Kirjoittaja Aihe: Koulun musiikin opetus  (Luettu 21800 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Svitanie Tonttu

  • Onnettoman oikukas
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #75 : Marraskuu 07, 2010, 09:58:09 »
Minun mielestä, meillä on ollut ihan hyvä musiikinopetus melkeinpä aina.
Joskus ekat luokat ala-asteella, meitä opetti joku ärsyttävä ope, mutta se osasi opettaa hyvin, eli siellä oppi myös.
3 luokalla, meidän ns. oma ope, piti meille melkein koko syyslukukauden tunteja, koska musiikinope oli sairaana, eli ei paljoa opittu.
4-5 en edes muista mitä opittiin :D
6 luokalla, meille tuli aina ylä-asteen musiikin ope pitämään tunnit, jotka oli tosi mahtavia!
On just semmonen ope, joka osaa innostaa soittamaan, laulamaan kuuluvasti ja on rento ja iloinen.
Sama ope siis tuli meille meidän siirtyessä 7. luokalle ja sielläkin opin paljon soittamisesta.
Pakollisten teoria-asioiden rinnalla soitettiin myös tosi paljon, melkeinpä joka tunti ja musiikintunnit/tunti, oli aina odotettua.
Otin myös nyt ''pitkäksi'' (8 ja 9-luokan kestävän) valinnaiseksi ns. Bändi-kurssin, eli ideana on soittaa bändissä.
Tunneilla siis vain soitetaan ja päästään myös vaikuttamaan kappalevalintoihin itse, eli voidaan ehdottaa kappaletta, ja ope kattoo, että onko mahdollista soittaa se.
''Emme lopeta leikkimistä sen takia, että vanhenemme. Vanhenemme sen takia, että lopetamme leikkimisen.''

''Hänet vastaanotti lääkäri, joka totesi:
Tonttu on lisätty keskusteluun'' (c)ryhmis

VOHVELIJORMA

  • Ankeuttaja
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #76 : Marraskuu 11, 2010, 23:14:38 »
Ala-asteella meidän musiikinopetus oli kutakuinkin samanlaista kuin mitä aiemmin on jo mainittu; opettaja soitti pianoa, lapsoset lauloi ja ne jotka osasi soittaa kitaraa, pääsivät soittamaan. Myös rytmisoittimia sai soittaa joskus, mutta todella harvoin ja silloinki se oli sitä että opettaja valitsi yhden satunnaisen ihmisen joka sai soittaa bongoja ja muut sai tyytyä laulamiseen.
   Ala-asteen musiikinopetus oli itsessään todella tasapaksua, kun ei koululla ollut edes bändisoittimia tai mitään. Joka tunti laulettiin ja soitettiin nokkahuilua (näin yllättäen) ja joillain tunneilla harjoiteltiin myös niitä ti-ti-taa -hommeleita. Ainoat jutut joista todella pidin oli laulaminen ja toisinaan kevätjuhlaohjelmiston harjoitteleminen. Olin mitä luultavimmin ainoa joka piti jollain tasolla nokkahuilujen äänestä, vaikkakin vain silloin kun ykkösäänen lisäksi soitettiin myös kakkosääntä. Koulun juhlissa esiintyminen oli kaikkein mukavinta, sillä pääsin usein laulamaan sooloja. Vaikka itse pidinkin musiikista kaikista aineista eniten, en silti usko että se oli kaikille yhtä mukavaa. Laulaminen oli lähes aina pääosassa, ja opettajamme suosi rohkeampia laulajia. Itse olin tosin yksi rohkeimmista (ja kovaäänisimmistä), joten se ei vaikuttanut minuun negatiivisesti, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se oli melko epäreilua.
Joka tapauksessa, vaikken itse musiikkihörhönä ollutkaan maailman pahinta hätää kärsimässä, kuudennella luokalla olin jo valmiiksi innoissani yläasteella odottavasta laadukkaasta musiikinopetuksesta. Olin kuullut opettajasta pelkkää hyvää, ja muutenkin kaipasin jo pikkuhiljaa sähkösoittimien pariin. Kun kävin sitten tutustumassa kouluun ja näin musiikkiluokan kaikkine soittimineen, olin jo valmiiksi ihan onnessani. Ja kun seiskaluokan musiikintunnit sitten alkoivat, en todellakaan ollut pettynyt. Ensinnäkin, kuten Tonttu jo aiemmin kirjoitti, meidän musiikinopettajamme on todella hyvä. Hän on kannustava, rento, iloinen, mukava ja mitä kaikkea muuta, hän osaa opettaa hyvin, pitää kurin hyvin, ja hän on oikeasti minusta ihan mieletön. En todellakaan muuten uskaltaisi ikinä soittaa rumpuja julkisesti, mutta koska opettaja on niin kannustava, olen uskaltautunut kitarakurssilla jo muutamaan otteeseen kokeilemaan sitä. Ja vaikka olen yhtä rytmitajuinen kuin kookospähkinä, opettajan kannustaminen ja tsemppaus on saanut minut yrittämään aina uudelleen. Myös jo Tontun aiemmin mainitsemalla bändikurssilla olen yrittänyt soittaa mahdollisimman monta soitinta, ja sekin on hyvän opettajan ansiota.
   Jotkut saattavat ehkä ajatella, että eikö kitarakurssilla kuulu keskittyä kitaraan, ja ihan aiheellistahan niin on ajatella, mutta oikeastaan monipuoliset mahdollisuudet tuovat vain mielenkiintoa soittamiseen. Kitarakurssin pääpaino on kitarassa; sillä harjoitellaan avosointuja, bassottamista, powereita ja yksinkertaista näppäilyä. Tunnin lopussa kun kaikki ovat opetelleet (opettajan avustuksella tietenkin) mahdollisimman hyvin sen tunnin "läksyn", on mahdollisuus mennä luokan eteen soittamaan jotain soitinta, mieluiten tietenkin kitaraa tai bassoa. Muihinkin soittimiin kuitenkin pääsee jos haluaa, mikä ei tietenkään ole huono homma. Itse erityisesti bändisoiton ystävänä olen tyytyväinen tähän mahdollisuuteen.
   Bändikurssilla mennään myös joka tunti eteen soittamaan, silloin on tosin onnistunut yhteissoundi enemmän etusijalla. Kuten aiemmin jotkut jo mainitsivat, luokan ryhmähenki jne vaikuttaa paljon myös opettajaan. Aina kun bändikurssiryhmämme käyttäytyy kunnolla eikä hypi seinille, on opettajakin hyväntuulisempi. Jos taas kaikki soittavat ja riehuvat yhteen ääneen, eivät opettajankaan hermot kestä loputtomiin.
   Joka tapauksessa, koska tämä alkaa mennä melkein offtopiciksi, voisin saattaa pikkuhiljaa tarinani päätökseen. Pääpointti siis on, että meillä yläasteen musiikinopetus voi hyvin, kun opettajakin on ihan mahtava. Ja tähän loppuun voisin vielä sanoa, että olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka kirjoittivat siitä kuinka kaikkea ei voida laittaa opetussuunnitelmaan, vaikka kuinka haluttaisi. Musiikillista sivistystä voi itse kukin kerätä vapaa-ajalla vaikkapa teoria- ja soittokurssien muodossa, jos kiinnostusta löytyy, sillä kaikkea musiikkiin liittyvää ei voida opettaa koulussa.

Poissa Sateenropina

  • Vuotislainen
  • Pottermore: AvisErised8561
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #77 : Helmikuu 28, 2011, 16:32:53 »
Kevyen musiikin historian koe ylihuomenna, asiasta ilmoitettiin tänään. Kyseiseen kokeeseen pitäisi opetella keskeiset asiat kahdeksasta kevyen musiikin tyylisuunnasta, ei sitten yhtään enempää aikaa voitu antaa... -.-

Poissa Miss Zora

  • nordist [nu'dist]
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • As cold as the night
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #78 : Maaliskuu 01, 2011, 20:49:24 »
Meidän koulussa musiikin opetusta ei ole oikein nimeksikään. Kun entinen opettajamme jäi äitiyslomalle joulun alla, tilalle tuli aivan kauhea sijainen. Ensimmäisellä hänen tunnillaan istuimme lähes 20 minuuttia hiljaa, koska meitä nauratti niin paljon. Eräs luokkalaisemme oli sanonut nimekseen Tahvo, vaikka hänen oikea nimensä on ihan eri. Muutenkin meitä nauratti jostakin syystä. Siitä päivästä lähtien musiikin ooettaja on vihannut luokkaamme (eh, hän ei ole ainoa), ja se tekee musiikintunneista äärettömän tylsiä.

Tunneilla on jokseenkin tylsää. Lauloimme yhtä kappaletta varmaan kolme viikkoa (meillä on vain yksi tunti musiikkia viikossa, luojan kiitos siitä), ja soitimme sitä. Opettaja määrää aina samat soittimiin, Matti* rumpuihin, Amanda, Pekka ja Teemu kitaraan ja Harri bassoon. Ja loput laulaa. Alkaa vähän ottamaan aivoon, muut eivät ikinä saa soittaa soittimia. Vain ne, jotka osaavat jotain, saava soittaa. Muut eivät saa edes yrittää.

* Juu nimet on vaan esimerkkejä
den eneste måten å ha noe i uendelig tid, er ved å miste det

Poissa Emmalina

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: CauldronChaser18511
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #79 : Huhtikuu 18, 2011, 20:54:03 »
Äh vihaan koulun musan tunteja. Se opettaja on ärsyttävä, osaa kyllä alansa, mutta ei osaa pitää nimeksikään kuria ja tunnit on tylsiä, aina lauletaan, kirjotetaan ja soitetaan kitaraa. Kukaan ei edes soita kitaraa, kun ei ole mitään neuvoja, eikä tyyppi sano mitään.

Nämä musan tunnit on ankeita, opettajalla on outo huumorintaju ja riehakas meininki takaa koko loppupäivän pääkivun! Onneksi seiskan jälkeen musa on vain valinnaisena, en ottanut. Viidennellä ja kuudennella oli ihan kivaakin tää musiikki, kun oli kiva opettaja.

Poissa Saccharine

  • Introverted Assbutt
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • La Vita è Facile
    • Twitter
  • Pottermore: MoonWillow1269
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #80 : Huhtikuu 24, 2011, 11:44:50 »
Sanotaanko nyt ettääh... een ole suuri musiikintuntien fani, vaikka sen olen valinnutkin pitkäksi valinnaiseksi aineeksi. Kyllä, tiedän, tein suuren virheen seuratessa vain kavereiden perässä, juurikaan ajattelematta mikä edessä odottaisi.
Mutta virheistä oppii. Ainakin toivon niin.

Ensinnäkin. Opettaja, ei yksinkertaisesti osaa opettaa.
Ja sekös se ottaa aika lailla päähän. Se, ettei tunnilla tarvitse tehdä mitään, se ei haittaa minua ollenkaan, mutta voih, soittajat minua eniten säälittää. Opettaja tulee heidän luokseen, näyttää nopeasti mitä pitää tehdä ("Soita näin, näin ja näin. Ja sitten tästä.") ja kiiruhtaa sitten jonkun toisen luokse "selittämään mitä pitää tehdä." Soittajat katselevat vain kysyvästi ympärilleen ja miettivät, mitä ihmettä heidän nyt täytyikään soittaa. Itselläni ei onneksi ole tätä ongelmaa, sillä vetäydyn aina mikin taakse, ja tyydyn laulamaan. Josta tosin joudun rankastavaksi soolokohdilla. *Hrh*

Meillä on melko pieni musiikin ryhmä joka koostuu pääasiassa meidän luokkalaisista, jotka ovat suurin osa perfektionistisia musiikkivirtuooseja. Ja kuten suunnilleen jokaisella opettajalla, myös tällä kyseisellä musiikin vetäjällä on omat suosikkinsa, joita hän ylistää jokaisen tunnin päätteeksi. Ja kun tänä vuonna vielä jaetaan musiikin stipendejä. Jaa-a, eipäs ole hajuakaan keille tämä rahasumma mahtaa lähteä. *sarkasmia, jos et jo sattunut tajuamaan sitä*

Ja jostain syystä myös joka ikisen torstain (musiikintunnit ovat sen päivän kaksi viimestä tunti) jälkeen on hirvittävä päänsärky.. Varmaankin johtuu melusta. Tai paineesta. Tai sitten vain siitä inhosta jota tunnen noita tunteja kohtaan. Juu, tiedän, tiedän. Omahan se vikani on kun valitsin, mutta mistä olisin voinut tietää että se on näinkin kauheaa. Ehkä liioittelen vähän.. :)

Hyvin monessa huonossa asiassakin on usein edes jokin hyvä puoli. Musiikinopettajssa on se, ettei hän opeta meille teoriaa, ei kysele sitä, eikä tee testejäkään. Joten periaattessa huono opettajuus osoitteutui ainakin omalla kohdallani melko hyväksi asiaksi. :)
"The first sign of the beginning of understanding is the wish to die."

Poissa Ninzai

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rohkelikko
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #81 : Kesäkuu 25, 2011, 23:13:06 »
Meillä vaihtui musiikin opettaja ainakin nyt 2 vuodeksi kuulemma.Olen todella tyytyväinen musiikin opetukseen.Ala-asteella musiikin opiskelu ei ole niin hauskaa kun ylä-asteella ainakaan minusta.Tykkään laulaa ja meillä lauletaan aina musiikiin tunneilla : ).
Meidän musiikin opettaja on minusta todella hyvä ja kun kysyttiin koulun vikalla viikolla kenelle opetajalle lähetit kiitos kirjeen suurin osa ainakin niiltä keneltä kysyin niin sanoivat,että musa opelle.

Poissa Whatsername

  • nuottiavaimen säilyttäjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Just look up to the stars and believe who you are.
  • Pottermore: HexLeviosa139
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #82 : Heinäkuu 03, 2011, 15:27:34 »
Musiikinopetuksen taso on aivan kamala nykyään. Itselläni melkein kaikki musiikinopettajat koko ala-asteelta olivat huonoja. Ainut hyvä muisto ala-asteen musiikintunneista oli valinnaisen musiikin ryhmä,jossa opettajalla oli se asenne että kaikki saa kokeilla kaikkea ja kenenkään ei tarvi istua tunnilla tekemättä mitään jne... No,oman opettajamme musiikinopetus oli ihan kamalaa,silloin tällöin käytiin vähän teoreettisia asioita (itse olen soittanut viulua 5-vuotiaasta,joten olen käynyt pakolliset musiikin teorian kurssit) ja ei niistäkään kukaan oppinut mitään. Sitten lähinnä vaan laulettiin ja pari kertaa soitettiin nokkahuilua. Kukaan ei jaksa kuudennella luokalla enää innostua Saku Sammakko -lauluista jne, joten lopulta kukaan ei enää laulanut musiikin tunneilla. Sitten parina vuonna meille tuli eri opettaja,jolla oli se periaate että jos soitat jotain soitinta niin saat automaattisesti kympin todistukseen,ja tämä oli todella epäreilua niitä kohtaan,jotka eivät soittaneet mitään. Ja jos soitti jotain soitinta niin sitä piti koko ajan raahata kouluun ja mennä kaiken maailman kissanristiäisiin soittamaan... Tämän saman opettajan kanssa käytiin sitten musiikin historiaa ja klassista musiikkia,mikä oli ihan hyvä asia,mutta minusta koulun musiikintunnit ovat mielestäni lähinnä soittamista ja laulamista varten (toki pitää käsitellä hieman säveltäjiä jne. ihan yleissivistyksenkin vuoksi) joten en tykännyt,kun koko kevätlukukauden musiikintunnit tuntuivat historian tunneilta.

Yläasteella olikin sitten onneksi mukava musiikinopettaja,josta pidin kovasti. Yläasteella ongelmana on vaan se,että puoli luokkaa ei piittaa musiikista pätkääkään,ja siksi sitten kukaan ei pysty tunneilla keskittymään. Minusta on myös aika outoa,että liikuntaa on aina se kaksi tuntia viikossa ja se on pakollista koko yläasteen ajan,kun musiikkia on vaan viikko tunnissa,ja se on pakollista vain seitsemännellä luokalla. (Tai,ainakin se mun koulussa menee näin.) Muutenkin kotikaupungissani lähinnä arvostetaan vaan liikuntaa ja urheilijoita,ja musiikin harrastajista ei piitata läheskään niin paljon  kun urheilijoista. Tämä juttu on tosi huono minun kannaltani koska olen aina tykännyt musiikista paljon enemmän kuin liikunnasta.

No,kuitenkin tämä yläasteen musiikinopettaja oli mukava,tunneilla soitettiin paljon ja käytiin kitaraa ja teoriapuoltakin läpi. Opeteltiin soittimia ja eri musiikkityylejä jne... Pääpiste oli aina kuitenkin lähinnä siinä musiikin soittamisessa. Seiskan syksyllä sitten aloitin myös kitaran soiton,mutta en mennyt tunneille ja lopulta se meni siihen,että pääsin aina soittamaan kitaraa,sillä olin yksi ainoista meidän luokkalaisista,jotka osaa soittaa muutakin kun e-mollin,G-duurin ja A-duurin,ja koska ketään muuta ei kiinnostanut. :D Syksyllä oli laulukoe ja keväällä sitten soittokoe ja sai laulaa jos halusi. Yläasteen musiikintunnit olivat lähinnä mukavia,ellei näitä "v*ttuako mua kiinnostaa joku kitaransoitto" tyyppejä lasketa.Ja noista tyypeistä minulle tulee aina mieleen se, että on myös minusta väärin,jos aina nämä "musikaaliset" pääsevät soittamaan, ja nämä "ei-niin musikaaliset" saavat aina jonkun rytmimunan käteen. Siinähän kuolee jokaiselta innostus musiikkiin jos joka tunnilla ei tarvi tehdä muuta kun soittaa triangelia kahdessa kohtaa! Siitä huolimatta,että pidin musiikista kovasti,en ottanut sitä valinnaiseksi ensi vuodelle. Sinne tunkee nämä kaikenaailman lissut jotka haluaa laulaa Lady GaGaa ja minun musiikkimaku ei sitten mene ollenkan yksiin näiden kassa.

Minusta musiikissa olisi se kätevää,että ryhmät jaettaisiin niin,että toisessa olisi ne "ei kiinnosta" ihmiset ja toisessa sitten ne jotka oikeasti haluavat oppia jotain. Koska kyllä minä ymmärrän niitä jotka eivät musiikista tykkää,ja sen,että ei ne jaksa keskittyä kun ei kiinnosta, en minäkään liikunnantunneista oikein välitä. Mutta ei sekään ole kivaa,kun nämä,jotka oikeasti haluaisivat oppia jotain,joutuvat kärsimään siitä. Sitten kyllä sitä teoriapoltakin saa opettaa,mutta lähinnä pitäisi keskittyä siihen soittamiseen ja laulamiseen. Minusta myös kaikille pitää antaa mahdollisuus,eikä esim.rumpuihin saa aina valita sitä,joka on 10-vuotiaasta rumpuja soittanut. Musiikinhan tarkoitus on loppujen lopuksi levittää hyvää mieltä,ja siksi kaikilla pitäisi olla kivaa musiikintunnilla.
Siriusly,that's riddikulus!

Poissa Kynttiläkäärme

  • Syksyn liekki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: potioncharm26553
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #83 : Syyskuu 07, 2018, 11:46:12 »
Taidan kuulua niihin harvoihin joille ala-asteella ei tyrkitty nokkahuilua käteen. Koko kouluaikanani ei sitä tarvinnut opetella soittamaan. En tiedä mikä on musiikki kouluaineen syvällisin tarkoitus, mutta uskoisin sen olevan saada oppilaat kiinnostumaan ja innostumaan musiikista, ei niinkään opettamaan laulamista. Tykkäsin aian itse musiikin tunneista peruskoulussa, vaikka koinkin etten paljoa mitään niissä oppinut. Harmitti kovasti kun r-opetukseni oli viidennellä ja kuudennella luokalla musiikkitunnin päällä, sillä musiikkia oli yksi tunti viikossa ja se r-opetus kesti yleensäsen 20 minuuttia, joka oli juuri sen tunnin päällä.

Ala-asteella noin 1-4 lk aikana en muista olleen erillistä musiikkin opettajaa, vaan silloin laulettiin aina silloin tällöin muitten oppiaineiden yhteydessä. Joku laulukoekin taisi olla, saatiin jostain laulukirjasta itse valita kapple, jota opettaja soitti ja saattoi laulamisessa tukea mukana että jokainen uskalsi. Nämä tehtiin ihan yksi kerrallaan, ettei muita ollut kuuntelemassa. Taisin laulaa Jänöjussin mäenlaskun.

5-6 lkn aikana meillä oli naapuriluokan opettaja musiikinmaikkana, eikä hän mielestäni kamlaman hyvä ollut. Opettelimme vaativaa teoriaa, jota kukaan ei meinannut oppia. Luokkamme priimus, tyttö joka harasti musiikkia sai tuosta teoriakokeesta 7 ja kaikki muut arvosanoja 4-6. Tämä koe uusittiin, koska se oli yksinkertaisesti kaikille liian vaikea, mutta koepäivänä kun olin sairas en saanut sitä sittenuusia ja siksi musiikinnumeroni oli todella matala tuonna vuonna. Se oli todella epäreilua. Kokeessa kysyttiin paljon jostain klassisesta musiikista ja yksi koe kysymyksistä oli montako laulua laulettiin Sound Of Music elokuvassa. Katsoimme sitä musatunneilla ja laulut piti laskea. Vähän hankalaa oli, kun puolet tunneista oli siellä R-opetuksessa. Eikä tuo opettaja tietenkään sitä ottanut huomioon. Viimeisenä vuonna muistan meidän olleen paljon ihan musiikkiluokassa, jossa laulettiin Meksikon Pikajunaa ja Vanhoja Poikia Viiksekkäitä. Laulukoetta ei ollut, mutta jokainen sai tehdä esitelmän jostain artistista / bändistä ja tämän esitelmän pohjalta sai arvosanan. Musiikin numeroni nousi, kun tein pitkän esitelmän Backstreet Boyssista. Ihan viimeisellä musiikintunnilla pidettiin levyraati ja sen voitti ylivoimaisesti Jope Ruonansuu kappaleella Työnnä Kännykkä Hanuriin. Opettaja ei oikein pitänyt siitä, mutta kaikki pojat ja se tyttöjoukko joka ei välttänyt Britney Spearssista antoi äänensä Jopelle :)

Yläasteella musiikintunnit muuttui siinä mielessä, että ainoastaan lauelttiin jotain randomi kappaleita ja luokan pojat, joilla oli oma bändi soittivat. Yhden vartin koko yläasteikänä sain olla basson, rumpujen ja kitaran takana, eikä siinä ajassa kyllä mitään ehtinyt oppimaan. Laulukoe oli 7 luokalla ja sai laulaa porukassa jos halusi. Vedimme neljän tytön ryhmänä Dingon Levotonta Tuhkimoa ja opettaja kommentoi esitystä ihan kivaksi ja antoi jokaiselle arvosanaksi 8. Vähän jäi olo, ettei häntä edes kiinnostanut.  Lukiossa otin yhden valinnaisen musiikin kurssin, mikä oli virhe. Siellä varsinkin oli opettajien lellikkejä ja minä ja muutama muu jotka ottivat kurssin ihan muuten vaan joutui kuoroissa takariviin, eikä saanut koskea mihinkään soittimeen. Kaikki muut luokkalaisetkin katsoi minua kuin ruttoa (ilmeellä mitä toi tekee täällä) tuli kurssilta litsattua. Yllätyin itsekkin, että sain numeroksi 8, vaikken puolillakaan tunneilla ollut paikalla. 

Koulun musiikin opetus ei kyllä itsellä edesauttanut innostustani musiikin pariin, vaan olen sen ihan muulla tavalla löytänyt.