Kirjoittaja Aihe: Musiikin teoria/säveltapailu  (Luettu 5502 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Huhutar

  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Henkilö, jota ei tunnista ilman teekupposta
    • Livejournal
  • Pottermore: dustpatronus46
  • Tupa: Puuskupuh
Musiikin teoria/säveltapailu
« : Toukokuu 21, 2007, 09:07:26 »
Täällä vuotiksessakinhan pyörii paljon musiikin harrastajia, joten ajattelin kysellä teidän mielipiteitänne musiikin teorian opiskelusta.

Oletko koskaan opiskellut musiikin teoriaa/säveltapailua? Koeko sen hyödylliseksi? Pidätkö sitä tarpeellisena, vihaatko, rakastatatko? Mitä kursseja olet suorittanut? Mikä on ollut erityisen helppoa? Onko taas joku asia aiheuttanut harmaita hiuksia?

Itse aloitin musiikin teorian opiskelun 10-vuotiaana, silloin kun oli pakko. Olen sellainen, joka on aina lähes rimaa hipoen ylittänyt ne kokeen pisterajat, että on päässyt jatkamaan eteenpäin. Musiikkiopistossa entisellä paikkakunnalla, minua ei ollenkaan jaksanut kiinnostaa joku teoriaopiskelu, koska ajattelin, ettei siitä olisi minulle yhtään hyötyä. Nyt jälkeenpäin on tullut sitten huomattua, että kyllähän siitä orkesterissa ja vapaassasäestyksessä on hyötyä ollut, paljonkin.

Olen suorittanut perusasteelle vaaditut teoriat 1/3, 2/3 ja 3/3 (nimet nykyään erit?) ja yleisen musiikkitiedon. Olen käynyt myös kurssit teoria I ja säveltapailu I. Minulla oli erittäin huono asenne tuohon teoriaan, tunneilla vaihdettiin kavereiden kanssa kuulumiset ja vedettiin karkkipussit pöydälle, eikä kuunneltu mitään. Sitten tulikin koe ja olimme ihan hukassa ja äiti opetti sitten niitä asioita.

Minulle 1/3 oli erityisen helppo, kun osasin jo nuotit ja osan sävellajeista. Rytmi- ja melodiadiktaatit olivat minulle vaikeita. ;> Olisin mää sitten 3/3 ne sointukäännöksetkin oppinut, jos mää olisin vain yrittänyt. I-teoria oli minulle aivan hirveää, en tajunnut siellä yhtikäs mitään joistain hajasävelistä, pidätyksistä, saati sitten nelisoinnuista. Onnistuin saamaan 2+/5 ja läpi päästiin. Nyt kun tulin musiikkilukioon, olen käynyt uudestaan teoria I:stä ja menin oikein eturiviin ekakurssilla istumaan ja päätin sinnikkäästi opetella ne asiat, ja niin mää sitten ne opinkin. Nykyinen opettaja osaa tehdä asioista varsin helppoja hienoineen muistisääntöineen. Välidominantit tuottavat nyt vain harmaita hiuksia.

Mutta siirrän vuoron teille. ;>

//Hehah, tuli vilenan viestistä mieleen, vielä kun opettaja piirtää taululle pianonkoskettimet niin ne on niinku hevosen hampaat, että ne mustat koskettimet on kauraa, ja hän kutsuu sitä Karvaopeliksi. Sitten hän ainaa piirtää sinne ne koskettimet ja on vain silleen "Jaaaa! Karva Opel! Tytöt tykkää ;>"

« Viimeksi muokattu: Toukokuu 23, 2007, 08:55:54 kirjoittanut Huhutar »

Poissa Kamtsatka

  • lahna
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ErisedSpell61
Vs: Musiikin teoria/säveltapailu
« Vastaus #1 : Toukokuu 22, 2007, 18:16:29 »
Tällä hetkellä opiskelen teoria ja säveltapailun 2/3:a. Nimi taitaa nykyään ainakin meidän musiikkiopistossamme olla "musiikin perusteet 2". Olisin luultavasti 3/3 tai musiikkitiedossa, ellei soitto-opiskeluni olisi heittelehtinyt opettajalta toiselle, jolloin eräässä yksityisessä musiikkiopistossa suoritin 1/3, mutta en saanut siitä mitään todistusta, koska musiikkiopisto meni konkurssiin.

Minusta siinä vaiheessa teoriaopiskelu oli hauskaa, sillä samoilla teoriatunneilla kävi paras ystäväni, joka on sitä vielä nykyäänkin. (Minulla ei ole tällä hetkellä yhtä parasta ystävää, sillä kaikki ystävät ovat parhaita ystäviäni, mutta kun minulla sattuu olemaan vain kolme ystävää, niin vaikea heistä on mitään paremmuusjärjestystä tehdä, enkä kyllä haluaisikaan.) Opettaja oli nuori mies, jolla oli tapana ennen tunnin alkua meitä odotellessaan soittaa sähköpianoa kuulokkeet korvillaan niin, että kuului vain koskettimien jumputus. Opettajan oikea nimi oli Jouni, mutta eräs teoriakaveri keksi kutsua häntä nimellä Juudas.

Yksityiseltä siirryin sitten Vantaan musiikkiopistoon, jossa aloitin opiskelemaan teoriaa 1/3:n puolivälistä, kun äiti selitti, että olen jo suorittanut ykkösen. Silloin tapasin toisen nykyisistä parhaista ystävistäni, tosin silloin emme vielä puhuneet toisillemme kuin välillä jotain "nähdään ensi viikolla" -tyyppistä. Seuraavana lukuvuonna tajusimme, että pyörimme samoissa piireissä netissä, jolloin yhteisiä asioita alkoi löytyä.

Minulle teoria on aina ollut aika helppoa. Olen tajunnut asiat nopeasti, eikä ongelmia ole tullut kuin auttamattoman surkean sävelkorvani takia. Osaan kyllä laulaa nuotin mukaan ja kuulen milloin joku on epävireistä, mutta intervallien ja sointujen kuuntelukokeet ovat aina menneet vähän penkin alla. Soittimia virittäessänikin saatan kuulla, että soitin on epävireessä, mutta en erota onko ääni ylä- vai alavireinen. Kaikki kirjallinen ylipäätään on vahva puoleni. Ja rytmeissäkin olen hyvä.
Äiti tietää - ja apteekki auttaa.

Drucella

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikin teoria/säveltapailu
« Vastaus #2 : Toukokuu 22, 2007, 18:56:40 »
Lopetin, muuten, just tänään koko pianonsoittoharrastuksen! Joo, minä olen suorittanut 1/3, 2/3, 3/3 ja YMT:n (yleisen musiikkitiedon). En pitänyt siitä ollenkaan, mutta pakko myöntää, että hyödyksi se kaikki opiskelu on ollut.

Olin aina nuorin ryhmässä, mikä ei tuntunut kuitenkaan olevan kovinkaan haitaksi. Opin asiat aika hyvin, pääsin aina kokeista läpi jne. Pahinta taisi olla intervallit, ne kaikki ylinousevat kvartit ja pienet sekuntit vai mitä ne nyt olivatkaan. 1/3 ja 2/3:sesta en enää muista mitään, koska olin silloin n. 3-4. luokkalainen. Silloin taisi olla niitä rytmejä ja do-re-mi -juttuja, ja muuta melko helppoa. Silloin laulut olivat jotain hämä-hämä-häkkiä tai Ukko-Nooa. 3/3:sen päättyessä oli kamalat paniikit niistä kaikista tenteistä, mm. laulaminen oli tosi inhottavaa.

Perusjutut kävin läpi paikallisessa musiikkiopistolla, mutta sitten ne suoritettua piti jatkaakseen siirtyä Hämeenlinnaan.

Voih, nyt kun muistelee niin tulee kaikki kivatkin jutut mieleen. Joskus meillä oli miessijainen, joka höpisi kokoajan trumpetistaan, ja me piirsimme ennen tuntia hänestä pilakuvan taululle, ja onhan niitä muitakin hauskoja juttuja käynyt. YMTstä tykkäsin erityisesti, siellä kun vain kuunneltiin ja käytiin konserteissa ja ryhmäkin oli kiva ja suuri, tosin minä itse olin useimpia vähintään kaksi vuotta nuorempi. Joka sessio kesti puolitoista tuntia, mutta se ei haitannut ollenkaan. Joskus kävimme Helsingissä Finlandia-talolla jossain konsertissa, ja ainoa juttu, mitä jäi mieleen, oli kun yksi mummo tuijotti minua ja minun kenkiä murhaavasti (ajatukset tyyliin varmaan: "mitä tuokin satanisti tekee tällaisessa kulttuurin kehdossa" tai vastaavaa).

Säveltapailujutut ovat loppujen lopuksi aika hauska kokemus, vaikka silloin sitä käydessä sitä inhosikin. Ja hyödyllisiä, jos aikoo jotain musiikillista hommailla vanhempana.

//Off: Sadas viesti, wouu...!
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 22, 2007, 20:24:50 kirjoittanut Drucella »

Iria

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikin teoria/säveltapailu
« Vastaus #3 : Toukokuu 22, 2007, 20:33:25 »
Joop, musiikkiopistolaisiin (täällä Joensuussa sitä ainakin kutsutaan konservatorioksi) lukeudun minäkin. Teorioita ja säveltapailuja olen suorittanut kaikki perustason kurssit, niiden lisäksi yleisen musiikkitiedon ja harmonian perusteet -opinnot.

Oikeastaan en paljoa pidä teorian opiskelusta, jotkut asiat tuntuvat aivan turhilta ja ovat vielä peijakkaan hankaliakin. Mutta haluan kuitenkin osata niitä asioita, sen takia pänttään. Musiikki on yksi niitä harvoja osa-alueita, joista voin sanoa tietäväni enemmän kuin jotain. Joskus teoria kyllä todellakin väsyttää.

Tänä vuonna opiskelemani harmonian perusteet -kurssi on ollut varmasti tähän astisista hankalin, en tunneille mennessäni muistanut enää sävellajeja ynnä muita perusjuttuja, joten jouduin kertailemaan niitäkin uudestaan. Ja se aine on hyvin moniselitteinen, mihinkään ei löydy ainoita oikeita vastauksia, vaan täytyy osata soveltaa tilanteen mukaan. Toisaalta, harmonian perusteet on erittäin hyödyllinen. Siinähän siis käsitellään alkeellista "säveltämistä", siis soinnutetaan melodioita ja kirjoitetaan säestyksiä nuoteiksi. On sanomattakin selvää, että jos aikoo yhtään tulevaisuudessaan olla tekemisissä musiikin kanssa, harmonian perusteet -kurssista on oikeasti hyötyä.

Eniten olen tykännyt yleisestä musiikkitiedosta. Oli ihanaa, kun sai kerran viikossa mennä vain istumaan auditorioon kuuntelemaan klassista ja opettajan kertomuksia kuuluisista säveltäjistä. Asiaa auttoi tietysti se, että osasin arvostaa klassista musiikkia, toisin kuin eräät, olen huomannut. ;> Mutta se oli mielenkiintoista se.

Ensi vuonna olisi sitten tarkoitus mennä säveltapailun D-kurssille. Sitä odotan kohtuullisen kauhuissani, sillä en ole koskaan ollut hyvä laulamaan enkä todellakaan pidä laulamisesta muiden ihmisten kuullen... Enkä laulukokeista.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 22, 2007, 20:36:43 kirjoittanut Iria »

Poissa Vilena

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Musiikin teoria/säveltapailu
« Vastaus #4 : Toukokuu 22, 2007, 22:08:00 »
Itse olen suorittanut noita kursseja vähän kyseenalaisesti. Olen nimittäin joskus 8-vuotiaana käynyt 1/3:n, ja voitte kuvitella ettei paljon jäänyt mieleen. Jouduin sen kokeenkin uusimaan ainakin kahdesti ennen kuin meni tarpeeksi monta sävellajia oikein :D Sitten 2/3:n olen käynyt musiikkileirillä, ja siellä kun aikaa on vain se pari viikkoa, ei kaikkea ehdi edes opettaa. Ja nyt, kun olen musiikkilukiossa, olen suorittanut (periaatteessa) kaikki kolme ensimmäistä tasoa niin teoriasta kuin säveltapailustakin, mutta minusta tuntuu että niilläkin kursseilla 3/3:n osuus jäi vähäiseksi. Ja ennen kuin suoritin tuon perussäveltapailun, kävin ensimmäisen kurssin laajasta teoriasta eli siis tolppa ykkösestä, totesin etten osannut sitä edeltäviäkään asioita kovin hyvin, ja niinpä menin perustason säveltapailuun. En aio suorittaa enempää kursseja, sillä saan tarvittavat 12 musiikin kurssia muilla keinoin läpäistäkseni musiikkilukion, enkä tule tarvitsemaan musiikin teoriaa tulevaisuudessa. Onhan se toki hyödyllistä, ja kieltämättä olen välillä vähän pihalla, kun basso-opettaja selittää minulle jotain teoriassa enkä aina meinaa pysyä mukana :P En soita mitään instrumenttia konsalla, joten nuo teoriat ja säveltapailut eivät kuulu pakollisina ohjelmaan. Toki viulunsoitonopettajani on suositellut niitä käymään, ja olenkin nyt kuta kuinkin suorittanut ne perustason kurssit. Ensi vuonna tulen opiskelemaan musiikkitietoa, joka ei siis varsinaisesti mitään teoriaa ole, vaan niitä musiikin tyylejä, klassismia ja semmoista. Niitäkin kursseja olisi tarjolla vaikka miten paljon, mutta ei niitä meinaa saada mahtumaan lukujärjestykseen. Voi olla, että koko lukioaikana saan käytyä vain yhden musiikkitiedon kurssin, ainakin jos tämänhetkinen tilanne jatkuu! Musiikkilukiossa on tosiaan se hyvä puoli mitä olen noita konsalla soittavia kavereita kuunnellut, että saa ne teoriat ja säveltapailut suoritettua kouluaikana eikä tartte lähtä istumaan konservatorion tunneille enää.

Joka tapauksessa, en ole koskaan oikein pitänyt teoriasta, ja se onkin ollut välttämätön paha. Kuta kuinkin olen kurssit rämpinyt läpi, mutta en järin ole jaksanut panostaa. Opettajatkin ovat usein olleet vähän semmosia, ettei sitä oikein ole oppinut paljoakaan..

Lopuksi yhden opettajan mahtavia vitsejä:

Mikä on raviurheilijoiden lempisointu?
-V5!

Kun soinnussa ei ole kvinttiä, on sillä kvintti pimeenä!

Ahhah!
Humor me.

Poissa Nathaniel

  • melkoinen kelmi
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • neitihaamu
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Musiikin teoria/säveltapailu
« Vastaus #5 : Toukokuu 22, 2007, 23:17:21 »
Pakkopullaa alusta loppuun!

Olen suorittanut 1/3, 2/3, 3/3 ja musiikin yleistiedon kurssin (tai joku vastaava). Minä ja kaverimme olimme ainoat, jotka pääsivät läpi ilman ainuttakaan reppua, mikä on todella uskomatonta, koska olimme todellinen takarivin pahikset ja mahdoton opettajan päänvaiva.

Yleisesti nuo kurssit on aika pirun vaikeita täytyy myöntää. Ei ole kivaa lukea koulun kokeiden ohella vielä ulkoa jotain musiikkisanastoa. Tokihan siitä on hyötyä, kun soittaa pianoa kuten minä. Lisäksi sonnutkin olisi pitänyt takoa päähän, mutta summanmutikassa löin nuottia paperiin ja katsoppa vaan. Tielle sattuivat myös kaikista lepsuimmat opet, jotka antoivat neuvoja ja jopa vastauksenkin yhdessä kokeessa. Musiikinteoria pohjustaa soittoa omalla tavallaan, mutta jossei se olisi todella, täysin, kiertelemättä ja pysyvästi pakollista, olisin vältellyt sitä kaikin keinoin

YÖK, sanon minä :D.
If I'cant hear your heart beat, you are too far away

herby

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikin teoria/säveltapailu
« Vastaus #6 : Toukokuu 27, 2007, 19:28:17 »
Olen suorittanut 1/3 ja 2/3. Inhoan noita teoria juttuja, varsinkin diktaatteja. Ajattelin ehkä suorittaa 3/3 ensi vuonna (tai sitten en).

Harppu

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikin teoria/säveltapailu
« Vastaus #7 : Kesäkuu 01, 2007, 09:07:45 »
3/3 taisi olla ainoa teoriakurssi, jonka olen ihan virallisesti suorittanut. Oli tylsää. Itse opin noita asioita paljon paremmin ihan siinä soittamisen ja laulamisen ohella, minkä takia en 1/3 ja 2/3 kursseilla koskaan käynytkään. Onneksi musiikkikoulussa, jossa soitan, ei olla turhan tarkkoja noitten suhteen. Pikkasen minua on YMT:n kurssille yritetty suostutella, mutta musiikin historiaa on jo lukiomusiikin pakollisilla kursseilla tullut tahkottua ihan riittämiin, joten en taida sille kurssille jaksaa mennä.

3/3:ssa ehkä se ainoa asia, mitä en olisi siinä laajuudessa oppinut soittotunneilla, on astemerkinnät. Niistä on kyllä sitten myöhemmin ollut oikeasti jonkin verran hyötyäkin.

Poissa Lorainne

  • glottaaliklusiili
  • Hämykeiju
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonMist
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Musiikin teoria/säveltapailu
« Vastaus #8 : Kesäkuu 01, 2007, 18:26:05 »
Huhhuijaa. Teoria. Mitä tuskaa.
Olen suorittanut musiikin perusteet 1, 2 ja 3. 1 ja 2 olivat helppoja, mutta opet olivat hirveitä, ja 3 oli vaikea, mutta ope tosi kiva. Hyvä että niin päin. 
Teoriakirjatkin ovat aivan hirveitä, niistä ei tajua sanaakaan, varsinkin Perusaste 2 (onko kellään ollut samaa?)... Kauhulla odotan seuraavaa vuotta, kun tämäkin vuosi oli jo vaikea.
Teoriassa parasta ovat kaverit, ja se, kun kukaan ei älyä mitään, vaan koko ryhmä tuijottaa opea hassu ilme naamallaan... :D Melodia- ja rytmidiktaatit ovat kaikista hankalimpia ja ne ihme intervallit, kaikki p2 ja s3 ja nämä... Ei voi oppia.

muoks.
Olen nykyään Musiikin Perusteet 4 -ryhmässä, ja jutut käyvät aina vain vaikeammiksi... En ymmärrä joistakin asioista sanaakaan, ja jos satun jotain oivaltamaan, niin kohta olen sen taas jo unohtanut. En ymmärrä, miten selviän tästä vuodesta, ja tulevasta kokeesta. Läpi pitäisi päästä... Ja jos satun pääsemään läpi tältä kurssilta, niin mitenkäs sitten seuraavat vuodet? Apuva...

//Hih, olipa hauska lukea miten kamalan negatiivisesti olen joskus suhtautunut teoriaan... :D Olen tällä hetkellä mupe kutosessa, eikä se nyt niin hirveää ole. Oikeastaan tajuan kaiken, eikä mikään ole erityisen hankalaa. Näköjään en joskus ole osannut ollenkaan rytmi- ja melodiadiktaatteja, mutta nykyään ne ovat varmaan vahvin lajini tuolla teoriatunneilla. Intervallitkin sujuvat.

Vaikka käsiteltävät asiat vaan vaikeutuvat, niin näyttäisi siltä, että minulla menee nykyään paljon paremmin teoriassa. Heh.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 18, 2011, 15:18:20 kirjoittanut Lorainne »
Using the "are we", are we?

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Musiikin teoria/säveltapailu
« Vastaus #9 : Kesäkuu 02, 2007, 09:24:22 »
1/3, 2/3, 3/3, Musiikkitieto ja Solfa I on plakkarissa. Sen pidemmälle ei tullut opiskeltua, kun musaopistolla päätettiin järjestellä kursseja vähän uudelleen ja Solfa I, Teoria I, Musiikkitieto I ja se joku kenraalibassohärpäke yhdistettiin yhdeksi kurssiksi. Alunperin jokaista noista kursseista käytiin vuosi, mutta yhdistettäessä ne tiivistettiin kahteen vuoteen --> tahti kiristyi niin, etten enää pysynyt perässä, kun samaan aikaan piti selviytyä lukiosta ja löytää aikaa myös soittoharjoittelulle ja liikuntaharrastuksille.

Joskus murkkuikäisenä musiikinteoria tutntui ahdistavalta, ja muistan 13-vuotiaana kesäloman loppuessa olleeni lähes hysteerinen siitä, että soitto- ja teoriatunnit alkavat taas, ja täysin varma siitä, etten tule selviytymään. Vaan tottakai selvisin, kun vanhempani ensin olivat saaneet minut pakotettua jatkamaan uhkaamalla muuten loperttaa ratsastustuntieni kustantamisen. Siinä vaiheessa kun musiikkitietoon asti päästiin, tunneilla käyminen oli jo ihan hauskaa (vaikka se nimenomainen kurssi olikin aikalailla yhtä tyhjän kanssa) ja Solfa I:llä oli jo todella hauskaa. Pidin myös yhdistetystä kurssista, mutta tahti oli tosiaan vähän liian kiivas minulle, joten jouduin valitettavasti jättämään sen kesken.

Musiikinteoria sinänsä on imo todella hyödyllistä, siitäkin vähästä mitä kursseilta enää muistan on ollut monesti hyötyä soittaessa ja laulaessa. Alkeellisimpana esimerkkinä se, että tunnistaa sävellajin, johon laulettava kappale on kirjoitettu =)
Constantem decorat honor

Hanki

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikin teoria/säveltapailu
« Vastaus #10 : Kesäkuu 02, 2007, 22:24:46 »
Erinäiset musiikinteoriakurssit ovat kuuluneet arkeeni ehkä viitisen vuotta, siitä asti kun aloitin pianonsoiton musiikkiopistossa. Kieltämättä aluksi kuuluin niihin "Mitä ihmettä tästä hyötyy?" -valittajiin. En käsittänyt mitä hyötyä on osata laulaa nuoteista jos pääaineena on klassinen piano. Sittemmin olen huomannut, että oikeasti teorian opiskelusta hyötyy todella paljon, etenkin musiikkilukiossa opiskellessa. Säveltapailu ja teoria ovat joka tapauksessa ne työkalut jotka musiikin tajuamiseen usein tarvitsee.
  Tänä vuonna suoritin koulun kursseina säveltapailu I:n, perustasot tein jo peruskoulun aikana, samoin yleisen musiikkitiedon. Nyt jälkeenpäin mietin, että kävin musiikkitiedon sittenkin turhan aikaisin: pääaineen opinnot eivät olleet niin pitkällä että olisin oikeasti ymmärtänyt kaikki musiikin historian asiat. Onneksi sama kurssi tuli käytyä nyt lukion ensimmäisenä vuonna pakollisena. Toisaalta voisi sanoa "epäonneksi", sillä näin ollen en loppujen lopuksi hyötynyt siitä parin vuoden takaisesta opiskelusta. Pitkästyin tunneilla ja opiskelu tuntui rankalta vielä normaalin yläasteopiskelun päälle (hah, tuota siis pidin rankkana kaksi vuotta sitten:D).
  Ihme kyllä tolppaykkösen säveltapailussa huomasin jo osaavani aika paljon: intervallit, kadenssit ja sointukäännökset aukesivat ihan uudella tavalla. Nähtävästi joku ymmärryksen kynnys ylittyi.
  Seuraavaksi on suunnitelmissa teoria I, pop/jazzsäveltapailu ja joskus tulevaisuudessa ehkä harmoniaoppi. Apua, kuulostaa pelottavalta.

Poissa pöllö

  • <3 pulu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Musiikin teoria/säveltapailu
« Vastaus #11 : Kesäkuu 17, 2007, 22:17:31 »
yääh. Minä opiskelen paikallisessa konservatoriossa pianoa ja samalla pitää niissä teorioissa kulkea. Mp vitoseen (musiikin perusteet) olen suorittanut ja ensi vuonna olisi sitten vuorossa vielä se kutonen, joka siis jättää teoriat sinällään ja keskittyy tähän kaikenlaiseen historiaan ja yleistietoon. Minulle kanssa teoria on ollut sitä pakko pullaa. Jos haluaa soittaa konsalla, on pakko käydä teoriat. Vielä ne ensimmäiset vuodet jotenkin menivät yksikseen kerran viikossa raahautuen kuuntelemaan jotain uutta mustista palloista, mutta sitten se alkoi mennä yli. Jätin vuoden väliin ja muutenkin aina lintsailin tunneilta (muahahaa) ja mitäpä muutakaan siitä seurasi kuin äidin ihana sananlasku, 'minkä taakseen jättää, sen edestään löytää', päässä pyörimässä. Menin sitten sellaiseen aikuisryhmään joka lähti nollasta ja kävi vuodessa läpi kaikki asiat tuonne vitosen loppuun asti. Tuloksia en vielä edes tiedä, pääsinkö läpi vai en, mutta pitäisi siellä kansliassa mennä piipahtamaan...

Teoriasta on paljon hyötyä, jos sen hallitsee ja omaksuu ja siitä välittää. Minuun se ei vain uppoa. Joko kalloni on liian paksu tai korvani kieltäytyvät vastaanottamasta tietoa. Ei vain toimi. Kaikki puhtaat ja ylisuuret intervallit ja muut hulluudet. Onnittelen niitä joilla aika ja äly riittä. Omani ei valitettavasti, vaikka kuinka haluaisin.
syön sun pään.

Poissa Steelsheen

  • Narsissisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • not your girl
    • Imaginary
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Musiikin teoria/säveltapailu
« Vastaus #12 : Kesäkuu 30, 2007, 15:00:37 »
Jaa, minä olen sitten kai vähemmistössä, kun ihan tykkäsinkin tuosta teoriasta - ainakin välillä. Saattoi kyllä olla johtumatta teoriasta itsestään, tiedä häntä. Olen siis suorittanut nuo peruskurssin teoriat (1/3-3/3), ja kaikki menivät helposti ja hyvillä pisteillä läpikin. Meillä oli kyllä todella kiva opettaja ja todella pienet ryhmät - 1/3:ssa kaksi ihmistä, 2/3:a taisi käydä parhaimmillaan jopa viisi henkeä, ja 3/3:ssa meitä oli taas kaksi. Yleinen musiikkitieto pitäisi sekin saada käytyä ja toivottavasti vielä jotain opistotasoakin, mutta yleiseen ei jostain syystä tullut viime vuonna ryhmää - toivottavasti sinne nyt ensi talvena pääsisi.

Minulle teoria oli suurimmaksi osin helppoa - sävellajien muistamiseen kehitin omia kikkoja, joita muut eivät ymmärtäneet; nuotteja kuulemma luen hyvin eivätkä ne sointukääntelytkään lopulta niin pahoja olleet - tosin täytyy myöntää, että 3/3:n viimeiset asiat ovat jo vähän unohtuneet. Jätin vielä tehtävien tekemisen melko usein viime tippaan, väsäilin niitä sitten samana päivänä milloin bussissa, milloin matikantunnilla, ja silti viihdyin.

En minä nykyäänkään soittaessani mieti intervallien suuruuksia ja pienuuksia tai juuri mitään muutakaan, mutta teoriasta on silti ollut hyötyä. Paitsi koulun musiikintunneille on kyllä tullut kuoltua, kun aina opetellaan samoja nuottien aika-arvoja uusiksi ja sitten yrittää itse miettiä siinä samalla jotain sointuanalyysia.
"If people don't know what you're doing, they don't know what you're doing wrong."

pihlajanmarja

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikin teoria/säveltapailu
« Vastaus #13 : Heinäkuu 04, 2007, 18:47:51 »
Aloitin teorian opiskelun kun oli pakko. Se oli todella tylsää. 1/3 oli tosi helppo minulle, koska tiesin jo kaikki nuotit ja kaikki muutkin mitä opiskeltiin. Olen suorittanut 1/3, 2/3 ja 3/3. En kyllä asennoitunut opiskeluun kovin hyvin, kavereitten kanssa valitettiin kovaan ääneen kaikista asioista ja muuta sellaista... Ei seurattu opiskelua ollenkaan. Sitten kun tuli kokeet luettiin 24 tuntia putkeen hiki päässä ja yritettiin ymmärtää mitä mikäkin juttu tarkoitti. Sain kuitenkin 3/3 melkein täydet pisteet. Vaikeinta taisi olla intervallit. Inhoan intervalleja. :D Koulussa musiikintunneilla kyllä meinaa jos teoriaa käydään läpi tylsistyä kuoliaaksi. Aina samoja nuotteja. Käsi pystyssä läpi koko tunnin...

mimero

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikin teoria/säveltapailu
« Vastaus #14 : Heinäkuu 12, 2007, 12:59:50 »
Just keväällä suoritin tolppa ykkösen ja nyt aletaan syksyllä sitten puurtamaan sen harmoniaopin kanssa. Se on varmasti, kuten sanottu, hyödyllistä, mutta huolestuttaa kun olen viulisti ja pianolla en osaa oikeastaan vielä mitään. Toivottavasti saisin nyt sivuaineeksi pianon niin nuo kaksi tukisivat mainiosti toisiaan :)

Juve

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikin teoria/säveltapailu
« Vastaus #15 : Heinäkuu 16, 2007, 20:51:53 »
Voi ei, teoriatunnit..

Tosiaan, itsekin olen musiikkiopistossa [pianoa soitan.] ja ei muuten mitään vikaa olisi, mutta teoriatunnit. Ala-asteella kun kaveriporukkamme, joka koostui musiikkiopistolaisista, laitettiin 1/3:een, niin siitä tuli oikeastaan pelkkää sekasortoa. Aiheutimme opettajallemme kriisejä, kun sattui olemaan meillä kaikilla jonkin sortin asennevamma teoriaopiskelua kohtaan.. Noh, olin ehkä joku onnellisin ihminen, kun opettajamme ilmoitti ennen syyslukukauden loppua, että minä saisin tenttiä koko ykkösteorian jo syksyllä, kun osasin asiat ennestään. Ihan kiitettävästi kai se meni läpi, ja nauroin aina itsekseni kun kaverini kävivät vielä keväänkin teoriassa. :D

Kakkonen oli mielenkiintoinen. Saimme vähän.. persoonallisen opettajan. Ryhmässämme oli huikeat neljä jäsentä, elikkä tunnit olivat vähän rauhallisempia kuin ykkösen. Ystävystyin kuitenkin yhden ryhmäläisen kanssa erittäin hyvin, ja yläasteelle mentäessä pääsimme samalle luokalle ja siitä tulikin lisää seurauksia ja kaikkea kivaa. :) Mutta siis teoriatunnit kakkostasolla olivat ihan turhia edelleen. Olin opetellut asiat itse jo joskus aikaisemmin, niin tunneilla lähinnä kuiskuttelin muille vastauksia ja annoin muiden lunttia omista tehtävistäni. Kiitettävästi sekin meni läpi, olen vieläkin ihmeissään siitä, miten pystyin laulukokeessa pitämään pokan. Opettaja oli vähän erikoinen ja hauska ja tunneilla oli vaikeinta pystyä hillitsemään itsensä. :)

Kolmosteoria ahh. Lähdin sinne asenteella EVVVK ja opettajakin huomasi sen. Lintsailin tunneilta minkä kerkesin, uusi opettaja ei kauheasti tykännyt.. Ja kaikkein hirveintä kolmosteoriassa oli se, että musiikkiopistolle oli tullut joku uusi sääntö tms, ja siitä lähtien kaikkia teorioita tuli käydä kaksi vuotta. Eli tiedossa oli kaksi vuotta teoriaopiskelua, mikä ei nyt kovin paljoa innostanut.. Jotenkin onnistuin näppäröimään kolmosteorian vuodessa läpi-opettaja ei ilmeisesti enää jaksanut kuunnella sitä "hei mitä mää nytte teen ko oon teheny nää tehtävät!" ja antoi minun tehdä tentin ensimmäisen vuoden keväällä. Olin onnellinen ! :D Laulukoe oli ihan kamala ja kun paikalle saapui se edellinenkin opettaja, olin kuolla.

Ja ensi vuonna tiedossa tolppa ykkönen. Ja musiikkiopistomme järjestää sen ah niin järkevästi-ei ole viikoittaista teoriaa, vaan muutamana lauantaina on sellainen kuusituntinen sessio, kun käydään asioita läpi. En ehkäpä selviä, ainakaan tällä asenteella.

Meni monta vuotta teorian aloituksen jälkeen, ennen kun huomasin että siitä on jopa oikeastikkin jotain hyötyä! On paljon helpompi muodostaa sointuja ja on kai siinä sävelkorvakin johonkin suuntaan kehittynyt. Rytmitajua tullut kai lisää ehkä.

//offtopic. en oo varmaan vuoteen ees kirjautunut vuotikseen mutta ahh tänään se ihme tapahtui pitkästä aikaa! ihanaa! :))

hantza

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikin teoria/säveltapailu
« Vastaus #16 : Heinäkuu 18, 2007, 17:59:36 »
Burr ihana kamala musateoria.. :D Kylla niita aikoja kaipaa, taytyy myontaa. Itse lopetin tuskaisen taipaleen vuosi sitten kevaalla YMT:hen enka aio enaa jatkaa. Meilta saa stipendin naillakin suorituksilla eli paatin tyytya siihen. Kuten krhm aika moni taalla, aloitin teorian silla asenteella etten jaksa ja osaa. Olin kuitenkin vanhin ryhmassa ja kun ne pienet taaperot eivat millaan mitaan tahtoneet oppia, asioita kerrattiin niin perusteellisesti, etta tieto meni paahan vakisinkin :) Tunnit menivat aika lailla jutustelun merkeissa, mutta toisaalta harakanvarpaita piirusteleva jeesus-opettajamme antoi aihetta viihtya tunneilla! Ryhmassani oli kamala pikku riivio, joka sai hermoni kirealle kuin viulunkielen, mutta muuten ei harrastuksesta paha maku suuhun jaanyt. Innostuin YMT:sta, silla olin kuunnellut jazzia ahkerasti ja yksi osa-alue koski bluesia ja sita kautta luonnollisesti jazzia. Sen sijaan kansanmusiikki pursusi korvista ulos jo ensimmaisen tunnin jalkeen. Ehdottomasti kamalinta oli diktaatit! Tosin yllatin seka itseni etta opettajan, kun vetasin 3/3 taydet :) En saanut mitaan life time-ystavia, mutta muuten oli ihan hyodylliset 5 vuotta taman parissa.

Poissa Dec

  • Ihminen
  • Vuotislainen
Vs: Musiikin teoria/säveltapailu
« Vastaus #17 : Heinäkuu 31, 2007, 22:13:02 »
 Olen suorittanut 2/3:n teorian ja säveltapailun sekä 3/3 teorian (säveltapailu vielä tekemättä)  Tulin teoriaryhmään uutena ja teoriaope oli laittamassa minut 1/3 ryhmään. Sanoin, että osasin jo 1/3:n asiat, olin harrastanut musiikkia koko ikäni jne..  Opettaja otti minut ryhmään vähän "katsotaan nyt"- asenteella, ja ensimmäisen vuoden lopussa olin suorittanut 2/3 (täydet pisteet) ja seuraavana vuonna 3/3 (täydet)  *ei voi olla mainitsematta* ^^


Tykkään teoriasta tosi paljon, siis  itse teoriasta, ei vain tunneista.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 30, 2007, 20:49:27 kirjoittanut Inike »
Se vain näyttää siltä.

Poissa Citrus

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Musiikin teoria/säveltapailu
« Vastaus #18 : Elokuu 06, 2007, 22:12:08 »
Voi tätä musiikkiopiston kirousta. Pienempänä en tahtonut millään ymmärtää, miksi meitä viattomia muusikon alkuja kiusataan kvinttiympyrällä ja vastaavalla, mutta on se vuosien varrella selvinnyt.

Omassa opinahjossani siitä on minulle ainakin ollut hyötyä. Opettajani on hyvin vaativa, joten hän olettaa minun osaavan jo omasta takaa teoria-asioita, kun niillä tunneillakin kerran käyn. Ja orkesterissakin niitä sanoja varsinkin kaivataan melko lailla. Kyllä, ehdottomasti tärkeä osa musiikin opiskelua.
Joskus vertailimme kaveriporukalla musiikkiopiston ja yksityisen soittokoulun eroa: myös yksityisellä käytiin läpi teoria-asioita, mutta oman soittotunnin lomassa. En kuitenkaan tiedä, olisiko omassa viulun soiton opiskelussani juurikaan hyötyä siitä, että osa muutenkin toiminnan täyteisistä tunneistani kuluisi jonkin intervallin selittämiseen. Ehkä teorian ja soittamisen yhdistäminen on tavallaan tehokasta, mutta itse keskityn soittotunnilla mieluummin nimenomaan soittamiseen, kuin intervallien pohtimiseen.

Vaikka olen nyt innokkaasti teoriatunteja puolustellut, en silti varsinaisesti pidä niistä. Olen nyt suorittanut 1/3:n ja 2/3:n. Viimeksi mainitusta tuskin olisi koskaan tullut mitään, ellei opettajani olisi kesken lukuvuoden vaihtunut erääseen pianonsoiton opettajaan, joka kyllä hallitsi ihailtavasti myös musiikin teorian ja sen opettamisen. Hänen tunneillaan opin alle puolessa vuodessa enemmän kuin ikinä teoriatunneilla aiemmin. Hänen tuntinsa olivat välillä jopa kiinnostavia! Edellinen teoriaopettajani eksyi aiheesta minkä ehti, eikä oikeastaan osannut opettaa mitään tärkeää(ainakaan sellaisella tavalla, josta olisi mitään hyötyä).

Poissa Kamtsatka

  • lahna
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ErisedSpell61
Vs: Musiikin teoria/säveltapailu
« Vastaus #19 : Elokuu 03, 2011, 21:04:18 »
No, ohhoh, kamala lukea vuosia sitten kirjoittamiaan viestejä. Nyt olen muutaman vuoden ja teoriakurssin kokeneempi kuin viimeksi tähän topicciin kirjoittaessani. Kävin juuri kaksivuotisena yhteiskurssina musiikkiopistotason teoria ja säveltapailu 1:n. Vielä olisi jäljellä harmoniaoppi ja musiikkitiedon jatkokurssi.

Olen aina pitänyt teoriasta. Jopa niin paljon, että olen jatkanut sitä, vaikka lopetin soittoharrastukseni yli kaksi vuotta sitten, ja teoria on nyt pääaineeni musiikkiopistossa. Kuorossa käyn kyllä edelleen, joten ei voi sanoa, että opiskelisin teoriaa "turhaan" tai pelkästään huvin vuoksi.

Ennen viimeisintä kurssia teoria oli mielestäni yksinomaan helppoa, mutta nyt joudun jopa lukemaan läksyjä kotona, jotta pysyn mukana. Enkä kyllä siltikään ole koko ajan pysynyt, mutta se onkin pitempi tarina eikä kuulu tähän topicciin. Teoriassa varsinkin viime vuosina oppimistani asioista on ollut minulle valtavasti hyötyä, vaikka olenkin joutunut hieman pinnistelemään oppiakseni niitä. Esimerkiksi eräänä päivänä viime vuonna kaikki vain loksahti paikoilleen ja tajusin, että pystyn laulamaan suoraan nuoteista. Mielestäni musiikin teorian opetus on hyvä asia, vaikka monet eivät siitä pidäkään. Sen hyötyjä ei välttämättä huomaa heti, mutta jos nykyisenlainen teoriaopetus poistettaisiin, lasten tietämys musiikista laskisi selvästi varmasti jo parissa vuodessa.
Äiti tietää - ja apteekki auttaa.

Poissa Viulutyttö

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: JinxStar23
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Musiikin teoria/säveltapailu
« Vastaus #20 : Syyskuu 07, 2011, 08:30:59 »
Käyn nyt 3/3-kurssia. Vähän harmittaa kun olisin suorittanut sen jo ajat sitten jos en olisi pitänyt kahta välivuotta 1/3:n jälkeen... Kävin siis kyllä soittotunneilla, mutta en teoriassa. En ole koskaan pitänyt teoriatunneista, vaikka olenkin aina ollut ryhmäni parhaita. Erityisesti inhoan rytmin ja melodian kuunteluja, vaikka saan ne aina nopeasti oikein. Uskon kyllä, että teoriasta on hyötyä jatkossa. Olen nyt yhdeksännellä luokalla ja aion hakea musiikkilukioon, joten olen ihan iloinen, että edes tämän verran teoriaa on tullut opiskeltua. Kun saan tämän kurssin käytyä, aion mennä rytmimusiikin teoriaan, koska harrastan klassisen viulun lisäksi myös pop/jazz-laulua. Opettajani kertoi, että rytmimusiikin teoria on kassisen teoriaa hauskempaa, koska siinä opittuja asioita sovelletaan heti teoriaryhmästä muodostetuissa bändeissä.
Lontoo 7.7.2011 <3