Kirjoittaja Aihe: Salaisuuksia  (Luettu 20639 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

HymytyttÖ

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia
« : Huhtikuu 22, 2005, 21:05:00 »
Jokaisella olennolla taitaa olla salaisuuksia, joita ei halua muille kertoa. On sairauksia, vammoja, muita kamalia asioita.  Usein pelätään, että muut nauraa, kaverit jättää.

Itse pelkään tätä, että minulle nauretaan ja häpeän sairauttani. Sairaudestani tietää vain vanhempani, lähin ystäväni. He eivät ole tuomitsenut minua tästä sairaudesta ja miksi tuomitsisi.

Usein en välitä muiden ilkeistä kommenteista, mutta kävely tapaani puuttuminen vitsilläkin tekee kipeää.  

Joskus tuntuu, että haluaisin kertoa missä käyn kerran viikossa, koulupäivän jälkeen. Enkä haluaisi keksiä tekosyitä. Miksi olen kerran kuukaudessa koko päivän poissa koulusta ja väitän että olen kipeä, tai myöhästyin linja-autosta.

En uskalla. Pelkään muiden mielipiteitä.

Itse en muista sairauteni nimeä, mutta voin kuvailla sitä.
 Sisään päin kääntyvä kävely. Sen takia joudun käymään kerran kuukaudessa sairaalassa, kerran viikossa Fysio terapiassa.

Nyt joistakin tuntuu, että ei tuo ole mitään, mutta tekisin mitä vain jos saisin sairauteni pois. Se ei vahingoita minua fyysisesti, vain henkisesti.

Haluaisin kuulla teidän tällaisia salaisuuksia, että tietäisin että en ole ainut.
Miltä sinusta tuntuu, oletko tottunut siihen?
Jos olet kertonut ystävillesi tai muille, mitä he sanoivat?
Miltä sinusta tuntui silloin kun sait kuulla asiasta?
Toivottavasti tämä topic kelpaa tänne tai sitä ei ole käytetty.

Poissa rave

  • Tittelitön
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #1 : Huhtikuu 23, 2005, 09:08:41 »
Oi tämmöset keskustelut on hauskoja (no siis tietenkään ei ole hauskoja, mutta siis näihin on kiva vastata)

Itselläni on reuma, tai hyvin paljon reumaa muistuttava sairaus. Mikä tietää jokatoinen viikko verikokeita, magnettikuvausta (maataan ahtaassa putkilossa 30min-3 tuntia) jne...

Noh, jokatapauksessa reuma on siis niveltauti (miksipä ei myös muissakin kuin nivelissä), se on todella vakava sairaus, ja aiheuttaa tulehduksia sisäisesti ympäri ruumista. Minä syön 7 lääkettä päivässä, ja minua inhottaa kun ihmiset aina vitsailee "Sanni syö mielenterveyslääkkeitä, se on katos vähän skitso" jne... Ihmiset ei ehkä tajua että se kiusaaminen piloillaankin satuttaa. Ja se, kun joudun aina joskus lähtemään kesken koulupäivän sairaalaan kun en saa suoristettua enää polveani, tms...

Niin ja verikokeista on kyynärpäässä aina sillointällöin pieni haava siitä neulasta, ja ihmiset kehtaavat pilailla että käytän suonensisäisiä huumeita. En oikein tykkää.

Niin, ja nyt siis salaisuuksiin. Itse yritän mahdollisesti pitää sairaalareissut omana tietonani, mutta kaikki siitä kylläkin tietää. En vaan tykkää siitä että ihmiset naureskelevat sille, varsinkin kun tiedän että siitä ei koskaan voi parantua.

Kerran tein todella typerän tempun reumani kanssa.
Olin kaverin luona 3yötä kerran, ja jätin syömättä kaikki päivälääkkeeni, että minun ei tarvitsisi kertoa mitään. Se oli todella typerää, mietin useasti että miksi tein niin typerästi, mutta syy taitaa juurikin se kiusaminen/kiusoittelu olla.
akfjldjklk

Poissa Brian Molko

  • Northman's Pet
  • Hirnyrkki
  • Such a dull toy
  • Tupa: Luihuinen
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #2 : Huhtikuu 25, 2005, 12:04:04 »
Minulla oli epilepsia. Mutta lääkitys lopetettiin. Epäilen että se on yhä, mutten jaksa mennä tutkimuksiin.

Mutta onhan sitä itse kullakin asioita joista ei halua kertoa. Minun perhe on sellainen. Biologinen sellainen. Minä jouduin kiusatuksi koko peruskoulun kiitos mutsini. Että eipä kannusta puhumaan. Hän on jo kuollut. Onneksi.

Eipä mulla kai muuta ole o.O Tai ei tuu äkkisiltään mieleen.
Julien, you're slow-motion suicide.

Poissa Eleanír

  • Lähes vaaraton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Minäkö?
    • Blogi
  • Tupa: Tuvaton
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #3 : Huhtikuu 25, 2005, 13:13:43 »
Minulla ei tällähetkellä ole mitään kovin suuria salaisuuksia, tai on yksi, mtta se kuuluu menneisyyteen eikä minun siis tarvitse puhua siitä kenellääkkään, koskaan eikä ikinä. Haluan vaan unohtaa koko asian.

Ja asia jonka tahdon unohtaa on skoljoosi (osasinkos edes kirjoittaa sitä enää oikein?) minun selkärankani muistutti siis lähinnä S:kirjainta, sen sijaan että se olisi ollut suora.
Minuahan ei asia vaivannut, enkä edes tiennyt siitä, mutta seiskalla asia huomattiin ja jouduin tutkimuksiin ja jouduin pitämään tukiliiviä vaikka sitä niin kovasti vastustin.
Se oli kolaus jo muutenkin alhaiselle itsetunnolleni. Ja kun en enää kestänyt ja halusin olla kuin kaikki muutkin, kavereiden kanssa ollessa piilotin moisen hökötyksen kaappiin, äitini ei siitä oikein ilahtunut, mutta sama se. Reilu vuoden minä sitä muovista korsettia jouduin pitämään, selkäni on nyt suorempi, mutta lievästi se on utkalla edelleen.

En kertonut tästä kuin parhaalle kaverilleni, en muille, kerran kysyin nimettömänä jossain foorumissa skoljoosista tietoa ja kun ainoa vastaus oli "ooksä joku vammanen vai?" annoin asian olla, pidin sen omana tietonani...

Se vuosi oli ehkä pahin, koulukin meni sen takia huonosti ja olin jatkuvasti masentunut... :/

Mutta onneksi nyt kaikki on taas hyvin ^^
Menetin kaiken kiinnostukseni psykologiseen analyysiin siitä lähtien kun tiedostin, että ihmiset tuntevat mitä he kuvittelevat tuntevansa.
Siitä oli hyvin lyhyt askel ajatukseen, että he kuvittelevat tuntevansa mitä tuntevat

Poissa Jessie

  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #4 : Huhtikuu 25, 2005, 14:16:39 »
menneisyyteni on täynnä pieniä asioita mitä en halua kertoa. Niistä en ole kertonut kenelläkään en edes parhaille ystävilleni vaika osa onkin tapahtunut juuri jonkun ystävän kanssa.

Sairastan erästä tautia. En todellakaan puhu siitä mielelläni vaikkei ole todellakaan vakava sairaus. Se on vaan sellainen asia mistä ei halua puhu. joudun syömään lääkkeitä ja säätelemään syömistäni mikä ottaa välillä hyvinkin rankoille. En voi syödä maitotuotteita 2 tuntia ennen enkä jälkeen lääkkeen oton. Se kuulostaa lyhyeltä ajalta mutta järjestelyä on vaikea toteuttaa lääke on pakko ottaa 7 aamulta ja 7 illalla. Aamulla joisin mieluusti maitoa ja illalla söisin leipää tai jotain muita maitotuotetta mutta se on mahdottomuus. Vartioin yleensä hyvin tarkasti että lääkkeet pysyvät piilossa eikä kukaan näe niitä silloin ei tarvitse selitellä.

joskus ala-asteella riitelin parhaan kaverini kanssa minulla ei ollut muita ystäviä ja tämä paras-ystävä hylkäsi minut, se aiheutti ikuiset arvet ja kerran siitä kerroin ystävälleni joka kuitenkin alkoi kertoa omista kokemuksistaan ja vähätteli tapahtunutta. Sen jälkeen en iki maailmassa enää tahtonut kertoa sitä.
♥ Pottereita vuodesta 1999 ♥
“Dumbledore's man through and through, aren't you Potter?"
"Yeah I am," said Harry. "Glad we straightened that out.”

pesukarhu

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #5 : Huhtikuu 25, 2005, 16:25:37 »
Mulla on aina ollut tapana jättää kertomatta kaikki, mitä en ole pitänyt muille tarpeellisena tietona. Näin ollen edes parhaat kaverini eivä tiedä esimerkiksi yhtäkään niistä useista ihastuksista, joita minulla on ollut. En vain tykkää puhua asioista, joista muut voisivat minua kiusata...

Vielä pari vuotta sitten sairastin aivan normaalia allergiaa.. olin allerginen heinälle, joka oli tietysti pienen hevostytön painajainen. jouduin hevosleirillä ollessani ottamaan joka aamu zyrtecin. se on aivan normaalia melkein kenelle tahansa, mutta silti en halunnut kertoa asiasta kenellekkään, koska pelkäsin, että he nauraisivat jne...

Salaisuuksia minulla siis on. Eikä niistä tiedä kukaan muu kuin minä ja nalleni^^ Kertominen voisi helpottaa, mutta tälläinen minä vain olen... annan asioiden paisua sisälläni, kunnes ne ovat liian suuria ja pato purkautuu...

Cassiopeia

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #6 : Toukokuu 04, 2005, 22:49:30 »
Minulla on liikaa salaisuuksia. On niin paljon asioita, joita en kerro muille. En tahdo muiden tietävän asioitani. Jonkinlaista itsesuojeluvaistoa kenties? En tahdo enää yhdenkään yksityisasiani päätyvän muiden tietoon. Eräälle ystävälleni olen kertonut paljon, en kaikkea mutta hyvin paljon.

muokkaviikate// tässä se vain nähtiin, ettei olisi tällekään ihmiselle pitänyt mitään kertoa. asioistani tietää taas koko koulu. jotenkin alkaa tuntumaan, että joku korkeampi voima oikeasti vihaa minua.

Yhtä asiaa en ole hänellekään kertonut. Enkä aio kertoakaan sitä vielä. Ja se asia on uskontoni. Sanon ihmisille aina olevani ateisti. En ole. En ole kristitty myöskään. En tässä aio kertoa uskostani. En tahdo ottaa yhtään riskiä. Uskoni on minulle tavallaan niin uusi asia, etten ole yhtään valmis puhumaan aiheesta. Toisaalta tahtoisin kyllä kertoa, mutten sitten kuitenkaan.

Idwen

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #7 : Toukokuu 04, 2005, 23:33:44 »
Lainaus käyttäjältä: "Hämykeiju"
Minullakin on salaisuus, jonka olen kertonut vain kahdelle hyvälle ystävälleni. Se ei kuulosta kovinkaan pahalta, eikä se mikään paha olekkaan. Minulla epäillään epilepsiaa ja sen vuoksi joudun jatkuvasti käymään sairaaloissa tutkimuksissa ja olemaan suhteellisen usein pois koulusta. Olen muutaman kerran pyörtynyt (onneksi kotona) ja alkanut sätkimään. Kertoessani tätä ystävilleni, he olivat hetken vain hiljaa, mutta sitten toinen heistä alkoi nauramaan ja esittävän sätkivänsä. Nauroin vain mukana, mutta sen jälkeen päätin, etten kerro siitä kenellekkään.

Ai sinäkin. Minulla on pikemminkin asian laita se, että koko kouluni itseasiassa tietää minun sairastavan epilepsiaa. Olen pyörtynyt koulussa ja saanut noita tajunnanmenetys-kouristelukohtauksia. En välittäisi, että tietävät kaikki. Mutta kun asia on niin, niin ehkä osaavat tehdä jotain, jos tulee jotain kohtausta. Kaverini - yhtä lukuunottamatta ( - jonka mielestä siis epilepsiani on Jumalan kosto siitä, että tykkään sillä tavalla myös tytöistä) tietävät asian, ja ovat pikemminkin huolestuneita. Samoin useimmat koulussa.

Mielestäni epilepsiaan pitäisi osata suhtautua. Pakko sanoa, että kaverisi eivät näyttäneet osaavan. Ei se ihmistä pahenna. Ja hyvin lääkittynä (ellei ole vaikeaa epilepsiaa, johon lääkitys ei tehoa), se on lähes huomaamaton. Ennakkoluulot ja leikiksi lyöminen ovat ainakin minulle olleet pahemmat vastoinkäymiset.

Mitä en itse uskalla sanoa? En ainakaan kovin monelle. Käyn psykologilla. En tiedä, mikä se sairaus on nimeltään, mutta psykoosi se kuitenkin on - maanis-depressio tai mahdollisesti skitsofrenia. En ole yhtään varma.

Celbatra

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #8 : Toukokuu 05, 2005, 12:00:53 »
Minullakin on salaisuuksia..
 
  Vanhempani eivät tiedä, että minä tiedän pikkuveljelläni olevan eräs sairaus. Veljeäni kiusataan koulussa, ja pelkään miten hänelle käy kun hän tulee ensi vuonna yläasteelle, samaiseen kouluun missä nyt itse olen seiskalla. Jos en olisi parhaan ystäväni kanssa eräs päivä tutkinut pikkuveljeni reppuvihkoa (äiti on aina kieltänyt katsomasta sitä, varmaan juuri tällaisen varalle), en tietäisi pikkuveljelläni olevan tätä sairautta.
 Sairaus liittyy puhumiseen, ja sen nimi on dysfasia. Se on vaikuttanut pikkuveljeni puheeseen, ja siitä häntä kiusataan. Olen luottanut tämän asian nyt tasan neljälle ystävälleni.

   Toinen salaisuuteni on se, että isäni ahdistaa minua suunnattomasti. Tästä en ole kertonut kenellekään. Isäni suuttuu tavattoman helposti, ja pelkään että joku päivä hän vielä satuttaa minua fyysisesti pahemmin kuin ennen. Lisäksi hän puheellaan ärsyttää minua, josta minä kimpaannun hänelle, ja hän saa hyvän syyn suuttua sitten siitä. Pelkään isääni, eikä tämä ole kovin mukavaa, koska näen hänet kuitenkin poikkeuksia lukuunottamatta joka päivä.

   Kolmas salaisuuteni (joskin ehkä pienin näistä kolmesta) on, että menen kouluun tasan ja vain sen takia, että siellä ajatukseni ja omat henkiset kipuni eivät kiusaa. Aina kun olen hetkenkin yksin, kun en tee mitään, alan ajatella omia asioitani ja murheitani, ja se satuttaa. Koulussa mietin usein, että mitä ihmettä teen täällä, ihmisten kanssa joista en pidä. Mutta tiedän sen pohjimmaisen syyn kuitenkin aivan liian hyvin.

Suke

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #9 : Toukokuu 05, 2005, 16:09:39 »
Minulla ei ole niinkään pahaa ongelmaa, kuin monilla, mutta satuttaa se silti.
En nyt oikein tahdo kertoa kauhean tarkasti, sillä eräs luokkatoverini liikuskelee täällä ja siitähän kysely voisikin syntyä.

Mutta minua ei kiusata sen sairauden takia, vaikka luulenkin niin. Pidän sen salassa jopa omalta äidiltäni. Isälle nyt en kerro mitään. Yksikään kaveri ei tiedä siitä eikä edes nettikaverit, joille kerron yleensä kaiken.
Mutta se sairaus ei ole lääkärillä todettu, se voi olla kanssa harhaa, mutta vähän epäilen. Sitten vasta sairas olisin.
Pelottaa kävellä yksin missään, pelottaa nukkua ilman valoja tai ihmistä samassa talossa. Pelkään meidän kaappia ja pihaa, naapurin ikkunoita ja viereistä metsää. "Sairaus" satuttaa tosi pahasti sisäisesti, muttei onneksi fyysisesti. Tekee pahaa elää sen kanssa ja olla, ja pelkään, ettei se mene koskaan pois. Äidille olen vihjannut psykiatrista, mutta sitten tajusin, että se ei ole hyvä juttu;
a) itkisin vain, en voisi puhua
b) äiti häpeäisi minua
c) äidin työkaverit saisivat tietää
d) äitini työkaverin lapsi, joka on luokallani, saisi tietää
e) kielloista huolimatta ehkä kertoisi siitä
f) pian kaikki tietäisivät.
ja sitten vasta häpeäisin.

Eli kukaan ei kiusaa minua siitä, paitsi minä itse. Se on kamalaa :<

Poissa Beatrice

  • rakastaja.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #10 : Heinäkuu 13, 2005, 03:33:50 »
Minulla on paljon salaisuuksia. Ihmiset pitävät minua hulluna, jos sanon ne.

En sairasta mitään, muuta kun verenvuototautia. Vuodan kuiviin nopeammin, kun tavalliset ihmiset. Nenästäni saattaa tulla verta kolmisen tuntia.

On myös asioita, mitä olen itse tehnyt. Niitä en aio tässä paljastaa, koska minua pidettäisiin vähintäänkin mielipuolisena.
En vain jaksa elää salaisuuksien kanssa. Ne painavat mieltäni raskaasti.
Itkin, itkin, itkin. Ei saa sanoivat ne, jotka eivät tiedä mitä on, kun suru käy taloksi.

Black Lotus

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #11 : Heinäkuu 13, 2005, 11:14:10 »
Tämä nyt ei ole mikään varsinainen salaisuus mutta sairauksista puheen ollen... Minä satun olemaan ylipainoinen ainakin 30 kiloa mutta monet sanovat että en näytä ylipainoiselta. Minua ahdistaa kun joku puhuu siitä miten minun tulisi syödä tai kuinka olen liian läski, koska oikeasti olen todella nirso ruuan suhteen ja syön joskus liian vähän mutta minä lihon helposti ja syön liikaa karkkia ja jäätelöä. Aloin lihota 3 luokalla sen jälkeen kun vanhempani erosivat ja se oli aika kova pala minulle ja minua on aina kiusattu ja ala-asteella se oli aika pahaakin ja olin niin masentunut että aloin lihota ja se välillä vieläkin painaa mieltä. ja muutenkin välillä masentaa.

Poissa Decamerone

  • Vuotislainen
    • www.decamerone.vuodatus.net
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #12 : Heinäkuu 13, 2005, 16:12:07 »
Jaa-a. Minulla ei kai ole mitään, mitä en kertoisi jollekin, mutta kokonaisuutta en kerro kenellekään. Siis hieman selkokielisemmin: Olen todella puhelias, mutta hyvin harvoin kerron itsestäni mitään oikeita asioita. En vain osaa, sillä haluan olla ihmisten silmissä vahva persoona, joka pärjää. En kykene itkemään kenenkään olkaa vasten tai kertomaan murheitani. Hyvin usein saatan jättää myöskin todellisen mielipiteeni sanomatta, koska tiedän sen loukkaavan ihmisiä. Olen siis milteinpä simpukka. Päästän ulos vain pakollisen, ja  pidän oman, todellisen itseni sisäpuolellani.

Kummallista kyllä, minulla on paljon ystäviä ja kavereitakin, jotka pitävät minua tosi mukavana tyyppinä. Vasta viime aikoina useampi henkilö on tullut sanomaan, että "Hei, me ollaan tunnettu jo kuutisen vuotta, ja tulin ajatelleeksi, etten lopultakaan tiedä sinusta yhtään mitään." Niinpä... Minä en uskalla avautua ja paljastaa liikaa. Enkä kai koe tarvettakaan. Simpukka mikä simpukka.
On vaikeaa olla rohkea, kun on vain Hyvin Pieni Eläin.

Karhunvatukka

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #13 : Heinäkuu 13, 2005, 17:35:07 »
Minulla on monta salaisuutta, joita en halua kertoa kenellekään. Minulla ei ole sairautta, enkä siksi usko voivani ymmärtää, miltä sairastavista tuntuu, joten jätetään se nyt kokonaan ja kerrotaan omista kokemuksistani.

Salaisuuteni eivät ole suuria, eivätkä ne ole vakavia. Ne liittyvät tunteisiini ja haaveisiini, lähinnä, ja ne ovat sellaisia salaisuuksia, että en varmasti ole ainoa jolla niitä on. Silti en halua, että ihmiset saavat tietää niistä. Minun on hankala puhua itselleni tärkeistä aiheista muille, en osaa kertoa miltä minusta tuntuu. Haaveilen ammatista, jota pidetään lapsellisena, ja sen koulutuslaitokseen on hyvin hankala päästä opiskelemaan. Pyrin tekemään valintani opiskelussa ammattiin tähdäten, mutta kun muut näitä asioita kyselevät, vastaan vain että "ne tuntuivat kiinnostavilta aineilta" tai muuta yhtä ympäripyöreää. Olen muutenkin hiljaisehko, joten tätä ei pidetä mitenkään kummallisena.

Hyvälle ystävälleni olen ammattitoiveestani kertonut. Hän ei nauranut, vaan suhtautui asiaan hyvin asiallisesti, ja tästä sain lisää rohkeutta pyrkiä kyseiseen määränpäähän. Toiselle hyvälle ystävälleni olen kertonut toisentyyppisiä salaisuuksia, ihastumisia sun muita. Mutta kumpikaan ei tiedä minun kaikkia salaisuuksiani.

Minun täytyy aina miettiä, kun salaisuuksista puhun, etten vain lipsauta mitään typerää. Ystäväni ovat niin erilaiset, että he luultavasti nauraisivat kun kuulisivat ne muut salaisuudet. Kerran lipsautin jonkin ei-enää-niin-tärkeän asian ystävälleni, ja hän alkoi nauraa. Se ei tuntunut mukavalta, ja sanoin sen hänelle. Hän pyysi anteeksi, mutta vahinko oli jo tapahtunut enkä enää kerro sen tyyppisiä asioita hänelle.

Anteeksi, jos viesti ei kuulunut ihan topicin aihepiiriin (salaisuudet se oli, mutta keskustelu on ollut lähinnä sairauksista). Samoin anteeksi, jos viesti vaikutti epäselvältä, koska puhuin vain sellaisista ja tällaisista salaisuuksista. Kuten sanoin, minun on hankala puhua yksityisasioistani kenellekään.

Envu

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #14 : Heinäkuu 13, 2005, 17:56:28 »
On monia asioita, jotka haluaisin pitää salassa kaikilta ( koulutovereilta ja ystäviltä se vielä onnistuukin ), koska yksinkertaisesti vain häpeän.

Tällaiset eivät millään liity esimerkiksi terveydentilaani, vaan lähinnä siihen, että pelkään millaisena luuserina minua pidettäisiin, jos ihmiset saisivat tietää. Miten he katsoisivat minuun ja nauraisivat ja ajattelisivat, että "voi voi tuota ihmistä, olen aina luullut että se on hyvä ja että se vain koettaa pönkittää itsetuntoaan kun sanoo noin, mutta eihän se oikeasti olekaan mitään, sehän on vain maan mutaa".
Voitte vain uskoa, miten hankalaa on elää, kun haluaisi näyttää hyvältä ja täydelliseltä joka suhteessa, mutta ei pystykään siihen.

Onneksi voin vain pitää turpani kiinni sellaisista asioista ja salailla, niin eivät he tiedä. On tosin muutamia ihmisiä joilta ei voi salata mitään ( perheeni, poikaystäväni, joissakin asioissa sukuni ), mutta esimerkiksi se, että poikaystävä tietää, ei haittaa. Jotenkin ymmärrän sentään edes sen, että hänelle minun ei tarvitse olla täydellinen.
Vaikka ottaa sekin koville. Mieluiten haluaisin olla heikko vain omissa oloissani.

Toisin sanoen, taitaa negatiivinen elämänasenne ja huono itsetunto + tunne siitä, että ei ole tarpeeksi hyvä päteä vähän liikaa elämässäni..

Poissa Starpiks

  • ヘルムットじゃないよ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • "Olette sangen rumia ollaksenne keijuja"
  • Tupa: Puuskupuh
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #15 : Heinäkuu 13, 2005, 18:23:42 »
Kyllähän niitä salaisuuksia on 18 vuoden aikana kertynyt. Pienenä ne olivat pienempiä asioita, perheasioita, haaveita (opin jo ykkösluokalla, että muihin ihmisiin ei voi luottaa), toiveita, pelkoja ja näin poispäin. Ei se ikinä ollut mikään iso asia, joistakin asioista ei vaan saanut puhua kenenkään kanssa, piste. Olihan maailma täynnä muita asioita, joista sai puhua.

 Sitten isompana asiat muuttuivat. Huomasi, että perheasiat ovat miten ovat, niistä ehkä olisi kannattanutkin puhua (mutta miten pieni lapsi voi tietää, että jotkut asiat ovat väärin, jos on siihen jo tottunut?), tuli omia, isoja ongelmia ja kaiken huipentumana depressioni puhkesi. Koska ei ollut ketään, johon olisi luottanut niin paljon, että olisi voinut kertoa masennuksesta, ei sitä tehnyt, lukuunottamatta muutamaa nettikaveria. Itsetuhoisuus, joka myöhemmin tuli kuvioon, oli myös salaisuus, paitsi joillekin ystäville, joille uskalsin kertoa, olivat poikkeuksia.

 Vaikka minulla on Ystävä, jolle olen kertonut melkein kaiken ja monelle ihmiselle netistä olen kertonut todella paljon elämästäni, on minulla vieläkin asioita joista en puhu. Ne ovat liian kipeitä, en halua puhua niistä, en haluaisi edes muistaa. Terapiassa olen toki asiasta puhunut, mutta sekin on ollut lähinnä vanhojen haavojen auki repimistä (ja se joka alkoi epäillä, ei, minua ei ole käytetty seksuaalisesti hyväksi. Tuo on se yleisin luulo). Ne asiat eivät ole yksin minun vaan myös muut ihmiset joutuvat salailemaan niitä.

 Mitä oletettavimmin tulen jossain vaiheessa kertomaan Ystävälleni noista salaisimmistakin asioista. Vielä en kuitenkaan.

 Envun viestiin viitaten, minullakin on huono itsetunto. Ainakin joskus. Suurimman osan aikaa en kai ajattele asiaa, mutta sitten joskus... no, minä olen ruma ja huono eikä minussa ole mitään mielenkiintoista enkä osaa kirjoittaa ja jäkäjäkä. Miksi kukaan viitsii olla minun kanssa tekemisissä? En salaile huonoa itsetuntoani, koska se eräällä lailla vahvistaa minua (uskallan näyttää, etten ole täydellinen), mutta hyvin usein minua luonnehditaan itsevarmaksi ihmiseksi. On hassua, mitä kaikkea järkeily voi saada aikaan. Tiedän, että en sinänsä ole ruma (kuka oikeasti loppujen lopuksi on, jokaisessa ihmisessä on jotain mielenkiintoista jonkun mielestä), en ole huonompi kuin joku toinenkaan, en tietenkään osaa kaikkea yhtä hyvin mutta olen silti aika ok tyyppi, minulla on paljon ajatuksia ja toiveita (hyvinä kausina, kirj. huom.) ja kirjoitin kuitenkin E:n äidinkielestä, joten en täysin luuseri voi kirjoittamisessa olla. Mutta silti.

 Ai niin. Piti se sanomani, että vaikka en varsinaisesti salaile depressiotani, en myöskään ole kovin avoin asian suhteen. Ihmiset koulussani tiesivät että käyn terapiassa, mutta vain yksi pikkuveljeni lisäksi tiesi miksi, ja hänellekin sanoin (kännissä), että minulla epäillään masennusta. Itsetuhoisuudesta olen heittänyt läppää, mutta en ikinä suoraan myöntänyt asiaa. En vielä aivan kestä elää näiden asioiden kanssa joka päivä, elleivät kyseessä ole juuri oikeat ihmiset. Siksi Ystäväni tietää näistä ja monesta muusta asiasta, mutta ei vielä joistakin asioista. En ole valmis elämään niiden kanssa. Vielä.
"The shortest verse in the Bible is, "Jesus wept". The only thing wrong with it is the past tense." -Fred MacIntire, Something Positive

No oonhan mä sentään sukua insinöörille... *pnish*?

Hard Luck Woman

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #16 : Heinäkuu 13, 2005, 18:43:47 »
Minullakin on paljon salaisuuksia joista ei tiedä kukaan muu kuin minä itse. Ainoa jolle olen kertonut lähes kaiken on poikaystäväni.

Yksi salaisuuksistani on se, että äitini lyö minua ollessaan humalassa. En halua kertoa sitä kellekkään. Poikaystäväni on sanonut että asiasta puhuminen äidin kanssa voisi auttaa, mutta en pysty siihen. Olen huono puhumaan.

Eräs toinen salaisuus josta en tahdo puhua tulee ilmi lähes joka päivä. Olen rakenteeltani pieni ja heiveröinen ja olen hieman ali kehittynyt. Tilani johtuu syömishäiriöstä joka piinasi minua pari vuotta sitten. Aina ku joku haukkuu minua tai väittelen jonkun kanssa, vasta puoli haukkuu minua aina pienuudestani. Esim. "mene kotiis kasvaa.." tai jotain vastaavaa. Tästäkään asiasta ei tiedä kuin kaksi läheistä ystävääni ja poika ystäväni. Minua myös hävettää koko asia. Äitini on kertonut aina opettajille asiasta ja siksi minua aina vahditaan koulussa jotta minä söisin... Se ei todellakaan ole kivaa. Siirryn nyt ylä- asteelta ammatilliseen rakennus alalle. Ja pelkään että en pärjää siellä, koska olen niin pieni.

Kuten joku jo täällä sanoi, haluan säilyttää kestävän ja selviytyjän maineen ihmisten silmissä. Suljen kaiken sisääni ja painin asioiden kanssa yksinäni. Saatan istua monta tuntia huoneessani, yksin, miettien asioita... ja joka kerta tulen samaan tulokseen... minusta ei ole míhinkään....

Pajupuu

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #17 : Heinäkuu 13, 2005, 19:33:05 »
Minulla on myös salaisuuksia - uskon, että kaikilla on. Mutta minulla on myös ystäviä, joille voin puhua: useimmiten kierrellen, kaarrellen, kertomatta koko totuutta, mutta puhua yhtäkaikki. Pahimmista, kaikkein häveliäimmistä niistä, ei tiedä kukaan muu kuin minä itse, eikä koskaan tule tietämäänkään. Njaa.

Minulla ei ole sairautta, eikä minulla ole sukua/perhettä, jota häpeäisin tai salailisin (toivottavasti kukaan nyt ei tuota perheasiaa käsitä väärin. ^^' En tarkoita loukata ketään). Enemmänkin minun salaisuuteni ovat asioita, joita olen tehnyt. Joitain tahallani, joitain ihan puhtaasta, viattomasta typeryydestä. Lapsena ja vähän vanhempana.

Olen päättäväisesti pitänyt salaisuuteni ominani, vaikka niitä on joskus kyseltykin. Eiväthän ne olisi salaisuuksia, jos kaikki niistä tietäisivät.

TytoAlba

  • Ankeuttaja
Re: Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #18 : Heinäkuu 13, 2005, 22:03:41 »
Minulla on itse asiassa monia erilaisia salaisuuksia.

En tiedä, voinko kertoa niitä edes täällä. Liian riskialtista.

Eräs salaisuus koskee minua itseäni. Ei mitään tekemiäni asioita tai outoja tapojani. Ei mitään sellaista.
Kyseisen asian olen kertonut kahdelle henkilölle (ystävilleni), eräälle ihmiselle en ole asiasta kertonut, mutta hän on hyvin varmasti arvannut tämän jo.

Luotan toiseen ystävääni kuin kallioon. Hänen ei edes olisi mitään järkeä kertoa asiasta kenellekään. Ystäväni ja tämän piireissä tuskin asia ketään edes kiinostaisi.
Toinen ystäväni taas... luotin häneen. Varmasti luottaisin edelleenkin, mutta hän... *huokaus* kuoli viimevuonna.
Hän vei siis salaisuuteni mukanaan hautaan.

*miettii*

Unelmani. Juuri niin.
Kaikista hartain toiveeni, unelmani, on niin arka aihe, etten edes luultavasti pystyisi kertomaan sitä, vaikka tahtoisinkin.
En osaa selittää.

Minulla on muitakin salaisuuksia, joita en voi kertoa kenellekään.
Niitä on kuitenkin monia, eivätkä niin suuria, kuin nuo kaksi.

En muuten ymmärrä, miksi jotkut eivät pidä sanaansa, kun lupaavat, etteivät he kerro kenellekään toisen salaisuuksia.
Jos minulle kerrotaan suuria salaisuuksia, en todellakaan tahdo tuottaa toiselle pettymystä kertomalla sen heti eteenpäin.

Arwen's Light

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #19 : Heinäkuu 17, 2005, 21:43:56 »
Lainaus käyttäjältä: "Eleanír"
Ja asia jonka tahdon unohtaa on skoljoosi (osasinkos edes kirjoittaa sitä enää oikein?) minun selkärankani muistutti siis lähinnä S:kirjainta, sen sijaan että se olisi ollut suora.



Sinullakin??
Minulla on sama juttu. Selkäranka ihan käyrä, ja syksyllä aloitetaan korsetin käyttö. En ole kertonut siitä kenellekkään, sillä pelkäsin, että kaverit pitävät minua sairaana, tai jotain. (kuulostaa tyhmältä, tiedän!!)

Pelottaa ihan kamalasti. Luulin, että joudun olemaan koko loppuelämäni sairaalassa, tai että joudun lopulta selkäleikkaukseen. Nämä murheet ovat kuitenkin jo pyyhkiytyneet pois. Uskon, että korsetti suoristaa selän ainakin osittain, eikä enää tarvitse käydä röntgen kuvauksissa....

Envu

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #20 : Heinäkuu 18, 2005, 01:22:35 »
Skolioosi on kai aika yleinen vaiva. Tai ainakin monilla tuntemillani ihmisillä on sitä, minullakin.
Ja minulla se ei rajoitu vain siihen, mutta ei siitä sen enempää.

Skolioosi sinänsä ei siis ole vaarallista, Untamo, ei siitä joudu kai selkäleikkaukseen.
Ja jos selässä on vaiva, josta joutuu leikkaukseen, niin.. Kun ei selkäleikkauksia muutenkaan mielellään tehdä nuorille ( minulle sanottiin niin kun olin viidentoista, tai jotain siinä mailla ). Kun on vaarana, että leikkaus joudutaan kuitenkin tekemään myöhemmin uudelleen.

Denila

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #21 : Heinäkuu 18, 2005, 15:30:12 »
Salaisuuteni? Voi, niitä on monia. Monet ihmiset tietävät, että mulla on astma. Se ei siis kovin salaisuus ole, haluisin sen toki pois, koska se vaikuttaa isompana opiskeluihini ja ammatinvalintaan, ruoka-aineisiin ja lemmikkieläimiin. Ei siis mikään vaivaton sairaus. Ilman lääkkeitä en pärjää, olin tässä toissakesän ilman lääkkeitä, siis en vaan ottanut niitä, ja siitä seurasi kahden kuukauden hinkuyskä, johon meinasin kuolla. Keuhkokuumeita olen astmani takia kestänyt kolmisen kappaletta, sairaalassakäyntejä on siis kertynyt.

Sairaalassa olen ollut myös toisen salaisuuteni takia. Minut on leikattu pienenä, alle vuorokauden ikäisenä. Vasta tänä kesänä olen voinut alkaa käyttää rannalla bikinejä, koska olen hävennyt kyljessäni olevaa arpea. Enää en häpeä, eli olen tavallaan päässyt yli salaisuudestani. Syytä leikkaukseen en oikein tiedä itsekkään, joku keuhko- ja ruokatorven yhtymä on ilmeisesti ollut syynä.

Kolmas salaisuus, josta tietävät vain lähimmät ystäväni, jos hekään, on se, että olen adoptoitu. Adoptioperheessäni asuu biologinen veljeni ja adoptiovanhempieni oma lapsi. Olemme "oikean" veljeni kanssa sopeutuneet hyvin nykyiseen perheeseeni, myös adoptioveljemme on nykyään "oikea" veljemme. Emme tavallisessa elämässä muistele sitä, että olemme adoptoituja, eikä meidän tarvitsekkaan. Yhteyksiä biologisiin sukulaisiimme on sen verran, että käymme biologisen mummomme ja ukkimme luona. Myös adoptioveljemme käy mukana, mummimme ja ukkimme ei erottele meitä. Ja se on hyvä.

Nyt tiedätte suurimmat salaisuuteni, joitain käytöshäiriöitä mulla on mutta  niitä teidän ei tarvitse tietääkkään..!

ankkalaps

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #22 : Heinäkuu 18, 2005, 17:55:14 »
Minullakin on skolioosi. Se ei ole mikään salaisuus. Mutta kun tuli puhetta täällä niin päätin mainita. Jalkani ovat eripituiset tuon skolioosin takia ja toinen niistä on leikattu kun olin 13 selkääni ei leikattu, koska pahin kohta oli puoli asteta liian vähän vino mutta se on kuitenkin niin vakava että sille pitäisi tehdä jotain mutta niin lievä ettei pysty. Plaah..

Gobletti

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #23 : Heinäkuu 18, 2005, 18:05:08 »
Minulla on salaisuus jota ei tiedä kukaan minun tutuistani. Minä näen näkyjä. Näen sellaisia ihmisiä joita ei oikeasti ole olemassa. Vähän kuin unessa. Se on joskus tosi vaikeaa huomata, milloin niitä näkee, mutta en ole mielestäni nähnyt niitä nyt noin vuoteen. Onko kellään teistä mahdollisesti yhtään yhtä järkyttävää salaisuutta. Olen mielisairas. Luultavasti skitsofreenikko. Ihme ettei kukaan huomaa. Ehkä joskus aikuisena jonkin sairauden tai yksinäisyyden tai voimakkaan tunteen takia herkistyn taas niille näyillle, kuten kävi kerran ennen kuin menin kouluun, silloin, kun sain tietää tästä. Näyt käskivät minua tekemään hulluja asioita, joita en muuten ajattelisikaan. Pelkään että tulen lopullisesti hulluksi, niin kuin jossain kauhuelokuvassa.

melin

  • Ankeuttaja
Salaisuuksia joita ei muille halua kertoa
« Vastaus #24 : Heinäkuu 18, 2005, 22:47:43 »
Salaisuuksia minulla on aivan valtavasti. Esim. itselläni on pari sairautta, mitkä kaverini tietävät, mutta ne eivät ole mitään vakavia, en häpeä kertoa niistä.  Mutta äitini on MS-tauti potilas. Äitini ei pysty liikkuman, on pyörätuolissa. Hän ei näe kunnolla, kädet eivät toimi, ei pysty tekemään mitään itse. Äidilläni on ollut tämä koko pienen ikäni.  Tästä ovat perillä vain sukulaiseni ja meidän luokka, johon luotan etteivät he juoruile siitä ympäriinsä. jotkin muutkin henkilöt sen tietävät. En häpeile sitä mitenkään, mutta pelkään että minua aletaan pitämään "erikoisena" sen takia että äidilläni on MS-tauti. Se ei ole mikään periytyvä sairaus.  Entisellä luokalla minua kiusattiin äitini takia, mutta uusiluokka on nyt parempi, tällä ihmiset tukevat toisiaan. Minua ei säälitä tällä luokalla, mistä olen todella onnellinen. Monet ihmiset uskaltautuvat puhumaan minulle vioistaan ja ongelmistaan juuri sen takia että, ymmärrän heitä hyvin, enkä naura heille, ja he tietävät sen.  On myös eräs asia mistä ei kukaan muu kuin paras ystäväni tiedä, hänellä on sama asia. sitä en voi edes tässä kertoa, koska pelkään tässä asiassa naurua ja pilkkaamista.  
Mutta yleisesti ottaen kerron kaiken parhaalle ystävälleni, ja hän kertoo minulle, tiedämme ettei kumpikaan juorua niitä eteenpäin.