Kirjoittaja Aihe: Otsikot  (Luettu 4056 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Lizlego

  • Ankeuttaja
Vs: Otsikot
« Vastaus #25 : Tammikuu 06, 2008, 22:22:04 »
Olen ihmetellyt aivan samaa, mutta finglish tuntuu olevan Suomessa muutenkin laajassa käytössä. Esimerkiksi hyvin usein törmää siihen, että livejournalientryt on otsikoitu englanniksi. En tiedä mistä se kielii. Ehkä siitä, että englanti on ihannoitu kieli eikä sitä ajatella, että ihan yhtä pölhöiltä ne englanninkieliset otsikot tuntuvat, jos ajattelee tekstin sisältöä. Tuo Bye Bye Beautiful on aika hyvä esimerkki. :) Vaikka sitä ei kukaan tunnu koskaan myöntävänkään, niin minusta tuntuu, että tuo otsikointi ainakin on kiinni siitä "Englanti kuulostaa paremmalta" -ajatuksesta, jonka minä taas väitän olevan kiinni vain siitä, että sitä kieltä ei ajatella samalla tavalla kuin omaa äidinkieltä. Jos ajateltaisiin, samalla tavalla senkin ilmaukset alkaisivat kuulostaa pöllöiltä. ;)

hidoi

  • Ankeuttaja
Vs: Otsikot
« Vastaus #26 : Tammikuu 07, 2008, 18:49:41 »
Itse tykkään antaa kirjoituksilleni sellaisia nimiä, jotka kertovat työstä jotain uutta. Jos luet esimerkiksi kuvauksen siitä, miten keski-ikäinen mies hakkaa pienessä huoneessa lihanuijalla pihviä ohuemmaksi, saatat lukukokemuksen jälkeen tokaista: "Siinäkö se?". Ehkä jotain ajatuksia jää leijumaan päähäsi, mutta tuskinpa kauhean syvällisiä. Jos taas kyseisellä teoksella on otsikkona esimerkiksi "Potilas numero 711, väkivaltaisia taipumuksia", aukeaa tarinasta taas aivan uusi taso merkityksineen. Pienet vivahteet pistävät silmään ja aivot alkavat kehittelemään uusia salaliittoteorioita (minun tapauksessani ainakin). Jos taas teos kulkee nimellä "20 vuotta kasvissyöjänä", jutusta aukeaa jälleen uusia tasoja. Tällaista minä harrastan vähän liikaakin. Joskus kirjoitan jotain ja annan sille useampia otsikoita. Luetutan niitä sitten tutuilla eri otsikoilla ja vertailen kokemuksia - vaihtelevat muuten radikaalisti.

Kommando

  • Ankeuttaja
Vs: Otsikot
« Vastaus #27 : Tammikuu 20, 2008, 13:19:05 »
Minä ainakin pyrin otsikoimaan ficcini persoonallisesti, tiedä sitten olenko onnistunut. Mutta ainakin välttelen hömppäkirjanimiä, eli niitä, joihin sisältyy sana 'rakkaus' tai 'kohtalokas'. Okei, tuo 'rakkaus' ei aina ole niin laimea, jos sen osaa asetella nimeen oikein, mutta kaiken maailman kohtalokkaat romanssit jäävät minulta tsekkaamatta. Samoin, itse asiassa vielä useammin, englanniksi nimetty suomenkielinen teksti. Joo, onhan se englanti hieno kieli, mutta eikö hyvän suomenkielisen otsikon keksiminen kerro kyvykkyydestä?

Älkää laitelko niitä pisteitä otsikkoihin, pliis.

Ja nimen on kuvattava koko ficciä. Minua häiritsee suunnattomasti, jos koko teksti on nimetty viimeisen repliikin mukaan, vaikka se ei välttämättä kertoisi mitään sisällöstä.

Täydellinen otsikko? Sellaista ei liene olemassakaan; kullakin on mieltymyksensä ja tapansa tulkita nimi.
(Esimerkkinä oma ficcini Kahden hengen huone; minusta se kuulostaa juuri siltä, mitä se on, eli teinien kämppissuhteelta, mutta sitä on tulkittu angstiksikin. o__o)
Mutta sanotaan nyt, että minuun vetoavat jollain tapaa kiehtovat otsikot, jotka jättävät arvaukselle varaa, jolloin teksti on pakko klikata auki. Sellaiset lähes kerronnalliset nimet, repliikkimäisetkin ehkä. Ei tietenkään liioitellusti.

(Ottakaapa tästäkin nyt sitten selvää. Voisin ehkä olla hiljaa.)

Poissa Leamire

  • Vampyyri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • The sharpest lives are the deadliest to lead
Vs: Otsikot
« Vastaus #28 : Tammikuu 25, 2008, 20:18:48 »
Otsikot ovat oikeastaan tarinan kansi. Jos otsikko on kamala, ei ficciä tule useimmiten luettua; itse ainakin yhdistän (ehkä ennakkoluuloisesti) tökön tai lapsellisen otsikon itse ficin tyyliin - ja se jää silloin lukematta.

Itse suosin sellaisia otsikkoja, jotka ovat enemmän metaforisia kuin suoraan ficciin viittaavia. Plussaa, jos otsikko viittaa tekstiin monella eri tavalla, monesta eri näkökulmasta. Se mielestäni kertoo siitä, että nimeä on paitsi mietitty, mutta että se on myös tärkeä kirjoittajalle - ja siten itse ficci. Että se ei ole hutaistu.

Niin minä ajattelen. Itse yleensä mietin nimet jopa ennen tarinan kirjoittamista.

Ps. Toivoisin mielipidettänne nimeen, jonka ajattelin laittaa yhteen tarinoistani: Mustaa
Onko liian abstrakti tai häiritseekö sanan muoto? Kiitos etukäteen mielipiteistä.

Poissa Barella

  • Vuotis-kuollut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
    • Lohikäärmeliiga - Vuotishuispausjoukkue
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Otsikot
« Vastaus #29 : Toukokuu 19, 2008, 15:40:32 »
Rakastan otsikkojen keksimistä silloin kun olen ispiraatiotuulella. Ne vain tulevat itsestään ja sopivat todella hyvin tarinaan, mielenkiintoisesti, mutta ei paljastavasti. Valmiin otsikon alle on kuitenkin hankalampi kirjoittaa, sillä useimmiten poikkean hieman aiheesta tulkiten otsikon omalla salaperäisellä tavallani. Toisaalta on myös hauskaa yrittää kiertää otsikon aihetta pysymällä silti aiheessa. Yleensä pidän otsikoista ja vain muutamien tarinoiden kanssa niissä on ollut hankaluuksia.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 07, 2008, 19:38:32 kirjoittanut Barella »
~Barella
Maailma on tulvillaan ylimaallisia olentoja, jotka kärsivällisesti odottavat älymme terävöitymistä.
                 -Eden Phillpotts

Poissa seitti

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • http://nokkosnoita.livejournal.com
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Otsikot
« Vastaus #30 : Elokuu 04, 2008, 23:50:25 »
Otsikon keksiminen ei minulle ole yleensä vaikeaa. Aluksi alan kirjoittaa, eikä kirjoituksella ole vielä otsikkoa, sitten mieleen putkahtelee ehkä muutamia ehdotuksia otsikoksi, ja valitsen ehkä niistä yhden työotsikoksi. Mutta sitten se oikea otsikko jotenkin aina vain välähtää mieleen ja se tuntuu loksahtavan hyvin paikoilleen, olevan piste i:n päällä yhdessä tekstin kanssa.
Erikoiset otsikot kiehtovat minua. Miten nyt sanoisin... Ainakin omille kirjoituksille annan hyvin vertauskuvallisia otsikoita, samantyyppiset otsikot kiehtovat myös muiden kirjoituksissa. Yleensä pidän melko lyhyistä otsikoista, myös sellaisista, jossa siteerataan esim. lyriikoita.
you'll find me in a berlin bar
in a corner brooding

Poissa Blizzard

  • Untitled
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Otsikot
« Vastaus #31 : Elokuu 07, 2008, 13:03:48 »
  Minulla on sama vaiva kuin Siriillä. Jotenkin vain otsikon keksiminen kesken tarinan on joko mahdotonta tai inspiksen tukahduttavaa. (Tuli taas niin ihana ja selkeä lause, jonka jok'ikinen heti ymmärtää).
  Yleensä ficcini ja tarinani liikkuvat joko nimettöminä tai oudon lempinimen kera. Ja ne lempinimet sitten on tietenkin nimetty lähinnä tämän näköisiksi: ?3#*¨¨!=. Nuo eivät siis ole olevinaan kirosanoja, ne ovat vain merkkisöhryä. Jotenkin tuollaisen mongerruksen näkeminen tekstin alussa auttaa minua ajattelemaan... =)
  Mikä on hyvä otsikko? Minusta suomenkieliset otsikot ovat kenties kaikkein parhaimpia. Mutta toisaalta huomaan suomenkielisen otsikon tönkköyden kaikkein helpoimmin. Englanti on sulavampi ja minulle suomea tuntemattomampi kieli, joten mieleen välkähtää sellainen "alitajuinen arvostus" kirjoittajaa kohtaan, kun tämä on osannut oikein enkku-otsakkeen väsäämään.
 Otsikko on minusta parhaimmillaan jokin tuttu lause, sana tai sananparsi, jonka merkitys taas itse tarinassa on siitä tutusta ajatuksesta poikkeava.
"Falling is just like flying... except there's a more permanent destination"

Poissa Xxenna

  • Vuotislainen
Vs: Otsikot
« Vastaus #32 : Elokuu 21, 2008, 18:21:48 »
Otsikkojen keksiminen on mulle kaikista vaikein osa kirjoittamisessa. Joskus olen miettinyt, että enkö ylipäätään tunne omaa tekstiäni tai sitä kokonaisuutta edes sen vertaa, että sen pystyisi tiivistämään yhteen otsikkoon... Varsinkin, jos on kyse ficistä ja otsikko pitää siis keksiä jo ensimmäisen luvun julkaisemisen yhteydessä, tehtävä on mulle lähes mahdoton. En siinä vaiheessa voi tietää, miten paljon ficin juoni meinaa muuttua seuraavien lukujen aikana. Niissä tapauksissa ficin nimeksi saa kelvata joku biisin nimi, joka liittyy edes jollain tavalla ficin aiheeseen. Tykkään enemmän suomenkielisistä ficcien nimistä, mutta myönnän syyllistyväni usein englanninkielisiin nimiin.

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Otsikot
« Vastaus #33 : Elokuu 21, 2008, 20:26:26 »
Otsikoita on kyllä kieltämättä aika vaikea keksiä, varsinkin jos nimettävä ficci on raapale tai muuten vain joku suhteellisen lyhyt fiilistely. Pidemmät ficit yleensä tavallaan nimeävät itse itsensä, joko jo ennen kuin niitä on kirjoittanut sanaakaan tai sitten kirjoitusvaiheessa. Yleisesti ottaen olen kyllä aika huono keksimään mielenkiintoisia otsikoita. Minulla on paha tapa nimetä ficit nappaamalla jostain biisistä pätkä ja ehkä vähän muokkailemalla sitä. Aika usein on myös tullut nimettyä ficcejä ihan biisien nimillä. Erittäin mielikuvituksekasta, pakko myöntää... Mutta kun se vain on niin vaikeaa. Yleensä. Eivätkä otsikot minusta ole muutenkaan kovin oleennainen osa omia tekstejäni, eli saatan myös ihan surutta jättää niitä nimeämättä. Sitten taas jos olen sellaisella fiiliksellä että huvittaa panostaa otsikkoon, niin... no, sitten panostan siihen. Suosin yleensä sellaisinakin hetkinä oikeastaan ficcien niminä aika irrallisia, yksittäisiä sanoja, jotka syystä tai toisesta sillä hetkellä pyörivät päässäni. Esimerkiksi viimeisin ficci, jonka olen kirjoittanut, kulkee nimellä Kausiluontoista mikä ei kyllä tosiaankaan kerro mitään itse ficistä... oh well. Aina ei jaksa :)
Ficcejä lukiessanikaan en kiinnitä otsikoihin niin hirveästi huomiota, varsinkaan jos ficissä sattuu olemaan paritus josta ehdottomasti tahdon lukea. Sensijaan jos vain huvittaa ihan randomilla lueskella jotain, rupean jo ehkä vähän katsomaan otsikkoa. Ehkä ihan äärikliseotsikoidut ficit jäävät luettua ihan sillä oletuksella että jos otsikko on klisee, niin luultavasti tekstikin on.

Niin ja tuosta suomenkieliset vs englanninkieliset-otsikot suomenkielisissä ficeissä -jutusta. Minusta se, että tarina on nimetty suomeksi ja hyvin, ei kerro välttämättä mistään. Itseasiassa minusta omaperäisen ja hyvän englanninkielisen keksiminen vaatii ehkä vähän enemmän, englanninkielisissä otsikoissa kun on se ongelma että tekipä mitä hyvänsä, tuntuu siltä että kaikki on jo sanottu. Totta kyllä että suomenkielisissä otsikoissa on aina se vaara että ne vaikuttavat jotenkin korneilta tai tönköiltä, mutta silti.

Oho, käytinpä paljon sanaa otsikko näinkin lyhyessä viestissä :D
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Poissa Cailín

  • Vuotislainen
Vs: Otsikot
« Vastaus #34 : Elokuu 28, 2008, 18:09:36 »
Minulle itselle otsikoiden keksiminen ficceihin on yhtä tuskaa. Aina kun on postaamassa uutta ficciä, niin huomaa että "ei hitsi, tähän piti vielä keksiä se otsikko" ja sitten sen miettii muutamassa minuutissa, ja se on kaikkea muuta kuin kuvaava.

Mutta, moni tässä topicissa valitteli kolmesta asiasta, a) englanninkielinen nimi suomenkielisellä ficillä, b) nimi joka ei millään lailla kuvaa koko ficciä, c) aivan liian pitkä nimi ficillä.

Ja katsotaanpas, noista kaikista on esimerkkejä, jotka ovat suorastaan suomenkielisen ficcimaailman legendoja, parhaimmistoa. Esimerkiksi Sharran Memory. Kuka sen luettuaan voi valittaa siitä, että sen nimi on englanninkielinen? Toiseksi, edelleen Sharran, Pakkaskukkia. Nimi kun ei tule missään vaiheessa esille ficin aikana, ja silti se on niin hyvä nimi ficille. Ja kolmanneksi Zsanyan Ei rakkaus kelloon katso, ei onni aikaa kysele (toivottavasti muistin oikein..) ja sehän on jo kunnolla legenda.

Ficin nimi voi karkottaa lukijoita, mutta kun on kyse hyvästä ficistä, niin ei sillä otsikolla minusta niin paljon väliä ole, tai ainakaan sillä, onko se nyt kovinkin "yleisten makumieltymysten mukainen".

Poissa Zirendaril

  • Vuotiksen Virallinen Vompatti
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • Murpatti
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Otsikot
« Vastaus #35 : Syyskuu 20, 2008, 20:18:49 »
Otsikot. Huoh. Ei ole kirjoittajan elämä helppoa. Vihaan otsikoita. Sopivan keksiminen on kamalan vaikeaa, jätänkin sen keksimisen usein viimeiseksi. Toisaalta usein otsikkoni eivät ole niin kamalia kuitenkaan loppujen lopuksi, mutta keksimisprosessi ei ole sieltä hauskimmasta päästä.

Minulla ei varmaan ole mitään sen suurempaa mieltymystä juuri erityisiin otsikoihin, vaikkakin yltiökliseiset ja järjettömän kuuloiset kierrän kaukaa. Kaikki pehmeän mystiseltä, siniseltä ja pilvenpehmeiltä kuulostavat houkuttelevat minua, jos kukaan nyt tajusi mitä tarkoitin noilla adjektiiveilla... :P

neniainas

  • Ankeuttaja
Vs: Otsikot
« Vastaus #36 : Maaliskuu 29, 2009, 17:10:36 »
Minulla ja otsikoilla on viha-rakkaussuhde. Ne eivät tahdo totella minua ja tykkäävät piiloleikeistä. Usein stressaan jo ennen koko kirjoitusprosessin alkua otsikosta ja se sitten välttelee minua kuin spitaalista. Nyt äskettäin kun sain idean tarinalle ja päätin etten nimeä sitä ennen kuin olen kirjoittanut jotain, tupsahti päähäni täydellinen otsikko... Ja nyt mietin että onko se kuitenkaan niin hyvä. Noh, katsotaan millainen koko jutusta tulee...
Melko usein katson otsikosta, mitä luen. Vaikka en pitäisi nimestä, se voi silti herättää mielenkiintoni ja päädyn pitämään tarinasta. Joskus taas otsikko on mielestäni mielettömän hyvä, muttei silti saa minua lukemaan. Kaksipiippuinen juttu, todellakin.

Otsikoista tuli mieleen elokuvien, kirjojen ynnä muiden sellaisten suomennokset ja niisä tehdyt virheet. Aika makeasti tuli naureskeltua suomennetulle elokuvannimelle Fracture - Murtumaton.

//Jepjep, ei tuossakaan kyllä mitään järkeä ole :D Ellei sitten liity jotenkin elokuvan sisältöön?
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 30, 2009, 21:52:26 kirjoittanut neniainas »

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Otsikot
« Vastaus #37 : Joulukuu 13, 2009, 10:52:41 »
Äidinkielen tunneilla olen huomannut, että jos kirjoitelmaan taikka aineeseen pitää keksiä jokin oma otsikko, minulta menee siihen lähes yhtä pitkä aika kuin itse tekstin kirjoittamiseen! Minkäs minä luonteelleni mahdan, haluan nimittäin aina jonkinlaisen vetoavan otsikon, jonkin sellaisen mitä kukaan muu ei ole koskaan keksinyt.

Täydellisen otsikon keksiminen on mielestäni mahdotonta. Aina jollakin olisi siitä jotain pahaa sanottavaa, vaikka kuinka itse omaa otsikkoa ylistäisikin. Jotta lukijan saisin odottamaan innolla tekstiäni pelkän otsikon takia, pyrin keksimään siitä mahdollisimman vetävän. Yleensä en käytä minkäänlaista "suoraa otsikkoa" (tylsää, kulahtanutta, tavallista siis), vaan haluan saada otsikostani salamyhkäisen ja jopa ihmetystä herättävän.

Otsikon keksiminen on suuri haaste - se pitää ottaa tosissaan ja yrittää nujertaa omalla parhaaksi katsomallaan tavallaan. Tykkäsi otsikosta sitten muut tai ei, mutta kunhan siitä itse pitää ja on siihen tyytyväinen.
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa gamma

  • kosminen ihme
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • A Elbereth palan-díriel
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Otsikot
« Vastaus #38 : Elokuu 13, 2010, 11:43:09 »
Muistuttelisin, ettei topicista saa tulla valitustopic, jossa valitellaan, kuinka vaikea otsikko on keksiä tai miten otsikkoa ei keksi omalle tekstilleen. (Tästä voi urputtaa vaikkapa urputustopicissa. :) ) Tästä ei myöskään saa tulla topic, jossa kirjoittajat "arvosteluttavat" otsikoita toisillaan. Otsikkoa ja sen soveltuvuutta voi pohdiskella yhdessä betan kanssa tai pyytää siitä kommenttia lukijoilta tekstin julkaisun yhteydessä. :)
Usko niitä, jotka etsivät totuutta, epäile niitä, jotka sanovat löytäneensä sen. -André Gide

Moni nolla luulee olevansa se ellipsi jota maa kiertää. -Stanislaw Jerzy Lec

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Otsikot
« Vastaus #39 : Huhtikuu 11, 2013, 15:58:34 »
Nostetaanpas vanhaa topikkia ylöspäin, kuitenkin Gamman aikaisemmat ohjeistukset mielessä pitäen :)

Minua kiinnostaa seuraava - keksittekös te ihmiset yleensä otsikot ennen kirjoittamista, vai vasta sen jälkeen tai perusteella, mitä olette jo saaneet paperille?

Kuulemma molempia tapahtuu, mutta itselleni tuli jotenkin hämmennyksenä, kun jossain vaiheessa havaitsin, kuinka yleistä on nimenomaan jälkimmäinen.

Itselläni kun tämä on lähes poikkeuksetta mennyt toisin päin, eli keksin otsikon ensin - joskus ideaa hahmotellessani, ja joskus jopa ennen sitä. Usein käykin niin, että nomen est omen, ja nimi muodostuu pitkälle tekstini rakentajaksi ja ikään kuin koossapitäväksi punaiseksi langaksi. Alkuvaiheessa, kun tarinaa ei vielä ole, annankin usein painoarvoa eniten sille, miltä nimi kuulostaa. Toisaalta tässä on taas se probleema, että silloin, jos ensimmäisenä keksimäni nimi ei satukaan olemaan ihan paras mahdollinen esimerkiksi saadun palautteen perusteella, minun on todella vaikeaa myöhemmin muuttaa sitä. Eikä kyse niinkään välttämättä ole änkyrämäisestä kiintymyksestäni ensimmäiseen nimeen, vaan siitä, että tällainen post-otsikoiden keksimisen taito ei vain jotenkin ole koskaan iskostunut minuun. 

Mitä mieltä ylipäänsä olette siitä, voidaanko antaa ohjeistusta jonkinlaiselle "hyvälle" otsikolle, jos kyse on proosatekstistä? (Kouluesseet ja lehtijutut ja vastaavat ovat tietysti kokonaan toinen juttunsa). Tästähän on jo jonkin verran täällä aiemmin keskustelukin, pohtien mm. otsikon pituutta ja sitä, voiko hahmon nimi olla hyvä otsikko.

Itse luin vast'ikään uudehkoa opusta nimeltä Haluatko todella kirjailijaksi?, jossa kerrottiin suomalaisten kirjojen nimissä viime vuosina markkinaihmisten päähänpiston vuoksi muodostuneesta muoti-ilmiöstä, eli yhden sanan otsikoista, ja siitä, miten kirjojen alkuperäisiä nimiä lyhennellään paremman myynnin toivossa. Kaikki nyt ovat varmasti kuulleet näitä: Puhdistus, Totta, jne. Vilkaiskaa vaikka Mitä Suomi lukee -listojen kotimaisia kirjoja, ja niitä yhden sanan otsikoita sieltäkin löytyy (jopa valtaosin, jos yhdyssanat lasketaan).

Mutta onko "iskevä" otsikko aina paras? Kannattaako otsikon tiivistäminen? Entä voiko otsikko olla vastaavasti liian pitkä? Voiko tällaisia yleistyksiä yleensä tehdä?

Mainittakoot tähän vielä joitakin kirjan otsikoita, joista itse pidän. Haruki Murakamilla on minusta joitakin todella cooleja kirjan nimiä, kuten (edellistä suomikirjan sääntöä ronskisti rikkova) Hard-Boiled Wonderland and the End of the World (:DD). Steven Hallin The Raw Shark Texts on mainio sanaleikki ainakin psykologiaa tunteville, mutta ei valitettavasti oikein toimi suomennettuna (Haiteksti...). Kellopeli Appelsiini, Kuin surmaisi satakielen ja Sputkin-rakastettuni taas ovat minusta aika onnistuneita suomennoksia. Liian lyhyeksi ja ytimekkääksi muotoiltu nimi taas helpommin karkottaa minut kuin vetää puoleensa, ainakin, jos se lyhyys tuntuu jotenkin liian tarkoitushakuiselta.

Tästäkään en lähtisi tekemään kaikkiin tilanteisiin sopivaa yleistystä, mutta on ehkä yksi tapa nimetä kirja/teksti, joka ei omaan korvaani oikein kolahda. Nimittäin kokonainen lause (tyyliin: "Hän katseli kuuta ja itki). Aiemmin ketjussa puhuttiinkin hän-sanasta, ja tämä menee kai hiukan siihen samaan syssyyn...
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 11, 2013, 16:03:02 kirjoittanut Marygold »
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa Sakura

  • Sudenmorsian
  • Vuotislainen
  • 私は悪魔で執事ですから。
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Otsikot
« Vastaus #40 : Huhtikuu 11, 2013, 17:04:52 »
Lainaus
Minua kiinnostaa seuraava - keksittekös te ihmiset yleensä otsikot ennen kirjoittamista, vai vasta sen jälkeen tai perusteella, mitä olette jo saaneet paperille?
Itse otsikoin yleensä tekstin jo ennen kirjoittamista. Itse asiassa usein mulla koko tekstin kirjoittaminen lähtee siitä otsikosta. Yleensä se otsikko antaa niin selvän idean itse tekstistä, että se on pakko vain kirjoittaa. Joskus harvoin kun otsikko ei ole jo valmiina, niin se pitää tehdä tekstin jälkeen jolloin ainakin itse koen sen äärimmäisen vaikeaksi. Jotenkin vain mulle on helpointa ja luonnollisinta lähteä liikkeelle tarinaan otsikko edellä.

Lainaus
Mitä mieltä ylipäänsä olette siitä, voidaanko antaa ohjeistusta jonkinlaiselle "hyvälle" otsikolle, jos kyse on proosatekstistä? (Kouluesseet ja lehtijutut ja vastaavat ovat tietysti kokonaan toinen juttunsa). Tästähän on jo jonkin verran täällä aiemmin keskustelukin, pohtien mm. otsikon pituutta ja sitä, voiko hahmon nimi olla hyvä otsikko.
Mun mielestäni mitään yleispätevää ohjeistusta hyvälle otsikoinnille tai otsikolle ei voi antaa. Jokainen kuitenkin pitää erilaisista otsikoista ja jokainen kirjoittajakin kuitenkin on yksilö, jolla on omat tapansa otsikoida. Ja tuohon, onko hahmon nimi hyvä otsikko, niin minusta se riippuu lähinnä tilanteesta. Itse kirjoitan tällä hetkellä romaania, jonka nimenä toimii päähenkilön nimi. En pysty kuvittelemaan kyseistä tekstiä minkään muun nimisenä, mutta useinkaan päähenkilön tai minkään muun henkilön mukaan annettu otsikko ei mun mielestäni vaan toimi. Usein sille on melko helpostikin keksittävissä korvaavia vaihtoehtoja, vaikka voihan olla niin, että sillä että nimeää tekstinsä jonkun hahmon nimellä voi olla joku syvempi merkitys. Yleisestikin tykkään otsikoista, joissa on joku juju tai kiemura.

Lainaus
Mutta onko "iskevä" otsikko aina paras? Kannattaako otsikon tiivistäminen? Entä voiko otsikko olla vastaavasti liian pitkä? Voiko tällaisia yleistyksiä yleensä tehdä?
Tästäkin voi olla montaa mieltä. Mun mielestä hyvä otsikko on tiivis, joo, mutta sitten se ei enää toimi, jos se on liian tiivis. Mieluummin sitten keksii uuden otsikon kuin nimeää tekstinsä jotenkin ylitiiviisti. En nyt näin äkkiseltään keksi mitään esimerkkiä, joka olisi liian tiivis. Liian väljät otsikot eivät myöskään mielestäni toimi, koska jotenkin se ylimääräinen tila siinä otsikossa turhauttaa. Tietysti tää on vaan mun mielipide, mutta tykkään kovasti iskevistä otsikoista. Mitkään kokonaisen lauseen otsikot ei musta toimi kauhean hyvin (tietysti on poikkeuksia, joissa pitkä otsikko on erittäin hyvä ja toimiva ja näitäkin on paljon) Eniten pidän silti lyhyistä, mahdollisesti vain yhden sanan otsikosta, jos se sopii tekstille. Irtonaiset otsikot on vähän glääh, koska mulle erityisen tärkeetä on se, että otsikko kuvaa sitä tekstiä. Sehän se otsikon fuktio taitaa olla ylipäänsä.

Ja yksi asia, josta en kauheasti innostu on suomenkieliselle tekstille annetut vieraskieliset nimet. Miksi ihmeessä jollekin suomeksi kirjoitetulle tekstille pitää antaa nimi englanniksi? Toki tästäkin löytyy poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia, mutta lähtökohtaisesti pidän siitä, että teksti ja sen otsikko ovat samalla kielellä. Mutta toisaalta, mun mielestä sellaista ei olekaan kuin täydellinen otsikko. Otsikko kun kuitenkin merkkaa jokaiselle ihan eri asioita. Vaikka otsikko kirjoittajasta olisi kiva ja mahtava, niin se ei ehkä lukijasta ole niin sopiva.

(Hmm, ajatus hajosi vähän käsiin)
信じることさ必ず最後に愛は勝つ。
You've gotta believe that one day love will win.

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Otsikot
« Vastaus #41 : Huhtikuu 13, 2013, 17:21:35 »
Lainaus
Yleisestikin tykkään otsikoista, joissa on joku juju tai kiemura.

No tämä!

Ja tarkennettakoot nyt vielä tuota aiempaa ajatustani lyhyistä otsikoista, että minua ne kiusaavat siis vain siinä tapauksessa, että niistä selvästi loistaa jonkinlainen markkinointihenkisyys ja sellainen vähän väkinäinen: "tämän nelikirjaimisen otsikon pitäisi nyt iskeä sinuun ihan kympillä!!" -henki. Jos otsikon keksimisessä asetetaan etusijalle lyhyys ja iskevyys, silloin saattaa se mainitsemasi juju tai kiemura jäädä toiseksi tai jopa kadota kokonaan. En tietenkään tarkoita, että tämä liittyisi lyhyisiin otsikoihin yleensä, vaan vain silloin, jos lyhyys on väännetty jotenkin väkisin.

Pitkien otsikoiden ystäväkään en ole varauksettomasti. Välillä törmää otsikoihin, jotka vain tuntuvat oudon veteliltä: eniten tämä ongelma minusta vaivaa noita jo aiemmin mainitsemiani kokonaisen lauseen otsikoita, mutta voi olla muitakin. Jos nyt yritän tässä äkkiä jonkin tosielämän esimerkin keksiä, niin vaikkapa nyt Pasi Ilmari Jääskeläisellä on minusta ihan kekseliäitä nimiä kirjoilleen ja muille, mutta niissä nimissä on silti minun makuuni liikaa... jotakin. Ehkä ilmaa. Ne eivät aina jotenkin tunnu mahtuvan suuhun.  Aika usein pitkät otsikot myös sortuvat toistamaan jo jotakin valmiiksi keskittyä ja käytettyä kaavaa, eivätkä pelkästään sen takia oikein iske. Jos esimerkiksi Kuin surmaisi satakielen on jo käytetty, Kuin hakkaisi pihapuitakin on tavallaan jo käytetty siinä samalla ;) 
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa Sakura

  • Sudenmorsian
  • Vuotislainen
  • 私は悪魔で執事ですから。
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Otsikot
« Vastaus #42 : Huhtikuu 15, 2013, 14:46:02 »
Marygold, siis joo, mä en kauheasti innostu mistään pakotetun lyhyistä otsikoista, joiden pointti tuntuu olevan lähinnä se, että sen sijaan että teksti saisi ansaitsemansa otsikon se otsikoidaan jotenkin tylsästi ja sen vuoksi tiiviisti, että se muka myisi paremmin. Minulla on itsellänikin suunnitelmissa julkaista oikeasti romaani, mutta silloinkin pidän huolen siitä, että se otsikko toimii.

Ja Reneferin sanoista siitä, että otsikolla olisi oltava joku punainen lanka tuli mieleen, että runojen otsikointi on turhauttavaa ja jotenkin todella erilaista kuin muiden tekstien. Itse yleensä mieluummin luen nimettömiä runoja kuin että se otsikko olisi jotenkin väkisin keksitty. Eikö yleensä runon otsikko ole jo itsessään tulkintavihje, joka vaikuttaa itse runon tulkintaan ja silloin joku ihan hatusta vedetty otsikko ei enää toimi. Tosin runojen otsikointi on jo siinä mielessä ihan eri asia kun novellien tms. tekstien, koska runoja voi tulkita niin monella tavalla ja otsikon avulla runoilija voikin sitten johdatella sitä itse tulkintaakin.

Ja musta aivan loistavia otsikoita ovat erilaiset sanaleikit (liittyen jujuun ja kiemuraan). Erityisesti sellaiset että otsikko koostuu kahdesta erilaisesta tavusta, josta on järjestetty samassa järjestyksessä eri tavalla. Niiden kanssa oon huomannut antavani vähän anteeksi sitä löyhäpäisyyttäkin, koska se otsikon juju on vaan niin päätähuimaavan hieno. Aika harvoin sellaisiin vaan itse törmään ja muutenkin oikeasti mahtaviin otsikoihin törmää valitettavan harvoin. Ja joskus johonkin otsikkoon tykästyy vaan jostain syystä, vaikka siinä ei olisikaan mitään jujua.
信じることさ必ず最後に愛は勝つ。
You've gotta believe that one day love will win.