joka ei osannut laittaa verhoja kiinni intiimin puuhastelunsa ajaksi... Oli ihan kiva kun miehen sukulaisia oli kylässä ja meidän sohvalta avautui suora näkymä tuonne naapurin makkariin...
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 26, 2012, 17:02:22 kirjoittanut Dewill »

Poissa Ales

  • Fanficcari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 24365
    • My life, my party!
  • Pottermore: DreamFlight25004
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Mielenkiintoiset naapurit
« Vastaus #52 : Helmikuu 26, 2012, 17:41:13 »
Minä asun omakotitalossa vanhalla omakotitalo alueella ja minulla on 2 lähinaapuria.

Naapuri 1
Perheeseen kuuluu isä, äiti ja 3 lasta. Vanhin heistä on jo päälle 20 vuotias ja lapsikin hänellä on.
Keskimmäinen on hyvin ärsyttävä poika amiksen ekalla. Hän ahdistelee mua. :o
Joka torstai, kun menen dösärille odottamaan, että pääsisin vpk.lle, hän tulee sinne.
Hän yrittää halailla minua koko ajan, vaikka pyydän, että hän lopettaisi. Mutta kun ei.
Nuorin on samanikäinen, kuin minä, ja hän on samalla luokalla kanssani.
Hänestä en viitsi edes puhua...

Naapuri 2
Ei asu vieressäni, vaan hänen talonsa on hänen ns. kesämökkinsä.
Hänen pihassaan on tällä hetkellä 4 katsastuksesta läpi pääsemätöntä autoa.
Hän tulee pari kertaa kuukaudessa mökilleen hoitamaan perunamaata, muuta hän ei oikein teekkään täällä.

Naapurit voivat olla todellinen riesa...
Hey! You just lost The Game.

Poissa Pazzo

  • lentoa opetteleva
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Mielenkiintoiset naapurit
« Vastaus #53 : Helmikuu 28, 2012, 12:40:17 »
Aloitan vaikka tästä... vähemmän mukavasta tapauksesta.

Asun vuokralla kaupungin ydinkeskustan tuntumassa ja talo on paria nuorta lukuunottamatta täynnä vanhempaa väkeä. Suoraan alakerrassani asuu kuuttakymmentä lähestyvä ukkeli äitinsä kanssa, hän on nk. "peräkamarin poika". Hän on sairauseläkkeellä ja niin mahdottoman kiinnnostunut varsinkin meidän nuorempien tekemisistä. Hän on joka ikinen kerta ikkunassa kun olen lähdössä autolla ja kun tulen takaisin, hän tulee valittamaan että parkeeraan vinoon (autopaikkamme ovat vierekkäin). Lisäksi hänen mukaansa siirtelen huonekaluja klo 23-06 välisenä aikana aina öisin, opiskelijahan ei toki nuku tähän aikaan. En pidä hänestä ja en sitten sano edes päivää, toisin kuin muille naapureille. Aina kun satumme rappuun yhtäaikaa ja jos hän sattuu juttelemaan toiselle naapurille, kun kuljen ohi sanomatta mitään hän tokaisee: "Ei tuollaiset pikkuhuorat osaa edes päivää sanoa." Miten vain, hänellä ei vaan taida olla muuta elämää. Mutta en pidä siitä, että minua haukutaan joksikin mitä en ole. Mutta mikäs olen sanomaan vuokralaisena, hän omistaa varmaan puolet tämän talon asunnoista, onneksi ei sentään tätä.

On täällä pari mukavaakin naapuria. Ensimmäisen kerroksen rouva, jolla on vuotta minua nuorempi tytär, on aivan mahdottoman ystävällinen. Hän kutsuu aina nähtäessä luokseen kahville ja hän haluaisi kovasti auttaa minua pukeutumisasioissa, ammatiltaan hän on ilmeisesti siis pukeutumisneuvoja ja osastonpäällikkö keskustan tavaratalossa. Silloin tällöin hän tuo aivan käyttämättömiä vaatteita ja laukkuja minulle, vieläpä ihan merkkituotteita. Vähän aikaa sitten hän järkyttyi kun olin ottanut värinpoiston ja halusi välttämättä värjätä hiukseni "nätimmiksi". Hän on herttainen ja on ihanaa kun on ihmisiä jotka välittävät.

Myös ensimmäisen kerroksen vanha mies on hassu, näen hänet usein aamuisin kun lähden ja hän kysyy joka kerta "milläs vuositasolla sinä nyt olet?" ja "jokos se lukuloma on alkanut?" ja toivottaa aina onnea kokeisiin.

Poissa Siihu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Mielenkiintoiset naapurit
« Vastaus #54 : Helmikuu 28, 2012, 13:24:46 »
Asun maalla/kaupungissa...Kumminkin täällä on yksi tyyppi joka sanoo aina, jos näkee jonkun itseään laihemman: -Hyi että miten laiha sä oot. Iu, ällöttävää!

Se on tosi raivostuttavaa ja se on vielä 13 vuotias...
S.Y.L.K.Y.

Poissa Koala

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Mielenkiintoiset naapurit
« Vastaus #55 : Maaliskuu 22, 2012, 17:31:20 »
Naapurissani asuu perhe, jolla on kaksi lasta. Aluksi he olivat aika meluisia, itkivät yöllä ja paiskasivat tavaroita lattialle. Nykyään he eivät juuri koskaan itke, huuda tai muute pidä kovaa ääntä.
Eräänä yönä heräsin omituiseen lauluun. Se oli selvästi seinänaapurimme lapsen laulua. Kuuntelin laulua pitkään, kunnes vaivuin uudestaan uneen. Yöllä se ei edes tuntunut erikoiselta, mutta aamulla ihmettelin asiaa tosi paljon. On aika outoa, että lapsi laulaa ja vielä keskellä yötä :D Ja hän ei siis laulanut mitään lasten laulua, ja ääni oli selvästi lapsen. Mutta olihan se ehkä vähän pelottavaakin...

Poissa Nordamien

  • Laitapuolen hyökkääjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Mielenkiintoiset naapurit
« Vastaus #56 : Maaliskuu 25, 2012, 15:08:27 »
(Mun naapureiden pitäs ihan selkeesti tulla tänne avautumaan)

Noh, onhan tässä jokusiin naapuruksiin tullut tutustuttua, lähinnä aamuöisin kun ovikello soi (aika tarkalleen aina silloin kun soi joko Meshuggahin Koloss tai Barathrumin Legions of Perkele :D). Vaikka olen taatusti oudompi, ei nekään ihan mitää perusjanipettereitä ole. Seinänaapurina asustelee joku pariskunta, joka on hivenen epälooginen. Mies on sellainen, miten sen nyt kauniisti sanoisi, helkutin ruma epäonnistunut bodari (ainakin siitä päätellen kui paljon se kantaa protskupurkkeja himaan) ja sit sil on jostain kertomattomasta syystä aivan helkutin nätti vaimoke, joka tykkää käydä valittamassa öisin ties mistä metelistä, joskin en nyt tiedä voiko tuota ees valittamiseksi laskea ku aina tuntuu hihitystä riittävän kun tuos käy. Aivan varmasti sen äijän pyynnöstä käy jäkättämässä.

Toinen mielenkiintoinen tapaus on tää yks hippi. En oo ihan varma asuuko se edes tässä talossa, mutta aina kun käy ennen yheksää mulqlados aka valintatalos niin tämä herrasmiekkonen on siellä ostamassa boksin Carslbergiä ja Bonuksen puruja. Ei oo kertaakaan ollu kaverin ostoslistalla ruokaa. Ei ikinä :D Mukava törmätä häneen kauppareissuillaan kun aina tuon nähdessään tuntee ittensä ihan perusterveeks viikonloppu..viihtyjäksi.
I hate hippies, those basterds ate mah cookies !

Poissa Bloody Princess

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Mielenkiintoiset naapurit
« Vastaus #57 : Maaliskuu 26, 2012, 15:25:02 »
Dodiih, nyt päästään asiaan. En tiedä ovatko armaat naapurimme varsinaisesti outoja, mutta ainakin hivenen omalaatuisia. Asun omakotitaloalueella varsin kaukana keskustasta (10 km), kaipa tätä tienoota maaseuduksikin voisi sanoa. Lasken eräänlaisiksi naapureiksi läheisen valtatien toisella puolelle asuvat ihmisetkin, eli skaala on aika laaja. Sellaista se on täällä. Voin heti alkuun sanoa, että meillä ei ole yksiinkään naapureihin sellaisia naapurivälejä, kuin "ihmisillä naapureihin yleensä". Ei ravata toisten luona kylässä eikä lainailla sokeria. Ehkä vähän säästä rupatellaan, mikäli satutaan samaan aikaan postilaatikolle, tai moikataan ohimennen. Kaikki viihtyvät vähän omissa oloissaan. Yritän kertoa lievemmät tapaukset ensiksi. En luettele kaikkia naapureita, mutta kaikkein mieleenpainuneimmat.

Vastapäätä meitä asuu vanha pariskunta, olisivatko nämä kahdeksankymppisiä. Nämä poistuvat sinänsä harvemmin kotoaan mihinkään, sillä mieskin on menettänyt ajokorttinsa, mutta hurauttelee silloin tällöin rollaattorilla mäkien yli vievää kevyen liikenteen väylää asioimaan läheisimmässä kaupassa (ainakin 5 km päässä). Tämän vaimolla oli ainakin ei-niin-kauan-sitten menneinä vuosina auto, mutta eipä taida olla enää. Pariskunta vaikuttaa heräävän päivittäin viiden aikaan. Mies, "pappa" (ei minkäänlaista sukua), on hyvin tarkka marjapensaistaan. Näiden tontilla kasvaa suuret määrät ainakin tyrniä ja viinimarjoja. Tällä on tosin hieman kyseenalainen tapa lannoittaa marjaviljelmiään, äitini näki tämän kerran ruiskivan "nestemäistä lannoitetta" kasveille, vaikka minkäänsortin puutarhaletkua ei näkynyt missään. Tontilla on myös kasoja yhtä sun toista tavaraa, näkyypä pappa polttelevan vanhoja renkaitakin aina välillä. Pisteenä i:n päälle Pirkko-mummeli on vanha kunnon kyylä, montaa sellaista päivää ei ole etteikö tämä istuisi keittiön ikkunassa tähyilemässä. Kerrankin olimme lähdössä hiihtolomalle, pyytäen papalta että tarkkailisivat taloa vähän siihen malliin, että mikäli pihaan ajaa isompi auto alkaen roudata tavaraa ulos, ilmoittelisivat asianmukaiselle taholle. Pappa tuumasi, ettei sellainen ole tarpeen, kun Pirkko kuluttaa muutenkin kaikki päivät muita vahtien. Sympaattista.

Viereisessä talossa asuu alakoulun aikainen luokkakaverini, melko omapäinen poika. Tämä tykkäsi etenkin niihin aikoihin rynkyttää kaiken maailman räppiä niin että kuului varmasti parin kilometrin päässä olevan järven takarannoillekin. Toisinaan musiikin huudattamiseen liittyi pojan hyvien kavereiden, sattumalta kiusaajieni vierailu, enkä uskaltanut silloin näyttäytyä pihalla millään muotoa, edes mennä autoon. Yllättäen amispoppeilu vähentyi, kun äitini erehtyi käymään 13-vuotissyntymäpäivänäni huomauttamassa pojan äidille, että voisi se toosa olla hieman hiljemmallakin. Kesän mittaan mekkalaa kuului vielä, mutta yläasteella se loppui. Pojan pari vuotta vanhempi isoveli ja eräs entinen naapurinpoika olivat yläasteaikoinaan hyvin suosittuja etenkin tyttöjen keskuudessa, aika usein pihalla olikin ties miten taajaan vaihtuva tyttö kiljumassa. Pojilla oli lisäksi "peltoauto", jolla nämä ajelivat, edelleen ex-luokkakaverini ollessa alakoulussa, omalla pihallaan kaiket kesät, niin että nurmikko ei ole vieläkään kasvanut takaisin. Siitäkös näiden äiti pitää, sillä tällä tuntuu olevan pakkomielle pihan hoitoon. Ainakin sen verran usein tämä leikkelee noihin rajallamme oleviin havupuskiin aukkoja, että voisi kuikuilla tälle puolen. Perheen vanhemmat tykkäävät lisäksi puhua vähän turhan kovaan ääneen ollessaan kuistilla tukakkatauolla, kun eivät parat älyä miten hyvin normaali puhekin kuuluu naapuriin. Nainen on varsin yrmy eikä tervehdikään kuin erityistapauksessa.

Kototiemme ensimmäisessä talossa asuu romaniperhe, yleensä kyllä puolisen sukua, sen verran monta autoa huushollin pihaan ilmaantuu aina välillä. Heillä on kolme hevosta, talliksi muunnetussa vanhassa riihessä. Porukka on ravikansaa, harjoituttavat hevosiaan ajellen kärreillä ympäri lähiteitä. Aina silloin tällöin yksi hevosista karkaa, kerrankin koimme pienen järkytyksen kotiin tullessa, kun pihallamme olevan leikkimökin nurkkalauta näytti olevan väännetty irti ja koko mökki oli muutenkin vinossa. Kauhisteltiin siinä vähän aikaa, mutta sitten äkkäsimme maasta hevosen jäljet. Polle oli karannut kärryineen päivineen, kuulemma kun sitä oltiin oltu laittamassa kuljetusvaunuihin (tiedä sitten, miksi sillä oli kärryt perässään), ja niinpä se oli karatessaan onnistunut kolhaisemaan tienoon ainoaa estettä kärreineen. Aina silloin tällöin hepokatin voi nähdä kirmailevan pellolla onnensa kukkuloilla, kun renki ei ole huomannut sulkea karsinan ovea kunnolla. Ettei keskityttäisi hevosiin, suku on aika temperamenttista.

Lisäksi valtatien toisella puolella asuu järjetön kissanvihaajapariskunta lapsineen. Ei siinä vielä mitään, mutta porukalla on lähimetsissä loukkuja varta vasten "kulku"kissojen nappaamiseen. Perheen isän tiedetään lopettaneenkin kiinni saamiaan kissoja. Sen verran omakohtaista kokemusta on, että entinen kissani katosi ennen seitsemännelle luokalle siirtymistäni, eikä takaisin kuulunut. Kyseenomaiselta perheeltäkin yritettiin tiedustella kaikkien muiden lisäksi, ja nämä käyttäytyivät varsin erikoisesti vastatessaan. Joulun alla kummini toivat minulle kissanpennun, mutta sekään ei ole saanut oleilla täysin rauhassa noilta naapureilta. Kumpikin kissani sai kulkea ulkona vapaasti, eipä yhden katin luulisi maalla ketään haittaavan. Nykyinen kissani hävisi viime kesänä omille teilleen, ja ehdimme pelätä pahinta. Kyselimme taas kerran naapureilta kissasta, ja kun äitini soitti edelleen kyseessä oleville naapureille, perheen rouvashenkilö huusi aivan hulluna äitini miltei pataluhaksi sanoen, että sinnehän se loukkuun jäi, mies vei sen löytöeläintaloon. Näille ei olisi tullut mieleenkään ilmoittaa asiasta meille ilman tiedustelua, vaikka tiesivätkin, että kissa oli minun. Siinä olisi kattiparka päätynyt mukamas eksyneenä ihan vieraan perheen adoptoimaksi. Hädissämme kävimme seuraavana päivänä löytöeläintalolla peläten, että kissa olisi jo luovutettu toisaalle, mutta ei, siellähän se häkissä naukui. Nykyään emme uskalla päästää kissaani ulos kuin hihnassa, mutta ainakin se saa sen seurauksena elää, toisin kuin entinen kissani. Loukkuhommista on huomautettu poliisillekin, mutta helpostihan nämä siitä liukenivat sanomalla puhelimessa, että ne ovat supeja varten. Omalla tontilla saa kuulemma muutenkin pitää mitä haluaa. Tontillapa toki, ne loukut eivät ole lähelläkään näiden tonttia. Lisäksi koko loukutussysteemi on syvältä, omakin kissani jäi luultavasti perjantaina kiinni, kun perheen mies tarkisti loukut vasta sunnuntaina.

Saatamme mekin olla naapurien mielestä erikoisia, etenkin kissanvihaajaperheen mielestä. Lisäksi minussa voi olla kaikilla naapureilla miettimistä, kun lähden aina silloin tällöin milloin minkäkin näköisenä rautatieasemalle, matkalla pukuilemaan ties minne. Oikein huonolla tuurilla saatan kulkea kotipihallakin kaapu päällä kummajaisna, mutta vain silloin, kun oikein tekee mieli fiilistellä. Tämä on vapaa maa.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 25, 2013, 14:56:07 kirjoittanut Bloody Princess »