Kirjoittaja Aihe: Kirjakieltä  (Luettu 25650 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Diare Snape

  • Hirnyrkki
Kirjakieltä
« : Tammikuu 22, 2003, 23:00:44 »
Hmm... Sain tänään jälleen kerran kuulla valituksia siitä, kuinka kirjoitan aina tekstiviesteistini kirjakielellä. Se on kuulemma äärimmäisen ärsyttävää.  

Kirjakieli. Se, mitä kaikki tylsät ja kuivat äidinkielenopettajat käyttävät. Niinkö se on?

Käytän itse kirjakieltä, huomaamattani. Saatan jopa puhua sitä. En vain tiedosta sitä, se tulee alitajunnasta. Kenties kirjoilla on asiaan vaikutusta, tai sitten ei.

Jotenkin 'mä' ja 'sä' ja kaikki muut tuollaiset riipaisevat korviani ja saavat kylmiä väreitä aikaan. En vain pysty kirjoittamaan niin.

Välillä lisäilen toki huvittavia 'mie' ja 'sie' mutta ne ovat vain kevennystä tuomaan.

Minua moititaan kirjakielen käytöstä. Se on mukamas liian jäykkää. Onko se? Uskoisin, että täällä on paljonkin kirjakielellä kirjoittavia, ja kenties puhuviakin.

//Poistelin viestejä, joista puuttui perustelut, joten jos jonkun viesti on poistettu, olen todennäköisesti syyllinen.:> Muistakaahan, että meillä on myös keskustelu murteista. Yritetään pitää tämä ja murre-keskustelu erillään.:> -yhyy
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 23, 2008, 22:46:08 kirjoittanut yhyy »
"Pirate's do it for the booty"

Tuulensisko

  • Ankeuttaja
Kirjakieltä
« Vastaus #1 : Tammikuu 22, 2003, 23:47:55 »
Minäkin käytän joskus kirjakieltä huomaamattani. Kirjoitan aina kirjakielellä, paitsi, jos tyyliin sopii paremmin jokin muu. Miet ja siet ovat joskus hauskoja ja murteet yleensä.

Perheen seurassa puhun aina kirjakieltä ja joskus hyvien ystävien kanssa. Kerran minua luultiin puhetapani vuoksi ulkopaikkakuntalaiseksi. Kaikkea sitä sattuu...

Joskus puhun molempia sekaisin.

Kirjakielen käyttäminen on hyvä tapa, älköön kukaan sitä tuomitko. Mutta puhekielikin käy, jos haluaa. Minä en tuomitse ketään.

Poissa Tracey

  • Vuotislainen
    • http://www.eskapismi.net/maarit
Kirjakieltä
« Vastaus #2 : Tammikuu 23, 2003, 00:09:15 »
Kirjoitan tilanteesta riippuen kirjakielta tai puhekielta. Puhekielta yleensa kiireessa, esimerkiksi tekstiviesteihin. Ma ja sa on ok. Tamperelaisten maa ja saa kirjoitettuna nostaa hiukset pystyyn.

Lukiossa kirjakieltaan ja kielioppiaan saa hioa ja hioa, ja kolmessa vuodessa nostin sen ensiaineen 75p:sta 87p:hen(ainakin, E tuli) kirjoituksissa. Nyt se on pahasti romuttunut ja kaytan nykaan aivan liikaa sina passiivia(ARGH. se on raivostuttava), johtuen englanninkielesta. Jos nyt kirjoittaisin, saisin ehka 83.

Newilya

  • Ankeuttaja
Kirjakieltä
« Vastaus #3 : Tammikuu 23, 2003, 06:49:55 »
Hmm. Minua haukuttiin pienenä, kun en suostunut puhumaan täydellistä "Hesan slangia",
koska minusta se oli ihan älyvapaata.

Tekstiviesteissä kirjoitan suht koht samalla lailla kuin netissä,
mutta välillä sinne eksyy parit slangit mukaan.
Yleisimmät siis tietysti on mä ja sä, minkäs minä niille voin kun Helsingissä niin kaikki puhuu. o.O;

Monet ovat kylläkin huomanneet, että kun en yksäreissä viitsi puhua kirjakieltä,
mutta slangiakaan en haluaisi vääntää, olen alkanut vähän muokata sanoja.
Tutut min ja sin ovatkin olleet Vuotiksessa esillä,
mutta son, minen, sinen (jne) ovat vähän harvinaisempia ja en todellakaan tiedä edes olinko ensimmäinen joka niitä alkoi käyttää.
Paitsi että olen tartuttanut ne moniin ysteihin. Köh. ^^;

Molen keksinynnä uuden kielen! :p
No ei, kyllä tämä taitaa olla ihan yleinen "murre" Vuotiksessa ennen minuakin. Vaiii? (En minä sitä voi tietää!!) Möhk.

Kotona puhun puhekieltä ja mitä murretta nyt jaksan.
Meillä on välillä näitä kilpailuja siskon kanssa kumpi puhuu kauemmin murteella.
Viimeksi oli Turun murteen harjoittaminen, mikähän seuraavaksi? :p

Ee. Helsingissä on se huono puoli, että jos puhuu tavallisestikin kirjakieltä,
joutuu auttamatta vähän silmätikuksi. Varsinkin ala-asteella on aivan kauheaa jos joku puhuu kirjakieltä,
se on melkein rikos siellä (poikien mielestä, kas kummaa...).

Poissa Voyageuse

  • Vuotislainen
Kirjakieltä
« Vastaus #4 : Tammikuu 23, 2003, 08:08:32 »
Minustakin tuntuu tosi tyhmältä kirjoittaa murteella. Joidenkin mielestä kirjakielen käyttö on vaikeaa, mutta minulle se on ihan luonnollista. Joskus kyllä kirjoitan murteella ihan tarkoituksella, jotta viestini eivät kuuloistaisi ihan kapulakielestä. Kuitenkin murteella kirjoittaminen tuntuu minusta kamalan teennäiseltä.

Puheessa on sitten ihan eri asia. Koko ajanhan sitä "tullee murtteella puhuttuu, kummie oon vielä täälä Itä-Suomesta, nii mie väännän tätä Pohjjois-Karjalan murretta, en tosi kovivvahvasti, mutta kuitenkkii..."
Calm, calm, calm

Poissa Freya

  • Green Dragonflight
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • + The Song of Life +
Kirjakieltä
« Vastaus #5 : Tammikuu 23, 2003, 08:38:15 »
Minä puhun puhekieltä, ja tekstarit kirjoitan myös puhekielellä, mutta kirjeet ja viestit esim, vuotikseen kirjoitan kirjakielellä. Ensin käytin täälläkin melko paljon puhekieltä, mutta sitten se alkoi jäädä huomaamatta pois. Ei minusta siis ole mitään huonoa jos kirjoittaa puhekieltä, mutta minä en vain osaa/jaksa tehdä sitä. Jokainen saa kirjoittaa miten haluaa eikä siitä pitäisi jonkun, joka ei tykkää toisen kirjoitustyylistä, alkaa tehdä siitä niin isoa numeroa. Niissä tekstiviesteissä käytän puhekieltä vain siksi että se menee lyhyempään tilaan ja viesteihin mahtuu enemmän asiaa ^^ Joskus saatan jopa kirjoittaa niin etten jätä eri sanojen väliin väliä ollenkaan, milloin tekstiä tietysti mahtuu vieläkin enemmän  :mrgreen:  Mutta kirjakieli ja puhekieli on molemmat yhtä hyviä. Ja itse sen kukin päättää kumpaa haluaa käyttää.
I've been fire, fed by the four winds. I've been water in the stream. And a drop of dew on the culm.
I've been clay in the hands of a potter. I've been rosin of a tree, and a leaf, by the breeze carried away.

emuemuli

  • Ankeuttaja
Kirjakieltä
« Vastaus #6 : Tammikuu 23, 2003, 08:44:12 »
Minulla kirjakieli tulee ilman, että edes mietin sitä. Selkeällä kirjakielellä kirjoitettujen tekstien lukemisesta pidän, kun taas "Moi mun nimi on se ja se ja mä harrastan sitä ja tätä.."-tyylisiä juttuja tulee harvemmin luettua, ellei aihe ole sitten kiinnostava. (;

Puhuessani saatan puhua yhtäkkiä kirjakieltä. Luokkamme pojat nauroivat räkäisesti, kun selitin kavereilleni "Tiesittekö, että piparkakkutaikinan kuuluisi olla 3 millimetrin paksuinen?". Sanasta sanaan, jep. Ja vanhempien kanssa tulee ruoasta puhuttua usein kirjakielellä, mikä lie mahtaa olla syynä..

Netissä kirjoitan lähes poikkeuksetta kirjakieltä, mutta silloin kun en jaksa olla [tai aihe on sellainen minkä suhteen ei voi olla] ah-niin-asiallinen, tekstiin eksyy mie, sie, min, sin tms. Se on=son, ne on=non (jne..)-lyhenteitä en käytä missään nimessä. [ärsyttävät minua] Mien ja sien käyttö ei johdu murteesta, Helsingissä kun asun. Tosin pienempänä puhuin enemmän Karjalan murretta, koska Itä-Suomessa vietin kaikki kesäni paikallisten lapsien kanssa ja äitini on sieltä kotoisin.
Tekstiviesteissä käytän "mä"-sanan sijaan sanaa "ma" tai "mi", koska kirjoitettuna "mä" ei vain jotenkin sovi minulle. :P

Minä pidän erittäin, erittäin paljon suomesta kirjakielellä kirjoitettuna ja puhuttuna. (:

Jalavalapsi

  • Ankeuttaja
Kirjakieltä
« Vastaus #7 : Tammikuu 23, 2003, 08:53:58 »
Ei kirjakieli ole omituista  :) Minua vaivaa sama "ongelma", en vain yksinkertaisesti pysty kirjoittamaan/lukemaan puhekieltä ilman inhonväristyksiä. Kyllä sitä usein puhunkin, ihan huomaamattani.

Joskus ala-asteella minulla ei ollut muita ystäviä kuin kirjat, joista kai sitten omaksuin kirjakielen puheeseeni. Kaikki pitivät minua outona, kun aina silloin, kun sanoin jotakin (mikä tapahtui harvoin), puhuin kirjakieltä. "Ootsä kunnos?" "Tietenkin olen kunnossa. Miten niin?" "Mikä sun nimi on?" "Nimeni on Laura".

Puhekielellä kirjoittaminen pitäisi kieltää  :)

Fleur

  • Ankeuttaja
Kirjakieltä
« Vastaus #8 : Tammikuu 23, 2003, 11:14:22 »
Puhun kirjakieltä kun olen hermostunut ja jännittynyt. Joskus ylä-asteella kun oli väittely aiheesta eläinkokeet, minä tietenkin puhuin kirjakieltä, ja vielä uskomattomalla nopeudella.
En kyllä muuten pystyisi kirjakielellä puhumaan. Tv:tä katsoessakin liian "virallisesti" puhuvat riitelijät sattuvat korviin. "Kyllä minä tiedän, että olit hänen kanssaan!"
Liiallinen kundi,dösä,jätkä,ege-tyylisten sanojen käyttö aiheuttaa kyllä saman. Euro on muutenkin niin lyhyt sana, miksi sitä pitää vielä lyhentää?!
Ainiin. Pitäisi ehkä tunnustaa. Monet englanninkieliset ilmaukset saattavat jäädä päähän, ja niitä käytän.

Ja muuten...
vastustan ilmausta "son"

Poissa Mirzam

  • Henkihörhö
Kirjakieltä
« Vastaus #9 : Tammikuu 23, 2003, 11:25:45 »
Lainaus käyttäjältä: "Newilya"
Molen keksinynnä uuden kielen! :p
No ei, kyllä tämä taitaa olla ihan yleinen "murre" Vuotiksessa ennen minuakin. Vaiii? (En minä sitä voi tietää!!) Möhk.



Itseasiassa meillä kotona päin (Harjavallassa siis) puhutaan hyvin pitkälti yhdistämällä sanoja toisiinsa ja puhumalla hyvin epäselvästi ja nopeasti sen takia.

Molen = kuten arvasitte, minä olen

Tuo on aivan tavallista, mutta sen sijaan "min" ei niinkään esiinny ainakaan tarkoituksessa "minun" vaan sen sijasta meillä sanotaan "mu".

Käytän kirjoittaessani mielelläni kohtalaisen hyvää suomea, niin netissä kuin tekstiviesteissä ja maileissakin. Koska puhuessani olen monesti törmännyt siihen, että murteeni takia minua ei aina ymmärretä oikein, ja ikävän harva kehtaa kysyä että mitä tarkoitin.

Ääneen puhun todennäköisesti murretta hyvän osan ajasta (tosin opiskelu on karsinut tätä "kykyä"), mutta kirjoittaessa ja lukiessa meinaa revetä verisuoni päästä jos jostain kivasta tehokeinosanasta tehdään tapa.

Ei millään pahalla, mutta esimerkiksi tämä "min" saa otsasuonen tykyttämään, koska sitä käytetään aivan liikaa. Jostain syystä alan kohta verrata sitä erääseen x:n ja w:n väärinkäyttöön.

Helka

  • Ankeuttaja
Kirjakieltä
« Vastaus #10 : Tammikuu 23, 2003, 12:39:34 »
No niin, nyt päästiin lempiaiheeseeni eli suomen kieleen...  :)

Eli käsittääkseni kirjakielelle on aikansa ja paikkansa, samoin puhekielelle. Kirjakieli nimensä mukaisesti ei ole tarkoitettu puhuttavaksi, vaan ainoastaan kirjoitettavaksi. Jos välttää puheessa murteellisuuksia (nykyään murteesta käytetään myös termiä alueellinen puhekieli) tai puhekielisiä ilmauksia, ihmisen sanotaan puhuvan yleispuhekieltä tai huoliteltua yleispuhekieltä sen mukaan, miten paljon ilmaisu noudattaa kirjakielen normeja.

Virallisiin yhteyksiin todellakin siis sopii kirjakielen tai huolitellun yleispuhekielen käyttäminen sen mukaan, onko kyseessä kirjallinen vai puheviestintä. Epäviralliset tilanteet taas.. No, on sanottava, että itse käytän puhekieltä esimerkiksi epävirallisissa tekstiviesteissäni ja sähköpostiviesteissäni sekä erilaisilla Internetin keskustelupalstoilla. Jotenkin tuntuu, että puhekielellä voin paremmin välittää esimerkiksi erilaisia tunnetiloja ja omaa persoonaani vastaanottajalle. Tietenkin katson, että isot kirjaimet, pisteet, sanavälit tms. ovat paikoillaan, ja vältän varsinaisia kirjoitusvirheitä kuten lyöntivirheitä ja yhdyssanojen kirjoittamista erilleen. Tämä on vastaanottajan huomioimista, koska se helpottaa lukemista, ja ainakin minulla tällainen tulee selkärangasta.

Kyllä minäkin harrastan pilkunviilausta ja sen lisäksi sekä opiskelen sitä että teen sitä työkseni  8) Kuitenkin olen sitä mieltä, että jos säännöt osaa, niitä saa (tietyissä tilanteissa) myös rikkoa.

Toisen kielenkäyttöön puuttuminen on muuten vaikea taiteenlaji, ja itse pidättäydyn siitä monesti mielellään kokonaan, ellei sitä erikseen pyydetä. Paras käytäntö varsinkin, ellei ole itse aivan varmasti oikeassa  :wink:

Poissa Sodapop

  • Monimutkainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Kirjakieltä
« Vastaus #11 : Tammikuu 23, 2003, 14:32:40 »
En kirjoita kirjakieltä. Paitsi joskus. Kerran meidän äikänopettaja sanoi kun kirjotettiin ainetta, että kaikki repliikitkin pitää olla puhekielellä. Se oli naurettavaa ja tekstistäkin tuli ihan luonnotonta.

Tekstiviesteihin kirjoitan "mä" ja "sä". Joskus saatan kirjoittaa "minä", mutta en sitä sen suuremmin huomaa. Riippuu itse asiassa siitä, kuinka kiire minulla on, kuinka tarkkaan keskityn koko juttuun.
En kuitenkaan voi sietää kun sanotaan / kirjoitetaan / whatever "mie" ja "sie" ja "min" ja "sin" ja niin pois päin. Se on tottumuskysymys, mutta hankaloittaa ainakin minun kohdallani lukemista. Tiedän, että Vuotiksessa on henkilöitä jotka kirjoittavat tuolla tavoin, älkää ottako sitä henkilökohtaisesti.

Tamperelaiset ehkä puhuvat sanoen "mää" ja "sää", mutta en ole nähnyt kenenkään kirjoittavan edes tekstiviestiin "mää".
Jos puhuessa sanotaan "En mää tiedä" niin se kuitenkin kirjoitetaan "En mä tiedä", oli tamperelainen tai ei.

Juliette

  • Ankeuttaja
Kirjakieltä
« Vastaus #12 : Tammikuu 23, 2003, 15:05:02 »
Tekstiviesteissä ja sähköposteissa käytän kirjakieltä.

Puhuessani käytän ehkä enemmän kirjakielen "minä" "sinä" sanoja kuin kaverini, mutta silti puhun joistain asioista slangilla.
Linja-auto on dösä, poika on jätkä jne.
Ja joskus lisäilen sanojen loppuun ne
n:ät ja t:et jotka sieltä jätetään yleensä pois.

Tässäkin tulee esille se että kuinka paljon lukee kirjallisuutta eikä vain nuortenlehtien novelleja.
Kunnon kirjat on kirjoitettu kirjakielellä ja niiden sanonnat jäävät päähän jolloin vahingossa saattaa käyttää puhuessaan enemmän kirjakieltä.

Hän- sanontaa kuulee nykyään harvemmin.
"Hän" on "se".

Itse en käytä "hän" sanaa melkein ollenkaan. Jotenkin se kuulostaa väärältä kun sen itse sanoo.
Enkä sitä pahemmin kuulekaan.
Siihen törmää vain kirjoissa ja lehdissä, puhekielessä se on ainakin minun ympäristössäni kadonnut kokonaan.

Poissa litsie

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
kirjakieli.
« Vastaus #13 : Tammikuu 23, 2003, 15:16:36 »
Kirjakieli on minun mielestäni asiallisin ja tyylikkäin tapa ilmaista sanottavansa. Netissä, kun kirjoitan eksyy mukaan ainakin minulla usein lyhenteitä "molen" "min" "men", jotka helpoittavat kirjoittamista, joten täällä ei minun kovin useasti näe kirjakieltä kirjoittavan.

Myöskin puheeni on kaukana kirjakielestä. "Mä" ja "Sä" ovat täysin arkipäivää, kuten myös monet monet muut helsinkiläisten nuorten käyttämät ilmaisut. Minkäs sille voi, jos asuu helsingissä. Tottakai puhetapa tarttuu.

Pienenä minulla oli muutama kausi, joiden aikana puhuin oikeasti aivan kirjakieltä. Se oli melkoisen huvittavaa, kun pieni tyttö tulee kädet sotkeentuneina sanomaan "Äiti, käteni ovat aivan likaiset. Voisitko auttaa pesemään ne?" Tuo vaihe meni kuitenkin äkkiä ohi ja olen oikeastaan koko elämäni puhunut tätä ah, niin ihanaa helsingin murretta (murrehan sekin on).

Ainekirjoituksissa kirjakieli on mielestäni ainoa oikea tapa ilmaista asiat. Samoin kuin suurimmassa osassa kirjallisuutta. Jos päätän kirjoittaa jonkun aineeni puhekielellä ja saan luvan, onnistun siinä harvoin, sillä jotenkin lipsun aina takaisin kirjakieleen, joka tuntuu kirjoitettuna niin paljon luonnollisemmalta. Ainakin siinä konseptilla.

Kaikenkaikkiaan kirjakielessä ei ole mielestäni mitään naurettavaa. Itseasiassa olisi aika hauskaa puhua sitä *päättää kokeille jonakin päivänä*.
Pilaat hyvän janon Pepsillä...

Deff

  • Ankeuttaja
Kirjakieltä
« Vastaus #14 : Tammikuu 23, 2003, 15:52:02 »
Minä puhun puhekieltä, eli käytän mm. mä- ja sä-sanoja ja passiivimuotoa (Me mennään tänään elokuviin tms) ja sitä rataa, mutta kartan slangisanoja kuin ruttoa. En koskaan sano "mutsi", "faija", "dösä" tai vastaavaa, sillä niistä ihoni menee kananlihalle. Teinixit kummastelevat sitä. "Kutsutsä sun mutsii ja faijaa äidiks ja isäks?!" :P

Kirjoitain aina kirjakieltä aineisiin, tarinoihin, foorumeihin sun muihin, mutta chateissa käytän puhekieltä tai puhekielen ja kirjakielen välimuotoa.

Puhekielellä kirjoitetut kirjat ovat KARMEITA. Muistan, kun minun piti koulutyönä lukea Tex. Se oli painajaista. Meinasin oksentaa.

"Mä menin sen luokse. Mulla oli tosi paha olo, mut se ei tajunnu sitä. Mun päässä huippasi. Mä mietin, onks sillä rintsikoita. Mä en nähny oliks sillä."

Eww. Koko kirja jäi minulle etäiseksi. En saanut siitä tolkkua. Ei sellainen kieli sovi painettavaksi.

Tuulensisko

  • Ankeuttaja
Kirjakieltä
« Vastaus #15 : Tammikuu 23, 2003, 16:36:35 »
Pakko sanoa tämäkin; kirjakielikin on murre. Se on ikään kuin yleismurre.

(Juu. Kyllähän tämä oli pilkunviilausta. Älkää välittäkö)

Paikalla Taru

  • Kesäkettu
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • ID 12 (Sessun vaimo)
  • Pottermore: BronzePhoenix3707
  • Tupa: Puuskupuh
Kirjakieltä
« Vastaus #16 : Tammikuu 23, 2003, 17:40:13 »
Lainaus käyttäjältä: "Newilya"


mutta son, minen, sinen (jne) ovat vähän harvinaisempia ja en todellakaan tiedä edes olinko ensimmäinen joka niitä alkoi käyttää.


Minen = Minä en
Sinen = Sinä et.

^^
Ainakin noin minä ne yleensä ajattelen.

Yleensä minä kirjoitan kirjakieltä, minä en osaa kirjoittaa mäsä-kielellä. Sitä paitsi se on nätimpää.

"Yleens mä kirjoitan kirjakielt, mä en osaa kirjottaa mäsä-kielel. Sitä paitsi se on nätimpää."

Ja siitä saa paremmin selvää, koska en tosiaan osaa esimerkiksi Helsingin slangia ja sitten siellä on jotain ihan outoja sanoja..

Mutta minä puhun mäsää. Ja miesietä. Ja minäsinää. Sekoitusta.

Ja jos minä kirjoitan yksityisviestiä jollekin ystille, mie kirjoitan yleensä miesietä. Jos hieman ei-tutummalle, niin kirjakieltä. Se riippuu paljon, kenelle puhuu, miksi puhuu, millainen tilanne.
Ilmamerirosvot tottelevat aina äitiään.
<AdamGibbon> (( Mun sydän hakkaa hirveän lujaa. ))
<CainGibbon> (( iik, iik, jännää jännää. o: ))

sahh

  • Ankeuttaja
Kirjakieltä
« Vastaus #17 : Tammikuu 23, 2003, 18:06:17 »
Mie kirjotan netissä yleensä semmoista.. no, ei se kirjakieltä ole, mutta... en kyllä puhukaan sillä lailla. Yleensä kirjottaessa vältän mä sä -kieltä, korvaan ne miellä ja siellä. Ja lyhentelen sanoja mieleni mukaan ja muuttelen niitä omalla omituisella tavallani (yleisimmät on varmaan kirjuilla ja ihuna, joita muutkin käyttää...)

Mie pystyn hyvin lukemaan puhekieltä. Jos se siis on semmoista selkeää puhekieltä, eikä vain lyhennettyjä sanoja ja koodikieltä. :P
Puheessa myös usein käytän just sanoja dösä, mutsi, faija, hima. (Netissä kirjoitan yleensä mude, mutta se on jo ihan toinen juttu...) Espoossa asun, joten olisin kai jonkinmoinen luonnonoikku, jos puhuisin erilailla. Vai?

Joskus, jos haluan korostaa, että pilailen, voin puhua tyyliin "Minä olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että ehdottomasti...", mutta muuten kirjakieli kuulostaa puheessa niin... jäykältä. Ainakin miun mielestä.

Sparkle

  • Ankeuttaja
Kirjakieltä
« Vastaus #18 : Tammikuu 23, 2003, 20:23:34 »
Se, valitsenko puhe- vai kirjakielen, riippuu asiayhteydestä. Vuotikseen (varsinkin Vakaviin) pyrin kirjoittamaan kirjakielellä ja sähköpostitkin lähtevät enimmäkseen kirjakielisinä. Paitsi kavereiden häröilymailit (: . Koulussa tietenkin kirjakieli, jos vaikkapa ainetta kirjoitetaan.

Tuotaah. Sitten tuosta puhumisesta. Puhekieli on puhekieli, vaikkei Vantaalla mitään ihmeempää slangia väännetäkään. Tietysti ne tavalliset "mä" ja "sä", mutta ei niissä ole mitään ihmeellistä. Joskus on tosi hauskaa yrittää puhua mahdollisimman korrektia kirjakieltä koko päivä. Siihen tottu yllättävän nopeasti. Taidan pitää huomenna teemapäivän, kirjakieli kunniaan!

Poissa iidba

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Kirjakieltä
« Vastaus #19 : Tammikuu 23, 2003, 20:39:11 »
Kuten varmasti olette huomanneet, käytän kirjakieltä. Sitä on helpompi kirjoittaa, ja esim ficceihin tai tarinoihin en ikinä kirjoita puhekieltä.

Mutta muuten, kun Helsingin lähellä asustelen, puhun kyllä puhekieltä käyttämällä aina "mä" ja "sä" sanoja. Sillä tavalla minut on opetettu puhumaan, kun olen koko ikäni pääkaupunkiseudulla asunut.

Saan kyllä jatkuvasti kuulla siitä, miten esim. mailia lähettäessäni käytän kirjakieltä slangin sijasta.
Minulle kirjakieli on se kieli, jota kirjoitan. Puhekieli se jota puhun. Tai no, tietysti jokaisella on se oma puhekielensä. Jotkut puhuvat savonmurteella, toiset "stadin slangia".

Luulen, että minä valitsin puhekielen puhetavakseni, koska minut yksinkertaisesti on kasvatettu siten. Luen *näin* paljon kirjoja, mutta silti. Se ei ole vaikuttanut tippaakaan puhetapaani, ehkä enemmänkin kirjoitustapaan.

Meidän koulussa kirjakieltä puhuvia pidetään automaattisesti nörtteinä. Se on tosi epäreilua, koska jokaisen pitäisi saada puhua niinkuin puhuu. Ja kirjakielihän on se "aito", ja alunperin luotu.
"Well, I don't know how to break this to you, but I think they might have noticed we broke into Gringotts." -Ron Weasley

Helka

  • Ankeuttaja
Kirjakieltä
« Vastaus #20 : Tammikuu 23, 2003, 21:57:37 »
Ähhh... Ajattelin, etten enää sekaannu tähän keskusteluun, mutta on sittenkin pakko :wink:


Lainaus käyttäjältä: "Tuulensisko"
Pakko sanoa tämäkin; kirjakielikin on murre. Se on ikään kuin yleismurre.


Lainaus käyttäjältä: "Dark Angel"
Ja kirjakielihän on se "aito", ja alunperin luotu.


Kirjakieli ei ole murre, eikä kirjakieli ole "aitoa". Itse asiassa kirjakieltä ei ole kukaan koskaan oikeasti puhunut, vaan kun suomen kielelle on alettu kehittää kirjoitusasua, kirjakieli on luotu eri murteiden pohjalta niiden eri piirteitä yhdistelemällä. On siis vain sopimuskysymys, että meidän kirjakielemme on tällainen kuin on.

Tuulensisko

  • Ankeuttaja
Kirjakieltä
« Vastaus #21 : Tammikuu 23, 2003, 22:57:41 »
Lainaus käyttäjältä: "Helka"

Kirjakieli ei ole murre, eikä kirjakieli ole "aitoa". Itse asiassa kirjakieltä ei ole kukaan koskaan oikeasti puhunut, vaan kun suomen kielelle on alettu kehittää kirjoitusasua, kirjakieli on luotu eri murteiden pohjalta niiden eri piirteitä yhdistelemällä. On siis vain sopimuskysymys, että meidän kirjakielemme on tällainen kuin on.



En väittänytkään, että sitä puhuttaisiin jossakin. Murteet tarkoittavat tietyn kielen eri tyylejä. Kirjakieli on murre, jota ei puhuta missään tietyllä alueella.

Näin minulle äidinkielen tunnilla kerrottiin, enkä ole muualta löytänyt mitään, joka sanoisi, ettei niin olisi. Mutta olen samaa mieltä siitä, ettei se ole aito. Joskin se on ehkä lähempänä vanhaa puhetyyliä kuin nykyiset puhekielet.

*muokkaus*
Suomen kielessä muuten puhekieli tuntuu poikkeavan kirjakielestä enemmän kuin joissain muissa kielissä, vai mitö?

Eileen Malfoy

  • Ankeuttaja
Kirjakieltä
« Vastaus #22 : Tammikuu 24, 2003, 10:20:21 »
Hmm, tähän voisi ehkä sanoa, että mie itse asiassa harvinaisen usein olen alkanut käyttää juuri tuota "mie" ja "sie". Kirjoittaessani, esimerkiksi Vuotikseen tai muutenkin, käytän yleisimmin kirjakieltä. En oikeastaan juurikaan osaa kirjoittaa "mä ja sä"-kieltä. Korkeintaan mie tai sie ilmestyy silloin tällöin... Mie ja sie ovat jotenkin niin sympaattisia - tai sitten ne ovat tarttuneet historianopettajalta.. ;)

Puhuessa tulee käytettyä mä- ja sä-sanoja silloin tällöin ja passiivia aktiivin indikatiivin preesensin monikon ensimmäisen persoonan sijaan. Mie pulpahtelee esiin vähän väliä. En kyllä oikein vieläkään tajua mistä se tulee, mutta se nyt vain tulee. "Näinkin voi käydä", sanoo aina psykologian opettajani, ja hän taitaa olla oikeassa. Josta tulikin mieleeni, että ärsyttävän usein olen alkanut viime aikoina käyttää sanaa "se" sanan "hän" sijaan ja se ärsyttää minua. Jotenkin se vain ei sovi.

[offtopic] Niin, ja se suomen latinamurre... ;) Se on hauskaa. [/offtopic]

Ja nyt kun tätä kaikkea ajattelee, alkaa ärsyttää yhä vain enemmän. Mie en puhu enää mitn... [Josta huomasinkin, että "min" ja "sin" ovat yleistyneet Vuotiksen ansiosta niin kirjoitetussa kuin puhutussani... O me miseram...]

Albert

  • Ankeuttaja
Kirjakieltä
« Vastaus #23 : Tammikuu 24, 2003, 16:10:09 »
Kirjakieltä on yksinkertaisesti miellyttävämpi lukea tällaisella julkisella keskustelupaikalla. Sama se on sitten miten puhuu.

UniQue

  • Ankeuttaja
Kirjakieltä
« Vastaus #24 : Tammikuu 24, 2003, 17:21:39 »
Nojoo, mun mielestä kirjakieli on vähän tylsää. Jotenki sitä on tylsä kirjottaaa ja kuunnella. Tulee mieleen äikän kirja. urkh.

Mä taas puhun ihan Oulun murretta ja yleensä myös kirjotanki sitä. joo. Oulun murre roks. Mut "min-sin" on ärsyttävää :p Kuullostaa ihan ininältä: "Min olen tämmönen ja tämmönen. Millanen sin olet?" mut sitten taas mie-sie on ihkua ^^ Itekki saatan joskus sanoo "mie" ja rakas bestikseni (LD:p) huomauttaa aina, ku mä sanon myö/työ. Mut joo. kirjakieli on tylsää..