Aivotoiminta ja sen puute > Keskustelut

Ystävänpäivä

(1/15) > >>

willy:
No niin. Eli Ystävänpäivä, 14. helmikuuta. Yritin etsiä onko tästä tehty jo aihetta, mutta eipä löytynyt. Jos ei kuulu tänne (ajattelin ensin muu viihde -osiota) tai tälläinen on jo olemassa, voi poistaa vapaasti.

Mitä teille merkitsee Ystävänpäivä? Väkerrättekö kaikille ystävällinne/perheenjäsenillenne/yms. kortit ja ostatte (tai teette itse) lahjat? Miten yleensä vietätte Ystävänpäivää, vai vietättekö edes ylipäätänsä mitenkään, onko se teille vain yksi päivä muiden joukossa.

Itse en pidä Ystävänpäivästä. Johtuu luultavasti siitä, ettei minulla ole paljoa kavereita, ja ne jotka kavereikseni kutsun, tekevätkö jotain muuta. Minua ärsyttää myös, kun siitä tunnutaan touhotettavan niin paljon. Olihan se ehkä joskus ala-asteella hienoa antaa kaverille joku lahja tai kerätä nimiä ns. halipasseihin jota joskus silloin oli, mutta ei se enää. Siltä on kyllä vaikea koulussakin välttyä, kun aina järjestetään jotain typerää. Vietän Ystävänpäivän ihan vain luultavasti kotona. Enemmänkin siitä tulee vain entistä surullisemmaksi, kun ajattelee sitäkin päivää. Tyhmää on myös se, kun siitä sanotaan että ainoa päivä milloin olisi pakko muistaa ystäviä ja lähimmäisiä. Ihan kuin siitä olisi tullut joku pakkopakko -vouhotus. Lähinnä kuulostaa vain teennäiseltä kun Ystävänpäivänä muistetaan kaveria niin paljon ja sitten muuten ei ollenkaan. Noh. Minun mielipiteeni päivästä vain sitten.

Mielipiteitä?

Miléna:
Minulle ystävänpäivä on perinteisesti ollut "päivä, jolloin ostetaan ystävä seuraavaksi puoleksi vuodeksi". Ala-asteella ystävänpäivälahjat olivat siis pakollisia ja niitä ei hirveästi mietitty etukäteen, mentiin vain tiimariin ja ostettiin vihkoja, kyniä tai kynttilöitä, jotka sitten annettiin "ystävälle". Kun siirryin yläasteelle päätin, etten ota mitään paineita ystävänpäivästä ja, etten ala etsimään kenellekkään lahjoja, ellei henkilö todella ansaitse lahjaa, jolloin sen toisaalta voi antaa täysin minäpäivänä vain, eikä tarvitse odottaa juuri sitä päivää, jota ystävänpäiväksi kutsutaan...

Ystävänpäivä vaivaannuttaa minua suuresti, en tiedä miten tekstareihin tai kortteihin pitäisi suhtautua, mutta olen silti tietenkin hieman imarreltu saadessani niitä. Mietin aina, että onkohan tämä kortti lähetetty siksi, että henkilöllä on tapana lähetellä ystävänpäiväkortteja kaikille vähän paremmille tuttavilleen vai onkohan hän oikeasti sitä mieltä, että minä olen hänen ystävänsä. Tietysti ystäväpiirissäni on henkilöitä, joiden kohdalla en tälläisiä mieti, mutta sellaisten ei-niin-läheisten-henkilöiden ystävänpäiväkortit ovat täysin niitä vaivaannuttavia. Ja sitten, koska en itse korttien lähettämistä kovinkaan paljon harrasta, alan miettimään, että mitenköhän tähänkin korttiin pitäisi reakoida... pitäisikö tekstata, että kiitos kortista ja kertoa valitettavasti en itse niitä lähettele? Joidenkin kohdalla tälläinen ratkaisi tuntuisi jotenkin väkisin väännetyltä, vaikka toisen kohdalla se onkin luultavasti aivan hyvä vaihtoehto.

Ei, ystävänpäivä ei ole minun juhlani. Ystäviä pitää muistaa vuoden jokaisena päivänä (tietyissä rajoissa) niin, että yhden päivän hemmottelu ja hehkutus on aivan turhaa...

Ceciliah:
Ystävänpäivä on jotenkin niin amerikkalaista touhua. Yksi tapa saada ihmisiä ostamaan punaista krääsää. Onhan se mukavaa muistaa kavereita, mutta minä ainakin arvoistaisin korttia tai kirjettä ystävältä enemmän, jos se tulisi ihan arkena. Koskaan en ole saanut lahjaa ystävänpäivänä tai antanut sellaista jollekin. Se on jo liioittelua. Muutenkin on tyhmää, että on isänpäivä, äitienpäivä, ystävänpäivä jne. Olisi parempi, jos kaikki arvostaisi ja kiittäisi äitiään, isäänsä ja ystäväänsä automaattisesti eikä tarvittaisi näitä yleisiä muistutuspäiviä. Ehkä olemme nykyään niin kiireisiä, että nämä päivät ovat sittenkin välttämättömiä.

Varsinkin nuorempana lähettelin kaikille kavereilleni kortteja koulumme "sisäisen postin" kautta, joka toimii aina ystävänpäivisin. Nykyään en oikeastaan kortteja jaksa tehdä ja en tänä vuonnakaan aio kortteja lähettää. Ehkä voin suullisesti toivottaa hyvät ystävänpäivät kavereille.

tamina:
Nykyään minä pidän ystävän päivästä. Vuosi takaperin boikotoin koko päivää kaupallisuuteneen ja teennäisyyteneen. Silti ystävänpäivänä tuli lahjoja ja kortteja väkerrettyä, ja mikäs sen mukavempaa.

Onhan se ihan totta, että niitä rakkaita ihmisiä pitäisi muistella aina, mutta ystävänpäivä on ihan mukava lisä hössöttää. En hirveästi keskustele ystävieni/kavereideni kanssa ystävyyssuhteidemme laaduista, mutta muun muassa ystävänpäivänä on kivaa muistaa toisia jollain kivalla, ja saada itsekin jotain kivaa.

Itse olen tänä vuonna kahta lahjaa ostelemassa, toisen osin siksi, että sen saavalla immeisellä on muutenkin syntymäpäivä samalla viikolla. Muille kaveruksille teen kortteja, ja kasoittain koulun valmispohjaystävänpäiväkortteja kaikille suttaan sieluni kyllyydestä kaikille, joista pidän. Itsekin saan kortteja/lahjoituksia enemmän tai vähemmän läheisiltä ihmisiltä. Minua ainakin kortin saaminen piristää, vaikka sen lähettäjä ei mikään sydänystävä olisikaan, koska ainakin ko. henkilö on nähnyt sen vaivan, että on minulle kortin tehnyt tai ainakin allekirjoittanut, vaikka olisi voinut jättää tekemättä niin. Perheen tai sukulaisten kesken en muuten ole koskaan päivää erityisesti viettänyt, se olisi jotenkin hassua tai jotain.

Kaikin puolin ystävänpäivää kuvailisin sanalla kiva. Mukavaa pientä toimintaa tylsille koulutunneille, pientä vaihtelua arkeen ja paljon hymyä korteista ja lahjoista. Käy minulle.


--- Lainaus ---Olisi parempi, jos kaikki arvostaisi ja kiittäisi äitiään, isäänsä ja ystäväänsä automaattisesti eikä tarvittaisi näitä yleisiä muistutuspäiviä.
--- Lainaus päättyy ---
Kyllä, mutta mitä pahaa pieni ekstra-arvostuskiitospäivä vuodessa tekee?

Angel of death:
Minusta ystävänpäivä on ihan kiva asia. Joinakin vuosina kun on ollut riitaa ystävärintamalla on tuntunut, että hittoon koko juhla ei ne minua kumminkaan muista, mutta kuitenkin se on sellainen pieni pehmoinen ja vaaleanpunainen joka piristää pikkuisen talven pakkasissa.

Minä en mitenkään vouhota ystävänpäivänä vaan lähetän lahjan parhaalle ystävälleni ja annan pari omatekemää korttia läheisimmille kavereille. Minulle ei tulisi mieleenkään lähteä tekemään mitään massatuotantoa ja jaella sitten niitä teennäisesti kaikille meidän luokkalaisillemme. Toisin kyllä ajattelevat meidän luokan ihqudaat jotka jakelevat kortteja kaikille ja halaavat ja kikattelevat ja huutelevat sie oot sit niin ihqu!!!1 Se on niin läpinäkyvää tuohua, että alkaa jo ärsyttämään. Ihan kuin kaikkien pitäisi tykätä heistä ystävänpäivänä vaikka ovat sitten muina päivinä suoraan sanottuna vittumaisia. 

Meillä on ystävänpäivänä koulussa oikein järjestettyä tapahtumaa. Pitää pukeutua punaiseen väriin ja kaikilta luokka-asteilta valitaan kaksi tyyppiä jotka ovat kaikkein punaisimpia. Minä en suoraan sanottuna välitä pätkääkään tuosta teennäisestä pelleilystä. Eivät koululaiset ole sen ystävällisempiä vihamiehiään kohtaan kuin koskaan muulloinkaan. En tiedä kuka oppilaskunnasta tuon on keksinyt, mutta joku oi ehdottanut, että jaetaan sydämiä ja etsitään parit ja halataan. Olisin ollut kipeä sinä päivänä jos se olisi toteutunut. Ei kukaan halua halata jotain ventovierasta tyyppiä. Se ei ole aitoa vaan teennäsitä ja ylidramaattista. Ystävänpäivän kuuluu olla aito ja se vietetään parhaan ystävän kanssa juoden kuumaa kaakaota ja avaten toistensa lahoja. Ei halaillen ventovierasta ajatellen, että miksi minun pitää olla tässä ja nyt.

Itse vietän ystävänpäivää vain parin ystävän kanssa. Niiden kanssa jotka todella merkitsevät minulle jotain. Niiden ystävien kanssa jotka ilahduttavat sinua ja sinä heitä muulloinkin kuin juuri 14.2 

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta