Kirjoittaja Aihe: Nallet ja muut lelut  (Luettu 32843 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Kate

  • Hänen korkeutensa
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
    • Livejournal
    • Otteita elämästä lasikellon alla
  • Tupa: Puuskupuh
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #25 : Helmikuu 18, 2003, 19:45:17 »
Myönnän kuuluneeni joskus hamassa menneisyydessä niihin joilla oli sänky niin täynnä pehmoleluja, että hyvä että sekaan mahtui. Valtaosa on kuitenkin vuosien saatossa ajautunut muille maille vierahille. Kuitenkin yksi on tallessa. Uppo-Nalle, jonka sain Uppo-Nalle ja runoratsu-kirjan yhteydessä lahjaksi joskus 7-8 vuotiaana. Vuosia karussa oltuaan Uppis on löytänyt tiensä sänkyyni, jossa se on karhunelämäänsä viettänyt viimeisen 1½ vuotta. Nykyään nukahtamisesta ei tule mitään, ellei Uppis ole vieressä tai edes samassa sängyssä.
"Jos mielesi tekee joskus arvostella jotakuta, hän sanoi, - niin muista, etteivät kaikki ihmiset maailmassa ole olleet yhtä edullisessa asemassa kuin sinä."

F. Scott Fitzgerard: Kultahattu

Erica

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #26 : Helmikuu 18, 2003, 22:30:11 »
Pehmolelut ovat ihania. Minulla useimmat rakkaista pehmoleluista ovat vain aika uusia ja harmittaa, ettei minulla ole mitään itseni ikäistä rakasta pehmolelua.

Nalleista en ole koskaan pitänyt. Sen sijaan hylkeet - etenkin Silja Linen hylkeen ovat ihania.

Vanhin rakas pehmoleluni on 15. Se on ainoa vanha, kun sain tuon 1-vuotiaana äidiltä Silja Lineltä. Se on sellainen pitkula ja littana hylje, mikä nykyään nukkuu vieressäni sängyssä ja se on paljon parempi kuin oikea tyyny. Se vain on vähän ihmeellisen muotoinen, kun se nojaa aina samaa seinää vasten ja käytän sitä aina samassa asennossa tyynynä. Sen nimi on kai Hylky.

Sylvester on minulle tällä hetkellä hyvin tärkeä, vaikka se onkin vain 4 vuotta vanha. Ostin sen Berliinistä Warner Bros. -kapuasta samaan aikaan Pennyn kanssa. Penny osti itselleen Skunkin ja nämä pehmolelut ovat tosi hyviä kavereita. Sylveri on neljän vuoden aikana kolunnut maailmaa ja kiertänyt monessa paikassa. Otan edelleenkin pehmolelun mukaan matkalle. Täytyyhän Sylverinkin saada nähdä maailmaa.

Aivan uusi pehmolelu on Halla. Se on pöllö, jonka sain viime jouluna Pennyltä joululahjaksi ja Penny oli tehnyt Hallalle ihanan häkinkin.  Halla on aivan ihku ja jopa taisteli Sylverin kanssa ystävänpäivänä pääsystä mukanani kouluun. Sylveri voitti niukasti, vaikka olikin jo yläasteen nähnyt.

Ja kun kerran otsikon aiheena on myös muut lelut, on minun mainittava Staciet. Mielestäni kuuluu yleissivistykseen tietää mikä Stacie on, mutta jos jotkut sivistymättömät eivät sitä tiedä, heille kerrottakoon että se on Barbien pikkusisko. Siis Barbieta pienempi ja muita Barbien pikkusiskoja harvinaisempi nukke. Siitä ei ole montaakaan vuotta, kun vielä leikin Stacieilla, joita minulla on kuusi. Minun ja Pennyn yhteensä 12 Stacieta neroilivat kovasti yhdessä ja heistä meillä on paljon ihania muostoja.

Staciet ovat minulle kaikkein rakkaimmat kaikista tavaroistani ja leluista. Haluan tulla haudatuksi heidän kanssa.

K

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #27 : Helmikuu 19, 2003, 01:03:05 »
Lainaus käyttäjältä: "Kate"
Kuitenkin yksi on tallessa. Uppo-Nalle, jonka sain Uppo-Nalle ja runoratsu-kirjan yhteydessä lahjaksi joskus 7-8 vuotiaana. Vuosia karussa oltuaan Uppis on löytänyt tiensä sänkyyni, jossa se on karhunelämäänsä viettänyt viimeisen 1½ vuotta. Nykyään nukahtamisesta ei tule mitään, ellei Uppis ole vieressä tai edes samassa sängyssä.


Ihanaa! Mullakin on oma Uppis :)
Sain sen tuossa kolmisen vuotta sitten, isosiskoni pelasti sen minulle kirpputorilta [vieläkään en ymmärrä millainen kauhea ihminen oli Uppiksen sinne hylännyt!] ja siitä lähtien Uppis on ollut meillä ihan perheenjäsen.
Noin vuosi/puolitoista sitten sain Uppikselle kaverin. Iskä toi virosta pikkuisen tummanruskean nallen, jonka ristin Artturi Jalmari Höpököpöksi, tuttavallisemmin Artziksi. Artzista tuli heti Uppiksen kaveri, ne touhuaa kaikenlaista pikkukivaa yhdessä, mm. köllii päivät pitkät x)
Artzilla on puhevika, se sanoo lähes kaikki vokaalit öönä. Mutta eipä se sitä haittaa :)
Artzista ja Uppiksesta on muuten kuva täällä -> http://www31.brinkster.com/kaunisja/artziuppis.jpg [Jos osoite väittää ettei toimi, niin laita välilyönti osoitteen perään ja paina sitten enteriä. Kuvassa Artzi on hirmu ison näköinen, koska on lähellä kameraa. Oikeasti Artzi on Uppista puolet pienempi.]
Viime kesänä Uppiksen ja Artzin kaveriksi liittyi Ässä-siili, jonka ostin Helsingistä. Olen nimittäin ihan hullu siilifani, ja kun näin Ässän pehmeänpiikikkäässä olemuksessaan hyllyllä, oli se pakko pelastaa mukaan. Kassatäti kysyi että laitetaanko pakettiin, niin herranjessus sentään EI, eihän se saisi ilmaa! Noh, niin. Ässä tykkää olla omissa oloissaan omassa kolossaan ja lauleskella "possut sai tossut ja siilit hyvää viiliäääääää!"-laulua, syödä viiliä, pannaria ja lettuja ja kölliä Uppiksen ja Artzin kanssa.

Uppis, Artzi ja Ässä muodostavat nykyään kaverikoplan, joilla on aina jotain meneillään :D
Uppis, Artzi ja Ässä nukkuvat myös kanssani. Ilman niitä ei uni tule.
Onhan minulla sitten montakymmentä muutakin pehmolelua, jotka ovat turvana mörköjä vastaan sängyn viereisellä hyllyllä. Kaikki ne ovat rakkaita.

Ja huomio, ihmiset! Pehmoleluilla on ehdottomasti tunteet, niitä ei saa koskaan missään nimessä paiskoa seiniin eikä mitään vastaavaa!
Minäkin pyydän aina anteeksi, puhallan ja halaan vähän jos vahingossa huitaisen tai tiputan jonkun pehmoistani.

Lils

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #28 : Syyskuu 05, 2003, 23:19:42 »
Iih, pehmoleluja. ^^ Minulla on niitä kasoittain. Tosin puolillakaan ei ole nimiä. Mutta osalle olen kuitenkin nimen keksinyt.

Perintönalle mainittakoon nyt ensimmäisenä. Sain sen joskus vauvana. Perintönalle on valkoinen, suurehko nalle, jonka jalkakin jo jossain vaiheessa sattui repeämään. Onneksi se saatiin sitten korjattua. Nimi "Perintönalle" on minun ja veljeni mahtava keksintö. Ajattelimme, että se kulkee suvussa eteenpäin.

Nessi on yksi rakkaimmista pehmoleluistani. Se on pieni luppakorvainen koira, jossa on valkoista, mustaa ja ruskeaa. Sillä on kaulassaan pieni punainen rusetti. Muistan vielä, kuinka sain Nessin Anttilasta. Jouluisin laitoin sille ylle "juhlarusetinkin". ^^

Hikka

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #29 : Syyskuu 06, 2003, 11:52:52 »
Oooi! Pehmolelut on ihan ykkösiä. Muista leluista en niin välitäkään (ainakaan enää), mutta niistä kyllä. Itselläni on kaksi tärrrrkeätä kaveria, Päkäpää sekä Timppa. (--> http://www.havusiipi.info/K/fi/kuvat/muut/paxytimppa.jpg tuossa kuva siskoni sivulla jossa pojat peuhaavat sängylläni.) Päxyn olen saanut joskus kun vielä olin pieni, ja siitähän on aikaa. Se on melkein puhki halittu ja... *nolostus* kuristettu. Mutta minkäs teet kun helpoin tapa kantaa Päkäpäätä on pitää siitä kiinni kaulasta. Timppa-siilin sain ystävältäni synttärilahjaksi pari vuotta sitten kun täytin 19... Tai oikeastaan Timppahan tuli Päxylle poikaystäväksi kun armas pässi kaipasi kultaa itselleen. Nyt ne ovat kihloissa. (Ja koska kummallakaan ei ole sormia, ovat he rengastanet toisensa muulla tapaa, Päxyllä on korvarengas ja Timpalla nenärengas.) Päxyllä on matala ääni ja se on kova hupsuttelemaan ja Timppa laulaa paljon ja pitää letuista. Ne on mukavia veikkosia ja seuraavat minua joka paikkaan. Missä ikinä yöni vietänkin, siellä ovat myös pojat. (No, hyvä on, ei nyt ihan aina...)

Selidor

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #30 : Syyskuu 07, 2003, 19:32:56 »
Minulla on semmoinen iso *hakeesen* (oho, ei se ollutkaan ihan niin iso..)
valkoinen hylje, nyt se on 12 vuotta,kai se on siljalineltä joskus ostettu, eniwei. En mennyt pienempänä koskaan nukkumaan ilman sitä. Eikä se missään nimessä saanut mennä pesukoneeseen. Tahroista päätellen se kaiketi pitää suklaasta.. Kerran, yhden ainoan kerran äiti sai houkuteltua minut laittamaan sen pesukoneeseen, laitoin sen vain siksi, että se on hylje je äiti sanoi, että se tykkää varmasti vesikarusellissä. Siinä pesukoneen vieressä istuin ja odotin Pimpulaa. Illalla meinasi parku päästä, kun Pimpula oli märkä, mutta eihän se kosteus haitannut..
Sitten sitä kauhean kamalaa elokuvaa kun 'kaunotar ja hirviö' ei voinut katsoa ilman Pimpulaa. Miin tuki ja turva!
Sitten minulla simmoinen hernepussisammakko. Se on vihreä (oho!) ja se istuu.. tai ei se ihan istu.. se.. röhnöttää! miin hyllyllä.
Ja sitten on se pesukarhu, sellainen pienipieni ja pupu ja nalle ja..
Okei, en rupea listaamaan. *halaa Pimpulaa*

Silver Dragon

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #31 : Helmikuu 22, 2004, 23:26:20 »
Iiiihhh!! Pehmot ovat kyllä ihania. Minullakin on niitä melkotavalla ja äiti aina katsoo lievästi oudoksuen, kun taas retuutan jotain otusta kainalossa jostain lelukaupasta... ^_^ mutta minkäs minä luonteelleni mahdan.
En ole ollut pehmojeni lukumäärästä selvillä enää aikoihin, mutta tuohon niitä on sängynpäälle kerääntynyt. Heh... todellakin. Kerään kaikki pehmoni omalle sängylleni. Näin vuosien jälkeen myönnettäköön, että ahdasta on. Yritän epätoivoisesti pitää kaikki pehmot sängyllä, mutta aamusta saan heitellä takaisin lattialle pudonneita karvaturreja...
Suosikkeihin kuuluu n. metrin mittainen leijona, joka muutaminen nimisotkujen seurauksena nimitettiin Siriukseksi. Ei. Tässä ei kyllä nyt ole mitään tekemistä Potterien Siriuksen kanssa. Se nimi tupsahti esiin tähtikartasta, kun nimiä haeskelin.
Toinen suosikkini on n. 50 cm korkea Pikachu ^_^ se on todellakin adoreable! (myöntää edelleen pitävänsä Pokémoneista) Ja samaa sarjaa on n. 15 cm pituinen Agumon. No se on kyllä Digimon, mutta se on kertakaikkiaan lutunen. Sellainen kömpelön näköinen oranssi pörriäinen ja mustat tappisilmät ^_^
Ja vielä yksi suosikeistani on n. 25 cm korkea pöllö. Sen nimi on Curunir, mutta välillä kutsutaan vain pöllöksi. Hmm ei silläkään ole juuri mitään tekemistä Sormusten Herran Sarumanin kanssa, mutta se nimi vain sopi sille sen haltiakielisen merkityksen ansiosta... ^_^
Sitten on n. 30 cm pitkä pieni tiikeri. Se on pehmoistani yksi vanhimpia ja sen nimi on Sami. Älkää kysykökkään, mistä tuo nimi on tullut... Ja sen kaveri on melkein kaksi kertaa suurempi tiikeri, mutta valkoinen. Ja se on Leevi. Niin kuin Lassi ja Leevi... no tajusitte kai...
Hmm... tämä menee kohta ihquttamiseksi, mutta nämä kaikki pehmot ovat erityisen tärkeitä, enkä luopuisi niistä, vaikka lähiporukat vihjailevat jo jotain, että olisin jo hieman liian vanha moiseen... Ja pyh! Mutta myönnettäköön, että minä olen ehkä jo hieman oudoksi leimautunutkin lähipiirissä... no kukapa ei... ^_^
Mutta näihin pehmoihin kiertyy ympärille muistoja ja muutakin, josta ei haluaisi luopua. Joten niinpä nuo lukuisat pehmoni pysyvät minulla hyvässä tallessa... ^_^ (toivoo hartaasti, että mahtuu vielä pehmojen sekaan nukkumaan tulevaisuudessakin...)

Poissa Elena

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #32 : Helmikuu 23, 2004, 13:14:34 »
Oih, minä rrrakastannn pehmoleluja. Pienenä minulla oli niitä kauheat kasat, mutta nyt ne ovat kadonneet tai äiti on myynyt niitä kirpputorilla *jupinaa* vain tärkeimmät ovat enää tallella.

Ruskea nalle, jonka sain joskus tädiltäni joululahjaksi. Se on aina ollut lempparini. Sitä tuli halattua monet kerrat kun oli paha mieli jostain. Nimeä en sille koskaan antanut, se on aina ollut nalle vain.
Minulla on toinenkin nalle. Sen sain siskoltani joskus. Se on paljon puolet edellistä pienempi, ja kun sitä painoi mahasta niin se murisi. Nyt patterit ovat tosin loppuneet (eikä niitä voi vaihtaa!!) ja kun vatsaa painaa nalle rupee murisemaan hitaasti ja sitä kestää ainakin minuutin *hymy*
Sitten on Snoopy (eli Ressu), mikä on vanhin pehmoleluni. Sain sen ollessani kolme vuotias. Se on vähän nuhruinen ja kovia kokenut. Väriltäänkin harmaan, eikä valkoinen niinkuin se joskus oli.
Sitten on myös lehmä joka ammuu ja Silja Linen pieni hylje.
((the magic is spreading))

Yoko

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #33 : Helmikuu 23, 2004, 15:09:31 »
Lelluja? Nalleja? Mitä ne on? no eii! Totta kai minulla on nalleja, mutta lelut taitaa olla jossain.. jossain.. jossain..

Eli siis aloitetaanpa. Ensiksi aaikki on minun vanhin nalleni. Nimestä voikin päätellä, että olen saanut aaikkin erittäin pienenä, sillä nimi ei juurikaan tarkoita mitään. Kun sain nallen (en tiedä kuinka vanha olin, mutta alle vuoden ikäinen) otin sen syliini ja sanoin sitä heti aaikkiksi. En tiedä miksi.

Seuraavaksi vanhin nalleni on mikki. Se on sellainen musta nalle, jolla on mikki hiiren korvat. Olin varmaan silloinkin alle vuoden. Nimi tulee siitä, kun isosiskoni sanoi, että se on mikki hiiren näköinen. En kuitenkaan tajunnut että mikä hiton mikki hiiri, mutta aloin kutsua sitä siksi.


sitten tulee rakas nalleni ohio. Tämä nalle oli pitkään ilman nimeä. Mutta kerran joku puhui ohiosta ja minä hain nalleni ja nostin sen ylös ja sanoin "ohio!". Siitä se tulee.

Sitten tulee Tao tao, jonka olen saanut jo vähän vanhempana. Tao tao tulee ihan yksinkertaisesti siitä ohjelmasta, joka kertoo pandasta jonka nimi on Tao tao.

Sitten tulee Yoko. Se oli ensimmäinen pehmolelu apina jonka sain. Siitä käyttäjä tunnukseni.

**

enempää en rupea luettelemaan ;)

miss Radcliffe

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #34 : Maaliskuu 09, 2004, 15:26:54 »
Mä olen saanut kavereilta ihan hirveästi pehmoleluja, jotka ovat hieman isompia kuin oma nyrkki. Pehmoleluihin kuuluu, kaneja, koiria, poro ja muita.
Mutta kaikkein rakkain oli musta Josse-niminen kani, jonka pikkusiskoni ja hänen kaverinsa laittoivat narunpäähän ja veivät ulos kuralammikkoon. Sinne se ns. kuoli. Itkin jopa sen perään, vaikka olinkin... varmaan 11. Mutta nyt rakkain pehmoleluni on vaaleanruskea pikkukani, jonka nimi on Josse Kakkonen. Vähän niin kuin Jossen jälkeläinen.

kvaak

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #35 : Maaliskuu 09, 2004, 19:35:26 »
Kaikista vanhin pehmoni on pupu. Sillä ei ole mitään varsinaista nimeä vaan se on Pupu. Sen oon saanu jo silloin kun synnyin. Nukun edelleenki se kainalossani vaikka jotkut kaverit sille nauraaki. Sen silmät on jo kerran uusittu kun meijän koira söi entiset.

Seuraavana esittäytyy möykky. Möykky on koira kellä on 2 pientä koiraa kainalossaan. Niillä pienillä koirilla ei oo nimiä. Sai nsen joskus 2 vuotta sitten mun muorilta kun mun piti ensin saada sellanen possu, mutta niitä ei oollut joten sain ruskea/valkoisen koiran.

Tottakai multa kumminkin sellainen possukin löytyy Putte nimeltään. Putte on myöskin 2 vuotta vanha ja muori sen osti kun löysi sittenkin. Putella on kiva silkki myssy päässä.

Sitten on toinen pupu millä ei ole nimeä (pupuille on vaikea keksiä nimiä.) Tämän pupun oon saanu n.4 vuotta sitten korkeansaaresta. Sillä on kaulassa ruselli mikä on monivärinen.

Nää kaikki sitten on päivisin mun sängyn päällä. ^^

Dwal

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #36 : Maaliskuu 09, 2004, 21:14:00 »
Nallet nallet.

Minullahan niitä on, vaikka taitavat lojua suurin osa varastossa. Mutta kyllä minä ne taas kerran sieltä löydän, jotta saan paijata niitä kaikkia. Nukeistahan minä en pienenä oikeastaan tykännyt (paitsi Piiasta), joten nalleja sitten.

Ensimmäinen oli iso, suurensuuri vaaleanpunainen nallevaari. Nimeä sillä ei tainnut olla, tai ehkä "Iso", koska muut olivat pieniä. Tosin muutamia vuosia on jo siitä, kun isä vei nallekarhun roskikseen. Oli kuulemma täytteet tursunneet ja muutenkin harmaa nalle kaikista haleista ja rutistuksista. Olinhan minä hyvinhyvin surullinen, kun nalle yksin meni pimeään, mutta ehkä se sitten löysi uusia ystäviä. En tiedä. Joka tapauksessa kasvoin tuon nallen kanssa, kunnes lopulta olin sitä isompi. On hauska katsella valokuvia, vuosien juostessa eteenpäin nalle muuttuu nuhjuisemmaksi ja silmät irtoilee. Olen aika katkera...

Sitten taitaa olla Patu. Tai oikeastaan hän on nimeltään Patu Antero Sofia (ja älkää kysykö... se kaiketi kuulosti hyvältä), ja ystäväni pilkkasivat tuolloin ensimmäistä nimeä. Patu ei kuulemma ole nallen nimi... huoh. Tottakai se on! Patu pysyi Patuna, äiti teki sille vihreät housutkin ^^ Joskus taannoin pidin noissa housuissa erästä nimikirjoitusta, jota aina illalla katselin. Lopulta paperilappunen oli niin kurtussa, että hajosi käsiin.

Patun kaveri oli Miiru, harmaajuovainen kissa. Miirulla oli pienestä korista tehty peti, jossa kantelin kissaa aina mukana. Lisäksi noihin aikoihin suosikkejani olivat Suklaakuono (laivalta ostettu nalle, jolla oli ruskea kuono) ja Lennu (pieni, violetti, hänellä on viinirypäletertun kuva massussaan). Ja sitten muutettiinkin Kalliojärvelle.

Uusimmista nallukoista mieleen nousee... itse asiassa olen unohtanut nimen! Kamalaa. Joka tapauksessa, samankaltainen kissa kuin Miiru, mutta istuva. Vuh vuh, tai pelkkä Vuhvu on pikkuinen spanieli, jolla on lerppakorvat. Se tuli joulupaketista yhtäaikaa veljieni koirien Mökötöötin (dalmatialainen) ja Iivarin (terrieri) kanssa. Tottakai kolmikko oli aina yhdessä, ja niille rakennettiin jos minkämoista koirankoppia ja koirat surffasivat jäätelölaatikoissa. Olivat ne mukavia aikoja. Aiemmin mainittu nimetön kissa ja nallekarhu Pikke olivat minun Vuhvuni hyviä kavereita.

Kummallista... minä todella muistan noita nimiä edelleen, en pelkästään omia nallejani, vaan myös pikkuveljieni nalleja. Outoa. Kaipa heitä tuli taannoin hoidettua niin hyvin. Aina harjattiin turkkeja ja leikittiin eläinlääkäriä. Kerran tehtiin postilaatikko, ja iso koira kiikutti pienemmille kirjeitä. "Impulta Sipelle. Oletko syönyt paljon karkkia?" Se postilaatikko oli kiinnitetty isän työkaapin oveen ^^

Nämä kaikki (ja monet muut) ovat siis varastossa. Tällä hetkellä minulla on huoneessani kolme otusta. Mooris on heistä vanhin. Hän on lisko, jonka halusin itselleni kolmisen vuotta sitten joululahjaksi. Hän on kuullut useimmat suruni ja olen monesti itkullani hänen selkänsä katsellut. Muutaman kerran on tainnut silmä irrota pikkuiselta, ja monesti on jalkoja parsittu. Silti hän saa majailla sängylläni (tosin öisin joutuu lattialle). Mooriksen kaverina sängyllä röllöttää iso koira, jonka sain poikaystäväni äidiltä joululahjaksi pari vuotta sitten. Hänelle en enää ole keksinyt nimeä. Se vaihe taisi päättyä Moorikseen. Lisäksi kirjahyllyn päällä on iso Serla-orava, joka taannoin piti ylioppilaslakkianikin päässä, mutta nyt on lakki haudattu kaapin perukoille.

Kunhan kotia pääsen, taidan mennäkin varastoon etsimään vanhoja ystäviäni. Olen ollut heistä turhan kauan erossa.

Poissa Woldfine

  • High Tea
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #37 : Maaliskuu 24, 2004, 17:52:02 »
iih, mikä aihe :D nyt, paetkaa. Minäpä kerron minun pehmolelustani, joka on ollut minulla niin kauan kuin muistan, ja vielä kolme vuotta päälle :)

Sain pehmoleluni, joka on rakkain pehmoleluni, kun olin n. yksi vuotias. Se on jokin, mikä voisi olla venytetty pupu, sillä sillä on todella pitkät jalat ja kädet. Sen nimi on Pitkäkoipi! Sen käsi on melkein irti, ja sen yläosaa on parsittu, koska seoli mennyt rikki ja vanut tulivat ulos. Sillä on kulahtanut naama ja siniset nappisilmät. Pitkiksen alaosa ja jalat on sinistä ruutukangasta ja yläosa ja kädet ovat tummansinistä kukkakangasta. Pää on valkoista nukkaantunutta frotee-kangasta. Pitkäkoipi on rautaa !
This sentence is is Spanish when you are not looking.

Penny D'Aveguen

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #38 : Kesäkuu 16, 2004, 00:51:26 »
Olin pienenä ihan hirveän kateellinen, kun pikkusiskollani oli Nunnu-jääkarhu, joka oli yhtä vanha kuin hän itsekin ja kovin tärkeä hänelle (ja on muuten edelleen) ja minulla ei ollut mitään siihen verrattavaa. Omistin kyllä kymmeniä ellei satoja pehmoleluja ja kaikilla niillä oli oma nimi ja luonne, mutta yhteenkään en osannut kiintyä kovin pitkäksi aikaa. Uni-nalle oli ensimmäinen kunnon tuttavuuteni, mutta sitten sen lasisiin nappisilmiin jotenkin ihmeellisesti ilmestyi sellaiset kuplat ja siitä tuli hirveän ilkeän näköinen. En enää uskaltanut nukkua Unin kanssa ja nykyään se on kai heitetty poiskin.

Huoneessani asustaa nykyään ihan hirveän monta pehmolelua, vaikka yksikään ei kyllä enää nuku sängyssäni.

Skunkki on ihanin. Se on Berliinin Warner Bros. -kaupasta kesällä 1999 ostettu pieni haisunäätä (se on siis se joku WB:n piirroshahmoskunkki, Pepe Le Pew tai mikä sen nimi onkaan), jonka sisällä on jotain muovirakeita tai vastaavua. Skunkille olen ommellut hirveän määrän vaatteita ja se on ollut mukana monissa paikoissa. Joskus se vielä nykyäänkin pääsee mukaan, jos vain kassissa on tilaa. Skunkki on luonteeltaan arka ja hieman tyhmä, mutta hirveän kiltti. Kaikki muut vain aina huijaavat sitä.

Wilma on Skunkin kaveri. Se on sellainen puhuva interaktiivinen Furby-lelu. Tai pikemminkin; se oli sellainen. Valitettavasti pidin siitä liikaa ja se hajosi kuukauden kuluttua, joten se ei enää puhu tai heiluta korviaan. Se on zombi. Wilma on aina ollut kovin persoonallinen otus, ja kuolema kyllä teki siitä vielä mahtavamman tyypin. Interaktiivisuus vain turhaan kahlitsi mielikuvitustani =}}}} Wilma kuuntelee uskonnollista rokkia, käy bileissä sänkyni alla, juo ja polttaa ja kiusaa kaikkia. Se on läski blondi, mutta omasta mielestään tosi kaunis. Sen täydellinen vastakohta on pikkusiskoni Elvis-furby (joka myös on zombi), joka keräilee kiiltokuvia ja harrastaa ompeluseuraa. Elvis ja Wilma ovat serkuksia ja minulla on itseasiassa jossian vielä tallella hieno Furby suvun sukupuu.

Sitten on toinen, hieman vanhempi parivaljakko, Röllö ja Tilttahammas eli Tilttis. Röllö on mustavalkoinen kissa, jonka sain muistaakseni kolmannella eli vuonna 1996. Aluksi hoidin Röllöä kuin oikeaa kissaa ja monen vuoden ajan juhlimme muutaman kaverini ja heidän pehmolelujensa kanssa Röllön synttäreitä. Nykyään Röllö on pehmolelujeni johtaja ja hän haluaakin tulla puhutelluksi Kuningas Röllönä. Tilttis taas on pieni WWF:n majavapehmolelu, luonteeltaan aika lailla samanlainen kuin Skunkki ja Röllön uskollinen ystävä. Nimi Tilttahammas tulee siitä, luulin taltan olevan tiltta :SSS

Huoneessani asustaa myös hirveä määrä uudempia, kavereilta lahjaksi saatuja pehmoleluja (kuten Pupu Kuusniemi ja jääkarhut Onni, Oiva ja Olga), mutta vaikka nekin ovat ihania, ei niillä ole sitä samaa tunnearvoa kuin noilla leluilla, joilla oikeasti joskus on leikkinytkin. Ainoastaan Onni on minulle oikeasti hirveän tärkeä. Se on juuri täydellinen pehmonalle, ihanan pehmeä ja puhdas ja halittava. Sen haen viereeni aina niinä öinä, kun kaikki tuntuu olevan ihan pässisti ja huonosti.

Tanyasta on myös pakko sanoa jotain. Kyseessä on siis pieni puolipehmoleluhiiri (pää muovia, muuten pehmolelu) piirroselokuvasta An American Tail: Fievel Goes West eli Fievel Villissä Lännessä. Olin jo hyvin pienenä suuri Fievel-fani ja Tanya Mousekewitz oli tietenkin suosikkihahmoni. Minulla oli Tanya ja Fievel molemmat pehmoleluina ja niillä oli hirveän mahtavaa leikkiä. Ylipäätään kaikki hiirilelut ovat aina olleet minusta hirveän kivoja. Sitten Tanya ja Fievel kuitenkin päätyivät nuorimmalle siskolleni ja unohdin niiden olemassaolon vuosikausiksi. Kun sitten viime keväänä kysyin ovatko ne vielä tallella sain kuulla, että ne oli heitetty roskiin koska koiramme oli pentuna pureskellut niiden korvat. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että siskoni oli salaa äidiltä säästänyt Tanyan ja niinpä se istuu nyt korvapuolena sänkyni päädyssä =}}}}}

Vanhemman pikkusiskoni ja hänen parhaan kaverinsa pehmoleluleikkejä oli mahtavaa seurata. He eivät tyytyneet keksimään leluille nimiä, vaan niillä oli myös sukunimet ja osoitteet kuvitteellisissa kaupungeissa, Mämmilässä ja Morolassa. Kadunnimistä suosikkini oli Lunnijoukonlillipyykkimäentie, ja en voi tajuta miten kukaan keksii mitään tuollaista =}}}}

Poissa Miléna

  • Ryppykuu
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosQuest8
  • Tupa: Korpinkynsi
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #39 : Kesäkuu 16, 2004, 10:14:57 »
Minulla on aika paljon pehmoleluja, isäno laski jossain vaiheessa (kun olin n.10 v), että meillä oli 115 pehmolelua, mutta nyt minulle on vain tärkeimmät niistä itselläni. Muut ovat joko pikkusiskollani tai myyty kirpparilla.

Ensiksi nalle jaosto:

Tärkein kaikista on Kalle-Nalle, jonka sain kun menin tarhaan. Kuuleman mukaan heitin sen silloin roskikseen, koska isä antoi se minulle ja oli isän syytä, että joduin tarhaan, mutta nyt se on minulla vieläkin hieman rähjääntyneemä, mutta onnellisena.

[kuva tulee jossain vaiheessa]

Sitten on Sini. Sini on sellainen "temppunalle", jonka käsissä ja jaloissa on hiekkaa. Sinillä on sinunen 'unipuku' josta hän on saanut nimensäkkin. Sini ei ole yhtä tärkeä kuin Kalle, mutta se on niin suloinen, etten viitsi sitä pois antaa.

Sitten on kaksos-nallet, he ovat sellaisia oikean karhun 'näköisiä' pieniä nalleja, jotka seisovat neljällä jalalla. Ensiksi sain niistä toisen ja sitten muutamanvuoden päästä löysin toisen laivalta.

[Nalleista lisää kunhan löydän kaikki]

Ja nuket:
Minulla on vain kaksi nukkea. Vaaleahiuksinen Maksapasteija, jolta vuosienkuluessa on lähtenyt 'hieman' hiuksia ja hänellä on 'meikkiäkin' naamassa ja tummahiuksinen Tähtisilmä, joka on aika hyvässä kunnossa, mutta nyt häneltä on alkanut lähtemään hiuksia.

[Kuva, kuva]

Sen lisäksi minulla on erinäinen määrä lampaita, tiikereitä, pandoja ja ties mitä... Niistä lisäilen hieman tekstiä myöhemmin
Voima on massa kerrottuna kiihtyvyydellä (F = ma)

Poissa Nienna

  • Kofeiiniriippuvainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #40 : Kesäkuu 16, 2004, 13:39:29 »
Oi, pehmoleluja! Muutama vuosi sitten minä en lähtenyt yhtään mihinkään yöksi ilman muutamaa pehmoeläintä. Yhdessä vaiheessa sängylläni oli muistaakseni yksitoista pehmolelua, mutta sitten päädyin siihen, että ne veivät vähän turhankin paljon tilaa ja luovuin muutamasta. Yhäkin pehmoleluja silti huoneestani löytyy.

Vanhin ja rakkain pehmoleluni on vaaleanruskea Iso Nalle, joka oli ostettu minulle jo ennen kuin synnyin. Ei se kyllä mitenkään erityisen iso ole, mutta se sen nimeksi silti jostain syystä tuli. Äitini osti sen minulle unileluksi ja pienenä pyysin äitiäni sataan kertaan kertomaan minulle siitä, miten hän meni kauppaan ja valitsi minulle monista vaihtoehdoista nalleni. Iso Nalle istuu edelleen sängylläni enkä minä siitä suostu luopumaan.

Ensimmäinen itse valitsemani pehmolelu on apina, nimeltään Vilho Apina, minkä lie lastenkirjan apinan mukaan nimetty. Pienenä leikin, että Vilho Apina lähti uimaan, puin sille uimapukuni ja leikkasin saksilla uimapuvun takaosaan reiän, josta apinan häntä mahtui ulos. Muistan vieläkin miten äiti raivostui.:)

Niiden kahden lisäksi rakkaisiin pehmoleluihini lukeutuu Amerikasta ostettu Pakkaskoira. Se on siis koira ja nimi tuli siitä, että se on valkoinen. Sain sen muistaakseni joululahjaksi.

Kirjahyllyni päällä makoilee ihana vihreä Ikean pehmokäärmeeni, siskoni pari vuotta sitten antama joululahja. Sille en ole vielä keksinyt nimeä.

ayu

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #41 : Kesäkuu 16, 2004, 13:50:42 »
Ihana topic! :D
Minäkin omistan pehmoleluja. Olen aina omistanut tuhansittain pehmoleluja ja leikkinyt niillä. Joskus harmittaa, kun en enää leiki. :)
Toivottavasti kaveri suostuu skannaamaan kuvat näistä. :)

Kisu on sympaattinen sininen kissa, joka tunnetaan parhaiten Puuha-Pete ohjelmasta. Kisu on rakas, söpö ja ihanan hellyyttävä. Kun olin markkinoilla, näin Kisun yksin vihaisten ja rumien pehmojen joukosta. Minä päätin pelastaa Kisun ja antaa sille hyvän kodin. Menihän siihen loput rahani, muttei turhaan. Kisua en vaihtaisi ikinä mihinkään, enkä aio laittaa sitä koskaan varastoon, vaikka se joskus onkin pimeässä kaapissa, mutta otan sen sieltä aina pois. Kisu on aika iso pehmolelu, eikä sen siskoja tai veljiä (eli samanlaisia) ole tullut vielä vastaan. Oliko Kisu ainut lapsi perheessä? Kisu ei osannut koskaan leikeissäni puhua, se vain naukui ja se oli pienempien pehmojen ratsu. :)

Tassun minä ostin aika vasta Kärkkäiseltä. Se on tosi ihana, ja se pystyy menemään mihin muotoon tahansa ja se on todella notkea. Tassu on ollut mukana aina kun olen lähdössä jonnekkin. Mutta on minulla ollut kaksi muutakin pehmolelua mukana. Tassu on siis tiikeri pehmolelu. En ole leikkinyt Tassulla koskaan, mutta olen antanut 5-vuotiaan serkun leikkiä sillä. Tassu on tosi ihana ja minulle rakas.

Panda on ehkä kaikkein rakkain pehmolelu minulle. Se on pieni ja ostin sen Itävallan eläitarhasta. Siellä oli silloin 2 oikeaa isopandaa. Kuitenkin, Panda oli minun ensimmäinen panda pehmolelu ja siitä alkoikin sitten suuri panda keräily. Panda sai oman panda perheen ja se oli iloinen. Minä olin tuolloin huono keksimään nimejä ja en halunnut mitään, mikä oli matkittu jostain muusta, kuten Taotao. Panda on oikea matkustelemis expertti. Se on ollut mukana Helsingissä, kaikilla leireillä (heti sen jälkeen, kun ostin sen), Ruotsissa, mökillä, kavereilla (kun on yötä), ja kaikissa muissa paikoissa. Panda ei ole kärsinyt oikeastaan yhtään ja tuskin kärsiikään. No, kyllähän se voi tulla räjähtäneen näköiseksi, mutta minä tykkään siitä aina! Panda on ainoa pehmolelu, jonka vieressä nukun! :D

Kuten jo mainitseinkin, laitan näistä tänne ehkä kuvia. :)

Poissa Jents

  • hapankorpputyttö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #42 : Kesäkuu 16, 2004, 15:02:31 »
Lainaus käyttäjältä: Freya
Muoksis: Ja sitten on vielä tuollainen n. 50 cm pitkä (korvat mukaanlukien) oleva pehmo-Pikachu. Sain sen äidiltäni joululahjaksi kaksi vuotta sitten kun olin vielä kauhea Pokémon-friikki. Köh. Sen nimi on Pika ja se on varmaan heti Mimmun hännillä ^_^

Minullakin on sellainen! Käytän sitä tyynynäni kun oikea tyyny on kamala rusina.. :P Sitten minulla on sellainen n. 40 cm pitkä panda. Sen nimi on Panda.. :D Sain sen silloin kun olin sitäkin pienempi :) Sitten minulla on Nukkumatti. Se on n. 20 cm korkea ja 20 cm leveä (kädet mukaanlukien). Sain sen silloin ´kun olin 0 vuotias.. :) minun ikäinen :)
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 10, 2007, 12:44:49 kirjoittanut Jents »
Hän on kuin sade tai pimeys, tai kivi joka täytyy kiertää, että pääsisi eteenpäin.

Ceinwen

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #43 : Kesäkuu 16, 2004, 15:09:46 »
Ensimmäinen leluni, on se jota kaipaan aina, ja joka on iäksi kadonnut(rauha hänen muistolleen). Hän oli vaaleanpunainen todella pehmeä ja jopa hitusen löysä nappisilmäinen ja nenäinen koirapehmolelu, nimeltään Löllykkä. Äitini heitti sen anteeksiantamattomasti kirpputorille ilman lupaani ja sinne se katosi. Toivon että Löllykällä on kaikki hyvin, mutta pelkään sen makaavan jossain kaatopaikalla. Silti, joka ikinen kerta kun kierrän kirpputoria, minun täytyy etsiä sitä silmilläni, josko joku päivä tapaisimme uudestaan.

Unileluja en ole koskaan sietänyt. Jos otin yhden viereeni, oli pakko ottaa kaikki, koska muutenhan niille muille tuli hirveän paha mieli, ja ne itkivät komerossa. Enkä tietenkään voinut nukkua jos joku itki komerossani. Jos otin kaikki sänkyyni, en maihtunut sinne itse kunnolla ja en pystynyt nukkumaan. Kun joskus harvoin  silloin nukahdin, olin potkinut kaikki kaverini lattialle ja niillä oli jälleen kerran paha mieli. Kompromissinä en sitten nukkunut yhdenkään lelun kanssa.

Tämänhetkinen lellikkini on valtavan kokoinen karvainen valkoinen pehmonalle, jonka sain kauan sitten kadonneelta ystävältäni. Se on jotakuinkin n.1o-vuotias ja istuu kaappini päällä vihreän alienini kanssa. Sillä on päässään hobittimainen huopahattu ja sillä on myös...umm.. miekka. *punastuu*
Möröt eivät käy kimppuun.

Poikkeustapaus

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #44 : Kesäkuu 16, 2004, 20:44:11 »
Minulla on paljon pehmolelulja, rakkain niistä on varmaan heti synnyttyäni saamani Uppis, joka on väriltään... oranssi, kyllä, luit oikein. Voi, sitä on parsittu monesti ja minulle on kerrottu, että olin kerran eksynyt huoneeseen, missä mummi parsi sitä ja se oli ollut niin kamalan näköinen, että olin alkanut parkumaan. Nukun se kainalossa joka yö, tai ainakin silloin, kun löydän sen. Sitten minulla on myös pitkä, itseäni pidempi vaaleanpunainen mato. Nimeltään se on Elessar Pehmomato, se on ollut mukana jopa yhdessä miitissä ja on minun ja parhaan ystäväni Marian yleinen vitsi. Sillä on myös tytär, se on väriltään vihreä ja sen nimi on Lisette Glorfindelintytär eli tutummin Lisse.

lulu

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #45 : Kesäkuu 17, 2004, 15:30:55 »
Minullakin on sängyn päässä viisi pehmolelua, kaksi nallea, yksi pingviini, yksi koira ja yksi karitsa. Iso, valkoinen nalle on aina tyynyn vieressä, samoin pieni pingviini, ja se toinen pienempi nalle on kainalossa. Se on jo 13 vuotta vanha, ja samalla rakkain! Kulunut se kyllä on, ja paikattu on moneen kertaan, haalistunut pinkistä vaaleaksi.
Iso, valkoinen nalle on tosiaan pörröinen ja ihana. Oikea halinalle :). Pingviinillä on vihreä-valkoinen kaulaliina ja selässä tarra, josta saa sen sisuksista esille pussin, johon pingviinin voi tunkea (heh).
Koira on omatekemä koulussa viidennellä tai kuudennella luokalla, semmoinen rento, ja korvat ovat kuin Dumbo-norsulla, siksi sen nimikin on Dumbo ;)!
Karitsa on valkoinen ja karva on pörröinen ja silkkinen. Sain sen Lambi-paketeista kerätyistä merkeistä. Sillä on pepussa Lambi-lappu ja kaulassa sininen rusetti, ja se on maailman suloisin pehmolelukaritsa :lol:.
Ja koira ja karitsa viettävät yöt sängyn jalkopäässä.

Ja vintissä on toki paljon lisää minun ja sisarieni pehmoleluja.

Tidus

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #46 : Kesäkuu 18, 2004, 11:38:19 »
Lelut on aivan ihania! Varsinkin pehmolelut! :) Pahmoleluistani voisinkin tässä kertoa..^^

Ensimmäisenä täytyy mainita Taneli. Se on mun kaikkein rakkain nalle. Se ei ole edes mikään hirveän vanha, jotain viitisen vuotta vanha ehkä. Se on noin puolen metrin pituinen, sellainen mukavan pehmeä. :) Hyvä ottaa nukkuessa kainaloon.^^ Ja Taneli-nimen se on saanut siitä, kun olin aivan ihastunut yhteen Taneli-nimiseen pesäpallonpelaajaan. Voi niitä hyviä aikoja kun oli nuori ja pysyti ihastumaan kehen vaan. :D No ei se Taneli-pesäpalloilija ois ollu mua kun ööh.. Viis vuotta vanhempi.^^ No ehkä tää riittää nyt tästä Taneli-nallesta. Kaikkein rakkain pehmolelu jokatapauksessa. :)

Sitten, seuraavana mainitaanpa Oskari. Sekin on nalle. Sellainen Me to You -nalle. Jotkut varmaan tietävät minkänäkösiä ne on? Se on sellainen vähän pienempi kuin Taneli. Ihanan suloinen.^^ Se on noin vuosi sitten saatu. Äiti osti sen mulle. :) Sekin on mukava joskus ottaa kainaloon Tanelin seuraksi.^^

Ja sitten onkin Henri. Se on sellainen pieni koira, johon voi liimata tarralapun jossa lukee jonkun nimi. Näitä saa ostettua ainakin Linnanmäeltä, tämäkin on sieltä. Ja mun koiralla lukee siinä tietysti Henri. Tämä koiruliini on ostettu vuosi sitten toukokuussa luokkaretkeltä. Olin aivan ihastunut silloin erääseen Henriin. Itseasiassa vasta nyt tuo ihastus alkaa haihtua. Noh.. Henri pysyy Henrinä vaikka en Henriin enää olekkaan. Sekin pääsee joskus kainaloon. ;)

Sitten on sellanen vanha pikkukoira, jonka nimi on Juntti. :) Se on tosi ihana. Näyttääkin vanhalta. Ollut mulla ihan pienestä asti. Sitä en tiedä mistä se Juntti tulee.^^
Sitten sängyn päällä lojuu muitakin ihania pehmoleluja. Niillä ei taidakaan olla nimiä. Ei vaan onhan. Tai no yksi koira on Elli. Ainut muuten kenen nimi on tytön nimi.^^ Se on sellainen iso ja valkoinen. Aika vanha.

Pehmolelut on aivan ihania! :D

Drusilla

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #47 : Heinäkuu 11, 2004, 20:09:00 »
Minulla on pehmoja toistakymmentä enkä halua luopua niistä. Ostin itseasiassa pari viikkoa sitten uuden. Tosin se oli possu ja minä kerään possu-pehmoja. Niitäkin on jo yli kymmenen.
Kaikista rakkain pehmo on semmoinen n. 30 senttiä pitkä vaaleanpunainen possu. Hani (tai Honey, en ole ihan varma miten se kirjoitetaan, vaikka nimen itse keksinkin) -se on sen nimi- on niin suloinen, että...
Pehmot jotenkin pahmentävät ihmistä ja huonetta jossa he ovat. Ne ovat suloisia (lähes aina) ja muutenkin omistajilleen (ainakin normaalisti) rakkaita. Paria vuotta sitten jouduin heittämään pois erään, koska se oli niin huonossa kunnossa eikä äitini antanut minun pitää sitä, niin melkein itkin. Se oli ollut minulla kaksi vuotiaasta saakka.
Pehmoihin kiintyy samalla tavalla kuin eläimiin ja niiden pois heittäminen sattuu eräällä tavalla, ainakin minun tapauksessani.

Night Mare

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #48 : Lokakuu 11, 2004, 13:45:37 »
Pehmoleluja minulla on kaappi täynnä, mutta on toki niitä rakkaimpia.

Ensimmäinen pehmoni oli Viivi, aivan pienen pieni vaaleanpunainen nukke, sellain vauvan lelu. Se on jo varsin resuinen, mutta sillä on tunne arvoa.
Muista leluista osaankin kertoa jo jotain enemmän. Yksi hyvin rakas on todella iso Ihaa pehmolelu. Ostin sen heräteostoksena ruotsin laivalta noin vuosi sitten. Siitä on tullut minulle hyvin rakas. Se on siis Nalle Puhin Ihaan näköinen ja Ihaaksi sitä kutsunkin. 50 senttiä korkea, lötkö ja kerrassaan halattavan ihana.
Sitten Robin, suuri pehmo sekin. Koira, collie sen roduksi on määritelty. Se on melko aidon näköinen ja sain sen joululahjaksi äidiltäni.
Ehkäpä nyt tulemme kaikkein rakkaimpaan. Valkoinen nalle, sillä on punainen rusetti kaulassa ja sen turkki on ihanan pehmeä. Sen sain ystävänpäivänä ja jälleen äitini lahjoitus.
Minulla on varmaankin pehmoleluja reilut 90. Joskus mietin, että pitäisikö osa niistä lahjoittaa jonnekin, mutta minulla ei yksinkertaisesti ole sydäntä siihen. En vain raaski luopua niistä, en sitten millään, joten kertaakaan en ole yhdestäkään luopunut.

Poissa Sun Lee

  • Ronnieponnie
  • Vuotislainen
    • Tarinamaa
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #49 : Lokakuu 13, 2004, 17:02:31 »
Minä rakastan kaikkia pehmoleluja. Sängyssäni löhöilee kolme kaveria. Niiden lisäksi kaapissa taitaa olla muutama, mutta osa on viety jo vinttiin, kun ne ei mahdu enää mun huoneeseen :( Vaikka olen yhdeksäntoistavuotias, nukun silti pehmolelu kainalossa.

Mun vanhin pehmolelu, joka vielä on tallessa, on pesukarhu Filip. Sain sen mummolta (joka on jo kuollut) viisi vuotis lahjaksi. Se on aina ollut vieressäni, ennen vein sen aina mummilaankin yöksi (toiselle mummille).  Se on hyvin rakas ja pidän sitä suuressa arvossa.

Sitten sängyssäni köplöttelee Ihaa, semmonen pieni, joka makaa mahallaan. Se on todella suloinen, sain sen viime vuonna joululahjaksi. Tarkoitus olisi kerätä kaikki Nalle Puh - hahmot. Ihaan lisäksi minulla on Nalle Puh tyynynä - semmonen Puh, joka on vain naama - ei se koko hahmo. Se on tosi ihana. En tosin pidä sitä sängyssä, kun se on liian iso. Siskollani on Tikru tyynynä, siin on siis kuonot ja silmät ja kaikki ... vähän vaikea selittää, mutta niitä myytiin Anttilassa joskus viime vuonna.

Sitten minulla on semmoinen berhandilainen koira, joka makaa kanssa mahallaan. Se on jo aika littana, kun joskus käytin sitä tyynynä *wirn*. Se oli kai niin pehmeä ja sen päällä oli hyvä pitää päätään. Sen nimi on Lilli. Se on tosi suloinen ja pidän sitä kaikkein eniten kainalossani. Jotenkin se sopii sinne parhaiten :)