Kirjoittaja Aihe: Salaisuuksia  (Luettu 21580 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa puolipro

  • Lapsellinen eli lapsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • BANG
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #100 : Helmikuu 28, 2009, 13:41:38 »
Tykkään nakkikeitosta kunnolla vain jos siihen on lisätty maitoa (nam<3), mutten kehtaa tehdä näin koulussa sillä näyttäisi melko mielenkiintoiselta jos ottaisin sellaisesta 'maito-automaatista' kulhooni maitoa::Dd Ja en pidä yhtään siitä että kaverini yököttelevät jo ajatukselle, joten olen hieman huijannut ja sanonut, että "oon oppinu syömään nakkikeittoa ilman maitoa" vaikken olekkaan.

Minusta tuntuu hirveän usein että joku lukee ajatuksiani.

Sama juttu. Yhdessä vaiheessa oli varmaan melkein fobian tasolla, nykyään kylläkin vain semmoinen epäilys menossa kaksneljäseittemä.
- LAULETAAN SE YHESSÄ, "PIRATE'S LIFE FOR ME" !
- EI, MÄ OON VAMPYYRI. "VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN, VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN. TAHDON SAADA CULLENIN, TAHDON SAADA CULLENIN. ENKÄ PELKÄÄ BELLAAKAAN."

Poissa Celestial

  • killing loneliness
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • love is right now
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #101 : Helmikuu 28, 2009, 15:43:54 »
Ja on minulla vielä kolmaskin luuranko. Ajattelen kuin kirja. Oikeasti, lähes aina kun joku puhuu, käännän sanat kirjakielelle ja sovitan ne tilanteeseen. Kerron myös itselleni tarinaa, vaikkapa kun kävelen koulusta kotii, mietin kaikkea, kirjatyylillä.

Ha! ^^ Itse ajattelen todella usein näin. En käännä sanoja kirjakielelle enkä sovita tilanteeseen ja näin, kun joku puhuu, mutta tullessani koulusta tai mennessäni sinne voin ajatella kaiken kuin kirja ja "kirjoittaa tarinaa pääni sisällä". Tämä on hauskaa. :)

Minä myös ajattelen tosi usein että joku lukee ajatuksiani. Olen monta kertaa sanonut jotain täysin samaan aikaan ystävieni kanssa, ja usein nettikaverini lähtevät mesestä juuri sillä sekunnilla kun minäkin olin lähdössä. :D Ircissä on vähän sama juttu, olen joskus tullut ehkä sekunnin jotakuta myöhemmin. Ömm, meneekö vähän aiheesta sivuun...? Tämähän kuitenkin johtuu luultavasti siitä, että on nettikavereiden kanssa samalla aaltopituudella. :P Mutta jatkan ehkä siitä ajatusten lukemisesta, vaikka kyllä tuokin ihan vähän siihen liittyi... :D
Niin. Varsinkin se on tosi skeeriä, jos joku tuijottaa sinua suoraan silmiin, vaikka olisi toisella puolella huonetta yms, etkä sinä edes puhuisi hänelle. Minulle on käynyt näin monesti, ja olen aina ajatellut, että nyt tuo tekee minuun lukilitistä. :P Myös puhuessa jollekin ihmiselle voi ajatella, että tuo lukee ajatuksiani, jos hän tuijottaa koko ajan vaan silmiin... :D

Minä kuvittelen koko ajan osaavani ennustaa. Vaikka oikeasti se on vain hyvää vaistoani, kun arvaan melkein aina kaiken tuosta vaan... vai onko? :)

Joskus saatan kuvitella myös osaavani liikuttaa esineitä ajatuksen voimalla. Eräänä aamuna tuijotin hyvin vihaisena kirjahyllyni päällä kököttävää minikokoista sombreroa, joka ei liikahtanut millimetriäkään, vaikka kuinka tuijotin, hoin mielessäni ja kuiskin hatulle miten sen pitäisi lentää hyllyltä alas. xDD Joskus vain tuntuu siltä, että jos tuijottaa jotakin asiaa kovasti, sitä pitäisi voida liikuttaa ajatuksen voimalla. :>

Minusta tuntuu usein illalla, että joku tuijottaa minua. Hyvän mielikuvitukseni takia olen monena iltana kuvitellut huoneeni ovelle seisomaan mustaan, hupulliseen kaapuun pukeutuneen ankeuttajan tai Kuoleman näköisen ukkelin, joka tuijottaa minua, mutta katsottuani ovelle, eihän siellä ketään ole. :)
Friendship doesn't see through the eyes,
it sees through the heart.

Poissa Lusitania

  • Paluumuuttaja
  • Vuotislainen
  • So you screwed up
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #102 : Maaliskuu 01, 2009, 11:53:38 »
No. Onhan minullakin noita, mutta hyvä, että muillakin. :3

Ensinnäkin. Minä pelkään ihmissusia. Siis sen lisäksi, että uskon niihin. On jotain aivan hirveää mennä ulos täysikuulla, kun on pimeää. Saatan esimerkiksi luistaa koiran lenkittämisestä, tallille menosta, tai jostain muusta jutusta, jolloin pitäisi olla ulkona. Kuvittelen koko ajan, että läheisestä metsiköstä juoksee susi, ja se on oikeasti aivan kamalaa.

Toiseksi. Kuvittelen päivittäin eläväni aivan toisenlaista elämää, kuin omani. Ajattelen asuvani muualla, tuntevani ihmisiä, joita en oikeasti tunne, puhuvani eri kieltä jne.Tarinaan saattavat sisältyä elokuvien, kirjojen tai tv-sarjojen hahmot, näyttelijät tai muusikot. Ihmiset ihmettelevät hyvää mielikuvitustani ja taitoa kertoa tarinoita, mutta on helppo selittää juttu, joka on itselle melkeinpä totta. Joskus tämä piirre myös masentaa minua. Joinakin päivinä saatan olla tosi pettynyt, koska elämäni kulkeekin vain omaa tavallista rataansa. Niin, että se huono puoli liiallisessa mielikuvituksessa.

Olen myös tosi vainoharhainen toisten ihmisten suhteen. Koko ajan tuntuu, että joku valehtelee tai tietää jotain, mitä ei pitäisi. Tuntuu, että olen aika friikki. :D


Help will always be given at Hogwarts to those who ask for it.

Reimeli

  • Ankeuttaja
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #103 : Maaliskuu 05, 2009, 10:41:08 »
No minäkin elän aikalailla omassa maailmassani. Aina kun olen ratsastelemassa maastossa, puhun aina "mielikuvitusystävälleni", tyyliin kirjahahmolle. :D
Ja minä uskon aaveisiin ja velhoihin, vampyyreihin yms. Heitä ON olemassa.
Ja mä aika paljon just horoskooppien ja tarotkorttien kanssa leikin ja joskus tuntuu että voin "lukee" toisten ajatuksia. Joskus tiedän vaan mitä kavereilla ni on mielessä, mutta en tiiä mistä se johtuu.. Mut kuiteskin!
Mut saattaa johtua siitäkin että luen liikaa kirjoja :D

Poissa Horrorshow

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Salaisuuksia
« Vastaus #104 : Maaliskuu 17, 2009, 19:50:50 »
Mulla on jotain salaisuuksia, ei mitään kovin suuria ja "epänormaaleja", vaan tupakan polttelua, juomista, ilkivaltaa, lunttaamista, tavaroiden pöllimistä yms mitä en vain ole kertonut kenellekkään. Pöllimisestä tosin olen jäännyt kiinni, mutta se tuntuu olevan vain läppää kavereiden kesken, mikä ei kyllä minua haittaa. Suurin osa salaisuuksistani liittyy haaveiluun. Haaveilen oikeastaan aika paljon ja olisi hassua avautua niistä jollekkin, koska ne on niin yksityisiä ja semmosia mun omia. Toisaalta oon tyypiltäni semmonen, että en avaudu kauheemmin ja mm. itke muiden seurassa. Pidän ajatukset omassa päässäni.

Oon huomannut olevani aika vainoharhanen. Yksikin katse saattaa saada mut epäilemään, et tuo henkilö suunnittelee mun varalle jotain kamalaa ja kammoan sitä, että mun takana kävelee, pyöräilee tai ajaa autoa/aura-autoa yms joku koska musta tuntuu aina, että kohta mun päälle ajetaan tai tehdään jotain. Oon aina tosi varuillani tommosina hetkinä. Meni vähän ohi ehkä, mutta toikin on salaisuus, koska en ole kertonut kammostani kenellekkään ja uskon että jos kertoisin, tulisi kommentteina vain naurua, ei välttämättä ilkeää mutta kuitenkin

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Salaisuuksia
« Vastaus #105 : Lokakuu 12, 2009, 00:46:10 »
Tänne kyllä voi kertoa onneksi ihan mitä tahansa. Irl on sitten eri asia.

Masennus. Jotkut voivat reagoida aika rankasti ja syrjivästi, sillä masennushan on mielenterveysongelma ja stereotyyppisestihän kaikki mielenterveysongelmaiset ovat kuolaavia zombeja, jotka kuulevat ääniä.

Neitsyys. Moni pitäisi säälittävänä lähes 25-vuotiasta neitsyttä, joka ei ilmeisesti edes säästä avioliittoon koska ei naimisiin halua.

En ole koskaan seurustellut. Kertomisesta tulisi vain kyselyjä ja syyttelyä nirsoudesta.

En oikeastaan edes halua seurustella. Lisää ärsyttävää kyselyä. Satun viihtymään sinkkuna enemmän kuin hyvin eikä minulla olisi edes aikaa treffeille. Rakastan ja arvostan todella paljon omaa (vapaa-)aikaa, joten haluan koulu-/työpäivän jälkeen tehdä rauhassa ns. pakolliset jutut ja viettää loppuillan jonkin hyvän kirjan äärellä tai netissä. Lisäksi olen todennäköisesti aseksuaali.

En halua lapsia. Sen kertomisesta tulisi kamala kyselytulva, joten mieluummin on hiljaa.


Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Poissa liiketerapia

  • Vuotislainen
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Salaisuuksia
« Vastaus #106 : Lokakuu 12, 2009, 18:53:14 »
Mun veljeni ja äitini syyttää mua ainakin viikoittain salailusta ja se sattuu. En ajattele minulla olevan salaisuuksia, mutta varmaan jokaisella on jokin, niin minullakin... toisaalta minun ei tarvitse kertoa kaikkia asioitani kaikille vastaantuleville. Edes Wikipediasta en löytänyt tyhjentävää määritystä sille, mikä on salaisuus, joten hahmottelen sitä omien käsityksieni mukaan hatarasti.
Olen luvannut serkulleni, etten kerro kenellekään hänen tupakoivan ja maistelevan alkoholia. (Hänen vanhempansa kuulemma suuttuisivat todella paljon siitä.) Oho, nythän minä kerron sen aika monelle, mutta no joo, kukaan kenen hän ei halua tietävän, ei täältä saa tietää.

Yhden salaisuuteni, ehkä sen suurimman, voin myös sanoa koskevan sairauttani. Jota minulla ei ole enää. Ehkä kerron sen joskus jollekulle, ehkä en. Tällä hetkellä en ole valmis kertomaan sitä kellekään, eikä minulla olisi ketään kelle halyaisin kertoa.

Toinen salaisuuteni liittyy ystäviin. Koulussa eräs tyttö luulee minun olevan hänen ystävänsä, vaikken ole. Hän on ysillä niinkuin minäkin, mutta ei onneksi samalla luokalla, (eikä ole tulossa peruskouluun jälkeen samaan opinahjoon) muuten tulisin hulluksi. Meillä on kaksi yhteistä tuntia viikossa, mutta siellä hän ei juurikaan häiritse minua. Kuten minun, hänenkään ei ole helppo saada uusia kavereita ja tiedän osittain mistä se johtuu. Hän on täydellinen opportunisti, idiootti ja valehtelee valehtelemistaan. Joissain hänen jutuissaan ei ole mitään järkeä, mutta hän on pääasiassa hyvä valehtelija. Silti en usko enää mitään hänen kertomuksistaan. Hän on viime aikoina saanut pakkomielteen muuasta Idolsista pongahtaneesta julkisuuden hahmosta ja teeskentelee uskottavasti välkillä, että tämä soittaisi hänelle kymmenen minuutin välein. Tämä kuulemma on pyytänyt häntä uudelle musavideolleen, vaikka artistit eivät edes määrä niistä videoista, ja taustalaulajaksi, vaikka hän ei ole koskaan käynyt laulutunneilla tai mitään. Vaikka olemme jo ysillä, kuten mainitsin, hän kyselee yhä, mitä hyötyä on käydä koulua. Hän on teeskennellyt koulumme yksinäisille maahanmuuttajille kaveria ja minulle kutsunut heitä "rahakoneiksi."

Itse siedin aluksi hänen seuraansa, koska minulla ei ollut yhtään ketään muuta kaveria, toisin kuin nyt on, ja sekös häntä riepoo. Hän on pistänyt galleriassa nimeni ihkuboksiinsa ja siitä minulla on ollut kovia syyllisyydentuskia. Otin kaikki nimet omastani (hänen nimeään siinä ei ollut) heti pois kun näin tämän.
Hän lähetti minulle kerran e-mailissa sellaisen typerän kiertoviestin, jossa luki, että se pitää pistää lähettäjälle takaisin, jos pitää tätä ystävänään. Jotten loukkaisi häntä, lähetin sen ja kadun sitä.

Poissa Accused

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Salaisuuksia
« Vastaus #107 : Lokakuu 12, 2009, 19:35:13 »
No on omia ja on muiden salaisuuksia. Tai pikemminkin vaitolovelvollisuus.

On monta mahtavaa tarinaa urheista ihmisistä, mutta myös surullisia tarinoita ja en saa kertoa niitä kenellekkään. Jos joku tajuaa tarinasta että kenestä henkilöstä puhun, olen rikkonut vaitiolovelvollisuutta. Eli jos haluan esimerkkinä kertoa jonkun koskettavan tarinan tms. Joudun miettimään tosissani, mitkä kohdat voin kertoa, joudun muuttaa monesti asioiden kulkua mutta niin että pääsen siihen lopputulokseen että tarinan juoni ja pää ajatus ovat samat. Niin, siis työskentelen lähihoitajana vanhusten parissa. Hienoja juttuja kertovat.

Sitten on omat salaisuudet. Sairauksia kertynyt enemmän kuin laki sallii joista en tahdo kertoa mutta jota muut ihmettelee, miksi esim. raahaan järjetöntä määrää lääkkeitä mukanani. Sitten on perhe. Alkoholisteja. En uskalla kertoa siitä koskaan kenellekkään, se on jotenkin nolo asia ja syytän siitä itseäni vaikka en saisi.
We need to come back down and face what we\'ve become