Kirjoittaja Aihe: Salaisuuksia  (Luettu 21063 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #75 : Huhtikuu 08, 2008, 20:52:46 »
Hmm... Minulla ei oikeastaan ole hirveästi salaisuuksia. Vakavatkin sairaudet kertoisin varmaan kavereilleni, koska en voisi olla kertomattakaan. Kyllähän minä tällaisista ylisuurista jutuista kertoisin parhaille kavereilleni. Kenelle sattuu en toki menisi kertomaan. (Hei, olen Moondancer ja minulla on vakava tauti X. Hauska tutustua!) Ihmissuhdeongelmistani en kertoisi kyllä juuri kenellekään. Melkein kaikki asiani kerron kavereilleni, mutta on mielenkiintoista, etteivät he esimerkiksi tiedä, että minulla on kotisivut. En kerro siis pieniä yksityiskohtia elämästäni. En pidä niitä niin tärkeinä. Eihän tuollaiset mitään salaisuuksia ole, vaan epäolennaisuuksia jotka on jäänyt kertomatta ihan noin vain. x)

Minulla ei (no, ainakaan tietääkseni) ole vakavia sairauksia, joten niitä en voisi salaillakaan. Sen sijaan salailen sellaisia pieniä ja mitättömiä yksityiskohtia, kuten sen, että olen hirveän isänmaallinen, tai sitä, että olen kiinnostunut psykologiasta. Tai ei sekään varsinaista salailua ole. Ei vain ole tullut kerrottua. Enkä ole myöskään kertonut tykkääväni vanhasta musiikista tai 80- ja 70- lukujen tyylistä, tai vastaavasta. Kaverit tahtovat olla aina niin uuden ja muodin perään, niin ei siinä viitsi huonon itsetunnon omaava otus suutaan avata. Pelkään tavallaan sitä, että minua aletaan syrjiä tai inhota tai jotain. Tai pitää ihan friikkinä. Nimittäin, minulla ei ole monta kaveria, joten minulla ei ole varaa menettää niitä ainokaisiani. ;)
...en myöskään kerro juuri kenellekään (paitsi joskus parhaille kavereilleni, niille heistä jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista ja joiden oletan ymmärtävän), miten ihastunut olen tiettyihin fiktiivisiin hahmoihin. Tämä tuntuu näin itsekin ajateltuna niin lapselliselta, etten ihan äkkiä menisi kertomaan tällaista aivan kenelle tahansa.

Näin on minullakin asian laita. En usko että kaverini ymmärtäisivät. Eivät ne ymmärrä esimerkiksi Potter-faniuttani tai lukutoukkaisuuttanikaan. Mutta en minä juuri mitään salaa nykyisessä elämäntilanteessani, en tuota suurempia asioita. x)

~Moondancer (epäselvyys)

Poissa Laku

  • paperisydän
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Laku's life
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #76 : Kesäkuu 22, 2008, 16:03:28 »
Eka rupes naurattaan tuo otsikko; "Salaisuuksia joitai ei muille halua kertoa".... Ja silti niistä kerrotaan. Olkoon, näin mäkin meinaan tehdä.

Syksyllä kävin tosi usein terkkarilla. Luokkaa tietty kiinnosti, että miksi käyn n. kerran viikossa.
"Mulla on polvet kipeet..." -osa totuutta. Se on kyllä toinen syy. Mutta totuushan oli, että en halunnut kertoa vanhempieni eroavan.
No, puhuin asiasta viimeisenä koulupäivänä tänä keväänä. Siitä nimittäin, että muutan äitini kanssa. No, toinen kaverini kuuli sivusta ja -koko luokka tiesi 2sekuntia myöhemmin.
Mutta vieläkään yksikään kavereistani ei tiedä miksi vanhempani eroavat. Häpeän tavallaan sitä. Enkä aio sanoa täälläkään. Ehkä kerron sen parhaalle kaverilleni tulevaisuudessa, kun minäkin olen päässyt äidin muutosta yli...

~Laku
Close the doors but never look inside
Time will tell if all your love has died


niistasikki

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #77 : Kesäkuu 22, 2008, 22:41:58 »
Minulla on paljon salaisuuksia, joita en ole kellekään kertonut, ja tuskin varmaan kellekään ikinä kerron. Kaikki luulevat aina tuntevansa minut ja että minulla on täydellinen elämä, koska olen ulkoisesti yleensä iloinen ja positiivinen. Lisäksi puhun paljon ja kerron ns. salaisuuksia, jotka eivät ole kuitenkaan tasoltaan sellaisia, kuin "oikeat" salaisuuteni. Enkä ole vielä tavannut ihmistä, jolle uskoisin isoimmat salaisuuteni, joita useita häpeän. Mutta koenkin suurta helpotusta, kun saan purettua huoliani ja surujani kirjoittamalla, ja olisikin aika katastrofi minulle, jos joku kopeloisi päiväkirjaani tai tiedostojani.

Lainaus käyttäjältä: Eternal Emerald
Olen ihminen, joka sulkee kaiken sisälleen ja kärsii yksin. En halua huolestuttaa muita, enkä muutenkaan halua päästää muita liian lähelleni.

(tulipas lyhyttä, mutta pakko mennä nukkumaan)

Sad Mushroom

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #78 : Kesäkuu 27, 2008, 18:33:32 »
Minulla on paljon salaisuuksia, joita en ole kellekään kertonut, ja tuskin varmaan kellekään ikinä kerron. Kaikki luulevat aina tuntevansa minut ja että minulla on täydellinen elämä, koska olen ulkoisesti yleensä iloinen ja positiivinen. Lisäksi puhun paljon ja kerron ns. salaisuuksia, jotka eivät ole kuitenkaan tasoltaan sellaisia, kuin "oikeat" salaisuuteni. Enkä ole vielä tavannut ihmistä, jolle uskoisin isoimmat salaisuuteni, joita useita häpeän. Mutta koenkin suurta helpotusta, kun saan purettua huoliani ja surujani kirjoittamalla, ja olisikin aika katastrofi minulle, jos joku kopeloisi päiväkirjaani tai tiedostojani.

Lainaus käyttäjältä: Eternal Emerald
Olen ihminen, joka sulkee kaiken sisälleen ja kärsii yksin. En halua huolestuttaa muita, enkä muutenkaan halua päästää muita liian lähelleni.

(tulipas lyhyttä, mutta pakko mennä nukkumaan)
On pakko lainata, ettei samaa tarvitse kirjoittaa (lisäyksenä se että olen vielä epäluuloinen että joku lukee/on lukenut päiväkirjojani, vaikka tiedän ettei kukaan ole).

En kerro kenellekään mitään asioita itsestäni, vaikka puhunkin taukoamatta, sillä olen ihmisiä jotka puhuvat ilman asiaa. Maailmani kaatuisi jos kukaan lähipiiristäni saisi tietää masennuksesta, syömishäiriöstä, päihdejutuista, isän alkoholismista tai mistään. Silti ystäväni, kaverini, no ne ihmiset kuvittelevat tuntevani minut. Olen heille iloinen, vahva, hyvän itsetunnon omaava tyttö, joka on reilu ihminen ja jolla on kaikki hyvin. Varsinkin se että kaikki kuvittelevat oikeastikin minun omaavan hyvän itsetunnon ja olevan vahva itsetietoinen ihminen, on aika huvittavaa, oikeasti olen säälittävä pikkutyttö joka oksentelee ruokien jälkeen ja toivoisi välillä olevansa kuollut.

On ihan eri asia sanoa asiat netissä kasvottomana kasvottomille, kun "oikeille ihmisille", täällä olet ei-kukaan.

Poissa Kahvikissa

  • Vuotislainen
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #79 : Heinäkuu 01, 2008, 21:33:51 »
Muok. poistettu typeryyksiä.

Nykyään en kerro salaisuuksiani muille kuin päiväkirjalleni. Joskus saatan harkitusti kertoa pieniä palasia muillekin.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 13, 2010, 14:30:03 kirjoittanut Kahvikissa »

Exorcist

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #80 : Heinäkuu 01, 2008, 23:34:52 »
Rupesin tässä miettimään että monella ihmisellä näköjään on näitä salaisuuksia, minulla ei! Sitten tajusin, että minullahan nimenomaan on. No ei mitenkään kamalasti, mutta on jonkun verran.
Tämän tunnustaminen tuntuu vaikealta, sillä en haluaisi myöntää. Pienestä asti minua on haukuttu, kiusattu. Ei mitenkään kamalasti, ja kavereita ja vanhemmat ovat aina olleen tukena siinä vierellä. Totta kai se on aina vaikuttanut kuitenkin itsetuntoon, ja näin. Mutta siis se ei ollut se salaisuus. Sitten satutin itseni aika pahasti kun aloin seurustelemaan ensimmäistä kertaa. Se ei ollut mitenkään vakava suhde, mutta sen päättyminen, ja tapa jolla se päättyi, sai minut laskemaan itseni hautaan. Kuvainnollisesti. En menettänyt elämänhaluani tai mitään, mutta se kylemensi minut ihmisenä. Huomasin sen myöhemmin. Kun tajusin, että olen niin heikko, niin ehkä jotenkin alitajuntaisesti ymmärsin että minun täytyy olla kylmempi ihminen, että en enää satuta. silloin kuuntelin erästä biisiä, jossa oli tämmöinen kohta:
"Vsimpa olla kylmä niin kuin moni muu, niin ei ikinä, voisi mikään sattuu." Kuunnellessani tuota kohtaa, tajusin että niin minäkin, haluan olla sellainen. Itseasiassa toivoin että voisin olla. Mutta tiesin että en voi. Mutta pikkuhiljaa, huomaamattani, aloin kuitenkin muuttua. En tiedä, tietävätkö kaverini, kuinka julma tai kylmä oikeasti olen. Esitän ehkä enemmän ihanempaa ihmistä kuin olen. Tai ainakin esitin, tuntuu että pikkuhiljaa alan taas olla inhimillisempi. Mutta tavoittelen omaa etua, pystyn valehtelemaan, ja varastamaan. Yhteen väliin toivoin että vanhempani kuolisivat. Join aika paljon, eikä melkein muulla ollut mitään merkitystä. Nyt tilanne on jo parantunut, mutta se on silti salaisuus, sillä en halua että ihmiset ympäriltäni katoaa sen takia että olen näin itsekäs. Tai olin. Miten vain. Mutta tiedän että minun pitää yhä opetella olemaan parempi ihminen.

En tiedä onko muita salaisuuksia. Onhan niitä varmasti, mutta ehkä niitä ei vain tule ajatelleeksi. Joitakin ihastuksiani en minäkään ole voinut kertoa, sillä kaverit olisivat ihmetelleet että mitä ihmettä minä oikein haen. Jotkut muut ajatukset ovat myös melko yksityisiä, mielipiteet ja muut. On tiettyjä asioita, joita ei voi sanoa ääneen. Se vaan menee niin.
Myös jotkin asiat, mitä minulle on sattunut, en voi sanoa niitä ääneen sen takia, että häpeän niitä. Ei niitäkään niin paljoa ole, eivätkä ne ole mitään elämää häiritseviä, mutta jotkut asiat ei helpota vaikka niistä kertoisi. Surullista, mutta totta. :/
Ajatusmaailmani on vain sellainen, että jotkut asiat on pidettävä itsellään. Muuten saattaa saada takkiin, ja pahasti.

Poissa Zaira

  • 42
  • Valvojaoppilas
  • *
  • ^o^
    • Ei mitään nähtävää täällä
  • Pottermore: LumosDragon46
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #81 : Heinäkuu 02, 2008, 01:15:28 »
Salaisuudet. Niitä löytyy aika paljonkin. Minulla on menneisyys, jota en halua jakaa kenenkään kanssa enkä toivo kenenkään ikinä saavan selville mitään minusta, mitä minä en halua kertoa. Minä salaan oikeastaan aika paljon asioita itsestäni, koska minä pelkään. Pelkään sitä kuinka ihmiset suhatutuvat minuun, jos saavat edes vähän vihiä mitä oikeasti ajattelen. Pelkään sitä että ne vähäisetkin kaverini hylkäävät minut jos vähäänkään saavat selville todellista luonnettani.

Minä en luota kovin helposti ihmisiin. Sen minä voin kertoa. Se on yksi syy, minkä takia minä vältän kertomasta itsestäni mitään sellaista, jolla todella on merkitystä siihen, mitä muut ajattelevat. Tokihan minä kerron jotain ihmisille, pitääkseni yllä tämänhetkistä kuvaa joka muilla on minusta, mutta sitä entistä minää minä en halua muille jakaa. Se on jotain, jonka minä haluan unohtaa, mutta en voi. Tokkopa minä koskaan opin luottamaan ihmisiin niin paljoa, että voisin huoletta kertoa menneestä. Olen oppinut väistelemään tiettyjä kysymyksiä, valehtelemaan, jos tarve niin vaatii. Vain sen takia, koska haluan suojella itseäni joltain, jota en haluaisi kokea uudestaan.

Lainaus käyttäjältä: Exorcist
Ajatusmaailmani on vain sellainen, että jotkut asiat on pidettävä itsellään. Muuten saattaa saada takkiin, ja pahasti.
Minun myös.
"When I lead the big patient rebellion, Voldemort here is the first to go."
[The pessimist sees difficulty in every opportunity.
The optimist sees the opportunity in every difficulty. -Winston Churchill]

Shizuko

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #82 : Heinäkuu 04, 2008, 19:47:09 »
Minulla ei ole kummoisia salaisuuksia. Olen vain ollut todella kova valehtelemaan ja se hävettää suuresti. Ystäväni ei saa ikinä tietää mitkä sanomisistani on totta ja mitkä ei. Siis meinaan, että valehtelin ihan pienistä asioista, minua koskevista jutuista. En tiedä miksi. Varmaan sen takia, että vaikuttaisin mielenkiintoisemmalta tyypiltä tai jotain. Nykyään yritän välttää sitä.
En tajua miksi valehtelin. Ihan mielettömän mitättömistä asioista. Otetaan nyt vaikka esimerkki: Kaveri sanoo, että onpa hieno paita ja kysyy mistä olen ostanut sen. Paita on oikeasti äidin vanha, mutta sanon että ostin sen Seppälästä.

Ei se mitään, pieniä valkoisia valheita. Mutta kun niitä kertyy! Argh. Onneksi olen päässyt siitä jotenkin eroon. Joskus mietin, että olisi ihana muuttaa paikkakunnalta pois ja aloittaa puhtaalta pöydältä, eikä esittää jotain muuta kun mitä on. Sairasta.

Joskus myös ajattelen olevani tuon takia jotenkin sairas. Ja varmasti joku ystävistäni löytää tämän viestin ja sitten alkaa kauhea ristikuulustelu. :D

Shizuko

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #83 : Heinäkuu 04, 2008, 20:18:16 »
Lainaus
Et ole ainut, tunnen monia tuollaisia ja se on kaukana sairaasta. :) (Haluaisin itsekin ajoittain muuttaa muualle, vaihtaa nimeni, hävittää tietoni kaikista järjestelmistä ja olla ei-kukaan.)

Helpotus kuulla, sanoisin. :p Tosiaan... en tiedä miksi teen sitä, mutta se vain "purskahtaa suusta". Ja sitten kun sitä tapahtuu, tapahtuu ja tapahtuu niin tunnen itseni niin epäluotettavaksi ja omatunto kolkuttaa. Ja vaikka tolkutan itselleni että: "nyt tyttö ryhdistäydy, et enää valehtele", niin vaikka en valehtelisikaan enää, niin se ei tarkoita että vanhat jutut lähtisivät menemään pois. No, sanottu mitä sanottu. Ei voi enää peruuttaa.

Poissa Desdemona

  • A Gay Superhero
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ♥♣♦♠
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #84 : Heinäkuu 05, 2008, 00:46:31 »
Minulla ei ole kummoisia salaisuuksia. Olen vain ollut todella kova valehtelemaan ja se hävettää suuresti.
...
En tajua miksi valehtelin. Ihan mielettömän mitättömistä asioista.

Sama täällä. Valehten, ja paljon, lähinnä pienistä mitättömistä asioista, mutta se häiritsee minua suuresti. Omatuntoa alkaa kolkuttaa heti kun valehtelen jollekin. Olen huomannut, että mitä lähempi joku henkilö on minulle sitä enemmän valehtelen hänelle. Netti on lähes ainut paikka missä pystyn olemaan valehtelematta, koska en tunne siellä ketään ja olen itsekkin anonyymi -- kukaan ei pysty loukkaamaan minua henkilökohtaisesti. Aloin huomata pakonomaisen valehteluni neljännellä luokalla. Yritin todella lopettaa, mutta aina valhe vaan puikahtaa suusta. Olisi mielenkiintoista tietää miksi valehtelen, tai sitten on parempi etten tiedä. :| Paljastuisin vielä sosiopaatiksi. :D

Joskus mietin, että olisi ihana muuttaa paikkakunnalta pois ja aloittaa puhtaalta pöydältä, eikä esittää jotain muuta kun mitä on.

Minä teinkin lähes näin. Lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, kouluun josta en tuntenut ketään entuudestaan. Valehtelen nykyään melko vähän, mutten tavasta ole päässyt kokonaan.


Muoks,muoks.
Niin, ja tästä tavastani ei tiedä kukaan. Jos kertoisin valehtelevani sarjatulella, kukaan ei enää uskoisi mitään mitä sanoisin. En varmaan enää ikinä saisi jäädä kotiinkaan yksin kun porukat lähtevät viikonlopuksi mökille.

Ja toinen salaisuus.
Tykkään sytytellä asioita tuleen, mutta en ole pyromaani, en sopisi siihen profiiliin. Yleensä kohteiksi joutuvat jotkut pienet asiat, mitään kohteitani mainitsematta koska haluan edelleen pysyä anonyymina. En todellakaan polttele mitään autio taloja ja muita sellasia suuria asioita. Pidän vain liekeistä, koska ne ovat kauniita.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 05, 2008, 00:54:34 kirjoittanut Desdemona »

Poissa puolipro

  • Lapsellinen eli lapsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • BANG
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #85 : Syyskuu 07, 2008, 11:06:47 »
Mmm..
Ei näitä varmaan 'salaisuuksiksi' voi luokitella, mutta en uskalla kertoa mielipiteitäni isoista asioista edes parhaille ystävillen. Koska esim. heitä ei kiinnosta ilmastonmuutos tippaakaan, ja jos puhun heille siitä he ovat tyyliin, "Miten sä jaksat? Ei meille mitenkään käy" ja ei siinä tilanteessa viitsi mitään luentoa rueta pitämään.
 Sitten se ihastuminen. Yhdellä parhaalla ystävälläni on sama vika; emme uskalla kertoa ihastustamme muille. Molemmat pelkäämme että muut (joille on kertonut) alkavat käyttäytymään eri tavalla jos vaikkapa näkee kaverin ihastuksen menevän ohi. Ja minä en kestä kritiikkiä siitä miten ihastukseni kaivoi toissa välkällä nenäänsä ja heitti pari piruettia. Haluan seurata ihastustani itse, en ystävieni kautta.
Lisäksi keksin ns. 'ihanne poikaystäviä' päästäni, ja kun yritän nukkua keksin meistä rakkaustarinoita. <3 Se on muuten ihanaa, mutta kerran jopa itkin koska se ei ollutkaan totta.
- LAULETAAN SE YHESSÄ, "PIRATE'S LIFE FOR ME" !
- EI, MÄ OON VAMPYYRI. "VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN, VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN. TAHDON SAADA CULLENIN, TAHDON SAADA CULLENIN. ENKÄ PELKÄÄ BELLAAKAAN."

Poissa Kafee

  • Kahvikuppi
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #86 : Syyskuu 09, 2008, 22:39:53 »
Minulla on salaisuuksi joita en kerro kenellekään, kenet tunnen.

Ensinnäkin en kerro kenellekänn, että en pysty luottamaan keneenkään 100% (paitsi itseeni)
Syy siihen on melko yksinkertainen: Pienenä minulla ja sisarellani oli kavereita. Minulle ei kerrottu mitään, minulle naurettiin, sopimukset rikottiin ja salaisuuteni kerrottiin eteen päin. Kun tätä jatkui tarpeeksi kauan opin olemaan kertomatta, enkä pysty enäänm luottamaan muihin.

Toinen on se, että luulen, että minulla on keskittymis häiriö, mutta yllä mainitusta syystä en ole kertonut asiasta kuin äidilleni.
Kaverit ihmettelevät välillä miksi en pysy paikallani tai miksi ärsytän heitä. Syy on yksinkertainen: en pysty olemaan paikallini tai keskittymään mitä toiset sanovat ja olen ulkona jutusta.
Tiedän, että minun pitäisi mennä juttelemaan kouluterveydenhoitajalle, mutta pelkään, että minulle sanotaan: "ei sinulla mitään voi olla. Olet tyttö ja menestyt koulussa." Ja tiedän myös, että terveydenhoitaja ei voi kertoa asioita eteen päin, mutta en silti tavallaan uskalla mennä puhumaan hänelle.

Muita pienempiä salaisuuksia on jonkun verran: Pelaan Traviania, luen FMA:ta ja Narutoa ja kaikkee muuta mitä pidetään meidän koulussa nolona, koska kukaan muu tyttö ei tee niin.
Muumilimu 1,5 litran pulloihin! Kannatta käydä osallistuun...

Mmeri

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #87 : Marraskuu 21, 2008, 16:33:41 »
On eräs asia, jonka olen jättänyt tarkoituksella kertomatta. Minulla
on monta hyvää ystävää, jotka olisivat varmasti ymmärtäneet ja auttaneet minua,
mutta jostain syystä en halua kertoa. Se on iso ongelma ja toivon, ettei se enää
kasva. Jossain välissä se tulee kuitenkin ulkoisesti minusta julki jos asia ei korjaannu.
Joku saattaakin jo käsittää mistä ongelmasta on kyse, mutta en kuitenkaan kerro sitä.

Poissa Sagittaire

  • Kalkaaos
  • Vuotislainen
  • ~My fall will be for you~
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #88 : Marraskuu 22, 2008, 20:57:08 »
Mulla ei ole kovin paljoa salaisuuksia. Yksi hyvin, hyvin, hyvin iso on, mutta sitä en kerro milloinkaan kenellekään, en edes näille ihmisille täällä. Se on kammottava asia, joka piinaa minua varsinkin öisin mutta myös ollessani yksin kotona tai vaan yksin huoneessani. Olen tuhonnut monia omistamiani esineitä, sillä ne muistuttavat asiasta.
Toinen melko iso salaisuus, jota en myöskään kerro, ei ole vakava salaisuus. Se on vain hävyttömän nolo, enkä itse ole vieläkään sitä itselleni myöntänyt vaikka tiedän, että se ainakin ennen oli totta. Nykyään tämä eräs tunne on lieventynyt, mutta eräät asiat on vieläkin vaikeita tehdä koulussa :D
Sitten niitä mitä voin kertoa...
Mua on kiusattu aina. En kerro puoliakaan todellisuudesta vanhemmilleni, painotan sitä, että kyseessä on lähinnä henkinen ja osittain sosiaalinenkin kiusaaminen. Todellisuudessa kiusaaminen on syy sille, että käyn yksin saunassa tai jättäydyn uimahallin pukuhuoneessa muista jälkeen. En halua, että mustelmat jaloissa ja käsivarsissä näkyvät.
Nykyään koulunkäyntini on turvallisempaa, eikä kiusaamista ole enää kuin pienin määrin henkisellä tasolla. Fyysinen jäi heti luokkani vaihduttua. Paitsi oppilaat, minua ovat kiusanneet myös opettajat, mikä ei juurikaan nosta itsetuntoa :D
Sitten toinen.. No, minulla on unelmia. Ne ovat suurimmalta osin täysin mahdottomia, osa mahdollisia. Paha piirre siinä on se, että unelmista tulee pakkomielteitä. Otetaan esimerkiksi se, että vuosi sitten haaveilin paljon eräästä pelikonsolista. Tein tuntikausia papereille suunnitelmia siitä, miten säästää rahaa sitä varten jne. Äkkiä en ajatellutkaan mitään muuta. Kouluvihkoihin ilmestyi "taiteellisia" piirustuksia konsolista, lisää rahansäästösuunnitelmia. Tilille alkoi kertyä rahaa, enkä voinut ostaa mitään. En ostanut uusia vaatteita enkä sarjakuvalehtiä, en mitään karkkia tai limua ja puhuin vanhempani ympäri kustantamaan matkoja sinne ja tänne. Lopulta elämääni ei juuri muuta sisältänytkään kuin yökaudet surffailua konsolin sivustoilla, foorumeilla, esittelyvideoissa ja -teksteissä. Suunnittelin ja suunnittelin. Rahaa kertyi paljon rahaa, olisin voinut ostaa kolme konsolia, mutta säästin saadakseni kaiken haluamani sille konsolille.
Kesällä ostin sen, enkä ole katunut, mutta jälkikäteen ajateltuna pakkomielteeni oli aika sairaalloinen :D

Eipä tässä muuta. Naurakaa pois, nauran minäkin :D

Edit. Niin, no, olen tapaihastuja. Ihastun kaikkeen miespuoliseen mikä liikkuu, ja koska koulussa törmää useisiin ihmisiin, ihastun useita kertoja päivässä. Nolointa on, että ihastun joskus myös opettajiin :D Se on se kohta, mitä en kerro ääneen kenellekkään ^^,
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 25, 2008, 20:55:49 kirjoittanut Nuuhku »
You told I had the eyes of a wolf
Search them and find the Beauty of the beast
Nuuhku -> Sagittaire

Poissa Affu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • pullamies
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #89 : Marraskuu 23, 2008, 12:53:21 »
Olen vasta yksitoista, ja painan silti 62kg... Tästä minua on paljonkin jo kiusattu, yritän pidätella suuttumusta ja kyynel vyöryö kerta toisensa jälkeen, kun kaverit huutelevat tyyliin "Lihapulla tyyppi tuli!"

TÄmä ei ole kivaa. Jopa mun parhaat kaverit kiusaa mua.  Joten tätä ei lasketa salaisuudeksi, nmutta ikävä asia silti. kaikista pahinta on, että toivon aina että saisin pudotettua painoa. Vanhempani sanovat vain aina että "olet vain vähän pyöreämpi ja isompi kuin muut. Kyllä se paino siitä lähtee, kun ikää tulee."
Mutta mitäs jos ei lähde+ minua kiusataan koko elämäni ajan?!

mutta toisaalta, olen liian positiivinen huolehtiakseni painostani. huumorilla pärjää pitkälle.

Tällä hetkellä on kaikista pahinta se, että menin kertomaan todella todella nolon ja henkilökohtaisen unen yhdelle juoruakalle, joka sattuu olemaan tapavalehtelija. Aivan, ja nyt jos olen tehnyt tälle juoruakalle jotain, hän uhkaa kertoa tämän. Älkää naurako,
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Skäbädäm.
  Vuotiskoomalainen, epämääräisesti ölisee.
Ananas.

Poissa Fogo

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • KUHVIKAPPI
  • Pottermore: SkullSeeker26697
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #90 : Helmikuu 16, 2009, 20:25:30 »
No, mulla oli aika vanhaksi (12-13v?) asti eräs mielikuvitusystävä, josta en tietenkään kertonut kellekään. Minulla ei muuten ollut paljon ystäviä, ja jouduin olemaan paljon yksin. Lisäksi minulla on aika vilkas mielikuvitus.

En ole kertonut kenellekään kaverilleni, että uskon oikeasti velhoihin, noitiin, vampyyreihin, ihmissusiin, aaveisiin yms. Jopa omassa päässäni se kuulostaa tyhmältä ja yritän päästä ajatuksesta eroon. Tämän uskomukseni takia en uskalla olla yksin pimeässä. Varsinkaan ulkona. =(
Na zdrowie!

jaina

  • Ankeuttaja
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #91 : Helmikuu 18, 2009, 19:06:17 »
No siis, tykkään lohikäärmeistä aika paljon, ja ulkoapäin en vaikuta yhtään sellaiselta ihmiseltä, joka diggaisi jotain fantasiajuttuja.

Joskus saatan hullaantua ihan hirveästi johonkin elokuvan hahmoon, josta sitten kuvittelen kaikkea. Esimerkiksi nyt kun tämä Twilight-huuma tuli, kuvittelin aina että minulla olisi poikakaveri joka näyttää leffan Edwardilta. Siitä ei kuitenkaan tiedä kukaan muu kun en ole sitä kehdannut myöntää - itse en näet ole kamalasti edes Twilight-fani (korkeintaan "wnb-fani" joka on nähnyt vain leffan).

Mitähän vielä? Nyt juuri ei tule mieleen mutta oikeasti omaan aika paljon kaikkia typeriä tapoja ja ajatuksia, jotka eivät tietenkään omasta mielestäni ole typeriä ;)

uskon oikeasti velhoihin, noitiin, vampyyreihin, ihmissusiin, aaveisiin yms
hei, aikalailla sama juttu mulla, vampyyreita on hei oikeasti :--)

Poissa Spider

  • omistaa liikaa jalkoja.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Dumdidum.
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #92 : Helmikuu 19, 2009, 14:00:08 »
Hehe, minun salaisuuteni on, että elän tavallaan mielikuvitusmaailmassa. XD
Tiedän, kuulostaa tyhmältä, mutta kuvittelen hyvin usein olevani joku muu. Sitten kehittelen ympärille muita hahmoja, paikkoja ja tapahtumia, ja kun esimerkiksi kävelen koulusta kotiin, kuvittelen suunnilleen pakenevani hullua murhaajaa tai vastaavaa. XDDD

Noh, opettajat ovatkin aina kehuneet tarinoitani...
Riittää kun kirjoittaa jostakin "tapahtumasta" jota on kehitellyt parhaimmillaan vuoden...

Nojaa, ei ainakaan ole tylsää olla yksin. :D
"I always knew I was a star, and now the rest of the world seems to agree with me."
~Freddie Mercury

Kaaponen

  • Ankeuttaja
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #93 : Helmikuu 20, 2009, 13:45:08 »
No kyllä mullakin niitä luurankoja löytyy...moniakin...En niitä kaikki täällä vitti mainita ku mun paraskamuki käy tällä mutta tässä muutama esimerkki:
1.Kaikki kamut luule et oon joku hirveen rohkee ja sellasta vaikka en oo,pelkään usein yksin...ulkona tai sisällä...En oo mikään rohkée...ainakaan omasta mielestäni...
2.Elän tavallaan mielikuvitusmaailmassa...Siis,jos oon lenkillä koirien kaa luulen koko ajan et jostain puusta hyppää mun päälle jotain....Näin käy vain iltaisin...

En viitsi paljastella enempää...

Poissa Elva

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #94 : Helmikuu 20, 2009, 13:56:22 »
Paljastampa nyt omankin luurankoni.
    Minusta tuntuu hirveän usein että joku lukee ajatuksiani.
    Viimeisen syksyn ajan olen ollut sataprosenttisen varma, että meidän perheessä on ajatustenlukija. Epäiyni ovat kohdistuneet lähinnä isääni, mutta myös pikkusiskoni on ollut epäilty ajoittain. Myös usein koulussa mietin, pystyykö opettajani lukaisemaan sen, mitä minulla on mielessä :) Tästä johtuen olen alkanut oikeasti harjoittelemaan mielensuojausta, Paolinia lukeneet varmaan tietävät miten.
    Sen lisäksi kuvittelen että minua tarkkaillaan ^^ Välillä tuntuu siltä kuin joku katselisi tekemisiäni.
    Ja on minulla vielä kolmaskin luuranko. Ajattelen kuin kirja. Oikeasti, lähes aina kun joku puhuu, käännän sanat kirjakielelle ja sovitan ne tilanteeseen. Kerron myös itselleni tarinaa, vaikkapa kun kävelen koulusta kotii, mietin kaikkea, kirjatyylillä.

On minulla kyllä outoja luurankoja ;)

Poissa Tuulikeiju

  • Vuotislainen
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #95 : Helmikuu 21, 2009, 19:24:39 »
Minulla on aikamonenlaisia luurankoja kaapissa. Eivät sinänsä kummallisia, mutta luurankoja kuitenkin.

Ensinnäkin tykkään nukkua huppari päällä. En tiedä miksi, on vain niin kiva käpertyä huppupäässä kahden peiton alle, jotenkin turvallisempi olo kuin t-paidalla ja yhdellä peitolla. Enkä voi koskaan nukkua varpaat paljaina, siis ilman, että se peitto on kunnolla päällä. Olen 17-vuotias, mutta toisinaan minut pitää tulla peittelemään nukkumaan, myönnetään.

Minulla on horoskooppikirja ja luen joka ikisestä lehdestä aina horoskoopit, joskus uskon niihin, joskus en. Olen myös käyttänyt riimuja ollakseni onnellisempi tms. (piirrän kyseisen riimun käteeni ja annan sen olla siinä niin kauan, että se kuluu itsestään pois). Uskon myös, että ihmisillä voi olla tietynlaisia, yliluonnollisenkaltaisia voimia.
It's easier not to do things than left them undone.

Poissa last hero

  • Naaperkuutiainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Love only matters
  • Pottermore: MidnightHowl38
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #96 : Helmikuu 21, 2009, 20:16:01 »
Mäkin luen aina horoskoopin, kun sellainen osuu kohdalle. Siitä sitten alan aina miettimään, miten se kuvaa omaa elämääni, ja monellakin kerralla jokin osa horoskoopista kuvaa sen hetkistä elämääni.
Tunnustan myöskin, että pidän Katy Perryn musiikista. Ei ehkä kuullosta oudolta, mutta on se, sillä yleensä kuuntelen rokkia ja heviä, ja olen kuullut ihmisten puhuvan (okei, kavereiden yleensä, joskus pari hyvän päivän tuttua) että sitten olisi maailman kirjat sekaisin jos mä kuuntelisin jotain tuollaista musiikkia. Tätä en ole vielä tohtinut paljastaa, paitsi täällä. : D
"But why's she got to go to the library?"
"Because that's what Hermione does. When in doubt, go to the library."

Poissa apupyörä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #97 : Helmikuu 21, 2009, 20:23:10 »
No ei mitään pahoja luurankoja, mutta teen paljon sellaisia asioita joita kaverini eivät ikinä olettaisi minun tekevän ennen kuin näkevät tai kuulevat joltain muulta. Vaikutan ulospäin tosi kiltiltä ja harmittomalta eivätkä kaverit oikein tahtoneet uskoa että kyllä tämäkin äidin kiltti pikku prinsessa käy bileissä ja juo jne. (tupakkaan en ole kyllä vielä erehtynyt koskemaan)

Joskus pienenpänä (12-13v.) leikin vielä aika usein Barbeilla yhden kaverini kanssa enkä tietysti kehdannut koulussa kertoa kenellekään. Ja muumeja katson vielkäin eikä sitäkään moni tiedä ;) (ja ne jotka tietää nauraa minulle :/).

Poissa Bolina May

  • Captain Gale
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Valitseeko tie kulkijansa vai kulkija tiensä?
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #98 : Helmikuu 22, 2009, 00:03:55 »
Löytyyhän noita... Esimerkiksi mielikuvitusystäviä on kymmenen kappaletta ja siitä se ei kasva eikä pienene. Pikkusiskoni tietää niistä yhden koska kerroin siitä joskus alle 10-v. mutta tuskin se enää sitä muistaa... Toivottavasti ei. Lisäksi kuvittelen toisinaan olevani itse joku niistä. Se, kuka olen, riippuu aina siitä millaisella mielellä olen. Ja yhdestä sitten on kehkeytynyt kokonainen maailma ympärille.
Kun olin viisitoista molemmat pikkusiskoni saivat lahjaksi Winx-nuken. Itkin ja olin hirveän vihainen vanhemmilleni koska he eivät olleet ostaneet minullekin kun kuvittelivat että olin liian vanha. Sain sitten parin kuukauden päästä synttärilahjaksi oman Winx-nuken ja olin siitä kauhean onnellinen. Aika noloa... Kyllähän me sitten kolmisin leikittiinkin niillä ja barbeilla ja brazeilla.

Ala-asteella kuvittelin aina kun kävelin yksin ulkona (esim. koulusta kotiin), että joku seuraa minua. Sitten sen mukaan oliko tyyppi hyvä vai paha, yritin jättää tai peittää jälkiä että seuraaja joko löytäisi tai ei löytäisi minua. Nykyisin ajattelen että joku tarkkailee kaikkia tekemisiäni, minne menenkin.
Uskon horoskooppeihin, ennustaviin uniin ja onnenkoruihin.

Kaikkein uusin ja vainoharhaisin luurankoni on uskomukseni ajatustenlukuun. Kuten Elva sanoi: "Minusta tuntuu hirveän usein että joku lukee ajatuksiani. Viimeisen syksyn ajan olen ollut sataprosenttisen varma, että meidän perheessä on ajatustenlukija. Epäiyni ovat kohdistuneet lähinnä isääni, mutta myös pikkusiskoni on ollut epäilty ajoittain. Myös usein koulussa mietin, pystyykö opettajani lukaisemaan sen, mitä minulla on mielessä :) Tästä johtuen olen alkanut oikeasti harjoittelemaan mielensuojausta, Paolinia lukeneet varmaan tietävät miten. "
Itselläni on täsmälleen sama juttu, paitsi etten ole epäillyt perheenjäseniäni, vaan naapureita ja koulukavereita ja kaikkia tuntemattomia. Ja se mielensuojaus... No, olen yllättänyt itseni muutaman kerran ajattelemassa kauhean omahyväisenä, että osaan lukitilistä.
I really need to know is there a place to me

nightingale -> Bolina May

Poissa Valkovuokko

  • Orjuutettu kotitonttu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • And give the kids a show.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #99 : Helmikuu 27, 2009, 17:30:42 »

Minulla on horoskooppikirja ja luen joka ikisestä lehdestä aina horoskoopit, joskus uskon niihin, joskus en. Olen myös käyttänyt riimuja ollakseni onnellisempi tms. (piirrän kyseisen riimun käteeni ja annan sen olla siinä niin kauan, että se kuluu itsestään pois). Uskon myös, että ihmisillä voi olla tietynlaisia, yliluonnollisenkaltaisia voimia.

Millainen riimu? *utelias*

Minulla on näitä aika paljon myös... Uskon kaikkeen yliluonnolliseen jne. Uskon myös että ihmisten ajatuksia voisi lukea (tähän minulla on hieno teoria, jota en ole vielä onnistunut kokeilemaan). Joskus tuntuu, että joku seuraa minua tai tarkkailee minua kaiken aikaa, varsinkin pienempänä minulla oli todella voimakas tunne tästä.
Vampyyrit ainakin ovat totta, tiesittekö?
Can't you see the way she's crying,
well that's what keeps her trying.
If you want to keep the girl for as long as you live,
just break it apart her heart.