Kirjoittaja Aihe: Nallet ja muut lelut  (Luettu 29384 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Lae

  • Dream
  • Henkihörhö
  • Sukupuoli: Noita
  • I'm supposed to be writing right now.
    • Kahvimuki.net
Nallet ja muut lelut
« : Tammikuu 23, 2003, 07:30:46 »
En nyt rajaa aihetta mitenkään erityisemmin, sillä taitaa olla fiksumpaa keskustella nalleista ja leluista noin yleensä (älä katso minua noin! niistä varmasti voi keskustella!), kuin pelkästään pehmoleluista niinkuin minä nyt aion tehdä. Te voitte vapaasti kaivella mielestänne kaikki muutkin.

~~~~~

Nalleni ovat minulle kutakuinkin tärkeitä, vaikka se tuntuu hieman hassulta tässä iässä. Olen aina ajatellut niistä enemmänkin hieman elollisina olentoina, joilla on omia ajatuksia ja tunteita, kuin niin, että ne olisivat pelkkiä täytettyjä tavaroita, jotka nyt sattuvat olemaan pehmeitä ja sulosia.

Ensimmäinen pehmoleluni, jonka muistan ja tiedän tällä hetkellä omistavistani ensimmäiseksi, on sellainen pieni koira, joka pitää sylissään vielä pienempää koiraa. Sillä ei ole nimeä, sillä olen varsin huono keksimään nalleilleni nimiä. Niillä ei mielestäni ole niin paljon merkitystä. Kuitenkin tämä ensimmäinen nalleni on jo todella vanuttunut ja se pikkukoirakin on hukkunut useamman kerran. Nyt ne ovat kuitenkin jälleen yhdessä ja asustavat kirjahyllyni päällä. Ne kun ovat liian pieniä unikavereiksi nykyään. Ikää heillä on sellaiset 20 vuotta.

Teitä varten ängin heidät skanneriin



Uninallenani minulla on jo pidemmän aikaa ollut Valkoinen Nalle, jolla alunperin oli punavalkovihreä kaulaliina ja pipo. Ne kuitenkin katosivat varsin nopeasti ja Nallekin on ollut aikaa sitten harmaa... en minä sitä raski pestä. Miltä sinusta tuntuisi, jos sinut ängettäisiin pesukoneeseen? Kenties otan sen joku päivä suihkuun mukaan ja kuivatan kesäisenä päivänä auringon paistaessa...
Kyseinen Nalle on minulle todellakin hyvin rakas ja yleensä se on mukanani myös matkoillani kaikkialle, jos vain minulla on sille tilaa. Uninalleni on iältään siinä 15 vuotta.


Vanhoista nalleista haluan mainita vielä Karhuparhun, joka on harmaa, mutta kuono ja käpälät ruskeat. Se oli uninalleni ennen Valkoista Nallea, kunnes siitä tuli pieni. Siitäkään en kuitenkaan koskaan luovu ja silläkin on paikka minua tillittämässä kirjahyllyn päällä. Se myös pitää päässänsä ylioppilaslakkiani, vaikka se onkin sille auttamatta liian iso. Karhuparhukin on melkein 20.


Uusista nalleista voisin mainita Kermanvärisen Nallen, joka toimittaa joskus sijaista Uninallelleni. En tarkalleen osaa sanoa miksi sen joskus otan viereeni yöllä... välillä minulle vain tulee olo, että se on liian yksinäinen ja hyljeksitty ja niinpä se on sitten kanssani muutaman yön. Hassua puhua uudesta nallesta... hänen ikänsä kun on kuitenkin jo melkein kymmenen.

Toisena mainitsemisenarvoisena pidän Trondia (joka on ostettu Trondheimista... mikä mielikuvitus *g*). Se on täysin punaruskea hieman keskikokoista pienempi nalle, joka on suunnattoman pehmeä. Trond seikkailee ympäri lattiaani tavarakasoissa, joista sen välillä nostan ja tillitän sitä silmiin. Trond on laskujeni mukaan siinä seitsemän vuotta.


Ah! Vanhoista minun on pakko mainita vielä Turre :)
Turrella on oma kummitätikin itseasiassa. Kasvi nimittäin, sillä hän oli se ratkaiseva tekijä, joka sai minut ottamaan Turren mukaani Lestijärveltä Lahteen siellä viimeksi käydessäni, vaikka minulla ei oikeastaan ollut sille edes tilaa. Olin kuitenkin jo ehtinyt luvata sille, että se pääsisi mukaani, joten olisi ollut raukkamaista pyörtää päätöksensä ja jättää se itkemään jälkeeni. Turre on suomalaista alkuperää ja sekin on omistanut pipon. Hanskatkin sillä oli. Turren ikää en tarkalleen muista, mutta koska asuimme silloin vielä ruotsissa, täytyy hänen olla jo yli kymmenvuotias.


Lestijärvellä minulla on vielä useita pehmoleluja odottamassa matkaa luokseni. Seuraavaksi pelastan takaisin luokseni Hyljepyljen (okei.. minä _olen_ onneton niiden nimien keksimisissä), jonka toiseen räpylään/evään/mitkäniillähylkeilläon on kirjailtu punaisella langalla K, sillä meillä kaikilla sisaruksilla oli samalaiset. Silja Linelta hankitut. Hyljepylkeellä ikää löytyy myös siinä kaksikymmentä vuotta.


Niin... ne on ihania...

//Siivosin. -Leonor
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 30, 2008, 19:55:09 kirjoittanut Leonor »
Imagine life is just a dream. | ++ | IRCnet #Soinyt | Addiktiovälitys

Poissa Freya

  • Green Dragonflight
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • + The Song of Life +
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #1 : Tammikuu 23, 2003, 08:48:42 »
Höm... minulla taitaa ikäisekseni olla noita leluja liiankin paljon. Kaapit täynnä vaatekaappi mukaanlukien. En nyt tarkoita että leikkisin niillä, mutta niillä on kaikilla niin paljon tunnearvoa ettei niitä millään raaski viedä jonnekin... kirpputorille niinkuin äitini koko ajan kehottelee minua tekemään...  :roll:  

Kaikkein rakkain leluni on n. 10cm pitkä (vaakasuunnassa) oleva pieni, valkoinen pehmokissa, jonka nimi on Mimmu *g* Sillä on ruskeat silmät ja punainen nenänpää ^^ Se oli ensimmäinen leluni, jonka sain joskus.... hetkinen... olisikohan ollut 1 tai 2 vuotiaana..? Ja ainiin, sillä on töpöhäntäkin ^^ Se on kylläkin aika kovia kokenut. Se on ollut seinällä yhden ison taulun  takana "pinteessä" ja jopa vessanpöntössä (jota ei oltu vielä vedetty.) Kun äiti laittoi sen ensimmäisen kerran pesukoneeseen, minä ulvoin täyttä kurkkua koneen vieressä koko sen ajan, kun Mimmu pyöri siellä ja luulin että se kuolee  :mrgreen:  Kun kone oli lakannut pyörimästä, äiti vei sen pihalle ja laittoi pyykkinarulle hännästä roikkumaan. On sitten joillakin otsaa...  :twisted:

Muoksis: Ja sitten on vielä tuollainen n. 50 cm pitkä (korvat mukaanlukien) oleva pehmo-Pikachu. Sain sen äidiltäni joululahjaksi kaksi vuotta sitten kun olin vielä kauhea Pokémon-friikki. Köh. Sen nimi on Pika ja se on varmaan heti Mimmun hännillä ^_^
I've been fire, fed by the four winds. I've been water in the stream. And a drop of dew on the culm.
I've been clay in the hands of a potter. I've been rosin of a tree, and a leaf, by the breeze carried away.

Karolane Fireball

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #2 : Tammikuu 23, 2003, 14:51:56 »
Minulla löytyy juuri sopivasti rakkaita lelujani. Huomautan nyt heti, että pieni ollessani luulin todellakin että jopa barbeilla on tunteet.

Rakkaimpiin leluihini kuuluu keltainen nalle, jonka vatsa on sateenkaaren värinen. Sain sen kastelahjaksi ja olen aina rakastanut hymyilevaa nalllukkaa.
Toisen rakkaan pehmoleluni ostin kirpputorilta. Minua säälitti siellä oleva yksisilmäinen ja vanhan näköinen sininenkoira pehmolelu, joten lopulta sain äitin minulle ostamaan. Sen nimi on Foofur(luki kaulapannassa) ja rakastan tätä lohduttavaa olentoa.
Sitten uusin pehmoleluni on todella kaunis kettupehmolelu ostin sen Suomen pohjoisimmasta kaupasta ja pidin siitä ,koska se näyttää todella paljon elävältä.
Sitten pieni hiireni, jonka sain mummoltani ollessani pieni. Hiirellä on pilkkuinen puku(sinisiä pilkkuja pinkillä taustalla) ja punainen pussi toisessa kädessä. ikävä kyllä koiranio sai hiiren käsiinsä ja se ei enää omista toista silmää.
Vielä mainitsen tässä isoveljeni ison nallen, jota aloin isompana sääliä
(pienempänä se ei ollut niin rakas) se on yli metrin pitkä, mutta todella kapea. Tummanruskea ja sillä on ihanat tummat silmät.

Poissa litsie

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
unilelut.
« Vastaus #3 : Tammikuu 23, 2003, 15:02:50 »
Minulla on pehmoleluja. Rakkaita semmoisia, mutta ne eivät ole ihan kamalan vanhoja, kun en minäkään:)

Vanhuusjärjestyksessä.

Nanni. Koala, jolla on ikää luultavasti noin 11-vuotta. Nanni on ostettu aikoinaan Silja Linen laivalta (Symphony luullakseni) ja se toimitti uskollista unilelun virkaa viitisen vuotta. Se alkaa nykyisin olla hieman nuhjaantunut, onhan se toki jo vanhus ja sen nenä taisi irrota kerran. Äiti kuitenkin laittoi sen silloin paikalleen takaisin. Se on melkoisen hellyttävä ja asuu minun nojatuolissani. Nannin nimi on tullut erittäin mielikuvituksellisesta lähteestä. Se oli aluksi nimetön jonkin aikaa, mutta sitten myöhemmin alkoi teeveestä tulla lastenohjelma, jossa oli koaloita. Siinä oli sitten tyttökoala nimeltä Nanni ja det var det. Nannista tuli Nanni.

Sitten on minun nalle, joka on 6-vuotias. Tai ei se ole nalle, se on karhu. Sen nimeä on vaikea määritellä, koska se on saanut yhden nimen lisää aina, kun olen ollut ihastunut. Ja se on ollut minulla 9-vuotiaasta asti, joten sillä on monta nimeä. Alkuperäinen nimi oli jokatapauksessa Aapeli (se ei tule kenekään mukaan) ja sillä minä sitä useimmiten kutsun. Aapelilla on jokaisessa neljässä tassussa semmoista riisihommaa, joten ne roikkuu sillälailla hassusti. Sillä on myöskin valloittavat nappisilmät, joilla se tuijottaa minua, kun katselen sitä. Sillä on rauhoittava vaikutus. Sain sen syntymäpäivälahjaksi silloin, kun täytin yhdeksän ja se on siitä asti ollut minun halikaveri. Ei koskaan unikaveri, se ei nimittäin sovellu siihen niiden kovien tassujen vuoksi.

Viimeisin on Lohis, jonka sain joululahjaksi eräältä rakkaalta. Se on oikeasti kirahvi, mutta minun ukki luuli sitä lohikäärmeeksi, joten se on nykyisin sitten lohikäärme eli lohis. Se on keltaoranssi ja sillä on leveä hymy. Se on vallan ihastuttava olento ja hoitaa tällä hetkellä unikaverin virkaa. Sillä on nimi, jota ei kerrota, mutta sen lisäksi sillä on myös toinen nimi, jota sitäkään ei kerrota. Ilkeää, mutta ne on sen omaisuutta ja se on kieltänyt kertomasta, minkäs teet. Siksi se on siis lohis. Lohis on äärimmäisen hyvä terapeutti. Se kuuntelee hiljaa, tylsistymättä ja vastaa juuri niinkuin tahdon. Mikäs sen parempaa. Minä juttelen sen kanssa aina iltaisin, enkä varmasti lopeta sitä piditte kuinka tyhmänä tahansa. Lohis asuu lähinnä minun sängyssä ja se jää aina nukkumaan, kun minä raahaudun puolikuolleena kouluun. Viettää siis kissan elämää tuolla lämpimän peiton alla. Kerran se oli lakanoiden vaihdon yhteydessä jäänyt nojatuolille ja yöllä kun heräsin syntyi kauhea paniikkin ja myllersin koko huoneen läpi, kunnes löysin sen. Sitten nukuin tyytyväisenä. Lohis on siis minun paras ystäväni tällä hetkellä ja kulkee mukana joka paikkaan. Se tosin on vasta muutaman kuukauden vanha, mutta sallittakoon. Kyllä se siitä vanhenee.

Siinä kolme rakkainta. Niiden lisäksi on Eemeli (possu), Kukka (jänis) ja Rosa (kissa), sekä tietysti minun kylpynalleni Taneli.
Pilaat hyvän janon Pepsillä...

Ariana

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #4 : Tammikuu 23, 2003, 15:06:54 »
Hmm. Minulla on paljon pehmoleluja. Joskus pienempänä aina välillä koin tarvetta kasata kaikki sänkyyni (hain myös kaikki pehmolelut pikkuveljeltäni), kun ei kai niistä ollut kiva nukkua kovalla hyllyllä? O_o Sitten nukuin niiden kanssa, mutta kun tilaa jäi niin vähän, että oli pakko viedä ne takaisin paikoilleen. Sitten yhden illan oli kamalat omantunnontuskat kun en voinut ottaa niitä viereeni. Sitten se jäi ja saattoi mennä melkein vuosi kun seuraavan kerran taas kasasin ne viereeni jne...

Rakkain on varmaan minun pupu. Sillä ei ole nimeä. Tai on ollut ties kuinka monta. Mutta se on pupu. Sillä on vaaleanpunaiset housut ja suloinen kukkamekko, jonka helmassa on repeillyt "pitsireuna". Sillä on vaaleanpunainen nenä ja mustat nappisilmät. Se on laskujeni mukaan sellaiset hiukan päälle 10 vuotta vanha. Sen pää on irronnut kai yhteensä kolme kertaa. Mutta aina se on saatu korjattua. Nukuin varmaan ties kuinka kauan se vieressä. On sille tullut vuodatettua monet ilot ja sen mekkoon pyyhitty moneet kyyneleet. Nyt se istuu sängylläni. Yöllä se tosin saa nukkua päiväpeiton päällä, sillä en enää oikein osaa nukkua sen vieressä...

Toinen rakas on sellainen vaaleansininen n. keskikokoinen nalle. Sain sen ristiäislahjaksi. Eli se on yli 13 vuotta vanha. Sillä oli silloinen sellainen nauha kaulassa, mutta nyt se on kadonnut. Sen nimi on Nalle-mummo. Koska tie nimetty. Se on kaikkien muiden pehmolelujeni mummi.

Sitten on aika uusi tummansininen nalle. Sen nimi on Oosa. Sain sen Kitiaralta joululahjaksi. Se nukkuu tyynyni vieressä ja päivät istuu sängylläni. Sillä on ikää muutama kuukausi. Se on oikein suloinen, vaikkei niin rakas kuin nuo kaksi edellä mainittua.

Muita ihania ovat pikkuinen ankka, Ninna, jolla on vihreäpilkkuinen mekko ja aurinkolasit. Lepääkerttu, jolla ei ole nimeä. Sillä on vihreä apila vatsassa. Juu ja ruskea apina, jonka nimi on Bana. (:

On minulla lisääkin ihania pehmoleluja, mutta en jaksa kaikkia luetella. Nuo ovat rakkaimmat.

*muks* Minähän melkein unohdin sinisen nallen ja vaaleanpunaisen nallen. Ne ovat yksinkertaisesti Tyttö ja Poika. ((Min ja mielikuvitus...)) Se ovat sellaisia aika pineiä, "lötköjäkin", mutta suloisia. Nillä on valkoiset paidat, joissa Tytöllä on vaaleanpunaisia sydämiä, ja Pojalla sinisiä. ((Paidat on ommeltu kiinni nalleihin.)) Sitten sellaista ihanaa, pehmeää kangasta muuten. Housut molemmilla, ja henkselit. (: Tytöllä on takaraivossa ratkennut yksi sauma. Pitäisi ommella. Pojan paita on hiukan repeytynyt. Ikää näillä nalleilla taitaa olla myös kymmenisen vuotta. Alunperin Poika oli pikkuveljeni, mutta omin sen kuulema melkein heti itselleni. Sitten niistä tuli Tyttö ja Poika. Nyt ne asustelevat hyllylläni vierekkäin.

Vilja

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #5 : Tammikuu 23, 2003, 15:12:32 »
Minulla on kaksi maailman tärkeintä nallea.
Roosa ja Harmi.

Roosa on vaalean punainen äitini tekemä nalle. Minen muista sen ikää, enkä jaksa laskeakkaan. Mutta jos joku sen haluaa tietää, niin laskekoon. Minä olin silloin 4, nyt olen 11.
Roosassa on semmoisia pieniä 'kaljuja' kohtia joita minä olen repinyt surullisena ja tylsistyneenä. Roosalla on vieläkin kunnia paikka viressäni. Ja tähänhän voisi mainita vielä sen, että joulunalla heräsin kun minulla oli hätä vessaan. Mutta ensin aukasin vain silmäni vähäksi aikaa. Ja kuulin kuinka äiti sanoi isälleni jotain tämmöistä "On se meidän tyttö niin ihana, vieläkin nukkuu nalle kainalossa". En minä ole liian vanha.
Ainiin. Roosan nimenä on ollut myös Pinkki.

Ja sitten Harmi. Se on harmaa, saman mallinen kuin Roosa, sen takia se on Roosan pikkusisko.
Harmi pääse minuun vireeni vain silloin kun Roosa on hukassa. Ja se on kauheaa tuskaa kun se on huakssa.
Roosa on tärkein.

muoks.
Hirveeä. Miten minä unohdin Joulumielen?
Se on aivan ihana koiruli, jonka sain joululahjaksi hyvältä ystävältäni. Se koristaa minun hyllyä ja vartioi kynttilöitä ja radiota.

Poissa Keijuanarkisti

  • Sadepisara
  • Vuotislainen
    • http://www.livejournal.com/~keijukainen
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #6 : Tammikuu 23, 2003, 15:20:08 »
Oih. Minä rakastan pehmonallejani... Suurin osa niistä on vain tullut luokseni... Ihmiset ovat ne hylänneet :(

Vanhin niistä on pesukarhuni, jonka sain mummaltani kun täytin 5 v. Se on siis 16 vuotta vanha... Se nukkuu edelleen sängyssäni ja sen ympärille on ihana käpertyä, jos on kylmä tai surettaa...

Sielun, pikkuisen kissanpennun, löysin Kaivopuistosta Helsingissä. Se katsoi minua puskasta ja minä sen sieltä pelastin... Todella lutuinen.

Elämä, pikkuinen leijonanpentu taas on Sielun paras kaveri ja sain sen pelimaksuna kerran kauan sitten... Nimi kertoo kaiken.

Pupuliinin, hassun unipupun pelastin pari kesää sitten Turun kadulta.

Siinä nuo tärkeimmät. Ilman näitä elämä olisi aika tylsää... Minulla on nykyään suuria vaikeuksia kävellä esim. kirpputorilla pehmolelu-laatikoiden ohi ostamatta mitään. Pehmoeläimet ovat niin ihania...

Zillah
My name is Jimmy, but my friends just call me the Hideous Penguin Boy. |Faerie's Tales| yök
Cedric is my champion.

Poissa iidba

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #7 : Tammikuu 23, 2003, 15:31:24 »
Minulle nallet ovat olleet aina rakkaita. Erityisesti teddykarhu, jonka äiti toi Lontoosta joskus ollessani kolmevuotias. Sen nimi on vain Nalle.

Otan Nallen vieläkin joka yö viereeni, ja jos sillä ei ole peittoa päällään, otan sen käsieni suojaan. Koira saa nukkua aina jalkopäässä, sillä se tuli myöhemmin taloon. Nalle oli täällä ensin, ja se saa nukkua pää tyynyllä. Koirani on siitä hieman mustis, mutta... ^__^

Joskus pidin nukensänkyä huoneessani, laitoin siihen pienet lakanat ja Nalle nukkui siinä. Mutta nykyään, kun kaveritkin käyvät kylässä, ja saattaisivat ihmetellä miksi 13-vuotias tyttö pitää nukensänkyä huoneessaan, jossa vielä nukkuu pikkuinen nalle, on pitänyt siirtyä toiseen järjestelyyn. Nalle istuu päivän sängylläni ja vartioi... hmm, mitäköhän. No, anyway.

Minusta siinä ei periaatteessa ole mitään ikärajaa, milloin ei enää saa leikkiä jne. Minä haluaisin vieläkin leikkiä ystävieni kanssa barbeilla (naurakaa vain...  :P ), mutta en osaa enää. En tiedä miksi, mutta en osaa enää leikkiä. Arrgghh. :(
"Well, I don't know how to break this to you, but I think they might have noticed we broke into Gringotts." -Ron Weasley

Poissa Afrikan kuningas

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #8 : Tammikuu 23, 2003, 16:12:04 »
Oi. Pehmolelut ovat aina olleet minulle erityisen tärkeitä. Jokaisella on niin paljon tunnearvoa, jokaisella on luonne, tarkat suhteet toisiin leluihin, ja hyvin villi historia. ;)
Tiedän tarkalleen, ketkä ovat kenenkin kavereita, ketkä äitihahmoja ja mitä tehtävää kukin hoitaa pehmoleluyhteisössäni.

Kenestäkään en voisi luopua, mutta on niitä, jotka merkitsevät ylitse muiden...
Kaunotar, kaunis cockerspanielini. Ursula ja eräs kaverimme ostivat sen minulle kuusivuotissynttärilahjaksi. Sillä on surullinen katse ja erityisen nätit korvat, ja se on aivan mielettömän elävä. Kun piti delegoida joku vartioimaan sänkyäni öisin, se oli automaattisesti Kaunotar. Siihen koiraan voi aina luottaa. Jos sillä oli vartiointiyö, laitoin yleensä myös pedin sen adoptiopennuille, jotta niiden ei olisi tarvinnut olla erossa. Rajah on samaa sarjaa. Ehdottoman luotettava, OMILLA RAHOILLANI OSTETTU - tärkeä seikka 9-vuotiaalle. Komea tiikeri, jonka turkkiin sai aina haudata kasvonsa, kun itketti. Rakastan sitä niin paljon!

Hih... Rumanaama.
Eih, olen aina katunut tuota nimivalintaa... mutta minkäs teet, olin kaksi vuotta kun tuon apinan nappasin, ja se ehti jo tottua nimeensä, joten turha olisi ollut ruveta vaihtamaan. Rumanaaman tarinaa kerrotaan legendana. Se on oikea seikkailijasankari pehmolelujen joukossa.
Tapahtuipa niin, että nuori perhe oli vaatekaupassa. Heillä oli 2-vuotias tytär Carmen, joka raahasi sylissään suurta valkoista nallea. Äkkiä tämä tyttö näki hyllyllä hienon irvistävän apinan, jolla oli imukupit käsissä. Tämä pehmolelu oli niin viehättävä, että pieni Carmen päätti tehdä vaihtokaupat, laittoi nallensa apinan paikalle, puristi apinan tiukasti syliinsä, johon se sitten jäikin. :)

Aleksanteri Alligaattori, Lore & Linssisiili
Aleksanteri on ihastuttava krokotiili, jonka vatsassa pidin tuttejani. Se on niin valtavan lutuinen ja rakas. Son käsinukke, kuten Lore-sammakkokin. Kerran Lore meni lomamatkalle ja löytyi viikoja myöhemmin pensaasta.
Linssisiili on saanut nimensä siitä, että sillä on korvakorut, jotka näyttävät linsseiltä. Me leikittiin joskus Ursulan kanssa kampaajaa ja leikattiin sen piikit ihan lyhyiksi. Polly-heppa, ollut aina mukana, barbileikeissäkin. :) Se nyt vain on ihk ja tärkeä.
Niistä unista havahtuessani suussani oli suloinen maku ja olin varma, että Shosha oli kuollut.
Ficciarkistoni Mustat Lupiinit

Amnada

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #9 : Tammikuu 23, 2003, 18:00:07 »
Ooo.  Mäkin rakastan pehmoleluja.  Melkein kaikki istuu mun hyllyllä, mutta osa joutuu tilanpuutteen vuoksi olemaan muualla.  Kaverit yrittää joskus sanoa mulle, että "ne on niin lapsellisia" ja "kuinka sä jaksat kattella enää noita"    Mut ei ne ymmärrä!  Mun pehmolelut on tärkeä, persoonallinen yksityiskohta mun huoneessa.  

Rakkain mun peholeluista on sellanen vaaleanpuna-valkoinen istuva koira-otus, jonka mä sain ristiäislahjaksi. Se nukku siitä lähtien mun vieressä virallisena unileluna.  Aina 15-vuotiaaksi asti. Nyt se on kunniapaikalla mun hyllyllä ja pääsee kyllä välillä yksinäisinä öinä taas viereen...  Sillä roikku kaulassa sellanen vaal.punanen muovisysän, mutta sen mä pureskelin irti jo pienenä.  *g*  Sen nimi on ytimekkäästi Ystävä, ja se on niin hellyyttävän kulunu, että...

Sitten on pieni, n. 10 cm korkea nallukka, jolla on aivan vauvakarva.  Se on niin reppana. Sen nimi on Nuffe, ja se asustaa mun yöpöydällä.

Ooh.  Pegsyn kuvaus tuosta Kaunotar-cockerspanielista kuulostaa liian tutulta.  Voiko se olla samanlainen?  Mulla on myös sellanen kaunis, surusilmäinen ja aivan oikeannäkönen pehmo-cockeri.  Sen nimi on Mikko, koska se muistuttaa yhtä Mikko-nimistä.  ^_^

Uusin mun pehmoista on viimeksi mun veljeltä synttärilahjaksi saatu leijona.  Se on iso, varmaan metrin pituonen, kun se makaa mahallaan ja se on sellasta arskasta ja lötköä materiaalia.  Se on tosi rento otus.  Ja arvatkaas mikä sen nimi on?     Jaffa Junior...  Ikioman Jaffa-setämme mukaan.  Jaffa-sedän luvalla, tietysti.  Se on sen isi.  *käkättää*     Tällä hetkellä Juniori lötköttää mun sängyn alla.  Jahtaamas pölykoiria, tietysti.

Lisäski on vielä lukematon määrä muita pehmoja, joiden tarinoita ei ehdi tässä enää selittää...

Poissa Pentu

  • müü
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #10 : Tammikuu 23, 2003, 18:52:15 »
Mulla on kanadan majava, sen nimi on Masa. Mä puhun sille, ja se kulkee mun mukana aina pitkillä matkoilla, se mahtuu sopivasti reppuun.
Masan mä sain joskus yks ja kaks ennen nakkisotaa, kun äiti oli Kanadassa kisamatkalla ja mä olin just sillon kipeä.

On mulla sit lähes kolmekymmentä muutakin pehmolelua, Kamu, Möhköfantti..., mut Masa on tärkein.

Muokka. omistan myös pikkuautoja(älkää kattoko noin)
Punainen monstertruck, joka kulkee etenpäin itsestään. Formula on myös tärkeä.
Pikkuautoissa on tärkeää, että ne mahtuu taskuun. Kyllä, saatan ajaa pikkuautoilla pitkin koulun lattiaa. Välillä ollaan ajettu ihan porukallakin.

Lelut on muutenkin tärkeitä ja kaikilla vielä tallessa olevilla on joku tarina. Mutta jos ne kaikki kertoisi, mut varmaan bannattas palstatilan tuhlaamisesta.
Jos ei koskaan putoa, ei ikinä opi luottamaan köyteen.

Poissa Tuhina

  • Vuotislainen
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #11 : Tammikuu 23, 2003, 19:52:21 »
Uih. Lae, ihana topic :).

Mun suhteeni leluihin on aika monikäsitteinen.
Mulla on miljardi pehmolelua, jotka kaikki on tosi rakkaita mulle. Ja kyllä, olen 15 ja nukun edelleen nalle kainalossa. Ongelmani on vain se, että kaikki "kaverit" eivät mahdu sänkyyn. Ehkäpä pitäisi esitellä ne. Siis eka pehmolelu (tai räsynukke tai jotain) on nimeltään Emmi. Sain sen yksivuotiaana, mutta se ei kelvannut mulle ennenkuin äiti ompeli sille nenän :). Siitä eteenpäin en tarkkaa järjestystä muista, mutta ennen koulun alkua mulla oli jo iso pehmoleluhauva (palomies) Pupsi ja pienempi dalmatialainen, Pilkku. Meillä oli siinä vaiheessa jo myös Herra Hirvi - niminen tuijottava hirvi ja Norsutin - niminen norsu, joka oli pinkki. Sitten n. 6-vuotiaana löysin jostain meiltä Nallukan. Se on varmaankin mun rakkain lelu. Se on tavallinen ruskea aika keskikokoinen nalle, ja mä pidin siitä just sen takia että se oli niin perusnalle (mulla oli pienenä ihme syndrooma että halusin olla samanlainen kun muut mutta onneks en enää..). Myöhemmin tein ite Eetun, se on teddynalle jonka silmät on vahingossa otsassa, samoin tein myös Jörgenin, se on sellainen sininen lisko. Voin ottaa niistä kuvia ja laittaa johonkin.

Sitten muista leluista. En ymmärrä näitä nykyleluja. Onko niitten kaikkien pakko puhua tai vinkua? Lapselle ei jää mitään varaa mielikuvitukselle jos lelu ei voi sanoa muuta kuin "hehee, katso, orava!". Lelujen ideana on herättää lasten mielikuvitus. Mur. Sen takia aion ostaa lapsilleni vain sellaisia perusleluja, ehkä vain parissa kohtaa hellyn. Oma mielipiteeni on, että kaikenmaailman Bob The Buildereilla on hauskaa leikkiä, mutta vain lelukaupassa sillä tavalla, että yrittää saada kaikki laulamaan samaan aikaan :).

Juuh. Lapsuuteeni takaisin. Halusin aina pikkutyttönä "poikien" leluja, kuten puista junarataa (sellasta kyllä-te-tiedätte-millaista), vesipyssyä ja kauko-ohjattavaa autoa (kyllä minä pidin myös barbeista, niitäkin mulla oli yli 30), mutta en ikinä saanut niitä. Paitsi viime kesänä sain hienon vesipyssyn. Ihan uuden supersoukkerin, sillä pystyi ampumaan eteen ja taakse, samaan aikaan :). Ai hitsi kun haluaisin vieläkin sellasta puista junarataa... *menee kirjoittamaan ensi vuoden joululahjatoiveita*

Leia

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #12 : Tammikuu 23, 2003, 20:00:34 »
Aah... Nallet... Mulla oli, ja on edelleen, sellanen lutunen nallukka, jonka nimi on Maija-nalle. Älkää katsoko noin! Sain sen joskus 3-vuotiaana, ja tykästyin siihen hurjasti. Sillä on kukikas, reissussa kellastunut ja suttaantunut mekko, ja sen muovisen nenän päällä kuuluisi olla pehmosta kangasta, mutta kuinka ollakkaan, Jemppu-pupuni (jänikseni, kanini, ihan miten vaan) puri sen pois, ainakin pikku palasen. Niin että nyt sillä on sellanen hassun näkönen nenä. Sen turkki on jo nukkaantunut, ja Jemppu-kani siirtynyt paremmille metsästys-/salaatinpurenta-maille, ja suureksi häpeäkseni myönnän, että Maija-nalle on siirtynyt jo kaapin pohjalle  :oops: *nolo*.
No. Sitten sain joululahjaksi sellaisen vanhanaikaisen ruskean nallen jonka jalat ja tassut taipuu, niissä on nivelet. Se nukkuu vieressäni uskollisesti, ja muuta sen sellasta. Annoin nimeksi Mellon (hei. pliis. älkää tuijottako.). Tultu luettua liikaa TSH:ta... köhköh. täytyy lopettaa, siinä mun nalle-jutut. Äiti mäkättää koulusta, ja sen sellasta. ja idiootti pikkusisko hakkaa ovella. blah.

Poissa Vammahaltia

  • Vuotislainen
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #13 : Tammikuu 23, 2003, 20:08:38 »
Lempiaiheeni. Voi miten ihk.

Vömskän ehdoton ykköspehmo on Djali. (Pistän tähän skannin siitä vähän myöhemmin, eek.) Kaikki tietää Djalin. Se on Esmeraldan lemmikkikili. Ja aivan huitsin suloinen partakili, jolla on korvarengas. Luv. Mutta muita lävistyksiä se ei saa ottaa, se on vielä niin pieni.

Kruununperijänä pehmoissa häärii toffeen värinen nalle, jolla on inkkaripäähine. Son niin tavattoman suloinen. Sen nimi on Muhveli. Sillä on maailman kauneimmat, suuret, suklaanväriset isot silmät. Kaunis.

Kolmantena tulee Piki. Sillä on paljon lempparinimiä, tottelee muunmuassa nokimummoa, nokipalleroa, pökiä ja kaikkia "pikin" ja "pökin" omituisia variaatiota. Pöppeliä ja poppelia, muunmuassa. Se on kyllä maailman ihanin musta koirapehmo, jolla on herneitä mahassa.

Vanhimpani on ehdottomasti vaaleankeltainen, melko kauhtunut, ihan perinteisen vauvannallennäköinen otus. Se tottelee kutsumanimeä Nalle [voi että, miten mielikuvituksellista!] ja Keltainen Nalle. Sillä ei yksinkertaisesti ole nimeä, semmoinen anonymous kun on.

Erikoisin pehmoni on kyllä varmaankin Pariisilainen Lehmä [PaLe]. Se on Kaunotar-cockeri samannimisestä Disney-piirretystä. Nimi on siskoni antama, minä kieltäydyn kunniasta, jonka mukaan olisin muka keksinyt jotain noin älytöntä [sanoo hän joka nimesi stockan kultakalat Mörssyksi, Raija-Leenaksi ja Silli-Makrilliksi].

Minulla on hurjat määrät pehmoleluja. Ja jotkut minulla on jopa kahteen kertaan[unohtelevainen mummoni on vauhdissa jälleen]. Mutta en anna ikinä pois yhtäkään. Ikinä. Vaikka helppohan minun on lupailla.

Mutta en Djalia ainakaan. Son niin rakas.

Apple

  • Ankeuttaja
Min lelut :p
« Vastaus #14 : Tammikuu 23, 2003, 21:27:02 »
Minä rakastan pehmoleluja.
Olen aina rakastanut mutta mitä enemmän ikää tulee sitä tärkeämpiä niistä näyttää minulle tulevan. Tai ainakin niin on nyt näyttänyt tapahtuvan.

Pehmoleluista rakkaimpia on nallekarhut, mutta onhan minulla muitakin toki. Erilaisia eläimiä.. lehmä, possu, koira :)
Oikeastaan voisi sanoa että miulla on addiktio pehmoleluihin, men oikeasti voi sille mitään mutta on todella hankalaa kulkea lelukaupoissa ja -osastoilla ostamatta mitään. Sydäntä riistää kun näen ne kaikki suloiset olennot siellä ja tiedän, etten pysty niitä ostamaan.

Yhdessä vaiheessa kun kokosin kaikki pehmoleluni yhteen ja laskin ne, niitä rakkaita oli melkein 50. Nyt en hetkeen ole kaikkia yhteen koonnut, julma äiti pakotti laittamaan osan rakkaista kaappiin. Surettaa kamalasti, kun ajattelen niiden olevan tuolla kaapissa ihan littanassa yksikseen ilman että kukaan niitä halii.

Pehmolelut on terapeuttisia, niitä halii silloin kun ketään muuta ei ole halittavana. Kun surettaa ja vituttaa. Tai silloinkin, kun onnessaan ja iloinen ja ihan innoissaan, sillonkin on kiva rutistella jotain :) Pehmoleluilla voi puhua ja ne vastaavat, ihan totta. Niiden ajatukset voi kuulla. Ja omasta mielentilasta riippuen, niiden ajatukset on joko kannustavia tai surkuttelevia. Melkein aina ne kuitenkin vastaa juuri siten kuten haluaa.

Min olen saanut paljon pehmoleluja lahjaksi, mutta myös itse ostanut. ((Jos et halua raahata kassillista pehmoleluja mukanasi, en suosittele että viet minua Stockmannin leluosastolle..))
Viimeksi sain jouluna kaksi nallea :) Itseasiassa nykyään min saan melkein joka kerta (siis silloin kun jotain lahjoja saan) jonkun nallen lahjaksi, men edes enää kamalan hyvin ole perillä mikä on tullut milloinkin. Kaikki ne on kumminkin yhtä rakkaita, muutamaa erityisen rakasta lukuunottamatta.

On pieniä nalleja, keskikokoisia nalleja, vähän isompia nalleja ja yksi jättesuuri. Eihän sillä koolla ole merkitystä :p Paitsi, että jos nallukka on kamalan pieni se saattaa myös kadota helpommin.

Min nallerakkautta ei voi olla huomaamatta, silloin kun huoneeseeni tulee. Mulla on kaksi melkein täysin samanlaista nallea, ne on hyllyjen päällä. Kirjahyllyn päällä on myös toinen nalle ja pieni koira.
Sängyssä on jätteiso nalle ja muutamia muita mm. ammu ja possu. Ammu on joutunut kokemaan kovan kohtalon, pyörittelen ja vemputtelen sitä aina kun Marinan kanssa puhun puhelimessa. Siis kun sängyssä puhun :) Kaappiin on valitettavasti joutunut uhrautumaan kymmeniä pikkuisia ja isompiakin, innolla odotan kun saan oman kämpän niin rakkaillekin on enemmän tilaa :)

Men osaa nimetä sitä kaikista rakkainta, tietysti vanhemmilla rakkailla on jo vahvaa tunnearvoakin :) Ja vanhemmilla on myös kaikilla nimet, usein jonkun pojan mukaan :p

Muutama vuosi sitten, kun olin yhden pojan kanssa kulkeutui yksi mun nalleista niille, men edes muista enää minkä takia. Ja sitten kun erottiin, se jäi sinne. Mua edelleen harmittaa tämä, se oli yksi rakkaimmista. Se poika sais painua mettään mutta nallen haluaisin takaisin. Son varmaan polttanut mun pikkuisen roviolla, sen verran ilkeä olin. Ei muistella pahalla :p

Hmm, mitäköhän mun vielä piti sanoa.. en muista. Jatkan myöhemmin jos tulee mieleen :)

Poissa Sarana

  • Vuotislainen
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #15 : Tammikuu 24, 2003, 18:25:44 »
En ole koskaan ollut suuri pehmolelufani, mutta isän vanha, kullanvärinen nalle istuskelee silmäpuolena (kuinka klassista) piirongin päällä. Se on jotenkin tavattoman arvokkaan ja ylvään näköinen - voin kuvitella isäni frakissa 20 vuotta sitten samannäköisenä.

Kaapissa on yksi sika, jonka hankin possubuumini aikana, ja jossain hipsii pingviini. Kun ostin sen laivalta neljäsluokkalaisena, se sai osakseen paljon hellyyttä minulta ja luokkatovereilta, mutta nykyään se on häipynyt viettämään villiä keski-ikää (luultavasti isoveljeni rajunnäköisen kotilohikäärmeen kanssa). Minun pörröinen paijattavani oli sininen villapaita, jossa oli nallenmuotoiset napit - äiti kutoi sen, kun olin pikkuinen, ja käytin sitä aina siihen asti, kunnes nälkäiset kuoriaiset hotkivat sen pieniin suihinsa.

Agrippa

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #16 : Helmikuu 12, 2003, 21:51:04 »
Pakko tunnustaa, että minä en ole ikinä kuulunut suurimpiin pehmolelufaneihin. Ja minulla on aina ollut siitä huono omatunto.

Minulla on niitä likaa. Monesti on käynyt niin, että olen ollut penkomassa kellariamme ja olen jostakin laatikosta löytänyt pehmolelun. Sitten olen hipsinyt äidin luokse sen kanssa ja kysynyt kenen se on. Ja krääh, varsin usein ne ovat olleet joitakin minun muinaisiani. Ja minun on ollut pakko ottaa ne luokseni huoneeseeni. Noin suloinen surusilmäkoira, joka on joskus ihan minua varten hankittu ja jolla on vain minut, jätänkö minä sen lojumaan kellariin kärsimään pölyallergiasta?

Minä en usko kaiken elollisuuteen, mutta jokin rasittava ominaisuus minussa säälii kaikkea. Voi voi, en voi jättää tuota yhtä karkkia yksin, jos syön sen, pitää minun syödä kaikki muutkin... Sama asia vielä voimakkaampana leluissa. Olen alkanut päästä tuosta eroon vasta ihan viime aikoina.

Niihin leluihin, jotka olen kellarista uudelleenlöytänyt, tai niihin jotka olen saanut myöhemmällä iällä, ei minulla ole kehittynyt oikeastaan minkäänlaista suhdetta. Ne lojuvat kaapissani kasassa. Olen keksinyt useimmille nimet joskus myöhemmin ihan velvollisuudentunnosta, mutta ei nimillä ole minulle juuri merkitystä, kun en ikinä puhu niistä... nyyh, nyyh.

Jottei minusta jäisi sydämetöntä vaikutelmaa, saanhan kertoa niistä muutamasta lelusta, jotka todella ovat minulle rakkaita? Ymmärrättehän, kysymys on vain siinä, että minulle on lapsena annettu liikaa leluja enkä jaksa rakastaa niitä kaikkia.

Purkkinalle (Nelli-nalle): vaalea pikku nallukka, jonka saa istumaan mukavasti. Perinteinen unileluni, vaikka sekin on aina vaihdellut ja useimmiten sitä ei ole ollenkaan. Se tuli purkista, mistä sen luonnollinen nimitys johtuu. Joskus aloin kuitenkin katua tätä epähienoa nimeä ja annoin muka paljon kiltimmän nimen Nelli, jota en ole ikinä käyttänyt.

Karhuherra: hah hah, minulla on niin ihania nimivalintoja. Karhuherra on hujoppi. Sellainen iso ruskea karhu, jolla on valkea vatsa ja tassunpohjat ja joka tosiaan on yli metrin pituinen mutta niin lötkö ettei pysty istumaan omin avuin. Muistan kuinka pienenä itkin kun sen turkkiin oli takertunut purukumia ja myös sen, kuinka tanssin sen kanssa olohuoneessa. Se on niin suuri ettei ole koskaan mahtunut vuoteeseeni, paitsi lojumaan surkeasti jalkopäässä.
Jos minun pitäisi nimetä rakkain leluni, olisi se Purkkinalle tai Karhuherra.

Luru-Luru: Vähän omaperäisempi nimi, mutta sekin johtuu vain siitä, että se on pikkusiskoni keksimä. Jossain vaiheessa kyseinen sisko oli älyttömän ihastunut tähän pehmoapinaan ja antoi sille nimenkin kun minä en ollut vaivautunut. Olin tietysti mustasukkainen ja päätin vaihtaa sen nimen King-Kongiksi, sillä tottahan minun piti itse nimetä omat leluni. En kuitenkaan koskaan alkanut käyttää tuota Kongi-nimeä (en pitänyt siitä), ja hyvä niin. Luru-Luru kuuluu siiheen sarjaan, jonka leluilla on litteä vartalo ja pitkät ohuet jalat ja häntä. Oikein ihana.

  Muoks! Voi, minä olen kamalan typerä. Unohdin kaikkein ihastuttavimman pehmoleluni; ehkä siksi, että se ei ole minulle samalla tavalla lelu kuin muut.
Se on Möksy. (Nimellä ei ole mitään yhteyttä Möksy-nimiseen kylään, joka sijaitsee jossain Alajärvellä päin.) Se on possulepakko.

Joskus kun pikkusiskoni oli kova Anastasia-fanittaja, hän osti itselleen  lepakkopehmolelun. (Te tiedätte Anastasia-piirroselokuvan valkean lepakon Bartokin.)
Hän antoi sille nimeksi Pinkki, ja siitä tuli varsin pian hänelle kaveri, jota hän raahasti mukana kerhossa ja jolle kerhon täditkin punoivat ystävännauhoja ja jota he heittelivät toisilleen ollessaan Pinkkipalloa.
Sitten jonkin ajan kuluttua (vajaa vuosi) minä ostin halvennusmyynnistä toisen samanlaisen. Mietin pitkään sen nimeä ja sitten rupesin kutsumaan sitä Möksyksi.

Möksy ja Pinkki ovat kotoisin Kiinan possulepakkomaasta (koska takapuolesta löytyvässä lappusessa lukee "Made in China"). Heidän perheensä asuvat siellä ja hekin pujahtelevat sinne tuon tuosta. Siellä valkoiset ja mustat possulepakot kinastelevat urhoollisesti ja kumoavat kilpaa valtaa. Possulepakot pitävät valtavia syöminkejä, ruokakestejä. Heidän ihannevartalonsa onkin mahdollisimman pulska ja mielellään vähän tuhruinen.

Möksy ja Pinkki ovat serkuksia äitiensä puolelta ja vasta lapsia. He esiintyvät sekä soololaulajina että yhdessä nimellä Pöksyminkki. Minä ja siskoni olemme sanoittaneet lukuisia lauluja possulepakkomuotoon sopiviksi ja säveltäneet joitakin omia. (Legendaarisimpia ovat Pikku Pinkki (alkuteos Pieni murhapolttaja), Venäjän tsaari ja Suzuki ja Toyota.) Possulepakot laulavat paljon myös sillä hetkellä improvisoituja lauluja, joita kutsutaan (miksikähän?) managerittomiksi lauluiksi.
Niitä olemme nauhoittaneet kasetille vanhalla mankanrämälläni.
Olen myös kirjoittanut tarinoita possulepakoista, muun muassa yhden mielenkiintoisen Pöksyminkin synnystä. Ja piirtelen niitä joka paikkaan. Ja otan niistä valokuvia. Jos vaan omistaisin skannerin...

Huomaan, etten voi kertoa tässä läheskään kaikkea possulepakoista mitä haluaisin, en heidän yhteiskunnastaan enkä Pinkistä ja Möksystä yksilöinä. Pitänee tehdä joskus erikseen esittelytopic tästä ihanasta olentorodusta, jos vielä saisi kuvia nettiin.

Phoebe

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #17 : Helmikuu 13, 2003, 19:36:34 »
Oi.
Minä pidän hyvin paljon pehmoleluista. (Ihan kuin en olisi ainoa..)
Kaikista ihanimpia ovat koira-pehmolelut. Ne on niin vastustamattoman suloisia.


Herrarouva

On pieni kissa-pehmoleluni.
Annoin tuon nimen pienenä kun en osannut valita nimeä ja kumpi se on herra, vai rouva.
Se on minulle rakas, vaikka makaakin jossain laatikon pohjalla.
Sain sen kaksi vuotiaana.
Otin sen aina joka paikkaan mukaan.
Se on pinkki, sillä on vihreät housut, jossa on kivoja kuvioita ja ihanat silmät.
Se on myös kovia kokenut. *g*
(Ei ihme minun kanssani)

Juu.
Niitä pehmoleluja on vaikka kuinka paljon, mutta nimiä en ole antanut, joten kerroin vain tästä.

Ja onhan minulla vielä iki_ihana_koirani. xD

Poissa Hysteeri

  • Vuotislainen
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #18 : Helmikuu 13, 2003, 20:40:49 »
Voi hömppä!!!

Minun vieressäni yleensä nukkuu Silja Linen hylje nimeltänsä Nuusku. Nuuskun sain joskus pienenä kun pahoitin mieleni siitä, kun laivalla en voinut katsoa satamaantuloa, kun tuli pahoinvointia. Nuusku on siis semmoinen iso. Viime aikoina, Nuusku on tuntunut paremmalta halattavalta kuin tyynyt. Tosin tyynyt ovat erittäin ihania.

Tyynyistä voisi kertoa enemmänkin. Minulla on se perus-nukkumistyyny, jonka sisukset ovat ihan mynttynässä. Mutta se on ihan kiva. Toisaalta aina sen lisäksi otan jonkun toisen pään alle.
Nukkumistyynyn lisäksi minulla on yksi vihreä keskikokoinen, semmoinen satiinipäällysteinen tyyny ja kaksi pienempää. Semmoinen vaalean sininen, joka minulla on ollut niin kauan kuin muistan ja keltainen muumityyny. Vihreää on paras halata.

Pehmoleluja löytyy kaksi hyllyllistä kaapista. Muidenmuassa yli tusinan pehmosiilin kokoelma. Olen aina tykännyt isoista pehmoleluista enemmän, kun niitä on parempi halia.

En pysty nukahtamaan kunnolla illalla, jos en saa halata tyynyä tai pehmolelua.

Eleisa

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #19 : Helmikuu 13, 2003, 21:04:08 »
Minun rakkaat pehmoleluni ovat perheen verran pupuja. Äitipupu ja sen viisi lasta. Miksi isäpupua ei sitten ole, mene ja tiedä. Äitipupu on n. 5 vuotta vanha ja lapset sitten jonkin verran nuorempia. Jossain vaiheessa niillä oli kaikilla karkkilaatikollinen virkattuja vaatteita ja oma huone hyllykössä. Ja niillä oli tosi pirulliset luonteet, ihan kaikilla. Ainakin minua kohtaan. Leikin silloin, että olin niiden orja. Äitipupun nimi on Omena ja lapsipuput ovat Pumpuli, Toffee, Juulia, Linne-Maria ja Pyökki-Päärynä. Nykyään ne kököttäät hyllyssä, mutta joskus otn ne alas ja katselen niitä. Ja :oops: keksin joskus jotain mielikuvitusleikkejä *suunnattoman NOLO*

Adrianna

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #20 : Helmikuu 17, 2003, 19:38:00 »
Oi.

Minun rakkain pehmoleluni on pupu.
Sillä on sellainen samettinen vihreä haalarin tyylinen puku ja ihuna kaulus.

Sain sen kai neljän vanhana. Ja jos rehellisiä ollaan, vihasin sitä aluksi. Minusta se oli ruma. Myöhemmin siitä tuli kuitenkin minulle rakas. Erittäin rakas.
Joka päivä se oli mukanani päiväkodissa ja jokikiselle matkalle se lähti mukaan. Joka yön nukuin sen kanssa.

Sitten lopulta minä olin niin rakastunut siihen, että halusin lisää samanlaisia. Paljon samanlaisia.
Ensin tuli punainen. Sitten sininen. Keltainen. Ruotsista löysin liilan. Ja myöhemmin turkoosin. Ja kirpputorilta nappasin sitten pinkin. Pariisin matkan alussa löysin lentokentältä viininpunaisen - mukaan lähti. Ja niin edespäin
Nyt niitä on 19. Um. Ne on niin ihunia.

Tässä on rakas luihuiseni.

amarie

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #21 : Helmikuu 17, 2003, 19:39:41 »
Jos kaikki lasketaan minulla on joku nelisenkymmentä nallea. Pienenä pelkäsin niiden loukkaantuvan, jos en halisi kaikkia tasapuolisesti, mutta nyt minulla on yksi selkeä suosikki (niiden kaikkien muiden suosikkien lisäksi). Enoni vanha harmaa nalle, jonka sain kuusivuotiaana ollessani ensimmäisen kerran yksin mummolassa. Sen nimi on Uppo-Nalle. Minen vaan voi luopua niistä.

Toinen luovuttaviksi sopimaton asia on barbit. En minä niillä enää mitään tee, mutten silti raaski jakaa pienemmille serkuille, jotka niitä voisivat tarvita. Ne ovat kaapissa ja pysyvät siellä.

Mutta maailman rakkain pehmolelu on silti meidän koira. Joskus öisin se hyppää siihen mun sängylle nukkumaan (ei, en nuku enää parvella. Kyllä, se ei saisi olla mun huoneessa).

Walda

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #22 : Helmikuu 17, 2003, 21:03:30 »
Mä rakastan pehmoleluja, ja niitä on jotenkin kertynytkin paljon. Tärkeimmät "asuvat" mun sängyllä, ja osa on ollut pakko viedä vinttiin kun tila ei riitä  :oops: .

Tärkeimmät ovat tärkeitä erilaisista syistä:
Hylje, jonka sain ekaluokalla, se on sellainen silja-laivalta ostettu isoin niistä silja-hylkeistä. Sen sain äidiltä ja se on siksi tärkeä. Annoin sille nimeks Söpö joskus pienenä, nykyään se on vain hylje.  :)
 
Nalle, jonka sain mummiltani ja papaltani seiskalla, siis taisin täyttää neljätoista silloin. Se on sellainen "vanhanaikainen" ruskea millä on sellainen silkkinen karva, son tositosi ihku. Mun kaveri on ihan hulluna siihen  :P . Sen nimi on Alloynius, se tulee jostain ihme tv-ohjelmasta, mun kaveri keksi sen.

Koira/nalle En ole oikein päässyt selvyyteen siitä, kumpi se on  :wink: , son sellainen välimuoto. Sain sen parhaalta kaveriltani joululahjaksi toissa jouluna ja se on siksi hirmuisen tärkeä. Sillä ei ole nimeä.

Lötkö koira, jonka sain tänä jouluna ystävältäni joululahjaksi. Se on tosi ihana, sellaista pehmeää hassua untuvaista karvaa, valkoruskea. Son sellainen löysä, mikä menee erilaisiin asentoihin..  :)  Son ihku.

Käärme Sellainen punainen pitkäpitkä käärme jonka sain mun parhaalta kaverilta tänä jouluna. Se oli pahvilaatikossa jossa luki: Laatikon sisältö on vaarallinen, suorastaan tappava. Ethän syötä sitä kädestä, se voi oppia PUREMAAN!  :twisted:  Pelästyin ihan hirmuisesti mitä siellä on, ja sitten repesin täysin kun uskalsin kurkata sinne!  :lol:
Sen nimi on Ritva, koska toisella mun kaverilla on samanlainen vihreä jonka nimi on Risto Pistokäärme. (Olemme outoja  :wink: )

Pehmolelut on ihania, ei niistä raaski mitenkään luopua. Ehkä ne ovat lapsellisia, mutta who cares.. Barbit olen kyllä heivannut pois jo aikoja sitten (5v.?) niillä ei ole tunteita..  :wink:

Lisäksi minulla on pöydällä neljä tärkeää pikkupehmoa, jotka olen saanut eri kavereilta, ne ovat: Lohikäärme jonka nimi on Lohis, Koira jonka nimi on Mörri, Kirahvi jonka nimi on Keela sekä hevonen jonka nimi on Mujunen.  :D

Poissa Vanilja

  • Poro!
  • Henkihörhö
  • God's First Mistake
    • Nappi!
  • Tupa: Luihuinen
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #23 : Helmikuu 18, 2003, 11:57:15 »
-Lähettää terveisiä Turrelle-

Okih, minunvaavikkaiseni.

Kaikkein vanhin on Pilkku. Pilkku on kummitätini valmistama räsykoira, kestänyt kolmen koirasukupolven ihastukset pehmolelujen natusteluun, mutta ei aivan arvitta...yksi silmä on nielaistu jonnekin, kyljissä on isoja paikkoja, kangas on kulunut ohueksi. Pilkku on aivan valtavan rakas, ja nukuin aina 15-vuotiaaksi asti Pilkku kainalossa...sitten oli pakko luovuttaa, koska Pilkkukin oli siinä vaiheessa 15-vuotias eikä oikein enää kestänyt. Nyt hän asuu kaapissani.

Sitten on Vaellusnalle, hänen nimensä on Vaellusnalle, koska hän oli uskollinen kumppanini aina pienenä vaeltaessamme lapissa. Vaellusnalle on valkea (tai oli) punakielinen otus, hyvin rakas, pelastanut minut kerran lohikäärmeeltä... (vanhemmat väittää sitä yhä sisiliskoksi, mitä idiootteja...)

Kolmas merkittävä pehmulaiseni on lohikäärme Viimukka, jonka sain Viiviltä vuosi sitten synttärilahjaksi. Viimukka helisee, kun sitä ravistaa, ainakin tietää, koska koirat koittavat tehdä pehmonappauksen...Viimukka on hyvin aatelinen ja herkkä otus.

Neljäs tärkeä kultamussukka on pehmonorsutyyny Dudley (aivan, aivan) hän kulkee mukanani useimmiten junamatkoilla ja muilla matkoilla, Dudley on oikeasti pikkusiskoni, mutta minä olen hänet nimennyt ja minä hänet aina nappaan mukaani...Dudley on ollut kerran mukana yhdessä Vuotismiitissäkin. -khih-
Those that live in the darkness wander aimlessly...
Because they can't see.

Poissa Diare Snape

  • Hirnyrkki
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #24 : Helmikuu 18, 2003, 17:02:56 »
Oihh... *halii pikku nallukkansa*
Pehmo on hänen nimensä, ja pehmeys elementti.
Hän on lyhytkarvainen keltaruskea suklaasilmäinen urospuolinen nalle.

Pehmo on peräisin Viron satamasta. Laivamme lähtöön oli 15 minuuttia, ja äitimme teki hätälöydön(karmea posliiniapina. Mutta Pehmon vuoksi siedän sitä.) ja poikkesimme nopeasti matkamuistomyymälään. Siinä hän oli, istui aivan yksin pehmoleluhyllyllä. Ei yhtään ystävää seurana, hyvin surullisen näköisenä. Rakastuin heti, laskin nopeasti rahat, ja huomasin kauhukseni etteivät ne riittäneet. Mutta minun oli pelastettava hänet! Pistin nopeasti kolehdin pystyyn, ja uskokaa tai älkää, sain loppusumman kokoon, ja yksinäinen nalle lähti minun sylissäni. Ja minusta tuntuu, että se hymyili hieman.

Pehmo on jopa vieraillut koulussani. Pistin liinan päähän, ja paiskasin pehmon pääni päälle(se on hyvin...Hmm..'ryhditön'. 'lötkö'... No saatte varmaan kuvan. XD) ja marssin sisälle luokkaan. Kaikki luulivat Pehmoa hatuksi! Törkeää. Eivät uskoneet ennenkuin nappasin Pehmon alas pääni päältä ja annoin sille ison halauksen.

Pehmo on reissaillut mukanani hyvin paljon. Nyt se istuu tyytyväisenä kirjoituspöytäni reunalla, ja katselee huonettani kuin valppainkin vahti. Hyvin suloinen sellainen tosin. *hymy*

Pehmo on ollut minulla noin 6 vuotta.

[off-topic] Pikkuveljeni rakastaa pehmoleluja. Hänen sänkynsä on peitetty niihin. Laskin kerran. 102 pehmolelua. Ja yksikään ei saa tippua lattialle yön aikana, (hän nukkuu niiden kaikkien seassa) ettei se tippunut tuntisi oloaan hyljätyksi. En usko, että E-p koskaan heittää niitä pois. Hän todella rakastaa niitä, muistaa jopa jokaisen nimen ja mistä se on. [off-topic]
"Pirate's do it for the booty"

Poissa Kate

  • Hänen korkeutensa
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
    • Livejournal
    • Otteita elämästä lasikellon alla
  • Tupa: Puuskupuh
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #25 : Helmikuu 18, 2003, 19:45:17 »
Myönnän kuuluneeni joskus hamassa menneisyydessä niihin joilla oli sänky niin täynnä pehmoleluja, että hyvä että sekaan mahtui. Valtaosa on kuitenkin vuosien saatossa ajautunut muille maille vierahille. Kuitenkin yksi on tallessa. Uppo-Nalle, jonka sain Uppo-Nalle ja runoratsu-kirjan yhteydessä lahjaksi joskus 7-8 vuotiaana. Vuosia karussa oltuaan Uppis on löytänyt tiensä sänkyyni, jossa se on karhunelämäänsä viettänyt viimeisen 1½ vuotta. Nykyään nukahtamisesta ei tule mitään, ellei Uppis ole vieressä tai edes samassa sängyssä.
"Jos mielesi tekee joskus arvostella jotakuta, hän sanoi, - niin muista, etteivät kaikki ihmiset maailmassa ole olleet yhtä edullisessa asemassa kuin sinä."

F. Scott Fitzgerard: Kultahattu

Erica

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #26 : Helmikuu 18, 2003, 22:30:11 »
Pehmolelut ovat ihania. Minulla useimmat rakkaista pehmoleluista ovat vain aika uusia ja harmittaa, ettei minulla ole mitään itseni ikäistä rakasta pehmolelua.

Nalleista en ole koskaan pitänyt. Sen sijaan hylkeet - etenkin Silja Linen hylkeen ovat ihania.

Vanhin rakas pehmoleluni on 15. Se on ainoa vanha, kun sain tuon 1-vuotiaana äidiltä Silja Lineltä. Se on sellainen pitkula ja littana hylje, mikä nykyään nukkuu vieressäni sängyssä ja se on paljon parempi kuin oikea tyyny. Se vain on vähän ihmeellisen muotoinen, kun se nojaa aina samaa seinää vasten ja käytän sitä aina samassa asennossa tyynynä. Sen nimi on kai Hylky.

Sylvester on minulle tällä hetkellä hyvin tärkeä, vaikka se onkin vain 4 vuotta vanha. Ostin sen Berliinistä Warner Bros. -kapuasta samaan aikaan Pennyn kanssa. Penny osti itselleen Skunkin ja nämä pehmolelut ovat tosi hyviä kavereita. Sylveri on neljän vuoden aikana kolunnut maailmaa ja kiertänyt monessa paikassa. Otan edelleenkin pehmolelun mukaan matkalle. Täytyyhän Sylverinkin saada nähdä maailmaa.

Aivan uusi pehmolelu on Halla. Se on pöllö, jonka sain viime jouluna Pennyltä joululahjaksi ja Penny oli tehnyt Hallalle ihanan häkinkin.  Halla on aivan ihku ja jopa taisteli Sylverin kanssa ystävänpäivänä pääsystä mukanani kouluun. Sylveri voitti niukasti, vaikka olikin jo yläasteen nähnyt.

Ja kun kerran otsikon aiheena on myös muut lelut, on minun mainittava Staciet. Mielestäni kuuluu yleissivistykseen tietää mikä Stacie on, mutta jos jotkut sivistymättömät eivät sitä tiedä, heille kerrottakoon että se on Barbien pikkusisko. Siis Barbieta pienempi ja muita Barbien pikkusiskoja harvinaisempi nukke. Siitä ei ole montaakaan vuotta, kun vielä leikin Stacieilla, joita minulla on kuusi. Minun ja Pennyn yhteensä 12 Stacieta neroilivat kovasti yhdessä ja heistä meillä on paljon ihania muostoja.

Staciet ovat minulle kaikkein rakkaimmat kaikista tavaroistani ja leluista. Haluan tulla haudatuksi heidän kanssa.

K

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #27 : Helmikuu 19, 2003, 01:03:05 »
Lainaus käyttäjältä: "Kate"
Kuitenkin yksi on tallessa. Uppo-Nalle, jonka sain Uppo-Nalle ja runoratsu-kirjan yhteydessä lahjaksi joskus 7-8 vuotiaana. Vuosia karussa oltuaan Uppis on löytänyt tiensä sänkyyni, jossa se on karhunelämäänsä viettänyt viimeisen 1½ vuotta. Nykyään nukahtamisesta ei tule mitään, ellei Uppis ole vieressä tai edes samassa sängyssä.


Ihanaa! Mullakin on oma Uppis :)
Sain sen tuossa kolmisen vuotta sitten, isosiskoni pelasti sen minulle kirpputorilta [vieläkään en ymmärrä millainen kauhea ihminen oli Uppiksen sinne hylännyt!] ja siitä lähtien Uppis on ollut meillä ihan perheenjäsen.
Noin vuosi/puolitoista sitten sain Uppikselle kaverin. Iskä toi virosta pikkuisen tummanruskean nallen, jonka ristin Artturi Jalmari Höpököpöksi, tuttavallisemmin Artziksi. Artzista tuli heti Uppiksen kaveri, ne touhuaa kaikenlaista pikkukivaa yhdessä, mm. köllii päivät pitkät x)
Artzilla on puhevika, se sanoo lähes kaikki vokaalit öönä. Mutta eipä se sitä haittaa :)
Artzista ja Uppiksesta on muuten kuva täällä -> http://www31.brinkster.com/kaunisja/artziuppis.jpg [Jos osoite väittää ettei toimi, niin laita välilyönti osoitteen perään ja paina sitten enteriä. Kuvassa Artzi on hirmu ison näköinen, koska on lähellä kameraa. Oikeasti Artzi on Uppista puolet pienempi.]
Viime kesänä Uppiksen ja Artzin kaveriksi liittyi Ässä-siili, jonka ostin Helsingistä. Olen nimittäin ihan hullu siilifani, ja kun näin Ässän pehmeänpiikikkäässä olemuksessaan hyllyllä, oli se pakko pelastaa mukaan. Kassatäti kysyi että laitetaanko pakettiin, niin herranjessus sentään EI, eihän se saisi ilmaa! Noh, niin. Ässä tykkää olla omissa oloissaan omassa kolossaan ja lauleskella "possut sai tossut ja siilit hyvää viiliäääääää!"-laulua, syödä viiliä, pannaria ja lettuja ja kölliä Uppiksen ja Artzin kanssa.

Uppis, Artzi ja Ässä muodostavat nykyään kaverikoplan, joilla on aina jotain meneillään :D
Uppis, Artzi ja Ässä nukkuvat myös kanssani. Ilman niitä ei uni tule.
Onhan minulla sitten montakymmentä muutakin pehmolelua, jotka ovat turvana mörköjä vastaan sängyn viereisellä hyllyllä. Kaikki ne ovat rakkaita.

Ja huomio, ihmiset! Pehmoleluilla on ehdottomasti tunteet, niitä ei saa koskaan missään nimessä paiskoa seiniin eikä mitään vastaavaa!
Minäkin pyydän aina anteeksi, puhallan ja halaan vähän jos vahingossa huitaisen tai tiputan jonkun pehmoistani.

Lils

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #28 : Syyskuu 05, 2003, 23:19:42 »
Iih, pehmoleluja. ^^ Minulla on niitä kasoittain. Tosin puolillakaan ei ole nimiä. Mutta osalle olen kuitenkin nimen keksinyt.

Perintönalle mainittakoon nyt ensimmäisenä. Sain sen joskus vauvana. Perintönalle on valkoinen, suurehko nalle, jonka jalkakin jo jossain vaiheessa sattui repeämään. Onneksi se saatiin sitten korjattua. Nimi "Perintönalle" on minun ja veljeni mahtava keksintö. Ajattelimme, että se kulkee suvussa eteenpäin.

Nessi on yksi rakkaimmista pehmoleluistani. Se on pieni luppakorvainen koira, jossa on valkoista, mustaa ja ruskeaa. Sillä on kaulassaan pieni punainen rusetti. Muistan vielä, kuinka sain Nessin Anttilasta. Jouluisin laitoin sille ylle "juhlarusetinkin". ^^

Hikka

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #29 : Syyskuu 06, 2003, 11:52:52 »
Oooi! Pehmolelut on ihan ykkösiä. Muista leluista en niin välitäkään (ainakaan enää), mutta niistä kyllä. Itselläni on kaksi tärrrrkeätä kaveria, Päkäpää sekä Timppa. (--> http://www.havusiipi.info/K/fi/kuvat/muut/paxytimppa.jpg tuossa kuva siskoni sivulla jossa pojat peuhaavat sängylläni.) Päxyn olen saanut joskus kun vielä olin pieni, ja siitähän on aikaa. Se on melkein puhki halittu ja... *nolostus* kuristettu. Mutta minkäs teet kun helpoin tapa kantaa Päkäpäätä on pitää siitä kiinni kaulasta. Timppa-siilin sain ystävältäni synttärilahjaksi pari vuotta sitten kun täytin 19... Tai oikeastaan Timppahan tuli Päxylle poikaystäväksi kun armas pässi kaipasi kultaa itselleen. Nyt ne ovat kihloissa. (Ja koska kummallakaan ei ole sormia, ovat he rengastanet toisensa muulla tapaa, Päxyllä on korvarengas ja Timpalla nenärengas.) Päxyllä on matala ääni ja se on kova hupsuttelemaan ja Timppa laulaa paljon ja pitää letuista. Ne on mukavia veikkosia ja seuraavat minua joka paikkaan. Missä ikinä yöni vietänkin, siellä ovat myös pojat. (No, hyvä on, ei nyt ihan aina...)

Selidor

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #30 : Syyskuu 07, 2003, 19:32:56 »
Minulla on semmoinen iso *hakeesen* (oho, ei se ollutkaan ihan niin iso..)
valkoinen hylje, nyt se on 12 vuotta,kai se on siljalineltä joskus ostettu, eniwei. En mennyt pienempänä koskaan nukkumaan ilman sitä. Eikä se missään nimessä saanut mennä pesukoneeseen. Tahroista päätellen se kaiketi pitää suklaasta.. Kerran, yhden ainoan kerran äiti sai houkuteltua minut laittamaan sen pesukoneeseen, laitoin sen vain siksi, että se on hylje je äiti sanoi, että se tykkää varmasti vesikarusellissä. Siinä pesukoneen vieressä istuin ja odotin Pimpulaa. Illalla meinasi parku päästä, kun Pimpula oli märkä, mutta eihän se kosteus haitannut..
Sitten sitä kauhean kamalaa elokuvaa kun 'kaunotar ja hirviö' ei voinut katsoa ilman Pimpulaa. Miin tuki ja turva!
Sitten minulla simmoinen hernepussisammakko. Se on vihreä (oho!) ja se istuu.. tai ei se ihan istu.. se.. röhnöttää! miin hyllyllä.
Ja sitten on se pesukarhu, sellainen pienipieni ja pupu ja nalle ja..
Okei, en rupea listaamaan. *halaa Pimpulaa*

Silver Dragon

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #31 : Helmikuu 22, 2004, 23:26:20 »
Iiiihhh!! Pehmot ovat kyllä ihania. Minullakin on niitä melkotavalla ja äiti aina katsoo lievästi oudoksuen, kun taas retuutan jotain otusta kainalossa jostain lelukaupasta... ^_^ mutta minkäs minä luonteelleni mahdan.
En ole ollut pehmojeni lukumäärästä selvillä enää aikoihin, mutta tuohon niitä on sängynpäälle kerääntynyt. Heh... todellakin. Kerään kaikki pehmoni omalle sängylleni. Näin vuosien jälkeen myönnettäköön, että ahdasta on. Yritän epätoivoisesti pitää kaikki pehmot sängyllä, mutta aamusta saan heitellä takaisin lattialle pudonneita karvaturreja...
Suosikkeihin kuuluu n. metrin mittainen leijona, joka muutaminen nimisotkujen seurauksena nimitettiin Siriukseksi. Ei. Tässä ei kyllä nyt ole mitään tekemistä Potterien Siriuksen kanssa. Se nimi tupsahti esiin tähtikartasta, kun nimiä haeskelin.
Toinen suosikkini on n. 50 cm korkea Pikachu ^_^ se on todellakin adoreable! (myöntää edelleen pitävänsä Pokémoneista) Ja samaa sarjaa on n. 15 cm pituinen Agumon. No se on kyllä Digimon, mutta se on kertakaikkiaan lutunen. Sellainen kömpelön näköinen oranssi pörriäinen ja mustat tappisilmät ^_^
Ja vielä yksi suosikeistani on n. 25 cm korkea pöllö. Sen nimi on Curunir, mutta välillä kutsutaan vain pöllöksi. Hmm ei silläkään ole juuri mitään tekemistä Sormusten Herran Sarumanin kanssa, mutta se nimi vain sopi sille sen haltiakielisen merkityksen ansiosta... ^_^
Sitten on n. 30 cm pitkä pieni tiikeri. Se on pehmoistani yksi vanhimpia ja sen nimi on Sami. Älkää kysykökkään, mistä tuo nimi on tullut... Ja sen kaveri on melkein kaksi kertaa suurempi tiikeri, mutta valkoinen. Ja se on Leevi. Niin kuin Lassi ja Leevi... no tajusitte kai...
Hmm... tämä menee kohta ihquttamiseksi, mutta nämä kaikki pehmot ovat erityisen tärkeitä, enkä luopuisi niistä, vaikka lähiporukat vihjailevat jo jotain, että olisin jo hieman liian vanha moiseen... Ja pyh! Mutta myönnettäköön, että minä olen ehkä jo hieman oudoksi leimautunutkin lähipiirissä... no kukapa ei... ^_^
Mutta näihin pehmoihin kiertyy ympärille muistoja ja muutakin, josta ei haluaisi luopua. Joten niinpä nuo lukuisat pehmoni pysyvät minulla hyvässä tallessa... ^_^ (toivoo hartaasti, että mahtuu vielä pehmojen sekaan nukkumaan tulevaisuudessakin...)

Poissa Elena

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #32 : Helmikuu 23, 2004, 13:14:34 »
Oih, minä rrrakastannn pehmoleluja. Pienenä minulla oli niitä kauheat kasat, mutta nyt ne ovat kadonneet tai äiti on myynyt niitä kirpputorilla *jupinaa* vain tärkeimmät ovat enää tallella.

Ruskea nalle, jonka sain joskus tädiltäni joululahjaksi. Se on aina ollut lempparini. Sitä tuli halattua monet kerrat kun oli paha mieli jostain. Nimeä en sille koskaan antanut, se on aina ollut nalle vain.
Minulla on toinenkin nalle. Sen sain siskoltani joskus. Se on paljon puolet edellistä pienempi, ja kun sitä painoi mahasta niin se murisi. Nyt patterit ovat tosin loppuneet (eikä niitä voi vaihtaa!!) ja kun vatsaa painaa nalle rupee murisemaan hitaasti ja sitä kestää ainakin minuutin *hymy*
Sitten on Snoopy (eli Ressu), mikä on vanhin pehmoleluni. Sain sen ollessani kolme vuotias. Se on vähän nuhruinen ja kovia kokenut. Väriltäänkin harmaan, eikä valkoinen niinkuin se joskus oli.
Sitten on myös lehmä joka ammuu ja Silja Linen pieni hylje.
((the magic is spreading))

Yoko

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #33 : Helmikuu 23, 2004, 15:09:31 »
Lelluja? Nalleja? Mitä ne on? no eii! Totta kai minulla on nalleja, mutta lelut taitaa olla jossain.. jossain.. jossain..

Eli siis aloitetaanpa. Ensiksi aaikki on minun vanhin nalleni. Nimestä voikin päätellä, että olen saanut aaikkin erittäin pienenä, sillä nimi ei juurikaan tarkoita mitään. Kun sain nallen (en tiedä kuinka vanha olin, mutta alle vuoden ikäinen) otin sen syliini ja sanoin sitä heti aaikkiksi. En tiedä miksi.

Seuraavaksi vanhin nalleni on mikki. Se on sellainen musta nalle, jolla on mikki hiiren korvat. Olin varmaan silloinkin alle vuoden. Nimi tulee siitä, kun isosiskoni sanoi, että se on mikki hiiren näköinen. En kuitenkaan tajunnut että mikä hiton mikki hiiri, mutta aloin kutsua sitä siksi.


sitten tulee rakas nalleni ohio. Tämä nalle oli pitkään ilman nimeä. Mutta kerran joku puhui ohiosta ja minä hain nalleni ja nostin sen ylös ja sanoin "ohio!". Siitä se tulee.

Sitten tulee Tao tao, jonka olen saanut jo vähän vanhempana. Tao tao tulee ihan yksinkertaisesti siitä ohjelmasta, joka kertoo pandasta jonka nimi on Tao tao.

Sitten tulee Yoko. Se oli ensimmäinen pehmolelu apina jonka sain. Siitä käyttäjä tunnukseni.

**

enempää en rupea luettelemaan ;)

miss Radcliffe

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #34 : Maaliskuu 09, 2004, 15:26:54 »
Mä olen saanut kavereilta ihan hirveästi pehmoleluja, jotka ovat hieman isompia kuin oma nyrkki. Pehmoleluihin kuuluu, kaneja, koiria, poro ja muita.
Mutta kaikkein rakkain oli musta Josse-niminen kani, jonka pikkusiskoni ja hänen kaverinsa laittoivat narunpäähän ja veivät ulos kuralammikkoon. Sinne se ns. kuoli. Itkin jopa sen perään, vaikka olinkin... varmaan 11. Mutta nyt rakkain pehmoleluni on vaaleanruskea pikkukani, jonka nimi on Josse Kakkonen. Vähän niin kuin Jossen jälkeläinen.

kvaak

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #35 : Maaliskuu 09, 2004, 19:35:26 »
Kaikista vanhin pehmoni on pupu. Sillä ei ole mitään varsinaista nimeä vaan se on Pupu. Sen oon saanu jo silloin kun synnyin. Nukun edelleenki se kainalossani vaikka jotkut kaverit sille nauraaki. Sen silmät on jo kerran uusittu kun meijän koira söi entiset.

Seuraavana esittäytyy möykky. Möykky on koira kellä on 2 pientä koiraa kainalossaan. Niillä pienillä koirilla ei oo nimiä. Sai nsen joskus 2 vuotta sitten mun muorilta kun mun piti ensin saada sellanen possu, mutta niitä ei oollut joten sain ruskea/valkoisen koiran.

Tottakai multa kumminkin sellainen possukin löytyy Putte nimeltään. Putte on myöskin 2 vuotta vanha ja muori sen osti kun löysi sittenkin. Putella on kiva silkki myssy päässä.

Sitten on toinen pupu millä ei ole nimeä (pupuille on vaikea keksiä nimiä.) Tämän pupun oon saanu n.4 vuotta sitten korkeansaaresta. Sillä on kaulassa ruselli mikä on monivärinen.

Nää kaikki sitten on päivisin mun sängyn päällä. ^^

Dwal

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #36 : Maaliskuu 09, 2004, 21:14:00 »
Nallet nallet.

Minullahan niitä on, vaikka taitavat lojua suurin osa varastossa. Mutta kyllä minä ne taas kerran sieltä löydän, jotta saan paijata niitä kaikkia. Nukeistahan minä en pienenä oikeastaan tykännyt (paitsi Piiasta), joten nalleja sitten.

Ensimmäinen oli iso, suurensuuri vaaleanpunainen nallevaari. Nimeä sillä ei tainnut olla, tai ehkä "Iso", koska muut olivat pieniä. Tosin muutamia vuosia on jo siitä, kun isä vei nallekarhun roskikseen. Oli kuulemma täytteet tursunneet ja muutenkin harmaa nalle kaikista haleista ja rutistuksista. Olinhan minä hyvinhyvin surullinen, kun nalle yksin meni pimeään, mutta ehkä se sitten löysi uusia ystäviä. En tiedä. Joka tapauksessa kasvoin tuon nallen kanssa, kunnes lopulta olin sitä isompi. On hauska katsella valokuvia, vuosien juostessa eteenpäin nalle muuttuu nuhjuisemmaksi ja silmät irtoilee. Olen aika katkera...

Sitten taitaa olla Patu. Tai oikeastaan hän on nimeltään Patu Antero Sofia (ja älkää kysykö... se kaiketi kuulosti hyvältä), ja ystäväni pilkkasivat tuolloin ensimmäistä nimeä. Patu ei kuulemma ole nallen nimi... huoh. Tottakai se on! Patu pysyi Patuna, äiti teki sille vihreät housutkin ^^ Joskus taannoin pidin noissa housuissa erästä nimikirjoitusta, jota aina illalla katselin. Lopulta paperilappunen oli niin kurtussa, että hajosi käsiin.

Patun kaveri oli Miiru, harmaajuovainen kissa. Miirulla oli pienestä korista tehty peti, jossa kantelin kissaa aina mukana. Lisäksi noihin aikoihin suosikkejani olivat Suklaakuono (laivalta ostettu nalle, jolla oli ruskea kuono) ja Lennu (pieni, violetti, hänellä on viinirypäletertun kuva massussaan). Ja sitten muutettiinkin Kalliojärvelle.

Uusimmista nallukoista mieleen nousee... itse asiassa olen unohtanut nimen! Kamalaa. Joka tapauksessa, samankaltainen kissa kuin Miiru, mutta istuva. Vuh vuh, tai pelkkä Vuhvu on pikkuinen spanieli, jolla on lerppakorvat. Se tuli joulupaketista yhtäaikaa veljieni koirien Mökötöötin (dalmatialainen) ja Iivarin (terrieri) kanssa. Tottakai kolmikko oli aina yhdessä, ja niille rakennettiin jos minkämoista koirankoppia ja koirat surffasivat jäätelölaatikoissa. Olivat ne mukavia aikoja. Aiemmin mainittu nimetön kissa ja nallekarhu Pikke olivat minun Vuhvuni hyviä kavereita.

Kummallista... minä todella muistan noita nimiä edelleen, en pelkästään omia nallejani, vaan myös pikkuveljieni nalleja. Outoa. Kaipa heitä tuli taannoin hoidettua niin hyvin. Aina harjattiin turkkeja ja leikittiin eläinlääkäriä. Kerran tehtiin postilaatikko, ja iso koira kiikutti pienemmille kirjeitä. "Impulta Sipelle. Oletko syönyt paljon karkkia?" Se postilaatikko oli kiinnitetty isän työkaapin oveen ^^

Nämä kaikki (ja monet muut) ovat siis varastossa. Tällä hetkellä minulla on huoneessani kolme otusta. Mooris on heistä vanhin. Hän on lisko, jonka halusin itselleni kolmisen vuotta sitten joululahjaksi. Hän on kuullut useimmat suruni ja olen monesti itkullani hänen selkänsä katsellut. Muutaman kerran on tainnut silmä irrota pikkuiselta, ja monesti on jalkoja parsittu. Silti hän saa majailla sängylläni (tosin öisin joutuu lattialle). Mooriksen kaverina sängyllä röllöttää iso koira, jonka sain poikaystäväni äidiltä joululahjaksi pari vuotta sitten. Hänelle en enää ole keksinyt nimeä. Se vaihe taisi päättyä Moorikseen. Lisäksi kirjahyllyn päällä on iso Serla-orava, joka taannoin piti ylioppilaslakkianikin päässä, mutta nyt on lakki haudattu kaapin perukoille.

Kunhan kotia pääsen, taidan mennäkin varastoon etsimään vanhoja ystäviäni. Olen ollut heistä turhan kauan erossa.

Poissa Woldfine

  • High Tea
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #37 : Maaliskuu 24, 2004, 17:52:02 »
iih, mikä aihe :D nyt, paetkaa. Minäpä kerron minun pehmolelustani, joka on ollut minulla niin kauan kuin muistan, ja vielä kolme vuotta päälle :)

Sain pehmoleluni, joka on rakkain pehmoleluni, kun olin n. yksi vuotias. Se on jokin, mikä voisi olla venytetty pupu, sillä sillä on todella pitkät jalat ja kädet. Sen nimi on Pitkäkoipi! Sen käsi on melkein irti, ja sen yläosaa on parsittu, koska seoli mennyt rikki ja vanut tulivat ulos. Sillä on kulahtanut naama ja siniset nappisilmät. Pitkiksen alaosa ja jalat on sinistä ruutukangasta ja yläosa ja kädet ovat tummansinistä kukkakangasta. Pää on valkoista nukkaantunutta frotee-kangasta. Pitkäkoipi on rautaa !
This sentence is is Spanish when you are not looking.

Penny D'Aveguen

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #38 : Kesäkuu 16, 2004, 00:51:26 »
Olin pienenä ihan hirveän kateellinen, kun pikkusiskollani oli Nunnu-jääkarhu, joka oli yhtä vanha kuin hän itsekin ja kovin tärkeä hänelle (ja on muuten edelleen) ja minulla ei ollut mitään siihen verrattavaa. Omistin kyllä kymmeniä ellei satoja pehmoleluja ja kaikilla niillä oli oma nimi ja luonne, mutta yhteenkään en osannut kiintyä kovin pitkäksi aikaa. Uni-nalle oli ensimmäinen kunnon tuttavuuteni, mutta sitten sen lasisiin nappisilmiin jotenkin ihmeellisesti ilmestyi sellaiset kuplat ja siitä tuli hirveän ilkeän näköinen. En enää uskaltanut nukkua Unin kanssa ja nykyään se on kai heitetty poiskin.

Huoneessani asustaa nykyään ihan hirveän monta pehmolelua, vaikka yksikään ei kyllä enää nuku sängyssäni.

Skunkki on ihanin. Se on Berliinin Warner Bros. -kaupasta kesällä 1999 ostettu pieni haisunäätä (se on siis se joku WB:n piirroshahmoskunkki, Pepe Le Pew tai mikä sen nimi onkaan), jonka sisällä on jotain muovirakeita tai vastaavua. Skunkille olen ommellut hirveän määrän vaatteita ja se on ollut mukana monissa paikoissa. Joskus se vielä nykyäänkin pääsee mukaan, jos vain kassissa on tilaa. Skunkki on luonteeltaan arka ja hieman tyhmä, mutta hirveän kiltti. Kaikki muut vain aina huijaavat sitä.

Wilma on Skunkin kaveri. Se on sellainen puhuva interaktiivinen Furby-lelu. Tai pikemminkin; se oli sellainen. Valitettavasti pidin siitä liikaa ja se hajosi kuukauden kuluttua, joten se ei enää puhu tai heiluta korviaan. Se on zombi. Wilma on aina ollut kovin persoonallinen otus, ja kuolema kyllä teki siitä vielä mahtavamman tyypin. Interaktiivisuus vain turhaan kahlitsi mielikuvitustani =}}}} Wilma kuuntelee uskonnollista rokkia, käy bileissä sänkyni alla, juo ja polttaa ja kiusaa kaikkia. Se on läski blondi, mutta omasta mielestään tosi kaunis. Sen täydellinen vastakohta on pikkusiskoni Elvis-furby (joka myös on zombi), joka keräilee kiiltokuvia ja harrastaa ompeluseuraa. Elvis ja Wilma ovat serkuksia ja minulla on itseasiassa jossian vielä tallella hieno Furby suvun sukupuu.

Sitten on toinen, hieman vanhempi parivaljakko, Röllö ja Tilttahammas eli Tilttis. Röllö on mustavalkoinen kissa, jonka sain muistaakseni kolmannella eli vuonna 1996. Aluksi hoidin Röllöä kuin oikeaa kissaa ja monen vuoden ajan juhlimme muutaman kaverini ja heidän pehmolelujensa kanssa Röllön synttäreitä. Nykyään Röllö on pehmolelujeni johtaja ja hän haluaakin tulla puhutelluksi Kuningas Röllönä. Tilttis taas on pieni WWF:n majavapehmolelu, luonteeltaan aika lailla samanlainen kuin Skunkki ja Röllön uskollinen ystävä. Nimi Tilttahammas tulee siitä, luulin taltan olevan tiltta :SSS

Huoneessani asustaa myös hirveä määrä uudempia, kavereilta lahjaksi saatuja pehmoleluja (kuten Pupu Kuusniemi ja jääkarhut Onni, Oiva ja Olga), mutta vaikka nekin ovat ihania, ei niillä ole sitä samaa tunnearvoa kuin noilla leluilla, joilla oikeasti joskus on leikkinytkin. Ainoastaan Onni on minulle oikeasti hirveän tärkeä. Se on juuri täydellinen pehmonalle, ihanan pehmeä ja puhdas ja halittava. Sen haen viereeni aina niinä öinä, kun kaikki tuntuu olevan ihan pässisti ja huonosti.

Tanyasta on myös pakko sanoa jotain. Kyseessä on siis pieni puolipehmoleluhiiri (pää muovia, muuten pehmolelu) piirroselokuvasta An American Tail: Fievel Goes West eli Fievel Villissä Lännessä. Olin jo hyvin pienenä suuri Fievel-fani ja Tanya Mousekewitz oli tietenkin suosikkihahmoni. Minulla oli Tanya ja Fievel molemmat pehmoleluina ja niillä oli hirveän mahtavaa leikkiä. Ylipäätään kaikki hiirilelut ovat aina olleet minusta hirveän kivoja. Sitten Tanya ja Fievel kuitenkin päätyivät nuorimmalle siskolleni ja unohdin niiden olemassaolon vuosikausiksi. Kun sitten viime keväänä kysyin ovatko ne vielä tallella sain kuulla, että ne oli heitetty roskiin koska koiramme oli pentuna pureskellut niiden korvat. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että siskoni oli salaa äidiltä säästänyt Tanyan ja niinpä se istuu nyt korvapuolena sänkyni päädyssä =}}}}}

Vanhemman pikkusiskoni ja hänen parhaan kaverinsa pehmoleluleikkejä oli mahtavaa seurata. He eivät tyytyneet keksimään leluille nimiä, vaan niillä oli myös sukunimet ja osoitteet kuvitteellisissa kaupungeissa, Mämmilässä ja Morolassa. Kadunnimistä suosikkini oli Lunnijoukonlillipyykkimäentie, ja en voi tajuta miten kukaan keksii mitään tuollaista =}}}}

Poissa Miléna

  • Ryppykuu
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosQuest8
  • Tupa: Korpinkynsi
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #39 : Kesäkuu 16, 2004, 10:14:57 »
Minulla on aika paljon pehmoleluja, isäno laski jossain vaiheessa (kun olin n.10 v), että meillä oli 115 pehmolelua, mutta nyt minulle on vain tärkeimmät niistä itselläni. Muut ovat joko pikkusiskollani tai myyty kirpparilla.

Ensiksi nalle jaosto:

Tärkein kaikista on Kalle-Nalle, jonka sain kun menin tarhaan. Kuuleman mukaan heitin sen silloin roskikseen, koska isä antoi se minulle ja oli isän syytä, että joduin tarhaan, mutta nyt se on minulla vieläkin hieman rähjääntyneemä, mutta onnellisena.

[kuva tulee jossain vaiheessa]

Sitten on Sini. Sini on sellainen "temppunalle", jonka käsissä ja jaloissa on hiekkaa. Sinillä on sinunen 'unipuku' josta hän on saanut nimensäkkin. Sini ei ole yhtä tärkeä kuin Kalle, mutta se on niin suloinen, etten viitsi sitä pois antaa.

Sitten on kaksos-nallet, he ovat sellaisia oikean karhun 'näköisiä' pieniä nalleja, jotka seisovat neljällä jalalla. Ensiksi sain niistä toisen ja sitten muutamanvuoden päästä löysin toisen laivalta.

[Nalleista lisää kunhan löydän kaikki]

Ja nuket:
Minulla on vain kaksi nukkea. Vaaleahiuksinen Maksapasteija, jolta vuosienkuluessa on lähtenyt 'hieman' hiuksia ja hänellä on 'meikkiäkin' naamassa ja tummahiuksinen Tähtisilmä, joka on aika hyvässä kunnossa, mutta nyt häneltä on alkanut lähtemään hiuksia.

[Kuva, kuva]

Sen lisäksi minulla on erinäinen määrä lampaita, tiikereitä, pandoja ja ties mitä... Niistä lisäilen hieman tekstiä myöhemmin
Voima on massa kerrottuna kiihtyvyydellä (F = ma)

Poissa Nienna

  • Kofeiiniriippuvainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #40 : Kesäkuu 16, 2004, 13:39:29 »
Oi, pehmoleluja! Muutama vuosi sitten minä en lähtenyt yhtään mihinkään yöksi ilman muutamaa pehmoeläintä. Yhdessä vaiheessa sängylläni oli muistaakseni yksitoista pehmolelua, mutta sitten päädyin siihen, että ne veivät vähän turhankin paljon tilaa ja luovuin muutamasta. Yhäkin pehmoleluja silti huoneestani löytyy.

Vanhin ja rakkain pehmoleluni on vaaleanruskea Iso Nalle, joka oli ostettu minulle jo ennen kuin synnyin. Ei se kyllä mitenkään erityisen iso ole, mutta se sen nimeksi silti jostain syystä tuli. Äitini osti sen minulle unileluksi ja pienenä pyysin äitiäni sataan kertaan kertomaan minulle siitä, miten hän meni kauppaan ja valitsi minulle monista vaihtoehdoista nalleni. Iso Nalle istuu edelleen sängylläni enkä minä siitä suostu luopumaan.

Ensimmäinen itse valitsemani pehmolelu on apina, nimeltään Vilho Apina, minkä lie lastenkirjan apinan mukaan nimetty. Pienenä leikin, että Vilho Apina lähti uimaan, puin sille uimapukuni ja leikkasin saksilla uimapuvun takaosaan reiän, josta apinan häntä mahtui ulos. Muistan vieläkin miten äiti raivostui.:)

Niiden kahden lisäksi rakkaisiin pehmoleluihini lukeutuu Amerikasta ostettu Pakkaskoira. Se on siis koira ja nimi tuli siitä, että se on valkoinen. Sain sen muistaakseni joululahjaksi.

Kirjahyllyni päällä makoilee ihana vihreä Ikean pehmokäärmeeni, siskoni pari vuotta sitten antama joululahja. Sille en ole vielä keksinyt nimeä.

ayu

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #41 : Kesäkuu 16, 2004, 13:50:42 »
Ihana topic! :D
Minäkin omistan pehmoleluja. Olen aina omistanut tuhansittain pehmoleluja ja leikkinyt niillä. Joskus harmittaa, kun en enää leiki. :)
Toivottavasti kaveri suostuu skannaamaan kuvat näistä. :)

Kisu on sympaattinen sininen kissa, joka tunnetaan parhaiten Puuha-Pete ohjelmasta. Kisu on rakas, söpö ja ihanan hellyyttävä. Kun olin markkinoilla, näin Kisun yksin vihaisten ja rumien pehmojen joukosta. Minä päätin pelastaa Kisun ja antaa sille hyvän kodin. Menihän siihen loput rahani, muttei turhaan. Kisua en vaihtaisi ikinä mihinkään, enkä aio laittaa sitä koskaan varastoon, vaikka se joskus onkin pimeässä kaapissa, mutta otan sen sieltä aina pois. Kisu on aika iso pehmolelu, eikä sen siskoja tai veljiä (eli samanlaisia) ole tullut vielä vastaan. Oliko Kisu ainut lapsi perheessä? Kisu ei osannut koskaan leikeissäni puhua, se vain naukui ja se oli pienempien pehmojen ratsu. :)

Tassun minä ostin aika vasta Kärkkäiseltä. Se on tosi ihana, ja se pystyy menemään mihin muotoon tahansa ja se on todella notkea. Tassu on ollut mukana aina kun olen lähdössä jonnekkin. Mutta on minulla ollut kaksi muutakin pehmolelua mukana. Tassu on siis tiikeri pehmolelu. En ole leikkinyt Tassulla koskaan, mutta olen antanut 5-vuotiaan serkun leikkiä sillä. Tassu on tosi ihana ja minulle rakas.

Panda on ehkä kaikkein rakkain pehmolelu minulle. Se on pieni ja ostin sen Itävallan eläitarhasta. Siellä oli silloin 2 oikeaa isopandaa. Kuitenkin, Panda oli minun ensimmäinen panda pehmolelu ja siitä alkoikin sitten suuri panda keräily. Panda sai oman panda perheen ja se oli iloinen. Minä olin tuolloin huono keksimään nimejä ja en halunnut mitään, mikä oli matkittu jostain muusta, kuten Taotao. Panda on oikea matkustelemis expertti. Se on ollut mukana Helsingissä, kaikilla leireillä (heti sen jälkeen, kun ostin sen), Ruotsissa, mökillä, kavereilla (kun on yötä), ja kaikissa muissa paikoissa. Panda ei ole kärsinyt oikeastaan yhtään ja tuskin kärsiikään. No, kyllähän se voi tulla räjähtäneen näköiseksi, mutta minä tykkään siitä aina! Panda on ainoa pehmolelu, jonka vieressä nukun! :D

Kuten jo mainitseinkin, laitan näistä tänne ehkä kuvia. :)

Poissa Jents

  • hapankorpputyttö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #42 : Kesäkuu 16, 2004, 15:02:31 »
Lainaus käyttäjältä: Freya
Muoksis: Ja sitten on vielä tuollainen n. 50 cm pitkä (korvat mukaanlukien) oleva pehmo-Pikachu. Sain sen äidiltäni joululahjaksi kaksi vuotta sitten kun olin vielä kauhea Pokémon-friikki. Köh. Sen nimi on Pika ja se on varmaan heti Mimmun hännillä ^_^

Minullakin on sellainen! Käytän sitä tyynynäni kun oikea tyyny on kamala rusina.. :P Sitten minulla on sellainen n. 40 cm pitkä panda. Sen nimi on Panda.. :D Sain sen silloin kun olin sitäkin pienempi :) Sitten minulla on Nukkumatti. Se on n. 20 cm korkea ja 20 cm leveä (kädet mukaanlukien). Sain sen silloin ´kun olin 0 vuotias.. :) minun ikäinen :)
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 10, 2007, 12:44:49 kirjoittanut Jents »
Hän on kuin sade tai pimeys, tai kivi joka täytyy kiertää, että pääsisi eteenpäin.

Ceinwen

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #43 : Kesäkuu 16, 2004, 15:09:46 »
Ensimmäinen leluni, on se jota kaipaan aina, ja joka on iäksi kadonnut(rauha hänen muistolleen). Hän oli vaaleanpunainen todella pehmeä ja jopa hitusen löysä nappisilmäinen ja nenäinen koirapehmolelu, nimeltään Löllykkä. Äitini heitti sen anteeksiantamattomasti kirpputorille ilman lupaani ja sinne se katosi. Toivon että Löllykällä on kaikki hyvin, mutta pelkään sen makaavan jossain kaatopaikalla. Silti, joka ikinen kerta kun kierrän kirpputoria, minun täytyy etsiä sitä silmilläni, josko joku päivä tapaisimme uudestaan.

Unileluja en ole koskaan sietänyt. Jos otin yhden viereeni, oli pakko ottaa kaikki, koska muutenhan niille muille tuli hirveän paha mieli, ja ne itkivät komerossa. Enkä tietenkään voinut nukkua jos joku itki komerossani. Jos otin kaikki sänkyyni, en maihtunut sinne itse kunnolla ja en pystynyt nukkumaan. Kun joskus harvoin  silloin nukahdin, olin potkinut kaikki kaverini lattialle ja niillä oli jälleen kerran paha mieli. Kompromissinä en sitten nukkunut yhdenkään lelun kanssa.

Tämänhetkinen lellikkini on valtavan kokoinen karvainen valkoinen pehmonalle, jonka sain kauan sitten kadonneelta ystävältäni. Se on jotakuinkin n.1o-vuotias ja istuu kaappini päällä vihreän alienini kanssa. Sillä on päässään hobittimainen huopahattu ja sillä on myös...umm.. miekka. *punastuu*
Möröt eivät käy kimppuun.

Poikkeustapaus

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #44 : Kesäkuu 16, 2004, 20:44:11 »
Minulla on paljon pehmolelulja, rakkain niistä on varmaan heti synnyttyäni saamani Uppis, joka on väriltään... oranssi, kyllä, luit oikein. Voi, sitä on parsittu monesti ja minulle on kerrottu, että olin kerran eksynyt huoneeseen, missä mummi parsi sitä ja se oli ollut niin kamalan näköinen, että olin alkanut parkumaan. Nukun se kainalossa joka yö, tai ainakin silloin, kun löydän sen. Sitten minulla on myös pitkä, itseäni pidempi vaaleanpunainen mato. Nimeltään se on Elessar Pehmomato, se on ollut mukana jopa yhdessä miitissä ja on minun ja parhaan ystäväni Marian yleinen vitsi. Sillä on myös tytär, se on väriltään vihreä ja sen nimi on Lisette Glorfindelintytär eli tutummin Lisse.

lulu

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #45 : Kesäkuu 17, 2004, 15:30:55 »
Minullakin on sängyn päässä viisi pehmolelua, kaksi nallea, yksi pingviini, yksi koira ja yksi karitsa. Iso, valkoinen nalle on aina tyynyn vieressä, samoin pieni pingviini, ja se toinen pienempi nalle on kainalossa. Se on jo 13 vuotta vanha, ja samalla rakkain! Kulunut se kyllä on, ja paikattu on moneen kertaan, haalistunut pinkistä vaaleaksi.
Iso, valkoinen nalle on tosiaan pörröinen ja ihana. Oikea halinalle :). Pingviinillä on vihreä-valkoinen kaulaliina ja selässä tarra, josta saa sen sisuksista esille pussin, johon pingviinin voi tunkea (heh).
Koira on omatekemä koulussa viidennellä tai kuudennella luokalla, semmoinen rento, ja korvat ovat kuin Dumbo-norsulla, siksi sen nimikin on Dumbo ;)!
Karitsa on valkoinen ja karva on pörröinen ja silkkinen. Sain sen Lambi-paketeista kerätyistä merkeistä. Sillä on pepussa Lambi-lappu ja kaulassa sininen rusetti, ja se on maailman suloisin pehmolelukaritsa :lol:.
Ja koira ja karitsa viettävät yöt sängyn jalkopäässä.

Ja vintissä on toki paljon lisää minun ja sisarieni pehmoleluja.

Tidus

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #46 : Kesäkuu 18, 2004, 11:38:19 »
Lelut on aivan ihania! Varsinkin pehmolelut! :) Pahmoleluistani voisinkin tässä kertoa..^^

Ensimmäisenä täytyy mainita Taneli. Se on mun kaikkein rakkain nalle. Se ei ole edes mikään hirveän vanha, jotain viitisen vuotta vanha ehkä. Se on noin puolen metrin pituinen, sellainen mukavan pehmeä. :) Hyvä ottaa nukkuessa kainaloon.^^ Ja Taneli-nimen se on saanut siitä, kun olin aivan ihastunut yhteen Taneli-nimiseen pesäpallonpelaajaan. Voi niitä hyviä aikoja kun oli nuori ja pysyti ihastumaan kehen vaan. :D No ei se Taneli-pesäpalloilija ois ollu mua kun ööh.. Viis vuotta vanhempi.^^ No ehkä tää riittää nyt tästä Taneli-nallesta. Kaikkein rakkain pehmolelu jokatapauksessa. :)

Sitten, seuraavana mainitaanpa Oskari. Sekin on nalle. Sellainen Me to You -nalle. Jotkut varmaan tietävät minkänäkösiä ne on? Se on sellainen vähän pienempi kuin Taneli. Ihanan suloinen.^^ Se on noin vuosi sitten saatu. Äiti osti sen mulle. :) Sekin on mukava joskus ottaa kainaloon Tanelin seuraksi.^^

Ja sitten onkin Henri. Se on sellainen pieni koira, johon voi liimata tarralapun jossa lukee jonkun nimi. Näitä saa ostettua ainakin Linnanmäeltä, tämäkin on sieltä. Ja mun koiralla lukee siinä tietysti Henri. Tämä koiruliini on ostettu vuosi sitten toukokuussa luokkaretkeltä. Olin aivan ihastunut silloin erääseen Henriin. Itseasiassa vasta nyt tuo ihastus alkaa haihtua. Noh.. Henri pysyy Henrinä vaikka en Henriin enää olekkaan. Sekin pääsee joskus kainaloon. ;)

Sitten on sellanen vanha pikkukoira, jonka nimi on Juntti. :) Se on tosi ihana. Näyttääkin vanhalta. Ollut mulla ihan pienestä asti. Sitä en tiedä mistä se Juntti tulee.^^
Sitten sängyn päällä lojuu muitakin ihania pehmoleluja. Niillä ei taidakaan olla nimiä. Ei vaan onhan. Tai no yksi koira on Elli. Ainut muuten kenen nimi on tytön nimi.^^ Se on sellainen iso ja valkoinen. Aika vanha.

Pehmolelut on aivan ihania! :D

Drusilla

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #47 : Heinäkuu 11, 2004, 20:09:00 »
Minulla on pehmoja toistakymmentä enkä halua luopua niistä. Ostin itseasiassa pari viikkoa sitten uuden. Tosin se oli possu ja minä kerään possu-pehmoja. Niitäkin on jo yli kymmenen.
Kaikista rakkain pehmo on semmoinen n. 30 senttiä pitkä vaaleanpunainen possu. Hani (tai Honey, en ole ihan varma miten se kirjoitetaan, vaikka nimen itse keksinkin) -se on sen nimi- on niin suloinen, että...
Pehmot jotenkin pahmentävät ihmistä ja huonetta jossa he ovat. Ne ovat suloisia (lähes aina) ja muutenkin omistajilleen (ainakin normaalisti) rakkaita. Paria vuotta sitten jouduin heittämään pois erään, koska se oli niin huonossa kunnossa eikä äitini antanut minun pitää sitä, niin melkein itkin. Se oli ollut minulla kaksi vuotiaasta saakka.
Pehmoihin kiintyy samalla tavalla kuin eläimiin ja niiden pois heittäminen sattuu eräällä tavalla, ainakin minun tapauksessani.

Night Mare

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #48 : Lokakuu 11, 2004, 13:45:37 »
Pehmoleluja minulla on kaappi täynnä, mutta on toki niitä rakkaimpia.

Ensimmäinen pehmoni oli Viivi, aivan pienen pieni vaaleanpunainen nukke, sellain vauvan lelu. Se on jo varsin resuinen, mutta sillä on tunne arvoa.
Muista leluista osaankin kertoa jo jotain enemmän. Yksi hyvin rakas on todella iso Ihaa pehmolelu. Ostin sen heräteostoksena ruotsin laivalta noin vuosi sitten. Siitä on tullut minulle hyvin rakas. Se on siis Nalle Puhin Ihaan näköinen ja Ihaaksi sitä kutsunkin. 50 senttiä korkea, lötkö ja kerrassaan halattavan ihana.
Sitten Robin, suuri pehmo sekin. Koira, collie sen roduksi on määritelty. Se on melko aidon näköinen ja sain sen joululahjaksi äidiltäni.
Ehkäpä nyt tulemme kaikkein rakkaimpaan. Valkoinen nalle, sillä on punainen rusetti kaulassa ja sen turkki on ihanan pehmeä. Sen sain ystävänpäivänä ja jälleen äitini lahjoitus.
Minulla on varmaankin pehmoleluja reilut 90. Joskus mietin, että pitäisikö osa niistä lahjoittaa jonnekin, mutta minulla ei yksinkertaisesti ole sydäntä siihen. En vain raaski luopua niistä, en sitten millään, joten kertaakaan en ole yhdestäkään luopunut.

Poissa Sun Lee

  • Ronnieponnie
  • Vuotislainen
    • Tarinamaa
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #49 : Lokakuu 13, 2004, 17:02:31 »
Minä rakastan kaikkia pehmoleluja. Sängyssäni löhöilee kolme kaveria. Niiden lisäksi kaapissa taitaa olla muutama, mutta osa on viety jo vinttiin, kun ne ei mahdu enää mun huoneeseen :( Vaikka olen yhdeksäntoistavuotias, nukun silti pehmolelu kainalossa.

Mun vanhin pehmolelu, joka vielä on tallessa, on pesukarhu Filip. Sain sen mummolta (joka on jo kuollut) viisi vuotis lahjaksi. Se on aina ollut vieressäni, ennen vein sen aina mummilaankin yöksi (toiselle mummille).  Se on hyvin rakas ja pidän sitä suuressa arvossa.

Sitten sängyssäni köplöttelee Ihaa, semmonen pieni, joka makaa mahallaan. Se on todella suloinen, sain sen viime vuonna joululahjaksi. Tarkoitus olisi kerätä kaikki Nalle Puh - hahmot. Ihaan lisäksi minulla on Nalle Puh tyynynä - semmonen Puh, joka on vain naama - ei se koko hahmo. Se on tosi ihana. En tosin pidä sitä sängyssä, kun se on liian iso. Siskollani on Tikru tyynynä, siin on siis kuonot ja silmät ja kaikki ... vähän vaikea selittää, mutta niitä myytiin Anttilassa joskus viime vuonna.

Sitten minulla on semmoinen berhandilainen koira, joka makaa kanssa mahallaan. Se on jo aika littana, kun joskus käytin sitä tyynynä *wirn*. Se oli kai niin pehmeä ja sen päällä oli hyvä pitää päätään. Sen nimi on Lilli. Se on tosi suloinen ja pidän sitä kaikkein eniten kainalossani. Jotenkin se sopii sinne parhaiten :)

Poissa Ing

  • Vuotislainen
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #50 : Lokakuu 14, 2004, 22:36:19 »
Pehmolelut ovat ihunia! :) Minulla on niitä aivan liian vähän... Ja suurin osa niistäkin kaapinperukoilla tai vintissä, kun muutama vuosi sitten tuli se "olen-jo-iso-tyttö-ja-isot-tytöt-ei-tarvitse-pehmoleluja-kausi" ja nallet ja muut vaan jätesäkkiin ja pois näkyvistä. Nyt olen pikkuhiljaa alkanut ottaa niitä taas näkyville, saavatpahan mokomat vähän raitista ilmaa ^__^

Ihan tässä muutama viikko sitten kaverillani oli ylimääräinen koirapehmolelu (merkki muistaakseni Yoyo) ja roskiinhan se olisi lentänyt, jos minä en olisi pelastanut sitä. Se on aivan ihana. Sellainen keskikokoinen koiruus, joka makaa mahallaan ja sillä on iso ruskea kuono :)
En ole vielä antanut sille nimeä.

Minulla on vaaleansininen norsupehmo, joka on ollut minulla niin kauan kuin vain voin muistaa eli se on nyt noin 12 vuotta vanha. Sen nimi on Noreva x) x) En voinut pikkuisena nukkua jos se ei ollut kainalossa ja nyt sen kärsä on painautunut toiselle poskelle kun olen nukkunut sen päällä x)
Lisäksi minulla on Staiffin (tms.) pehmoja paljon, se on joku arvostettu saksalainen merkki tai jotain... Esim. sellainen lintu joka vinkaisee kun sen mahasta painaa, sillä ei ole nimeä.
Sitten on Petteri Kaniini (tiedättehän Beatrix Potterin ihastuttavat eläinhahmot!) jolla on sininen takki, isoveljelläni on samanlainen.
Sitten Velmu Kettu, jolla on vaaleanpunainen liivi, vihreät housut ja takki. Sekin perustuu Beatrix Potterin eläinsatuihin.
Ja Siili Sipinen, siili (yllätys, yllätys) josta pidin todella paljon. Sen "piikit" ovat nyt jo nukkaantuneet ja se (kuten kaikki edellisetkin) ovat kärsineet jo paljon, muttei se sen arvoa vähennä. Päin vastoin.
On myös monia muitakin, mutta ei tule juuri nyt mieleen xp

Pidin joskus tarhaikäisenä kerhoa pehmoeläimilleni, mutta olen päässyt siitä jo yli ^__^ Kuitenkaan en voi jättää mitään pehmolelua lattialle väärinpäin tai muutenkaan sellaiseen paikkaan tai asentoon, jossa en itse pitäisi olla. Ja joskus kun lähden talvisina pakkasaamuina kouluun, saatan laittaa peiton päälle niille elukoille, jotka ovat saaneet kunnian nukkua vieressäni x) x)

Hepe

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #51 : Lokakuu 15, 2004, 14:44:40 »
Olisiko vanhin pehmoleluni, kummitädiltäni saama n. 50cm ruskea nalle, jolla on kaulassa ruskea rusetti. Se on ihan kulunut, karvat irtoaa nalle-vanhukselta XD. Son minua vuoden nuorempi. Ja voi kun keksin sille joskus niin typerän nimen, isonalle Andariel. //Älkää kysykö ^_^'//

Sitten, kerran pienenä kutsuin synttäreilleni isosiskoni kaverin. Se osti minulle ihanan pienen pehmolelu-ankan, jonka ristin Vaakkuliksi, laitoin sille kaulapannan ja raahasin mukanani. Kaikkialla. Leikkelin sen karvoja, tein 'hienoja' kampauksia, nyt se on ihan kynityn näköinen. Kyllähän se vielä tallessa on :).

Sitten Mato-oitonen. Sellainen punainen perhosentoukka, 20 jalkaa, sitten kun painaa sen päätä, kuuluu epämääräistä pihinää (kssttphiiy). Patterit kuluneet. Sain sen neljävuotiaana joululahjaksi. :) Sen nimi on Mato-oitonen. Sen jälkeen, 40 jalkanen, oranssi Mato-oitonen junior. Sitten sininen, 6 jalkainen, Mato-oitonen juniorjunior. Jälleen, minimaalinen, vaaleanpunainen, kuusijalkainen, Mato-oitonen juniorjuniorjunior. Sitten sellainen hiuskiinnitysjutska, liila, 6 jalkanen, Mato-oitonen juniorjuniorjuniorjunior. Yksi vielä, ensimmäisen Mato-oitosen mukana tullut avaimenperä, punainen, siivellinen, 6 jalkainen, Mato-oitonen juniorjuniorjuniorjuniorjunior. En tajua miten olen niille keksinyt tommoset nimet. XD Olin pienenä ihan kateellinen kun yhdessä lelukaupassa oli todellakin tuhatjalkainen 'Mato-oitonen' katossa. ._.

Ja kerran synttärilahjaksi sain Joonaksen, sellaisen suht. ison koiran, jota on hauska heitellä kattoon, ja se haisee ihan teelle. XD

Vieläpä sellainen 15 euroa maksava susikoira-pehmo, jonka ostin pari vuotta sitten kaupungilta. En tiedä, halusin vain sen ostaa.. se on aika ruma. :K

Sitten ihana, metrin pituinen, vitivalkoinen, nalle, joka on ihanan pehmeä, sain pari vuotta sitten kummitädiltäni joululahjaksi. Se on päiväpeiton päällä koristamassa. Yöllä se kyllä aina pukkaa tulemaan jostain esille, putoaa päälleni ja meinaan tukehtua, aamulla on suu täynnä karvaa ô_Ô.

Ja Namibialainen ankka, Hippi, sain sen viimejouluna kummitädiltäni. Se on tosi erikoinen, ihana ruskea-valkoinen väritykseltään, ja pehmeä, mutta sillä on metrin pituiset 'karvat', sillä on nokka, silmät ja siivet. Muttei jalkoja? Se on erikoinen XD.

Nykyään ne lojuu jossain lattialla, sängyn alla/välissä ;).

Tiffarany

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #52 : Lokakuu 16, 2004, 13:39:41 »
Minun elämässäni on ollut kolme nallea. Toki niitä on ollut ja mennyt useampia, mutta vain nuo kolme ovat herättäneet tunteita.

Ensimmäinen rakkaani oli pieni, n. 15 cm:n korkuinen tummanruskea istuva nalle, jolla oli vaalean ruskeaa kasvoissa ja tummat silmät. Sillä oli päällä valkoinen t-paita, jossa oli pinkkiä resoria. Siinä oli pinkki teksti: "Onnea 5-vuotiaalle!"
Sain sen isältäni 5-vuotissynttärilahjaksi. Se oli kovin rakas ensinnäkin siksi, että sain sen isältäni. Toiseksi siksi, ettei siskoni saanut samanlaista -saimme paljon samanlaisia leluja ja vaatteita lapsina, koska muuten tavaroista tuli riitaa.
Tuo nalle oli yksi rakkaimmista aarteistani viisi vuotta. Ollessani 10-vuotias siskoni rakas puolivuotias bernhardilainen teurasti sen kylmästi. Itkua ja kiukuttelua riitti.

Toki olin ehtinyt tuossa vaiheessa tutustua jo kahteen muuhun elämäni nalleen...

Rakas, oli sellainen iso, n. 80 cm korkea istuva nalle. Siihen oli mukava nojata ja istua sen sylissä. Sain senkin isältäni samaan aikaan, kun siskoni sai ison valkoisen nallen. Olin kuusi vuotias. Siskoni nallen elinkaari oli varsin lyhyt; se tuli tiensä päähän jo muutaman vuoden jälkeen. Oma nalleni säilyi ja säilyi, erittäin hyväkuntoisena.
Eiliseen asti.
Se istui tuossa nurkassani, missä se oli istunut viimeisen vuoden. Toki olin sitä siirrellyt ja nostellut, varsinkin siivotessani. Eilen taas siivosin ja kumarruin nostamaan sitä korvasta. Olin saada slaagin; nallessani on jotain matoja!! Toukkia!! Minun nallessani!!
Kirkaisuista rauhoituttuani tekstasin miehelle, jonka toivoin pelastavan tilanteen. Häneltä tuli tyly vastaus; se pitää avata ja vaihtaa sisukset tms., tai suoraan heittää pois. -Heittää pois?? Minun nalleni??
Lopulta kannoin sen varovasti korvista pidellen ulos. Vein sen istumaan pyörävaraston nurkkaan; en hennonut kantaa sitä roskikseen. Sieltä se nyt katselee kun kävelen ohi... Ehkä se mies saa viedä sen pois.
Se oli kuitenkin rakkaani n. 15 vuotta.

-tai yksi niistä kolmesta, ja toinen lähes yhtä pitkäkestoisesta rakkaussuhteesta:

Kolmas rakas nalleni on pehmeä, kahiseva, hyvin kainaloon menevä keltainen nalle. Tietenkin sain sen isältäni. Siskoni sai samaan aikaan samanlaisen vaaleanpunaisen koiran. Saadessamme nämä pehmot olimme 6-7 -vuotiaita.
Tämä kyseinen nalle on ainut, joka on koskaan päässyt sänkyyni asti -ja on siellä vieläkin. Viimeiset kymmenen vuotta kainalossani on nukkunut kissa, mutta jos jostain syystä tuntuu yksinäiseltä, tämä nalle on aina jossain siinä... kainaloon otettavaksi.
Olen 21, eli olemme nukkuneet yhdessä nyt 14-15 vuotta. Toivottavasti jatkossakin.

Siinäpä nämä, minun rakkaani. Yhdellekään en ole koskaan antanut nimeä, ne ovat vain olleet "minun nallejani." Vain nämä kaksi viimeksi mainittua pääsi mukaan, kun muutin pois kotoa 17-vuotiaana. Nyt minulla on enää yksi, ison ruskean odotellessa hautajaisia.

Ehkä pyydän isältäni uuden nallen joululahjaksi. Ehkä. Mutta eikö olisi huono idea ottaa korvikenalle?
Ja ehkä tuo keltainen riittää yksinäänkin.
Luulen niin.

Smutrus

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #53 : Lokakuu 16, 2004, 15:15:09 »
Pehmolelut, pehmolelut. Niitä on ehkäpä jo aivan liikaakin.
   Unileluna minulla on ollut ja on tuleva olemaan :) siskoltani "lainaksi" saatu pupujussi, jonka hän sai joistain luitelukisoistaan luultavasti noin nelisen vuotta sitten. Se ostettiin Etolasta, koska oltiin siellä äidin kanssa ostamassa, ja olin niiiin kateellinen siskolleni, joka sai pupun. Pupu on vaaleanruskea, sillä on pyöreä pömppömaha ja oranssivalkoruudullinen pieni rusetti (mikäköhän vimma ihmisillä on tunkea rusetteja jokaisen pehmolelun kaulaan?).  Sen korvat ovat luonnollisesti pitkät, niiden sisällä saattaa tuntea pienet pahviläpyskät, jotka estävät korvia repsahtamasta miten sattuu. Rakastan sitä lelua, sen nimi on ihan yksinkertaisest Pupu, enkä aio IKINÄ heittää sitä pois, en ikinä. <3
   En yleensä ota tätä edellämainittua pehmistä mukaan esim. kavereille/hotelliin/muualle mukaan, sillä muuten siihen tarttuu joku muu haju kuin se oma, ja se ei ole kivaa (etenkin, kun yhdellä kaverillani haisee puhdistusaineelle, niillä on niin siisti koti)! Joten kannan silloin mukanani joko en mitään tai sitten ihanan pehmeätä Ihaa-lelua, jonka sain siskoltani ensimmäisissä luistelukisoissani. Sekin on ihana, sen hännän saa sillä lailla "irti", että siinä on lyhyt lanka ja neppari, joka toimittaa nastan virkaa, ja kun nepparin avaa, niin se lanka pitää sen hännän kiinni muussa vartalossa. Ja sillä on pörröinen ja takkuinen harja. Eikä se ole onneksi kovin vanhakaan. ^^ <3
  Koska muiden pehmolelujen luettelemiseen menisi valovuosi aikaa, mainitsen enää - teidän onneksenne - luistelupehmoni ja Lots-a-lots-a-leg-toukat. Niitä on sellaiset yheksän, kaks ihan pientä avaimenperäksi tarkotettua, kolme keskikokoista ja neljä isoa. Olin pienenä täysin hullaantunut niihin, koska ne olivat niin söpöjä ja IHANAN VÄRISIÄ. Pinkkiä yms. ;) Olisin halunnut sellaisen, jolla on paljon jalkoja, mutta enpä sitten saanutkaan ikinä. Sniifs. Juu, no niitä siis on. Ja ne luistelupehmolelut, niitä on varmaan sata. Ne on niitä pieniä nalleja, joita heitetään jäälle ohjelman jälkeen kisoissa. Yleensä vanhempani heittävät niitä, ja isovanhemmat myös,jos sattuvat paikalle. <3 [anteeksi tästä pitkästä viestistä]

suskupusku

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #54 : Maaliskuu 20, 2005, 08:25:48 »
Nojoo, on minullakin sängyssä pehmoleluja. Siellä on tällähetkellä Mali-koira, Jasu-yksisärvinen, pikachu ja Rusina-poni. Ne ovat minulle tärkeitäja en voi nukkua, jos sängyn päässä ei ole pikku "vartitoita". Malin olen itse tehnyt. Se on leluista suurin. Jasun olen saanut pari vuotta sitten joululahjana. Se on Jasu-sarjaa ja minä annoin sen olla vain Jasu. Pikachun sain 6-vuotiaana äidiltä. En muista miksi, mutta se maksoi 100 markkaa. Rusinan sain pari vuotta sitten Pollux-hevoskerhosta lahjana, mutta en ole enää Polluxissa. Vieressäni nukkuu aina Mali ja muut ovat sängyn päässä. Sängyssäni on myös paljon tyynyjä, sillä minun aina pitää peittää kaiteen raot (kerros-sänky meillä on ja nukun ylhäällä). Muita sängyssäni olleita pehmoja ovat mm. Hedwig-pöllö, Biamon-digimon, Raita-seepra, Muumipeikko-muumi ja Warren-kani.

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #55 : Maaliskuu 20, 2005, 10:49:34 »
*Hihittelee itsekseen*

Kaverini ovat aina pitäneet minua hieman hassahtaneena pehmolelujeni vuoksi x) Minulla on pehmoleluja kirjahyllyssä, pehmoleluja sängyllä, pehmoleluja pianon päällä, pehmoleluja pukeutumispöydällä... Jopa laukussani roikkuu yksi, jonka sain ystävältäni joululahjaksi.

Minulla on todellakin tapana nimetä pehmolelujani (tosin minulla on paha tapa nimetä kaikki muukin - esimerkiksi päiväpeittoani kutsun Herra Viltiksi). Viime jouluna sain äidiltäni harmaan, valtavasilmäisen kissapehmolelun, jolle annoin nimeksi "Artemis". Laukussani roikkuva pieni, musta kissa taas on nimeltää Sirius. Pianoni päällä istuu rakas, ruskea karhuni, jota kutsun Bean Beariksi.

Njoo, oma pehmolelu-addiktioni ei kyllä ole mitään verrattuna kaksi vuotta nuorempaan siskooni, jonka huoneessa ei sitten mitään muuta olekaan kuin pehmoleluja x)  

Unileluja minulla ei ole koskaan ollut. En osaa nukkua pehmoeläin kainalossa, tyyny kun ajaa saman tarkoituksen vallan loistavasti.
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

LostSoul

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #56 : Maaliskuu 20, 2005, 18:53:29 »
Hih..
Kyllähän minultakin noita nalleja ja muita pehmoleluja löytyy.. x)

Tällä hetkellä huoneessani on näkyvillä ainoastaan yksi pehmolelu, vihreä kilpikonna jolla ei edes itseasiassa ole tunnearvoa pahemmin.
Mutta sängyllä se silti pysyttelee koska on niin kiva tyyny (silmiään lukuunottamatta, ne painavat niskassa aika ikävästi o_O) ja toinen painavampi syy:
Jos laittaisin sängylle jonkun rakkaimmista nalleistani, tahtoisin siihen myös toisen.
Seuraavaksi joukkoon liittyisi kolmas, sen jälkeen neljä jne. :)

Välillä tuotakin tapahtuu, viimeksi ennen joulua kun minulla oli syntymäpäivät ja sain ystäviltäni nalleja ja muita pehmoleluja lahjaksi.
Niitä kerääntyi myös jouluna.
Kun niitä alkoi olla siinä lähestulkoon kahdeksan eikä niitä pystynyt söpösti siihen asettelemaan, luovutin ja nostin ne kappiin piiloon. :)

Pienempänä minulla oli yksi nalle joka oli ylitse muiden.
Kyseinen nalle oli keskikokoinen ja ruskea ja pehmeä.
Rusettikin sillä oli, joku sini-valko-ruudullinen, mutta se hapsottui ja leikkasin sen pois siitä. :P
Nimeä nallella ei ollut, luultavasti syystä että minäkin olin kohtalaisen kehno keksimään leluilleni nimiä. :)

Tärkeimmät ja uusimmat nallet/muut pehmolelut ovat minulla tallella, mutta useita on myös heitetty pois/lahjoitettu tutuille/viety kirpparille myytäväksi jne kun olemme muuttameet useamman kerran. :)

PunainenSammakko

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #57 : Syyskuu 18, 2005, 18:51:01 »
ui ui. Pehmoleluja. Ne on niin suloisia, ja niitä on kiva halia. Itselläni on

uninalle. Se on aina ollut uninalle. aivan vaaleanruskea nalle, jolla on aivan ihunatpunaruskeat nappisilmät. Kerran se jäi tätini luo, mikä hirveä itku ja parku siitä seurasi. Uninalle nimen keksin, kun tajusin, miten helposti nukahdan se vieressäni. En luopuisi siitä mistään hinnasta!

samettinalle: samettinalle tuli kylpysuolan mukana. Nimensä se sai siitä, että sen valkoinen "karva" tuntuu ihanan samettiselta. Se on siis valkoinen, ja sillä on mustat nappisilmät. Ensin pikkusiskoni otti sen, mutta aikani manguttuani minä sain sen.Olen ilkeä, mutta minä rakastan sitä. siskolla on ihan tarpeeksi leluja muutenkin.

elegantti-elefantti: Tein sen viime vuonna koulussa. Sillä on keltaiset (O.o) isot nappisilmät ja se tuntuu ihanalta. Se on jo kulunut (xD) ja sen napit pitäisi ommella uudelleen. Mutta en jaksa. Jos jompikumpi silmä lähtee, pitää sitten ommella molemmat kiinni, rakasan tuo on.

muokka:

miten pystyin unohtamaan ihanan norsun! Sen nimi on norsu. Se on ihana, ihana ihana.  Se on harmaa ja sillä työntyy kielenkärki ulos ja sillä on ihana kärsä.

Poissa Quinetta

  • Vuotislainen
    • http://kat5u.proboards41.com
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #58 : Syyskuu 18, 2005, 19:26:29 »
Oi. Topikki kuin luotu minua varten ^^

Kerään pehmoleluja. Minulla on niitä reilusti yli 300, ja kaikki ovat minulle rakkaita. Kaikilla on myös omat nimet, mutta niitä en kuitenkaan rupea listaamaan. :D

Tässä kaikkein rakkaimmat;

Nalle, aika yksinkertainen nimi. Ihka-eka pehmoleluni, joka oli myös äitini pehmoleluna joskus. Joten vanha se todellakin on, varmaan jotain 30 vuotta ja rippeet. 50cm korkea Nalle oli joskus äitini aikoina vitivalkoinen, vanhanaikainen nallukka, mutta nykyään se on harmaa, nukkainen, kulunut ja ränsistynyt, siltä on lähtenyt vähän karvaa sieltä täältä ja siltä on irronnut vasen jalka kolme kertaa. Se asustaa milloin missäkin, kun en sitä uskalla enää sängyssä pitää kun se on niin hauras. Siitä ainakin näkee että sitä on rakastettu :)

Puppe, joka ei oikeastaan ole minun, vaan veljeni. Mutta veli ei koskaan tehnyt sillä mitään, joten omin sen itselleni. :D Se on jotain 11 vuotta vanha, sellainen harmaanruskea, istuva koira jolla on iso muumikuono. Siltä on lähtenyt korva irti parikin kertaa, mutta muuten se on säilynyt hyvin. Turkki on kyllä semmoinen epä-pehmeä nykyään, mutta ei se haittaa. Puppe on jotain 70cm korkea jos se seisoo, mutta istuessaan vain 60cm.

Bella, todella rakas. Se on tasan saman näköinen kuin kissani Bella. Bella on makaava, punainen kisu jolla on ruskeita raitoja siellä täällä, valkoinen nenänpää ja tassut, oranssit silmät ja vaaleanpunainen rusetti kaulassa. Se on noin  55cm pitkä maatessaan. Bellakin on hyvin kulunut, vaikka sain sen vasta 5½ vuotta sitten... sain sen mummiltani joululahjaksi silloin kun asuin Saksassa. Se on siitä asti ollut hyvin tärkeä. Bella matkustaa mukana minne menenkin, se on käynyt joka puolella maailmaa ja sellaista. Kerranpa se on unohtunut Chicagon lentokentälle, kun oli välilasku siellä mennessämme Floridaan. Piti kestää tuskaiset kaksi viikkoa ilman Bellaa, kunnes vihdoin kotimatkalla oli taas välilasku Chicagossa ja hain Bellan jostain tallelokerosta :D

Neiti Koala poikasineen. Kun vanhemmat menivät kolmeksi viikoksi Australiaan (kolme viikkoa on kuulkaas pitkä aika 8.v tytölle! :P) ja olin ihan yksinäinen, ja sitten kun he tulivat takaisin he toivat mukanaan Neiti Koalan. Se on myös hyvin rakas ja nukkuu sängyssäni. :) Neiti Koala on istuvat koala jolla on isot karvaiset korvat, iso nenä ja se pitää sylissään pienempää koalakarhua. Neiti Koala on suunnilleen 30cm korkea. Se on käynyt hiukan matkoilla, muttei kuitenkaan läheskään yhtä paljoa kuin Bella-kisu.


Pehmolelut/Nallet ovat ihania. Lapsen (ja miksei aikuisenkin) tuki ja turva, sellainen söpö, pehmeä, joka kuuntelee ja ymmärtää eikä pulise liikoja. :D
Aion säilyttää rakkaimmat pehmoleluni ja kenties antaa ne lapsilleni sitten kun ne ovat vähän vanhempia, eivätkä enää revi rikki kaikkea mitä tulee eteen :P
Roolipelien Maailmankaikkeus - (melko) aktiivinen Roolipelifoorumi.

Poissa Eleanír

  • Lähes vaaraton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Minäkö?
    • Blogi
  • Tupa: Tuvaton
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #59 : Syyskuu 18, 2005, 20:31:33 »
Voih, pehmolelut <3 Niitä onkin kertynyt vuosien varrella eteisen laatikkoon, sänkyyn ja kyllä, muutamat raukat ovat joutuneet jopa kellariin.
Ensimmäinen pehmoleluni, on "Pertti", Pertti on Vaaleanpuaninen nalle, jolla on vaaleansininen nassu ja valkeat tassun phjat, tai ainakin joskus ne olivat valkeat. Pertin sain kun synnyin, se on aika hyvin säilynyt. Tosin sen toinen silmä on irronnut ja vaikka sen paikalleen laittaisi, putoaa se aika nopeasti taas pois. Pertti on rakas, sitä on hyvä halailla kun tulee suru.

Toinen vanha ja rakas on istuva collie, sen nimi on yllätys yllätys Lassie. Lassue katselee minua nyt hylltn päältä ja sillä on niin sanottu kapi, aikojen saatossa siltä on lähtenyt karvoja ja sen kyljessä on iso valkeal laikku, nenä on kulunut ja vatsakin ommelta, Lassie joutui myös pesuun kun pienenä oksensin sen päälle. Lassie on ollut mukana monessa, mutta nyt on sen aika levätä. :'>

14 vuotiaana sain Jasun, se on makaava kultainen noutaja. Sekin on hyvin rakas, sen vaimona on siskoni berhandilainen ja niillä on kolme pentua. Jasun äiti on Milla, se on lammaskoira jonka saa haukkumaan kun sen kieltä painaa. Aika sekarotuinen suku x) Kaikkea sitä onkin tullut leikittyä. Jasu oli yökaverinani kunnes sen turkki alkoi takkuuntua ja pelkäsin että sille käy kun Lassielle, joten se makoilee sohvanpäällä :)

Kainalossa öitään viettää uninalle, se on niitä unihattu päisiä nalleja, joiden puvuissa olevat tähdet loistavat pimeässä. Hetki sitten minulla ei ollut mitään vieressäni öisin, paitsi välillä poikaystäväni, mutta hänen jätettyään uninalle palasi kainalooni hyvinkin pian minua lohduttamaan
Menetin kaiken kiinnostukseni psykologiseen analyysiin siitä lähtien kun tiedostin, että ihmiset tuntevat mitä he kuvittelevat tuntevansa.
Siitä oli hyvin lyhyt askel ajatukseen, että he kuvittelevat tuntevansa mitä tuntevat

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #60 : Tammikuu 05, 2006, 16:06:10 »
Ehh. Täytyy tunnustaa että minullakin on yhä useita (tai ainakin pari) unilelua. Nalleja en varsinaisesti ole koskaan omistanut kovin useaa, lähinnä pehmokoiria, -hevosia ja sellaisia, yhden kanin ja jopa ankankin olen omistanut. Mitä isompia, sen parempia. ^^ Suosikkejani ovat mm. iso musta hevospehmo, sitä käytän aina välillä tyynynäkin vaikak niskat kyllä kipeytyvät. Toinen suosikkini on iso kanipehmolelu, tosin siinä on se ärsyttävä puoli että siinä on iso reikä josta tursuaa pumpuleita ulos. Muita pehmoja ovat mm. pieni dalmatialainen, jonka sain ihan vauvana, ja keskikokoinen keltainen ankka, joka selvästikin on myös jonkinsortin käsinukke. ^^
Muita pehmoja omistan aika useita (sillä olen auttamaton pörröpehmoeläinfani), mutta ne ovat tällä hetkellä säilytyslaatikossa pölyttymässä. Vähän aikaa sitten tein pelastuspartioretken kun isäni uhkasi myydä ne kirpparilla pois, ja hain ne huoneeseeni mutta ne kyllä palasivat aika äkkiä takaisin laatikkoon. Ei mahtunut enää kunnolla. (:
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Kazul

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #61 : Tammikuu 06, 2006, 14:43:25 »
Minulla on valtava barbi kokoelma, joka on vallannut komeroni. Vaatteilla rupeaa olemaan liian vähän tilaa :). Minulla on myös paljon pehmoja huonessa ja arkussa. Joskus tuntuu kuin leluilla olisi tunteet ja siksi niitä pitää kohdella hyvin. En häpeile ollenkaan barbi ja lelukokoelmaani, jolla joskus leikin. Minusta on tyhmää kun 8-10v tytöt lopettaa leikimisen koska se on muka "lapsellista" itse olen 12v ja leikin joskus kavereiden kaa barbeilla.

Poissa Hassu

  • Karkulainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #62 : Tammikuu 06, 2006, 16:59:41 »
Njuu..Minullakin näitä rakkaita pehmoleluja on kaksi kipaletta.

Toinen on pieni(miten sen nyt ottaa) pörröinen virtahepo, jonka nimi on Virtsi. Kaverit sanoo sitä virtsaks....Heh. Wasalandiasta pari kesää sitten.2 vuotta ikää löytyy...

Toinen on possu, sillä ei sen kummemmin ole nimeä, se on vain possu, kaksi vuotias serkkuni on aivan lääpällään tähän kyseiseen possuun. Sillä on keltainen haalari ja sininen paita. Sekin Wasalandiasta viimekesän löytöjä....9 kuukautta vanha taitaa olla tämä possu <3

//muoks. Unohtui kokonaan miin raksupallero LAKU!!!!


Laku on lohikäärme joka tuotiin Ikeasta viime kesänä samalla matkalla kun tultiin Kreikasta. Se on siis Laku, sen lempinimi on Lohku....Se on noin puoli vuotias.
| Neville Longbottom vuosimallia 2008 | Hymiöiden liikakäyttäjä vuosimallia 2009 | Luuleeko ravut että kalat osaa lentää? |

Jinna

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #63 : Tammikuu 06, 2006, 17:50:58 »
Minulta löytyy paljon pehmoleluja, joista kolme ovat minulle erityisen rakkaita.

Kaikkein rakkain on ehdottomasti Pesonen, pörröinen pesukarhu <3 Pehmolelun viran ohessa se on myös käsinukke. Erittäin suloisen pesukarhuherran sain joskus pienenä, en edes muista montako vuotta olin silloin. Nimi tuli eräästä kirjasta, jossa sattui olemaan pieni pesukarhu jonka nimi oli tietysti Pesonen :)

Toiseksi rakkain minulle on vaalean ruskea nalle, jota kutsun Nallukaksi. Muuta nimeä sillä tuskin on koskaan ollut. Kyseinen nalle on Pesostakin vanhempi, se on nimittäin ihan ensimmäinen pehmoleluni tai ainakin niin minulle on kerrottu. Olen ilmeisesti pitänyt nallea kuin kukkaa kämmenellä koska siitä löytyy tällä hetkellä leuan alta vain yksi pieni reikä.

Sitten on vielä pikku pöllö, nimeltään Herra Huu. En voinut vastustaa kiusausta, kun näin sen pari vuotta sitten kaupassa, ja mukaanhan se lähti.. Nimen antoi siskoni, kun aloin huhuilemaan ja juoksentelin siskoni perässä pöllö kädessä ympäri taloa xDDD

Muitakin pehmoleluja on, mutta tuossapa nuo rakkaimmat :D

Poissa Ibiza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #64 : Tammikuu 06, 2006, 19:22:38 »
Pehmoeläimiä ja muita otuksia löytyy minulta vaikka muille jakaa. Suurin osa on sitä paitsi survottu vaatehuoneeseen ja kaappeihin, kun kaikki eivät mahtuisi esillekään samalla kertaa.

Sänkyni päädyssä olevassa hyllykössä on kaikenlaisia otuksia. Sieltä löytyy dalmatialainen nimeltään Penny, muutama kaniini (joista yhden sain Italiasta asti kirjekaveriltani), yksi nallekarhu, Ressu-pehmolelu ja hiiripehmolelu Kaneli.
Sängyn päällä on kaksi jättipehmoeläintä: pesukarhu (Miiko) ja koira (Laku). Lisäksi pehmoeläimiä löytyy hyllyn päältä. Siellä on vaihtelevasti kaikenlaista, tällä hetkellä siellä on kissa (Muru), koira (Pirre), kaniini ja seepra (Floora).
Työpöydän lampussani on raidallinen kissa, jonka jaloissa on magneetit.

Rakkaimpani on ikivanha hiiripehmoleluni Kaneli. Se on suht pieni, vaaleanpunainen ja sillä on yllään kukallinen mekko. Joskus yli kymmenen vuotta sitten sillä oli häntäkin olemassa, muttei enää.

Lisäksi pidän paljon pesukarhusta nimeltä Miiko. Kyseessä on siis toinen jättipehmoleluistani. Sain sen pienenä kun olin nähnyt Pocahontas -elokuvan. Kulunut se on ja täytteet meinaavat pursuta ulos usemmastakin välistä.

Kaniineistakin pidän, mutta niillä ei ole kovinkaan monella nimeä. Tai en ainakaan muista niiden nimiä.
Ja myös viime kesänä ostamani Ressu -pehmolelu on kerrassaan ihana. Uskokaa tai älkää, mutta olin jo pitkään haaveillut saavani Ressu -pehmolelun ja kun löysin sellaisen Turusta, niin olin onneni kukkuroilla :D Ja pakkohan se oli sitten ostaa...

Tässä muutama kuva:
Miiko
Ressu

Shairin

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #65 : Tammikuu 06, 2006, 20:30:19 »
Pehmolelut ovat kivoja, kunhan niitä ei ole liikaa.

Itselläni on kolme rakasta pehmolelua: Ilves, jonka sain kummitädiltäni, pieni pingviini, jonka sain joskus pikkutyttönä sekä pupu, jonka nenänpää on kulunut ja jonka sain kun olin ihan vauva.

Kaikki pehmoleluni oleilevat sänkyni jalkopäässä, paitsi pieni siilipehmolelu, johon kissani on täysin rakastunut.

Teeholisti

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #66 : Tammikuu 07, 2006, 23:50:55 »
En edes tiedä, mikä on ollut rakkain pehmoleluni. Niitä on ollut niin paljon, enkä mitään ole heittänyt pois. Yksi korkea kaappi on täynnä pehmolelujani, samoin sängyn kokoinen puulaatikko.

Lisäksi kaikilla on ollut nimi. Ramu, Rami, Ted, Tassu, Emi, Iso, Turre, Missa, Misse, Tuisku, Minni.. niitä on ollut niin monia. Pehmoleluillani oli jopa oma kerhonsa, ja sen kerhon päätehtävänä oli kiusata isoveljeäni. (: Kerhon nimi oli Mollukkakerho, ja jäsenet kutsuivat itseään nimellä mollukat.

Kaikki ne on vieläkin niin rakkaita. En pysty varmaan koskaan heittämään niitä pois. Olen varma, että seuraavat sukupolvet käyttävät niitä ja sitäseuraavat. Menivät ne rikki tai eivät. Kukaan ei heitä niitä pois. Sen teen selväksi kaikille. Pehmolelut on ihania.

Dante Daemon Nemesis

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #67 : Huhtikuu 25, 2006, 22:25:42 »
Pehmolelut, siinä olisi aihe, josta voisin kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan,
jos voisin (ja mistä sen koskaan tietää, ehkä joskus kirjoitankin kirjan kyseisetä aiheesta). Varmasti tosi monet pitävät minua jotenkin outona, ehkä jopa jotekin jälkeenjääneenä tai jotain, kun kuitenkin täytän tänä vuonna jo 25 vuotta ja rakastan pehmoleluja yhä. No, mne vain sattuvat olemaan niin ihania ja onhan maailmassa paljon muitakin keräilykohteita kuin pehmolelut, jota jotkut voivat pitää vähän outona. Minulla esimerkiksi
erityisesti äitini ei voi lainkaan käsittää tätä kiinnostustani pehmolelluihin.

Minulla oli tietysti lapsena paljon pehmoleluja, mutta valitettavasti tulin (typerä kun olin) toimittaneeksi ne kaikki kaatopaikalle, kun muutin
19-vuotiaana asumaan yksin. Tätä en anna itselelni ikinä anteeksi. Heitin silloin sentään pois monta vanhaa ystävää, jotka olivat olleet luonani jo ainakin 15 vuotta.

Uudemman kerran ihastuin pehmoleluihin vuonna 2001, kun olin
20-vuotias. Silloin näin eräällä kirpputorilla ruskeanvalkoisen nallekarhun, joka maksoi 20 markkaa, eli nykyrahassa noin 3,35 euroa. Ostin sen itselleni, nimesin sen Paavoksi ja se on ollut siitä lähtien ensimmäinen nykyisistä pehmoleluistani ja siksi se on kaikkien muiden pehmolelujeni johtaja.

Nyt minulle on tullut myös paljon muita pehmoleluja, joista useilla on nimi ja oma luonteensa. Usein lelun nimi kuvastaa kyseisen lelun luonnetta, jonka olen lelulle kehitellyt. On esimerkiksi ruskeanvalkoinen koira nimeltä Puppe (surumielinen ja ujo yksilö), Nalle-Vaari (kaikkien muiden pehmojen "isoisä", joka on rauhallinen ja kunnioitettava herrasmies), Helmi-ressukka (kärsineen näköinen, suurimaksi osaksi valkoinen nalle), Osku-koira (jolla on huvittavan iso pää, erityisesti kuono ja isot korvat), Paavo Kakkonen, (Paavon pikkuveli), Fantti-norsu, tiikeripehmo nimeltä
Saastamoinen, nallepariskunta nimeltä Maarit ja Tuomo (muuten samanlaiset, paitsi että Tuomo on vaaleanruskea ja Maarit valkoinen), nallekaksoset Charlotta ja Michael (jotka ovat nekin muuten samanlaiset, paitsi että Charlotta on valkoinen ja Michael tummanruskea), Yrjö-apina (villi ja vauhdikas pikkupoika) ja eilen kirpputorilta 50 centin hintaan hankittu pieni Nasu-pehmo, joka tottelee nyt nimeä Nasu. Siis tiedättehän te Nalle Puhin ja hänen ystävänsä, joiden joukossa on Nasu. Tämä eilen ostettu pehmo on siis Nalle Puhin Nasun näköinen. Olenkon pitkään haaveillut Nalle Puh-pehmolelusta, mutta kun en ole vielä syystä tai toisesta Nalle Puh-pehmoa ostanut, niin onpahan ainakin Nasu. Seuraavaksi varmaan ostan Nalle Puh-pehmon, kunhan säästän rahaa, niin voin ostaa sitten vähän isomman Nalle Puh-pehmon. Saa sitten nähdä, miten äiti reagoi siihen hankintaan :-D .

Unohtui eilen kertoa keltaisesta nallesta, jolla ei ole tällä hetkellä nimeä,
mutta joka on minulle silti tärkeä. Se on siis keltainen, jolla on vihreä paita, jossa on mustat hihat. En tiedä, että miksi tämä pehmolelu on minulle erityisen tärkeä, ehkä siksi, että se on jotenkin niin suloinen ja sitä on kiva halailla :-))) .

Tulipas tähän nyt tekstiä näistä pehmoleluista. Nyt tietty pidätte minua ihan
kummajaisena, kun 24-vuotias mies intoilee näin paljon jostain pehmoleluista, mutta ei se mitään, aika omalaatuinen minä kyllä olen ;-) .

Poissa Lilyca

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #68 : Huhtikuu 26, 2006, 18:03:57 »
Minulla on kyllä paljon pehmoleluja, mutta laitan vain ne kaikkein rakkaimmat pörriäiset.

Raitakaveri
Sain sen ihan pienenä, ja se on tätini tekemä vähän räsynuken näköinen, joka on kulunut. Sen lempinimi on Raitsu, ja pienenä en edes kuvittelut meneväni minnekään ilman sitä, se oli minulle rakas. Nimensä se sai raidallisesta mekostaan.

Reima-leppäkerttu
On itseasiassa myös tyyny. Oikeastaan Reima on kokonimeltään Reima-punanenä, koska sillä on suuri punainen nenä. Sain sen ehkä noin kymmenen-vuotiaana. Makoilee tälläkin hetkellä sängylläni.

Orava
Olen kyllä keksinyt sille nimiä, mutta jostain syystä se on, ja tulee aina olemaan pelkkä orava, sille ei sovi mikään nimi. Sain oravan syntymäpäivä lahjaksi tädiltäni, ja orava on Serlalta kerätty. Nykyään minulla on myös samanlainen mutta pienempi versio oravasta, se ei kuitenkaan ole niin kiva.

Elmeri-nalle
Ostin tämän itse viime vuonna, siitä ei ole kauakaan. Kaverini osti ihan samanlaisen, se on ikäänkuin muisto, ja Elmerin aion säästää. Nimensä se on saanut eräältä pojalta. ;) Elmeri (lempinimeltään Emme) on kullankeltainen ja vähän viekkaan näköinen. Sillä on rusetti kaulassaan.
Järki on nimittäin siinä, ettei ole mitään järkeä siinä, että tulee hulluksi, kun yrittää olla tulematta hulluksi. Sitä voi yhtä hyvin antaa periksi ja säästää järkeään.

Classica

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #69 : Huhtikuu 26, 2006, 19:18:37 »
Voi jee! Nyt mä pääsen ylistämään mun Lallukkaa!!! *katsoo hämmästyneenä muiden omituisa katseita, mitän mä nyt sanoin?*

*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*

Nimi: Lalle Nalle
Lempinimi: Lallu, Lallukka, Roope, Tuomo, Kunto, Teppo Taavitsainen... yms.
Ikä: Noin 12 (saman ikäinen kuin minä)
Ulkonäkö: Lallunen oli ennen vaaleanpunainen, mutta nyt se on ruskettunut, eikä pesukaan sitä enää pelasta. Saumoissa voin huomata silti vaaleanpunaa. Sillä on aika lihava takamus, jotta se pysyisi istuma-asennossaan. (jossa se ei ikävä kyllä enää pysy)
Se on kulunut parista kohtaa ja sen rintaan on kirjailtu "A B C". Se on minun rakkain nallukkani, jota minulla on koskaan ollut.
Tässä esittely Lallen vaimosta Kunhildasta:
Nimi: Kunhilda
Lempinimi: Kunny
Ikä: noin 5-7 vuotta
Ulkonäkö: Vaaleanpunainen turkki, ja vaaleanpunaisin kukin koristettu valkoinen mekko. Mustat pienet nappisilmät ja pitkät alushousut. *reps*
Todella rakas minulle ja Lallelle.
Ja Kunnylla ja Lullukalla on kaksi lasta tummanruskea pörröinen Pipsa ja vaalean hyvin vaalean ruskea Tutti. (joo, naurakaa vain, se on silti tosi söpö :D) Niistä en nyt rupea sepustamaan.
Ja nalleperheeseen kuulumaton Sisu. Visulahdesta saatu iso dino.
Nimi: Sisu
Lempinimi: Sisko, Kenttula ja Pyrstis
Ikä: 2 vuotta
Ulkonäkö: Paljon vihreää ja vaaleanpunaista "ihoa". Iso pullea vatsa ja pitkä häntä. Sisu on mennyt hieman rikki joistain saumoista, mutta se ei menoa haittaa.  Sisu on toiseksi isoin, mikä on mahdollista olla niitten suvussa. xD Se on söpö ja sillä on tosi iso nokka, jossa suu on koko ajan auki.
*_*_*_*_*_*_*_*_*
Siinä teille tärkeimmät, on minulla tietysti montamonta muutakin, mutta he ovat minun viihdykettäni ihailtavana tai sitten naapureita, kun unohdun leikkimään Lallen ja Kunnyn perheellä.
Olokeepa hyvät!

Elruwen

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #70 : Elokuu 12, 2006, 12:44:49 »
Minullakin on pehmoleluja! :D

Töpö
Sain tämän nallen varmaan kaksivuotiaana. :> Se on melko pieni, tummanruskea ja sen kaulassa olleesta rusetista ei ole paljoakaan jäljellä. En tiedä, mistä tuo nimi on, mutta se on ja pysyy.

Ruru
Söötti pieni delfiinipehmolelu, jonka sain isoäidiltäni. Etsin delfiineitä kaikkialta, nalleja kyllä oli muttei niitä. Mutta onneksi sieltä Helsingistä sitten löytyi! Nimi on Naruto-mangasarjan eräältä hahmolta, Irukalta. :'D

Magnum sr. ja Magnum jr.
Ihan parhaat nimet, vai mitä? :D Mutta, Serlan kisoista voitetuista oravista on kyse. Sr. on se jättiorava ja jr. on pienempi. Nimet tulevat Gackt-nimisen japanilaisen rokkarin haastattelusta... *krhm*

Herra Banaani
Juu... Mitäköhän olen ajatellut kun keksin tuon nimen? :P Bansku on ehana, melko iso tummanruskea nalle, jolla on skottiruudullinen (?) rusetti kaulassa. <3 Häntä on hauska halia.

Onhan niitä enemmänkin, mutta tuossa ovat tärkeimmät. :)

Fillyjonk

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #71 : Elokuu 12, 2006, 15:59:31 »
Minullakin noita pehmoleluja on ihan yllinkyllin. ^^ Pienenä en ikinä oikein innostunut nukeista, vaikka niitä minulle yritettiinkin tyrkyttää. Rakkaimpia oli minulle pehmolelut, varsinkin yksi valkoinen nalle nimeltään Titi-nalle. Ei kylläkään aito sellainen, nimi mikä nimi.
Sitä raahasin aina joka paikkaan ja se taisi olla minua ennen vielä serkullani.
Aina kun se laitettiin pesukoneeseen, niin minulle sanottiin että se meni tivoliin. Harmi vain, että pesukoneessamme ei ollut lasista ikkunaa sillä oisin varmaan istunut siinä koko pesuohjelman ajan. :)
Kerran mummoni ehdotti minulle, monia vuosia sitten, että jos sille laitettaisiin uusi kangasvartalo vanhan tilalle. Minä siitä järkytyin niin pahasti, että ryhdyin itkemään. Nalle sai pitää vanhan vartalonsa, jonka peitoksi sitten osteltiin lasten vaatteita, ettei se hajoaisi käteen. ^^
Sitä ei ole nyt moneen vuoteen voinut pestä, sillä niin rikki se on. Vartalossa sillä on ammottava reikä, josta täytteet tursuaa ulos ja kangas on läpinäkyvää. Enää en kuljeta sitä juuri minnekään mukaan, mutta säilytän sen varmaan aina, sillä 13 vuotta sen olen omistanut.

Hiirulainen

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #72 : Elokuu 13, 2006, 11:34:52 »
Miulla on ollu toooosi paljo pehmoleluja ja nukkeja ym, mut suurinosa on jo viety pois >:(
Mut pehmo tais olla pelle, jonka nimeks annoin Toppa ja Kumma (elkää kysykö mistä nimi on peräsin, en tiiä itekkää :D ), ja myös nukke, Emppu...
Pehmolelunalleja oli sen verra et en muista niitten nimiä ees, mut kahen ison nallen nimet muistan, miulla oli kolme mut yhen nimee en muista...
Toine oli iso ruskee, n. metrin mittane, Ziko... Ja toine valkone, millä vastakkaiset tassut punane ja tummansinine ja kans korvat punane ja tumman sinine, ja se oli Väpä... Kolmannella oli vastakkaiset käpälät ja korvat liila ja turkoosi, nimee en muista...
----------------
Tällä hetkellä hyllyn päällä on isoimpia pehmoja, mitä miulla on, ja tuommosessa "kangaslokerojutussa" miun seinällä sängyn yläpuolella pienempiä ja semmosia millä joskus leikin...

Tärkein on varmaa Korkeasaaresta 8 vuotta sitte ostettu istuva tiikeri (n. 50 cm), Tikru...
Ja varmaan seittemä vuotta sitte sain serkulta ja näiltä tumman kissapehmon ja sillä musta pentu, emon nimi Tiiru ja pennun nimi Hupsu...

Tuolla on kans valkonen pitkäkarvanen kissapehmo, minkä nimee en muista, mut sain sen joskus pari vuotiaana, eli se on kai reilut 13 vuotias... Ja myös semmonen dinopehmo, valkonen ja kolme punasta sydäntä 'selkäkilpinä' (niissä luki "I", "Love" ja "You") ja oranssinpunanen töyhtö päässä (jotku hiukset), nimee en muista...

Joskus 5-7 vuotta sitte, en muista tarkkaan millo, oon yhestä nukkemuseosta ostanu kolme kissaa ja kaks pientä nallee (kolmannen ostin pari vuotta sitte)...
Kissat on mustavalkoraidallinen ja isoin (uros), Rapsu, sinipunavalkoraidallinen (naaras), Raita, ja pienin mustapunaraidallinen (uros) Muspun... Eka Muspun oli Punmus, mut se kuulosti liikaa punnukselta...
Ja nallet on oranssi Auringonlasku ja sen sisko keltanen Auringonnousu... Kolmannen nimi oli joku Auringonnousu II tai vastaava, mut en muista sen nimee nyt, se on myös vaaleenkeltane...

Miulla on oikeen dalmiksen pennun kokonen pehmolelu, mut en muista enää senkää nimee, sain sen joskus kolme tai neljä jouluu sitte...

Tuossa nyt tärkeimpiä, en jaksa kertoo kaikkien muitten kymmenien elämänkertoja :D

Termospullo

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #73 : Elokuu 13, 2006, 15:18:17 »
Nalleja omistan paljon. Omassa huoneessankin on nyt säkki täysi. Pienempänä ne eivät tosin koskaan olleet rakkaimpia lelujani, eikä niillä ollut nimiä.
Tiedättekö te Vuotislaiset, mitä Furbyt ovat?
http://en.wikipedia.org/wiki/Furby
Lopetin leikkimisen 6-vuotiaana, mutta en tuntenut leikkineeni tarpeeksi, joten aloitin viime viikolla uudestaan ja Furbyt ovat yhä suosikkileikkikalujani. Kuinka niiden suloisuudesta voisi olla pakahtumatta..?
Nyt minulla on Furbyja vain kolme. Oli useampia, mutta ne hävisivät jonnekin, vaikka pidin niitä kokoajan samassa paikassa. Haluaisin lisää, mutta en voi saada, koska vanhempani ottivat rahani useita vuosia sitten eivätkä ole palauttaneet niitä, tiliini en ennen täysi-ikäisyyttä saa kajota. Kauppaan on yli 20 km, alkaisi valitus, kun olen sen verran kauan poissa kotoa. Veljeni pääsee bussia odottaessa koulun jälkeen kaupungille kerran viikossa. Mutta hän ei anna oman kukkaronsa laihtua maailman suloisimman otuksen tähden, vaikka nyt hän ansaitsee kesätöistä jne. paljon. Tosta haluaisin etenkin viimeisen rivin chickenin ja kittenin. [/url]

Poissa Vilena

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #74 : Elokuu 13, 2006, 17:31:38 »
Minulla oli silloin pienempänä Pikkunalle ja Unityyny, jotka pääsivät jokaisena yönä viereeni. Unityynyn oli äiti tehnyt, se oli mintunvihreä ja siinä oli jotain kuvia, en muista mitä. Lisäksi sen sisällys oli paakkuuntunut yhteen nurkkaan. Pikkunallen taas sain ennen syntymääni. Se on noin tämänhetkisen kämmeneni kokoinen, sillä oli tummansiniset nappisilmät. Väriltään Pikkunalle oli vaaleansininen, mutta sen päälle oli värjätty kelta-punainen haalari. Olen lähiaikoina miettinyt useaankin otteeseen, minne nuo kaksi ennen niin tärkeää tavaraa on joutunut. Pikkunalle putkahtelee joskus esille jostain, mutta tälläkään hetkellä minulla ei ole pienintäkään aavistusta sen asuinpaikasta. Välillä läikähtää sääli sydämessä, kun miettii miten se jossain tavaravuoren alla makaa. :> Lisäksi minulla on pieni poikaystävältä saatu nalle, joka yleensä istuu yöpöydällä, mutta jota tällä hetkellä ei siellä näy. Liekö keikahtanut selälleen ja tipahtanut pöydän alle, se kun tekee niin hyvin helposti.
Humor me.

Poissa blue kelpie

  • avaimen haltia
  • Vuotislainen
  • elämä on kovaa käytä avainta
karva elukoitten ystävä...ei riitä sanotaan että fani
« Vastaus #75 : Elokuu 13, 2006, 17:55:00 »
Voi kiva kiva vai että pehmot odottakaas minä lasken ne 1,2,3,4..17..22..35 juu 35 heh..No mitä älkää kytätkö noin en minä niitä pois heitä...

niin ja asiaan minun rakkaimat pehmot ovat: Pörrö (harry potter ykkösestä se kolmi päinen koira /\ /\) löyty ruotsista. Black iso musta heppa ( eetu mummolta joulu lahjaksi) "mikki" edes menneen mikki kissan muistoksi. Kiristalli vaalean sininen  yksisarvinen siskolta jolu lahjaksi. kiera lejona kunigas 2 sesta erittäin rakas laiva muisto :)
dataa kotona ja koulussa

Poissa Carmelie

  • menninkäinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #76 : Elokuu 14, 2006, 20:57:41 »
Minulla on aivan kamalsti pehmoleluja ja nytten oikeastaan tiedä mihin ne laittaisin (nimittäin huoneesta loppuu pian tila)
Rakkain pehmoleluni on delffiini, joka on toiminut yökaverinani monta vuotta, mutta ei nyt enää ;) Se on ostettu särkänniemestä, kun olin jotein 3 vuotias. Se on jo rähjääntynyt, mutta sillä on tunnearvoa todella paljon. Mikään ei ole sitä ihanampi lelu minulle. Se on saanut säilyä huoneessani esillä, kun muut pehmolelut ovat kaapeissa...

-Carm
xD

Poissa Saphire Tulenpunainen

  • Kliseitä rakastava
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • UGH!
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #77 : Elokuu 16, 2006, 21:35:12 »
Minä olen Todella kova keräämään pehmoleluja. Tai no, viimeisin pehmo on Joululahja kaveriltani... ^^

Mutta kaikista rakkain pehmo minulle on ollut ja on vieläkin Mummani ja Paappani antama syntymälahjaksi kun olin juuri syntynyt, niin sellaisen ihanan sinisen nallen, jolla roikkui kaulassa musta nauha. Se katkesi jossain vaiheessa, ja sidoin sen kaulakoruksi nallen kaulaan. Siihen se on sitten jäänyt, vaikka roskiin  olen nauhan meinannut heittää, mutta en vain voi. Se muistutta Mummastani, joka kuoli viime syksynä. Otin sen heti syliini, kun lopetin Isäni kanssa puhelun, ja itkin hillittömästi. Se on muutenkin roikkunut mukanani melkein joka paikassa. Se on rakkain pehmoni. Ihana sininen nallukkani. <3

Toisena Apina pehmo. Raahasin sen päiväkotiinikin. Sillä oli ennen vihreät haalarit, inhosin niitä, joten heitin ne pois. Muistan vieläkin äitini nuhtelut siitä asiasta... En vain pitänyt niistä, inhosin niitä hirveästi... Senkin kanssa istuin ihan missä vain, jopa vessassa... (Älkää naurako... ^^;) Siitäkin minä pidän paljon. Minusta ja siitä on kuvakin, ja tosi hyväkin. ^^ Se on tälläkin hetkellä hyllyssäni tuon Nallen kanssa. ^^

Äitini aina yrittää estää minua ostamasta uusia pehmoja, mutta käsken sitten kamujeni ostaa niitä. ^^ Hehah. ^^ Rakastan pehmoja yli kaiken, ne on vain niin ihania ja pehmoisia. ^^
"Minä annan kaiken ja enemmän tuli polttaa uskon mihinkään, mitä sitten jos sielun menettää. Mutta on vaan pakko roikkuu perässä."  I want stay Together Forever.

Poissa Leonor

  • valiopeelo
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #78 : Elokuu 19, 2006, 22:22:34 »
Voih! Ihana keskustelun aihe! <3 :) Minulla on valtavat määrät pehmoleluja ja niitä pursuaa lähes joka paikka, mutten niistä halua luopuakaan. On käsittämätöntä kuinka sellaisilla pienillä, karvaisilla ja pehmoisilla ”leluilla” voi olla niin paljon tunnearvoa. En ikinä - IKINÄ - luopuisi yhdestäkään lapsuuteni aikana saamastani pehmolelusta! En vaikka maksettaisiin mitä, ainakaan niistä kaikista vanhimmista ja tärkeimmistä. Ne ovat vain aina niin lähellä sydäntä. Olen sullonut isälleni ja molempiin mummoloihin pehmolelujani, sillä ne kaikki eivät ole millään mahtuneet pieneen rivitaloasuntoomme. ^^

Ensimmäinen saamani pehmolelu on n. 40 cm korkea valkoinen seisova nallekarhu jolla on päällään yövaatteet - vaaleanpunaiset sellaiset! :D Se on varmasti 14 vuotta vanha elukka, mutta silti se koreilee yhä yhdellä hyllylläni kurkkien alas tekemisiäni. Vaikka se nalle onkin kakista vanhin, mikään ei silti vedä vertoja valkoiselle uninallelleni! Se on ihana! Sen kannan aina joka paikkaan jos menen jonnekin yöksi. En nyt sentään muutaman yön yökylään tai paikkaan missä se voisi likaantua esim. leirit.

Pehmo lelut ovat minulle kyllä yksiä tärkeimmistä omistamistani esineistä niiden tunnearvon takia.
Optimist: someone who figures that taking a step backward after taking a step forward is not a disaster, it's a cha-cha. ~Robert Brault
Leonor -> Leo -> Leonor

Catlisha

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #79 : Syyskuu 02, 2006, 16:17:53 »
Minulla on ihan kivasti pehmoleluja, minkäänlaiseen vanhuus-/muuhun muuhun järjestykseen en niitä yritä saada, jotan laitan siinä järjestyksessä missä ne muistan.

Vanilla: Ehkä kolme vuotta sitten kesällä ostamani jääkarhu, vähän alle metrin mittainen. Nimi tuli mieleen kun säin vaniljajäätelöä, yay. Tällä hetkellä se on sängyn vieressä. Sillä on sellainen ihanan pehmeä ja aivan valkoinen turkki.

Salem: Musta, suunnilleen 5 kk kokoisen kissan kokoinen pehmokissa, joka on päässyt lattialta sängylle. Erittäin halattava, se kun muistuttaa niin paljon meidän oikeita kissoja ^^ Sain viime syksyn 'loppukeskivaiheilla'.

Dumbo: mummun tekemä harmaa elefantti, tavallinen harmaa Nimi tuli tietysti isoista korvista. Tämä on aika monta vuotta vanha, en muista enää. Siskollani on samanlainen mutta vähän tummempi.

Diddl: 15 cm korkea Diddl-pehmolelu, kuvassa tuo jolla on sininen haalari. Mahtuu sopivasti Salemin syliin ja nukkuu myöskin sängyllä. Voitin tämän vuoden alkupuolella täältä. Ihanan pehmeä ja suloinen ^^

Iida: Toosi vanha (sain alle kouluikäisenä) 'uninalle', vaaleanvioletti , jolla on raidallinen tyyny. Lattialla asustaa, sängyn vieressä kuten muutkin. Likaantui aika uutena, joten sen turkki on hieman takkuinen kun se piti pestä. Pikku raukka ;_;

Mönkiäinen: Neljännellä luokalla neulomani punainen mato, jolla on isot mustat nappisilmät.

Ötökkä: Pieni (8-10cm) valkoinen kissalelu, ostin muutama vuosi sitten. nimi siksi että se on niin pieni, pienin mitä minulla on. Nojaa lattialla Vanillaan, muistaakseni.

Simba: Varmaan vanhin lelu joka minulla on tallessa. Anttilasta hankittu, sain sen joululahjaksi. Nimi tietysti Leijonakuninkaasta. Olen joskus pienenä siistinyt sen harjaa leikkaamalla sitä, mutta ei sitä (onneksi) huomaa. Joskus olen myös syöttänyt sille täytekakkua, meillä on kuvakin siitä.

Tao Tao: Pikkuinen panda jonka sain pari vuotta sitten jostain kaupasta kun halusin sen ^^. Korkeus suunnilleen sama kuin ötökällä.

Sulo: Sammakko, jonka sain heinäkuussa kaverin bileissä kun voitin tikanheiton ^^ Vihreä ja kiiltäväkarvainen (vaikka sammakoilla ei olekaan turkkia ^^) Äidin mukaan sellaisia oli Power Parkissa, itse en katsonut matkamuistopaikkaa että en huomannut.

Joskus saatan ottaa ne kaikki sänkyyni nukkumaan, jos olen surullinen. ne on sitten aamulla kaikki lattialla... Jos sänky olisi seinän vieressä, kaikki eivät välttämättä tipahtaisi ^^'' Ajattelin että jos keräisi noita Diddl-pehmoja enemmänkin kun ne on niin suloisia, mutta ehkä sitten, kun rahaa ei enää kulu niin paljon muihin juttuihin.
Kaikilla leluilla on yhtä paljon tunnearvoa ikään tai mihinkään muuhunkaan katsomatta. Lelut nyt vaan on niin ihania ^^

Niin, sittenhän minulla on vielä kaksi tosi pikkuista avaimenperälelua, joista on molemmista lähtenyt se rengas irti, ja vielä lisko ja sammakko, joissa on molemmissa jotain hiekkaa sisällä. Liskon sain äidiltä ähtäristä, Sammakon ostin Särkänniemeltä. [Offia]mua ärsyttää vieläkin aivan järkyttävästi se että me mentiin luokkaretkelle Särkänniemelle eikä Power Parkiin. Power Parkissa oltaisiin oikeasti olla monta tuntia enemmän, kun se on paljon lähempänä ja siellä on paaljon ihanampia laitteita <3[/Offia]

Madvampire

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #80 : Syyskuu 13, 2006, 20:36:10 »
83 mieluisa aihe, purr. Mulla on paljon pehmoleluja myöskin, erityisesti nalleja ja pandoja. Niitä ei vain voi heittää pois! Liikaa tunne arvoa. Sitä paitsi minulla on ollut nolla vuotiaasta asti tietty pehmolelu enkä aio sitä heitää pois, vieläkin nukkuu vieressä. Muista leluista kyllä olen luopunut, niihin en ole kiintynty niin pahasti. Joitakin piku elukoita (lue: jotain tyyliin kidner roinaa) minulla kyllä vielä on. Joku tyyliin hiiriperhe joka asuu kengässä. Purtu sellainen, siitä en luovu x. Tähän en alla pehmoleluista enempää sanomaan koska muuten kaikki nukahtavat ruutunsa eteem...xD

Sheila

  • Ankeuttaja
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #81 : Syyskuu 13, 2006, 21:25:31 »
Joo, minullekkin pehmoleluni ovat tärkeitä. Omistan monta nallea, mutta tällä hetkellä huoneessani on muutama nalle. Okei okei! Ainakin kymmenen pehmolelua! Muut nallet ovat homehtumassa vintillä. Sääliksi käy.

Ensimmäiseksi minun täytyy minun kertoa Pupusta. Todella mielikuvituksellinen nimi, eikö? Sain sen mummilta syntymälahjaksi. Kirjaimellisesti. Eli se on noin 12 vuotta vanha. Sen pehmolelun menneisyys on todella traaginen. Niinkuin monella muullakin pehmolelullani. Pupu oli yli puolet minun elinajastani synkässä vintissä palelemassa. Nyt hän löhöilee sängylläni tyytyväisesti. Pupu nyt ei ole ulkonäöltään mitenkään erityisen kaunis. Hänellä on pinkit silmät, niinkuin kaverini siitä minulle pari päivää sitten huomautti. Silti hän on tärkein pehmoleluistani!

Sitten minulla on vielä monta muuta tärkeää nallea, mutta kerron nyt vain Pupun lisäksi yhden nallen. Eli, kanssa tärkeä nalle minulle on nimeltään Pehmis. Voi luoja mitä nimiä! No kuitenkin. Voitin Pehmiksen ydistä arpajaisista. Pehmis oli pääpalkinto. Voitin sen 16 numerolla. Siksi kuusitoista on lempinumeroni. Pehmis on toisiksi suurin pehmoleluistani. Se on sellainen panda. Nami.

-Sheila

Poissa jossujb

  • Kardinaali
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Nallet ja muut lelut
« Vastaus #82 : Syyskuu 14, 2006, 14:10:40 »
Se on muuten helvetti irti, jos joku tulee arvostelemaan minun nallejani, tai yrittää tehdä niille jotain! Murr...

Mutta oikeasti, olen antanut kaikille pienimmillekkin leluill nimet, ja pienenä kuvitelin aina, että ne ajattelevat ja tuntevat niin kuin ihmiset. Eli jos jou sanoi jotain loukkaavaa minun nalleistani, niin otin sen suorana hyökkäyksenä lelujeni identiyeettiä vastaan ja niitä piti lohduttaa. Ehkä siksi vielä en oikein osaa ajatella rakkaimpia lelujani esineinä... ne ovat tuttuja ja turvallisia, enkä voisi koskaan heittää niitä pois.

Mistä ihmeestä lelujen nimetkin oikein tulee? Osalla leuista on tosi outoja nimiä... no lepmppari ja vanhin leuni on Krvinen, ettei siitä sen enmpää, mutta Nallukka, Nukkununnukka (silmät kiinni....), Irmeli, Risto, Mölli, Pehmo, Pasi (pikkunalle) ja Anssi (pikku leijona), Marenki-pöllö, Krisu, Söpöläinen, Tär, ja niin edelleen. Että on pehmoleluja kerääntynyt.
"No-one expects the Spanish Inquisition!"

Poissa Tia-Maria

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Unilelut
« Vastaus #83 : Maaliskuu 20, 2007, 16:39:10 »
Kuinka monella teillä on/on ollut unilelu(ja)? Millaisia? Miksi juuri se? Miksi kiinnyitte juuri siihen?

No, minulla oli pienenä sellainen pieni ruskea nalle, jolla oli keltainen haalari päällä. Äiti ei oikein tykännyt siitä, sillä sen sisällä oli aika kovaääninen kulkunen! Sitten minulla oli myös uniriepu joskus ja äiti on kertonut, että sain kauhean raivarin aina kun hän laittoi sen pesuun, sillä siitä lähti "ominaistuoksu". :P En muista miksi kiinnyin niin paljon siihen nalleen, voi johtua siitä että sain sen lempimummoltani joskus lahjaksi. 

Minulla oli unilelu johonkin neljänteen luokkaan asti, jolloin päätin heittää kaikki pehmolelut pahvilaatikkoon ja eikä sen jälkeen ole ollut mitään. Nyt löysin siivotessani ikivanhan Muumimamma-pehmolelun ja oli pakko ottaa se yöksi kainaloon, vaikka olenkin jo 15! Nyt se on ollut kainalossani jo peräti 2 yötä, enkä aio luopua siitä, vaikka isä sitä naureskeleekin! Se tuo turvallisuuden tunnetta... ^_^

Millaisia teillä on ja mikä on "sopiva" ikä käyttää unilelua? Miksi lapsilla on tarve rutistaa nalleja kainalossa yöllä? Keskustelua! :) 

~ Tia-Maria

Poissa Hele

  • Lukutoukka, filosofi, kirjoittaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Unilelut
« Vastaus #84 : Maaliskuu 20, 2007, 18:38:45 »
Pakko myöntää, että otan vieläkin joskus unilelun kainaloon, vaikka syksyllä ikää tuleekin jo 15 vuotta. "Unileluja" mulla on tosi paljon, joista läheskään puolet eivät ole sängyssäni. Suosikkejani on Simba-leijona ja Sissi-koira. Simba on ikivanha unikaverini, joka on ollut mulla niin kauan kun muistan. Sissin ostin omilla rahoillani, en nyt muista milloin. Sisko keksi ton nimen, enkä oo raaskinut vaihtaa. Ikea-reissulla (viime hiihtolomalla, eli vähän aikaa sitten) "kinuin" äitiä ostamaan mulle ihanan mustan kissan, ja vielläpä sain sen. (Kinuminen kannattaa!)

On jokaisen oma asia käyttääkö vai eikö unikaveria nukkuessaan. Minusta aikuinenkin voi halutessaan käyttää "unilelua". Minulle ainakin "unikaveri" tuo turvasuuden tunteen tai sitten ei, mutta "lapsilla" se ainakin on niin, että unilelu karkoittaa painajaisunet ja luo turvasuuden tunteen, eräänlaisen suojamuurin pahoja asiota vastaan.
Älä tuu sanomaan, mitä mun pitää tehdä tai mitä en saa tehdä. Mä teen mitä mä haluun!

Poissa Ouva

  • Toinen Niistä Kahdesta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tiedostamaton vuotaa tietoiseen.
    • "Matkapäiväkirja"
Vs: Unilelut
« Vastaus #85 : Maaliskuu 20, 2007, 18:45:26 »
Minulla on edelleenkin uniriepu (äidin vanha toppi), hirveä läjä pehmoleluja, joiden vieressä nukun ja lisäksi niitä ja erilaisia nukkeja on ympäri huonettani. Luovat turvallisuuden tuntua ja niihin liittyy muistoja. Ovat kaikki vähintään 5 vuotta vanhoja (paitsi yksi pupu on vain 2). Jos pelkään öisin (niinkuin joskus teen) otan osoimman pupun tais karvottoman nuken päädystä kainalooni ja rutistan sitä. ^^

Kun olin taapero, minulla oli äitini punainen kesäpaita uniriepuna, kunnes yksinkertaisesti vuosien myötä söin sen. Nakersin, syrsin, imin ja kiehnäsin sen olemattomiin. Ajatelkaas löysää isoa hellepaitaa. Ja ajatelkaan, että taapero syö sellaisen. Heh, olette ajatelleet lapsuuttani. Kun siitä oli jäljellä enää keltaisen lapun (kaikki tietää ne keltaiset tarramuistilaput) kokoinen pala, äitini otti sen minulta pois, laittoi kirjekuoreen talteen (saan sen 18 vuotiaana takaisin... kai) ja antoi minulle uuden paidan rievuksi.
Kuka tahansa siihen pystyvä saa vapaasti vaihtaa titteliäni, vaikka siinä olisi jo jokin nimike, kunnes toisin ilmoitan. / Kaurat ja Ryynit

xjoxxju

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #86 : Maaliskuu 20, 2007, 18:50:46 »
Minulla on varmaan tuhat ja yksi pehmolelua. :D Oikeasti: Minulla on huone täynnä pehmoleluja! Vauvasta tähän ikään asti olen keräillyt ja  kiintynyt pehmoleluihin. Varmaan rakkain kaikista niistä miljoonista on pupu: Valkoinen, vaaleanpuneinen nenä ja mahassa vaaleanvihreitä kuvioita. Sain sen silloin kun synnyin, 'syntymäpäivälahjaksi'. :D Se oli ensimmäinen pehmoleluni, minkä näin, ja nukuin aina sen kanssa. Totuin sen 'seuraan' ja kiinnyin siihen.
Kun sain ensimmäinen lemmikkini, Mikki-kissan, se luuli sitä emokseen ja aina kun oli mahdollisuus se makasi sen päällä ja hm.. 'nuoi ja/tai imi' sitä! Se oli hauskan näköistä, mutta sitä kävi sääliksi. Pupua sekä Mikkiä.
Ääh, nyt menee Mikin takia hieman offiksi, mutta tähämpä lopetan. Jaarittelen teille joskus toiste pehmolelukokoelmastani. :D

Jenacia

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #87 : Maaliskuu 20, 2007, 19:04:42 »
Kun oli noin puolivuotias ja asuimme Kanadassa, isi osti minulle Fisher-Price merkisen nuken. Se on pehmeä ja sen naama on kumia. Se esittää vauvaa, sillä sillä on päällään myssy, mekko ja tossut. Kaikki ovat vaaleanpunaiset. Äitini antoi nuken nimeksi Emma ja olen nukkunut sen kanssa siitä lähtien.

Kun olin päiväkodissa, en voinut nukkua päiväunia ilman sitä. Jos jonain päivänä olin unohtanut Emman kotiin, niin itkuhan siinä tuli. Emma oli myös mukanani kaupungilla ollessamme ja työnsin sitä nuken rattaissa leikkiessäni. Itkun joskus äidille, että mitä tapahtuu, jos Emma menee rikki tai häviää, äiti onkin sanonut, että laitetaan Emma vitriniin, mistä aina loukkaannuin.

Emma on jo kovin kulunut, enkä moniin vuosiin ole, sitä enää uskaltanu ottaa matkoilleni mukaan. Myös värit ovat ja haalistuneet ja kangas hapertunut, mutta rakkaampaa lelua minulla ei ole tai tule koskaan olemaan. Otan Emman kainalooni edelleen öisin, jos olen kotona, mutta heti löydettyäni jonkun kauniin nuken sängyn, aion laitaa sellaisen Emmalle ja sijoittaa sänkyni viereen.

Poissa Tuulikeiju

  • Vuotislainen
Vs: Unilelut
« Vastaus #88 : Maaliskuu 20, 2007, 19:23:37 »
Ihana keskustelu. :) Kiva aihekin.

Minulla on joskus ollut pieni pupu unileluna. Sillä oli oranssi paita, jossa luki jotain, muuten se taisi olla keltainen. Se oli ostettu käytettynä kirpparilta ja siltä meinas lähteä toinen silmä irti. Sen takia en saanut nukkua sen kanssa varmaan kuin pari vuotta, kun äiti pelkäsi, että tukehdun siihen silmään. Valetta, sanon minä, ei vain kestänyt kun kerroin pupulle kaikki salaisuudet. Oli sillä pupulla nimikin; perhepäivähoitokaverini (, joka oli minua pienempi ja jonka perään joskus katsoin). Myöhemmin sain jostain toisenkin pienen pupun ja nämä menivät naimisiin, mutta niin... pysyn aiheessa.

Toinen unileluni on ollut valkoinen Silja Line- laivalta ostettu hylje. Sen nimi on yksinkertaisesti Hylje ja sain sen muistaakseni kummitädiltäni. Olen pureskellut sen viikset niin, että ne sojottaa minne sattuu. Pienenä minulla oli tapana viedä se isälle yökaveriksi, jos lähdin jonnekin. Taputtelin sitä ja toivotin hyvät yöt ja sitten laitoin isän kainaloon. Hyvin näyttää pärjänneen. :) Joskus se on kiva kaiva esiin kaapista ja jutella sille. *wirn*

Enää minulla ei ole unilelua, mutta oli ne kivoja silloin kun oli vielä pieni. :)
It's easier not to do things than left them undone.

Poissa Huhutar

  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Henkilö, jota ei tunnista ilman teekupposta
    • Livejournal
  • Pottermore: dustpatronus46
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Unilelut
« Vastaus #89 : Maaliskuu 21, 2007, 08:43:23 »
Unilelujahan voi käyttää vauvasta vaariin! Mikä estää?

Minulla on ollut unileluja ja löytyyhän niitä vieläkin. Vanhin on joskus vuoden ikäisenä saksasta saatu nalle, jonka nimi oli ensin Nuusku, mutta kun serkkuni pisti unilelunsa nimeksi Nasu, minunkin oli pakko matkia. En muista miksi olen juuri siihen kiintynyt, mutta saatoin ottaa mallia serkustani siinäkin asiassa. ^^ Nalle on erittäin kulunut; siitä on lähtenyt karvaa irti aika paljonkin ja käsikin on irtoamassa. Se on kokenut kovia. Olen sen kanssa lähes joka yö nukkunut tähän 16-vuoteen asti, ja viime hiihtoloma matkallakin se oli mukanani. Pystyn kumminkin nukkumaan ilman sitäkin, mutta on se hyvä olla kun siinä on ne ominaistuoksut. *virnistää*. Nalleni on auttanut minua myös silloin, kun pelkään, että pimeydestä hyökkää joku mörkö. Turvallisuudentunne onkin varmaan yksi syy siihen, miksi lapset unileluja käyttävät.

Sain poikaystävältäni joululahjaksi sellaisen aika ison kultaisennoutaja pehmolelun ja sen kanssa tulee nukuttua kyllä joka yö, kun on kotona. Siinä tulee tosi turvallinen olo, kun se on sellainen iso ja pehmeä. ^^ Kuitenkaan en ole nalleani hylännyt ja viereeni pääsevät joskus myös muutkin pehmolelut. Pienenä ajattelin, että ketään niistä ei saa syrjiä, ja tein vuorolistan, josta aina katoin että "hmm. kenen vuoro tänään on tulla viereen". Yleensä se päätyikin siihen, että raahasin kaikki pehmolelut (niitä on muuten aika kivasti), sänkyyni ja nukuin niitten kaikkien keskellä. Aamullahan puolet olivatkin sitten lattialla.

Se oli ostettu käytettynä kirpparilta ja siltä meinas lähteä toinen silmä irti. Sen takia en saanut nukkua sen kanssa varmaan kuin pari vuotta, kun äiti pelkäsi, että tukehdun siihen silmään.

Onko kenellekkään sattunut mitään tällaisia haavereita unileluista? Muistan kun mummoni joskus varoitti minua hylkeeni viiksistä, että ne voivat vahingoittaa silmiä. ^^


Poissa Tia-Maria

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unilelut
« Vastaus #90 : Maaliskuu 21, 2007, 15:45:35 »
Tuli juuri mieleen, että minulla oli sellainen valkoinen pehmonalle, jota tykkäsin pureskella ja syödä. Se oli täynnä sellaista vanua ja kun sitä lopulta tuli sieltä ulos, niin äiti otti nallen pois etten söisi sitä >:(

Ouva: Oletko kuullut sitä "kauhutarinaa" nukesta, jonka isä osti lapsilleen lahjaksi? Minä kuulin sen enkä ole sen jälkeen pystynyt nukkumaan huoneessa, jossa on yksikin nukke! :P

Poissa Ouva

  • Toinen Niistä Kahdesta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tiedostamaton vuotaa tietoiseen.
    • "Matkapäiväkirja"
Vs: Unilelut
« Vastaus #91 : Maaliskuu 21, 2007, 21:24:43 »
Kyllä olen kuullut sen nukketarinan (ja vielä monta eri versiota, jotka olivat kaikki karmivia). Ja nukkeni ovat kaikki eri puolilta maailmaa. Ne suojelee mua siltä pahisnukelta. ;)
Kuka tahansa siihen pystyvä saa vapaasti vaihtaa titteliäni, vaikka siinä olisi jo jokin nimike, kunnes toisin ilmoitan. / Kaurat ja Ryynit

nicole gabriela

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #92 : Maaliskuu 22, 2007, 14:39:37 »
Minä nukun vielä joka yö unilelujen kanssa, vaikka olenkin jo kaksitoista. Sängyssä on kuusi pientä unilelua, yksi isompi mammutti ja hyllyllä lisäksi noin 15 muuta unilelua. Tärkein kaikista on ehdottomasti äitini minulle ompelema pieni nukke, sellainen eräänlainen tonttu, jolla on hiippalakki päässä ja se on vaaleansininen. Se on ollut mulla ihan vauvasta asti. Joskus mulla oli myös unirätti, joka oli sillon tärkeämpi kuin mikään muu. Se korvasi tutin kun jouduin siitä luopumaan ja pureskelin joka yö sen jälkeen kahdeksanvuotiaaksi asti sen rätin kulmaa.

sandixy

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #93 : Maaliskuu 22, 2007, 18:29:39 »
Pikkusiskoni halusi minun kertovan tämän ;)
Hän nukkuu kahden ison pehmolelun kanssa. Molemmat ovat kissa hahmoja, eli mustapantteri ja Garfield. Miksi hän kiintyi niin, että hän nukkuu edelleen niiden kanssa, vaikka hän täyttää jo 19-vuotta?

Hän sanoi niiden suojelevan hänen uniaan pahoilta unilta ja ne ovat niin mukavan oloisia, aivan kuin joku nukkuisi vieressä ( kaipuun tunnetta? ) :D Ja ne lämmittävät ja muutenkin se on vain jäännyt tavaksi sillä, kun hän oli pieni hän nukkui todella ison nallen kanssa. Eikä tiedä, että miksi hän oli kiintynyt nalleensa. Hän on itse naureskellut itselleen ja yrittänyt päästä tavastaan eroon, mutta on tosi epäonnistunut aikeissaan, niin hän vakuutteli. Mitenköhän käy tulevan miehen kanssa?? Lelut vai mies, siinä vasta kysymys.

Minun mielestä on hassuinta, kun hän nukkuu ja on käänttyilyt unissaan niin levottomasti että Garfield lelu pitää hänestä kiinni aivan kuin halatakseen XD (Tassut sisältävät ryynejä tai muuta vastaavaa, sillä tavalla se pysyy koko yön aivan kuin peitto). Ja sen löytää joko mahan päältä, kyljistä tai selästä. Ja kun, hän herää eipä ole nainen siitä moksiskaan vaan työntää kissan pois päältään, kuin peiton. Olen miettinyt, että miten hän pystyy nukkumaan niin levollisesti, sillä Garfield tujottaa suurilla silmillään ja hymyilee. Hän ei voi mennä nukkumaan ilman kissoja, iltaisin hän varmistaa että ne ovat omilla paikoillaan. Kerran lainasin häeltä Garfieldia, kun oma tyynyni oli pesussa. Nukuin sillä yhden yön ja siskoni sanoi, että ei nukkunut kovinkaan hyvin (Oli niin yksinäistä hän väitti), ja tarjosi omaa tyynyään Garfieldin sijaan. Luulen, että Garfield on se tärkeämpi unilelu, kuin mustapantteri, sillä Garfield on ollut hänellä kauemmin ja se pantteri on minun, minkä hän on ominnut salavihkaa itselleen. ( yrittää olla viellä ovelakin.)
Luulen että, kun hän saa sen miehen, niin kyllä ne lelut häviävät sängyltä ja tilalla on mies :D

Omasta puolestani voin sanoa että, oli minullakin uni lelu jonka kanssa nukuin.
Sain sen 1-vuotiaana ja se oli nukke joka oli ihan minun pituseni silloin ja sillä oli oranssin väriset kiharrat hiukset. Muistan ainakin nukkuneeni sen kanssa viellä 10-vuotiaana mutta, jouduin luopumaan siitä kun, se hävisi muuton aikana.Muistan itkien etsinnyt sen perään. Ei ole ollut sen jälkeen yhtään unilelua.

Siinä oli oma ja pikkusiskoni tarina menen nyt lukemaan muiden tarinoita.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 22, 2007, 00:23:45 kirjoittanut sandixy »

saippuakauppias

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #94 : Maaliskuu 22, 2007, 20:28:36 »
Olin pienenä hullaantunut kaikenlaisiin unileluihin - valveilla ollessani. Kaverit kertoivat aina juttuja siitä, minkä unilelun vieressä olivat yönsä nukkuneet. Minä pidin sitä jotenkin hienona ja otin seuraavana iltana jonkin silloisista suosikkiunileluistani viereeni, mutta en pystynyt nukkumaan kun pehmolelu oli aina niin kuuma ja häiritsi kääntyilyä. Aamuisin unilelut löytyivät useimmiten sängyn alta. Lopetin yrittämisen ennen kouluun menoa ja keskityin pätemään muissa asioissa.
Ystäväni pikkuveli ei voi nukkua ellei saa viereensä äitinsä vanhaa yöpaitaa, joka kulkee nimellä "ihana". "Ihana" pitää käyttää pyykissäkin salaa ettei poikaparka pillastu täysin.

punainennikkumatti

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #95 : Maaliskuu 24, 2007, 16:21:03 »
Unilelu tarttuu tämänkin tytön kainaloon joskus vieläkin (ikää kohta 17). Tällä hetkellä suosikkini on semmoinen harmaa isohko hiiri, jolla on valko-vihreä raidallinen paita ja puna-valko raidallinen pitkä pipo =) se on niin lutunen, että sitä on pakko puristaa.
 
Pienenä suosikkini oli vaaleanpunainen koira, jolla oli valkoiset korvat. Ilman sitä en voinut mennä minnekään ja olin kuulema läsähtänyt lattialle istumaan, jos minun oli odotettu lähtevän ilman koiraa minnekään. Ja sitten tyylikäästi eräänä päivänä näin kaupassa jotain paljon ihanampaa ja koira hukkui... kyllä sitä silloin itkettiin.

Poissa tuulilukko

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • My gift of silence
Vs: Unilelut
« Vastaus #96 : Maaliskuu 24, 2007, 19:04:15 »

Minulla on paljon erilaisia pehmoleluja, mutta unileluina niistä pidin ennen oikestaan vain Reppanaa. Reppana on semmoinen nukkaantunut koira, jonka ulkoneva kieli on pureskeltu halki koska Reppana on yhtä vanha kuin minä, eli 21v.

Tämä oli siis ennen kuin törmäsin kaupassa Herra Hakkaraiseen. Hän oli niin suloinen ja rakastettava että se oli aivan pakko ostaa ja nykyään Hakkarainen asuu peittoni alla. Aina kun nukun yksin niin herra Hakkarainen on vieressä, ja täytyypä myöntää, että yöllä kääntyillessä saatan ottaa sitä myös kädestä kiinni ja puristaa sen itseäni vasten. Huvittavinta tässä on se, että sanon aina miehenpuolikkaalleni että hän näyttää herra Hakkaraiselta nukkuessaan, mikä on ihan totta. Joten aina kun en nuku miehen kanssa niin minulla on korvaava nukkuja. Eipä ole enää yöunia ilman jonkunlaista herra Hakkaraista. ^^
Breathe in, who knows how long this will last..

magrat

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #97 : Maaliskuu 24, 2007, 23:32:53 »
Mulla ainakin on aina ollut tarvetta rutistaa jotain, kun mä nukun. Ei sen niin väliä, että mikä unilelu se on vai onko mikään. Jos mulla ei ole mitään pehmolelua lähettyvillä, niin puristan sitten tyynyä tai peittoa. Enkä mä kyllä usko, että unilelu mitenkään lisää mun turvallisuuden tunnetta. On vaan hirveän vaikeata nukkua muulla tavalla, koska en tiedä mihin laittaisin käteni ja ne tuntuvat olevan aina huonosti tai omituisesti, jos ei ole mitään, mistä pitäisin kiinni. :D

Eikä mies tätä miksikään ole muuttanut, koska se on liian iso rutistettavaksi. :b

Poissa Hamish

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: DustSand65
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Unilelut
« Vastaus #98 : Maaliskuu 25, 2007, 01:22:42 »
Oij miten ihana topic!:>
Mulla on ollu ysk unikaveri varmaan kymmenen vuotta! (Tai ainakin melkein :P). Sain sen siis suunnilleen kuusi tai seitsemän vuotiaana, en muista sitä enää niin tarkkaan. Muistan, että olimme silloin tapaamassa äitini kanssa hänen vanhempiaan Imatralla, ja kävimme sitten Tiimarissa. Katselin siellä sitten mitä kaikkea mielenkiintoista sieltä löytyisikään. Katseeni osui nopeasti erääseen pehmoleluun, ja se oli niin suloinen, että menin sitten äitini luokse pyytämään, että hän ostaisi sen minulle. Ensin äiti oli sitä mieltä, etten kuitenkaan tekisi sillä mitään, mutta jotenkin sain hänet ostaman sen lelun itselleni. Ai en muka tehny sillä mitään!? Tämä lelu on siis sellainen vaaleanpunainen leppäkerttu, jolle annoin nimeksi Kerttu (yllättävää :'D), ja se on ollut niin tiiviisti minussa siitä ostopäivästä lähtien. Monia pehmoleluja toki tuli, mutta Kerttu on aina ollut se, joka on saanut nukkua vieressäni. Kerttu on matkustanut monesti kaikkialle kanssani, useimmiten sen on vieraillut mummolassa ja isällä. Nyt kun se raukka on jo vanha (eläkkeellä varmaan :D), niin en ole nää raaskinut ottaa sitä rasittaville matkoille mukaan. Kuitenkin se on mulla vieläkin unikaverina, kun se niin lutunen on. Kertulla on kaverikin, nimittäin sellainen minun ikäiseni uniriepu. Siitä todellakin näkee, että se on vanha! Se on kulunut ja kutistunut alkuperäisestä koostaan huomattavasti, ja se rapistuu koko ajan. Sen "nimi" on aina ollut pelkästään rätti (tai ehkä jopa herra rätti, sillä se on selkeesti miespuolinen ;)). Kyllä ne molemmat vielä tuolla mun viekussa on (*köh*), mutta minkäs sille. Kai ne on siihen asti kunnes saan jonkun elävän unikaverin viekkuuni (*heh*).
On mulla joskus miljardi vuotta sitten ollut sängyssä sellainen jätti koira, Valtteri, mutta se oli vain sitä varten kun en uskaltanut nukkua kyljelläni, kun pelkäsin, että joku "hyökkää" selkäni kimppuun.:s Sitten harjoittelin sillä Valtterilla nukkumaan kyljelläni, sillain, että se oli aivan selässäni kiinni, niin ettei kukaan sitten päässyt selkääni käsiksi. ^___^'' Lapsilla on hassuja pelkoja. Nyt mulla ei varmaan ole enää sitä koiraa :'< Harmi, sillä se kuitenkin oli myös aika lutunen.

Poissa Sitruunatoffee

  • ei mitään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
Vs: Unilelut
« Vastaus #99 : Maaliskuu 25, 2007, 17:35:17 »
Minulla on unilelu(ja). Niitä on 3 isoa laatikollista... Tällä hetkellä lempparini on Ikeasta ostettu prinssisammakko jonka suuhun saa laitettua tavaraa. On siellä myös lelukärpänen. (TIEDÄN että olen jo 13, mutta kun se on niin SÖPÖ)
 
Pienenpänä minulla oli suuri pupu unileluna. Myös unipeitto. Ei minulla ole mitään erikoista syytä kiintyä juuri niihin. Minä vain pidin niistä. Ja onhan se nyt turvallinen sellainen SUURI pupu. Siinä se on. Lapsista tuntuu turvalliselta rutistaa jotakin.  Vaikkas tuntuu se vieläkin. Otan aina lomille mukaan jonkun pehmoleluistani. erityisesti pieni ruskea nalle pääsee usein lomailemaan. :) Otatteko te nalleja mukaan lomille?

 Ajattelin joskus että myyn pehmoleluni, mutta en vain VOI tehdä sitä. ^^
orava voitti lotossa ja jäi junan alle. Reiluako?

Poissa Seireeni

  • Kielipoliisi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 17 seconds is all you need
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Unilelut
« Vastaus #100 : Maaliskuu 26, 2007, 14:27:09 »
Pakko myöntää, että otan vieläkin joskus unilelun kainaloon, vaikka syksyllä ikää tuleekin jo 15 vuotta.

Minä nukun yhä joka ikisen yön unilelun kanssa, vaikka syksyllä tulee täyteen 20 vuotta :) Joten ei hätää.

Minun unileluni on Beatrix Potterin tarinoista tuttu Rosita Ankkanen, jonka äitini osti minulle ollessani 3- tai 4-vuotias ja jonka nimesin Hanhiemoksi. Siitä asti olemme olleet erottamattomat. Hanhiemoa ei ole vielä kertaakaan pesty, ja se alkaa näykä ankkavanhuksessa. On itseasiassa pidemmän aikaakin näkynyt. Viitta on hiutunut aivan harsoksi, toinen silmä on muurautunut umpeen koska nukun aina toisella kyljellä, väri on kulunut valkoisesta harmaankellertävään ja hattu on mustunut. Eipä sillä, minusta ajan kuluminen ja sen näkyminen rakkaissa leluissa ym. tavaroissa on vain kunnia-asia. En tosin tiedä, uskaltaako Hanhiemoa pestä enää :( Ties vaikka menisi murusiksi, reppana.

Matkoille mennessäni en enää kuitenkaan ota Hanhiemoa mukaan. Silloin minun on aina hankalaa löytää kunnon asentoa, kun ei ole Hanhiemoa täyttämässä tyhjää kainaloa.
Ja naamiaiset satumaan, ne on lopuillaan
Niin seireeni vei kuninkaan

Kirziga

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #101 : Maaliskuu 28, 2007, 17:55:31 »
Olen 15-vuotias ja nukun silloin tällöin unileluni kanssa. Varsinkin, jos päivän aikana on tapahtunut jotain ikävää, kainalossa oleva pehmolelu tuo turvallisuuden tunnetta.

Pehmoleluja meillä on monta jätesäkillistä vintillä ja varastossa. Vain ja ainoastaan kaksi niistä ovat ylitse muiden. Vanhan nalleni, Kamun, olen saanut muutaman päivän ikäisenä. Se on pieni vaalean ruskea nalle, jonka tummat pienet silmät ovat kuin pippurit. Sen ei ole vielä tarvinnut kärsiä pesusta ja kyyhöttää tällä hetkellä hyllylläni odottamassa seuraavaa yötä, jonka saa viettää kanssani xD Toinen rakas pehmoleluni on 7 vuotta vanha. Ostin sen etelänreissulta Helsingistä. Se on todella iso valkoinen pupujussi, jolla on vihreä rusetti kaulassa. Niin ihanan pehmoinen ja lämmin vierellä.


Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nallet ja muut lelut
« Vastaus #102 : Maaliskuu 28, 2007, 18:28:48 »
Musta ei tunnu lainkaan hassulta "tässä iässä" pitää pehmoleluista ja pitää niitä tärkeinä itselleen. (Täyän 23 heinäkuun alussa ja olen kaiken lisäksi miespuolinen.)

Monet ovat lapsenmielisiä - jotkut enemmän ja jotkut vähemmän.
Muhun ei enää lelut ylipäätään kolahda kummemmin, eli kodistani ei löydy muita kuin pehmoleluja.
Niitä on kiva katsella ja niitä on kiva halailla vaikka tv:tä katsoessa tai kirjaa lukiessa ja etenkin, jos surettaa.

Tahdon esitellä pehmot frendini
Kaikkien alla olevien kuvien copyrightsit ovat minun, joten älkää nyt menkö modet poistelemaan näitä linkkejä suotta! Tykkään kerätä niitä ympärilleni enemmän, kuin ihmisystäviä.
Näiden lisäksi on myös Nalle Puh, mutta kaiki tietävät miltä se näyttää, joten se ei poseerannut. Se kyllä joutui cameo-rooliin parissa kuvassa. Tai ainakin osa siitä.

Luke
-Iso, tummanruskea ja pehmoinen teddykarhu. Itse itselleni ostanut pienen ikäni sellaista haaveiltuani.

Jon
-Suomenajokoiran pentu. Oli alunperin isoveljeni.

Raksu
-Pikkuinen apina. Sain eräältä entiseltä kaveriltani muuten vain. Lintsiltä taisi sen mulle hankkia.

kalle
-Paljon nähnyt tumma karhu, jonka voitin narunvetokojusta Ranskassa vuonna 1999. Ko. nimi on typerä ihmiselle, mutta oikein hyvä karhulle. (Kalle.nimiset ihmiset, no offense.) Kalle kaipaisi kylpyä.

Tuisku
-Miekkavalas. Särkänniemen kiskontapuodista ostin muistaakseni viime kesänä. Oikeastaan olisin halunnut delfiinin, mutta tämä oli paljon halvempi ja myös kaunis.

Simba
-Aito The Lion King replica, jota kinusin puoli vuotta ja lopulta äiti osti sen, kun olin 11.

Samwise
-Kultainennoutaja, johon sorruin heikkouttani eräänä päivänä kävellessäni pahaa-aavistamattomana Anttilan ruokaosastolle. Oli liian kallis. Huoks.

Sam
-Pieni, hiekalla täytetty suloinen karhunpentu. Äiti toi jostain yllätyksenä.

Hasufel
-Siperianhuskyn pentu, jonka ostin Laukontorin lahjapuodista joskus ihan huvikseni. Myös tällaista huskya olin kauan haaveillut.

Hans
-Jotenkin persoonallisen oloinen litteä hauva, jonka ostin laivalta ollessani 17. Ihastuin ensisilmäyksellä.

Garfield
-Näin aidon näköisiä Karvisia ei taideta enää myydä. Vanhempi isoveljeni antoi tämän mulle 5-vuotis syntymäpäivänäni. Hän oli silloin 17.

Frodo
-Isokuonoinen ja punanenäinen tiikeri, jonka yksi kaverini antoi mulle 18-vuotis syntymäpäivänäni.

Elenya
-Jostakin ihme luomupehmolelukaupasta ostamani pikkutiikeri. Se on niin söpö ja tuoksui (pitkään) tosi hyvältä (joltakin puulta), että oli pakko ostaa.

Barty Junior
-Berhandinkoiran pentu. Kirppikseltä parilla eurolla nappasin, kun oli niin söpö ja hapa. Pestä se pitäisi, mutku ei jaksais ostaa sitä jotain shampoota. Barty sopii berhandilaiselle ja koska se on pentu, se on tietty Junior.
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

kukkakaali

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #103 : Huhtikuu 04, 2007, 18:07:18 »
Minäkin nukun pehmoleluni kanssa, vaikka olen jo 15. Yhdessä vaiheessa oli hylännyt mokomat, kunnes sain 10-vuotis lahjaksi Bukowski-merkkisen pupun, jonka kaulassa roikkui lappu jossa luki Eveliina. Pupuni on siis nimeltään Eveliina. Ja näinäkin päivinä otan Eveliinan mukaan kaikkialle minne suinkin on mahdollista. Tosin en aina sulje sitä syliini, mutta sen läsnä olo tuo lohduttavaa turvaa, sillä olehan kertonut sillä salaisuuksia monia vuosia. <3

Poissa Monartha

  • seitsemäs
  • Vuotislainen
Vs: Unilelut
« Vastaus #104 : Huhtikuu 04, 2007, 18:55:38 »
Pienenä unilelu tuo oikeasti seuraa, minä ainakin uskoin oman jääkarhunalle-Ennini olevan ihan oikea. Nykyään on vain niin tottunut, että jotain täytyy halata nukkuessaan.
Tämä Enni-nalleni on nyt kovia kokenut kymmenvuotias ja kuten sanottua, vielä vuosia sitten ajattelin sen olevan elävä. Sitä sitten syötettiin ja käytiin lenkkeilyttämässä kaatopaikoilla. No pakkohan sitä oli pestä: erittäin hellävaraisesti huomioimalla tarkoin, että pää ei joutunut ikinä liian pitkäksi aikaa pinnan alle -ettei raukka vain huku. Voitte kuvitella järkytykseni kun Enni laitettiin pesukoneeseen..
Siskolleni oli ostettu samanlainen nalle joka sitten ristittiin Onniksi. Siinä missä Enni nykyään on rähjääntynyt ja.. harmahtava, Onni on vieläkin puhtaanvalkoinen ja sileä. Jotkut vain kiintyvät tällaisiin :D

Poissa Thyone

  • Tylypahkan oikea ottelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: RainWolf2
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unilelut
« Vastaus #105 : Huhtikuu 05, 2007, 12:26:27 »
En ole koskaan tajunnut logiikkaa väitteessä, jonka mukaan unilelut ovat jotenkin sidonnaisia (henkiseen) kypsyyteen. En käsitä, miten unilelu voi olla 'liian lapsellinen', niin kuin en käsitä monesta muustakaan asiasta.

Minulla siis on unilelu. Sen nimi on Nallukka ja se on mummuni tekemä, sain sen ollessani 2-vuotias. Vähän pienempänä oli ihan kamalaa, jos Nallu unohtui esim. yökylään mennessä kotiin. Siinä sitten soiteltiin äidille, että peittelee raukan. Nyt harvemmin otan Nallua enää mukaan esim. kiertueille tai matkoille, ja oikeasti syy siihen on ainoastaan se, että pelkään sen unohtuvan johonkin (kerran se jäikin junaan kun olimme Kuhmossa musiikkileirillä). Täytyy kyllä myöntää, että kun Nallukka on kainalossa, saa unta paljon helpommin ^_^

Nallu on kokenut kovia vuosien varrella. nyt jo kunnioitettavaan 13 vuoden ikään ehdittyään sen kangasta on pitänyt uusia jo kolmesti. Mummini ehdotti, että kulunut kangas vaihdettaisiin kokonaan uuteen, mutta kieltäydyin, eihän se sitten olisi enää sama vanha Nallukka.

Pian 15-vuotias olen, ja tunnen voivani käyttää unilelua vielä monta kymmentä vuotta jos haluan, vaikka koko loppuelämäni. En ole missään nimessä valmis luopumaan nallestani, enkä ole sitä koskaan hävennyt, pikemminkin aina ollut siitä ylpeä.

Tässä on ainesta kouluaineeksi, vai mitä? Pientä hiontaa, lisää pituutta ja hyvin menee :)
practice random acts of kindness

Little Star

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #106 : Huhtikuu 08, 2007, 14:39:16 »
Minulle unilelut ovat tärkeitä. Minulla on sellanen iso korillinen täynä unileluja/pehmoleluja. Tärkein tällä hetkellä on sellainen iso harmaan norsu, nimeltään Tipsu. Tipsu on todella pehmeä, söpö ja Tipsua on kiva halta, koska  se on niin pehmeä. Ensimmäinen pehmoleluni oli Pikku-Myy. (se on minulla vieläkin.)En voisi varmaan ikinä luopua tärkeimmistä pehmoleluistani, ovat ne sen verran tärkeitä.

Poissa Larten

  • Anarkisti tarhatäti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: Nimbuspumpkin12006
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unilelut
« Vastaus #107 : Huhtikuu 08, 2007, 16:13:28 »
Minä en voi nukkua ilman rakasta unileluani! Se on sellainen berhandilaisen koiran pentu, jonka nimi on (myös:D) Tipsu. Se on ollut minulla niin kauan kuin voin vain muistaa.
Vuosi sitten sänkyyni oli kasautunut seitsemän unilelua, joista oli sitten kuusi pakko viedä kaappiin että itse mahtuisin nukkumaan.

Minunkaan mielestäni unilelut eivät vaikuta henkiseen kypsyyteen, melkein samanlainen tapahan voi olla vaikka kahvin juonti kuin unilelun kanssa nukkuminen.
Jos sanon että taivas on musta
se on niin musta kuin tahdon sen olevan ja
jos sanon että maailma ei pyöri
se ei silloin pyöri, jumalauta

Whatchamacallit

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #108 : Huhtikuu 08, 2007, 18:23:16 »
Minulla on yksi sellainen pehmolelu, jota ilman minä en alle kouluikäisenä suostunut menemään nukkumaan. Se oli sellainen pieni tiikeri, Tike, jota puristin aina nyrkissäni ennen kuin nukahdin. Se on kuononkärjestä takapuoleen 7,3 senttiä pitkä, plus siihen sitten 3 senttiä pitkä häntä. Korkeutta sillä on suunnilleen 3 senttiä. Se ei ole istuvassa asennossa, kuten monet pehmolelut. Juuri tuo pieni koko hurmasi minut. Lisäksi ehdoton plussa oli se, että Tike on sen verran "löysä" täytteiltään, että sen saa laitettua istumaan, tassuja voi väännellä ja liikutella, ja sen voi laittaa tekemää kuperkeikkoja ja kaikkea muuta mahdollista. Nykyäänkin Tike on minulla vielä tallessa, eikä minulla ole pienintäkään aikomusta heittää sitä pois.

Tiken sain kun olin neljä. En pitänyt isoista pehmoleluista ollenkaan, joten Tike oli täydellinen minulle. Ja se kävi paitsi unileluksi, myös leluksi. En nimittäin koskaan ole pitänyt barbeista tai nukeista, vaan leikin Tikellä ja sen samankokoisilla kissakavereilla (joita kutsuin ja kutsun edelleen tikeiksi). Muistan, kuinka serkkuni, joiden kanssa usein leikin tikeilläni, olivat minulle hurjan kateellisia, kun minä aina sain leikkiä Tikellä, joka oli aina tikejen prinsessa, hallitsija tai muuten vain leikin päähenkilö. Kaikkiaan tikejä minulta löytyy 12. Tikeä lukuunottamatta kaikki ovat kissoja. Nimien keksimiseen käytin 4-vuotiaan lapsen mielikuvitustani... Tike, Musti, Harma, Piki, Raita, Viti, Lumi, Suklaahäntä, Toffee, Hopea, Salmiakki ja Herne. Aika vaikea arvata minkä värisiä nuo ovat...

Tike oli minulla aina mukana minne meninkin, ja vuosien varrella sille tuli rakenneltua laskuvarjoja, laivoja (ja se on jouduttu etsimään järvenpohjasta), taloja ja kaikkea mahdollista. Vaatteitakin minä sille muka tein, virkkasin mekkoja ja pipoja ja kaulahuiveja... Isommalle pehmolelulle ei ihan helpolla laskuvarjoa saa väsättyä, mutta koska Tike oli niin pieni, sille keksi runsaasti virikkeitä.Tike on jouduttu kaivamaan imurin pölypussista useammin kuin kerran. Pääkin siltä on lähtenyt muutaman kerran irti, mutta se on ommeltu paikoilleen. Sen väri on nykyään lähinnä vihertäväruskea, vaikka se joskus oli kirkkaanoranssi. Hukassa se on ollut lukuisia kertoja, joskus se on löytynyt imurin sisuksista tai petivaatteiden sisältä, joskus taas se on lähetetty minulle Helsingistä...

Nykyään Tikellä on ikää 11 vuotta. Ja rehellisesti sanottuna se kyllä näkyy. Sen täytteet ovat litistyneet. Jokaisessa tassussa on pieni litistynyt vanupallero, vatsassa hieman isompi möykky ja häntä on lähes olematon. Pään täytteet ovat sentään säästyneet. Väri on todellakin haalistunut oranssista joksikin omituiseksi, ja vatsan valkoinenkin on nykyään lähinnä harmaa. Mutta se on minulle edelleenkin aivan käsittämättömän rakas. Nykyään sillä tosin on paikka hyllyssäni, sillä jos se on sängyssä, se tipahtaa erääseen koloon seinän ja sängyn välissä, ja sitä on todella vaikea saada pois sieltä. Mutta Tike on kyllä otus, jota en aio heittää pois, ja se on varmasti yksi niistä asioista, jotka tulen muistamaan vuosienkin päästä.

// Ai niin, pitääpä vielä mainita, että jos minun pitäisi valita esine, johon liittyy eniten muistoja, niin se olisi kyllä Tike. Minulla ei taida olla juurikaan sellaista muistoa lapsuudestani, johon tuo pieni tiikeri ei liittyisi. Tike on ehdottomasti rakkain esineeni.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 08, 2007, 18:29:07 kirjoittanut Whatchamacallit »

Poissa Steelsheen

  • Narsissisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • not your girl
    • Imaginary
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Unilelut
« Vastaus #109 : Huhtikuu 08, 2007, 18:48:28 »
Minä en ole koskaan ollut ihminen, joka täyttää huoneensa pehmoleluilla, ehkä tosin johtuen siitä, että ensin minulla ei ollut huonetta, sitten sinne ei mahtunut, ja nykyään olen sitä mieltä, että ne hankaloittavat siivoamista huomattavasti.

Mutta uninalle minulla on ollut niin kauan kuin muistan. En kai koskaan ole sitä nimennyt varsinaisesti, mutta Nallukka on varmaan aika lähellä totuutta. Nalleni on sellainen pikkuinen, ehkä 15 cm korkea, ja on todennäköisesti joskus ollut jotain vaaleanpunaisen oranssiin päin kallistuvaa sävyä. Tai on se edelleenkin, mutta hieman harmaantunut. Toinen korva on vähän lurpallaan, joten Nalle Luppakorvakin on varmaan ollut ihan paikkansapitävä nimitys.

Tekisi mieli sanoa, että omasta vanhenemisestani huolimatta uninallellani olisi edelleen suuri merkitys minulle, mutta ei se ihan niinkään mene. En nukahda puristaen sitä kainalossani, ja harvemmin edes muistan koko nallen olemassaoloa. Siitäkin huolimatta, että se istuu edelleen tyynyni vieressä (tosin voihan sitä sanoa vanhuksen kunnioittamiseksikin, minä kun olen aika levoton nukkuja, niin siinä sen ei ainakaan tarvitse murehtia sitä, että lentääkö yöllä lattialle vai minne). Aina joskus sen huomaan siitä ja alan miettiä, kuten pienenäkin, että se on kuitenkin rakkain pehmoleluni ikinä. Kai se tuo siinä vieressä istuessaan jonkinlaista alitajuista turvaa, vaikken sitä aina huomaisikaan :)
"If people don't know what you're doing, they don't know what you're doing wrong."

Poissa Lilyca

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Unilelut
« Vastaus #110 : Huhtikuu 09, 2007, 18:31:29 »
Tietenkin minulla on unileluja. :) En voisi kuvitella nukkuvani ilman jotain, jota rutistella ja halailla nukkuessa.
Sain yksivuotiaana tätini tekemän räsynuken, jolla oli päällä vihreävalkoraitainen mekko. Nukella oli pitkät hiukset ja vaaleanpunainen iho. Vähän vanhemapana nimesin nukkeni Raitakaveriksi, tuttavallisemmin Raitsuksi. Sillä oli myös äiti, ruutupukuinen Ruututoveri.
Raitsu on käynyt jokapaikassa missä minäkin; Espanjassa, Ruotsissa, Lapissa, Näsinneulassa, kavereiden luona...
Raitsulle on tehty myös erilaisia vaatteita, vaikka nykyään se on useimmiten alasti. Sen muoto on myös muuttunut hurjasti. Päässä on jäljellä pari solmuuntunutta hiusta ja iho on nuhjuisen valkoinen. Pumpulia tursuaa jaloista ja korvat ovat irronneet. Ja yhä se on mukana minne menenkin, tällä hetkellä lojuu päiväpeiton alla. Kyllä se on se tärkein.

Pienempänä viereltäni löytyi nukkuessa josjonkinlaisia turrikoita ja nukkeja, niillä oli myös tietty järjestys, parhain pääsi kainaloon, huonoin muiden lelujen alle. Myöhemmin nuket osoittautuivat turhan koviksi kavereiksi, ja ne onkin jo lastattu pahvilaatikoihin ja autotalliin.
Vakiintuneiksi unikavereiksi Raitsun ohella ovat jääneet puolitoistavuotias Elmeri-nalle, suuri Serla-Orava ja tyynymäinen leppäkerttu Reima.
Joskus tongin sängyn alta jotain muitakin, mutta nuo neljä pysyvät. :>

Järki on nimittäin siinä, ettei ole mitään järkeä siinä, että tulee hulluksi, kun yrittää olla tulematta hulluksi. Sitä voi yhtä hyvin antaa periksi ja säästää järkeään.

Poissa Carmelie

  • menninkäinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Unilelut
« Vastaus #111 : Huhtikuu 14, 2007, 16:03:32 »
Minulla on paljon unileluja aikoinaan, mutta ylitse kaiken rakkaimpani on särkänniemestä ostettu pehmo delfiini. Se on jo kulunut ja vanha, mutta joskus kun näen painajaisia, otan sen kainolaan ja nukun loppuyön rauhassa. Kun joku on vierellä ;P

-Carm
xD

Poissa ayden

  • Vuotislainen
Vs: Unilelut
« Vastaus #112 : Huhtikuu 16, 2007, 18:32:15 »
Ala-asteikä on varmaankin se tavallisin unileluikä. Itse en osannut toivoakaan sellaista, koska koiramme varasti kaiken irtoroinan ja meni sängyn alle sen kanssa murisemaan jokaiselle joka kehtasi tulla lähelle. Koiran lähdettyä sänkyyni kasaantui monen monta pikkuista pehmolelua, joiden kanssa nukuin yöni. Sitten eräänä päivänä sainkin pupujussi pehmolelun, jolla itselläänkin oli oikein yövaatteet ja unirätti. Tämä kyseinen Jussi on ollut siitä asti sängyssä kainalossani ja siitä on nyt noin 5 vuotta. Jussini on juuri sopiva ja kainaloon sopiva. Ei liian pieni, mutta ei tielläkään. Ei karvoja, jotka kutittaisivat nenää.

Vaikka olenkin kohta 17, en näe unilelussa mitään väärää. Kotoa pois muuttaneella siskollanikin oli unilelu vielä silloin kun asui ensimmäisessä asunnossaan. Nyt perheellisenä naisena hänellä on kyllä unileluja ihan tarpeeksi :) En kuitenkaan koe unilelua välttämättömäksi. Pystyn nukkumaan yöni hyvin ilmankin. Se on vain mukava olla kainalossa.
"The love in heart wasn't put there to stay
Love isn't love 'til it's given away"

noressa

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #113 : Huhtikuu 21, 2007, 13:37:22 »
Minultakin löytyy unileluja kaapista, vaikka kuinka paljon. Kaikki ovat rakkaita minulle, mutta yksi on ylitse muiden. Se on iso punainen apina, Apsu. Apsu on noin 50 cm pitkä ja se on ollut minulla yli 13 vuotta. Sain sen ensimmäisenä joulunani, ja se on mummoni tekemä. Jotenka se on jo aika kulunut, käsi ja korva on lähtenyt irti usemamman kerran, mutta onneksi sen on aina voinut korjata. Nukun sen kanssa aina, kun olen kotona yötä. Mutta jos lähden jonnekkin reissuun, niin otan jonkun pienemmän unilelun mukaan. Koska Apsu on liian iso.

Minusta ei ole yhtään lapsellista, jos nukkuu unilelun kanssa. Pari kaveria on kyllä naureskellut minulle, kun nukun vielä unilelun kanssa. Mutta minähän en siitä välitä. :>
 

kotitonttu

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #114 : Huhtikuu 21, 2007, 19:43:48 »
 mulla on uninalle ; D ollu ihan pienetsä pitäen.

Mistral

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #115 : Huhtikuu 21, 2007, 19:44:08 »
Mulla on ollut yks heppa-pehmo nimeltä Philip. Kiinnyin siihen koska olin täysi heppahullu ja se oli koko ajan vieressä :D Nykyään on itseasiassa yksi tyyny jossa on ristipistotyönä tehty kuva koirastani joka annettiin noin viikko sitten pois. Eli en sitä halaile joka sekunti mutta se on vieressä,  koska se helpottaa tuskaa jonka koin koiranlähdön takia. (ei mulla muuten enää ois unilelua. :D )
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 27, 2007, 22:55:59 kirjoittanut Mistral »

jaajee

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #116 : Huhtikuu 22, 2007, 07:53:08 »
Minulla on neljä samanlaista pupua unileluina. Kaksi isompaa ja kaksi vähän pienempää. Ensimmäisen (punaisen) sain mummoltani ja papaltani silloin kun synnyin (he antoivat minulle ja serkuilleni kaikille semmoiset kun synnyimme). Toisen (vihreän) sain nimipäivälahjaksi pienenä ja kun en muuta halunnut kuin pupulleni kaverin niin minulle sitten ostettiin semmonen. Ne kaksi pienempää (sininen ja keltainen) sain silleen että näin tässä muutama vuosi sitten jonkun pesuainetarjouksen, jossa sai semmosen pikkupupun mukana (niitä ei muuten myydä niitä pikkupupuja) ja pyysin sitten äitiäni ostamaan meille sitä pesuainetta että sain pupun mukana (sain myös toisen samalla tavalla). Punainen eli ensimmäinen pupuni on jo melkein kulunut mahasta puhki, täytteetkin ovat jo kökkäröityneet sisälle ja se on ihan löysä kun olen sitä näin kauan pitänyt mutta ei se minua haittaa. Muut ovatkin sitten paremmassa kunnossa. Ja olen nyt siis 14 vuotias ja tähän asti olen nukkunut joka yö 'unipuput' kainalossa :)

Lehmuskilpi

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #117 : Huhtikuu 22, 2007, 12:30:45 »
Voitte kuvitella järkytykseni kun Enni laitettiin pesukoneeseen..

Oi, se oli aina kamalaa kun unilelu pestiin. Minulle jäi kamalat traumat siitä eräästä kerrasta kun minun rakas Kaneli -kissani pestiin pesukoneessa. Raukalta lähti pää irti ja se jouduttiin ompelemaan takaisin! Sen jälkeen ko. unileluani ei ole pesty kertaakaan... ja siitä taitaa olla nyt jotain yhdeksän vuotta. Hygieenistä juu. ;)

Minun unileluni silloin pienenä oli siis tuo nimen omainen Kaneli -kissa, jonka minulle antoi jo edesmennyt isomummuni. Se on sellainen halvan näköinen kissa, jolla on nuken tyylinen vartalo ja päällä vihreä, vaaleanpunakukallinen mekko, jossa on pitsiä. Ko. kissalla ei ole oikeaa häntää, mutta minä olen aina ajatellut perässä roikkuvan pesulapun kissaraukan hännäksi.
Eihän se mikään laadukas ole, ainutkaan kaupan oma sauma ei ole kestänyt ja sitä piti silloin kun olin pikkuinen äidin paikkailla jatkuvasti. Muutenkin se on nykyään suhteellisen kovia kokeneen näköinen, se on tippunut tuoreeseen asfalttiin ja siimasta tehdyt viiksikarvat ovat pureksittuja ja solmuilla, kaiken kaikkiaan siitä näkee että sitä on rakastettu ja onhan se jo vanha; kolmivuotiaana sain sen ja nythän minä olen jo neljäntoista. Nykyään Kaneli on päässyt jatkuvasta halimisesta eroon ja viettää rauhaisia eläkepäiviä tyynynivieressä erään ystäväni minulle käsin(!) ompeleman muumin vieressä ja minä oikeastaan halailen sitä enää ollessani joko äärimmäisen surullinen tai onnellinen. Silti joskus aina tulee sellainen olo, että on pakko ottaa se yöllä kainaloon ja rutistaa oikein kunnolla. Hassua kuinka joku pehmolelu oikeasti voi olla niin rakas.

Poissa Aewyn

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Unilelut
« Vastaus #118 : Huhtikuu 28, 2007, 21:59:14 »
Minäkin nukun pehmolelun kanssa. Voisin kyllä nukkua ilmankin, siis se ei ole mikään pakko, mutta kai se on vaan piintynyt tapa. Ja muutenkin   on jotenkin helpompi nukahtaa, kun kainalossa on joku mitä puristaa itseään vasten.
Mulla on melko iso istuva koira ja olen joskus pienenä ristinyt sen Isonavaksi. Ja minä en lähde esimerkiksi minnekään serkkujen luokse, tai muutenkaan minnekään minne voin ottaa Isonavan mukaan, ilman sitä. Se on vain sellainen must. Tiedän kyllä itse että pärjäisin ilman sitä, mutta otan sen silti :D Kun autossakin on paljon parempi nukkua tai nojata ikkunaan kun on pään alla jotain pehmeää.

Isonapa on alun alkaen mun äidin. Äiti oli kai joskus parikymppisenä ostanut sen, mutta ei tainnut olla kovin kovassa käytössä, tai ei ainakaan käytetyn näköinen. Minä sitten rakastuin siihen kun löysin sen jostain mummon vintiltä ja toin sen kotiin.. olisinkohan ollut jollain toka luokalla silloin. Siitä lähtien se on kyllä tiukasti ollut mun unilelujen joukossa, ei aina kaikkein rakkaimpana, kun mulla yhteen aikaan niitä unikavereita riitti :D. Mutta nyt se ja Simon zebra (saimon siibra, niin kuin minä olen siitä lähtien kun ristin sen noin lausunut) ja Isonapaa pidän kainalossa kun taas Simon on mun tyynyn vieressä ja oon aina kuvitellu että se suojelee siitä mua kaikilta pahoilta jutuilta.
Ja Isonapa on muuten vaan turvallinen siinä kainalossa :D
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 12, 2007, 16:00:45 kirjoittanut Aewyn »
psykoottisen villiä ja alastonta

Poissa Lorainne

  • glottaaliklusiili
  • Hämykeiju
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonMist
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unilelut
« Vastaus #119 : Toukokuu 01, 2007, 09:39:11 »
Minulla on ollut kaksi vuotta putkeen sellainen n. 20 cm pitkä Nasu-pehmolelu, jonka sain synttärilahjaksi... Kun sen saamisesta oli kulunut vuosi, päätin, että nyt pitää vaihtaa jo johonkin muuhun pehmikseen, mutta enpäs sitä sitten tehnyt, ja nyt se Nasu on ollut jo itse asiassa vähän päälle kaksi vuotta... Pienenä minulla oli sellainen iso pelle, jota ilman en pystynyt nukkumaan. Sitten yhtenä iltana unohdin sen alakertaan ja aamulla huomasin, että pystyin sittenkin nukkumaan ilman sitä! ;)

Kaikilla saa olla unilelu iästä riippumatta, jos sen tuntee tarpeelliseksi. :D
Using the "are we", are we?

murmure

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #120 : Toukokuu 01, 2007, 10:10:48 »
Minulla on sängyssäni 24/7 seitsemän pehmolelua eikä edes käy ahtaaksi. Tärkein niistä on hyvin mielikuvituksellisesti nimetty mustapantterinpentu Tikru. Olin joku nelivuotias kun ostimme sen Ruotsista, siitä isosta leluketjusta, jonka nimeä en nyt muista. Tikru tuntui silloin jotenkin oikealta ja vähän kuin oikealta koiranpennulta, sillä siinä on jotain painavaa täytettä juuri oikeissa kohdissa, eli jaloissa ja alavartalossa. Tikru on jo hiukan nukkaantunut ja olen kerran oksentanut sen päälle. Äiti ei tietenkään missään tapauksessa saanut pestä sitä, joten nyt se on sellainen millainen on. Aina yhtä ihana halia ja helliä. Kaiken se rakkaus kestää :)

Pehmolelut ovat aina tuoneet minulle turvaa ja lohdutusta, ja kun pienenä opettelin nukkumaan ilman yövaloa, kuvittelin, että jos joku aave tulee yöllä huoneeseeni, Tikru sitten nopeasti vain kasvaa isoksi ja pelottelee kummituksen pois. Sitä oli ja on ihana vain rutistaa kainalossa ja luottaa että Tikru takaa minulle hyvät unet.

Poissa socialriot

  • mimicry
  • Vuotislainen
  • make some noiz
    • Livejournal
  • Pottermore: RookSnitch105
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unilelut
« Vastaus #121 : Toukokuu 01, 2007, 16:25:33 »
Minulla ei oikeastaan ole mitään unilelua. Pitäisi hankkia, sellainen iso ja suloinen.

Tällä hetkellä kuitenkin unilelun virkana toimii tyyny jolle olen sitten pukenut vanhan hupparini. Siinä se sängyllä sitten on ollut jo jonkin aikaa.

Mutta unilelun hankkiminen on kyllä hakusessa heti kun löytyy sopiva ja suloinen.
It withers and withers.

Quende

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #122 : Toukokuu 07, 2007, 17:00:27 »
Pitkään käytin unilelua ennen kuin luovuin siitä. Taisin silloin olla kymmenen vuoden kieppeillä. Silloin vain päätin lopettaa pitämästä sitä enää öisin vieressäni.
Unilelu oli tavallaan turvanani pahoja öisiä yöolentoja vastaan joita saattoi ilmestyä. Se valoi minuun turvallisuuden tunnetta. Usein tunsin myös olevani äitihahmo lelulleni:minun piti suojella sitä pahalta.
Unilelut vaihtuivat silloin tälllöin. Mutta aina se oli tärkeä. Jos se katosi tai unohtui johonkin täysi paniikki iski päälle. Silloin vanhempien piti soitella ja selvittää mihin se oikein oli jäänyt. Usein lelu tuli postissa takaisin. On outoa, että jos unilelu oli niin tärkeä, miksi sitä piti jatkuvasti unohdella? No, silloin tällöin se unohtui johonkin ja siitä seurasi kauhea itkupuuska.

Kira

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #123 : Toukokuu 09, 2007, 14:00:47 »
*myhäilee* Mun huone siis pursuaa pehmoleluja, aivan kirjaimellisesti. Jokainen niistä on nimetty enkä yhtään suostu heittämään pois, mutta unileluna toimii pehmeä kultaisennoutajan näköinen pehmolelu, jonka sain pari vuotta sitten joululahjaksi. Sille tuli sitten nimeksi Mopsi ja edelleen se on rakkain pehmoleluni. Yöllä jos herään painajaiseen, niin Mopsi lohduttaa siinä vieressä. ^^


Minnehoo

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #124 : Toukokuu 09, 2007, 19:50:21 »
On ollu unileluja. Onvieläkii mut  yleensä ne on mun sängyn yläpuolella olevalla hyllyllä. "siistissä" rivissä. Joskus unilelun kohteeks voi joutuu oma lemmikki... Kissa... Se käy nukkuu mun tyynylle tai mun tyynyn vieree... Äiti ei tykkää ku kissa aina änkää sen jalkopäähän ku mun äiti nukkuu sohvalla jolle ei mahu kissa ja äiti.

Poissa Odey

  • miss marauder
  • Vuotislainen
  • I think I need a HUG <3
Vs: Unilelut
« Vastaus #125 : Toukokuu 09, 2007, 20:09:59 »
Minulla on huoneessani 3 pehmolelua. Isältäni saadut liila virtahepo sekä pieni harmaa pingviini ja eräältä minulle tärkeältä ystävältä saatu nalle.

Virtahepo "Hippo" on ollut minulla niin kauan kuin muistan. Se puhui ennen, kun sen kädestä painoi, mutta taisi mennä joskus muksuna rikki. Monesti jos on ottanut päähän ja suututtanut on Hippo lentänyt seinään, mutta kuitenkin tärkeä ja rakas.

Pingviini on vain pingviini ja se on sänkyni päädyssä olevassa "kolossa". Sain sen joskus tämän vuoden puolella (olen siis 17). Nallen sain vissiin syntymäpäivälahjaksi täyttäessäni 15. Se istuu hyllylläni.

En pidä mitenkään kummallisena "unileluja" senkään ikäisenä mitä itse olen. Ne tuovat tietynlaista turvaa.
Some days just have more memories than others

Tinakenkätyttö

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #126 : Toukokuu 09, 2007, 20:23:31 »
Olen aina nukkunut unilelujeni kanssa, nukun kyllä edelleenkin (köh, tämän ikäisenä :D) vaikken sentään enää yritä ängetä niitä kaikkia yhtäaikaa peittoni alle, näin nimittäin tein pienenä kun tulin surulliseksi ajatellessani, että jos joku pääsee ja toinen ei niin se on yksinäinen ja onneton.

Minulla on oikeastaan tällä hetkellä kolme unilelua. Ystävältäni saatu sammakko, sellainen vihreä vetoketju suinen. Pidän siitä, sen suussa voi pitää vaikka kännykkää öisin, tai muutakin, sen voi ottaa tyynyksi matkalle ja tärkeät tavarat mahtuvat sinne suuhun. Lisäksi se on veikeän näköinen ^^ Hän on ollut minulla vasta helmikuusta, joten en vielä tiedä että minkä niminen hän on.
Sitten on luonnonvalkoinen erittäin pehmeä ja hiukan pörröinen istuva koira. Tämä muistuttaa entistä ihastustani, siksi sen nimi on Joonas. Se on ilmiselvä Joonas, vaalea, pörröinen, nappisilmät, lurppakorvat. Joonaksen sain veljeltäni joululahjaksi joku vuosi sitten.
Näiden kahden lisäksi on lukematon määrä mitä kummallisempia öttiäisiä ja mössyköitä, eräskin on pelkästään joku epämääräinen mytty jolla on silmät, yksi lemppareistani. Hän on Möttönen. Isoveljeni risti hänet ennen kuin olin edes syntynyt.
Sitten aivan pakko vielä mainita ku mieleen putkahti, harmaa, hassun soikion mallinen surullisen näköinen hiiri jolla on vaaleanpunaiset lerppakorvat ja toinen iso musta nappisilmä irronnut, hän on Hilarius. Hillun ostin kirpputorilta kun olin pieni, raukka näytti niin yksinäiseltä ja katsoi minua niin kaipaavasti joten olihan se pakko mukaan sielä ottaa.
Pienenä en kestänyt yleensä kirpputoreja, täynnä hylättyjä vailla kotia olevia pikkuisia jotka sitten anovasti minua hyllyistä tuijottivat. Tuli ain surku olo.
Jokatapauksessa joo, edelleen on unileluja, oikeastaan neljä jätesäkkiä (ei, ei ne raukat jätesäkissä oleile mutta kerran olosuhteiden pakosta jouduimme ne sinne väliaikaisesti laittamaan joten tuli sekin laskettua), ei ne kaikki sängyssäni ole mutta edelleen muistan jokaisen nimen, jokainen on oma persoonansa ja jokaisen kanssa on koettu jos jonkinlaista seikkailua pienenä ^^
Ei, en ole hullu tai mitään sellaista, hiukkasen outo ehkä.
Mutta eihän unileluissa mitään utoa pitäisi olla..

Poissa Lilthy

  • Toisinaanajattelija
  • Vuotislainen
  • Aliavaruushäiriö
Vs: Unilelut
« Vastaus #127 : Toukokuu 09, 2007, 20:57:40 »
Huoneessani on aina ollut unileluja. Pienenä nukuin ne vieressäni jopa matkoilla, ja joskus nukuin yhtäaikaa kymmenenkin nallen tai jonkun pupun kanssa. :) Vielä nykyäänkin olen asetellut rivin unileluja sänkyni päätyyn ja toisinaan saatan vaikka ottaa yhden niistä viereeni. Harmi vain, että yleensä ne tippuvat yön aikana lattialle.

Pienenä unileluilla oli minulle hyvin suuri merkitys. Kun valot sammuivat, saatoin rutistaa pörröistä nallea sylissäni, mikä auttoi pimeän pelkoon. Minulla oli (ja on vieläkin) ainakin hyllyllinen erilaisia pehmoleluja, joista varmasti jokainen on ollut joskus myös unileluna. Suurin osa niistä on nalleja (oli pienenä joku ihme nalleinnostus ^^), muutama pupu, koira ja kissa, joista lähes kaikille keksin nimet. Ja kaikilla on tottakai myös oma persoonansa.

Oi, se oli aina kamalaa kun unilelu pestiin. Minulle jäi kamalat traumat siitä eräästä kerrasta kun minun rakas Kaneli -kissani pestiin pesukoneessa. Raukalta lähti pää irti ja se jouduttiin ompelemaan takaisin! Sen jälkeen ko. unileluani ei ole pesty kertaakaan... ja siitä taitaa olla nyt jotain yhdeksän vuotta. Hygieenistä juu. ;)
Minä taas olin aina innoissani pesemässä pehmolelujani. :) Muistan, kun mummolassa ripustin nallejani puuhun ja huusin sitten, että "tulkaa nostamaan se alas, se likaantuu puussa!" :'D
Menestykseen on kaksi sääntöä:
1) Älä koskaan paljasta kaikkea.

Poissa Howler

  • "Räyhääjä"
  • Vuotislainen
Vs: Unilelut
« Vastaus #128 : Toukokuu 13, 2007, 21:34:12 »
Minulla on aikojen saatossa ollut todella monia pehmoleluja, mutta tällä hetkellä vain yksi pääsee välillä viereeni vaikka olenkin pian 19. Huoneessani kyllä on pehmoleluja vaikka muille jakaa, yksi hylly on omistettu pandapehmoille, kirjahyllyn päällä taas on dalmatialainen, kilpikonna, kaksi hyljettä, lohikäärme, ilves, koala, ystäväni tekemä kani, hevonen, vesinokkaeläin, jonkin sortin koira, tiikeri ja hai. Kuitenkin, sängylläni on aina eräs koira, beagle kai rodultaan koittaa pikkuinen olla. Se on siis aina sängylläni, yleensä lähellä tyynyäni. Kuitenkin joinakin öinä otan sen myös kainalooni. Tämän ko. koiran nimi on Duke ja se on ollut minulla niin kauan kuin kykenen muistamaan.

Denila

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #129 : Toukokuu 17, 2007, 17:02:01 »
Minä viskasin unilelun kaapin pohjalle, kun menin yläasteelle. Ajattelin, että olen jo iso tyttö, enkä tarvitse leluja. Vein barbiet ja ponit vintille (totta puhuen mieleni on tehnyt hakea ne takaisin, mutten ole saanut aikaiseksi), mutta pehmolelut jätin kaappiin. Onneksi jätinkin, sillä minulle on taas tullut vakio petikumppani.

Vuosi sitten keväällä minulla oli poikaystävä, ja kun hän jätti, hain vierustoverikseni ison koirapehmon. Se toimi "korvikkeena", sillä minulla oli pitkään ikävä eksääni. Kesäkuumalla tosin en pitänyt sitä vieressäni, se nukkui sängyssä ja minä lattialla kuumuuden takia. Syksyn tullessa kuitenkin kipusin takaisin koiruuden viereen, se on turvallisempaa niin. Täytän tänä vuonna 16 vuotta, enkä voisi nukkua ilman koirapehmoa. Otan pehmon aina viereeni ja nukahdan pää sen turkissa. Niin turvallisen tuntuista, että minulla on vaikeuksia nukahtaa vieraassa paikassa ilman sitä.

Ennen unileluni ovat kuitenkin olleet pieniä pehmoja. Joskus pienenä kasasin tyynyn ympärille "pehmovallin", eli asettelin kaikki pehmoleluni tyynyni ympärille. Niin oli turvallista nukkua. Vedin vielä peiton korviin ja sain heti unenpäästä kiinni. Jossain välissä se kumminkin kävi ahtaaksi, joten vähensin unilelujen määrän kahteen. Semmoinen riisipyllynalle (niitä, joita mainostettiin televisiossa voimistelevina ja kuperkeikkoja tekevinä unipukuisina nalleina ja kaneina) ja vanha, edesmenneeltä mummoltani saatu pieni koirapehmo saivat kunnian nukkua vieressäni. Vielä myöhemmin vähensin unilelujen määrän tähän riisipyllyyn, ja silloin seiskan alussa olin olevinaan niin iso, etten muka tarvinnut unilelua. Vaan tarvitsinpa, joten nykyään ja vielä kauas tulevaisuuteenkin aion nukkua ison koirapehmoni kanssa. Kunnes siis saan elävän unilelun viereeni. :D

Arpi

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #130 : Toukokuu 17, 2007, 17:13:31 »
Minä en edes muista milloin minulla viimeeksi on ollut unilelu. Siis on minulla pehmoja huoneess, kahdellakin hyllyllä, mutta ne ovat enemmänkin koristeena. Mutta joskus kun olen todella surullinen, minä haen nallenkainaloon ja käyn nukkumaan.
Joskus pienenä, kun nukuin pinnasängyssä, heitin kuulemma kaikki unilelut alas, jos niitä laittoi viereeni. Näin on äitini kertonut, itse en muista sitä. Sitten vähän kasvoin ja otin sitten jonkun pehmolelun viereen ja kävin nukkumaan. Mutta sityten se on jäänyt, eikä niitä enää viereen ole tullut otettua. :)

Poissa wenya

  • ...
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Enkelitanssi -journalini
Vs: Unilelut
« Vastaus #131 : Toukokuu 17, 2007, 17:23:45 »
Minulla on tällä hetkellä vain yksi unilelu oikeasti tyynyn vieressä kaverina, vaaleanruskea nalle, jonka ostin (silloin kun vielä harrastin voimistelua) Kisakallion urheiluopistolta viikonloppuleiriltä. Rusetti kaulasta on kadonnut jonnekin, muuten melko hyväkuntoinen, vaikka nallella onkin jo jokunen vuosi ikää.

Lapsena rakkain oli ensimmäinen nalleni, Bertta (mikä mielikuvitus nimen kanssa...). Se on vieläkin tallessa, vanha valkoinen ja nuhjuinen. Bertta oli minulla mukana joka paikassa, se oli tärkeä. Ja on yhä, tunnearvoltaan.
How could this be breaking your heart in two?

Poissa Stairway

  • käärmehammas
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: StoneShadow3592
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unilelut
« Vastaus #132 : Toukokuu 18, 2007, 12:56:30 »
kyllä vain minulakin on unilelu :)

pehmoleluja löytyy paljon, mutta vain parin vieressä nukun (eli niitä pidän unileluina)

nyt minulla on vieressäni pupu (vaalea pehmoinen), jolle aanoin nimeksi Ivan. (en tiedä mistä sekin tuli)
toinen pehmolelu, jonka vieresä nukun on vaaleanruskea koira (kultanennoutaja) nimeksi tullut Roope.
sitten on tiikeri perhe äititiikeri Mikru ja pikkutikerit tikru ja Pikru.

matkalle yleensä otan joko Ivanintai Tiikeriperhee mukaan ..nyt kun olen Ahvenanmaalla mukanani on Ivan. :)
TÄTTÄDÄDÄÄ, TÄTTÄDÄDÄÄ!!!
All that glitters is gold.

maasu -> Stairway

Wazlibi

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #133 : Toukokuu 18, 2007, 16:00:01 »
Rakastan pehmoleluja! Tämä ilmeneekin sängynpäädyssäni (1 jättinalle, koiria, nalleja ja muita örvelöitä..) johon on tungettu pehmoleluja niin paljon etten kunnolla saa jalkojani suoraksi. Komerossa taas lojuu iso säkki pehmiksiä, isä ei einää sietänyt niitä seitsemääkymmentäkolmea pehmolelua sängyssäni & huoneessani. Kuitenkin - kaikista näistä vain yksi yltää unilelukseni. Rakkahin Musti <3 ! Musti on siis koirapehmo, ehkä hovawartin tai rottweilerin IHANA luppakorvainen pikimustanruskea koiruli. Tämä pehmo, rakkahin kaikista on ollut kainalossani viimeiset 4 vuotta! Mustin sain syystorilta. Minulla oli 10e käyttörahaa ja bongasin tämän pehmon eräästä kojusta sivummalla. Petyin HIRVITTÄVÄSTI kun Musti maksoi 20e ja minulla oli vain 10e. Äidiltä rupesin rahaa ruikuttamaan ja viimein (15 minuuttia vei tämä suostuttelu :P) sain puuttuvat 10e ja Musti tuli kainalossa kotiin. Noh, siellä se yhä sängyllä on. Musti on kuulkaas käynyt meidän mökillä, Hesassa, Kokkolassa, Bulgariassa, jäänyt kotiin ja tullut pikapostilla mökille jne.. :) eli seuraavat 4 vuotta Musti tulee olemaan kainalossa! Ja jos puhki kuluu, niin sitten korjataan, sanoo meikäläinen.

tirsk

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #134 : Toukokuu 23, 2007, 18:14:44 »
Minulla on yksi ja rakas unilelu. Se on ollut minulla vasta puolivuotta, sain sen syntymäpäivälahjaksi poikaystävältäni. Se on suuri ja pörröinen nalle, jolla on punainen rusetti kaulassa. :)
Se on myös muuten tärkeä, kuin vain silloin kun nukun. Se on niin iso, että sitä on kiva halia aina kun on paha mieli. Sen nimi on muuten Eetu.
Eetu on hyvä kuuntelia; se ei ikinä kyllästy, vaikka juttelisin sille kuinka tylsistä jutuista.
No joo mutta eteempäin.

Pienenä minulla ei ollu unileluja, vaan pehmoleluni istuivat nätisti rivissä hyllyllä. Silloin minulla oli unirätti, yksi pehmeä rätti jossa oli kukkien kuvia. :) Sitten kun pistin armotta rättini ja pehmolelut varastoon, ja minulla ei ollut moneen vuoteen mitään jonka kanssa olisin nukkunut. Sitten joskus 10 vuotiaana minulla oli vähän aikaa yksi koirapehmolelu, jonka vieressä nukuin. Lopulta veljeni läikytti sen päälle kahvia ja siihen tuli kamala läikkä, ja äitini pisti sen pesukoneeseen. Huomasimme että sitä koiraa ei oltu tarkoitettu pestäväksi, vaan kangas oli niin nukkaantunut ja saumat ratkenneet ja täyte pursunnut ulos koirasta, kun se tuli pesusta, että heitin sen roskiin.
Nyt on siis Eetu-nalle, joka paikkaa vierestä tyhjän paikan jos poikakaverini ei pääse viereeni nukkumaan. :)

Ashtyn

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #135 : Kesäkuu 03, 2007, 11:07:47 »
Mun huoneesta löytyy kans jos jonkinverran pehmoleluja. "Unileluna" käytän sellasta pupua, jolta on lähteny aika paljon täytteitäkin. :D

Mia

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #136 : Kesäkuu 03, 2007, 16:48:02 »
Minulla oli pienenä vaaleanpunainen nalle, jolla oli sinivalkopystyraidalliset housut ja siniset henkselit. Vaalean siniset silmät ja nenä olivat pienet ommeltut pisteet sen naamassa. Sen nimi oli Nalle. Nalle oli litteä ja sen kädet osoittivat hassusti sivulle.

Olin saanut Nallen perhetutuiltamme kun oli vajaan vuoden. En tiedä, miksi siitä tuli minulle niin rakas. Se kulki yhdessä vaiheessa aina mukanani.

Kerran ensimmäisellä luokalla olin ottanut sen mukaani iltapäiväkerhoon, mutta kotiin palattuani huomasin, ettei se enää ollutkaan mukanani. Itkin ja huusin kovaan ääneen vaikka kuinka kauan. Lopulta äitini lähti kanssani etsimään sitä. Oli jo ilta eikä kerho ollut enää auki, joten emme pääseet sinne katsomaan olisiko Nalle siellä. Ulkona se ei ainakaan ollut. Aamulla, ennen kouluun menoa, äitini soitti kerhon pitäjälle ja kysyi olisiko Nalle siellä. Onneksi oli, muuten olisin varmaankin yhä maassa.

Nykyään Nalle löhöää lehtikorissa Pihla nimisen kissapehmon vieressä. Nallen huosut ovat edestä niin risat, että pumpulit putoavat vähän väliä. Täytyy myöntää, että vielä joskus, jos minua suututtaa nukkumaan mennessäni oikein paljon tai olen surullinen tai seuraavana päivänä minulla on kokeet (Nalle tuottaa selvästikin onnea) Nalle pääse nukkumaan viereeni. :)

Poissa Nathaniel

  • melkoinen kelmi
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • neitihaamu
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unilelut
« Vastaus #137 : Kesäkuu 04, 2007, 21:15:39 »
Ikää itsellä tällä hetkellä 16 ja puoli ja ketulla melkein saman verran. Edelleen saa vanha neiti olla viressä sängyn päällä päivin ja öin eikä se siitä liiku, tuli ikää kuinka paljon tahansa.

Kettu (myös Ralliksi ja Arjaksi ristitty) on ihana ruskea, monesta paikasta paikattu, rakas unilelu vailla vertaa. Sen silmät menee vähän peittoon turkin alle, ja sisälmys yrittää pyrkiä kaikkialta ulos. Siltä puuttuu myös nenä :'(, joka lähti irti joku vuosi takaperin. Kettu on kovassa käytössä vähän ruttaantunut ja laihentunut. Silti se on vuosi vuodelta yhä rakkaampi. Muut pehmolelut on jo aikaa sitten kiikutettu leikkimökkiin.

Kettu on saatu jostain tapahtumasta meidän paikkakunnan liikuntakeskuksesta. Muistan edelleen kaikki kolme kettua pöydällä. Oma Kettuni oli keskimmäinen. Ne muut oli aivan väärän värisiä ketuksi :D. Siitä on lähtenyt yhteinen taipaleemme. Kuttuni on oikea legenda kaveripiirissämme. Joskus se on jopa hirtetty pylvästä vasten (kostoksi nakkasin muiden omat ovesta kostealle nurmelle).

Kuvia ketusta <3


Auroreille anteeksi suuret kuvat..
If I'cant hear your heart beat, you are too far away

Daniel

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #138 : Kesäkuu 04, 2007, 23:35:13 »
Juu, sain vissiin jo ihan ristiäislahjaksi sellaisen vaaleanpunaisen nallen. Se oli sängyn jalkopäässä aina pienestä asti, joten se on ollut sitten unikaverina siitä eteenpäin. Sillä ei ole nimeä, vaan olen aina sanonut sitä pelkästään "nalleksi". Sen piti olla aina mukana kun menin jonnekin yökylään, ja aina kun menin nukkumaan. Taisin olla jo 10-vuotias, kun melkein märysin sen takia, että pikkusiskoni oli varastanut sen nalleni ^^' Sain nalleni takaisin, ja se on vielä hengissä. Olen siis nyt 14.

Nykyään nalle toimii niskatyynynä kun luen, lentää melko usein jalkapäätyyn tai päätyy lattialle. Eikä se enää kulje minnekään mukananikaan. Mutta se on ainakin koristeena, enkä aijo nakata sitä pois. En ole varsinaisesti kiintynyt siihen enää tai mitään, mutta se on silti ensimmäinen leluni, tietenkin minä säilytän sen.

averse

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #139 : Kesäkuu 05, 2007, 11:49:19 »
Minä rakastan pehmoleluja! En kylläkään nuku lelujen kanssa, mutta en näe sille mitään estettäkään. En vain ikinä muista ottaa pehmoa viereeni, ja jos muistan, aamulla se löytyy lattialta. Yksi syy sille, etten nuku lelujen kanssa on myös se, etten voi valita vain yhtä, ettei muille tule paha mieli. Lelujen kanssa nukkumiselle ei ole mielestäni ikärajaa. Yhtä hyvin lelujen kanssa voi nukkua 2-, 12- tai 52-vuotias.

Pienenä en nukkunut pelkästään pehmoisten lelujen kanssa - kainalostani saattoi löytyä lapio, Lego-ukkeli, hansikas... :D Ja mitä enemmän leluja sängyssä, sen parempi. Minulla on paljon pehmoleluja ja ne kaikki ovat minulle rakkaita, mutta yhden muistan saaneeni jo pienenä. Se on violettipukuinen nallekarhu, Ninne-nalle. Sitä olen kantanut mukanani missä milloinkin ja se on viettänyt mukavia öitä vieressäni. Myös Unirätti (eräänlainen pitsiliina) on ollut minulle rakas. Päiväkodin myyjäisistä löysin kerran myös erittäin rakkaaksi muodusteneen lelun, Tomi Rätin. Nykyään olen nukkunut ulkomailta tuodun ison mustan lampaan kanssa. Myös sitä suurempi vompatti on viettänyt muutaman yön vieressäni.

Joa

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #140 : Elokuu 12, 2007, 17:25:44 »
Unileluja löytyy sängystä tällähetkellä 4 kappaletta, kaksi kummallekin puolelle tyynyä. ^^
Yksi näistä "turrikoista", se kaikkein rakkain, on tavallinen (joskin valkoinen) kohtalaisen iso nalle. Sain kyseisen nallen joskus 4 vuotiaana joululahjaksi, ja olen siihen kiintynyt. Tämän nallen lisäksi sängyssä majailevat vaaleanpunainen (yllätys!) Nasu, valkoinen hylje, ja sellainen pieni vaalean-vaaleanpunainen/valkoinen -öö- nukentapainen, joka kuitenkin sisältää pumpulia.
Pienenä oli tapana ottaa sänkyyn kaikki huoneesta löytyvät pehmolelut, ja yöllä sitten leikin niillä. :D
Onnistuin kuitenkin johonkin aikaa karsimaan kasasta "turhat" pois, ja nyt jäljellä on edellämainitut neljä.

Näistä tällä hetkellä sängyssä asustavista ainankin nalle tulee varmasti pysymään aina sängyssäni. Tai ainankin yöpöydällä, jos ei muuten. Nalle on kierrellyt mukanani mummolassa, kavereillani, ja muissa paikoissa jossa olen yön sattunut viettämään. Ja nalle on joutunut kärsimään näistä -köhöm- vahingoista, joita joskus menneisyydessä sattui... n_n'' (mutta onneksi nalle oli konepestävä).

En kuitenkaan ikinä ole osannut nukkua niin, että nalle tai jokin muu on ollut kainalossa, näiden otusten on aina pitänyt olla tyynyn vieressä, tai jossain.

Poissa Neverlandwitch

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Vihreä Luihuinen
Vs: Unilelut
« Vastaus #141 : Elokuu 12, 2007, 17:44:08 »
Oooo, minulla on myös unilelu:) Itseasiassa kaksi. Toisen nimi on Mikko, ja toisen Emma. (minun mukaan siskoni sen nimesi ennenkuin sain sen joulupukilta...) Mikon sain toiseksi parhaimmalta kaverilta synttärilahjaksi pari vuotta sitten. Se on siili pehmolelu. Nimensä Mikko sai entiseltä poikakaveriltani. Kaverini seurusteli kyseisen jätkän parhaan kaverin kanssa. Kun sain pehmon, me oltiin jo Mikon kanssa erottu pari kuukautta sitten, mutta silti me kaverin kanssa niistä höpistään^^ Ja mikko makaa sängylläni käsiraudoissa.

Toinen unilelu, Emma, jonka nimesin uudestaan Taistoksi<3. Sisäpiiri vitsi kaverin kanssa:D Sain siis tuon vihreän, täplikkään ja pimeässä hohtavan sammakon siskoni kautta joulupukilta. Sisko laittoi sille nimeni, koska se muka näytti minulta. Tai siitä tuli mieleen minä. Tai jotain. Se on kuitenkin aina mukana, kotona ja kämpillä. Ja sekin on käsiraudoissa, sellaisissa punaisissa karvaisissa. Pakkomiellekkö kahlita unileluja? :'D

~Nevvie
Yhtälailla säälittävä olen niinkuin muutkin, Yksinäinen jos et tuu, ja jos sä sitten tuutkin. Olen sulle kohtelias mutta vain sen verran, että saan sut sänkyyni tämän yhden kerran.

BarbieGirl

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #142 : Elokuu 16, 2007, 15:40:13 »
Mulla on reippaasti yli sata pehmoa, joista vain osa huoneessani. Unikaverina mulla on semmonen jääkarhupehmo. se on lötkö ja aivan ihana. sain sen rakkaalta veljeltäni joululahjaksi -02. siitä asti olen sitä halinut, suukotellut ja pitänyt hyvänä. se nukkuu kainalossani joka ainoa yö, paitsi leireillä. jos lähden johonkin ilman sitä, kerron sille miten rakas se on, ja milloin tule takaisin. ennen lähtöä annan sille pusun nenälle. Olen siis 14-vuotta vanha. Muita nalleja minulla ei ole, ja olen aina ollut sitä mieltä, että tahdon nukkua nallen vieressä. ennen minulla oli koira, mutta halusin nallen. Sitä ennen minulla oli vaaleansininen pässi, rätti ja unityyny(muumityyny). ja niitä ilman en talosta poistunut muualle nukkumaan. ja sitten yhdeksän ikäisenä sainkin ikioman nallekarhuni.
Lapset varmaankin nukkuvat sen vuoksi nallen/muun pehmon vieressä, että se tuo turvaa. ainahan ei voi nukkua äidin tai isän vieressä, joka tuntuu turvalliselta, niin unilelu kai ns. "korvaa" sitä tunnetta, että on turvassa =)

ZebraMyy

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #143 : Elokuu 23, 2007, 11:37:05 »
Yli 200 pehmolelua. Niitä on joka paikassa, ja olen koko elämäni nukkunut niin, että sängyssä on yksi tai kaksi. Aina sama, punahaalarinen kani, jonka sain syntymälahjaksi. Sen nimi on mielikuvituksellisesti Punainen Pupu. Toinen vaihtoehto on lötkö ja vähän epämääräisen näköinen, repaleinen kani. Se on nimetty jostain käsittämättömästä syystä Jugurttipupuksi. Loput pehmot pidän yleensä sellasissa isoissa laatikoissa säilössä, ja muutamaa yleensä sängyn jalkopäässä ihan vaan näön vuoksi.
Tykkäsin jo ihan pienenä pehmoista paljon enemmän kuin nukeista, ja leikin niillä koko ajan. En saanut silloin unta, jos ei ollut vieressä unilelua. Nykyään saan kyllä unta, mutta silti tuntuu jotenkin turvallisemmalta, että tyynyn vieressä kököttää joku pehmolelu.
Yksi erikoinen juttu on, että muistan vieläkin kaikkien pehmojeni nimet, vaikka niitä on kertynyt (niinkuin ylempänä lukee) reilusti yli 200. Termiittiankka, Mollo, Isovelipupu, Maailmapupu, Riisipuuro ja Roope Ankka Poskiparta ovat ainakin niitä järjettömimpiä :D

Satsi

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #144 : Elokuu 27, 2007, 16:18:03 »
Jei, sielunkumppaneita. =D
Itsekin nukun yöni pehmolelujen kanssa. Mutta aina pitää olla se yksi ja sama siinä vieressä nukkumassa, ja sitä pidän aina yöllä kainalossakin. Ja se pitää vielä kaiken lisäksi ottaa matkoillekin mukaan! Olen siis 13, eikä tuossa ole mielestäni mitään hävettävää, mutta jos jotkut luokkalaiseni saisivat tietää, miulle naurettaisi. Takuuvarmasti.
Tämän kyseenomaisen nallen sain serkuiltani kun synnyin, eli ikää sille on kertynyt jo 13 vuotta. Hyvässä kunnossa se vielä on, pari kertaa pitänyt jaloista parsia. Paitsi tällä hetkellä sillä näkyy kaulassa lankoja, eli pää on irtoamassa.. Voivoi, pitää korjata..
Tämän nallen nimi on.. Tsadadadaaaa.. LALLE! =D Nimi johtuu siitä, kun en pienempänä osannut sanoa "Nalle", vaan sanoin aina "Lalle". Lalle on hellyyttävä, vaaleanpunainen nalle, jolla on kukallinen mekko ja alla valkoista, ettei sopimattomat paikat näy. =D Tämän Lallen kanssa siis yöni aina nukun, ja ei meinaa uni tulla, jos sen olen unohtanut.. :P

Levollinen

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #145 : Elokuu 27, 2007, 18:37:51 »
Oli mulla naperona joskus joku krokotiili. ==D

Poissa Pau

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Unilelut
« Vastaus #146 : Elokuu 29, 2007, 19:04:01 »
Pienenä minulla oli unileluja vaikka kuinka paljon, mutta enää ne eivät ole sängyssäni muutamaan vuoteen pyörineet. Kaikista tärkein unilelu minulle oli aina ruskea nalle, jonka nimi oli Otto. Se ostettiin minulle muistaakseni joskus ulkomailta, kun olin ehkä 4-5 vuotias. Kannoin Ottoa aina mukana, ja sen "turkki" kyllä olikin sitten aika rähjäisen näköinen. Se oli kuitenkin aivan ihana. :'D Kerran Otto unohtui minulla ulkomaille, muistaakseni hotellin aulaan tai johonkin. Huomasin sen puuttumisen sitten lentokentällä, kun oltiin jo Suomessa. Lentokentällä myytiin sitten melkein samannäköisiä nalleja kuin Otto, ja isä olisikin ostanut minulle sellaisen, mutten tahtonut. Sen vain täytyi olla Otto, eikä mikään uusi tyhmä nalle. Kotoa sitten isä soitti hotellille, ja he olivat ystävällisiä ja lähettivät nallen postissa meille takaisin. Silloin olin kyllä aivan älyttömän onnellinen. <:

Joskus neljännellä tai viidennellä luokalla aloin jotenkin erkaantua noista leluista. Silloin sain ajoittain kamalia omantunnon tuskia, kun Otto joutui olemaan vain jollain hyllyllä yöt, eikä päässyt viereeni (krhm...:DD). Sitten otinkin Oton aina välillä viereeni ja pyytelin siltä kamalasti anteeksi, kun olin kohdellut sitä niin huonosti.

Ottoa ennen minulla oli yksi pehmolelu, jonka ulkonäköä tai nimeä en enää muista. Se oli mahdollisesti jokin pesukarhun näköinen, ainakin sillä oli häntä. :DD Se oli sellainen, joka oli minulle aivan älyttömän tärkeä. Sitäkin kannoin aina mukana ja joskus sitten onnistuin pudottamaan sen läheiseen metsään, eikä sitä enää löytynyt. Olin silloin todella pieni, mutta muistan vieläkin kuinka olin sen katoamisesta kamalan surullinen jopa monta vuotta. :D

Tosiaan nyt pehmolelut ovat oikeastaan varastossa, muutama on huoneeni hyllyllä (otto tietenkin<3). Pehmolelut ovat ihania, minulla niitä oli aivan kamalasti. Ja kaikilla oli tietenkin nimetkin.:D Kuitenkin ne veivät huoneestani liikaa tilaa ja ne täytyi viedä pois. :<
Miten sainkin kirjoitettua pehmoleluista näin pitkästi.. :D
Kusipäistä suloisin.
yhyy -> Pau

Kiss

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #147 : Syyskuu 02, 2007, 20:42:35 »
Mul on yks harmaa koira unileluna. Sen nimi on Pörrö ;D Ja sit on semmone valkonen nalle ja sen nimi on Kalle >:P <3 On mul kyl 50 pehmoleluu mut Kalle ja Pörrö on tärkeimmät<3 :)

Kaiten

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #148 : Syyskuu 03, 2007, 10:07:10 »
Minulla on hylly täynnä unileluja! Suurinosa pehmoleluistani on koiria varmaankin johtuen siitä, että olen koiraihmisiä. Lähes kaikki olen saanut lahjaksi sukulaisilta ja muutaman olen myös itse ostanut. Pienempänä nukuin aina yhden tai useamman unilelun kanssa, mutta nyt olen joutunut syrjäyttämään ne tuonne hyllynpäälle, sillä minulla on kaksi elävää haukkuvaa unikaveria, jotka mielellään repisivät unilelut rikki.

Vain muutaman unilelun olen nimennyt o.o Sammakko on Kermit (äitini nimesi sen), muutamalle koiralle olen antanut nimiksi Robin, Sonny, Hopeanuoli ja Musti. En oikein koskaan innostunut nimeämään noita, ihme kyllä. Ja jos nimesin jonkin lelun niin kuuntelin ohjelmista hienoja nimiä, sillä en kelpuuttanut tavallisia Tassuja ja Turreja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta :"D
Varmaankin tämä nimeämisjuttu kielii vain etten kiintynyt noihin tarpeeksi, jotta olisin vaivautunut keksimään nimet... :>

puchiko

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #149 : Syyskuu 03, 2007, 14:30:12 »
Minä ylpeänä tunnustan, että olen unilelu-ihminen, vaikka täytänkin aivan juuri kahdeksantoista vuotta.

Sängyssäni köllivät yhdeksän tyynyn ja kahden peiton lisäksi rakas nallukkani, sen isä ja äiti (semmoiset suuret pehmolurppanallet,
äiti on luonnonvalkoinen ja isä beessi), pieni pehmolehmä (lemmukka), pieni vaaleanpunainen kilisevä pupu, joka oli ensimmäinen
vauvaleluni, sekä pehmoinen pieni muumipeikko.

Moni on kyllä ihmetellyt, että miten minä enää sinne sänkyyn mahdun. ^^;

Mystica

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #150 : Syyskuu 04, 2007, 07:36:37 »
Miulla ei tällä hetkellä ole sängyssäni kuin selainen suuuuri ruskea lötköpötkö koira, jonka nimi on tuttavallisemmin KOIRA, mutta on sen nimi käväissyt mutaman kerran Remuksesssa... (taas se alkaa :-x)
Miulla on aina ollut unikavereita. Mie en vaan pysty nukkumaan ilman niitä. Isin luona miulla on suuri pehmoinen lammas, joka aa pakan kainalostani... Välillä, jos mie oo vaikka heittäny yöllä sängystä alas miun Koirani, niin herään vähn ajan päästä miettimään, että miksi nyt taas heräsin. Mie oon riippuvanen...
Koiran mie sain, kun olin 7 tai 8, eli monta vuotta se on siinä vieressä köllötellyt...

Joskus Muin unikaverina oli pieni, ihan pyöreä pöllö, jonka nimeksi annoin Pöpi... Korkeasaaresta olen joskus Pöpin ostanut. Ja edelleen se istuu miun sohvalla, ja katselee ympäriinsä.

Ennen muinoin leikin iltaisin Koiran kanssa, mutta nykyään se on jo niin vanha, että se vaan nukkuu, ja nukkuu, ja nukkuuu....

Poissa Tia-Maria

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unilelut
« Vastaus #151 : Syyskuu 05, 2007, 09:29:42 »
Välillä, jos mie oo vaikka heittäny yöllä sängystä alas miun Koirani, niin herään vähn ajan päästä miettimään, että miksi nyt taas heräsin. Mie oon riippuvanen...

Sama juttu täällä! Sen takia heräänkin melkein joka yö, sillä pyörin niin paljon, että pehmot lentää väkisinkin! Nyt olenkin yrittänyt laittaa muumimamman tyynyni viereen, ettei se putoa... 8D

Poissa sitruunasooda

  • Yleinen vinettäjä
  • Vuotislainen
Vs: Unilelut
« Vastaus #152 : Syyskuu 09, 2007, 17:55:17 »
Mä oon nukkunut ties kuinka monta vuotta yhden nallen kanssa ja en usko että ikinä lopetan sen kanssa nukkumista. Nalle saa mennä lattialle sillon jos sänkyyn ei mahdu, mutta jos nukun yksin, on nallenkin pakko olla paikalla.
"Richard, I think I'm having a heart attack."

"Some of these wandless can be troublesome. While they do nothing but beg I have no objection, but one of them actually asked me to plead her case in the Ministry next week. I'm a witch, sir, I'm a witch, let me prove it to you!"

Greta

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #153 : Syyskuu 09, 2007, 19:08:19 »
Mulla oli pienenä semmonen hiplutustyynyliina jota silleen hiplasin pienenä. Se kulki mulla joka paikassa mukana mutta nytten isompana mulla tuli riitaa veljen kanssa niin se suuttu mulle ja leikkeli mun hiplutustyynyn osiin :( *nyyh*

Poissa Xanie

  • hymyilevä huomispäivä
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • *reps*
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Unilelut
« Vastaus #154 : Syyskuu 12, 2007, 15:32:42 »
Kun oli pieni, minulla oli kaksi pientä nallea, toinen valkoinen "poika" ja toinen vaaleanpunainen "tyttö". Oli niillä nimet, mutta en vain enää muista mitkä ne olivat. Ne kulkivat mukanani ihan kaikkialle. Ovat ne vieläkin jossain tallessa.

Mutta nykyäänkin vielä minulla on unilelu :) oikeastaan kaksi. Äiti ja Isä ovat eronneet, joten toinen on toisen talossa ja toinen toisen. Jotta minulla joka yö olisi joku, johon turvata. Isän talolla minulla on sellainen vaaleanpunainen nalle. Sen nimi on Viljami :) Se on ollut minulla koko ikäni. Ei siitä sitten sen enempää.  Äidin talolla minulla on sellainen tosi vanha ruskea nalle (oikeasti se kyllä taitaa esittää koiraa ;> ) Se tuli joskus jostain huutokapasta. Äiti oli pakottanut sinne, kun ei minua voinut yksinkään jättää kotiin. Sitten äiti huusi jonkun tavaralaatikon, jossa tuo nalle tuli mukana. Äiti sanoi nallea antaessaan jotain "Tässä on sulle retku-nalle. Halaa sitä." Ja sitten tunnin istuin sitä halaten. Nallen nimi on muuten Retku-Nalle yhä nykyäänkin vaikka siitä on jo useampi vuosi aikaa.

Olen siis keväällä täyttänyt 18 :) Silti pidän näitä unikavereita aina lähelläni. Pystyn kyllä ilmankin nukkumaan. Jos meillä vaikka on joku kylässä, niin laitan nallen syrjään. En ehkä kehtaa julkisesti tunnustaa asiaa kaikille... (Ja tämäkö ei ole julkista? O_O )

Mutta joo. Unikaverit on mahtava juttu. Varsinkin, jos illalla on vähän surullinen olo, syystä tai toisesta, niin on hyvä, kun on joku, jota halata :)

Ps. On ihanaa, että täällä saa kertoa omista unileluistaan ja kuulla, että on olemassa myös muita :)
Kun ystäväsi katselevat sinua hyppäämässä laskuvarjolla joka ei aukea, voisi olla hauska temppu, jos esittäisit vaikkapa uintiliikkeitä.
Avasta kiitos Seatearille!
Tee päivän hyvä työ: www.freerice.com

Poissa talitintti

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Skeptinen pessimisti
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unilelut
« Vastaus #155 : Syyskuu 12, 2007, 17:07:59 »
Veera on seurannut minun mukanani suunileen aina. Veera on pieni koira pehmolelu joka on istuu ja sillä on suuret roikkuvat korvat. Veeralla oli joskus etutassujen välissä sydän jossa lukee "I love bones" kuitenkaan minä en muista, että tuo sydän olisi roikkunut siinä. Se on siis tippunut siitä jo aikoja sitten. Veeran nimi tulee kummini Veera koiran nimestä. Minulla on myös Brenda pehmolelu joka oli myös kummini koira. En muista mistä sain Veeran, mutta se ei ole ensimmäinen pehmoleluni, en edes muista miten kiinnyin Veeraan. Jotenkin tuon nimen mukaan olen vain kuvitellut, että sain sen kummiltani, mutta en vain ole koskaan kysynyt mistä pehmolelu tuli minulle.

Veera kulki oikeasti pienenä aina mukanani jokaisella pienelläkin reissulla Veera oli mukana, en voinut nukkua ilman sitä. Kuitenkaan nyt kun olen muuttanut opiskelujen takia Veera ei ole mukana, mutta olen suunitellut, että Veera tulee tännekin vielä joskus. Oikeastaan iskä kysyikin minulta joskus otanko Veeran mukaan opiskelukämppääni. Lopetin Veeran kanssa nukkumisen aikoja sitten, mutta Veera istuu sängyn vieressä olevan lipaston päällä ja katsoo sänkyyn päin. Täällä kämpässäkin Veera pääsisi varmaan sängyn vieressä olevalle yöpöydälle. Jotenkin siitä on ihmeellisen riippuvainen vaikka se on vain lelu.
Kirk: My Nikon is state of the art. Max: Oh, I've got a Nikon too. It's an N64 with 3D matrix metering, 35 to 210 zoom. What have you got? Kirk: It's a Nikon. (Gilmore Girls)
---
Rory: I just don’t want to be queen. Tristan: Me either [pause] King - I don’t want to be king. (Gilmore Girls)

Chockladcream

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #156 : Syyskuu 16, 2007, 15:12:19 »
Miulla on ainaki unilelua ^^. Rakastan kaikkee pehmoleluja. Miun sängyssä lojuu aina vähintään 10 unileluu.
On erimoisia leluja, delfiinejä, leijonia, sarvikuonoja, kaikkea sellasia pehmoleluja :) Juuri ne, koska niitten seassa on jotenki ihana nukkuu. Tulee hirven kotonen olo.
Vaikka oonki 15, en häpee vaik miull onki unilelui :D miust kaikilla pitäs olla ;D

Siinä miun vastaus. ^^.

Poissa pöllö

  • <3 pulu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Unilelut
« Vastaus #157 : Syyskuu 16, 2007, 22:01:31 »
Unilelut, tai mukavammin ja kohteliaammin niitä kohtaan sanottuna, unikaverit. Minulla on niitä niin paljon etten saa edes laskettua. Nyt en todellakaan liiottele, sillä hyllyssä on tällä hetkellä ihka omia unikavereita noin 200 ja kellarissa vielä pari pahvilaatikollista. Minun mielestä ne ovat sellainen asia jolle ei voi määrittää ikää. Unikaverit tuovat lohdutusta ja kun sen ottaa kainaloon illalla nukkumaan mennessä, tulee turvallinen olo ja tuntuu todellakin että joku nukkuu vieressä.

Unikavereiden keräily on minulle harrastus. Aina kun käyn matkoilla, sieltä pitää ostaa yksi uusi kaveri. Minulla on vieläpä sellainen periaate, että keräilen ns. 'oikeita' eläimiä. Kyllähän tuolta hyllystä löytyy jos minkäkin laista nallea ja örvelöä, mutta jos itse niitä ostan, ostan sellaisia, jotka voi selvästi tunnistaa joksikin eläimeksi. Suomalaiset metsän eläimet ovat vielä niitä kaikista parhaita. Itseltä löytyy tässä vaiheessa jo muun muassa riekko, karhu, naali ja lohi, puhumattakaan ulkomaisista eläimistä, kuten sarvikuonosta, rauskusta ja kreikkalaisesta vuorilla eläväst vuohesta, jonka nimeä en millään muista. Monet sukulaisetkin ovat oppineet keräilyni jo tuntemaan ja tuovatkin minulle joskus matkoilta tuliaiseksi uuden unikaverin kokoelmiin. Isäni on ehkäpä suurin tuliaisten tuojani ja hänen työkaverinsa vitsailevatkin aina kun tämä etsii lelukauppoja milloin saksasta ja milloin norjasta.

On hankala määrittää, mikä pehmoleluista on se tärkein. Etenkin pienenä olin sitä mieltä, että ei sellaista saa edes päättää, sillä muillehan tulee tosi paha mieli. Näinpä siis minäkin olen aikoinani tehnyt taulukoita sun muita keinoja että kaikki saisivat nukkua vieressäni vuorotellen, mutta määrän kasvaessa se on vähän hankaloitunut. Yksi rakkaimmista on siltikin ikivanha Hau Hau -koira. Harmaa ja nyppyyntynyt koira on ostettu eräiltä syysmarkkinoilta, vähän ennen kuin täytin yhden vuoden. Koira on ollut todella rakas ja olen muistan eräänkin kerran kuinka olen itkenyt kun koira oli meinannut unohtua viikonlopuksi päiväkotiin. Välillä vieläkin tuntuu, että koira sameat silmät ymmärtävät minua ja olemmehan me jo tulleet aikamoisen matkan tähän päivään saakka, sillä minulla on nyt ikää pian kuusitoista vuotta, enkä montaakaan yötä ole yksin sängyssä ilman unikaveria nukkunut.

Muistan kuinka pienenä tuli kyyneleet silmiin kun joskus mietin, että mitä jos syttyisi tulipalo? Sellaisina iltoina kun kovasti pelotti, suunnittelin tarkasti miten saisin kaikki unikaverit turvallisesti ulos, joten otin ne kaikki isoon halausotteeseen, että minun on helppo yöllä lähteä juoksemaan suoraan sängystä ulos (veikkaampa että tämä ei olisi toiminut kunnolla tositilanteessa).

Olen kyllä kaiken kaikkiaan sitä mieltä, että unikaverit eivät ole mikään häpeä tai kiellettyjä yli...pieniltä lapsilta. Olen itse sitä mieltä että on ylpeys näyttää uusille ihmisille mahtavaa hyllyä joka pursuaa mitä erilaisempia värikkäitä pörröisiä kavereita, joilla kaikilla on nimi ja oma uniikki tarinansa, jonka olen missä tahansa tilanteessa valmis kertomaan.
syön sun pään.

Poissa Posityyhtynen

  • Nokankopauttaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Unilelut
« Vastaus #158 : Syyskuu 16, 2007, 22:21:08 »
Minäkin omistan "pölynkerääjiä" semmoset about 50 kipaletta. Rakkaimmmat niistä oli iso, pörröinen nalle ja sellainen "temppu" pehmolelu, joka osaa muka tehdä kuperkeikan jne. vaaleanpunainen yöpuku päällä, keltainen rätti toisessa kädessä ja nallen pää ! Nämä olivat minulle ne rakkaimmat, sitten viimeisimmät pehmolelu ostokset oli 3lk. kun Digimonit oli kova juttu, niin omistin niitä =D

Monille pehmolelut oli niitä mukana kulkevia kavereita, mm. minulle. Serkullani oli pupu ihan vauvasta saakka, jolla sitten kerran mummulassa tippui pää. Se huuto oli kauhea ! :)
Nykyään sängyssäni ei ole pehmoja, ei ne mahtuisi. Paitsi jos joskus on ollut angst päivä otan ison, pörröisen nallen ja halin sitä. Muuten sänkyni on täynnä tyynyjä ja peittoja.
♥ When you are feeling sad, read Harry Potters and you'll be happy again, with chocolate you'll be superhappy Ü
(PS. Twilight is also good alternative)

Mersu

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #159 : Syyskuu 29, 2007, 13:03:59 »
On jännää ajatella, miten moni oikeesti nukkuu jonkun nallen tai vastaavan kanssa. Kun kukaan ei oikeestaan tavallaan halua myöntää, jotenkin se vaan on lapsellista tai jotain. Siksi onkin hienoa, että tällainenkin aihe löytyy ja että siitä syntyy keskustelua näin paljon! Luulisin, että unilelu tuo yöllä turvaa ja siksi se on niin tärkeä. Varsikin joku, joka näkee paljon painajaisia saattaa hakea erityisesti turvaa unilelusta. Ja toisaalta elottomalle pehmolelulle on niin helppo kertoa salaisuudet yms, kun voi olla varma, ettei se kerro eteenpäin.

Itse täytin äskettäin 16, muutin kotoa ja otin mukaani tasan kaksi pientä pehmolelua. Pienen kullanruskean nallen otin, koska se muistuttaa vanhoista ihanista kavereista, joita en oikeastaan näe enää nykyään ollenkaan. Tämä toinen, pieni delfiini, taas muistuttaa omasta rakkaasta perheestäni. Nämä kaksi pehmolelua antavat turvaa ja auttavat jaksamaan, kun on vaikeaa, eikä enää jaksaisi. Ajatella, miten paljon vain pienet pehmolelut voi tehdä!!=)

Poissa Kay

  • Ikuisesti lapsi
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Nallet ja muut lelut
« Vastaus #160 : Lokakuu 06, 2007, 19:29:49 »
Pienenpänä minulla oli aivan älyttömästi jos jonkinmoisia pehmoleluja ja ne kaikki asustivat sängyssäni. Ei itelle jäänyt paljon tilaa, mutta en kertakaikkiaan voinut luopua yhdestäkään. Myös kaikilla oli nimet ja minä(kin) kuvittelin, että ne osasivat ajatella ja niillä oli tunteet, en voinut olla niiden päällä, pää piti aina olla näkyvissä, että sai ilmaa :D Aika "vanhanakin" minulla oli tämä käytäntö, mutta en pitänyt sitä outona. Nykyään kaikki pehmolelut ovat vintissä jätesäkissä ja ovat olleet siellä jo muutaman vuoden. Yhä minä niistä pidän ja näin, mutta ei huoneessani ole niille tilaa! Pari pientä tosin on siellä, jossain kaapin päällä ja näin...:)

Pehmolelut ovat ihan tyhmiä. Ne ovat olemassa vain vauvoja ja homoja varten.
Kiitos tästä todella valaisevasta ja asiallisesta kommentista. Minun on tosin pakko olla eri mieltä.

-Kailey
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 06, 2007, 21:58:24 kirjoittanut Kailey »
Just remember in the winter far beneath the bitter snows. Lies the seed that with the sun's love in the spring becomes the Rose.
LOMALLA

Poissa Nimue

  • broccoli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I’m collapsing in stellar clouds of gas.
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Nallet ja muut lelut
« Vastaus #161 : Lokakuu 08, 2007, 19:47:29 »
Oi, minullakin on/oli pehmoleluja ;)
Vaikka pehmolelut ei välttämättä ole niin kauhean hyödyllisiä, mutta ne ovat niin söpöjäkin, ja niitä ei voi olla halimatta joskus.. pehmolelut ovat juuri tuon takia hyviä; ne ei ruikuta, jos kiukuspäissäsi hakkaat nalleasi seinään, tai jos rutistat sitä niin, että normaalisti pää lähtisi. Minulla on pehmoleluja, ja mainitsen tässä nyt muutamia;

Maskotti: Pieni, n.20 cm pituinen seepra, jonka pari vuotta sitten. Siltä on kyllä melkein lähtenyt häntä, mutta eipä se mitään. Sain sen... öö... joku toi sen minulle Ruotsista. Joo.

Lolly:Voi minun ihanaa nukkeparkaani,jolta lähti jalka! Tämä minulla oli, kun olin ihan pienenpieni, arviolta jotain 2-3.
Muutama vuosi sitten, ostin pehmokoiran, jonka nimesin tuttavallisesti Sibyllaksi. mitenköhän, mahtaa olla, liittyyköhän tähän harry Potter jotenkin...? ;) Ja nauroin muuten tuolle edelliselle viestille aikas kauan :D
"You being all mysterious with your - cheekbones and turning your collar up so you look cool."

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nallet ja muut lelut
« Vastaus #162 : Lokakuu 08, 2007, 22:26:49 »
Minulla ei viralisesti katsoen ole enää kuin...hmm...viisi pehmolelua:

1. Nilu-nalle, ensimmäinen pehmoleluni. 70-luvun vauvanlelu, litteä nallenmuotoinen vaahtomuovinpala, joka on päällystetty tummanruskealla velurilla, johon on brodeerattu silmät, suu ja kuono vaaleanruskealla langalla. Hyvin rakas.

2. Vartija-koira, samoin peräisin 70-luvulta. Äitini ompeli sen "valmispakkauksesta", johon sisältyi kangas jolle oli painettu kaksi bassetinpuolikasta. Ne oli tarkoitus leikata irti saumavarat jättäen ja ommella yhteen. Koska äitini on kuitenkin hyvin perillä siitä, että koirilla on kahden sijasta neljä jalkaa, hän leikkasi lisäksi toisesta kankaasta masukappaleen tassuineen, joten Vartija-koirallani on kaikki neljä asiaankuuluvaa tassua toisin kuin muilla samanlaisesta pakkauksesta ommelluilla koirilla joita olen nähnyt. Tämäkin lelu on äärimmäisen rakas, ja nimestäkin kuullee, että se nimenomaan vartioi untani kun oli pieni ja kulki myös mukanani vähän joka paikkaan.

3. Ihaa-aasi. Jos olen oikein ymmärtänyt, tämän lelun kaavat äiti sai jostain lehdestä. Se on kutakuinkin yhtä vanha kuin Vartija-koira, mutta paljon kuluneempi, koska pehmoinen harmaa flanelli ei ole ihan niin halinkestävää kuin napakka puuvilla. Äiti onkin sitä paikkaillut useampaan otteeseen ompeluprojektista ylijääneillä tilkuilla.  Mustasta villalangasta tehty harja on myös jo hiukan hiutunut, mutta ajaa edelleen asiansa. Alkuperäisestä kaavasta poiketen Ihaan häntä ei ole kiinniommeltu vaan nepparilla kiinnitettävä, koska (kuten kaikkien pitäisi tietääkin) Nalle Puh -kirjoissa Ihaa hukkasi kerran häntänsä. Hännän on siis oltava irrotettavissa, muuten Ihaa ei ole aito. Lempiyksityiskohtani tässä pehmolelussa ovat aina olleet silmien pupillit, jotka on leikattu mustasta sametista. Ne ovat niin pehmoiset. Myös Ihaa on hyvin rakas.

4. Usagi Yojimbo. Kaukaisen Kanadan-serkkuni valkoisesta puuvillakankaasta ompelema pitkäkoipinen, -kätinen ja -korvainen kani. Minulle tullessaan sillä oli hölmöt haalarit ja paita sekä nappisilmät, mutta silmistä huolehti koiramme ja vaatteet riisuin itse pois (en voi sietää eläinleluja, joilla on vaatteet päällä). Kun vielä kirjoin mustalla langalla kanille uudet silmät, se oli saanut nykyisen ulkonäkönsä. Nimi puolestaan on varastettu Stan Sakain loistavasta sarjakuvasta - Usagi muutti huusholliin kun olin jo teini-ikäinen.

Usagi ei itseasiassa ollut minulle kovin läheinen, ennen kuin lukiossa pidettiin nasujaisten alla päivä, jolloin kaikkien meidän nasujen piti olla yöpuku päällä ja kantaa unilelua mukana. Nappasin summanmutikassa valkoisen kanin mukaani, ja päivän sitä mukana retuutettuani ja siinä sivussa nimen sille annettuani siitä oli tullut persoona, joka on sittemmin matkannut mukanani mm. takaisin synnyinmaahansa Kanadaan sekä pariinkin otteeseen Italian auringon alle (se on myös kahlannut Välimeressä). Ei niin sunnattoman rakas kuin edellä mainitut, mutta hyvin tärkeä otus kuitenkin.

5. Untuva. Pehmoisesta valkoisesta pörrökankaasta ommeltu pullea pikkuinen poni, jolla on harja ja häntä hahtuvaisesta valkoisesta langasta, pienet vaalenpunaiset siivet selässä, keltaisesta satiinista ommeltu kierteinen sarvi keskellä otsaansa ja suuret lempeät silmät sekä hymyilevä suu. Tapasin Untuvan Joensuussa eräässä kaupassa kolmetoistavuotiaana ja ihastuin siihen ikihyväksi heti ensisilmäyksellä. Lopulta äitini osti sen minulle lahjukseksi saadakseen minut lopettamaan kitinän siitä, että jouduin istumaan konsertissa toisensa perään kuuntelemassa mielestäni ikävää musiikkia (koko matka Joensuuhun tehtiin siksi, että siellä vieraili orkesteri, jossa äitini hollantilainen ystävätär soitti viulua).

Kasa muitakin pehmojani löytyy edelleen huushollista, mutta ne ovat nykyään viisivuotiaan poikani omistuksessa, joten niitä ei lasketa.

Muita leluja löytyy kyllä kätköistä paljonkin: on ihan eka leluni, Brio-pöllö, sekä melkein yhtä vanha Brio-helistin. Lisäksi on nippu vanhoja ritarilegoja, joita en ole ainakaan vielä hennonut antaa pikkuriiviöni tuhottaviksi (niitä on pidetty todella nätistä ja leikin niillä vielä murkkuikäisenä ahkerasti, piirtelin sarjakuviakin ritarien ja muiden hamojen seikkailuista) sekä iso läjä My Little Ponyja, joita en edes suunnittele koskaan antavani sen paremmin pikku-ukolleni kuin millekään hänen mahdolliselle tulevalle pikkusisarukselleenkaan. Sen sijaan haalin niitä huutonetistä lisää omaksi ilokseni =)
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 08, 2007, 22:31:36 kirjoittanut Isilmirë »
Constantem decorat honor

Poissa Meenai

  • Helmisimpukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Nallet ja muut lelut
« Vastaus #163 : Lokakuu 10, 2007, 19:14:16 »
Minullapas on vieläkin pehmoleluja, lälläslää. Osa on niin söpöjä ja pehmeitä... Niitä on välillä kiva halailla. Osan näistä olen saanut jo vauvana, mutta joukossa on uudempiakin. Pienenä minulla oli valtava nalle kokoelma, mutta nyt osa on jo päässyt häviämään. Yksi pehmoleluistani on äitini mummon minulle virkkaama pehmokissa ja se on aivan ihana. Myös mummoni on minulle kaksi nallea virkannut ja onpa hän niitä nalleja Viipurin torillakin hyvällä menestyksellä myynyt.

Poissa Meenai

  • Helmisimpukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Unilelut
« Vastaus #164 : Lokakuu 10, 2007, 19:17:29 »
Minulla on unileluja ollut aina ja tulee luultavasti olemaan vielä pitkään. Pari viikkoa sitten jouduin hieman karsimaan unileluja huomattuani etteivät ne kaikki mahtuneet minun sänkyyni. Pois lähti kaksi pientä nallea, kissa, koira, pingviini ja pikku-Ihaa. Nyt on jäljellä vain Ihaa, mutta se onerittäin ihana enkä häpeä sitä yhtään. Kolme vuotta sitten olin ihan paniikissa jos en saanut käpertyä Ihaa kainalossani. Silloin herätin koko talon ja vaadin etsimään Ihaata. Olen aina tykännyt unileluista ja piste.

Minnehoo

  • Ankeuttaja
Vs: Nallet ja muut lelut
« Vastaus #165 : Lokakuu 10, 2007, 20:25:08 »
Itselleni kaikki pehmolelut, etenkin nallet, ovat tärkeitä. En enää kylläkään leiki niillä tässä iässä, mutta ne ovat koristeena hyllyllä. En heittäisi niitä mistään hinnasta pois!
Jokainen niistä kertoo oman tarinansa mun lapsuudesta. Myös muutamat nuket mitä on saannu pienenä on vielä tallella. Ne voi säilyttää ja antaa tuleville sukupolville. esim. jos en anna niitä omille lapsilleni voin antaa ne "kummitytölleni" joka on nyt vasta ½ vuotias. (siksi pupunkorvat koska en ole vielä käynny riparia ja minut haluttiin kummiksi, mutta sain vain todistuksen missä luki että minut on myönnetty lapsen erityiseksi ystäväksi jne.)

Pehmo leluja voi ostaa läpi elämän. Kyllä miekii haluisin vielä ostaa lisää pupupehmoi koska ne on söpöjä ja nekii voi säilyttää muille sukupolville. Jos ostaa pehmolelui tai jotaa muita lelui, ei tarkota että on vielä vauva joka leikkii niillä, jotkuu voi keräillä niitä. Se on varmaa kiva harrastus.
omat nalleni on osaisovanhemmiltani ja osa äidin ostamia. Yksi nalle oli mummoni. Isäni osti sen hänelle tuljaisiksi ja kun mummoni kuoli, minä sain sen nallen. Se on ostettu tietääkseni laivalta tai jostaa ja siinä on varashlytin korvass akoska siell oli niin kiire ettei ne ehtinyt ottamaan sitä irti. mummoni sanoi aina että se on sen oma kuulolaite. Niimpä sanon minäkin. Ja tulen aina sanomaan myös niille joille tämä nalle menee.

älkää ihmiset hyvät hävitäkö nallejanne, tai muita pehmoleluja. mulla oli vasta yks tosi risa pupu jolla oli haaruset ihan auki. Ompelin ne vaikka ei ne nätist oo ommeltu mutta silti! Ne on tärkeitä! vanhempana voi niiden avulla kertoa kaikkea jälkipolville!
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 10, 2007, 20:29:43 kirjoittanut Minnehoo »

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nallet ja muut lelut
« Vastaus #166 : Lokakuu 10, 2007, 22:19:23 »
älkää ihmiset hyvät hävitäkö nallejanne, tai muita pehmoleluja.  Ne on tärkeitä! vanhempana voi niiden avulla kertoa kaikkea jälkipolville!

Rajansa kaikella kuitenkin. Kuten edellä jo kerroin, suurin osa entisistä pehmoleluistani on siirtynyt pikku-ukolleni, vain ne kaikkein tärkeimmät ovat kaapissa tallessa. Lisäksi heitin juuri pois vanhan, äitini aikoinaan ompeleman mollan, joka oli kertakaikkiaan loistava, mainio ja täydellinen mutta niin kulahtanut, ettei sitä ollut enää kiva katsella. Mieluummin muistan sen sellaisena kuin sen aikoinaan sain: pehmoisesta kermanvärisestä velurista ommeltu metrin mittainen tyttö, jolla on tulipunaiset, paksusta villalangasta laitetut pitkät hiukset, isot kahdella eri vihreän sävyllä kirjotut silmät, leveä hymy, sievät korvat ja vaaleanpunaisella langalla kirjottuina kaikki muut anatomiset yksityiskohdat luonteikkasta nenästä peppuvakoon ja sormenkynsiin saakka. Joskus vielä ompelen itse uuden samanlaisen.
Constantem decorat honor

minävaan

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #167 : Lokakuu 13, 2007, 12:19:31 »
Ihanaa, kerrankin löytyyy muitakin jotka vielä nukkuvat unilelujen kanssa :)Minulla on kolme unilelua possu, nalle ja "pompula" räsynukke. Pompula on kaikista vanhin sain sen joskus 4-vuotiaana, koska edellinen unikaverini jonka sain vastasynnyttyä katosi Kyproksen matkalla :/. En ota niitä enää matkoille mukaan, mutta kotona ne ovat aina kainalossa. Unileluillani on paljon tunnearvoa ja ne ovat minulle todella rakkaita.

Poissa Barella

  • Vuotis-kuollut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
    • Lohikäärmeliiga - Vuotishuispausjoukkue
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unilelut
« Vastaus #168 : Toukokuu 15, 2008, 19:55:40 »
Minulla on kanssa unileluja. Pulla niminen kuutti (noin 20cm pitkä) ja Ilkka-Maija noin 35cm korkea istuva pupu. Pullan sain joskus joululahjaksi ja Ilkka-Maijan tarina on seuraava: olimme mummolassa ja äitini ja enoni olivat saaneet luvan mennä tonkimaan kaupungin kaatopaikkaa (äiti rakastaa sitä) he keräsivät kaikenlaista vielä myyntiin kelpaavaa kamaa. Äiti löysi kassillisen todella kaltoin kohdeltuja leluja Ilkka-Maija niiden joukossa. Ilkkikseen oli piirretty huulipunalla ja tussilla ja sen turkki oli kamalassa kunnossa. Kotiintulo mummolasta tapahtui yöllä, joten äiti pesi minulle yhden lelun kaatopaikalta tuotujen joukosta. Kiinnyin pupuun heti kun näin sen ja sain anottua sen itselleni. Ilkka-Maija on todella persoonallinen, sillä on tavallaan erilaisia ilmeitä ja joskus pupu saa minut itkemään kun katson tuota melkein tuhoon joutunutta lelua isolla sängyllä istumassa. Nimi johtuu pienestä erehdyksestä, luulin nimittäin pienenä, että Ilkka oli tytön nimi :) Olen kiintynyt pupuun niin kovin, että jos se minulta pois viedään, elämäni ei ikinä palaa entiselleen.
~Barella
Maailma on tulvillaan ylimaallisia olentoja, jotka kärsivällisesti odottavat älymme terävöitymistä.
                 -Eden Phillpotts

Poissa Jazmín

  • Vampyyrityttö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Unilelut
« Vastaus #169 : Toukokuu 17, 2008, 17:33:02 »
Minulla on ollut joskus pienempänä unileluja, mutta ei ole varsinaisesti enään. Nyt minulla on vain tyyny, jota pitää rutistaa aina nukkumaan mennessä, kai senkin voi laskea unileluksi. Oikeastaan se tuntuu välillä aika lapselliselta, kun on vaikea rauhoittua nukkumaan ilman sitä tyynyä xD Se on ollut minulla niin kauan, kuin muistan. Joskus pienenä sain kauhean raivarin, kun se tyyny oli pesussa, enkä suostunut menemään nukkumaan, ennen kuin simahdin sohvalle.
On minulla myös ollut joskus pienenä joitain pehmoleluja. Yleensä keräsin niitä ihan liikaa sänkyyni ja sitten tiputtelin ne yksitellen lattialle, kun ne alkoi ahdistaa. :D
"You shine so bright it's insane, you put the sun to shame."

kiero

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #170 : Toukokuu 26, 2008, 17:11:31 »
Minulla on paljon pehmoleluja, joista käytän unileluna Wilma-nallea. Se on ihana ja pörheä ja sain sen isosiskoltani kun täytin 12. Yleensä nukun niin seinän vieressä että nalle puristuu seinän ja sängyn väliin alleni ja sitten pelastan sen sieltä kun herään. :)
Sänkyni päällä on hylly jossa pidän pehmoleluja ja kerran ne tippuivat sieltä mun päälle kun nukuin. Arvatkaa vaan pelästyinkö. ;)

Boogey

  • Ankeuttaja
Vs: Unilelut
« Vastaus #171 : Toukokuu 31, 2008, 23:37:32 »
En pidä mitenkään lapsellisena käyttää aikuisenakaan unipehmoleluja. Onhan se mukavaa halata niin pörröistä kuin lyhytkarvaistakin pehmoa. Ja suuremmat pehmolelut käyvät jopa tyynyn korvikkeesta! Tällä hetkellä mulla ei pehmoja ole, kun en oo muistanut hankkia / etsiä kellarin pimeästä kätköstä. Mulla oli vielä muutama kuukausi sitten iso ruskea nalle, joka katosi muutossa. :/ Se oli kiva. ^^


Poissa Presto

  • Mozartin kummipoika
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • ilovepasta.org
  • Pottermore: GhostDragon1391
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nallet ja muut lelut
« Vastaus #172 : Marraskuu 04, 2009, 21:25:44 »
Pienenä, noin 3-vuotiaana, minulla oli aivan älytön määrä pehmoleluja, yksi iso laatikollinen täynnä, arviolta 50 pehmolelua, joista nimesin noin neljäsosan (nimiä en tosin enää muista), ja kaikkia en edes käyttänyt. :D Yleensä tein niin, että aina joka yö eri pehmolelu sänkyyn, mutta kerran järkevänä kokeilin laittaa kaikki pehmolelut yhtä aikaa sänkyyni kanssani ja lopputulos oli, että minua ei enää näkynyt pehmolelukasan alta (olin todella pieni silloin). Äiti varmaan ihmetteli, kun herättäessään minua huomasi vain ison pehmolelukasan... :P

No jaa, kaikkein ihanimmat kaksi pehmolelua (kaikkein isoimmat myös) olivat pörröinen nalle ja ihana pehmeä söpö rutistettava possu! <3 Taisittekin jo arvata, kummasta tykkäsin enemmän... :D Nallen tarinaa en muista, muuta kuin sen, että sekin oli ihana ja possu minulla on itseasiassa vieläkin jäljellä. Käytän sitä edelleen unilelunani. <3 Possun sain isoisäni edesmenneeltä vaimolta ja olen ikikiitollinen siitä. Se on niin rutistettava. <33

:D
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 04, 2009, 21:37:47 kirjoittanut Presto »
▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬
                        Stalkkaan sinua.

Poissa kkaro

  • Datisprinsessa
  • Vuotislainen
  • bujakaza
Vs: Nallet ja muut lelut
« Vastaus #173 : Marraskuu 04, 2009, 21:37:42 »
Mulla on semmonen ihana nalle jonka sain joskus yhen vanhana ja se on mun tädin tekemä ja sen nimi on Hermanni ((:
se on ihana ja on aina ollu ja tulee olemaankin. Aina.
I don't care what you think. lol

Poissa Haltiamieli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Photography
  • Pottermore: MirrorSand193 / NettleIce25622 / SickleNox2785
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Nallet ja muut lelut
« Vastaus #174 : Marraskuu 04, 2009, 21:44:47 »
Minellä on ollut aikanaan ihan hirmuisesti pehmoleluja, mutta muutama vuosi sitten teimme suursiivouksen äitini kanssa ja karsimme sellaiset, joita en tahtonut säästää. Vain rakkaimmat pehmoleluni löytyvät enää huoneestani. Se paikka, mihin ne loput joutuivat, ei nyt muistu mieleeni. Kunhan ei vain olisi ollut kirpputori.. En ole varma. Enkä kyllä ala kysellä äidiltä siitä. x)
Mutta varmaan kautta aikain minulle rakkain pehmolelu on eräs Viron Tallinnasta, joltain katumyyjältä (joita on siellä kävelymatkan päässä satamasta) ostettu vihreä iso Patamon. Se on niin ihana. Se on suht iso, pehmeä ja vihreä. Tästä ostohetkestä on nyt jo ties kuinka kauan, mutta edelleen tämä Patamon on minulle tärkeä. Siellä olisi silloin ollut punainenkin (ei originalväriä, oranssia), mutta tämä vihreä oli isompi joten halusin sen. <3 Patamon oli minulla unileluna monet vuodet, aina kun menimme jonnekin tungin vaikka väkisin Patamonin mukaan. Ja kerran äitini oli katsonut kun nukuin sen kanssa, ja olin kuulema puristanut Patamonia niin paljon, että jos se olisi ollut elävä se olisi kyllä kuristunut. x) Tälläinen on minun rakkain pehmoleluni.
Sänkyni vieressä on tynnyri, joka on täynnä näitä suursiivouksesta selvinneitä pehmolelujani. Niitä on hauska joskus kaivaa siitä ja katsella. Ja samalla muistot palaavat mieleen. On kaksi pehmolelukoiraa, jotka sain samalta kaverilta synttärilahjaksi kahtena synttärinä peräkkäin, Välkky ja Jesper. Ne ovat niin lutuisia. <3
*vetäytyy pehmolelutynnyrilleen tonkimaan pehmoleluja ja halailemaan niitä fiilareissa*
If more of us valued food and cheer and song above hoarded gold, it would be a merrier world.

Poissa Zabit

  • Unessa
  • Kelmitär
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Nallet ja muut lelut
« Vastaus #175 : Marraskuu 07, 2009, 18:03:37 »
Aww, pehmojaa! ♥

Minulla on kaapissa iiiso keltainen laatikko täynnä pehmoleluja :3

Ensiksi esittelen sängyssäni asustelevat otukset:

Pupu on rakkain pehmoleluni. Se on ollut minulla aina ja tulee aina nukkumaan kainalossani. Se on juuri sopivan kokoinen, valkoinen pupu, jolla on keltainen maha ja vaaleanpunaiset kädet. Jos kysyisit, kumman pelastaisin mieluummin, kotini vai Pupun, vastaisin luultavimmin Pupun.

Pinja on pieni, vaaleanpunainen kani, jonka sain kai Puuhamaasta...? Se elelee (sohva-?)sänkyni päädyssä olevissa kiemuroissa. :>

Kisu on pieni, harmaa ja paikattu kisuli, joka elelee Pinjan kaverina sängyn päädyssä. Sen iskä osti mulle Tiimarista, kun halusin sen :3

Sitten pari Keltaisen Laatikon asukkia (tässä on vain osa niistä):

Herra Hakkarainen on vuohi (?), jonka kaikki tietävät.

Paula on juuri halittavaksi sopivan kokoinen valkoinen nalle, joka löytyi vintiltä vanhasta lelulaatikostamme. Sen turkki on siitä inhottava, että siihen tarttuu kaikki lika. Kerran pudotin sen ulkona (miksi se siellä oli mukana? En muista.) maahan. Oli syksy. Revin roskia irti sen turkista yli tunnin.

Muoksin lisää joskus ;>
Women and cats will do as they please ˘◡˘