Kirjoittaja Aihe: Memory (Kelmit, K-12, het) VALMIS 29.11.08  (Luettu 160260 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Deph

  • Karkkihirmu
  • Vuotislainen
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Memory (Kelmit, K-13, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #325 : Marraskuu 30, 2010, 19:34:46 »
Äh - aloitan nyt vaikka näistä kysymyksistä...aivot lyövät ihan tyhjää vaikka päätin nyt kommentoida :D

1. Milloin aloit lukemaan?
- En ole nyt kyllä täysin varma, mutta tässä joskus...hetkinen...joko se oli syksyllä tai kesällä :D luultavasti syksyllä. Tarkoitan nyt siis Pakkaskukkia, sillä en kuollakseni muista milloin aloitin Memoryn, sillä nämä kaksi menivät ihan putkeen (:
Muutaman kerran olen joutunut pitämään taukoa, sillä täällä tietokoneella on tullut istuttua niin pitkään näiden kimpussa. Huh, en halua edes ajatella sitä tuntimäärää, jonka olen kuluttanut lukemalla näitä kahta ficciä.

2. Kuka oli lempihahmosi?
- Oi, tähän on aika vaikea vastata, sillä minulla on monta. Sirius, James, Lily, Arianna, Red jne. Mutta sanotaan nyt Sirius, se on aika usein Potter-ficeissä lempparini. Juuri tälläinen vähän ylimielinen, sarkastinen, mutta toisaalta taas välittävä. Mun mies! :D
Red on vähän samantapainen kuin Sirius, mutta vielä ns. koviksempi (nyt ei tainnut tulla ihan oikea sanavalinta...) ei sillä, että se haittaisi, tykkään vaan vielä enemmän!

3. Mikä oli lempikohtauksesi?
- Näitä riittää! En edes muista kunnolla kaikkea Pakkaskukista, mutta sanotaan ainakin sejokin Mister-kilpailu jonka Sirius voitti. Sain nauraa niin paljon! Tykkäsin myös kaikista taistelukohtauksista, tietenkin vain silloin kun kukaan Kelmeistä tai tytöistä ei loukkaantunut (kuulostaako vähän raa’alta, että pidin taistelukohtauksista?) Voi hitto, en muista muita lemppareitani, vaikka melkein joka luvusta löytyi jotain tosi hyviä kohtauksia. Ainiin, lisään vielä kun Regulus kehui jossain vaiheessa ficciä Ariannaa Siriukselle (:  

4. Mitä neuvoisit parantamaan jatkossa?
- Tässä voin sanoa rehellisesti, että ei ole mitään missä neuvoisin sinua. Olet juuri hyvä tällaisena kirjoittajana (:

Lisään itselleni vielä sellaisen epävirallisen kysymyksen, eli hahmot, joista en niinkään pitänyt.
Alessandro Visardo kuuluu ehdottomasti näihin! Ainakin joskus. Ja Claudia, tosin sekin joskus. En myöskään välittänyt aina niin paljon Cinnamonistakaan, en Danasta enkä varsinkaan Tinkasta.
No, Visardon tapauksessa syy oli se, että hän pyöritti Cinnamonia miten sattui ja oli liian tunteeton ja kaikkea. Joskus tämä mies oli ihan hyväkin hahmo, mutta kuitenkin liian…no tuollainen kylmä vaikkapa. Claudiasta en tykännyt…no, koska se vei Ariannan paikan :D Mutta tosin tämäkin henkilö oli joskus taas sitten ihan kivakin. Cinnamon oli minun makuuni liian sinisilmäinen, varsinkin Visardon tapauksessa. Joskushan sekin pysyi päätöksessään, ettei ota enää Alessandroa takaisin, mutta sekin sitten meni :( Harmi, Cin olisi ollut parempi ilman italialaista…mutta toisaalta, en sitten tiedä mitä Cinille olisi tapahtunut, jos Visardo ei olisi pyörinyt matkassa.
Dana taas oli aika kiltti ja vähän semmoinen taustahahmo, joten en välittänyt hänestäkään niin paljon. Danan ja Domin rakkaus vaikutti aina jotenkin niin helposti särkyvältä. Tinka joutuu kyllä kaikista epämiellyttävien henkilöiden kärkeen, sillä tyttö oli oikea typerys. Ei suostunut koskaan olemaan väärässä, liian varma että onnistuu kaikessa ja tietysti se, mikä lopulta ajoi sinne ykkössijalle on se että meni ja ampui Remusta. Toisaalta, kai Tinka oli tarkoitettu tällaiseksi? Itsevarmaksi yms. Lisään tähän listaan vielä yhden. Peter Piskuilan. Syyt taitavat olla selvät, mutta sanonpa ne silti. Petti Lilyn ja James. Enkä ole koskaan muutenkaan tykännyt Peteristä, siinä on aina (jopa Pottereissa) ollut jotain niin luihua…ihan alusta alkaen.

Hui kamala, inhottujen lista on paljon pidempi kuin tykättyjen! Oikeasti tykkäsin tästä ficistä ihan sikana ja suurimmasta osasta hahmoistakin, mutta nyt se vain meni noin :(

No nyt sitten aion hehkuttaa tätä, kun kerran tuo teksti noista vähemmän mukavista tyypeistä venähti. Joten, Pakkaskukkia ja Memory ovat kokonaisuutenaan ihan ällistyttävän loistava ficci! Se päivä oli oikeasti onnenpäivä kun löysin Pakkaskukat, sillä monta tylsää iltaa ja myös vähemmän tylsää iltaa olen viettänyt tekstiesi seurassa. Kun kerran törmäsin jtn. 52 lukuiseen ficciin, olin ”kuka jaksaa kirjoittaa näin pitkän?” mutta kun löysin tämän, vasta ymmärsin mitä tarkoittaa pitkä ficci. Rehellisesti, en olisi koskaan pystynyt tähän itse ja siksi sanonkin että kunnioitan sinua tämän ficin takia. Vähän vaikea ymmärtää, että olet viettänyt kolme vuotta tämän kanssa (siis jos luin oikein) ja tätä on varmasti kertynyt sinne Wordiin tai minne nyt ikinä kirjoitatkin yli tuhat sivua. Kuten jo sanoin, en olisi ikipäivänä pystynyt tähän. Okei - olisin päässyt Pakkaskukissa vähän alle puoleenväliin ja sitten olisin kyllästynyt :D Sinä taas kirjoitit monta sataa lukua. Herranjumala, tuskin tulen koskaan törmäämään näin pitkään ficciin. Ja vielä päälle näin hyvin kirjoitettuun, laadukkaaseen, lähes virheettömään ficciin. Rehellisesti jälleen, paras ficci jonka olen KOSKAAN lukenut. Memoryssa ja Pakkaskukissa olen itkenyt (olisitpa nähnyt kun Lily ja James kuolivat! Täällä puolella ruutua pillitettiin täysiä, vaikka oli vähän pakko hillitä ettei kukaan perheestä tulisi kysymään mikä hätänä) ja nauranut hillittömästi! Kirjoitat niin hyvin kuvaillen, hyppimättä yli tärkeitä kohtia, että jopa itse Alessandro Visardo, herra Kylmäsydäminen ei pystyisi hillitsemään itseään. Kiitos tästä hirmuisesti!

En toki vielä lopettanut :D Haluan nimittäin nyt listata niitä lempparihahmoja, joita en viitsinyt analysoida tuossa aiemmin. Sirius jää välistä, sillä tuossa aiemmin jo kerroin (tosin aika huonosti) syitä, miksi juuri hän oli lempparini.
 
Arianna. Tässä tytössä olen aina pitänyt siitä itsepäisyydestä, vähän hankalasta luonteesta. Arianna sopii Siriukselle yhtä hyvin kuin nenä päähän, nyrkki silmään jne. Toisaalta taas minusta tuntuu, että Arianna rakasti Siriusta mielettömän paljon, aina kuolemaansa saakka. Kuten jo Remus (tai siis sinä) ilmaisi epilogissa, Arianna olisi luultavasti selvinnyt ystäviensä kuolemasta Siriuksen kanssa. Voi että minä toivon niin kovasti, että Peter olisi paljastunut syylliseksi. Sirius ja Arianna olivat Jamesin ja Lilyn ohella tämän ficin paras paritus. Joten - Arianna oli Lilyn kanssa naisista lempihahmoni.

Red. Tykkäsin tämän miehen sarkastisuudesta, siitä kovin paksusta kovasta kuoresta. Heittää mukavia kommentteja ja varsinkin Pakkaskukissa oli hauska kaikkitietävä :D Toisaalta taas - oli mukavaa kun Sirius sai Redin kiinni ajankääntäjä -asiassa. Ei se Mildred niin täydellinen sitten lopulta ollutkaan. Red & Jazz parituksesta tykkäsin, vaikka se ei ihan lemppareihin kuulunutkaan.
Rediin kuului myös ihanana osana se, että hän rakasti Jazzia niin kovasti. Tiedätkös, kun Red
”kuoli” olin noin 99% varma, että se ei oikeasti kuollutkaan. Kai se johtui ruumiin puuttumisesta. Toisaalta, myöhemmin aloin uskoa, kun Rediä ei sitten missään näkynytkään, että se on oikeasti kuollut.

James. Hauska jätkä, mukavasti - välillä - Lilyn tossun alla. Sopi Lilyn kanssa niin hyvin yhteen ja oli hauska seurata miten James opetti oppilaita Tylypahkassa ja pärjäsi Harryn kanssa. Ei kuitenkaan koskaan kokonaan kasvanut yli siitä vitsailusta, vaikka olikin aurori ja aviomies ja isä. Se oli aina osa Jamesia ja tykkäsin siitä. Vähän sama homma Siriuksenkin kanssa. Multa alkaa sanat loppua, joten nyt en saa Jamesista kovinkaan pitkään tekstiä.

Vielä Lily. Lily on - kuten jo sanoin - Ariannan kanssa lempparini naishahmoista. Itsepäinen, mitä joihinkin asioihin tulee, mutta toisaalta taas kiltti ja hyväsydäminen ihminen. En ikinä uskonut Lilystä, että voisi edes harkita Harrysta luopumista, mutta olin ilmeisesti väärässä :D Onneksi Siri-setä sai pään käännettyä. Lilyhän sopi täydellisesti Jamesille. Minusta Lily on aina ollut ihanan aito hahmo, joka ei juurikaan ole pidätellyt tunteiden näyttämistä. Tykkäsin myös sen ja Jamesin leikkimielisestä sanailusta ja kaikesta söpöilystä :D

Ää, mitä ihmettä mä nyt teen, kun tämä on loppu? Voisin tietysti lukaista Redin & Jazzin tarinan.
Eikö Remukselle ja Tonksillekin ole tullut oma tarinansa? Tai sitten näin harhoja. Mutta nyt en voi muuta kuin lopettaa tämän kommentin ja tietysti kiittää aivan mahtavasta ficistä!
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 02, 2010, 19:56:54 kirjoittanut Deph »

Poissa Jeneelaf

  • Sateenvarjon alla
  • Vuotislainen
Vs: Memory (Kelmit, K-13, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #326 : Joulukuu 10, 2010, 13:31:54 »
Mistä sitä ees alottais... varmaan alkuun täytyy sanoo valtavat kiitokset Sharra, pakkaskukkia ja memory ovat niin upeaa luettavaa. Moneen kertaan lukiessa sai nauraa ääneen ja välillä itkeäkkin :) kokonaisuudessaan täydellistä <3 mutta halusit kysymyksiin vastauksia joten myös niitä saat :DD

1. Milloin aloit lukemaan?
Pakkaskukat luin jo aikaisemmin (eli siis vuosia sitten) läpi kokonaisuudessaan ja pääsin pari ekaa lukua Memorysta lävitse mutta sitten sen lukeminen jotenkin unohtui.. Nyt syksyllä kaverin kanssa juteltiin vanhoista kirjasuosikeistamme ja kaikkien muiden suosikkien seasta nousi pakkaskukat kummankin mieleen, joten pakkohan oli alkaa verestää muistoja ja lukea Pakkaskukat uudelleen läpi ja samantien Memory putkeen, tähän urakkaan menikin sitten monta kuukautta :DD Upposin hetkessä takasin juoneen ja en voinut lopettaa ennen kuin pääsin loppuun, ja tänään siis tuli se surullinen päivä :(

2. Lempihahmosi?
Voi luoja tähän voisi vastata vaikka mitä! Ykkös sijaa jakavat Red, Jazz, Sirius sekä hetkittäin Arianna. Tarviiko Rediä tai Siriusta edes perustella? He olivat täydellisiä hurmureita kirjallisessa muodossa :)) Kaikki se sarkastisuus ja kaksimielisyys toimi täydellisesti, sekä ajoittaiset herkemmät kohtaukset <33 upeita! :D Jazz sen sijaan oli minulle kaikkea sitä mitä itse haluaisin olla, persoonallinen ja itsevarma oman tiensä kulkija, joka ei välitä muiden mielipiteistä. Mielesäni surullisimpia kohtia koko Pakkaskukissa olikin tylyaho-ja Jazzin kuolema... Ariannasta pidin hänen värikkään ja ihanan persoonansa takia. Hän ei ollut tyypillinen tyttö joka jäisi odottamaan että pojat pelastaisivat hänet pulasta vaan teki itse kaikkensa selvitäkseen, jopa sokeana... Tuosta nelikosta on vaikea valita ykköstä.

Pakko lisätä vielä muut suosikit:
Alessandro- ah, kuka pystyisi vastustamaan pientä italialaista charmia, ja vielä vakoojan muodossa <3 *hah* Alessandro oli kyllä oikeasti ihana hahmo; salaperäinen ja jollakin tavalla piinattu menneisyytensä takia.
Lily/James- heissä varmasti ihastuin tapaan jolla kuvasit heidän rakkautensa, kaikkine iloineen ja suruineen ja pakoretkineen he olivat täydellisiä toisilleen. Mitä siitä jos Harry oli pieni vahinko :D täydellisesti he onnistuivat
Remus- vaikka Cinnamon kerta toisensa jälkeen hylkäsi Remuksen, niin Remus jäi mieleeni silti sinä mukavana ja ihanana poikana joka osaa lohduttaa ja tarjota tukensa ystävilleen. Eikä Remuksen kaltaisesta kaverista olis tosielämässäkään haittaa :DD kaikki ihmissuhde neuvot olis ihan tervetulleita :P


3. Lempikohtaus?
Kun James kosi Lilyä! Siinä oli kaikki kohdallaan, ihanan suloista (ja Kalkaroskin sai kerrankin mitä ansaitsi >:D )
Varmaankin jokaiset häät ja hautajaiset jäivät myös mieleen <3 Erityisesti Red/Jazz häät. Kaikki laulavista puista Elvikseen oli niin täydellistä ja heidän näköistään :)
Arianna/Sirius sydänlukko kohtaus sianpäässä oli myös omalla karmivalla tavallaan hieno <3

4. Parannusehdotuksia?
Ja sitten pitäisi osata olla kriittinen -.-'' Ei fikki enää näistä parane... Osaat kirjoittaa tunteikkaasti ja taitavasti. (Ehkä se oli oma inhoni Tinkaa kohtaan, mutta hän jäi aina vaikeasti lähestyttäväksi ja jotenkin "kylmäksi") pakollinen kritiikki ;D

ehkäpä sain kaiken tärkeän puristettua tähän viestiin...



Suuret kiitokset ja kumarrus, jään kaipaamaan ainoalla oikealla tavalla kirjoitettuja Kelmejä <3

-Jeneelaf
she fears if she cries That first tear The tears will not stop Raining down.
stand in the rain Stand your ground Stand up when it's all crashing down You stand through the pain You won't drown And one day what's lost can be found You stand in the rain...Hymy Kirja

Poissa lauoas

  • Vuotislainen
Vs: Memory (Kelmit, K-13, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #327 : Helmikuu 05, 2011, 04:56:45 »
Ei hitsiläinen, musta tuntuu että herätit mun sisäisen nukkuvan ficcarin taas henkiin! Mä en oo pitkään aikaan ollut Potter-ficcimaailmassa tai miettinyt sitä, mutta tässä yksi päivä makoilin sängyllä ja mun katse osui sun Pakkaskukkia-ficciin, jonka tulostin melkeen heti sen valmistuttua, en ees muista mikä vuosi oli kyseessä :D Kuitenkin aloin muistelemaan tän kyseisen ficin jatko-osaa, eli tätä Memorya, jonka lukemisen aikoinaan aloitin mutta Potter-huumani hiipuessa tämänkin lukeminen jäi kesken. Kuitenkin syöksyin koneelle ja täältähän tämä löytyi, ollut jo yli kaksi vuotta valmiina enkä tiennyt mitään! Luin sitten tämän melko putkeen ja hujauksessa ja tuli varsinkin loppuvaiheessa monet kyyneleet itkettyä, ja nyt tässä silmät turvonneena ja HIEMAN väsyneenä (huom. kellonaika...) yritän jotain fiksua kommentoida - luultavasti tuloksetta.

Ja eipä tässä voi muuta sanoa kuin että U P E A A ! Sä oot uskomattoman loistava kirjoittaja, sun taitojas muistan kadehtineeni aivan järjettömästi aikoinaan ja edelleenkin, sulla on selvästi erityinen lahja ja mä toivon, että käytät sitä muihinkin upeisiin teoksiin! Arvelinki ettei tästä kauheen fiksua tekstiä synny, mutta kuitenkin niin, olet uskomattoman taitava kirjoittaja, kiitos näistä nauruista ja kyyneleistäkin jotka olet mulle tuottanut! :)
Laitoit kysymyksia tonne jonnekin niin aattelin niihinkin tässä sitten vastata :D

1. Milloin alotit lukemaan? - Hitsit kun muistaisinkin, joskus Pakkaskukkien puolella kuitenkin, ei ollut läheskään valmistunut siihen aikaan. Ei oo kyllä hajuakaan mihin aikaan alotin, silloin kuitenkin joskus :D

2. Kuka oli lempihahmosi? - Pakko myöntää että Jazziin rakastuin kertaheitolla, oli vaan jotenkin niin loistava hahmo johon jollain tapaa samastuin.

3. Mikä oli lempikohtauksesi? - Äääööö apua en pysty vastata tähän, en osaa valita parasta!:D

4. Mitä neuvoisit parantamaan jatkossa? - Mä oon sen verran väsynyt ja muutenkin sun ficcien ja kirjotustaidon huumassa että sanon ettei sulla oo parannettavaa enää, oot jo huipulla.

Kiitos oikeesti todella paljon, että oot jaksanu kirjoittaa näitä niinkin kauan kun kirjoitit! Eipä tässä muuta lisättävää ole kuin että olet edelleen mahtava ja uskon että on varmaan pakko lukasta Pakkaskukkia tähän perään joku päivä, tuli vaan kamala into sun ficceihin ja sun Kelmeihin, jotka mä omaksi epäonnekseni unohdin niin kauan sitten. KIITOS!

Poissa Narniadara

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: FlameFeather59
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Memory (Kelmit, K-13, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #328 : Maaliskuu 05, 2011, 00:18:50 »
Heii, Sharra.
Luin tämän ;)

UPEAA Sharra! Memory on ihana! Pakkaskukat tottakai myös! En ymmärrä miten olet saanut kirjotettua niin loistavia juonnekäänteitä ja keksittyä mahtavia hahmoja! Itse en pystyisi...
Eli siis niihin kysymyksiin...


Milloin alotit lukemaan?
 
Alotin lukemaan tässä nyt hmmm... en muista. Ainakin paljon alle puoli vuotta sitten hyvin vastahakoisesti, koska minulla oli ennakko luuloja KAIKKEEN mihin liityi Harry Potter. Kaverini sai mut ihmeen kaupalla suostuteltua ja... No sitten jäin koukkuun ;) Eli luin ekaksi Pakkaskukat ja sitten kirjauduin vuotikseen jotta voisin lukea Memoryn.


Kuka on lempihahmosi?

Voin sanoa, että olet luonut hahmoista niin ihania, että jokaiseen melkein tykästyy (poikkeuksena Peter... MRR). Lempihahmoni on varmasti Sirius kaikkein eniten. En kestä sitä kun Siriukselta vietiin kaikki! Paras ystävä, Arianna ja kaikkien vihat päälle luulona Jamesin ja Lilyn petos... Ja vielä se Azkabankin. Sitten rakastan myös Rediä ja Jazzia <3 En vain pidä siitä mitä teit heille... No, ainakin pääsivät toisten luo. Arianna on myös ihana hahmo... Tottakai hänestä pidän... Siriuksen naispuolinen versio ;)


Mikä on lempikohtauksesi?

Lempikohtaukseni... Hmm. No liikutuin ainakin Redin kuolemassa. Kun se pääsi Jazzin luo...<3. Jamesin polttarit oli hauskat... Hir-vet! Hir-vet!... Tykkäsin myös Itävallan reissusta ja Jamesin ja Siriuksen... hmmm... laskettelutaidoista ;) Muistan aina kun Lily, Arianna, Cinnamon ja Dana menivät lilyn mökille ja ne lampaat.... hih
Lainaus
"En voi uskoa tätä! Auroriakatemian räjähdys ja tappava kuumetauti - tottakai, niistä hän selviää mutta lampaat tappavat hänet..."
"Olkaa hiljaa idiootit!" Ariannan tukahtunut ääni sihahti. "Leikin kuollutta!"


Mitä neuvoisit parantamaan jatkossa?

Kuules Sharra! Mitään parantamista ei ole! (saatan olla nyt samanlainen kun muut kommentoijat) Mutta OLET JO HUIPULLA!!!

Kiitos Sharra ihanasta ficistä. Voisitko pikkuhiljaa jatkaa muitakin ficcejäsi? Kuten Uusikierros josta pidän kovasti, Pilvenreunalla josta on vain prologi ja tottakai parhainta kaikista: RED WITH JAZZIA <3

 ~Kiittäen, Narniadara~
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 22, 2011, 17:17:53 kirjoittanut Narniadara »

Poissa Guépard

  • hämykeijun lyhty
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SparksStar9049
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Memory (Kelmit, K-13, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #329 : Maaliskuu 29, 2011, 20:10:07 »
Voi kamala, en vieläkään tajua kunnolla mitä oon tekemässä. Voin kuulostaa samalta kuin monet muut mutta olen varmasti erittäin huono kommentoijja ja en osaa yhtään. Teen tämän nyt silti kun kerran tykkäät siitä ja koska rakas ystäväni hirttää minut jos en kommentoi tänne lähiaikoina. Elikkäs tämä ficci on aivan fantastisen ja uskomattoman loistava. Kuten myös Pakkaskukat ja Red with Jazz ja Pilvenreunalla ja Uusikierros. Olet loistava kirjottaja. Rakastuin Pakkaskukkiin jo ensimmäisen sanan luettuani ja hahmosi ovat ihania. Kiitos tästä ihanasta ficistä jonka aikana olen saanut nauraa, itkeä, suuttua ficin henkilöille, ja jonka takia olen ollut erittäin hiljainen, jonka vuoksi pukeuduin kaksi viikkoa mustiin, valvoin monia öitä itkien tai haaveillen. Yritin kauan ja hartaasti saada kaikki parhaat ystäväni lukemaan vaikka heillä oli aivan turhia ennakkoluuloja kaikkea Harry Potteriin viittaavaa kohtaan ja lopulta taidokkaat kieroiluni tuotti tulosta ja ystäväni joutuivat koukkuun siinä missä minäkin. Mutta niihin kysymyksiin mihin piti vastata.

Milloin aloitit lukemaan?

En oikein tarkalleen muista jos totta puhutaan. Syksyllä joskus. Isosiskoni esitteli minulle Vuotista ja laittoi minut kirjautumaan tänne. Samalla hän suositteli Pakkaskukkia minulle. Täytyy myöntää että minullakin oli tiettyjä epäluuloja ja en ollut kovin innokas aloittamaan mutta niin kuin sanoin rakastuin Pakkaskukkiin jo ensimmäisen sanan luettuani ja ennakkoluulot sun muut kaikkosivat välittömästi. Jäin koukkuun heti.

Kuka on lempihahmosi?

Vaikea sanoa kun pidin lähes kaikista niin paljot. Taitavat ne olla silti Lily ja James. Olen aina pitänyt niistä kahdesta. Pidin tietysti myös Siriuksesta ja Ariannasta. Red ja Jazz ovat kyllä omalla tavallaan mahtavia ja välistä tuntuu että ne ovat sittenkin parhaita. Silti en pääse yli enkä ympäri siitä että itkin Lilyn ja Jamesin kuolemassa miljoonasti pahemmin kuin Redin ja Jazzin. Sanon siis että Lily ja James.

Mikä on lempikohtauksesi?

Pidin monista kohtauksista. Oikeastaan pidin jokaisesta kohtauksesta paitsi kuolemista ja eroista. Kuitenkin parhain kohtaus voisi olla se kun... no pidin niistä kaikkien ensimmäisistä 'mitä rakastan sinua' kommenteista jotka olivat seurauksineen niin koomisia ja pidin myös siitä kun Red sai tietää Narniadarasta ja riiteli siitä Jazzin kanssa. Jamesin ja Lilyn polttarit ja häät jäivät myös elävästi mieleen ja Itävalta kohtaus myös sekä lampaat Lilyn mökillä :D

Mitä neuvoisit parantamaan jatkossa?

Tässäkin kohtaa sanon sen mitä monet ovat hokeneet ennen minua; ei mitään parannettavaa, olet loistava ja erinomainen kirjoittaja joka pääsee vielä pitkälle jos käyttää kykyjään hyväkseen. Olet onnistunut luomaan ficin jota monet rakastavat. Kiitos siitä vielä monesti :)

Mietinpähän vain että oliko ne kaikki ihanat tyypit pakko tapattaa. Aika julmaa sinänsä. Onhan se tietysti aika pakollista lopussa mutta et varmaan ymmärrä miten niille on itketty. Pikku Narniadara ei ehtinyt edes syntyä. Voisitko muuten jatkaa muita ficcejäsi? Niihin kaivataan kipeästi jatkoa, etenkin Red with Jazziin. :)
If you never try, you'll never know.

Poissa Brenda

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Potteristi, hetalisti ja mitähän vielä
  • Pottermore: OwlNettle504
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Memory (Kelmit, K-13, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #330 : Huhtikuu 12, 2011, 20:29:16 »
Noniin, varoitan jo etukäteen, että tästä ei tule mitään järjellistä tai ainakaan missään nimessä rakentavaa tekstiä..

Aloitan "tarinan" alusta, siitä kun ensimmäisen kerran kuulin ficeistä. Eli: Eräällä nettisivustolla kuuluin yhteisöön nimeltä "Harry Potter". Siellä jotkut puhuivat ficeistä, ja joku kertoi siellä muutaman hyvän ficin, Pakkaskukkia ja Memory kuuluivat niihin. Silloin en edes tiennyt mikä ihme ficci on ja en välittänyt heidän keskustelustaan. Kunnes muutama päivä myöhemmin minulla oli tylsää ja Googletin "Memory", koska se oli jäänyt mieleeni päällimmäiseksi. En kuitenkaan löytänyt mitään, joten Googletin "Pakkaskukkia". En tiennyt ficeistä muuta kun sen, että ne luultavasti liittyvät Potteriin, kun kerran ne siellä yhteisössä siitä puhuikin.
 Se löytyi heti, ja kun tajusin mikä ficci oikein on, olin taivaassa. Olin aivan onnessani, kun tiesin, että netissä on 3 ficeiksi kutsuttua asiaa, jotka kertovat James ja Lily Potterin elämästä. Voitte sitten kuvitella ilmeeni, kun tajusin että ficcejä on tuhansia.
 Sitten aloitin lukemisen ja viikon ajan päässäni oli vain 3 asiaa, Pakkaskukkia, Pakkaskukkia ja Pakkaskukkia. Sitten se ficci loppui, ja aloitin Memoryn lukemisen. Puolivälissä kuitenkin kyllästyin siihen vakavuuteen, ja rupesin etsimään muita ficcejä, jotka sijoittuisivat viimeiselle lukukaudelle.
 Mutta aloitin yhtä ja en pitänyt siitä. Aloitin toisen, en pitänyt siitäkään. Ja sitten kolmannen jne. Päärin palata takaisin Memoryyn, ja sain taas nauttia kirjoitustyylistäsi, joka on taivaallinen.
 Talvella oli kiireitä, ja lukeminen jäi, aloitin sen kuitenkin uudestaan huhtikuun alussa ja nyt se loppui :( Nyt minun pitää etsiä jotakin uutta, varmaankin seiskaluokalle sijoittuvaa..

Ja nyt ne kysymykset:

Milloin aloitit lukemaan?

Joskus marraskuussa Pakkaskukkia. Vuoden vaihteessa Memoryä. Tosin välillä on ollut taukoja..

Kuka on lempihahmosi?

Hmm.. Sirius, James ja Lily. Ne ovat vaan niin ihania.

Mikä on lempikohtauksesi?

Hmm.. niitä on monia. Ehkä LIlyn ja Jamesin häät tai sitten se haravointi kohtaus :)

Mitä neuvoisit parantamaan jatkossa?

En mitään, ficcisi ovat loistavia.

Ja nyt vielä tämän turhan viestin loppuun
Kiitos,
Sharra,
kun jaksat kirjoittaa näitä taivaallisia ficcejä.

-Brenda
Elä kuin jokainen päivä olisi viimeisesi. Jonakin päivänä olet vielä oikeassa.

Poissa Pukas

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Memory (Kelmit, K-13, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #331 : Heinäkuu 20, 2011, 00:46:30 »
Kiiiiiitos Pakkaskukista sekä Memorystä :)

Olen kuluttanut viimeisen kuukauden lukien näitä ja olo on nyt erittäin haikea. Tarinaasi lukiessa olen itkenyt, nauranut silmät vuotaen, vajonnut itsesääliin sekä ollut raivon partaalla. Kirjoitustyylisi on uskomaton! Tempaiset lukijan mukaasi, kuvailet hahmot ja paikat hienosti ja näin saat erittäin todentuntuisen tarinan.
Lempihahmoni oli ylivoimaisesti Sirius. Kuvailit hänet juuri sellaiseksi kuin mitä olen itsekin hänet kuvitellut nuorempana, pidin myös huumorintajusta kovasti! Inhokki hahmoni oli taas Peter. Tämä rotta sai minut välillä sellaisen raivon partaan, että jos hän olisikin ilmestynyt eteeni niin olisin kuristanut hänet paljain käsin. ARHG että osasikin ottaa päähän (ja ottaa myös Potter kirjoissakin)!

Pidin myös kovasti omakeksimistäsi hahmoista/paikoista.. Red, Jazz, VVV jne. Tarina kulki hienosti Rowlingin antamien 'tietojen' mukaan ja pidän tätä kelmien historiikkina :)

Anteeksi nyt etten osaa kirjoittaa mitään hienoa kommenttia, olen niin huono kirjoittamaan.. :D

Mutta KIITOS KIITOS KIITOS KIITOS KIITOS! :)
Jenniinah -> Pukas

Poissa Leijona

  • Vuotislainen
Vs: Memory (Kelmit, K-12, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #332 : Heinäkuu 10, 2012, 22:49:49 »
Hei Sarah!
Olen lukenut Pakkaskukkia ja Memorya nyt yli kolme vuotta ja olen vihdoin päässyt loppuun... surullista. Silti aika hienoa, että olet pystynyt kirjoittamaan niin kiinnostavan tarinan, että olen jaksanut roikkua sen mukana nämä viimeiset vuodet!
Kaikkein hienointa on, että Pakkaskukkia ja Memory jaksoivat aina yllättää. No Siriuksen jutut kyllä pyöri koko ajan vähän samaa rataa, mutta se teki Siriuksesta Siriuksen ja sitä paitsi osasit luoda Siriuksen hahmoon myös syvyyttä.
Lempi hahmoni olivat varmasti Sirius ja Red, jotka jaksoivat aina naurattaa. Muutenkin Siriuksen ja Jamesin vankkumaton ystävyytä oli jotenkin koskettavaa seurata.
Admiresta en sen sijaan pitänyt yhtään. Koko hahmo oli niin epäaito, että olin helpottunut kun sain selville, että Admire olikin vain Gingerin peite hahmo eikä suinkaan oikea henkilö! :P
Kiitos tästä mahtavata tarinasta ja ihanista henkilöistä!

Poissa Kelmitärr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Ajaton Rakkaus
  • Pottermore: StarLumos31243
  • Tupa: Rohkelikko
KIITOS!
« Vastaus #333 : Heinäkuu 13, 2013, 13:48:53 »
1. Milloin alotit lukemaan? - Hitsit kun muistaisinkin, joskus Pakkaskukkien puolella kuitenkin, ei ollut läheskään valmistunut siihen aikaan. Ei oo kyllä hajuakaan mihin aikaan alotin, silloin kuitenkin joskus kuitenkin.

2. Kuka oli lempihahmosi? - Pakko myöntää että Jazziin rakastuin kertaheitolla, oli vaan jotenkin niin loistava hahmo johon jollain tapaa samastuin. Ja pikku Harryyn se miten se sanoi ensimmäisiä sanojaan oli niin ihanaa

3. Mikä oli lempikohtauksesi? - Niitä on monia, mutta myönnettäköön, että, kun Harry kisko dumppista parrasta oli todella hyvä.

4. Mitä neuvoisit parantamaan jatkossa? - Älä paranna mitään. Tämä on niin ihana kirjotutyyli jo muutenkin.

Poissa The Dark Lord

  • The most excellent Potions master
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: SkullElm29566
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Memory (Kelmit, K-12, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #334 : Heinäkuu 11, 2014, 17:40:18 »
Heipähei!

Kyllä vain, sait uuden lukijan! Itse olen ollut Vuotiksessa vain vuoden, joten löysin tämän ficin vasta muutamia kuukausia sitten. Täytyy kyllä sanoa, että olet tehnyt aivan loistavaa työtä. Tapahtumat ja henkilöt ficissä tuntuvat aidoilta. Ja ihmettelen suuresti, miten olet pystynyt luomaan noinkin paljon uskottavia hahmoja. Tässä meni nyt se 2-3 kuukautta lukea tämä läpi, enkä kyllä pettynyt missään kohtaa. Kaikki oli niin soljuvaa ja sujuvasti kerrottu. Viimeisiä lukuja lukiessa tuli kyllä kylmät väreet selkään, vaikka tietysti tiesinkin, mitä tulee tapahtumaan. En muista ihan tarkkaan enää alkutapahtumia. (häät, muuttohässäkät, Auroriakatemia, Cinnamonin sieppaus, Vakoiluverkosto) Loppu oli niin... täydellinen. Kuvittelin aina mielessäni, että James kuoli lähestulkoon ilman taistelua. Pidän henkilökohtaisesti tästä versiosta enemmän kuin mitä KV:ssa oli, koska siinä James ihan totta yritti pelastaa Lilyn ja Harryn, eikä vain kuollut sauvatta. Ariannan kuolema oli odotettavissa, kun seurasin hänen elekieltään viimeisissä luvuissa.

Luultavasti kaikki Memory-fanit lyttäävät minut nyt, kun sanon ymmärtäväni Peterin motiiveja. Aina sivussa, taka-alalla oleva Peter, joka kääntyi pimeälle puolelle. Hän halusi näyttää, että hänestäkin löytyy rohkeutta, joskin hieman erilaista kuin muilla. Mutta ei, en todellakaan hyväksy mitä hän teki, ehei, en todellakaan. Ystävien kuuluu tiukassa paikassa pitää yhtä, eikö vain? Peter ei ehkä tiennyt sitä, mutta James ja Sirius kunnioittivat Peteriä enemmän kuin antoivat ymmärtää.

Vielä hahmoista sananen. James ja Sirius ovat aina olleet lempihahmojani. James, ilkikurinen, mutta tiukassa paikassa todella aikuismainen. Rakasti Lilyä koko sydämestään, mieluummin kuoli itse kuin antoi heille tapahtua mitään. Sirius, huumorimiehiä selvästi. Aina pistämässä väliin jotakin kaksimielistä. Niin huoleton, niin iloinen. Kamppaili sukunsa mainetta vastaan lähes koko ficin ajan. Dumledore, niin dumbledoremainen, Voldemort, todella onnistunut hahmo... kaikessa pahuudessaan... Totta puhuen, näin isoa ficciä on hirveän vaikea arvostella yhdessä ''lyhyessä'' kommentissa. Tässä on niin paljon sisältöä, tapahtumia ja draamaa, että se tuntuu miltei mahdottomalta.

Mutta, se turhista löpinöistä, yritin tässä selventää, että kirjoittajana olet aivan loistava! Tykkäsin lukea tätä ficciä todella paljon. Juuri nyt päälimmäinen tunne on... haikeus. Mutta, pitemmittä puheitta, alan tässä etsiskelemään uutta ficciä luettavaksi!

-The Dark Lord, Potteristi vuodesta 2001
Viimeisenä vihollisista kukistetaan kuolema

Poissa Ruby

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Taika on valtaa.
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Memory (Kelmit, K-12, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #335 : Lokakuu 20, 2014, 14:51:51 »
Miten voi olla mahdollista, etten ole vielä kommentoinut tätä? Asia täytyy korjata.

Näin ensitöikseni sanon, että olet aivan mahtava kirjoittaja! Memory ja Pakkaskukkia ovat varmasti aidoimmat ja parhaat kelmificit joita olen eläissäni lukenut.

Nyt voisinkin vastailla noihin kysymyksiisi.
(Luin näitä joskus kesällä, joten saatan muistaa joitain asioita väärin, mutta toivottavasti se ei sinua haittaa.)

1. Milloin aloit lukemaan?
Joskus keväällä tai kesän alussa löysin Pakkaskukat. Olin juuri lukenut jonkun kelmificin ja sen loputtua halusin lukea kelmeistä lisää; siispä kirjoitin Google-hakuun "kelmit ficci". Ensimmäinen hakutulos oli sinun Pakkaskukkiasi, jota aloin sitten lukemaan.
Minulla on tapana lukea ficcejä oikeastaan pelkästään kännykällä, ja sillä tuo Pakkaskukkien sivu ei näkynyt kokonaan lopusta. Olin päässyt jo Cinnamonin (olihan nimi tuo?) perheen kuoleman ohi, kunnes siirryin suoraan Memoryyn kun en enää jaksanut kamppailla kännykkäni kanssa.
Memory oli aivan upea, ja varsinkin Memoryn loppupuolella tekstisi on huomattavasti parempaa kuin Pakkaskukkien alussa, jossa se on myös jo loistavaa.

2. Kuka oli lempihahmosi?
Vaikea kysymys, kun ficin lukemisestakin on aikaa jo monta kuukautta. Tykkäsin muistaakseni ainakin Ariannasta, vaikka hän oli aika ärsyttävä palattuaan Nälkäkurjesta. Ja taisi olla toisinaan muulloinkin. Alessandro oli myös mielenkiintoinen hahmo, ja ilman Siriuksen vitsejä ficci ei olisi ollut mitään. Myös Lilystä olen aina pitänyt.

3. Mikä oli lempikohtauksesi?
Lukemisesta on sen verran aikaa, etten muista. :(

4. Mitä neuvoisit parantamaan jatkossa?
Olet ihan mahtava kirjoittaja jo nyt. Joskus silmiini on osunut kirjoitusvirheitä, mutta nekään eivät ole häirinneet lukemista. Mitään parannettavaa ei tule nyt mieleen.

P.S. Ethän lopeta kirjoittamista? :-)
"They're taking the hobbits to Isengard!"

Poissa Miss Ruosteinen Noidankattila

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Memory (Kelmit, K-12, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #336 : Tammikuu 10, 2015, 01:12:03 »
Kiitos Sharra!

Tuntuupa tyhmältä kirjoittaa kommenttia näin monta vuotta myöhässä. En tiedä luetko sä edes näitä enää. Lupasin kuitenkin itselleni, että tulen kommentoimaan tätä, ja nyt ajattelin sitten täyttää sen lupauksen. Mulla oli mielessä vaikka kuinka paljon kaikenlaista, mitä halusin sanoa, mutta tällä hetkellä Memoryn jälkeisessä masennuksessa pää tuntuu aika tyhjältä. No, toivotaan, että saan tähän kaiken haluamani. Ja ehkä vähän enemmänkin. Tai jotain.

Anyway, ennen Kukkia ja Memiä olin ollut useamman vuoden ilman Pottereita. En ollut lukenut ikinä yhtäkään fikkiä ja en ollut niistä edes mitenkään innostunut. Näiden jälkeen voin vaan kiittää onneani siitä, että eräänä iltana päädyin googlaamaan "pakkaskukkia". Memory(sisältäen Pakkaskukat, mutta en joka kohtaan jaksa molempia merkitä :D) onnistui herättämään rakkauden Pottereihin uudestaan, ja sen jälkeen kun olin Memin lukenut ekaa kertaa loppuun, kiiruhdin kirjahyllylle ja parissa viikossa oli kaikki Potterit joko luettu tai katsottu läpi. Tai molempia. Tosin täytyy kyllä myöntää, että sinun "totuudestasi" on tullut enemmän totuus kuin Rowlingin totuudesta, ja varsinkin DH meni äksyillessä mielessä Rowlingille tyyliin "hmph, ei se noin mennyt, kyllä Sharra tietää". Varmaan onnistun jossakin vaiheessa vielä suututtamaan tällä jonkun fanaattisen Potterfanin. (Kerran olen ainakin erään suuremman luokan Potteristi-ystäväni saanut erittäin oudoksuvan näköiseksi kutsumalla Bellatrixia Blackiksi Lestrangen sijaan. Joo, okei, on se suurimman osan näitäkin Lestrange, mutta silti se on mulle enemmän Black. Johtuu ehkä siitä, että tässä Bella on niin vahvasti vielä liitetty Blackin suvun yhteyteen. No, olipahan hauskaa nähdä sen kaverin ilme, kun se sanoi hitaasti kuin tyhmälle "Miss Ruosteinen Noidankattila, se on Lestrange")

1. Milloin aloit lukemaan?
Aloitin Kukat ensimmäisen kerran olisko ollut syksyllä 2013. Pari kaveria luki Kukat+Mem -yhdistelmää niihin aikoihin ja ylipuhuivat minutkin mukaan. Tosin vihjailuja tarvittiin melkein puoli vuotta, en ollut ikinä lukenut fikkeja ja en oikein tiennyt, miten suhtautua. Pelkäsin, että tämä on jokin täysin random kyhäelmä ja tuhoaisi Rowlingin maailman. Ja Pottereista olin valitettavasti päästänyt itseni vähän vieraantumaan, en enää muistanut kaikkia tapahtumia täysin kirkkaasti ja olihan se vähän häpeällistä.

No, päädyin kuitenkin lukemaan Pakkaskukkia ja alusta asti olin koukussa. Peruuttamattomasti. Luin Kukat melko lailla yhdessä rysäyksessä, naama jatkuvasti kiinni kännykän ruudussa tuijottamassa liian pientä tekstiä. Heti perään aloitin Memoryn, mutta jotenkin se Pakkaskukkien jättiryntäys oli liikaa, ja jämähdin Memoryssä johonkin luvun 14 paikkeille.
Vuotta myöhemmin iski uudelleen ajatus Memistä. Päätin aloittaa alusta ja tällä kertaa luin loppuun asti. Olin täysin myyty. Lupasin itselleni, että tulen kommentoimaan ja kertomaan, miten paljon tämä koko tuplafikki merkitsi minulle. Jotenkin kuitenkin kävi niin, että olin laiska enkä saanut aikaiseksi palata tämän pariin kommentoidakseni.
Tänä syksynä sitten otin itseäni niskasta kiinni. Päätin lukea sekä Pakkaskukat että Memoryn uudestaan ja sen jälkeen tulla vuodattamaan kaiken tänne. Nyt parin kuukauden mittainen rutistus on takana ja niin, no, hengissä sitä kai ollaan edelleen.

2. Kuka oli lempihahmosi?
Tämä on oikeasti vaikea kysymys. Ja tästä tulee todennäköisesti pitkä lista. Mä rakastin Siriusta ja Rediä yli kaiken, enkä millään haluaisi ratkaista niiden väliltä. Jos kuitenkin on pakko valita, niin se on sitten Sirius.

Sirius on jotenkin niin.. täydellinen on väärä sana, mutta en nyt keksi tähän hätään parempaakaan. Sirius on niin aito, ja niin Sirius. Ja pimeinä aikoina saattoi yleensä luottaa siihen, että Sirius valaisee lukukertaa edes vähän, heittää jonkin pienen kaksimielisyyden, mitä vain, ettei lukija ihan täysin uppoa synkkyyteen.
Rakastin Siriuksen ja Ariannan suhdetta, ja et uskokaan paljonko itkin varsinkin toisella lukukerralla siinä vaiheessa kun heidän naimisiinmenonsa koitti. Sirius ja Arianna olivat kaikin puolin varmaankin paras parituksesi, vaikka heidän taipaleensa ei todellakaan ollut mitenkään helppo. Eikä edes päättynyt onnellisesti. Ne kaikki vaikeudet ja niistä nousut kuitenkin näyttivät sen todellisen rakkauden, ja viimeinen naula arkkuun oli Siriuksen, ikuisen naimisiinmenon vastustajan, ikuisen poikamiehen, Kelmiyden ruumiillistuman, kosinta. Mä en kestä.
Rakastin myös Siriuksen ja Lilyn suhdetta. Kaikessa helppoudessaan ja yksinkertaisuudessaan ja sisaruksellisuudessaan se oli jotain, mitä mä toivon hartaasti itse joskus löytäväni. Se, miten he olivat toisilleen perhettä ja se, miten Sirius lohdutti Lilyä Jamesin ollessa poissa. He olivat aina toistensa tukena, aivan kuten todellisten ystävien kuuluukin.
Niin, ja mun mielestä oli ihanaa, että tässä fikissä tuli niin hyvin esille se miksi Sirius nauroi.

Red on hahmona myös aivan mahtava. Redissä on jossain määrin paljonkin samaa kuin Siriuksessa, mutta kuitenkin olet saanut heistä täysin erilaisia. Joskus luonnehdin kaverilleni jotain, että Redissä on paljon samaa sekä Siriuksen että Alessandron kanssa, tai vähän kuin puolet ja puolet: mikä on samaa Siriuksen kanssa on erilaista Alessandron kanssa ja päinvastoin. Tosin tietyssä mielessä Red ja Alessandro ovat myös toistensa täydet vastakohdat.
Redin paras puoli oli varmaan se ah-niin-ihana sarkastisuus. Sarkastisen huumorin rakastajana en voinut olla rakastamatta Rediäkin. Ja Redin kanssa ei koskaan ollut tylsää. Jossain vaiheessa ennen Redin paluuta kaikki alkoi näyttää aika masentavalta, mutta jotenkin heti kun Ihmeprofessori heräsi kuolleista, tunnelma tuntui kohoavan useamman asteen.
Red ja Jazz olivat Siriuksen ja Ariannan ohella suosikkiparini. Yksinkertaisesti sanottuna he vain kuuluivat yhteen. Ei Red missään vaiheessa Jazzin kuoleman jälkeen enää palannut täysin samaksi Tylypahka-aikojen Rediksi, enkä sitä kyllä oikeastaan odottanutkaan. Jazz oli Redin Elämän Rakkaus, once in a lifetime-juttu. Jazz olisi varmaan ollut ehdottomia suosikkihahmojani myös, mutta kuoli valitettavasti ihan liian aikaisin :(
Redin kuolema oli oikeastaan paras vaihtoehto, minkä Red saattoi saada. Ja vielä se, että hän kuitenkin tavallaan kuoli omilla ehdoillaan, ei alhaisistakin alhaisimman Peterin toimesta. Vaikka Redin kuolema jätti ison aukon sarkasmikiintiöön tarinaan, lohdutti ajatella, että hän pääsi vihdoin takaisin Jazzin luokse.
Avada kedavra itsemurhana oli muuten aika kiehtova ratkaisu. Pohdiskelin kaverini kanssa sen toteuttamisen mahdollisuuksia vaikka kuinka pitkään Redin kuoleman seurauksena.

Ariannasta pidin myös kovasti, vaikka olihan Rialla välillä ärsyttävätkin hetkensä. Erityiset sympatiat Arianna sai puolelleen niihin aikoihin kun Alessandro tappoi pikkusiskonsa, Arianna oli ainoa, joka ei tuominnut Alessandroa ja muutenkin ymmärsi sen jutun samalla tavalla kuin minäkin.

Samoin Alessandro oli kiehtova hahmo. Minusta oli suhteellisen suloista, se miten se ei oikeasti vain tajunnut toisten tunteista mitään. Okei, oli se välillä vähän riipivääkin. Miten vaan voi olla niin itsekäs. Pääosin se oli kuitenkin aika hauskaa seurattavaa. Ja miten Alessandro ja Cin lopulta rakastuivat (vaikkeivät sitten näköjään päätyneetkään yhteen, mur!). Erityisen ihanaa Alessandron toimesta oli kuitenkin se, miten se(kin) piti Lilyä ystävänään. Iki-ihanalla Lilyllä on sellainen vaikutus.

Hmm, täytyy vain myöntää, että olet aivan jäätävän hyvä luomaan hahmoja, melkein jokaiseen näistä kiintyi. Voisin luetella lopun ikääni ihania hahmoja (Lily, James, Jazz, Cin, Remus, Claudia, Dana, Dom, Joseph ja Sacha, Frank, Alice, Regulus, jopa sinun Voldemortistasi kieroutuneella tavalla tykkäsin...) ja mistä heissä pidin, mutta se ei taida olla tässä se idea :D Mutta onneksi on poikkeus, Tinka Schmittiin ei kiinny, ei ikinä! :D

3. Mikä oli lempikohtauksesi?
Taas näitä on monta. Muutama kuitenkin pomppaa ylitse muiden, joten ne mainittakoon.

Se kohtaus, missä James häipyy Lilyn ja Jamesin riidan jälkeen ja Sirius tulee Lilyn seuraksi Godrikin Notkoon. Se kuvaa niin täydellisesti Lilyn ja Siriuksen sisaruksellista ystävyyttä, että en kestä. Sekin, miten Lily menee nukkumaan Siriuksen viereen. Tässä Siriuksesta näkee myös ihanasti sen huolehtivamman puolen. Tämä on se kohtaus, mikä pomppaa ensimmäisten joukossa mieleen, kun mietin Memoryä.

Toinen suosikkini on käytännössä koko Harry elää-luku, mutta jos sieltä pitäisi jotain poimia, se olisi Siriuksen ja Jamesin peilikohtaus. Siihen tiivistyy koko heidän yhteinen historiansa, ja kaikessa yksinkertaisuudessaan se on niin nätisti kirjoitettu, että en ole vielä kertaakaan onnistunut lukemaan sitä itkemättä. Ylipäätään koko Jamesin osuus viimeisestä taistelusta on surullisen ihana, jotenkin tosi jamesmainen. Ylipäätään onnistunut paljon paremmin kuin Lily+Harry-osuus, johtuen varmaan siitä, ettei se ole niin tarkoin Rowlingin rajaama.
Viimeisessä luvussa on myös tuo Siriuksen naimisiinmeno, mikä on näin sivumennen sanottuna hirveää lukea, kun tietää, mihin kaikki päättyy.

Suosikkikohtauksiin kuuluvat ilman muuta lisäksi myös Itävallanloma ja Taikaministeriön misterkilpailu. Jotain huumoria ja valoa ankeuden keskelle, kun on tajunnut lukevansa viimeistä vuotta. Pakkaskukkien puolelta huumoripläjäykseen liittyvät kaikki mahdolliset pullonpyöritykset ja en ole koskaan-pelit ynnä muut. Erityisesti se, missä Red ja Jazz ovat mukana!

Pakkaskukkien puolelta on pakko mainita vielä viimeinen kuutamokeikka. Olisiko James, joka miettii Kelmejä, ja heidän kaikkien erilaisuutta ja no, en enää tarkemmin muista, mitä kaikkea siinä oli, mutta muistan itkeneeni sitäkin lukiessa (mikä on saavutus, mut saa todella, todella harvoin itkemään lukiessa ja sinä teit sen varmaan ainakin viisi kertaa)
Ylipäätäänkin koko Pakkaskukkien loppuosa, se kaikki nostalgisuus <3

4. Mitä neuvoisit parantamaan jatkossa?
Mä en ole oikea henkilö antamaan sulle parannettavaa (sitä paitsi uskon vahvasti, että vajaassa seitsemässä vuodessa on tapahtunut pientä kirjoitustaitojen muutosta). Enemmän mä nyt tähän voisin kertoa juttuja joista en tykännyt, oli se sitten sun vikasi tai ei. Pääosin ei, pääosin se oli kai Rowlingin vika.

Peter. Joo, ymmärrän, että olisi vähän vienyt pohjan koko tarinalta, jos Peter olisi ollut ystäviensä luottamuksen arvoinen, mutta silti, hahmona vihasin(/vihaan) Peteriä yli kaiken. Miten kukaan voi olla noin kaksinaamainen, itsekäs, selkärangaton.. Joo, tavallaan (kiitos tekstisi Peterin näkökulmastakin) mä ymmärrän Peteriä, ei varmaan ole helppoa elää aina ystäviensä varjossa. Ja olihan Sirius varsinkin välillä aika ilkeä Peterille. Mutta silti. Ystäviä ei vain voi pettää tuolla tavoin, se on ihan anteeksiantamatonta.
Yksi syy muuten, miksi melkein pidän Voldemortista, mutta vihaan Peteriä, on juuri tuo valehtelu ja kaksinaamaisuus. Voldemort on rehellisesti paha, ei yritäkään esittää mitään muuta. Tavallaan vanha kunnon Voldy on melkein jopa rehellinen, jos Hän sanoo, että sinä kuolet.. no se on sitten adios amigos. Jos Voldemort taas sanoo jättävänsä sinut rauhaan, voit olla suhteellisen rauhallinen, todennäköisesti et ole sopivaa kohderyhmää uhriksi. Voldemort ei todellakaan välttämättä kerro kaikkea, mutta ei hän usein myöskään valehtele päin naamaa kuten Peter.
Ja aaaargh kun ajatteleekin, miten monta kertaa Peter oli vähällä paljastua, ja miten sokeita muut olivat hänen outoudelleen, kun suoria vinkkejäkin tuli vaikka kuinka monta. Jos kukaan olisi vähänkin epäillyt Peteriä, hän olisi paljastunut jo ajat sitten.

Dumbledoresta en myöskään enää oikeastaan pidä. Joo, onhan hän hieno velho ja hyvä ihminen ja silleen, mutta en vain pääse yli siitä, että Dumbledore teki kaksi kertaa saman virheen, ja molemmilla kerroilla syytön mies maksoi siitä, nimittäin sekä Red että Sirius. Redin "avada kedavra+Harold Piskuilan"-jupakka ja Siriuksen "Lily+James+Peter"-juttu. Molemmilla kerroilla Dumbledore antoi vihan sokaista itsensä eikä tutkinut asiaa kunnolla, vaan uskoi mitä kuuli ja keskittyi siihen, miten väärin olikaan arvioinut Redin/Siriuksen. Redin juttu vielä menee, se oli ensimmäinen ja siitäkin selvittiin säikähdyksellä kun ihana Mildred Indigo Stronimme palasi keskuuteemme. Siriuksen jutussa Dumbledore olisi kuitenkin voinut olla ottanut opikseen ensimmäisestä kerrasta, ja vaikka koittaa jutella asianosaisen kanssa. Okei, ymmärrän tietenkin, että taas oli kyse siitä, että Rowling on sanellut tapahtumat Memin lopun osalta aika tarkasti, ja näin ollen ei ollut hirveästi vaihteóehtoja. Olisi kuitenkin ollut niin ihanaa, jos tämä kaikki olisikin päättynyt hyvin. Nyyh.

Samaan kategoriaan menee myös Lilyn kuolema. Siinä missä Jamesin kuolema oli ää-rim-mäi-sen koskettava, Lilyn kuolema oli aika tönkkö. Saamarin Rowling. Sinun Lilysi on niin paljon persoonallisempi ja urhoollisempi ja, äh, parempi, että jotenkin tuo armon anelu ainakaan noilla vuorosanoilla ei vain toiminut. Toki, joo, senkin voi selittää sillä, että Lilyhän ei voinut vastustaa Voldemortia suoraan. Agh, että mä vihaan sitä, kun tuo oli Rowlingilta vuorosanoja myöten valmiiksi tehty kohtaus.


No, ehkä on loppusanojen ja noin kymmenentuhannen kiitoksen aika.
Eli.
Kiitos siitä, että palautit Potterit takaisin rakkauslistalleni.
Kiitos siitä, että sait minut voittamaan ennakkoluuloni fikkejä kohtaan. Tosin hyvä aloittaa huipulta, tämä asettaa jäätävät vaatimukset muillekin fikeille. (ja yhtäkään Kelmifikkiä en lue enää ikinä, en vaan pysty)
Kiitos ylipäätään siitä, että toit Kelmit näin lähelle sydäntä. Seriously (Siriusly, heh heh), Kelmit on mulle nykyään tärkeämpiä kuin itse Harry&co.
Kiitos siitä, että opetit mut itkemään. Okei, sounds weird, mutta ennen Memoryn ensimmäistä lukukertaa en ollut varmaan ikinä itkenyt millekään fiktiiviselle, ja se tavallaan häiritsi. No, onneksi Memin loppua ei vaan voi lukea itkemättä, ja jotain se varmaan avasi mun sisällä, tai jotain, sillä nykyään mä itken paljon enemmän kaikille teksteille. No, Memory tulee aina siinäkin suhteessa pysymään muistoissa.
Kiitos, että annoit tekemistä tylsiin hetkiin tämän tarinan kanssa.
Kiitos ihan vaan siitä, että tämä on olemassa.

Olenkohan mä nyt sanonut kaiken. *miettii* Hmm, ehkä. Ja jos jotain jäi, sille ei voi mitään. Tai sitten mä tulen ahdistelemaan lisää. Heh.

Kiitos tuhannesti kaikesta!

niiin ja p.s. Kirjoitit ilmeisesti jonkun vaihtoehtoisen lopun Memorylle, tai ainakin siihen oli ilmeisesti jokin linkki tuolla? En lukenut muita kommentteja (näitä muutamaa sivullista), joten en tiedä kunka monta kymmentä tätä on kysynyt, mutta olisiko mahdollista saada salasanaa sinne blogiin, jotta sen voisi päästä lukemaan? :) tai, no, jos nyt ylipäätään edes luet näitä enää :D

Poissa Sharra

  • That girl.
  • Vuotislainen
    • Redin ja Jazzin uudet seikkailut
Vs: Memory (Kelmit, K-12, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #337 : Helmikuu 06, 2016, 20:27:53 »
Hei kaikki!

En  tiedä lukeeko tätä enää kukaan. Itse en ole käynyt piitkään aikaan Vuotiksessa (luen edelleen ficcejä, mutta täällä on niin hiljaista että olen siirtynyt pääasiallisesti muille maille). Tänään kirjautuessani huomasin, että yksityisviestilaatikossa oli kasa postia - ihania viestejä, joihin en valitettavasti ole vastannut ja joihin en taida ruveta runoilemaan sen pidemmästi nytkään, koska puoli vuotta myöhemmin viestiin vastaaminen on vaan noloa. Sama pätee kommentteihin, joista viimeisin on tullut tähän ficciin näköjään vuosi sitten :D Palautteenne on ollut ihanaa ja teki hyvää varsinkin tilanteessa kun olen jotenkin päästänyt kaiken muun elämän kirjoittamisen edelle - tuli sellainen olo, että pitäisi aloittaa taas.

Mutta asiaan! Monissa viesteissä minulta on kyselty linkkiä Memoryn vaihtoehtoiseen loppuun. Kyseinen blogi ei ole enää käytössä enkä todellakaan muista sitä salasanaa, jolla sinne pääsee, joten postitan tämän vaihtoehtoisen lopun nyt tänne - toivottavasti edes joku sitä kysellyt huomaa sen täältä ja ilahtuu siitä. Kyseinen tekstihän on siis lyhyt ja ihan pöhkö ja jotain omaa hassua wish fulfilmenttiä eli älkää odottako mitään mestariteosta - mutta toivottavasti pidätte silti :)

Kiitos vielä paljon kaikille ja tosi kivaa talvenjatkoa kaikille!

t. Sharra, nykyään 25 vee :)

MEMIN VAIHTOEHTOINEN LOPPU
Kirjoitettu joskus vuonna 2008

Remus Lupin oli varautunut viettämään joulunsa yksin. Hän oli kuvitellut, ettei hänellä olisi mitään muuta vaihtoehtoa - miten olisi muka voinut olla, kun hänen vanhempansa olivat ulkomailla ja ystävänsä viettivät joulua kukin omilla tahoillaan, kuten rakastuneilta ihmisiltä sopi tietenkin odottaa. Jopa Peter, jonka varaan Remus oli puolittain laskenut, oli viime tipassa ilmoittanut menevänsä jouluksi tyttöystävänsä Angelan luokse. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun hän tapaisi Angelan vanhemmat, ja häntä oli jännittänyt niin kovasti, ettei Remus ollut viitsinyt lisätä hänen taakkaansa syyllistämällä häntä omasta yksinäisestä joulustaan. Siriuskin oli ilmoittanut olevansa Ariannan kanssa - tosin Remus oli arvannut sen jo etukäteen, joten sitä ei oikeastaan voinut kutsua ilmoitukseksi. James ja Lilykin olivat päättäneet viettää jouluaaton kolmisin Harryn kanssa, minkä Remus ymmärsi paremmin kuin hyvin. Heillä oli takanaan rankka puolitoistavuotinen, eikä ollut mikään ihme, että he halusivat juhlistaa Voldemortin kukistumista kolmisin.
Koska Remus oli tällä tavoin valmistautunut juhlimaan yksinäistä joulua, hän yllättyi perinpohjin, kun Siriuksen pöllö (jonka nimi oli äärimmäisen mielikuvituksellisesti Pöllö) kantoi aatonaattona kirjeen, jossa ilmoitettiin, että hänen läsnäoloaan toivottiin mitä nöyrimmin Kolmessa Luudanvarressa jouluaattona kello kuusi illalla. Remus ei ollut uskoa sitä todeksi, ja toisaalta mikään ei olisi tuntunut sen sopivammalta. Ainoastaan Sirius Black saattoi ensin ilmoittaa viettävänsä joulua tyttöystävänsä kanssa ja sitten muuttaa rauhallisen perhejuhlan kokoontumiseksi paikallisessa pubissa - ja vieläpä ilman, että kukaan paheksuisi häntä. Remus ihmetteli suuresti hänen päätöstään, mutta oli kuitenkin tarpeeksi seurankipeä lähettääkseen pikaisen vastauksen, jossa lupasi ilmestyä paikalle.
Hyvä. Pukeudu nätisti, kuului Siriuksen ytimekäs, ironinen vastaus.

Jouluaatosta tuli kauniimpi kuin aikoihin. Vaikka alkuviikko oli ollut ikävä ja loskainen, peitti Tylyahon kylää lauantaina pehmoinen, puhtaanvalkoinen lumikerros. Tarpoessaan kylän halki kohti Kolmea Luudanvartta asianmukaisen "nätisti" juhlakaapuun pukeutuneena Remus ei voinut olla ihmettelemättä kylän henkeäsalpaavaa kauneutta. Tuntui kuin jokin ihmeellinen rauhan ja puhtauden lumous olisi leijunut kylän yllä. Kirkas, tumma tähtitaivas ei ollut koskaan aiemmin näyttänyt niin rauhoittavalta, eivätkä talojen reunuksista riippuvat jääpuikot olleet milloinkaan säteilleet kirkkaammin katulamppujen hennossa valossa. Remus ei tiennyt, johtuiko se yksinomaan joulusta, vai siitä tosiasiasta, että Voldemort oli vihdoin poissa ja he kaikki olivat lopultakin turvassa, mutta hän tunsi sillä hetkellä olonsa täydelliseksi. Hänen mielensä oli sillä hetkellä niin kevyt, että hän olisi hyvinkin voinut liittyä joululauluja laulavien lasten joukkoon ja veisata sydämensä kyllyydestä.

Toiset olivat jo Kolmessa Luudanvarressa, kun Remus työnsi oven auki ravistaen lunta housunlahkeistaan. No, ainakin melkein kaikki olivat - Ariannaa ja Cinnamonia ei näkynyt missään, ja Peterkin tuijotteli suloista Angelaansa niin rakastuneesti, että hän ei ollut paikalla ainakaan hengessä. Remusta hymyilytti. Hän oli iloinen siitä, että Peter oli viimein saanut ratkaistua elämänsä vaikeudet ja löytänyt tytön, josta todella välitti - ja joka oli todella hänen vertaisensa. Entinen, ahdistunut, välttelevä Peter oli nykyään muisto vain.
  "Hyvää Joulua, Rem!" Lily lennähti jostakin Remuksen kaulaan ja halasi häntä tiukasti, ennen kuin hän ehti saada edes takkia pois päältään.
  "H-hyvää Joulua, Lily", Remus takelteli vastaukseksi. Lilyn kuristusote hänen kaulastaan oli niin tiukka, että hänen oli vaikea hengittää. Onneksi Lily päästi pian irti ja tyrkkäsi hänen käteensä lasillisen kuumaa omenamehua.
  "Kuutamo!" Jameskin tuli toivottamaan hyvää joulua. Hänellä oli sylissään Harry, jonka mustalle pörrötukalle oli asetettu tonttulakki, ja joka nauroi hervottomasti jollekin, mitä kummisetä Sirius oli juuri sanonut.  "Hyvä, että pääsit tulemaan!"
  "Kiireinen seuraelämäni antoi juuri sen verran myöten", Remus sanoi kuivasti, ja James nauroi.
  "Niinpä niin, sitä se poikamiehen elämä teettää! Miten treffit sen Elisabethin kanssa menivät?"
  "Sanotaanko vaikka, että vielä ei ole aika harkita yhteen muuttoa", Remus hymähti. Elisabeth Allen, Domin serkku, jota Dom oli suositellut Remukselle erittäin lämpimästi oli osoittautunut niin varautuneeksi ihmiseksi, ettei ollut saanut sanaa suustaan.
  "No, ainakin voit edelleen pitää hauskaa etsiessäsi sitä oikeaa", James sanoi ja iski hänelle silmää. "Olet Kelmien viimeinen sinkku, nauti siitä!"
  "Hei, en minä välttämättä sellaiseksi jää", Remus puolustautui. "Anturajalalla ja Matohännällä on yhä hyvät pakomahdollisuudet."
Jamesin ilme muuttui arvoitukselliseksi. "Niin, no, miten sen nyt ottaa..."
Remus oli juuri aikeissa kysyä, mitä hänen ystävänsä tarkoitti, kun hän äkkiä pani merkille kukan tämän napinlävessä. James Potter ei ollut käyttänyt kukkia vaatteissaan sitten omien häidensä, ja silloinkin Lily oli saanut neuvotella aiheesta melkoisen pitkään.
  "Hetkinen, mitä me oikein teemme täällä?" Remus kysyi katse kukkaa nauliutuneena. "Mikä tilaisuus tämä oikein on?"
James selvitti kurkkuaan. "No, tämä on... En oikein tiedä, onko minun tehtäväni kertoa."
  "Kerro vain", Sirius huikkasi baaritiskiltä, missä hän rupatteli vilkkaasti matami Rosmertan kanssa jostakin. Siriuksellakin oli yllään siisti juhlakaapu - no, niin siisti kuin häneltä ylipäätänsä saattoi odottaa.
James pyöritti silmiään. "Tyypillistä Anturajalkaa. Jättää uutisten paukauttamisen toisten tehtäväksi."
  "Minkä uutisten?"
  "Sanotaanko vaikka, että edessäsi seisoo juuri mies, joka on ylennetty Sirius Blackin bestmaniksi."
Remus pärskäytti omenamehut suustaan. "Että mitä?"
  "Kuulit oikein", James sanoi kasvoillaan erikoislaatuinen sekoitus huvittuneisuutta ja järkytystä. "Anturajalka tässä ilmoitti minulle tunti sitten, että aikoo mennä naimisiin ja tarvitsee bestmania. Niinpä minä sitten pistin päälle parhaat vaatteeni ja kiidin tänne."
  "Hetkinen - Anturajalka aikoo mennä naimisiin?" Remus toisti. Jokin lauseessa tuntui väärältä - luultavasti Siriuksen nimi yhdistettynä avioliittoon viittaavaan sanaan. "Kenen kanssa?"
James loi häneen alentuvan katseen. "Olet tosiaan järkyttynyt. McGarmiwan kanssa tietysti!"
  "Äh", Remus mutisi. "En tainnut ajatella. Mutta siis - missä? Milloin? Miksi?"
  "Vastaus kahteen ensimmäiseen kysymykseesi kuuluu: Täällä Kolmessa Luudanvarressa ja noin" - James katsahti kelloaan, - "viidentoista minuutin kuluttua. Mitä tulee siihen miksi-asiaan, asiaan, niin siihen osaa vastata vain Anturajalka itse. Eikä muuten kannata kysyä. Minä yritin, ja hän heitti minua lumipallolla päähän. Lujaa."
James osoitti isoa kuhmua otsassaan.
  "Minä en nyt kyllä tajua enää yhtään mitään", Remus huokaisi. "Mitä seuraavaksi? Alessandro Visardo palaa Englantiin ja muuttuu yksiavioiseksi herrasmieheksi?"
  "Tuota - hän yritti kyllä", Lily pisti väliin. "Mutta Cinnamon käännytti hänet pois."
  "Siis mitä?"
  "Ei se ollut niin hienoa kuin odotin", James tokaisi pettyneenä. "Toivoin, että Cin olisi huutanut hänelle, mutta hän sanoikin vain, että hänen ja Alessandron aika meni jo. Ihan kuin jossain säälittävässä rakkausromaanissa."
  "Niin", Lily mutisi. "Niiden suhteenhan sinä olet asiantuntija."
James oli aikeissa heittää vastaan jonkin arvattavasti purevan huomautuksen, kun Kolmen Luudanvarren ovi heilahti jälleen auki ja oranssitukkainen, jästien postilaatikon kokoinen pikkutyttö säntäsi sisälle pubiin, kiersi huoneen juoksujalkaa ympäri, törmäsi Jamesin jalkoihin, loikkasi Peterin varpaille ja kapusi lopulta baaritiskille, missä matami Rosmerta ehti vain vaivoin estää häntä nappaamasta juomalaseja vikkeliin pikku näppeihinsä.
  "NARNIADARA!" Tuskastunut miehen ääni ovelta huusi. "HETI ALAS SIELTÄ!"
Red harppoi sisälle Kolmeen Luudanvarteen pudistellen kärsivän näköisenä päätään ja marssi suorinta tietä baaritiskille nostamaan tottelemattoman tyttärensä takaisin lattialle. Tyttö kikatti ja ryhtyi jälleen juoksentelemaan ympäriinsä.
  "Ongelmia, Red?" James tiedusteli huvittuneena.
  "Ei mitään muuta kuin se, että vaimoni ei pidä huolta tyttärestään."
  "Viimeksi kun tarkastin, hän oli myös sinun tyttäresi", Jazz Stron vastasi sulavasti astellessaan Redin viereen viaton hymy huulillaan. "Vai väitätkö, ettei sinulla ollut osaa eikä arpaa hänen syntymässään?"
Red loi vaimoonsa katseen, joka oli yhtä aikaa äärimmäisen tuskastunut ja täynnä huvittunutta, ihailunsekaista rakkautta.
  "Niin kauan kuin hän on hankala, hän on sinun tyttäresi, Jazzy."
  "Ja pah. Keneltäköhän hän on ne hankalat geeninsä perinyt?" Jazz kysyi haastavasti ja asetti kätensä lanteilleen tikarinkahvoille. Kaikki muut velhot olivat luopuneet ylimääräisistä suojauksistaan Voldemortin kukistuttua, mutta Jazz kantoi edelleen tikareitaan kuin hänen henkensä olisi riippunut siitä. Red oli selittänyt kerran Jazzin ollessa kuuloetäisyyden ulkopuolella, ettei kyse ollut niinkään puolustautumisesta kuin eräänlaisesta statussymbolista; Jazz pelkäsi muuttuvansa tylsäksi, perinteiseksi äidiksi, joten hänen oli korostettava kaikin keinoin omaa itsenäisyyttään ja rohkeuttaan. Remuksen mielestä se oli täysin turhaa: Ilman tikareitakin Jazz olisi luultavasti ollut pelottavin ja vaikuttavin nainen, johon hän oli koskaan törmännyt.
Red ja Jazz aloittivat kiivaan väittelyn, joka Remuksen arvauksien mukaan päättyisi noin kymmenen minuutin kuluttua Redin tappioon ja erittäin lämminhenkiseen, lähikontaktia sisältävään sovintoon. Välittämättä jäädä seuraamaan entisten opettajiensa kiistelyä Remus liittyi baaritiskille Siriuksen (ja tämän kaavunliepeitä nykivän Narniadaran) seuraan.
  "Vai olet sinä menossa naimisiin."
Sirius virnisti. "Siltä tämä nyt alkaa vähän vaikuttaa."
  "Minulla on vain yksi kysymys: Oletko sinä humalassa?"
  "Paljon mahdollista", myönsi Sirius. "Olen jo kesästä asti epäillyt, että Arianna sujauttaa säännöllisin väliajoin lasiini jotakin, mikä heikentää pahemman kerran arvostelukykyäni. Mutta onko sillä väliä, jos olen kerran onnellinen?"
  "Näin puhuu entinen Tylypahkan naistenmies", matami Rosmerta nauroi tiskinsä takaa.
Sirius kohautti olkapäitään. Hän ei kuitenkaan ehtinyt vastaamaan, ennen kuin Cinnamon ilmestyi sivuhuoneesta pubin puolelle vaaleansinisessä, jääkiteitä muistuttavassa juhlakaavussaan ja ilmoitti, että morsian oli valmis. Hänen suupielensä nykivät, kun hän sanoi sen ääneen - näköjään Remus ei ollut ainoa, jolla oli vaikeuksia sisäistää ajatus heidän ystäviensä yllättävästä avioliitosta.
Sirius suoristi oitis selkänsä ja asettui paikalleen baaritiskin eteen. James antoi Harryn Lilylle ja kiirehti seisomaan Siriuksen oikealle puolelle. Peterin Angela nosti lattialta jonkin kullanvärisen, monimutkaisen näköisen torvisoittimen ja ryhtyi puhaltamaan musiikkia, joka kuulosti Remuksen korvaan epämääräisesti Selestina Taigorin häämarssilta. Cinnamon keräsi helmansa ja lähti lipumaan pöytien keskelle muodostettua käytävää pitkin eteenpäin näyttäen siltä, että yritti kaikkensa ollakseen nauramatta. Myös muiden kasvoilla näkyi samanlaisia ilmeitä; Red virnuili tapansa mukaan vahingoniloisesti kuin viimeistä päivää ja Peter ryki hihaansa peittääkseen naurunsa.
Sitten Arianna ilmestyi sivuhuoneen oviaukkoon. Remus oli todennut jo vuosia sitten, että hänen ystävänsä oli naispuoliseksi olennoksi melko hyvinmuodostunut - siinä määrin kuin hänellä oli lupaa todeta mitään sellaista ilman, että Sirius alkoi talloa mustasukkaisesti hänen varpaitaan. Sinä jouluaattona Remus ei kuitenkaan voinut olla ajattelematta, että Arianna näytti kauniimmalta kuin aikoihin. Syynä oli luultavasti yhtä paljon häikäisevä, lumenvalkoinen juhlakaapu kuin silkka onnellisuuskin (tai voitonriemu, kuten Red yski salaa kämmeneensä.)
Arianna lipui käytävää pitkin eteenpäin niin arvokkaasti kuin suinkin. Aivan loppumatkasta hän kuitenkin kompastui pahasti esillä olleeseen tuolinjalkaan, ja kaatui suoraa päätä odottavan Siriuksen käsivarsille.
  "Anteeksi", hän mutisi virnistäen. "Nämä häät näköjään alkoivat hyvin."
  "Oikein hyvin", Sirius myönsi hymyillen. "Pääsen lähentelemään sinua jo ennen seremonian alkua. Minulla käy nähtävästi tuuri."
  "Siveästi nyt, Sirius, tai jätän teidät vihkimättä", matami Rosmerta paukautti.
Remuksen suu loksahti auki. Kukapa olisi tiennyt, että Kolmen Luudanvarren emännällä olisi vielä vihkimisvaltuudetkin?
  "Rakkaat ystävät", matami Rosmerta aloitti, ja hänen ilmeestään näytti, että hän tarkoitti joka sanaa. "Olemme kokoontuneet tänään tänne juhlistamaan herra Sirius Blackin ja neiti Arianna Bellin avioliittoon vihkimistä -"
Seremonia oli lyhyt, mutta kaunis. Aidon liikenaisen tapaansa matami Rosmerta oli jättänyt pois kaiken epäolennaisen ja tyytyi puhumaan siitä ainoasta merkittävästä asiasta maailmassa, nimittäin rakkaudesta. Hänen puhuessaan Remus pani merkille, että James oli liikahtanut oikeaoppiselta bestmanin paikaltaan lähemmäs Lilyä ja kietonut käsivartensa tämän harteiden ympärille; Peter ja Angela seisoivat käsi kädessä, ja Red katseli Jazzia kasvoillaan se umpirakastunut ilme, joka oli Jazzin perusteellisen koulutuksen tuloksena alkanut syrjäyttää kyynisyyden hänen kasvoiltaan yhä useammin. Hetkellisesti Remus tunsi olonsa orvoksi. Hänen elämänsä oli muutamia satunnaisia treffejä lukuunottamatta melko rakkaudetonta, ja tällaisina hetkinä sen myös tunsi. Sitten Cinnamon astui hänen vierelleen ja puristi hänen kätensä omaansa, ja kaikki sellaiset tunteet kaikkosivat oikein. Mitä siitä, ettei hän ollut ystäviensä tapaan löytänyt vielä elämänsä rakkautta? Hänellä oli yhä riittävästi aikaa - ja sitä odotellessa hänellä oli seuranaan ystävät, joita parempia ei olisi löytynyt koko maailmankaikkeudesta.
  "Kaikkitietävän kermakaljapullon edessä julistan teidät mieheksi ja vaimoksi", matami Rosmerta ilmoitti seremoniansa lopuksi. "Saatte suudella morsianta."
  "No lopultakin!" Sirius lohkaisi, veti Ariannan syliinsä ja suuteli tätä niin perusteellisesti, että Remus epäili vahvasti, ettei Arianna sen jälkeen muistaisi edes omaa nimeään.
Taputtaessaan muiden mukana ystäviensä kyseenalaiselle avioliitolle Remus ei voinut olla huokaisematta mielessään, että kaikki oli pitkästä aikaa hyvin Englannin velhovaltakunnassa.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 06, 2016, 20:34:56 kirjoittanut Sharra »

Poissa sofialexia

  • Vuotislainen
Vs: Memory (Kelmit, K-12, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #338 : Helmikuu 26, 2016, 01:23:35 »
Rekisteröidyin tänne uudestaan pelkästään tämän kommentin takia, koska ajattelin, että minulla olisi oikeasti jotain sanottavaa, mutta eipä minulla oikeastaan ole. Jäljellä on jälleen kerran se sama tyhjä tunne ja kyyneleet, jotka tulevat joka kerta kun saan Pakkaskukkia & Memoryn päätökseen.
Kiitos tästä ficistä Sharra, ja kaikista niistä hetkistä, jotka olen tämän parissa saanut viettää. Kiitos. Siinäpä se kaikessa yksinkertaisuudessaan.

-Sofi

Poissa Rantsake

  • Ei mikään surkkimus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SparksWolf20852
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Memory (Kelmit, K-12, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #339 : Helmikuu 26, 2016, 13:17:33 »
Minä taisin olla yksi niistä, jotka kommentoivat tätä fikkiä yv:llä hirveällä romaanilla. Ja taisin kovasti harmitella sitä, ettei "vaihteohtoista loppua" päässyt lukemaan! : ) Joten oikeesti, kiitos ihan kamalan paljon, kun kävit vielä linkkaamassa sen tänne! Nyt koko hoito on luettu. Kommentteja lukemalla tiesinkin, että Red ja Jazz olivat hengissä siinä, mutta heistä lukeminen ilahdutti joka tapauksessa. Rakentavaakin palautetta mä varmaan saisin itsestäni irti, jos yrittäisin, mutta jotenkin mä en nyt halua sellaista antaa. Tää kommentti on ihan vain kiitos tästä fikistä ja tästä lopetuksesta. Pakkaskukat ja Memory olivat niitä fikkejä, jotka johdattivat minut fanfictionin pariin (ja Vuotiksee) alun perin. Joten mulle näiden fikkien virheet, ongelmakohdat yms. jutut on ihan yks hailee, koska fikillä on aivan järkyttävän suuri nostalgia-arvo. (On ehkä aikaista puhua nostalgiasta, kun siitä on vasta noin pari vuotta, kun nämä löysin, mutta ihan sama.)
Voisin muutes huvikseni vastata noihin kysymyksiinkin tässä. : )

1. Milloin aloit lukemaan?
- Vasta joskus parisen vuotta sitten, olen myöhäinen heräilijä.

2. Kuka oli lempihahmosi?
- Red, Jazz ja Arianna. Red nyt on ylipäätään tyyppi, josta varmasti kaikki pitivät, enkä mä osaa sen kummemmin perustella. Mielenkiintoinen, sarkastisuudessaan hulvattoman hauska... Jazz: Ihanan moniulotteinen, pärjäävä nainen. Sellainen rajojen rikkoja, jota viehätti kaikki epämääräinen ja kielletty. Tällaisia naishahmoja tarvitaan. Arianna: Hänkin oli hulvattoman hauska hahmo. Mä tykkäsin hänestä pitkin matkaa, ja harmittelin kovasti, kun kommenteissa kaikki aina ylistivät Cinnamonia eivätkä häntä. Arianna oli huomattavasti miellyttävämpi tyyppi, josta löytyi monia puolia. Rakastin häntä.

3. Mikä oli lempikohtauksesi?

- Apua, en kai minä enää muista? Niitä oli niin paljon! Pidin kelmien yhteisistä hetkistä, koska miesten välisestä suhteesta nyt on aina kiva lukea. Humoristiset kohtaukset saivat plussaa. Huumorin kirjoittaminen on ihan älyttömän vaikea laji, koska oikeasti kaikilla on niin erilainen huumorintaju! Ja minä esimerkiksi olen komedian suhteen jumalattoman kranttu, koska en naura ihan kaikenlaisille vitseille. Mut tässä hauskaksi tarkoitetut kohtaukset oikeasti onnistuivat olemaan hauskoja. Uskomattoman paljon pontseja siitä.

4. Mitä neuvoisit parantamaan jatkossa?
Jaa, mää näköjään joudun sittenkin vastaamaan tähän kysymykseen? Pakkaskukat-Memi oli varsin kliseinen kelmitarina, monessakin mielessä, mut kliseiltä onkin hankala välttyä. Kielioppi- ja kirjoitusvirheitä pongasin tasaisin väliajoin, mutta en niin paljon, että ne olisivat jotenkin haitanneet lukukokemusta hirveästi. Ja sitten, vaikka sä oletkin ihan järkyttävän hyvä luomaan hahmoja, niiden määrän olisi voinut pitää kohtuullisena. Tässä vilisi canon-hahmoja ja oc-hahmoja niin järkyttävän paljon, ettei oikein meinannut pysyä perässä. Ja no, joskus sivuhahmojen määrä vain kerta kaikkiaan tuntui liialliselta.
Mut en nyt jaksa muistella sen kummemmin, että mitä ongelmia mä joskus kaks vuotta sitten tästä löysin. Vastasinpahan vain, kun erikseen kysyit. : )

Mut juu, kiitos vielä kerran sekä Pakkaskukista että Memorysta! <3
"Tuntematonta me pelkäämme, kun katsomme kuolemaa ja pimeyttä, siinä kaikki."
- Harry Potter ja Puoliverinen prinssi

Poissa toyhto

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • LJ
Vs: Memory (Kelmit, K-12, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #340 : Maaliskuu 06, 2016, 17:55:42 »
Mä en käy nykyään Vuotiksessa enää ollenkaan, mutta nyt kävin ja aaaah pakkohan tähän on nyt kommentoida jotain vanhojen aikojen kunniaksi, vaikka muistelenkin että Vuotiksessa oli jonkinmoiset säännöt kommenttien rakentavuuden suhteen, ja oikeastaan haluaisin nyt vaan fiilistellä nostalgiahöyryissä ;)

En enää muista juuri mitään Pakkaskukista tai Memorysta, enkä edes sitä Memoryn "varsinaista" loppua, vaikka veikkaankin, että se oli canonia noudatellen vähän synkeämpi kuin tämä viimeinen lisäyksesi ;) Ja Cinnamon ja Arianna on kyllä jääneet mulle mieleen, heistä tuli ehkä silloin aikoinaan mulle jotenkin sellaiset "IC-tyttöystävät Siriukselle ja Remukselle", tosin nyt olen niin pitkään ollut niin kovasti Sirius/Remus -leirissä että mun on ihan mahdoton kuvitella mitään muuta vaihtoehtoa, ja tätä vaihtoehtoista lopetustakin lukiessa piti vähän muistuttaa itseään siitä, että niin, Sirius ja Remus eivät tosiaan ole tässä pari. Mutta työnnän tuon pikku yksityiskohdan nyt syrjään!

Pakkaskukkia oli mulle silloin muinoin varmaan ensimmäinen ficci, jota luin ja johon ihastuin, ja Memory toki jatkoi siitä, ja kun nyt näköjään taas olen jotenkin onnistunut palaamaan näihin ficcipuuhiin, täytyy sanoa että kyllä niillä vissiin oli sitten melkein sellainen elämäämuuttava merkitys, huh huh sentään! Teit valtavan työn näiden ficcien kanssa ja ajattelen niitä kyllä sellaisena suomenkielisen fanfictionin klassikkoina niin kuin varmasti moni muukin.

Ja tämä vaihtoehtoinen lopetus oli, sitä alkuperäistä muistamattakin, ihana ja onnellinen ja oli kyllä jotenkin ihan todella kivaa lukea tällainen valoisa vaihtoehtoinen lopetus kelmien muuten niin synkkään tarinaan. Tavallaan symppaan myös sitä, että Remus ei tässä ollut (ainakaan vielä) vakiintunut aloilleen parisuhderintamalla, se ehkä toi tähän sellaista pientä uskottavuutta ja vaikka tämä onkin kaikin puolin onnellinen vaihtoehtoversio, ei tämä tunnu myöskään mitenkään sokerikuorrutetulta - ehkä osittain just sen takia, ettei ihan kaikkia juttuja oltu tässä ikään kuin ratkaistu valmiiksi.

Tämä ei nyt varmastikaan ollut mitenkään kovin hyvä ficci-kommentti, mutta ehkä tämä on nyt enemmän tällainen tervehdys! Oli tosi kivaa löytää tämä vaihtoehtoinen lopetus ihan yllärinä täältä, ilahduin :)
Half the work that is done in the world is to make things appear what they are not.
- E.R. Beadle

Poissa Meticulous

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Memory (Kelmit, K-12, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #341 : Maaliskuu 08, 2016, 12:19:59 »
Sharra JA toyhto elossa, en kestä :D

Poissa Rochelle

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Memory (Kelmit, K-12, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #342 : Huhtikuu 13, 2016, 14:18:04 »
 "Kaikkitietävän kermakaljapullon edessä julistan teidät mieheksi ja vaimoksi", matami Rosmerta ilmoitti seremoniansa lopuksi. "Saatte suudella morsianta."
  "No lopultakin!" Sirius lohkaisi, veti Ariannan syliinsä ja suuteli tätä niin perusteellisesti, että Remus epäili vahvasti, ettei Arianna sen jälkeen muistaisi edes omaa nimeään.
Taputtaessaan muiden mukana ystäviensä kyseenalaiselle avioliitolle Remus ei voinut olla huokaisematta mielessään, että kaikki oli pitkästä aikaa hyvin Englannin velhovaltakunnassa.

Tykkäsin tästä kovin, ihanasti olet kirjoittanut Memoryn ja Pakkaskukkia.
Olen lukenut sekä Memoryn että Pakkaskukkia, ja ainoa häiritsevä oli kirjoitusvirheet, mutta muuten oli ihana fictio, kiipesi ylimmäksi lempificeistäni cx


Poissa Charlotte

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • No books, no life
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Memory (Kelmit, K-12, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #343 : Toukokuu 01, 2016, 21:34:10 »
Sen enempää kommentoimatta, olen lukenut tämän ficin läpi ekan kerran muutama vuosi sitten, sen jälkeen ainakin yli 10 kertaa ja tää on ehdottomasti paras, mitä oon ikinä lukenut ja tulee myöskin pysymään sillä listalla koko mun elämän ajan. Tää on mulle tositosi rakas ja lupaan tulla lukemaan tän vielä ainakin toiset 10 kertaa.

Ps. Taas kyyneleet silmissä. Tää tarina todella koskettaa. (Muokkaus:tulin taas lukemaan tän ja ihmettelen suuresti mitä ihmettä mä oon tänne kirjottanut?? "Kyyneleet silmissä"! Ihme vähättelyä, mähän pillitän täällä niin paljon että mun paita on kohta litimärkä!)

Pps. Ja tää vaihtoehtoinen loppu. Ihana, suloinen, höpsö, onnellinen. Kuolen kohta.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 29, 2016, 13:25:35 kirjoittanut Charlotte »
"Mutta sinähän olet kuollut", Harry sanoi.
"Niin olen", Dumbledore sanoi arkisesti.

Poissa Americangirl

  • Vuotislainen
Vs: Memory (Kelmit, K-12, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #344 : Toukokuu 29, 2016, 21:39:20 »
Tuohon vaihtoehtoiseen loppuun tarvitsee salasanan? Pliis joku auttakaa miten pääsen sen vielä lukemaan!
Ei tästä ficistä voi muuta sanoa kuin että aivan mahtava ja kiitos kovasti :)

Poissa Lurjus

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Memory (Kelmit, K-12, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #345 : Elokuu 18, 2016, 14:59:25 »
Luin pakkaskukkia peruskouluiässä, nyt oli pakko tehdä uudestaan vuotikseen tunnus kun tää memory jäi sillon kesken, ihanaa että se vielä täältä löytyy! 😊 Kiitos kirjottajalle, hatun nosto, älyttömän hienoa tekstiä!
Jos kaipaus olisi viiniä
Ympäripäissään odottaisin sinua
-Tommy Tabermann

Poissa Hattaraprinsessa

  • Pikkunoita jääräpää
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: miisaneen
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Memory (Kelmit, K-12, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #346 : Lokakuu 14, 2017, 19:41:35 »
Tuntuu jotenkin tosi pahalta kommentoida tälleen näin paljon jälkeenpäin mutten vain voinnut jättää sitä tekemättä :D

Ensinnäkin aivan mahtavaatekstiä ja rakastuin heti kun aloitin pakkaskukkia lukemisen. Joskus kuitenkin tuntui vain siltä, että haluan sammuttaa koneen enkä enää ikinä uudelleen avaa sitä.

Jostain syystä en ole missään vaiheessa osannut ajatella pakkaskukkia tai memoryä kumpaakaan ficcinä, vaan kirjana. En tiedä mistä se johtuu mutta ficcin pituudella saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. (Ei siis sillä, että tämä olisi huono asia)

Minullä jäi kuitenkin vielä mietityttämään yksi asia: Saivatko Sirius ja Peter missään välissä omat sormensa takaisin? Jos tämä on tekstistä tullut jo ilmi niin se on kyllä sitten mennyt minulta pahasti ohi :'D En edes tajua mistä tuo kysymyss tuli päähäni, mutta kun keskustelin kerran kaverini kanssa Memorystä niin repäisin tämän päästäni ja jäimme molemmat pohtimaan asiaa.

En ole varmaan ikinä itkenyt ja nauranut näin paljon lukiessani yhtäkään ficciä mitä lukiessani näitä tein.

Ihana ficci ja luen mielelläni lisää tekstejäsi jatkossakin <3
Warning! Olet astunut vaaravyöhykkeelle! Varo ärsyttävää ja hattarapäistä prinsessaa!

Miisaneen -> Hattaraprinsessa

Poissa Sharra

  • That girl.
  • Vuotislainen
    • Redin ja Jazzin uudet seikkailut
Vs: Memory (Kelmit, K-12, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #347 : Joulukuu 03, 2017, 20:57:55 »
Moi taas pitkästä aikaa!

Kiitos paljon taas tänne ilmestyneistä kommenteista - myöhäistä kommentointia ei tosiaankaan tarvitse pahoitella, vaan päinvastoin näin kirjoittajan näkökulmasta on aivan huikeaa, että kommentteja ilmestyy fikkiin toisinaan vielä silloinkin, kun sen valmistumisesta on jo hurjat yhdeksän (!) vuotta. En ole nykyään kovin aktiivinen Vuotiksessa, mutta käyn täällä edelleen silloin tällöin lueskelemassa viestiketjuja, joten kommentit tulevat kyllä edelleen perille :)

Juuri tuossa mainitsinkin, että Memin valmistumisesta on tänä vuonna yhdeksän vuotta - mikä tarkoittaa, että ensi vuonna tästäkin projektista tulee kuluneeksi kymmenen vuotta! Mulla on työn alla pieni nostalgiaprojekti kymmenvuotispäivän kunniaksi ja toivon mukaan saan sen alkuvuodesta julkaisukelpoiseksi, eli kuulumisiin!

Edit. 28.12.2017: Projektihan on jo online, ja löytyy allekirjoituksestani Cardiff-linkin takaa :)

 - Sharra / Laura
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 28, 2017, 01:04:39 kirjoittanut Sharra »

Poissa Augustus

  • Minä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Elämästä ei tehty tarkoituksella hankalaa.
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Memory (Kelmit, K-12, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #348 : Tammikuu 24, 2018, 21:07:44 »
Heips!
Tunnen itseni jotenkin jälkijunaan jääneeksi, kun kommentoin tätä vielä näin usean vuoden jälkeen.
Tulin nyt ensisijaisesti kiittämään syvästi. Kiitos:-) Fikistäsi on tullut suuri osa minua joten tuntuu todella oudolta kun se nyt loppuu. Tämä fikki myös pimensi mieleni.
    Aloitin lukemisen kai vouden 2017 elokuussa Pakkaskukilla. Se oli suurin (ja tähänastisista paras) syntymäpäivälahja jonka olen ikinä saanut.
    Lempihahmojani ovat niin Red, Arianna, Sirius, Lily kuin Jameskin. En osaa valita, mutta joku näistä.
    Lempikohtauksiani.... En yksinkertaisesti osaa sanoa. Kaikki kohdat ovat olleet niin omiin kohtiinsa sopivia ettei yksittäistä parasta kohtaa voi yksinkertaisesti valita.Jamesin kosinta sekä Redin ”kuolleista” nouseminen ovat ehkä suurinpia suosikkejani.
    Mitä kehottaisin parantamaan jatkossa... Merlin en mitään! Pienet kirjoitusvihreetkin näyttävät vain että me kaikki olemme ihmisiä. Sinuna jatkaisin vain samaa rataa täyttä höyryä eteenpäin.
 
Kiitos ja hyvää jatkoa Sarrah:
- Augustus
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 20, 2018, 00:17:49 kirjoittanut Augustus »

Poissa Valanya

  • Vuotislainen
Vs: Memory (Kelmit, K-12, het) VALMIS 29.11.08
« Vastaus #349 : Helmikuu 06, 2018, 22:24:30 »
Mua väsyttää, joten mennään vastoin mun tapoja suoraan aiheeseen. Tää ficci on rehellisesti sanoen paras ja panostetuimman olonen mitä mä olen koskaan lukenut. Ja se on aika isosti sanottu, koska mä olen lukenut tosi hyviä ficcejä. Tätä lukiessa oikeesti huomas, että sä olet panostanut tekstiin ja juoneen. Sä kehityit myös tosi paljon kirjoittajana, jos verrataan Pakkaskukkien alkua Memoryyn. Molemmat ficit on todella hyviä, sulla on oikeesti aihetta olla ylpee. Tästä "sun luomasta maailmasta" on tullut mulle täysin canonia, mä en voi kuvitella kelmeille mitään muuta historiaa kuin tän.

Mä aloitin Pakkaskukkien lukemisen syksyllä 2017. Sen mä luin alle viikossa. Memoryn mä löysin vähän myöhemmin. Sitäkin mä luin pääasiassa yhtenä pötkönä (hyi mulle tulee "pötköstä" mieleen joku toukka), mutta pari pitkää taukoa mulla oli. Niihin mulla oli hyvät syyt: Siriuksen ja Ariannan riidat ja sellaset pienet lauseet, kuten "Ei Harry lastenkotiin joutuisi tai mikä pahempaa, Petunialle", jotka oli kuin puukoniskuja rintaan.

Lempihahmo. Kamala kysymys. No, Lily ja James (ja Harry!) on aina mahtavia tyyppejä. En vois jättää niitä tän listan ulkopuolelle.
Ja Red. Rakastuin siihen täysin. Sanotaan vaikka sen verran, että kun Red "kuoli" mä kirjoitin sille muistotekstin mun päiväkirjaan. Nii ja suunnittelin murhia. Ja kun se palas Pääsiässaarilta halusin tappaa sen kostoks mun tunteiden loukkaamisesta. Ja kun se oikeesti kuoli mä vuodatin kyyneleitä. Ja se on iso juttu, mä en yleensä itke millään lukiessani. Ja joo mä oon ihan täysjärkinen.
Sitten Sirius. Anturajalka, Mister Taikaministeri ja paskiainen. Rakkaalla koiralla on monta nimeä. Sirius on ilmeisesti valloittanut pysyvän paikan mun sydämestäni ja mä en ole ihan varma, saanko sitä poistumaan pitkään aikaan. Jos joku ilkeä ihminen pakottaisi mut valitsemaan näistä viidestä yhden suosikin, Sirius voittaisi. Pakaranmitalla.
Joo, mä sanoin viidestä. Arianna, kaikessa ärsyttävyydessään, kaikkine sydänlukkoineen ja sirkuksineen on noussut yhdeksi mun lempihahmoista.

Lempikohtaus on vaikea sanoa, koska monet jutut on multa unohtunu. (Joo, aion lukea tän uudestaan joku päivä) Pakkaskukista mulla jäi parhaiten mieleen ihan vain ne kaikki naljailut ja pilat joita kelmit teki. Ja kans ei-niin-masentunut Red. Itekkin tykkäsin kaikista kolmesta kosinnasta ja Harryn syntymästä. Sitten myös sellainen perus arki on mun mielestä aina kivaa. Nii ja ne Mister-kisat jäi mieleen myös -olin kuolla naurusta. Lopussa mä itkin ja itkin. Etenkin, kun kerrottiin Potterien kuolemasta Siriuksen näkökulmasta. Ja epilogissa.

Nyt mua väsyttää jo tosi paljon, mä oon väsäilly tätä kommenttia melkein tunnin. En siis yritä väkisin keksiä mitään parannettavaa, kun sitä ei näytä olevan paljaalla silmällä katottuna. Yks asia mua jäi vaan ihmetyttämään. Eikö "Admire" sanonut siellä tulevaisuudessa, että Harry oli kuollut? Toi mua jäi vaivaamaan, mutta saatan muistaa väärinkin ja ehkä sen on tarkoituskin olla mysteeri.

Toivottavasti tää mun taipuvuus turhan jaaritteluun ei haitannut! Nyt lopetan (ja oon varma, että unohin tästä kommentista jotain), mutta sitä ennen vielä yksi iso KIITOS!