Kirjoittaja Aihe: Nimet vol. 2  (Luettu 41184 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

smoksa

  • Ankeuttaja
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #75 : Joulukuu 14, 2007, 12:48:53 »
Jahas. Etunimeni on Suvi. Ei harvinainen, mutta ei toisaalta niitä ihan yleisimpiäkään kait. (Ohops, 1980-luvulla näytti olevan oikein muotinimi. No eniveis.) Nimen alkuperä on aika tuttu varmaan kaikille. Eli kesähän se täällä. Viittaa myös etelään ja suojasäähän murteesta riippuen. Alkuperä on siis kuitenkin luonnossa. Mikä onkin sinänsä kiva, sillä tykkään kovasti luonnosta. Sitä en ihan tarkalleen tiedä, miksi isä antoi minulle nimen Suvi Maarit, mutta isä sen siis täysin päätti. Se Maarit on äitinikin toinen nimi, että se sikäli menee suvussa.

Olen ihan sinut etunimeni kanssa. Joskus toivoin, että nimeni olisi sellainen, josta saisi keksittyä paremmin lempinimen. Mutta loppujen viimeks olen tullut ihan hyvin toimeen näinkin. Itse kyllä pidän hieman erikoisemmista nimistä. Tai oikeastaan vanhoista suomalaisista nimistä. Pääkoppa on täynnä kivoja nimiä lapsille. Nimen tulisi olla tosiaan suomalainen, en oikein ymmärrä niitä ihmisiä, joiden sukunimi on joku Virtanen, ja etunimi on sitten joku vierasperäisten kirjaimien kokoelma. Pyh.

Eniveis. Tytöstäni tulee mahdollisesti Linnea, Aava, Hilla tahi Raakel. Pojasta haluaisin Luukaksen, mutta avomieheni ei ole ko. nimestä niin innoissaan, mutta kuulemma sallii sen laittamisen toiseksi nimeksi..:D Mutta loppujen viimeksi nuo taitavat olla ihan normaaleja nimiä verrattuna Munaan, Namiin tahi Nauriiseen..:p Antaisin ihan mielelläni jonkun suvussa kulkeneen nimen, jos olisi joku sellainen nätti nimi, joka suvussa olisi mennyt. Tietääkseni ei ole ollut oikein sellaista yhtä nimeä, jota useampi suvun henkilö olisi aiemmin kantanut.

Sukunimeni, joka on siis ainakin vielä toistaiseksi Oksanen, on ihan ok. Vaikka minulla on jotain kummallisia antipatioita nen-päätteisiä sukunimiä kohtaan. Mutta ehkä Oksanen on kuitenkin parempi kuin pelkkä Oksa. Olen ehdottoman varma siitä, että otan puolisoni nimen. Ollaan avopuolison kanssa asiasta keskusteltu, ja se asia on selvä. Jos minulla olisi joku tosi harvinainen sukunimi, niin saattaisin harkita kaksoisnimeä, mutta kyllä se tuntuu silti hienolta saada uusi sukunimi.

Ainiin, tuosta etunimestä vielä. Musta melkein tuli Aksa Juulia. Äiti tajus sen vaan onneks viis vuotta liian myöhään. Aksa Juulia oli isänäidin tädin (tahi jonkun vastaavan) nimi. Eikä kyllä ikuna ole tullut ketään Aksaa vastaan. Juup.

Se siitä kait. Ei nimi miestä pahenna on muuten mielestäni hiukan virheellinen lausahdus. Kiitos.



Yuri

  • Ankeuttaja
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #76 : Joulukuu 14, 2007, 18:43:24 »
Minun etunimeni on Anne. Aivan kauhia nimi -.- . Minun mielestäni ainakin. Jotenkin niin vanhanaikainen. Mutta sepä on oma mielipiteeni. Anna olisi paljon parempi, mutta kun ei, niin ei sitten. Saanpahan tyytyä nimeeni. Onhan niitä Anneja muuallakin kuin Suomessa...

Minulla on kaikkiaan kolme nimeä. Etunimeni olisi toinen nimeni, jollei isä olisi halunnut, että minullakin on kolme nimeä sukunimen lisäksi, niin kuin isoveljellänikin. Olen kyllä aika helpottunut siitä, että minulla on toinen etunimi, sillä toinen nimeni on vielä kamalampi. Ehkä. Tai sitten ei... No, päättäkää itse (hyvähän teidän on päättää, kun ette toista nimeäni tiedä :) ). Ja sitten kolmas nimeni... Paras kaikista nimistäni. Oikeasti. Parilla ala-asteella samalla luokalla kanssani olleiden tyttöjen toinen nimi oli hyvin samantapainen. Minulla siinä on vaan kaksi aa-ta ja monilla vain yksi... Hahaha...

Ja sukunimeäni sitten vihaankin. Kaipa se johtuu siitä, että se on myös miehen nimi. Ei siinä mitään pahaa, muttei se sukunimi silti tule yhtään sen paremmaksi...

Sitäpaitsi tiedän ainakin yhden toisen henkilön, jonka etu- ja sukunimet ovat samoja kuin minun. Bongasin Googlen kuvahaulla ^^'

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #77 : Joulukuu 16, 2007, 21:19:15 »
Ja tähän vastaan itse ainakin näin: Koska se nimi jonka lapselleni haluan sattuu nyt olemaan englantilainen ja "vaikeasti" äännettevä, kuten nyt se satutaan luonnehtimaan. Sitä nimeä ei löydy muulta, eikä sitä voi korvata..... James on se nimi, jonka lapselleni haluan.

Niin suuri tunnearvo kuin nimeen näyttää kohdallasi liittyvän, niin ihan ymmärrettäväähän tuo on. Ajattelethan asiaa kuitenkin myös lapsesi kannalta, siis ihmisenä, joka nimeä joutuu kantamaan ja jolla saattaa olla siitä omat vahvat mielipiteensä. Jaksathan myös kuunnella, kuinka sekä lapsi itse pienenä ollessaan että hänen lähiympäristönsä - varsinkin saman ikäiset pirpanat - ääntää sinulle rakkaan nimen toistuvasti päin seiniä (oma viisivuotiaani on jo useamman vuoden tykännyt kovasti Thomas the Tank Engine -sarjan kirkkaanpunaisesta veturista, jonka nimen lausuu puhtaan suomalaisittain "Tseimis". Mitkään oikomisyritykset eivät saa ääntämystä kääntymään brittiläisempään suuntaan =)).
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 16, 2007, 22:39:02 kirjoittanut Isilmirë »
Constantem decorat honor

Morre

  • Ankeuttaja
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #78 : Joulukuu 16, 2007, 21:35:40 »
Mukavan kiintoisa nimikeskustelu! Olen hyvin pitkälle samoilla linjoilla Isilmirën kanssa nimeämisperusteista, -perinteistä ja lausumisesta.

Pohdin myös sitä, mikä nimi on suomalainen ja mikä ei? Milloin nimi muuttuu suomalaiseksi? Viimeistään toki silloin kun se saa oman nimipäivänsä, mutta on paljon taatusti suomalaisia nimiä, jotka eivät ole saaneet omaa nimipäiväänsä. Esimerkkinä vaikkapa Kivi.

Oma nimeni on alunperin hepreaa, mutta jo kymmeniä (ehkä satojakin) vuosia ollut suomalainen nimi. Syntymävuonnani se oli yksi suosituimmista. En pidä nimestäni, koska se on liian tavallinen makuuni. Sen vaihtaminen on kuitenkin liian työlästä laiskanpulskealle luonteenlaadulleni. Iso osa kavereistani tuntee minut Morrena, joten senkin puolesta aivan sama. Joskus olen leikitellyt ajatuksella saada Morre oikeaksi etunimekseni, mutta... Tuntuisi ehkä liian epäkunnioittavalta vanhempiani kohtaan, jotka ovat valinneet minulle nimen parhaansa mukaan.

Poikani nimi tuotti aikoinaan kovasti päänvaivaa. Anoin maistraatista (hyväksytysti!!) nimen, joka on minulle erittäin tärkeä (eräs kirjallisuuden hahmo). Suomessa nimeä ei ole annettu kertaakaan. Se olisi sopinut suomalaiseen ääntämisasuun hyvin. Kuitenkin... Sillä on myös epämiellyttäviä konnotaatioita ja luultavasti sitä olisi aina saanut olla selittämässä joka paikassa. Mietin, että haluanko lapselleni oikeasti sellaista. En halunnut. Päädyin tavallisempaan suomalaiseen nimeen, joka ei ole hirveän yleinen, mutta ei mikään järin harvinainenkaan (yli tuhat kantajaa).
Nyt jälkeenpäin on harmittanut, etten laittanut sitä toiseksi nimeksi. Olin ehkä liian pelokas sen taakkamaisuudesta. Olen sitäkin harkinnut myöhemmin poikani nimeen lisättäväksi (sopisi hyvin nykyisen etunimen kanssa), mutta sekin on jäänyt.

Poissa Chinoz

  • Nuorallatanssija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • That was then, this is now
    • Blackout
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #79 : Joulukuu 17, 2007, 11:52:33 »
Isilmirë, tottakai ajattelen myös lasta ihmisenä ja muuna kuin söpönä nukkena jonka nimeän hetken mielijohteesta. Ymmärrän toki tuon kannan, että nimi tullaan lausumaan väärin, mutta ei nimi kuulosta pahaltakaan kun se lausutaan kuten sanotaan. Ei sitä tarvitse lausua "Zeims" eikä lapsi varmasti itsekään pysty sitä lausumaan noin pienenä. "James" ei kuulosta pahalta, vaikka nyt itse satun pitämään enemmän kun nimi lausutaan "Zeims". Jos poika siunaantuu minulle ja pojasta tulee James, hän saa itse vanhempana päättää miten nimi lausutaan.

Morre, kavereni nimi on Ellinoora, joka on suomalainen nimi. Eikä nimellä ole nimipäivää. On vain Ellin ja Nooran nimipäivät. Mutta hyvä pohdinnan aihe, milloin nimi on suomalainen. Itse en sitä osaa määrittää, tiedän vain kun kuulen nimen, että onko se suomalainen vai ei. Se no kai aika vaikea määrittää.
Jokaisella askeleella, voit viedä henkeni.
Jokaisella askeleella, voit parantaa haavani.
Avatareni on täältä

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #80 : Joulukuu 17, 2007, 19:27:22 »
Nimipäiväkalenterista on pudonnut vähäisen käytön takia pois monta perisuomalaista nimeä. Sitä ei siis kannata pitää nimen suomalaisuuden mittarina, pikemminkin siitä näkee, mitkä nimet ovat suosittuja.

Itselläni ei ole kreikkalaisperäiselle kolmannelle nimelleni nimpparia eikä pojallani latinalaiselle toiselle nimelleen. Eikä haittaa pätkääkään. Molemmat ovat selkeitä, suomalaisittain ääntyviä nimiä ja mukavia niin korvalle kuin merkityksen tietävän mielellekin.
Constantem decorat honor

Poissa Dagda

  • En se mää ollu!
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #81 : Joulukuu 22, 2007, 22:12:38 »
Kaikki nimeni (ensimmäinen, toinen ja sukunimi) ovat todella tavallisia suomalaisia, muutama sata vuotta vanhoja nimiä. Ensimmäisestä nimestäni tosin sen a-loppuinen muoto on tosin yleisempi joten nimen kanssa tulee joskus (harvoin) ongelmia vaikka aivan supisuomalainen nimi onkin. Sukunimeni on tärkeä, koska se nyt sattuu olemaan sukuni nimi, muuten en voi sanoa olevani siihen kovin kiintynyt. Taitaa olla Suomen 3. yleisin nimi, joten en yllättyisi vaikka jossain olisi kokokaima (onko tuollaista sanaa olemassa?). Kummastakin etunimestäni pidän jonkin verran (onneksi en saanut nimestäni sitä a-loppuista versioita!), tosin olisihan se kiva omistaa 2000 vuotta vanha nimi jota ovat kantaneet monet historialliset henkilöt ja nimeen sisältyisi paljon tarinaa.

Jos itse saan joskus lapsia, haluiaisin heille kauniit, erilaiset suomalaset nimet. Erityisesti ihastuin nimiin Miima ja Oosa. Joissain suomalaisissa kirjoissa on todella kauniita, suomalaisen kuulloisia nimiä joita ei kuitenkaan joka päivä tapaa. Miima ja Oosa ovat myös eräästä tällaisesta kirjasta poimittuja nimiä.

Sen lisäksi että joku nimi on kaunis, haluan tietää mistä se on tullut ja mikä on sen tausta. En varmastikaan rupeaisi kaunista nimeä sen takia vaihtamaan että sen on omistanut juoppo espanjalainen 1400-luvulla, mutta hauska se on tietää mitä tarinaa nimeen sisältyy.

Vanhat englantilaiset nimet ovat todella kauniita (ainakin kirjoitettuna, harvemmin olen kuullut lausuttavan), mutta minun puolestani jääkööt kirjoihin/elokuviin. Väännökset (siis englantilaiset) Elisabethistä ovat ihania, mutten silti haluaisi lapselle väännöstä siitä. Ainahan mahdollisuus on että lapseni voisi kasvaa muualla kuin Suomessa, mutta mahdollisuus siihen on aika pieni. Jos tällainen kuitenkin tapahtuisi, haluisin silti nimen joka sointuu suomalaiseen suuhun ja on jossakin määrin suomalainen, esim. Linda, Anna, Mikael.

Suvussani on muutama nimi joka on kulkenut siinä pitkään. Itse pitäisin kauniina, jos lapselle annettaisiin nimi joka on jo kauan kulkenut suvussa. Luultavasti itse etsisin kauniita nimiä myös suvun kirjoista, eiväthän ne kaikki rumia voi olla? Itse pidän kummankin mummoni nimestä (ja veljeni :) ja voisin hyvin kuvitella antavani lapselle jommankumman mummoni nimen.

Poissa Moonbeam

  • Vuotislainen
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #82 : Joulukuu 23, 2007, 20:16:26 »
(oma viisivuotiaani on jo useamman vuoden tykännyt kovasti Thomas the Tank Engine -sarjan kirkkaanpunaisesta veturista, jonka nimen lausuu puhtaan suomalaisittain "Tseimis". Mitkään oikomisyritykset eivät saa ääntämystä kääntymään brittiläisempään suuntaan =)).


Itse sanoisin, että aika hyvin viisivuotiaalta.

Poissa Nathaniel

  • melkoinen kelmi
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • neitihaamu
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #83 : Tammikuu 04, 2008, 22:44:29 »
Minulla on pitkä etunimi ja pitkä sukunimi. Pidän etunimestä, koska se toimii lyhenteenä ja kokopituisena. Nimeni on ollut synnyinvuotenani kaikista yleisin (siis siihen nimeen nähden, ei kaikkiin nimiin nähden). Hiukan harmittaa. Olisin pitänyt sellaisesta, joka ei olisi niin monella. Esimerkikisi heti samalle luokalle mahtui yksi saman niminen ja toinen melkein saman niminen. Molemmat olivat parhaita kavereitani. :) Oli siinä opettajilla tekemistä. Minun nimeni juotaan juurensa kreikasta "alati puhdas" tai se voi viitata myös kidutusta merkitsevään sanaan. Olipa jälleen yllätys minun kohdallani.. :D Ensin nimekseni meinasi tulla Sofia, mutta naapurin tuli juuri Sofia ennen minua. Niin se sitten jäi. Nuorempana inhosin Sofia nimeä ja olin kiitollinen sille toiselle kakaralle, mutta nykyään en harmittelisi sitäkään nimeä yhtään. Ihana oikeastaan.

Pidän erityisesti myös toisesta nimestäni Emiliasta. Täytyy kyllä onnitella vanhempiani kaikin puolin. Etunimenä se ei olisi toiminut. Emilia on liian yleinen, mutta toisena nimenä se osui kyllä hyvin. Itse olen ihmetellyt tätä toisen nimen käyttö etunimenä. Miksi ihmeessä annetaan lapselle etunimi ja sitten käytetään toista? Turhauttavaa. En myöskään perusta kolmesta nimestä. Siinä on jotenkin yksi liikaa, vaikka monta kertaa sopiikin. Lisäksi yksi nimikin on liian vähän. Taas joku tälläinen ihme pakkomieli, mutta nimiä pitää minun mukaan olla "perinteisesti" kaksi.

Sukunimeni on aika harvinainen (n.100 kantajaa) ja suojeltu, josta olen erittäin ylpeä. En kyllä vaihtaisi sitä pois. Haluaisin myös mahdollisille lapsilleni saman sukunimen. Se on kaunis ja perisuomalainen.

Minä suosin myös ulkomaalaisia nimiä, kohtuuden rajoissa. Esimerkiksi toiseksi nimeksi on ihana laittaa vaikkapa Elizabeth. Ei minusta ollenkaan paha. Eikä Jameskaan ole hullumpi edes etunimenä, mutta minä myönnän heti, että nimeäminen olisi nimenomaan Ja-mes ellein lasta nimen omaan painotettaisi Zeimsiksi. Kirjojen hahmoja (siis sellaisia, jotka eivät muuten ole ns. normaalia nimiä) taas vieroksun. Empä tiedä onko Gandalfina niin mukavaa. James taas on paljon normaalimpi nimi.
Inhoan taas aivan supisuomalaisia nimiä, kuten juuri Pekka ja Anna tai Maria. Eikö mitään muuta nimeä oikeasti? Anteeksi nyt vaan, mutta minulla särähtää ja anteeksi kaikki Pekat, Annat ja Mariat. Mutta varhaissuomalaisnimet ovatkin mielenkiintoisia. Monet liian outoja enää käyttöön, mutta mukana löytyy muutama helmi. En nyt juuri löydä sitä paperia, missä niitä nimiä on, mutta jos joskussatutte sellaisen löytämään niin tutkikaa ihmeessä.

Olen samaa mieltä jonkun ylläolevista kanssa siitä, että sukulaisen nimi on liian lähellä annettavaksi omalle lapselle. En myöskään osaa antaa suurta arvoa suvussa kirtäville nimille. Toki, jos lapsen isällä olisi joku perinne nimi niin olisin valmis joustamaan. Itse olen ajatellut mitkä nimet olisivat kauniita. Olen päätynyt (jo kauan sitten) Akseliin. Myös Noora kuulostaa hienolta. Molemmat ovat suthkoht yleisiä tai ainakin niin yleisiä kuin oma nimenikin. Mikael olisi myös ihana, mutta se on jo todella yleinen. Mietin miltä minusta tuntuisi, jos sattuisin olemaan Henna. Nääh, aivan liian yleinen ja monta saman nimistä. Ei kiva. Lisa olisi oiva nimi. Ei liian yleinen, mutta mukavan sointuinen ilman ylimääräistä i:tä.

Jostakin olen kehittänyt inhon myös kaksiosaisia nimiä kohtaan. Epäkäytännöllisiä ja usein myös epäsointuisia nimiyhdistelmiä. Miksi toinen osa nimestä ei voisi olla kokonaan toinen nimi, kun kuitenkin nimestä käytetään arkikielssä vain toista osaa. Lisäksi kaikki tuntemani kaksiosaisen nimen kantajat kiroavat nimeään. Miksi sitten laittaa sellaista?

Olen tässä haukkunut nyt montaa nimeä ja montaa nimi tapaa. Älkää ottako niitä omalle kodallenne, jos tällaisia nimiä satutte omistamaan. Kannan omaa mielipidettäni ja sillä nimeän omat lapseni en teidän :).

Jäniskevennykseksi: Miltä tuntuisi olla Unelma Sirpa-Leena? :D
If I'cant hear your heart beat, you are too far away

Poissa Dec

  • Ihminen
  • Vuotislainen
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #84 : Tammikuu 18, 2008, 22:58:47 »
Itse minulla on melko harvinainen ja minusta ihan kiva nimi, joka myös on alkanut viime vuosina yleistyä, ikävä kyllä. Tosin väestörekisterin mukaan viime vuonna nimiä annettiin huomattavasti vähemmän kuin aiemmin, hyvä merkki ;D  Nykyään minun nimisiäni on Suomessa n. kuusi ja puolisataa.
Sukunimeni ei myöskään ole aivan siitä yleisimmästä päästä, mutta ei kovin harvinainenkaan. Nen-päätteellä se on yleisempi.
 Toinen nimeni taas on tarkoituksella yksi Suomen yleisimmistä etunimistä. Vanhemmat halusivat, että ensimmäinen nimi olisi hieman harvinaisempi ja toinen taas yleinen ja kansainvälinen.

Nimihaulla on muuten kiva leikkiä, sieltä löytyy aika paljon lievästi sanottuna *köh-köh* erikoisia nimiä... Ja Tarzan, Tipuli ja Öö  eivät suinkaan ole siitä pahimmasta päästä... Anteeksi vain jos joku teistä sattuu omistamaan jonkun noista nimistä *syvä anteeksipyyntökumarrus*
Eihän nimi ihmistä pahenna, noita vaan on usein aika hauska lueskella :)
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 28, 2008, 00:05:16 kirjoittanut Dec »
Se vain näyttää siltä.

Poissa Midnight

  • Narsissi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: KeyMist52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #85 : Tammikuu 20, 2008, 15:09:43 »
Minun nimeni on melko harvinainen ja myöskin kaksiosainen. Viimeksi kun käväisin katsomassa oli vain kahdella muulla sama nimi.. Eli siis kolmella koko Suomessa. :) Nimi taitaa olla melko uusi, 90-luvulla ensimmäinen maininta väestörekisterin mukaan. Joknkun vanhemmat ovat keksineet hienon ainutlaatuisen nimen ja sitten minulle annetaankin sama nimi.. Mitä vanhemmiltani olen kysellyt he halusivat antaa harvinaisen nimen joka vain harvalla olisi.. Onhan se mukavaa kun on ainutlaatuinen, eikö? Kuitenkaan juuri tuon kaksiosaisuuden takia en tätä nimeä käytä muuta kuin "virallisissa" asioissa ja minut tunnetaankin usein vain lempinimellä, joka on siis ensimmäinen osa nimestäni.. Muutaman kerran kaverit ovat koulun papereita katsellessaan kummastelleet nimeäni, kun harvemmin edes mainitsen oikeaa nimeäni. Myöskin vokaalien määrä usein kummastuttaa ja monet kerrat siitä on ongelmia tullut. Viimeksi kirjastokorttia vaihtaessa, kun ei millään tahtonut minua sieltä koneelta löytyä..
Epäkäytännöllisiä ja usein myös epäsointuisia nimiyhdistelmiä. Miksi toinen osa nimestä ei voisi olla kokonaan toinen nimi, kun kuitenkin nimestä käytetään arkikielssä vain toista osaa. Lisäksi kaikki tuntemani kaksiosaisen nimen kantajat kiroavat nimeään. Miksi sitten laittaa sellaista?
Tähän mielipiteeseen on pakko yhtyä. Epäkäytännöllistä todellakin, monetkohan kerrat olen joutunut koko nimeä sanoessani painottamaan että nimi on kaksiosainen, eikä toinen nimeni ole kolmas nimi.. : D

Toinen nimeni tulee äidiltä, siis on sama. Tätä minä kiroan karvaasti usein. Ei todellakaan ole mukavaa että äidillä on sama nimi. Onneksi siskolle ei annettu enää samaa nimeä, se olisi ehkä vielä kamalampaa. Tosin sisko sai sitten minun etunimeni toisen osan hiukan väännettynä, pakkomielle samankaltaisiin nimiiin perheessä?
Etnimen ensimmäinen osa löytyy yhdeltä henkilöltä svusta, hiukan minua vanhempi. Tiedä sitten olisiko sen takia tuo kaksiosaisuus tullut kyseeseen..

Sukunimi taas ei voisi paljoa yleisempi olla. Isäni puolelta se tietenkin tulee.. Tuo yleisyys onkin melkoista vastapainoa etunimelle, joten olen siihen tyytyväinen, enkä mielelläni vaihtaisi.

kikeeri

  • Ankeuttaja
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #86 : Tammikuu 20, 2008, 16:24:31 »
Oma nimeni on myöskin erittäin harvinainen. Tarkistin nyt kuinka monta ihmistä samaa nimeä kantaa, ja yllätyin, 31. Nimeni on erittäin hieno ja rakas minulle. Myöskin kun se on erikoinen se kuvaa minua. Nimen Elias Lönnrot käytti ensimmäisen kerran jossakin veren syntyyn kuvaavassa runossa. Eli siis aika vanha, mutta harvinainen. Nimeni kohdalla tulee aina ongelmia, vaikka tavuttaakin sen. Nykyään se jo löytyy Finnairin tiedostoista, koska 5 minulla on ollut jo väärä nimi. Ensimmäisen kerran koko ikänäni Hetkisen-kuvauksissa luki Jari sen oikein. Ja yläkouluun menossakin se oli oikein. Mutta, olenhan minä näkynytkin paljon.  Jopa nykyinen luokanvalvoja sekoitti minut ja Aleksin keskenään. Olen siis tyttö!!! Mutta onneksi nykyään osataan jo se melkein kirjottaa, mutta uudet kaverit/ystävät kyselevät aina koko kastenimeäni, koska luulevat minun nimeni olevan lempinimi!

Sain harvinaisen nimen, koska synnyin isäni kanssa samana päivänä. Ja hänen nimensä alkaa myös R-kirjaimella. Reetta ei oikein iskenyt heitä. Mutta nimeni on myös silloisella uutistenlukijalla, ja sieltä he sen löysivät. Äitini olisi antanut nimekseni Laura! Laura nimi ei oikein sovi.

Toinen nimeni on isomummini toinen nimi myös, jos oikein muistan. Kuoli 2kk aikaisemmin syntymääni. Mari, tuo kaunis toinen nimeni.

Sukunimeni on myös erikoinen. Suomalais-saksalainen jos oikein muistan. Isäni-suku kantaa nimeään, ja olisi hauska tietää suvun historiaa. Jotain sukuseuran sivuilta olen kyllä lukenut. Mutta mielummin olisin ottanut äidinäitini sukunimen. Kaunis, vivahteikkainen nimi.

Poissa Isetom

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Livejournal
  • Pottermore: PurpleFang101
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #87 : Helmikuu 15, 2008, 23:00:50 »
Pidän paljon etunimestäni. Se on napakka, mutta samalla mukava lausuttava ja 'suloinen'. Voin antaa vihjeen, että etunimeni ensimmäiset kirjaimet ovat samat kuin nimimerkkini ensimmäiset kirjaimet (en sano kuinka monta ensimmäistä kirjainta).

Sukunimeni on nen-päätteinen niin kuin useimmat suomalaiset sukunimet ovat ja se ei haittaisi vaikka vaihtuisikin. Olisi mukavaa ottaa äidin puoleinen sukunimi, sillä Suomessa elää tällä hetkellä 20 sen sukunimen omaavaa henkilöä.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 05, 2010, 15:57:31 kirjoittanut Tomataro »
through the warmthest cord of care
your love was sent to me

Poissa Azura

  • ENFJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • do not go gentle
    • parasomnia
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #88 : Helmikuu 16, 2008, 00:18:22 »
Nimeni on pitkä, se ei ole suomalainen, ja se on melko kaunis. Mielestäni se alkaa parhaalla kirjaimella, mutta tietääkseni yleensä useimmilla lempikirjain on se, jolla oma nimi alkaa. No, nimessäni on 8 kirjainta, muistaakseni minut nimettiin jonkun näyttelijän, laulajan tms. mukaan, ja nimeni on tietääkseni italialaista alkuperää. Nimeni on siis Veronica C:llä, ei K:lla kuten monet luulevat, C-Veronicoita on suomessa tietääkseni enemmän kuin niitä K-tyyppejä. Mielestäni nimeni on hieno, ja en haluaisi vaihtaa sitä, tosin pituus häiritsee usein. Veronica-nimelle on myös toinenkin alkuperä, joka muistaakseni oli kreikkalainen. Sen mukaan nimi polveutuu sanoista "bere nike" eli "bringing victory" = tuo voittoa.

Toinen nimeni on mielestäni sellainen, jota joskus rakastan, joskus vihaan. Se tulee latinasta, ja tarkoittaa tietääkseni "valon tuojaa", yms. Kaikkihan ovat kuulleet ihanan kliseisen tarinan Lucia-neidostamme? Se olen minä. Lucianpäivänä minua ärsyttää suunnattomasti, kun kaikki laulavat "Santa Luciaa", ja se on juuri MINUN toinen nimeni. Päiväkodissa olin aina Lucia-neito toisen nimeni takia. Pisti härnäämään. Koulussa sitten kuitenkin minua ärsyttää se, etten koskaan ollut Luciana, koska vain suomenkieliset luokat osallistuivat Lucia-juhlaan. Nimi tuo mieleeni Lucius Malfoyn, joka on melko hauska juttu kuitenkin, mutta mielestäni etunimeni ja toinen nimeni yhdistettynä sukunimeni kanssa eivät sovi niin hyvin yhteen. Toinen nimeni on kuitenkin kaunis, enkä välttämättä tahtoisi vaihtaa sitä.

Sukunimeni on sitten niin perus, kuin voi olla, ja se on erään suomalaisen kuuluisan mäkihyppääjän sukunimi, voitte arvata jo melko hyvin. Luultavasti jos menen naimisiin tahdon pitää oman sukunimeni, ellei sitten aviomiehellä ole jotain upeaa sukunimeä... en kuitenkaan haluaisi olla mikään Mikkola tai Kekkonen, sillä se ei sointuisi sukunimeni kanssa ollenkaan.

Kumpikaan etunimistäni ei ole polveutunut sukulaisilta. Mielestäni on hyvä koska suvussani ei ole tapana antaa polveutuvia nimiä, vaan aina keksitään jotain uutta. Muuten luultavasti olisin Anne Kaarina tai Mira Leena, joka olisi melko tavallista. Mira-Leena tosin olisi aikas hieno nimi.
Aikuisena luultavasti antaisin jotain kauniita nimiä, joita he eivät häpeäisi kantaa.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 16, 2008, 00:50:22 kirjoittanut Azura »
"For if you're not afraid, how can you be really brave?"

- The Exploits of Moominpappa

Poissa empsis

  • Vuotislainen
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #89 : Helmikuu 16, 2008, 13:19:59 »
Oma nimeni on tavallinen, suomalainen mutta Saksasta alunperin lähtöisin oleva lyhyt nimi. Yleinen tai ei-yleinen. Riippuu vähän. Kovin moneen samannimiseen en ole törmännyt, joihinkin kyllä ja tiedän että meitä löytyy. Toinen nimeni on pidempi, suhteellisen yleinen kanssa, mutta kaunis ja sopii etunimeeni. Nimiä en vaihtaisi.
Sukunimeni tulee isän puolelta ja onnekseni harvinainen. Perusmassanimet eivät siis innosta enkä aio nimeäni vaihtaa edes jos tai kun mahdollisesti menen naimisiin joskus tulevaisuudessa. Tämän sukunimen kantajia löytyy Suomesta noin 100.

Glance

  • Ankeuttaja
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #90 : Helmikuu 19, 2008, 20:27:56 »
Minun nimeni ei ole kovinkaan yleinen eikä harvinainen. Pihla. Tykkään nimestäni, siinä ei sinällään mitään vikaa ole, vaikkakin on aika ironista, että toinen nimeni on Maria. Päiväkodissa ja ala-asteen ekoilla luokilla minut yhdisteltiin aina pihlajaan, pihlajanmarjaan ja pihkaan. Pihjalanmarjastahan Pihla on lyhenne, kuinkas muuten.

Sukunimi on melkoisen yleinen ja niitä onkin julkisuudessa ainakin pari kappaletta. Yhdellekään heistä en ole sukua, en mitenkään. Äidilläni on melko harvinainen sukunimi ja kaikki siis ihan samaa sukua. Olisiko sen sukunimen haltijoita joku päälle kolmekymmentä, en muista tarkkaan. Äiti säilytti sen naimisiin mennessäänkin miehen, eli minun isäni sukunimen lisäksi. Ottaisin kyllä mieluummin äidin sukunimen, se oli jotenkin runollisempi.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #91 : Helmikuu 20, 2008, 10:35:22 »
Glance, sukunimen vaihtaminen on mahdollista, jos olet 15 täyttänyt ja huoltajasi suostuvat. Maistraatti sanoo asiasta mm. seuraavaa:

"Viisitoista vuotta täyttänyt voi huoltajiensa suostumuksella tehdä itse hakemuksen sukunimen muuttamiseksi.

Ilmoitus sukunimen muuttamiseksi tehdään sille maistraatille, jonka toimialueella nimeä muuttavalla on kotikunta. Hakemus sukunimen muuttamiseksi voidaan toimittaa mihin tahansa maistraattiin, mutta hakemuksia ei käsitellä enää kaikissa maistraateissa.

Sukunimen muuttamiselle on esitettävä pätevä syy. Uudeksi sukunimeksi ei voida hyväksyä sukunimeä, joka on jo merkitty väestötietojärjestelmään. Väestötietojärjestelmään merkityn sukunimen voi saada, jos hakija pystyy luotettavasti osoittamaan, että haettu sukunimi on vakiintuneesti kuulunut hänen vanhemmilleen tai esivanhemmilleen. Tietyissä tapauksissa maistraatin on pyydettävä hakemuksesta oikeusministeriön alaisen nimilautakunnan lausunto ja kuulutettava hakemuksesta virallisessa lehdessä.

Hakemusmaksu on 91 euroa tai 166 euroa mikäli sukunimenmuutoksesta on tiedotettava virallisessa lehdessä."
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 20, 2008, 10:38:36 kirjoittanut Isilmírë »
Constantem decorat honor

Chedaliné

  • Ankeuttaja
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #92 : Helmikuu 20, 2008, 10:58:44 »
No jaa, en nyt tiedä omasta nimestäni. Ei kai se kovin yleinen ainakaan ole; Teea. Olen tavannut enemmän tätä Tea-nimeä, ja olen huomannut, miten monet helposti sekoittavat minut Teaan. Joskus se saattaa ärsyttää suunnattomasti. Olen ihan tyytyväinen nimeeni, kai, ei pitäisi ainakaan tavata suunnilleen joka ihmisellä.
Toinen nimeni on sitten Taru. Siitä en tykkää erityisen paljon. En oikein tiedä miksi, en vaan pidä siitä. Piste.
Kolmas nimeni on Emilia. Parempi kuin tuo Taru, mutta taidan Teeasta tykätä kuitenkin eniten.
Sukunimeni ei taida kyllä kovin yleinen olla. Ainakaan täällä kaupungissa, jossa minä asun, sitä ei kovin monella ihmisellä taida olla. Muissa kaupungeissa niitä sitten tietenkin on lisää, mutten jokatapauksessa usko sukunimeäni erityisen yleiseksi sitäkään.
Haikailin joskus kaksiosaista etunimeä, esimerkiksi Henna-Riikka, tai Hanna-Leena. Joskus pari vuotta sitten olin aivan ihastunut noihin nimiin. Mutta nykyään se on minulle se ja sama, on tämä Teea-nimikin loppujen lopuksi ihan ookoo. :)

Poissa KP

  • Helmiäislehti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Dracon hyypiösisko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #93 : Helmikuu 22, 2008, 11:55:46 »
Kirjoitan tänne nyt nimipäiväni kunniaksi :) Nimeni on siis Tuulia, ja minusta se on hyvin kaunis nimi. Ennen se oli harvinaisempi, mutta nykyään törmää hieman useammin noihin Tuuliohin. Minusta se on ärsyttävää, koska nimissä pidän juuri siitä ainutlaatuisuudesta, jollainen minunkin nimeni on aiemmin ollut.

Nimeni olen saanut erään laulun mukaan. Olen pitkään yrittänyt selvittää nimeni tarkoitusta, mutta kun en tahdo sitä mistään löytää. Olen selannut puhki kaikenmaailman nimikirjat, mutta lähimmät vastaavat ovat olleet Tuuli ja Tullia. Nimien alkuperät ja tarkoitukset kiehtovat minua suuresti, ja minua kovasti ärsyttää se, etten löydä juuri oman nimeni merkitystä mistään. Ehkä olen vain mysteeri...

Toinen nimeni on Katariina, ja minusta se sointuu hyvin yksiin etunimeni kanssa. Katariina on kuitenkin suht yleinen nimi, eikä se siksi miellytä minua yhtä paljon kuin Tuulia.

Sukunimeni on Suomen yleisin, eikä ole mieleeni yhtään. Ei ole mukavaa olla miljoonan tyypin kanssa saman niminen. Olen ajatellut jossain vaiheessa muuttaa sukunimeni äitini puolen sukunimeksi. Turtia on melko harvinainen nimi.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #94 : Helmikuu 22, 2008, 15:51:10 »
Tuulia = Tuuli + latinalainen feminiinipääte -a. Kai päätteellä on pyritty aikoinaan tekemään puhtaasta luonnonilmiönimestä vähän "nimimäisempi" ja feminiinisempi.
Constantem decorat honor

Poissa Minsvo

  • shakes all over like a jellyfish
  • Vuotislainen
    • dA
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #95 : Maaliskuu 01, 2008, 13:28:23 »
Nimeni on tylsä, tavallinen ja lyhyt: Minna. Meinasin tulla Minna-Mariksi, tai Minna Mariksi, se olisi mukavampaa. Koska en pidö nimestäni, minulle on keksitty paljon lempinimiä. Yksi niistä on Mizza. Se tulee siitä, että tietyt lasit päässä tietyllä ilmeella näytän Ozzy Osbournelta, ja kun kirjoittaa nimeni MiNNa, ja kääntää N-kirjaimet, tulee MiZZa. Mutta ensimmäinen lempinimeni on Minsvo. Siskoni keksi sen. Pidän siitä eniten, koska se on erikoinen eikä kukaan välttämättä ole ennen kuullut sitä. Minsvoa käytän nimimerkkinä myös.

Ja sukunimestä vielä, se on hieman kumma. Ensinnäkin alkaa äällä ja loppuu ässään. Luulin, ettei se ole kovin yleinen, mutta ihan meidän lähellä eräässä postilaatikossa möllöttää sama nimi.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 28, 2008, 12:43:43 kirjoittanut Mizza »

novellityttönen

  • Ankeuttaja
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #96 : Maaliskuu 18, 2008, 18:25:03 »
Minun nimeni on kai todella harvinainen suomessa, sillä minun kaveri piiriini tai tuttuihin ei kuuluu yhtään Nicolea. Meidän perheen nimet ovat muutenkin aika paljon tulleet ulkomailta, johtuu varmaan siitä, että äitini on puoliksi espanjalainen tai miten sen nyt sanoisi..
Minun nimeni on siis Nicole, siskoni nimi on Melinda, isoveljeni nimi on Marco, pikkuveljeni nimi on Erik. Mielestäni siis emme omaa perussuomalaisia nimiä, mutta tosin en haluaisikaan! Minä pidän nimestäni ja se on hienoa, kun muilla ei ole samanlaista(ainakaan monella suomessa) ja minulla sattuu olemaan myös yksi lempilaulajoitteni nimi. En tiedä mitä 'Nicole' tarkoittaa, mutta ei se oikeastaan minua kiinnostakkaan. Sukunimemme on kiertänyt suvussamme kauan ja sekin on aika harvinainen. Sitä nimeä omaavia henkilöitä on maailmassa tällä hetkellä vain 28.

Nyt kun isälleni ja hänen uudelle vaimolle tulee lapsi olen varma, ettei hänelle tule mitään 'ei niin suomalaista' nimeä, sillä nyt kun äitini ei voi enää vaikuttaa nimeen niin siitä tulee varmaan perussuomalainen, mikä on minusta tylsää, mutta ei sille voi mitään.

Minusta tuntuu, että minulla ja Melindalla on aika 'ei niin suomalaiset' nimet, mutta taas Makella ja Erikillä alkaa suomalaisuus jo näkyä. Tosin Marco kirjoitetaan c:llä, mutta häntä kyllä sanotaan aina Makeksi. Erik onkin taas jo aika suomalainen, kai?

Haluaisin antaa myös tuleville lapsilleni jonkun hienon ulkomaalaisen nimen ja jos menen joskus naimisiin en halua vaihtaa sukunimeä vaan pidän siitä kiinni hampaat irvessä ja annan sen sukunimen myös lapsillemme ja piste. Olen ajatellut, että jos tulee poika niin se voisi olla joku Alexin tapainen nimi ja tytön nimi voisi olla taas joku Isabelin tapainen nimi.

- novellityttönen
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 18, 2008, 18:29:04 kirjoittanut novellityttönen »

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #97 : Maaliskuu 18, 2008, 20:59:59 »
Sukunimemme on kiertänyt suvussamme kauan ja sekin on aika harvinainen. Sitä nimeä omaavia henkilöitä on maailmassa tällä hetkellä vain 28.

Useimmat sukunimet ovat olleet suvussa aika kauan. Myös mieheni ja lapseni sukunimi, jota kantaa tällä hetkellä 26 elävää ihmistä, vaikka se on niin tavallisenkuuloinen ja perussuomalainen nimi kuin olla voi.

Lainaus
Haluaisin antaa myös tuleville lapsilleni jonkun hienon ulkomaalaisen nimen

Miksi juuri ulkomaalaisen? Antaako ulkomaalaisuus nimelle jonkinlaista lisäarvoa? Vai onko kyseessä erikoisuudentavoittelu helpoimman kautta, ulkomailta kopioimalla (esim. Nicole-nimen kantajia on suomalaisissa 767 - joista 3 miehiä - kun taas supisuomalaisella Tilhi-nimellä on rekisteröity vain kuusi tyttöä; kumpi näistä nyt sitten on erikoisempi?) Mikä ylipäätään tekee nimestä "hienon"?

Lainaus
jos menen joskus naimisiin en halua vaihtaa sukunimeä vaan pidän siitä kiinni hampaat irvessä ja annan sen sukunimen myös lapsillemme ja piste.

Niin hampaat irvessä ei kuitenkaan kannata olla, ettei asiasta ole valmis neuvottelemaan. Ne lapset kun ovat ihan yhtä lailla sen tulevan siipan jälkeläisiä, ja hänelläkin saattaa olla painavia mielipiteitä lasten sukunimen määräytymisestä (miedän muksun kohdalla päädyttiin miehen sukunimeen juuri sen harvinaisuuden takia; olisi sääli päästää toisen sukunimeä kuihtumaan pois, kun toisella on kuitenkin sukunimikaimoja elossa neljäntuhannen hengen verran). Laki on toki äidin puolella, mutta jos lasten sukunimestäkin riidellään siihen malliin että lakimiehiin joudutaan vetoamaan, ei liitto liene ihan niin tukevalla pohjalla, että lapsia kannattaisi laittaa ollenkaan.

p.s. Vaikkei kiinnostaisikaan, niin kerronpa kuitenkin, että Nicole tulee kreikkalaisesta miehennimestä Nikolaos, joka tarkoittaa jotakuinkin kansan voittoa. Lisäarvoa nimelle tietysti tuo se, että sitä kantaa myös joulupukkinakin tunnettu Pyhä Nikolaus.
Constantem decorat honor

Poissa Fishi

  • ateistinen kadunylittäjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älkää olko neliöitä!
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #98 : Maaliskuu 18, 2008, 22:24:10 »
Miksi juuri ulkomaalaisen? Antaako ulkomaalaisuus nimelle jonkinlaista lisäarvoa? Vai onko kyseessä erikoisuudentavoittelu helpoimman kautta, ulkomailta kopioimalla (esim. Nicole-nimen kantajia on suomalaisissa 767 - joista 3 miehiä - kun taas supisuomalaisella Tilhi-nimellä on rekisteröity vain kuusi tyttöä; kumpi näistä nyt sitten on erikoisempi?) Mikä ylipäätään tekee nimestä "hienon"?
Se, että se kuulostaa ja maistuu hienolta, mikä on puhdas mielipideasia. Jos jotakuta miellyttävät ulkomaalaiset nimet enemmän kuin suomalaiset, niin minusta on ihan loogista, että antaa lapsilleenkin ulkomaalaisen nimen.

Jos minä joskus menen naimisiin ja saan lapsia, niin (olettaen nyt, että mieheni olisi suomalainen myös) minä aion kyllä olla henkeen ja vereen sen puolesta, että haluan lapsille suomenkieliset nimet, mutta minusta nurinat perinteiden rikkomisesta ja siitä että eikö suomenkieli muka kelpaa, tuntuvat jotenkin kaavoihin kangistuneilta. Miksi nimien pitäisi olla samoja kuin aina ennenkin? Saa kai kulttuuri elää ja muuttua. Onhan se ääntämiskysymys tietysti, mutta en usko, että niin kauhea ongelma olisi. Annetaanhan lapsille jatkuvasti nimiä kuten Riia, Tia, Nea, Roosa yms., joiden kirjoitusasusta tai lausumisesta ei koskaan voi olla aivan varma, eikä sekään mikään niin iso ongelma ole, että tuollaisten nimien antoa minusta pitäisi vähentää.
Kylä
"the piano keys are black and white
but they sound like a million colours in your mind"
- Katie Melua
"a passionate hour's never a wasted one" - Tuomas Holopainen

Poissa Odey

  • miss marauder
  • Vuotislainen
  • I think I need a HUG <3
Vs: Nimet vol. 2
« Vastaus #99 : Maaliskuu 18, 2008, 22:40:56 »
Minä en haluaisi lapsilleni nimiä, jotka tuottavat ulkomaalaisperäisyytensä takia lausumisongelmia. Olen ihastunut kahteen nimiyhdistelmään, jotka haluaisin pojilleni nimiksi.

Miro Eelis Joonatan
Olen älyttömän ihastunut nimeen Miro, mielestäni se on mukavan ytimekäs, eikä heitä ole mitenkään niin älyttömän paljoakaan. Eelis taas on kuolleen äidinisäni nimi. Eelis nimenä on kulkenut äitini puoleisessa suvussa monessa sukupolvessa. Eelis on myöskin nimenä mukava ja soljuva. Viimeiseen nimeen, Joonatan, törmäsin kirjassa Veljeni, Leijonamieli. Ihastuin heti nimeen, ja minä vain pidän siitä.

Vilho Oskar Johannes
Nimen Vilho löysin Tuntemattomasta sotilaasta. Vaikka olen pistänyt sen etunimeksi, en haluaisi siitä välttämättä kutsumanimeä. Mielestäni se ei olisi kuitenkaan sopinut niin päin, että nimi olisi Oskar Vilho Johannes. Oskar on mielestäni nimenä mukavampi, kuin Oskari. Se ei ole ihan tavallinen, mutta helposti lausuttavissa ja ymmärrettävissä. Johannes taas on isäni suvun puolella kulkeva nimi.
Some days just have more memories than others