Kirjoittaja Aihe: Matkiminen  (Luettu 15069 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Taru

  • Kesäkettu
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • ID 12 (Sessun vaimo)
  • Pottermore: BronzePhoenix3707
  • Tupa: Puuskupuh
Matkiminen
« : Maaliskuu 08, 2003, 18:15:27 »
----
« Viimeksi muokattu: Elokuu 01, 2010, 19:04:35 kirjoittanut Taru »
Ilmamerirosvot tottelevat aina äitiään.
<AdamGibbon> (( Mun sydän hakkaa hirveän lujaa. ))
<CainGibbon> (( iik, iik, jännää jännää. o: ))

Poissa Tha Lil' Dobby

  • Vuotislainen
    • http://www.geocities.com/teealdee/twilight.html
Matkiminen
« Vastaus #1 : Maaliskuu 08, 2003, 18:29:26 »
No. Kyllä minä joskus ihmisiä matkin, ihan huomaamatta, se vain on niin tarttuvaa :p. Ihan ilman, että edes huomaan.

Ja minusta se on ainakan uskomattoman ärsyttävää, jos joku matkii, juuri niin, ikään kuin se olisi joku oma rekisteröity tavaramerkki, mutta.. ei se ole.

Ja useimmiten jos se toisen juttu on vaan niin hyvä idea niin usein ajattelee vaan, että 'no, ei kai se voi siitä suttua, jos mäkin ten niin ja noin..' Eihän ne välttämättä suutukkaan, mutta ei se ole kovinkan kiva.

Ja omasta puolestani minun pitäisi olla suvaitsevaisempi tätä asiaa kohtaan, mutta.. no todennäköisesti en onnistu :p.

Mutta oikeasti, tunnen itseni varsinaiseksi kavereideni klooniksi, mutta mniuun tarttuvat niin helposti kaikki kivalta kuulostava mitä muut snovat/tekevät/ostavat/kuuntelevat jne.. Tai sitten yksinkertaisesti olen pitänyt niistä kokoajan. Kaikki sanat ja sensellaiset yleensä vain tarttuvat toisten puheesta, en tunne kuin varmaan yhden opettajan jolla on samanlainen paita kuin minulla, kenelläkään ei ole samanlaisia vaatteita kuin minulla, vaikak pukeudunkin varsin normaalisti ^^.

Yksi ärsyttävyys koko hommassa on myös, että ensin inhotaan sitä "vähän toi sun pipos on hei kamala! ihan omituinen friikki-pipo!!11222½½" Ja sitten itse ostetaan lähes samanlainen ja ollan sitten, että "no, mäkin nyt ostin tollaisen friikki-pipon.." Ja ennen sanottiin, että "en mä ikinä kehtais käyttää tollasta julkisilla paikoilla!!"

Olen kovaa vauhtia peeloutumassa jos jatkan tätä rataa :p.
-TLD

Poissa Freya

  • Green Dragonflight
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • + The Song of Life +
Matkiminen
« Vastaus #2 : Maaliskuu 08, 2003, 18:39:00 »
Täälläpäin on usein tapana, että jos näkee kaverilla vaikka jonkin hienon paidan, niin sitä ei mennä heti itse ostamaan, vaan kyseiseltä kaverilta mennään ensin kysymään että ei kai häntä loukkaa jos haluaa ostaa samanlaisen. Siis ikään kuin kysytään lupa matkimiseen. Vai onko se silloin matkimista? Jos toinen suostuu eikä pane pahakseen tai muuten loukkaannu asiasta? Minä kai olisin imarreltu jos joku tulisi kysymään että hei, vähän hieno, mistä ostit sen, haittaisiko jos minäkin? Mutta sitten minä melko varmasti suuttuisin jos joku alkaisi tuosta noin matkia minua jossain ja pahimmassa tapauksessa väittää kyseistä vaatetta/esinettä/sanontaa itsekeksimäkseen. Se on mielestäni törkeää. Ihan kuin jotkut ihmiset eivät osaisi keksiä mitään omaa tai eivät luottaisi itseensä ja omiin kykyihinsä keksiä yhtä hauskoja juttuja kuin joku toinen.

On sitten sellaisiakin tapauksia, jotka ovat jostain syystä niin itserakkaita, että luulevat heitä matkittavan, vaikka asia ei olisikaan niin. En nyt vihjaile kenenkään vuotislaisen suuntaan, vaan kaikkein pahimman kiusaajaani ala-asteen ykkösluokasta saakka.

Hän oli luokan suosituin tyttö. Hänellä oli aina kaikkia uusimpia muotivaatteita, rikkaat vanhemmat, paljon kavereita, kaikkea mitä tyttö saattoi toivoa. Kaikki halusivat olla hänen kavereitaan, koska pitivät sitä coolina. Minä en halunnut olla, koska hän oli epäystävällinen ja muutenkin ihan nilkki. Minua alettiin pitää sitten ihan outona koska en halunnut olla hänen ystävänsä, ja hän itse sitten taisi loukkaantua siitä aikalailla pahasti. Hän nimittäin alkoi väittää että minä matkin häntä, sama mitä tein.

Hän osti minulle synttärilahjaksi samanlaisia kyniä mitä hänellä itsellään oli, ja kun käytin niitä koulussa, niin hän tuli kaverilaumansa kanssa valittamaan, että matkin häntä. Kerran ollessani tädilläni kylässä sain häneltä appelsiinin makuista huulirasvaa. Pari päivää käytettyäni sitä koulussa tämä kiusaaja oli hommannut itselleen samanlaista [ainakaan minä en ollut hänellä ennen sellaista nähnyt] ja väitti että minä matkin häntä taas. Sain eräänä jouluna äidiltäni lahjaksi erivärisiä, kankaisia hiuspantoja, ja eiköhän tällä tyypillä sattunut olemaan sellaisia? Ja taas minä olin sitten matkinut häntä. Kerran minulla sattui olemaan samanlainen sormus kuin hänellä. Silloin hän rohkeni matkimisen lisäksi jopa väittää minun varastaneen sen ja vaati sitä "takaisin." Juttu meni opettajien ja vanhempien väliseen neuvotteluun, missä minut todettin [luonnollisesti] syyttömäksi, sillä äiti oli itse ostanut minulle kyseisen sormuksen.

Mutta en sitten tiedä. Matkiminen ei ole huono juttu, jos se ei loukkaa/haittaa ketään. Jos minä Vuotiksessa jonkun mielestä matkin jotakuta, niin valittakaa pois niin lopetan. Minä en matki tahallani enkä siis välttämättä huomaa sitä.
I've been fire, fed by the four winds. I've been water in the stream. And a drop of dew on the culm.
I've been clay in the hands of a potter. I've been rosin of a tree, and a leaf, by the breeze carried away.

Friikki

  • Ankeuttaja
Matkiminen
« Vastaus #3 : Maaliskuu 08, 2003, 18:40:34 »
Kuinka loukata Friikkiä pahasti:

Sanon jotakin.
Ja sinä sanot saman perässä, toistat. Ilkeästi. Väännät äänesi kimeäksi, hyppiväksi, toistat mitä sanon, mitä teen, liikun.

Silloin saat Friikin häpeämään itseään, punastumaan.
Silloin teet toiselle ihmiselle pahan olon.

-

"Iix hei, toi oli mun idea kirjoittaa novelli!!1 Mä keksin novellin kirjoitttamisen!!1"

Teinikanat ja muutkin ihmiset ovat joskus hyvin tarkkoja matkimisasiassa. Mutta mitään rajoja ei osata vetää.
Matkinko, jos hengitän?
Kuka hengitti ensiksi?
Kuka on hengittänyt enemmän?
Kenellä on oikeus hengittää?

-

Minä matkin. Sinä matkit. Hän matkii.
Me matkimme. Te matkitte. He matkivat.

Kaikki matkivat.

Missä minä matkin? Etenkin kirjoittamisessa. Joku keksii idean, minä varastan sen, kirjoitan salassa novellin ja kikatan julmasti.
Yritän kuitenkin olla hyötymättä toisten ideoilla, sillä se ei ole kivaa.

Toista ihmistä kuitenkin pitää osata kunnioittaa. Edes jollakin tasolla. ;)

Matkiminen rikastuttaa. Matkimisella löytää oman polun.

Jos joku matkii vaikka minun pukeutumistani tai jotakin ideaani, pitäisi minun olla tietysti kovin imarreltu. Mutta en ole. Koska olen vain ihminen.

Nani

  • Ankeuttaja
Matkiminen
« Vastaus #4 : Maaliskuu 08, 2003, 20:16:51 »
Minä matkin joskus. Mutta useimmiten vain hoksaan jonkun pienen idean (Ei mitään suurta, vaan esim. jonkun uuden vippaskonstin/säännön peli, uuden hienon sanan yms.).
Minua ärsyttää suunnattomasi, että kun luin Potterit (Jotka tuhannet ihmiset ovat lukeneet minua aikaisemmin) niin tiestysti se johtui siitä että matkin siskoani. Niinhän siskoni väittää.
Olin aikaisemmin haukkunut aina Potterit lyttyyn, vaikken tiennyt niistä paljoa, mutta kun sisko aina sanoi "Et sinä voi niistä mitään (pahaa) sanoa, et ole edes lukenut" tms, niin minähän luin ja hykertelin luullessani, että nyt voin perustella kaikkea mitä haukun. Mutta kas. Ne eivät olleetkaan niin huonoja. Kun aloin jopa kehua niitä, niin sisko nosti älämölön. Sitten löysin internetin hakukoneella HP-fanit, joissa sisko kävi. Ja taas metakka. Sitten kun löysin kaiken kukkuraksi HP-fanien ansiosta Vuotiksen ja rekiteröidyin  (Tietämättä että sisko oli tehnyt niin paljon minua ennen) niin taas se sama karjunta alkoi. Hän karjui silloin, kun äiti laittoi minut samaan kouluun, hän karjui silloin kun aloin tehdä tupakaulaliinaa (Joka ei ole viel'kään valmis). Ja että kismittää!
Minun pitäisi kai muutakin kuin tilittää tätä onnetonta lapsuuttani.
Minusta tarkoituksellinen matkiminen on inhaa. Mutta mistä kukaan voi tietää, kuka teki sen ja sen ensiksi? Entä jos luuli juttua omaksi keksinnökseen, eikä tiennyt että toinenkin oli keksinyt sen? Entä jos kumpikin väittää tulleensa ensin?

Kuuttis

  • Ankeuttaja
Matkiminen
« Vastaus #5 : Maaliskuu 08, 2003, 20:42:49 »
Matkiminen on ärsyttävää.

Ärsyttää ihan tuhottomasti, että kun minä kuuntelen jotain bändiä, täytyy kaikkien muidenkin alkaa "sattumalta" kuuntelemaan sitä. Kun minä fanitan jotain leffaa, kaikki muutkin salaperäisesti fanittavat sitä. Kun minä ihkutan jotain näyttelijää, hupsankeikkaa, kaikkihan sitä tietysti alkavat fanittaa. Tai eivät kaikki, mutta tuntuu että se lukumäärä nousee kymmenkertaisesti, että jos vaikka vain kolme alkavat kuunnella samaa musaa kuin minä, niin sekin tuntuu jo kolmeltakymmeneltä.

Ja sitten kun he tulevat puhumaan mulle että 'Tiiäksä sen yhen biisin? VÄHÄN SE ON HYVÄ!111" *rolleyes* As if mua voisi vähempää kiinnostaa niiden mielipiteet. Ja sitten vielä se on ärsyttävää että jos mä fanitan jotain biisiä tai jotain, ja sitten satun mainitsemaan siitä jollekin, niin sekin alkaa kuunnella sitä tehden miljoonankertaisesti enemmän ääntä siitä, että kuuntelee sitä biisiä (tyyliin minä olen kuunnellut sitä jo vuoden jossain nurkassa ja sitten yhtäkkiä joku tulee sinne kiljumaan että "VÄHÄN TÄÄ ON JÄTTIHYVÄ TÄÄ ZWANIN HONESTLY!111", ja silloin se vaikuttaa siltä että se on se Original Fan, vaikka oikeasti minä löysin koko Zwanin.) Ja ei, minä en fanita Zwania. Tuo oli esimerkki, vaikka biisi onkin hyvä.

Tai sitten he tulevat puhumaan mulle kuinka 'Mä kyllä löysin tän jutun ihan ite!11"... Jaahas. Mutta kunnioittaisivat sitä että saa mullakin olla jotain omaa, en mäkään mene tekemään muiden juttuja. :P Mä haluun olla omanlainen!1111 HMPH. Ei ole yhtään hauskaa.

Tai sitten mulla on vain niin uskomattoman hyvä musamaku että kaikkien on pakko kuunnella sitä. Mutta ensi kerralla kun löydän jonkun uuden jutun, en kerro siitä kenellekään. :P

Enkä muuten tiedä yhtään että miksi otan matkimisesta noin paljon nokkiini, oikeastaan se on imartelevaa. Silti todella, todella ärsyttävää.

-Q

SilveriZi

  • Ankeuttaja
Matkiminen
« Vastaus #6 : Maaliskuu 08, 2003, 21:05:28 »
Kyllä,  minä matkin, ihan huomaamattani.
Tunnen yleensä itseni pieneksi ja mitättömäksi, joka käyttää karmaisevia vaatteita. Sitten ostan jotain mikä sattuu olemaan muodissa ja huomaan pitäväni siitä, niin käy usein.
En koskaan halua kylläkään ostaa mitää täysin samanlaista mitä muilla on, mutta jotain samansuuntaista.
Pidän siitä jos minun vaatteitani tai puheitani ihastellaan, mutten kumminkaan halua, että heti joku alkaa matkimaan. Teen sen silti itse, ihan huomaamattani. Jos minulle huomautetaan siitä, kiistän sen ja selittelen tai napautan takaisin kunnolla. Hyi riZi, häpeä...

Miksi ihmiset sitten tekevät näin?
Kaikki omasta tahdostaan tietenkin, hehän päättävät mitä tekevät, puhuvat tai pitävät yllään. Yleensä kuvio menee jotenkin tämän suuntaisesti (minun mielestäni): Koulussa on joku suosittu porukka tai kovisjengi. Jengiin luonnollisesti kuuluvat ne joilla on päällään miss sixtyt, nämä "lievästi" paljastavammat paidat, eli siis muotikuteet ja kaikki on olevinaan niin perfekto. He ovat koulun ykköslistoilla, he polttavat, juovat, ovat olevinaan niin cooleja ja suosittuja. Melkein kaikkihan haluavat olla tunnetumpia mitä ovat, ainakin minä (hirveä palvontaviesti, tiedän). Pääsisit heti mukaan, eikä siihen tarvittaisi mitään muuta, kun muotikuteet niskaan, pakkelia naamaan ja kunnon kovismainen käytös (tai peelomainen) sitten olisit yhtä tunnettu kuin he, mutta olisit sitä samaa massaa.

Älkää ottako ylempää minään filosofiointina, täyttä jauhantaa  :wink:

Agrippa

  • Ankeuttaja
Matkiminen
« Vastaus #7 : Maaliskuu 08, 2003, 21:54:50 »
Hm, monet menevät kyllä liian pitkälle aina väittäessään jotakin asiaa matkimiseksi. Jos joku ostaa samanlaisen paidan kuin sinun paitasi, hän kuitenkaan tuskin tekee sitä siksi, että haluaisi olla samanlainen kuin sinä, vaan todennäköisesti siksi, että paita on hänestä hieno, eikä ketään voi syyttää hyvästä mausta. Toisaalta tämä toinen olisi kohteliaampi, jos kysyisi sinulta ensin, haittaako sinua jos hän ostaa samanlaisen, sillä kaikki hieno menettää osan hienoudestaan jos sitä esiintyy likaa.

Minulla ainakin on niin suuri omistushaluisuus joihinkin asioihin, että en halua jakaa niitä kovin monien muiden kanssa. Esimerkiksi minulla on yksi hyvä ystävä, jonka kanssa on mukavaa fanittaa Pottereita, mutta sitten jos kaikki muut, myöskin rakkaat, ystäväni tulisivat mukaan, hommasta menisi jotenkin maku. Saattaisin ajatella heitä matkijoina, vaikka oikeasti tietäisinkin, että he hullaantuivat asiaan täysin itsenäisesti.

Monia matkiminen eittämättä ärsyttää, mutta mm. muotimaailma osaa käyttää sitä erittäin tehokkaasti hyväkseen. Ah, kaikkien rakastamalla Beckhamilla on tuonsorttinen paita, nyt valmistamme niitä ja lyömme rahoiksi. Syytämmekö heitä matkijoiksi, jotka kulkevat muodin mukana?

Itse yritän tietoisesti vältellä matkijan vaikutelmaa. Joskus se saattaa mennä liiallisuuksiin. Jos vaikka juuri ne raidalliset T-paidat ovat aivan ihastuttavia, en voi ostaa sellaista, koska historian opettajalla on sellainen, enkä halua, että hän luulee minun matkivan ja mielistelevän häntä... huooh... (tuo oli kyllä vain keksitty esimerkki, ja äärimmäisen korni sellainen)

-Agrippa, joka kirjoitti juuri viestin, ja haluaa tiedottaa Tarulle, että Agrippakin on käyttänyt ikuisuuksia tätä "-A, joka..." -systeemiä eikä ole matkinut sitä Tarulta

Devilita

  • Ankeuttaja
Matkiminen
« Vastaus #8 : Maaliskuu 08, 2003, 22:40:19 »
Minä vältän matkimista. Jotenkin se on niin typerää! Jos näen jollain meidän koulussa jonkin hienon paidan, en todellakaan osat samanlaista. Ja jos olen itse ostanut jonkin kivan vaatteen ja sitten joku toinenkin ostaa samnalaisen, alan välttämään kyseisen vaatekappaleen käyttämistä ainakin koulussa. Jokuhan voisi luulla, että MINÄ olen matkinut SITÄ TOISTA.

Toisaalta, jos ei matki, ei myöskään opi mitään. Apinatkin matkii toisiaan oppiakseen jotain. Se on luonnollista. en silti pidä siitä, että minua matkitaan. Ihan pikkuasiatkin saattaa ärsyttää: kaverini ostaa samanlaiset kynät kuin minulla esinmerkiksi. Tiedän, että se on aivan älytöntä, mutta minä haluan olla minä, yksinvaltias omassa maailmassani, eikä kukaan saa tulla MINUN reviirillini. Onneksi kovinkaan moni ei matki minua. En ole mikään kovin näkyvä tyyppi meidän koulussa ja siitä se johtuu.

Kaikkein eniten minua ärsyttää, kun näkee suoraan, että joku toinen matkii jotain toista. Esimerkiksi joku (nimeltä mainitsematon) alkaa pitää samasta bändistä kuin joku toinen aj on aina ihan 'ai jee! Siis se on aivan ihana ja hyvännäkönen! Ai, että mä pidän tästä! Milloin mennään seuraavalle niiden keikalle?!'. Murrrrr... Ja tässä toinen tapaus: Kaikilla on vetyperoksidiblondit hiukset! Niin luonnotonta ja horomaista. (anteeksi vain) Tarkoitan tällä sitä, että jossain kaveripiirissä kaikilla tytöillä on samanlaiset hiukset. Ei siinä mitään, jos yhdellä tai kahdella on samanlaiset, mutta jos koko poppoo on samiksia, nii s on jo kummaa....

Lobelia

  • Ankeuttaja
Matkiminen
« Vastaus #9 : Maaliskuu 09, 2003, 00:27:10 »
Itse en muista matkineeni ketään, minua on kyllä matkittu. Jos kyseessä oli kaveri, se ei haitannut ellei kaveri vetänyt samana päivänä päälle samanlaisia vaatteita ja oltiin "partnerlook". Pikkusiskon matkiminen ärsytti, mut sen ymmärsi, olinhan itsekin aikanaan matkinut isosiskoani...

Freya kirjoitti, et heillä päin kysytään lupa voiko hankkia jotain, mitä toisella on. Siistiä! Toimii mielestäni hyvin ja on kohteliasta. Monta kertaa voi käydä ihan oikeasti niin, ettei itse ole tajunnut jotain juttua ennen kuin näkee tai sitten RAKASTUU johonkin vaatteeseen tai juttuun, joka toisella on. Keskustelua tulisi kuitenkin käydä ennen kuin menee hankkimaan (jos on tuttuja...)

Muistan, et pienenä (7-14v.) paras kaverini kysyi aina, et mistä hankit vaatteet ja meni sen jälkeen ja osti samanlaiset. Meitä luultiin kaksosiksi!!! Leikkuutti hiuksensakin samalla tavalla. Yläasteen aikaan jotkut irvileuat sanoivat, et: "Kato, lesbot tulee. Niiden on pakko olla lesboja, ku on samanlaiset vaatteet!" Siihen loppui kaverin matkiminen...

Nazg

  • Ankeuttaja
Matkiminen
« Vastaus #10 : Maaliskuu 09, 2003, 17:25:40 »
Minä en hyväksy ilkeää matkimista, koska olen joutunut sen kohteeksi. Eräät pojat matkivat minua yhdeksännellä. Esim. tunnilla ei "saanut" raapia selkäänsä koska kutitti, sillä silloin ne olivat heti tekemässä pilaa siitä. Se ei ole ollenkaan kivaa.
He myös matkivat vaatetyyliäni. Pukeudun useimmiten farkkuihin ja collegeen, ja heti olivat sitten pitämässä samankaltaisia vaatetuksia :roll: ...
Niin lapsellista, että oikein naurattaa kun kokemukset nyt laitan sanoiksi :lol:
Mutta samaa mieltä Chabatin kanssa mm noista H&M:n vaatteista. Monet ostaa, ja silloin ei voi välttyä tahattomalta matkimiselta.

Poissa Zhenoa

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
    • http://r2.missalie.net
Matkiminen
« Vastaus #11 : Maaliskuu 09, 2003, 17:53:45 »
Aina välillä sitä kyllä huomaa että joku matkii esimerkiksi juuri forumeilla. Itse olen kirjoittanut esim. Kupolille aikojen saatossa kohtalaisen määrän erilaisia ohjeistustopiikkeja yms, ja tiedän jo ainakin kaksi nousukasrupuforumia joiden "adminit" ovat lähes suoraan kopioineet kirjoituksiani omiin nimiinsä. Hupaisa tapaus kyllä oli kun eräs peelo kirjoitti tasan saman topiikin _miun_ forumille kuin minkä olin itse joskus pari viikkoa aikaisemmin kirjoittanut sen surkealle keskustelualueelle. Huomautin asiasta ja se veti ihan kunnolla herneen nenään siitä.
  Pakko myöntää että otan itse varsin usein _vaikutteita_ muualta, mutta suoraa matkintaa vältän henkeen ja vereen. Jos näen jossain komeat kotisivut, niin saatan kyllä tutkia niiden lähdekoodia jne, mutta en minä sieltä mene mitään suoraan pasteamaan omille sivuilleni.

Éowyn

  • Ankeuttaja
Matkiminen
« Vastaus #12 : Maaliskuu 09, 2003, 20:02:40 »
Minua ärsyttää matkiminen myös. Minusta tuntuu tyhmältä, jos joku esim. piirtää samanalisen kuvan, kuin minä.
Se on ärsyttävää, mutta syyllistyn itsekin matkimiseen.

Olen sitä mieltä, että kaikki matkivat ainakin vähän, tahtomattaankin.
Mutta minusta siitä on silti typerää oikein suuttua. Ymmärsitte pointtinì? Ette? No, huono juttu.

Kuten joku sanoikin, ei jokin inside-vitsi, tapa, kuten esim. pörrötys, joku uusi sana tai vaikka puhetapa. Nre eivät ole keenkään yksinoikeuksia. Ne eivät ole rekisteteröityjä.

Ärsyttävää se on, mutta kaikki matkivat.

Muoks.
Lainaus
lakkasin olemasta parhaan ystäväni ystävä, kun hän matki minua. Hän nauroi vaan mun jutuille, hankki samanlaisia vaatteita, alkoi pitämään Elijah Woodista, Tshsta ja pottereista vaikka ennen sanoi aina, että ne on pyllystä...

Älä ota millään pahalla, mutta ei tuon takia voi lopettaa olemasta toisen kaveri! Tietysti on eri asia, jos sinulla oli siihen joku syy.
Hyvin monet tuhannet, ehkä miljoonatkin ihmiset pitävät Elijah Woodista, LotR:sta ja Pottereista.

Ja ihmisten mielipiteet voivat muuttua, uskokaa tai älkää! Ei sen aina täydy olla matkimista.

Sanoit, että "Haluat olla yksilö". Kuten, jo sanoinkin, että ei  se voi olla mahdollista, kun monet todellakin pitävät siitä Elijah Woodista, LotR:sta.
et voi vaatia, että olisit ainoa ihminen, joka ed. mainituista asioista pitää ^___^
Älä kuitenkaan ota tätä pahalla, ilmaisin vain mielipiteeni:)

Kuitenkin, nyt eri asiaan:)
Niin, eräs kaverini viime vuonna oli katsomassa poniani, ja kun ratsastimme, oli ponillani keltainen satulahuopa.
Ja kun pyöräilemme tallilta kotiin, ystini kysäisi:
-Ei kai sua haittais, jos mäkin ostaisin keltaisen satulahuovan?
Sanoin, että no tietysti saat! Ei se minua todellakaan haittaa, jos jollakin on samanlainen satulahuopa kuin minulla.

Tietysti se ärsyttää, jos esim. minulla on joku kiva vaate, ja heti seuraavana päivänä jonkun on täytynyt ostaa samanlainen.
Mutta minua se ei haittaa:) Tosin ärsyttää, mutta sitä ei täydy näyttää.

Niin, palaan vielä tuohon, mitä sanoin.
Siis tähän "Ihmisten mielipiteet voivat muuttua"-juttuun.
Minulle on ainakin käynyt niin. Esim. ensin en voinut sietää lainkaan Kylie Minoqueta. Mutta sitten, kun kuuntelin sitä pitkän matkan Tampereelle pikkuserkkuni kyydissä, aloin ihan pitämään siitä musiikista.
Mielipiteet voivat vaihtua, ihminen on ailahtelevainen.

Muoks II.
Ja jos vaatteiden matkiminen ärsyttää jotakuta niin hirveästi, niin saa luvan suunnitella itse vaattensa.

Alyssa

  • Ankeuttaja
Matkiminen
« Vastaus #13 : Maaliskuu 10, 2003, 13:19:54 »
Vaatteiden "matkiminen" ei haittaa. Eihän se tietystikään kivaa ole, jos jollain on samanlainen paita tms, mutta ei sille voi mitään. Niinkuin Chabat sanoi, tuhannet ihmiset ostavat paitansa H&M:sta, eikä ne vaatteet ole mitenkään yhdelle tarkoitettuja.

Eniten minua ärsyttää tarinaideoiden/tyylin matkiminen. Minä kirjoitin tänä vuonna yhden tarinan, jossa oli hyvin yksityiskohtainen huoneen kuvailu. Noh, ei kulunut kauaakaan kun 'kaverini' kirjoitti tarinan (tosin eri aiheesta) täysin samanlaisella kuvailulla. Joo, eihän se ole mitään minun yksityisoikeuttani, mutta se tuntuu vaan ärsyttävältä kun minä teen jotain hyvin, hän tekee sen perässä (huonommin kylläkin xD).

Ja sitten kun minun yhdessä tarinassani kuollut kutsui erästä tyyppiä, kutsui kuollut erästä tyyppiä erään toisen kaverini seuraavassa tarinassa. Eikä opettaja edes syyttänyt häntä kopioimisesta, vaikka minä saan aina vakuuttaa, että olen kirjoittanut tarinani itse.

Ihmiset matkivat toisiaan tahallaan ja tahattomasti. He ottavat vaikutteita tai kopioivat suoraan. Jälkimmäinen on äärimmäisen typerää, mutta ne matkijat eivät tajua sitä.

Ja Taru, sinä olet ainoa oikea pörröttäjä x)

Menegrothwen

  • Ankeuttaja
Humph.
« Vastaus #14 : Maaliskuu 10, 2003, 18:17:46 »
Matkiminen. Omh. Täytyy myöntää että syyllistyn jonkinasteiseen matkimiseen joskus. Mutta se on enimmäkseen sitä, että teen jonkin asian tai sanon jotain, mitä joku muu juuri sanoi. Siis kuinkas tämän nyt selittäisi... Ömh. Seuraan ihmisiä. Enkä nyt puhu stalkkaamisesta, vaan siis seuraan ihmisten liikkeitä ja puhetyyliä ja sen sellaista. Tarkkailen olisi oikea sana. Ja kun joku sanoo jotain hassua/hassusti tai tekee jonkun hassun eleen, minä nauran ja matkin. >_< Enkä nyt tarkoita pilkallisesti, en todellakaan. Ystäväni ovat(ainakin toivottavasti) tottuneet tähän tapaan, ja tietävät etten todellakaan tarkoita mitään pahaa. Ei se ole ilkeämielistä. Ja jos joku samalla tavalla nauraa minun tekemiselleni, yleensä nauran mukana. Turha moisesta möksöttää. :P Se on pinttynyt tapa. Se tosin aiheuttaa sen, että herkkänahkaisimmat helposti loukkaantuvat ihmiset vetelevät herneitä nenäänsä ympärilläni.

Kielikurssilla tapasin erään ihmisen jolla oli samantyylinen tapa.  Viihdyimmekin aika hyvin yhdessä. Hän naureskeli ja "matki" ehkä vielä avoimemmin kuin minä. Ymmärsin kyllä heti ettei hän pahaa tarkoittanut, enkä todellakaan mistään loukkaantunut. Pienoinen itseironia on aina hyvästä. Mutta tuntui jokseenkin pahalta kuunnella kuinka muut siinä "juorusivat" kyseisestä henkilöstä ja hänen "inhottavasta" tavastaan, tietäen että olen samanlainen. Uh.

Sitten on sitä ilkeämielistä matkimista. Se on tietenkin aivan eri asia. Ja jos ei ole aivan tahvero erottaa kyllä ilkeämielisen ja ystävällisen matkimisen. Minä nyt saan koulussa aika useinkin kokea sitä ilkeämielistä matkimista, mutta en nyt jaksa siitä erityisemmin välittää.(Eivät raukat sitäpaitsi aavistakaan kuinka hauskaa minulla on heitä pilkatessa. :P Ja luulevat että saavat jotenkin minua "nöyryytettyä" tai vastaavaa. Pah. :P). Se on enimmäkseen sellaista että minä vastaan tunnilla jotakin ja sitten ne matkivat kimeällä äänellä. *pyörittelee silmiään* Aivan niinkuin minä kuulostaisinkin siltä. :P Ja sitten jos korjaan jotain mitä
he ovat sanoneet väärin niin "PILKUNNUSSIJAAA!!!! Jätä nyt *piip* se pilkun viilaaminen pois täältä!!" Gah.

Sitten on asioita jotka tarttuvat. Siis vaikka nyt se Tarun pörrötys-juttu. Se on tarttuvaa, se on vain niitä asioita jotka jäävät joillakin päähän eikä sille voi mitään. Se on hauska tapa, ja kun sitä näkee paljon niin se tarttuu. Voi voi. Itsekin suorastaan tartuttelen ihmisille kaikenlaisia sanontoja, koska se nyt vain on niin hauskaa. :P Järjettömät täytesanani(Gah, pöh, höh, plöh, ohm, öhm, yrm, örni, umps, humps, jne.) ainakin viuhahtelevat silloin tällöin vuotislaisten viesteissä. Ei se minua haittaa mitenkään, päin vastoin. Mutta se haittaa, jos joku väittää minun aloittamaani sanontatapaa tai vastaavaa omakseen. >_< URGH!!! Sietämätöntä. Jehna. Mutta jos joku sanonta tarttuu, ei se ole sen syy johon se on tarttunut. Eihän sille mitään voi. Mitäs on tartuttaja hokenut sanaa niin paljon että se tarttuu. :P

Mjöh. Oli taas järkevä selostus. ^^

::muks:: Niin siis asioita "keksitään" myös samanaikaisesti. Tai siis möh. Siis en minä nyt väitä että kukaan muu ei olisi keksinyt tuollaisia täytesanoja. Mutta minä käytän niitä paljon. (liian paljon? njäh. :P) Mutta "tarttumista" tapahtuu puolin jos toisin. Äh. Pöh. Siis kuitenkin. Ymph. Ei tästä tulee mitään. Ihme jos joku tästäkin sai selvän. :p

Hailie Jade

  • Ankeuttaja
Matkiminen
« Vastaus #15 : Maaliskuu 11, 2003, 18:32:56 »
En matki ketään, en ainakaan tietoisesti. Yritän olla matkimatta ja raivostun, jos joku matkii mielestäni minua. Eri juttu onkin, menenkö huomauttamaan asiasta matkivalle henkilölle...  :) Ei minulla taida olla pokkaa sellaiseen.

Onneksi minua ei kukaan matki (kenties kukaan ei halua, heh-heh!) joten minun ei tarvitse huolehtia siitä niin paljon. Mutta se, että sanon jotain, ja joku toistaa sanani tehden pilaa kustannuksellani, se saa minut kiehumaan. Koska sellainen matkija yrittää useimmiten tahallaan suututtaa toisen. *grr*

Mutta matkijathan voivat (tai varmaan ovatkin) vähän epävarmoja itsestään, eivätkä tiedä miten toimia. Niinpä he matkivat toisia, ollakseen samanlaisia kuin muut, koska ajattelevat sillä tavoin tulevansa hyväksytyiksi. Siksi minun mielestäni, niin vaikeaa kuin se välillä onkin, pitäisi yrittää ymmärtää matkijoita.

sahh

  • Ankeuttaja
Matkiminen
« Vastaus #16 : Maaliskuu 11, 2003, 22:05:41 »
Mie matkin. Tai otan vaikutteita. Miten vaan. Harvemmin tosin tarkoituksella, en esimerkiksi mielelläni osta samanlaisia vaatteita, kuin muut, mutta...

Ei se miuta haittaa, jos joku tuttu toimii niin kuin mie. Itse asiassa, olin melko imarreltu, kun huomasin erään kaverini piirtäneen itselleen samankaltaisen tribaalin käteensä. Silloin kuitenkin ehkä rupeaisin marisemaan, jos jokaisella vastaantulevalla tuntuisi olevan omituinen tribaali etusormen ja peukalon välissä, se kun on _miun_juttu_, josta miut tunnistaa.

Jos taas jollakin on samanlaisia vaatteita, kuin miulla (mikä on _jostain_ syystä melko harvinaista...), ajattelen vain, että ompas tuolla hyvä maku. Ei se niin vakavaa ole...

Puhuessani otan vähän turhankin paljon vaikutteita kanssapuhujilta. Esim. homo-sanan käyttö haukkuessa. Son tyhmää ja idioottimaista ja täysin periaatteitteni vastaista, mutta kun se lipsahtaa, eikä sille voi mitään... Olen myös huomannut, että äitin luona käydessä, varsinkin jos tapaan muita Vammalalaisia, alan puhua ihan selkeää Tyrvään murretta, vaikka olen ikäni Espoossa asunut. Joskus se on häritsee ;) Samoin tämä stadin slangi on tarttunut, vanhemmille ihmisille saa usein alkaa selittämään, mitä se ja se sana oikeastaan tarkoittaa...

Netissä myöskin otan vaikutteita muilta, lähinnä välttääkseni peeloilua. Enkä ole ajatellut sen häritsevän...

Kuuttis

  • Ankeuttaja
Re: Humph.
« Vastaus #17 : Maaliskuu 12, 2003, 15:32:45 »
Lainaus käyttäjältä: "Menegrothwen"
Järjettömät täytesanani(Gah, pöh, höh, plöh, ohm, öhm, yrm, örni, umps, humps, jne.) ainakin viuhahtelevat silloin tällöin vuotislaisten viesteissä. Ei se minua haittaa mitenkään, päin vastoin. Mutta se haittaa, jos joku väittää minun aloittamaani sanontatapaa tai vastaavaa omakseen. >_< URGH!!! Sietämätöntä. Jehna. Mutta jos joku sanonta tarttuu, ei se ole sen syy johon se on tarttunut. Eihän sille mitään voi. Mitäs on tartuttaja hokenut sanaa niin paljon että se tarttuu. :P



Öh... Olen nähnyt noita sinun täytesanojasi (jos nyt jotain örniä ei oteta lukuun) vuotislaisten viesteissä suunnilleen... alusta saakka x) Että ei millään pahalla, mutta et sinä välttämättä niitä ole keksinyt.

Se on muuten hirveää, jos keksii jotain, ja toinen keksii samantyyppisen jutun ja kaikki sanoo baittariksi sen oman juttunsa takia (tajusikohan kukaan?)

-Q

Sirithlómiel

  • Ankeuttaja
Matkiminen
« Vastaus #18 : Maaliskuu 12, 2003, 16:41:39 »
Matkiminen on tapa oppia, niin kauan kun se ei mene liian pitkälle.

Siinä vaiheessa alkaa ketuttaa kun toinen puhuu samanlailla kun sinä, käyttäytyy kuin sinä ja on täysin sinä, lukuunottamatta sitä seikkaa, että ei ole.

Jotkut asiat ovat kyllä tarttuvia, mutta matkimista? Minä en nyt muista mistä hitsistä minä sen opin, mutta tyhmälle kommentille[/vastaavalle] sanon "Daa-a." tai jotain tuonnepäin. Hoksasin pian kaverini Noran tekevän samoin. Mutta se ei haittaa. On joitain asioita, jotka vain kiertävät kehää. [Kuten daa-a.]

Piirrätämään olen oppinut lähinnä matkimalla. Piirrän läpi muiden kuvia, harjoittelen sitä tyyliä, ja piirrän identtisesti sen tyypin kanssa. Sen jälkeen alkaa muokkaus omaan tyyliin. Vihkoni ovat täynnä kuvia samasta aiheesta, koska en halua matkia, ja kehitän omaa tyyliäni.
Siten sitä oppii, matkimalla, oli se kuinka alhaista tahansa.

[Kaikista pahinta on se, että sinulla on oikeasti oma idea, ja toinen keksii sen kaksi minuuttia myöhemmin, ja se on _hänen_.]


Ajatelkaa nickejänne. Kuinka moni niistä on repäisty jostain kirjasta tai jostain, ja on matkimista?

Sirima Granz

  • Ankeuttaja
Matkiminen
« Vastaus #19 : Maaliskuu 13, 2003, 17:15:33 »
Minulla on  eräs kaveri. Ei se minua vaatteissa matki. Mutta.

Olen nyt tällä hetkellä hulluna haltioihin, ja piirtelen niitä jatkuvasti lehtiööni. Eipä aikaakaan kun kaverini hankki samantapaisen lehtiön ja halkoi tuhertaa sinne niitä haltioitansa. Omaperäistä. Lisäksi tämä kaverini toistaa puheitani, ja jos olen sanonut jonkun näppärän lauseen, hän alkaa käyttämään sitä jatkuvasti. Koulun kuvistunneillakin hän kopioi. Kun olin suunnitellut hienon sarjakuvahahmon, millä oli hiukset niin että vain toinen silmä näkyi, niin eikös hänkin sitten piirtänyt samalla tavalla. Niin turhauttavaa. Tällä kaverillani on todella hyvä mielikuvitus, raivostuttavaa kun ei voi käyttää omia ideoitaan.

Meidän luokalla on aika paljon pahoja matkijoita. Jos piirrän hienon työn kuvaamataidon tunnilla, niin taatusti viisi tai kuusi tyttöä on heti kopioimassa. Se on todella ärsyttävää! Mutta kukaan ei kylläkään saa niin hienoa kuvaa aikaiseksi kuin minä! *kjeh kjeh*

Itsekin matkin, mutta se tapahtuu vahingossa, eli en matki tarkoituksella. Otan usein tarinoihini vaikutteita sarjakuvista tai jostain muusta lähteestä.  

Pukeutumisessa haluan olla omanlaiseni. En osta samankaltaistakaan takkia mitä muilla on. En ole ostanut edes nyt niin muodissa olevia skeittikenkiä, vaikka parhaalla kaverillani ja melkeinb koko koululla on sellaiset. Ne ovat minun mielestäni aika rumatkin. Joten, tyylissäni en matki ketään.

Poissa Olivia Outo

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Matkintaa
« Vastaus #20 : Maaliskuu 14, 2003, 18:57:45 »
Minä en matki koskaan tarkoituksella. Ainakin yritän kovasti... Mutta vaikutteita saan ja ne tarttuvat minuun kuin takiainen. Esim. Harry Potteria luettuani minun pitäisi kirjoittaa aine kouluun. En voi sille mitään, että kirjoitustyylini on silloin hyvin Rowlingmaista. Sanavarastoni on myös karttunut Pottereiden myötä; Muistan käyttäneeni joskus hieman ehkä rapakuntoon repsahtanut miestä. Suoraan Ludo Bangmanilta. Ainevihostani saattaa löytyä myös muutama oksensi rajusti ja kirosi raskaasti. Pottereista molemmat. Mutta pidän noita hyvin osuvina ja kuvaavina sutkautuksina. Ehkäpä juuri sen takia, että luen niin äärettömän paljon, minua pidetään hyvänä kirjoittajana. (leuhkana ihmisenä minun on myös kerrottava, että itse äidinkielen opettaja on ehdottanut minulle vakavissaan kirjailijan tai toimittajan uraa ja ilmoitti minut pari vuotta sitten kirjoituskilpailuun. Eipä siinä mitään. Kymppi on kaunis numero :roll: .)

Matkiminen ärsyttää minua. Joissain asioissa ei, toisissa äärettömästi. Muutama esimerkki: Ostan uuden paidan. Jonkun mielestä se on todella hieno ja hän kyselee, että mistä ostin sen, ja ei kai haittaa jos hän ostaisi samanlaisen. Seuraavana päivänä hän ilmaantuu kouluun uudessa paidassaan, täsmälleen samanlaisessa, kuin minulla, ja huomaan hyvilläni, että paita sopii minulle paljon paremmin kuin hänelle. Se ei haittaa minua.

Mutta. Yksi kaverini "varastaa" minun ideani. Esim. tunnilla mutisen hänen korvaansa jonkun huvittavan välihuomautuksen ja hän sanoo sen heti kovaan ääneen ja saa osakseen naurunpärskähdyksiä ja hyväksyviä katseita joka taholta. Tapahtuneen jälkeen vieläkin hän vaihtaa katseita monen kanssa ja muutama näyttää pidättelevän naurua.

Ja. Joskus alaluokilla kirjoitin kauhutarinan tytöstä, joka joutuu takaa-ajetuksi hautausmaalla. Hän juoksi siinä muistaakseni karkuun jonnekin autiotaloon ja sitten siinä kuvailtiin huonetta jossa on mm. verinen kynttilänjalka. Juuri kun jotain traakista on tapahtumassa tyttö hätkähtää hereille omassa huoneessaan ja juuri kun hän tajusi sen olleen vain unta hän huomaa yöpöydällään saman verisen kynttilänjalan. No, tässä se oli huom. lyhenneltynä. Mutta se oli ilmeisesti kuitenkin todella hyvä tarina kolmasluokkalaiset kirjoittamaksi. Ainakin raikuvista abloodeista päätellen. Yllätys yllätys - Seuraavalla tunnilla oli eräs luokkalaiseni kirjoittanut lähes saman tarinan. Kaava oli ainakin sama. En tiedä olisiko tuosta pitänyt olla hyvillään vai ärsyyntynyt. Silloin minua vähän harmitti.

Tarua ymmärrän loistavasti - pörröttäminenhän on yksinomaan hänen juttunsa. *mur* *mulkoilee valepörröttäjiä* Minä en sulattaisi tuollaista... Lynkataan ne. Haa! Tuossa tuli ihan vahingossa esimerkki: Lynkataan. En tiedä kuinka moni käyttää nimenomaan lynkkausta, mutta sen tiedän, etten minä ole sitä keltään matkinut ja se kuuluu tavallaan puhetyyliini. Mutta Suomi on vapaa maa. En voi kieltää ketään lynkkaamasta vaikkapa hirttämisen tilalla. Mutta minä lynkkaan... ja se oli varoitus. :twisted:

Ja vielä: Minun käyttämäni sutjautukseni ...koska olen laiska on joutunut vääriin suihin. En puhu nyt netistä. Mutta koulussa jos joku vaikkapa pyytää minua tekemään jonkin pienen mitättömän asian vastaan: -Emmä. -Mikset? -Koska olen *haukotus* laiska. Se on tavallaan minun juttuni. Mutta moni on alkanut käyttää sitä. Enkä haluaisi, että siitä tulisi sellainen lentävä lause. Ärsyttää tuommoinen. :?
Mäyrä on tyytyväinen rakennettuaan sokeripaloista kirahvin.

Daenne

  • Ankeuttaja
Matkiminen
« Vastaus #21 : Maaliskuu 16, 2003, 20:05:17 »
Kaikki varmaan matkii. Se on kyllä ärsyttävää jos teet jotain kaikki muutkin tekevät niin. Vaikka minäkin matkin välillä ihan huomaamattini tai tahaallaan. Ainakun joku tulee jostain muualta ja puhuu jonkin erinlaista murretta kuin minä niin rupean minäkin puhumaan niin. Ihan vahingossa.

Kaverini matkivat minua ja minä heitä. Ei siitä mitään haittaa ole ollut. Yksi kaverini osti sellaisen lätsän, yhtäkkiä sitten minäkin halusin sellaisen. Kysyin siltä kaveriltani että haittaako sitä jos ostan sellaisen. Se sanoi että osta vaan. Nykyään en edes pidä siitä lätsästä.

Mutta en minä nyt muuta viitsi söpertää tässä (:

Poissa Adhara

  • Kylähullu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I'll write a story, story from us.
    • Kylä
Matkiminen
« Vastaus #22 : Kesäkuu 23, 2003, 18:37:18 »
Onko se matkimista, jos ostaa lyijykyniä, koska kaverilla on samanlaisia ja ne ovat hyvänlaatuisia. Minusta ei.

Minun luokalla on kaksi tyttöä, jotka ovat 'bestiksiä'. He leikkauttivat hiuksensa samanpituisiksi, tarkoituksella, koska halusivat näyttää mahdollisimman samanlaisilta. Tyhmää.

Mutta jos minä ostan samanlaisen paidan, minkä minun tuttavani on ostanut, enkä ole nähnyt sitä, ja silti hän syyttää minua matkimisesta, on myös tyhmää.

Jos kaverilla on hieno paita, mikä sinua estää ostamasta samanlaista, vaikka se menisi matkimiseksi. Sekin on tyhmää, ettei voi ostaa vaatteita, koska kaverilla on sellainen.

Sanonnoissa matkiminen ei ole minusta kuiteskaan tyhmää, ellei tee sitä vain ärsyttääkseen toista. Sama juttu liikkeissä tai tavoissa.

Tosin matkin minäkin joskus. Esim. tämä *^^* hymiö on jonkun vuotislaisen keksimä, ja minä käytän sitä aina välillä.

Lainaus


Järjettömät täytesanani(Gah, pöh, höh, plöh, ohm, öhm, yrm, örni, umps, humps, jne.) ainakin viuhahtelevat silloin tällöin vuotislaisten viesteissä. Ei se minua haittaa mitenkään, päin vastoin. Mutta se haittaa, jos joku väittää minun aloittamaani sanontatapaa tai vastaavaa omakseen. >_< URGH!!! Sietämätöntä. Jehna. Mutta jos joku sanonta tarttuu, ei se ole sen syy johon se on tarttunut. Eihän sille mitään voi. Mitäs on tartuttaja hokenut sanaa niin paljon että se tarttuu. :P



Itse en sinun viesteistä näitä sanoja bongannut tai tarkemmin ottaen ainakaan matkinut, mutta silti käytän niistä ainakin näitä: Pöh, höh, öhm, humps. Eikä se ole matkimista (tai ainakaan sinun). Olen löytänyt ne ehkä jostain Aku Ankasta tai muista sarjiksista.
Inside your mind there is a room that has no door.
Uskallatko astua Kylään?
(Ennen tunnettu nimellä Sulakejuusto.)

MandyMoon

  • Ankeuttaja
Matkiminen
« Vastaus #23 : Kesäkuu 24, 2003, 09:43:20 »
Minä en matki vaatteissa muita, eikä kukaan ainakaan tietääkseni matki minua. Meidän koulussa on kyllä yksi tyttö luokka-astetta alemmalla joka pukeutuu melkein samalaisiin vaatteisiin, joskus meillä on ihan samat vaatteet.
Se harmittaa, että on katsonut kaupassa jotain paitaa ja koulussa huomaa että koulun suurimmalla kanalla on samanlainen. Silloinkin voi tietysti ostaa sen paidan mutta meillä ainakin siittä voi tulla sanomista. Minähän en välitä siitä mitä muut sanovat.

Matkiminen kertoo ihmisen tyhmyydestä, eikö ihmisillä ole omia mielipiteitä? Kaikkihan tajuaa, jos joku matkii.

Netissä matkimisesta en tiedä. Täälläkin liikkuu ajoittain "muotivirtauksia".

Pikkulapset ovat ihan söpöjä kun ne matkii. Nelivuotias serkkuni on hellyyttävä kun piirrämme ja hänen on pakko käyttää samoja värejä kuin minä. Pikkulapsilla se kyllä liittyy kehitykseen. Muistan kuinka minunkin piti saada pienenä hiukset samalla tavalla kuin kerhokaverilla.
Joskus pienenä tunsin tytön, joka kysyi aina joka asiaan mielipidettäni. Ihan kuin meidän kaveruus olisi riippunut siitä mitä mieltä me olimme. Hän kai oletti etten olisi pitänyt häenstä jos ei olisi ollut samaa mieltä.

Misha

  • Ankeuttaja
Matkiminen
« Vastaus #24 : Kesäkuu 24, 2003, 13:07:32 »
Olen aika varovainen, ennen kuin alan puhua matkimisesta. Ihan vain sen takia, että minulla on aika huonoja kokemuksia siitä, miten väitetty tai todellinen matkiminen on pilannut ihmisten välejä. Ja onko sillä loppujen lopuksi kauheasti väliä?

On aika todennäköistä, että sadoilla ihmisillä on samanlainen henkkamaukan paita. Pitäisikö heitä kaikkia syyttää matkimisesta? Ja ketähän siinä sitten matkittaisiin? Minä en ainakaan aio kysyä keneltäkään lupaa jonkin vaatteen ostamiseen. Tietysti on eri asia, jos jollakin on todella omaperäinen tyyli, ja sitä alkaa jäljitellä. Se varmasti ärsyttää. Mutta toisilta voi ottaa vaikutteita tyylikkäästi, yrittämättä tehdä itsestään kopiota.

Erilaiset sanonnat tarttuvat. Vaikka olisikin varma, että on itse keksinyt sen, niin luultavasti vastaan tulee joku toinenkin ihminen, joka on yhtä varma, että se on hänen keksintönsä. Eikä siinä mitään, ei minulla ole mitään sitä vastaan, on ihan hauskaa, kun ei tarvitse selittää koko ajan mitä tarkoittaa. Tsydeemi, keksiviikko, nakittaa, tykästää, helmi, karkki. Olen käyttänyt noita vaikka kuinka kauan, mutta niin ovat monet muutkin. Oli kyllä aika hupaisaa huomata, miten 'helmi' oli äkkiä tarttunut koko luokkaan.

Jotkut kirjat ovat sellaisia, että otan niistä helposti vaikutteita kirjoitustyyliini. Joskus saatan myös lukea jonkun kirjoittaman tarinan, ottaa siitä idean ja muokata sen omanlaisekseni, mutta yleensä sitä ei siinä vaiheessa edes tunnista. En oikeastaan pidä sitä matkimisena. Tai  kuinka moni kirja esimerkiksi on täysin omaperäinen? Varmasti johonkin juonenkäänteeseen tai hahmoon on törmätty ennenkin. Jäljittely saattaa olla myös tiedostamatonta, aina ei tajua, että joku hyvä idea onkin peräisin jostain kirjasta tai elokuvasta.

Ilkeä matkiminen onkin sitten toinen asia. Vihaan sitä, että joku nappaa lauseeni ja vääntää sitä inhottavasti. Ihmiset eivät nauraessaan tajua, miten se satuttaa ja raivostuttaa. Siitä tulee sellainen olo, ettei ole oikeutta puhua, hengittää tai olla olemassa.

Mutta. En oikeastaan osannut odottaa, että ihmiset olisivat niin herkkiä matkimisen suhteen. Ehkä siksi, että minusta on vain hauskaa, jos muutkin käyttävät keksimääni sanaa tai pitävät samanlaisesta musiikista. Kaikki on hyvin niin kauan kun kukaan ei välitä siitä kuka sen keksi.