Kirjoittaja Aihe: Kirjoittaminen - Lääke vai sairaus?  (Luettu 1152 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Tiitii

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Yes, no, yes, no, I don't know.
Vs: Kirjoittaminen - Lääke vai sairaus?
« Vastaus #25 : Tammikuu 04, 2009, 15:57:26 »
Otan kantaa vähän jokaiseen kirjoitukseen täällä... Meinaan, että olen samaa mieltä monen kanssa!

Saan itkukohtauksia, olen laiska, väsynyt koko ajan, peitän synkistelyäni... Kävin lääkärillä ja hän totesi depression.. Hmm'm!
Nykyään minulla on aina mukanani vihko, johon kirjoitan kaikkea helvetin ja taivaan välillä. Harmittaa, että oppitunneilla asiat jäävät sillointällöin oppimatta kun on pakkomielle kirjoittaa. Kirjoituksia on kiva lukea jälkikäteen, kun ei muista mitä oikeen ajatteli sitä kirjottaessa (:
Ja kysytään, onko kirjoittaminen lääke masennukseen... Se on parasta lääkettä tähänmennessä. Ei tosin kaikilla!
Why is everything so confusing?

Poissa Renefer

  • Koira
  • Aurori
  • *
  • Teidän alhaisuutenne Renefernefernefer
Vs: Kirjoittaminen - Lääke vai sairaus?
« Vastaus #26 : Kesäkuu 07, 2013, 23:22:14 »
Teiniangstista kummunneet tuotokset ovat kurjaa luettavaa. Sama pätee masennukseen. Ja hypomaniaan. Mihin vaan.

Jotta syntyisi lukukelpoista tekstiä on tekijän oltava terveen itsekriitisessä tilassa. Minkäs sille voi jos tuotoksen ympärille pörähtää parvi vastaavassa tilanteessa olevia, elämän epäreiluuden juuri syvemmin sisäistäneitä kajaaliklooneja... Insert ylistys. Se ei silti millään muotoa tarkoita sitä että se tuotos olisi mistään kotoisin.

Olen osittain samaa mieltä Ulputin kanssa: kirjoittaminen voi ja saa olla terapeuttista, totta kai, niin voi olla myös ratsastus, luonnossa liikkuminen tai vaikkapa runojen lukeminen. Ne voivat olla erinomaista terapiaa! Paperi kuuntelee loputtomiin, ei koskaan keskeytä eikä tuomitse ja kirjoittaja saattaa kokea jonkinlaisen puhdistautumisen.

Mutta harvoinpa vuodatukset ovat minusta lukijalle kovin kummoista luettavaa, pikemminkin yksisilmäistä tuhrustamista ja omituista vellomista. Tietenkin on poikkeuksiakin ja kaikenlaista on hyvä ja kivaa välillä lukea, mutta yleensä suodattaminen kuuluu minusta asiaan, jos haluaa muutakin kuin terapiaa. Hyvään kirjallisuuteen tarvitaan muutakin kuin Voimakkaita Ja Kivuliaita Tuntemuksia. Pitää pystyä etääntymään, käsittelemään, suhtauttamaan ja suhtautumaan, kritisoimaan (myös itseään vellomatta itsesäälissä) ja kirjoittaa siitäkin, mistä ei kirjoita. Näkemään vähän pidemmälle, saamaan tekstiin muitakin tasoja kuin että on muuten saakurin kurjaa olla ihminen.

Lainaus käyttäjältä: Tiitii
Yllättävän monet kirjailijat ovat sairastaneet masennusta, tai olleet riippuvaisia esim. alkoholista..

Samoin ihan tavalliset ihmiset ovat olleet yllättävän usein eri tavoilla sairaita. ;) Ja onhan noita muutama kirjailija suht terveen papereillakin... Miksiköhän mielenterveydelliset ongelmat edelleen koetaan vaatimuksena taiteilijuuteen? Toisaalta kaikilla on nykyään mielenterveydellisiä ongelmia, ehkä se tasoittaa tilannetta. :P
Muista tervehtiä alakuloisia lintuja
POISSAOLEVAINEN
Toistaiseksi lopullisesti.

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Kirjoittaminen - Lääke vai sairaus?
« Vastaus #27 : Kesäkuu 08, 2013, 13:07:37 »
Lainaus
Mutta harvoinpa vuodatukset ovat minusta lukijalle kovin kummoista luettavaa, pikemminkin yksisilmäistä tuhrustamista ja omituista vellomista. Tietenkin on poikkeuksiakin ja kaikenlaista on hyvä ja kivaa välillä lukea, mutta yleensä suodattaminen kuuluu minusta asiaan, jos haluaa muutakin kuin terapiaa. Hyvään kirjallisuuteen tarvitaan muutakin kuin Voimakkaita Ja Kivuliaita Tuntemuksia. Pitää pystyä etääntymään, käsittelemään, suhtauttamaan ja suhtautumaan, kritisoimaan (myös itseään vellomatta itsesäälissä) ja kirjoittaa siitäkin, mistä ei kirjoita. Näkemään vähän pidemmälle, saamaan tekstiin muitakin tasoja kuin että on muuten saakurin kurjaa olla ihminen.

Tästä muuten puhuttiin tuossa ihan viikko pari takaperin myös yhdessä kustannusala-aiheisessa lehtijutussa, jossa kustantamojen edustajat kertoivat juuri siitä, miten "hylättyjen" listalle päätyy paljon sellaisia käsikirjoituksia, jotka on kirjoitettu selvästi joko hyvin vaikeassa elämäntilanteessa tai heti suoraan sellaisen jälkeen, osaamatta vielä ottaa siihen etäisyyttä. Ilman sitä etäisyyttä lopputuloksena on helposti juuri päiväkirjamainen vuodatus, jonka lukeminen voi tuntua ulkopuolisesta jopa vähän tukalalta. Joskin toki poikkeuksiakin on ja hyvinkin omaelämäkerrallisilla vuodatuksilla ovat jotkut kirjoittajat myös menestyneet.

Lainaus
Miksiköhän mielenterveydelliset ongelmat edelleen koetaan vaatimuksena taiteilijuuteen?


Pakko sanoa, että tämä on minusta täyttä huttua. Joskus olen kyllä nähnyt väitettävän, että taitelijat sairastaisivat useammin bipolaarista häiriötä kuin muu väestönosa, mutta mikään mittari ei koskaan ole todennut, että mielenterveydelliset ongelmat lisäisivät taiteilijan lahjakkuutta tai mahdollisuuksia suosioon (tai toisaalta vähentäisivät sitä).

Alkoholismikeskustelu on siinä mielessä jo vähän vakavampi ongelma, että sitä käsittääkseni oikeasti esiintyy kirjailijoitten keskuudessa aika paljon. Luin vast'ikään yhtä uutta suomalaista kirjoittamisopasta ja oikeasti jopa vähän suutahdin, kun siinä kerrottiin kustannustoimittajan työstä, ettei kustannustoimittaja saisi olla raitis, koska kirjailijoiden kanssa on pakko voida käydä ryypiskelemässä... Hohhoijaa. :D
 
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa Loi

  • Vihdoin Voldemortin voittanut
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Kuka mitä häh?
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Kirjoittaminen - Lääke vai sairaus?
« Vastaus #28 : Heinäkuu 31, 2013, 10:36:46 »
Vähän olen jo joskus vuosia sitten sivunnut tätä aihetta, mutta sanotaan nyt uudestaan, että mielenterveys pikemminkin alkaa horjua siinä vaiheessa, kun alkaa harrastaa kirjoittamista. :) No, ehkä ei. En kyllä allekirjoita tuota yleistystä, että masentuneena tai ylipäätään missään tietyssä mielentilassa tekstin laatu olisi pakosti huonoa kuten en allekirjoita sitäkään, että etäisyyden ottaminen ja suodattaminen väistämättä tekisi tekstistä parempaa. Etäisyydellä siitä voi myös saada huonompaa, kun kadottaa kyvyn elää tiettyä tunnetta ja sitten siitä tulee pelkkää diipadaapaa tai analyysiä, joka voi olla kuivaakin kuivempaa. Joskus on kivempaa lukea aitoa kokemusta kuin suodatettua.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 31, 2013, 10:44:16 kirjoittanut Loi »
Toisin sanoen Vuoden Voldemort 2009 - kiitos äänensä antaneille. :)

Tapiirirakkautta

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Kirjoittaminen - Lääke vai sairaus?
« Vastaus #29 : Heinäkuu 31, 2013, 12:41:47 »
En minäkään ole sitä mieltä, että aina :) Ylipäänsä olen itse sen koulukunnan kirjoittaja, että eläydyn paljon kirjoittaessani ja "annan itsestäni" tekstille. En itsekään kannusta suodattamaan kaikkea henkilökohtaista tekstistä pois, vaan teen tietyn eron siihen, onko kyseessä kaunokirjallinen teksti, joka lukijan silmiin vaikuttaa "yleiseltä" eikä kirjoittajan omien kokemusten vuodatukselta (kirjoittajalle tuttu lukija voi varmaankin olla eri mieltä), vai silkka vuodatus, joka minusta sopii paremmpin juuri esimerkiksi päiväkirjaan. Miellän siis kaunokirjallisen kirjoittamisen kyvyn eräänlaisena suodattamisena tai muuntamisena, mutta en missään nimessä siten, että hyvän tuotoksen pitäisi olla täysin fiktiivinen ja kirjoittajan persoonasta riisuttu.

Mutta kuten itse totesin, ovat monet kirjoittajat menestyneet myös kirjoittamalla puhtaasti omakohtaisista asioista. En nyt saa nimeä mieleeni, mutta esimerkiksi tämä yksi norjalaismies, joka kirjoitti vastikään moniosaisen eepoksen kokonaan omasta elämästään, ja siitä tuli melkoinen hitti...
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa Renefer

  • Koira
  • Aurori
  • *
  • Teidän alhaisuutenne Renefernefernefer
Vs: Kirjoittaminen - Lääke vai sairaus?
« Vastaus #30 : Heinäkuu 31, 2013, 13:47:58 »
Etäisyydellä siitä voi myös saada huonompaa, kun kadottaa kyvyn elää tiettyä tunnetta ja sitten siitä tulee pelkkää diipadaapaa tai analyysiä, joka voi olla kuivaakin kuivempaa. Joskus on kivempaa lukea aitoa kokemusta kuin suodatettua.

No mutta totta kai? Kai kaiken saa vinoutumaan. D: Lisäksi voi olla joskus vaikea sanoa, mitä kirjoittaja on ajatellut tai tehnyt tai tuntenut. Eihän sitä voi aina tietää. Itse haen kuitenkin kirjoista muutakin kuin tunnetta, mieluiten perspektiivin. Pidänkin irvailusta, että päiväkirjasi lukeminen kiinnostaa vain äitiäsi vaikkei se todellakaan pidä kaikkien kohdalla paikkaansa, onhan lukijoita biljoona. Kaiketi kuivistelu on yleensä enemmän mun makuuni. Olen esimerkiksi sitä mieltä, että parin vuoden takainen Finlandia-ehdokas Huorasatu olisi ollut paljon parempi kirja, jos tahtia olisi hiljennetty ja pystytty tekemään muutakin kuin roiskimaan. Nyt oli tosi yrjöämisfiilikset, mikä tosin iski moniin. Se tuntui heti aidommalta? Puhtaammalta?

Mutta kuten itse totesin, ovat monet kirjoittajat menestyneet myös kirjoittamalla puhtaasti omakohtaisista asioista. En nyt saa nimeä mieleeni, mutta esimerkiksi tämä yksi norjalaismies, joka kirjoitti vastikään moniosaisen eepoksen kokonaan omasta elämästään, ja siitä tuli melkoinen hitti...

Juu! Ainakaan menestystä ei suodattamattomuus tai päiväkirjamaisuus estä. Mieleeni tulee ainakin se joku ruotsalainen, joka on kirjoittamassa trilogiaa omista homokokemuksistaan ja kuinka vaikeaa oli silloin 80-luvulla tai jotain. Ja suosittua on. :)
Muista tervehtiä alakuloisia lintuja
POISSAOLEVAINEN
Toistaiseksi lopullisesti.

Poissa Nicolas

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: phoenixeye16524
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kirjoittaminen - Lääke vai sairaus?
« Vastaus #31 : Syyskuu 19, 2013, 15:39:08 »
Kun olen vielä alakoululainen, niin kirjoitus on mulle todella tärkeä apu masennukseen. Meidän luokassa on henkilöitä, jotka syrjivät toisia (myös minua) enkä voi sille hirveästi mitään. KOstan kaiken heille kirjallisuuden kautta. Liitän kirjaani heidän ominaisuuksiaan ja ulkonäköään ja kun äidinkielen kirjoitelmassani piti lukea om atarinani luokalle, niin luulen, että ne kiusaajat tunnistivat itsensä kirjani riveiltä.

Poissa momentum

  • Daydreamer
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Hi~ ♥
    • Tunneterapiaa
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjoittaminen - Lääke vai sairaus?
« Vastaus #32 : Helmikuu 14, 2014, 17:15:41 »
^Olisinpa minäkin tajunnut tehdä tuolla tavalla kun kävin peruskoulua. Koulukiusaajani olisivat saattaneet jopa hävetä silmät päästään tuollaisen koston takia. Loistava ajatus! :)

Kyllä minä ainakin uskon vakaasti kirjoittamisen olevan paras lääke masennukseen. Olen huomannut, että aina kun masentuneena kirjoitan, vapaudun pahoista tuntemuksista ja ajatuksistani hetkessä. Saatan jopa itkeäkin, mikä vain lisää vapautumisen tunteen aiheuttamaa riemua. Voin myös suoraan sanoa, että kirjoittaisin mieluiten masennukseni ulos synkäksi tarinaksi kuin popsisin lääkkeitä turruttaakseni kaiken sen pahan olon, mikä silloin kimpussa on. Minusta on myös hauska luoda mahdollisimman synkkiä ja surumielisiä hahmoja, joiden kautta puran aina tätä pahaa oloa. Se on erittäin mielenkiintoinen kokemus. Kerrassaan. Tai sitten iloinen hahmo paljastuukin surullisemmaksi kuin oikeasti onkaan. Minusta onkin aina mielenkiintoista tutkia omia hahmojani käyttämällä omia tuntemuksiani apuna. Senpä vuoksi minun tarinanikin ovat aina pitkiä, osat ovat ehkä liiankin pitkiä joskus ja niissä on valtavasti syvällisiä pohdintoja elämästä ja sen suurista kysymyksistä. Mutta minä en välitä, koska saan tehdä sitä mikä parantaa minut jos olen allapäin♥
Löydätte mut myös näistä:
last.fm||Twitter||Facebook||LiveJournal||Fanfiction.net||DeviantART

Poissa Ooka

  • Siivet kantapäissä -liitelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilvilinnan kuningas
    • Tuliaavikko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjoittaminen - Lääke vai sairaus?
« Vastaus #33 : Kesäkuu 18, 2014, 00:07:50 »
Itselle ainakin kirjoittaminen ja maalaaminen ovat parhainta terapiaa :D en ole ihminen joka menee itkemään jollekin kaverille kun elämä potkii päähän, enkä muutoinkaan juttele itsestäni, olen ennemmin se kuuntelija. Joten maalatessa, piirtäessä ja kirjoittaessa omat fiilikset pääsevät purkautumaan ja parempi olo tulee heti.

Lähinnä teksteihini päätyvät ne omat fiilikset, yksinäisyys, surullisuus, masennus. Enpä ole koskaan kirjoittanut ärsyttävistä ihmisistä teksteihini, harvemmin sellaiset tilanteet aiheuttavat tarpeen kirjoittaa.

Totta kai kirjoitan myös ihan muutenkin vain ja nyt kun elämäni on tasaantunut ei runojakaan tule samalla tavalla. Tekstien sävy on vähän eri kun kirjoittaa ihan "normaalisi", kuin kirjottaisin tunnekuohun vallassa.

Joo kello on yli puolenyön ja teksti sen mukaista :'D
Do the impossible, see the invisible.
ROW ROW FIGHT DA POWER!
Touch the untouchable, break the unbreakable.
ROW ROW FIGHT DA POWER!

Poissa Miyuki

  • Vuotislainen
Vs: Kirjoittaminen - Lääke vai sairaus?
« Vastaus #34 : Marraskuu 12, 2014, 20:36:23 »
Sivu toisensa jälkeen lentää roskiin. Kynät ja kumit kuluvat loppuun. Hakkaat päätäsi pöytään. Taas muutama arkki arkistoidaan roskikseen. Mikään ei suju.

Kyny sauhaa paperilla ja kumiin ei juuri kosketa. Viheltelet iloisesti ja laitat jälleen valmiin sivun pinoon. Pino kasvaa kasvamistaan. Hymyilyttää. Kaikki sujuu hyvin.


Monesti kirjoittaessa tulee huomattua, että on niitä hyviä ja huonoja päiviä. Ja tosinaan kirjoittainen on lääkettä masennukseen, sitten se taas aiheuttaa masennusta.
   Hetkinä, kun kirjoittaminen ei suju, tekisi mieli hakata päätä pöytään, kiroilla ja lukkiutua huoneeseensa. Äristä ja murista koko päivä. Kirjoittaminen saattaa tuntua velvollisuudelta, eikä se enään ole kivaa.
   Ja sitten on niitä hyviä päiviä. Kaikki menee loistavasti ja sivu tpisensa jälkeen valmistuu. Tällaisina päivinä olet hyvällä tuulella ja hymyilet. Kirjoittaminen saa olosi loistavaksi.

Miten kirjoittaminen vaikuttaa teihin?
 Itselleni se on tapa purkaa tunteita, jos tuntuu ettei kukaan muu ymmärrä. Kirjoittaminen helpottaa oloa. Joskuscse kuitenkin saattaa tumtua velbollisuudelta, mutta silloin heitän vain kynän nurkkaan ja lähde suklaaostoksille!

Miksi kirjoitat? Millaisessa mielentilassa?
 Katsohan ylempaa kohtaa. Suunnilleen samsta syystä. Oli mielentila mikä vaan.

susitar -> Miyuki

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • kesäinen-eskapisti-merirosvo-jedi-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Kirjoittaminen - Lääke vai sairaus?
« Vastaus #35 : Marraskuu 12, 2014, 21:52:07 »
Yhdistin kaksi aihetta "Kirjoittaminen - lääke masennukseen?" ja "Kirjoittaminen - Lääke vai sairaus?", koska aiheet olivat niin lähellä toisiaan. Nyt keskustelua voi jatkaa laajemmin näissä puitteissa.

Jatkakaa.

Zenzibar,
aurori
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa Isfet

  • Haahuilija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoittaminen - Lääke vai sairaus?
« Vastaus #36 : Syyskuu 23, 2015, 19:36:13 »
 Itse en voi olla kirjoittamatta.

 Tälläkin hetkellä minulla on kolme tarinaa kesken kaikki erilaisia ( paitsi että kaikki ovat fantasiaa), ja pari päässäni kehittely -asteella. Silti juonet eivät mene sekaisin päässäni (olen siitä itsekin hämmästynyt) eivätkä ne muistuta toisiaan.
 
 Mutta en siis voi olla kirjoittamatta. Alkaa ahdistaa jos pää pursuaa ideoita eikä niitä voi purkaa, tulee ikävä hahmoja ja saan melkeinpä vieroitusoireita. Sairaus? Ehkä hitusen... mutta positiivisesti!

 En toki väitä että kaikki kirjoittamani olisi hyvin tehtyä ja loppuunsa hiottua. Olen aloittanut yhden tarinan alusta kolme kertaa koska alku ei tyydyttänyt minua. Nytkin voisin aloittaa sen alusta samoin erään toisen. Perus idea on aina sama, mutta yritän aina ilmaista itseani paremmin, tehdä sujuvampaa tekstiä, laajentaa... Odotan sitä päivää kun se tyydyttää minua, voin taputtaa itseäni selkään ja sanoa "Hyvin tehty tuo on hienosti kerrottu." Ehkä sitä ei koskaan tulekkaan.

 Mutta siis, minulle kirjoittaminen on kaikesta huolimatta nautinto. (Olenkohan riippuvainen ? ;) )
Ajattelen, siis olen.