Kirjoittaja Aihe: Koulun musiikin opetus  (Luettu 21633 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Sheridan

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SkyHazel4429
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #50 : Kesäkuu 29, 2009, 21:15:34 »
Minulla ainakin on kokemuksia laadukkaasta musiikinopetuksesta ala-asteelta.

1-2 luokilla tutustuttiin eri lauluihin, laulamiseen, rytmisoittimiin ja niin edespäin. Teoriaa ei ollut, koska tuskin kukaan seitsemänvuotias jaksoi kuunnella 45 minuuttia musiikin historiasta. Tulin tosin vasta kolmannella ala-asteelleni: vanhassa koulussa ei ollut minuuttiakaan musiikkia, opeteltiin vain suvivirsi ja that's it. Nuo ovat siis havaintojani pienempien musiikintunneista.

Kolmannella ja neljännellä alettiin soittamaan nokkahuilua, rumpujen peruskomppeja, hieman vaikeampia lauluja ja tutustuttiin musiikin historiaan, tärkeisiin säveltäjiin ja eri tyylilajeihin enemmän kuin ennen. Itse pidin tuolloin musiikkia hieman tylsempänä, en mitään nokkista oppinut tuolloin soittamaan :D Nuottejakin opeteltiin, kaikki muut taisivat oppia paitsi minä, joka urheasti vakoilin muilta. Buah. Neljännellä tosin se tosin on nykyään sellaista löysäilyä, rytmisoittimia ja niin kun ei oikein pysty opettamaan montaa eri tasoista samaan aikaan.

Viidennellä ja kuudennella sitten mentiin vähän vielä eteenpäin. Koska meillä oli 4-,5- ja 6- luokat samassa, neloset saivat enemmän vapaata ja niin edespäin, ainakin minun aikanani. Viidennellä ja kuudennella alettiin opettelemaan vieläkin enemmän kitaran soittoa, nuotit eivät olleet enää ne G ja Em mitä nelosella ainakin yritettiin rämpytellä. Opin noiden kahden vuoden aikana kymmenen sointua: ei kovin paljon, mutta koska olin terraariokoulussa ja kitaroita lainattiin välillä muihin kouluihin, ja vaikka ne olisivat olleet paikallakin, ei aina saanut kitaraa kun oli liian vähän. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen suorituksiini. Lisäksi rumpujen peruskomppia soiteltiin, hieman bassoa ja hoilattiin monta kertaa Sankareita. Kitaralla kuultiin monia kappaleita, kuten I Will Stay, Have You Ever Seen The Rain ja Donna Donna. Nokkiksellakin siirryttiin Asikkalan puisista rattaista eteenpäin: Sturm Und Drangin Indian, Let It Be, Love Me Tender ja Hallelujahkin kaikuivat maailmalle. Lisäksi teimme eri musiikin aikakausista, tärkeistä säveltäjistä ja haluamistamme bändeistä esitelmiä ja kävimme musiikin historiaa läpi, tosin tämä alue jäi mielestäni hieman liikaa taka-alalle.

Kahtena viimeisenä vuotena perusteltiin pieniä ryhmiä missä soiteltiin. Minun ryhmääni kuului pelkästään tyttöjä, mutta kappaleissa opettaja soitti pienoa, joku rumpuja ja joku djembeä ja jotkut rytmisoittimia, jolloin kaikki pääsivät mukaan. Indian, Toivotaan ja My Heart Will Go On soitettiin nokkiksella, yksi tyttö soitti pianoa viimeisessä ja Indianissa muutama lauloi. Kevätjuhlan sijaan meillä oli kulttuuri-ilta, jolloin kuultiin juuri näitä esityksiä. Kun koko luokka soitti tamburiinilla, djembellä, rummuilla, bassoilla, kitarilla, eri rytmisoittimilla, nokkahuilulla, sähkökitaralla ja pianolla Adiemuksen, koko yleisö piti siitä. Ehkäpä paras muisto koulun musiikintunneilta kun koko yleisö taputti, nauroi ja nousi ylös kappaleen loputtua.

Lisäksi viimeisenä vuotenani koululla tarjottiin yksityistä musiikinopetusta joko bassolla, sähkökitaralla, rummuilla tai kitaralla kun eräs ammattisoittaja tarjoutui opettamaan. Koko lysti maksoi vain 25/50€ puoli vuotta. Itse soitin aluksi kitaraa mutta vaihdoin lopulta rumpuihin. Mutta opin soittamaan suht. sujuvasti nokkista, kitaraa ja rumpuja ala-asteaikanani, joten tyytyväinen olen opetukseen.  Toivottavasti tulevaisuudessakin olisi musiikintunneilla yhtä hyödyllistä ja hauskaa.

Poissa zip

  • Dreamer
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #51 : Heinäkuu 09, 2009, 16:05:26 »
Minulla on ollut aika musiikkipainotteista aina koulussa. Eka ja toka luokalla musiikin tunnit pidettiin koko koulun voimalla (ekaluokka, tokaluokka ja eskarit). Laulettiin Suvivirttä ja muita tylsiä, joissa aina oli vain pianosäestys. Ja vaikka musiikkia olisi pitänyt olla vain yksi tunti viikossa, niitä oli ainakin kolme. Muuta ei siis oppinut kuin laulamaan.

Kolmannelle luokalle vaihdoin koulua, koska pääsin musiikkiluokalle. Viisi tuntia musiikkia viikossa. Opettajan soitin rummut. Soitettiin aivan kamalasti ja laulaminen jäi paljon vähemmälle, kunnes kuudennelle vaihtui luokanopettaja, joka sanoi mm. rumpuja epäsivistyneeksi soittimeksi. Eli siis lauloimme itkuvirsiä ja opettaja säesti pianolla. Koko luokan suhtautuminen opettajaan oli HYVIN nihkeää. Kukaan ei tykännyt.

Seiskalla sitten meillä oli kaksi opettajaa. Toinen opetti (toisin sanoen rehtori) musiikista sen mitä kaikki seiskaluokkalaiset kävivät läpi. Tosi hyvää opetusta, mutta jutut olivat helppoja, kun ne jo osasi. Sama piti rumpu-, kitara- ja laulukokeet.
    Toinen oli niinsanottu musiikinvalinnaisen ope. Hänellä oli välillä aika oudot jutut, mutta jälkeenpäin sitä tajusi, että siitä oppikin johonkin muuhun musiikin juttuun liittyvää. Tämä opettaja piti vain laulukokeen, sillä kaikki olivat vuoden mittaan soittaneet jotain, eikä opettaja viitsinyt pitää sen kummallisempaa koetta.

Rummuista tuli lempisoitin, kun sen soittamisen oppi.

Eli minulla on ollut todella hyvää musiikin opetusta.
Kirjoitus jatkuu, vaikka kuinka paljon sattuisi...

Poissa Sonja

  • Gradzbbh Mkryx
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #52 : Heinäkuu 21, 2009, 00:23:56 »
Ala-asteella musiikintunneilla oli vähän sellainen meininki, että opettaja pimputtaa pianoa ja lapset laulaa. Kolmannella luokalla minulla oli valinnainen musiikki, jossa oli eri opettaja, joka antoi meidän kokeilla erilaisia soittimia, kuten basso, kitara, koskettimet ja rummut. Saimme myöskin kokeilla mikrofoniin laulamista. Tavallisilla musiikintunneilla soitimme joskus nokkahuilua. Musiikintuntimme eivät olleet järin rattoisia, ottaen huomioon, että rinnakkaisluokkalaisemme soittivat bändisoittimia, kun me lauloimme lastenlauluja ja virsiä. Kävimme tunneilla läpi muutamia suomalaisia säveltäjiä.

Kun menin seiskalle (vaihdoin siis koulua), musatunnit olivat ihan erilaisia kuin ala-asteella. Opettaja on todella mukava ja tietää oikeasti paljon musiikista ja soittamisesta. Tunneilla tutustumme esimerkiksi musiikkigenreihin, soittimiin ja soittelemme joitain lauluja. Soitan bassoa, joten saan säestää lauluja. Olen mukana myöskin bänditoiminnassa, ja opettaja kertoilee hyviä vinkkejä vähän kaikesta soittamiseen ja esiintymiseen liittyvästä. Koulussani on paljon mukavaa bänditoimintaa. Bändit saavat varata välitunneille harjotusaikoja, ja koululla järjestetään kaikenlaisia tapahtumia, kuten bändi-iltoja. Nehän eivät tietenkään ole pakollisia, mutta esiintyminen voi parantaa numeroa. (Tetenkin muitakin seikkoja huomioidaan numeroa antaessa.)

Musiikin opetus koulussa on mielestäni hyvä juttu. Musiikki merkitsee minulle paljon, ja on todella mukavaa päästä koulussakin musisoimaan. Tietysti siihen, että saako tunneista mitään irti, vaikuttaa opettaja aika paljoltikin. Onneksi minulla on ollut hyviä opettajia, tosin ala-asteen opettaja arvosti laulua ja antoi numeron lauluäänen perusteella. Se oli mielestäniaika törkeää, koska eihän musiikkiin kuulu pelkästään laulaminen. Itse olin kuitenkin koulun kuorossa, joten numeroni oli ysi.

Olen saanut paljon irti yläasteen musatunneista. Opin paljon esim. soittamiseen liittyvistä asioista. Olen valinnut seuraavalle vuodelle valinnaisena musiikkia, eli tiedossa on niin paljon musaa kuin pystyn ottamaan.
Keijukaisia on sittenkin olemassa. Salaperäistä.
 ~Hatsuharu

Kratztbuhh, manaatti!

Poissa Mimmi

  • kolmen soinnun rälli
  • Vuotislainen
  • gimme danger
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #53 : Heinäkuu 21, 2009, 01:22:50 »
Ala-asteella musiikintunneilla oli vähän sellainen meininki, että opettaja pimputtaa pianoa ja lapset laulaa.

Tai itkee ja laulaa. Tai sitten ne lapset laulaa vain silloin, kun kuuluu kuoroon. Minulle jäi ala-asteen musantunneista erittäin paha maku suuhun niin sanoakseni. Oli jokseenkin tympäännyttävää, kun aina ennen suuria pirskeitä, kevät-, joulu-, tai pääsiäiskarkeloita, tahi sitten koulumme (Sonja, Minsvo ja minä kaikki samasta koulusta ala-asteella oltiin) omaa spesiaalia kalevalajuhlaa ennen kuoro harjoitteli erittäin ahkerasti, ja eniten potutti, jos kaikkien yhteiset musantunnit menivät kuoroharkkoihin. Meidän epäkuorolaisten (kuoroon meidän kuuluivat luokaltamme kaikki muut tytöt paitsi minä + kaksi muuta, sekä muutama kuoroon pakotettu pojankoltiainen) kohtalona kun oli tehdä monisteita tai käsialaharjoituksia, kuten kirjoittaa 50 kertaa vihkoon: "Dromedaari karkeloi sambaa Auswitchin rajamailla faaraon, zombien ja kenraalikuvernöörin kanssa, mutta Punahilkka poti kuumetta" tai muuta yhtä täysipäistä. Tiedä olinko jotenkin kummallinen lapsi, mutta tuosta kuorottomuudestani jäi minulle sellainen haamu, tai joku outo kompleksi (pyrin monta, monta kertaa, mutta parhain mihin ylsin oli kysymysmerkki hylätyn sijaan, ja senkin opettaja taisi siihen pistää vain säälistä), että pidin itseäni täysin surkeana musiikin suhteen. Tai siis, tiesin että en ollut oikeasti niin huono, mutta tolkutin asiaa alitajuisesti itselleni ja muille ja... Ploaa, ihan kummallinen, pitkä ja kiemurainen juttu, mutta ei siitä ole pitkäkään aika, kun tajusin, etten nyt ihan tavattoman surkea musiikkiasioissa ole. Pääasiassa laulussa, siis. Musiikin numeronani kun aina seisoi se herttainen ja ihana seiska, joka oli nokkahuilusoittoni ansiota. Laulukokeista minulle merkattiin aina kutonen... Arvioisin nyt itselleni laulusta ehkä kasin, eli ihan tavallinen laulaja kai olen, mutta enpä sitten tiedä mitä saisin. Laulukokeet olivat aika kauheita, mutta onneksi nykyinen musiikinopettajamme ei pidä laulukokeista, ja musiikinnumerot jaetaan enemmänkin aktiivisuuden kuin "sen, miten kauniisti jossain komerossa Maamme-laulun luikauttaa", kuten hän varsin mainiosti ilmaisi. Kolmannella luokalla valinnaisen musiikin tunnit olivat minusta sinänsä ihan hauskoja, vaikka ei me tunneilla paljoa oikein mitään tehty. Laulettiin Obla Di Obla Data (opettajamme oli Beatles-fani, ja siis on varmaan yhä edelleen)  ja välillä meidät päästettiin tilaan, jonka olemassaolosta minulla ei ollut harmainta aavistustakaan: bändiluokkaan! Kyllä vain, koulumme uumenista sellainenkin löytyi, mutta se oli tyystin oppilailta kiellettyä aluetta eikä sinne ollut menemistäkään, tai tuli tupenrapinat. Tai jotain. Mikkiin lauluakin kokeiltiin, kuten Sonja valaisi, mutta itselleni oli vakaasti kehittynyt kuva täysin ällöttävästä, kamalasta äänestä joka minusta lähti kun laulamaan rupeasin (sinänsä naurettavaa, ihan pienenä kun harrastin kaiken maailman muskareita ja lauloin muutenkin paljon) niin en sitten viitsinyt koko luokan kuullen mitään laulaa. Muistan että takeltelin jotain Geena Gebardia ja olin ihan hämilläni, joten minun kohdallani kokeilut jäivät varsin vähäisiksi (sinänsä hassua, karaokea kun pienenä tuli paljon laulettua... Ja nyt sitten SingStaria). Opettajamme, jota nimellä Hemmo "Totuudentorvi" kutsumme, oli aika hupaisa veikko ja Beatles-rakas henkilö, kuten jo sanoin. Liikanimi Totuudentorvi tulee mahtavasta faktasta, joka kutakuinkin kuului näin: "Olivat ne Biiiitlet sitten mukavia veikkoja, eivät yhtään mihinkään huumeisiin tai muuhunkaan sortuneet niinkuin kaikki nykyään!" Tosin saattoi olla, että kyseessä oli ironiaa tai jotain muuta mystistä, mitä korvamme eivät silloin kyenneet vielä hahmottamaan... Olisi muuten hauskaa käydä visiteeraamassa jollain Hemmon tunnilla, Beatlesin ystävä kun nykyään itsekin olen.

Minäkin, kuten Sonja, olen saanut hyvin paljon irti ylä-asteen musiikintunneista. Se johtuu pitkälti mahtavasta opettajastamme! Olen kitarakaveri, joten pääsen sitten säestämään yhdessä ystäväiseni Sonjan kanssa Minsvon rumpuloidessa. Meillä on bändikin, kuten Sonja jo taisi selostaa, johon kuuluu myös ystävämme laulaja/kitaristi (no, laulaa se nyt enemmän tykkää) Krista. Musiikinnumeroni nousi kahdella numerolla seiskasta ysiin. En ikinä ala-asteella ollessani kuvitellut saavani musasta ysiä! Meidän koulussa se on helppoa, pitää vain olla riemukas oppilas joka on kiinnostunut musiikista ja olla terveesti pölisevä tunnilla. Siis ei mitenkään yltiöpäisesti riehuva, vaan aktiivinen tai jotain. Minulla ja ystävilläni, varsinkin Sonjalla on aika villit jutut musan tunneilla... Musiikki on lempiaineeni! Jee.
Keep your 'lectric eye on me babe
Put your ray gun to my head
Press your space face close to mine, love

Poissa Leila

  • Peruna
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • "Itserakkaus on paras rakkaus"
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #54 : Elokuu 18, 2009, 21:45:22 »
Meidän koulun  musiikinopetus on jotain NIIN  laasutonta. Kaksi edellistä opettajaa (=luokanvalvojaamme) on ollut ylirentoja, jotka eivät ole saaneet kuria tai mitään  muutakaan aikaiseksi. Nyt tuli taas uusi, toivotaan että hän saa tehtyä jotain.. Olemme musiikkiluokka, ja kukaan ei osaa lakeellisintakaan musiikin teoriaa, saati sitten soittaa rumpuja/kitaraa/bassoa..
Tahdonvoimaa!

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #55 : Elokuu 19, 2009, 16:14:42 »
Näin lukionkin musiikin pakollisen kurssin käyneenä sanon, että koulumusiikki on ihan turhaa. Koko kymmenvuotisena koulutaipaleellani en ole oppinut musiikin tunneilta mitään, hätäisesti ehkä erottamaan pianon ja kitaran toisistaan.

Meillä musiikin opiskelu on sujunut lähes aina niin, että ainoastaan musikaaliset oppilaat ovat saaneet loistaa. Heille kun kaikki on jo lähes itsestään selvää ja yksinkertaista, niin tällaiset tavan talliaisille ei jää tunneista mitään käteen.

Kaikkia ei ole luotu soittamaan ja laulamaan, jotenka musiikin numeroarviointia en ymmärrä. Onhan toki teoriaopintojakin, mutta mitä teemme tiedolla esimerkiksi basson kielien lukumäärästä ja Vivaldin sävellyksistä.

« Viimeksi muokattu: Joulukuu 13, 2009, 18:23:04 kirjoittanut samettiina »
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa tnt

  • Vuotislainen
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #56 : Elokuu 19, 2009, 18:54:50 »
Mun mielestä koulumusa on yleensä ihan ok. Siis se riippuu tosi paljon opettajasta. Olin peruskoulun aikana musaluokalla seitsemän vuotta, 3-9-luokat. Musaluokassa oli se hyvä puoli että kaikki osasivat jotain ja (ainakin vielä ala-asteella) kaikkia kiinnosti musiikki. Opettaja oli ala-asteella hyvä. Me tehtiin varmaan aika perusjuttuja, soitettiin, laulettiin ja opiskeltiin vähän teoriaakin. Eniten kuitenkin laulettiin. Musaluokkalaisina saatiin aina esiintyä jouluna ja keväällä, ja se oli kyllä ihan kivaa, kun oli joku tavoite, mihin tähtäsi (konsertin onnistuminen).
  Seiskalla musaopetus romahti. Se oli opettajien vika, suoraan sanottuna. Meillä oli kaksi musaopea, koska meillä oli niin iso luokka. Esiintymisistä saatiin tietää hyvällä tuurilla viikkoa etukäteen. Opettajista kumpikaan ei pystynyt antamaan meille mitään. Arviointi oli surkeaa. Suunnilleen kaikki saivat 10. Huonoin numero oli 8. Sen saaja lintsasi vuoden aikana puolet tunneista. Siis tietenkään en valita siitä, että sain 10 (kuten lähes kaikki), mutta olisi ollut kiva ansaita se...en oppinut tuon hirveän vuoden aikana musiikista (koulussa) varmaan mitään.
  Sit kasiluokan syksyllä saatiin kokonaan uusi musaope (molemmat aikaisemmat opet häippäs) ja siitä lähtien musiikki kuului jälleen lempiaineisiini. Olen todella iloinen siitä, että saimme pitää tuon hyvän opettajan melkein ysiluokan loppuun saakka. Kasin ja ysin aikana kävimme läpi musiikin historiaa, sekä klassista että populaarimusaa, opin tuntemaan niin 1800-luvun kun 60-luvunkin paremmin. Muutamia kertoja kuunneltiin myös klassikkobiisejä/teoksia, kuten Finlandia-hymni. Silti emme hautautuneet pelkkään teoriaan (niin, käytiin kans vähän musateoriaa läpi, tylsää mulle, koska jutut oli ennalta tuttuja) vaan melkeimpä joka tunnilla soitettiin jotain. Biisit oli kivoja ja erilaisia. Saatiin kans itse vaikuttaa. Soittamisen lisäks tietenkin laulettiin. Sai laulaa mikkeihin tai muuten vaan, stemmoissa ja unisonona. Jee!
  Musta musaopetuksessa on kanssa osittain ongelmana ajan puute ja eritasoiset oppilaat. Joku voi osata jo ala-asteella enemmän kun joku lukiossa. Ei oo varmaan hirveän helppoa opettaakaan semmoista ainetta. Ja musiikissa on niin paljon tärkeitä läpikäytäviä asioita. Ei voi pärjätä kunnolla, ennen kun osaa teoriaa kunnolla. Toisaalta, ilman käytäntöä musatunnit ois todella tylsiä, varsinkin niille oppilaille, jotka osaa teoriat jo etukäteen...
  Itse kuitenkin rakastan musiikkia ja musiikki on mielestäni tärkeä kouluaine. Ihanne olisi, että kaikki saisivat jotain irti koulun musaopetuksesta.

Poissa Raimei

  • Ms. Stalker
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #57 : Elokuu 23, 2009, 14:18:32 »
Meidän koulussa musiikintunnit ovat kamalia. Ensinnäkin opettaja, joka ei saa oppilaita rauhoittumaan. Luokka huutaa ja riehuu,
opettaja nostaa sormensa ylös ja sanoo hiljaa. Luokka riehuu, opettaja huutaa. Mitään ei tapahdu. Opettaja vain ei saa kuria.
Onneksi nykyinen opettajamme on vain sijainen, oikea opettaja jäi äitiyslomalle. Rehtori kyllä harkitsee sijaisen pitämistä,
koska hänellä on enemmän taitoja. Jaa, missä mielessä? Luokan kurissa pitämisessä vai? Toisekseen tämä opettaja ei mun mielestä
osaa opettaa. Kun me ekan kerran soitettiin kitaraa, opettaja vaan lykkäsi kaikille nuotit eteen ja sanoi, että pitää soittaa.
Suurin osa luokasta ei edes tiennyt, miten päin kitaraa kuuluu pitää... ;o

Onneksi nyt kun vaihdoin luokkaa, niin tuli uusi musiikin ope. Toivottavasti hän osaa opettaa vähän paremmin.

Musiikin opetus saisi olla mun mielestä erilaisempaa. Meillä ei ikinä oikein tehdä muuta kun lauleta. Joskus soitetaan kitaraa, ei muuta.
Mitä järkee, vois olla vähän pianonsoiton alkeita, tai rumpujen soittoo... -.- Huoh, kunpa musiikkia ei ois ollenkaan, ku ei siitä oo mitään hyötyy... Ainakaan meidän koulussa.
Älä minua katso, en minä mitään sanonut!

Poissa mattis

  • se outo tyyppi tuolla nurkassa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: RuneLumos12214
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #58 : Helmikuu 06, 2010, 15:17:28 »
Entisellä ala-asteella jossa olin, oli surkea musiikin opetus. Ei muuta kun laulettu, otti oikeasti pattiin. Kaikki pojat vihas musiikin tunteja, myös siksi, että laulettiin vain lauluja joita tytöt halus laulaa. Tässä koulussa oli tyttöjen lellimis-periaate esim. tytöt saivat viettää lukuvuoden alkupuolen tietyn päivän ruokavälkän hallissa, mutta pojat eivat saaneet viettää sitten sitä toista puolta. Meille ei koskaan kerrotty syytä. Sori meni offiks.
No onneks edes yhden vuoden sai kunnollista musiikin opetusta, nimittäin yläasteella. Siellä oikeasti opetettiin soittamaan jotain eikä vain laulettu. En siltikään ota musiikkia valinnaiseksi.
The Last Enemy That Shall Be Destroyed Is Dead...

Poissa Pyhimys

  • Vähemmän avulias kotitonttu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #59 : Helmikuu 14, 2010, 00:17:07 »
Oli sitten pakko tähänkin vastata :D
Mielestäni musiikin opetus meidän koulussamme on P*****Ä! Pelkkää teoriaa! Mihin unohtui käytäntö? Teorissa minä osaan skeitata, miekkailla, laulaa ja lentää mutta käytäntö on aivan toinen asia. Ala-asteella meininki oli toinen, teoriaa oli tuskin koskaan, minä en osaa teoriassa soittaa kitaralla edes nainen tummissa mutta käytännössä, kyllä vain :D Mielestäni pitäisi opettaa enemmän käytännön juttuja kuin teorian juttuja, onhan toki teoriakin tärkeä asia! :)
Jos sä tahdot niin, tuon sulle Tiibetin vuoteeseen. Tai siirrän pohjoisen luoteeseen. Ja aina uudelleen ja uudelleen Sun muistan joskus mua suudelleen.

Poissa Fwooperi

  • mustikkasoturi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #60 : Maaliskuu 03, 2010, 19:42:20 »
meillä on kyllä tosi hyvä musiikin opetus... Me ei YHTÄÄN kirjoteta koska meijjän musaope inhoo sitä xDD me soitetaan tosi paljon kitaraa yms. Kyllähän me luetaan mm. bluesista ja muusta mutta se johtuu siitä et oon musiikkiluokalla. Show must go on. Lauletaan myös paljon esim. kaksäänisesti, joka kuulostaa upeelta, vaikka meillä onkin pienin musaluokka koko koulun historiassa xDD mut mä oon ainaski tyytyväinen :PP Tsemppiä kaikille, jotka ovat samaa mielta! :)
Jos et oo, fuck you :DD (hey relax!! ;DD)
"...tosiasiaksi jää, että hän pystyy halutessaan liikkumaan nopeammin kuin Severus Kalkaros sampoopullon nähdessään."

Poissa koipen

  • Scififisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #61 : Huhtikuu 03, 2010, 01:10:35 »

Ensimmäisillä luokilla ei musiikin "opetusta" ollut oikein nimeksikään, lähinnä toistettiin taa-ti-ti-taata. Sitten kolmannella luokalla vaihtui opettaja, ja samalla tuli mukaan nokkahuilu, jota jyystettiin sitten 3 vuoden ajan. Tunnit olivat aika tuskaa kun 19 oppilasta soitti pienillä sormillaan sitä huilua niin, että puhdasta sävelmää ei oikein kukaan saanut esille. Laulukokeita tais olla yks, mut muuten ei oikein ollut mitään poikkeusta rutiinista.

Kuudennella luokalla kun opetus vaihtui yläasteen tiloihin sekä opettaja vaihtui, muuttuivat musiikintunnit täysin. Soitimme paljon bändisoittimilla, ja yli puolet ajasta kului tähän. Soitimme aika tasaisesti aina noin puolet tunnista (kaksoistunnit) ja toisella tunnilla oli joko teoriaa tai harjoittelua (Eli kaikki soittivat joko kitaroilla tai koskettimilla). Teoriassa kuuntelimme musiikkia (ja tarkasteltiin esim. soittimia) eri aikakausilta ja tutustuimme keskeisiin asioihin. Ylipäätänsä opetus oli mielestäni laadukasta, ja tämän ansiosta nousi minulla musiikki 8:sta 10:in. Lisäksi aloitin rumpujen soiton.

Mielestäni opetuksen skaalaa pitäisi laajentaa. Enemmän itämaista musiikkia, intialaista ja japanilaista musiikkia, musiikkia ja soittimia lähi-idästä ym.. Lisäksi useita erilaisia musiikkityylejä esim. jazz.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 03, 2010, 01:27:00 kirjoittanut koipen »
nr: Douglas Adams / Linnunradan käsikirja liftareille

Diggle

  • Ankeuttaja
Kitaran soitto koulu musiikissa
« Vastaus #62 : Huhtikuu 05, 2010, 23:48:55 »
Hei, olen siirtymässä viidenneltä luokalta kuudennelle luokalle ensivuonna ja meidän koulussa kutoset aloittavat kitaran soiton heti syksyllä. Onko teillä kellään vanhemmilla jo ylä aste ikäisillä kokemuksia koulu musiikin kitaran soitosta. Jos haluaa soittaa oikeasti kitaraa, niin tarjoaako koulu musiikki kitara tuntien veroista musiikin opetusta?

Muuten kitara olisi kiva osata soittimena soittaa, koska kitaristit ovat mielestäni yleensä hyviä tyyppejä. En niin musiikista välitä mutta status symbolinen arvo kitaran kielimiehenä saattaisi tehdä vaikutuksen muihin. Onko kellään näkemystä kitaroinnin arvoon luokan sisäisissä arvo järjestyksissä?

Lae taitaa olla kitara ihmisiä hörhöistä, osaatko kertoa aikuista näkö kantaa asiaan?

Diggle

Poissa Bad Girl

  • Rebel Yell
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Guilty 'til I'm proven innocent
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Kitaran soitto koulu musiikissa
« Vastaus #63 : Huhtikuu 06, 2010, 00:05:42 »
Öö minusta tämä menisi melkein tuonne Koulun musiikin opetus-topiicciin, mutta..:''>

Mutta joo, meillä ei ainakaan opetettu edes sointuja vaan meillä koko luokka veivasi sitä yhtä ja samaa riffiä kitaralla eli Smoke on the Wateria, tabulatuureista. Kitaran osat opeteltiin ja silleen mutta aikalailla siihen se sitten jäikin, sillä oli niin paljon muutakin opeteltavaa :/ Eli jos oikeasti haluaa opetella soittamaan skebaa niin tunteja suosittelisin ottamaan, sillä koulussa ei pystytä antamaan täydellistä opetusta yhdelle ihmiselle kun on kaikki opetussuunnitelmat ja muut.

Ihan näin neuvona, jos kitaransoitossa ei kiinnosta mikään muu kuin vaikutuksen tekeminen muihin niin suosittelisin jättämään koko homman sikseen. Se vaatii kärsivällisyyttä ja perusasioidenkin opettelu vie joiltakin aikaa, virtuoosiksi ei opi parissa päivässä vaan hyväksi tuleminen vie vuosia ja vaatii omistautumista ja omat kamatkin pitäisi hankkia. Ja jos ajattelit että voit suoraan noin vain opetella hienoja sooloja joilla voit sitten hämmästyttää kaverit niin suosittelen miettimään uudelleen :''> Enkä muuten yleistäisi että kitaristit ovat poikkeuksetta hyviä tyyppejä, se ei kuule ole soittimesta kiinni.

- BG -
He kuuntelivat hevimetallia, se syövytti heidän aivonsa ja spraymaalattuaan koulujen seinät heidät kärrättiin mielisairaalaan !

Vuoden Luihuinen, kiitoksia äänestäjille <2 || Epäaktiivinen säännöllisen epäsäännöllisesti

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kitaran soitto koulu musiikissa
« Vastaus #64 : Huhtikuu 06, 2010, 19:27:44 »
Kitaransoitto- ja Koulun musiikinopetus -topicit käsittelevät tätä aika lailla, mutta pakko on minunkin tunkea suuri ja maalattu, puinen lusikkani soppaan ja heittää mielipiteenomainen tuosta kitarasta statussymbolina. Ehkä tätä nimenomaista keskustelua voisi muuttaa juttuamiseksi ylipäätään instrumentteilyn statussymboliudesta ja musiikillisesta maineesta ja kunniasta, kun kerran juttu näyttää (ainakin minulla, hoh!) karkaavan siihen suuntaan ja kitaroinnista ja koulusoittelusta on jo omat aiheensa?

Joka tapauksessa, minun mielestäni kitaransoittoa kannattaa opetella jos sitä tosissaan haluaa opetella. En tiedä, onko yksi tarkoitusperä sen opetteluun sen parempi kuin toinen, mutta itse en jaksaisi opetella soittamaan kitaraa vain sen takia, että tahtoisin kivuta korkeammalle koulun sosiaalisessa hierarkiassa. En muuten edes usko, että soittotaito tekee kenestäkään parempaa ihmistä ja kovempaa jätkää kuin tyyppi ilman soittotaitoa olisi, joten sinällään identiteetin rakentaminen soittotaidon myötä tulleeseen (mahdolliseen) kunnioitukseen on mielestäni turhaa kikkailua. Itsehän tahdon oppia soittamaan kitaraa koska tahdon ilmaista itseäni sillä tavalla ja tämän kauniin kielisoittimen avustuksella voin kertoa tarinoitani sanojen lisäksi sävelinkin (vaikka teen sitä jo pianon ja muiden kosketinvehkeiden kanssa, olis skittailun taitaminenkin jees). Minua ei haittaisi vaikka kanssaihmiset pitäisivät kitaristeja yleisesti kusipäinä, jos kerran tahdon moiseksi. Ja onhan asia ehkä niinkin, ettei identiteettiään kannata välttämättä varta vasten muuttaa: jos siinä on jotain muuttumista, uskoisin moisen muuttuvan ajan kanssa itsestään. Ei välttämättä olisi kenenkään kannalta kivaa jos minä päättäisin että "Haa, ryhdynpä siksi-ja-tuoksi koska se on coolia, siispä aloitan sen-ja-sen!" ja sitten harrastaisin jotain väkisellä vaikkei hotsittaisi. Ei sillä, että väittämällä väittäisin jonkin tekevän niin, kunhan mainitsin sivutessani statussymboliasiaa ja identiteetin rakentamista. Rakentamista, ei kehittymistä.

Kuitenkin, jos kitarointia tahtoo vakavissaan opetella niin suosittelisin joko omatoimista ahkeraa opiskelua (lähteinä vaikka kirjallisuus, oma testailu ja kokeilu, netti, kanssaihmisten ohjeet ja niin edelleen), kitaratunteja, tai mieluummin näiden kahden kombinaatiota. Mutta joo, tässäkin on yksilöllisiä eroja ja eri opettelutavat sopii eri tyyppelöille.

- Moondancer, mentaali instrumentalisti

Poissa Fwooperi

  • mustikkasoturi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #65 : Huhtikuu 07, 2010, 20:07:30 »

Ensimmäisillä luokilla ei musiikin "opetusta" ollut oikein nimeksikään, lähinnä toistettiin taa-ti-ti-taata.

se on täysin sen takia, että jotkut ovat kyllä lahjakkaita musiikissa, ja kaikki tuo tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta on myös paljon niitä, jotka eivät omista sitä rytmikorvaa samalla tavalla kuin toiset, jonka takia aloitetaan helpoista asioista. Harjoitus tekee mestarin. Eikä ensimmäisillä luokilla olekaan tarkoitus oppia kaiken maailman ritardandoja taikka sitten segnoja ja sointuja. Mutta minun mielestäni tuo kelpaa ihan hyvin aluksi :))) sitä paitsi se on nuoremmille hauskempaa, kuin kerrata jotain kitaran yms. sointuja :)) ja opiskeluhan yritetään tehdä mahdollisimman hauskaksi nuorille Ü

en halua loukata ketäään, mutta tämähän on vain mielipide...? :)
"...tosiasiaksi jää, että hän pystyy halutessaan liikkumaan nopeammin kuin Severus Kalkaros sampoopullon nähdessään."

Poissa Suetus

  • Tuulenhaltia
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Namárië
    • Talath Rhune
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #66 : Toukokuu 17, 2010, 22:30:17 »
Ääh, todella epäonnistunutta tosiaankin. Muistan kun ala-asteella laulettiin tyyliin jotain ukkonooaa ja toisteltiin taa-titi-taa-taa:ta. Tokihan ymmärrän sen, että ekalla luokalla oli jotain tuollaista, mutta kun meillä oli tuollaista aina kuudenteen luokkaan asti. Me ei ikinä soitettu mitään soittimia, korkeintaan jotain tamburiinia tai huilua jotka saimme sitten viidenellä. Mutta niitäkin noin kaksi kertaa vuodessa. Musiikin opettajakin oli sellainen hissukka että huhhhuh. Se ei ikinä uskaltanut sanoa mistään ja yrittä saada meihin edes jotain kuria.

Yläasteelle siirryttyäni ajattelin että musiikin opetus muuttuisi mutta pah. Olemme vain katsoneet elokuvia ja kuunnelleet musiikkia youtubesta. Mehän olisimme voineet perustaa bändin tai jotain. Ja itsekun olen vielä nyt valinnaisessa musiikissa jossa kaikki ovat suhkot taitavia ja kykeneviä soittamaan jotain soitinta tai edes laulamaan.
Harry/Draco, James/Sirius, Frodo/Sam, Aragorn/Legolas, Merri/Pippin

Mansikka

  • Ankeuttaja
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #67 : Toukokuu 18, 2010, 08:34:06 »
 Olen musikaalinen, mutta en voi silti sanoa musiikkia lempiaineekseni.

 Koulumme on musiikkipainotteinen. Kakkosella oli mahdollista pyrkiä musiikkilinjalle, jolloin musiikkia on viikossa neljä tuntia, muilla on kaksi tuntia, mutta minä hölmö en älynnyt pyrkiä. Loppujen lopuksi olen iloinen. Musiikinopemme on vanha, vanhanaikainen tiukkis. Kutsumme häntä KooTeeksi, koska hän kirjoittelee kaappien oviin sellaisia lappuja kun: Älä koske kitaroihin! Terv. KT. Musiikissa on toinen tunti kitaransoittoa ja toinen teoriaa. En pidä siitä, koska pidän laulamisesta. Ainoat aisat jotka laulamme ovat kitarabiisien harjoitelu. Viime vuonna me vielä laulettiin muutenkin. Vielä reilu vuosi pitää kestää KooTeeta, sitten pääsee yläasteelle. Aion mennä samalle kuin veljeni, siellä on kuulema parempi musiikinopetus. Kakkosella meillä oli musanopena Tatti, hän oli rento ja hänen kanssaan laulettiin melkein joka tunti. Hänen kanssaan halusin aina soittaa rumpuja ja olin innokas. Silloin pidin musiikista. KooTee poistaa rentouden. KooTeen tunnilla soitetaan hikisesti ja kirjoitetaan rivejä vihkoon. En tykkää yhtään. Musiikkia oppii parhaiten jos saa laulaa. Kerran yks poika sanoi KooTeelle, että meillä on liikaa teoriaa ja olisi hauska soittaa ja laulaa enemmän. KooTee sanoi ärtyneenä, että mehän soitetaan ja lauletaan aina koko keskiviikon tunti. Olen hiukan pettynyt koulun musiikinopetukseen.

Eemi

  • Ankeuttaja
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #68 : Toukokuu 20, 2010, 14:26:25 »
No tota... Tykkään siis ihan sairaasti musiikista ja se oliskin kivaa koulussa jos olis ees VÄHÄN tasokkaampaa opetusta ja tuntimateriaalia. Ei oikein jaksais istua tunnilla hikisessä luokassa(kylmä(siis haloo +24)ilma pilaa keuhkot ja lauluääni turmeltuu...)ja sitten soittaa nokkahuilulla ostakaa makkaraa(kyllä, soitamme vielä sitä vinkupilliä, olen katos vielä nämä kaks ja puol viikkoa kutosella...)ja vielä kun ope väittää että ostakaa makkaraa-laulu onkin hyvää syntymäpäivää suomi-laulu. Soitetaanhan me siis muutakin kun tuota, siis niin jtn tuutulauluja sun muita mut en ikinä oo soittanu itsenäisyyspäivänä nokkahuilua ja hakekaa mut mielisairaalaan jos vielä joskus soitankin... Että näin. Kukaan ei tajunnut, tiiän. Kuitenkin. :)))))))

~Eemiq

Poissa Haltiamieli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Photography
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #69 : Kesäkuu 16, 2010, 22:30:35 »
Mitä koulun musiikin opetuksesta nyt osaisi sanoa? Ala-asteella oli musiikki kivaa, varsinkin kuudennella kun opettaja oli innostava - soitti kappaleet innostuneesti ja sai meidät laulamaan kuuluvalla äänellä. Neljännellä ja viidennellä opettaja oli masentava - ankara ja jyysti kyllästymiseen asti niitä kirottuja nokkahuiluja - ne jos mitkä pitäisi kieltää lailla. Kuka opettaja oikeasti pitää järkevänä opettaa jonkin pilipalipillin soittamista vastentahtoisille pikkupennuille? Tuskinpa vaan kukaan... Kuudennella luokalla päästiin onneksi laulamaan itse valittua lauluja, saivat halukkaat kokeilla bändisoittimiakin.

Yläasteella musiikki oli okei, se ope vain oli ärsyttävä kun ei hän tuntunut niinkään erikoisesti mitään opettavan meille. Laulettaessa lauloi aina aika korkealta (minähän tosiaan osaankin vaihtaa äänenkorkeuttani laulettaessa - miten se edes tapahtuu?) vaikka alkuperäisen laulaja olisikin ollut mies tai nuotit olisivat olleet matalalla. Lisäksi hän jankatti meille usein erikoisia soittimia, joita sitten itse soitti siellä. Bändisoittimia sai soittaa, mutta ei niitä kehdannut mennä soittamaan, kun aina luokassa oli parempia soittajia, jotka menivät soittimiin ja heitä sitten kuunneltiin. Kyllästyttävää, ja vaikka odotinkin innolla kitaran soiton opettelua, en tullut hullua hurskaammaksi. Opettaja vain sanoi, että kitaran saa hakea, eikä neuvonut yhtään sointuja tai muutakaan - paitsi alussa joitain ihan perusjuttuja, joita ei sitten enää niiden tuntien jälkeen tarvittukaan. Yleensä kaikki soinnut ja muut piti itse selvittää sieltä kirjan takana olevasta läpyskästä, josta ne siis löytyivät. Ja hyvinhän niihin sormet taipuivatkin aloittelijalta. Meni hermot siihen, enkä parin ensimmäisen jakson musiikin tuntien jälkeen hakenut kitaraa. Seitsemännellä minulla oli siis luokan kanssa musiikkia ja kahdeksannesta yhdeksänteen valinnaisena. Molemmat olivat yhtä tuskaa, kaukana siitä mitä odotin.

Musiikista pidän paljonkin, mutta koulun musiikin tunnit eivät ole soittotaitojani tai musiikin teorian tietämystä kohottaneet lainkaan. Soittaminen oli joko tylsää tai vaikeaa, eikä opettaja siinä auttanut oikeastaan yhtään. Teoria taas oli tylsää, jota opettaja eivätkä oppilaat jaksaneet. Koulun musiikin opetus on peruskoulussa ainakin minun osaltani epäonnistunut, paitsi kuudennella kun opettaja todellakin innosti minut laulamaan tunnilla kuuluvasti.
If more of us valued food and cheer and song above hoarded gold, it would be a merrier world.

Poissa Rat-Tail Jim

  • Rock n Roll -sekopää
  • Vuotislainen
  • Feuer Frei
    • Feuer Frei
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #70 : Heinäkuu 09, 2010, 22:21:23 »
Meillä oli sekä ala- että yläasteella musiikinopettaja, jonka suurin osa oppilaista olisi halunnut tappaa. Ala-asteella opettaja oli vain kamala, se jankkasi tunnista toiseen nokkahuilua, ja soitettiin samoja biisejä aina vain. Ja joka tunnin lopuksi laulettiin rakkauden haudalla, koska tunti lopetettiin toivelauluun, ja kolme tyttöä huusi aina muita kovempaa että lauletaan rakkauden haudalla.

Yläaste taas... Opettaja lähenteli eläkeikää, ja herran tähden, sen tunneilla ei pärjännyt, jos ei osannut soittaa tai laulaa. Myönteinen asenne, josta käsittääkseni pitäisi saada osa numeroa, ei tuntunut vaikuttavan ollenkaan. Ja minun lauluäänenihän tunnetusti toimii tavallistakin huonommin maanantai-aamuna 8.30 homeisessa luokassa... Teimme esitelmiä, kaverini teki Johann Sebastian Bachista ja hänellä työn alalaidassa luki 'aiheenvalinta: kiitettävä'. No, minä ja eräs toinen kaverini teimme esitelmämme rockbändeistä, ja yllättäen meidän aiheenvalintamme ei ollut kiitettävä. Meinasin jo mennä kysymään, että persettäkö tässä pitää nuolla että läpite pääsee. Muutenkin meno tunneilla oli niin huomattavaa suosimista että!
Und der Haifisch, der hat tränen, und die laufen vom Gesicht, doch der Haifisch lebt im Wasser - so die Tränen sieht man nicht.

Poissa Vispilä

  • kermavaahdossa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: SkyLight149
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #71 : Heinäkuu 17, 2010, 00:16:03 »
Ihte olen vahvasti sitä mieltä, ettei musiikin opetusta pitäisi ainakaan lisätä. Soitan kolmea soitinta (piano, kitara, basso), mutta ymmärrän silti niitä jotka eivät musiikin soittamisesta tai laulamisesta pidä. Toki sen valinnaisien tuntien määrää voisi imo lisätä, ainakin lukiossa.

Ala-asteen musiikinopetus meni allekirjoittaneelta täysin ohi, laulaa tykkäsin. Seitsemäs luokka meni pääasiassa teoriaa ja basson alkeita opiskellessa, mutta siitä se innostus sitten lähti. Kahdeksannella aloitin kitaran ja yhdeksännellä pianon. Tuonnemmin aloitin pianotunnit.
Tänään on hyvä päivä auttaa.

Rosá

  • Ankeuttaja
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #72 : Syyskuu 05, 2010, 02:23:17 »
sen tunneilla ei pärjännyt, jos ei osannut soittaa tai laulaa
Sama täällä. Opettaja on kyllä muuten ihan hemmetin mukava ja hyvä, ja taitavakin, mutta ite oon täysin käsi kaikessa soittamiseen liittyvässä, joten eh. Valinnaisessa musiikissa ollaan nyt suunnilleen 4/5 tunneista soitettu kitaraa. Hyvähän siinä sitten soittaa kun puolet luokasta soittaa ihan harrastuksekseen kitaraa/bassoa/tms. Laulella tykkään kuitenkin, mutta ääni ei oo sieltä parhaimmasta päästä. Ja tulipas taas super - selvä postaus :'D

Poissa Barella

  • Vuotis-kuollut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
    • Lohikäärmeliiga - Vuotishuispausjoukkue
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #73 : Syyskuu 12, 2010, 17:18:22 »
Minusta tuntuu että koulun musiikinopetuksen laatu riippuu todella paljon sekä opettajasta että luokasta, jota hän opettaa. On tosiasia, ettei luokalle, jossa puolet oppilaista hyppii pitkin seiniä (kuten entisellä luokallani oli) voi kauheasti opettaa soitinten soittoa ja luokka pysyikin lähestulkoon hiljaisena vain jos me lauloimme jotain tai jos kirjoitimme. Nykyisellä luokallani asiat ovat vähän eri tavalla ja (ehkä se johtuu myös siitä että olemme vanhempia kuin tuolloin), tunneilla saamme pitkälti päättää mitä kappaleita laulamme/soitamme.

Koulun musiikkituntien sisällön perusta tai aiheet ovat pitkälti kaikissa kouluissa samat. Kokemuksen perusteella pitää sanoa, että paras musiikinopettaja on rento ihminen, joka jaksaa kannustaa oppilaita harrastamaan musiikkia ja on innostunut soittamaan luokan kanssa. Musiikin yksi päätarkoituksista on pitää hauskaa ja sen pitää myös näkyä jollain lailla tunneilla. Esimerkiksi tällä hetkellä meidän musiikinopettajamme on ihan innoissaan kun minä ja eräs toinen luokkalaisemme jäämme soittamaan koulun jälkeen ja hän jäi meidän kanssamme. Se todella oli hauskaa, varsinkin kun meidän musiikinopettajamme on melko omalaatuinen persoona ^^

Minusta koulun musiikin arvostelun ei pitäisi ihan hirveästi painottua taitoihin. Lähinnä se, että on jotain kiinnostusta ainetta kohtaan on hyvä asia ja sitten kun sen vielä näyttää ja on tunneilla mukana kaikessa tekemisessä, vaikka käytännössä voisi sanoa ettei mitään osaa, on arvostettavaa. Tietenkin, kuten jossain sanotaankin, kympin saamiseksi vaaditaan kiinnostusta ja/tai harrastuneisuutta aineeseen oppituntien ulkopuolellakin, mikä tarkoittaa että musiikkia pitäisi jossain muodossa harrastaakin. Tosin jossain muodossa voi tässä tapauksessa tarkoittaa vaikka vain sitä, että kuuntelee musiikkia tmv.

Tietenkin oppitunteihin sisältyy myös ikävämpi asia, eli kokeet. Niitä ei onneksi minulla ainakaan kovin usein ole, mutta sitten kun niissä kysellään jotain, mikä valtaosaa nykynuorista ei voisi vähempää kiinnostaa, kuten jotain klassisen musiikin tyylilajeja ja säveltäjiä, niin musiikki aineena alkaa tuntua tuskalta. Kyllä siitäkin selviää ja omasta mielestäni tämäkin aihealue on ihan tarpeellinen musiikin tunneilla käsitellä (varsinkaan kun sitä ei välttämättä vapaa-ajallaan lue tietopätkiä Sibeliuksesta).

Koulujen musiikinopetuksen pitäisi kokonaisuudessaan mielestäni olla siis mahdollisimman monipuolista ja tunneilla pitäisi käsitellä muutakin kuin yhtä tyylisuuntaa tai soitinta. Lisäksi innokas ja musiikkiin kannustava musiikinopettaja tekee tunneista miljoona kertaa mukavampia.
~Barella
Maailma on tulvillaan ylimaallisia olentoja, jotka kärsivällisesti odottavat älymme terävöitymistä.
                 -Eden Phillpotts

Poissa Sugar

  • sininen välähdys tähtien keskellä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Koulun musiikin opetus
« Vastaus #74 : Syyskuu 17, 2010, 21:51:59 »
Niinkun joku jo mainitsi, ekalla ja tokallakin luokalla käytiin läpi lähinnä näitä taa-titi-taa-taa-asioita (en siis sano että huono juttu, muistan ainakin ite miten ekalla olin ihan riemuissani kun oli ollut sellanen musiikintunti missä havainnollistettiin näitäki asioita liikkumalla), ja kolmannella luokalla alko sitten se nokkahuiluun puhkuminen. Ekan ja tokan luokan musanopeista en muista juuri mitään, muista kyllä.

Kolmannesta kuudenteen oli musassa oma opettaja, joka ei yhtään osannut opettaa sitä. Meille oli merkitty lukujärjestykseen että olis kerran viikossa musiikkia, mutta ei, kyllä sitä "opetettiin" ihan joko kautta viikon tai ei yhtään moneen viikkoon. Opetus siis koostu lähinnä siitä että soitettiin pientä kissanpoikasta, laulettiin Leijonaa tai opeteltiin pianissimoa yms. Ja siis tosiaan oli pelkkää tätä. Ja sitten odotti aina jatkuvasti edessä musan teoriakokeet, niinkun niissä olis sellasen opetuksen jälkeen osannut mitään (kotona piti opetella monisteista ulkoa kaikenmaailman termejä ja päntätä kaikkia mahollisia neljäsosa yms. nuotteja ihan onnettomasti, koska tunnilla ei opeteltu mitään ja lähinnä kuunneltiin pianovirtuoosioppilaan soittoa jos ei tehty noita ylempiä), tai sitten laulukokeet, joissa vakioina oli joko omavalintainen popkappale, minun ystäväni tai sitten se Leijona.

Seiskalla tuli sellanen opettaja, joka kyllä oli iso parannus entiseen, muttei sekään mikään erityisen loistava. Kertoili muun muassa armeijastooreja ja Kreikanmatkoistaan tunnit pitkät, ja kun laulettiin, niin sen piti tietysti päästä tekemään jotain ihan omia sovituksiaan joka laulusta, mikä teki siitä tietysti hankalamman laulaa. Tanssittiin muistaakseni myös jotain kreikkalaista piiritanssiakin siellä. Ja kitaran ja muita soittimia sai ottaa ihan vapaasti, mutta niitä ei opetettu mitenkään. Sanoi ko. opettaja että "kirjan sisäkannesta näkee kitaraotteet, niitä voi yrittää näppäillä sopivissa väleissä". Muuten mitään opetusta ei kitarasta ollut.

Mun mielestä musiikinopettajan pitäis olla rento (kun ei kerran lukuaineesta sinällään ole kyse) ja asiansa osaava ja sellanen, joka ei painostaisi kaikkeen, ja painottaisi sitä että ei ole pakko olla luonnonlahjakkuus tai mikään virtuoosi missään soittimessa, kunhan on aktiivisesti mukana ja osottaa kiinnostusta aiheeseen. Musta on sinällään epäreilua arvostella musiikkia kykyjen mukaan, koska kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia siihen. Ei kaikki ole tietenkään lukuaineissakaan parhaita ja samantasosia, mutta niitä ei opetella mun mielestä samalla tavalla kuin esimerkiksi musiikkia, kuvista ja liikuntaa.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 17, 2010, 22:02:45 kirjoittanut Taru »
Near, far, wherever you are
I believe that the heart does go on