Aihe: Hippimusiikki

[miranje]

hm.. enkai minä ole ihan ainoa joka kuuntelee kuuskyt- ja seitkytlukujen aikasta folkkia ja rokkia? mitä te kuuntelette? [tai mitä teidän porukat kuuntelee?]  :wink:
muhun uppoo mm. : jefferson airplane, david bowie, janis joplin, joni mitchell, jimi hendrix, mamas & papas, beatles, bob dylan, doors, simon & garfunkel, rolling stones, donovan, small faces ja crosby, stills, nash and young.
nykyään lähes kaikki musiikki on vihaista. siinä ei ole sellasta positiivista sanomaa, edes, vaan kaikki on raivona millon mistäkin. laulut on tehty rahan takia eikä musiikin. sillon joskus ammoisina aikoina musiikilla vaikutettiin, otettiin kantaa vaikka nyt politiikkaan ja sotiin. tässä maailmantilanteessa sellasia lauluja taas tarvittais..
sou, sanokaas ootteko te sitä mieltä että kaikki musiikki mikä on tehty ennen vuotta -00 pitäisi haudata muinaisjäänteinä vai, tuota, jytiseekö?  :)


---
blasted thing. how are you supposed to keep you're eyes on all the three heads at once?

[sahh]

En nyt mikään erityinen fani ole, mutta David Bowieta, Simon & Garfunkelia, Rolling Stonesia ja Dzampsia tulee silloin tällöin kuunneltua. ((Viimeksi mainittu on lähinnä vitsi; Mien faijan luokkakavereitten joskus muinaishistoriallisella aikakaudella perustama bändi, joka soitti pitkälti covereita [jopa pelkästään?] ja pistettiin pystyyn taas uudestaan tässä pari vuotta sitten.. Levy kuitenkin löytyy ja sitä tulee silloin tällöin kuunneltua. :wink: ))

Tuohon vihaiseen musiikkiin kommentoin sen verran, että kun itse olen vihainen, kuuntelen mieluiten mahdollisimman vihaista musiikkia. Siinä samalla "puhdistuu" itsekin. Jos kuuntelen semmoista ah-niin-mukavaa-ja-päivänpaisteen-täyteistä-musiikkia-josta-tulee-hyvä-mieli, raivoan kahta kauheammin.

Muttajoo. Musiikki on liian kaupallista nykyään ja se on sääli  :(

[Loupelune]

Omasta levyhyllystäni löytyy ainakin Beatlesia, Janis Joplinia, David Bowieta (vaikka nyt en herraa suoranaisesti hippimusiikkiin heti yhdistäkään...), Doorsia ja Jimi Hendrixiä. En kauheasti ole noita kuunnellut, Beatlesia ja Bowieta lukuunottamatta, ne kun kun ovat jo melko pitkän aikaa kuuluneet yleisesti suosikkeihini (Hail John Lennon ja sitä rataa ;) ). Mamas & the Papasilla on pari hyvää kipaletta. Rollarit ja Simon & Garfunkel ovat aika korkealla top-50 listallani myöskin, niitä voi kuunnella melkein aina.

Kyllä tuo vähän vihaisempikin musiikki iskee, eri mielialoille eri säveliä. Olenko minä ainoa, jonka Beatlesin biisit saa _aina_ hymyilemään?

[blödfisch]

Hmmh. Minulla on ainakin Bob Dylania, Simon & Garfunkelia, Janis Joplinia ja Jimi Hendrixiä joko dc:llä tai vinyylillä, osa on äidin peruja. Pidän myös Beatleseista, vaikken heidän julkaisujaan omistakaan.

Kuitenkaan en ns. hippimusiikkia kovin usein kuuntele, en tiedä miksi. Joskus on hauska makoilla olohuoneen lattialla ja käydä läpi vinyyleitä. Tällaisesta musiikista tulee jotenkin niin hyvä ja kevyt mieli.

Eäh. Pitää kyllä kuunnella tänään vähintään Sound of Silence. :)

[Kuuttis]

Beatlesia kuuntelen. Paljon. Niin paljon, että on luultavasti lempibändini. Ja se on... well, paljon. Enkä valitettavasti omista levyjä, mutta olen kuullut ja kuunnellut niin paljon biisejä, että tiedän... niitä biisejä paljon. Niin. Beatlesit eivät ole koskaan tehneet huonoa biisiä, tylsiä saattaa kyllä olla. :D White Album ei ole kovin hyvä. Lempparibiisejäni on ainakin Across the universe, a day in the life, I am the walrus, she loves you (yeah yeah yeah), love me do, you've got to hide your love away, help!, eight days a week, fool on the hill, yesterday, nowhere man, eleanor rigby... No niin siinä oli "muutama". Kun Jumala on kipeä, John Lennon sopisi sijaiseksi. (saakohan noin sanoa?) Ringo oli suloinen <3

GEORGE: "Ringo and I are getting married."

RINGO: "Oh? To whom?"

GEORGE: "To each other. But that's a thing you'd better keep a secret."

RINGO: "You better not tell anybody."

<3 <3 <3

Joo, Bowie on kunkku kanssa, vaikka ei mulla paljoa sen levyjä ole. Taitaa olla vain rise & fall of ziggy stardust, mistä tykkään melkein kaikista biiseistä. Tai se on vinyylinä. Mä ihkutan vinyylejä. No niin, anyway. Parhaat biisit on ziggy stardust ja starman. Ja on niitä muitakin, rebel rebel on ihan hyvä ja space o... (en tiedä miten kirjoitetaan.) *hihittää* Joo.

Ja Janis on hyvä, vaikken olekaan mikään fani eikä senkään levyjä omista. ((en omista mitään)). Sillä on ihan tajuttoman hiano ääni.

psst. Iraida, huomaan :)

-Kuuttis

[Buckbeak]

Simon & Garfulkel on mun ehdoton lemppari. En olen edes tullut ajatellleeksi, että sen voisi jotenkin yhdistää hippeihin. S&G on tarttuvaa rytmiltään ja sanotukset ei ole kliseisiä.

Beatles on klassikko. Kaikki tuntee sen kappaleet. Ne kuuluu yleissivistykseen.

 The Mamas &  the Papas oli mun suosikki, kun olin yhdentoista. Mulla oli tapana kattoa sitä nelosen ostosteeveetä, kun siellä mainostettiin sitä Absolut Hits of 60... tai jotain sinnepäin. Se oli hyvin valaisevaa.

[Tha Lil' Dobby]

Njuu. Hassu topicin nimi ^^.

Mutta joo, Beatles on tietenkin aivan loistavaa musiikkia, ja kyllä, minäkin ruopean aina hymyilemään kun kuuntelen sitä, vaikka olisi millainen angsti päällä, se vaan tulee ^^.
Tyksin myös Janis Joplinista, en tosin hänen levyjään omista, mutta ei anneta sen haitata. Nätti ääni ja hyvät melodiat, on juu.
Bowielta on kanssa pari piisiä kuultu, ihan hyvää joo, mutat en häneltäkään levyjä omista, en minä omista yleensäkkään mitään hyviä levyjä :p (ainakaan kovin monia)

nojuu.

-TLD

[Iraida]

Kuuntelen The Beatlesia aina välillä. Itselläni on Eleanor Rigby, Yellow submarine sekä Yesterday koneelle ladattuna.
Eniten pidän Eleanor Rigbystä yhden orkesterin soittamana, mutta ehdottoman ihana se on myös Paulin (huomaatkos, kuuttis? ^^) laulamana.
Lennonille oli uskomaton kyky tehdä musiikkia. Toki myönnän, etten pidä jokaisesta Beatles-biisistä, mutta... No, maailma olisi paljon karumpi paikka ilman tätä loistavaa yhtyettä.

Myös David Bowieta olen kuunnellut. Nature boy, jonka avulla kyseiseen mieheen tutustuin, on upea, upea kappale. Bowien musiikki on voimakasta, koskettavaa. Kyllä.

Jimi Hendrix kuuluu ehdottomasti suosikkeihini. Hänen taitonsa soittaa kitaraa oli... Sanoinkuvaamaton. Saan kylmiä väreitä kuunnellessani Hendrixiä. Ehdottomasti maailman paras kitaristi. Edesmennyt kylläkin, mutta silti. Hänen kaltaistaan kitaristia ei ole ja tuskin tulee.
Smoke on waterin kitarariffi - jota olen kaikkialla mainostanut - on paras ikinä kirjoitettu. *huokaisee ja värähtää pelkästä ajatuksesta*

En siis kuitenkaan ole yllämainittujen fani. Tai no, Hendrix-fani voin myöntää olevani. Mutta yhtä ainoaa cd:tä en yhdeltäkään noista kolmesta omista, eli sekin kertoo jo jotain. Tietokoneeni kuitenkin pursuaa varsinkin Hendrixiä ja The Beatlesia. :)

[Isabella]

Toi topicin nimi on kyllä hämäävä.. Paremminki 60-luvun musiikki?

Ite oon aivan ehdoton Janis Joplin ja Bob Dylan fani, mut omistan myöskin erinäisiä cd:tä ja älppäreitä Mamas and the Papasilta, Beatlesilta, Jimi Hendrixiltä, Simon and Garfunkelilta ja Rollareilta. Eli toisinsanoen taidan tykätä "hippimusasta". ;)

Pakko viel mainita, että kukaan ei oo koskaan laulanu, eikä kukaan tuu koskaan laulamaan niin persoonallisesti ku Janis Joplin. Siinä naisessa on todellista energiaa. Paras biisi on Down on me. Siinä se revittelee ihan sielunsa pohjasta. AAH. Tää on sitä musiikkia.

[myrkkyleppis]

Mä oon tutustunu vuoden alussa ilmiöön, nimeltä
THE DOORS. aivan täydellisen mukaansatempaavaa kunnon rokkia! on mukana tietysti aivan hirveitä floppeja... :)

levyä en omista, mutta kirjastostakin on lainassa nyt 3 cd:tä... uuh..

Olen "vaihtanut" "piiriä". Anarkisesta Rauhan puoleen. Eli, do jooh...

Ostin juuri vähän aika sitten Jimi Hendrixin tripla cd:n.
Aivan ihanaa!!! <3 Niitä kitarasessioita mä jaksaisin kuunnella päivästä toiseen, nukahtamatta. Ne on sanoin kuvaamattomaa musiikkia.

luv.

Ja Eppu Normaalin Hipit Rautaa biisi on YLI-IHKU. :)

[Goldilocks]

Juuh, Jimi Hendrixiä tulee kuunneltua hyvin paljon ja Janis Joplinia myös. The beatles on loistava, ikuinen lempi bändini, mutta en kyllä sanoisi sitä "hippi musaksi".
Niinkuin joku sanoikin John Lennon voisi olla Jumalan sijainen...:)
Bob Dylan on myös hyvä, ei kylläkään yhtä hyvä kuin edellä mainitut.

[Eleanor Deephallow]

Voi kuule,et todellakaan ole yksin  :) Olen "löytänyt" 60 ja 70 luvun musiikin ehkä noin 5-6 vuotta sitten ja ihan "alkuaikojen" lemppari on (tietenkin!)The Beatles.
Beatles oli ensimmäinen bändi joka elämässäni kolahti meikäläiseen koviten.Sen jälkeen aloin diggamaan muita 60 luvun poikabändejä kuten Kinks,Doors,monkees,Byrds,hermans hermits jne.
Levylautasella kuluu myös Janis Joplin,Rolling stones,Bob Marley ja paljon paljon muuta.Ja fiilistellessä biisit soitetaan tietenkin lp:ltä! 8)

[Katariina]

Bowien levyä Ziggy Stardust (lyhensin nimen) rakastan oikein oikein kovasti. Space oddity on myös hyvä biisi, vaikka muista levyllä olevista biiseistä en hirveästi pidäkään...
Hectorin Herra Mirandos ja Hectorck 1 on hyviä levyjä. Mutta periaatteessa Hector on vähän liian... kommunistinen. Mutta kyllä se lauluja osaa tehdä.
CCR ja Kaseva on myös kivoja :) Kinks-bändillä on piristävää musiikkia ja Neil Youngin vanha tuotanto on jotain aivan upeaa. Seuraavaksi pitäisi löytää Uriah Heepia, Banglesia ja Deep purplea... itse asiassa mikä tahansa 60- ja 70-lukujen musiikki melko lailla käy, jos ei ihan iskelmään mennä. Ja vielä kaikille muistutus:Behind Blue Eyes on the Whon biisi ja tämä uusi kaupallinen versio on kymmenen kertaa huonompi. The Who vaikuttaa muutenkin hyvältä, se vähä mitä olen sitä kuunnellut.

[Tohvelieläin]

Itse kuuntelen Simon & Gafunkelia, Bob Dylania, Neil Youngia, Joni Mitchelliä, Hendrixiä, The Bandia jne. The Beatlesilta kuuntelen enimmäkseen Rubber Soulin jälkeistä aikakautta.

Mitä hippimusiikki sitten on? Inhoan musiikkigenrejen määrittelemistä. Itse asiassa hippimusiikki ei ole mikään musiikkityyli, vaan yleisnimitys musiikintekijöistä, jotka ovat (olivat) hippejä. Hippimuusikoita on lähes kaikista musiikkityyleistä. Jimi Hendrix on varmasti hippimusiikkia. The Beatlesin loppupään tuotanto on hippimusiikkia mitä suurimmassa määrin.

Bändit ja artistit, jotka esiintyivät Montereyn ja Woodstockin kaltaisilla hippimusiikkifestivaaleilla, esim. The Mamas and The Papas, The Jimi Hendrix Experience, The Who, The Byrds, The Grateful Dead, Buffalo Springfield, Simon & Garfunkel, Joan Baez, Arlo Guthrie, Incredible String Band, CCR, Crosby, Stills, Nash & Young), Santana, The Band, Janis Joplin jne. Ehkä myös Joni Mitchell, Donovan ja muut. Kyllä te tiedätte mitä tarkoitan. Hippimusiikki on toisin sanoen 1960-luvun puoliväliä edeltäneen folk- ja protestiliikkeen jälkeläinen.

En pidä topicin nimeä mitenkään outona.

Niin, ja kyllä hyvää musiikkia tehdään nykyäänkin. Kuunnelkaa hyvät ihmiset vaikkapa Bluria.

[Crazy Rosie]

Itse en paljon kuuntele 60 tai 70 luvun musiikkia, mutta olen alkanut todellakin pitämään siitä.
Siskoni on hulluna musiikkiin. Meidän talossa ei ole sekuntiakaan ilman musiikkia, ei edes yöllä. Siskoni kuuntelee esimerkiksi Led Zeppeliniä, Pink Floydia, The Beatlesia, Janis Joplinia, Jimi Hendrixiä, Bob Dylania, Joni Mitchelliä ja paljon muitakin.

Siskoni kautta olen itsekkin alkanut tykkäämään monista 60-70 luvun bändeistä.

[Tallulah]

Hippimusiikki. Hauska nimi topicilla. :)

Mutta joo, kuuntelen Beatlesia, ja tykkään esimerkiksi Simon & Garfunkelista (joka oli joskus äitini suosikkeja) ja The Mamas and the Papas-kokoonpanon California Dreamin`-nimisestä biisistä, joka minulla on ollut jo jonkin aikaa soittolistan helmenä. :)
Ja Led Zeppelinin Stairway to Heaven on hieno klassikko, samaten monet Bruce Springsteenin kappaleista, ja Janis Joplinin äänestä ei ole mitään kielteistä sanottavaa. Monkeesin Daydream Believer on mahtava, kuulin sen ensimmäistä kertaa ostoskanavalta ja olin totaalisen myyty. Ja entä sitten Procol Harumin A Whiter Shade of Pale...ah, ihana kappale. :)

[suosanteri]

Topikin nimi hämäsi hieman, mutta jos hippimusiikki määritellään noilla artisteilla ja bändeillä niin joo, kyllä kolisee vai pitäisikö sanoa helisee :) Hyllyssäni on Crosby Stills Nashin ja CSNY: n levyt, Eaglesia ja sitten yksittäisiä levyjä Jackson Brownelta, Seals & Croftsilta. Mutta ennenkaikkea vanhaa progea on kohtuullisesti Yes, Genesis, Procol Harum, Wigwam...Pink Floyd on liian sisäänlämpiävää, mutta sillä on yksittäisiä hyviä biisejä. Emerson Lake & Palmer kaksi ekaa ovat tosi hyviä. Mike Oldfield ajalta ennen laulettuja hittejä...miksiköhän kuuntelen näitä..kai se on siinä, että pidän musiikista joka on tehty niin hyvin kuin pystytään ja sen annetaan sitten kuulua kun kerran on taitoa.
Nämä eivät myöskään paisko asioita kuulijan päälle vaikka sanottavaa on, vaan annetaan kuulijan itsensä katsoa mistä on kysymys. Pitää vielä mainita David Sylvian ja Kate Bush.
Mutta yleisesti kyllä kai rauhallisempaa ja melodista musiikkia tehdään edelleen, mutta bändien ja artistien löytäminen on vaikeata; sattumalta lukee jonkun levyarvostelun, radiosta kuulee jossakin yölähetyksessä tms. Kunpa levyt olisiva halvempia että uskaltaisi ostaa summassa...

[akita]

Kyllä muhun tollanen Doors ja Rollarit uppoo, ja David Bowienkin yks levy löytyy.
Mutta ehkä se mun musiikkimaku kallistuu enemmän tälläseen räkäsempään rokkiin niinkun Gunnareihin ja AC/DC:hen, waspiin ja tälläseen.
Joka tapauksessa, kyllä se paras musiikki tehtiin joskus 60-90 luvuilla.

[Sjufyrasju]

Eikö kukaan ole vielä maininnut hippi hard rock/heavyn kuningasta Led Zeppeliniä täällä? Järkyttävää.

Itse omistan Zeppelinien koko tuotannon ja ei voi muuta sanoa, kuin aivan mahtavaa. Heidän tuotantonsa kuunnellassa ymmärtää miksi Jimmy Page on yksi kaikkien aikojen parhaista kitaristeista.

Mutta jotain huonoakin pitää nostaa esille, mielestäni heidän tuotantonsa huononi loppua kohden, viisi ensimmäistä levyä olivat täyttä rautaa, mutta sitten alkoi tulemaan vähän täyte kappaleita, jotka eivät vastanneet enää sitä kultaista 70-luvun alun Zeppeliniä.

[akita]

Eikö kukaan ole vielä maininnut hippi hard rock/heavyn kuningasta Led Zeppeliniä täällä? Järkyttävää.

Led Zeppelin on kyllä todella loistava.
Oikeastaan minä tutustuin vasta vähän aikaa sitten koko bändiin, mutta se on kyllä yksi parhaimmista bändeistä (niinkun minun allekirjoituksesta voi päätellä.)

[Winterheart]

nykyään lähes kaikki musiikki on vihaista. siinä ei ole sellasta positiivista sanomaa, edes, vaan kaikki on raivona millon mistäkin. laulut on tehty rahan takia eikä musiikin.

Lähes kaikki musiikki on vihaista?
Laulut/biisit on tehty rahan takia musiikkiin?
Eipäs yleistetä!
Siis onhan nyt tietenkin suurin osa Metalli musiikki vihaista.
Ei kyllä läheskään kaikki. Entäs poppi, tekno tai vaikkapa jazz, onko ne vihaista(siis yleensä)?
Siinä kyllä olen samaa mieltä että jonkun verran poppi bändeistä/artisteista rahastusta.

"Hippimusiikki" ei iske.


EDIT:
PS. kuuntelen esim. näitä bändejä:

-Sonata Arctica
-Children of Bodom
-Ensiferum
-Moonsorrow
-Helloween
-Nightwish
-Rhapsody

[Araminta Meliflua]

Olen kuunnellut The Beatlesia yhdeksän vanhasta lähtien. Tykkään paljon 60 -luvun rock´n´rollista. Kuuntelen paljon myös John Lennonia ja Paul McCartneyta, kuuluivat molemmat Beatlesiin (jos joku sivistymätön moukka ei sitä tiedä!). En pidä niinkään 70 -luvun musiikista. Sen sijaan 50-luvun lopun ja 60-luvun alun musiikki, ja tarkoitan koko ajan rock´n´rollia, on hyvää!
Hyviä yhtyeitä 60-luvulta: The Beatles (paras!), Byrds (en oikeastaan kuuntele enää), Hollies, Tremeloes... Peter and Gordonia en oikeastaan kuuntele enää, mutta se on pakko mainita, koska Peterin sisko Jane Asher seurusteli Paul McCartneyn kanssa 1960 -luvulla. "Vähän" offtopic: Paul muutti Janen perheen taloon Janen luokse. Talo oli Wimpole Streetillä, millä Sir Arthur Conan Doyle eli (Sherlock Holmesin isä! Te tietämättömät moukat...)! He olivat (ainakin melkein) naapureita! Tosin Doyle kuoli 1930 eli 12 vuotta ennen kuin Paul syntyi... Kuitenkin... /offopic
Sitten minulla on ehkä viisi kokoelma-CD:tä, joissa on monia eri bändejä, joten en nyt niitä kirjoita. Muutama 70-luvun kokoelma-CD on myös, mutta kappaleet ovat huonompia, joten en niitä kuuntele. Mutta älkää luulko että tuossa oli kaikki CD:ni! Tietysti omistan myös John Lennonia, Paul McCartneyta, George Harrisonia ja Ringo Starria eli Beatleja soolourillaan. Kuuntelen eniten kuitenkin Beatlesia.
Niin, olen tosiaan 17-vuotias, joten olen kuunnellut.. Hetkinen...*laskee surkealla matikkapäällään* kahdeksan vuotta Beatlesia! Tosin täytyy tunnustaa, että kuuntelin yhdessä vaiheessa enemmän Byrdsiä ja Holliesia kuin Beatlesia...*kauhun väristyksiä*

Tekstini, en tiedä miksi sitä kutsutaan, joka tulee aina viestin loppuun
viivan alle, on myös Beatlesia. Kappaleesta I Am The Walrus.

Muoks: turha huomautus, jota kaikki (paitsi minä) pitävät täysin turhana: Tohvelieläin, kappaleen nimi on Day in the Life, ei Day in Life...  Ei, en ole yhtään pikkutarkka...

[Araminta Meliflua]

No luin nyt tarkemmin noita teidä juttujanne...

Eleanor Deephallow:
Voi kuule,et todellakaan ole yksin :) Olen "löytänyt" 60 ja 70 luvun musiikin ehkä noin 5-6 vuotta sitten ja ihan "alkuaikojen" lemppari on (tietenkin!)The Beatles.
Beatles oli ensimmäinen bändi joka elämässäni kolahti meikäläiseen koviten.Sen jälkeen aloin diggamaan muita 60 luvun poikabändejä kuten Kinks,Doors,monkees,Byrds,hermans hermits jne.

Täsmälleen! Aivan niin kävi mullakin (tosin 8 v. sitten). Sitten Beatlesin myötä tuli muitakin bändejä, mm. juuri Hermans´hermits... Vaan on se Beatles edelleen ykkönen!

Goldilocks:
The beatles on loistava, ikuinen lempi bändini, mutta en kyllä sanoisi sitä "hippi musaksi".
Niinkuin joku sanoikin John Lennon voisi olla Jumalan sijainen...:)

John Lennonia onkin sanottu puolijumalaksi... =) Eikä ilman syytä! Mutta älköön kukaan kuitenkaan ajattele, että John olisi ollut täydellinen mies (paitsi muusikkona); petti Cynthiaa ja... No en tässä enempää sano. Vaikka John tekikin pahoja tekoja, on hän sanonut mm. olleensa väkivaltainen mies joka katuu tekojaan.
No arvostan John Lennonia joka tapauksessa, ja teot eivät tietenkään vaikuta musiikkiin. Paitsi tietysti kappaleiden tunnelmassa ja sanoissa, huomaatte kun kuuntelette vaikka Jealous Guyn tai Paulin Getting Betterissä Johnin tekemää pätkää.... Öhh... Taisi mennä offtopic?
En kyllä minäkään sanoisi hippimusaksi.

Iraida:
Lennonille oli uskomaton kyky tehdä musiikkia. Toki myönnän, etten pidä jokaisesta Beatles-biisistä, mutta... No, maailma olisi paljon karumpi paikka ilman tätä loistavaa yhtyettä.

Samaa mieltä olen. Kuunnelkaapa vaikka How Do You Sleep tai Love tai Imagine... Tai siis mikä tahansa Lennonin kappale! Vaikka kuinka rakastankin Beatlesia, en minäkään heidän jokaisesta kappaleestaan tykkää. Minäkään en kuuntelisi luultavasti mitään ilman Beatlesia, koska en olisi siten edes "ajautunut" 60- luvun musiikin pariin yleensäkään. Ei olisi mitään vastapainoa Aguileran Ja Spearsin ällötykselle!


Tha Lil' Dobby:
Mutta joo, Beatles on tietenkin aivan loistavaa musiikkia, ja kyllä, minäkin ruopean aina hymyilemään kun kuuntelen sitä, vaikka olisi millainen angsti päällä, se vaan tulee ^^.

Aina kun olen pahalla tuulella, kuuntelen Beatlesia... =)

Buckbeak:
Beatles on klassikko. Kaikki tuntee sen kappaleet. Ne kuuluu yleissivistykseen.

No sitähän minäkin! Ajatelkaa, maailmassa voi olla (ja luult. onkin! Miettikää sademetsien kansoja ja kehitysmaita!) joku joka ei ole kuullut Beatlesista... *inhon väristyksiä* Mutta sivistyneeksi en kutsuisi sellaista, joka ei osaa nimetä yhtään Beatlesin kappaletta tai edes yhtään bändin jäsentä! Sellaista kutsuisin mielelläni jo aivokuolleeksi... No okei ehkä otan Beatlesin turhan vakavasti... =)


Kuuttis:
Beatlesia kuuntelen. Paljon. Niin paljon, että on luultavasti lempibändini. Ja se on... well, paljon. Enkä valitettavasti omista levyjä, mutta olen kuullut ja kuunnellut niin paljon biisejä, että tiedän... niitä biisejä paljon. Niin. Beatlesit eivät ole koskaan tehneet huonoa biisiä, tylsiä saattaa kyllä olla. :D White Album ei ole kovin hyvä. Lempparibiisejäni on ainakin Across the universe, a day in the life, I am the walrus, she loves you (yeah yeah yeah), love me do, you've got to hide your love away, help!, eight days a week, fool on the hill, yesterday, nowhere man, eleanor rigby... No niin siinä oli "muutama". Kun Jumala on kipeä, John Lennon sopisi sijaiseksi. (saakohan noin sanoa?) Ringo oli suloinen <3

GEORGE: "Ringo and I are getting married."

RINGO: "Oh? To whom?"

GEORGE: "To each other. But that's a thing you'd better keep a secret."

RINGO: "You better not tell anybody."

<3 <3 <3


Totta; ei huonoja kappaleita, jotkin harvat kyllä vähän tylsiä. Ja kyllä John Lennon sopisi Jumalan sijaiseksi; John lopettaisi kaikki maailman sodat ja kurjuudet. Muistelkaapa viikkoa sängyssä sotaa vastaan. =)


Tämä koko viesti taisi olla ihan offtopic... Öh... No älkää pliis poistako tätä! Tähän meni kaunan aikaa (eikä kukaan jaksa kuitenkaan lukea tätä...=(  )!

J.K. Pitää vielä mainita, että olin toissatalvena Tukholmassa Paul McCartneyn konsertissa ja 17. kesäkuuta tänä kesänä menen hänen Helsingin konserttiinsa. =)

[suosanteri]

"Hippimusiikki" ei iske.
PS. kuuntelen esim. näitä bändejä:
-Sonata Arctica
-Children of Bodom,Ensiferum,Moonsorrow,Helloween,Nightwish,Rhapsody

Mutta silti uskallan suositella testattavaksi vaikkapa Emerson, Lake & Palmer Tarkus, Kansas Leftoverture, Genesis Selling England by the Pound tai Yes Close to the Edge
koska itse pidän Sonatasta, Nightwishistä, Helloween (Derisin aikainen) Rhapsodya en ole kuullut tarpeeksi.

[Afrikan kuningas]

Minäkin huvituin topicin nimestä, mutta luetelluista artisteista päätellen tämä on paras topic tälle viestilleni... :)

Meidän levyhyllyllä eniten tilaa vievät juuri tuohon joukkoon kuuluvien artistien musiikki - Bob Dylan (isäni suosikki kautta aikojen), Neil Young, Joni Mitchell (oma palvonnan kohteeni), Janis Joplin, Marianne Faithfull, PJ Harvey, Patti Smith, Beatles... ja kaikkia näitä olen oppinut kuuntelemaan pienestä pitäen. Pienempänä tosin ne olivat vain "isin musaa", ja vasta viime vuonna olen itse löytänyt jokaisen kerrallaan ja hullaantunut siitä rakkaudesta ja intohimosta, jota musiikissa on.

Kaikki nämä aikansa loistavat tähdet kuuluvat siihen katoavaan kastiin, jota voi kutsua runonlaulajiksi. Kappaleissa on aitoa, julman iskevää runoutta, ja esimerkiksi Joni Mitchellin musiikissa kitarakin kuulostaa siltä kuin se laulaisi Jonin mukana.
Sanoituksien puolesta Bob Dylan on kyllä Nero... onneksi sillä oli kitara, muuten kukaan ei olisi välttämättä koskaan kuullut sen sanoja.

Kirjoitin tästä vähän aikaa sitten livejournaliini, ja toistan saman - vaikka suurin osa heistä oli lähes jatkuvasti pilvessä, vaikka he viettivät rankkaa keikkaelämää ja ehkä juuri siksi, he olivat todellisia sankareita. On the road -elämä kulutti - Last Waltz -konsertin videoinnin kommenttiraidoissa the Bandin Robbie Robertson sanoo, että ilman ihania matkan varrelta löytyviä naisia he eivät olisi kestäneet niinpitkään - laulajien kasvot olivat karkeampia, ahavoituneempia, äänet käheämpiä kuin nykyään, heistä näkyi elämä... Jotkut eivät olisi välttämättä päässeet huipulle tänä päivänä, johtuen yksinkertaisesti siitä että saadakseen julkisuutta on oltava klassisen kaunis. Joni Mitchellillä olisi ollut liian isot hampaat menestyäkseen nykypäivänä.

Onhan siinä jotain viiltävän liikuttavaa romantiikkaa, kun Neil Young, horjuvana, poissaolevana ja kavereidensa tukemana kompuroi lavalle, ja kun ensimmäiset soinnut lähtevät kitarasta, katse melkein kirkastuu ja neandertalilaisen näköisestä miehestä kumpuaa ääni joka voisi olla jonkun satakieliprinssin. Kaunista näissä artisteissa oli myös se riemu, jolla he tekivät työtään ja esiintyivät.  

En sano, että hyvien musiikintekijöiden aika olisi ohi - tykkään itsekin monista oman sukupolveni idoleista (oikeesti Zac Hanson on Levon Helm II, se on ilmiömäinen rumpali!:), tosin lähinnä ranskalaisista, ne osaa huutaa hienosti.

Ja ehkä jossain piileskelee uusi Chuck Plotkin, valmiina heittämään nuoria marginaalilahjakkuuksia lavalle... :))