Kirjoittaja Aihe: Nallet ja muut lelut  (Luettu 30397 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Mystica

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #150 : Syyskuu 04, 2007, 07:36:37 »
Miulla ei tällä hetkellä ole sängyssäni kuin selainen suuuuri ruskea lötköpötkö koira, jonka nimi on tuttavallisemmin KOIRA, mutta on sen nimi käväissyt mutaman kerran Remuksesssa... (taas se alkaa :-x)
Miulla on aina ollut unikavereita. Mie en vaan pysty nukkumaan ilman niitä. Isin luona miulla on suuri pehmoinen lammas, joka aa pakan kainalostani... Välillä, jos mie oo vaikka heittäny yöllä sängystä alas miun Koirani, niin herään vähn ajan päästä miettimään, että miksi nyt taas heräsin. Mie oon riippuvanen...
Koiran mie sain, kun olin 7 tai 8, eli monta vuotta se on siinä vieressä köllötellyt...

Joskus Muin unikaverina oli pieni, ihan pyöreä pöllö, jonka nimeksi annoin Pöpi... Korkeasaaresta olen joskus Pöpin ostanut. Ja edelleen se istuu miun sohvalla, ja katselee ympäriinsä.

Ennen muinoin leikin iltaisin Koiran kanssa, mutta nykyään se on jo niin vanha, että se vaan nukkuu, ja nukkuu, ja nukkuuu....

Poissa Tia-Maria

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unilelut
« Vastaus #151 : Syyskuu 05, 2007, 09:29:42 »
Välillä, jos mie oo vaikka heittäny yöllä sängystä alas miun Koirani, niin herään vähn ajan päästä miettimään, että miksi nyt taas heräsin. Mie oon riippuvanen...

Sama juttu täällä! Sen takia heräänkin melkein joka yö, sillä pyörin niin paljon, että pehmot lentää väkisinkin! Nyt olenkin yrittänyt laittaa muumimamman tyynyni viereen, ettei se putoa... 8D

Poissa sitruunasooda

  • Yleinen vinettäjä
  • Vuotislainen
Vs: Unilelut
« Vastaus #152 : Syyskuu 09, 2007, 17:55:17 »
Mä oon nukkunut ties kuinka monta vuotta yhden nallen kanssa ja en usko että ikinä lopetan sen kanssa nukkumista. Nalle saa mennä lattialle sillon jos sänkyyn ei mahdu, mutta jos nukun yksin, on nallenkin pakko olla paikalla.
"Richard, I think I'm having a heart attack."

"Some of these wandless can be troublesome. While they do nothing but beg I have no objection, but one of them actually asked me to plead her case in the Ministry next week. I'm a witch, sir, I'm a witch, let me prove it to you!"

Greta

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #153 : Syyskuu 09, 2007, 19:08:19 »
Mulla oli pienenä semmonen hiplutustyynyliina jota silleen hiplasin pienenä. Se kulki mulla joka paikassa mukana mutta nytten isompana mulla tuli riitaa veljen kanssa niin se suuttu mulle ja leikkeli mun hiplutustyynyn osiin :( *nyyh*

Poissa Xanie

  • hymyilevä huomispäivä
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • *reps*
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Unilelut
« Vastaus #154 : Syyskuu 12, 2007, 15:32:42 »
Kun oli pieni, minulla oli kaksi pientä nallea, toinen valkoinen "poika" ja toinen vaaleanpunainen "tyttö". Oli niillä nimet, mutta en vain enää muista mitkä ne olivat. Ne kulkivat mukanani ihan kaikkialle. Ovat ne vieläkin jossain tallessa.

Mutta nykyäänkin vielä minulla on unilelu :) oikeastaan kaksi. Äiti ja Isä ovat eronneet, joten toinen on toisen talossa ja toinen toisen. Jotta minulla joka yö olisi joku, johon turvata. Isän talolla minulla on sellainen vaaleanpunainen nalle. Sen nimi on Viljami :) Se on ollut minulla koko ikäni. Ei siitä sitten sen enempää.  Äidin talolla minulla on sellainen tosi vanha ruskea nalle (oikeasti se kyllä taitaa esittää koiraa ;> ) Se tuli joskus jostain huutokapasta. Äiti oli pakottanut sinne, kun ei minua voinut yksinkään jättää kotiin. Sitten äiti huusi jonkun tavaralaatikon, jossa tuo nalle tuli mukana. Äiti sanoi nallea antaessaan jotain "Tässä on sulle retku-nalle. Halaa sitä." Ja sitten tunnin istuin sitä halaten. Nallen nimi on muuten Retku-Nalle yhä nykyäänkin vaikka siitä on jo useampi vuosi aikaa.

Olen siis keväällä täyttänyt 18 :) Silti pidän näitä unikavereita aina lähelläni. Pystyn kyllä ilmankin nukkumaan. Jos meillä vaikka on joku kylässä, niin laitan nallen syrjään. En ehkä kehtaa julkisesti tunnustaa asiaa kaikille... (Ja tämäkö ei ole julkista? O_O )

Mutta joo. Unikaverit on mahtava juttu. Varsinkin, jos illalla on vähän surullinen olo, syystä tai toisesta, niin on hyvä, kun on joku, jota halata :)

Ps. On ihanaa, että täällä saa kertoa omista unileluistaan ja kuulla, että on olemassa myös muita :)
Kun ystäväsi katselevat sinua hyppäämässä laskuvarjolla joka ei aukea, voisi olla hauska temppu, jos esittäisit vaikkapa uintiliikkeitä.
Avasta kiitos Seatearille!
Tee päivän hyvä työ: www.freerice.com

Poissa talitintti

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Skeptinen pessimisti
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unilelut
« Vastaus #155 : Syyskuu 12, 2007, 17:07:59 »
Veera on seurannut minun mukanani suunileen aina. Veera on pieni koira pehmolelu joka on istuu ja sillä on suuret roikkuvat korvat. Veeralla oli joskus etutassujen välissä sydän jossa lukee "I love bones" kuitenkaan minä en muista, että tuo sydän olisi roikkunut siinä. Se on siis tippunut siitä jo aikoja sitten. Veeran nimi tulee kummini Veera koiran nimestä. Minulla on myös Brenda pehmolelu joka oli myös kummini koira. En muista mistä sain Veeran, mutta se ei ole ensimmäinen pehmoleluni, en edes muista miten kiinnyin Veeraan. Jotenkin tuon nimen mukaan olen vain kuvitellut, että sain sen kummiltani, mutta en vain ole koskaan kysynyt mistä pehmolelu tuli minulle.

Veera kulki oikeasti pienenä aina mukanani jokaisella pienelläkin reissulla Veera oli mukana, en voinut nukkua ilman sitä. Kuitenkaan nyt kun olen muuttanut opiskelujen takia Veera ei ole mukana, mutta olen suunitellut, että Veera tulee tännekin vielä joskus. Oikeastaan iskä kysyikin minulta joskus otanko Veeran mukaan opiskelukämppääni. Lopetin Veeran kanssa nukkumisen aikoja sitten, mutta Veera istuu sängyn vieressä olevan lipaston päällä ja katsoo sänkyyn päin. Täällä kämpässäkin Veera pääsisi varmaan sängyn vieressä olevalle yöpöydälle. Jotenkin siitä on ihmeellisen riippuvainen vaikka se on vain lelu.
Kirk: My Nikon is state of the art. Max: Oh, I've got a Nikon too. It's an N64 with 3D matrix metering, 35 to 210 zoom. What have you got? Kirk: It's a Nikon. (Gilmore Girls)
---
Rory: I just don’t want to be queen. Tristan: Me either [pause] King - I don’t want to be king. (Gilmore Girls)

Chockladcream

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #156 : Syyskuu 16, 2007, 15:12:19 »
Miulla on ainaki unilelua ^^. Rakastan kaikkee pehmoleluja. Miun sängyssä lojuu aina vähintään 10 unileluu.
On erimoisia leluja, delfiinejä, leijonia, sarvikuonoja, kaikkea sellasia pehmoleluja :) Juuri ne, koska niitten seassa on jotenki ihana nukkuu. Tulee hirven kotonen olo.
Vaikka oonki 15, en häpee vaik miull onki unilelui :D miust kaikilla pitäs olla ;D

Siinä miun vastaus. ^^.

Poissa pöllö

  • <3 pulu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Unilelut
« Vastaus #157 : Syyskuu 16, 2007, 22:01:31 »
Unilelut, tai mukavammin ja kohteliaammin niitä kohtaan sanottuna, unikaverit. Minulla on niitä niin paljon etten saa edes laskettua. Nyt en todellakaan liiottele, sillä hyllyssä on tällä hetkellä ihka omia unikavereita noin 200 ja kellarissa vielä pari pahvilaatikollista. Minun mielestä ne ovat sellainen asia jolle ei voi määrittää ikää. Unikaverit tuovat lohdutusta ja kun sen ottaa kainaloon illalla nukkumaan mennessä, tulee turvallinen olo ja tuntuu todellakin että joku nukkuu vieressä.

Unikavereiden keräily on minulle harrastus. Aina kun käyn matkoilla, sieltä pitää ostaa yksi uusi kaveri. Minulla on vieläpä sellainen periaate, että keräilen ns. 'oikeita' eläimiä. Kyllähän tuolta hyllystä löytyy jos minkäkin laista nallea ja örvelöä, mutta jos itse niitä ostan, ostan sellaisia, jotka voi selvästi tunnistaa joksikin eläimeksi. Suomalaiset metsän eläimet ovat vielä niitä kaikista parhaita. Itseltä löytyy tässä vaiheessa jo muun muassa riekko, karhu, naali ja lohi, puhumattakaan ulkomaisista eläimistä, kuten sarvikuonosta, rauskusta ja kreikkalaisesta vuorilla eläväst vuohesta, jonka nimeä en millään muista. Monet sukulaisetkin ovat oppineet keräilyni jo tuntemaan ja tuovatkin minulle joskus matkoilta tuliaiseksi uuden unikaverin kokoelmiin. Isäni on ehkäpä suurin tuliaisten tuojani ja hänen työkaverinsa vitsailevatkin aina kun tämä etsii lelukauppoja milloin saksasta ja milloin norjasta.

On hankala määrittää, mikä pehmoleluista on se tärkein. Etenkin pienenä olin sitä mieltä, että ei sellaista saa edes päättää, sillä muillehan tulee tosi paha mieli. Näinpä siis minäkin olen aikoinani tehnyt taulukoita sun muita keinoja että kaikki saisivat nukkua vieressäni vuorotellen, mutta määrän kasvaessa se on vähän hankaloitunut. Yksi rakkaimmista on siltikin ikivanha Hau Hau -koira. Harmaa ja nyppyyntynyt koira on ostettu eräiltä syysmarkkinoilta, vähän ennen kuin täytin yhden vuoden. Koira on ollut todella rakas ja olen muistan eräänkin kerran kuinka olen itkenyt kun koira oli meinannut unohtua viikonlopuksi päiväkotiin. Välillä vieläkin tuntuu, että koira sameat silmät ymmärtävät minua ja olemmehan me jo tulleet aikamoisen matkan tähän päivään saakka, sillä minulla on nyt ikää pian kuusitoista vuotta, enkä montaakaan yötä ole yksin sängyssä ilman unikaveria nukkunut.

Muistan kuinka pienenä tuli kyyneleet silmiin kun joskus mietin, että mitä jos syttyisi tulipalo? Sellaisina iltoina kun kovasti pelotti, suunnittelin tarkasti miten saisin kaikki unikaverit turvallisesti ulos, joten otin ne kaikki isoon halausotteeseen, että minun on helppo yöllä lähteä juoksemaan suoraan sängystä ulos (veikkaampa että tämä ei olisi toiminut kunnolla tositilanteessa).

Olen kyllä kaiken kaikkiaan sitä mieltä, että unikaverit eivät ole mikään häpeä tai kiellettyjä yli...pieniltä lapsilta. Olen itse sitä mieltä että on ylpeys näyttää uusille ihmisille mahtavaa hyllyä joka pursuaa mitä erilaisempia värikkäitä pörröisiä kavereita, joilla kaikilla on nimi ja oma uniikki tarinansa, jonka olen missä tahansa tilanteessa valmis kertomaan.
syön sun pään.

Poissa Posityyhtynen

  • Nokankopauttaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Unilelut
« Vastaus #158 : Syyskuu 16, 2007, 22:21:08 »
Minäkin omistan "pölynkerääjiä" semmoset about 50 kipaletta. Rakkaimmmat niistä oli iso, pörröinen nalle ja sellainen "temppu" pehmolelu, joka osaa muka tehdä kuperkeikan jne. vaaleanpunainen yöpuku päällä, keltainen rätti toisessa kädessä ja nallen pää ! Nämä olivat minulle ne rakkaimmat, sitten viimeisimmät pehmolelu ostokset oli 3lk. kun Digimonit oli kova juttu, niin omistin niitä =D

Monille pehmolelut oli niitä mukana kulkevia kavereita, mm. minulle. Serkullani oli pupu ihan vauvasta saakka, jolla sitten kerran mummulassa tippui pää. Se huuto oli kauhea ! :)
Nykyään sängyssäni ei ole pehmoja, ei ne mahtuisi. Paitsi jos joskus on ollut angst päivä otan ison, pörröisen nallen ja halin sitä. Muuten sänkyni on täynnä tyynyjä ja peittoja.
♥ When you are feeling sad, read Harry Potters and you'll be happy again, with chocolate you'll be superhappy Ü
(PS. Twilight is also good alternative)

Mersu

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #159 : Syyskuu 29, 2007, 13:03:59 »
On jännää ajatella, miten moni oikeesti nukkuu jonkun nallen tai vastaavan kanssa. Kun kukaan ei oikeestaan tavallaan halua myöntää, jotenkin se vaan on lapsellista tai jotain. Siksi onkin hienoa, että tällainenkin aihe löytyy ja että siitä syntyy keskustelua näin paljon! Luulisin, että unilelu tuo yöllä turvaa ja siksi se on niin tärkeä. Varsikin joku, joka näkee paljon painajaisia saattaa hakea erityisesti turvaa unilelusta. Ja toisaalta elottomalle pehmolelulle on niin helppo kertoa salaisuudet yms, kun voi olla varma, ettei se kerro eteenpäin.

Itse täytin äskettäin 16, muutin kotoa ja otin mukaani tasan kaksi pientä pehmolelua. Pienen kullanruskean nallen otin, koska se muistuttaa vanhoista ihanista kavereista, joita en oikeastaan näe enää nykyään ollenkaan. Tämä toinen, pieni delfiini, taas muistuttaa omasta rakkaasta perheestäni. Nämä kaksi pehmolelua antavat turvaa ja auttavat jaksamaan, kun on vaikeaa, eikä enää jaksaisi. Ajatella, miten paljon vain pienet pehmolelut voi tehdä!!=)

Poissa Kay

  • Ikuisesti lapsi
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Nallet ja muut lelut
« Vastaus #160 : Lokakuu 06, 2007, 19:29:49 »
Pienenpänä minulla oli aivan älyttömästi jos jonkinmoisia pehmoleluja ja ne kaikki asustivat sängyssäni. Ei itelle jäänyt paljon tilaa, mutta en kertakaikkiaan voinut luopua yhdestäkään. Myös kaikilla oli nimet ja minä(kin) kuvittelin, että ne osasivat ajatella ja niillä oli tunteet, en voinut olla niiden päällä, pää piti aina olla näkyvissä, että sai ilmaa :D Aika "vanhanakin" minulla oli tämä käytäntö, mutta en pitänyt sitä outona. Nykyään kaikki pehmolelut ovat vintissä jätesäkissä ja ovat olleet siellä jo muutaman vuoden. Yhä minä niistä pidän ja näin, mutta ei huoneessani ole niille tilaa! Pari pientä tosin on siellä, jossain kaapin päällä ja näin...:)

Pehmolelut ovat ihan tyhmiä. Ne ovat olemassa vain vauvoja ja homoja varten.
Kiitos tästä todella valaisevasta ja asiallisesta kommentista. Minun on tosin pakko olla eri mieltä.

-Kailey
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 06, 2007, 21:58:24 kirjoittanut Kailey »
Just remember in the winter far beneath the bitter snows. Lies the seed that with the sun's love in the spring becomes the Rose.
LOMALLA

Poissa Nimue

  • broccoli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I’m collapsing in stellar clouds of gas.
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Nallet ja muut lelut
« Vastaus #161 : Lokakuu 08, 2007, 19:47:29 »
Oi, minullakin on/oli pehmoleluja ;)
Vaikka pehmolelut ei välttämättä ole niin kauhean hyödyllisiä, mutta ne ovat niin söpöjäkin, ja niitä ei voi olla halimatta joskus.. pehmolelut ovat juuri tuon takia hyviä; ne ei ruikuta, jos kiukuspäissäsi hakkaat nalleasi seinään, tai jos rutistat sitä niin, että normaalisti pää lähtisi. Minulla on pehmoleluja, ja mainitsen tässä nyt muutamia;

Maskotti: Pieni, n.20 cm pituinen seepra, jonka pari vuotta sitten. Siltä on kyllä melkein lähtenyt häntä, mutta eipä se mitään. Sain sen... öö... joku toi sen minulle Ruotsista. Joo.

Lolly:Voi minun ihanaa nukkeparkaani,jolta lähti jalka! Tämä minulla oli, kun olin ihan pienenpieni, arviolta jotain 2-3.
Muutama vuosi sitten, ostin pehmokoiran, jonka nimesin tuttavallisesti Sibyllaksi. mitenköhän, mahtaa olla, liittyyköhän tähän harry Potter jotenkin...? ;) Ja nauroin muuten tuolle edelliselle viestille aikas kauan :D
"You being all mysterious with your - cheekbones and turning your collar up so you look cool."

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nallet ja muut lelut
« Vastaus #162 : Lokakuu 08, 2007, 22:26:49 »
Minulla ei viralisesti katsoen ole enää kuin...hmm...viisi pehmolelua:

1. Nilu-nalle, ensimmäinen pehmoleluni. 70-luvun vauvanlelu, litteä nallenmuotoinen vaahtomuovinpala, joka on päällystetty tummanruskealla velurilla, johon on brodeerattu silmät, suu ja kuono vaaleanruskealla langalla. Hyvin rakas.

2. Vartija-koira, samoin peräisin 70-luvulta. Äitini ompeli sen "valmispakkauksesta", johon sisältyi kangas jolle oli painettu kaksi bassetinpuolikasta. Ne oli tarkoitus leikata irti saumavarat jättäen ja ommella yhteen. Koska äitini on kuitenkin hyvin perillä siitä, että koirilla on kahden sijasta neljä jalkaa, hän leikkasi lisäksi toisesta kankaasta masukappaleen tassuineen, joten Vartija-koirallani on kaikki neljä asiaankuuluvaa tassua toisin kuin muilla samanlaisesta pakkauksesta ommelluilla koirilla joita olen nähnyt. Tämäkin lelu on äärimmäisen rakas, ja nimestäkin kuullee, että se nimenomaan vartioi untani kun oli pieni ja kulki myös mukanani vähän joka paikkaan.

3. Ihaa-aasi. Jos olen oikein ymmärtänyt, tämän lelun kaavat äiti sai jostain lehdestä. Se on kutakuinkin yhtä vanha kuin Vartija-koira, mutta paljon kuluneempi, koska pehmoinen harmaa flanelli ei ole ihan niin halinkestävää kuin napakka puuvilla. Äiti onkin sitä paikkaillut useampaan otteeseen ompeluprojektista ylijääneillä tilkuilla.  Mustasta villalangasta tehty harja on myös jo hiukan hiutunut, mutta ajaa edelleen asiansa. Alkuperäisestä kaavasta poiketen Ihaan häntä ei ole kiinniommeltu vaan nepparilla kiinnitettävä, koska (kuten kaikkien pitäisi tietääkin) Nalle Puh -kirjoissa Ihaa hukkasi kerran häntänsä. Hännän on siis oltava irrotettavissa, muuten Ihaa ei ole aito. Lempiyksityiskohtani tässä pehmolelussa ovat aina olleet silmien pupillit, jotka on leikattu mustasta sametista. Ne ovat niin pehmoiset. Myös Ihaa on hyvin rakas.

4. Usagi Yojimbo. Kaukaisen Kanadan-serkkuni valkoisesta puuvillakankaasta ompelema pitkäkoipinen, -kätinen ja -korvainen kani. Minulle tullessaan sillä oli hölmöt haalarit ja paita sekä nappisilmät, mutta silmistä huolehti koiramme ja vaatteet riisuin itse pois (en voi sietää eläinleluja, joilla on vaatteet päällä). Kun vielä kirjoin mustalla langalla kanille uudet silmät, se oli saanut nykyisen ulkonäkönsä. Nimi puolestaan on varastettu Stan Sakain loistavasta sarjakuvasta - Usagi muutti huusholliin kun olin jo teini-ikäinen.

Usagi ei itseasiassa ollut minulle kovin läheinen, ennen kuin lukiossa pidettiin nasujaisten alla päivä, jolloin kaikkien meidän nasujen piti olla yöpuku päällä ja kantaa unilelua mukana. Nappasin summanmutikassa valkoisen kanin mukaani, ja päivän sitä mukana retuutettuani ja siinä sivussa nimen sille annettuani siitä oli tullut persoona, joka on sittemmin matkannut mukanani mm. takaisin synnyinmaahansa Kanadaan sekä pariinkin otteeseen Italian auringon alle (se on myös kahlannut Välimeressä). Ei niin sunnattoman rakas kuin edellä mainitut, mutta hyvin tärkeä otus kuitenkin.

5. Untuva. Pehmoisesta valkoisesta pörrökankaasta ommeltu pullea pikkuinen poni, jolla on harja ja häntä hahtuvaisesta valkoisesta langasta, pienet vaalenpunaiset siivet selässä, keltaisesta satiinista ommeltu kierteinen sarvi keskellä otsaansa ja suuret lempeät silmät sekä hymyilevä suu. Tapasin Untuvan Joensuussa eräässä kaupassa kolmetoistavuotiaana ja ihastuin siihen ikihyväksi heti ensisilmäyksellä. Lopulta äitini osti sen minulle lahjukseksi saadakseen minut lopettamaan kitinän siitä, että jouduin istumaan konsertissa toisensa perään kuuntelemassa mielestäni ikävää musiikkia (koko matka Joensuuhun tehtiin siksi, että siellä vieraili orkesteri, jossa äitini hollantilainen ystävätär soitti viulua).

Kasa muitakin pehmojani löytyy edelleen huushollista, mutta ne ovat nykyään viisivuotiaan poikani omistuksessa, joten niitä ei lasketa.

Muita leluja löytyy kyllä kätköistä paljonkin: on ihan eka leluni, Brio-pöllö, sekä melkein yhtä vanha Brio-helistin. Lisäksi on nippu vanhoja ritarilegoja, joita en ole ainakaan vielä hennonut antaa pikkuriiviöni tuhottaviksi (niitä on pidetty todella nätistä ja leikin niillä vielä murkkuikäisenä ahkerasti, piirtelin sarjakuviakin ritarien ja muiden hamojen seikkailuista) sekä iso läjä My Little Ponyja, joita en edes suunnittele koskaan antavani sen paremmin pikku-ukolleni kuin millekään hänen mahdolliselle tulevalle pikkusisarukselleenkaan. Sen sijaan haalin niitä huutonetistä lisää omaksi ilokseni =)
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 08, 2007, 22:31:36 kirjoittanut Isilmirë »
Constantem decorat honor

Poissa Meenai

  • Helmisimpukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Nallet ja muut lelut
« Vastaus #163 : Lokakuu 10, 2007, 19:14:16 »
Minullapas on vieläkin pehmoleluja, lälläslää. Osa on niin söpöjä ja pehmeitä... Niitä on välillä kiva halailla. Osan näistä olen saanut jo vauvana, mutta joukossa on uudempiakin. Pienenä minulla oli valtava nalle kokoelma, mutta nyt osa on jo päässyt häviämään. Yksi pehmoleluistani on äitini mummon minulle virkkaama pehmokissa ja se on aivan ihana. Myös mummoni on minulle kaksi nallea virkannut ja onpa hän niitä nalleja Viipurin torillakin hyvällä menestyksellä myynyt.

Poissa Meenai

  • Helmisimpukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Unilelut
« Vastaus #164 : Lokakuu 10, 2007, 19:17:29 »
Minulla on unileluja ollut aina ja tulee luultavasti olemaan vielä pitkään. Pari viikkoa sitten jouduin hieman karsimaan unileluja huomattuani etteivät ne kaikki mahtuneet minun sänkyyni. Pois lähti kaksi pientä nallea, kissa, koira, pingviini ja pikku-Ihaa. Nyt on jäljellä vain Ihaa, mutta se onerittäin ihana enkä häpeä sitä yhtään. Kolme vuotta sitten olin ihan paniikissa jos en saanut käpertyä Ihaa kainalossani. Silloin herätin koko talon ja vaadin etsimään Ihaata. Olen aina tykännyt unileluista ja piste.

Minnehoo

  • Ankeuttaja
Vs: Nallet ja muut lelut
« Vastaus #165 : Lokakuu 10, 2007, 20:25:08 »
Itselleni kaikki pehmolelut, etenkin nallet, ovat tärkeitä. En enää kylläkään leiki niillä tässä iässä, mutta ne ovat koristeena hyllyllä. En heittäisi niitä mistään hinnasta pois!
Jokainen niistä kertoo oman tarinansa mun lapsuudesta. Myös muutamat nuket mitä on saannu pienenä on vielä tallella. Ne voi säilyttää ja antaa tuleville sukupolville. esim. jos en anna niitä omille lapsilleni voin antaa ne "kummitytölleni" joka on nyt vasta ½ vuotias. (siksi pupunkorvat koska en ole vielä käynny riparia ja minut haluttiin kummiksi, mutta sain vain todistuksen missä luki että minut on myönnetty lapsen erityiseksi ystäväksi jne.)

Pehmo leluja voi ostaa läpi elämän. Kyllä miekii haluisin vielä ostaa lisää pupupehmoi koska ne on söpöjä ja nekii voi säilyttää muille sukupolville. Jos ostaa pehmolelui tai jotaa muita lelui, ei tarkota että on vielä vauva joka leikkii niillä, jotkuu voi keräillä niitä. Se on varmaa kiva harrastus.
omat nalleni on osaisovanhemmiltani ja osa äidin ostamia. Yksi nalle oli mummoni. Isäni osti sen hänelle tuljaisiksi ja kun mummoni kuoli, minä sain sen nallen. Se on ostettu tietääkseni laivalta tai jostaa ja siinä on varashlytin korvass akoska siell oli niin kiire ettei ne ehtinyt ottamaan sitä irti. mummoni sanoi aina että se on sen oma kuulolaite. Niimpä sanon minäkin. Ja tulen aina sanomaan myös niille joille tämä nalle menee.

älkää ihmiset hyvät hävitäkö nallejanne, tai muita pehmoleluja. mulla oli vasta yks tosi risa pupu jolla oli haaruset ihan auki. Ompelin ne vaikka ei ne nätist oo ommeltu mutta silti! Ne on tärkeitä! vanhempana voi niiden avulla kertoa kaikkea jälkipolville!
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 10, 2007, 20:29:43 kirjoittanut Minnehoo »

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nallet ja muut lelut
« Vastaus #166 : Lokakuu 10, 2007, 22:19:23 »
älkää ihmiset hyvät hävitäkö nallejanne, tai muita pehmoleluja.  Ne on tärkeitä! vanhempana voi niiden avulla kertoa kaikkea jälkipolville!

Rajansa kaikella kuitenkin. Kuten edellä jo kerroin, suurin osa entisistä pehmoleluistani on siirtynyt pikku-ukolleni, vain ne kaikkein tärkeimmät ovat kaapissa tallessa. Lisäksi heitin juuri pois vanhan, äitini aikoinaan ompeleman mollan, joka oli kertakaikkiaan loistava, mainio ja täydellinen mutta niin kulahtanut, ettei sitä ollut enää kiva katsella. Mieluummin muistan sen sellaisena kuin sen aikoinaan sain: pehmoisesta kermanvärisestä velurista ommeltu metrin mittainen tyttö, jolla on tulipunaiset, paksusta villalangasta laitetut pitkät hiukset, isot kahdella eri vihreän sävyllä kirjotut silmät, leveä hymy, sievät korvat ja vaaleanpunaisella langalla kirjottuina kaikki muut anatomiset yksityiskohdat luonteikkasta nenästä peppuvakoon ja sormenkynsiin saakka. Joskus vielä ompelen itse uuden samanlaisen.
Constantem decorat honor

minävaan

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #167 : Lokakuu 13, 2007, 12:19:31 »
Ihanaa, kerrankin löytyyy muitakin jotka vielä nukkuvat unilelujen kanssa :)Minulla on kolme unilelua possu, nalle ja "pompula" räsynukke. Pompula on kaikista vanhin sain sen joskus 4-vuotiaana, koska edellinen unikaverini jonka sain vastasynnyttyä katosi Kyproksen matkalla :/. En ota niitä enää matkoille mukaan, mutta kotona ne ovat aina kainalossa. Unileluillani on paljon tunnearvoa ja ne ovat minulle todella rakkaita.

Poissa Barella

  • Vuotis-kuollut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
    • Lohikäärmeliiga - Vuotishuispausjoukkue
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unilelut
« Vastaus #168 : Toukokuu 15, 2008, 19:55:40 »
Minulla on kanssa unileluja. Pulla niminen kuutti (noin 20cm pitkä) ja Ilkka-Maija noin 35cm korkea istuva pupu. Pullan sain joskus joululahjaksi ja Ilkka-Maijan tarina on seuraava: olimme mummolassa ja äitini ja enoni olivat saaneet luvan mennä tonkimaan kaupungin kaatopaikkaa (äiti rakastaa sitä) he keräsivät kaikenlaista vielä myyntiin kelpaavaa kamaa. Äiti löysi kassillisen todella kaltoin kohdeltuja leluja Ilkka-Maija niiden joukossa. Ilkkikseen oli piirretty huulipunalla ja tussilla ja sen turkki oli kamalassa kunnossa. Kotiintulo mummolasta tapahtui yöllä, joten äiti pesi minulle yhden lelun kaatopaikalta tuotujen joukosta. Kiinnyin pupuun heti kun näin sen ja sain anottua sen itselleni. Ilkka-Maija on todella persoonallinen, sillä on tavallaan erilaisia ilmeitä ja joskus pupu saa minut itkemään kun katson tuota melkein tuhoon joutunutta lelua isolla sängyllä istumassa. Nimi johtuu pienestä erehdyksestä, luulin nimittäin pienenä, että Ilkka oli tytön nimi :) Olen kiintynyt pupuun niin kovin, että jos se minulta pois viedään, elämäni ei ikinä palaa entiselleen.
~Barella
Maailma on tulvillaan ylimaallisia olentoja, jotka kärsivällisesti odottavat älymme terävöitymistä.
                 -Eden Phillpotts

Poissa Jazmín

  • Vampyyrityttö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Unilelut
« Vastaus #169 : Toukokuu 17, 2008, 17:33:02 »
Minulla on ollut joskus pienempänä unileluja, mutta ei ole varsinaisesti enään. Nyt minulla on vain tyyny, jota pitää rutistaa aina nukkumaan mennessä, kai senkin voi laskea unileluksi. Oikeastaan se tuntuu välillä aika lapselliselta, kun on vaikea rauhoittua nukkumaan ilman sitä tyynyä xD Se on ollut minulla niin kauan, kuin muistan. Joskus pienenä sain kauhean raivarin, kun se tyyny oli pesussa, enkä suostunut menemään nukkumaan, ennen kuin simahdin sohvalle.
On minulla myös ollut joskus pienenä joitain pehmoleluja. Yleensä keräsin niitä ihan liikaa sänkyyni ja sitten tiputtelin ne yksitellen lattialle, kun ne alkoi ahdistaa. :D
"You shine so bright it's insane, you put the sun to shame."

kiero

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #170 : Toukokuu 26, 2008, 17:11:31 »
Minulla on paljon pehmoleluja, joista käytän unileluna Wilma-nallea. Se on ihana ja pörheä ja sain sen isosiskoltani kun täytin 12. Yleensä nukun niin seinän vieressä että nalle puristuu seinän ja sängyn väliin alleni ja sitten pelastan sen sieltä kun herään. :)
Sänkyni päällä on hylly jossa pidän pehmoleluja ja kerran ne tippuivat sieltä mun päälle kun nukuin. Arvatkaa vaan pelästyinkö. ;)

Boogey

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #171 : Toukokuu 31, 2008, 23:37:32 »
En pidä mitenkään lapsellisena käyttää aikuisenakaan unipehmoleluja. Onhan se mukavaa halata niin pörröistä kuin lyhytkarvaistakin pehmoa. Ja suuremmat pehmolelut käyvät jopa tyynyn korvikkeesta! Tällä hetkellä mulla ei pehmoja ole, kun en oo muistanut hankkia / etsiä kellarin pimeästä kätköstä. Mulla oli vielä muutama kuukausi sitten iso ruskea nalle, joka katosi muutossa. :/ Se oli kiva. ^^


Poissa Presto

  • Mozartin kummipoika
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • ilovepasta.org
  • Pottermore: GhostDragon1391
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nallet ja muut lelut
« Vastaus #172 : Marraskuu 04, 2009, 21:25:44 »
Pienenä, noin 3-vuotiaana, minulla oli aivan älytön määrä pehmoleluja, yksi iso laatikollinen täynnä, arviolta 50 pehmolelua, joista nimesin noin neljäsosan (nimiä en tosin enää muista), ja kaikkia en edes käyttänyt. :D Yleensä tein niin, että aina joka yö eri pehmolelu sänkyyn, mutta kerran järkevänä kokeilin laittaa kaikki pehmolelut yhtä aikaa sänkyyni kanssani ja lopputulos oli, että minua ei enää näkynyt pehmolelukasan alta (olin todella pieni silloin). Äiti varmaan ihmetteli, kun herättäessään minua huomasi vain ison pehmolelukasan... :P

No jaa, kaikkein ihanimmat kaksi pehmolelua (kaikkein isoimmat myös) olivat pörröinen nalle ja ihana pehmeä söpö rutistettava possu! <3 Taisittekin jo arvata, kummasta tykkäsin enemmän... :D Nallen tarinaa en muista, muuta kuin sen, että sekin oli ihana ja possu minulla on itseasiassa vieläkin jäljellä. Käytän sitä edelleen unilelunani. <3 Possun sain isoisäni edesmenneeltä vaimolta ja olen ikikiitollinen siitä. Se on niin rutistettava. <33

:D
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 04, 2009, 21:37:47 kirjoittanut Presto »
▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬
                        Stalkkaan sinua.

Poissa kkaro

  • Datisprinsessa
  • Vuotislainen
  • bujakaza
Vs: Nallet ja muut lelut
« Vastaus #173 : Marraskuu 04, 2009, 21:37:42 »
Mulla on semmonen ihana nalle jonka sain joskus yhen vanhana ja se on mun tädin tekemä ja sen nimi on Hermanni ((:
se on ihana ja on aina ollu ja tulee olemaankin. Aina.
I don't care what you think. lol

Poissa Haltiamieli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Photography
  • Pottermore: MirrorSand193 / NettleIce25622 / SickleNox2785
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Nallet ja muut lelut
« Vastaus #174 : Marraskuu 04, 2009, 21:44:47 »
Minellä on ollut aikanaan ihan hirmuisesti pehmoleluja, mutta muutama vuosi sitten teimme suursiivouksen äitini kanssa ja karsimme sellaiset, joita en tahtonut säästää. Vain rakkaimmat pehmoleluni löytyvät enää huoneestani. Se paikka, mihin ne loput joutuivat, ei nyt muistu mieleeni. Kunhan ei vain olisi ollut kirpputori.. En ole varma. Enkä kyllä ala kysellä äidiltä siitä. x)
Mutta varmaan kautta aikain minulle rakkain pehmolelu on eräs Viron Tallinnasta, joltain katumyyjältä (joita on siellä kävelymatkan päässä satamasta) ostettu vihreä iso Patamon. Se on niin ihana. Se on suht iso, pehmeä ja vihreä. Tästä ostohetkestä on nyt jo ties kuinka kauan, mutta edelleen tämä Patamon on minulle tärkeä. Siellä olisi silloin ollut punainenkin (ei originalväriä, oranssia), mutta tämä vihreä oli isompi joten halusin sen. <3 Patamon oli minulla unileluna monet vuodet, aina kun menimme jonnekin tungin vaikka väkisin Patamonin mukaan. Ja kerran äitini oli katsonut kun nukuin sen kanssa, ja olin kuulema puristanut Patamonia niin paljon, että jos se olisi ollut elävä se olisi kyllä kuristunut. x) Tälläinen on minun rakkain pehmoleluni.
Sänkyni vieressä on tynnyri, joka on täynnä näitä suursiivouksesta selvinneitä pehmolelujani. Niitä on hauska joskus kaivaa siitä ja katsella. Ja samalla muistot palaavat mieleen. On kaksi pehmolelukoiraa, jotka sain samalta kaverilta synttärilahjaksi kahtena synttärinä peräkkäin, Välkky ja Jesper. Ne ovat niin lutuisia. <3
*vetäytyy pehmolelutynnyrilleen tonkimaan pehmoleluja ja halailemaan niitä fiilareissa*
If more of us valued food and cheer and song above hoarded gold, it would be a merrier world.