Kirjoittaja Aihe: Nallet ja muut lelut  (Luettu 32851 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Ing

  • Vuotislainen
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #50 : Lokakuu 14, 2004, 22:36:19 »
Pehmolelut ovat ihunia! :) Minulla on niitä aivan liian vähän... Ja suurin osa niistäkin kaapinperukoilla tai vintissä, kun muutama vuosi sitten tuli se "olen-jo-iso-tyttö-ja-isot-tytöt-ei-tarvitse-pehmoleluja-kausi" ja nallet ja muut vaan jätesäkkiin ja pois näkyvistä. Nyt olen pikkuhiljaa alkanut ottaa niitä taas näkyville, saavatpahan mokomat vähän raitista ilmaa ^__^

Ihan tässä muutama viikko sitten kaverillani oli ylimääräinen koirapehmolelu (merkki muistaakseni Yoyo) ja roskiinhan se olisi lentänyt, jos minä en olisi pelastanut sitä. Se on aivan ihana. Sellainen keskikokoinen koiruus, joka makaa mahallaan ja sillä on iso ruskea kuono :)
En ole vielä antanut sille nimeä.

Minulla on vaaleansininen norsupehmo, joka on ollut minulla niin kauan kuin vain voin muistaa eli se on nyt noin 12 vuotta vanha. Sen nimi on Noreva x) x) En voinut pikkuisena nukkua jos se ei ollut kainalossa ja nyt sen kärsä on painautunut toiselle poskelle kun olen nukkunut sen päällä x)
Lisäksi minulla on Staiffin (tms.) pehmoja paljon, se on joku arvostettu saksalainen merkki tai jotain... Esim. sellainen lintu joka vinkaisee kun sen mahasta painaa, sillä ei ole nimeä.
Sitten on Petteri Kaniini (tiedättehän Beatrix Potterin ihastuttavat eläinhahmot!) jolla on sininen takki, isoveljelläni on samanlainen.
Sitten Velmu Kettu, jolla on vaaleanpunainen liivi, vihreät housut ja takki. Sekin perustuu Beatrix Potterin eläinsatuihin.
Ja Siili Sipinen, siili (yllätys, yllätys) josta pidin todella paljon. Sen "piikit" ovat nyt jo nukkaantuneet ja se (kuten kaikki edellisetkin) ovat kärsineet jo paljon, muttei se sen arvoa vähennä. Päin vastoin.
On myös monia muitakin, mutta ei tule juuri nyt mieleen xp

Pidin joskus tarhaikäisenä kerhoa pehmoeläimilleni, mutta olen päässyt siitä jo yli ^__^ Kuitenkaan en voi jättää mitään pehmolelua lattialle väärinpäin tai muutenkaan sellaiseen paikkaan tai asentoon, jossa en itse pitäisi olla. Ja joskus kun lähden talvisina pakkasaamuina kouluun, saatan laittaa peiton päälle niille elukoille, jotka ovat saaneet kunnian nukkua vieressäni x) x)

Hepe

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #51 : Lokakuu 15, 2004, 14:44:40 »
Olisiko vanhin pehmoleluni, kummitädiltäni saama n. 50cm ruskea nalle, jolla on kaulassa ruskea rusetti. Se on ihan kulunut, karvat irtoaa nalle-vanhukselta XD. Son minua vuoden nuorempi. Ja voi kun keksin sille joskus niin typerän nimen, isonalle Andariel. //Älkää kysykö ^_^'//

Sitten, kerran pienenä kutsuin synttäreilleni isosiskoni kaverin. Se osti minulle ihanan pienen pehmolelu-ankan, jonka ristin Vaakkuliksi, laitoin sille kaulapannan ja raahasin mukanani. Kaikkialla. Leikkelin sen karvoja, tein 'hienoja' kampauksia, nyt se on ihan kynityn näköinen. Kyllähän se vielä tallessa on :).

Sitten Mato-oitonen. Sellainen punainen perhosentoukka, 20 jalkaa, sitten kun painaa sen päätä, kuuluu epämääräistä pihinää (kssttphiiy). Patterit kuluneet. Sain sen neljävuotiaana joululahjaksi. :) Sen nimi on Mato-oitonen. Sen jälkeen, 40 jalkanen, oranssi Mato-oitonen junior. Sitten sininen, 6 jalkainen, Mato-oitonen juniorjunior. Jälleen, minimaalinen, vaaleanpunainen, kuusijalkainen, Mato-oitonen juniorjuniorjunior. Sitten sellainen hiuskiinnitysjutska, liila, 6 jalkanen, Mato-oitonen juniorjuniorjuniorjunior. Yksi vielä, ensimmäisen Mato-oitosen mukana tullut avaimenperä, punainen, siivellinen, 6 jalkainen, Mato-oitonen juniorjuniorjuniorjuniorjunior. En tajua miten olen niille keksinyt tommoset nimet. XD Olin pienenä ihan kateellinen kun yhdessä lelukaupassa oli todellakin tuhatjalkainen 'Mato-oitonen' katossa. ._.

Ja kerran synttärilahjaksi sain Joonaksen, sellaisen suht. ison koiran, jota on hauska heitellä kattoon, ja se haisee ihan teelle. XD

Vieläpä sellainen 15 euroa maksava susikoira-pehmo, jonka ostin pari vuotta sitten kaupungilta. En tiedä, halusin vain sen ostaa.. se on aika ruma. :K

Sitten ihana, metrin pituinen, vitivalkoinen, nalle, joka on ihanan pehmeä, sain pari vuotta sitten kummitädiltäni joululahjaksi. Se on päiväpeiton päällä koristamassa. Yöllä se kyllä aina pukkaa tulemaan jostain esille, putoaa päälleni ja meinaan tukehtua, aamulla on suu täynnä karvaa ô_Ô.

Ja Namibialainen ankka, Hippi, sain sen viimejouluna kummitädiltäni. Se on tosi erikoinen, ihana ruskea-valkoinen väritykseltään, ja pehmeä, mutta sillä on metrin pituiset 'karvat', sillä on nokka, silmät ja siivet. Muttei jalkoja? Se on erikoinen XD.

Nykyään ne lojuu jossain lattialla, sängyn alla/välissä ;).

Tiffarany

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #52 : Lokakuu 16, 2004, 13:39:41 »
Minun elämässäni on ollut kolme nallea. Toki niitä on ollut ja mennyt useampia, mutta vain nuo kolme ovat herättäneet tunteita.

Ensimmäinen rakkaani oli pieni, n. 15 cm:n korkuinen tummanruskea istuva nalle, jolla oli vaalean ruskeaa kasvoissa ja tummat silmät. Sillä oli päällä valkoinen t-paita, jossa oli pinkkiä resoria. Siinä oli pinkki teksti: "Onnea 5-vuotiaalle!"
Sain sen isältäni 5-vuotissynttärilahjaksi. Se oli kovin rakas ensinnäkin siksi, että sain sen isältäni. Toiseksi siksi, ettei siskoni saanut samanlaista -saimme paljon samanlaisia leluja ja vaatteita lapsina, koska muuten tavaroista tuli riitaa.
Tuo nalle oli yksi rakkaimmista aarteistani viisi vuotta. Ollessani 10-vuotias siskoni rakas puolivuotias bernhardilainen teurasti sen kylmästi. Itkua ja kiukuttelua riitti.

Toki olin ehtinyt tuossa vaiheessa tutustua jo kahteen muuhun elämäni nalleen...

Rakas, oli sellainen iso, n. 80 cm korkea istuva nalle. Siihen oli mukava nojata ja istua sen sylissä. Sain senkin isältäni samaan aikaan, kun siskoni sai ison valkoisen nallen. Olin kuusi vuotias. Siskoni nallen elinkaari oli varsin lyhyt; se tuli tiensä päähän jo muutaman vuoden jälkeen. Oma nalleni säilyi ja säilyi, erittäin hyväkuntoisena.
Eiliseen asti.
Se istui tuossa nurkassani, missä se oli istunut viimeisen vuoden. Toki olin sitä siirrellyt ja nostellut, varsinkin siivotessani. Eilen taas siivosin ja kumarruin nostamaan sitä korvasta. Olin saada slaagin; nallessani on jotain matoja!! Toukkia!! Minun nallessani!!
Kirkaisuista rauhoituttuani tekstasin miehelle, jonka toivoin pelastavan tilanteen. Häneltä tuli tyly vastaus; se pitää avata ja vaihtaa sisukset tms., tai suoraan heittää pois. -Heittää pois?? Minun nalleni??
Lopulta kannoin sen varovasti korvista pidellen ulos. Vein sen istumaan pyörävaraston nurkkaan; en hennonut kantaa sitä roskikseen. Sieltä se nyt katselee kun kävelen ohi... Ehkä se mies saa viedä sen pois.
Se oli kuitenkin rakkaani n. 15 vuotta.

-tai yksi niistä kolmesta, ja toinen lähes yhtä pitkäkestoisesta rakkaussuhteesta:

Kolmas rakas nalleni on pehmeä, kahiseva, hyvin kainaloon menevä keltainen nalle. Tietenkin sain sen isältäni. Siskoni sai samaan aikaan samanlaisen vaaleanpunaisen koiran. Saadessamme nämä pehmot olimme 6-7 -vuotiaita.
Tämä kyseinen nalle on ainut, joka on koskaan päässyt sänkyyni asti -ja on siellä vieläkin. Viimeiset kymmenen vuotta kainalossani on nukkunut kissa, mutta jos jostain syystä tuntuu yksinäiseltä, tämä nalle on aina jossain siinä... kainaloon otettavaksi.
Olen 21, eli olemme nukkuneet yhdessä nyt 14-15 vuotta. Toivottavasti jatkossakin.

Siinäpä nämä, minun rakkaani. Yhdellekään en ole koskaan antanut nimeä, ne ovat vain olleet "minun nallejani." Vain nämä kaksi viimeksi mainittua pääsi mukaan, kun muutin pois kotoa 17-vuotiaana. Nyt minulla on enää yksi, ison ruskean odotellessa hautajaisia.

Ehkä pyydän isältäni uuden nallen joululahjaksi. Ehkä. Mutta eikö olisi huono idea ottaa korvikenalle?
Ja ehkä tuo keltainen riittää yksinäänkin.
Luulen niin.

Smutrus

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #53 : Lokakuu 16, 2004, 15:15:09 »
Pehmolelut, pehmolelut. Niitä on ehkäpä jo aivan liikaakin.
   Unileluna minulla on ollut ja on tuleva olemaan :) siskoltani "lainaksi" saatu pupujussi, jonka hän sai joistain luitelukisoistaan luultavasti noin nelisen vuotta sitten. Se ostettiin Etolasta, koska oltiin siellä äidin kanssa ostamassa, ja olin niiiin kateellinen siskolleni, joka sai pupun. Pupu on vaaleanruskea, sillä on pyöreä pömppömaha ja oranssivalkoruudullinen pieni rusetti (mikäköhän vimma ihmisillä on tunkea rusetteja jokaisen pehmolelun kaulaan?).  Sen korvat ovat luonnollisesti pitkät, niiden sisällä saattaa tuntea pienet pahviläpyskät, jotka estävät korvia repsahtamasta miten sattuu. Rakastan sitä lelua, sen nimi on ihan yksinkertaisest Pupu, enkä aio IKINÄ heittää sitä pois, en ikinä. <3
   En yleensä ota tätä edellämainittua pehmistä mukaan esim. kavereille/hotelliin/muualle mukaan, sillä muuten siihen tarttuu joku muu haju kuin se oma, ja se ei ole kivaa (etenkin, kun yhdellä kaverillani haisee puhdistusaineelle, niillä on niin siisti koti)! Joten kannan silloin mukanani joko en mitään tai sitten ihanan pehmeätä Ihaa-lelua, jonka sain siskoltani ensimmäisissä luistelukisoissani. Sekin on ihana, sen hännän saa sillä lailla "irti", että siinä on lyhyt lanka ja neppari, joka toimittaa nastan virkaa, ja kun nepparin avaa, niin se lanka pitää sen hännän kiinni muussa vartalossa. Ja sillä on pörröinen ja takkuinen harja. Eikä se ole onneksi kovin vanhakaan. ^^ <3
  Koska muiden pehmolelujen luettelemiseen menisi valovuosi aikaa, mainitsen enää - teidän onneksenne - luistelupehmoni ja Lots-a-lots-a-leg-toukat. Niitä on sellaiset yheksän, kaks ihan pientä avaimenperäksi tarkotettua, kolme keskikokoista ja neljä isoa. Olin pienenä täysin hullaantunut niihin, koska ne olivat niin söpöjä ja IHANAN VÄRISIÄ. Pinkkiä yms. ;) Olisin halunnut sellaisen, jolla on paljon jalkoja, mutta enpä sitten saanutkaan ikinä. Sniifs. Juu, no niitä siis on. Ja ne luistelupehmolelut, niitä on varmaan sata. Ne on niitä pieniä nalleja, joita heitetään jäälle ohjelman jälkeen kisoissa. Yleensä vanhempani heittävät niitä, ja isovanhemmat myös,jos sattuvat paikalle. <3 [anteeksi tästä pitkästä viestistä]

suskupusku

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #54 : Maaliskuu 20, 2005, 08:25:48 »
Nojoo, on minullakin sängyssä pehmoleluja. Siellä on tällähetkellä Mali-koira, Jasu-yksisärvinen, pikachu ja Rusina-poni. Ne ovat minulle tärkeitäja en voi nukkua, jos sängyn päässä ei ole pikku "vartitoita". Malin olen itse tehnyt. Se on leluista suurin. Jasun olen saanut pari vuotta sitten joululahjana. Se on Jasu-sarjaa ja minä annoin sen olla vain Jasu. Pikachun sain 6-vuotiaana äidiltä. En muista miksi, mutta se maksoi 100 markkaa. Rusinan sain pari vuotta sitten Pollux-hevoskerhosta lahjana, mutta en ole enää Polluxissa. Vieressäni nukkuu aina Mali ja muut ovat sängyn päässä. Sängyssäni on myös paljon tyynyjä, sillä minun aina pitää peittää kaiteen raot (kerros-sänky meillä on ja nukun ylhäällä). Muita sängyssäni olleita pehmoja ovat mm. Hedwig-pöllö, Biamon-digimon, Raita-seepra, Muumipeikko-muumi ja Warren-kani.

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #55 : Maaliskuu 20, 2005, 10:49:34 »
*Hihittelee itsekseen*

Kaverini ovat aina pitäneet minua hieman hassahtaneena pehmolelujeni vuoksi x) Minulla on pehmoleluja kirjahyllyssä, pehmoleluja sängyllä, pehmoleluja pianon päällä, pehmoleluja pukeutumispöydällä... Jopa laukussani roikkuu yksi, jonka sain ystävältäni joululahjaksi.

Minulla on todellakin tapana nimetä pehmolelujani (tosin minulla on paha tapa nimetä kaikki muukin - esimerkiksi päiväpeittoani kutsun Herra Viltiksi). Viime jouluna sain äidiltäni harmaan, valtavasilmäisen kissapehmolelun, jolle annoin nimeksi "Artemis". Laukussani roikkuva pieni, musta kissa taas on nimeltää Sirius. Pianoni päällä istuu rakas, ruskea karhuni, jota kutsun Bean Beariksi.

Njoo, oma pehmolelu-addiktioni ei kyllä ole mitään verrattuna kaksi vuotta nuorempaan siskooni, jonka huoneessa ei sitten mitään muuta olekaan kuin pehmoleluja x)  

Unileluja minulla ei ole koskaan ollut. En osaa nukkua pehmoeläin kainalossa, tyyny kun ajaa saman tarkoituksen vallan loistavasti.
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

LostSoul

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #56 : Maaliskuu 20, 2005, 18:53:29 »
Hih..
Kyllähän minultakin noita nalleja ja muita pehmoleluja löytyy.. x)

Tällä hetkellä huoneessani on näkyvillä ainoastaan yksi pehmolelu, vihreä kilpikonna jolla ei edes itseasiassa ole tunnearvoa pahemmin.
Mutta sängyllä se silti pysyttelee koska on niin kiva tyyny (silmiään lukuunottamatta, ne painavat niskassa aika ikävästi o_O) ja toinen painavampi syy:
Jos laittaisin sängylle jonkun rakkaimmista nalleistani, tahtoisin siihen myös toisen.
Seuraavaksi joukkoon liittyisi kolmas, sen jälkeen neljä jne. :)

Välillä tuotakin tapahtuu, viimeksi ennen joulua kun minulla oli syntymäpäivät ja sain ystäviltäni nalleja ja muita pehmoleluja lahjaksi.
Niitä kerääntyi myös jouluna.
Kun niitä alkoi olla siinä lähestulkoon kahdeksan eikä niitä pystynyt söpösti siihen asettelemaan, luovutin ja nostin ne kappiin piiloon. :)

Pienempänä minulla oli yksi nalle joka oli ylitse muiden.
Kyseinen nalle oli keskikokoinen ja ruskea ja pehmeä.
Rusettikin sillä oli, joku sini-valko-ruudullinen, mutta se hapsottui ja leikkasin sen pois siitä. :P
Nimeä nallella ei ollut, luultavasti syystä että minäkin olin kohtalaisen kehno keksimään leluilleni nimiä. :)

Tärkeimmät ja uusimmat nallet/muut pehmolelut ovat minulla tallella, mutta useita on myös heitetty pois/lahjoitettu tutuille/viety kirpparille myytäväksi jne kun olemme muuttameet useamman kerran. :)

PunainenSammakko

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #57 : Syyskuu 18, 2005, 18:51:01 »
ui ui. Pehmoleluja. Ne on niin suloisia, ja niitä on kiva halia. Itselläni on

uninalle. Se on aina ollut uninalle. aivan vaaleanruskea nalle, jolla on aivan ihunatpunaruskeat nappisilmät. Kerran se jäi tätini luo, mikä hirveä itku ja parku siitä seurasi. Uninalle nimen keksin, kun tajusin, miten helposti nukahdan se vieressäni. En luopuisi siitä mistään hinnasta!

samettinalle: samettinalle tuli kylpysuolan mukana. Nimensä se sai siitä, että sen valkoinen "karva" tuntuu ihanan samettiselta. Se on siis valkoinen, ja sillä on mustat nappisilmät. Ensin pikkusiskoni otti sen, mutta aikani manguttuani minä sain sen.Olen ilkeä, mutta minä rakastan sitä. siskolla on ihan tarpeeksi leluja muutenkin.

elegantti-elefantti: Tein sen viime vuonna koulussa. Sillä on keltaiset (O.o) isot nappisilmät ja se tuntuu ihanalta. Se on jo kulunut (xD) ja sen napit pitäisi ommella uudelleen. Mutta en jaksa. Jos jompikumpi silmä lähtee, pitää sitten ommella molemmat kiinni, rakasan tuo on.

muokka:

miten pystyin unohtamaan ihanan norsun! Sen nimi on norsu. Se on ihana, ihana ihana.  Se on harmaa ja sillä työntyy kielenkärki ulos ja sillä on ihana kärsä.

Poissa Quinetta

  • Vuotislainen
    • http://kat5u.proboards41.com
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #58 : Syyskuu 18, 2005, 19:26:29 »
Oi. Topikki kuin luotu minua varten ^^

Kerään pehmoleluja. Minulla on niitä reilusti yli 300, ja kaikki ovat minulle rakkaita. Kaikilla on myös omat nimet, mutta niitä en kuitenkaan rupea listaamaan. :D

Tässä kaikkein rakkaimmat;

Nalle, aika yksinkertainen nimi. Ihka-eka pehmoleluni, joka oli myös äitini pehmoleluna joskus. Joten vanha se todellakin on, varmaan jotain 30 vuotta ja rippeet. 50cm korkea Nalle oli joskus äitini aikoina vitivalkoinen, vanhanaikainen nallukka, mutta nykyään se on harmaa, nukkainen, kulunut ja ränsistynyt, siltä on lähtenyt vähän karvaa sieltä täältä ja siltä on irronnut vasen jalka kolme kertaa. Se asustaa milloin missäkin, kun en sitä uskalla enää sängyssä pitää kun se on niin hauras. Siitä ainakin näkee että sitä on rakastettu :)

Puppe, joka ei oikeastaan ole minun, vaan veljeni. Mutta veli ei koskaan tehnyt sillä mitään, joten omin sen itselleni. :D Se on jotain 11 vuotta vanha, sellainen harmaanruskea, istuva koira jolla on iso muumikuono. Siltä on lähtenyt korva irti parikin kertaa, mutta muuten se on säilynyt hyvin. Turkki on kyllä semmoinen epä-pehmeä nykyään, mutta ei se haittaa. Puppe on jotain 70cm korkea jos se seisoo, mutta istuessaan vain 60cm.

Bella, todella rakas. Se on tasan saman näköinen kuin kissani Bella. Bella on makaava, punainen kisu jolla on ruskeita raitoja siellä täällä, valkoinen nenänpää ja tassut, oranssit silmät ja vaaleanpunainen rusetti kaulassa. Se on noin  55cm pitkä maatessaan. Bellakin on hyvin kulunut, vaikka sain sen vasta 5½ vuotta sitten... sain sen mummiltani joululahjaksi silloin kun asuin Saksassa. Se on siitä asti ollut hyvin tärkeä. Bella matkustaa mukana minne menenkin, se on käynyt joka puolella maailmaa ja sellaista. Kerranpa se on unohtunut Chicagon lentokentälle, kun oli välilasku siellä mennessämme Floridaan. Piti kestää tuskaiset kaksi viikkoa ilman Bellaa, kunnes vihdoin kotimatkalla oli taas välilasku Chicagossa ja hain Bellan jostain tallelokerosta :D

Neiti Koala poikasineen. Kun vanhemmat menivät kolmeksi viikoksi Australiaan (kolme viikkoa on kuulkaas pitkä aika 8.v tytölle! :P) ja olin ihan yksinäinen, ja sitten kun he tulivat takaisin he toivat mukanaan Neiti Koalan. Se on myös hyvin rakas ja nukkuu sängyssäni. :) Neiti Koala on istuvat koala jolla on isot karvaiset korvat, iso nenä ja se pitää sylissään pienempää koalakarhua. Neiti Koala on suunnilleen 30cm korkea. Se on käynyt hiukan matkoilla, muttei kuitenkaan läheskään yhtä paljoa kuin Bella-kisu.


Pehmolelut/Nallet ovat ihania. Lapsen (ja miksei aikuisenkin) tuki ja turva, sellainen söpö, pehmeä, joka kuuntelee ja ymmärtää eikä pulise liikoja. :D
Aion säilyttää rakkaimmat pehmoleluni ja kenties antaa ne lapsilleni sitten kun ne ovat vähän vanhempia, eivätkä enää revi rikki kaikkea mitä tulee eteen :P
Roolipelien Maailmankaikkeus - (melko) aktiivinen Roolipelifoorumi.

Poissa Eleanír

  • Lähes vaaraton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Minäkö?
    • Blogi
  • Tupa: Tuvaton
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #59 : Syyskuu 18, 2005, 20:31:33 »
Voih, pehmolelut <3 Niitä onkin kertynyt vuosien varrella eteisen laatikkoon, sänkyyn ja kyllä, muutamat raukat ovat joutuneet jopa kellariin.
Ensimmäinen pehmoleluni, on "Pertti", Pertti on Vaaleanpuaninen nalle, jolla on vaaleansininen nassu ja valkeat tassun phjat, tai ainakin joskus ne olivat valkeat. Pertin sain kun synnyin, se on aika hyvin säilynyt. Tosin sen toinen silmä on irronnut ja vaikka sen paikalleen laittaisi, putoaa se aika nopeasti taas pois. Pertti on rakas, sitä on hyvä halailla kun tulee suru.

Toinen vanha ja rakas on istuva collie, sen nimi on yllätys yllätys Lassie. Lassue katselee minua nyt hylltn päältä ja sillä on niin sanottu kapi, aikojen saatossa siltä on lähtenyt karvoja ja sen kyljessä on iso valkeal laikku, nenä on kulunut ja vatsakin ommelta, Lassie joutui myös pesuun kun pienenä oksensin sen päälle. Lassie on ollut mukana monessa, mutta nyt on sen aika levätä. :'>

14 vuotiaana sain Jasun, se on makaava kultainen noutaja. Sekin on hyvin rakas, sen vaimona on siskoni berhandilainen ja niillä on kolme pentua. Jasun äiti on Milla, se on lammaskoira jonka saa haukkumaan kun sen kieltä painaa. Aika sekarotuinen suku x) Kaikkea sitä onkin tullut leikittyä. Jasu oli yökaverinani kunnes sen turkki alkoi takkuuntua ja pelkäsin että sille käy kun Lassielle, joten se makoilee sohvanpäällä :)

Kainalossa öitään viettää uninalle, se on niitä unihattu päisiä nalleja, joiden puvuissa olevat tähdet loistavat pimeässä. Hetki sitten minulla ei ollut mitään vieressäni öisin, paitsi välillä poikaystäväni, mutta hänen jätettyään uninalle palasi kainalooni hyvinkin pian minua lohduttamaan
Menetin kaiken kiinnostukseni psykologiseen analyysiin siitä lähtien kun tiedostin, että ihmiset tuntevat mitä he kuvittelevat tuntevansa.
Siitä oli hyvin lyhyt askel ajatukseen, että he kuvittelevat tuntevansa mitä tuntevat

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #60 : Tammikuu 05, 2006, 16:06:10 »
Ehh. Täytyy tunnustaa että minullakin on yhä useita (tai ainakin pari) unilelua. Nalleja en varsinaisesti ole koskaan omistanut kovin useaa, lähinnä pehmokoiria, -hevosia ja sellaisia, yhden kanin ja jopa ankankin olen omistanut. Mitä isompia, sen parempia. ^^ Suosikkejani ovat mm. iso musta hevospehmo, sitä käytän aina välillä tyynynäkin vaikak niskat kyllä kipeytyvät. Toinen suosikkini on iso kanipehmolelu, tosin siinä on se ärsyttävä puoli että siinä on iso reikä josta tursuaa pumpuleita ulos. Muita pehmoja ovat mm. pieni dalmatialainen, jonka sain ihan vauvana, ja keskikokoinen keltainen ankka, joka selvästikin on myös jonkinsortin käsinukke. ^^
Muita pehmoja omistan aika useita (sillä olen auttamaton pörröpehmoeläinfani), mutta ne ovat tällä hetkellä säilytyslaatikossa pölyttymässä. Vähän aikaa sitten tein pelastuspartioretken kun isäni uhkasi myydä ne kirpparilla pois, ja hain ne huoneeseeni mutta ne kyllä palasivat aika äkkiä takaisin laatikkoon. Ei mahtunut enää kunnolla. (:
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Kazul

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #61 : Tammikuu 06, 2006, 14:43:25 »
Minulla on valtava barbi kokoelma, joka on vallannut komeroni. Vaatteilla rupeaa olemaan liian vähän tilaa :). Minulla on myös paljon pehmoja huonessa ja arkussa. Joskus tuntuu kuin leluilla olisi tunteet ja siksi niitä pitää kohdella hyvin. En häpeile ollenkaan barbi ja lelukokoelmaani, jolla joskus leikin. Minusta on tyhmää kun 8-10v tytöt lopettaa leikimisen koska se on muka "lapsellista" itse olen 12v ja leikin joskus kavereiden kaa barbeilla.

Poissa Hassu

  • Karkulainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #62 : Tammikuu 06, 2006, 16:59:41 »
Njuu..Minullakin näitä rakkaita pehmoleluja on kaksi kipaletta.

Toinen on pieni(miten sen nyt ottaa) pörröinen virtahepo, jonka nimi on Virtsi. Kaverit sanoo sitä virtsaks....Heh. Wasalandiasta pari kesää sitten.2 vuotta ikää löytyy...

Toinen on possu, sillä ei sen kummemmin ole nimeä, se on vain possu, kaksi vuotias serkkuni on aivan lääpällään tähän kyseiseen possuun. Sillä on keltainen haalari ja sininen paita. Sekin Wasalandiasta viimekesän löytöjä....9 kuukautta vanha taitaa olla tämä possu <3

//muoks. Unohtui kokonaan miin raksupallero LAKU!!!!


Laku on lohikäärme joka tuotiin Ikeasta viime kesänä samalla matkalla kun tultiin Kreikasta. Se on siis Laku, sen lempinimi on Lohku....Se on noin puoli vuotias.
| Neville Longbottom vuosimallia 2008 | Hymiöiden liikakäyttäjä vuosimallia 2009 | Luuleeko ravut että kalat osaa lentää? |

Jinna

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #63 : Tammikuu 06, 2006, 17:50:58 »
Minulta löytyy paljon pehmoleluja, joista kolme ovat minulle erityisen rakkaita.

Kaikkein rakkain on ehdottomasti Pesonen, pörröinen pesukarhu <3 Pehmolelun viran ohessa se on myös käsinukke. Erittäin suloisen pesukarhuherran sain joskus pienenä, en edes muista montako vuotta olin silloin. Nimi tuli eräästä kirjasta, jossa sattui olemaan pieni pesukarhu jonka nimi oli tietysti Pesonen :)

Toiseksi rakkain minulle on vaalean ruskea nalle, jota kutsun Nallukaksi. Muuta nimeä sillä tuskin on koskaan ollut. Kyseinen nalle on Pesostakin vanhempi, se on nimittäin ihan ensimmäinen pehmoleluni tai ainakin niin minulle on kerrottu. Olen ilmeisesti pitänyt nallea kuin kukkaa kämmenellä koska siitä löytyy tällä hetkellä leuan alta vain yksi pieni reikä.

Sitten on vielä pikku pöllö, nimeltään Herra Huu. En voinut vastustaa kiusausta, kun näin sen pari vuotta sitten kaupassa, ja mukaanhan se lähti.. Nimen antoi siskoni, kun aloin huhuilemaan ja juoksentelin siskoni perässä pöllö kädessä ympäri taloa xDDD

Muitakin pehmoleluja on, mutta tuossapa nuo rakkaimmat :D

Poissa Ibiza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #64 : Tammikuu 06, 2006, 19:22:38 »
Pehmoeläimiä ja muita otuksia löytyy minulta vaikka muille jakaa. Suurin osa on sitä paitsi survottu vaatehuoneeseen ja kaappeihin, kun kaikki eivät mahtuisi esillekään samalla kertaa.

Sänkyni päädyssä olevassa hyllykössä on kaikenlaisia otuksia. Sieltä löytyy dalmatialainen nimeltään Penny, muutama kaniini (joista yhden sain Italiasta asti kirjekaveriltani), yksi nallekarhu, Ressu-pehmolelu ja hiiripehmolelu Kaneli.
Sängyn päällä on kaksi jättipehmoeläintä: pesukarhu (Miiko) ja koira (Laku). Lisäksi pehmoeläimiä löytyy hyllyn päältä. Siellä on vaihtelevasti kaikenlaista, tällä hetkellä siellä on kissa (Muru), koira (Pirre), kaniini ja seepra (Floora).
Työpöydän lampussani on raidallinen kissa, jonka jaloissa on magneetit.

Rakkaimpani on ikivanha hiiripehmoleluni Kaneli. Se on suht pieni, vaaleanpunainen ja sillä on yllään kukallinen mekko. Joskus yli kymmenen vuotta sitten sillä oli häntäkin olemassa, muttei enää.

Lisäksi pidän paljon pesukarhusta nimeltä Miiko. Kyseessä on siis toinen jättipehmoleluistani. Sain sen pienenä kun olin nähnyt Pocahontas -elokuvan. Kulunut se on ja täytteet meinaavat pursuta ulos usemmastakin välistä.

Kaniineistakin pidän, mutta niillä ei ole kovinkaan monella nimeä. Tai en ainakaan muista niiden nimiä.
Ja myös viime kesänä ostamani Ressu -pehmolelu on kerrassaan ihana. Uskokaa tai älkää, mutta olin jo pitkään haaveillut saavani Ressu -pehmolelun ja kun löysin sellaisen Turusta, niin olin onneni kukkuroilla :D Ja pakkohan se oli sitten ostaa...

Tässä muutama kuva:
Miiko
Ressu

Shairin

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #65 : Tammikuu 06, 2006, 20:30:19 »
Pehmolelut ovat kivoja, kunhan niitä ei ole liikaa.

Itselläni on kolme rakasta pehmolelua: Ilves, jonka sain kummitädiltäni, pieni pingviini, jonka sain joskus pikkutyttönä sekä pupu, jonka nenänpää on kulunut ja jonka sain kun olin ihan vauva.

Kaikki pehmoleluni oleilevat sänkyni jalkopäässä, paitsi pieni siilipehmolelu, johon kissani on täysin rakastunut.

Teeholisti

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #66 : Tammikuu 07, 2006, 23:50:55 »
En edes tiedä, mikä on ollut rakkain pehmoleluni. Niitä on ollut niin paljon, enkä mitään ole heittänyt pois. Yksi korkea kaappi on täynnä pehmolelujani, samoin sängyn kokoinen puulaatikko.

Lisäksi kaikilla on ollut nimi. Ramu, Rami, Ted, Tassu, Emi, Iso, Turre, Missa, Misse, Tuisku, Minni.. niitä on ollut niin monia. Pehmoleluillani oli jopa oma kerhonsa, ja sen kerhon päätehtävänä oli kiusata isoveljeäni. (: Kerhon nimi oli Mollukkakerho, ja jäsenet kutsuivat itseään nimellä mollukat.

Kaikki ne on vieläkin niin rakkaita. En pysty varmaan koskaan heittämään niitä pois. Olen varma, että seuraavat sukupolvet käyttävät niitä ja sitäseuraavat. Menivät ne rikki tai eivät. Kukaan ei heitä niitä pois. Sen teen selväksi kaikille. Pehmolelut on ihania.

Dante Daemon Nemesis

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #67 : Huhtikuu 25, 2006, 22:25:42 »
Pehmolelut, siinä olisi aihe, josta voisin kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan,
jos voisin (ja mistä sen koskaan tietää, ehkä joskus kirjoitankin kirjan kyseisetä aiheesta). Varmasti tosi monet pitävät minua jotenkin outona, ehkä jopa jotekin jälkeenjääneenä tai jotain, kun kuitenkin täytän tänä vuonna jo 25 vuotta ja rakastan pehmoleluja yhä. No, mne vain sattuvat olemaan niin ihania ja onhan maailmassa paljon muitakin keräilykohteita kuin pehmolelut, jota jotkut voivat pitää vähän outona. Minulla esimerkiksi
erityisesti äitini ei voi lainkaan käsittää tätä kiinnostustani pehmolelluihin.

Minulla oli tietysti lapsena paljon pehmoleluja, mutta valitettavasti tulin (typerä kun olin) toimittaneeksi ne kaikki kaatopaikalle, kun muutin
19-vuotiaana asumaan yksin. Tätä en anna itselelni ikinä anteeksi. Heitin silloin sentään pois monta vanhaa ystävää, jotka olivat olleet luonani jo ainakin 15 vuotta.

Uudemman kerran ihastuin pehmoleluihin vuonna 2001, kun olin
20-vuotias. Silloin näin eräällä kirpputorilla ruskeanvalkoisen nallekarhun, joka maksoi 20 markkaa, eli nykyrahassa noin 3,35 euroa. Ostin sen itselleni, nimesin sen Paavoksi ja se on ollut siitä lähtien ensimmäinen nykyisistä pehmoleluistani ja siksi se on kaikkien muiden pehmolelujeni johtaja.

Nyt minulle on tullut myös paljon muita pehmoleluja, joista useilla on nimi ja oma luonteensa. Usein lelun nimi kuvastaa kyseisen lelun luonnetta, jonka olen lelulle kehitellyt. On esimerkiksi ruskeanvalkoinen koira nimeltä Puppe (surumielinen ja ujo yksilö), Nalle-Vaari (kaikkien muiden pehmojen "isoisä", joka on rauhallinen ja kunnioitettava herrasmies), Helmi-ressukka (kärsineen näköinen, suurimaksi osaksi valkoinen nalle), Osku-koira (jolla on huvittavan iso pää, erityisesti kuono ja isot korvat), Paavo Kakkonen, (Paavon pikkuveli), Fantti-norsu, tiikeripehmo nimeltä
Saastamoinen, nallepariskunta nimeltä Maarit ja Tuomo (muuten samanlaiset, paitsi että Tuomo on vaaleanruskea ja Maarit valkoinen), nallekaksoset Charlotta ja Michael (jotka ovat nekin muuten samanlaiset, paitsi että Charlotta on valkoinen ja Michael tummanruskea), Yrjö-apina (villi ja vauhdikas pikkupoika) ja eilen kirpputorilta 50 centin hintaan hankittu pieni Nasu-pehmo, joka tottelee nyt nimeä Nasu. Siis tiedättehän te Nalle Puhin ja hänen ystävänsä, joiden joukossa on Nasu. Tämä eilen ostettu pehmo on siis Nalle Puhin Nasun näköinen. Olenkon pitkään haaveillut Nalle Puh-pehmolelusta, mutta kun en ole vielä syystä tai toisesta Nalle Puh-pehmoa ostanut, niin onpahan ainakin Nasu. Seuraavaksi varmaan ostan Nalle Puh-pehmon, kunhan säästän rahaa, niin voin ostaa sitten vähän isomman Nalle Puh-pehmon. Saa sitten nähdä, miten äiti reagoi siihen hankintaan :-D .

Unohtui eilen kertoa keltaisesta nallesta, jolla ei ole tällä hetkellä nimeä,
mutta joka on minulle silti tärkeä. Se on siis keltainen, jolla on vihreä paita, jossa on mustat hihat. En tiedä, että miksi tämä pehmolelu on minulle erityisen tärkeä, ehkä siksi, että se on jotenkin niin suloinen ja sitä on kiva halailla :-))) .

Tulipas tähän nyt tekstiä näistä pehmoleluista. Nyt tietty pidätte minua ihan
kummajaisena, kun 24-vuotias mies intoilee näin paljon jostain pehmoleluista, mutta ei se mitään, aika omalaatuinen minä kyllä olen ;-) .

Poissa Lilyca

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #68 : Huhtikuu 26, 2006, 18:03:57 »
Minulla on kyllä paljon pehmoleluja, mutta laitan vain ne kaikkein rakkaimmat pörriäiset.

Raitakaveri
Sain sen ihan pienenä, ja se on tätini tekemä vähän räsynuken näköinen, joka on kulunut. Sen lempinimi on Raitsu, ja pienenä en edes kuvittelut meneväni minnekään ilman sitä, se oli minulle rakas. Nimensä se sai raidallisesta mekostaan.

Reima-leppäkerttu
On itseasiassa myös tyyny. Oikeastaan Reima on kokonimeltään Reima-punanenä, koska sillä on suuri punainen nenä. Sain sen ehkä noin kymmenen-vuotiaana. Makoilee tälläkin hetkellä sängylläni.

Orava
Olen kyllä keksinyt sille nimiä, mutta jostain syystä se on, ja tulee aina olemaan pelkkä orava, sille ei sovi mikään nimi. Sain oravan syntymäpäivä lahjaksi tädiltäni, ja orava on Serlalta kerätty. Nykyään minulla on myös samanlainen mutta pienempi versio oravasta, se ei kuitenkaan ole niin kiva.

Elmeri-nalle
Ostin tämän itse viime vuonna, siitä ei ole kauakaan. Kaverini osti ihan samanlaisen, se on ikäänkuin muisto, ja Elmerin aion säästää. Nimensä se on saanut eräältä pojalta. ;) Elmeri (lempinimeltään Emme) on kullankeltainen ja vähän viekkaan näköinen. Sillä on rusetti kaulassaan.
Järki on nimittäin siinä, ettei ole mitään järkeä siinä, että tulee hulluksi, kun yrittää olla tulematta hulluksi. Sitä voi yhtä hyvin antaa periksi ja säästää järkeään.

Classica

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #69 : Huhtikuu 26, 2006, 19:18:37 »
Voi jee! Nyt mä pääsen ylistämään mun Lallukkaa!!! *katsoo hämmästyneenä muiden omituisa katseita, mitän mä nyt sanoin?*

*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*

Nimi: Lalle Nalle
Lempinimi: Lallu, Lallukka, Roope, Tuomo, Kunto, Teppo Taavitsainen... yms.
Ikä: Noin 12 (saman ikäinen kuin minä)
Ulkonäkö: Lallunen oli ennen vaaleanpunainen, mutta nyt se on ruskettunut, eikä pesukaan sitä enää pelasta. Saumoissa voin huomata silti vaaleanpunaa. Sillä on aika lihava takamus, jotta se pysyisi istuma-asennossaan. (jossa se ei ikävä kyllä enää pysy)
Se on kulunut parista kohtaa ja sen rintaan on kirjailtu "A B C". Se on minun rakkain nallukkani, jota minulla on koskaan ollut.
Tässä esittely Lallen vaimosta Kunhildasta:
Nimi: Kunhilda
Lempinimi: Kunny
Ikä: noin 5-7 vuotta
Ulkonäkö: Vaaleanpunainen turkki, ja vaaleanpunaisin kukin koristettu valkoinen mekko. Mustat pienet nappisilmät ja pitkät alushousut. *reps*
Todella rakas minulle ja Lallelle.
Ja Kunnylla ja Lullukalla on kaksi lasta tummanruskea pörröinen Pipsa ja vaalean hyvin vaalean ruskea Tutti. (joo, naurakaa vain, se on silti tosi söpö :D) Niistä en nyt rupea sepustamaan.
Ja nalleperheeseen kuulumaton Sisu. Visulahdesta saatu iso dino.
Nimi: Sisu
Lempinimi: Sisko, Kenttula ja Pyrstis
Ikä: 2 vuotta
Ulkonäkö: Paljon vihreää ja vaaleanpunaista "ihoa". Iso pullea vatsa ja pitkä häntä. Sisu on mennyt hieman rikki joistain saumoista, mutta se ei menoa haittaa.  Sisu on toiseksi isoin, mikä on mahdollista olla niitten suvussa. xD Se on söpö ja sillä on tosi iso nokka, jossa suu on koko ajan auki.
*_*_*_*_*_*_*_*_*
Siinä teille tärkeimmät, on minulla tietysti montamonta muutakin, mutta he ovat minun viihdykettäni ihailtavana tai sitten naapureita, kun unohdun leikkimään Lallen ja Kunnyn perheellä.
Olokeepa hyvät!

Elruwen

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #70 : Elokuu 12, 2006, 12:44:49 »
Minullakin on pehmoleluja! :D

Töpö
Sain tämän nallen varmaan kaksivuotiaana. :> Se on melko pieni, tummanruskea ja sen kaulassa olleesta rusetista ei ole paljoakaan jäljellä. En tiedä, mistä tuo nimi on, mutta se on ja pysyy.

Ruru
Söötti pieni delfiinipehmolelu, jonka sain isoäidiltäni. Etsin delfiineitä kaikkialta, nalleja kyllä oli muttei niitä. Mutta onneksi sieltä Helsingistä sitten löytyi! Nimi on Naruto-mangasarjan eräältä hahmolta, Irukalta. :'D

Magnum sr. ja Magnum jr.
Ihan parhaat nimet, vai mitä? :D Mutta, Serlan kisoista voitetuista oravista on kyse. Sr. on se jättiorava ja jr. on pienempi. Nimet tulevat Gackt-nimisen japanilaisen rokkarin haastattelusta... *krhm*

Herra Banaani
Juu... Mitäköhän olen ajatellut kun keksin tuon nimen? :P Bansku on ehana, melko iso tummanruskea nalle, jolla on skottiruudullinen (?) rusetti kaulassa. <3 Häntä on hauska halia.

Onhan niitä enemmänkin, mutta tuossa ovat tärkeimmät. :)

Fillyjonk

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #71 : Elokuu 12, 2006, 15:59:31 »
Minullakin noita pehmoleluja on ihan yllinkyllin. ^^ Pienenä en ikinä oikein innostunut nukeista, vaikka niitä minulle yritettiinkin tyrkyttää. Rakkaimpia oli minulle pehmolelut, varsinkin yksi valkoinen nalle nimeltään Titi-nalle. Ei kylläkään aito sellainen, nimi mikä nimi.
Sitä raahasin aina joka paikkaan ja se taisi olla minua ennen vielä serkullani.
Aina kun se laitettiin pesukoneeseen, niin minulle sanottiin että se meni tivoliin. Harmi vain, että pesukoneessamme ei ollut lasista ikkunaa sillä oisin varmaan istunut siinä koko pesuohjelman ajan. :)
Kerran mummoni ehdotti minulle, monia vuosia sitten, että jos sille laitettaisiin uusi kangasvartalo vanhan tilalle. Minä siitä järkytyin niin pahasti, että ryhdyin itkemään. Nalle sai pitää vanhan vartalonsa, jonka peitoksi sitten osteltiin lasten vaatteita, ettei se hajoaisi käteen. ^^
Sitä ei ole nyt moneen vuoteen voinut pestä, sillä niin rikki se on. Vartalossa sillä on ammottava reikä, josta täytteet tursuaa ulos ja kangas on läpinäkyvää. Enää en kuljeta sitä juuri minnekään mukaan, mutta säilytän sen varmaan aina, sillä 13 vuotta sen olen omistanut.

Hiirulainen

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #72 : Elokuu 13, 2006, 11:34:52 »
Miulla on ollu toooosi paljo pehmoleluja ja nukkeja ym, mut suurinosa on jo viety pois >:(
Mut pehmo tais olla pelle, jonka nimeks annoin Toppa ja Kumma (elkää kysykö mistä nimi on peräsin, en tiiä itekkää :D ), ja myös nukke, Emppu...
Pehmolelunalleja oli sen verra et en muista niitten nimiä ees, mut kahen ison nallen nimet muistan, miulla oli kolme mut yhen nimee en muista...
Toine oli iso ruskee, n. metrin mittane, Ziko... Ja toine valkone, millä vastakkaiset tassut punane ja tummansinine ja kans korvat punane ja tumman sinine, ja se oli Väpä... Kolmannella oli vastakkaiset käpälät ja korvat liila ja turkoosi, nimee en muista...
----------------
Tällä hetkellä hyllyn päällä on isoimpia pehmoja, mitä miulla on, ja tuommosessa "kangaslokerojutussa" miun seinällä sängyn yläpuolella pienempiä ja semmosia millä joskus leikin...

Tärkein on varmaa Korkeasaaresta 8 vuotta sitte ostettu istuva tiikeri (n. 50 cm), Tikru...
Ja varmaan seittemä vuotta sitte sain serkulta ja näiltä tumman kissapehmon ja sillä musta pentu, emon nimi Tiiru ja pennun nimi Hupsu...

Tuolla on kans valkonen pitkäkarvanen kissapehmo, minkä nimee en muista, mut sain sen joskus pari vuotiaana, eli se on kai reilut 13 vuotias... Ja myös semmonen dinopehmo, valkonen ja kolme punasta sydäntä 'selkäkilpinä' (niissä luki "I", "Love" ja "You") ja oranssinpunanen töyhtö päässä (jotku hiukset), nimee en muista...

Joskus 5-7 vuotta sitte, en muista tarkkaan millo, oon yhestä nukkemuseosta ostanu kolme kissaa ja kaks pientä nallee (kolmannen ostin pari vuotta sitte)...
Kissat on mustavalkoraidallinen ja isoin (uros), Rapsu, sinipunavalkoraidallinen (naaras), Raita, ja pienin mustapunaraidallinen (uros) Muspun... Eka Muspun oli Punmus, mut se kuulosti liikaa punnukselta...
Ja nallet on oranssi Auringonlasku ja sen sisko keltanen Auringonnousu... Kolmannen nimi oli joku Auringonnousu II tai vastaava, mut en muista sen nimee nyt, se on myös vaaleenkeltane...

Miulla on oikeen dalmiksen pennun kokonen pehmolelu, mut en muista enää senkää nimee, sain sen joskus kolme tai neljä jouluu sitte...

Tuossa nyt tärkeimpiä, en jaksa kertoo kaikkien muitten kymmenien elämänkertoja :D

Termospullo

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #73 : Elokuu 13, 2006, 15:18:17 »
Nalleja omistan paljon. Omassa huoneessankin on nyt säkki täysi. Pienempänä ne eivät tosin koskaan olleet rakkaimpia lelujani, eikä niillä ollut nimiä.
Tiedättekö te Vuotislaiset, mitä Furbyt ovat?
http://en.wikipedia.org/wiki/Furby
Lopetin leikkimisen 6-vuotiaana, mutta en tuntenut leikkineeni tarpeeksi, joten aloitin viime viikolla uudestaan ja Furbyt ovat yhä suosikkileikkikalujani. Kuinka niiden suloisuudesta voisi olla pakahtumatta..?
Nyt minulla on Furbyja vain kolme. Oli useampia, mutta ne hävisivät jonnekin, vaikka pidin niitä kokoajan samassa paikassa. Haluaisin lisää, mutta en voi saada, koska vanhempani ottivat rahani useita vuosia sitten eivätkä ole palauttaneet niitä, tiliini en ennen täysi-ikäisyyttä saa kajota. Kauppaan on yli 20 km, alkaisi valitus, kun olen sen verran kauan poissa kotoa. Veljeni pääsee bussia odottaessa koulun jälkeen kaupungille kerran viikossa. Mutta hän ei anna oman kukkaronsa laihtua maailman suloisimman otuksen tähden, vaikka nyt hän ansaitsee kesätöistä jne. paljon. Tosta haluaisin etenkin viimeisen rivin chickenin ja kittenin. [/url]

Poissa Vilena

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #74 : Elokuu 13, 2006, 17:31:38 »
Minulla oli silloin pienempänä Pikkunalle ja Unityyny, jotka pääsivät jokaisena yönä viereeni. Unityynyn oli äiti tehnyt, se oli mintunvihreä ja siinä oli jotain kuvia, en muista mitä. Lisäksi sen sisällys oli paakkuuntunut yhteen nurkkaan. Pikkunallen taas sain ennen syntymääni. Se on noin tämänhetkisen kämmeneni kokoinen, sillä oli tummansiniset nappisilmät. Väriltään Pikkunalle oli vaaleansininen, mutta sen päälle oli värjätty kelta-punainen haalari. Olen lähiaikoina miettinyt useaankin otteeseen, minne nuo kaksi ennen niin tärkeää tavaraa on joutunut. Pikkunalle putkahtelee joskus esille jostain, mutta tälläkään hetkellä minulla ei ole pienintäkään aavistusta sen asuinpaikasta. Välillä läikähtää sääli sydämessä, kun miettii miten se jossain tavaravuoren alla makaa. :> Lisäksi minulla on pieni poikaystävältä saatu nalle, joka yleensä istuu yöpöydällä, mutta jota tällä hetkellä ei siellä näy. Liekö keikahtanut selälleen ja tipahtanut pöydän alle, se kun tekee niin hyvin helposti.
Humor me.