Kirjoittaja Aihe: Nallet ja muut lelut  (Luettu 33498 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Odey

  • miss marauder
  • Vuotislainen
  • I think I need a HUG <3
Vs: Unilelut
« Vastaus #125 : Toukokuu 09, 2007, 20:09:59 »
Minulla on huoneessani 3 pehmolelua. Isältäni saadut liila virtahepo sekä pieni harmaa pingviini ja eräältä minulle tärkeältä ystävältä saatu nalle.

Virtahepo "Hippo" on ollut minulla niin kauan kuin muistan. Se puhui ennen, kun sen kädestä painoi, mutta taisi mennä joskus muksuna rikki. Monesti jos on ottanut päähän ja suututtanut on Hippo lentänyt seinään, mutta kuitenkin tärkeä ja rakas.

Pingviini on vain pingviini ja se on sänkyni päädyssä olevassa "kolossa". Sain sen joskus tämän vuoden puolella (olen siis 17). Nallen sain vissiin syntymäpäivälahjaksi täyttäessäni 15. Se istuu hyllylläni.

En pidä mitenkään kummallisena "unileluja" senkään ikäisenä mitä itse olen. Ne tuovat tietynlaista turvaa.
Some days just have more memories than others

Tinakenkätyttö

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #126 : Toukokuu 09, 2007, 20:23:31 »
Olen aina nukkunut unilelujeni kanssa, nukun kyllä edelleenkin (köh, tämän ikäisenä :D) vaikken sentään enää yritä ängetä niitä kaikkia yhtäaikaa peittoni alle, näin nimittäin tein pienenä kun tulin surulliseksi ajatellessani, että jos joku pääsee ja toinen ei niin se on yksinäinen ja onneton.

Minulla on oikeastaan tällä hetkellä kolme unilelua. Ystävältäni saatu sammakko, sellainen vihreä vetoketju suinen. Pidän siitä, sen suussa voi pitää vaikka kännykkää öisin, tai muutakin, sen voi ottaa tyynyksi matkalle ja tärkeät tavarat mahtuvat sinne suuhun. Lisäksi se on veikeän näköinen ^^ Hän on ollut minulla vasta helmikuusta, joten en vielä tiedä että minkä niminen hän on.
Sitten on luonnonvalkoinen erittäin pehmeä ja hiukan pörröinen istuva koira. Tämä muistuttaa entistä ihastustani, siksi sen nimi on Joonas. Se on ilmiselvä Joonas, vaalea, pörröinen, nappisilmät, lurppakorvat. Joonaksen sain veljeltäni joululahjaksi joku vuosi sitten.
Näiden kahden lisäksi on lukematon määrä mitä kummallisempia öttiäisiä ja mössyköitä, eräskin on pelkästään joku epämääräinen mytty jolla on silmät, yksi lemppareistani. Hän on Möttönen. Isoveljeni risti hänet ennen kuin olin edes syntynyt.
Sitten aivan pakko vielä mainita ku mieleen putkahti, harmaa, hassun soikion mallinen surullisen näköinen hiiri jolla on vaaleanpunaiset lerppakorvat ja toinen iso musta nappisilmä irronnut, hän on Hilarius. Hillun ostin kirpputorilta kun olin pieni, raukka näytti niin yksinäiseltä ja katsoi minua niin kaipaavasti joten olihan se pakko mukaan sielä ottaa.
Pienenä en kestänyt yleensä kirpputoreja, täynnä hylättyjä vailla kotia olevia pikkuisia jotka sitten anovasti minua hyllyistä tuijottivat. Tuli ain surku olo.
Jokatapauksessa joo, edelleen on unileluja, oikeastaan neljä jätesäkkiä (ei, ei ne raukat jätesäkissä oleile mutta kerran olosuhteiden pakosta jouduimme ne sinne väliaikaisesti laittamaan joten tuli sekin laskettua), ei ne kaikki sängyssäni ole mutta edelleen muistan jokaisen nimen, jokainen on oma persoonansa ja jokaisen kanssa on koettu jos jonkinlaista seikkailua pienenä ^^
Ei, en ole hullu tai mitään sellaista, hiukkasen outo ehkä.
Mutta eihän unileluissa mitään utoa pitäisi olla..

Poissa Lilthy

  • Toisinaanajattelija
  • Vuotislainen
  • Aliavaruushäiriö
Vs: Unilelut
« Vastaus #127 : Toukokuu 09, 2007, 20:57:40 »
Huoneessani on aina ollut unileluja. Pienenä nukuin ne vieressäni jopa matkoilla, ja joskus nukuin yhtäaikaa kymmenenkin nallen tai jonkun pupun kanssa. :) Vielä nykyäänkin olen asetellut rivin unileluja sänkyni päätyyn ja toisinaan saatan vaikka ottaa yhden niistä viereeni. Harmi vain, että yleensä ne tippuvat yön aikana lattialle.

Pienenä unileluilla oli minulle hyvin suuri merkitys. Kun valot sammuivat, saatoin rutistaa pörröistä nallea sylissäni, mikä auttoi pimeän pelkoon. Minulla oli (ja on vieläkin) ainakin hyllyllinen erilaisia pehmoleluja, joista varmasti jokainen on ollut joskus myös unileluna. Suurin osa niistä on nalleja (oli pienenä joku ihme nalleinnostus ^^), muutama pupu, koira ja kissa, joista lähes kaikille keksin nimet. Ja kaikilla on tottakai myös oma persoonansa.

Oi, se oli aina kamalaa kun unilelu pestiin. Minulle jäi kamalat traumat siitä eräästä kerrasta kun minun rakas Kaneli -kissani pestiin pesukoneessa. Raukalta lähti pää irti ja se jouduttiin ompelemaan takaisin! Sen jälkeen ko. unileluani ei ole pesty kertaakaan... ja siitä taitaa olla nyt jotain yhdeksän vuotta. Hygieenistä juu. ;)
Minä taas olin aina innoissani pesemässä pehmolelujani. :) Muistan, kun mummolassa ripustin nallejani puuhun ja huusin sitten, että "tulkaa nostamaan se alas, se likaantuu puussa!" :'D
Menestykseen on kaksi sääntöä:
1) Älä koskaan paljasta kaikkea.

Poissa Howler

  • "Räyhääjä"
  • Vuotislainen
Vs: Unilelut
« Vastaus #128 : Toukokuu 13, 2007, 21:34:12 »
Minulla on aikojen saatossa ollut todella monia pehmoleluja, mutta tällä hetkellä vain yksi pääsee välillä viereeni vaikka olenkin pian 19. Huoneessani kyllä on pehmoleluja vaikka muille jakaa, yksi hylly on omistettu pandapehmoille, kirjahyllyn päällä taas on dalmatialainen, kilpikonna, kaksi hyljettä, lohikäärme, ilves, koala, ystäväni tekemä kani, hevonen, vesinokkaeläin, jonkin sortin koira, tiikeri ja hai. Kuitenkin, sängylläni on aina eräs koira, beagle kai rodultaan koittaa pikkuinen olla. Se on siis aina sängylläni, yleensä lähellä tyynyäni. Kuitenkin joinakin öinä otan sen myös kainalooni. Tämän ko. koiran nimi on Duke ja se on ollut minulla niin kauan kuin kykenen muistamaan.

Denila

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #129 : Toukokuu 17, 2007, 17:02:01 »
Minä viskasin unilelun kaapin pohjalle, kun menin yläasteelle. Ajattelin, että olen jo iso tyttö, enkä tarvitse leluja. Vein barbiet ja ponit vintille (totta puhuen mieleni on tehnyt hakea ne takaisin, mutten ole saanut aikaiseksi), mutta pehmolelut jätin kaappiin. Onneksi jätinkin, sillä minulle on taas tullut vakio petikumppani.

Vuosi sitten keväällä minulla oli poikaystävä, ja kun hän jätti, hain vierustoverikseni ison koirapehmon. Se toimi "korvikkeena", sillä minulla oli pitkään ikävä eksääni. Kesäkuumalla tosin en pitänyt sitä vieressäni, se nukkui sängyssä ja minä lattialla kuumuuden takia. Syksyn tullessa kuitenkin kipusin takaisin koiruuden viereen, se on turvallisempaa niin. Täytän tänä vuonna 16 vuotta, enkä voisi nukkua ilman koirapehmoa. Otan pehmon aina viereeni ja nukahdan pää sen turkissa. Niin turvallisen tuntuista, että minulla on vaikeuksia nukahtaa vieraassa paikassa ilman sitä.

Ennen unileluni ovat kuitenkin olleet pieniä pehmoja. Joskus pienenä kasasin tyynyn ympärille "pehmovallin", eli asettelin kaikki pehmoleluni tyynyni ympärille. Niin oli turvallista nukkua. Vedin vielä peiton korviin ja sain heti unenpäästä kiinni. Jossain välissä se kumminkin kävi ahtaaksi, joten vähensin unilelujen määrän kahteen. Semmoinen riisipyllynalle (niitä, joita mainostettiin televisiossa voimistelevina ja kuperkeikkoja tekevinä unipukuisina nalleina ja kaneina) ja vanha, edesmenneeltä mummoltani saatu pieni koirapehmo saivat kunnian nukkua vieressäni. Vielä myöhemmin vähensin unilelujen määrän tähän riisipyllyyn, ja silloin seiskan alussa olin olevinaan niin iso, etten muka tarvinnut unilelua. Vaan tarvitsinpa, joten nykyään ja vielä kauas tulevaisuuteenkin aion nukkua ison koirapehmoni kanssa. Kunnes siis saan elävän unilelun viereeni. :D

Arpi

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #130 : Toukokuu 17, 2007, 17:13:31 »
Minä en edes muista milloin minulla viimeeksi on ollut unilelu. Siis on minulla pehmoja huoneess, kahdellakin hyllyllä, mutta ne ovat enemmänkin koristeena. Mutta joskus kun olen todella surullinen, minä haen nallenkainaloon ja käyn nukkumaan.
Joskus pienenä, kun nukuin pinnasängyssä, heitin kuulemma kaikki unilelut alas, jos niitä laittoi viereeni. Näin on äitini kertonut, itse en muista sitä. Sitten vähän kasvoin ja otin sitten jonkun pehmolelun viereen ja kävin nukkumaan. Mutta sityten se on jäänyt, eikä niitä enää viereen ole tullut otettua. :)

Poissa wenya

  • ...
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Enkelitanssi -journalini
Vs: Unilelut
« Vastaus #131 : Toukokuu 17, 2007, 17:23:45 »
Minulla on tällä hetkellä vain yksi unilelu oikeasti tyynyn vieressä kaverina, vaaleanruskea nalle, jonka ostin (silloin kun vielä harrastin voimistelua) Kisakallion urheiluopistolta viikonloppuleiriltä. Rusetti kaulasta on kadonnut jonnekin, muuten melko hyväkuntoinen, vaikka nallella onkin jo jokunen vuosi ikää.

Lapsena rakkain oli ensimmäinen nalleni, Bertta (mikä mielikuvitus nimen kanssa...). Se on vieläkin tallessa, vanha valkoinen ja nuhjuinen. Bertta oli minulla mukana joka paikassa, se oli tärkeä. Ja on yhä, tunnearvoltaan.
How could this be breaking your heart in two?

Poissa Stairway

  • käärmehammas
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: StoneShadow3592
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unilelut
« Vastaus #132 : Toukokuu 18, 2007, 12:56:30 »
kyllä vain minulakin on unilelu :)

pehmoleluja löytyy paljon, mutta vain parin vieressä nukun (eli niitä pidän unileluina)

nyt minulla on vieressäni pupu (vaalea pehmoinen), jolle aanoin nimeksi Ivan. (en tiedä mistä sekin tuli)
toinen pehmolelu, jonka vieresä nukun on vaaleanruskea koira (kultanennoutaja) nimeksi tullut Roope.
sitten on tiikeri perhe äititiikeri Mikru ja pikkutikerit tikru ja Pikru.

matkalle yleensä otan joko Ivanintai Tiikeriperhee mukaan ..nyt kun olen Ahvenanmaalla mukanani on Ivan. :)
TÄTTÄDÄDÄÄ, TÄTTÄDÄDÄÄ!!!
All that glitters is gold.

maasu -> Stairway

Wazlibi

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #133 : Toukokuu 18, 2007, 16:00:01 »
Rakastan pehmoleluja! Tämä ilmeneekin sängynpäädyssäni (1 jättinalle, koiria, nalleja ja muita örvelöitä..) johon on tungettu pehmoleluja niin paljon etten kunnolla saa jalkojani suoraksi. Komerossa taas lojuu iso säkki pehmiksiä, isä ei einää sietänyt niitä seitsemääkymmentäkolmea pehmolelua sängyssäni & huoneessani. Kuitenkin - kaikista näistä vain yksi yltää unilelukseni. Rakkahin Musti <3 ! Musti on siis koirapehmo, ehkä hovawartin tai rottweilerin IHANA luppakorvainen pikimustanruskea koiruli. Tämä pehmo, rakkahin kaikista on ollut kainalossani viimeiset 4 vuotta! Mustin sain syystorilta. Minulla oli 10e käyttörahaa ja bongasin tämän pehmon eräästä kojusta sivummalla. Petyin HIRVITTÄVÄSTI kun Musti maksoi 20e ja minulla oli vain 10e. Äidiltä rupesin rahaa ruikuttamaan ja viimein (15 minuuttia vei tämä suostuttelu :P) sain puuttuvat 10e ja Musti tuli kainalossa kotiin. Noh, siellä se yhä sängyllä on. Musti on kuulkaas käynyt meidän mökillä, Hesassa, Kokkolassa, Bulgariassa, jäänyt kotiin ja tullut pikapostilla mökille jne.. :) eli seuraavat 4 vuotta Musti tulee olemaan kainalossa! Ja jos puhki kuluu, niin sitten korjataan, sanoo meikäläinen.

tirsk

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #134 : Toukokuu 23, 2007, 18:14:44 »
Minulla on yksi ja rakas unilelu. Se on ollut minulla vasta puolivuotta, sain sen syntymäpäivälahjaksi poikaystävältäni. Se on suuri ja pörröinen nalle, jolla on punainen rusetti kaulassa. :)
Se on myös muuten tärkeä, kuin vain silloin kun nukun. Se on niin iso, että sitä on kiva halia aina kun on paha mieli. Sen nimi on muuten Eetu.
Eetu on hyvä kuuntelia; se ei ikinä kyllästy, vaikka juttelisin sille kuinka tylsistä jutuista.
No joo mutta eteempäin.

Pienenä minulla ei ollu unileluja, vaan pehmoleluni istuivat nätisti rivissä hyllyllä. Silloin minulla oli unirätti, yksi pehmeä rätti jossa oli kukkien kuvia. :) Sitten kun pistin armotta rättini ja pehmolelut varastoon, ja minulla ei ollut moneen vuoteen mitään jonka kanssa olisin nukkunut. Sitten joskus 10 vuotiaana minulla oli vähän aikaa yksi koirapehmolelu, jonka vieressä nukuin. Lopulta veljeni läikytti sen päälle kahvia ja siihen tuli kamala läikkä, ja äitini pisti sen pesukoneeseen. Huomasimme että sitä koiraa ei oltu tarkoitettu pestäväksi, vaan kangas oli niin nukkaantunut ja saumat ratkenneet ja täyte pursunnut ulos koirasta, kun se tuli pesusta, että heitin sen roskiin.
Nyt on siis Eetu-nalle, joka paikkaa vierestä tyhjän paikan jos poikakaverini ei pääse viereeni nukkumaan. :)

Ashtyn

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #135 : Kesäkuu 03, 2007, 11:07:47 »
Mun huoneesta löytyy kans jos jonkinverran pehmoleluja. "Unileluna" käytän sellasta pupua, jolta on lähteny aika paljon täytteitäkin. :D

Mia

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #136 : Kesäkuu 03, 2007, 16:48:02 »
Minulla oli pienenä vaaleanpunainen nalle, jolla oli sinivalkopystyraidalliset housut ja siniset henkselit. Vaalean siniset silmät ja nenä olivat pienet ommeltut pisteet sen naamassa. Sen nimi oli Nalle. Nalle oli litteä ja sen kädet osoittivat hassusti sivulle.

Olin saanut Nallen perhetutuiltamme kun oli vajaan vuoden. En tiedä, miksi siitä tuli minulle niin rakas. Se kulki yhdessä vaiheessa aina mukanani.

Kerran ensimmäisellä luokalla olin ottanut sen mukaani iltapäiväkerhoon, mutta kotiin palattuani huomasin, ettei se enää ollutkaan mukanani. Itkin ja huusin kovaan ääneen vaikka kuinka kauan. Lopulta äitini lähti kanssani etsimään sitä. Oli jo ilta eikä kerho ollut enää auki, joten emme pääseet sinne katsomaan olisiko Nalle siellä. Ulkona se ei ainakaan ollut. Aamulla, ennen kouluun menoa, äitini soitti kerhon pitäjälle ja kysyi olisiko Nalle siellä. Onneksi oli, muuten olisin varmaankin yhä maassa.

Nykyään Nalle löhöää lehtikorissa Pihla nimisen kissapehmon vieressä. Nallen huosut ovat edestä niin risat, että pumpulit putoavat vähän väliä. Täytyy myöntää, että vielä joskus, jos minua suututtaa nukkumaan mennessäni oikein paljon tai olen surullinen tai seuraavana päivänä minulla on kokeet (Nalle tuottaa selvästikin onnea) Nalle pääse nukkumaan viereeni. :)

Poissa Nathaniel

  • melkoinen kelmi
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • neitihaamu
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unilelut
« Vastaus #137 : Kesäkuu 04, 2007, 21:15:39 »
Ikää itsellä tällä hetkellä 16 ja puoli ja ketulla melkein saman verran. Edelleen saa vanha neiti olla viressä sängyn päällä päivin ja öin eikä se siitä liiku, tuli ikää kuinka paljon tahansa.

Kettu (myös Ralliksi ja Arjaksi ristitty) on ihana ruskea, monesta paikasta paikattu, rakas unilelu vailla vertaa. Sen silmät menee vähän peittoon turkin alle, ja sisälmys yrittää pyrkiä kaikkialta ulos. Siltä puuttuu myös nenä :'(, joka lähti irti joku vuosi takaperin. Kettu on kovassa käytössä vähän ruttaantunut ja laihentunut. Silti se on vuosi vuodelta yhä rakkaampi. Muut pehmolelut on jo aikaa sitten kiikutettu leikkimökkiin.

Kettu on saatu jostain tapahtumasta meidän paikkakunnan liikuntakeskuksesta. Muistan edelleen kaikki kolme kettua pöydällä. Oma Kettuni oli keskimmäinen. Ne muut oli aivan väärän värisiä ketuksi :D. Siitä on lähtenyt yhteinen taipaleemme. Kuttuni on oikea legenda kaveripiirissämme. Joskus se on jopa hirtetty pylvästä vasten (kostoksi nakkasin muiden omat ovesta kostealle nurmelle).

Kuvia ketusta <3


Auroreille anteeksi suuret kuvat..
If I'cant hear your heart beat, you are too far away

Daniel

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #138 : Kesäkuu 04, 2007, 23:35:13 »
Juu, sain vissiin jo ihan ristiäislahjaksi sellaisen vaaleanpunaisen nallen. Se oli sängyn jalkopäässä aina pienestä asti, joten se on ollut sitten unikaverina siitä eteenpäin. Sillä ei ole nimeä, vaan olen aina sanonut sitä pelkästään "nalleksi". Sen piti olla aina mukana kun menin jonnekin yökylään, ja aina kun menin nukkumaan. Taisin olla jo 10-vuotias, kun melkein märysin sen takia, että pikkusiskoni oli varastanut sen nalleni ^^' Sain nalleni takaisin, ja se on vielä hengissä. Olen siis nyt 14.

Nykyään nalle toimii niskatyynynä kun luen, lentää melko usein jalkapäätyyn tai päätyy lattialle. Eikä se enää kulje minnekään mukananikaan. Mutta se on ainakin koristeena, enkä aijo nakata sitä pois. En ole varsinaisesti kiintynyt siihen enää tai mitään, mutta se on silti ensimmäinen leluni, tietenkin minä säilytän sen.

averse

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #139 : Kesäkuu 05, 2007, 11:49:19 »
Minä rakastan pehmoleluja! En kylläkään nuku lelujen kanssa, mutta en näe sille mitään estettäkään. En vain ikinä muista ottaa pehmoa viereeni, ja jos muistan, aamulla se löytyy lattialta. Yksi syy sille, etten nuku lelujen kanssa on myös se, etten voi valita vain yhtä, ettei muille tule paha mieli. Lelujen kanssa nukkumiselle ei ole mielestäni ikärajaa. Yhtä hyvin lelujen kanssa voi nukkua 2-, 12- tai 52-vuotias.

Pienenä en nukkunut pelkästään pehmoisten lelujen kanssa - kainalostani saattoi löytyä lapio, Lego-ukkeli, hansikas... :D Ja mitä enemmän leluja sängyssä, sen parempi. Minulla on paljon pehmoleluja ja ne kaikki ovat minulle rakkaita, mutta yhden muistan saaneeni jo pienenä. Se on violettipukuinen nallekarhu, Ninne-nalle. Sitä olen kantanut mukanani missä milloinkin ja se on viettänyt mukavia öitä vieressäni. Myös Unirätti (eräänlainen pitsiliina) on ollut minulle rakas. Päiväkodin myyjäisistä löysin kerran myös erittäin rakkaaksi muodusteneen lelun, Tomi Rätin. Nykyään olen nukkunut ulkomailta tuodun ison mustan lampaan kanssa. Myös sitä suurempi vompatti on viettänyt muutaman yön vieressäni.

Joa

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #140 : Elokuu 12, 2007, 17:25:44 »
Unileluja löytyy sängystä tällähetkellä 4 kappaletta, kaksi kummallekin puolelle tyynyä. ^^
Yksi näistä "turrikoista", se kaikkein rakkain, on tavallinen (joskin valkoinen) kohtalaisen iso nalle. Sain kyseisen nallen joskus 4 vuotiaana joululahjaksi, ja olen siihen kiintynyt. Tämän nallen lisäksi sängyssä majailevat vaaleanpunainen (yllätys!) Nasu, valkoinen hylje, ja sellainen pieni vaalean-vaaleanpunainen/valkoinen -öö- nukentapainen, joka kuitenkin sisältää pumpulia.
Pienenä oli tapana ottaa sänkyyn kaikki huoneesta löytyvät pehmolelut, ja yöllä sitten leikin niillä. :D
Onnistuin kuitenkin johonkin aikaa karsimaan kasasta "turhat" pois, ja nyt jäljellä on edellämainitut neljä.

Näistä tällä hetkellä sängyssä asustavista ainankin nalle tulee varmasti pysymään aina sängyssäni. Tai ainankin yöpöydällä, jos ei muuten. Nalle on kierrellyt mukanani mummolassa, kavereillani, ja muissa paikoissa jossa olen yön sattunut viettämään. Ja nalle on joutunut kärsimään näistä -köhöm- vahingoista, joita joskus menneisyydessä sattui... n_n'' (mutta onneksi nalle oli konepestävä).

En kuitenkaan ikinä ole osannut nukkua niin, että nalle tai jokin muu on ollut kainalossa, näiden otusten on aina pitänyt olla tyynyn vieressä, tai jossain.

Poissa Neverlandwitch

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Vihreä Luihuinen
Vs: Unilelut
« Vastaus #141 : Elokuu 12, 2007, 17:44:08 »
Oooo, minulla on myös unilelu:) Itseasiassa kaksi. Toisen nimi on Mikko, ja toisen Emma. (minun mukaan siskoni sen nimesi ennenkuin sain sen joulupukilta...) Mikon sain toiseksi parhaimmalta kaverilta synttärilahjaksi pari vuotta sitten. Se on siili pehmolelu. Nimensä Mikko sai entiseltä poikakaveriltani. Kaverini seurusteli kyseisen jätkän parhaan kaverin kanssa. Kun sain pehmon, me oltiin jo Mikon kanssa erottu pari kuukautta sitten, mutta silti me kaverin kanssa niistä höpistään^^ Ja mikko makaa sängylläni käsiraudoissa.

Toinen unilelu, Emma, jonka nimesin uudestaan Taistoksi<3. Sisäpiiri vitsi kaverin kanssa:D Sain siis tuon vihreän, täplikkään ja pimeässä hohtavan sammakon siskoni kautta joulupukilta. Sisko laittoi sille nimeni, koska se muka näytti minulta. Tai siitä tuli mieleen minä. Tai jotain. Se on kuitenkin aina mukana, kotona ja kämpillä. Ja sekin on käsiraudoissa, sellaisissa punaisissa karvaisissa. Pakkomiellekkö kahlita unileluja? :'D

~Nevvie
Yhtälailla säälittävä olen niinkuin muutkin, Yksinäinen jos et tuu, ja jos sä sitten tuutkin. Olen sulle kohtelias mutta vain sen verran, että saan sut sänkyyni tämän yhden kerran.

BarbieGirl

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #142 : Elokuu 16, 2007, 15:40:13 »
Mulla on reippaasti yli sata pehmoa, joista vain osa huoneessani. Unikaverina mulla on semmonen jääkarhupehmo. se on lötkö ja aivan ihana. sain sen rakkaalta veljeltäni joululahjaksi -02. siitä asti olen sitä halinut, suukotellut ja pitänyt hyvänä. se nukkuu kainalossani joka ainoa yö, paitsi leireillä. jos lähden johonkin ilman sitä, kerron sille miten rakas se on, ja milloin tule takaisin. ennen lähtöä annan sille pusun nenälle. Olen siis 14-vuotta vanha. Muita nalleja minulla ei ole, ja olen aina ollut sitä mieltä, että tahdon nukkua nallen vieressä. ennen minulla oli koira, mutta halusin nallen. Sitä ennen minulla oli vaaleansininen pässi, rätti ja unityyny(muumityyny). ja niitä ilman en talosta poistunut muualle nukkumaan. ja sitten yhdeksän ikäisenä sainkin ikioman nallekarhuni.
Lapset varmaankin nukkuvat sen vuoksi nallen/muun pehmon vieressä, että se tuo turvaa. ainahan ei voi nukkua äidin tai isän vieressä, joka tuntuu turvalliselta, niin unilelu kai ns. "korvaa" sitä tunnetta, että on turvassa =)

ZebraMyy

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #143 : Elokuu 23, 2007, 11:37:05 »
Yli 200 pehmolelua. Niitä on joka paikassa, ja olen koko elämäni nukkunut niin, että sängyssä on yksi tai kaksi. Aina sama, punahaalarinen kani, jonka sain syntymälahjaksi. Sen nimi on mielikuvituksellisesti Punainen Pupu. Toinen vaihtoehto on lötkö ja vähän epämääräisen näköinen, repaleinen kani. Se on nimetty jostain käsittämättömästä syystä Jugurttipupuksi. Loput pehmot pidän yleensä sellasissa isoissa laatikoissa säilössä, ja muutamaa yleensä sängyn jalkopäässä ihan vaan näön vuoksi.
Tykkäsin jo ihan pienenä pehmoista paljon enemmän kuin nukeista, ja leikin niillä koko ajan. En saanut silloin unta, jos ei ollut vieressä unilelua. Nykyään saan kyllä unta, mutta silti tuntuu jotenkin turvallisemmalta, että tyynyn vieressä kököttää joku pehmolelu.
Yksi erikoinen juttu on, että muistan vieläkin kaikkien pehmojeni nimet, vaikka niitä on kertynyt (niinkuin ylempänä lukee) reilusti yli 200. Termiittiankka, Mollo, Isovelipupu, Maailmapupu, Riisipuuro ja Roope Ankka Poskiparta ovat ainakin niitä järjettömimpiä :D

Satsi

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #144 : Elokuu 27, 2007, 16:18:03 »
Jei, sielunkumppaneita. =D
Itsekin nukun yöni pehmolelujen kanssa. Mutta aina pitää olla se yksi ja sama siinä vieressä nukkumassa, ja sitä pidän aina yöllä kainalossakin. Ja se pitää vielä kaiken lisäksi ottaa matkoillekin mukaan! Olen siis 13, eikä tuossa ole mielestäni mitään hävettävää, mutta jos jotkut luokkalaiseni saisivat tietää, miulle naurettaisi. Takuuvarmasti.
Tämän kyseenomaisen nallen sain serkuiltani kun synnyin, eli ikää sille on kertynyt jo 13 vuotta. Hyvässä kunnossa se vielä on, pari kertaa pitänyt jaloista parsia. Paitsi tällä hetkellä sillä näkyy kaulassa lankoja, eli pää on irtoamassa.. Voivoi, pitää korjata..
Tämän nallen nimi on.. Tsadadadaaaa.. LALLE! =D Nimi johtuu siitä, kun en pienempänä osannut sanoa "Nalle", vaan sanoin aina "Lalle". Lalle on hellyyttävä, vaaleanpunainen nalle, jolla on kukallinen mekko ja alla valkoista, ettei sopimattomat paikat näy. =D Tämän Lallen kanssa siis yöni aina nukun, ja ei meinaa uni tulla, jos sen olen unohtanut.. :P

Levollinen

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #145 : Elokuu 27, 2007, 18:37:51 »
Oli mulla naperona joskus joku krokotiili. ==D

Poissa Pau

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Unilelut
« Vastaus #146 : Elokuu 29, 2007, 19:04:01 »
Pienenä minulla oli unileluja vaikka kuinka paljon, mutta enää ne eivät ole sängyssäni muutamaan vuoteen pyörineet. Kaikista tärkein unilelu minulle oli aina ruskea nalle, jonka nimi oli Otto. Se ostettiin minulle muistaakseni joskus ulkomailta, kun olin ehkä 4-5 vuotias. Kannoin Ottoa aina mukana, ja sen "turkki" kyllä olikin sitten aika rähjäisen näköinen. Se oli kuitenkin aivan ihana. :'D Kerran Otto unohtui minulla ulkomaille, muistaakseni hotellin aulaan tai johonkin. Huomasin sen puuttumisen sitten lentokentällä, kun oltiin jo Suomessa. Lentokentällä myytiin sitten melkein samannäköisiä nalleja kuin Otto, ja isä olisikin ostanut minulle sellaisen, mutten tahtonut. Sen vain täytyi olla Otto, eikä mikään uusi tyhmä nalle. Kotoa sitten isä soitti hotellille, ja he olivat ystävällisiä ja lähettivät nallen postissa meille takaisin. Silloin olin kyllä aivan älyttömän onnellinen. <:

Joskus neljännellä tai viidennellä luokalla aloin jotenkin erkaantua noista leluista. Silloin sain ajoittain kamalia omantunnon tuskia, kun Otto joutui olemaan vain jollain hyllyllä yöt, eikä päässyt viereeni (krhm...:DD). Sitten otinkin Oton aina välillä viereeni ja pyytelin siltä kamalasti anteeksi, kun olin kohdellut sitä niin huonosti.

Ottoa ennen minulla oli yksi pehmolelu, jonka ulkonäköä tai nimeä en enää muista. Se oli mahdollisesti jokin pesukarhun näköinen, ainakin sillä oli häntä. :DD Se oli sellainen, joka oli minulle aivan älyttömän tärkeä. Sitäkin kannoin aina mukana ja joskus sitten onnistuin pudottamaan sen läheiseen metsään, eikä sitä enää löytynyt. Olin silloin todella pieni, mutta muistan vieläkin kuinka olin sen katoamisesta kamalan surullinen jopa monta vuotta. :D

Tosiaan nyt pehmolelut ovat oikeastaan varastossa, muutama on huoneeni hyllyllä (otto tietenkin<3). Pehmolelut ovat ihania, minulla niitä oli aivan kamalasti. Ja kaikilla oli tietenkin nimetkin.:D Kuitenkin ne veivät huoneestani liikaa tilaa ja ne täytyi viedä pois. :<
Miten sainkin kirjoitettua pehmoleluista näin pitkästi.. :D
Kusipäistä suloisin.
yhyy -> Pau

Kiss

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #147 : Syyskuu 02, 2007, 20:42:35 »
Mul on yks harmaa koira unileluna. Sen nimi on Pörrö ;D Ja sit on semmone valkonen nalle ja sen nimi on Kalle >:P <3 On mul kyl 50 pehmoleluu mut Kalle ja Pörrö on tärkeimmät<3 :)

Kaiten

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #148 : Syyskuu 03, 2007, 10:07:10 »
Minulla on hylly täynnä unileluja! Suurinosa pehmoleluistani on koiria varmaankin johtuen siitä, että olen koiraihmisiä. Lähes kaikki olen saanut lahjaksi sukulaisilta ja muutaman olen myös itse ostanut. Pienempänä nukuin aina yhden tai useamman unilelun kanssa, mutta nyt olen joutunut syrjäyttämään ne tuonne hyllynpäälle, sillä minulla on kaksi elävää haukkuvaa unikaveria, jotka mielellään repisivät unilelut rikki.

Vain muutaman unilelun olen nimennyt o.o Sammakko on Kermit (äitini nimesi sen), muutamalle koiralle olen antanut nimiksi Robin, Sonny, Hopeanuoli ja Musti. En oikein koskaan innostunut nimeämään noita, ihme kyllä. Ja jos nimesin jonkin lelun niin kuuntelin ohjelmista hienoja nimiä, sillä en kelpuuttanut tavallisia Tassuja ja Turreja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta :"D
Varmaankin tämä nimeämisjuttu kielii vain etten kiintynyt noihin tarpeeksi, jotta olisin vaivautunut keksimään nimet... :>

puchiko

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #149 : Syyskuu 03, 2007, 14:30:12 »
Minä ylpeänä tunnustan, että olen unilelu-ihminen, vaikka täytänkin aivan juuri kahdeksantoista vuotta.

Sängyssäni köllivät yhdeksän tyynyn ja kahden peiton lisäksi rakas nallukkani, sen isä ja äiti (semmoiset suuret pehmolurppanallet,
äiti on luonnonvalkoinen ja isä beessi), pieni pehmolehmä (lemmukka), pieni vaaleanpunainen kilisevä pupu, joka oli ensimmäinen
vauvaleluni, sekä pehmoinen pieni muumipeikko.

Moni on kyllä ihmetellyt, että miten minä enää sinne sänkyyn mahdun. ^^;