Olen tuntenut mielettömiä Hopeanuoli-faneja niin kauan kuin jaksan muistaa. Monet kaverini ihkuttivat sitä jo ennen ala-asteen ekaa luokkaa ja leikkivät sitä aina. Poikaystävänikin sanoi ihastuneensa Hopeanuoleen ja juuri Hopeanuoli oli syy siihen, miksi hänestä tuli suuri Japani-fani.
Vaikka olen tuntenut Hopeanuoli-faneja, nähnyt videoiden kannet ja pitänyt videoita käsissäni, pääsin katsomaan Hopeanuolta ensimmäisen kerran vasta kaksi päivää sitten. Näin tuon paljonpuhutun DVD-erikoisjulkaisun eräällä tutulla ja sain sen häneltä lainaksi. En siis ole nähnyt suomeksipuhuttuja leikattuja versioita koskaan. Halusin katsoa Hopeanuolta yleissivistyksen vuoksi. Tyhmää jäädä paitsi jostakin sellaisesta, mitä muut pitävät uberhienona.
Hopeanuoli-sarja alkoi hyvin. Siitä puuttui kaikki typerä, mikä mielestäni pilaa japanilaiset sarjat, esim. glitter, minihameet, pervo huumori, liian isot silmät, kimittävät tytöt. Hopeanuoli oli hyvin vakava ja metsästäjäteema oli kiehtova (karskit metsästäjät ovat mielestäni ihailtavia, haluan sellaiseksi itsekin). Daisuken vaari on ihan paras. Vaari kohteli pientä Hopeanuoli-pentua mielestäni aika väärin, mutta minusta oli kuitenkin mielenkiintoista katsoa, kuinka koirasta tehdään kova ja korkeasti koulutettu. Olen kyllästynyt söpöilyyn.
Mutta sitten, kun se koiralauma tuli mukaan ja koirat alkoivat yhtäkkiä puhua, sarjasta tuli ihan tyhmä. Sarja on ihan liian japanilainen. Minua häiritsi korkea samuraimaisuus, mm. koirien tapa puhua (kova, tyly ja töksähtelevä matala puhe), maskuliinisuus ja samurai-ihanteet (kosto, kunnia, ryhmään kuuluminen, johtajien "palvominen" ym. ym.). En muutenkaan tykkää japanilaisten tavasta tehdä piirrettyjä (sen sijaan näytellyistä elokuvista tykkään, mutta ne piirretyt... *pudistelee päätään*). Niissä on liikaa "tuijottelua", eli siis jotakin dramaattista asiaa pitkitetään ja jauhetaan (esim. Rikin kuolema Hopeanuolen ollessa pentu). Lisäksi Hopeanuolessa keskitytään nuoriin, mikä toistuu minusta ihan liikaa japanilaisissa piirretyissä/sarjakuvissa. Daisuke on 12-vuotias, mutta puolentoista kuukauden treenillä, hän saa itsensä huippukuntoon niin, että pystyy jännittämään metsästysjousen ja tappamaan karhuja. Samoin Hopeanuoli on pentu, mutta tosi hyvä kaikessa, suorastaan erikoislahjakkuus. Tykkään mieluummin katsoa juttuja aikuisista, ei mitään lapsia tai teinejä. Kaikki tällaiset ninjakoirat ja koirien tekemät erikoisliikkeet menevät yli. Liioittelua.
Sarja on hirveän väkivaltainen ja siinä kiroillaan tosi paljon, ja ihmettelin, miten ekalokkalaiset ovat voineet katsoa sitä. Mutta tästä topicista selvisi, että sarja oli leikattu. En ihmettele, mutta aika hölmöä se oli. Hopeanuoli ei ole lasten sarja. Suomessa ei aina ymmärretä sitä, että Japanissa on animekulttuuri, eli piirretyihin suhtaudutaan eri tavalla kuin Suomessa. Suomessa katsotaan usein, että kaikki piirretyt on tarkoitettu lapsille.
Tajuan sen, miksi monet kakrut ihkuttivat Hopeanuolta. Siinä on paljon menoa ja meininkiä, siinä on eläimiä ja sen on hyvin eri tyylinen kuin länsimaalaiset piirretyt. Kakruthan eivät osaa katsoa asioita samanlaisella kritiikillä kuin aikuiset, joten kakruihin iskevät tyhmemmätkin jutut. Mutta sitä en tajua, miten niin moni vanhempikin on kova Hopeanuoli-fani.
Kiroiltiinko suomenkielisessä versiossakin niin paljon kuin japanilaisessa?
