Kirjoittaja Aihe: The Libertine  (Luettu 846 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Uuvat

  • Ankeuttaja
The Libertine
« : Elokuu 20, 2006, 21:31:24 »
Eli etsiskelin aihetta tästä kyseisestä elokuvasta enkä löytänyt...

Lyhyesti sanottuna: The Libertine (2006) on tositarinaan perustuva, Laurence Dunmoren ensimmäinen ohjaustyö ja kertoo Rochesterin jaarli John Wilmontista (1647-1680) (näyttelijänä Johnny Depp), enimmäkseen juopotteluun ja huoriin erikoistuneesta kohurunoilijasta jonka lukuisat naisseikkailut koituivat lopulta miehen kohtaloksi kun tämä sairastui syfilikseen (kuppaan) ja kuoli 33-vuotiaana. Elokuva kertaa Wilmontin elämän viimeisiä vuosia ja jo leffan alussa kyseinen irstailija on joutunut huonoon suosioon niin kansan kuin kuninkaankin keskuudessa. Kuningas, King Charles II (John Malkovich), turvautuu kuitenkin vanhaan ystäväänsä hankalassa tilanteessa ja asiat etenevät aina vähän huonommalle tolalle. Etenkin Wilmontin ja kuninkaan tolalta. Kuvioissa on mukana myös nuori, pippurinen näyttelijätär Elizabeth Barry (Samanha Morton).

Itse tykästyin elokuvaan sen melko...hmm...suorasukaisesta tekstistä ja erinäisistä kohtauksista huolimatta :) Kaikki ne puvut ja ylipäätänsä kaikki 1600-luvun yksityiskohdat, runollinen teksti/puhe (josta löytyi paljon ajattelemisen arvoisia juttuja heti kun ymmärsi jotain siitä sanahelinästä)... Musiikkikin oli mielestäni kaunista. Dramaattista ja kaunista.

Ja niin, pakkohan tässä on taas alkaa kehua Johnny Deppiä. Mutta myös muita näyttelijöitä. John Malkovich oli hassulla tavalla mukavaa katseltavaa epätoivon partaalla olevana King Charles II:na ja mikä minua suuresti ilahdutti, oli vanhan kunnon samettiäänisen Jack Davenportin osallisuus elokuvassa. Rosamund Pike Wilmontin vaimona ja Samantha Morton rakastajattarena suorittivat molemmat omat osansa uskottavasti.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Entä te? :) Mitä mieltä olitte elokuvasta? Mitä hyvää ja mitä huonoa? Mitkä olivat lempikohtauksianne? Olisiko leffan pitänyt olla K18, niinkuin se Britanniassa oli? Vai oliko K15 ihan sopiva? (Ruotsissa ikäraja oli 11 :D)

//Eleanír korjasi spoilerin
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 01, 2007, 09:45:09 kirjoittanut Eleanír »

merisiili

  • Ankeuttaja
The Libertine
« Vastaus #1 : Lokakuu 28, 2006, 22:29:24 »
Haluun ihan sairaasti nähä ton leffan! Haluunhaluun!! Johnny Depp -fani kun olen, niin kyllä kelpais :) Mutta en varmaan haluu sitä perheen kanssa kattoo, jos siinä kerran on niitä seksikohtauksia (?), eikä kavereita taida se kovasti kiinnostaa nii en sitten tiedä missä sen katsoisin. :D Harmi vaan. Tulinpahan vaan manailemaan sitä, etten oo sitä nähny ja toivoisin että näkisin sen. :) Alkoi tekemään mieli nähdä se, kun kuvailit niin ihanasti tuota leffan loppukohtausta. :)

P.S. Näin yks yö sellasta unta, että katsoin tota leffaa xD

Santiago

  • Ankeuttaja
The Libertine
« Vastaus #2 : Lokakuu 31, 2006, 18:12:03 »
Näin The Libertinen noin pari kuukautta sitten ja rakastuin oikopäätä. Koskaan ei vielä olla tälläistä elokuvaa nähty. Kukaan lähipiiristäni ei pidä elokuvasta juuri suorasukaisuuden ja synkkyyden tähden. Juuri samojen asioiden tähden, joihin elokuvassa rakastuin.

Todella moni takuulla on katsonut tämän elokuvan odottaen Johnnyltä toisenlaista roolia, vaikka mies itse varoitti jaarlista ties kuinka monessa lehtihaastattelussa ja televisioohjelmassa yms. Mutta ei. 'Johnny vain liioittelee. Ei se niin paha voi olla.'
Kyllä. Kyllä voi ja on.
Pirates of the Caribbean -elokuvasarja on saanut monen pään niin pyörälle, että he unohtavat Johnnyn muut roolit. Kyllä, valitettavasti olen niitä, jotka ovat tulleet Deppin ihailijoiden kaartiin vasta Mustan Helmen nähtyäni muutamia vuosia sitten, mutta vasta Libertinen jälkeen päätin, etten myöskään koskaan lähde sieltä pois.

Se Johnnysta. Nyt elokuvaan itseensä.

Tumma ja kaunissävyinen elokuva, jonne näytettiin 1600-luku todellisissa vaatteissaan. Kadut hirvittävässä kunnossa, yhteiskunta vielä hirvittävämmässä. Sivistynyt ja hankalaselkoinen puhetyyli, jonka vuoksi lauseisiin oli erittäin helppo sisällyttää ties kuinka rivoja tai loukkaavia kommentteja, keskustelukumppanin tajutessa lauseen vasta kun puhuja oli turvallisen välimatkan päässä. Lisäksi mies joka teki kyseenalaisen näytelmän kuninkaalle. Samalle kuninkaalle, jolle tuo mies oli sanonut suoraan päin aatelisia kasvoja... Noh, minä en sitä sanaa tässä suostu toistamaan, en laisinkaan. Jokainen elokuvan nähnyt tai näkevä tulee sen tietämään.

Mitä muuta hyvältä historialliselta elokuvalta voi toivoa? Kauneutta ja karuutta samanaikaisesti. Asiat esitettiin suoraan eikä niitä kääritty ihmeellisiin pitsiunelmiin ja rakkauden pilvilinnoihin niin kuin suurimmalla osalla elokuvista on tapana. Mutta ei The Libertinellä. Ei sinne päinkään. Haluaisin nähdä enemmän sellaisia elokuvia, joissa ei olla keskitytty todellisen tarinan kertomiseen eikä sen sievistämiseen.

Olin itkun partaalla elokuvan lopussa. Olen ehkä niitä ainoita ihmisiä, jotka pitivät päähenkilöstä tämän kaikesta ilkeydestä huolimatta. Kyllä, ymmärrän ja tiedän hyvin, että hän oli ilkeä ilkeä mies, mutta ei kellekään, ei ilkeimmällekään, soisi käyvän niin. En osaa selittää tunnetta, jonka Rochesterin jaarli minussa herättää ajatellessani häntä (näin elokuvan henkilönä). Hän on mies, jolta varmasti löisin hampaat kurkkuun jos tulisi kadulla vastaan, mutta hän on myös ensimmäinen, jota kohtaan tunnen silkkaa sääliä. Enkä tiedä miksi. *naur* Ottakaa nyt minustakin selvää,..

K15 on mielestäni sopiva ikäraja. Jos viidentoista ikäinen ei halua katsoa elokuvaa sen kielen tai erinäisten kohtausten tähden, voi sen katsoa myöhemminkin. Mutta The Libertine on joka tapauksessa äärimmäisen vähän verrattuna siihen, millaista kieltä tai millaisia kohtauksia televisio suoltaa sisuksistaan. Eikä elokuvassa loppujen lopuksi niin paljon kyseenalaista kieltä tai kohtauksia näytetty, tai sitten ne menivät minulta vain ohi korvien/silmien. Tiedä häntä.

Tulipas taas pitkä jaaritus. Koittakaa kestää, rakkaat vuotislaiset.

Sakura

  • Ankeuttaja
Re: The Libertine
« Vastaus #3 : Tammikuu 30, 2007, 16:54:33 »
Ruotsissa K11? Herranjumala o.O K15 on minusta oiva ikäraja sille - kai. Vuokrasinmme sen kerran ystäväni kanssa, katsoimme ja söimme sipsejä. Olosuhteet eivät siis olleet kovin otolliset, mutta kohtalaisen hauskaa ja mielenkiintoista elokuvan seuraaminen kyllä oli, vaikka heti sen jälkeen suorastaan inhosin sitä.

Mutta itse elokuva. Hieno. Ympäristö, puvut ynnä muut ovat todellisen oloisia ja kauniita, silloin, kun niin kuuluu, ja vuorostaan kurjia, kun kuuluu. Dramaattisuus sekä synkkyys yhdistyy niihin näppärästi. Se puhetyyli on.. kiehtova, vuorovaikutus kuin tappavaa leikkiä. Historiallinen aihehan itsessään on erittäin kiinnostava ja esitetty taitavasti näin. Elokuvassa tapahtumat seurasivat toisiaan sujuvasti, mutta sillä säröisellä tyylillä. Missään vaiheessa mielenkiinto ei päässyt täysin katoamaan, vaikka välillä oli ei-niin-kiinnostaviakin kohtia. Lopussa elokuva veti mukaansa kiduttavalla tavalla. Olisin oikeastaan halunnut lopettaa katsomisen, se oli niin rujoa. Rumaa. Pinnallisena ihmisenä minusta oli inhottavaa nähdä Johnnyn roolihahmon rapistuvan, suoraansanottuna lähes fyysisesti ällöttävää (onpas minulla tasa kehittyneitä sanavalintoja), mutta silti elokuva oli pakko katsoa loppuun. Koska en alussa ollut tietoinen tapahtumista, toivoin jatkuvasti, että kävisi jollain muulla lailla kuin kävi. En hyväksynyt sitä loppua, en ole varmaan vieläkään, mutta olen unohtanut sen :> Mutta kaiken kauheuden lisäksi löysin elokuvasta huumoria ja ivaakin. Tunnelma tuntui koko elokuvan läpi laiskan venyttelevältä, pilkkaavalta, mutta sähköiseltä.

Näyttelijät sopivat mielestäni jokainen rooliinsa, he ovat tehneet uskottavat suoritukset, ja roolihahmoillakin oli kaikilla oma persoonansa ja piirteenä. Johnny on loistava Rochesterin jaarlina, pidän siitä hahmosta kaikesta epämiellyttävyydestään huolimatta. Se keikarillisuus.. En ole kovin montaa Deppin elokuvaa nähnyt, mutta täytyy sanoa, että tämä toisaalta yllätti, toisaalta vaikutti hänenlaiseltaan. Rooli samalla sopi hänelle, samalla ei.

No, olen tietysti unohtanut jo paljon, on varmasti jotain, mitä haluaisin sanoa, jos muistaisin ^^* Kokonaisuudessaan minulle jäi elokuvasta karunkaunis, hiukkasen irstas kuva, enkä voi sanoa olevani aivan täysin ihastunut siihen, vaikkakin se taiteelliselta ja tekniseltä kannalta onkin epäilemättä loistava. Mutta katsomisen arvoinen se kyllä oli.