Kirjoittaja Aihe: Tapaturmat lapsena  (Luettu 41496 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

mikke

  • Ankeuttaja
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #175 : Huhtikuu 18, 2006, 20:24:30 »
ensimmäisenä tulee mieleen se kun hypin sohva rahin päällä lusikka suussa ja kaaduin sen takia suussani on molemmilla puolilla suuni huulen vierellä on oudot "rakkulat"

eskarisssa eräs ohjaaja potkaisi jalkapallon suoraan naamaani sen jälkeen valkea pallo oli punainen pallo ainakin osittain sillä nenäni juureen oli tullutr haava josta oli tullut jonkin verran verta samoin kävi sählyssä sählypallon kanssa ala-asteella.

lisäksi pienenä "pelasimme" kaverini kanssa golffia ja seisoin vähän matkan päässä kun kaverini löi palloa ja mailan pää irtoi ja se lensi suoraan minun otsaani missä on seitsemän vuoden jälkeen outo painauma sellainen viiva. (sen mailan pää oli umpi terästä, au! )

lisäksi minulla on molemmissa käsissäni yhteeensä noin 13 valkeaa laikkua kun pari vuotta sitten kaaduin ampiais pesän päälle  ja sain allergisen reaktion ne laikut on niitä kohtia joihin ampiaiset pistivät.Myös molemmissa käsissäni on etusormen rystysissä jäljet kun käsilleni tippui saha noin seitsemän vuotiaana.

Daim

  • Ankeuttaja
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #176 : Huhtikuu 19, 2006, 18:39:15 »
Hähää, loukkasin taas käteni koulussa. Menimme lipunryöstöä, ja jahtasin poikaystävääni, koska olimme eri puolilla(tyypillinen jako, tytöt vs. pojat). Kaaduin sitten soralla. Ensin iskeyty kyynärpää semmosee terävää kivee ja sitte kaaduin käden päälle. Piti laittaa tukiside.

Surusilmä

  • Ankeuttaja
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #177 : Huhtikuu 19, 2006, 18:45:34 »
Lainaus käyttäjältä: "Skar Phran"
Kun olin 2.luokalla olin serkkuni (tarkemmin sanottuna Surusilmän) kanssa mummolassa. Oli syksy ja haravoimme lehtiä. Pihalla oli myös tätini miehen lava-auto, jonka lavan peitteen alta pilkisti niittokoneen terä. Jostain syystä lähdin juoksemaan enkä katsonut eteeni, vaan serkkuani. Juoksin päin terää ja se teki komean haavan päähäni. Serkkuni lähti itkien sisälle kertomaan mummille tapahtuneesta. Hän soitti kummitädilleni sekä äidilleni, joka lähti töistä viemään minua lääkäriin. Kummitätini saapui ja jäimme kuistille odottamaan äitiäni. Olin silloin varma että vuodan kuiviin (koska verta tuli paljon) ja olin ehtinyt testamenttaamaan kaikki unileluni Surusilmälle ennen kuin äitini tuli ja lähdimme hänen ja kummitätini kanssa ensiapuun. Sain päähäni neljä tikkiä ja ison siteen. Muita ei nyt muistu mieleen, koska tämä on ollut ehdottomasti mieleenpainuvin :b


En muista että itselleni mitään maata mullistavaa olisi tapahtunut, mutta tup Skar Phranin juttu muistui kyllä hyvin mieleen. Tuli melkein tippa linssiin kun sitä täältä luin, kun muistelin kuinka peloissani olin siitä veren määrästä. Muistan vieläkin sen, kun minusta tuntui, että kurkussani oli kamala pala, kun itkin.

Florinella

  • Ankeuttaja
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #178 : Huhtikuu 20, 2006, 14:49:38 »
Olin muistaakseni jo toisella luokalla, kun tämä tapahtui.
Oli liikuntatunti, ja meillä oli hyvin epäpätevä sijainen. Kannoimme pesäpallomailoja sekä räpylöitä kentälle. Seisoin pesäpallomailojen takana, kun yksi poika kokeili mailaa luvatta. Heilauttaessaan mailaa hän osui silmäkulmaani, jonka jälkeen pidättelin itkua. Jotkut luokkalaiseni itkivät, ja ihmettelin tietenkin miksi. Silloin joku tyttö, jota en hyvin tuntenut osoitti silmäkulmaani. Kun kosketin sitä, jäi käteeni verta ja aloin itsekin itkeä. Poden verikammoa. :p
Sijainen alkoi viemään minua terveydenhoitajalle, eikä tiennyt ollenkaan missä terveydenhoitajanhuone oli. Yritin siinä selittää, että minä tiesin ja sijainen ei uskonut. Kyllä me sitten lopulta päästiin terveydenhoitajalle, kun sijainen meni kysymään opettajanhuoneesta. Jouduin sairaalaan, sain kolme tikkiä ja lievän aivotärähdyksen. Semmosta...

MiniWizard

  • Ankeuttaja
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #179 : Huhtikuu 21, 2006, 21:13:45 »
Tällä hetkellä silmä kipeä. Eilen kaveri heitti lumipallolla silmien väliin. Taisi olla hiekkaa sisällä.
Ekat kolme tuntia silmä veresti pahasti. Sitten huomasin että toinen pupilli oli jumittunut, eli se ei reagoinut valolle.
Tänään aamulla pupilli oli jo melkein kunnossa. Eikä enää ole kuin vähän kipeä ja vuotaa vähän vettä.

Eipä tässä muuta...

EDIT: Jos minulta katkeaa käsi en itke kivusta, vaan siitä että menetän käden.

Crepsi

  • Ankeuttaja
Koulutapaturmat
« Vastaus #180 : Huhtikuu 21, 2006, 21:31:30 »
Olimme koulussa viime vuonna suurin piirtein. Kaverin kanssa siinä sitten ihmeteltiin miksei mun lasit pysy päässä. Huomasin, että jahas, tästähän on tuosa keskeltä tuo homma poikki. Se meni poikki, ku lensin selälleen portaissa. :) Ei sen kummempia täälläpän. :)

Mewci

  • Ankeuttaja
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #181 : Huhtikuu 21, 2006, 21:33:15 »
Ei ole mitään järkyttävän vakavaa sattunut.
Vuosi takaperin pelattiin pesäpalloa ja lyönnistä tuli pallo nenään. Suoraan nenän keskelle. Opettaja oli niin hölmö että ei antanut jääpussia, ei mitään (paitsi nenäliinan). Käski minun mennä luokkaan. Mitä hyötyä siitäkin on? No, joku (en muista kuka), käski minun mennä terveydenhoitajalle. Minä menin. Kävin sen päivän aikana kaksi kertaa terkkarilla. Onneksi siitä ei tullut mitään vakavaa, onneksi. Vakavempaa en muista että minulle olisi sattunut...
Muualla sitten, mutta ei koulussa.

Hannariikka

  • Ankeuttaja
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #182 : Huhtikuu 22, 2006, 21:02:36 »
Koulukaverini oli kokeillut toisen kaverinsa pyörää. Tämä tyttö oli ajanut polkupyörällä, kunnes vastaan tuli seinämä ja tyttö ajoi päin seinää, koska se ei osannu käyttää jarruja. En tiedä mitä sitten tapahtui kun en ollu paikalla näkemässä sitä, mutta kuulin tän kevereilta. Kun tyttö tuli kouluun niin sillä oli naamassa arpia.

Ja mun päältä ajo kerran poika pyörällä, kun en ehtinyt väistää sitä. Ei tapahtunut mitään vakavaa, mutta jalka oli sen jälkeen ihan älyttömän kipee.

Nightquest

  • Ankeuttaja
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #183 : Huhtikuu 23, 2006, 19:52:55 »
Minulle ei ole kovin vakavia onnettomuuksia sattunut koulussa, mutta ainakin kerran ala-asteella tipuin korkealta kiipeilytelineestä, kun aloimme jotain telinehippaa. Ei siinä sen kummemmin käynyt, mutta selkä oli viikon niin kipeä ettei pystynyt oikein taivuttamaan selkää.
Ja sitten myöskin ala-asteella on tullut pesäpallo täysillä nenään ja jalkapallo päähän. Että sellasta.

Viima

  • Ankeuttaja
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #184 : Huhtikuu 23, 2006, 20:08:45 »
Itselleni ei ole hirveästi ollut näitä koulutapaturmia ollut. Mitänyt koripallossa on pallo suoraan pläsiä tullut, samoin myös jalkapallossa. Pesäpällossa on neljä kertaa tullu pallo päin naamaa. Ala asteella mulla venähti ranne kun me oltiin sellaista kisaa yhdellä radalla. Mun kaa kilpaileva juos sellasen rautatangon alta ja tiputti sen mun kädenpäälle. On mulla jääny käsi oven väliin, ku yks tyttö paiskas sen ovenkii ja mä en ehtinyt vetää kättä pois niin ovi pamahti sormilleni.
Mulla on aika kestävät luut varmaan kun oon kaatunu useammin kun kukaan kaverini ja kävellyt päin seinää, tai oikeastaan mut tönästiin. Ei koskaan mitään oo murtunu. Mulla on hirveästi arpia. Ainiin pesäpalloa kun kerran pelattiin niin yks tyyppi huitas sillä mailalla mua päähän.

Yks meiän koulussa leikkas puutyö tunnilla sormensa irti, tais olla peukalo ja sit se leikkas kai viel pikkurillist ja nimettömästä palan. Se poika oli sellaisella sahalla leikannu jotain, ku opettajan oli pitäny lähtee häätään jotain poikia pois kaapista, niin sillä pojalla oli jääny hiha sinne sahan välii ja se ei saanu sitä pois ja sit se leikkas sormensa. Olen kuullu huhuja et ku se opettaja oli lähteny sitä poikaa sairaalaan, et se olis tokassu jollekkin oppilaalle et siivoo tuo.(siis ne verijäljet ja ne sormenpalaset) Aika kaameeta. Tämän jutun takia vantaalla on melkein kaikki puutyö luokan koneet käyttökiellossa.

Cielo Stellato

  • Ankeuttaja
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #185 : Toukokuu 13, 2006, 19:58:05 »
Minulla ja isoveljelläni on vuosi ja 2vk ikä eroa ja äidin oli turha laskea silmistä meitä kahta. Yleensä isoveljeni oli aina kiusaamassa ja rääkkäämässä minua jos äidin silmä vältti.

Äiti kertoi kun olinmme veljeni kanssa vielä pieniä ja meillä oli polku mopo. Sellainen jota liikutettiin jalkoja potkimalla. Talomme vieressä oli pieni mäki josta laskimme aina tavisin liukumäkeä. Nyt veljeni oli saanut idean viedä mopon kallion päälle. Minä istun mopon päälle ja veljeni tuuppaa minut alas mäkeä. Kuulemma oli tullut aivotärähdys ja kauhea huuto...

Toinen on kun takaraivoni halkesi kun hypimme taas isoveljeni kanssa pöydältä säkkituoliin. No yllättävää minä lyön pääni puiseen hyllyn kulmaan ja päähäni tuli hirveä haava. Noo ja taas lääkäriin ottamaan tikit takaraivoon..

Tämmöistä pientä minullei. Äitillä oli kyllä hermossa pitelemistä kun minä ja isoveljeni viipotettiin neljän ja kolmen ikäisinä :D

Natje

  • Ankeuttaja
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #186 : Toukokuu 13, 2006, 20:15:26 »
Itselleni ei ole ns. vakavampaa tapahtunut, muutamia pikkujuttuja vain tapahtunut.

Tarhassa oli sellainen pyramidi juttu, missä oli pyöreitä puita, en osaa selittää. No talvella kaverini Iriksen kanssa siellä laskettiin alas kun oli niin jäässä että sai laskettua hyvin liukumäkie. Kavuttiin ylös ja sanoin "En laske enään" mutta Iris vahingossa tönäisi minua niin että kaaduin ja kolautin leukani. Hädissäni koitin pidätellä itkua ja kysyin "Tuleeko verta" Iris katto hetken silmät suurina ja sanoi että tulee. Kamalla kiireellä tarhatädin luo ja siitä lääkäriasemalle tikattavaksi :DD

Muistan myös kuinka tarhassa putosin keinussa kovissa vauhdeissa. Mielikuvani on n. 7-10m pudotus vaikka todellisuudessa se oli 1,5-2m pudotus. Siitä taisi selkään tulla arpi muistoksi, en muista todellakaan mtn. Äitini myös kertoi että hänelle ei oltu sanottu mitään että putosin keinusta ja hänkös siitä raivostui.

Siskoni oli pienenä puuhamaassa ja oli hyppimässä sellasessa pomppulinnassa missä ei ollut kattoa (you know). Siskoni on aina ollut hyvin kevytpainoinen ja sinne tuli sitten joku isompi hyppimään ja siskoni lensi suoraan asfaltille. Mitään ei onneksi murtunut, mutta mustelmia kuumella tuli :D

Capril

  • Ankeuttaja
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #187 : Toukokuu 15, 2006, 19:38:47 »
En muista, että minulle olisi koskaan tapahtunut mitään kovin vakavaa, mutta ainahan niitä tapaturmia tapahtuu.

Taisin olla neljän, viiden kun opin ajamaan ilman toista kättä. No, sen piti tietysti tapahtua heti tanssitunnin jälkeen ja tahdoin näyttää sen äidille. Aloin sitten huutaa äitiä ja katsoin hänen suuntaansa, niin että minulta jäi tietysti huomaamatta edessä oleva puu. Muistan vallan mainiosti, etten nähnyt seuraavana aamuna yhtikäs mitään. Nyt minulla on muistona siitä se, että näen aika paljon huonommin toisella silmällä.

Toinen silmä-juttu, samaan silmään tapahtui myös joskus neljän, viiden kun olin tarhassa ja jahtasin ystävääni ja silmäni osui terävään ovenkahvaan. Minulle tuli muistaakseni viikoksi iso patti silmään ja minua kutsuttiin luonnollisesti mustapekaksi. Tämäkin on varmasti vaikuttanut, että näen huonommin tällä toisella silmällä.

No, sitten siirrytään käteen. Olin jotain kuuden kun olin tarhan pihalla laulamassa ystäväni kanssa, jostain syystä portin vieressä. Sitten joku tuli ulos portista ja sulki portin, en tajua, mutta minun käteni oli onnistunut livahtamaan joidenkin portin nastojen tai joidenkin väliin. Muistan kun aloin kiljumaan kun se jäi sinne väliin. Muistona siitä minulla on kädessä arpi.

On näitä käynyt paljon enemmänkin telinevoimistelu vuosieni aikana, mutta mitään todella vakavaa ei ole koskaan sattunut.

Rottenmind

  • Ankeuttaja
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #188 : Toukokuu 16, 2006, 08:01:07 »
Minä olen ollut jonkun verran tapaturma-altis ala-asteen aikana.

Ajoin joskus kouluajan ulkopuolella potkukelkalla lautakasaan. Siinä ei onneksi ollut muuta kuin maitohampaan lähtö^^

Olisikohan ollut kolmannella luokalla, kun laskimme kaverini kanssa liukurilla kalliolta alas. Siitä tuli vain ruhjeita kylkeen.

Kolmannella myös leikimme hippaa katoksessa ja siinä oli aika matala penkki poikittain vaikeuttamassa. Hyppäsin sen penkin yli, mutta jalkani otti penkkiin kiinni ja kaaduin. Etuhampaat menivät alahuulestä läpi ja toinen niistä vielä lohkesikin. Myös polvet aukesivat. Se sattui oikeasti todella paljon.

Ja neljännellä luokalla liikuntatunnilla hyppäsin sellaiselle isolle siniselle patjalle. Lasku ei aivan onnistunut; nenä murtui.

Näitä on varmaan enemmänkin, mutta lisäilen sitten vaikkapa^^

Vertal

  • Ankeuttaja
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #189 : Toukokuu 24, 2006, 21:09:18 »
Minulle on tapahtunut yhtä sun toista tapaturmaa, mutta yksikään ei ollut hengenvaarallinen.

Tässä 3-4 vuotta sitten minä juoksin kaverini kanssa setäni takana olevassa metsässä. Olimme juosseet vähän aikaa jakani tunsi oudon kivun ja nostin sen nopeasti ylös. Kun menimme kaverini kanssa tielle katsomaan mikä siinä oli niin huomasin kengässäni aika ison reiän. Kun otin kengän pois näin että jalassani oli reikä josta vuosi verta. Kaverini kävi hakemassa isäni ja totesimme että se ei ollut mitään vakavampaa. Selvisin säikähdyksellä. Mutta otimme varmistukseksi jäykkäkouristusrokotuksen.

Toinen oli kun olimme kiipeilemässä kaverini kanssa puussa tipahdin alas. En ollut korkealla mutta näin että jalkani osui oksaan, mutta maassa siinä ei tuntunut mitään. Ihmettelin hetkisen ja sitten päätin varmistua asiasta. Kun nostin housuani näin siinä aika ison repeämän ja säikähdin ihan älyttömästi. Juoksin isäni talolle joka oli lähellä ja lähdimme lääkäriin. Sain siihen 7 tikkiä ja siinä on vieläkin arpi vaikka aikaa on kulunut 4-5 vuotta. Olen aika varma että siihen jää arpi ikuisiksi ajoiksi.

Tästä on aikaa puoli vuotta. Olimme kaverini kanssa rullaluistelemassa, kun lensin selälleni ja otin käsilläni vastaan. Minulta murtui oikea ranne ja sain siihen kipsin. Jouduin pitämään sitä noin neljä viikoa ja se ärsytti. Sitä vähän väliä kutitti ja kaikkea kamalaa. Olin hirveän onnellinen kun sain sen pois. Päätin että en murra kättäni enää ikinä. Olihan se hirveä kokemus älytön kipu ja kipsin aiheuttamat harmit.

Poissa Mysteeri

  • Matkakuumeinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #190 : Toukokuu 24, 2006, 21:22:56 »
oon tavattoman kömpelö ja mokaan itseni joka paikassa, mutta en mä mitään pahoja vammoja itselleni ole saanut.
muutama muu vaan on loukkaantunut mun sekoiluissa. ykskin joutu meneen tikattavaks kun tiputin vahingossa tuolilta ja pikkusysteriltä on jouduttu liimaan korva, koska me leikittiin joskus jotain ja se osu pöydänkulmaan. Oli meinaan kamalan näkönen kun se roikku silleen ällösti.
On yks tyyppi mun jalkani onnistunu murtamaan, mutta pahemmilta on vältytty.
Murehtiminen on kuin keinutuoli. Vauhtia on, eteenpäin ei pääse.

Tulippina

  • Ankeuttaja
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #191 : Toukokuu 25, 2006, 00:35:48 »
5 vuotiaana olin papan kanssa uimarannalla ja poislähtö tuli mielestäni liian aikaisin ja niinpä kiukuttelin kotimatkalla railakkaasti ja koskapa istuin polkupyörän tarakalla sain kantapääni menemään pyörän pinnojen väliin. Muistan vieläkin kuinka pappa piteli minua sylissään ja jalkani verisine kantapäineen oli hänen nenäliinassaan ja kantaluu näkyvissä. (Muistan kuinka ihmettelin miksi minua ei yököttänyt, olin vain jotenkin kiinnostunut samalla kun tietty leikin palosireeniä) Koipi kursittiin sairaalassa kasaan ja kipsattiin ja oli tosi noloa kun minua sitten työnnettiin pikkulasten rattaissa useampi viikko. Se oli hassua kuinka kalpeaksi ja ruikuliksi jalka oli muutamassa viikossa mennyt siellä kipsin sisällä.
Noin 8 vuotiaana olimme lähdössä myöhään syksyllä joihinkin sukujuhliin mutta valkoisissa sukkiksissa oli polvessa reikä. Saatuani reiän ompelemalla näkymättömiin lähdin hakemaan saksia katkaistakseni langan, mutta koska olin nerokkaasti korjannut sukkiksia niin, että ne olivat jalassani onnistun kävellessäni astumaan sen neulan päälle, joka sitten katkesi niin että lankaan jäi neulaa noin ½ cm pätkä neulansilmän lisäksi ja loput neulasta oli näkymättömissä jalkapohjassani.
Ensiapuun siis ja siellä lääkäri epäili ettei jalassani ollut mitään koska mitään reikää ei ollut näkyvissä. Niinpä kipristin varpaitani ja jalasta kuului outoa rutinaa jolloin lääkäri puudutti kintun ja alkoi etsiä neulaa.  Olin kulkenut sen kesän joko paljain jaloin tai puukengillä ja lääkäri valitti että siitä syystä jalkapohjani olivat paksut. Öklöä oli ettei hän meinannut löytää sitä neulaa millään kunnes lopulta kuului kun metalli osui metalliin ja se mokoma saatiin paikallistettua. Muistan silloin kysyneeni että kai voin seuraavalla viikolla juosta coopperin testin koska siitä oli juuri ilmoitettu edellisellä liikkatunnilla. (Joo taisin olla pimee kersa)

Fleri

  • Ankeuttaja
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #192 : Toukokuu 25, 2006, 08:55:57 »
Mulle kaikki tapaturmat on tapahtunut melkein aina pyöräilessä. :>
Nelivuotiaana ajoin aika jyrkkään ojaan missä oli paljon risuja. Sain siitä älyttömän ison haavan polveen.
Kymmenenvuotiaana kaaduin pyörällä suoraan nenälleni ja sain siihen haavan ja muistona siitä on arpi joka näyttää ihan 4 numerolta.
Koulussa en edes tainnut saada mistään haavoja tai muita tapaturmia. Olin yllättävän rauhallinen kersa. Luitakaan mulla ei ole koskaan murtunut.
Mut siinä oli joitakin asioita mitä mulle on tapahtunut. Muita ei tule mieleen.

silmalasikaarme

  • Ankeuttaja
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #193 : Toukokuu 25, 2006, 13:09:43 »
Minulle ei mitään kauheita tapaturmia oo sattunu, muuta pari ei niin kauheaa kylläkin:

Joskus ehkä 8-vuotiaana ajoon pimeällä pyörällä ja -yllätys,yllätys-
kaaduin.Eipä siinä sitten mitää muuta kuin kyynärpäähän haava ja siinä on vieläki jonkinlainen arpi.Siihen olisi vissiin tullut tikkejä, mutta kello oli 11 illalla, eikä sitten voitu laittaa tikkejä, koska lääkäreitä ei terveyskeskuksen ensiavussa voitu laittaa.

Joskus toosi pienenä olen hypänyt meidän kotona pöydältä ja nilkka nyrjähti.En tosin itse muista siitä mitään.

Nilkka nyrjähti toisen kerran,kun olin meidän tuttujen mökillä.Juoksin siellä pieneen ylämäkeen ja nilkka siis nyrjähti.

Ai niin tämä juttu tosin tapahtui vasta ehkä kolme viikkoo sitte,mutta tapahtu kummiski:

Ajoin pyörällä koulusta kotiin ja edessä pyöräili pari meijän luokan poikaa.
Minä halusin tieteski päästä ohi ja toinen niistä poijista rupes kiilaamaan.
Yritin kiilata takasin,mutta eipä se onnistunu.Siitä seurauksena lensin katuun ja polvi puhki ja kämmen puhki.Siinä oli alikulkutunneli ja sieltä tuli auto.Olin tietenki keskellä tietä ja yritin tehdä lähtöä.En nähnyt autoa joka tuli alikulusta,mutta onneksi se olin oma äitini,joka ajaa hitaasti koska jos sieltä olisi tullut joku muu joka ajaa vähänkin lujempaa,niinolisin jäänyt auton alle.

Ei minulle tämän kummempia juttuja ole sattunut.

neo

  • Ankeuttaja
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #194 : Toukokuu 25, 2006, 16:08:43 »
Ite en ole kovin paljoo ihtiäni loukannu mut mun isoveli.. :)

Isoveljeni kerran pyörällä lensi sarvien yli, alamäessä ja paino ns. etujarrut pohjaan. Siitä sitten, hänellä lähti etuhammas irti :s Se oli aika pahan näkönen...

Toisen kerran hän ajoi SAMASSA alamäessä SAMALLA pyörällä ympäri, mut kävi vähän vähemmän, polveen tuli "reikä" ja siihe 4 tikkiä :D

Ja joskus pienenä penskana hän tippu semmoset jyrkät portaat alas. Siinä ei kummiskaan kovin pahasti käyny, mitä ny märisi aika paljon... :)

Kova on isoveljeni...

Mulle on vaan semmosia pikku haavereita käyny, mitä olenisoveljeni kans tapellu :D

Kerran hän (vahingossa) potkasi polvella mua huuleen ja just sillo oltiin menossa jonnekki juhliin... Oli erittäin kauniin näkönen turvonnut huuli.. :D

Ollaan oltu ylivilkkaita... :DD

-neo-

Lida

  • Ankeuttaja
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #195 : Toukokuu 25, 2006, 16:42:00 »
Polveni, ja kyynärpääni ovat arpia täynnä ainaisesta kolhimisesta.
Jopa alahuuleni alla on arpi. Sormissakin on^^

Parhaimmat mitä muistan olivat:

Joskus alaluokilla ajoin pyörällä sellaista ihan loivaa mäkeä Hämeentietä (Helsinki) pitkin alas, ja olin juuri ajamassa suojatielle, jonka valot olivat vihreinä, niin eikös sietlä tullut kirkkaan punainen (kyllä, muistan värin) auto ja kaasutti punaisia päin kyseisen tien ylitse. No, en jäänyt varsinaisesti alle, koska sain riuhtaistua ohjaustangon sivulle, ja tein äkkikäännöksen. Pyöräni liusui, istuessani vielä satulassa, sivuttain asfalttia myöten, joten jalkanihan siinä kärsi. Pahaksi onnekseni olin pukeutunut shortseihin, ja jalkani oli puoleen reiteen saakka, maata hiissanneelta puolelta, pitkillä naarmuilla. ja täytyyhän minun ilmoittaa vielä pyöränikin ohjaustangon vääntymiset, satulan hajoaminen, vanteiden vääntyminen, pinnatkin kärsivät.
Sattui, ja kovasti sattuikin.

Toinen pyörällä sattunut tapahtui muutamaa vuotta aiemmin, kun tein liian jyrkän käännöksen soramäessä, ja sromenpääni aukesi lahjakkaasti. verta tuli kuin saavista, ja pystyin näkemään kuinka lihas tykytti pulssiani
tai jotain siihen suuntaan. Naarmujahan siitäkin tuli, ja muutamia arpian aiheuttaneitakin haavoja.

Ihan pienenä, noin 5-vuotiaana omistin suloisen vihreän kolmipyörän. No eihän sellaisessa ole jarruja, saati sitten mitään huimia ketjustojakaan. Päätin rasavillinä pentuja hujauttaa hieman jyrkemmän mäen alas, ja mihin törmäsinkään. Olisiko kenties ollut talonseinä. *naur*
Polvet verillä ja naamassa haavoja. Ihana iltapäivä oli. Pieni kun olin, niin luulin että kuolen.

Seiskaluokkaa käydessäni, olin viikonloppuna ystävän kanssa hengailemassa hänen kotinsa pihoilla. Ystäväni veli sattui tulemaan heidän koiransa kanssa lenkiltä, ja suloinen koirahan se on, ja muistaakin minut ja kenties tykkääkin. Niin tuo hyppäsi rintaani vasten ja tökkäisi kuonollaan naamaani. Oli hyvin innoissaan.
No en minä mitään haavoja huomannut, pidin vain törkkäystä hieman lujemapana. Hetken kuluttua ystäväni kuitenkin kauhisteli  leuastani valuvaa verta, ja huomasin sitten, että alahuulen alapuolellehan oli ilmestynyt reikä. Kyseinen koira päätti lävistää hampaallaan reiän leukaani. Ja fiksu kun olen, söin vielä sen jälkeen salmiakkijauhoa *wirn*

Kaikenlaisiahan näitä on, poikien kanssa kun olen aina aikani viettänyt.
Ja muutenkin niin rasavilli pentuna olin.

Strano

  • Ankeuttaja
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #196 : Toukokuu 25, 2006, 17:02:12 »
5 -vuotiaana olin Paloheinässä pulkkailemassa perheen kanssa. Kipusin sitten mäen päälle ja otin kunnon vauhdit. Kiidin tuhatta ja sataa rinnettä alas ja puolivälissä mäkeä joku oli rattikelkan kanssa edessäni. Lensin sitten siinä päin sitä rattikelkkaa pulkallani ja sain paljon kolhuja. Myös huuleni halkesi aika pahasti ja se sitten hoidettiin kuntoon, mutta lähuulessani on vielä valkoinen arpi.

Joskus muutama kesä sitten opettelin ajamaan ilman käsiä polkupyörällä. Se oli aika helppoa, harjoittelin sitä kotini lähellä olevalla pitkällä suoralla asvalttikäytävällä. Päivän päätteksi pyöräilin ilman käsiä kotiin, ja kotini nurkalla käännyin ja -yllätys vaan- kaaduin. rähmälleni ryöräni kanssa.  Minä sain valtavan haavan polveeni, joka pysyi ja pysyi todella kauan, varmaankin vuosia. Nykyään sitä ei enään ole.

Poissa Rubeus

  • Vuotislainen
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #197 : Toukokuu 25, 2006, 21:04:36 »
Olen todella tapaturma-altis ja joudun joka vuosi vähintään kaksi kertaa käymään terveyskeskuksessa:D

Tuleepa tässä sitte pari onnettomuutta mieleen:

Taisin olla 6-vuotias, kun olimme luokkalaisteni kanssa poliisi ja rosvo -leikkiä koulussa. Minä kuuluin rosvot-ryhmään, joten pinkaisimme sitten muiden rosvojen kanssa juoksuun ja päätimme poiketa luistelukentän kautta (tämä siis tapahtui talvella) läheiseen metsään piiloon poliiseja. Pingoimme melkoista vauhtia, joten niinhän siinä kävi, että jalat luiskahtivat yhtäkkiä alta liukkaalla jäällä ja kaaduin kolauttaen pääni samalla pahasti. Seuraava muistikuva on, kun heräsin lumihangesta ja koko luokka ja pari opettajaa oli ympärilläni kaikki hössöttäen hirveästi. Ambulanssi tilattiin paikalle ja jouduin jäämään sairaalaan yöksi aivotärähdyksen takia. Sen jälkeen ei ole ollut asiaa sille kentälle:D

Toinen tapaturma tapahtui kesällä pari vuotta sitten. Olimme menossa kavereideni kanssa pyöräillen läheiselle uimarannalle ja taiteilimme sitten jonkin hetkellisen rajatilahäiriön takia erään melko ei-niin-pyörille-tarkoitetun polun kautta. Yhtäkkiä edessä ajava kaverini jarrutti rajusti, sillä tielle osui iso kivi. Minä, joka en osanut valmistautua äkkipysäytykseen, rämähdin täysillä päin kaverini pyörää ja siitä samaa kyytiä maahan. Melko harmittomalta tilanne vaikutti ja kaverini purskahtivat ensin nauruunkiin, mutta sitten he huomasivat, että en liikahtanut maasta ollenkaan ja yhtynyt hekotteluun, vaan pitelin oikeaa kättäni, joka oli vääntynyt oudosti. Nopeasti tajusimme, että se oli murtunut, sillä olin kaatunut sen päällä koko painollani. Siihen tyssäsi se uintireissu ja taas minua vietiin terveyskeskukseen. Käteni oli paketissa todella pitkään ja siitä pyöräretkestä muistona minulla on edelleen pari arpea oikeassa käsivarressani.

Että sellasta. Nykyisin minut tiedetään jo nimeltä terveyskeskuksen vastaanottoaulassa:D

BestSelleri

  • Ankeuttaja
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #198 : Toukokuu 26, 2006, 09:20:55 »
No minä olin silloin varmaan joku 5-vuotias, kun minä olin kavereiden kanssa tiellä hyppimässä hyppynarulla. Hetken päästä äiti huusi syömään ja mä lähdin menemään tien yli ja sieltä tulikin mopo jota mä en huomannut. Sitten minä kompastuin ja se mopo ajoi minun oikean jalan yli ja minun korvanlehteen tuli iso reikä. Siitä lähtien minä en ole ikinä unohtanut katsoa tuleeeko autoja ennenkuin lähden ylittämään tietä.

Elani

  • Ankeuttaja
Tapaturmat lapsena/kouluikäisenä
« Vastaus #199 : Heinäkuu 16, 2006, 14:32:07 »
Minä olen ollut melko tapaturmaton lapsi. Ainakin kaverieni kertomuksista päätellen aina pitäisi sattua yhtä sun toista, mutta itse en ole ikinä onnistunut edes murtamaan paikkojani enkä mitään.

Yhden pienen tapaturman onnistuin aiheuttamaan nelivuotiaana. Monillakin on varmaan lohjennut hampaita aikojen saatossa, myös siis minulla. Tapahtuman syy ei varmaan ole niitä ihan tavanomaisimpia.

Olin harrastanut musiikkileikkikoulua, siis muskaria, pari vuotta. Olin innokas soittaja ja etenkin marakasseilla soittamisesta pidin kovasti. (Nehän ovat siis niitä kepin päässä olevia "säiliöitä", joissa on sisällä hiekkaa, herneitä yms. ja heilutettaessa niistä kuuluu rytmikäs ääni). Äiti suostui pitkän kinuamisen tuloksena ostamaan kotiakin sellaiset ja minä soittelin siskoni kanssa niitä ilosesti ja kovalla tahdilla, kunnes onnistuin heilauttamaan marakassin täysillä hampaitani vasten.

Itkuhan siinä seurasi, kuten myös puolikkaaksi jäänyt etuhammas. Hammaslääkärikään ei oikeen osannut tehdä mitään, liimaamalla hampaanpuolikas ei pysymyt koskaan kiinni. Vaihtoehdoksi jäi siis vain koko hampaan poistaminen. Muistan, että se oli hyvin kivuliasta. En tiedä, johtuiko se vajaasta puuduttamisesta vai omista mielikuvistani, mutta sain tästä sellaiset hammaslääkäritraumat, että kärsin niistä koko ala-asteajan.

Ja sekin vielä, olin juuri oppinut viheltämään ja hampaan poiston jälkeen se oli tietenkin mahdotonta. Olen edelleen hyvin katkera siitä, että pikkusiskoni osasi viheltää, mutta minä en pystynyt siihen :<