Jästien keskuudessa > Viihdettä niin että heikompia hirvittää

Soitatko mitään? Vol. 2

(1/34) > >>

Angel of death:
Edellinen topic pursusi jo yli äyräiden joten aloitetaanpas puhtaalta pöydältä.

Eli mitä soitinta soitat ja kuinka kauan olet soittanut kyseistä soitinta?
Mikä viehättää juuri kysesessä soittimessa ja miksi valitisit juuri sen?
Oletko ajatellut, että kyseisen soittimen soittaminen voisi olla sinulle sopiva ammatti?

Keskustelua kaikesta aiheeseen liittyvästä ja lisäkysymyksiä saa heitellä toisille jos jotain tulee mieleen kunhan ne liittyvät sitten tähän aiheeseen. Mielipideasioista ei kiistellä vaan keskustellaan sivistyneesti kuten olette hienosti tähänkin mennessä tehneet. Myöskään pelkkää listausta ei sitten ruveta tekemään koska sehän on tunnetusti sääntöjen vastaista. Sellaiset viestit poistetaan armotta.

Nyt areena on teidän vuotislaiset ja mukavia keskustelutuokioita aiheen parissa. :)

Kukkelikuu:
No minä soitan harmonikkaa, siis sellaista laatikkomaista soitinta, jos joku ei tiedä..?
Olen soittanut sitä jo... melkein kuusi vuotta. Mitä tähän vielä piti kertoa? Ai niin, harmonikassa viehättää minusta se, että sillä voi soittaa tosi monenlaista musiikkia. Se vaikutti minusta tosi kiinnostavalta soittimelta heti alusta asti. Olen joskus ajatellut, että voisin alkaa opettaa kyseisen soittimen soittoa.

Minulla on vaihtunut opettaja muutaman kerran. Ensin aloitin yhdellä opettajalla, sitten menin toiselle, ja nyt olen taas sillä alkuperäisellä... Lisäksi käyn myös kesällä Ullavassa soittamassa semmoisella kuvataide- ja musiikkikurssilla. Siellä on ihan oma opettaja... Mutta nyt lopetan tämän päättömän höpisemisen!

Kirjoitelkaa kaikki tännekkin! Tää on vielä aika tyhjä.. :o

Linda:
Heei, täälläkin yksi harmonikansoittaja. Soitellut olen vasta neljä vuotta, mutta kyllä minä sen soittimen jotakuinkin hallisten. Olen ihan pienestä musiikkileikkikoululaisesta asti tiennyt mikä harmonikka on, mutta ei ole pahemmin kiinnostanut. Sitten hieman vanhempana jossain konsertissa näin erään tytön soittavan harmonikkaa erittäin taitavasti ja ihastuin heti ajatukseen että itsekin joskus oppisin. Konservatorion testit läpäistyäni aloin käymään soittotunneilla viikottain. Soitan siis Porin konservatoriolla tällä hetkellä, mutta opettajani ei ole vielä kertaakaan vaihtunut lukuun ottamatta erästä sairaslomaansa, jolloin häntä tuurasi eräs sijainen.
Harmonikassa minua harmittaa todella muiden suhtautuminen ja mielikuvat tähän soittimeen. Olen kokenut paljon aliarvostusta harmonikkaa kohtaan, joka todella ärsyttää. Mutta kaikilla on mielipiteensä, minkäs silel mahtaa.
Ammattia en ole vielä harkinnut, niin alussa vielä olen. Korkeintaan ensi kesänä tienposkeen soittelemaan laatikko auki... ;)

Qamra:
Minä olen harrastanut viulun soittoa about kuusi vuotta ja pianoa olen soittanut pari vuotta. Minua opettaa molemmissa sama yksityinen opettaja, mikä sopii minulle hyvin.

Aloitin viulun soittamisen pääasiassa sen takia, että mummini oli itse aina halunnut soittaa viulua, (mutta koska heidän kotikylässään ei ollut kuin pianonsoitonopettaja, joutui hän sitten soittamaan pianoa) ja koska se ei sitten onnistunut hän lupasi vuosia myöhemmin kustantaa minun soitonopiskeluni, jotta minä voisin sitten toteuttaa edes yhden hänen unelmistaan ^^.
Soitin parisen vuotta erään iäkkäämmän naisen ohjauksessa, mutta jotenkin minuta tuntui ettei hän oikein pitänyt minusta, koska olin niin "vanha" (viulun soittaminenhan aloitetaan yleensä jo neljä vuotiaana -ainakin hänen mielestään- ja minä olin jo -mitä? neljäsluokkalainen!). No siinä sitten soittelin pari vuotta tämän rouvan tiukan komennuksen alaisena, enkä voi sanoa liiemmin nauttineeni soittamisesta. Viulun soittohan on suurinpiirtein pari ensimmäistä vuotta sellaista, että soitetaan vain jotain typeriä lastenlauluja ja asteikkoja. No, ne eivät oikein innostaneet minua. Lopulta tämä opettajani ilmoitti, että minun on siirryttävä jollekin toiselle opettajalle, sillä hän ei halunnut opettaa niin isoa oppilasta enää. Hän kertoi minulle, että voisin hakea erääseen musiikkiopistoon (Juvenaaliaan minulla ei kuulemma ollut toivoakaan) tai eräälle hänen entiselle oppilaalleen.

En sitten päässyt musiikkiopistoon, joten päädyin uudelle opettajalle, joka osoittautui aivan mahtavaksi tyypiksi ja todella reiluksi! Hänen kanssaan soittaminen tuntui aina aivan uskomattoman hauskalta, joten olin todella surullinen kun hän muutaman vuoden jälkeen ilmoitti muuttavansa ja hänen eräs ystävänsä tulisi opettamaan minua.
Hänen ystävänsä oli myös todella mukava, muttei mielestäni koskaan korvannut toista opettajaani, joten kun hän muutti takaisin paikkakunnallemme siirryin muutaman mutkan kautta takaisin hänen opetukseensa.

Nykyään nautin viulunsoittamisesta valtavasti, sillä minun ei tarvitse enää soitella niin paljon niitä suuresti inhoamiani asteikkoja vaan voin soitella kunnon konserttoja ja ns. "oikeita" kappaleita =).
En voisi kuvitella viulunsoittoa ammatikseni, sillä vaikka sen soittaminen onkin jotain ihanaa, en silti uskoisi kykeneväni opettamaan sen soittamista tai soittamaan missään orkesterissa. Opettajani kyllä sanoo minulle usein, että jos viitsisin harjoitella enemmän minusta tulisi todella hyvä soittaja, mutta minulle viulunsoittaminen on vain rakas harrastus ei sen enenmpää.

Pianoa olen soittanut parisen vuotta, mutta katson olevani siinä melko hyvä ja edistyväni nopeasti, tunsinhan minä jo kaikki nuotit yms. viulun kautta jo ennestään. Jos lähtisin vertailemaan kahta täysin erilaista soitinta, pianoa ja viulua, sanoisin kyllä pianon olevan jollakin tavalla minulle helpompi soitin. Tai ei nyt sillä tavalla helpompi, mutta sillä voi mielestäni aika pian aloittamisen jälkeen soittaa ihan oikeita kappaleitakin, viululla ei voi. Tosin pianossa minulle tuottaa suunnatonta vaivaa vasenkäsi ja vasemman käden nuotit, viulussahan ei ole mitään sen tapaistakaan. Joskus olen kyllä meinannut niiden takia repiä hiukset irti =)!

Mutta yleisestiottaen soittaminen on aivan mahtavaa, ja on ihanaa huomata kuinka on edistynyt, vaikka aina ei tunnukaan siltä ^^!

//: Ja älkäänyt käsittäkö minua väärin, kun tuolla ylhäällä puhuin ensimmäisestä opettajasta, ei hän mikään hirviö ollut, hänellä oli vain omat vahvat mielipiteensä ja opetus tyylinsä. Kyllä hän ihan mukava oli!

Mindezu:
Soitin noin 5 vuotta pianoa, aloitin joskus 8 vuotiaana. Soittaminen kuitenkin jäi, kun opettaja oli niin yksitoikkoinen ja ärsyttävä, enkä oikein inspannut itseäni harjoittelemaan soittoläksyjä, joten tunneilla tuli nuhteita. Kyllähän pari mukavaa kipaletta opin soittamaan (tosin olen jo unohtanut ne). Olihan pianon soittaminen ihan mukava harrastus, kaverinikin kävi samoilla tunneilla, joten ei yksin siellä tarvinnut olla. Ei se sitten ollut oikein minun juttuni.

Nyt sitten pari vuotta sitten aloin kiinnostumaan kitaran soitosta. Soittelin sitä pari kertaa ala-asteella musiikintunneilla, ja se tuntui äärimmäisen vaikealta. Päätin silti olla sisukas ja yrittää edes. Sitten menin yläasteelle, ja siellä alettiin soittamaan kitaraa. Soitettiin syksystä joulun yli, ja opin siinä sitten kaikki soinnut ja tuollaiset. Sitten olin kitaransoittokoe, sain ysin ja olin seitsemännessä taivaassa. Mutta ei sekään sitten ollut minun juttuni.

Tällä hetkellä en soita mitään.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta