Kirjoittaja Aihe: Nallet ja muut lelut  (Luettu 33497 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa blue kelpie

  • avaimen haltia
  • Vuotislainen
  • elämä on kovaa käytä avainta
karva elukoitten ystävä...ei riitä sanotaan että fani
« Vastaus #75 : Elokuu 13, 2006, 17:55:00 »
Voi kiva kiva vai että pehmot odottakaas minä lasken ne 1,2,3,4..17..22..35 juu 35 heh..No mitä älkää kytätkö noin en minä niitä pois heitä...

niin ja asiaan minun rakkaimat pehmot ovat: Pörrö (harry potter ykkösestä se kolmi päinen koira /\ /\) löyty ruotsista. Black iso musta heppa ( eetu mummolta joulu lahjaksi) "mikki" edes menneen mikki kissan muistoksi. Kiristalli vaalean sininen  yksisarvinen siskolta jolu lahjaksi. kiera lejona kunigas 2 sesta erittäin rakas laiva muisto :)
dataa kotona ja koulussa

Poissa Carmelie

  • menninkäinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #76 : Elokuu 14, 2006, 20:57:41 »
Minulla on aivan kamalsti pehmoleluja ja nytten oikeastaan tiedä mihin ne laittaisin (nimittäin huoneesta loppuu pian tila)
Rakkain pehmoleluni on delffiini, joka on toiminut yökaverinani monta vuotta, mutta ei nyt enää ;) Se on ostettu särkänniemestä, kun olin jotein 3 vuotias. Se on jo rähjääntynyt, mutta sillä on tunnearvoa todella paljon. Mikään ei ole sitä ihanampi lelu minulle. Se on saanut säilyä huoneessani esillä, kun muut pehmolelut ovat kaapeissa...

-Carm
xD

Poissa Saphire Tulenpunainen

  • Kliseitä rakastava
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • UGH!
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #77 : Elokuu 16, 2006, 21:35:12 »
Minä olen Todella kova keräämään pehmoleluja. Tai no, viimeisin pehmo on Joululahja kaveriltani... ^^

Mutta kaikista rakkain pehmo minulle on ollut ja on vieläkin Mummani ja Paappani antama syntymälahjaksi kun olin juuri syntynyt, niin sellaisen ihanan sinisen nallen, jolla roikkui kaulassa musta nauha. Se katkesi jossain vaiheessa, ja sidoin sen kaulakoruksi nallen kaulaan. Siihen se on sitten jäänyt, vaikka roskiin  olen nauhan meinannut heittää, mutta en vain voi. Se muistutta Mummastani, joka kuoli viime syksynä. Otin sen heti syliini, kun lopetin Isäni kanssa puhelun, ja itkin hillittömästi. Se on muutenkin roikkunut mukanani melkein joka paikassa. Se on rakkain pehmoni. Ihana sininen nallukkani. <3

Toisena Apina pehmo. Raahasin sen päiväkotiinikin. Sillä oli ennen vihreät haalarit, inhosin niitä, joten heitin ne pois. Muistan vieläkin äitini nuhtelut siitä asiasta... En vain pitänyt niistä, inhosin niitä hirveästi... Senkin kanssa istuin ihan missä vain, jopa vessassa... (Älkää naurako... ^^;) Siitäkin minä pidän paljon. Minusta ja siitä on kuvakin, ja tosi hyväkin. ^^ Se on tälläkin hetkellä hyllyssäni tuon Nallen kanssa. ^^

Äitini aina yrittää estää minua ostamasta uusia pehmoja, mutta käsken sitten kamujeni ostaa niitä. ^^ Hehah. ^^ Rakastan pehmoja yli kaiken, ne on vain niin ihania ja pehmoisia. ^^
"Minä annan kaiken ja enemmän tuli polttaa uskon mihinkään, mitä sitten jos sielun menettää. Mutta on vaan pakko roikkuu perässä."  I want stay Together Forever.

Poissa Leonor

  • valiopeelo
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #78 : Elokuu 19, 2006, 22:22:34 »
Voih! Ihana keskustelun aihe! <3 :) Minulla on valtavat määrät pehmoleluja ja niitä pursuaa lähes joka paikka, mutten niistä halua luopuakaan. On käsittämätöntä kuinka sellaisilla pienillä, karvaisilla ja pehmoisilla ”leluilla” voi olla niin paljon tunnearvoa. En ikinä - IKINÄ - luopuisi yhdestäkään lapsuuteni aikana saamastani pehmolelusta! En vaikka maksettaisiin mitä, ainakaan niistä kaikista vanhimmista ja tärkeimmistä. Ne ovat vain aina niin lähellä sydäntä. Olen sullonut isälleni ja molempiin mummoloihin pehmolelujani, sillä ne kaikki eivät ole millään mahtuneet pieneen rivitaloasuntoomme. ^^

Ensimmäinen saamani pehmolelu on n. 40 cm korkea valkoinen seisova nallekarhu jolla on päällään yövaatteet - vaaleanpunaiset sellaiset! :D Se on varmasti 14 vuotta vanha elukka, mutta silti se koreilee yhä yhdellä hyllylläni kurkkien alas tekemisiäni. Vaikka se nalle onkin kakista vanhin, mikään ei silti vedä vertoja valkoiselle uninallelleni! Se on ihana! Sen kannan aina joka paikkaan jos menen jonnekin yöksi. En nyt sentään muutaman yön yökylään tai paikkaan missä se voisi likaantua esim. leirit.

Pehmo lelut ovat minulle kyllä yksiä tärkeimmistä omistamistani esineistä niiden tunnearvon takia.
Optimist: someone who figures that taking a step backward after taking a step forward is not a disaster, it's a cha-cha. ~Robert Brault
Leonor -> Leo -> Leonor

Catlisha

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #79 : Syyskuu 02, 2006, 16:17:53 »
Minulla on ihan kivasti pehmoleluja, minkäänlaiseen vanhuus-/muuhun muuhun järjestykseen en niitä yritä saada, jotan laitan siinä järjestyksessä missä ne muistan.

Vanilla: Ehkä kolme vuotta sitten kesällä ostamani jääkarhu, vähän alle metrin mittainen. Nimi tuli mieleen kun säin vaniljajäätelöä, yay. Tällä hetkellä se on sängyn vieressä. Sillä on sellainen ihanan pehmeä ja aivan valkoinen turkki.

Salem: Musta, suunnilleen 5 kk kokoisen kissan kokoinen pehmokissa, joka on päässyt lattialta sängylle. Erittäin halattava, se kun muistuttaa niin paljon meidän oikeita kissoja ^^ Sain viime syksyn 'loppukeskivaiheilla'.

Dumbo: mummun tekemä harmaa elefantti, tavallinen harmaa Nimi tuli tietysti isoista korvista. Tämä on aika monta vuotta vanha, en muista enää. Siskollani on samanlainen mutta vähän tummempi.

Diddl: 15 cm korkea Diddl-pehmolelu, kuvassa tuo jolla on sininen haalari. Mahtuu sopivasti Salemin syliin ja nukkuu myöskin sängyllä. Voitin tämän vuoden alkupuolella täältä. Ihanan pehmeä ja suloinen ^^

Iida: Toosi vanha (sain alle kouluikäisenä) 'uninalle', vaaleanvioletti , jolla on raidallinen tyyny. Lattialla asustaa, sängyn vieressä kuten muutkin. Likaantui aika uutena, joten sen turkki on hieman takkuinen kun se piti pestä. Pikku raukka ;_;

Mönkiäinen: Neljännellä luokalla neulomani punainen mato, jolla on isot mustat nappisilmät.

Ötökkä: Pieni (8-10cm) valkoinen kissalelu, ostin muutama vuosi sitten. nimi siksi että se on niin pieni, pienin mitä minulla on. Nojaa lattialla Vanillaan, muistaakseni.

Simba: Varmaan vanhin lelu joka minulla on tallessa. Anttilasta hankittu, sain sen joululahjaksi. Nimi tietysti Leijonakuninkaasta. Olen joskus pienenä siistinyt sen harjaa leikkaamalla sitä, mutta ei sitä (onneksi) huomaa. Joskus olen myös syöttänyt sille täytekakkua, meillä on kuvakin siitä.

Tao Tao: Pikkuinen panda jonka sain pari vuotta sitten jostain kaupasta kun halusin sen ^^. Korkeus suunnilleen sama kuin ötökällä.

Sulo: Sammakko, jonka sain heinäkuussa kaverin bileissä kun voitin tikanheiton ^^ Vihreä ja kiiltäväkarvainen (vaikka sammakoilla ei olekaan turkkia ^^) Äidin mukaan sellaisia oli Power Parkissa, itse en katsonut matkamuistopaikkaa että en huomannut.

Joskus saatan ottaa ne kaikki sänkyyni nukkumaan, jos olen surullinen. ne on sitten aamulla kaikki lattialla... Jos sänky olisi seinän vieressä, kaikki eivät välttämättä tipahtaisi ^^'' Ajattelin että jos keräisi noita Diddl-pehmoja enemmänkin kun ne on niin suloisia, mutta ehkä sitten, kun rahaa ei enää kulu niin paljon muihin juttuihin.
Kaikilla leluilla on yhtä paljon tunnearvoa ikään tai mihinkään muuhunkaan katsomatta. Lelut nyt vaan on niin ihania ^^

Niin, sittenhän minulla on vielä kaksi tosi pikkuista avaimenperälelua, joista on molemmista lähtenyt se rengas irti, ja vielä lisko ja sammakko, joissa on molemmissa jotain hiekkaa sisällä. Liskon sain äidiltä ähtäristä, Sammakon ostin Särkänniemeltä. [Offia]mua ärsyttää vieläkin aivan järkyttävästi se että me mentiin luokkaretkelle Särkänniemelle eikä Power Parkiin. Power Parkissa oltaisiin oikeasti olla monta tuntia enemmän, kun se on paljon lähempänä ja siellä on paaljon ihanampia laitteita <3[/Offia]

Madvampire

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #80 : Syyskuu 13, 2006, 20:36:10 »
83 mieluisa aihe, purr. Mulla on paljon pehmoleluja myöskin, erityisesti nalleja ja pandoja. Niitä ei vain voi heittää pois! Liikaa tunne arvoa. Sitä paitsi minulla on ollut nolla vuotiaasta asti tietty pehmolelu enkä aio sitä heitää pois, vieläkin nukkuu vieressä. Muista leluista kyllä olen luopunut, niihin en ole kiintynty niin pahasti. Joitakin piku elukoita (lue: jotain tyyliin kidner roinaa) minulla kyllä vielä on. Joku tyyliin hiiriperhe joka asuu kengässä. Purtu sellainen, siitä en luovu x. Tähän en alla pehmoleluista enempää sanomaan koska muuten kaikki nukahtavat ruutunsa eteem...xD

Sheila

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #81 : Syyskuu 13, 2006, 21:25:31 »
Joo, minullekkin pehmoleluni ovat tärkeitä. Omistan monta nallea, mutta tällä hetkellä huoneessani on muutama nalle. Okei okei! Ainakin kymmenen pehmolelua! Muut nallet ovat homehtumassa vintillä. Sääliksi käy.

Ensimmäiseksi minun täytyy minun kertoa Pupusta. Todella mielikuvituksellinen nimi, eikö? Sain sen mummilta syntymälahjaksi. Kirjaimellisesti. Eli se on noin 12 vuotta vanha. Sen pehmolelun menneisyys on todella traaginen. Niinkuin monella muullakin pehmolelullani. Pupu oli yli puolet minun elinajastani synkässä vintissä palelemassa. Nyt hän löhöilee sängylläni tyytyväisesti. Pupu nyt ei ole ulkonäöltään mitenkään erityisen kaunis. Hänellä on pinkit silmät, niinkuin kaverini siitä minulle pari päivää sitten huomautti. Silti hän on tärkein pehmoleluistani!

Sitten minulla on vielä monta muuta tärkeää nallea, mutta kerron nyt vain Pupun lisäksi yhden nallen. Eli, kanssa tärkeä nalle minulle on nimeltään Pehmis. Voi luoja mitä nimiä! No kuitenkin. Voitin Pehmiksen ydistä arpajaisista. Pehmis oli pääpalkinto. Voitin sen 16 numerolla. Siksi kuusitoista on lempinumeroni. Pehmis on toisiksi suurin pehmoleluistani. Se on sellainen panda. Nami.

-Sheila

Poissa jossujb

  • Kardinaali
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #82 : Syyskuu 14, 2006, 14:10:40 »
Se on muuten helvetti irti, jos joku tulee arvostelemaan minun nallejani, tai yrittää tehdä niille jotain! Murr...

Mutta oikeasti, olen antanut kaikille pienimmillekkin leluill nimet, ja pienenä kuvitelin aina, että ne ajattelevat ja tuntevat niin kuin ihmiset. Eli jos jou sanoi jotain loukkaavaa minun nalleistani, niin otin sen suorana hyökkäyksenä lelujeni identiyeettiä vastaan ja niitä piti lohduttaa. Ehkä siksi vielä en oikein osaa ajatella rakkaimpia lelujani esineinä... ne ovat tuttuja ja turvallisia, enkä voisi koskaan heittää niitä pois.

Mistä ihmeestä lelujen nimetkin oikein tulee? Osalla leuista on tosi outoja nimiä... no lepmppari ja vanhin leuni on Krvinen, ettei siitä sen enmpää, mutta Nallukka, Nukkununnukka (silmät kiinni....), Irmeli, Risto, Mölli, Pehmo, Pasi (pikkunalle) ja Anssi (pikku leijona), Marenki-pöllö, Krisu, Söpöläinen, Tär, ja niin edelleen. Että on pehmoleluja kerääntynyt.
"No-one expects the Spanish Inquisition!"

Poissa Tia-Maria

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Unilelut
« Vastaus #83 : Maaliskuu 20, 2007, 16:39:10 »
Kuinka monella teillä on/on ollut unilelu(ja)? Millaisia? Miksi juuri se? Miksi kiinnyitte juuri siihen?

No, minulla oli pienenä sellainen pieni ruskea nalle, jolla oli keltainen haalari päällä. Äiti ei oikein tykännyt siitä, sillä sen sisällä oli aika kovaääninen kulkunen! Sitten minulla oli myös uniriepu joskus ja äiti on kertonut, että sain kauhean raivarin aina kun hän laittoi sen pesuun, sillä siitä lähti "ominaistuoksu". :P En muista miksi kiinnyin niin paljon siihen nalleen, voi johtua siitä että sain sen lempimummoltani joskus lahjaksi. 

Minulla oli unilelu johonkin neljänteen luokkaan asti, jolloin päätin heittää kaikki pehmolelut pahvilaatikkoon ja eikä sen jälkeen ole ollut mitään. Nyt löysin siivotessani ikivanhan Muumimamma-pehmolelun ja oli pakko ottaa se yöksi kainaloon, vaikka olenkin jo 15! Nyt se on ollut kainalossani jo peräti 2 yötä, enkä aio luopua siitä, vaikka isä sitä naureskeleekin! Se tuo turvallisuuden tunnetta... ^_^

Millaisia teillä on ja mikä on "sopiva" ikä käyttää unilelua? Miksi lapsilla on tarve rutistaa nalleja kainalossa yöllä? Keskustelua! :) 

~ Tia-Maria

Poissa Hele

  • Lukutoukka, filosofi, kirjoittaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Unilelut
« Vastaus #84 : Maaliskuu 20, 2007, 18:38:45 »
Pakko myöntää, että otan vieläkin joskus unilelun kainaloon, vaikka syksyllä ikää tuleekin jo 15 vuotta. "Unileluja" mulla on tosi paljon, joista läheskään puolet eivät ole sängyssäni. Suosikkejani on Simba-leijona ja Sissi-koira. Simba on ikivanha unikaverini, joka on ollut mulla niin kauan kun muistan. Sissin ostin omilla rahoillani, en nyt muista milloin. Sisko keksi ton nimen, enkä oo raaskinut vaihtaa. Ikea-reissulla (viime hiihtolomalla, eli vähän aikaa sitten) "kinuin" äitiä ostamaan mulle ihanan mustan kissan, ja vielläpä sain sen. (Kinuminen kannattaa!)

On jokaisen oma asia käyttääkö vai eikö unikaveria nukkuessaan. Minusta aikuinenkin voi halutessaan käyttää "unilelua". Minulle ainakin "unikaveri" tuo turvasuuden tunteen tai sitten ei, mutta "lapsilla" se ainakin on niin, että unilelu karkoittaa painajaisunet ja luo turvasuuden tunteen, eräänlaisen suojamuurin pahoja asiota vastaan.
Älä tuu sanomaan, mitä mun pitää tehdä tai mitä en saa tehdä. Mä teen mitä mä haluun!

Poissa Ouva

  • Toinen Niistä Kahdesta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tiedostamaton vuotaa tietoiseen.
    • "Matkapäiväkirja"
Vs: Unilelut
« Vastaus #85 : Maaliskuu 20, 2007, 18:45:26 »
Minulla on edelleenkin uniriepu (äidin vanha toppi), hirveä läjä pehmoleluja, joiden vieressä nukun ja lisäksi niitä ja erilaisia nukkeja on ympäri huonettani. Luovat turvallisuuden tuntua ja niihin liittyy muistoja. Ovat kaikki vähintään 5 vuotta vanhoja (paitsi yksi pupu on vain 2). Jos pelkään öisin (niinkuin joskus teen) otan osoimman pupun tais karvottoman nuken päädystä kainalooni ja rutistan sitä. ^^

Kun olin taapero, minulla oli äitini punainen kesäpaita uniriepuna, kunnes yksinkertaisesti vuosien myötä söin sen. Nakersin, syrsin, imin ja kiehnäsin sen olemattomiin. Ajatelkaas löysää isoa hellepaitaa. Ja ajatelkaan, että taapero syö sellaisen. Heh, olette ajatelleet lapsuuttani. Kun siitä oli jäljellä enää keltaisen lapun (kaikki tietää ne keltaiset tarramuistilaput) kokoinen pala, äitini otti sen minulta pois, laittoi kirjekuoreen talteen (saan sen 18 vuotiaana takaisin... kai) ja antoi minulle uuden paidan rievuksi.
Kuka tahansa siihen pystyvä saa vapaasti vaihtaa titteliäni, vaikka siinä olisi jo jokin nimike, kunnes toisin ilmoitan. / Kaurat ja Ryynit

xjoxxju

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #86 : Maaliskuu 20, 2007, 18:50:46 »
Minulla on varmaan tuhat ja yksi pehmolelua. :D Oikeasti: Minulla on huone täynnä pehmoleluja! Vauvasta tähän ikään asti olen keräillyt ja  kiintynyt pehmoleluihin. Varmaan rakkain kaikista niistä miljoonista on pupu: Valkoinen, vaaleanpuneinen nenä ja mahassa vaaleanvihreitä kuvioita. Sain sen silloin kun synnyin, 'syntymäpäivälahjaksi'. :D Se oli ensimmäinen pehmoleluni, minkä näin, ja nukuin aina sen kanssa. Totuin sen 'seuraan' ja kiinnyin siihen.
Kun sain ensimmäinen lemmikkini, Mikki-kissan, se luuli sitä emokseen ja aina kun oli mahdollisuus se makasi sen päällä ja hm.. 'nuoi ja/tai imi' sitä! Se oli hauskan näköistä, mutta sitä kävi sääliksi. Pupua sekä Mikkiä.
Ääh, nyt menee Mikin takia hieman offiksi, mutta tähämpä lopetan. Jaarittelen teille joskus toiste pehmolelukokoelmastani. :D

Jenacia

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #87 : Maaliskuu 20, 2007, 19:04:42 »
Kun oli noin puolivuotias ja asuimme Kanadassa, isi osti minulle Fisher-Price merkisen nuken. Se on pehmeä ja sen naama on kumia. Se esittää vauvaa, sillä sillä on päällään myssy, mekko ja tossut. Kaikki ovat vaaleanpunaiset. Äitini antoi nuken nimeksi Emma ja olen nukkunut sen kanssa siitä lähtien.

Kun olin päiväkodissa, en voinut nukkua päiväunia ilman sitä. Jos jonain päivänä olin unohtanut Emman kotiin, niin itkuhan siinä tuli. Emma oli myös mukanani kaupungilla ollessamme ja työnsin sitä nuken rattaissa leikkiessäni. Itkun joskus äidille, että mitä tapahtuu, jos Emma menee rikki tai häviää, äiti onkin sanonut, että laitetaan Emma vitriniin, mistä aina loukkaannuin.

Emma on jo kovin kulunut, enkä moniin vuosiin ole, sitä enää uskaltanu ottaa matkoilleni mukaan. Myös värit ovat ja haalistuneet ja kangas hapertunut, mutta rakkaampaa lelua minulla ei ole tai tule koskaan olemaan. Otan Emman kainalooni edelleen öisin, jos olen kotona, mutta heti löydettyäni jonkun kauniin nuken sängyn, aion laitaa sellaisen Emmalle ja sijoittaa sänkyni viereen.

Poissa Tuulikeiju

  • Vuotislainen
Vs: Unilelut
« Vastaus #88 : Maaliskuu 20, 2007, 19:23:37 »
Ihana keskustelu. :) Kiva aihekin.

Minulla on joskus ollut pieni pupu unileluna. Sillä oli oranssi paita, jossa luki jotain, muuten se taisi olla keltainen. Se oli ostettu käytettynä kirpparilta ja siltä meinas lähteä toinen silmä irti. Sen takia en saanut nukkua sen kanssa varmaan kuin pari vuotta, kun äiti pelkäsi, että tukehdun siihen silmään. Valetta, sanon minä, ei vain kestänyt kun kerroin pupulle kaikki salaisuudet. Oli sillä pupulla nimikin; perhepäivähoitokaverini (, joka oli minua pienempi ja jonka perään joskus katsoin). Myöhemmin sain jostain toisenkin pienen pupun ja nämä menivät naimisiin, mutta niin... pysyn aiheessa.

Toinen unileluni on ollut valkoinen Silja Line- laivalta ostettu hylje. Sen nimi on yksinkertaisesti Hylje ja sain sen muistaakseni kummitädiltäni. Olen pureskellut sen viikset niin, että ne sojottaa minne sattuu. Pienenä minulla oli tapana viedä se isälle yökaveriksi, jos lähdin jonnekin. Taputtelin sitä ja toivotin hyvät yöt ja sitten laitoin isän kainaloon. Hyvin näyttää pärjänneen. :) Joskus se on kiva kaiva esiin kaapista ja jutella sille. *wirn*

Enää minulla ei ole unilelua, mutta oli ne kivoja silloin kun oli vielä pieni. :)
It's easier not to do things than left them undone.

Poissa Huhutar

  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Henkilö, jota ei tunnista ilman teekupposta
    • Livejournal
  • Pottermore: dustpatronus46
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Unilelut
« Vastaus #89 : Maaliskuu 21, 2007, 08:43:23 »
Unilelujahan voi käyttää vauvasta vaariin! Mikä estää?

Minulla on ollut unileluja ja löytyyhän niitä vieläkin. Vanhin on joskus vuoden ikäisenä saksasta saatu nalle, jonka nimi oli ensin Nuusku, mutta kun serkkuni pisti unilelunsa nimeksi Nasu, minunkin oli pakko matkia. En muista miksi olen juuri siihen kiintynyt, mutta saatoin ottaa mallia serkustani siinäkin asiassa. ^^ Nalle on erittäin kulunut; siitä on lähtenyt karvaa irti aika paljonkin ja käsikin on irtoamassa. Se on kokenut kovia. Olen sen kanssa lähes joka yö nukkunut tähän 16-vuoteen asti, ja viime hiihtoloma matkallakin se oli mukanani. Pystyn kumminkin nukkumaan ilman sitäkin, mutta on se hyvä olla kun siinä on ne ominaistuoksut. *virnistää*. Nalleni on auttanut minua myös silloin, kun pelkään, että pimeydestä hyökkää joku mörkö. Turvallisuudentunne onkin varmaan yksi syy siihen, miksi lapset unileluja käyttävät.

Sain poikaystävältäni joululahjaksi sellaisen aika ison kultaisennoutaja pehmolelun ja sen kanssa tulee nukuttua kyllä joka yö, kun on kotona. Siinä tulee tosi turvallinen olo, kun se on sellainen iso ja pehmeä. ^^ Kuitenkaan en ole nalleani hylännyt ja viereeni pääsevät joskus myös muutkin pehmolelut. Pienenä ajattelin, että ketään niistä ei saa syrjiä, ja tein vuorolistan, josta aina katoin että "hmm. kenen vuoro tänään on tulla viereen". Yleensä se päätyikin siihen, että raahasin kaikki pehmolelut (niitä on muuten aika kivasti), sänkyyni ja nukuin niitten kaikkien keskellä. Aamullahan puolet olivatkin sitten lattialla.

Se oli ostettu käytettynä kirpparilta ja siltä meinas lähteä toinen silmä irti. Sen takia en saanut nukkua sen kanssa varmaan kuin pari vuotta, kun äiti pelkäsi, että tukehdun siihen silmään.

Onko kenellekkään sattunut mitään tällaisia haavereita unileluista? Muistan kun mummoni joskus varoitti minua hylkeeni viiksistä, että ne voivat vahingoittaa silmiä. ^^


Poissa Tia-Maria

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unilelut
« Vastaus #90 : Maaliskuu 21, 2007, 15:45:35 »
Tuli juuri mieleen, että minulla oli sellainen valkoinen pehmonalle, jota tykkäsin pureskella ja syödä. Se oli täynnä sellaista vanua ja kun sitä lopulta tuli sieltä ulos, niin äiti otti nallen pois etten söisi sitä >:(

Ouva: Oletko kuullut sitä "kauhutarinaa" nukesta, jonka isä osti lapsilleen lahjaksi? Minä kuulin sen enkä ole sen jälkeen pystynyt nukkumaan huoneessa, jossa on yksikin nukke! :P

Poissa Ouva

  • Toinen Niistä Kahdesta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tiedostamaton vuotaa tietoiseen.
    • "Matkapäiväkirja"
Vs: Unilelut
« Vastaus #91 : Maaliskuu 21, 2007, 21:24:43 »
Kyllä olen kuullut sen nukketarinan (ja vielä monta eri versiota, jotka olivat kaikki karmivia). Ja nukkeni ovat kaikki eri puolilta maailmaa. Ne suojelee mua siltä pahisnukelta. ;)
Kuka tahansa siihen pystyvä saa vapaasti vaihtaa titteliäni, vaikka siinä olisi jo jokin nimike, kunnes toisin ilmoitan. / Kaurat ja Ryynit

nicole gabriela

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #92 : Maaliskuu 22, 2007, 14:39:37 »
Minä nukun vielä joka yö unilelujen kanssa, vaikka olenkin jo kaksitoista. Sängyssä on kuusi pientä unilelua, yksi isompi mammutti ja hyllyllä lisäksi noin 15 muuta unilelua. Tärkein kaikista on ehdottomasti äitini minulle ompelema pieni nukke, sellainen eräänlainen tonttu, jolla on hiippalakki päässä ja se on vaaleansininen. Se on ollut mulla ihan vauvasta asti. Joskus mulla oli myös unirätti, joka oli sillon tärkeämpi kuin mikään muu. Se korvasi tutin kun jouduin siitä luopumaan ja pureskelin joka yö sen jälkeen kahdeksanvuotiaaksi asti sen rätin kulmaa.

sandixy

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #93 : Maaliskuu 22, 2007, 18:29:39 »
Pikkusiskoni halusi minun kertovan tämän ;)
Hän nukkuu kahden ison pehmolelun kanssa. Molemmat ovat kissa hahmoja, eli mustapantteri ja Garfield. Miksi hän kiintyi niin, että hän nukkuu edelleen niiden kanssa, vaikka hän täyttää jo 19-vuotta?

Hän sanoi niiden suojelevan hänen uniaan pahoilta unilta ja ne ovat niin mukavan oloisia, aivan kuin joku nukkuisi vieressä ( kaipuun tunnetta? ) :D Ja ne lämmittävät ja muutenkin se on vain jäännyt tavaksi sillä, kun hän oli pieni hän nukkui todella ison nallen kanssa. Eikä tiedä, että miksi hän oli kiintynyt nalleensa. Hän on itse naureskellut itselleen ja yrittänyt päästä tavastaan eroon, mutta on tosi epäonnistunut aikeissaan, niin hän vakuutteli. Mitenköhän käy tulevan miehen kanssa?? Lelut vai mies, siinä vasta kysymys.

Minun mielestä on hassuinta, kun hän nukkuu ja on käänttyilyt unissaan niin levottomasti että Garfield lelu pitää hänestä kiinni aivan kuin halatakseen XD (Tassut sisältävät ryynejä tai muuta vastaavaa, sillä tavalla se pysyy koko yön aivan kuin peitto). Ja sen löytää joko mahan päältä, kyljistä tai selästä. Ja kun, hän herää eipä ole nainen siitä moksiskaan vaan työntää kissan pois päältään, kuin peiton. Olen miettinyt, että miten hän pystyy nukkumaan niin levollisesti, sillä Garfield tujottaa suurilla silmillään ja hymyilee. Hän ei voi mennä nukkumaan ilman kissoja, iltaisin hän varmistaa että ne ovat omilla paikoillaan. Kerran lainasin häeltä Garfieldia, kun oma tyynyni oli pesussa. Nukuin sillä yhden yön ja siskoni sanoi, että ei nukkunut kovinkaan hyvin (Oli niin yksinäistä hän väitti), ja tarjosi omaa tyynyään Garfieldin sijaan. Luulen, että Garfield on se tärkeämpi unilelu, kuin mustapantteri, sillä Garfield on ollut hänellä kauemmin ja se pantteri on minun, minkä hän on ominnut salavihkaa itselleen. ( yrittää olla viellä ovelakin.)
Luulen että, kun hän saa sen miehen, niin kyllä ne lelut häviävät sängyltä ja tilalla on mies :D

Omasta puolestani voin sanoa että, oli minullakin uni lelu jonka kanssa nukuin.
Sain sen 1-vuotiaana ja se oli nukke joka oli ihan minun pituseni silloin ja sillä oli oranssin väriset kiharrat hiukset. Muistan ainakin nukkuneeni sen kanssa viellä 10-vuotiaana mutta, jouduin luopumaan siitä kun, se hävisi muuton aikana.Muistan itkien etsinnyt sen perään. Ei ole ollut sen jälkeen yhtään unilelua.

Siinä oli oma ja pikkusiskoni tarina menen nyt lukemaan muiden tarinoita.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 22, 2007, 00:23:45 kirjoittanut sandixy »

saippuakauppias

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #94 : Maaliskuu 22, 2007, 20:28:36 »
Olin pienenä hullaantunut kaikenlaisiin unileluihin - valveilla ollessani. Kaverit kertoivat aina juttuja siitä, minkä unilelun vieressä olivat yönsä nukkuneet. Minä pidin sitä jotenkin hienona ja otin seuraavana iltana jonkin silloisista suosikkiunileluistani viereeni, mutta en pystynyt nukkumaan kun pehmolelu oli aina niin kuuma ja häiritsi kääntyilyä. Aamuisin unilelut löytyivät useimmiten sängyn alta. Lopetin yrittämisen ennen kouluun menoa ja keskityin pätemään muissa asioissa.
Ystäväni pikkuveli ei voi nukkua ellei saa viereensä äitinsä vanhaa yöpaitaa, joka kulkee nimellä "ihana". "Ihana" pitää käyttää pyykissäkin salaa ettei poikaparka pillastu täysin.

punainennikkumatti

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #95 : Maaliskuu 24, 2007, 16:21:03 »
Unilelu tarttuu tämänkin tytön kainaloon joskus vieläkin (ikää kohta 17). Tällä hetkellä suosikkini on semmoinen harmaa isohko hiiri, jolla on valko-vihreä raidallinen paita ja puna-valko raidallinen pitkä pipo =) se on niin lutunen, että sitä on pakko puristaa.
 
Pienenä suosikkini oli vaaleanpunainen koira, jolla oli valkoiset korvat. Ilman sitä en voinut mennä minnekään ja olin kuulema läsähtänyt lattialle istumaan, jos minun oli odotettu lähtevän ilman koiraa minnekään. Ja sitten tyylikäästi eräänä päivänä näin kaupassa jotain paljon ihanampaa ja koira hukkui... kyllä sitä silloin itkettiin.

Poissa tuulilukko

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • My gift of silence
Vs: Unilelut
« Vastaus #96 : Maaliskuu 24, 2007, 19:04:15 »

Minulla on paljon erilaisia pehmoleluja, mutta unileluina niistä pidin ennen oikestaan vain Reppanaa. Reppana on semmoinen nukkaantunut koira, jonka ulkoneva kieli on pureskeltu halki koska Reppana on yhtä vanha kuin minä, eli 21v.

Tämä oli siis ennen kuin törmäsin kaupassa Herra Hakkaraiseen. Hän oli niin suloinen ja rakastettava että se oli aivan pakko ostaa ja nykyään Hakkarainen asuu peittoni alla. Aina kun nukun yksin niin herra Hakkarainen on vieressä, ja täytyypä myöntää, että yöllä kääntyillessä saatan ottaa sitä myös kädestä kiinni ja puristaa sen itseäni vasten. Huvittavinta tässä on se, että sanon aina miehenpuolikkaalleni että hän näyttää herra Hakkaraiselta nukkuessaan, mikä on ihan totta. Joten aina kun en nuku miehen kanssa niin minulla on korvaava nukkuja. Eipä ole enää yöunia ilman jonkunlaista herra Hakkaraista. ^^
Breathe in, who knows how long this will last..

magrat

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #97 : Maaliskuu 24, 2007, 23:32:53 »
Mulla ainakin on aina ollut tarvetta rutistaa jotain, kun mä nukun. Ei sen niin väliä, että mikä unilelu se on vai onko mikään. Jos mulla ei ole mitään pehmolelua lähettyvillä, niin puristan sitten tyynyä tai peittoa. Enkä mä kyllä usko, että unilelu mitenkään lisää mun turvallisuuden tunnetta. On vaan hirveän vaikeata nukkua muulla tavalla, koska en tiedä mihin laittaisin käteni ja ne tuntuvat olevan aina huonosti tai omituisesti, jos ei ole mitään, mistä pitäisin kiinni. :D

Eikä mies tätä miksikään ole muuttanut, koska se on liian iso rutistettavaksi. :b

Poissa Hamish

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: DustSand65
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Unilelut
« Vastaus #98 : Maaliskuu 25, 2007, 01:22:42 »
Oij miten ihana topic!:>
Mulla on ollu ysk unikaveri varmaan kymmenen vuotta! (Tai ainakin melkein :P). Sain sen siis suunnilleen kuusi tai seitsemän vuotiaana, en muista sitä enää niin tarkkaan. Muistan, että olimme silloin tapaamassa äitini kanssa hänen vanhempiaan Imatralla, ja kävimme sitten Tiimarissa. Katselin siellä sitten mitä kaikkea mielenkiintoista sieltä löytyisikään. Katseeni osui nopeasti erääseen pehmoleluun, ja se oli niin suloinen, että menin sitten äitini luokse pyytämään, että hän ostaisi sen minulle. Ensin äiti oli sitä mieltä, etten kuitenkaan tekisi sillä mitään, mutta jotenkin sain hänet ostaman sen lelun itselleni. Ai en muka tehny sillä mitään!? Tämä lelu on siis sellainen vaaleanpunainen leppäkerttu, jolle annoin nimeksi Kerttu (yllättävää :'D), ja se on ollut niin tiiviisti minussa siitä ostopäivästä lähtien. Monia pehmoleluja toki tuli, mutta Kerttu on aina ollut se, joka on saanut nukkua vieressäni. Kerttu on matkustanut monesti kaikkialle kanssani, useimmiten sen on vieraillut mummolassa ja isällä. Nyt kun se raukka on jo vanha (eläkkeellä varmaan :D), niin en ole nää raaskinut ottaa sitä rasittaville matkoille mukaan. Kuitenkin se on mulla vieläkin unikaverina, kun se niin lutunen on. Kertulla on kaverikin, nimittäin sellainen minun ikäiseni uniriepu. Siitä todellakin näkee, että se on vanha! Se on kulunut ja kutistunut alkuperäisestä koostaan huomattavasti, ja se rapistuu koko ajan. Sen "nimi" on aina ollut pelkästään rätti (tai ehkä jopa herra rätti, sillä se on selkeesti miespuolinen ;)). Kyllä ne molemmat vielä tuolla mun viekussa on (*köh*), mutta minkäs sille. Kai ne on siihen asti kunnes saan jonkun elävän unikaverin viekkuuni (*heh*).
On mulla joskus miljardi vuotta sitten ollut sängyssä sellainen jätti koira, Valtteri, mutta se oli vain sitä varten kun en uskaltanut nukkua kyljelläni, kun pelkäsin, että joku "hyökkää" selkäni kimppuun.:s Sitten harjoittelin sillä Valtterilla nukkumaan kyljelläni, sillain, että se oli aivan selässäni kiinni, niin ettei kukaan sitten päässyt selkääni käsiksi. ^___^'' Lapsilla on hassuja pelkoja. Nyt mulla ei varmaan ole enää sitä koiraa :'< Harmi, sillä se kuitenkin oli myös aika lutunen.

Poissa Sitruunatoffee

  • ei mitään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
Vs: Unilelut
« Vastaus #99 : Maaliskuu 25, 2007, 17:35:17 »
Minulla on unilelu(ja). Niitä on 3 isoa laatikollista... Tällä hetkellä lempparini on Ikeasta ostettu prinssisammakko jonka suuhun saa laitettua tavaraa. On siellä myös lelukärpänen. (TIEDÄN että olen jo 13, mutta kun se on niin SÖPÖ)
 
Pienenpänä minulla oli suuri pupu unileluna. Myös unipeitto. Ei minulla ole mitään erikoista syytä kiintyä juuri niihin. Minä vain pidin niistä. Ja onhan se nyt turvallinen sellainen SUURI pupu. Siinä se on. Lapsista tuntuu turvalliselta rutistaa jotakin.  Vaikkas tuntuu se vieläkin. Otan aina lomille mukaan jonkun pehmoleluistani. erityisesti pieni ruskea nalle pääsee usein lomailemaan. :) Otatteko te nalleja mukaan lomille?

 Ajattelin joskus että myyn pehmoleluni, mutta en vain VOI tehdä sitä. ^^
orava voitti lotossa ja jäi junan alle. Reiluako?