Kirjoittaja Aihe: Salaisuuksia  (Luettu 20608 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

HymytyttÖ

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia
« : Huhtikuu 22, 2005, 21:05:00 »
Jokaisella olennolla taitaa olla salaisuuksia, joita ei halua muille kertoa. On sairauksia, vammoja, muita kamalia asioita.  Usein pelätään, että muut nauraa, kaverit jättää.

Itse pelkään tätä, että minulle nauretaan ja häpeän sairauttani. Sairaudestani tietää vain vanhempani, lähin ystäväni. He eivät ole tuomitsenut minua tästä sairaudesta ja miksi tuomitsisi.

Usein en välitä muiden ilkeistä kommenteista, mutta kävely tapaani puuttuminen vitsilläkin tekee kipeää.  

Joskus tuntuu, että haluaisin kertoa missä käyn kerran viikossa, koulupäivän jälkeen. Enkä haluaisi keksiä tekosyitä. Miksi olen kerran kuukaudessa koko päivän poissa koulusta ja väitän että olen kipeä, tai myöhästyin linja-autosta.

En uskalla. Pelkään muiden mielipiteitä.

Itse en muista sairauteni nimeä, mutta voin kuvailla sitä.
 Sisään päin kääntyvä kävely. Sen takia joudun käymään kerran kuukaudessa sairaalassa, kerran viikossa Fysio terapiassa.

Nyt joistakin tuntuu, että ei tuo ole mitään, mutta tekisin mitä vain jos saisin sairauteni pois. Se ei vahingoita minua fyysisesti, vain henkisesti.

Haluaisin kuulla teidän tällaisia salaisuuksia, että tietäisin että en ole ainut.
Miltä sinusta tuntuu, oletko tottunut siihen?
Jos olet kertonut ystävillesi tai muille, mitä he sanoivat?
Miltä sinusta tuntui silloin kun sait kuulla asiasta?
Toivottavasti tämä topic kelpaa tänne tai sitä ei ole käytetty.

Poissa rave

  • Tittelitön
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #1 : Huhtikuu 23, 2005, 09:08:41 »
Oi tämmöset keskustelut on hauskoja (no siis tietenkään ei ole hauskoja, mutta siis näihin on kiva vastata)

Itselläni on reuma, tai hyvin paljon reumaa muistuttava sairaus. Mikä tietää jokatoinen viikko verikokeita, magnettikuvausta (maataan ahtaassa putkilossa 30min-3 tuntia) jne...

Noh, jokatapauksessa reuma on siis niveltauti (miksipä ei myös muissakin kuin nivelissä), se on todella vakava sairaus, ja aiheuttaa tulehduksia sisäisesti ympäri ruumista. Minä syön 7 lääkettä päivässä, ja minua inhottaa kun ihmiset aina vitsailee "Sanni syö mielenterveyslääkkeitä, se on katos vähän skitso" jne... Ihmiset ei ehkä tajua että se kiusaaminen piloillaankin satuttaa. Ja se, kun joudun aina joskus lähtemään kesken koulupäivän sairaalaan kun en saa suoristettua enää polveani, tms...

Niin ja verikokeista on kyynärpäässä aina sillointällöin pieni haava siitä neulasta, ja ihmiset kehtaavat pilailla että käytän suonensisäisiä huumeita. En oikein tykkää.

Niin, ja nyt siis salaisuuksiin. Itse yritän mahdollisesti pitää sairaalareissut omana tietonani, mutta kaikki siitä kylläkin tietää. En vaan tykkää siitä että ihmiset naureskelevat sille, varsinkin kun tiedän että siitä ei koskaan voi parantua.

Kerran tein todella typerän tempun reumani kanssa.
Olin kaverin luona 3yötä kerran, ja jätin syömättä kaikki päivälääkkeeni, että minun ei tarvitsisi kertoa mitään. Se oli todella typerää, mietin useasti että miksi tein niin typerästi, mutta syy taitaa juurikin se kiusaminen/kiusoittelu olla.
akfjldjklk

Poissa Brian Molko

  • Northman's Pet
  • Hirnyrkki
  • Such a dull toy
  • Tupa: Luihuinen
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #2 : Huhtikuu 25, 2005, 12:04:04 »
Minulla oli epilepsia. Mutta lääkitys lopetettiin. Epäilen että se on yhä, mutten jaksa mennä tutkimuksiin.

Mutta onhan sitä itse kullakin asioita joista ei halua kertoa. Minun perhe on sellainen. Biologinen sellainen. Minä jouduin kiusatuksi koko peruskoulun kiitos mutsini. Että eipä kannusta puhumaan. Hän on jo kuollut. Onneksi.

Eipä mulla kai muuta ole o.O Tai ei tuu äkkisiltään mieleen.
Julien, you're slow-motion suicide.

Poissa Eleanír

  • Lähes vaaraton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Minäkö?
    • Blogi
  • Tupa: Tuvaton
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #3 : Huhtikuu 25, 2005, 13:13:43 »
Minulla ei tällähetkellä ole mitään kovin suuria salaisuuksia, tai on yksi, mtta se kuuluu menneisyyteen eikä minun siis tarvitse puhua siitä kenellääkkään, koskaan eikä ikinä. Haluan vaan unohtaa koko asian.

Ja asia jonka tahdon unohtaa on skoljoosi (osasinkos edes kirjoittaa sitä enää oikein?) minun selkärankani muistutti siis lähinnä S:kirjainta, sen sijaan että se olisi ollut suora.
Minuahan ei asia vaivannut, enkä edes tiennyt siitä, mutta seiskalla asia huomattiin ja jouduin tutkimuksiin ja jouduin pitämään tukiliiviä vaikka sitä niin kovasti vastustin.
Se oli kolaus jo muutenkin alhaiselle itsetunnolleni. Ja kun en enää kestänyt ja halusin olla kuin kaikki muutkin, kavereiden kanssa ollessa piilotin moisen hökötyksen kaappiin, äitini ei siitä oikein ilahtunut, mutta sama se. Reilu vuoden minä sitä muovista korsettia jouduin pitämään, selkäni on nyt suorempi, mutta lievästi se on utkalla edelleen.

En kertonut tästä kuin parhaalle kaverilleni, en muille, kerran kysyin nimettömänä jossain foorumissa skoljoosista tietoa ja kun ainoa vastaus oli "ooksä joku vammanen vai?" annoin asian olla, pidin sen omana tietonani...

Se vuosi oli ehkä pahin, koulukin meni sen takia huonosti ja olin jatkuvasti masentunut... :/

Mutta onneksi nyt kaikki on taas hyvin ^^
Menetin kaiken kiinnostukseni psykologiseen analyysiin siitä lähtien kun tiedostin, että ihmiset tuntevat mitä he kuvittelevat tuntevansa.
Siitä oli hyvin lyhyt askel ajatukseen, että he kuvittelevat tuntevansa mitä tuntevat

Poissa Jessie

  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #4 : Huhtikuu 25, 2005, 14:16:39 »
menneisyyteni on täynnä pieniä asioita mitä en halua kertoa. Niistä en ole kertonut kenelläkään en edes parhaille ystävilleni vaika osa onkin tapahtunut juuri jonkun ystävän kanssa.

Sairastan erästä tautia. En todellakaan puhu siitä mielelläni vaikkei ole todellakaan vakava sairaus. Se on vaan sellainen asia mistä ei halua puhu. joudun syömään lääkkeitä ja säätelemään syömistäni mikä ottaa välillä hyvinkin rankoille. En voi syödä maitotuotteita 2 tuntia ennen enkä jälkeen lääkkeen oton. Se kuulostaa lyhyeltä ajalta mutta järjestelyä on vaikea toteuttaa lääke on pakko ottaa 7 aamulta ja 7 illalla. Aamulla joisin mieluusti maitoa ja illalla söisin leipää tai jotain muita maitotuotetta mutta se on mahdottomuus. Vartioin yleensä hyvin tarkasti että lääkkeet pysyvät piilossa eikä kukaan näe niitä silloin ei tarvitse selitellä.

joskus ala-asteella riitelin parhaan kaverini kanssa minulla ei ollut muita ystäviä ja tämä paras-ystävä hylkäsi minut, se aiheutti ikuiset arvet ja kerran siitä kerroin ystävälleni joka kuitenkin alkoi kertoa omista kokemuksistaan ja vähätteli tapahtunutta. Sen jälkeen en iki maailmassa enää tahtonut kertoa sitä.
♥ Pottereita vuodesta 1999 ♥
“Dumbledore's man through and through, aren't you Potter?"
"Yeah I am," said Harry. "Glad we straightened that out.”

pesukarhu

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #5 : Huhtikuu 25, 2005, 16:25:37 »
Mulla on aina ollut tapana jättää kertomatta kaikki, mitä en ole pitänyt muille tarpeellisena tietona. Näin ollen edes parhaat kaverini eivä tiedä esimerkiksi yhtäkään niistä useista ihastuksista, joita minulla on ollut. En vain tykkää puhua asioista, joista muut voisivat minua kiusata...

Vielä pari vuotta sitten sairastin aivan normaalia allergiaa.. olin allerginen heinälle, joka oli tietysti pienen hevostytön painajainen. jouduin hevosleirillä ollessani ottamaan joka aamu zyrtecin. se on aivan normaalia melkein kenelle tahansa, mutta silti en halunnut kertoa asiasta kenellekkään, koska pelkäsin, että he nauraisivat jne...

Salaisuuksia minulla siis on. Eikä niistä tiedä kukaan muu kuin minä ja nalleni^^ Kertominen voisi helpottaa, mutta tälläinen minä vain olen... annan asioiden paisua sisälläni, kunnes ne ovat liian suuria ja pato purkautuu...

Cassiopeia

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #6 : Toukokuu 04, 2005, 22:49:30 »
Minulla on liikaa salaisuuksia. On niin paljon asioita, joita en kerro muille. En tahdo muiden tietävän asioitani. Jonkinlaista itsesuojeluvaistoa kenties? En tahdo enää yhdenkään yksityisasiani päätyvän muiden tietoon. Eräälle ystävälleni olen kertonut paljon, en kaikkea mutta hyvin paljon.

muokkaviikate// tässä se vain nähtiin, ettei olisi tällekään ihmiselle pitänyt mitään kertoa. asioistani tietää taas koko koulu. jotenkin alkaa tuntumaan, että joku korkeampi voima oikeasti vihaa minua.

Yhtä asiaa en ole hänellekään kertonut. Enkä aio kertoakaan sitä vielä. Ja se asia on uskontoni. Sanon ihmisille aina olevani ateisti. En ole. En ole kristitty myöskään. En tässä aio kertoa uskostani. En tahdo ottaa yhtään riskiä. Uskoni on minulle tavallaan niin uusi asia, etten ole yhtään valmis puhumaan aiheesta. Toisaalta tahtoisin kyllä kertoa, mutten sitten kuitenkaan.

Idwen

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #7 : Toukokuu 04, 2005, 23:33:44 »
Lainaus käyttäjältä: "Hämykeiju"
Minullakin on salaisuus, jonka olen kertonut vain kahdelle hyvälle ystävälleni. Se ei kuulosta kovinkaan pahalta, eikä se mikään paha olekkaan. Minulla epäillään epilepsiaa ja sen vuoksi joudun jatkuvasti käymään sairaaloissa tutkimuksissa ja olemaan suhteellisen usein pois koulusta. Olen muutaman kerran pyörtynyt (onneksi kotona) ja alkanut sätkimään. Kertoessani tätä ystävilleni, he olivat hetken vain hiljaa, mutta sitten toinen heistä alkoi nauramaan ja esittävän sätkivänsä. Nauroin vain mukana, mutta sen jälkeen päätin, etten kerro siitä kenellekkään.

Ai sinäkin. Minulla on pikemminkin asian laita se, että koko kouluni itseasiassa tietää minun sairastavan epilepsiaa. Olen pyörtynyt koulussa ja saanut noita tajunnanmenetys-kouristelukohtauksia. En välittäisi, että tietävät kaikki. Mutta kun asia on niin, niin ehkä osaavat tehdä jotain, jos tulee jotain kohtausta. Kaverini - yhtä lukuunottamatta ( - jonka mielestä siis epilepsiani on Jumalan kosto siitä, että tykkään sillä tavalla myös tytöistä) tietävät asian, ja ovat pikemminkin huolestuneita. Samoin useimmat koulussa.

Mielestäni epilepsiaan pitäisi osata suhtautua. Pakko sanoa, että kaverisi eivät näyttäneet osaavan. Ei se ihmistä pahenna. Ja hyvin lääkittynä (ellei ole vaikeaa epilepsiaa, johon lääkitys ei tehoa), se on lähes huomaamaton. Ennakkoluulot ja leikiksi lyöminen ovat ainakin minulle olleet pahemmat vastoinkäymiset.

Mitä en itse uskalla sanoa? En ainakaan kovin monelle. Käyn psykologilla. En tiedä, mikä se sairaus on nimeltään, mutta psykoosi se kuitenkin on - maanis-depressio tai mahdollisesti skitsofrenia. En ole yhtään varma.

Celbatra

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #8 : Toukokuu 05, 2005, 12:00:53 »
Minullakin on salaisuuksia..
 
  Vanhempani eivät tiedä, että minä tiedän pikkuveljelläni olevan eräs sairaus. Veljeäni kiusataan koulussa, ja pelkään miten hänelle käy kun hän tulee ensi vuonna yläasteelle, samaiseen kouluun missä nyt itse olen seiskalla. Jos en olisi parhaan ystäväni kanssa eräs päivä tutkinut pikkuveljeni reppuvihkoa (äiti on aina kieltänyt katsomasta sitä, varmaan juuri tällaisen varalle), en tietäisi pikkuveljelläni olevan tätä sairautta.
 Sairaus liittyy puhumiseen, ja sen nimi on dysfasia. Se on vaikuttanut pikkuveljeni puheeseen, ja siitä häntä kiusataan. Olen luottanut tämän asian nyt tasan neljälle ystävälleni.

   Toinen salaisuuteni on se, että isäni ahdistaa minua suunnattomasti. Tästä en ole kertonut kenellekään. Isäni suuttuu tavattoman helposti, ja pelkään että joku päivä hän vielä satuttaa minua fyysisesti pahemmin kuin ennen. Lisäksi hän puheellaan ärsyttää minua, josta minä kimpaannun hänelle, ja hän saa hyvän syyn suuttua sitten siitä. Pelkään isääni, eikä tämä ole kovin mukavaa, koska näen hänet kuitenkin poikkeuksia lukuunottamatta joka päivä.

   Kolmas salaisuuteni (joskin ehkä pienin näistä kolmesta) on, että menen kouluun tasan ja vain sen takia, että siellä ajatukseni ja omat henkiset kipuni eivät kiusaa. Aina kun olen hetkenkin yksin, kun en tee mitään, alan ajatella omia asioitani ja murheitani, ja se satuttaa. Koulussa mietin usein, että mitä ihmettä teen täällä, ihmisten kanssa joista en pidä. Mutta tiedän sen pohjimmaisen syyn kuitenkin aivan liian hyvin.

Suke

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #9 : Toukokuu 05, 2005, 16:09:39 »
Minulla ei ole niinkään pahaa ongelmaa, kuin monilla, mutta satuttaa se silti.
En nyt oikein tahdo kertoa kauhean tarkasti, sillä eräs luokkatoverini liikuskelee täällä ja siitähän kysely voisikin syntyä.

Mutta minua ei kiusata sen sairauden takia, vaikka luulenkin niin. Pidän sen salassa jopa omalta äidiltäni. Isälle nyt en kerro mitään. Yksikään kaveri ei tiedä siitä eikä edes nettikaverit, joille kerron yleensä kaiken.
Mutta se sairaus ei ole lääkärillä todettu, se voi olla kanssa harhaa, mutta vähän epäilen. Sitten vasta sairas olisin.
Pelottaa kävellä yksin missään, pelottaa nukkua ilman valoja tai ihmistä samassa talossa. Pelkään meidän kaappia ja pihaa, naapurin ikkunoita ja viereistä metsää. "Sairaus" satuttaa tosi pahasti sisäisesti, muttei onneksi fyysisesti. Tekee pahaa elää sen kanssa ja olla, ja pelkään, ettei se mene koskaan pois. Äidille olen vihjannut psykiatrista, mutta sitten tajusin, että se ei ole hyvä juttu;
a) itkisin vain, en voisi puhua
b) äiti häpeäisi minua
c) äidin työkaverit saisivat tietää
d) äitini työkaverin lapsi, joka on luokallani, saisi tietää
e) kielloista huolimatta ehkä kertoisi siitä
f) pian kaikki tietäisivät.
ja sitten vasta häpeäisin.

Eli kukaan ei kiusaa minua siitä, paitsi minä itse. Se on kamalaa :<

Poissa Beatrice

  • rakastaja.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #10 : Heinäkuu 13, 2005, 03:33:50 »
Minulla on paljon salaisuuksia. Ihmiset pitävät minua hulluna, jos sanon ne.

En sairasta mitään, muuta kun verenvuototautia. Vuodan kuiviin nopeammin, kun tavalliset ihmiset. Nenästäni saattaa tulla verta kolmisen tuntia.

On myös asioita, mitä olen itse tehnyt. Niitä en aio tässä paljastaa, koska minua pidettäisiin vähintäänkin mielipuolisena.
En vain jaksa elää salaisuuksien kanssa. Ne painavat mieltäni raskaasti.
Itkin, itkin, itkin. Ei saa sanoivat ne, jotka eivät tiedä mitä on, kun suru käy taloksi.

Black Lotus

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #11 : Heinäkuu 13, 2005, 11:14:10 »
Tämä nyt ei ole mikään varsinainen salaisuus mutta sairauksista puheen ollen... Minä satun olemaan ylipainoinen ainakin 30 kiloa mutta monet sanovat että en näytä ylipainoiselta. Minua ahdistaa kun joku puhuu siitä miten minun tulisi syödä tai kuinka olen liian läski, koska oikeasti olen todella nirso ruuan suhteen ja syön joskus liian vähän mutta minä lihon helposti ja syön liikaa karkkia ja jäätelöä. Aloin lihota 3 luokalla sen jälkeen kun vanhempani erosivat ja se oli aika kova pala minulle ja minua on aina kiusattu ja ala-asteella se oli aika pahaakin ja olin niin masentunut että aloin lihota ja se välillä vieläkin painaa mieltä. ja muutenkin välillä masentaa.

Poissa Decamerone

  • Vuotislainen
    • www.decamerone.vuodatus.net
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #12 : Heinäkuu 13, 2005, 16:12:07 »
Jaa-a. Minulla ei kai ole mitään, mitä en kertoisi jollekin, mutta kokonaisuutta en kerro kenellekään. Siis hieman selkokielisemmin: Olen todella puhelias, mutta hyvin harvoin kerron itsestäni mitään oikeita asioita. En vain osaa, sillä haluan olla ihmisten silmissä vahva persoona, joka pärjää. En kykene itkemään kenenkään olkaa vasten tai kertomaan murheitani. Hyvin usein saatan jättää myöskin todellisen mielipiteeni sanomatta, koska tiedän sen loukkaavan ihmisiä. Olen siis milteinpä simpukka. Päästän ulos vain pakollisen, ja  pidän oman, todellisen itseni sisäpuolellani.

Kummallista kyllä, minulla on paljon ystäviä ja kavereitakin, jotka pitävät minua tosi mukavana tyyppinä. Vasta viime aikoina useampi henkilö on tullut sanomaan, että "Hei, me ollaan tunnettu jo kuutisen vuotta, ja tulin ajatelleeksi, etten lopultakaan tiedä sinusta yhtään mitään." Niinpä... Minä en uskalla avautua ja paljastaa liikaa. Enkä kai koe tarvettakaan. Simpukka mikä simpukka.
On vaikeaa olla rohkea, kun on vain Hyvin Pieni Eläin.

Karhunvatukka

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #13 : Heinäkuu 13, 2005, 17:35:07 »
Minulla on monta salaisuutta, joita en halua kertoa kenellekään. Minulla ei ole sairautta, enkä siksi usko voivani ymmärtää, miltä sairastavista tuntuu, joten jätetään se nyt kokonaan ja kerrotaan omista kokemuksistani.

Salaisuuteni eivät ole suuria, eivätkä ne ole vakavia. Ne liittyvät tunteisiini ja haaveisiini, lähinnä, ja ne ovat sellaisia salaisuuksia, että en varmasti ole ainoa jolla niitä on. Silti en halua, että ihmiset saavat tietää niistä. Minun on hankala puhua itselleni tärkeistä aiheista muille, en osaa kertoa miltä minusta tuntuu. Haaveilen ammatista, jota pidetään lapsellisena, ja sen koulutuslaitokseen on hyvin hankala päästä opiskelemaan. Pyrin tekemään valintani opiskelussa ammattiin tähdäten, mutta kun muut näitä asioita kyselevät, vastaan vain että "ne tuntuivat kiinnostavilta aineilta" tai muuta yhtä ympäripyöreää. Olen muutenkin hiljaisehko, joten tätä ei pidetä mitenkään kummallisena.

Hyvälle ystävälleni olen ammattitoiveestani kertonut. Hän ei nauranut, vaan suhtautui asiaan hyvin asiallisesti, ja tästä sain lisää rohkeutta pyrkiä kyseiseen määränpäähän. Toiselle hyvälle ystävälleni olen kertonut toisentyyppisiä salaisuuksia, ihastumisia sun muita. Mutta kumpikaan ei tiedä minun kaikkia salaisuuksiani.

Minun täytyy aina miettiä, kun salaisuuksista puhun, etten vain lipsauta mitään typerää. Ystäväni ovat niin erilaiset, että he luultavasti nauraisivat kun kuulisivat ne muut salaisuudet. Kerran lipsautin jonkin ei-enää-niin-tärkeän asian ystävälleni, ja hän alkoi nauraa. Se ei tuntunut mukavalta, ja sanoin sen hänelle. Hän pyysi anteeksi, mutta vahinko oli jo tapahtunut enkä enää kerro sen tyyppisiä asioita hänelle.

Anteeksi, jos viesti ei kuulunut ihan topicin aihepiiriin (salaisuudet se oli, mutta keskustelu on ollut lähinnä sairauksista). Samoin anteeksi, jos viesti vaikutti epäselvältä, koska puhuin vain sellaisista ja tällaisista salaisuuksista. Kuten sanoin, minun on hankala puhua yksityisasioistani kenellekään.

Envu

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #14 : Heinäkuu 13, 2005, 17:56:28 »
On monia asioita, jotka haluaisin pitää salassa kaikilta ( koulutovereilta ja ystäviltä se vielä onnistuukin ), koska yksinkertaisesti vain häpeän.

Tällaiset eivät millään liity esimerkiksi terveydentilaani, vaan lähinnä siihen, että pelkään millaisena luuserina minua pidettäisiin, jos ihmiset saisivat tietää. Miten he katsoisivat minuun ja nauraisivat ja ajattelisivat, että "voi voi tuota ihmistä, olen aina luullut että se on hyvä ja että se vain koettaa pönkittää itsetuntoaan kun sanoo noin, mutta eihän se oikeasti olekaan mitään, sehän on vain maan mutaa".
Voitte vain uskoa, miten hankalaa on elää, kun haluaisi näyttää hyvältä ja täydelliseltä joka suhteessa, mutta ei pystykään siihen.

Onneksi voin vain pitää turpani kiinni sellaisista asioista ja salailla, niin eivät he tiedä. On tosin muutamia ihmisiä joilta ei voi salata mitään ( perheeni, poikaystäväni, joissakin asioissa sukuni ), mutta esimerkiksi se, että poikaystävä tietää, ei haittaa. Jotenkin ymmärrän sentään edes sen, että hänelle minun ei tarvitse olla täydellinen.
Vaikka ottaa sekin koville. Mieluiten haluaisin olla heikko vain omissa oloissani.

Toisin sanoen, taitaa negatiivinen elämänasenne ja huono itsetunto + tunne siitä, että ei ole tarpeeksi hyvä päteä vähän liikaa elämässäni..

Poissa Starpiks

  • ヘルムットじゃないよ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • "Olette sangen rumia ollaksenne keijuja"
  • Tupa: Puuskupuh
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #15 : Heinäkuu 13, 2005, 18:23:42 »
Kyllähän niitä salaisuuksia on 18 vuoden aikana kertynyt. Pienenä ne olivat pienempiä asioita, perheasioita, haaveita (opin jo ykkösluokalla, että muihin ihmisiin ei voi luottaa), toiveita, pelkoja ja näin poispäin. Ei se ikinä ollut mikään iso asia, joistakin asioista ei vaan saanut puhua kenenkään kanssa, piste. Olihan maailma täynnä muita asioita, joista sai puhua.

 Sitten isompana asiat muuttuivat. Huomasi, että perheasiat ovat miten ovat, niistä ehkä olisi kannattanutkin puhua (mutta miten pieni lapsi voi tietää, että jotkut asiat ovat väärin, jos on siihen jo tottunut?), tuli omia, isoja ongelmia ja kaiken huipentumana depressioni puhkesi. Koska ei ollut ketään, johon olisi luottanut niin paljon, että olisi voinut kertoa masennuksesta, ei sitä tehnyt, lukuunottamatta muutamaa nettikaveria. Itsetuhoisuus, joka myöhemmin tuli kuvioon, oli myös salaisuus, paitsi joillekin ystäville, joille uskalsin kertoa, olivat poikkeuksia.

 Vaikka minulla on Ystävä, jolle olen kertonut melkein kaiken ja monelle ihmiselle netistä olen kertonut todella paljon elämästäni, on minulla vieläkin asioita joista en puhu. Ne ovat liian kipeitä, en halua puhua niistä, en haluaisi edes muistaa. Terapiassa olen toki asiasta puhunut, mutta sekin on ollut lähinnä vanhojen haavojen auki repimistä (ja se joka alkoi epäillä, ei, minua ei ole käytetty seksuaalisesti hyväksi. Tuo on se yleisin luulo). Ne asiat eivät ole yksin minun vaan myös muut ihmiset joutuvat salailemaan niitä.

 Mitä oletettavimmin tulen jossain vaiheessa kertomaan Ystävälleni noista salaisimmistakin asioista. Vielä en kuitenkaan.

 Envun viestiin viitaten, minullakin on huono itsetunto. Ainakin joskus. Suurimman osan aikaa en kai ajattele asiaa, mutta sitten joskus... no, minä olen ruma ja huono eikä minussa ole mitään mielenkiintoista enkä osaa kirjoittaa ja jäkäjäkä. Miksi kukaan viitsii olla minun kanssa tekemisissä? En salaile huonoa itsetuntoani, koska se eräällä lailla vahvistaa minua (uskallan näyttää, etten ole täydellinen), mutta hyvin usein minua luonnehditaan itsevarmaksi ihmiseksi. On hassua, mitä kaikkea järkeily voi saada aikaan. Tiedän, että en sinänsä ole ruma (kuka oikeasti loppujen lopuksi on, jokaisessa ihmisessä on jotain mielenkiintoista jonkun mielestä), en ole huonompi kuin joku toinenkaan, en tietenkään osaa kaikkea yhtä hyvin mutta olen silti aika ok tyyppi, minulla on paljon ajatuksia ja toiveita (hyvinä kausina, kirj. huom.) ja kirjoitin kuitenkin E:n äidinkielestä, joten en täysin luuseri voi kirjoittamisessa olla. Mutta silti.

 Ai niin. Piti se sanomani, että vaikka en varsinaisesti salaile depressiotani, en myöskään ole kovin avoin asian suhteen. Ihmiset koulussani tiesivät että käyn terapiassa, mutta vain yksi pikkuveljeni lisäksi tiesi miksi, ja hänellekin sanoin (kännissä), että minulla epäillään masennusta. Itsetuhoisuudesta olen heittänyt läppää, mutta en ikinä suoraan myöntänyt asiaa. En vielä aivan kestä elää näiden asioiden kanssa joka päivä, elleivät kyseessä ole juuri oikeat ihmiset. Siksi Ystäväni tietää näistä ja monesta muusta asiasta, mutta ei vielä joistakin asioista. En ole valmis elämään niiden kanssa. Vielä.
"The shortest verse in the Bible is, "Jesus wept". The only thing wrong with it is the past tense." -Fred MacIntire, Something Positive

No oonhan mä sentään sukua insinöörille... *pnish*?

Hard Luck Woman

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #16 : Heinäkuu 13, 2005, 18:43:47 »
Minullakin on paljon salaisuuksia joista ei tiedä kukaan muu kuin minä itse. Ainoa jolle olen kertonut lähes kaiken on poikaystäväni.

Yksi salaisuuksistani on se, että äitini lyö minua ollessaan humalassa. En halua kertoa sitä kellekkään. Poikaystäväni on sanonut että asiasta puhuminen äidin kanssa voisi auttaa, mutta en pysty siihen. Olen huono puhumaan.

Eräs toinen salaisuus josta en tahdo puhua tulee ilmi lähes joka päivä. Olen rakenteeltani pieni ja heiveröinen ja olen hieman ali kehittynyt. Tilani johtuu syömishäiriöstä joka piinasi minua pari vuotta sitten. Aina ku joku haukkuu minua tai väittelen jonkun kanssa, vasta puoli haukkuu minua aina pienuudestani. Esim. "mene kotiis kasvaa.." tai jotain vastaavaa. Tästäkään asiasta ei tiedä kuin kaksi läheistä ystävääni ja poika ystäväni. Minua myös hävettää koko asia. Äitini on kertonut aina opettajille asiasta ja siksi minua aina vahditaan koulussa jotta minä söisin... Se ei todellakaan ole kivaa. Siirryn nyt ylä- asteelta ammatilliseen rakennus alalle. Ja pelkään että en pärjää siellä, koska olen niin pieni.

Kuten joku jo täällä sanoi, haluan säilyttää kestävän ja selviytyjän maineen ihmisten silmissä. Suljen kaiken sisääni ja painin asioiden kanssa yksinäni. Saatan istua monta tuntia huoneessani, yksin, miettien asioita... ja joka kerta tulen samaan tulokseen... minusta ei ole míhinkään....

Pajupuu

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #17 : Heinäkuu 13, 2005, 19:33:05 »
Minulla on myös salaisuuksia - uskon, että kaikilla on. Mutta minulla on myös ystäviä, joille voin puhua: useimmiten kierrellen, kaarrellen, kertomatta koko totuutta, mutta puhua yhtäkaikki. Pahimmista, kaikkein häveliäimmistä niistä, ei tiedä kukaan muu kuin minä itse, eikä koskaan tule tietämäänkään. Njaa.

Minulla ei ole sairautta, eikä minulla ole sukua/perhettä, jota häpeäisin tai salailisin (toivottavasti kukaan nyt ei tuota perheasiaa käsitä väärin. ^^' En tarkoita loukata ketään). Enemmänkin minun salaisuuteni ovat asioita, joita olen tehnyt. Joitain tahallani, joitain ihan puhtaasta, viattomasta typeryydestä. Lapsena ja vähän vanhempana.

Olen päättäväisesti pitänyt salaisuuteni ominani, vaikka niitä on joskus kyseltykin. Eiväthän ne olisi salaisuuksia, jos kaikki niistä tietäisivät.

TytoAlba

  • Ankeuttaja
Re: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #18 : Heinäkuu 13, 2005, 22:03:41 »
Minulla on itse asiassa monia erilaisia salaisuuksia.

En tiedä, voinko kertoa niitä edes täällä. Liian riskialtista.

Eräs salaisuus koskee minua itseäni. Ei mitään tekemiäni asioita tai outoja tapojani. Ei mitään sellaista.
Kyseisen asian olen kertonut kahdelle henkilölle (ystävilleni), eräälle ihmiselle en ole asiasta kertonut, mutta hän on hyvin varmasti arvannut tämän jo.

Luotan toiseen ystävääni kuin kallioon. Hänen ei edes olisi mitään järkeä kertoa asiasta kenellekään. Ystäväni ja tämän piireissä tuskin asia ketään edes kiinostaisi.
Toinen ystäväni taas... luotin häneen. Varmasti luottaisin edelleenkin, mutta hän... *huokaus* kuoli viimevuonna.
Hän vei siis salaisuuteni mukanaan hautaan.

*miettii*

Unelmani. Juuri niin.
Kaikista hartain toiveeni, unelmani, on niin arka aihe, etten edes luultavasti pystyisi kertomaan sitä, vaikka tahtoisinkin.
En osaa selittää.

Minulla on muitakin salaisuuksia, joita en voi kertoa kenellekään.
Niitä on kuitenkin monia, eivätkä niin suuria, kuin nuo kaksi.

En muuten ymmärrä, miksi jotkut eivät pidä sanaansa, kun lupaavat, etteivät he kerro kenellekään toisen salaisuuksia.
Jos minulle kerrotaan suuria salaisuuksia, en todellakaan tahdo tuottaa toiselle pettymystä kertomalla sen heti eteenpäin.

Arwen's Light

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #19 : Heinäkuu 17, 2005, 21:43:56 »
Lainaus käyttäjältä: "Eleanír"
Ja asia jonka tahdon unohtaa on skoljoosi (osasinkos edes kirjoittaa sitä enää oikein?) minun selkärankani muistutti siis lähinnä S:kirjainta, sen sijaan että se olisi ollut suora.



Sinullakin??
Minulla on sama juttu. Selkäranka ihan käyrä, ja syksyllä aloitetaan korsetin käyttö. En ole kertonut siitä kenellekkään, sillä pelkäsin, että kaverit pitävät minua sairaana, tai jotain. (kuulostaa tyhmältä, tiedän!!)

Pelottaa ihan kamalasti. Luulin, että joudun olemaan koko loppuelämäni sairaalassa, tai että joudun lopulta selkäleikkaukseen. Nämä murheet ovat kuitenkin jo pyyhkiytyneet pois. Uskon, että korsetti suoristaa selän ainakin osittain, eikä enää tarvitse käydä röntgen kuvauksissa....

Envu

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #20 : Heinäkuu 18, 2005, 01:22:35 »
Skolioosi on kai aika yleinen vaiva. Tai ainakin monilla tuntemillani ihmisillä on sitä, minullakin.
Ja minulla se ei rajoitu vain siihen, mutta ei siitä sen enempää.

Skolioosi sinänsä ei siis ole vaarallista, Untamo, ei siitä joudu kai selkäleikkaukseen.
Ja jos selässä on vaiva, josta joutuu leikkaukseen, niin.. Kun ei selkäleikkauksia muutenkaan mielellään tehdä nuorille ( minulle sanottiin niin kun olin viidentoista, tai jotain siinä mailla ). Kun on vaarana, että leikkaus joudutaan kuitenkin tekemään myöhemmin uudelleen.

Denila

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #21 : Heinäkuu 18, 2005, 15:30:12 »
Salaisuuteni? Voi, niitä on monia. Monet ihmiset tietävät, että mulla on astma. Se ei siis kovin salaisuus ole, haluisin sen toki pois, koska se vaikuttaa isompana opiskeluihini ja ammatinvalintaan, ruoka-aineisiin ja lemmikkieläimiin. Ei siis mikään vaivaton sairaus. Ilman lääkkeitä en pärjää, olin tässä toissakesän ilman lääkkeitä, siis en vaan ottanut niitä, ja siitä seurasi kahden kuukauden hinkuyskä, johon meinasin kuolla. Keuhkokuumeita olen astmani takia kestänyt kolmisen kappaletta, sairaalassakäyntejä on siis kertynyt.

Sairaalassa olen ollut myös toisen salaisuuteni takia. Minut on leikattu pienenä, alle vuorokauden ikäisenä. Vasta tänä kesänä olen voinut alkaa käyttää rannalla bikinejä, koska olen hävennyt kyljessäni olevaa arpea. Enää en häpeä, eli olen tavallaan päässyt yli salaisuudestani. Syytä leikkaukseen en oikein tiedä itsekkään, joku keuhko- ja ruokatorven yhtymä on ilmeisesti ollut syynä.

Kolmas salaisuus, josta tietävät vain lähimmät ystäväni, jos hekään, on se, että olen adoptoitu. Adoptioperheessäni asuu biologinen veljeni ja adoptiovanhempieni oma lapsi. Olemme "oikean" veljeni kanssa sopeutuneet hyvin nykyiseen perheeseeni, myös adoptioveljemme on nykyään "oikea" veljemme. Emme tavallisessa elämässä muistele sitä, että olemme adoptoituja, eikä meidän tarvitsekkaan. Yhteyksiä biologisiin sukulaisiimme on sen verran, että käymme biologisen mummomme ja ukkimme luona. Myös adoptioveljemme käy mukana, mummimme ja ukkimme ei erottele meitä. Ja se on hyvä.

Nyt tiedätte suurimmat salaisuuteni, joitain käytöshäiriöitä mulla on mutta  niitä teidän ei tarvitse tietääkkään..!

ankkalaps

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #22 : Heinäkuu 18, 2005, 17:55:14 »
Minullakin on skolioosi. Se ei ole mikään salaisuus. Mutta kun tuli puhetta täällä niin päätin mainita. Jalkani ovat eripituiset tuon skolioosin takia ja toinen niistä on leikattu kun olin 13 selkääni ei leikattu, koska pahin kohta oli puoli asteta liian vähän vino mutta se on kuitenkin niin vakava että sille pitäisi tehdä jotain mutta niin lievä ettei pysty. Plaah..

Gobletti

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #23 : Heinäkuu 18, 2005, 18:05:08 »
Minulla on salaisuus jota ei tiedä kukaan minun tutuistani. Minä näen näkyjä. Näen sellaisia ihmisiä joita ei oikeasti ole olemassa. Vähän kuin unessa. Se on joskus tosi vaikeaa huomata, milloin niitä näkee, mutta en ole mielestäni nähnyt niitä nyt noin vuoteen. Onko kellään teistä mahdollisesti yhtään yhtä järkyttävää salaisuutta. Olen mielisairas. Luultavasti skitsofreenikko. Ihme ettei kukaan huomaa. Ehkä joskus aikuisena jonkin sairauden tai yksinäisyyden tai voimakkaan tunteen takia herkistyn taas niille näyillle, kuten kävi kerran ennen kuin menin kouluun, silloin, kun sain tietää tästä. Näyt käskivät minua tekemään hulluja asioita, joita en muuten ajattelisikaan. Pelkään että tulen lopullisesti hulluksi, niin kuin jossain kauhuelokuvassa.

melin

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #24 : Heinäkuu 18, 2005, 22:47:43 »
Salaisuuksia minulla on aivan valtavasti. Esim. itselläni on pari sairautta, mitkä kaverini tietävät, mutta ne eivät ole mitään vakavia, en häpeä kertoa niistä.  Mutta äitini on MS-tauti potilas. Äitini ei pysty liikkuman, on pyörätuolissa. Hän ei näe kunnolla, kädet eivät toimi, ei pysty tekemään mitään itse. Äidilläni on ollut tämä koko pienen ikäni.  Tästä ovat perillä vain sukulaiseni ja meidän luokka, johon luotan etteivät he juoruile siitä ympäriinsä. jotkin muutkin henkilöt sen tietävät. En häpeile sitä mitenkään, mutta pelkään että minua aletaan pitämään "erikoisena" sen takia että äidilläni on MS-tauti. Se ei ole mikään periytyvä sairaus.  Entisellä luokalla minua kiusattiin äitini takia, mutta uusiluokka on nyt parempi, tällä ihmiset tukevat toisiaan. Minua ei säälitä tällä luokalla, mistä olen todella onnellinen. Monet ihmiset uskaltautuvat puhumaan minulle vioistaan ja ongelmistaan juuri sen takia että, ymmärrän heitä hyvin, enkä naura heille, ja he tietävät sen.  On myös eräs asia mistä ei kukaan muu kuin paras ystäväni tiedä, hänellä on sama asia. sitä en voi edes tässä kertoa, koska pelkään tässä asiassa naurua ja pilkkaamista.  
Mutta yleisesti ottaen kerron kaiken parhaalle ystävälleni, ja hän kertoo minulle, tiedämme ettei kumpikaan juorua niitä eteenpäin.

Poissa Wemia

  • Hupsu.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ?
  • Tupa: Puuskupuh
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #25 : Heinäkuu 22, 2005, 02:33:02 »
Minulla on salaisuuksia, kaikilla on salaisuuksia.
En kerro kaikkea mikä liittyy perheeseeni.
En kerro miltä tuntui kun vanhempani erosivat ja olin läsnä, ihan vieressä.
*huokaus*
Jotkut asiat tuntuvat niin pahoilta, ettei niitä tarvitse/kannata kertoa, jos se kaveri nyt sattuisi ottamaan sen liian heppoisesti.
En kerro miltä tuntui kun jouduin antamaan ihanan lemmikkini pois.
On asioita jotka satuttavat liikaa.
En kerro äidilleni, kuinka oikeasti hänestä välitän, en..uskalla.
Minulla on pari todella ihanaa nettikaveria, heille kerron lähes kaiken. Internetin välityksellä tosin ei voi ihan täydellisesti ilmaista mitä tarkalleen tarkoittaa, mutta se menettelee, he ymmärtävät ja kuuntelevat.

Kaverini pitävät minua sinä pellenä, aina vitsailemassa, ja höpöttämässä.
Minä piilotan tunteeni, kuten varmaan moni, vaikkeivat he sitä myönnäkkään. Höpötän ja työnnän pahan olon syrjään, myöhemmin, myöhemmin. Joskus jos uskallan hieman vihjaista todellista mielipidettäni, tai oloa, he vain nauravat, eivät ota tosissaan.
"Hei sinähän olet aina se pirteä, ei sulla ole tunteita"
"Sä olet se hiljanen osapuoli, joten ole hiljaa"
Kiitos.

Joskus tuntuu että sitä räjähtää, kun ei kukaan jaksa kuunnella, eikä välitä. Puran harrastuksiini. Musiikkikin rauhoittaa! Luulen että jos olisin ihan oikea minäni.
Öh nyt ajatus katkesi.

Hyvä on, menen nukkumaan, toivottavasti ymmärsitte.
Oisinpa luolassa rosvoklaanin, oisinpa rohkea intiaani!

Evélyn

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #26 : Heinäkuu 26, 2005, 23:52:17 »
Minullakin ikävä kyllä on.. No, se on melkeinsairaus. En nyt viitsisi paljastaa sitä, se ei ole kummoinen, mutta melkein ainoa salaisuus, jota en ole kenellekään kertonut. Häpeän sitä... Se on Niin nolo, vaikkei se edes ole minun vikani. Mitkään lääkkeet eivät siihen ennen auttaneet, mutta kokeilin juuri vähän aika sitten yhtä lääkettä, joka auttoi... Se tuntui tosi ihmeelliseltä, koska olen kokeillut kymmeniä lääkkeitä ja apukeinoja, mutta yksikään ei ole tehonnut. Se on melko varmasti nyt parantumassa.
Se on ollut minulla koko ikäni... Tai no, niin kauan, kun se ensimmäisen kerran todettiin, eli vaippaiästä pääsyn jälkeen suunnilleen. Vauvana ollessani sitä ei huomattu, koska se luultiin olevan ihan olennaista. Se siitä...

Ai, onhan minulla toinenkin... En saisi kertoa sitä kenellekään, vaikka se on vielä vähäisempi tauti, kun minulla on/melkeinvoinsanoaettäoli. Äidilläni on MS-tauti. En tiedä miksi se pitää salata, mutta kun sain tietää sen isältäni hän käski niin ja sen olen pitänyt... *kohauttaa olkapäitään*

<3:llä Evy

Poissa Saffy

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #27 : Heinäkuu 27, 2005, 12:32:30 »
Mitään sairauksia mulla ei ole,mutta muut salaisuudet...Niitä on liikaa.Kaikki kaverit kertoo aina mulle huolensa,ja mäkin haluaisin kertoa niille,mutta ainakin muutama mun kaveri on niin monesti valehdellut eikä oo pitänyt salaisuuksia,niin että en viitsi kertoa niille.Oikeastaan mulla on vain 3 kaveria,joille voin kertoa aika paljon,ja heistäkin yksi on nettikaveri.Mutten kerro kaikkea,on paljon asioita joita kukaan ei tiedä.En tiiä mitä tekisin,jos joku sais ne selville.Luultavasti sulkeutuisin huoneeseeni päiväksi tai kahdeksi,ja itkisin jos pystyisin.

Sekin vielä,etten oikein osaa itkeä.Huudan,rukoilen,masennun,kiukkuilen,mutten itke.Kirjoitan runoja,kirjoitan päiväkirjaa,piirrän,teen kaikkea mahdollista unohtaakseni ikävät asiat.Mutten itke.Haluaisin itkeä,mutta se on niin vaikeaa nykyään!Toivon,etten olisi päättänyt olla vahva silloin kun mua kiusattiin koulussa,mutta niin siinä vain kävi.En osaa enää itkeä ollenkaan.

Yayoi

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #28 : Elokuu 04, 2005, 23:21:49 »
No, minä en kerro melkein mitään kenellekään. Olen vapaa sielu, selviän kaikesta itse. En kerro ihastuksia, vihamiehiä, haukkumisia... Korkeintaan jotain hyviä uutisia. Minulla ei mitään erityistä salaisuutta ole, mutta vaikka olisi, en kertoisi sitä tänne (älkää nyt henkilökohtaisesti ottako). Minä en kerro paljoakaan kenellekään, koska en kaipaa sääliä. Jos joku on kuollut ja kerron siitä, tulee hirveät valittelut ja säälitään. Se on inhottavaa. Ei pahalla, sillähän tarkoitetaan vain hyvää, mutta minä en kaipaa. Hoidan omat huoleni itse.

<3: Yayoi

haihatus

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #29 : Elokuu 21, 2005, 12:07:07 »
Vai salaisuuksia..? Noh, minulla on sairaus, masennun tosi helposti. Se on joskus todella kamalaa, kun tuntuu että koko maailma on vastaan. En ole kertonut siitä kenellekään tutuille, pelkään että he pitäisivät mua ihan hulluna, tai alkaisivat pelkäämään. Se on vaan aina niin vaikeeta keksiä tekosyitä kun on kerran viikossa yhen tunnin poissa koulusta terapian takia. Yksi päivä kerrallaan, kaikki hokee..

Minni

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #30 : Marraskuu 21, 2005, 19:19:55 »
Itselläni ei ole sairauksia, mutta serkullani (ensi maaliskuussa 2vuotta) on sydämmessä joku, en nyt muista sen nimeä. Minua inhottaa se että vanhempani eivät kerro minulle missä tilassa serkkuni on vaan saan sen kuulla "vahigossa" kun he kertovat jollekkin tutulle. Tämä tekee pahaa, koska saa tietää asioita joita ei toisaalta  haluaisi tietää, mutta toisaalta haluaisi. Ja luokkalaiseni sanovat minulle aina että "Älä ny koko ajan siitä serkustasi höpötä, ei meit kiinnosta", eli en voi puhua siitä kellekkään.

Sitten niihin salaisuuksin; itselläni on paljon salaisuuksia joita en kerro kellekkään, sy on se että en omista ystäviä jotka mielestäni ansaitsisivat kuulla salaisuuteni. Moni salaisuuteni liittyy haaveisiin. Joskus saatan vaipua tunneiksi haaveisiini, ja kun havahdun niistä ulos tekee pahaa ettei ne olekkaan totta. Monet haaveeni liittyvät oman lemmikkin saamiseen (muuten sietäisin sen, mutta kun luokkalaiseni höpöttää koko ajan että on meidän luokan suurin koirafani, mutta en halua höpöttää asioista siellä), serkkuni parantumiseen, ja fantasiaan ja kaikkeen taikamaailmaan.

Slughorn

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #31 : Marraskuu 22, 2005, 20:50:20 »
Onko ihmistä ilman pienintäkään salaisuutta? Ei minusta. Minulla on asioita, joita vain läheisimmät ystävät tietävät, mutta en puhu niistä paljoakaan. Sairauteni takia saan huimauskohtauksia, päänsärkyjä ja oksenteluja (huom! minulla ei ole syömishäiriötä). En puhu niistä oikeastaan ollenkaan, koska ensiksikin muut kuin ystäväni voisivat kuulla sen ja sitä ei osaa kuvata sitä tunnetta, kun silmissä sumenee moniksi minuuteiksi, jopa kymmeniksi minuuteiksi. On asioita mistä en puhu ollenkaan: jos minulla menee huonosti en puhu siitä koskaan, jos ilmaisen sitä, se tulee kirjoittamisen muodossa. Minä en halua, että ystäväni ovat huolissaan minusta, sillä se ei ole mitenkään pitkäaikaista tai vakavaa. Ja kolmanneksi minä näen hyvin usein välähdyksiä eli esim. saatan katsoa jotain seinää ja nopeasti kuvia tulee suoraan päin naamaani nopeasti ja tulee huono ettei edes pysty liikkumaan. Se on niin pelottavaa, että luulee pään räjähtävän. En puhu siitä, koska se ei siinä tilassa edes ole kunnolla mahdollista. Tämäntyyliset salaisuudet ovat melkein arkipäivää, koska en todellakaan halua huolestuttaa heitä, mutta toivon että joilla on samnlaisia tunteita kuin minulla yksäsisivät minulle, niin olisi juttuseuraa.

Poissa Hulttio

  • Ruoka-aika
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 8)
  • Tupa: Puuskupuh
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #32 : Marraskuu 22, 2005, 21:50:47 »
Minulla on paljonkin salaisuuksia, mutta tärkein salaisuuteni on puhevikani. Ei siis mikään sairaus, mutta on hankalaa yrittää puhua ilman, että änkytän. Moni tietää änkyttämisestäni. Ala-asteella silloinen opettajani kielsi ketään kiusaamasta minua ja sen takia ystäväni ovat tajunneet ottamasta sitä puheeksi. He nykyään väittävät, että ei sitä edes huomaa, mutta en usko. Silloin, kun jään junnamaan jotakin tavua, huomaan kuinka he eivät jaksaisi kuunnella sitä toistoa. En vain voi sille mitään ja se siinä harmittaakin. Kyllä se ehkä vähän on lievempi kuin ennen, mutta tuntuu kuin se olisi pahenemassa taas. Uskoisin syynä olevan viime kesäinen rippileirini. Leirillä eräs poika kiusasi minua änkytyksestäni, hiljaisuudestani, ulkonäöstäni ym. Siellä tuntui, että pää hajoaisi, olin kokoajan itkemäisilläni ja meinasin seota. En ole ikinä tuntenut sellaista. Masennusta se taisi olla, koska tuntui ettei kukaan välitä ja kaikki oli turhaa. En halua ikinä kokea samaa enää uudestaan.

En myöskään uskalla uskoutua kenellekään. En pysty kertomaan kenellekään, mitä pääni sisällä liikkuu. Ei ketään kiinnosta ja kukaan ei kuuntele. Jos yritänkin avata suutani, joku toinen puhuu heti päälle. Olen siis näkymätön muiden silmissä. Kelpaan vain silloin, kun ei ole muita tuttuja lähellä. Olen se, joka pitää seuraa, kun muita ei ole paikalla. Nyt meni vähän asian vierestä jo. Yritän vakuuttaa itselleni ja muille, että omistan hyvän itsetunnon. Esitän sellaista. Oikeasti omaan todella surkean itsetunnon ja yksi ystäväni on tainnut varmaankin huomata sen. Se on varmaankin myös yksi suurimmista salaisuuksistani.

Sekava teksti, mutta muokkaan sen selkeämmäksi joskus.
struggling in his arms,
the cat frantically scratched away
an escape route called loneliness.

Poissa Kate

  • Hänen korkeutensa
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
    • Livejournal
    • Otteita elämästä lasikellon alla
  • Tupa: Puuskupuh
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #33 : Marraskuu 22, 2005, 21:51:39 »
Minun äitini on alkoholisti ja sairastaa depressiota vielä päälle päätteeksi.

Hän voi olla pitkiäkin aikoja juomatta ja syödä lääkkeensa, jolloin kaikki on hyvin, mutta sitten kun hänellä lähtee se putki päälle sitä ei pysäytä mikään.  Olen kerran joutunut jo viemään äidin ensiapuun, kun hän oli juonut reilun viikon putkeen nauttimatta siinä välissä lainkaan kiinteää ravintoa ja sai sen jälkeen pahan vapinakohtauksen.

Sydänkohtausta pelättiin, kun hänellä on olult aiemmin rytmihäiriöitä, vaikka ikää ei kuitenkaan ole kuin 46 vuotta, mutta loppujen lopuksi äiti oli vain muutaman tunnin tiputuksessa. Sitten kun hän oli pikkusiskoni kanssa ollut päivystyksessä yli 5 tuntia. Tämä tapahtui tänä syksynä ja pelästytti äidin ihan tosissaan. Hoitoon hän ei ole kuitenkaan hakeutunut, vaikka suurin osa häntä lähelta seuraavista joko tiedostavat tämän alkoholismin tai sitten voimakkaasti epäilevät sitä (psykiatrit ovat teettäneet testit maksa-arvoista).

Minä täysi-ikäisenä olen yksi niistä ikävään välikäteen joutuvista, jotka joutuvat viemään äitiä joko Alkoon tai hakeavan hänelle sen pullon. Minun tapauksessani tosin poikaystäväni pitää hakea se, kun minulla ei ole tarpeeksi ikää viinojen ostoon. Omituisinta koko kuviossa on se, että äiti paukuttaa minulle uhkailujen sävyttämänä, että poikaystävälle ei saa kertoa pullon tulevan hänelle. Aivan kuin hän ei sitä itse arvaisi.

Ostamatta jättäminen ei tavallaan kuitenkaan ole ratkaisu, sillä siihen vinkumiseen kyllästyy nopeasti ja kyllä hän jostain keksii keinon millä saa alkoholia. Kaikkien suhtautuminen äitiin muuttuu myös radikaalisti, kun hän alkaa juoda. Pikkusiskostani tulee hoivaava, siinä missä isä muuttuu etäiseksi ja minä ärsyyntyneeksi. Lisäksi äidin juominen vaikuttaa negatiivisesti minun tilaani, sillä minulla on myös depressio diagnosoitu ja tilani romahtaminen vaikuttaa ikävästi koulunkäyntiin.

Osittain äidin takia minut on jo kerran viety viikonlopuksi osastolle psykiatriseen sairaalaan, kun katsoin etten voinut mennä kotiin (itsemurhatarkkailu siitä sitten tuli). Äiti taisi aloittaa siitä kunnon putken, kun sai hyvän syyn syytellä itseään. Tarkkoja muistikuvia minulla ei siitä ajasta ole, koska olin itse niin huonossa kunnossa.  

Poikaystäväni on myös asettanut yhteisen asuntomme kielletyksi vyöhykkeeksi äidiltäni silloin kun hän on juonut ja tehnyt minulle hyvin selväksi, että äiti ei saa tulla lähelle meidän (mahdollisia) lapsiamme, jos on vähänkään ottanut. Nuorempana, kun asuin kotona, oli myös aivan hirvittävän noloa, kun ei voinut kavereita kutsua kotiin, kun ei tiennyt missä kunnossa äiti milloinkin on.

Että tälläistä.
"Jos mielesi tekee joskus arvostella jotakuta, hän sanoi, - niin muista, etteivät kaikki ihmiset maailmassa ole olleet yhtä edullisessa asemassa kuin sinä."

F. Scott Fitzgerard: Kultahattu

Freak on a Leash

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #34 : Marraskuu 23, 2005, 20:01:30 »
Olen alkanut hyvin pitkälti julkistaa joitain salaisuuksian harvoille ja valituille henkilöille. Psykologin suosiollisella avustuksella, eli suomeksi rohkaisulla. Olen kertonut muutamille ystävilleni olevani bi, jonka pidin ennen salaisuutena. Ajattelin ihmisen pitävän minua friikkinä.

Suuri osa ihmisistä ei tiedä, miltä minusta todella tuntuu. Esitän koulussa ja kotona onnellista ja tasapainoista, mutta oikeasti olen aivan rikki. En ole ikinä puhunut kenenkään kanssa isäni, siskoni ja veljeni kuolemasta. Ei, he eivät kuolleet onnettomuudessa, vaan kaikki yksi kerrallaan, eikä heidän kuolemillaan ollut mitään yhteistä. En ole ikinä puhunut koulukiusaamisesta, jonka uhriksi olen joutunut koko pienen ikäni.

On minulla ns. vähäpätöisempiäkin salaisuuksia, kokeissa lunttaamisia ja pieniä ihastuksia, mutta ne saavat pysyäkin salaisuuksina.

Sister Of Charity

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #35 : Marraskuu 23, 2005, 20:16:52 »
Mulla nyt niitä "salaisuuksia" on aikamoinen lista, enkä niitä kaikki viitsi tännekkään laittaa, mutta muutama joita ei kenenkään pitäisi tietää on, että vanhempani erosivat koska äitini oli (ei enää onneksi) alkoholisti ja isäni hakkasi häntä sekä omia vanhempiaan, toista ex-vaimoaan ja vielä velipuoltanikin. Lisäksi velipuoleni käytti huumeita.
Myös ex-poikaystäväni alkoi käyttämään huumeita ja kun jätin hänet hän otti yliannostuksen joka johti ennenaikaiseen kuolemaan.

Mä en oo ikinä pystyny puhumaan näistä asioista kavereille koska
musta on aina jotenkin tuntunut, että kaverit ei ottaisi vakavasti ja se onkin osittain totta, koska bestikseni sattuu olemaan sellainen ihminen joka muuttaa kaikki asiat vitseiksi eikä ota oikeastaan mitään tosissaan. Vituttavaa.

Felinae

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #36 : Marraskuu 25, 2005, 05:41:10 »
No, vaikka mä olen oikeasti aika tunteellinen ja otan (varsinkin kavereilta tulevat) haukkumiset tosi raskaasti, ainoastaan poikaystäväni on nähnyt mun itkevän. Eli itken kyllä herkästi mutta en anna kenenkään nähdä sitä. En ole koskaan antanut esim. vanhempienkaan nähdä.

Viime synttäritkin (neljännesvuosisata) jätin kokonaan juhlimatta koska yhdeltä kaverilta tuli toisen kaverin synttäreillä niin rankkaa tekstiä siitä mikä "luuseri" olen että lähdin sieltä itkien ja olin kuukauden niin masentunut etten halunnut juhlia omia synttäreitäni. No se "luuseriksi" haukkuminen taas johtuu siitä että olin pitkään tosi sairas ja vasta vähitellen oon alkanut parantua mutta kunto on silti tosi huono, pyörryttää helposti ja olen tosi väsynyt (veriarvot huonot). Se johtuu siitä että olen melkein kaikille ruuille allerginen ja ne allergiat paheni ihan yhtäkkiä eikä ne näkyneet allergiatesteissä (ei ne aina näy, riippuu jotenkin siitä minkälainen se allergiareaktio on) niin oli tosi vaikeaa selvittää mille kaikille olin allerginen. Eikä lääkärit osanneet auttaa vaikka ravasin eri lääkäreillä pari vuotta. Allergioista olen kyllä kertonut kaikille mutta kaikki eivät silti tajua vaan haukkuvat "luuseriksi" yms. jos esim. olen 2 viikkoa (pahimmillaan) kipeänä kun olen vahingossa syönyt jotain sopimatonta. No joo, on niitä vielä pahempiakin allergioita, tunsin pojan joka vaipui koomaan koska oli juonut kokista ja olikin yhtäkkiä tullut allergiseksi kokikselle. Mutta onneksi heräsi.

Aina en viitsi kertoa kaikista sairauksistakaan, esim. jos tulee migreenikohtaus niin koitan sinnitellä vaan mahdollisimman pitkälle ettei ihmiset säikähtäisi ja alkaisi hössöttää. Sama jos pyörryttää niin koitan olla ihan hissukseen vaan ja vasta jos menee silmissä pimeäksi sanon että pyörryttää. Ja kun yhdessä leikkaushaavassa tuntuu hermokipuja lähes joka päivä niin koitan olla niin ettei kukaan huomaisi.

Niin ja mulla on toisessa korvassa synnynnäisesti vähän normaalia huonompi kuulo, siitäkin kaikki tietävät mutta ärsyttää kun kaveritkin (ja sisarukset) suuttuvat jos en kuule. Eivätkä edes perheenjäsenet ota sitä huomioon niin että puhuisivat tarpeeksi kovaa ja selkeästi vaan pahimmillaan kuiskaavat (Mitä järkeä jos en kuule?!).

Sitten yksi juttu vielä mikä nyt ei ehkä ole myöskään "salaisuus" mutta en ikinä kerro vanhemmilleni mitään negatiivista (kuten omista ongelmistani), se taas juontaa juurensa varhaislapsuuteen kun n.kolmen vanhasta piti jo olla "iso", pärjätä yksin jne. Tai no olen joskus jostain jutuista ehkä kertonutkin mutta ei heitä ole kiinnostanut kiusaamiset yms. joten olen oppinut olemaan "häiritsemättä" heitä millään omilla ongelmillani.

Onneksi siitä voi puhua että jätkäkaveri on alkoholistiperheestä (ja melkein kaikki sukulaisetkin on alkoholisteja) ja kasvanut sijaisperheessä mutta se on ikävää kun jätkäkaverin teini-ikäiselle pikkusiskopuolelle (jonka kanssa olen tosi läheinen) ei saa kertoa mitään siitä että hänen vanhempansa ovat (parantuneita) alkoholisteja. Eli koko ajan on semmoinen musta mörkö läsnä mistä ei saa puhua.

Niin ja sitten on eräs mies (jota epäilemme narsistiseksi), joka kavalsi mm. eräästä firmasta sekä eräästä harrastusjärjestöstä rahaa. Hän alkoi uhkailla minua koska päätin kertoa hänen morsiamelleen ennen häitä että mies on tehnyt kaikkea hämärää että tyttö tietäisi mihin on sotkeutumassa (ei uskonut; menivät naimisiin). Siitä lähtien kun hän tuli keskellä yötä (vanhempani päästivät hänet sisään kielloistani huolimatta) uhkailemaan että hän hakkaa minut kun olen yksin olen ollut aika säikky... Onneksi voin mennä poliisille sitten JOS hän tekee jotain mutta se voi olla myöhäistä siinä vaiheessa. :(

Beijing duck

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #37 : Marraskuu 26, 2005, 21:35:32 »
Minä olen ihan mieletön ikärasisti. Tuomitsen lähes poikkeuksetta kaikki itseäni nuoremmat ja jotkut ikäisistänikin täysiksi pälleiksi. En ota heidän mielipiteitään vakavasti ellei kyseessä ole poikkeuksellisen älykäs tyyppi. Aivan erityisesti vihaan pikkulapsia ja teinejä. Pikkulapset ovat tyhmiä, ärsyttäviä, rumia vinkujia. Joskus olen sanonut heitä elukoiksi ja tajunnut vasta myöhemmin, että enhän minä puhunut eläimestä vaan ihmisestä. Teinit taas ovat yksinkertaisesti typeriä. Heillä on usein yliampuvia mielipiteitä ja mielihaluja, joiden toteuttamisessa he menevät todella pitkälle. Tosi vaikeaksi menee teinigoottien, j-rokkareiden sun muiden hörhöilijöiden sietäminen. Tekisi mieli vaan karjua heille että: "Katsokaa peiliin, oikeasti! Ettekö te ääliöt tajua, miten tyhmiltä näytätte?" En pysty edes katsomaan heihin. Vihaan teinejä ja kaikkea heihin liittyvää, kuten angstia, kapinointia, identiteetin etsimistä, sekoilua ja yleistä epävarmuutta. Suurin osa teineistä pitäisi ruoskia ja lähettää armeijaan nöyryyttä oppimaan.

Ikärasistisuuttani ei näe minusta ulkoapäin, koska en puhu siitä koskaan. Jos mainitsen joskus jotakin vihastani, niin kymmenen ihmistä iskee vastaan. Ja tämä on jo sen verran syvää vihaa, että minulle voisi tulla sanomaan, että mene hoitoon. Arvostan hyviä käytöstapoja tosi korkealle, joten en koskaan käyttäydy huonosti nuorempiani kohtaan. Jos joku teini tulisi joskus angstaamaan minulle, niin varmasti vaan nyökkyttelisin ymmärtävästi, vaikka oikeasti haluaisin vetää sitä tyyppiä köniin. Asioiden sanominen päin namaa ja kaikki ylimielinen käytös on minusta tosi kauheaa ja kaiken lisäksi minulla on valtavan hyvä itsehillintä, joten pystyn sietämään lapsia ja teinejä todella hyvin ja vieläpä tulemaan toimeen heidän kanssaan. Keksin tosi taidokkaasti kaikenlaisia selityksiä. Ikärasistisuudestani kysyttäessä kieltäisin sen ehdottomasti ja keksisin jotain tekosyitä sen peittämiseksi.

Olen miettinyt tätä asiaa, ja luulen, että teinivihani johtuu siitä, että olin yläasteikäisenä itse täysi idiootti. Vanhoja kirjoituksiani lukiessani häpeän silmät päästäni. Olen huomannut, että muissa yläastelaisissa on täsmälleen samoja piirteitä kuin minussa oli (koulussani on yläaste ja lukio samassa rakennuksessa). Eli näen teineissä itseni. En myöskään siedä typeriä ihmisiä, ja lapset kypsyyden näkökulmasta lähes poikkeuksetta ovat tyhmiä.

Minulla on myös valtava sukupuoli-identiteettiongelma. On aina ollut. Tuosta ei tiedä kukaan, ei edes poikaystäväni, jolle tavallisesti kerron kaikki mahdolliset asiat. Vedän tosi helposti herneen nenään mm. sukupuolirooleista puhuttaessa ja siksi en koskaan puhu niistä, koska en pysty puhumaan suuttumatta pahasti. Olen ihan varma, että kaikki ongelmani ratkeaisivat, jos olisin lesbo, mutta kun en ole...

Tilkkukissa

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #38 : Marraskuu 27, 2005, 00:34:14 »
En kerro salaisuuksiani usein kellekään. Pidän ne sisälläni, enkä uskalla kertoa niistä. Pelkään, että minulle nauretaan. Usein jos istun tai piirrän, tai nukun tai luen maaten, kun nousen ylös, päässä heittää ja silmissä sumenee. Se voi toistua vaikka nyt, jos nousen tästä tuolista. Tänä aamuna kun nousin sängystä, se alkoi taas. Ennen tätä ei ole ollut, alkoi noin kaksi kuukautta sitten. Terveydenhoitaja sanoi, että se on jokin juttu, että minun pitää nousta hitaasti jotta veri ehtii tasaantua. No, teen niin ja se hieman helpottaa. En kuitenkaan voi aina nousta sängystä hitaasti...

Pelkään liikkua pimeällä yksin. En suostu talvisin menemään ulos lainkaan, jos olen yksin, koska silloin on niin pimeää. Tämä paikka, missä asun, ihmiset ovat ystävällisiä enkä ole koskaan kuulut pahoinpitelyistä jne. Jos tulen kaveriltani, joka asuu 500metrin päässä, juoksen koska pelkään kamalasti, että minulle tapahtuu jotain. Vaikka olisi julkista liikennettä, pelko on ja pysyy, ei mene mihinkään. Jos käyn bändien keikalla ja menen kotiin, kysyn jotain kaveria mukaan kävelemään. Väitän, että haluan ihan huvin vuoksi tehdä niin, mutta totta on pelko. Pelko ihmisiä ja maailman kohtaamista kohtaan. Anyway, ihmiset pitävät minua seinähulluna.

Lisäksi haaveilen erittäin paljon. Joskus se voidaan myös käsittää väärin. Jos näyttää, että katson jotain inhoamaani poikaa haaveksuvasti (oikeasti näkemättä mitään), ihmiset luulee minun ihastuneen häneen. Vaikkei niin edes ole. Kuitenkin, vaikken edes pitäisi hänestä, punastun jos joku kysyy tuommosia. Sisimmässäni haluaisin, että minuun kiinnitetään huomiota, ennen koulukiusattu ja halveksittu hiljainen ja ujo tyttö kun olen. ^_^

Ei kai tässä muuta sitten olekaan... eivät nuo varsinaisesti salaisuuksia ole. Ihmiset vaan huomauttaa haaveilustani.

Vampyyrilapsi

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #39 : Marraskuu 27, 2005, 13:01:12 »
On olemassa eräs salaisuus, joka on omalla tavallaan aika nolo ja joidenkin mielestä outokin, minkä vuoksi kukaan ei tiedä siitä - vain minä itse tiedän sen.

On tyttö, joka on masentunut. Kaverinsa lähetti tämän koulukuraattorin puheille masentuneisuutensa vuoksi. Tyttö ihastuu kuraattoriin - 27-vuotiaaseen mieheen, joka on onnellisesti naimisissa ja kahden lapsen isä.

Tuo tyttö olen minä. *punastuu*
____

Ennen olin aikamoinen hölösuu, mutta yläasteelta lähdettyäni olen oppinut pitämään suuni kiinni tietyistä asioista. Jos joku uskoutuu minulle, kerron asiasta korkeintaan parhaalle ystävälleni, jonka olen tuntenut 4-vuotiaasta lähtien, joten tiedän, ettei hänkään vuoda asiasta. Mutta omia salaisuuksiani en uskalla kertoa edes hänellekään.

Beijing duck

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #40 : Marraskuu 27, 2005, 13:59:35 »
Lainaus käyttäjältä: "Tilkkukissa"
Usein jos istun tai piirrän, tai nukun tai luen maaten, kun nousen ylös, päässä heittää ja silmissä sumenee.

Tuo saattaa johtua huonosta fyysisestä kunnosta. Minulla oli yläasteella samanlaisia oireita kuin sinulla ja yhdellä kaverillakin oli. Meistä kumpikaan ei koskaan liikkunut. Olimme liikuntatunneilla aina huonoimpia. Terkkari sanoi meille, että meidän pitäisi liikkua. Kun minä aloin kuntoilla, tuo silmien sumeneminen katosi. Kaveristani en tiedä, koska en ole nähnyt häntä yläasteen jälkeen.

Marizki

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #41 : Marraskuu 27, 2005, 15:28:21 »
Lainaus käyttäjältä: "Beijing duck"
Lainaus käyttäjältä: "Tilkkukissa"
Usein jos istun tai piirrän, tai nukun tai luen maaten, kun nousen ylös, päässä heittää ja silmissä sumenee.

Tuo saattaa johtua huonosta fyysisestä kunnosta. Minulla oli yläasteella samanlaisia oireita kuin sinulla ja yhdellä kaverillakin oli. Meistä kumpikaan ei koskaan liikkunut. Olimme liikuntatunneilla aina huonoimpia. Terkkari sanoi meille, että meidän pitäisi liikkua. Kun minä aloin kuntoilla, tuo silmien sumeneminen katosi. Kaveristani en tiedä, koska en ole nähnyt häntä yläasteen jälkeen.


Tuo huimaaminen saattaa myös johtua huonoista veriarvoista. Itselläni on kyseinen ongelma ja kaikki tietävä kouluterveyden hoitaja sanoi sen johtuvan "huonosta" verestä. Nyt sitten syön joka päivä rautatabletteja ja on jo pikkuhiljaa ruvennut helpottamaan.

Delfino

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #42 : Marraskuu 28, 2005, 15:07:32 »
Lainaus käyttäjältä: "Cassiopeia"

Yhtä asiaa en ole hänellekään kertonut. Enkä aio kertoakaan sitä vielä. Ja se asia on uskontoni. Sanon ihmisille aina olevani ateisti. En ole. En ole kristitty myöskään. En tässä aio kertoa uskostani. En tahdo ottaa yhtään riskiä. Uskoni on minulle tavallaan niin uusi asia, etten ole yhtään valmis puhumaan aiheesta. Toisaalta tahtoisin kyllä kertoa, mutten sitten kuitenkaan.


Nuo asiat oli melkein kuin minun suustani...Paitsi, että en voi sanoa olevani ateisti enkä se mikä oikeasti olen, koska minun elämästäni lähtisi yksi minulle niin rakas ja tärkeä seurakuntaan liittyvä harrastus pois. Kolistelen siis kaapissani turvallisesti ja hyvän tovin. Onneksi ei-uskovat ystäväni kannustavat hiljaista etsintääni, ne harvat, joille asiasta olen kertonut totuuden.

Eli kerron ihmisille uskovani Jumalaan ja Jeesukseen vaikka tosi asiassa uskon kyllä Jumalattareen ja Jumalaan. Ja niistäkin Jumalattareen enemmän. Uskontoni tai elämäntapani on siis wicca, hyvin alussa oleva sellainen. En voi edes wiccaksi itseäni vielä nimittää. Aloitteleva noita voisi olla parempi sana. Uusi asia tämä uskontoni/elämäntapani minullekin, joten tiedän millainen hämmennys päässäsi pyörii. JOs haluat yhtä hämmentyneen itsensä etsiskelijän kanssa vaihtaa häämentyneitä ajatuksia, laita yksäriä. Jos et, ymmärrän kyllä.

Outlaw

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #43 : Marraskuu 28, 2005, 16:06:58 »
Ymh. Salaisuuksia? Kyllä, mutta ei mitään suuria.

Vaikka minulla on monta kaveria, yksikään heistä ei ole sellainen, jolle keroisin kaiken. Ystävän, jonka olen tuntenut jo 1. luokalta asti tuntee minutkin hyvin, ja tiedän ettei hän nauraisi millekkään mitä sanon, mutta en vain halua kertoa hänellekään. Sitten on taas pari kaveria, jotka alkaisivat luultavasti kiusaamaan ja nälvimään leikillään jos saisivat tietää.

Sitten on myös muutama kaveri, jotka nälvivät minulle jo nyt, luultavasti koska olen erilainen kuin he ja koska tulin "heidän porukkaansa" myöhemmin. Eivät hekään tosissaan mitään sano, mutt se sattuu silti. Miten "tulen tallille silloin kun jaksan" tai "en vastannut puhelimeen, että säästyisin aamutalliin menemiseltä". Todellisuudessa tämän takana on koulu. Jos en pitäisi yllä hyviä numeroita, en saisi käydä tallilla ollenkaan.
Siinä oli osa, eikä mitään kokonaan, mutta toivottavasti joku ymmärsi..

jihpf

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #44 : Joulukuu 06, 2005, 21:16:59 »
Lainaus
Usein jos istun tai piirrän, tai nukun tai luen maaten, kun nousen ylös, päässä heittää ja silmissä sumenee.


Itse olen kuullut ihan tälläisen tavis-selityksen: Että jos esimerkiksi makaa, ja nousee yhtäkkiä ylös, niin sydän joutuu pumppaamaan verta pysty- eikä vaakasuunnassa, joten päähän ei pääse uutta verta niin nopeasti. Joten silmissä sumenee hetkeksi, ja pyörryttää vähän. Toivottavasti selkisi(mahtavat selitystaitoni), mutta se on kai ihan normaalia, minulla on sama juttu:).

Minulla on monia salaisuuksia. Mutta en voi kertoa niitä, koska tiedän, että ystäväni katsovat joka viestin jonka kirjoitan. En halua oikeastaan kertoa niitä kenellekkään. On huojentavaa omistaa salaisuuksia, joita kukaan muu ei tiedä.

Poissa Quinetta

  • Vuotislainen
    • http://kat5u.proboards41.com
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #45 : Joulukuu 06, 2005, 22:30:56 »
Minulla on salaisuus. Ja se on aika suuri. Siitä ei tiedä kukaan, ei yksikään ihminen tässä maailmassa, ei äitini, ei edes bestikseni, jolle olen kertonut kaiken muun.

En siis kerro sitä salaisuutta täälläkään, sillä pelkään että joku suomessa-asuva ystäväni lukaisee tämän viestin ja saa kaiken selville. Sitä ei koskaan tiedä, keitä kaikkien noiden vuotisnikkejen takana liikkuu. :D

Tai oikeastaan, vaikka olisinkin sataprosenttisen varma, ettei kukaan tuntemani ikinä lukisi tätä viestiä, en siltikään voisi kirjoittaa sitä, sillä edes tuntematon nettikaveri ei saisi saada siitä mitään selville. Olen luonut liian vahvan muurin salaisuuden ympärille, liian kauan olen sitä pitänyt ja liian kauan sitä suojellut. En uskalla edes ajatella, mitä tapahtuisi, jos salaisuuteni paljastuisi...

Toisaalta vihaan sitä, etten voi kertoa kenellekään, sillä se ahdistaa, mutta toisaalta on jotenkin helpottavaa tietää, että on jotain omaa, mistä ei tarvitse puhua kenellekään tässä maailmassa. Onko kukaan muu kokenut tällaista ristiriitaista tunnetta?

Sitten minulla on pari sellaista pikkuisempaa salaisuutta, jotka bestikseni tietää. Vain hän. Mutta niistä ei enempää...
Roolipelien Maailmankaikkeus - (melko) aktiivinen Roolipelifoorumi.

Koralin

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #46 : Joulukuu 20, 2005, 16:17:24 »
Minullakin on useita salaisuuksia. Pienempiä ja muutama suurempi. Kuten monet ovat jo sanoneet olisi tavallaan ihanaa/ helpottavaa ehkäpä puhua asiasta jollekkin, mutta... Minulla on yksi suuri salaisuus jonka tietää vain yksi ystäväni. Hän ymmärtää tilanteen/asian, sillä hänellä on saman tapainen salaisuus... Hän on puhunut asiasta ystävilleen ja he ainakin jotenkin ymmärtävät, mutta minä en voi tehdä samoin... Ystäväni pitäisivät minua ihan tyhmänä ja outona ja joutuisin kiusallisten kysymysten saartamaksi. luennoin asiasta aina päivä kirjalleni ja sille eräälle kaverilleni ja se helpottaa hiukan...

 Bestikseni sai vihiä asiasta vahingossa ja hän on yrittänyt urkkia salaisuuttani. Hän ei voi tajuta miksi en suostu kertomaan sitä, sillä vaikka olemme tunteneet n. 2-vuotiaasta asti (olen nyt 13) olemme silti tosi erilaisia. Ylä-asteella olemme alkaneet kasvaa erillemme. Hän ei voisi ikinä arvata salaisuuttani eikä ymmärtää minua. Toivoisin, että hän ymmärtäisi antaa asian olla eikä yrittäisi urkia sitä...

kiitush, jos jaksoitte lukea. :D

CryingWind

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #47 : Joulukuu 20, 2005, 18:36:30 »
Mistähän sitä aloittaisi... Tässä kuudentoista vuoden aikana on kieltämättä kertynyt paljon kannettavaa, enkä mie ole paljoakaan tunteitani purkanut. Mie tahdon pitää omat asiat vain omana tietonani. En yleensä kerro kovin henkilökohtaisia juttuja kavereilleni, vaikka toisinaan puhunkin aika paljon. Mie tahdon pitää asiat niin yleisellä tasolla, yleensä vitsailen, jne. Kai se siitä johtuu, etten tahdo kenenkään pystyvän haavoittamaan miuta. Niinhän sitä sanotaan, että mitä paremmin tuntee vihollisensa, sen paremmin voi satuttaa. (Älkää sitten käsittäkö, että kaikki ympärilläni olevat ihmiset olisivat vihollisiani siis...)

Ja sitten on vielä yksi salaisuus. Sitä mie olen pitänyt parin vuoden ajan. Joka talvi mie kohtaan sen yhä uudelleen ja uudelleen. Kesäksi vain voin unohtaa tämän salaisuuden. Niin siis... Miul on valkoiset ja villaiset välihousut. Ne on kamalan nolon näköiset... :/ Pitää varoa, ettei laita niitä päälle silloin, kun on liikuntaa. Mutten mie voi lopettaa niiden käyttämistä, ko ne on niin lämpöiset talvella.

Poissa pitsinenäliina

  • Vuotislainen
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #48 : Joulukuu 21, 2005, 14:08:02 »
Marizki kirjoitti:

Lainaus
Beijing duck kirjoitti:
Lainaus
Lainaus
Tilkkukissa kirjoitti:
Usein jos istun tai piirrän, tai nukun tai luen maaten, kun nousen ylös, päässä heittää ja silmissä sumenee.


Tuo saattaa johtua huonosta fyysisestä kunnosta. Minulla oli yläasteella samanlaisia oireita kuin sinulla ja yhdellä kaverillakin oli. Meistä kumpikaan ei koskaan liikkunut. Olimme liikuntatunneilla aina huonoimpia. Terkkari sanoi meille, että meidän pitäisi liikkua. Kun minä aloin kuntoilla, tuo silmien sumeneminen katosi. Kaveristani en tiedä, koska en ole nähnyt häntä yläasteen jälkeen.



Tuo huimaaminen saattaa myös johtua huonoista veriarvoista. Itselläni on kyseinen ongelma ja kaikki tietävä kouluterveyden hoitaja sanoi sen johtuvan "huonosta" verestä. Nyt sitten syön joka päivä rautatabletteja ja on jo pikkuhiljaa ruvennut helpottamaan.


Nimenomaan noin tapahtuu lähes kaikilla jos nousee nopeasti esim. makuulta ylös. Joku taisikin tuon tuolla jo aiemmin selittää mutta jos "vaiva" on ongelma, niin nousee esim. aamulla ylös sängystä hitaammin. Eka istumaan, muutama sekuntti ja sitten vasta seisomaan. Niin minäkin teen. Voihan tuo kai huonosta kunnostakin johtua mutta ei siitä sillä tavalla voi oikein eroon päästä.

Tällä hetkellä ei omia salaisuuksia tule mieleen. Masturboinnistani en nyt lähtisi loruilemaan oikein kellekään. Muutaman vuoden takaiset nolot tilanteet leffateatterissa, kuset housussa jäisivät myöskin kertomatta. On myös paljon ajatuksia jotka pysyvät salassa vain koska eivät oikein koskaan tule esille.

Kaappikellon kummitus

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #49 : Joulukuu 21, 2005, 14:50:48 »
Minulla on salaisuus. On ollut aina, enkä oikein tiedä misä se johtuu, jostakin sairaudesta tai mistä. Enkä edes sano sitä tässä, se karkottaa liikaa ihmisiä ympäriltä ja on.. no, haitaksi.

Se on kyllä varmaan ihan yleinen vaiva ja noin, mutta jotenkin.. no, nolo :/ Tieddättehän.

-tässä oli yksi salaisuus tulossa, mutta koin sen liian riskialttiiksi edes puhua siitä ettei se ole minun *sensuroitu* yms. :/-

Vaikea puhua, kun ei halua kenenkään tietävän :(
Ei, kumpikaan ei vaikuta.. no vähän... yleensä normaalielämässä.

kaname

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #50 : Joulukuu 22, 2005, 00:34:37 »
no minulla ei pahemmin salaisuutta ole mutta minun hyvällä ystävälläni (joka sattuu olemaan poikaystäväni) on ehkä verisyöpä... se mun kaveri on muuttunut ihan oudoksi ja sitten hän ei ollut kertonut edes minulle siitä ja sitten sain yksi päivä tietää ja olin järkyttynyt..

Lempicka

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #51 : Joulukuu 22, 2005, 00:52:43 »
Uskoisin, että meillä kaikilla on ainakin yksi pieni salaisuus. Niin minullakin. Itseasiassa niitä on paljon, isompia ja pienempiä. Jotkut niistä on sellaisia, etten ole kertonut niistä parhaille kavereilleni, en edes äidille ja isälleni, joskus ohimennen vaan huomauttanut, niin että asia kuulostaa puoliksi vitsiltä. Toisaalta haluaisin puhua näistä asioista joillekin, mutta esim. nyt ystävä-piirissäni kaikki tuntuu olevan sellaisia ihmisiä, jotka eivät tajuaisi asioitani lainkaan. Se varmaan myös on totta.  Toisaalta taas tuntuu helpottavalta etten ole kertonut asioista kellekään, nimittäin juuri nyt en luota keheenkään 100%. En edes tärkeimpiin ystäviini.

Vaikka tietäisin, että he eivät asioitani lavertele, en silti halua kertoa niitä, nimittäin pelkään että minulle nauretaan, ja aletaan suhtautua kuin johonkin... friikkiin. o_o Siksi siis yleensä kätken salaisuuteni ja yritän unohtaa ne. Minuun on totuttu iloisena ja pirteänä ihmisenä, sellainen olenkin. Siksi minua pelottaa minkälaiseksi ihmiset luulevat minua jos yhtäkkiä purskahtaisinkin itkuun? Tämän takia en halua kertoa edes parhaille ystävilleni joitakin asioita. Mutta kaikilla on huonoja päiviä. Myös minulla, vaikka joidenkin mielestä se hullulta kuulostaakin.

Sitäpaitsi jotkut asiat ovat sellaisia, etten edes osaa selittää niitä. Tiedän asian päässäni, mutten osaa kertoa sitä sanoin.

Poissa pitsinenäliina

  • Vuotislainen
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #52 : Joulukuu 22, 2005, 14:53:49 »
Salaan myös monia raakoja mielipiteitäni ympärillä olevista ihmisistä. Luokkamme on nimittäin aivan --- mutta en minä sitä niille raukoille tohdi kertoa kun ovat mitä ovat.

Ja Lempicka, minuun suhtaudutaan kuin johonkin friikkiin. Olen normaalia puheliaampi ja uskallan kokeilla eri asioita. Sen takia minua pidetään "hassuna" ja "höpsönä" kuten ne kirotut luokkatoverini väittävät. Näin siis yläasteellani. Paras ystävänelikkoni on kuitenkin ala-asteelta eivätkä hekään uusissa opinahjoissaan viihdy joten meillä menee edelleen hyvin keskenämme.

En voi väittää luottavani kehenkään yhtä paljon kuin itseeni mutta tällä hetkellä minulla ei ole mitään ajankohtaista painavaa salaisuutta joka häiritsisi minua päivittäin. Se etten tapaa kamujani enää niin usein on melkein helpottanut heille asioiden kertomista.

Vanhempiini turvauduin viimeksi viikko sitten kun erään luokkalaiseni touhut alkoivat huolestuttaa minua (hän myy alusvaatteitaan pedofiileille).

Avocado

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #53 : Helmikuu 12, 2006, 19:52:50 »
Minä en kerro kovinkaan paljon ystäville. Tai no - eipä olekaan niin paljon kerrottavaa. En kuitenkaan kerro asioita kuten ihastuksia, ja muuta.

Mutta on yksi asia, joka on salaisuus kaikille, paitsi minulle. Tai ei se kauan ole salaisuus.

No, kun olin pieni sairastin usein erästä sairautta, ja minut piti leikata siksi että koska sairastin tätä niin paljon, joku asia sisälläni oli hieman vahingoittunut. Vain hieman ja niin. Sen jälkeen olen pari kertaa saanut tämän sairauksen. Ei siinä mitään, syödään vain lääkettä viikon ajan ja siinä se.

Mutta - minulla on nyt jo kolme vuotta ollut samoja oireita kuin silloin kuin tät sairautta sairastetaan. En ole jostain syystä halunnut kertoa siitä.

Felinae

  • Ankeuttaja
Vetehiselle
« Vastaus #54 : Huhtikuu 04, 2006, 02:18:27 »
Lainaus käyttäjältä: "Vetehine"
Mikset kerro vanhemmillesi, heidän kanssaan poliisille ja hanki lähestymiskieltoa?
Sinuna kantaisin kokoajan puukkoa.


Voi kuule kun... kaikilla ei vain ole sellaisia vanhempia. Kun kyseinen mies tuli uhkailemaan minua ja KIELSIN vanhempiani päästämästä häntä sisälle (olin ihan paniikissa ja harkitsin poliisille soittamista koska tiedän mihin tämä mies pystyy suuttuessaan) niin vanhempani kutsuivat hänet sisään ja tarjosivat juotavaa! Ja kun hän toisteli sitä että hän hakkaa minut niin että omat vanhempanikaan eivät enää tunne minua sen jälkeen niin isäni sanoi vain "Noh, noh". Eivätkä vanhempani tehneet mitään hänen häätämisekseen pois vaan antoivat hänen istua olohuoneessa ja haukkua minua.

Lähestymiskieltoon en usko että minulla on perusteita koska hän ei ole tehnyt minulle vielä mitään. Ja toisaalta lähestymiskielto voisi provosoida hänet tekemään jotain... Sellaiset ihmiset joilla on tuollaisia taipumuksia ovat joskus vähän arvaamattomia ja oman turvallisuuteni takia en halua hirveästi ärsyttää häntä.

Jos niin kävisi että hän yrittäisi vielä hakata minut kuten uhkasi niin olen sopinut että voin soittaa apuun erään tutun (joka on isokokoinen mies) jolta tämä kyseinen henkilö on myös kavaltanut rahaa.

Chelsea

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #55 : Huhtikuu 05, 2006, 16:36:05 »
Minullakin on salaisuus. Se on iso. Vain muu lähisukuni tietää sen. Se ei liity minuun, vaan äitini siskoon, kummitätiini.  En häpeä sitä, koska serkkuni ovat minulle rakkaita sekä läheisiä. Näen heitä melko usein. En kuitenkaan ole uskaltanut kertoa tästä kenellekkään kaverilleni. Lisäksi pari kaveriani liikkuu täällä Vuotiksessa, enkä halua sääliä tai mitään.

Tämän lisäksi pari vuotta sitten vaarillani oli syöpä. Se säikäytti kunnolla. Huonoa oli, ettei äitini tai isäni kertoneet minulle ja siskoilleni yhtään mitään. Dsimme käydä katsomassa vaaria vain kerran. Hän sai jo kävellä silloin. Onneksi vaarini on nykyään täysin terve.

naakkatati

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #56 : Huhtikuu 06, 2006, 17:21:46 »
Täällä näyttääpi ihmisten suurimmat salaisuudet liittyvän useimmiten johonkin sairauteen. Kummaa. Itselläni ei ole mitään sairauksia, ja jos olisikin, tuskin niitä salaisin. Yleensäkin mulla on tarve kertoa jollekin asioistani. Ainakun jotain normaalia ja normaalista poikkeavaa tapahtuu, niin vähinään joku ystävistäni tietää siitä. Mulle vain on tärkeetä se, että joku tietää. Mulle on ihan vieras ajatus, että pitäisi pitää asiat omana tietonaan. Miksi? Tietenkin on asioita, joita ei voi esim. kertoa äiteelle, mutta ne sitten kerrotaan kavereille ja näin päin pois. Ja samoin arvostan sitä, kun muut ihmiset avautuvat!

Lórien

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #57 : Huhtikuu 06, 2006, 18:29:47 »
Minulla on salaisuuksia vaikka muille jakaa, mutta en nyt kuitenkaan niitä tässä ala avoimesti kertomaan.

Minulle on aina uskouduttu siitä asti kun sain ystäviä. Minuun luotetaan, ehkä vähän liikaakin ja uskokaa huviksenne, välillä on hankala pitää kaikkea sisällään. Siksi päiväkirja onkin minulle se lohtu numero yksi tähän asiaan.

Mutta onhan minullakin yksi pieni salaisuus, josta ei kukaan tiedä, ei edes parhaat ystäväni, ainoastaan äitini, eikä hänkään kaikkea tiedä.
Tämä on niin klisee, normaali juttu, mikä melkein jokaisella teini ikäisellä on, meinaan ihastus. Sellainen jota ei voi koskaan saada.
Se sattuu kun ei pääse yli eikä ympäri jostain sellaisesta jonka kuka tahansa voisi tuosta vaan unohtaa ja jatkaa elämäänsä. Ja tämä ei sitten ole mikään leffastara tai mikään, ihan tyyppi jonka tunnen :/.

Siinä minun pikku salaisuuteni ...

Timantti

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #58 : Huhtikuu 09, 2006, 17:16:52 »
Mulla ei ole mitään älyttömän synkkiä salaisuuksia, ainakaan enää. Nimittäin mulla on epilepsia, ja tietenkään en asiaa kaikille kuuluta, mutta aina välillä se lipsahtaa jollekin. Juuri äskettäin teatterissa (siis tosi on, mulla ei oo Potterin ja teatterin ohella muuta elämää) menin ja mölöytin asian eräälle kaverilleni. Esitämmä nimittäin tänä vuonna Kärpästen herraan pohjautuvaa näytelmää, ja siinähän on Simon, jolla on epilepsia. Ja Simon on hieman outo, ja kuvittelee siitä sianpäästä seipään nokassa, että se puhuu. Ja siinä minä sitten verhon takana olin laittamassa maskia erään kaverini kanssa, ja Simonin kärpästen herran kanssa "keskustelu" oli menossa, ja minä sitten menin ja lipsautin: "On se törkeetä, että epileptikkoja dissataan noin. En mä ainakaa kuule ääniä tai skitsoile, vaikka mulla onkin epilepsia." Kaverini katsoi vähän oudosti ja kysyi: "Mitä, onks sulla epilepsia?" Tosin juttu taisi, luojan kiitos unohtua pikapuoliin. En ole ainakaan saanut siitä jälkikäteen kuulla.

naakkatati

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #59 : Huhtikuu 09, 2006, 18:12:21 »
Mut siis miks ihmiset haluaa salailla jotain tollasta, niinku sulla esim. Timantti toi epilepsia? On kai se ny hassua, ettei edes kaverit tiedä... Ja kun siinähän oo mitään pahaa, jos vaikka on joku sairaus tai jtn..

IsoPahaSusi

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #60 : Toukokuu 02, 2007, 01:02:21 »
Minulla on salaisuus, jonka kernaasti haluaisin kertoa, vaikka kaikille. Ongelmana on vain se, etteivät ihmiset tiedä tarpeeksi ja he ovat ennakkoluuloisia.
Minulla on skitsofrenia. Niille jotka luulevat minun olevan psykopaatti, jolla on useita persoonia, minulla on uutisia.
Kun sairauteni on pahimmillaan, minä vetäydyn ja saatan elää omissa maailmoissani. En koskaan halua vahingoittaa ketään, negatiiviset tunteeni puran vain itseeni.

Muille kuin perheenjäsenille, keksin tekosyitä kyselyihin siitä missä olen ollut. Olen luonteeltani perfektionisti ja en vain pysty sanomaan totuutta. Kun olen joskus erehtynyt totuuden sanomaan, olen palkaksi saanut kohteliaan hymyn ja epämiellyttävän hiljaisuuden. Haluan säilyttää kasvoni ja täydellisen kuvani. Minusta tuntuu kuin olisin ihmissusi, jolla ei ole edes täysikuuta kertomassa, siitä milloin muutun sudeksi.

Tämän kaiken vuoksi, minun on ollut vaikeaa pitää opiskelupaikkaa, tai työtä pitkään. Olisi hienoa, jos voisin kertoa suoraan opettajalle tai työnantajalle ongelmastani. Olen varma että ymmärtäjiäkin on. Pelkkä sana; skitsofrenia, saa ihmiset sulkeutumaan.

Poissa Kate

  • Hänen korkeutensa
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
    • Livejournal
    • Otteita elämästä lasikellon alla
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #61 : Toukokuu 02, 2007, 20:23:03 »
Mut siis miks ihmiset haluaa salailla jotain tollasta, niinku sulla esim. Timantti toi epilepsia? On kai se ny hassua, ettei edes kaverit tiedä... Ja kun siinähän oo mitään pahaa, jos vaikka on joku sairaus tai jtn..

Oikeassa (lue: väärässä) seurassa jonkun mehevän ongelman möläyttäminen voi käydä äärimmäisen kalliiksi, esimerkiksi mielenterveysongelman kertominen työhaastattelussa aiheuttaa lähes väistämättä sen, että nimesi vedetään yli potentiaalisten hakijoiden listalta. Ei tarvitse oikeastaan kuin höläyttää asia, jonkun sellaisen kuullessa, joka tuntee pomosi/jonkun muun henkilön, jonka korviin et tietoa missään nimessä halua ja jos mahdollisia saneerauksia joskus tehdään, irtisanomislistan kärkeen ponnahtaa helposti henkilö, joka sairastaa esim. masennusta. Minulle on ihan suoraan sanottu, että koskaan minun ei tulisi kertoa kenellekään (tai erittäin valikoidulle piirille ihmisiä), että sairastan masennusta, sillä voi oikeasti olla äärimmäisen negatiivinen vaikutus tulevaisuuteeni työmarkkinoilla.

Tähän Timantin epilepsiaan liittyen; suosittelisin sinun kertomaan asiasta jollekin luotetulle taholle, jotta edes joku osaa toimia oikein, jos saat kohtauksen. Itse olen ohjeistanut ympärilläni olevia ihmisiä siltä varalta, että saan paniikkikohtauksen, jotta koko joukko ihmisiä ei seisoisi vain suu auki ja kädet levällään minun ympärilläni.
"Jos mielesi tekee joskus arvostella jotakuta, hän sanoi, - niin muista, etteivät kaikki ihmiset maailmassa ole olleet yhtä edullisessa asemassa kuin sinä."

F. Scott Fitzgerard: Kultahattu

Leitha

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #62 : Toukokuu 04, 2007, 14:22:16 »
Hmm.
Minulla ei taida totta puhuen olla mitään ihan kamalia salaisuuksia. Ei vain ole.
Tai toki on, mutta ne on niin pieniä ettei niillä ole mitään merkitystä.

Tai no oikeastaa biseksuaalisuuteni on yksi. Tavallaan. Pari ystävääni tietää siitä, mutta se ei ole mikään sen kummempi juttu sitten, en häpeä sitä ja varmasti myöntäisin jos joku kysyisi. Joku muu kuin pikkuveljeni.
Mutta voisin kyllä kertoa yhden salaisuuteni oikein hyvin.

Siitä ei taida tietää kukaan muu kuin minä ja ko. henkilö joka koko paskan aloitti.
Viime kesänä mentiin perheen kanssa yksien perhetuttujen luo käymään eräänä iltana, heillä jotkut puutarhajuhlien tyyliset oli. Perheen poika, kaksi vuotta minua vanhempi, tulee tervehtimään minua, kehuu hiusmalliani ynnä muuta. Toki tälläinen pikkuinen, herkkä tyttö on ihan in love siinä vaiheessa, vietinkin koko illan hänen seurassaan. Kävin hänen mukanaan kävelyllä ja ties missä, meni niin läheltä yhdessä vaiheessa ettei suudellut minua. Onneksi ei.
Seuraavana päivänä menin kaverini kanssa sinne uudestaan. Minun vatsassani liihotteli perhosia kaiken aikaa. Illalla hän tuli vielä meille kaverini kanssa. Loikoiltiin kaikki 80cm leveässä sängyssäni, hänen kätensä minun vyötäröni ympärillä, vartalo minuun kiinni painautuneena. Kaveri oli sitten minussa kiinni, tekihän se nyt hieman tiukkaa kun kaikilla oli alle 30cm tilaa olla koko sängyssä.. Illalla viestiteltiin ja hän pyysi minua yhteen kanssaan.
Jätin hänet seuraavana aamupäivänä. Laitoin viestiä, hän laittoi takaisin. Laitoin takaisin, hän laittoi takaisin. Sitten minä en enää vastannut. Tämä on se asia mitä häpeän - pakenin tilanteesta niin paskalla tavalla kuin olla ja voi.
Kaiken lisäksi minä olin silloin etäsuhteessa superihanaan tyttöön, ja suhde oli siinä vaiheessa tosi huonolla mallilla. En kertonut tästä hänelle koskaan.
Tämän jälkeen suhde korjaantui ja oltiin yhdessä vielä hieman alle kuukausi, ennen kuin suhde loppui täysin muista syistä.

Tuo salaisuus vaivaa minua niin usein että huh. En aio tehdä tilanteelle mitään, enkä tosiaankaan aio mennä ensi kesänä noihin perinteisiin juhliin. Kaikkoan niin kauas kuin on vain mahdollista.

Poissa Saphire Tulenpunainen

  • Kliseitä rakastava
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • UGH!
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #63 : Toukokuu 04, 2007, 21:42:13 »
Minulla ei ole mitään sairautta eikä sen sellaista. Eikä kovin suurta salattavaa. Mutta yksi asia on, jota en ole kertonut kenellekään.

Mummani. Hän kuoli 2 vuotta sitten. Siitä lähtien kaikki (no, ei aivan kaikki) asiat ovat menneet pieleen.

A) Pelkäsin/pelkään koko ajan, että kun soitan paapalleni, hän ei vastaa tai ei avaa ovea. Pelkään, että hän makaa kuolleena asunnossaan. *puistatus*
B) Koulu asiani alkoivat mennä alamäkeen. Ei pahasti, mutta keväällä olin hyvin pettynyt keskiarvooni, 8.23, joka oli edellisenä vuonna ollyt 8.43. Rupesin kiukuttelemaan opettajalleni paljon enemmän, ja olin ärtyisempi koulussa.
C) Sain selville, että eräs kaverini oli puukottanut minua pahasti selkään. Hän haukkui minua irc-galleriassa, enkä edes tiedä, onkoi hän ollut minun ja toisen kaverini ystävä koskaan. Hän lähti riparilla (silloin tämä lähti vyörymään) toisten tyyppien matkaan ja jätti minut riparilla yksin, koska toinen kaverini oli kipeänä kämpässä.
D) Joskus, jos jokin asia muistuttaa mummaani, tulen todella surulliseksi joksikin aikaa.

Mummani oli minulle todella tärkeä ja rakas, ja oli järkytys kun hän kuoli syöpään. Sain kesken mukavan leirin kuulla suru-uutisen, että hän ei pakosta enää herää. maanantaina hän sitten kuoli.

En ole kertonut kaverilleni siitä syvästä tuskasta, mitä joskus koen yksin iltaisin kotona. Olen kertonut tuon A kohdan, mutta en muuten taida hänelle kertoa asiasta, koska asia ei kumminkaan oled vakava, ja hän tietää sen jotenkin. MUTTA, sukulaiseni, ei siis kukaan, tiedä tästä asiasta. Ei äiti, ei isä, ei serkkuni, ei kukaan. Vain kaverini tietää asiasta. Toinen kaverini ei tiedä, mutta kaiketi arvaa. Aijon jutella hänen kanssaan tästä. Haluaisin kertoa asiasta rakkaalle serkulleni, Jaakollem joka on jo 22 vuotta, mutta silti, hän on todella ymmärtäväinen ja ihana persoona. Mummani oli meille yhteinen. Sedällenikin voisin asiasta puhua, sillä hän on pappi ja hän ymmärtää todella hyvin, miltä läheisten menettäneistä tuntuu, etenkin kun mummani oli, tai siis ON, hänen äitinsä. En halua vain tuottaa heille enempää tuskaa. Paapalleni en missään nimessä halua sanoa, vaikka muussa tapauksessa hänelle kertoisinkin, mutta mumma oli hänen rakastettunsa, naimisissa lähes 56 vuotta ja tunsivat minun ikäisestäni lähes 60 vuotta! Hän suri hirveästi ja suree edelleen mumman lähtöä. Siksi en halua suvulleni puhua mitään. Nuoremmalle serkulleni, jotka ovat eri suvusta siis, en halua kertoa, koska haluan hänen olevan onnellinen ja olvean murehtimatta minusta. Itken joskus iltaisin ja kuvittelen puhuvani serkulleni, tai jollekin muulle tärkeälle ihmiselle, ja joskus puhun suoraan mummalleni, koska tiedän ähnen kuulevan minua ja lohduttavan minua koko elämäni ajan, kunnes taas näemme.
"Minä annan kaiken ja enemmän tuli polttaa uskon mihinkään, mitä sitten jos sielun menettää. Mutta on vaan pakko roikkuu perässä."  I want stay Together Forever.

Poissa Valeriana

  • Enimmäkseen harmiton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #64 : Toukokuu 04, 2007, 22:31:55 »
Otan osaa Sapphire. Mistä tiedät, ettei sinun serkkusi myös kaipaa jotain jonka kanssa puhua mummasi kuolemasta? Hän on varmasti valtavan surullinen. On tietysti mahdollista, että hän kieltäytyisi, jos kysyisit, mutta sitä ei voi tietää etukäteen.

Minäkin juttelen joskus ihmisten kanssa päässäni. Ehkä se on vain merkki siitä, etten osaa oikeasti asioida ihmisten kanssa, joten elän mielikuvituksessa. Minulla ei taida olla varsinaisia salaisuuksia, koska lörpöttelen aika iloisesti kaiken, halusi toinen tietää tai ei. Joskus vain se ongelma on sellainen hyvin epämääräinen, jolle ei ole oikeita sanoja.
If God does not understand, then he is not God, and we have nothing to fear.

EternalEmerald

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #65 : Kesäkuu 11, 2007, 22:35:01 »
Salaisuuksia.. niitä kylä jonkin verran löytyy. Olen ihminen, joka sulkee kaiken sisälleen ja kärsii yksin. En halua huolestuttaa muita, enkä muutenkaan halua päästää muita liian lähelleni. Ja pelkään, että muut nauraisivat minulle tai muuten vain jättäisivät yksin. En tiedä.. haluan vain pitää kaiken itselläni. Ihmettelenkin nyt, miksi minulle tuli tarve kirjoittaa tänne, mutta minulle tuli tunne, että täällä kukaan ei naura minulle ja täällä voin kertoa asioistani turvallisesti.
Tässä on nyt joitain:
*minulla on luultavasti syömishäiriö, joka puhkesi viime syksynä. Olen aina inhonnut itseäni ja tämä kai on sen tulosta. Äiti ja mummini ovat puhuneet minulle, että minun pitää syödä koska he eivät halua minulle tulevan mitään syömishäiriötä. Mutta minulla on se jo luultavasti. Nolottaakin ajatella mitä muut sanoisivat jos kertoisin kuinka syömiseni välillä riistäytyy käsistä. Ja toisena päivänä en syö ollenkaan. Yritän nyt itse parantua, jos se vain onnistuisi. Mutta, jos minä sanonkin itseäni lihavaksi, niin heti alkaa kamala: "et sinä ole lihava, katsopas mun mahaa!" -keskustelu, vaikka toinen tietääkin olevansa minua monta kertaa pienempi. :/

*äidilläni on MS-tauti. En ole IKINÄ kertonut asiasta kenellekään. En häpeä sairautta, se vain pelottaa minua. En halua äitiäni pyörätuoliin, enkä halua että taudin takia äitini joutuu muuten kärsimään. Saan kiittää Jumalaa, ettei äiti ole vielä ainakaan pahassa kunnossa, vaikka aina häntä väsyttääkin. En oikein osaa kertoa sairaudesta

*asumme talossa ja paikassa, jota äitini inhoaa. Hän ei muuta meidän, lastensa takia pois. Hän kyllä rakastaa isäämme, mutta paikka on sietämätön. En halua selittää miksi. Välillä kuulee pahojakin riitoja ja lauseita kuten: "me muutamme pois, alan etsimään uutta asuntoa", mutta mitään ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Onneksi vanhempani silti tappelevat vain harvoin.

Muuta nyt en osaa / halua kertoa, mutta siinä oli joitain..

Jenry

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #66 : Kesäkuu 13, 2007, 00:18:08 »
Ei ole niinkään salaisuus, että kaikki tietävät minun pelkäävän ötököitä, etenkin hämähäkkejä. Ja kyllä siitä jaksetaan vitsiä heittää, mikä alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään. Tietenkin sitten ovat myös nämä, jotka sanovat tietävänsä miltä minusta tuntuu ja että he pelkäävät hämähäkkejä myös. Eivät he tiedä.

Pelkään erityisesti hämähäkkejä niin paljon, että jos nään sellaisen, niin ensimmäiseksi tulee vaikeuksia hengittää, sitten alkaa huippaamaan ja oksettamaan, hetken kuluttua nousee kylmä hiki ja silmissä sumenee ja meinaan purskahtaa itkuun pelkästä pelosta. Aina kun tulen sisälle taloon minun pitää tarkistaa huoneen nurkat ja tämä täytyy tehdä varsinkin ennen nukkumaan menoa. Tämä pelko saa minut vihaamaan itseäni, koska en voi kesäisin telttailla tai istua nuotiolla tai kävellä metsässä. En voi lähteä kiertämään maailmaa ja kokea kaikkia niitä asioita, mitä olen aina halunnut. Tämä pelko todella rajoittaa elämäääni.

Kaikista pahin kohtaus tähän mennessä on tuli kun olin eräänä iltana käymässä nukkumaan. Yhtäkkiä alkoi tuntua kuin koko sänky olisi ollut täynnä ötököitä ja en saanut enää henkeä (eihän siellä sängyssä tietenkään mitään ollut). Aloin tärisemään ja nykimään ja ihan minuutissa tai kahdessa olin hikoillut koko sängyn aivan märäksi. Hiki oli aivan kylmää ja sitä tuli jopa kämmenselistä ja olin aivan läpimärkä. Tietenkin tähän liittyi myös hysteeristä itkemistä ja paljon hyperventilointia. Poikaystävä vähän hätääntyi kun onnistuin vihdoin ja viimein herättämään hänet. Tämä ei ehkä kuulostanut niin hirveältä mitä se oli, mutta uskokaa tai älkää, kyllä se oli :(

Kaiken lisäksi tämä pelko vain pahenee joka vuosi ja on noloa vielä näin kaksikymppisenä sanoa pelkäävänsä ötököitä. Anteeksi ettei tämä nyt ehkä niinkään ollut salaisuus kuin turhauttavan pelon purkamista.

Kaalikeitto

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #67 : Kesäkuu 22, 2007, 04:57:43 »
Monikan ei tiedä, että minulla on lukuhäiriö. Sitä ei huomaa kun vaan kirjottamisesta. Toivottavasti se ei kauheasti häiriste etten ole hyvä kirjottamaan oikein.

Äitini ei tiedä, että aloin oikeasti tupakoimaan jo 12-vuotiaana. SE luule et aloitin 14vuotiana. Ei se saa koskaan tietääkkään kai.

Poissa Nathaniel

  • melkoinen kelmi
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • neitihaamu
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #68 : Kesäkuu 22, 2007, 17:41:51 »
Lainaus käyttäjältä: Beijing duck
Lainaus käyttäjältä: Tilkkukissa
Usein jos istun tai piirrän, tai nukun tai luen maaten, kun nousen ylös, päässä heittää ja silmissä sumenee.
Tuo saattaa johtua huonosta fyysisestä kunnosta. Minulla oli yläasteella samanlaisia oireita kuin sinulla ja yhdellä kaverillakin oli. Meistä kumpikaan ei koskaan liikkunut. Olimme liikuntatunneilla aina huonoimpia. Terkkari sanoi meille, että meidän pitäisi liikkua. Kun minä aloin kuntoilla, tuo silmien sumeneminen katosi. Kaveristani en tiedä, koska en ole nähnyt häntä yläasteen jälkeen.

Tuo huimaaminen saattaa myös johtua huonoista veriarvoista. Itselläni on kyseinen ongelma ja kaikki tietävä kouluterveyden hoitaja sanoi sen johtuvan "huonosta" verestä. Nyt sitten syön joka päivä rautatabletteja ja on jo pikkuhiljaa ruvennut helpottamaan.

Itseasiassa se ei pakosta johdu kummastakaan. Itselläni on (vaikka nyt itse sanonkin) todella hyvä kunto ja veriarvo on ihan ok. Silti tämän tästä heittää päässä. Kerran olen jopa ns. pyörtynyt pariksi sekunniksi. Minulle tämä ei ainakaan ole mitenkään vastenmielistä. Jos vaikka jossain leirillä käy näin, sanon vaan että nyt pyörryttää ja puristan silmät kiinni ja olen hetken aloillani. Kukaan tutuistani ei ole koskaan ihmetellyt tai hössöttänyt tämän takia (paitsi silloin kun pyörryin niin vanhemmat saivat pikkuisen säikähdyksen). Tämä silmissä sumeneminen on sitä paitsi todella yleistä yläasteikäisillä. Joillakin se on vähän vahvempaa kuin toisilla.

Minulla ei oikeastaan ole mitään salaisuuksia. Tai no yksi.. Äitini on nimittäin pähkähullu. Hän huutaa lähes kaikki asiat mitkä "sanoo". Hän nuuskii tavaroitani (siis lukee kaikkia kirjeita ym. kännykkä ei onneksi ole niin helppo käyttöinen). Kyselee poikakaveristani ja joko hän on jättänyt minut. Mahdotonta on ajatella, että minä voisin jättää ketään. Otetaan vielä huomioon, että olemme olleet yhdessä jo yli puolitoistavuotta. Äitini yrittää saada minut juhannukseksi johonkin. Hän jopa puoliksi kannustaa porukkaan joka on täysin kännissä ynnä muuta. Olen kuulemma epänormaali, kun en ole missään juhannusta. Ikävä kyllä kaverini eivät ole lähettyvillä joka hetki. Aina kun tulen reissusta alkaa kauhea valitus ja tivaus kaikesta. Hirveästi huvittaa tulla kotiin...Lisäksi äitini voi joskus käydä kiinni hiuksiin tai käsivarsiin. Harmi vain, että olen yksinkertaisesti vahvempi. Mistää sairaudesta ei ole kyse vaan kauheasta mielenlaadusta..

Ääh, ja nyt jätän tämän synkistelyn ^^
If I'cant hear your heart beat, you are too far away

Bruise Pristine

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #69 : Kesäkuu 25, 2007, 11:35:44 »
Minulla on kolme salaisuutta, joita en ole ikinä kertonut kenellekkään. En näytä tunteitani yleensä muille, suljeudun vain kuoreeni, vaikka olen puhelias ja iloinen luonne. Kun muut eivät ole näkemässä, saatan itkeä tunteja suruuni.

Ihka ensimmäisestäni poikaystävästäni en kertonut kenellekkään, koska hän oli minusta neljä vuotta vanhempi. Hän asui kaukana kotikaupungistani, joten kukaan tuttuni ei tuntenut häntä. Pari päivää sen jälkeen kun aloin hänen kanssaan, hän kuoli kolarissa. Kaikki kyselivät, miksi olin hiljainen, kun yleensä olin aina huomion keskipisteenä. Mutta en kertonut syytä, vaan kärsin yksin.

Toinen salaisuuteni on se, että minulla oli vuosi sitten anoreksia. Jouduin sen vuoksi sairaalaankin. Muille sanoin, että minulla oli paha keuhkokuume. En halunnut tiedon leviävän, tai että ystäväni säälisivät. Laihtumisen pistin kuumeen piikkiin.

Minulla oli myös pienenä kaksoissisko, mutta hän kuoli viikko syntymänsä jälkeen. Sitäkään en ole kertonut kenellekkään. Ja muita pienempiä salaisuuksia on tietysti useita.

Poissa Smusta

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Vetehiselle
« Vastaus #70 : Kesäkuu 25, 2007, 13:05:27 »
Lainaus käyttäjältä: Vetehine
Mikset kerro vanhemmillesi, heidän kanssaan poliisille ja hanki lähestymiskieltoa?
Sinuna kantaisin kokoajan puukkoa.
Lähestymiskieltoon en usko että minulla on perusteita koska hän ei ole tehnyt minulle vielä mitään. Ja toisaalta lähestymiskielto voisi provosoida hänet tekemään jotain... Sellaiset ihmiset joilla on tuollaisia taipumuksia ovat joskus vähän arvaamattomia ja oman turvallisuuteni takia en halua hirveästi ärsyttää häntä.

Jos niin kävisi että hän yrittäisi vielä hakata minut kuten uhkasi niin olen sopinut että voin soittaa apuun erään tutun (joka on isokokoinen mies) jolta tämä kyseinen henkilö on myös kavaltanut rahaa.

Tuota Vetehisen neuvoa tuosta puukon kantamisesta en todellakaan suosittele. Ekan kerran se toimii pelotteena, mutta jos sitä ei uskalla käyttää niin ei siitä mitään hyötyä ole. Eikä myöskään kannata välttämättä soittaa sitä tuttuakaan apuun, koska veikkaisin että hän tuskin tyytyy pelkkään varoitteluun. Ja sitten seuraukset ovatkin ikävät kaikille osapuolille.


Minulta ei tällähetkellä löydy oikeastaan sen isompiasalaisuuksia ja vaikka niitä löytyisi niin tuskimpa niitä kenellekkään kertoisin. Kavereita ei ole ja mutsille en ole ikinä osannut kertoa mitään "salaisuuksia" vaikka muuten kyllä juttelemmekin aika paljon kaikenlaista. Muulle suvulle en voisi kuvitellakkaan kertovani mitään yksityiskohtaisempaa mitä he eivät jo tietäisi tai kuulisi jostain muualta. Olen myöskin tässä vähän päälle 17 vuoden aikana oppinut että ei turhaan kannata luottaa ihmisiin ainakaan liian äkkiä. Joskus vuosia sitten kävi niin että menin luottamaan muutamaan "kaveriin" ja viikon päästä koko koulu tiesikin asiasta.

Lainaus
Äitini yrittää saada minut juhannukseksi johonkin. Hän jopa puoliksi kannustaa porukkaan joka on täysin kännissä ynnä muuta. Olen kuulemma epänormaali, kun en ole missään juhannusta.

Kuulostaa ihan tädiltäni. Muutaman kerran on sanonut minulle että "olet sinäkin huonosti kasvatettu kun ei alkoholi maistu" En suostunut juomaan viiniä ruokajuomana vaan tyydyin mielummin mehuun. Ja olen kuulemma epänormaali nuori kun en joskus viitsinyt lähteä kaupungille serkkuni kanssa katsomaan serkun ja sen kavereiden ryyppäystä.
LoL

Pas de Quatre

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #71 : Kesäkuu 25, 2007, 23:31:42 »
Lainaus käyttäjältä: Beijing duck
Lainaus käyttäjältä: Tilkkukissa
Usein jos istun tai piirrän, tai nukun tai luen maaten, kun nousen ylös, päässä heittää ja silmissä sumenee.
Tuo saattaa johtua huonosta fyysisestä kunnosta. Minulla oli yläasteella samanlaisia oireita kuin sinulla ja yhdellä kaverillakin oli. Meistä kumpikaan ei koskaan liikkunut. Olimme liikuntatunneilla aina huonoimpia. Terkkari sanoi meille, että meidän pitäisi liikkua. Kun minä aloin kuntoilla, tuo silmien sumeneminen katosi. Kaveristani en tiedä, koska en ole nähnyt häntä yläasteen jälkeen.

Tuo huimaaminen saattaa myös johtua huonoista veriarvoista. Itselläni on kyseinen ongelma ja kaikki tietävä kouluterveyden hoitaja sanoi sen johtuvan "huonosta" verestä. Nyt sitten syön joka päivä rautatabletteja ja on jo pikkuhiljaa ruvennut helpottamaan.


Itseasiassa se ei pakosta johdu kummastakaan. Itselläni on (vaikka nyt itse sanonkin) todella hyvä kunto ja veriarvo on ihan ok. Silti tämän tästä heittää päässä. Kerran olen jopa ns. pyörtynyt pariksi sekunniksi. Minulle tämä ei ainakaan ole mitenkään vastenmielistä. Jos vaikka jossain leirillä käy näin, sanon vaan että nyt pyörryttää ja puristan silmät kiinni ja olen hetken aloillani. Kukaan tutuistani ei ole koskaan ihmetellyt tai hössöttänyt tämän takia (paitsi silloin kun pyörryin niin vanhemmat saivat pikkuisen säikähdyksen). Tämä silmissä sumeneminen on sitä paitsi todella yleistä yläasteikäisillä. Joillakin se on vähän vahvempaa kuin toisilla.


Mulla on ollut tuollaista aina. Sitä sanotaan asentohuimaukseksi (voipi olla muitakin nimiä, tiedä en), ja olen ymmärtänyt sen johtuvan verenpaineen nopeasta heilahtamisesta esim. ylösnoustessa. Ei ole vaarallista, eikä minullakaan ole mitään vikaa verenpaineessa, veriarvoissa tai fyysisessä kunnossa (noo, siis ei mitään kauhean isoa vikaa...)

Poissa Valeriana

  • Enimmäkseen harmiton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #72 : Kesäkuu 27, 2007, 22:12:04 »
Minulla on myös luonnostaan matala verenpaine ja joskus siitä tosiaana aiheutuu huimausta, kun nousee liian nopeasti ylös. Ei siis todellakaan automaattisesti tarkoita, että on jotenkin sairas tai vain huonokuntoinen ja on käsittääkseni nuorilla tavallisempaa.
If God does not understand, then he is not God, and we have nothing to fear.

Kioshi

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #73 : Huhtikuu 08, 2008, 16:57:45 »
Minulla on monia salaisuuksia joita en ole koskaan kertonut henkilökohtaisesti tuntemilleni ihmisille, enkä aio kertoa vastedeskään. Ne harvat ihmiset joille salaisuuksiani olen paljastanut, eivät ole koskaan edes tavanneet minua. Olen tavannut heidät chateissa tai foorumeilla silloin kun minulla on ollut paha olla ja he ovat tukeneet minua aina kun tarvitsen sitä. Pelkoni eivät ole niin yksiselitteisiä kun nolatuksi tuleminen tai ihastuksen paljastuminen "ns. väärille ihmisille". Suurin pelkoni on elämä.

Olen usein miettinyt elämäntarkoitusta ja valvonut vuorokausia putkeen vain tämä asia mielessäni. Miksi me oikeasti elämme? Olen pelännyt huomista ja kaikkea mitä se tuo tullessaan. Kun on aika mennä nukkumaan olen onnellinen etten saanut kärsiä, mutta samalla pelko alkaa kaivertaa mieltäni. Mitä tulevaisuus todella tuo. Olen suunnitellut valmiiksi kaiken mitä haluan tehdä ylä-asteen jälkeen. Tiedän tarkkaan mihin lukioon haluan ja olen miettinyt ammatinvalintaakin. Entäpä jos en kuitenkaan pääse haluaamiini opiskelupaikkoihin ja saa toivomaani ammattia. Haluan piirtää. Haluan luoda sarjakuvaa. Se on vaativa ammatti jossa harvat menestyvät niin hyvin että pystyvät tekemään sitä työkseen. Vaikka osaan piirtää pelkään uhrata elämäni rakastamalleni asialle. Jos voisin voittaa elämänpelkoni, minuta voisi vielä tulla jotain.

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #74 : Huhtikuu 08, 2008, 19:54:33 »
Minulla ei ole läheskään yhtä vakavia salaisuuksia kuin monella teistä, sillä olen säästynyt esimerkiksi kaikilta vakavammilta sairauksilta. Minultakin löytyy silti monia pienempiä juttuja, joita en mielelläni kerro muille. Yksi niistä on ihastuminen. En ihastu kovin helposti, enkä silloinkaan  ihan äkkiä kerro siitä edes parhaille kavereilleni, joille muuten olen todella avoin. Pelkään kai tiedostamattani, että minua pilkattaisiin tai jotain, sillä joskus ala-asteella se oli sellaista - kun kertoi salaisuuden, siitä pilkattiin ja vieläpä juoruttiin usein vähintään koko luokalle. Tuskin enää tuollaista tapahtuisi, mutta pidän silti tuollaiset asiat melko pitkään omana tietonani.

Hieman edelliseen liittyen, en myöskään kerro juuri kenellekään (paitsi joskus parhaille kavereilleni, niille heistä jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista ja joiden oletan ymmärtävän), miten ihastunut olen tiettyihin fiktiivisiin hahmoihin. Tämä tuntuu näin itsekin ajateltuna niin lapselliselta, etten ihan äkkiä menisi kertomaan tällaista aivan kenelle tahansa.

Muuten olen melko avoin ihminen, ja kertoilen melko laveasti tuntemuksistani ja ajatuksistani muillekin kuin parhaille kavereilleni. En osaa pitää asioita pitkään sisälläni, vaan minuun iskee aina pakottava tarve puhua jollekin. En usko, että pystyisin pitämään vaikkapa vakavaa sairautta salassa...
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #75 : Huhtikuu 08, 2008, 20:52:46 »
Hmm... Minulla ei oikeastaan ole hirveästi salaisuuksia. Vakavatkin sairaudet kertoisin varmaan kavereilleni, koska en voisi olla kertomattakaan. Kyllähän minä tällaisista ylisuurista jutuista kertoisin parhaille kavereilleni. Kenelle sattuu en toki menisi kertomaan. (Hei, olen Moondancer ja minulla on vakava tauti X. Hauska tutustua!) Ihmissuhdeongelmistani en kertoisi kyllä juuri kenellekään. Melkein kaikki asiani kerron kavereilleni, mutta on mielenkiintoista, etteivät he esimerkiksi tiedä, että minulla on kotisivut. En kerro siis pieniä yksityiskohtia elämästäni. En pidä niitä niin tärkeinä. Eihän tuollaiset mitään salaisuuksia ole, vaan epäolennaisuuksia jotka on jäänyt kertomatta ihan noin vain. x)

Minulla ei (no, ainakaan tietääkseni) ole vakavia sairauksia, joten niitä en voisi salaillakaan. Sen sijaan salailen sellaisia pieniä ja mitättömiä yksityiskohtia, kuten sen, että olen hirveän isänmaallinen, tai sitä, että olen kiinnostunut psykologiasta. Tai ei sekään varsinaista salailua ole. Ei vain ole tullut kerrottua. Enkä ole myöskään kertonut tykkääväni vanhasta musiikista tai 80- ja 70- lukujen tyylistä, tai vastaavasta. Kaverit tahtovat olla aina niin uuden ja muodin perään, niin ei siinä viitsi huonon itsetunnon omaava otus suutaan avata. Pelkään tavallaan sitä, että minua aletaan syrjiä tai inhota tai jotain. Tai pitää ihan friikkinä. Nimittäin, minulla ei ole monta kaveria, joten minulla ei ole varaa menettää niitä ainokaisiani. ;)
...en myöskään kerro juuri kenellekään (paitsi joskus parhaille kavereilleni, niille heistä jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista ja joiden oletan ymmärtävän), miten ihastunut olen tiettyihin fiktiivisiin hahmoihin. Tämä tuntuu näin itsekin ajateltuna niin lapselliselta, etten ihan äkkiä menisi kertomaan tällaista aivan kenelle tahansa.

Näin on minullakin asian laita. En usko että kaverini ymmärtäisivät. Eivät ne ymmärrä esimerkiksi Potter-faniuttani tai lukutoukkaisuuttanikaan. Mutta en minä juuri mitään salaa nykyisessä elämäntilanteessani, en tuota suurempia asioita. x)

~Moondancer (epäselvyys)

Poissa Laku

  • paperisydän
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Laku's life
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #76 : Kesäkuu 22, 2008, 16:03:28 »
Eka rupes naurattaan tuo otsikko; "Salaisuuksia joitai ei muille halua kertoa".... Ja silti niistä kerrotaan. Olkoon, näin mäkin meinaan tehdä.

Syksyllä kävin tosi usein terkkarilla. Luokkaa tietty kiinnosti, että miksi käyn n. kerran viikossa.
"Mulla on polvet kipeet..." -osa totuutta. Se on kyllä toinen syy. Mutta totuushan oli, että en halunnut kertoa vanhempieni eroavan.
No, puhuin asiasta viimeisenä koulupäivänä tänä keväänä. Siitä nimittäin, että muutan äitini kanssa. No, toinen kaverini kuuli sivusta ja -koko luokka tiesi 2sekuntia myöhemmin.
Mutta vieläkään yksikään kavereistani ei tiedä miksi vanhempani eroavat. Häpeän tavallaan sitä. Enkä aio sanoa täälläkään. Ehkä kerron sen parhaalle kaverilleni tulevaisuudessa, kun minäkin olen päässyt äidin muutosta yli...

~Laku
Close the doors but never look inside
Time will tell if all your love has died


niistasikki

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #77 : Kesäkuu 22, 2008, 22:41:58 »
Minulla on paljon salaisuuksia, joita en ole kellekään kertonut, ja tuskin varmaan kellekään ikinä kerron. Kaikki luulevat aina tuntevansa minut ja että minulla on täydellinen elämä, koska olen ulkoisesti yleensä iloinen ja positiivinen. Lisäksi puhun paljon ja kerron ns. salaisuuksia, jotka eivät ole kuitenkaan tasoltaan sellaisia, kuin "oikeat" salaisuuteni. Enkä ole vielä tavannut ihmistä, jolle uskoisin isoimmat salaisuuteni, joita useita häpeän. Mutta koenkin suurta helpotusta, kun saan purettua huoliani ja surujani kirjoittamalla, ja olisikin aika katastrofi minulle, jos joku kopeloisi päiväkirjaani tai tiedostojani.

Lainaus käyttäjältä: Eternal Emerald
Olen ihminen, joka sulkee kaiken sisälleen ja kärsii yksin. En halua huolestuttaa muita, enkä muutenkaan halua päästää muita liian lähelleni.

(tulipas lyhyttä, mutta pakko mennä nukkumaan)

Sad Mushroom

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #78 : Kesäkuu 27, 2008, 18:33:32 »
Minulla on paljon salaisuuksia, joita en ole kellekään kertonut, ja tuskin varmaan kellekään ikinä kerron. Kaikki luulevat aina tuntevansa minut ja että minulla on täydellinen elämä, koska olen ulkoisesti yleensä iloinen ja positiivinen. Lisäksi puhun paljon ja kerron ns. salaisuuksia, jotka eivät ole kuitenkaan tasoltaan sellaisia, kuin "oikeat" salaisuuteni. Enkä ole vielä tavannut ihmistä, jolle uskoisin isoimmat salaisuuteni, joita useita häpeän. Mutta koenkin suurta helpotusta, kun saan purettua huoliani ja surujani kirjoittamalla, ja olisikin aika katastrofi minulle, jos joku kopeloisi päiväkirjaani tai tiedostojani.

Lainaus käyttäjältä: Eternal Emerald
Olen ihminen, joka sulkee kaiken sisälleen ja kärsii yksin. En halua huolestuttaa muita, enkä muutenkaan halua päästää muita liian lähelleni.

(tulipas lyhyttä, mutta pakko mennä nukkumaan)
On pakko lainata, ettei samaa tarvitse kirjoittaa (lisäyksenä se että olen vielä epäluuloinen että joku lukee/on lukenut päiväkirjojani, vaikka tiedän ettei kukaan ole).

En kerro kenellekään mitään asioita itsestäni, vaikka puhunkin taukoamatta, sillä olen ihmisiä jotka puhuvat ilman asiaa. Maailmani kaatuisi jos kukaan lähipiiristäni saisi tietää masennuksesta, syömishäiriöstä, päihdejutuista, isän alkoholismista tai mistään. Silti ystäväni, kaverini, no ne ihmiset kuvittelevat tuntevani minut. Olen heille iloinen, vahva, hyvän itsetunnon omaava tyttö, joka on reilu ihminen ja jolla on kaikki hyvin. Varsinkin se että kaikki kuvittelevat oikeastikin minun omaavan hyvän itsetunnon ja olevan vahva itsetietoinen ihminen, on aika huvittavaa, oikeasti olen säälittävä pikkutyttö joka oksentelee ruokien jälkeen ja toivoisi välillä olevansa kuollut.

On ihan eri asia sanoa asiat netissä kasvottomana kasvottomille, kun "oikeille ihmisille", täällä olet ei-kukaan.

Poissa Kahvikissa

  • Vuotislainen
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #79 : Heinäkuu 01, 2008, 21:33:51 »
Muok. poistettu typeryyksiä.

Nykyään en kerro salaisuuksiani muille kuin päiväkirjalleni. Joskus saatan harkitusti kertoa pieniä palasia muillekin.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 13, 2010, 14:30:03 kirjoittanut Kahvikissa »

Exorcist

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #80 : Heinäkuu 01, 2008, 23:34:52 »
Rupesin tässä miettimään että monella ihmisellä näköjään on näitä salaisuuksia, minulla ei! Sitten tajusin, että minullahan nimenomaan on. No ei mitenkään kamalasti, mutta on jonkun verran.
Tämän tunnustaminen tuntuu vaikealta, sillä en haluaisi myöntää. Pienestä asti minua on haukuttu, kiusattu. Ei mitenkään kamalasti, ja kavereita ja vanhemmat ovat aina olleen tukena siinä vierellä. Totta kai se on aina vaikuttanut kuitenkin itsetuntoon, ja näin. Mutta siis se ei ollut se salaisuus. Sitten satutin itseni aika pahasti kun aloin seurustelemaan ensimmäistä kertaa. Se ei ollut mitenkään vakava suhde, mutta sen päättyminen, ja tapa jolla se päättyi, sai minut laskemaan itseni hautaan. Kuvainnollisesti. En menettänyt elämänhaluani tai mitään, mutta se kylemensi minut ihmisenä. Huomasin sen myöhemmin. Kun tajusin, että olen niin heikko, niin ehkä jotenkin alitajuntaisesti ymmärsin että minun täytyy olla kylmempi ihminen, että en enää satuta. silloin kuuntelin erästä biisiä, jossa oli tämmöinen kohta:
"Vsimpa olla kylmä niin kuin moni muu, niin ei ikinä, voisi mikään sattuu." Kuunnellessani tuota kohtaa, tajusin että niin minäkin, haluan olla sellainen. Itseasiassa toivoin että voisin olla. Mutta tiesin että en voi. Mutta pikkuhiljaa, huomaamattani, aloin kuitenkin muuttua. En tiedä, tietävätkö kaverini, kuinka julma tai kylmä oikeasti olen. Esitän ehkä enemmän ihanempaa ihmistä kuin olen. Tai ainakin esitin, tuntuu että pikkuhiljaa alan taas olla inhimillisempi. Mutta tavoittelen omaa etua, pystyn valehtelemaan, ja varastamaan. Yhteen väliin toivoin että vanhempani kuolisivat. Join aika paljon, eikä melkein muulla ollut mitään merkitystä. Nyt tilanne on jo parantunut, mutta se on silti salaisuus, sillä en halua että ihmiset ympäriltäni katoaa sen takia että olen näin itsekäs. Tai olin. Miten vain. Mutta tiedän että minun pitää yhä opetella olemaan parempi ihminen.

En tiedä onko muita salaisuuksia. Onhan niitä varmasti, mutta ehkä niitä ei vain tule ajatelleeksi. Joitakin ihastuksiani en minäkään ole voinut kertoa, sillä kaverit olisivat ihmetelleet että mitä ihmettä minä oikein haen. Jotkut muut ajatukset ovat myös melko yksityisiä, mielipiteet ja muut. On tiettyjä asioita, joita ei voi sanoa ääneen. Se vaan menee niin.
Myös jotkin asiat, mitä minulle on sattunut, en voi sanoa niitä ääneen sen takia, että häpeän niitä. Ei niitäkään niin paljoa ole, eivätkä ne ole mitään elämää häiritseviä, mutta jotkut asiat ei helpota vaikka niistä kertoisi. Surullista, mutta totta. :/
Ajatusmaailmani on vain sellainen, että jotkut asiat on pidettävä itsellään. Muuten saattaa saada takkiin, ja pahasti.

Poissa Zaira

  • 42
  • Valvojaoppilas
  • *
  • ^o^
    • Ei mitään nähtävää täällä
  • Pottermore: LumosDragon46
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #81 : Heinäkuu 02, 2008, 01:15:28 »
Salaisuudet. Niitä löytyy aika paljonkin. Minulla on menneisyys, jota en halua jakaa kenenkään kanssa enkä toivo kenenkään ikinä saavan selville mitään minusta, mitä minä en halua kertoa. Minä salaan oikeastaan aika paljon asioita itsestäni, koska minä pelkään. Pelkään sitä kuinka ihmiset suhatutuvat minuun, jos saavat edes vähän vihiä mitä oikeasti ajattelen. Pelkään sitä että ne vähäisetkin kaverini hylkäävät minut jos vähäänkään saavat selville todellista luonnettani.

Minä en luota kovin helposti ihmisiin. Sen minä voin kertoa. Se on yksi syy, minkä takia minä vältän kertomasta itsestäni mitään sellaista, jolla todella on merkitystä siihen, mitä muut ajattelevat. Tokihan minä kerron jotain ihmisille, pitääkseni yllä tämänhetkistä kuvaa joka muilla on minusta, mutta sitä entistä minää minä en halua muille jakaa. Se on jotain, jonka minä haluan unohtaa, mutta en voi. Tokkopa minä koskaan opin luottamaan ihmisiin niin paljoa, että voisin huoletta kertoa menneestä. Olen oppinut väistelemään tiettyjä kysymyksiä, valehtelemaan, jos tarve niin vaatii. Vain sen takia, koska haluan suojella itseäni joltain, jota en haluaisi kokea uudestaan.

Lainaus käyttäjältä: Exorcist
Ajatusmaailmani on vain sellainen, että jotkut asiat on pidettävä itsellään. Muuten saattaa saada takkiin, ja pahasti.
Minun myös.
"When I lead the big patient rebellion, Voldemort here is the first to go."
[The pessimist sees difficulty in every opportunity.
The optimist sees the opportunity in every difficulty. -Winston Churchill]

Shizuko

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #82 : Heinäkuu 04, 2008, 19:47:09 »
Minulla ei ole kummoisia salaisuuksia. Olen vain ollut todella kova valehtelemaan ja se hävettää suuresti. Ystäväni ei saa ikinä tietää mitkä sanomisistani on totta ja mitkä ei. Siis meinaan, että valehtelin ihan pienistä asioista, minua koskevista jutuista. En tiedä miksi. Varmaan sen takia, että vaikuttaisin mielenkiintoisemmalta tyypiltä tai jotain. Nykyään yritän välttää sitä.
En tajua miksi valehtelin. Ihan mielettömän mitättömistä asioista. Otetaan nyt vaikka esimerkki: Kaveri sanoo, että onpa hieno paita ja kysyy mistä olen ostanut sen. Paita on oikeasti äidin vanha, mutta sanon että ostin sen Seppälästä.

Ei se mitään, pieniä valkoisia valheita. Mutta kun niitä kertyy! Argh. Onneksi olen päässyt siitä jotenkin eroon. Joskus mietin, että olisi ihana muuttaa paikkakunnalta pois ja aloittaa puhtaalta pöydältä, eikä esittää jotain muuta kun mitä on. Sairasta.

Joskus myös ajattelen olevani tuon takia jotenkin sairas. Ja varmasti joku ystävistäni löytää tämän viestin ja sitten alkaa kauhea ristikuulustelu. :D

Shizuko

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #83 : Heinäkuu 04, 2008, 20:18:16 »
Lainaus
Et ole ainut, tunnen monia tuollaisia ja se on kaukana sairaasta. :) (Haluaisin itsekin ajoittain muuttaa muualle, vaihtaa nimeni, hävittää tietoni kaikista järjestelmistä ja olla ei-kukaan.)

Helpotus kuulla, sanoisin. :p Tosiaan... en tiedä miksi teen sitä, mutta se vain "purskahtaa suusta". Ja sitten kun sitä tapahtuu, tapahtuu ja tapahtuu niin tunnen itseni niin epäluotettavaksi ja omatunto kolkuttaa. Ja vaikka tolkutan itselleni että: "nyt tyttö ryhdistäydy, et enää valehtele", niin vaikka en valehtelisikaan enää, niin se ei tarkoita että vanhat jutut lähtisivät menemään pois. No, sanottu mitä sanottu. Ei voi enää peruuttaa.

Poissa Desdemona

  • A Gay Superhero
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ♥♣♦♠
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #84 : Heinäkuu 05, 2008, 00:46:31 »
Minulla ei ole kummoisia salaisuuksia. Olen vain ollut todella kova valehtelemaan ja se hävettää suuresti.
...
En tajua miksi valehtelin. Ihan mielettömän mitättömistä asioista.

Sama täällä. Valehten, ja paljon, lähinnä pienistä mitättömistä asioista, mutta se häiritsee minua suuresti. Omatuntoa alkaa kolkuttaa heti kun valehtelen jollekin. Olen huomannut, että mitä lähempi joku henkilö on minulle sitä enemmän valehtelen hänelle. Netti on lähes ainut paikka missä pystyn olemaan valehtelematta, koska en tunne siellä ketään ja olen itsekkin anonyymi -- kukaan ei pysty loukkaamaan minua henkilökohtaisesti. Aloin huomata pakonomaisen valehteluni neljännellä luokalla. Yritin todella lopettaa, mutta aina valhe vaan puikahtaa suusta. Olisi mielenkiintoista tietää miksi valehtelen, tai sitten on parempi etten tiedä. :| Paljastuisin vielä sosiopaatiksi. :D

Joskus mietin, että olisi ihana muuttaa paikkakunnalta pois ja aloittaa puhtaalta pöydältä, eikä esittää jotain muuta kun mitä on.

Minä teinkin lähes näin. Lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, kouluun josta en tuntenut ketään entuudestaan. Valehtelen nykyään melko vähän, mutten tavasta ole päässyt kokonaan.


Muoks,muoks.
Niin, ja tästä tavastani ei tiedä kukaan. Jos kertoisin valehtelevani sarjatulella, kukaan ei enää uskoisi mitään mitä sanoisin. En varmaan enää ikinä saisi jäädä kotiinkaan yksin kun porukat lähtevät viikonlopuksi mökille.

Ja toinen salaisuus.
Tykkään sytytellä asioita tuleen, mutta en ole pyromaani, en sopisi siihen profiiliin. Yleensä kohteiksi joutuvat jotkut pienet asiat, mitään kohteitani mainitsematta koska haluan edelleen pysyä anonyymina. En todellakaan polttele mitään autio taloja ja muita sellasia suuria asioita. Pidän vain liekeistä, koska ne ovat kauniita.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 05, 2008, 00:54:34 kirjoittanut Desdemona »

Poissa puolipro

  • Lapsellinen eli lapsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • BANG
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #85 : Syyskuu 07, 2008, 11:06:47 »
Mmm..
Ei näitä varmaan 'salaisuuksiksi' voi luokitella, mutta en uskalla kertoa mielipiteitäni isoista asioista edes parhaille ystävillen. Koska esim. heitä ei kiinnosta ilmastonmuutos tippaakaan, ja jos puhun heille siitä he ovat tyyliin, "Miten sä jaksat? Ei meille mitenkään käy" ja ei siinä tilanteessa viitsi mitään luentoa rueta pitämään.
 Sitten se ihastuminen. Yhdellä parhaalla ystävälläni on sama vika; emme uskalla kertoa ihastustamme muille. Molemmat pelkäämme että muut (joille on kertonut) alkavat käyttäytymään eri tavalla jos vaikkapa näkee kaverin ihastuksen menevän ohi. Ja minä en kestä kritiikkiä siitä miten ihastukseni kaivoi toissa välkällä nenäänsä ja heitti pari piruettia. Haluan seurata ihastustani itse, en ystävieni kautta.
Lisäksi keksin ns. 'ihanne poikaystäviä' päästäni, ja kun yritän nukkua keksin meistä rakkaustarinoita. <3 Se on muuten ihanaa, mutta kerran jopa itkin koska se ei ollutkaan totta.
- LAULETAAN SE YHESSÄ, "PIRATE'S LIFE FOR ME" !
- EI, MÄ OON VAMPYYRI. "VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN, VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN. TAHDON SAADA CULLENIN, TAHDON SAADA CULLENIN. ENKÄ PELKÄÄ BELLAAKAAN."

Poissa Kafee

  • Kahvikuppi
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #86 : Syyskuu 09, 2008, 22:39:53 »
Minulla on salaisuuksi joita en kerro kenellekään, kenet tunnen.

Ensinnäkin en kerro kenellekänn, että en pysty luottamaan keneenkään 100% (paitsi itseeni)
Syy siihen on melko yksinkertainen: Pienenä minulla ja sisarellani oli kavereita. Minulle ei kerrottu mitään, minulle naurettiin, sopimukset rikottiin ja salaisuuteni kerrottiin eteen päin. Kun tätä jatkui tarpeeksi kauan opin olemaan kertomatta, enkä pysty enäänm luottamaan muihin.

Toinen on se, että luulen, että minulla on keskittymis häiriö, mutta yllä mainitusta syystä en ole kertonut asiasta kuin äidilleni.
Kaverit ihmettelevät välillä miksi en pysy paikallani tai miksi ärsytän heitä. Syy on yksinkertainen: en pysty olemaan paikallini tai keskittymään mitä toiset sanovat ja olen ulkona jutusta.
Tiedän, että minun pitäisi mennä juttelemaan kouluterveydenhoitajalle, mutta pelkään, että minulle sanotaan: "ei sinulla mitään voi olla. Olet tyttö ja menestyt koulussa." Ja tiedän myös, että terveydenhoitaja ei voi kertoa asioita eteen päin, mutta en silti tavallaan uskalla mennä puhumaan hänelle.

Muita pienempiä salaisuuksia on jonkun verran: Pelaan Traviania, luen FMA:ta ja Narutoa ja kaikkee muuta mitä pidetään meidän koulussa nolona, koska kukaan muu tyttö ei tee niin.
Muumilimu 1,5 litran pulloihin! Kannatta käydä osallistuun...

Mmeri

  • Ankeuttaja
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #87 : Marraskuu 21, 2008, 16:33:41 »
On eräs asia, jonka olen jättänyt tarkoituksella kertomatta. Minulla
on monta hyvää ystävää, jotka olisivat varmasti ymmärtäneet ja auttaneet minua,
mutta jostain syystä en halua kertoa. Se on iso ongelma ja toivon, ettei se enää
kasva. Jossain välissä se tulee kuitenkin ulkoisesti minusta julki jos asia ei korjaannu.
Joku saattaakin jo käsittää mistä ongelmasta on kyse, mutta en kuitenkaan kerro sitä.

Poissa Sagittaire

  • Kalkaaos
  • Vuotislainen
  • ~My fall will be for you~
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #88 : Marraskuu 22, 2008, 20:57:08 »
Mulla ei ole kovin paljoa salaisuuksia. Yksi hyvin, hyvin, hyvin iso on, mutta sitä en kerro milloinkaan kenellekään, en edes näille ihmisille täällä. Se on kammottava asia, joka piinaa minua varsinkin öisin mutta myös ollessani yksin kotona tai vaan yksin huoneessani. Olen tuhonnut monia omistamiani esineitä, sillä ne muistuttavat asiasta.
Toinen melko iso salaisuus, jota en myöskään kerro, ei ole vakava salaisuus. Se on vain hävyttömän nolo, enkä itse ole vieläkään sitä itselleni myöntänyt vaikka tiedän, että se ainakin ennen oli totta. Nykyään tämä eräs tunne on lieventynyt, mutta eräät asiat on vieläkin vaikeita tehdä koulussa :D
Sitten niitä mitä voin kertoa...
Mua on kiusattu aina. En kerro puoliakaan todellisuudesta vanhemmilleni, painotan sitä, että kyseessä on lähinnä henkinen ja osittain sosiaalinenkin kiusaaminen. Todellisuudessa kiusaaminen on syy sille, että käyn yksin saunassa tai jättäydyn uimahallin pukuhuoneessa muista jälkeen. En halua, että mustelmat jaloissa ja käsivarsissä näkyvät.
Nykyään koulunkäyntini on turvallisempaa, eikä kiusaamista ole enää kuin pienin määrin henkisellä tasolla. Fyysinen jäi heti luokkani vaihduttua. Paitsi oppilaat, minua ovat kiusanneet myös opettajat, mikä ei juurikaan nosta itsetuntoa :D
Sitten toinen.. No, minulla on unelmia. Ne ovat suurimmalta osin täysin mahdottomia, osa mahdollisia. Paha piirre siinä on se, että unelmista tulee pakkomielteitä. Otetaan esimerkiksi se, että vuosi sitten haaveilin paljon eräästä pelikonsolista. Tein tuntikausia papereille suunnitelmia siitä, miten säästää rahaa sitä varten jne. Äkkiä en ajatellutkaan mitään muuta. Kouluvihkoihin ilmestyi "taiteellisia" piirustuksia konsolista, lisää rahansäästösuunnitelmia. Tilille alkoi kertyä rahaa, enkä voinut ostaa mitään. En ostanut uusia vaatteita enkä sarjakuvalehtiä, en mitään karkkia tai limua ja puhuin vanhempani ympäri kustantamaan matkoja sinne ja tänne. Lopulta elämääni ei juuri muuta sisältänytkään kuin yökaudet surffailua konsolin sivustoilla, foorumeilla, esittelyvideoissa ja -teksteissä. Suunnittelin ja suunnittelin. Rahaa kertyi paljon rahaa, olisin voinut ostaa kolme konsolia, mutta säästin saadakseni kaiken haluamani sille konsolille.
Kesällä ostin sen, enkä ole katunut, mutta jälkikäteen ajateltuna pakkomielteeni oli aika sairaalloinen :D

Eipä tässä muuta. Naurakaa pois, nauran minäkin :D

Edit. Niin, no, olen tapaihastuja. Ihastun kaikkeen miespuoliseen mikä liikkuu, ja koska koulussa törmää useisiin ihmisiin, ihastun useita kertoja päivässä. Nolointa on, että ihastun joskus myös opettajiin :D Se on se kohta, mitä en kerro ääneen kenellekkään ^^,
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 25, 2008, 20:55:49 kirjoittanut Nuuhku »
You told I had the eyes of a wolf
Search them and find the Beauty of the beast
Nuuhku -> Sagittaire

Poissa Affu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • pullamies
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #89 : Marraskuu 23, 2008, 12:53:21 »
Olen vasta yksitoista, ja painan silti 62kg... Tästä minua on paljonkin jo kiusattu, yritän pidätella suuttumusta ja kyynel vyöryö kerta toisensa jälkeen, kun kaverit huutelevat tyyliin "Lihapulla tyyppi tuli!"

TÄmä ei ole kivaa. Jopa mun parhaat kaverit kiusaa mua.  Joten tätä ei lasketa salaisuudeksi, nmutta ikävä asia silti. kaikista pahinta on, että toivon aina että saisin pudotettua painoa. Vanhempani sanovat vain aina että "olet vain vähän pyöreämpi ja isompi kuin muut. Kyllä se paino siitä lähtee, kun ikää tulee."
Mutta mitäs jos ei lähde+ minua kiusataan koko elämäni ajan?!

mutta toisaalta, olen liian positiivinen huolehtiakseni painostani. huumorilla pärjää pitkälle.

Tällä hetkellä on kaikista pahinta se, että menin kertomaan todella todella nolon ja henkilökohtaisen unen yhdelle juoruakalle, joka sattuu olemaan tapavalehtelija. Aivan, ja nyt jos olen tehnyt tälle juoruakalle jotain, hän uhkaa kertoa tämän. Älkää naurako,
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Skäbädäm.
  Vuotiskoomalainen, epämääräisesti ölisee.
Ananas.

Poissa Fogo

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • KUHVIKAPPI
  • Pottermore: SkullSeeker26697
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #90 : Helmikuu 16, 2009, 20:25:30 »
No, mulla oli aika vanhaksi (12-13v?) asti eräs mielikuvitusystävä, josta en tietenkään kertonut kellekään. Minulla ei muuten ollut paljon ystäviä, ja jouduin olemaan paljon yksin. Lisäksi minulla on aika vilkas mielikuvitus.

En ole kertonut kenellekään kaverilleni, että uskon oikeasti velhoihin, noitiin, vampyyreihin, ihmissusiin, aaveisiin yms. Jopa omassa päässäni se kuulostaa tyhmältä ja yritän päästä ajatuksesta eroon. Tämän uskomukseni takia en uskalla olla yksin pimeässä. Varsinkaan ulkona. =(
Na zdrowie!

jaina

  • Ankeuttaja
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #91 : Helmikuu 18, 2009, 19:06:17 »
No siis, tykkään lohikäärmeistä aika paljon, ja ulkoapäin en vaikuta yhtään sellaiselta ihmiseltä, joka diggaisi jotain fantasiajuttuja.

Joskus saatan hullaantua ihan hirveästi johonkin elokuvan hahmoon, josta sitten kuvittelen kaikkea. Esimerkiksi nyt kun tämä Twilight-huuma tuli, kuvittelin aina että minulla olisi poikakaveri joka näyttää leffan Edwardilta. Siitä ei kuitenkaan tiedä kukaan muu kun en ole sitä kehdannut myöntää - itse en näet ole kamalasti edes Twilight-fani (korkeintaan "wnb-fani" joka on nähnyt vain leffan).

Mitähän vielä? Nyt juuri ei tule mieleen mutta oikeasti omaan aika paljon kaikkia typeriä tapoja ja ajatuksia, jotka eivät tietenkään omasta mielestäni ole typeriä ;)

uskon oikeasti velhoihin, noitiin, vampyyreihin, ihmissusiin, aaveisiin yms
hei, aikalailla sama juttu mulla, vampyyreita on hei oikeasti :--)

Poissa Spider

  • omistaa liikaa jalkoja.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Dumdidum.
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #92 : Helmikuu 19, 2009, 14:00:08 »
Hehe, minun salaisuuteni on, että elän tavallaan mielikuvitusmaailmassa. XD
Tiedän, kuulostaa tyhmältä, mutta kuvittelen hyvin usein olevani joku muu. Sitten kehittelen ympärille muita hahmoja, paikkoja ja tapahtumia, ja kun esimerkiksi kävelen koulusta kotiin, kuvittelen suunnilleen pakenevani hullua murhaajaa tai vastaavaa. XDDD

Noh, opettajat ovatkin aina kehuneet tarinoitani...
Riittää kun kirjoittaa jostakin "tapahtumasta" jota on kehitellyt parhaimmillaan vuoden...

Nojaa, ei ainakaan ole tylsää olla yksin. :D
"I always knew I was a star, and now the rest of the world seems to agree with me."
~Freddie Mercury

Kaaponen

  • Ankeuttaja
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #93 : Helmikuu 20, 2009, 13:45:08 »
No kyllä mullakin niitä luurankoja löytyy...moniakin...En niitä kaikki täällä vitti mainita ku mun paraskamuki käy tällä mutta tässä muutama esimerkki:
1.Kaikki kamut luule et oon joku hirveen rohkee ja sellasta vaikka en oo,pelkään usein yksin...ulkona tai sisällä...En oo mikään rohkée...ainakaan omasta mielestäni...
2.Elän tavallaan mielikuvitusmaailmassa...Siis,jos oon lenkillä koirien kaa luulen koko ajan et jostain puusta hyppää mun päälle jotain....Näin käy vain iltaisin...

En viitsi paljastella enempää...

Poissa Elva

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #94 : Helmikuu 20, 2009, 13:56:22 »
Paljastampa nyt omankin luurankoni.
    Minusta tuntuu hirveän usein että joku lukee ajatuksiani.
    Viimeisen syksyn ajan olen ollut sataprosenttisen varma, että meidän perheessä on ajatustenlukija. Epäiyni ovat kohdistuneet lähinnä isääni, mutta myös pikkusiskoni on ollut epäilty ajoittain. Myös usein koulussa mietin, pystyykö opettajani lukaisemaan sen, mitä minulla on mielessä :) Tästä johtuen olen alkanut oikeasti harjoittelemaan mielensuojausta, Paolinia lukeneet varmaan tietävät miten.
    Sen lisäksi kuvittelen että minua tarkkaillaan ^^ Välillä tuntuu siltä kuin joku katselisi tekemisiäni.
    Ja on minulla vielä kolmaskin luuranko. Ajattelen kuin kirja. Oikeasti, lähes aina kun joku puhuu, käännän sanat kirjakielelle ja sovitan ne tilanteeseen. Kerron myös itselleni tarinaa, vaikkapa kun kävelen koulusta kotii, mietin kaikkea, kirjatyylillä.

On minulla kyllä outoja luurankoja ;)

Poissa Tuulikeiju

  • Vuotislainen
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #95 : Helmikuu 21, 2009, 19:24:39 »
Minulla on aikamonenlaisia luurankoja kaapissa. Eivät sinänsä kummallisia, mutta luurankoja kuitenkin.

Ensinnäkin tykkään nukkua huppari päällä. En tiedä miksi, on vain niin kiva käpertyä huppupäässä kahden peiton alle, jotenkin turvallisempi olo kuin t-paidalla ja yhdellä peitolla. Enkä voi koskaan nukkua varpaat paljaina, siis ilman, että se peitto on kunnolla päällä. Olen 17-vuotias, mutta toisinaan minut pitää tulla peittelemään nukkumaan, myönnetään.

Minulla on horoskooppikirja ja luen joka ikisestä lehdestä aina horoskoopit, joskus uskon niihin, joskus en. Olen myös käyttänyt riimuja ollakseni onnellisempi tms. (piirrän kyseisen riimun käteeni ja annan sen olla siinä niin kauan, että se kuluu itsestään pois). Uskon myös, että ihmisillä voi olla tietynlaisia, yliluonnollisenkaltaisia voimia.
It's easier not to do things than left them undone.

Poissa last hero

  • Naaperkuutiainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Love only matters
  • Pottermore: MidnightHowl38
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #96 : Helmikuu 21, 2009, 20:16:01 »
Mäkin luen aina horoskoopin, kun sellainen osuu kohdalle. Siitä sitten alan aina miettimään, miten se kuvaa omaa elämääni, ja monellakin kerralla jokin osa horoskoopista kuvaa sen hetkistä elämääni.
Tunnustan myöskin, että pidän Katy Perryn musiikista. Ei ehkä kuullosta oudolta, mutta on se, sillä yleensä kuuntelen rokkia ja heviä, ja olen kuullut ihmisten puhuvan (okei, kavereiden yleensä, joskus pari hyvän päivän tuttua) että sitten olisi maailman kirjat sekaisin jos mä kuuntelisin jotain tuollaista musiikkia. Tätä en ole vielä tohtinut paljastaa, paitsi täällä. : D
"But why's she got to go to the library?"
"Because that's what Hermione does. When in doubt, go to the library."

Poissa apupyörä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #97 : Helmikuu 21, 2009, 20:23:10 »
No ei mitään pahoja luurankoja, mutta teen paljon sellaisia asioita joita kaverini eivät ikinä olettaisi minun tekevän ennen kuin näkevät tai kuulevat joltain muulta. Vaikutan ulospäin tosi kiltiltä ja harmittomalta eivätkä kaverit oikein tahtoneet uskoa että kyllä tämäkin äidin kiltti pikku prinsessa käy bileissä ja juo jne. (tupakkaan en ole kyllä vielä erehtynyt koskemaan)

Joskus pienenpänä (12-13v.) leikin vielä aika usein Barbeilla yhden kaverini kanssa enkä tietysti kehdannut koulussa kertoa kenellekään. Ja muumeja katson vielkäin eikä sitäkään moni tiedä ;) (ja ne jotka tietää nauraa minulle :/).

Poissa Bolina May

  • Captain Gale
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Valitseeko tie kulkijansa vai kulkija tiensä?
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #98 : Helmikuu 22, 2009, 00:03:55 »
Löytyyhän noita... Esimerkiksi mielikuvitusystäviä on kymmenen kappaletta ja siitä se ei kasva eikä pienene. Pikkusiskoni tietää niistä yhden koska kerroin siitä joskus alle 10-v. mutta tuskin se enää sitä muistaa... Toivottavasti ei. Lisäksi kuvittelen toisinaan olevani itse joku niistä. Se, kuka olen, riippuu aina siitä millaisella mielellä olen. Ja yhdestä sitten on kehkeytynyt kokonainen maailma ympärille.
Kun olin viisitoista molemmat pikkusiskoni saivat lahjaksi Winx-nuken. Itkin ja olin hirveän vihainen vanhemmilleni koska he eivät olleet ostaneet minullekin kun kuvittelivat että olin liian vanha. Sain sitten parin kuukauden päästä synttärilahjaksi oman Winx-nuken ja olin siitä kauhean onnellinen. Aika noloa... Kyllähän me sitten kolmisin leikittiinkin niillä ja barbeilla ja brazeilla.

Ala-asteella kuvittelin aina kun kävelin yksin ulkona (esim. koulusta kotiin), että joku seuraa minua. Sitten sen mukaan oliko tyyppi hyvä vai paha, yritin jättää tai peittää jälkiä että seuraaja joko löytäisi tai ei löytäisi minua. Nykyisin ajattelen että joku tarkkailee kaikkia tekemisiäni, minne menenkin.
Uskon horoskooppeihin, ennustaviin uniin ja onnenkoruihin.

Kaikkein uusin ja vainoharhaisin luurankoni on uskomukseni ajatustenlukuun. Kuten Elva sanoi: "Minusta tuntuu hirveän usein että joku lukee ajatuksiani. Viimeisen syksyn ajan olen ollut sataprosenttisen varma, että meidän perheessä on ajatustenlukija. Epäiyni ovat kohdistuneet lähinnä isääni, mutta myös pikkusiskoni on ollut epäilty ajoittain. Myös usein koulussa mietin, pystyykö opettajani lukaisemaan sen, mitä minulla on mielessä :) Tästä johtuen olen alkanut oikeasti harjoittelemaan mielensuojausta, Paolinia lukeneet varmaan tietävät miten. "
Itselläni on täsmälleen sama juttu, paitsi etten ole epäillyt perheenjäseniäni, vaan naapureita ja koulukavereita ja kaikkia tuntemattomia. Ja se mielensuojaus... No, olen yllättänyt itseni muutaman kerran ajattelemassa kauhean omahyväisenä, että osaan lukitilistä.
I really need to know is there a place to me

nightingale -> Bolina May

Poissa Valkovuokko

  • Orjuutettu kotitonttu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • And give the kids a show.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #99 : Helmikuu 27, 2009, 17:30:42 »

Minulla on horoskooppikirja ja luen joka ikisestä lehdestä aina horoskoopit, joskus uskon niihin, joskus en. Olen myös käyttänyt riimuja ollakseni onnellisempi tms. (piirrän kyseisen riimun käteeni ja annan sen olla siinä niin kauan, että se kuluu itsestään pois). Uskon myös, että ihmisillä voi olla tietynlaisia, yliluonnollisenkaltaisia voimia.

Millainen riimu? *utelias*

Minulla on näitä aika paljon myös... Uskon kaikkeen yliluonnolliseen jne. Uskon myös että ihmisten ajatuksia voisi lukea (tähän minulla on hieno teoria, jota en ole vielä onnistunut kokeilemaan). Joskus tuntuu, että joku seuraa minua tai tarkkailee minua kaiken aikaa, varsinkin pienempänä minulla oli todella voimakas tunne tästä.
Vampyyrit ainakin ovat totta, tiesittekö?
Can't you see the way she's crying,
well that's what keeps her trying.
If you want to keep the girl for as long as you live,
just break it apart her heart.

Poissa puolipro

  • Lapsellinen eli lapsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • BANG
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #100 : Helmikuu 28, 2009, 13:41:38 »
Tykkään nakkikeitosta kunnolla vain jos siihen on lisätty maitoa (nam<3), mutten kehtaa tehdä näin koulussa sillä näyttäisi melko mielenkiintoiselta jos ottaisin sellaisesta 'maito-automaatista' kulhooni maitoa::Dd Ja en pidä yhtään siitä että kaverini yököttelevät jo ajatukselle, joten olen hieman huijannut ja sanonut, että "oon oppinu syömään nakkikeittoa ilman maitoa" vaikken olekkaan.

Minusta tuntuu hirveän usein että joku lukee ajatuksiani.

Sama juttu. Yhdessä vaiheessa oli varmaan melkein fobian tasolla, nykyään kylläkin vain semmoinen epäilys menossa kaksneljäseittemä.
- LAULETAAN SE YHESSÄ, "PIRATE'S LIFE FOR ME" !
- EI, MÄ OON VAMPYYRI. "VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN, VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN. TAHDON SAADA CULLENIN, TAHDON SAADA CULLENIN. ENKÄ PELKÄÄ BELLAAKAAN."

Poissa Celestial

  • killing loneliness
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • love is right now
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #101 : Helmikuu 28, 2009, 15:43:54 »
Ja on minulla vielä kolmaskin luuranko. Ajattelen kuin kirja. Oikeasti, lähes aina kun joku puhuu, käännän sanat kirjakielelle ja sovitan ne tilanteeseen. Kerron myös itselleni tarinaa, vaikkapa kun kävelen koulusta kotii, mietin kaikkea, kirjatyylillä.

Ha! ^^ Itse ajattelen todella usein näin. En käännä sanoja kirjakielelle enkä sovita tilanteeseen ja näin, kun joku puhuu, mutta tullessani koulusta tai mennessäni sinne voin ajatella kaiken kuin kirja ja "kirjoittaa tarinaa pääni sisällä". Tämä on hauskaa. :)

Minä myös ajattelen tosi usein että joku lukee ajatuksiani. Olen monta kertaa sanonut jotain täysin samaan aikaan ystävieni kanssa, ja usein nettikaverini lähtevät mesestä juuri sillä sekunnilla kun minäkin olin lähdössä. :D Ircissä on vähän sama juttu, olen joskus tullut ehkä sekunnin jotakuta myöhemmin. Ömm, meneekö vähän aiheesta sivuun...? Tämähän kuitenkin johtuu luultavasti siitä, että on nettikavereiden kanssa samalla aaltopituudella. :P Mutta jatkan ehkä siitä ajatusten lukemisesta, vaikka kyllä tuokin ihan vähän siihen liittyi... :D
Niin. Varsinkin se on tosi skeeriä, jos joku tuijottaa sinua suoraan silmiin, vaikka olisi toisella puolella huonetta yms, etkä sinä edes puhuisi hänelle. Minulle on käynyt näin monesti, ja olen aina ajatellut, että nyt tuo tekee minuun lukilitistä. :P Myös puhuessa jollekin ihmiselle voi ajatella, että tuo lukee ajatuksiani, jos hän tuijottaa koko ajan vaan silmiin... :D

Minä kuvittelen koko ajan osaavani ennustaa. Vaikka oikeasti se on vain hyvää vaistoani, kun arvaan melkein aina kaiken tuosta vaan... vai onko? :)

Joskus saatan kuvitella myös osaavani liikuttaa esineitä ajatuksen voimalla. Eräänä aamuna tuijotin hyvin vihaisena kirjahyllyni päällä kököttävää minikokoista sombreroa, joka ei liikahtanut millimetriäkään, vaikka kuinka tuijotin, hoin mielessäni ja kuiskin hatulle miten sen pitäisi lentää hyllyltä alas. xDD Joskus vain tuntuu siltä, että jos tuijottaa jotakin asiaa kovasti, sitä pitäisi voida liikuttaa ajatuksen voimalla. :>

Minusta tuntuu usein illalla, että joku tuijottaa minua. Hyvän mielikuvitukseni takia olen monena iltana kuvitellut huoneeni ovelle seisomaan mustaan, hupulliseen kaapuun pukeutuneen ankeuttajan tai Kuoleman näköisen ukkelin, joka tuijottaa minua, mutta katsottuani ovelle, eihän siellä ketään ole. :)
Friendship doesn't see through the eyes,
it sees through the heart.

Poissa Lusitania

  • Paluumuuttaja
  • Vuotislainen
  • So you screwed up
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #102 : Maaliskuu 01, 2009, 11:53:38 »
No. Onhan minullakin noita, mutta hyvä, että muillakin. :3

Ensinnäkin. Minä pelkään ihmissusia. Siis sen lisäksi, että uskon niihin. On jotain aivan hirveää mennä ulos täysikuulla, kun on pimeää. Saatan esimerkiksi luistaa koiran lenkittämisestä, tallille menosta, tai jostain muusta jutusta, jolloin pitäisi olla ulkona. Kuvittelen koko ajan, että läheisestä metsiköstä juoksee susi, ja se on oikeasti aivan kamalaa.

Toiseksi. Kuvittelen päivittäin eläväni aivan toisenlaista elämää, kuin omani. Ajattelen asuvani muualla, tuntevani ihmisiä, joita en oikeasti tunne, puhuvani eri kieltä jne.Tarinaan saattavat sisältyä elokuvien, kirjojen tai tv-sarjojen hahmot, näyttelijät tai muusikot. Ihmiset ihmettelevät hyvää mielikuvitustani ja taitoa kertoa tarinoita, mutta on helppo selittää juttu, joka on itselle melkeinpä totta. Joskus tämä piirre myös masentaa minua. Joinakin päivinä saatan olla tosi pettynyt, koska elämäni kulkeekin vain omaa tavallista rataansa. Niin, että se huono puoli liiallisessa mielikuvituksessa.

Olen myös tosi vainoharhainen toisten ihmisten suhteen. Koko ajan tuntuu, että joku valehtelee tai tietää jotain, mitä ei pitäisi. Tuntuu, että olen aika friikki. :D


Help will always be given at Hogwarts to those who ask for it.

Reimeli

  • Ankeuttaja
Vs: Luurankoja kaapissa
« Vastaus #103 : Maaliskuu 05, 2009, 10:41:08 »
No minäkin elän aikalailla omassa maailmassani. Aina kun olen ratsastelemassa maastossa, puhun aina "mielikuvitusystävälleni", tyyliin kirjahahmolle. :D
Ja minä uskon aaveisiin ja velhoihin, vampyyreihin yms. Heitä ON olemassa.
Ja mä aika paljon just horoskooppien ja tarotkorttien kanssa leikin ja joskus tuntuu että voin "lukee" toisten ajatuksia. Joskus tiedän vaan mitä kavereilla ni on mielessä, mutta en tiiä mistä se johtuu.. Mut kuiteskin!
Mut saattaa johtua siitäkin että luen liikaa kirjoja :D

Poissa Horrorshow

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Salaisuuksia
« Vastaus #104 : Maaliskuu 17, 2009, 19:50:50 »
Mulla on jotain salaisuuksia, ei mitään kovin suuria ja "epänormaaleja", vaan tupakan polttelua, juomista, ilkivaltaa, lunttaamista, tavaroiden pöllimistä yms mitä en vain ole kertonut kenellekkään. Pöllimisestä tosin olen jäännyt kiinni, mutta se tuntuu olevan vain läppää kavereiden kesken, mikä ei kyllä minua haittaa. Suurin osa salaisuuksistani liittyy haaveiluun. Haaveilen oikeastaan aika paljon ja olisi hassua avautua niistä jollekkin, koska ne on niin yksityisiä ja semmosia mun omia. Toisaalta oon tyypiltäni semmonen, että en avaudu kauheemmin ja mm. itke muiden seurassa. Pidän ajatukset omassa päässäni.

Oon huomannut olevani aika vainoharhanen. Yksikin katse saattaa saada mut epäilemään, et tuo henkilö suunnittelee mun varalle jotain kamalaa ja kammoan sitä, että mun takana kävelee, pyöräilee tai ajaa autoa/aura-autoa yms joku koska musta tuntuu aina, että kohta mun päälle ajetaan tai tehdään jotain. Oon aina tosi varuillani tommosina hetkinä. Meni vähän ohi ehkä, mutta toikin on salaisuus, koska en ole kertonut kammostani kenellekkään ja uskon että jos kertoisin, tulisi kommentteina vain naurua, ei välttämättä ilkeää mutta kuitenkin

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Salaisuuksia
« Vastaus #105 : Lokakuu 12, 2009, 00:46:10 »
Tänne kyllä voi kertoa onneksi ihan mitä tahansa. Irl on sitten eri asia.

Masennus. Jotkut voivat reagoida aika rankasti ja syrjivästi, sillä masennushan on mielenterveysongelma ja stereotyyppisestihän kaikki mielenterveysongelmaiset ovat kuolaavia zombeja, jotka kuulevat ääniä.

Neitsyys. Moni pitäisi säälittävänä lähes 25-vuotiasta neitsyttä, joka ei ilmeisesti edes säästä avioliittoon koska ei naimisiin halua.

En ole koskaan seurustellut. Kertomisesta tulisi vain kyselyjä ja syyttelyä nirsoudesta.

En oikeastaan edes halua seurustella. Lisää ärsyttävää kyselyä. Satun viihtymään sinkkuna enemmän kuin hyvin eikä minulla olisi edes aikaa treffeille. Rakastan ja arvostan todella paljon omaa (vapaa-)aikaa, joten haluan koulu-/työpäivän jälkeen tehdä rauhassa ns. pakolliset jutut ja viettää loppuillan jonkin hyvän kirjan äärellä tai netissä. Lisäksi olen todennäköisesti aseksuaali.

En halua lapsia. Sen kertomisesta tulisi kamala kyselytulva, joten mieluummin on hiljaa.


Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Poissa liiketerapia

  • Vuotislainen
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Salaisuuksia
« Vastaus #106 : Lokakuu 12, 2009, 18:53:14 »
Mun veljeni ja äitini syyttää mua ainakin viikoittain salailusta ja se sattuu. En ajattele minulla olevan salaisuuksia, mutta varmaan jokaisella on jokin, niin minullakin... toisaalta minun ei tarvitse kertoa kaikkia asioitani kaikille vastaantuleville. Edes Wikipediasta en löytänyt tyhjentävää määritystä sille, mikä on salaisuus, joten hahmottelen sitä omien käsityksieni mukaan hatarasti.
Olen luvannut serkulleni, etten kerro kenellekään hänen tupakoivan ja maistelevan alkoholia. (Hänen vanhempansa kuulemma suuttuisivat todella paljon siitä.) Oho, nythän minä kerron sen aika monelle, mutta no joo, kukaan kenen hän ei halua tietävän, ei täältä saa tietää.

Yhden salaisuuteni, ehkä sen suurimman, voin myös sanoa koskevan sairauttani. Jota minulla ei ole enää. Ehkä kerron sen joskus jollekulle, ehkä en. Tällä hetkellä en ole valmis kertomaan sitä kellekään, eikä minulla olisi ketään kelle halyaisin kertoa.

Toinen salaisuuteni liittyy ystäviin. Koulussa eräs tyttö luulee minun olevan hänen ystävänsä, vaikken ole. Hän on ysillä niinkuin minäkin, mutta ei onneksi samalla luokalla, (eikä ole tulossa peruskouluun jälkeen samaan opinahjoon) muuten tulisin hulluksi. Meillä on kaksi yhteistä tuntia viikossa, mutta siellä hän ei juurikaan häiritse minua. Kuten minun, hänenkään ei ole helppo saada uusia kavereita ja tiedän osittain mistä se johtuu. Hän on täydellinen opportunisti, idiootti ja valehtelee valehtelemistaan. Joissain hänen jutuissaan ei ole mitään järkeä, mutta hän on pääasiassa hyvä valehtelija. Silti en usko enää mitään hänen kertomuksistaan. Hän on viime aikoina saanut pakkomielteen muuasta Idolsista pongahtaneesta julkisuuden hahmosta ja teeskentelee uskottavasti välkillä, että tämä soittaisi hänelle kymmenen minuutin välein. Tämä kuulemma on pyytänyt häntä uudelle musavideolleen, vaikka artistit eivät edes määrä niistä videoista, ja taustalaulajaksi, vaikka hän ei ole koskaan käynyt laulutunneilla tai mitään. Vaikka olemme jo ysillä, kuten mainitsin, hän kyselee yhä, mitä hyötyä on käydä koulua. Hän on teeskennellyt koulumme yksinäisille maahanmuuttajille kaveria ja minulle kutsunut heitä "rahakoneiksi."

Itse siedin aluksi hänen seuraansa, koska minulla ei ollut yhtään ketään muuta kaveria, toisin kuin nyt on, ja sekös häntä riepoo. Hän on pistänyt galleriassa nimeni ihkuboksiinsa ja siitä minulla on ollut kovia syyllisyydentuskia. Otin kaikki nimet omastani (hänen nimeään siinä ei ollut) heti pois kun näin tämän.
Hän lähetti minulle kerran e-mailissa sellaisen typerän kiertoviestin, jossa luki, että se pitää pistää lähettäjälle takaisin, jos pitää tätä ystävänään. Jotten loukkaisi häntä, lähetin sen ja kadun sitä.

Poissa Accused

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Salaisuuksia
« Vastaus #107 : Lokakuu 12, 2009, 19:35:13 »
No on omia ja on muiden salaisuuksia. Tai pikemminkin vaitolovelvollisuus.

On monta mahtavaa tarinaa urheista ihmisistä, mutta myös surullisia tarinoita ja en saa kertoa niitä kenellekkään. Jos joku tajuaa tarinasta että kenestä henkilöstä puhun, olen rikkonut vaitiolovelvollisuutta. Eli jos haluan esimerkkinä kertoa jonkun koskettavan tarinan tms. Joudun miettimään tosissani, mitkä kohdat voin kertoa, joudun muuttaa monesti asioiden kulkua mutta niin että pääsen siihen lopputulokseen että tarinan juoni ja pää ajatus ovat samat. Niin, siis työskentelen lähihoitajana vanhusten parissa. Hienoja juttuja kertovat.

Sitten on omat salaisuudet. Sairauksia kertynyt enemmän kuin laki sallii joista en tahdo kertoa mutta jota muut ihmettelee, miksi esim. raahaan järjetöntä määrää lääkkeitä mukanani. Sitten on perhe. Alkoholisteja. En uskalla kertoa siitä koskaan kenellekkään, se on jotenkin nolo asia ja syytän siitä itseäni vaikka en saisi.
We need to come back down and face what we\'ve become