Kirjoittaja Aihe: Ihmisille näkymätön maailma  (Luettu 9630 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Meew

  • Valkea susityttö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kelmit for ever
Vs: Ihmisille näkymätön maailma
« Vastaus #25 : Heinäkuu 29, 2008, 21:29:36 »
Ah, niin ihana aihe! Ja kyllä, minä uskon kaikkeen yliluonnolliseen. Uskon henkiin, keijuihin, olentoihin mitä ei tunneta tässä maailmassa. Uskon niihin kaikkiin, ja etenkin taikuuteen.

Mitä taikuus sitten on? Minusta se on energiaa, mitä melkein jokainen ihminen voi "luoda". Se toimii ajatuksen, mielen avulla. Jos uskoo tarpeeksi, jos osaa käyttää mieltään, saa asioita tapahtumaan.

Minä en ole ikinä nähnyt kunnolla mitään keijuja tai olentoja, mutta haluaisin kyllä nähdä. Hengistä minä en välitä, niitä minä oikeastaan pelkään... Mutta näitä keijuja ja olentoja haluan henkienkin edestä nähdä! Ah, miten ihanaa olisi osata näitä juttuja, mitä täällä olette kertoneet. (Opettajien "karkottamista", superpallojen liikuttelemista...) Pitäisi rueta harjoittamaan mieltäni... Aloitankin jo tänään..

Joku täällä aikaisemminkin puhui jotain "onnenkivistä" tai vastaavista. En nyt sanoisi, että minulla olisi onnenkivi, mutta erikoinen kivi kuitenkin. Se on noin 3cm levyinen ja pituinen ja sysimusta. Tiedän, että tummanharmaat kivet näyttävät mustilta kastuessaan, mutta tämä kivi on musta kuivanakin. Jo silloin kun löysin sen, puruveden (järven) rannalta, tiesin heti että se on oikeastikin musta. (löysin sen vedestä/märkänä) En tiedä, mistä sain sen päähäni, mutta minä vain tiesin sen. (olin silloin jotain 11v) Isosiskoni ei ollut uskoa minua, vaan väitti sen olevan vain tummanharmaa. Mutta sitten kun olin antanut sen kuivaa auringossa, näytin siskolleni että se oli edelleenkin musta. Hän yllättyi.
Kuitenkin, tuo kivi on ollut minulle siitä lähtien hyvin arvokas ja jotenkin liitän sen taikuuteen, vaikken tiedäkään miksi. Ehkä sen epätavallinen musta väri..? (onko se edes epätavallista?) Ja se kivi on minulla edelleenkin.
Tam ja Fahr, Sirius ja James. << heitä minä kadehdin, koska heillä on ystävä mitä ilman ei voi elää, heillä on ystävä kenen puolesta kuolisi. Heillä on ystävä kenestä välittää, ketä pitää omana veljenään. Sellaista rakkautta, sanatonta viestintää ei näe joka päivä. Kiitos. <3

Poissa Ryövärintytär

  • pulupikkunen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Täydenkuun ja yksinäisen karhun neljäs tytär
  • Pottermore: PotionRain200
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Ihmisille näkymätön maailma
« Vastaus #26 : Elokuu 18, 2008, 10:59:56 »
Oi, en voi vastustaa näin mielenkiintoista aihetta :)
Minä ainakin uskon taikuuteen yms. ^^ On paljon hauskempaa, kun ei tarvitse ottaa kaikkea niin tosissaan... Juu, niin...
Piti kertoa yksi juttukin joka on mietityttänyt jo pidemmän aikaa... Olin varmaan joku päiväkoti-ikäinen, ehkä vanhempikin, kun olin aidatussa leikkipuistossa leikkimässä. Ihan yhtäkkiä siinä vieressäni seisoi minua jonkin verran vanhempi tyttö, jolla oli vaaleat letitetyt hiukset ja päällään valkoinen mekko. Ei kenkiä eikä mitään takkia, vaikka oli varhainen kevät ja aika kylmä. Tyttö leikki kanssani, koska olin puistossa yksin ja katosi hetken kuluttua... Unta vai totta, outoa joka tapauksessa...
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 07, 2009, 18:46:58 kirjoittanut Örhikkipörhikki »
"Hän kirjoittaa kuin känninen rapu!"
"I'm not crazy! My mother had me tested."
"Oh Remus you're so fine, you're so fine you blow my mind, hey Remus!"
http://lorunloppu.tumblr.com/

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • kesäinen-eskapisti-merirosvo-jedi-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Ihmisille näkymätön maailma
« Vastaus #27 : Elokuu 18, 2008, 20:53:48 »
Tottakai taikuutta on olemassa! Pakko olla, ainakin jossain muodossa, niin hyvässä kuin pahassa. Varmasti jok'ikinen ihminen on joskus konenut, tai tulee kokemaan jotain yliluonnollista (unohtakaamme 'tieteelliset selitykset' niinhän ne kaikki väittää ;)) tai outoa, jotain täysin selittämätöntä! En usko sattumiin, vaan taikuuteen. Se on vielä epäselvää, voiko ihminen käyttää taikuutta, mielestäni se riippuu täysin ihmisestä, ja on ihan mahdollista että jotkut osaavat sitä käyttää, tietämättään, ehkäpä? ;)
Monet ihmiset ovat 'uskon vasta kun näen' -tyyppiä, mutta se olisi aikas ahdasmielistä elämää sellainen, jos kaikki pitää tunkea naaman eteen, että uskotaan... Mielestäni kaikelle ei löydy selitystä, eikä tarvitsekaan. Minun selitykseni on taikuus, kaikelle, mitä ei voi muka tieteellisesti selittää, tai mitenkään muutenkaan. Jos Jumala on olemassa, hänkin on tavallaan taikuutta. Suuri taikuri, joka loi maailman :)

-Z
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa Nadia

  • mastermind
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Ihmisille näkymätön maailma
« Vastaus #28 : Elokuu 19, 2008, 17:57:44 »
Tämä on erittäin hämmentävä aihe. En usko taikuuteen 'oikeasti', mutta alitajunnassani taas pelkään sitä. Tai sellaista mustaa magiaa tms. Se on niin se korkeampi voima, että sitä ei voi vahingoittaa vain heittämällä kirveellä tai jotenkin yrittää fyysisesti tätä satuttaa. Ehdottomasti minua ahdistaa jos tämmöinen voima oikeasti olisi, ja tuntisin sen läsnäolon jossain lähelläni. Brh.

En usko Jumalaan, enkä usko että jokin voima vain loi tämän maan. En vain suostu uskomaan luomiskertomusta, enkä oikein muitakaan, Nooan arkki-tarinoita ja muita. Eli olen vahvasti evoluution kannalla, vaikka tämä ahdasmieliseltä vaikuttaakin. Onneksi emme tiedä kaikkea, koska kaikkea ei tarvitse tietää. Liika tietoisuus voi tuhota koko ihmiskunnan, pahimmassa tapauksessa koko maailman, tai vain sekoittaa kiertokulun. Ihmisistä on tähän asti ollut vain haittaa, tulemme liian viisaiksi. Keksimme kaikki saastuttavat vempeleet, mutta myös ne jotka auttoivat meitä lisääntymään jneh. Jos taikuutta onkin olemassa, meidän on parempi olla tietämättä siitä.

Välillä tunnen kun joku kuolee. En siis osaa ennustaa tätä tai mitään, aistin vain kuoleman. Aavistin sen Jokelan tapahtuman koulussa, missä kukaan ei vielä tästä ollut kuullut, eikä meidän uutisissakaan ollut mitään juttua siitä. Tunsin, että jokin ei nyt kotimaassa ole kunnossa. En aavistele mitään ulkomailla tapahtunutta, silloinhan minulla olisi koko ajan paha tunne. ;) Kotimaassa yleensä tapahtuneet kuolemat saavat minut takajaloilleni. Joskus pelkään, että aina kun tunnen jonkun kuolevan, se on joku tuttu. Tämähän voi olla mitä vain, ehkä toiveajatteluakin että olisin jotenkin poikkeavampi kuin muut, mutta näin se yleensä tapahtuu.
so throw your diamonds in the sky
we'll stay gold forever

sheisapirate

  • Ankeuttaja
Vs: Ihmisille näkymätön maailma
« Vastaus #29 : Elokuu 24, 2008, 18:06:14 »
Itse kallistun tämän ´lapsena kaikki on mahdollista´-teorian puoleen. Eli lapsena kun mieli on avoin on helpompi aistia ja nähdä kaikkea yliluonnollista. Lapsillahan on mielikuvitus ystäviä. Ja osassa tapauksista nämä ystävät unohtuvat, kuten itselläni kävi.Noh.. Noin vuosi sitten keskustelin mummuni kanssa jostain, en muista mistä, kun hän kysyi minulta muistanko kun minulla oli kaksivuotiaana mielikuvitus ystävä? Olin ihan ymmälläni, että en kylä muista. Hän sanoi, että kyllä minulla oli ja, että kerrankin väitin kiven kovaan, että Hikari(ystäväni) on tuolin alla jne.

Kuitenkin pointtini on se, että voisiko nämä mielikuvitusystävät olla henkiä, joita vain lapset näkevät ennakkoluulottomuuden vuoksi? Ja kun nämä ystävät joskus katoavat me unohdamme ne, jotta emme kertoisi hengistä kellekään??? :) ja miksi lapset ihan huvin vuoksi väittäisivät omaavansa mielikuvitus ystävän ja näkevänsä tämän, jollei oikeasti näkisi jotain?

Toinen itselleni käynyt juttu, joka on kytkettävissä tuohon aiempaan teoriaan, oli kun olin 6-vuotias. Istuin kummitätini kanssa ratikassa ja minä istuin selkä menosuuntaan. Kummitätini istui minua vastapäätä ja hänen takanaan istui vanha mies. Hänen ihonsa oli kokonaan aivan harmaa ja hänen vaatteensakin olivat harmahtavat. Aivan kuin hän olisi ollut mustavalkoelokuvasta ja jotenkin etäinen ja outo. ihmettelin sitä hirveästi ja ajattelin heti, että onkohan mies kuollut.

Tunnen myöskin joskus kuin joku tuijottaisi minua hyvin tiiviisti, mutta kun käännyn katsomaan en näe ketään. Näin käy yleensa kun olen yksin. Ei koskaan kun lähelläni on muitakin.

Uskon myös, että jokaisessa on ainakin ripaus sellaista voimaa ja uskoa, joka auttaa asioita tapahtumaan. esim: telepatia, tavaroiden siirtely, henkien näkeminen, outojen asioiden aistiminen, näyt jne. Mutta mitä vanhemmiksi tulemme sitä sulkeutuneemmaksi mielemme käy ja sen vaikeampaa "aistiminen" on. joten älkää sulkeko "sisäisiä silmiänne" kuten rakas Punurmio sanoisi. *wirn* ;D Uskon, että kaiken avain on mieli.

Poissa Nocturno

  • Vuotislainen
Vs: Ihmisille näkymätön maailma
« Vastaus #30 : Helmikuu 15, 2009, 19:58:03 »
Itselleni ei tule yhtään selkeää kokemusta mieleen. Näen välillä sellaisia vilkkuvia sähkösiä hiukkasia jotka kieppuvat ilmassa, mutta on aika todennäköistä että ne ovat jotain alhaisen verenpaineen ilmiöitä tai jotain niitä valoon ja silmään liittyviä kuvia. Tosin kerran näin yhden sellaisen liikkumattomana nurkassa eikä se lähtenyt pois vaikka lähdin pois ja tulin takaisin ja kävelin monta kertaa ohi. Olen toki kiinnostunut "yliluonnollisesta" ja jotenkin näen sen suhkot loogisena että fyysisen tason lisäksi on muitakin tasoja, pällekkäin. Jotenkin minusta ainakin tuntuu, ettei tiede ole löytänyt kaikkea. Ja ihminen ei välttämättä ole niin täydellinen aistija, että kykenisi noin vaan keinoillaan todistamaan kaiken mahdollisen. Tiedän, että olen toisinaan melko epäileväinen, mutta yleisesti uskon monien asioiden mahdollisuuteen.

Poissa Kirlie

  • Viherpeippo
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HeartIce8304
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ihmisille näkymätön maailma
« Vastaus #31 : Maaliskuu 24, 2009, 18:26:03 »
Uskon magiaan ja taikaeläimiin. Vaikka minulta kitkettiinkin "hulluudet" aika hyvin lapsena pois. Siksi olenkin nyt erittäin turhautunut wicca joka ei saa mitään aikaiseksi tarkoituksella. En saa edes energiaa nostatettua... Mrrrrrrr.....Arvatkaa onko turhuttavaa, kun tietää jonkin olemassa olosta ja haluaa oppia, muttei pysty. Huoh.

Yksi hauska tapahtuma tuli mieleen:
Olin juuri siivoamassa huonetta ja olin siirtänyt pokaalit pöydältä tuolille. Kävelin pokaaleitten ohi ja olin jo mennyt ohi, kun kuului hirveä KLING! Käännyin salamana luullen että olin kaatanut jonkun pokaalin. Katsoin ensin, että eihän mitään tapahtunut. Sitten huomasin, että lattialla, n.30 cm päässä tuolista oli yksi pokaali. Se oli tippunut tuolilta kilahduksen saattelemana ja liikkunut 30 cm tuolista poispäin ja tippunut. Se oli pystyssä vaikka sen päällä oli vielä raskas kivipöllö. Olin vähän ,että WHAT? Miten se on pystyssä? En ollut edes hipaissut pokaalia, olin siitä varma. Silti se oli tippunut pystysuorassa alas tuolilta.

Samhainina taas sain tuntea inhottavan henkivampyyrin. Hrr... Se hävisi vasta kun pääsin lähimmän katulampun alle. Muut henget sain puhumalla kannoiltani. Yksi koirahenkikin seurasi, mutta sitä en häätänyt.

Yhtenä kautena ennustuskin onnistui tosi hyvin. Istuin tien reunalla ja ennustin seuraavia autoja. Punainen farmari... Naiskuski sinisessä mersussa...    Tai sitten kouluruokailussa: "Höh, tänään siellä on lasagnea. En mene syömään". Myös pahat tapahtumat tuntui hirveänä apeutena. Koulussa tuli yhtenä päivänä tosi outo olo. Kotiin mennessä uutisista tuli Jokelan kouluammuskelusta uutinen. Se oli tapahtunut samaan aikaan kun outo olo tuli. Olen aistinut myös U.S.A:n rannikolle iskevän hirmumyrskyn ennen kuin kuulin siitä.

Hei täällähän on muitakin wiccoja! Jee!

Poissa Affu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • pullamies
  • Tupa: Mary Sue
Kuulostaa kai tyhmältä..
« Vastaus #32 : Maaliskuu 28, 2009, 09:59:16 »
Kerran istuin yläkerrassamme, kirosin hidasta pöytäkonettamme, ja huomasin että joku oli kanssani. Tämä ei ollut mikään sellainen "Äkkiä pois ennenkuin se tappaa mut!" tunne, vaan ihan sellainen että ihan kuin vaikka iskä olisi ollut takanani!
Sitten tajusin - Sehän olikin minun vaarini! Jonka kuolemasta on mennyt kohta vuosi! Tiedän etä kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta vaari se oli. Sitten otin käteeni narun päässä olevan puuhelmen, ja päätin että jos se keinuu sivuttain, se meinaa että tämä olio/henki vastaa kyllä. Ja sivuttain, niin ei.
No roikotin sitä sormellani ja kysyin mielessäni "Onko täällä joku" . 'kyllä'. "Oletko paha?". 'ei' "TUnnetko minut? Oletko sukulaiseni?" 'kyllä'  "Vaari? oletko sä mun vaari?" 'Kyllä'. Säikähdin ihan älyttömästi! Hän oli paikalla vain tämän yhden illan. Uskon että hän tahtoi tulla katsomaan, meneekö täällä maassa hyvin. Kerroin sitten mielessäni että mummillani on koira.. ja että sillä menee ihan hyvin.

Uskon tämän. Se oli vaari, joka tuli ja katsoi minun oloni koska surin aivan yhtä paljon kuin mummini, joka menetti siis miehensä... En ole kertonut tästä kenellekään. Mutta kokeilimme telepatiaa pikkuveljeni kanssa tällä hassulla pikku heilurilla. Toimii!

Enkä heiluttanut tätä mitenkään alitajuisestikaan! koska veljeni olisi sanonut että "Älä heiluta!"
=)  se oli pelottavaa, mutta kivaa. Vihdoinkin sain vaariini yhteyden! TÄmä oli toiveideni täyttymys! moro.....
Skäbädäm.
  Vuotiskoomalainen, epämääräisesti ölisee.
Ananas.

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Ihmisille näkymätön maailma
« Vastaus #33 : Toukokuu 18, 2009, 19:21:51 »
Uskon yliluonnolliseen todellisuuteen, mutta uskon myös, etteivät ihmiset voi koskaan päästä selvyyteen sen sisällöstä. Yliluonnollinenhan on juuri siksi yliluonnollista, että se on meidän käsityskykymme ulottumattomissa, emmekä tietoisesti voi päästä käsiksi siihen - mutta alitajunta onkin eri asia. Vaikka jotkut pitävät mm. Freudin teorioita epätieteellisenä humpuukina, pidän niitä melko järkevinä. Olen melko vakuuttunut siitä, että ihmisen toimintaa ohjaa suurissa määrin tiedostamaton mieli, jonka tapahtumista osaa ei ole mahdollistakaan saattaa tietoisuuden piiriin - aina on jotakin, joka jää ymmärryksemme ulottumattomiin, mutta joka silti vaikuttaa tiedostamattamme toimintaamme ja ajatusmalleihimme.

En usko taikuuteen siinä mielessä, missä fantasiakirjat ja sadut sen esittävät: en usko taikasanoihin tai -esineisiin enkä aaveisiin, enkä varsinkaan siihen, että joillakin on lahja aistia jotain yliluonnollisesta todellisuudesta. Sen sijaan uskon, että pieni mahdollisuus ymmärtää maailmaa syvemmin asuu meissä jokaisessa: toisilla vain on taito käyttää sitä, toisilla taas ei. Haluaisin kuitenkin korostaa vielä sitä, että pidän täysin mahdottomana, että yliluonnollisen todellisuuden rakenne voisi koskaan selvitä täysin kenellekään tämän maailman olennolle.

En haluaisi myöskään korostaa ihmisille näkymättömän maailman tärkeyttä. Vaikka oletan, että se on olemassa, pidän omaa tahtoa tärkeimpänä ihmistä ohjaavana voimana: kohtaloa tai objektiivista elämän tarkoitusta ei mielestäni ole olemassa, vaan jokainen luo kohtalonsa ja määrittelee päämääränsä itse. Ihmisen valinnat luovat hänen persoonallisuutensa, joskin osa siitä määräytyy geenienkin mukana.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa Ryövärintytär

  • pulupikkunen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Täydenkuun ja yksinäisen karhun neljäs tytär
  • Pottermore: PotionRain200
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Ihmisille näkymätön maailma
« Vastaus #34 : Toukokuu 27, 2012, 15:08:28 »
En muista olenko asiasta täällä Vuotiksessa kirjoitellut, mutta on tosi selkeä mielikuva siitä, että edellisen asuntomme meille myynyt mies olisi kertonut että sinne oli joskus aikaa sitten kuollut joku kirjailijanalku, saanut kuulemma jonkun sairaus kohtauksen ja kuollut siihen eteisen pitkälle käytävälle. Äiti väittää että olen vain keksinyt koko jutun, mutta naureskeli sitten kyllä täällä uudessa asunnossa myöhemmin että taisi se kirjailijaherra sittenkin tulla mukaan tännekin kun yksi ilta vessan hana oli yhtäkkiä auki, vaikkei kukaan ollut siihen koskenut eikä kukaan ollut vessassa edes vähään aikaan käynyt ja myöhemmin kun istuin yksin kotona, ja yhtäkkiä alkaa kuulumaan ihan selvästi sellainen ääni mikä kuuluu ku näpyttelee vanhaa kirjoituskonetta. En oikein tiedä mitä ajattelisi, kun haluaisin kuitenkin itse uskoa että meillä on kotikummituksena kirjailijaherra, mutta sitten taas toisaalta vähän karmii ja kun yli puolet tuntemistani ihmisistä ei edes varmaan usko mihinkään tälläiseen ja pitää ihan pöljänä... Mutta mielikuva siitä että olen kuullut kerrottavan herrasta ja tämän kuolemasta on kyllä tosi todellinen.
"Hän kirjoittaa kuin känninen rapu!"
"I'm not crazy! My mother had me tested."
"Oh Remus you're so fine, you're so fine you blow my mind, hey Remus!"
http://lorunloppu.tumblr.com/

Poissa Nefgliniel

  • Puuton lehti
  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Ihmisille näkymätön maailma
« Vastaus #35 : Toukokuu 27, 2012, 19:19:38 »
Omistamassani talossa on aina kuulunut askelia ja joskus viulunsoittoa. Vasta äskettäin olen kuullut, että joskus 50-60 -luvulla siellä on kuollut joku mies ilmeisesti onnettomuudessa. Oliko hän pelimanni -en tiedä. Mutta ihan ystävällismielinen henki tai mikä onkaan hän on, ei ollenkaan pelottava tai ahdistava. :)

Uskon Jumalaan. Olen kokenut vahvaa johdatusta monessa asiassa. Kristillisten "yliluonnollisuuksien" lisäksi uskon, että maailamssa on paljon asioita joita ei voi järjellä selittää. Kaikki ne ei ole pahasta mutta kaikkien kanssa ei kannata olla tekemisissä. Uskon myös persoonalliseen pahaan (Saatana) siinä missä Jumalaankin ja Kristukseen, ja uskon että pahalla on voimaa käyttää sinänsä neutraaleja asioita pahaan tarkoitukseen. Joten asioiden kanssa kannattaa olla varovainen. Mutta myöskään piruja ei tarvii nähdä siellä missä niitä ei ole ja kaikki yletön vouhkaaminen puoleen tai toiseen on ihan p*stä.

Poissa Prosper

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Ihmisille näkymätön maailma
« Vastaus #36 : Toukokuu 27, 2012, 21:02:44 »
Puhun nyt lyhyesti. Sukuni on ollut jonkin verran tekemisissä "kummitusten" kanssa. Minullakin on ollut eräs kokemus, joka oli melko pelottava. Olin silloin huonossa elämäntilanteessa ja ehkä se kuvasti sitä.

Uskon myös unien olevan "jumalien" lähettämiä. Kerran sänkyni siirrettiin vanhasta paikastaan lähemmäs ovea. Olin aina tuntenut pahan energian olevan siinä kohdassa johon sänkyni siirrettiin. Nukuin todella huonosti. Eräänä yönä näin todellisen unen valkoisesta säteilevästä ihmishahmoista olennosta joka osoitti ja puhui minusta. Olin todella helpottunut kun sänkyni siirrettiin edelliselle paikalleen.

Uskon "yliluonnolliseen" tai asioihin joista ei kerrota faktoina koulukirjoissa. Minulla on "kumppani." Uskonto on ollut tärkeä osa elämääni. Haluaisin oppia lisää.


Poissa Nefgliniel

  • Puuton lehti
  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Ihmisille näkymätön maailma
« Vastaus #37 : Toukokuu 28, 2012, 21:19:22 »
Haluan vielä tähän tulla kertomaan eräästä tuttavasta. Hän on noin 40-50 -vuotias mies, kenties hitusen yksinkertainen ja ainakin sellainen jolle itse kukin hieman hymähtelee (itsekin, valitettavasti....). Hän elää mökissä lähes omavaraistaloudessa lampaiden, kanojen jne. kanssa, kasvattaa omat lihansa ja kasviksensa ja käyttää metsän antimet hyödykseen muurahaisia myöten (niistä saa proteiinia). Hän nukkuu lampaantaljoissa (mitkä on kyllä oikeasti aivan ihanat petivaatteina) ja vuoraa makuuhuoneen katon foliolla avaruussäteilyn varalta. Hänestä voisi tulla mieleen Veikko Huovisen 
Havukka-ahon ajattelija. No joo, vaikka itsekin siis pidän häntä hiukkasen höpsönä ja kylähulluna, niin itse asiassa taidan olla kateellinen. Hän elää luonnon kierron ja vuodenaikojen tahtiin ja tuntee maan ja taivaan sisällään. Hän ei tarvitse kelloa eikä kalenteria. Hänellä on kykyjä joita ei monellakaan ole. Tapaninpäivän tsunamin vuonna 2004 hän oli tuntenut maan värähtelynä jalkojen alla ja intuitiivisena tunteena jostain suuresta. Ja sehän tapahtui hyvinkin kaukana Suomesta... Hän tuntee metsän ja sen henget, hänelle ns. etiäiset on ihan tavallista arkea. Keväällä hän tietää kuunkierrosta milloin taimet kylvetään ja milloin ne kannattaa siirtää maahan. Yms. yms., asioita joita haluaisin oppia ja tuntea. Olen niiiiin vieraantunut kaikesta, typerä vuorotyö typerine loma-aikoineen, arjen ja pyhän, juhlien ja tärkeiden vuodenkierron etappien kulku on miulla ihan sekaisin. Ihmekös tuo että ruumiskin välillä menee sekaisin ja masennus vaanii kulman takana.

Poissa Jarppa

  • Pokemon Trainer
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Ihmisille näkymätön maailma
« Vastaus #38 : Toukokuu 29, 2012, 12:29:31 »
elikkäs yliluonolliset asiat no sinänsä uskon sinänsä en Kyllä kuolleitten henkiä voi hyvin olla mutta me kaikki emme tiedosta sitä. Magiaa voi olla kans olen löytänyt sivuja missä on loitsuja mutta en tiedä toimiiko ne.

Ja jotku täällä väittää olevansa nähneen aaven tai jotain muuta vastaavaa elikkäs hankkikaa EMF Mittari testatkaa sillä, en silti tiedä että onko tolla emf mittarin kanssa mitää perää aaveisiin mutta itse olen sitä mieltä että se voisi toimiakkin.
She's just another lost soul, about to be mine again

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ihmisille näkymätön maailma
« Vastaus #39 : Toukokuu 29, 2012, 14:50:18 »
Lukiotasolla filosofiaa opettavalta Arno Kotrolta julkaistiin äskettäin Hesarissa hyvä kirjoitus otsikolla Koulu ei kasvata huuhaa-kriittisyyteen. Kotro pohtii, miten kansan syvissä riveissä elää niin voimakkaana usko mm. astrologiaan, homeopatiaan, ufoihin ja noituuteen, joiden tosiasiallisesta toimivuudesta tai olemassaolosta ei ole mitään näyttöä.

"Tiedebarometristä ja Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisusta poimitut luvut huuhaan suosiosta ovat hämmentäviä varsinkin kun muistaa, että olemme yksi maailman koulutetuimmista kansoista. Onkin ilmeistä, että vaikka koulu ei huuhaata opetakaan, se ei myöskään kasvata tervettä kriittisyyttä sitä kohtaan eikä anna riittävästi välineitä sen tunnistamiseksi.

Peruskoulu ja lukio välittävät kyllä luonnontieteellistä tietomassaa ja opetus on sinänsä laadukasta, mutta koulussa pohditaan liian vähän sitä, miksi joitakin väitteitä on syytä pitää perustellumpina kuin toisia. "

Selittäisikö tämä asiaintila Vuotiksessakin ilmeisen voimakkaana elävää uskoa paranormaaleihin ilmiöihin?
Constantem decorat honor