Kirjoittaja Aihe: Salaisuuksia  (Luettu 21022 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

kaname

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #50 : Joulukuu 22, 2005, 00:34:37 »
no minulla ei pahemmin salaisuutta ole mutta minun hyvällä ystävälläni (joka sattuu olemaan poikaystäväni) on ehkä verisyöpä... se mun kaveri on muuttunut ihan oudoksi ja sitten hän ei ollut kertonut edes minulle siitä ja sitten sain yksi päivä tietää ja olin järkyttynyt..

Lempicka

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #51 : Joulukuu 22, 2005, 00:52:43 »
Uskoisin, että meillä kaikilla on ainakin yksi pieni salaisuus. Niin minullakin. Itseasiassa niitä on paljon, isompia ja pienempiä. Jotkut niistä on sellaisia, etten ole kertonut niistä parhaille kavereilleni, en edes äidille ja isälleni, joskus ohimennen vaan huomauttanut, niin että asia kuulostaa puoliksi vitsiltä. Toisaalta haluaisin puhua näistä asioista joillekin, mutta esim. nyt ystävä-piirissäni kaikki tuntuu olevan sellaisia ihmisiä, jotka eivät tajuaisi asioitani lainkaan. Se varmaan myös on totta.  Toisaalta taas tuntuu helpottavalta etten ole kertonut asioista kellekään, nimittäin juuri nyt en luota keheenkään 100%. En edes tärkeimpiin ystäviini.

Vaikka tietäisin, että he eivät asioitani lavertele, en silti halua kertoa niitä, nimittäin pelkään että minulle nauretaan, ja aletaan suhtautua kuin johonkin... friikkiin. o_o Siksi siis yleensä kätken salaisuuteni ja yritän unohtaa ne. Minuun on totuttu iloisena ja pirteänä ihmisenä, sellainen olenkin. Siksi minua pelottaa minkälaiseksi ihmiset luulevat minua jos yhtäkkiä purskahtaisinkin itkuun? Tämän takia en halua kertoa edes parhaille ystävilleni joitakin asioita. Mutta kaikilla on huonoja päiviä. Myös minulla, vaikka joidenkin mielestä se hullulta kuulostaakin.

Sitäpaitsi jotkut asiat ovat sellaisia, etten edes osaa selittää niitä. Tiedän asian päässäni, mutten osaa kertoa sitä sanoin.

Poissa pitsinenäliina

  • Vuotislainen
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #52 : Joulukuu 22, 2005, 14:53:49 »
Salaan myös monia raakoja mielipiteitäni ympärillä olevista ihmisistä. Luokkamme on nimittäin aivan --- mutta en minä sitä niille raukoille tohdi kertoa kun ovat mitä ovat.

Ja Lempicka, minuun suhtaudutaan kuin johonkin friikkiin. Olen normaalia puheliaampi ja uskallan kokeilla eri asioita. Sen takia minua pidetään "hassuna" ja "höpsönä" kuten ne kirotut luokkatoverini väittävät. Näin siis yläasteellani. Paras ystävänelikkoni on kuitenkin ala-asteelta eivätkä hekään uusissa opinahjoissaan viihdy joten meillä menee edelleen hyvin keskenämme.

En voi väittää luottavani kehenkään yhtä paljon kuin itseeni mutta tällä hetkellä minulla ei ole mitään ajankohtaista painavaa salaisuutta joka häiritsisi minua päivittäin. Se etten tapaa kamujani enää niin usein on melkein helpottanut heille asioiden kertomista.

Vanhempiini turvauduin viimeksi viikko sitten kun erään luokkalaiseni touhut alkoivat huolestuttaa minua (hän myy alusvaatteitaan pedofiileille).

Avocado

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #53 : Helmikuu 12, 2006, 19:52:50 »
Minä en kerro kovinkaan paljon ystäville. Tai no - eipä olekaan niin paljon kerrottavaa. En kuitenkaan kerro asioita kuten ihastuksia, ja muuta.

Mutta on yksi asia, joka on salaisuus kaikille, paitsi minulle. Tai ei se kauan ole salaisuus.

No, kun olin pieni sairastin usein erästä sairautta, ja minut piti leikata siksi että koska sairastin tätä niin paljon, joku asia sisälläni oli hieman vahingoittunut. Vain hieman ja niin. Sen jälkeen olen pari kertaa saanut tämän sairauksen. Ei siinä mitään, syödään vain lääkettä viikon ajan ja siinä se.

Mutta - minulla on nyt jo kolme vuotta ollut samoja oireita kuin silloin kuin tät sairautta sairastetaan. En ole jostain syystä halunnut kertoa siitä.

Felinae

  • Ankeuttaja
Vetehiselle
« Vastaus #54 : Huhtikuu 04, 2006, 02:18:27 »
Lainaus käyttäjältä: "Vetehine"
Mikset kerro vanhemmillesi, heidän kanssaan poliisille ja hanki lähestymiskieltoa?
Sinuna kantaisin kokoajan puukkoa.


Voi kuule kun... kaikilla ei vain ole sellaisia vanhempia. Kun kyseinen mies tuli uhkailemaan minua ja KIELSIN vanhempiani päästämästä häntä sisälle (olin ihan paniikissa ja harkitsin poliisille soittamista koska tiedän mihin tämä mies pystyy suuttuessaan) niin vanhempani kutsuivat hänet sisään ja tarjosivat juotavaa! Ja kun hän toisteli sitä että hän hakkaa minut niin että omat vanhempanikaan eivät enää tunne minua sen jälkeen niin isäni sanoi vain "Noh, noh". Eivätkä vanhempani tehneet mitään hänen häätämisekseen pois vaan antoivat hänen istua olohuoneessa ja haukkua minua.

Lähestymiskieltoon en usko että minulla on perusteita koska hän ei ole tehnyt minulle vielä mitään. Ja toisaalta lähestymiskielto voisi provosoida hänet tekemään jotain... Sellaiset ihmiset joilla on tuollaisia taipumuksia ovat joskus vähän arvaamattomia ja oman turvallisuuteni takia en halua hirveästi ärsyttää häntä.

Jos niin kävisi että hän yrittäisi vielä hakata minut kuten uhkasi niin olen sopinut että voin soittaa apuun erään tutun (joka on isokokoinen mies) jolta tämä kyseinen henkilö on myös kavaltanut rahaa.

Chelsea

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #55 : Huhtikuu 05, 2006, 16:36:05 »
Minullakin on salaisuus. Se on iso. Vain muu lähisukuni tietää sen. Se ei liity minuun, vaan äitini siskoon, kummitätiini.  En häpeä sitä, koska serkkuni ovat minulle rakkaita sekä läheisiä. Näen heitä melko usein. En kuitenkaan ole uskaltanut kertoa tästä kenellekkään kaverilleni. Lisäksi pari kaveriani liikkuu täällä Vuotiksessa, enkä halua sääliä tai mitään.

Tämän lisäksi pari vuotta sitten vaarillani oli syöpä. Se säikäytti kunnolla. Huonoa oli, ettei äitini tai isäni kertoneet minulle ja siskoilleni yhtään mitään. Dsimme käydä katsomassa vaaria vain kerran. Hän sai jo kävellä silloin. Onneksi vaarini on nykyään täysin terve.

naakkatati

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #56 : Huhtikuu 06, 2006, 17:21:46 »
Täällä näyttääpi ihmisten suurimmat salaisuudet liittyvän useimmiten johonkin sairauteen. Kummaa. Itselläni ei ole mitään sairauksia, ja jos olisikin, tuskin niitä salaisin. Yleensäkin mulla on tarve kertoa jollekin asioistani. Ainakun jotain normaalia ja normaalista poikkeavaa tapahtuu, niin vähinään joku ystävistäni tietää siitä. Mulle vain on tärkeetä se, että joku tietää. Mulle on ihan vieras ajatus, että pitäisi pitää asiat omana tietonaan. Miksi? Tietenkin on asioita, joita ei voi esim. kertoa äiteelle, mutta ne sitten kerrotaan kavereille ja näin päin pois. Ja samoin arvostan sitä, kun muut ihmiset avautuvat!

Lórien

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #57 : Huhtikuu 06, 2006, 18:29:47 »
Minulla on salaisuuksia vaikka muille jakaa, mutta en nyt kuitenkaan niitä tässä ala avoimesti kertomaan.

Minulle on aina uskouduttu siitä asti kun sain ystäviä. Minuun luotetaan, ehkä vähän liikaakin ja uskokaa huviksenne, välillä on hankala pitää kaikkea sisällään. Siksi päiväkirja onkin minulle se lohtu numero yksi tähän asiaan.

Mutta onhan minullakin yksi pieni salaisuus, josta ei kukaan tiedä, ei edes parhaat ystäväni, ainoastaan äitini, eikä hänkään kaikkea tiedä.
Tämä on niin klisee, normaali juttu, mikä melkein jokaisella teini ikäisellä on, meinaan ihastus. Sellainen jota ei voi koskaan saada.
Se sattuu kun ei pääse yli eikä ympäri jostain sellaisesta jonka kuka tahansa voisi tuosta vaan unohtaa ja jatkaa elämäänsä. Ja tämä ei sitten ole mikään leffastara tai mikään, ihan tyyppi jonka tunnen :/.

Siinä minun pikku salaisuuteni ...

Timantti

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #58 : Huhtikuu 09, 2006, 17:16:52 »
Mulla ei ole mitään älyttömän synkkiä salaisuuksia, ainakaan enää. Nimittäin mulla on epilepsia, ja tietenkään en asiaa kaikille kuuluta, mutta aina välillä se lipsahtaa jollekin. Juuri äskettäin teatterissa (siis tosi on, mulla ei oo Potterin ja teatterin ohella muuta elämää) menin ja mölöytin asian eräälle kaverilleni. Esitämmä nimittäin tänä vuonna Kärpästen herraan pohjautuvaa näytelmää, ja siinähän on Simon, jolla on epilepsia. Ja Simon on hieman outo, ja kuvittelee siitä sianpäästä seipään nokassa, että se puhuu. Ja siinä minä sitten verhon takana olin laittamassa maskia erään kaverini kanssa, ja Simonin kärpästen herran kanssa "keskustelu" oli menossa, ja minä sitten menin ja lipsautin: "On se törkeetä, että epileptikkoja dissataan noin. En mä ainakaa kuule ääniä tai skitsoile, vaikka mulla onkin epilepsia." Kaverini katsoi vähän oudosti ja kysyi: "Mitä, onks sulla epilepsia?" Tosin juttu taisi, luojan kiitos unohtua pikapuoliin. En ole ainakaan saanut siitä jälkikäteen kuulla.

naakkatati

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #59 : Huhtikuu 09, 2006, 18:12:21 »
Mut siis miks ihmiset haluaa salailla jotain tollasta, niinku sulla esim. Timantti toi epilepsia? On kai se ny hassua, ettei edes kaverit tiedä... Ja kun siinähän oo mitään pahaa, jos vaikka on joku sairaus tai jtn..

IsoPahaSusi

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #60 : Toukokuu 02, 2007, 01:02:21 »
Minulla on salaisuus, jonka kernaasti haluaisin kertoa, vaikka kaikille. Ongelmana on vain se, etteivät ihmiset tiedä tarpeeksi ja he ovat ennakkoluuloisia.
Minulla on skitsofrenia. Niille jotka luulevat minun olevan psykopaatti, jolla on useita persoonia, minulla on uutisia.
Kun sairauteni on pahimmillaan, minä vetäydyn ja saatan elää omissa maailmoissani. En koskaan halua vahingoittaa ketään, negatiiviset tunteeni puran vain itseeni.

Muille kuin perheenjäsenille, keksin tekosyitä kyselyihin siitä missä olen ollut. Olen luonteeltani perfektionisti ja en vain pysty sanomaan totuutta. Kun olen joskus erehtynyt totuuden sanomaan, olen palkaksi saanut kohteliaan hymyn ja epämiellyttävän hiljaisuuden. Haluan säilyttää kasvoni ja täydellisen kuvani. Minusta tuntuu kuin olisin ihmissusi, jolla ei ole edes täysikuuta kertomassa, siitä milloin muutun sudeksi.

Tämän kaiken vuoksi, minun on ollut vaikeaa pitää opiskelupaikkaa, tai työtä pitkään. Olisi hienoa, jos voisin kertoa suoraan opettajalle tai työnantajalle ongelmastani. Olen varma että ymmärtäjiäkin on. Pelkkä sana; skitsofrenia, saa ihmiset sulkeutumaan.

Poissa Kate

  • Hänen korkeutensa
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
    • Livejournal
    • Otteita elämästä lasikellon alla
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #61 : Toukokuu 02, 2007, 20:23:03 »
Mut siis miks ihmiset haluaa salailla jotain tollasta, niinku sulla esim. Timantti toi epilepsia? On kai se ny hassua, ettei edes kaverit tiedä... Ja kun siinähän oo mitään pahaa, jos vaikka on joku sairaus tai jtn..

Oikeassa (lue: väärässä) seurassa jonkun mehevän ongelman möläyttäminen voi käydä äärimmäisen kalliiksi, esimerkiksi mielenterveysongelman kertominen työhaastattelussa aiheuttaa lähes väistämättä sen, että nimesi vedetään yli potentiaalisten hakijoiden listalta. Ei tarvitse oikeastaan kuin höläyttää asia, jonkun sellaisen kuullessa, joka tuntee pomosi/jonkun muun henkilön, jonka korviin et tietoa missään nimessä halua ja jos mahdollisia saneerauksia joskus tehdään, irtisanomislistan kärkeen ponnahtaa helposti henkilö, joka sairastaa esim. masennusta. Minulle on ihan suoraan sanottu, että koskaan minun ei tulisi kertoa kenellekään (tai erittäin valikoidulle piirille ihmisiä), että sairastan masennusta, sillä voi oikeasti olla äärimmäisen negatiivinen vaikutus tulevaisuuteeni työmarkkinoilla.

Tähän Timantin epilepsiaan liittyen; suosittelisin sinun kertomaan asiasta jollekin luotetulle taholle, jotta edes joku osaa toimia oikein, jos saat kohtauksen. Itse olen ohjeistanut ympärilläni olevia ihmisiä siltä varalta, että saan paniikkikohtauksen, jotta koko joukko ihmisiä ei seisoisi vain suu auki ja kädet levällään minun ympärilläni.
"Jos mielesi tekee joskus arvostella jotakuta, hän sanoi, - niin muista, etteivät kaikki ihmiset maailmassa ole olleet yhtä edullisessa asemassa kuin sinä."

F. Scott Fitzgerard: Kultahattu

Leitha

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #62 : Toukokuu 04, 2007, 14:22:16 »
Hmm.
Minulla ei taida totta puhuen olla mitään ihan kamalia salaisuuksia. Ei vain ole.
Tai toki on, mutta ne on niin pieniä ettei niillä ole mitään merkitystä.

Tai no oikeastaa biseksuaalisuuteni on yksi. Tavallaan. Pari ystävääni tietää siitä, mutta se ei ole mikään sen kummempi juttu sitten, en häpeä sitä ja varmasti myöntäisin jos joku kysyisi. Joku muu kuin pikkuveljeni.
Mutta voisin kyllä kertoa yhden salaisuuteni oikein hyvin.

Siitä ei taida tietää kukaan muu kuin minä ja ko. henkilö joka koko paskan aloitti.
Viime kesänä mentiin perheen kanssa yksien perhetuttujen luo käymään eräänä iltana, heillä jotkut puutarhajuhlien tyyliset oli. Perheen poika, kaksi vuotta minua vanhempi, tulee tervehtimään minua, kehuu hiusmalliani ynnä muuta. Toki tälläinen pikkuinen, herkkä tyttö on ihan in love siinä vaiheessa, vietinkin koko illan hänen seurassaan. Kävin hänen mukanaan kävelyllä ja ties missä, meni niin läheltä yhdessä vaiheessa ettei suudellut minua. Onneksi ei.
Seuraavana päivänä menin kaverini kanssa sinne uudestaan. Minun vatsassani liihotteli perhosia kaiken aikaa. Illalla hän tuli vielä meille kaverini kanssa. Loikoiltiin kaikki 80cm leveässä sängyssäni, hänen kätensä minun vyötäröni ympärillä, vartalo minuun kiinni painautuneena. Kaveri oli sitten minussa kiinni, tekihän se nyt hieman tiukkaa kun kaikilla oli alle 30cm tilaa olla koko sängyssä.. Illalla viestiteltiin ja hän pyysi minua yhteen kanssaan.
Jätin hänet seuraavana aamupäivänä. Laitoin viestiä, hän laittoi takaisin. Laitoin takaisin, hän laittoi takaisin. Sitten minä en enää vastannut. Tämä on se asia mitä häpeän - pakenin tilanteesta niin paskalla tavalla kuin olla ja voi.
Kaiken lisäksi minä olin silloin etäsuhteessa superihanaan tyttöön, ja suhde oli siinä vaiheessa tosi huonolla mallilla. En kertonut tästä hänelle koskaan.
Tämän jälkeen suhde korjaantui ja oltiin yhdessä vielä hieman alle kuukausi, ennen kuin suhde loppui täysin muista syistä.

Tuo salaisuus vaivaa minua niin usein että huh. En aio tehdä tilanteelle mitään, enkä tosiaankaan aio mennä ensi kesänä noihin perinteisiin juhliin. Kaikkoan niin kauas kuin on vain mahdollista.

Poissa Saphire Tulenpunainen

  • Kliseitä rakastava
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • UGH!
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #63 : Toukokuu 04, 2007, 21:42:13 »
Minulla ei ole mitään sairautta eikä sen sellaista. Eikä kovin suurta salattavaa. Mutta yksi asia on, jota en ole kertonut kenellekään.

Mummani. Hän kuoli 2 vuotta sitten. Siitä lähtien kaikki (no, ei aivan kaikki) asiat ovat menneet pieleen.

A) Pelkäsin/pelkään koko ajan, että kun soitan paapalleni, hän ei vastaa tai ei avaa ovea. Pelkään, että hän makaa kuolleena asunnossaan. *puistatus*
B) Koulu asiani alkoivat mennä alamäkeen. Ei pahasti, mutta keväällä olin hyvin pettynyt keskiarvooni, 8.23, joka oli edellisenä vuonna ollyt 8.43. Rupesin kiukuttelemaan opettajalleni paljon enemmän, ja olin ärtyisempi koulussa.
C) Sain selville, että eräs kaverini oli puukottanut minua pahasti selkään. Hän haukkui minua irc-galleriassa, enkä edes tiedä, onkoi hän ollut minun ja toisen kaverini ystävä koskaan. Hän lähti riparilla (silloin tämä lähti vyörymään) toisten tyyppien matkaan ja jätti minut riparilla yksin, koska toinen kaverini oli kipeänä kämpässä.
D) Joskus, jos jokin asia muistuttaa mummaani, tulen todella surulliseksi joksikin aikaa.

Mummani oli minulle todella tärkeä ja rakas, ja oli järkytys kun hän kuoli syöpään. Sain kesken mukavan leirin kuulla suru-uutisen, että hän ei pakosta enää herää. maanantaina hän sitten kuoli.

En ole kertonut kaverilleni siitä syvästä tuskasta, mitä joskus koen yksin iltaisin kotona. Olen kertonut tuon A kohdan, mutta en muuten taida hänelle kertoa asiasta, koska asia ei kumminkaan oled vakava, ja hän tietää sen jotenkin. MUTTA, sukulaiseni, ei siis kukaan, tiedä tästä asiasta. Ei äiti, ei isä, ei serkkuni, ei kukaan. Vain kaverini tietää asiasta. Toinen kaverini ei tiedä, mutta kaiketi arvaa. Aijon jutella hänen kanssaan tästä. Haluaisin kertoa asiasta rakkaalle serkulleni, Jaakollem joka on jo 22 vuotta, mutta silti, hän on todella ymmärtäväinen ja ihana persoona. Mummani oli meille yhteinen. Sedällenikin voisin asiasta puhua, sillä hän on pappi ja hän ymmärtää todella hyvin, miltä läheisten menettäneistä tuntuu, etenkin kun mummani oli, tai siis ON, hänen äitinsä. En halua vain tuottaa heille enempää tuskaa. Paapalleni en missään nimessä halua sanoa, vaikka muussa tapauksessa hänelle kertoisinkin, mutta mumma oli hänen rakastettunsa, naimisissa lähes 56 vuotta ja tunsivat minun ikäisestäni lähes 60 vuotta! Hän suri hirveästi ja suree edelleen mumman lähtöä. Siksi en halua suvulleni puhua mitään. Nuoremmalle serkulleni, jotka ovat eri suvusta siis, en halua kertoa, koska haluan hänen olevan onnellinen ja olvean murehtimatta minusta. Itken joskus iltaisin ja kuvittelen puhuvani serkulleni, tai jollekin muulle tärkeälle ihmiselle, ja joskus puhun suoraan mummalleni, koska tiedän ähnen kuulevan minua ja lohduttavan minua koko elämäni ajan, kunnes taas näemme.
"Minä annan kaiken ja enemmän tuli polttaa uskon mihinkään, mitä sitten jos sielun menettää. Mutta on vaan pakko roikkuu perässä."  I want stay Together Forever.

Poissa Valeriana

  • Enimmäkseen harmiton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #64 : Toukokuu 04, 2007, 22:31:55 »
Otan osaa Sapphire. Mistä tiedät, ettei sinun serkkusi myös kaipaa jotain jonka kanssa puhua mummasi kuolemasta? Hän on varmasti valtavan surullinen. On tietysti mahdollista, että hän kieltäytyisi, jos kysyisit, mutta sitä ei voi tietää etukäteen.

Minäkin juttelen joskus ihmisten kanssa päässäni. Ehkä se on vain merkki siitä, etten osaa oikeasti asioida ihmisten kanssa, joten elän mielikuvituksessa. Minulla ei taida olla varsinaisia salaisuuksia, koska lörpöttelen aika iloisesti kaiken, halusi toinen tietää tai ei. Joskus vain se ongelma on sellainen hyvin epämääräinen, jolle ei ole oikeita sanoja.
If God does not understand, then he is not God, and we have nothing to fear.

EternalEmerald

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #65 : Kesäkuu 11, 2007, 22:35:01 »
Salaisuuksia.. niitä kylä jonkin verran löytyy. Olen ihminen, joka sulkee kaiken sisälleen ja kärsii yksin. En halua huolestuttaa muita, enkä muutenkaan halua päästää muita liian lähelleni. Ja pelkään, että muut nauraisivat minulle tai muuten vain jättäisivät yksin. En tiedä.. haluan vain pitää kaiken itselläni. Ihmettelenkin nyt, miksi minulle tuli tarve kirjoittaa tänne, mutta minulle tuli tunne, että täällä kukaan ei naura minulle ja täällä voin kertoa asioistani turvallisesti.
Tässä on nyt joitain:
*minulla on luultavasti syömishäiriö, joka puhkesi viime syksynä. Olen aina inhonnut itseäni ja tämä kai on sen tulosta. Äiti ja mummini ovat puhuneet minulle, että minun pitää syödä koska he eivät halua minulle tulevan mitään syömishäiriötä. Mutta minulla on se jo luultavasti. Nolottaakin ajatella mitä muut sanoisivat jos kertoisin kuinka syömiseni välillä riistäytyy käsistä. Ja toisena päivänä en syö ollenkaan. Yritän nyt itse parantua, jos se vain onnistuisi. Mutta, jos minä sanonkin itseäni lihavaksi, niin heti alkaa kamala: "et sinä ole lihava, katsopas mun mahaa!" -keskustelu, vaikka toinen tietääkin olevansa minua monta kertaa pienempi. :/

*äidilläni on MS-tauti. En ole IKINÄ kertonut asiasta kenellekään. En häpeä sairautta, se vain pelottaa minua. En halua äitiäni pyörätuoliin, enkä halua että taudin takia äitini joutuu muuten kärsimään. Saan kiittää Jumalaa, ettei äiti ole vielä ainakaan pahassa kunnossa, vaikka aina häntä väsyttääkin. En oikein osaa kertoa sairaudesta

*asumme talossa ja paikassa, jota äitini inhoaa. Hän ei muuta meidän, lastensa takia pois. Hän kyllä rakastaa isäämme, mutta paikka on sietämätön. En halua selittää miksi. Välillä kuulee pahojakin riitoja ja lauseita kuten: "me muutamme pois, alan etsimään uutta asuntoa", mutta mitään ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Onneksi vanhempani silti tappelevat vain harvoin.

Muuta nyt en osaa / halua kertoa, mutta siinä oli joitain..

Jenry

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #66 : Kesäkuu 13, 2007, 00:18:08 »
Ei ole niinkään salaisuus, että kaikki tietävät minun pelkäävän ötököitä, etenkin hämähäkkejä. Ja kyllä siitä jaksetaan vitsiä heittää, mikä alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään. Tietenkin sitten ovat myös nämä, jotka sanovat tietävänsä miltä minusta tuntuu ja että he pelkäävät hämähäkkejä myös. Eivät he tiedä.

Pelkään erityisesti hämähäkkejä niin paljon, että jos nään sellaisen, niin ensimmäiseksi tulee vaikeuksia hengittää, sitten alkaa huippaamaan ja oksettamaan, hetken kuluttua nousee kylmä hiki ja silmissä sumenee ja meinaan purskahtaa itkuun pelkästä pelosta. Aina kun tulen sisälle taloon minun pitää tarkistaa huoneen nurkat ja tämä täytyy tehdä varsinkin ennen nukkumaan menoa. Tämä pelko saa minut vihaamaan itseäni, koska en voi kesäisin telttailla tai istua nuotiolla tai kävellä metsässä. En voi lähteä kiertämään maailmaa ja kokea kaikkia niitä asioita, mitä olen aina halunnut. Tämä pelko todella rajoittaa elämäääni.

Kaikista pahin kohtaus tähän mennessä on tuli kun olin eräänä iltana käymässä nukkumaan. Yhtäkkiä alkoi tuntua kuin koko sänky olisi ollut täynnä ötököitä ja en saanut enää henkeä (eihän siellä sängyssä tietenkään mitään ollut). Aloin tärisemään ja nykimään ja ihan minuutissa tai kahdessa olin hikoillut koko sängyn aivan märäksi. Hiki oli aivan kylmää ja sitä tuli jopa kämmenselistä ja olin aivan läpimärkä. Tietenkin tähän liittyi myös hysteeristä itkemistä ja paljon hyperventilointia. Poikaystävä vähän hätääntyi kun onnistuin vihdoin ja viimein herättämään hänet. Tämä ei ehkä kuulostanut niin hirveältä mitä se oli, mutta uskokaa tai älkää, kyllä se oli :(

Kaiken lisäksi tämä pelko vain pahenee joka vuosi ja on noloa vielä näin kaksikymppisenä sanoa pelkäävänsä ötököitä. Anteeksi ettei tämä nyt ehkä niinkään ollut salaisuus kuin turhauttavan pelon purkamista.

Kaalikeitto

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #67 : Kesäkuu 22, 2007, 04:57:43 »
Monikan ei tiedä, että minulla on lukuhäiriö. Sitä ei huomaa kun vaan kirjottamisesta. Toivottavasti se ei kauheasti häiriste etten ole hyvä kirjottamaan oikein.

Äitini ei tiedä, että aloin oikeasti tupakoimaan jo 12-vuotiaana. SE luule et aloitin 14vuotiana. Ei se saa koskaan tietääkkään kai.

Poissa Nathaniel

  • melkoinen kelmi
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • neitihaamu
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #68 : Kesäkuu 22, 2007, 17:41:51 »
Lainaus käyttäjältä: Beijing duck
Lainaus käyttäjältä: Tilkkukissa
Usein jos istun tai piirrän, tai nukun tai luen maaten, kun nousen ylös, päässä heittää ja silmissä sumenee.
Tuo saattaa johtua huonosta fyysisestä kunnosta. Minulla oli yläasteella samanlaisia oireita kuin sinulla ja yhdellä kaverillakin oli. Meistä kumpikaan ei koskaan liikkunut. Olimme liikuntatunneilla aina huonoimpia. Terkkari sanoi meille, että meidän pitäisi liikkua. Kun minä aloin kuntoilla, tuo silmien sumeneminen katosi. Kaveristani en tiedä, koska en ole nähnyt häntä yläasteen jälkeen.

Tuo huimaaminen saattaa myös johtua huonoista veriarvoista. Itselläni on kyseinen ongelma ja kaikki tietävä kouluterveyden hoitaja sanoi sen johtuvan "huonosta" verestä. Nyt sitten syön joka päivä rautatabletteja ja on jo pikkuhiljaa ruvennut helpottamaan.

Itseasiassa se ei pakosta johdu kummastakaan. Itselläni on (vaikka nyt itse sanonkin) todella hyvä kunto ja veriarvo on ihan ok. Silti tämän tästä heittää päässä. Kerran olen jopa ns. pyörtynyt pariksi sekunniksi. Minulle tämä ei ainakaan ole mitenkään vastenmielistä. Jos vaikka jossain leirillä käy näin, sanon vaan että nyt pyörryttää ja puristan silmät kiinni ja olen hetken aloillani. Kukaan tutuistani ei ole koskaan ihmetellyt tai hössöttänyt tämän takia (paitsi silloin kun pyörryin niin vanhemmat saivat pikkuisen säikähdyksen). Tämä silmissä sumeneminen on sitä paitsi todella yleistä yläasteikäisillä. Joillakin se on vähän vahvempaa kuin toisilla.

Minulla ei oikeastaan ole mitään salaisuuksia. Tai no yksi.. Äitini on nimittäin pähkähullu. Hän huutaa lähes kaikki asiat mitkä "sanoo". Hän nuuskii tavaroitani (siis lukee kaikkia kirjeita ym. kännykkä ei onneksi ole niin helppo käyttöinen). Kyselee poikakaveristani ja joko hän on jättänyt minut. Mahdotonta on ajatella, että minä voisin jättää ketään. Otetaan vielä huomioon, että olemme olleet yhdessä jo yli puolitoistavuotta. Äitini yrittää saada minut juhannukseksi johonkin. Hän jopa puoliksi kannustaa porukkaan joka on täysin kännissä ynnä muuta. Olen kuulemma epänormaali, kun en ole missään juhannusta. Ikävä kyllä kaverini eivät ole lähettyvillä joka hetki. Aina kun tulen reissusta alkaa kauhea valitus ja tivaus kaikesta. Hirveästi huvittaa tulla kotiin...Lisäksi äitini voi joskus käydä kiinni hiuksiin tai käsivarsiin. Harmi vain, että olen yksinkertaisesti vahvempi. Mistää sairaudesta ei ole kyse vaan kauheasta mielenlaadusta..

Ääh, ja nyt jätän tämän synkistelyn ^^
If I'cant hear your heart beat, you are too far away

Bruise Pristine

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #69 : Kesäkuu 25, 2007, 11:35:44 »
Minulla on kolme salaisuutta, joita en ole ikinä kertonut kenellekkään. En näytä tunteitani yleensä muille, suljeudun vain kuoreeni, vaikka olen puhelias ja iloinen luonne. Kun muut eivät ole näkemässä, saatan itkeä tunteja suruuni.

Ihka ensimmäisestäni poikaystävästäni en kertonut kenellekkään, koska hän oli minusta neljä vuotta vanhempi. Hän asui kaukana kotikaupungistani, joten kukaan tuttuni ei tuntenut häntä. Pari päivää sen jälkeen kun aloin hänen kanssaan, hän kuoli kolarissa. Kaikki kyselivät, miksi olin hiljainen, kun yleensä olin aina huomion keskipisteenä. Mutta en kertonut syytä, vaan kärsin yksin.

Toinen salaisuuteni on se, että minulla oli vuosi sitten anoreksia. Jouduin sen vuoksi sairaalaankin. Muille sanoin, että minulla oli paha keuhkokuume. En halunnut tiedon leviävän, tai että ystäväni säälisivät. Laihtumisen pistin kuumeen piikkiin.

Minulla oli myös pienenä kaksoissisko, mutta hän kuoli viikko syntymänsä jälkeen. Sitäkään en ole kertonut kenellekkään. Ja muita pienempiä salaisuuksia on tietysti useita.

Poissa Smusta

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Vetehiselle
« Vastaus #70 : Kesäkuu 25, 2007, 13:05:27 »
Lainaus käyttäjältä: Vetehine
Mikset kerro vanhemmillesi, heidän kanssaan poliisille ja hanki lähestymiskieltoa?
Sinuna kantaisin kokoajan puukkoa.
Lähestymiskieltoon en usko että minulla on perusteita koska hän ei ole tehnyt minulle vielä mitään. Ja toisaalta lähestymiskielto voisi provosoida hänet tekemään jotain... Sellaiset ihmiset joilla on tuollaisia taipumuksia ovat joskus vähän arvaamattomia ja oman turvallisuuteni takia en halua hirveästi ärsyttää häntä.

Jos niin kävisi että hän yrittäisi vielä hakata minut kuten uhkasi niin olen sopinut että voin soittaa apuun erään tutun (joka on isokokoinen mies) jolta tämä kyseinen henkilö on myös kavaltanut rahaa.

Tuota Vetehisen neuvoa tuosta puukon kantamisesta en todellakaan suosittele. Ekan kerran se toimii pelotteena, mutta jos sitä ei uskalla käyttää niin ei siitä mitään hyötyä ole. Eikä myöskään kannata välttämättä soittaa sitä tuttuakaan apuun, koska veikkaisin että hän tuskin tyytyy pelkkään varoitteluun. Ja sitten seuraukset ovatkin ikävät kaikille osapuolille.


Minulta ei tällähetkellä löydy oikeastaan sen isompiasalaisuuksia ja vaikka niitä löytyisi niin tuskimpa niitä kenellekkään kertoisin. Kavereita ei ole ja mutsille en ole ikinä osannut kertoa mitään "salaisuuksia" vaikka muuten kyllä juttelemmekin aika paljon kaikenlaista. Muulle suvulle en voisi kuvitellakkaan kertovani mitään yksityiskohtaisempaa mitä he eivät jo tietäisi tai kuulisi jostain muualta. Olen myöskin tässä vähän päälle 17 vuoden aikana oppinut että ei turhaan kannata luottaa ihmisiin ainakaan liian äkkiä. Joskus vuosia sitten kävi niin että menin luottamaan muutamaan "kaveriin" ja viikon päästä koko koulu tiesikin asiasta.

Lainaus
Äitini yrittää saada minut juhannukseksi johonkin. Hän jopa puoliksi kannustaa porukkaan joka on täysin kännissä ynnä muuta. Olen kuulemma epänormaali, kun en ole missään juhannusta.

Kuulostaa ihan tädiltäni. Muutaman kerran on sanonut minulle että "olet sinäkin huonosti kasvatettu kun ei alkoholi maistu" En suostunut juomaan viiniä ruokajuomana vaan tyydyin mielummin mehuun. Ja olen kuulemma epänormaali nuori kun en joskus viitsinyt lähteä kaupungille serkkuni kanssa katsomaan serkun ja sen kavereiden ryyppäystä.
LoL

Pas de Quatre

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #71 : Kesäkuu 25, 2007, 23:31:42 »
Lainaus käyttäjältä: Beijing duck
Lainaus käyttäjältä: Tilkkukissa
Usein jos istun tai piirrän, tai nukun tai luen maaten, kun nousen ylös, päässä heittää ja silmissä sumenee.
Tuo saattaa johtua huonosta fyysisestä kunnosta. Minulla oli yläasteella samanlaisia oireita kuin sinulla ja yhdellä kaverillakin oli. Meistä kumpikaan ei koskaan liikkunut. Olimme liikuntatunneilla aina huonoimpia. Terkkari sanoi meille, että meidän pitäisi liikkua. Kun minä aloin kuntoilla, tuo silmien sumeneminen katosi. Kaveristani en tiedä, koska en ole nähnyt häntä yläasteen jälkeen.

Tuo huimaaminen saattaa myös johtua huonoista veriarvoista. Itselläni on kyseinen ongelma ja kaikki tietävä kouluterveyden hoitaja sanoi sen johtuvan "huonosta" verestä. Nyt sitten syön joka päivä rautatabletteja ja on jo pikkuhiljaa ruvennut helpottamaan.


Itseasiassa se ei pakosta johdu kummastakaan. Itselläni on (vaikka nyt itse sanonkin) todella hyvä kunto ja veriarvo on ihan ok. Silti tämän tästä heittää päässä. Kerran olen jopa ns. pyörtynyt pariksi sekunniksi. Minulle tämä ei ainakaan ole mitenkään vastenmielistä. Jos vaikka jossain leirillä käy näin, sanon vaan että nyt pyörryttää ja puristan silmät kiinni ja olen hetken aloillani. Kukaan tutuistani ei ole koskaan ihmetellyt tai hössöttänyt tämän takia (paitsi silloin kun pyörryin niin vanhemmat saivat pikkuisen säikähdyksen). Tämä silmissä sumeneminen on sitä paitsi todella yleistä yläasteikäisillä. Joillakin se on vähän vahvempaa kuin toisilla.


Mulla on ollut tuollaista aina. Sitä sanotaan asentohuimaukseksi (voipi olla muitakin nimiä, tiedä en), ja olen ymmärtänyt sen johtuvan verenpaineen nopeasta heilahtamisesta esim. ylösnoustessa. Ei ole vaarallista, eikä minullakaan ole mitään vikaa verenpaineessa, veriarvoissa tai fyysisessä kunnossa (noo, siis ei mitään kauhean isoa vikaa...)

Poissa Valeriana

  • Enimmäkseen harmiton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #72 : Kesäkuu 27, 2007, 22:12:04 »
Minulla on myös luonnostaan matala verenpaine ja joskus siitä tosiaana aiheutuu huimausta, kun nousee liian nopeasti ylös. Ei siis todellakaan automaattisesti tarkoita, että on jotenkin sairas tai vain huonokuntoinen ja on käsittääkseni nuorilla tavallisempaa.
If God does not understand, then he is not God, and we have nothing to fear.

Kioshi

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #73 : Huhtikuu 08, 2008, 16:57:45 »
Minulla on monia salaisuuksia joita en ole koskaan kertonut henkilökohtaisesti tuntemilleni ihmisille, enkä aio kertoa vastedeskään. Ne harvat ihmiset joille salaisuuksiani olen paljastanut, eivät ole koskaan edes tavanneet minua. Olen tavannut heidät chateissa tai foorumeilla silloin kun minulla on ollut paha olla ja he ovat tukeneet minua aina kun tarvitsen sitä. Pelkoni eivät ole niin yksiselitteisiä kun nolatuksi tuleminen tai ihastuksen paljastuminen "ns. väärille ihmisille". Suurin pelkoni on elämä.

Olen usein miettinyt elämäntarkoitusta ja valvonut vuorokausia putkeen vain tämä asia mielessäni. Miksi me oikeasti elämme? Olen pelännyt huomista ja kaikkea mitä se tuo tullessaan. Kun on aika mennä nukkumaan olen onnellinen etten saanut kärsiä, mutta samalla pelko alkaa kaivertaa mieltäni. Mitä tulevaisuus todella tuo. Olen suunnitellut valmiiksi kaiken mitä haluan tehdä ylä-asteen jälkeen. Tiedän tarkkaan mihin lukioon haluan ja olen miettinyt ammatinvalintaakin. Entäpä jos en kuitenkaan pääse haluaamiini opiskelupaikkoihin ja saa toivomaani ammattia. Haluan piirtää. Haluan luoda sarjakuvaa. Se on vaativa ammatti jossa harvat menestyvät niin hyvin että pystyvät tekemään sitä työkseen. Vaikka osaan piirtää pelkään uhrata elämäni rakastamalleni asialle. Jos voisin voittaa elämänpelkoni, minuta voisi vielä tulla jotain.

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #74 : Huhtikuu 08, 2008, 19:54:33 »
Minulla ei ole läheskään yhtä vakavia salaisuuksia kuin monella teistä, sillä olen säästynyt esimerkiksi kaikilta vakavammilta sairauksilta. Minultakin löytyy silti monia pienempiä juttuja, joita en mielelläni kerro muille. Yksi niistä on ihastuminen. En ihastu kovin helposti, enkä silloinkaan  ihan äkkiä kerro siitä edes parhaille kavereilleni, joille muuten olen todella avoin. Pelkään kai tiedostamattani, että minua pilkattaisiin tai jotain, sillä joskus ala-asteella se oli sellaista - kun kertoi salaisuuden, siitä pilkattiin ja vieläpä juoruttiin usein vähintään koko luokalle. Tuskin enää tuollaista tapahtuisi, mutta pidän silti tuollaiset asiat melko pitkään omana tietonani.

Hieman edelliseen liittyen, en myöskään kerro juuri kenellekään (paitsi joskus parhaille kavereilleni, niille heistä jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista ja joiden oletan ymmärtävän), miten ihastunut olen tiettyihin fiktiivisiin hahmoihin. Tämä tuntuu näin itsekin ajateltuna niin lapselliselta, etten ihan äkkiä menisi kertomaan tällaista aivan kenelle tahansa.

Muuten olen melko avoin ihminen, ja kertoilen melko laveasti tuntemuksistani ja ajatuksistani muillekin kuin parhaille kavereilleni. En osaa pitää asioita pitkään sisälläni, vaan minuun iskee aina pakottava tarve puhua jollekin. En usko, että pystyisin pitämään vaikkapa vakavaa sairautta salassa...
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.