Kirjoittaja Aihe: Ajatukset ja ajattelu  (Luettu 7326 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

stiina

  • Ankeuttaja
Ajatukset ja ajattelu
« : Tammikuu 13, 2003, 20:17:16 »
Minua on viime aíkoina alkanut enemmänkin kiinnostaa mitä ja MITEN ihmisten pään sisässä liikkuu... joten
Miten sinä ajattelet?
Väreinä, kuvina, tekstinä, sanoina?
Suomeksi, Englanniksi, ruotsiksi, kiinaksi?
Ajatteletko nopeasti, kuvat/sanat vain vilisevät vai paneudutko mietteisiin tosissaan?
Entä, liikkuvatko mietteesi menneisyydessä, tulevaisuudessa, nykyhetkessä?
Jokainen uppoaa joskus omaan maailmaansa, ainakin toivottavasti. Miten ja milloin sinä? Kävellessä, nukkuessa, päiväkirjaa kirjoittaessa?
Entä muistot? Muistatko selvästi kuin eilisen, vai ovatko muistosi kuin unenomaista utua?

Itse ajattelen pääosin kuvina ja tekstinä. Ja puheena. Useimmiten englanniksi, se vaan tuntuu jotenkin luontevammalta. (Sitä IB teettää :) ).
Ja huomaan aina bussissa vaipuvani ns. bussikoomaan, katson vain ikkunasta ulos näkemättä mitään muuta kuin omat mietteeni. (Tämä on tuottanut ongelmia, olen useammin kuin kerran ollut vähällä ajaa pysäkkini ohi)...
Ja jostain kumman syystä matikantunneilla on helppo vaipua mikä-mikä-maahan. Ja tottakai päiväkirjan ääressä.
Ja olen huomannut erittäin vaikeaksi nauttia juuri tästä hetkestä. Suunnittelen aina tulevaa, tai muistelen.

Poissa Freya

  • Green Dragonflight
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • + The Song of Life +
Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #1 : Tammikuu 13, 2003, 20:52:12 »
Höm... minä taidan osata sen ajatuksiin vajoamisen liiankin hyvin. Kun olin vielä ala-asteella ja koulukiusattu, olin aina yksin joten minun piti kehitellä oma maailma, ajatusmaailma, jossa minulla oli ystäviä. Oikeassa elämässä olin surkea luuseri, mutta siinä ajatusmaailmassa olin kaikkien kaveri, ja yleensä vedin siihen mukaan kaikkia asioita mistä pidin, okei okei... HP:ta myös -muiden muassa. Koska tein sitä monta vuotta, pystyn nykyään melkein näkemään sen kaiken, hyvin selkeästi. Pystyn myös hallitsemaan sitä, esim. tunneilla en tee sitä, mutta välitunneilla jos on tylsää niin kyllä. Ja useimmiten havahdun siihen että joku tulee kiskomaan tunnille. Myös ulkona pyöräillessä tai kävellessä, vaikka olenkin ihan jossain muualla, tajuan silti väistää vastaantulijat ja pysähtyä odottamaan autot. En nyt tiedä liittyikö tämä kunnolla aiheeseen, mutta minulla ajatukset on yleensä niin voimakkaita, että muu ympäristö unohtuu siinä kertakaikkiaan, mutta silti olen tässä maailmassa... ja siinä toisessa maailmassa samanaikaisesti. Joskus myös piirrän sitä mitä ajattelen ja kaverit sanovat kyseisten söherrysten olevan siistejä  :shock:  No, kuinka vaan...
I've been fire, fed by the four winds. I've been water in the stream. And a drop of dew on the culm.
I've been clay in the hands of a potter. I've been rosin of a tree, and a leaf, by the breeze carried away.

Friikki

  • Ankeuttaja
Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #2 : Tammikuu 14, 2003, 12:54:17 »
Kun kirjoitan, näen kaiken tapahtuvan kuvina. En kuule ääniä, en haista, en tunne, en maista. Vain näen, ihan kuin katsoisin elokuvaa, jonka kirjoitan ylös.
Isäni kertoi minulle, että hän sekä kuulee, että näkee kirjoittamansa tapahtumat. Mutta hänellä on joskus nuoruudessaan ollut kausi, jona hän vain kuuli.

Minulla on sellainen olo, että ne ihmiset, jotka eivät osaa muodostaa mitään tukirankaa kirjoituksen ympärille (eli nähdä, kuulla, tuntea yms. mitä tapahtuu) eivät itsekään osaa kirjoittaa kovin sujuvasti. Sanat ovat sanoja ja se, joka näkee ne aina vain pelkkinä sanoina ei saa niihin sisältöä, sitä tukirankaa, jonka viestittää lukijalle.
Tai sitten olen väärässä.

Toisaalta joskus minä ajattelen sanoina ja lauseina suomeksi, kun en kirjoita. Ja joskus... joskus vain ajattelen. Ilman kieltä tai puhetta. Jos ulkona on kaunista, en sano itselleni pääni sisällä, että onpa kaunista. Minä tiedän sen jo. Tai siis. Äh.

Poissa Adelia

  • Talvisialu
  • Hirnyrkki
  • wandering free
Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #3 : Tammikuu 14, 2003, 18:40:30 »
Ajattelen aika paljon kuvina, mutta myös sanoina/lauseina. Olen huomannut sen. Kun kirjoitan päiväkirjaa, mieleeni nousee kuvia, joiden ympärillä voi pyöriä lauseita ja sanoja joita olen kirjoittamassa. Kun piirrän ajattelen esim. ihmishahmon päässäni ja alan piirtää. Kiukustun aina itselleni, kun en saan samanlaista lopputulosta kuin kuvitelmani.

Kun olen kirjoittanut aika pitkää tarinaa jo jonkin aikaa, olen huomannut sen että ajattelen kuvina miltä näyttää siinä itsekeksityssä maailmassa, josta kirjoitan. Kun olen keksinyt siihen maailmaan kieltä (kyllä, olen senkin ehtinyt tehdä) mietin ja lausun sanat ääneen, ja mietin kuulostavatko ne hyviltä. Tein numerot, siis kirjoitettuina, ja mietin esim. mikä voisi olla kolme, että se sopisi kahteen ensimmäiseen lueteltuna.  (Saiko joku jotain selvää?)

Tietenkin välillä soi joku laulu päässä ja silloin näen sen sanat ja/tai kuvan jonka olen itse luonut mieleeni tai sanat ja musiikkivideon. Välillä olen miettinyt pinetä lausetta, että missä laulussa lauletaan näin. Siis otetaan joku laulu, jonka kuulet radiosta monta kertaa ja mielestäsi se on hyvä. Jälkeenpäin mieleesi jää vain yksi lause, ja et tiedä minkä nimisestä laulusta se on. Minulle käy usein näin. Raivostuttavaa!  :evil:

Ajattelen suomeksi tai englanniksi. Välillä englanti kuulostaa paljon kivemmalta kuin suomi. Ja sitten parhaimpana kaikista, voin ajatella jotain hyvin pientä itse keksimälläni kielellä, joka on keksitty vain tarinan vuoksi.
BARROIK

Jalavalapsi

  • Ankeuttaja
Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #4 : Tammikuu 15, 2003, 17:55:33 »
Minä ajattelen/unelmoin paljon. Koko ajan. Puolet ajastani elän kokonaan toisessa todellisuudessa. Ajattelen useimmiten kuvina, sanoina tai jotenkin jännästi niin, kuin lukisin jostakin kirjasta. Kuvat, kuten niitä tuossa kutsuin, ovat enemmänkin kuin pätkiä jostakin elokuvasta, eivät liikkumattomia kuvia.

Ja mikäs se toinen todellisuus on? Nooh. Minä unelmoin, näen ajatushahmoni siellä minne ne kuvittelen, vaikka todella olisin bussissa (menossa kovaa kyytiä oikean pysäkin ohi), näen itseni Konnussa hobittien luona  :)  Semmoista. En yhtään ihmettelisi jos jonakin päivänä saisin meteoriitin niskaani, kun olisin niin ajatuksissani etten olisi huomannut...

Niin, ja ajatuksissani keskustelen miltei jatkuvasti toisten henkilöiden kanssa. Minä en tiedä keitä ne ovat, ehkä minun toisia puoliani. En tiedä. Minä vain ajatelen jotakin, ja heti kuulen ainakin kolmen muun kommentteja ja lisää ajatuksia. Hieman häiritsevää.

Ajattelu ja haaveilu on mukavaa :)

Poissa piip

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • LJ
Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #5 : Tammikuu 15, 2003, 18:11:07 »
Minä ajattelen kuvina.
Lapsuus on keltaista. Ja kaikki tulee mieleen kuvina.
Kun kävelen koulusta mietin asioita ja silloin päässäni on yleensä kuvasarjoja. Tekemäni jutut, muiden naamanilmeet, mitä muut ovat tehneet, mitä jätin tekemättä/sanomatta ja mitä olisin voinut tehdä. Kaikki tulee mieleen kuvina.

Kun luen kokeisiin muunnan ne kuviksi. Tietenkin ajattelen myös sanoina mutta se ei ole sama. Minun on helpompi ajatella kun on joku kuva mitä seurata. Lukiessani muunnan kaiken kuviksi. Minulla on sillä hetkellä tarkka piirros naaman edessä/päässäni mutta silti jos se pitäisi piirtää paperille ei se onnistuisi. Se samenisi koska samalla hetkellä enemmän ajatuksia tulee mieleen. Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä ei päässäni ole kuvia.

Ja niinkun tuossa aikaisemmin sanoin lapsuus on keltaista. Se on kaikki selvää kuvina. Mutten silti saa selvää mitä silloin sanoin vaikka muistaisin mitä tein tms.

Mietteeni liikkuvat usein menneessä, ei kaukaisessa, mutta mietin usein mitä olisin voinut tehdä toisin. Sitten mietin tulevaisuutta, mitä teen, mitä sanon jne. Kaikkea typerää. Yleensä vaivun ajatuksiini kun kävelen yksin, kun istun koulussa kun olen kotona..

Oikeastaan minun on aika hankala sanoa ovatko ajatukseni sanoja vai kuvia koska tuntuu että ne kietoutuvat toisiinsa niin tiiviisti ettei eroa niiden välillä huomaa.

Misha

  • Ankeuttaja
Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #6 : Tammikuu 15, 2003, 18:23:39 »
Ajattelen enimmäkseen kuvina. Luon mielessäni hahmoja ja tarinoita, mutta kun yritän kirjoittaa paperille jonkin ajatuksen, se tuntuu jotenkin epäaidolta, valokuvamaiselta. Aivan kuin yrittäisi kirjoittaa muistiin unta. Kirjoittaessani ajattelenkin eri tavalla, silloin ajatus on sanoina. Siitä on vaikeampi saada kokonaisuutta. Sanat eivät koskaan kerro kaikkea mitä haluaisi ilmaista.

Minulla on hyvin harvoin "ajatuksettomia" hetkiä. Kun yritän todella keskittyä johonkin, mieleen tulviikin äkkiä miljoonia muita ajatuksia. On ehkä outoa, että parhaiten pystyn olemaan ajattelematta kun kirjoitan. Kirjoitan vain, ilman mitään tarkoitusta. Se tuo rauhallisen, tyhjän olon.

Minulla ei ole oikeastaan varsinaista mielikuvitusmaailmaa. Tuntuu siltä että yksityiskohtaisen maailman luominen veisi huomion pois hahmoista, että ne jotenkin menisivät siitä rikki. Omien hahmojeni lisäksi on tietysti valtava määrä erilaisia kirja- ja animehenkilöitä, jotka voin aina kutsua piristämään elämääni. Samea kaukaisuuteen tuijottava katse ja itsekseen hymyileminen saattavat tosin ehkä aiheuttaa oudoksuntaa lähipiirissä. Jospa he vain tietäisivät... :twisted:

Poissa Voyageuse

  • Vuotislainen
Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #7 : Tammikuu 16, 2003, 08:19:51 »
Minä ajattelen kuvina JA ääninä. Koska soitan kanteletta, niin joskus Kertaan soittoläksyjä päässäni. Silloin ajattelen  LIIKKEENÄ.

Menneitä asioita muista yleensä kuvina. Pystyn kertomaan jotain kymmenen vuoden takaisia juttuja tosi tarkasti, koska tilanteet ovat tallentuneet mieleeni kuvina. Ja muista myös kuvien "taustatietoja" kuvista. (sekavaa?)

Yleensä ajattelen suomeksi, mutta joskus myös muilla kielillä. Jos olen esim. lukenut kirjaa enkuksi, saatan ajatella myös enkuksi.

Mielestäni ajattelu liittyy paljon oppimiseen. Itse opin ja muistan asioita melko helposti. Luulen, että se johtuu siitä, että pystyn hyödyntämään monia ajattelu- ja aistimistapoja yhtä-aikaa: näkö, kuulo, liikemuisti... joskus muistan jopa hajujen avulla.

Kuuloajatteluun liittyy muuten kaksi eri puolta: voi ajatella sanoja, eli käyttää kieltä. Musiikin kuuleminen päässään on taas sitten eri juttu. Siinä ei ole kyse niinkään äänteistä, vaan äänen korkeudesta.[/i]
Calm, calm, calm

Alyssa

  • Ankeuttaja
Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #8 : Tammikuu 16, 2003, 19:56:48 »
Minä yllätän itseni aina välillä ajattelemasta englanniksi. Englanti on aina ollut jotenkin helppoa ja sitä vaan yhtäkkiä alkaa ajattelemaankin enkuksi. En tiedä mistä se johtuu.

En näe kuvia enkä tekstiä, vaan pikemminkin päässäni on eräänlainen ääni, joka ei kuulosta miltään. Se on outoa. Tekstin muoto on välillä ikäänkuin 'tarinaa', jonka sisäistän, mutten kuitenkaan kuule. Se on monimutkaisuudessaan mahdotonta selittää.

Ajattelen tasaisella vauhdilla. Annan muiden juttujen soljua ohi, mutta kun tulee jokin kiinnostava asia, rupean miettimään sitä kunnolla. Yleensä en tosin jaksa kauan miettiä jotain tiettyä juttua.

Elän useimmiten ajatuksissani nykyhetkeä, mutta aina välillä mieleen voi tulla esim. jostain paikasta joku nolo juttu tms, joka vaivaa hiukan aikaa. Mutta pääsen siitä nopeasti yli.

Ajattelen koko ajan mieleni takana jotain muuta, vaikka puhuisin ja ajattelisin pääasiassa jostain muusta. En huomaa niitä ajatuksia, mutta silti tiedän, että ne ovat siellä. Se ikäänkuin ilmoittaa olemassaolostaan kun se löytää jotain merkittävää niistä ajatuksistani.

Tulevaisuus... Lähitulevaisuutta en pahemmin mieti, mitä nyt joskus jotain,mitä sanon silloin ja silloin kun tuo on selvästi tulossa tänne tms.
Sen sijaan haaveilen useinkin tulevista asioista.

Siihen tuleekin tuo oma maailma. Minulla on ikäänkuin monta maailmaa. Yhdessä olen aikuinen, juristina ulkomailla ja ajattelen sitä, mitä tulen siellä tekemään ja millaisia ihmisiä voisin tavata.
Toisessa maailmassa olen supersuosittu rap-laulaja ja annan englanniksi haastattelun jollekin mieleni tyypille. Se on hauska maailma.
Kolmas on niin yksityinen, etten kerro ;)

Noihin maailmoihin vaivun välillä kun olen yksin, istun mukavasti eikä ole kiire minnekään. Automatkoilla on myös hyvä haaveilla (:
Äiti valittaakin, että olen tylsää seuraa (:

Päivän aikana päähäni kertyy paljon ajatuksia, jotka muistuvat mieleeni illalla. Kirjoitan niistä sitten päiväkirjaani. Ajatukseni ovat usein  hyvinkin filosofisia juttuja, joita pohtii kauan. Illalla ajattelen asiaa, josta haluan nähdä unta (: En tiedä toimiiko se, sillä en aina muista uniani ja jos muistan, ne ovat aika outoja (:

Poissa iidba

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #9 : Tammikuu 17, 2003, 15:54:22 »
Minä ajattelen aina sillä tavalla, kuin todellisuudessakin tapahtuu. Umm... vaikeata selittää. Tavallaan kuvina, tavallaan tekstinä.

Vaivun omaan maailmaani aina buussissa, matikantunnilla, tai välillä lukiessani. Se on tosin ärsyttävää, joskus saatan hyvääkin kirjaa lukiessani ajatella omiani, katson vain konemaisesti tekstiä ja ajattelen ihan muuta.

Minä en pidä ajattelusta. Tai no, kuvitteleminen on joskus ihan kivaa. Mutta jos se menee liian pitkälle, tulee turhautunut olo. Usein ajattelen tulevaisuuttani, kuvittelen itseni laulamassa hittibiisejäni lavalla suuren yleisön edessä. Kuvittelen, että olen aina onnellinen, kaunis ja terve. Vihaan sitä. Ja liian raskaiden asioiden ajatteleminen illalla vaikeuttaa unensaantia.
"Well, I don't know how to break this to you, but I think they might have noticed we broke into Gringotts." -Ron Weasley

Oollah

  • Ankeuttaja
I think (therefore iMac?)
« Vastaus #10 : Tammikuu 17, 2003, 18:58:23 »
Minä en ajattele kuvina... enkä sanoillakaan, siinä perinteisimmässä mielessä. Minun ajatukseni pyörivät päässäni eräänlaisena puhumattomana, äänettömänä... no, puheena.

En kuitenkaan koe ajattelevani millään tietyllä kielellä - tämän huomaan esimerkiksi siitä, että luettuani jonkin tekstin muistan kyllä, mistä siinä puhuttiin, mutten sitä, millä kielellä se oli kirjoitettu. Samantyyliseen ilmiöön törmään (kieltenlukijana) viikottain myös opiskelun yhteydessä, ja muutenkin kirjoittaessani tekstejä: tiedän haluavani käyttää jotain sanaa, ja tiedän, minkälainen sisältö ja merkitys ja tunnelataus sillä sanalla on, mutten vain saa sitä sanaa päähäni millään kielellä. Se on erikoinen tunne... se sana ikään kuin pyörii palasina päässäni, muttei ota hahmottuakseen. Ja joskus saan huomata, ettei etsimääni sanaa ole olemassakaan, mikä on turhauttavaa.

Tavallaan koen ajatusteni toimivan aika pitkälti Platonin ideaopin mukaisesti... Päässäni on asioiden ideoita, ja puhe/kieli on tavallaan se koodijärjestelmä, jolla niitä ideoita pystyy vaihtamaan muun maailman kanssa. Mutta taas toisaalta, ideoita ei olisi päässäni ilman kieltä... ellen siis olisi oppinut kieltä silloin pienenä. Siitä olen ihan varma.

Hummm.

Ulla, joka huomasi juuri, että oman ajattelutavan selittäminen on vähintään yhtä helppoa kuin veden maun kuvailu

sahh

  • Ankeuttaja
Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #11 : Tammikuu 17, 2003, 19:28:42 »
Ensisijaisesti ajattelen sanoina, jotka kuulen. Äänettömiä sanoja, jotka vain itse kuulen... Sitten tulevat sanat, jotka myöskin vain mie kuulen, mutta ne ovat itse "määräämiäni", eli eivät tule tuosta vaan, niin kuin nuo äänettömät sanat. Useimmiten päässäni pyörii musiikki ja se vaihtelee aina, tuleeko se määräämälläni äänellä vai onko sillä ihan oma tahto.

Lukiessani taas ajattelen aina kuvina. Joskus on hankalaa, kun en osaa päättää, minkä näköinen jokin paikka tai henkilö on ja se muuttuukin koko ajan. Tai sitten se ei ole ollenkaan samanlainen, kuin mitä kirjassa kerrotaan. Elokuvat ovat suuresti avuksi tässä kohtaa ;] (esim. LotR:ssa, entit.. yleensä ajattelin ne sellaisiksi piirroshahmoiksi, koska en kertakaikkiaan pystynyt kuvittelemaan ihmismäistä puuta. Eivät oikein sopineet kuvaan, piirretyt puut meinaan  :lol: )

Usein syventyessäni johonkin mietteeseen ajattelen myös kuvina. Ja musiikkia kuunnellessani. Henkilöt erityisesti tulevat mieleeni kuvina, niin kuin jossain huonossa opetusvideossa ;D

Numeroilla on omat värinsä ja sitten on myös sellaisia värittömiä numeroita. 1 on keltainen. 2 on väritön. 3 on punainen. 4 on vihreä. 5 on sininen. 6 on punainen. 7 on keltainen. 8 on vihreä. 9 on sininen. Joskus väriä tarkoittaessani saatan sanoa numeron.. tai toisin päin! Siinä onkin sitten selittelemistä.

Muoks.

Jotain jäi sittenkin.. Eli ajattelen yleensä suomeksi, tosin varsinkin adjektiiveja tulee silloin tällöin ajateltua englanniksi tai ranskaksi, kun en keksi suomalaista vastinetta sille...

En ajattele yleensä tulevaisuutta, paitsi joitan keskusteluja, jos on tylsää. Eli, jos joku vaikka saisi tietää jotain, minkä olen valehdellut tms. ja tulisi puhumaan mulle ja sitten... No, harvoimpa noita keskusteluja on käytännössä tarvittu ^^;
Menneitä keskusteluja mietin myös silloin tällöin, eli mitä olisi pitänyt vastata jollekin tms.

Harvemmin mietin tulevaisuutta.. Korkeintaan vuoden eteen päin. Paitsi tietenkin semmoista epämääräistä "sitten kun olen iso, niin ostan hevosen" -tyylistä. Menneisyyttä sen sijaan vatvon liikaakin, sitä kun ei tunnetusti voi muuttaa.

Poissa Sodapop

  • Monimutkainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Ajatukset.
« Vastaus #12 : Tammikuu 17, 2003, 21:53:05 »
Tekisi melkein mieli sanoa, etten ajattele. Kuitenkin kun mietin hieman tarkemmin, niin täytyy kyllä sanoa että minä tosiaankin mietin.

Näen asiat kuvina.
Lukiessani kirjaa näen tekstin kuvina mielessäni. Kuka muuten ei näe? Tietenkin kirjaa lukiessaan näkee tapahtumat mielessään.

Kun olen esimerkiksi tunnilla tylsistyneenä, istun bussissa tai jossain muualla jossa ajatukset harhailevat, keskitän ajatukseni lähinnä menneisyyteen, joskus hieman harvemmin tulevaisuuteen. En yleensä nykyhetkeen.

Jos raivostun, en keskity mihinkään ympärillä olevaan. En kuule ääniä. En kuule puhetta ympärilläni, en näe liikettä.
Näen punaista, näen mustaa. Sekavia värejä ja sekavia tunteita.

Ajattelen usein, mitä tapahtuisi, jos sanoisin jotakin. Näen silmieni edessä tapahtumat, luen repliikit toisten huulilta, ajattelen heidän sanovan sen, vaikka he eivät sano.

Aamun Aurinkoinen

  • Ankeuttaja
Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #13 : Toukokuu 21, 2003, 22:21:45 »
Minä olen psykopaatti mielisairas. Ajattelen outoja. Ja yksi ääni minua häiritsee. Se on olematon ääni, ja silti pääni meinaa välillä räjähtää. En oikein osaa kuvailla sitä, se on tavallaan jyrinää, mutta ei kuitenkaan. Välillä kuulen sitä, ja sitten se yltyy ja yltyy. Sitten minun on pakko tehdä tai sanoa jotakin, jotta saisin sen pois mielestäni. Se häiritsee minua välillä todella. Varsinkin silloin, kun olen väsynyt, saatan kuulla sen. En ole nyt pitkään aikaan joutunut tuota kuulemaan, mutta ei se hullu minua jätä. Vai olenko itse se hullu? O_o

Tällä hetkellä ajatukseni pyörivät tosin Thomasissa <3. Ja vain hänessä. Istun täällä vaaleanpunaisella pilvelläni, numerolla kahdeksan, ja haaveilen. Kevät on romanttista aikaa.

turme

  • Ankeuttaja
Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #14 : Toukokuu 21, 2003, 22:37:04 »
ajatukset ovat erittäin mielenkiintoisia.

minä elän omissa ajatuksissani lähes koko ajan. minulla on usein mielikuvitustakin ajatusteni suhteen.
pystyn ajattelemaan, sanoja, kuvia ja pystyn ajattelemaan miltä tuntuisi olla toisen ihmisen roolissa. (silloin kun haluan)
ne ovat yleensä hauskoja. mutta ajattelee usein, esim. tunnilla että mitä vastaisi tai miten sen ja sen kertoisi.
jokaisella on omat ajatuksensa ja mielikuvat vaikka jostain lukemasta kirjasta. aika epätodennäköistä että kaikki ajattelisivat asiat täsmälleen samanlailla.
mahtavaa. miten selviäisimme ilman ajatuksia ja omia näkemyksiämme.
ei olisi kirjoja, taidetta, viisautta.. mitään. kukaan ei ajattelisi mitä tekee.
ja sen on tärkeää ettei kukaan osaa lukea ajatuksia!
näin.

Poissa Sarana

  • Vuotislainen
Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #15 : Toukokuu 21, 2003, 23:45:32 »
Oollahin selitys tuntui tutulta.

Minulla ajatukset eivät ole puhetta tai kuvia. En ainakaan usko niin. Olen kuitenkin huomannut joskus hokevani/hyräileväni tiettyä sanaa tai lyhyttä lausetta, joka liittyy ajatuksiini. Ajattelenko sittenkin ainakin osin valmiina puheena? Se kuullostaa ajanhukalta. Ja voinhan ajatella asioita, joita en voi pukea sanoiksi.

En voi olla varma tekstin kielestä. Huomasin tämän, kun katselin Ruotsissa televisiota. Aloin ihmetellä, miksi ruotsalaiset puhuvat suomalaisista urheilijoista - kunnes tajusin, että ohjelmahan on suomeksi ja lähetetty kotimaastani. Jälkeenpäin kirjoista on hankala sanoa, millä kielellä ne olivat, ellei kieli ollut jotenkin erityisen mieleenpainuvaa. Jos ymmärrän kieltä huonosti, en välttämättä jälkeenpäin tajua laittaa tekstin usvaisuutta vieraskielisyyden syyksi.

Kuinkakohan paljon erilaiset ajatustavat vaikuttavat jokapäiväiseen elämään? Voisi kuvitella, että ihminen, joka ei ajattele äidinkielellään, puhuu paremmin vieraita kieliä, koska ei joudu kääntämään ajatuksia. Mutta asiahan saattaa olla aivan päinvastoin.

Oletteko huomanneet, missä muodossa muistonne yleensä ovat? Hajuina, kuvina, ääninä, tuntoina, makuina, tunteina? Onko erilaisia muistoja oikeasti yhtä paljon, mutta esim. kuvamuistot on helpompi mieltää muistoiksi?

Minä olen huomannut, että vanhimmat muistoni ovat tuntoina ja hajuina, uusimmat kuvina. Äänistä en muista kuin haparia kaikuja, enkä ole hyvä tunnistamaan ihmisiä äänensä perusteella. Saatan kyllä muistaa, että "tämä, tämä ääni, mikä se on, minä tiedän, mikä se nyt olikaan", mutta äänen yhdistäminen asiaan ei toimi. En erota soittimia toisistaan enkä muista pianokappaleitteni melodioita, ennen kuin saan sormeni koskettimille ja alan soittaa. Ehkä epämusikaalisuuteni johtuu tästä.

Hajujen ja makujen yhdistäminen myös viiraa aika usein. "Äiti, miltä tämä maistuu? Tämä on niin tuttu..." Joskus en tunnista niinkään yksinkertaisia makuja kuin pinaatti, vadelma tai tomaatti, jos ne ovat tarpeeksi oudossa olomuodossa. Maistan kyllä, että karkki on hyvä, mutta värin perusteella arvaan, onko se päärynä- vai ananasmakeinen.

Meni hiukan offtopiciksi. Mutta muistot kertovat paljon ajattelutavasta.

Poissa Ulputti

  • harmaan loputon tihku
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #16 : Toukokuu 22, 2003, 12:21:56 »
Oi tulkaa luokseni kylään ja näette ja kuulette kuinka ajattelen!

Puhun kaikelle ja itselleni. Pesusienille, tietokoneille, neulepuikoille,  kaikelle mahdolliselle. Eläimille.

Puhun, mitä ajattelen. Joskus, tosin melko harvoin, ajattelen ennen kuin sanon mitään. Pohdin murto-osasekuntien ajan, olisiko hyvä juuri tässä tilanteessa sanoa sitä rääväsuista heittoa mikä minulla oli mielessäni. Silloin käyn aikomani lauseen päässäni aivan kuin puhuisin sen oikeasti.

Näen usein värejä ja koen tuoksut vahvasti. Muistan puhelinnumerot liikesarjoina ja jos jossain tuoksuu joltain tutulta huomaan sen varmasti.

Ajattelen mitä sanon eikun sanon mitä ajattelen. Tai ennemminkin...sanon, mutten ajattele. =)
pecc@QuakeNet

Poissa Mirzam

  • Henkihörhö
Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #17 : Toukokuu 22, 2003, 18:13:12 »
Suurimman osan ajasta kuvina, olisi kätevää jos kehitettäisiin laite, jonka avulla ajatuksensa saisi videolle..

Luonnollisestikin kuulen myös ääniä, sanoja, puhetta, ja se jostain käsittämättömästä syystä on yleensä englanniksi tai ruotsiksi, suomeksi hyvin hyvin harvoin.

Jossain määrin esiintyy myös "laulua", siis saatan ajatella ääneen ja laulaa ajatuksiani.

Lils

  • Ankeuttaja
Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #18 : Elokuu 07, 2003, 20:32:14 »
Ajattelen enimmäkseen sanoina ja kuvina. Muistot säilyvät mielessä joko kuvina tai kuin elokuvina. Ikäänkuin kelaisin omaa elämääni taaksepäin kuin elokuvaa ja katsoisin tietyt kohdat uudelleen.

Joskus ajattelen suomeksi, joskus englanniksi. Ruotsiksi harvemmin, koska en kyseistä kieltä vielä kovin hyvin osaa (vasta 2 vuotta olen sitä opiskellut...) Olen huomannut, että myös tuoksut jäävät hyvin mieleeni. Saatan muistaa, miltä kesäsade tai joku hajuvesi tuoksui vielä kauan aikaa.

Joskus uppoudun unelmiini pois tylsästä arjesta. Niissä olen usein jossain ihanassa paikassa, kuten hiekkarannalla auringonlaskun aikaan erään tietyn henkilön kanssa... (kröhöm, ei siitä sitten sen enempää... ^^) Joskus tylsillä koulutunneilla matkustan ajatuksissani, unelmissani, Tylypahkan kouluun. Olen yksi koulun oppilaista, noita. Kävelen Tylypahkan käytäviä Harryn, Ronin, Hermionen ja muiden Rohkelikkojen seassa. ^^

Osaan muistaa asioita helposti musiikin avulla. Saatan muistaa yhtäkkiä jotain kappaletta kuunnellessani, että hei, tämähän kuului esim. ensimmäisessä discossani tai muuta vastaavaa... Musiikki herättää paljon ajatuksia ja tunteita. Iloisia ja surullisia.

Ajattelen kuitenkin kokoajan jotakin. Joskus syvällisiäkin: onko olemassa "Se Oikea" tuolla jossain, onko avaruus loputon, miksi olen juuri minä, miksi ei voi elää ikuisesti ja että mitä tapahtuu ihmisen kuoltua.

Nyyti

  • Ankeuttaja
Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #19 : Huhtikuu 12, 2004, 13:09:32 »
Hyvä aihe, ajatukset ovat erittäin mielenkiintoisia.

Minä ajattelen paljon, siis aivan todella paljon, ja myös tiedostan sen. Tavallisia asioita, erikoisia asioita, mutta useimmin asioita joista unelmoin. Ajatukset pyörivät päässäni miten sattuvat, ja niitä on usein hyvin vaikea pukea sanoiksi. Silloin kuin se onnistuu, usein mutisen itsekseni mitä mietin. Yleensä ajatuket ovat päässäni puheena, ja hetken kuluttua muotoutuvat kuviksi. Niinkuin Mirzam sanoi, olisi todella kätevää ja mielenkiintoista saada laite, jolla ajatuksensa voisi saada videonauhalle.

Yleensä ajattelen suomeksi, mutta nykyään aina vain useammin englanniksi. Ajattelen melkein kaikkialla, useinmiten kuitenkin kuin olen yksikseni. Varsinkin hyvää musiikkia kuunnellessa alkaa mielessä pyöriä mitä ihmeellisimpiä asioita. Usein vaivun syvälle mietteisiini, ja hetken kuluttua saatan huomata, että ympärilläni on tapahtunut paljon asioita, joita en ole lainkaan huomannut.

Ajatukset ovat mukava asia. Hmm. Toivottavasti selitykseni ei ollut aivan älyttömän epäselvä.

Kurbu

  • Ankeuttaja
Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #20 : Huhtikuu 22, 2006, 22:53:38 »
Ajattelu taitaa olla kaikki kaikessa... tuskinpa yhtään mitään olisi ilman ajatuksia.

En tunne filosoivani, vaikka pohdin ja kyseenalaistan melkein kaiken mahdollisen mitä minulle ja muille tapahtuu - minä ajattelen. En viisaasti, en "viisastele", en mitään tuommoista. Ajattelua.

Entä miten ajattelen? Sano sinä, sillä minä en tiedä. Minä aloita siitä, että on olemassa ajatus, jota lähden työstämään. Kuin ajatuskarttaa kokoaisi. Säästänkin ajatukseni aina ajatuskarttoina - ja kirjoitan muste- tai kuulakärkikynällä, jotta ajatuksia olisi vaikeampi pyyhkiä pois. Vain ajatukset ovat ja tapahtuvat tasa-arvoisina ja yhdevertaisina.

Onko minulla omia maailmoja? On yksi, nimittäin numeroiden maailma. Olen jäsennellyt numerot melko jännittävällä tavalla: numerot yhdestä kymmeneen näen vihreinä, selvinä ja melko puumaisina. Numeroiden kymmenen ja yksitoista välissä on jonkinlainen rotko, raja. Yhdestätoista eteenpäin numerot ikäänkuin tummuvat ja muuttuvat koukeroisemmiksi ja punaisemmiksi. Kahtakymmentä lähestyttäessä puut ovat jo kärventyneet mustiksi. Heittäkää villi arvaus milloinka minun alkaa olla hankala hallita laskuja ja numeroita yleensäkin? Minulla on monille numeroille aivan ikiomat nimeni ja yhdistän ne aakkosiin. Matematiikan muistiinpanoissa ja yhtälöissä onkin melkoisesti tarpeetonta tekstiä.

Joku voisi väittää minun ajattelevan elämää suurempia kysymyksiä. Yhden päivän (koulumatkat, osan oppitunneista, välitunnit...) mietin ajan "olemusta" ja aikaan liittyviä asioita ja aikaa yleensä. Ehkä hukkaanheitetty päivä, mutta en kadu yhtään. Siinä oivalsi, että näistäkin asioista on mahdollista ymmärtää jotakin. Tietysti se on mahdollista.

Reppu voi olla painava ja ihmiset inhottavia ja manipuloivia mutta minulla säilyvät aina omat ajatukseni. Ajattelu nyt vain on minulle kaikki oleva.

Irene

  • Ankeuttaja
Vs: Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #21 : Kesäkuu 09, 2008, 16:02:24 »
Ihmisen mieli on monimutkainen juttu. Itse ajattelen yleensä suomeksi, mutta välillä saatan ajatella myös venäjäksi tai englanniksi ja joskus jopa ruotsiksi. Se on melko kummallista. Yleensä kun olen yksin, mietiskelen melko paljon kaikkia asioita. Mitä tapahtui äsken, tänään, eilen, 5 vuotta sitten tai mitä tapahtuu huomenna. Haaveilen myös paljon sellaisista asioista kun "mitäs jos..". Välillä saatan vain "kadota" omiin ajatuksiini, unohdan missä olen. Saatan yhtäkkiä vaan pysähtyä miettimään joitain asioita. Ajatusmaailmani on melko omituista. Esimerkiksi vuodenajat ja kuukaudet mietin kellon muodossa. Kello kahdentoista kohdalla on joulukuu, ja kello kuuden kohdalla kesäkuu. Helppoa. Muistoihin palaan mietiskelemällä niitä asioita ja selailemalla vanhoja tekstiviestejä, valokuvia ja sen sellaista.
Harrastan myös paljon unelmointia (joka ilmenee epätarkkuutena oppitunneilla mm.). Joskus on vaan hauskaa unelmoida joistain pienistä mukavista asioista ja se tieto, että ne unelma ovat mahdollista joskus saavuttaa saavat hyvän olon tunteen. Päässäni liikkuu myös kaikenlaisia uusia juonenkäänteitä. Kirjoitan melko montaa ficciä samaa aikaa (vaikkakin en ole niitä vuotikseen laittanut) ja saatan yhtäkkiö vain keksiä jonkin mahtavan juonen käänteen, jota rupean työstämään pääni sisällä.
Ajatteleminen on jännittävää.

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #22 : Kesäkuu 10, 2008, 16:00:39 »
Onpas monimutkainen aihe, enkä taatusti osaa vastata kovinkaan tyhjentävästi aloitusviestin kysymyksiin. Ajattelu (ja ihmisen mieli muutenkin) on erittäin monimutkainen aihe, enkä edes usko, että ajattelun saloja pystytään koskaan minkään tieteen avulla selvittämään. En suostu uskomaan, että ihmisen henkinen toiminta on vain hermosolujen ja muiden möykkyjen välistä vipinää päässä - täytyy siinä jotain enemmänkin olla, kunpa vain tietäisin, mitä.

Ajattelen enimmäkseen kuvina. Kuten joku muukin totesi, olisi mielenkiintoista, jos omia ajatuksia voisi jotenkin tallentaa ja katsella jälkeenpäin filminä - siitä nimittäin saattaisi tulla ainakin minun tapauksessani aika eriskummallinen elokuva. Joskus ajattelen myös puheena tai tekstinä, riippuu ihan asiayhteydestä. Ajattelun kielenä toimii kotoinen suomi, sillä mitään muuta kieltä en ole kunnolla sisäistänyt, vaikka osaankin puhua ja ymmärtää suomen lisäksi kolmea kieltä. Joskus olen yrittänyt kielitaidonkehittämismielessä ihan tietoisesti ajatella englanniksi, mutta vaikka se aluksi onnistuukin, se on silti hieman vaivalloista minulle.

Uppoudun omiin ajatuksiini todella helposti - ehkä vähän liiankin helposti. Ajattelen paljon asioita ja pohdin kaikkia elämää suurempia kysymyksiä keksimättä niihin järkeviä ratkaisuja, ja joskus vajoan kesken kavereiden kanssa keskustelun sinne omiin maailmoihini. Halutessani pystyn kyllä keskittymään tiiviisti johonkin tiettyyn asiaan, mutta aina ei vain jaksa tai huvita.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #23 : Kesäkuu 15, 2008, 16:08:51 »
Voi kun on monimutkainen aihe ja äärimmäisen mielenkiintoinenkin. Olen kiinnostunut ajattelutavoista, ajattelemisesta ylipäänsä, neurobiologiasta ja kaikesta ajatteluun liittyvästä. Ajattelu on mielenkiintoinen asia. Pidän asioiden pohtimisesta ja ajattelusta sekä ajattelmisen pohtimisesta.

Minun omat ajatukseni tulevat kuvina ja päänsisäisenä äänenä. Joskus pään sisällä kuuluu musiikkiakin. Musiikki (oikea, ei päänsisäinen) vaikuttaa ajatuksiini oikeastaan yllättävän paljon. Myös katsomani elokuvat ja lukemani kirjat ja muut hetkittäiset vaikutteet muokkaavat ajatusmaailmaani, hetkeksi. Pitkäaikaisiksi vaikutteiksi niistä ei silti ole (ellei joku ole aivopesemässä minua, mutta se olisi epätodennäköistä eikä sitä ole tapahtunut). Äitini on sanonut minun ajattelevan ihan liikaa ja voin ehkäpä allekirjoittaa sen. Kyllä. Minä ajattelen ja pohdin hirveän paljon kaikkea. Varsinkin vaikeita asioita on mukava pohtia ja minä todellakin nautin ajattelemisesta.

Ajattelukielenä minulla ovat suomi ja englanti aina väliin. Minun ajatuksistani tulisi muuten aika ihmeellinen elokuva jos olisi se ajatustennauhoituslaite. Siellä olisi mukulakivikatuisia kaupunkeja, Audra ja ihmeellisiä fantasiamörkkejä. Minun on helppo uppoutua ajatuksiini silloin, kun todellisuus tuntuu hengittävän niskaan liian voimakkaana. Se on taito, jonka avulla selviän tässä maailmassa, jossa ilkeät ihmiset tapaavat joskus olla turhan tympeitä minulle aina hetkittäin. Mielikuvitukseeni on mukava uppoutua, sillä se on täynnä tavaraa ja jokaiseen tunnetilaan löytyy varmasti jokin jännä kuvitelma, joka parantaa oloa. Ajattelu on hermolepoa, usein hyvin ansaittuakin sellaista. Voin keskittää ajatukseni hyvin tiettyihin asioihin kun tarve vaatii, mutta usein annan ajatuksen lentää vapaasti. Keskusteluissa minun on helppo keskittyä olennaiseen, ellei sitten juttu luisu mielestäni tympeisiin aiheisiin, jolloin Moondancer tipahtaa Torvijäkälämaailmaan alta aikayksikön.

Ajatteleminen on mukavaa ja sen pohtiminen myös. Ajatukset ovat jänniä. Ja minun tapauksessani sekopäisiä tai jopa pervoja ajoittain. Kjähkjäh. Kieroja ainakin ovat mitä useimmiten.

~Moondancer (mietintämyssy) 

Poissa Hakaneula

  • Kyyläävä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #24 : Lokakuu 01, 2008, 16:27:07 »
Elän omassa ajatusmaailmassani 24/7. Joskus vaivun niin ajatuksiini, että en edes tajua, vaikka joku tulisi tönimään minua. Ja ajatusteni piirteet vaihtelevat päivittäin ja myös kellonajasta riippuen. Joskus näen jotkin tapahtumat mielessäni kuin elokuvana ja joskus näen, kuinka joku kirjoittaa ne paperille. Useimmiten, tuntuu siltä, että kuuntelen kun joku puhuu, kuitenkaan mitään sanomatta. Aivan kuin mykkäelokuvassa, paitsi, että tiedän tarkalleen, mitä hän tai se jokin sanoo. Ja olen myös huomannut omaavani ns. tippaleipäaivot, eli kukaan ei ymmärrä minua eikä ajatuksiani vaikka kuinka heille niitä selittäisin. No, ehkä vielä joku kaunis (tai vähemmän kaunis) päivä löydän minua ymmärtävän ihmisen ^^

  Hakaneula ~

Poissa Larten

  • Anarkisti tarhatäti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: Nimbuspumpkin12006
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #25 : Lokakuu 02, 2008, 12:32:13 »
Sain pääni sekaisin tämän topicin kanssa, ajatukset alkoi juosta toisiaan karkuun.
Ajatukset liikkuvat päässäni pienenä puheena, joka ei edes aina ole minun ääneni. Jos ajattelen esim. jotain matikan tehtävää, alkaa päässäni joku piirrellä erilaisia kuvioita. :D Ajattelen enimmäkseen suomeksi, vaikka voin joskus alkaa keskustella itseni kanssa myös englanniksi.

Ajatusten nopeus riippuu aivan mielentilasta ja aiheesta. Väsyneenä ajattelen kovin hitaasti, kiihtyneenä nopeasti. Tarpeen vaatiessa siis. ;D
Muistot sen sijaan välähtelevät kuvina, tai jos haaveilen, että jotain tapahtuisi, se näkyy mielessäni kuvina. Kuin liikkuvina valokuvina, semmoisina taiteellisina ja hyvällä kameralla otettuina. Muistan kaiken oikeasti kuin eilisen, monet ovatkin ihmetelleet kuinka muistoni ovat arkistoituneet päähäni kuin johonkin tietokoneeseen.

Uppoudun usein omiin maailmoihini. Varsinkin väsyneenä ajatukset alkavat harhailla. Myös lukiessani/tehdessäni jotain uppoan mietteisiini täydellisesti enkä enää kuule muiden puhetta. Se on ärsyttävää varsinkin oppitunneilla. :o
Myös hakiessani unta alan haaveilla ja ajatella kovasti, siihen yleensä nukahdankin.

Joskus sen sijaan huomaan, etten ole ajatellut mitään, tai että unohdin, mitä olin ajattelemassa. :D
Jos sanon että taivas on musta
se on niin musta kuin tahdon sen olevan ja
jos sanon että maailma ei pyöri
se ei silloin pyöri, jumalauta

Poissa Asphyxiation

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Insanity
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #26 : Lokakuu 02, 2008, 13:05:18 »
Hmm. Ajattelua. Joskus tuntuu etten kyllä ole koskaan ajatellut mitään järkevästi, kun tässä tilassa olen :D mutta juu..

Yleensä ajattelen aika... hassusti. Kuvina ja sanoina ja väreinä, puoliksi suomeksi ja puoliksi englanniksi. Riippuu ihan tilanteesta, jossa olen. Jos olen yksin, ja ajattelen niitä sun näitä, se yleensä tapahtuu niin, että puhelen kahden eri minän kanssa (kyllä, kuulostaa hullulta, mutta älkää lähettäkö minua osastolle). Yleensä vielä jopa väittelen itseni kanssa asioista. (Tyyliin "Kyllä labello on parempi huulirasva kuin mirame." "No eipäs ole." "Onpas. Se on helpompi vaivata auki" "Mutta mirame maistuu hyvälle.") Kauan aikaa luulin, että olen ainut jolla ajatukset menevät näin, mutta sitten entinen paras kaverini kertoi, että hänellä on ihan sama juttu ajatustensa kanssa :D

Puhelen paljon myös erilaisten esineiden kanssa, kuten mehutölkkien, tietokoneiden, radioiden, kännyköiden, hammasharjojen, hiusharjojen ja vaikka minkä muun. Yleensä ne eivät vain harmikseni vastaa mitään. Jos ne vastaavat, tiedän olevani liian väsynyt.

Joskus on päiviä, jolloin ajattelen kaiken englanniksi, ja suomen puhuminenkin tuottaa hankaluuksia. Tiedä sitten mistä tämä johtuu, mutta se on silti ihan kivaa. Yleensä kuitenkin sekoitan vain englantia ja suomea keskenään, ja ajatuksissa ne ovat enemmän sekaisin kuin puheessa. Välillä myös huomaan, että puhun jollekin puoliksi englantia ja puoliksi suomea, kun en tiedä mitä jotkut sanat ovat suomeksi... Hmm.

Kun ajattelen jotain tärkeää, mikä minun pitää muistaa, muistan sen yleensä jostain tietystä hajusta tai mausta. Varsinkin, jos vaikka syön jotain ruokaa mitä en ole pitkään aikaan syönyt, tulee reaktio, että muistan tämän jostakin, tämä on jotenkin tuttua. Muistot vaikuttavat kohdallani aika paljon erilaisiin asioihin.

Kuvista ajattelu tapahtuu minun kohdallani esimerkiksi kokeissa. Muistan että olen lukenut sen asian, ja näen päässäni kuvia itsestäni lukemassa tekstiä ja sitten etsin siitä sen mitä tarvitsen. Minulla on aika hyvä kuvamuisti, ja se on erittäin kätevää :D

Ajatukset yleensä jotenkin lokeroituvat päähäni kuin arkistoihin eri tärkeysjärjestyksessä. Sitten kun en enää tarvitse jotain tiettyä ajatusta, voin poistattaa sen :D Joskus kuitenkin ajatukset varastoituvat päähäni liiaksikin, ja silloin on vain oikeasti pakko tyhjentää epätärkeitä pois. (Ajatusseula olisi minun kohdallani hyvin tarpeellinen.)

Yleensä ajatteluni on hyvin hidasta, sillä ajattelen melkein kaiken normaalina puheena. Minulle sanotaankin hyvin useasti, että en ajattele kovin nopeasti :'D Jos kuitenkin paneudun ajatteluun kunnolla, se menee oikein sulavasti ja nopeasti tuolla päänsisällä, eli kyllä minä senkin taidan.

Omissa maailmoissani olen varmaan liian usein. Uppoudun useasti vain ajattelemaan asioita ja hetken päästä en tajua muusta maailmasta enää mitään, ennen kuin minuun kosketaan ja tajuan, että missä olen ja mitä tekemässä ja niin edelleen.
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 02, 2008, 13:10:22 kirjoittanut Asphyxiation »
Hän on piirtänyt viestin karttaan, siinä lukee: "Vie minut turvaan."

Poissa Azura

  • ENFJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • do not go gentle
    • parasomnia
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #27 : Lokakuu 02, 2008, 22:55:23 »
Mietiskely on hauskaa. Tosiaan.

Minä olen aika mietiskelevä ihminen ja mietin usein kaikenlaista ja ajatukseni johtavat vaikka minne, vaikka en heti sitä edes huomaisi. Olen sellainen tyyppi, joka tykkää haaveilla ja unelmoida asioista, joiden toivoo olevan totta. Tämän takia minulla usein jääkin joku homma jumittamaan, koska ihan pienestäkin yksityiskohdasta voin uppoutua jonkinlaiseen ajatusmaailmaan hetkeksi ja vaikka oikeastaan tiedostan ympäristöni, jumitun hetkeksi vain ajattelemaan ja herään sitten hetken päästä.

Minulla on tapana ajatella usein silloin kun on tylsää / olen yksin. Kun olen yksin, mietin usein kaikenlaisia ihmeellisiä asioita monen muun asian kautta ja kun on tylsää... no, menen makuulle, laitan silmät kiinni ja päässäni alkaa vilistä ajatuksia.

Vaikka pitäisin silmäni auki, yleensä näen pääni sisällä jotenkin sen, mitä ajattelen ja joskus suorastaan ihmettelen miksi tämä asia tulikin mieleen. Äskettäinkin kun suljin silmäni, mieleeni tuli tuoli. Se tuoli vain seisoi siinä eikä tehnyt mitään. Enkä sitten ymmärtänyt mitä hitsiä se siinä teki, kun en edes nähnyt tuolia missään. Randomia menoa kyllä.

Yleensä pidän ajattelusta, koska siinä voi uppoutua kokonaan aivan omaan maailmaan joka on yleensä hauska ja siellä tulee esiin kaikkia yksityiskohtia joita tykkää kuvitella. Yleensä näen ajatukseni kuvina ns. mielessäni, vaikka en niitä niin selkeästi näkisikään. Yleensä kuulen myös äänet päässäni ja joskus tunnen makuja. Tykkään oikeasti ajattelusta, koska ajattelen kaiken niin... ihanasti! Eri asioista minulle tulee miljoona eri asiaa mieleen ja voi, se on niin inspiroivaa ^^ jos kuulen vaikka jonkun biisin päässäni enkä heti vaikka tajua sanoja, alan miettimään miksi sanat ovat näin ja mitä niillä yritetään ilmaista. Yleensä musiikin mukana minulle tulee myös päähäni kuvia ja sen kautta minulle tulee mieleen tilanteita, jotka jotenkin mielestäni liittyvät musiikkiin. Minun ajatusmaailmani on siis erittäin linkittyvä ja erilaisista asioista voi tulla miljoona eri asiaa mieleen.

Ajatuksissa se on hauskaa, että joskus myöhemminkin voi vielä miettiä, että miten on ajatellut jostain asiasta. Aina ajattelu ei ole mukavaa puuhaa, mutta useimmiten se on hyvää ajanvietettä. :)
"For if you're not afraid, how can you be really brave?"

- The Exploits of Moominpappa

Poissa Esses

  • Velhotar
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • pöö
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #28 : Marraskuu 01, 2008, 16:03:23 »
Kun olin vielä ala-asteella ja koulukiusattu, olin aina yksin joten minun piti kehitellä oma maailma, ajatusmaailma, jossa minulla oli ystäviä. Oikeassa elämässä olin surkea luuseri, mutta siinä ajatusmaailmassa olin kaikkien kaveri...
Sama täällä. Ja kun asun keskellä ei mitään, minun ajatukset ovat ihan teillä tietämättömillä..
  minä ajattelen kuin elokuva. No olipas hyvin sanottu... ;) Elikkä kuvia ja ääniä ja jostain syystä hajuja tulee mieleeni kuin elokuvassa, suorana virtana. Ja minä kehitän tarinoita päässäni, siis, päähäni kehkeytyy tarina, näen kaikki hahmot pääni sisällä ja tiedän tasan tarkkaan mitä siellä tapahtuu. Se on hyvä tylsillä tunneilla, kun asia ei etene ja voi tuijottaa ikkunasta ja olla seikkailemassa jo jossain muussa maailmassa. Huonosti selitetty, mutta jotenkin noin.
 Ja minäkin puhun kaikille esineille( kuten äitinikin) Esim. käsken esineitä, "Älä putoa", "mene nyt sinne" jne...
  
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 23, 2009, 18:42:48 kirjoittanut Esses »
ihmiset ovat kuin lentäviä lankakeriä

vingvi

  • Ankeuttaja
Vs: Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #29 : Marraskuu 01, 2008, 18:30:36 »
Ajattelu on aika rentoa, unenomaista..(tai sitten nukun O_o)

Koulussa, enimmäkseen silloin, kun on tylsää vaivun ajatuksiini. Saatan alkaa yhtäkkiä suunnittelemaan jotain ihan ihmeellistä, kuten nyt vaikka komero häitä ystävälleni. No joo joskus se on aika noloa kun ei kuuntele tunnilla, kun on ajatuksissaan. Kerrankin matikan tunnilla suunnilleen nukuin kun opettaja kysyi vastausta tehtävään. Sitten ystäväni sanoi kovaa " Viivi!" minä sitten havahduin ja vastasin kärttyisästi "mitääh?!". Siinä vaiheessa puolet loukasta räkätti jo puoli kuolleina lattialla ja opettaja ihmetteli..

Ajattelen jotenkin hienosti :D en oikeastaan osaa selittää mutta jaan asioita vähän kuin eri osiin tai lokeroihin päässäni. Kuten nyt vaikka kun kirjoitan, ajattelen ensin tai samaan aikaan asian, vähän kuin puheena. Voin ajatella samaan aikaan ainakin neljää eri asiaa mutta suunnilleen puolen pitää olla kuvina tai elokuvana. Ajattelen usein erilaisia tapahtumia mitä voisi tapahtua ja millaista se olisi.. Välillä olen ehkä nukahtanutkin koulussa. En ole varma =D nimittäin joskus minulle huomautellaan erittäin tylsillä tunneilla joilla en jaksa seurata tai olen vain muuten vaan ajattelemassa omiani että "hei, yritäppäs nyt pysyä hereillä" tai "Viivi nukutsä?". Viimeksi näin kävi toissapäivänä jolloin oli vika tunti fykeä ja olin ihan unessa kaverini vaan potkaisi minua ja kysyi nukunko jo ;D

Joskus sitten en jaksa ollenkaan ajatella mitä sanon.. Ja siitäkös sitten syntyykin kaikkea mukavaa.. Tai sitten ei niin mukava..

Grimhild

  • Ankeuttaja
Vs: Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #30 : Marraskuu 02, 2008, 15:09:43 »
Ajattelen kuvina, sanoina ja ilman kuvia ja sanoja niin, että mielessä juoksevat vain asiat, eivät niiden nimet tai muodot. Mikä lie juttu sekin, mutta niin saa ajateltua nopeammin.
Ajatuksilla on tasoja... Ja minä ajattelen sillä sanaksi tai kuvaksi muuttamista edeltävällä tasolla, eli sillä, millä tiedän millaisia esineet ja asiat ovat ja niistä on "aavistus", mutta ne eivät ehdi muodostua sanoiksi tai nimiksi mielessä.
En osaa selittää.
Olen kuitenkin hyvä piinaamaan itseäni ajatuksillani, se ei tosin aina ole kovin positiivinen juttu ulkopuolisille. Saatan vetää omia johtopäätöksiä asioista, jotka ovat oikeasti pääkoppani "pirujen" keksintöä. Niiden ansiosta olen menettänyt paljon kavereita ja sitten "henkisen ongelman" ansiosta en voi pyytää anteeksi. Kerran yritin, mutta en sitten kyennyt lukemaan vastausta siihen vaan pakenin paikalta.
Olen aika surkea ihminen.

Eragon

  • Ankeuttaja
Vs: Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #31 : Marraskuu 06, 2008, 11:44:18 »
Ajattelen pääosin tekstinä ja kuvina. Yleensä kuitenkin ihan suomeksi :) Ruotsin kanssa joskus innostun leikittelemään ja englantiakin on kiva vähän testailla.
Muistan jotkut asiat todella hyvin. Sellaiset ns. lapsuuden "kohokohdat" on mielessä ja osa niistä voisi olla, kuin eilinen päivä. Ajatuksissa tulee seilattua joka päivä. Myös täällä on täysin normaalia uppoutua omiin ajatuksiin niin, että kaverit joutuvat huomattamaan "huhuu? se leijuu taas jossain" tai muuta vastaavaa. Mielikuvia syntyy kokoajan. Yleensä ajattelen paljon yksityisasioitani ja pyörittelen niitä edestakaisin päässäni. Musiikkia kuunnellessa unohdun sanoihin ja samalla  väritän päässäni erilaisia tilanteita omaan elämääni. 
Kirjoittaessa tietysti käy niin, että luo sen oman todellisuuden ympärilleen. Monesti kun istuu takaisin koneen ääreen kirjoittamaan tulee sellainen fiilis, että tässä on se toinen elämä. Ja mietiskelen tätä "toista elämää" myös päässäni, jos sellaisen olen aloittanut.

Omituinen

  • Ankeuttaja
Vs: Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #32 : Helmikuu 27, 2009, 14:01:54 »
Minä ajattelen kuvina, hajuina, ääninä, tunteina, makuina jne, mutten koskaan tekstinä. En siis 'näe' kirjoitusta, vaan 'kuulen' omaa puhettani/jonkun muun puhetta pääni sisällä.

Muistan aivan outoja asioita. Tai parempi ilmaus olisi 'oudoista asioista'. Kerran katselin äitini kanssa vanhoja valokuvia ja eräässä kuvassa istuin siskoni ja erään tuttuni kanssa sohvalla, jossa oli kaunis kuosi.Olin kuvassa n. 4-vuotias. Heti sohvan kuosia katsottuani tokaisin, että: "Hei, tuo on sieltä hotellista, missä olimme, kun kävimme Muumimaailmassa!" Äitini tuijotti minua ihmetellen, miten minä tuollaisen asian muistin.

Monesti huomaan ajattelevani esim. kissojen käyttäytymistä (okei, huono esimerkki), kun hetki sitten olin ajatellut jotain aivan muuta. Sitten alan 'kelaamaan' ajatuksiani taaksepäin tyyliin 'jaa, kissat, mistä minulle ne tuli mieleen... Ainiin, isoäidilläni oli kissoja ja isoäitiä aloin ajattelemaan, koska hänellä oli myös iso mansikkamaa ja mansikat tulivat mieleeni mansikkapirtelöstä, jota ryystän tällä hetkellä.' Juuri tuollaista ihan omituista ajatuksenharhailua, tosin yleensä 'polkuni' ovat vielä pidempiä ja monimutkaisempia ja saatan unohtaa, mistä aloin 'kelaamaan' ajatuksiani taaksepäin tai yksinkertaisesti ajatus alkaa uudestaan harhailemaan.

Usein uppoudun ajatuksiini, omiin maailmoihini, joissa elän lähes koko ajan. Tämä tapahtuu 'vahvimmillaan' sängyssä ennen nukahtamista. Osa on vain sellaista ficcimäistä 'tarinaa', jossa olen keksinyt itselleni hahmon(, joka siis olen itse), jonka sitten 'sulautan' oikeaan tarinaan. Hahmot (eli minä) sitten saavat itselleen laajan tarinan kyseisen (ylensä) kirjan aiemmissa tapahtumissa. Tarkimmat tarinat hahmoillani (minulla) on Sormusten Herrassa, jossa on minun 'vanhin' eli kauimmin ollut hahmoni ja ensimmäinen 'vielä elävistä', Harry Potterissa, jossa kyseisellä henkilöllä on kaikki tarkat iät jne. tiedossa ja Narniassa, joka on hyvin usein suosikkini näistä. Niiden lisäksi minulla on tarina mm. Maameren tarinoissa, Star Warsissa ja Jäämaan huudossa. Kaikkien aikojen ensimmäinen hahmo minulla oli siinä animaatiossa, jossa oli lohikäärme ja pahiksina lumiukko ja jonkinlainen hiekkasäkki, jotka molemmat halusivat vallata sen löhikäärmeen maan itselleen. Olisiko nimi ollut jokin Tapaluka tai jotakin vastaavaa. Nostalgiset fiilikset tulee, kun sitä ajattelee.
Minulla on myös aivan omia maailmojani, jotka ovat aika muuttuvia ja vähemmän ahkerassa käytössä kuin 'valmiit maailmat'. Näissä omissa maailmoissani olen minä itse ja useimmiten aika erilaisena kuin mitä oikeasti. Näihin maailmoihin pakenen todellisuutta, etenkin silloin, kun mikään ei tunnu onnistuvan.

Usein myös ajattelen ihan vaan jotakin ihme kysymystä, kuten "Onko avaruus loputon?". (Olen muuten täysin sitä mieltä, että ei ole. Kuka muka voi todistaa, että jokin niin suuri ja tuntematon asia on loputon. Ette vaan ole tutkineet tarpeeksi pitkältä.)

Paikalla samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Ajatukset ja ajattelu
« Vastaus #33 : Lokakuu 21, 2009, 19:15:48 »
Ajatuksia ajattelun ihmeellisestä maailmasta, niin sitä pitää! Pitänee siis laittaa mietintämyssy päähän, ja raksuttimet rullaamaan niin että muutkin kuulevat ajatusteni solinan.

Ajattelen usein turhanpäiväisiä asioita (yhden hikan hikka, mikä on yhden "hik" äänen nimi: hikka vaiko hikkaus? kenkä jalassa ja jalka kengässä, sama asia?). Joskus en taas ajattele yhtään mitään, olen vain ja möllötän ilman, että joutuisin omiin ajatuksiini. Aina silloin tällöin pitää itseään kuitenkin ottaa niskasta kiinni, ja ajattelemaan ihan aikuisten oikeasti (koulu & opiskelu).

Mielessäni möngertää yleensä vain sanat ja teksti. Harvoin sinne pääsee livahtamaan myös filmiä/elokuvaa, jota saatan katsoa vierain silmin tai olla siinä itse mukana. Ajatuskieleni näin arkisessa ajattelussani on suomi. Kielien tunnilla sitä rupean ajattelemaan monilla kielillä, eikä se kyseisen tunnin kieli aina tule päällimmäisenä mieleen.

Ajatukseni viipottavat kovaa tahtia: se mitä ajattelin kymmenen sekuntia sitten on jo kaukana historiassa, ja uusi ajatus saattaa olla hyvinkin kakana siitä. Joskus sitä tuntuukin, että ajatukset laukkaavat "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos", eli en aina muista mitä hetki sitten olen ajatellut.

Ajatukseni jylläävät tässä hetkessä. Muistoja minulla kyllä on useita, ja jotkin niistä muistan yllättävän hyvin. Välillä kuitenkin unohtelen asioita, mutta pystyn myös unohtamaan kaikki ne asiat, jotka haluan unohtaa. Tästä taidostani olenkin ylpeä.

Oma ajattelu kunniaan!
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.