Kirjoittaja Aihe: Taruolennot - totta vai tarua?  (Luettu 11802 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Jenda

  • Ankeuttaja
Taruolennot - totta vai tarua?
« : Syyskuu 23, 2004, 19:30:03 »
Kysymys kuuluu: Uskotko sinä taruolentoihin? Miksi uskot/miksi et? Mikä mielikuva sinulla on niistä?

Otetaan nyt vaikka keijukaiset. Keijut kuvataan yleensä kauniina, pieninä olentoina, joilla on siivet. Ne ovat hentoja ulkoapäin, vahvempia sisältä. Ehkä ne eivät häiritse ketään, lentelevät viattomina metsissä, tai sitten päinvastoin. Ne voivat kauniilla olemuksellaan johdattaa uhrin kuolemaan.

Vampyyrit ovat myös kiinnostava aihe. Ne kuvataan ihmismäisinä, niillä on terävät kulmahampaat, ja ne muuttuvat lepakoiksi. Ne eivät ole tunteikkaita, pikemminkin säälimättömiä. Mielenkiintoisempi teoria on (jota on käytetty loistavassa Darren Shanin kirjoittamassa kirjasarjassa), että ne eivät halua ihmisille mitään pahaa, eivätkä osaa muuttaa muotoaan, tai käyttää niinkään yliluonnollisia kykyjä. Silti, jokaisia vampyyrejä (oli ne kuvailtu sitten miten tahansa), yhdistää yksi asia - veren käyttäminen ravintona. Ehkä niin, että ne imevät ihmiset kuiviin, tai yksinkertaisesti ottavat vähän kerrallaan, kenenkään huomaamatta.

Kaikenlainen magia/taika on sekin kiehtovaa. Mistä me tiedämme, jos joku osaakin muuttaa prinssin rupikonnaksi, tai taikoa jonkun satavuotta kestävään uneen.

Tämän idea nyt on, että täällä keskustellaan kyseisestä aiheesta. Taikaolennoista, taikuudesta, saduista.
Pystytkö yhdistämään ne jotenkin nykyisyyden tapahtumiin?
Mikä voisi olla totta, mikä taas ei?
Oletko kenties nähnyt jotakin tavallisuudesta poikkeavaa? Yksisarvisen?
Mitä mitä mieltä olet/mitä luulet taruolennoista/taikuudesta/saduista?
Uskotko näihin vai et?
Jne, jne.

Toivon keskustelua, kyllä te osaatte. Itse en mitenkään näihin sen enempää usko, mutta olisi hauskaa kuulla mitä te tästä ajattelette. Mielikuvitus on hienoa asia.

Salmakia

  • Ankeuttaja
Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #1 : Syyskuu 24, 2004, 11:02:27 »
Hyvä Xeemu! Järjen ääni tässä runotyttöpainajaisessa.
Ehkä seuraavaksi voisi perustaa uusia topicceja; "Uskotteko Joulupukkiin? Oletteko nähnyt hänet?". Sama virsi pääsiäispupusta, zotzeista, phookista, rakshasoista, kentaureista, bajangeista, hydrista, pegasoksista, seireeneistä ja vaikka keskustelua siitä missä se Skylla mahtaakaan nykymaailmassa luurata.

Taruolennoista on hauska keskustella, mutta jos jätetään nuo niiden olemassaoloon uskomiset tai sitten puhutaan ihan kieli poskessa. Me kaikki tiedämme mielikuvituksekkaan ihmisluonteemme keksineen eri aikakausilla ja eri kulttuureissa mielenkiintoisen joukon otuksia. Näistähän juttua riittää, mutta me kaikki tiedämme niiden olevan tasaisen olemattomia kansanperinteen ulkopuolella.
Eri asia on KRYPTOZOOLOGIA, tuo ah niin mielenkiintoinen tieteenhaara, mutta sillä ei ole mitään tekemistä "mä tykkään keijuista! meidän takapihalla asuu keijuja!" -juttujen kanssa.
Kryptozoologia käsittää merihirviöt, Nessien, lumimiehet, nykymaailman mammutit ja dinosaurukset ynnä muut eläimet joita väitetään nähdyn eri puolilla maailmaa. Ala on kuitenkin sikäli puhtaasti tieteellinen, ettei siinä käytetä argumentteina "mä tykkään ja uskon"-kommentteja ja mahdollisia eläimiä tarkastellaan tieteen näkökulmasta. Niistä olen erittäin valmis keskustelemaan.
Vaikka täytyy myöntää etten niihinkään oikeasti usko. Osan suhteen vaan mahdollisuus on olemassa, ja erittäin mieltäkiehtova mahdollisuus!

Ja Shiruka, et tunnu tietävän vampyyreista vielä tarpeeksi jos teet tuollaisia yleistyksiä. Vampyyrit eivät rajoitu Euroopan kansanperinteeseen, eivätkä japanilaiset vampyyrit kaihda krusifiksejä tai ole peilissä näkymättömiä, puhumattakaan kuolintavoista joita on yhtä monta kuin tarinoiden kertojia.

Marnie of Gondor

  • Ankeuttaja
Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #2 : Syyskuu 24, 2004, 12:02:21 »
Uskon taruolennoilla, ainakin joillakin, olevan pohjaa todellisuudessa, mutta itse taruolentoihin en (valitettavasti) usko.

Todellisuuspohjalla tarkoitan sitä, miten on olemassa mm. vertaimeviä lepakoita (suurikokoisia, ei meidän yökköjämme) jotka pystyvät juomaan nautaeläinten verta. Tai keskenmenneitä mutaatioita, jotka antavat vaikutelman vaikka kentaurista. Niiden lähtökohta on tässä maailmassa, mutta aika, taikausko ja taruperinteen leviäminen ovat muokanneet niistä ne jutut, millaisina me ne tunnemme.

Kiva minusta silti olisi uskoa vaikka keijuihin, ajatus sinänsä on ihana. ^^ Keijuissa ja maahisissa on jotain niin viehättävää.

Poissa Elosäde

  • Wanhus
  • Vuotislainen
Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #3 : Syyskuu 24, 2004, 14:58:26 »
Itse en usko että minkäänlaisia taruolentoja on oikeasti olemassa. En ainakaan ennen kuin näen omin silmin :)

Mutta totta se on, että useilla taruolennoilla on jonkinmoista todellisuuspohjaa. Olen lukenut jostakin, että lohikäärmetarinat ja se hahmo sai syntynsä joskus hyvin hyvin kauan sitten, kun ihmiset löysivät dinosaurusten luita ja ihmettelivät, että mitä nämä ovat. Ja pitihän siitä sitten jonkinmoinen selitys tehdä ja vuosien kuluessa kaikki aina hieman muuttuu. Peikot olivat taas luultavammin tarinoita Neandertalin ihmisistä, joko niin että nykyihmiset ovat löytäneet luita tai sitten kertomukset kulkeutuneet sieltä asti jolloin Neanderalit ja Homo Sapiens eli yhdessä Euroopassa.

Kaikkea on mukava kuvitella olevan olemassa, ja kyllä minäkin olen kuvitellut metsässä kulkiessa keijuja yms. Mutta kyllä se on jonkinmoinen ero satujen ja todellisuuden välillä tehtävä.

Lainaus käyttäjältä: "Xeemu"
Tontut ovat myös täyttä satua ja kyllä, Joulupukkia ei ole olemassa.

Eipä Joulupukkia ole olemassa, mutta tulipa vain mieleen että vuosi sitten väittelin kaverini kanssa joulupukin olemassa olosta ja väitin että joulupukki on olemassa. Tosin ei heppuna Korvatunturilla, vaan käsitteenä ja asiana josta joka vuosi jauhamme, kuten jokainen taruolento on olemassa käsitteenä ja saduissa.
"Insinööri on ihmisenä osaamistaan suurempi ihme" -Esa Saarinen

Marizki

  • Ankeuttaja
Taruolennot
« Vastaus #4 : Syyskuu 25, 2004, 11:12:29 »
Kiva topic, tietystihän taruolentoja on, emme vain näe niitä kuin sattumoisin. ^___^ Ja jos joku niitä näkee, hänet leimataan hulluksi. Itse bongasin muutama vuosi sitten talostamme jonkun näkymättömän, joka pelleili minun kanssani, sillä yhteen aikaan talossammme tapahtui kummia, eikä kukaan ole vielä myöntynyt syylliseksi.
Otetaan esimerkki.

Tulin kotiin koulusta ja jätin avaimeni keittiön pöydälle, ja menin omaan huoneeseeni yläkertaan lukemaan läksyjä. Kun tulin sinne, avaimet olivat pöydälläni...o___O Enkä niitä itse sinne tuonut koska käteni olivat täynnä tavaraa. Myös muita outoja juttuja on sattunut, en jaksa vain muistella niitä tähän. (Olin yksin kotona kun tuo avainjuttu tapahtui)
 
Lainaus
Mutta totta se on, että useilla taruolennoilla on jonkinmoista todellisuuspohjaa. Olen lukenut jostakin, että lohikäärmetarinat ja se hahmo sai syntynsä joskus hyvin hyvin kauan sitten, kun ihmiset löysivät dinosaurusten luita ja ihmettelivät, että mitä nämä ovat. Ja pitihän siitä sitten jonkinmoinen selitys tehdä ja vuosien kuluessa kaikki aina hieman muuttuu. Peikot olivat taas luultavammin tarinoita Neandertalin ihmisistä, joko niin että nykyihmiset ovat löytäneet luita tai sitten kertomukset kulkeutuneet sieltä asti jolloin Neanderalit ja Homo Sapiens eli yhdessä Euroopassa.



Tuo oli aika hyvä, lohikäärmetarinat ovat voineet aivan hyvin saada alkunsa dinosaurusten luista, joita on löydetty. Uskon myös että taruolennoilla on todenpohjaista merkitystä, mistä me tiedämme minkälaisia eläimiä oli joskus kauan, kauan sitten, jos ihminen hävitti ne sukupuuttoon.

 (Lovekiva vauhdissa)

Colin Kriivi

  • Ankeuttaja
Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #5 : Syyskuu 25, 2004, 13:14:07 »
Kirjassa 'Eläimet luonnossa ja myyteissä' (kirj. Fran Pickering) sanotaan, että "vuosisatojen kuluessa on paljonkin kiistelty siitä, oliko yksisarvinen oikea eläin. Jos se oli oikea eläin, se on varmasti hävinnyt maapallolta. Yksisarvisen kuvasi ensimmäisenä kreikkalainen historioitsija Ktesias 398 eKr. -- Hänen kuvauksensa mukaan Yksisarvinen oli valkoinen, pää oli tummanpunainen ja silmät syvänsiniset ja eläin oli 'äärimmäisen nopea ja voimakas eikä yksikään olento, ei hevonen eikä mikään muukaan, voittaisi sitä'."

Yksisarvisesta puhuivat myös muslimit ja kiinalaiset. Yksisarvisesta on sanottu, että se omasi monia vahvoja taikaominaisuuksia, mutta ehkä niitä on liioiteltu. Yksisarvinen olisi ihan oikeasti voinut olla oikea eläin, jokin hevosesta haarautunut kantamuoto, tai sitten mutaation seurauksena sille olisi kasvanut päähän sarvi... ööm..

Enpäs tiedä. Sama kirja kertoo, että Loch Nessin hirviöstä on näköhavaintoja jo vuodelta 6 jKr. Ja "1969 löytyi Meksikosta 36 tonnia painavan merieläimen raato, jota peitti kova, nivelikäs panssari. Eniten päänvaivaa tuotti sen päästä törröttävä 3 m pitkä luupiikki. Tutkijat yrittivät määrittää eläintä, mutta tuloksetta."

Merihirviöt voivat ihan hyvin olla dinosaurusten aikaisia vesiliskoja.

Poissa Diare Snape

  • Hirnyrkki
Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #6 : Syyskuu 25, 2004, 13:17:42 »
Kas niin, en voi olla nyt avaamatta suutani, oi en.
Mutta koska olen jo hyvin kauan ollut läheinen tämän aiheen kanssa, ja keskustellut hyvin monien ja hyvin erillaisten henkilöiden kanssa aiheesta, haluan nyt yrittää parhaani mukaan antaa hieman uutta pohdittavaa.

Ensinnäkin henkilökohtainen mielipiteeni. Kyllä, uskon moniinkin taru- ja satuolentoihin. Miksi en uskoisi? Loppujen lopuksi, mikä todistaisi että niitä ei olisi? Jostakin niiden tarinoiden on pitänyt syntyä, ja eikö jokaisessa sadussa, tarussa, huhussa tai legendassa ole edes pieni osa tosiasioita? Vaikka se olisi matkan varella muuttunut.. Tietenkin eroavaisuuksia tarujen välillä on, mutta ajatelkaa erästä nykyistä leikkiä, rikkinäistä puhelinta. Kuinka usein suullisesti kerrottu asia säilyy samanlaisena eteenpäin jatkettuna(käytän viestin jatkossa 'taru' sanaa.)

Tästä pääsemme sitten siihen, että onko minulla todisteita? No, mielestäni kyllä.

Otetaan ensinnäkin peikot. Olen perehtynyt kyseisiin olentoihin, ja huomannuthyvin mielenkiintoisia asioita eri kulttuureissa, jotka koskevat peikkoja. Mm, peikkotarujen levinneisyys, joka rajautuu pohjoiseurooppaan. Tästä voisimme päätellä kenties mahdollisesti olemassaolevien(tai olleiden) peikkojen levinneisyys? Toiseksi otamme tarkempaan syyniin Scandinavian, jossa peikot ovat hyvin läsnä kansantaruissa. Ruotsin kielessä peikko tunnetaan nimellä troll. Mutta sana troll esiintyy myös kun halutaan kuvata noitia tai shamaaneja tai noitarumpua(noita=trollkarl, sama shamaanista, noitarumpu=trolltrumma). Myös suomessa shamaanikulttuurissa esiintyy peikkoja. Haluan myös kiinnittää huomionne Suomen kuuluisimman symbolistimaalarin, Hugo Simbergin töihin, joissa hän kuvaa eräissä piirroksissaan pirut kovin peikkomaisen näköisinä, ja kun kristinusko saapui suomeen, kirkkohan järjesti 'peikkovainoja', sekä muiden pakanaolentojen metsästystä. Erään tarun mukaan peikot vihaavat kirkonkelloja sekä kristittyjä, voisiko heitä edes syyttää siitä? Norjassa peikot ovat nykyään turistikohde. Ja jos ajatellaan Scandinavian maita, niin ne ovat kovin harvaltaan ihmisasutetut, ja suuria, asuttamattomia ihmisistä kaukana olevia alueita on paljon, varsinkin pohjoisemmassa Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Venäjällä. Aiheesta riittäisi vielä pitkäksi, mutta siirrytään vaikka vampyyreihin ja ihmissusiin.

Kuten jo jotkut ovat sanoneet, tieteellisesti on todistettu olevan olemassa vertaimeviä lepakkolajeja. Tiedetään myös tieteellisesti todistettuna että on olemassa geneettisiä tauteja, joissa ihmisen on saatava päivittäin verta, hänen ihonsa on kalpea ja herkkä auringolle, henkilö ei saa unta täysikuuöinä ja hänen karvankasvunsa nopeutuu täydenkuun aikaan. Aivan, sairauksia sanotte. Mutta mistä nämä sairaudet aiheuttavat geenit ovat lähtöisin? Eikö ole mahdollista, että vampyyrit ja ihmissudet ovat geneettisest ihmisestä poikkeavia 'lajeja', joiden erikoiset geenikartat ovat saattaneet ajan kuluessa kadota jättäen jälkeensä muutamia geenivirhepohjaisia tauteja...Tai sitten ei. Uskon, etä esimerkiksi vampyyrin purressa uhriaan hän tartuttaa tähän eräänlaisen bakteerin joka aiheuttaa henkiinjääneessä uhrissa mutaation henkilön geeniperimässä. Sama pätee ihmissussiin.

No, jokaisella on oikeus olla avoin tai skeptinen asian suhteen. Mutta ainakin koetin antaa teille näkökulmia.
Adios.
"Pirate's do it for the booty"

Colin Kriivi

  • Ankeuttaja
Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #7 : Syyskuu 25, 2004, 19:38:56 »
Noista peikoista vielä. Kaikkihan ovat kuulleet neandertalinihmisistä? Nykyihminen ja neandertalinihminen elivät ehkä jopa 10 000 vuoden ajan rinnakkain Euroopassa ja Lähi-Idässä. Sitten neandertalinihminen kuoli melko varmasti sukupuuttoon. Melko varmasti?

Minulla on tässä Helsingin Sanomien tiede-liite lauantailta 27. heinäkuuta 2002, jossa on mielenkiintoinen artikkeli peikkojen ja neandertalinihmisten samankaltaisuuksista ja olen artikkelin kanssa samaa mieltä. Neandertalinihmiset ajettiin syrjäseuduille ja vuorille, ja homo sapiensit kertoivat jälkeläisilleen tyhmistä mutta väkivahvoista ihmisistä. Miksei näitä neandertalilaisia voisi vieläkin olla jossain vuorilla?

Salmakia

  • Ankeuttaja
Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #8 : Syyskuu 26, 2004, 19:37:38 »
Onko kukaan koskaan kuullut mielikuvituksesta?

Minä kehitin pienenä lähemmäs sata erilaista kuvitteellista eläinlajia, jotka asuttivat kotisaartani ja sen lähiympäristöjä. Mihin todellisiin otuksiin nämä pohjautuivat? Eivät ainakaan mihinkään saarella näkemiini, vaan erinäisissä kirjoissa ja tarinoissa tapaamiini eläimiin, sekä tietenkin niihin joita olin itse nähnyt. Perusihmisellä on loistava lahja kehittää olentoja leikkaa-liimaa -tekniikalla, kuten minulla ilveksen pää, leopardin ruumis, leijonan häntä = bauma. Aivan samoin käärmeen häntä, vuohen ruumis ja leijonan pää(vai mitenhän se meni) = kimaira jne. Mielikuvitus on parhaimpia ominaisuuksiamme!

Diare Snape, vampyyrilepakot elävät muuten Keski- ja Etelä-Amerikassa, eli niillä ei ole kosketuspintaa eurooppalaisiin vampyyriuskomuksiin.

Alkuperäisten yksisarvismyyttien eläin oli muuten -todella- kaukana runotyttöjen ihailemasta ja "bongaamasta" seesteisestä sarvipäisestä arabianhevosesta.

Birkin

  • Ankeuttaja
Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #9 : Syyskuu 26, 2004, 22:53:02 »
Ompas mielenkiintoinen aihe.
Täällä on tullut esille mielenkiintoisia asioita. Varsinkin tuo, että tarinat peikoista pohjautuisivat neandertalilaisiin. Miksipäs ei, mutta tuskin voidaan koskaan todistaa tuon teorian paikkaansapitävyyttä. Itseasiassa todistaminen onkin tässä aiheessa se suurin pulma. Monet tarvitsevat todisteita uskoakseen, eikä taruolennoista todellakaan ole todisteita. Vain yksittäisten ihmisten puheita ja arvauksia.
Olenkin vahvasti sitä mieltä, että taruolennot ovat pääasiassa uskon- ja mielikuvituksen asia. Mikäli todella uskoo jonkin olemassa oloon, voi se olla todellista kyseiselle ihmiselle. Eikä minusta mikään estä uskomasta peikkoihin ja menninkäisiin.

Itse suhtaudun taruolentoihin tietyllä varauksella, juuri siksi ettei kukaan ole niiden olemassaoloa todistanut. Minusta on tosin hauskaa ajatella, että jotain on joskus ollut olemassa ja nyt meillä on siitä muistoina vain tarut. Joskus ajattelin, että yksisarviset sun muut ovat vain kuolleet sukupuuttoon.

Mielenkiintoista muuten, että kirahvitkin luokiteltiin taruolennoiksi, ennen kuin sellainen tuotiin Afrikasta saakka näytille Eurooppaan. Edes tämän jälkeen eivät kaikki uskoneet kirahvien olemassa oloon. Mielenkiintoisia ovat myös esim. Kaarle XII biologian muistiinpanot, jossa hän esittää yksisarvisen krokotiilin, siilin ja käärmeen rinnalla täysin olemassaolevaksi eläinlajiksi. Kaarle oli tuolloin kyllä aika nuori, mutta teki muistiinpanonsa sentään upsalan professorin valvonnassa.

Mielipiteeni on, ettei mikään estä ihmisiä uskomasta tai olamaan uskomatta taruolentoihin. Ihmiselle, jolla on vilkas mielikuvitus niitä todella saattaa olla olemassa; vaikka sitten vain oman pään pimeimmissä sopukoissa.

Poissa Wicked Beast

  • Sus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Lost and searching
Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #10 : Joulukuu 06, 2004, 20:53:40 »
No itse en asiasta ole varma. Pahasti se siltä näyttäisi että nämä olennot ovat ihmisten keksimiä kun eivät ole muuten osanneet jotain asiaa selittää. Mutta minäpä tykkäänkin olla harhaluuloinen tämän asian suhteen ja uskottelen vastedeskin itselleni että vampyyreja ja ihmissusia on olemassa. :) Ihan hyvinhän niitä voisikin olla olemassa, mistäs minä tietäisin. :) Ikinä ei voi tietää... :) Toivoisin kyllä kovasti että niitä on.

Täällä muuten on juttua noista taruolennoista ja niiden todenperäisyydestä. Kannattaa katsastaa.
|| Weasley is my king ||
I am Wolf. It is my cry you hear in the night, My eyes that gaze at you from the shadows. It is my heart that beats in your Soul, My strength that makes you whole. I am Wolf. I am in you. You are in Me. We Are Wolves.

Poissa Starpiks

  • ヘルムットじゃないよ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • "Olette sangen rumia ollaksenne keijuja"
  • Tupa: Puuskupuh
Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #11 : Joulukuu 06, 2004, 21:30:50 »
Lainaus käyttäjältä: "Shiruka"

Ei valkosipuli vampyyria vahingoita, hopea ja pyhät krusifiksit kylläkin.(ristit)
--
Kaikille vampyyreille on kuitenkin yhteistä verenhimo, se, etteivät he näe kuvaansa peilistä, hopean, krusifiksien ja auringonvalon kaihtaminen sekä kuolintavat.


 No ihan ensimmäiseksi, minä en usko taruolentoihin. Voihan niitä olla olemassa, ja mielikuvitusessa varmastikin, mutta en minä usko niihin. Ja nyt tuohon vampyyreihin.

 JOS vampyyreita olisi olemassa, en usko niiden kavahtavan risteja tai krusifikseja. Miksi kavahtaisivat? Vampyyrit tuskin ovat syntyneet jostain kristinuskon jälkeen (ja juuri kristinuskossa risti on saanut korkean aseman, vaikka oli aiemminkin esillä), ja miksi muutenkaan he kavahtaisivat mitään uskonnollista esinettä? Selityksesi ei käy koska vampyyrit eivät kuulu mihinkään uskonnolliseen seuraan. Tällä perusteella ateistitkaan eivät voisi koskettaa uskonnollisia esineitä ilman seuraamuksia.

 Ja toisekseen, koko risti-juttu on kai lähtenyt siitä liikkeelle, että vampyyrit ovat paaaahoja, tooosi pahoja. Saatanan kavereita. Toki risti, joka niin kuvastaa uskoa ja hyvyyttä, karkoittaa sellaiset pahat tyypit, saavat ne kirkumaan ja käpertymään tuskasta etc.

 Tuo hopea on mielenkiintoinen seikka, itse en ole ikinä kuullutkaan siitä. Voisiko se pohjata taustansa jonnekin sellaiseen seikkaan, että ihmissuhdetkin kavahtavat sitä (miksi muuten?) niin vampyyritkin? Vai mikä sen syy on?

 Itse en uskoisi vampyyriin ennen kuin näkisin sellaisen. En tähän teinityttöjen romantisoituun kuvaan vampyyrista, enkä "oikeaan" vampyyriin (joka on siis peto). Pidän kuitenkin Anne Ricen vampyyreista, varsinkin Lestatista ja Louisista. Kaikessa petomaisuudessaan ja yltiödramatisuudessaan ja painiskelussaan omatuntonsa kanssa, he vaikuttavat mukavan tuntuisilta hepuilta.

 Muoks: Menipäs tämä vampyyriksi. Vähentääkseni offailua, höpisen vielä hieman lisää. Kryptozoologia on mielenkiintoinen aihe, mutta siihenkin suhtaudun varauksella. Toki, maailmassa on olemassa monia lajeja, joista emme tiedä, miksei olisi myös hieman "yliluonnollisempia" olentoja myös. Mutta esimerkiksi Loch Nessin hirviöön minun on vaikea uskoa, sillä Loch Ness on luodattu ja tutkittu ties kuinka monta kertaa. Ko. merihirviö kuitenkin pitäisi olla suht iso kokoinen, miten voi olla mahdollista että siitä ei ole saatu vielä yhtään vedenpitävää todistetta ("todisteitahan" on muuten vaikka millä mitalla)? Joku on esittänyt teorian, että merihirviö voisi piiloutua järven reunoilla oleviin onkaloihin, mutta vakavasti ottaen, joka ikinen kertako se on onnistunut piiloutua kun tutkijat ovat olleet paikalla? Toki, ei ole todisteita etteikö hirviö olisi siellä, mutta ei myöskään todisteita että se olisi siellä.

 Minusta kuitenkin kryptozoologia on ihan arvostamisen arvoinen tiedehaara. Juurikin siksi, että siinä ei yritetä todistaa, että "ihan varmasti se on olemassa!11" vaan että tutkitaan ONKO joku "oudompi" olento oikeasti olemassa. Ja minullekin voisi vihjata jotain kirjaa tästä, jos joku vain tietää.

 Tuntuu vain välillä, että ihminen yrittää etsiä hieman liikaa "yliluonnollisempia" olentoja. Esimerkiksi tämä Loch Nessin hirviö-tapaus. Siitä on kiistelty jo vuosikausia, eikä loppua näy.

 Muoks2: Kiitos Wicked Beast lisävalaisemisesta, vaikka täytyy sanoa että tuo tuntuu vielä oudommalta o.O
"The shortest verse in the Bible is, "Jesus wept". The only thing wrong with it is the past tense." -Fred MacIntire, Something Positive

No oonhan mä sentään sukua insinöörille... *pnish*?

Poissa Sirii

  • Frábært!
  • Vuotislainen
  • Regulusfani
  • Tupa: Korpinkynsi
Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #12 : Joulukuu 06, 2004, 21:40:32 »
Pakkohan jotakin on olla. On kiehtovaa ajatella, että mailmaamme pyörittää jokin suurempivoima, josta vain osa olennoista on päässyt osalliseksi. Ja kyllä. Uskon koko sydämestäni, että jossakin metsän siimeksessä asuu joukko keijuja ja menninkäisiä. Se on ihana ja rauhoittava ajatus.

Uskon myös, että jokaisessa olennossa on jotakin maagista, kaikki eivät vain huomaa sitä/ osaa käyttää kykyjään etc. Voisin jatkaa pohtimista vaikka kuinka, mutten taida. Lähden nyt nukkumaan ja tulen sitten ehkä joskus muokkimaan.
Ég á heiminn! :}

Poissa Wicked Beast

  • Sus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Lost and searching
Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #13 : Joulukuu 06, 2004, 21:54:18 »
Lainaus käyttäjältä: "Starpiks"
JOS vampyyreita olisi olemassa, en usko niiden kavahtavan risteja tai krusifikseja. Miksi kavahtaisivat? Vampyyrit tuskin ovat syntyneet jostain kristinuskon jälkeen (ja juuri kristinuskossa risti on saanut korkean aseman, vaikka oli aiemminkin esillä), ja miksi muutenkaan he kavahtaisivat mitään uskonnollista esinettä? Selityksesi ei käy koska vampyyrit eivät kuulu mihinkään uskonnolliseen seuraan. Tällä perusteella ateistitkaan eivät voisi koskettaa uskonnollisia esineitä ilman seuraamuksia.

 Ja toisekseen, koko risti-juttu on kai lähtenyt siitä liikkeelle, että vampyyrit ovat paaaahoja, tooosi pahoja. Saatanan kavereita. Toki risti, joka niin kuvastaa uskoa ja hyvyyttä, karkoittaa sellaiset pahat tyypit, saavat ne kirkumaan ja käpertymään tuskasta etc.


No tuo vampyyri-risti-juttu perustuu tällaiseen juttuun että vampyyrit ovat kreivi Draculan "jälkeläisiä". Ja herra Draculan tarinahan on jokseenkin tällainen: hän oli muistaakseni uskonnollinen mies, mutta kun hänen rakkaansa kuoli (muistaakseni tappoi itsensä) hän kirosi Jumalan. Hän oli niin pettynyt ja vihainen Jumalalle että kirosi tämän ja sanoi itsekin että hän ei ikinä kuole ja rupeaa elämään (elämään ja elämään) vampyyrina (ei kuitenkaan tainnut käyttää tuota vampyyri-termiä). Ja samalla hänelle tuli inho ja mahdollisesti pelko kaikkea Jumalaan liittyvää kohtaan, eritoten noita ristejä. Että silleen. Kaikki ketkä on lukenu Bram Stockerin (kirjotetaanko tolleen?) Dracula-romaanin tai nähnyt siitä tehdyn elokuvan, tietää mistä puhun.
|| Weasley is my king ||
I am Wolf. It is my cry you hear in the night, My eyes that gaze at you from the shadows. It is my heart that beats in your Soul, My strength that makes you whole. I am Wolf. I am in you. You are in Me. We Are Wolves.

Poissa Ing

  • Vuotislainen
Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #14 : Joulukuu 07, 2004, 09:01:34 »
En usko vampyyreihin, yksisarvisiin, menninkäisiin jne.. Niistä ei ole minkäänlaisia todisteita, ainakaan nykypäivänä. Aina joskus kyllä yksin metsässä marjoja poimiessa tulee sellainen olo, kuin joku katselisi tai seuraisi... Se saattaa tietysti olla vainoharhaisuuttakin ^__^

Lainaus
Yksisarvinen olisi ihan oikeasti voinut olla oikea eläin, jokin hevosesta haarautunut kantamuoto, tai sitten mutaation seurauksena sille olisi kasvanut päähän sarvi...


Tai ehkä hevonen olisi yksisarvisesta haarautunut kantamuoto? Kuulostasisi minusta järkevämmältä. Olettaen siis, että ko. olennot ovat olleet tai ovat vieläkin olemassa.

Yhdessä kirjassa (jonka nimeä en kuollaksenikaan muista) oli pitkät tekstit Nessiestä ja sen olemassaolon mahdollisuuksista. Kuviakin oli muutama... Yksi oli otettu samaan aikaan, kun kaikuluotaimessa (onhan se tuo sana?) oli havaittu jonkun ison liikkuvan. Kuvassa oli tosin vain evä, mutta silti.

Varda

  • Ankeuttaja
Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #15 : Joulukuu 07, 2004, 18:18:54 »
Mielestäni "satuolennot" kuten haltiat yms. ovat uskonasia samalla tavalla kuten jumalusko. Minä uskon haltioihin, menninkäisiin, keijuhin ja tonttihin. Näen nuo mielessäni sellaisina metsänhenkinä ja suojelinjoina; vähän niinn kuin enkeleinä, mutta ruummiillisempina ja vaikutusvaltaisempina. Siksi metsän väheneminen jaksaa huolestuttaa aina vain enemmän.

"Satuolennot" on vähän väärä sana kuvaamaan haltioita yms. Myyttiset olennot kuulostaa paremmalta minun korvaani. Pienenä rakastin istua mökillä yhden puun alla, koska uskoin siinä asuvan haltian. Oikeastaan uskon siihen vieläkin. Surettaa vain, kun mökki on myyty. Muinaissuomalaiset luonnonjumalat tuntuvat paljon todellisimmilta kuin kristinnuskon tyrkyttämä jumala. Mielestäni myyttiolennot eivät ole mitään satuja vaan uskon asia.

Vamppyyrit kyllä kiehtoo, mutta se johtuu varmaan niiden tarunomaisuudesta ja romantisoidusta mielikuvastani. Vamppyyrimieliokuvaan liittyy mustaa pitsiä, siroja hansikkaita, kauniita korsetteja, hattuja, mustaa nahkaa jne.

Joulu on kaunis juhla, mutta miellän tontut kaikeksi muuksi paitsi punanuttuisiksi partakääpiöiksi, jotka kyyläilevät joulun alla lasten puuhia. Joulun juttu on perheen yhdessäolosta ja toisten muistamisessa. Joulupukki tekee siitä mielestäni niin materialistisen millaiseksi se on muuttunut. Lahjoista on tullut se idea. Jotain "taikaa" joulussa kyllä täytyy olla, mutta se ei liity isoon möhömahaiseen ukkoon, joka piiskaa lentäviä poroja. (joulupukkiin uskovat ei millään pahalla, oikeesti)

Tarunomaisten olentojen pahuus on asia erikseen. Se tulee ihmisen mielikuvituksesta. Vuosituhansien saatossa tarinat muuttuvat ja jokainen uusi kertoja värittää niitä lisää. No ei siitä enempää, alkaa muuten menemään sivuraiteille...

Poissa Vilena

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #16 : Joulukuu 07, 2004, 18:54:15 »
Tämä onkin aika monimutkainen juttu. On hankala määritellä, mikä on totta ja mikä ei. Mistä nuo kaikki taruolennot olisi muka noin vain keksitty, ellei niissä olisi jotain totuuttakin? Ja tunnetuimmathan tiedetään joka puolella maailmaa, miten siis jonkun keksimät jutut olisi levinneet niin laajalle, ihmettelenpä vain. Itse voin sanoa uskovani taruolentoihin. En kyllä odota, että törmään tässä joku päivä yksisarviseen tai Egyptin matkalla (voih, kunpa edes olisin menossa sinne) vastaan tallustaisi sfinksi. Mutta silti uskon, että niitä ainakin on ollut, ellei enää ole olemassa. Mutta keijuihin en voi sanoa uskovani. Uskon sellaisiin olentoihin kuin yksisarvisiin, vampyyreihin ja menninkäisiin, mutta en keijuihin. Ne on liian tarunomaisia, liian satumaisia, jos käsitätte. Pakko joitain taruolentoja on olla ollut (on olla ollut? just), ei niitä voi olla vain keksitty. Mutta esim. hevoskotka, en edes tiennyt, ettei se ole Rowlingin oma hahmo, tai sitten en muistanut sitä. Vasta vähän aikaa sitten sain tietää tuon!
Humor me.

Golden

  • Ankeuttaja
Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #17 : Maaliskuu 17, 2005, 22:52:33 »
Minulle lohikäärmeet ovat ainakin totta. Niitä ei ehkä näe, mutta ken tietää missä ne piileksivät. Vaikkapa maapallon ytimessä, jos eivät muualla. Jossain, minne ihmisen tuhoava kosketus ei ole vielä ulottunut.
 
Mutta siis. En sano olevani sellainen joka uskoo kaikkeen mitä kuulee. Minulle lohikäärmeet ennen kaikkea ovat vain niin... Todentuntuisia. Ja muutenkin. Tai sitten niiden olemassaolo on toiveajattelua, ei voi tietää. Joka tapauksessa annan uskon niiden olemassaolosta elää vahvana. Vaikka muut sanoisivat mitä.

Poissa Hailie

  • Inhimillinen sanataituri
  • Vuotislainen
    • Komero
Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #18 : Maaliskuu 19, 2005, 15:36:12 »
Muuten, vielä tästä joulupukki asiasta joka alkoi vaivaamaan minua, Vaikka joulupukin koti olisikin pohjoisnavalla, mitä väliä? Sillä eikös osa Suomeakin ole pohjoisnavalla? Vai olenko onnistunut katsomaan karttaa aivan väärin?
Jtn näin ollen saamme pitää joulupukin ;)

Itse haluan uskoa mm, keijuihin ja haltioihin. Luonnon suojelijoihin.. itse rakastan kävellä luonnossa, mutta en osaa sitä täältä etsiä. Asun itse alueella jossa ei ole kuin muutama pikkuinen yksityismetsä. Takapihallammekin on pikkuinen metsikkö ja on ihanaa kuvitella, että siellä jossain on pieni menninkäinen :)

Pidän itse kaikesta mystisestä.. Mm, taruolennot ja niihin liittyvät asiat. itse muuten ajattelen, että on olemassa pieni rinnakkaintodellisuus jossa nämä taruolennot asuvat ja muutama uskalikko tulee välillä tutkimusmatkalle tänne :)

// Tuo joulupukki asia on enemmän tai vähemmän vitsi, koska en ole enään joulupukkiin uskonut moneen vuoteen ^^
Merkityksetön yhteensattuma
D.Adams

Salmakia

  • Ankeuttaja
Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #19 : Maaliskuu 19, 2005, 18:07:10 »
Lainaus käyttäjältä: "Hailie Weis"
Muuten, vielä tästä joulupukki asiasta joka alkoi vaivaamaan minua, Vaikka joulupukin koti olisikin pohjoisnavalla, mitä väliä? Sillä eikös osa Suomeakin ole pohjoisnavalla? Vai olenko onnistunut katsomaan karttaa aivan väärin?
Jtn näin ollen saamme pitää joulupukin ;)

Jos tuo oli vitsi, se oli minusta varsin epäselvästi ilmaistu. Mutta olihan se vitsi, olihan?

Jännä miten joillekin ihmisille jää leikkimieli noissa määrin päälle teini-ikään asti. Minustakin on edelleen valtavan hauskaa kuvitella mielenkiintoisia taruolentoja tai tuntemattomia eläinlajeja tuttuun ympäristööni, mutta halu "uskoa" niihin on jotain sellaista joka esiintyy yleensä vain ihmisiän varhaisimpina vuosina (tai ehkä ennemminkin itsensähuijaamista tai suoranaista valetta, koska puheista huolimatta tuskin kukaan niihin uskoo oikeasti).  Enkä tässä edes rinnasta sitä positiiviseen lapsenmielisyyteen. Miten on mahdollista ettei tietoyhteiskuntakaan kitke ihmisistä taikauskoa ja lapsuuden uskomuksia?
IhQsöpikset pikkupikku menninkäiset<3, horoskoopit ja rakkauslaskurit, samaa sakkia kaikki.

Vai ehkä se onkin äidinkieli joka on hakusessa, eikä tiedetä mitä 'uskoa' tarkoittaa?

Isla

  • Ankeuttaja
Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #20 : Lokakuu 06, 2005, 19:45:41 »
Minä uskoin aika pitkään pariin perusotukseen, ainakin keijuihin ja yksisarvisiin. Ehkä enemmän kuitenkin noitiin (Dahlin Kuka pelkää noitia!), kun niitä oli helpompi bongata kadulta :) Ensimmäisen Potterin sain kai 9- tai 10-vuotissynttärilahjaksi, ja aika kauan vielä odottelin Tylypahkan kirjettä sen jälkeen. Olennot eivät minua niin hirveästi kiehtoneet, olkoonkin että muistan kirjoittaneeni 10 vuoden kieppeillä tarinan keijuista... Öks. Yksisarviset taas olivat todellakin vaan siksi, että ne oli vähän niinku hevosia ja söpöi ja <3.

Joulupukista spoilaannuin pian, kun opin lukemaan (nimim. ahmin Viisikkoja ekaluokkalaisena). Kirjailijoilla kuin on joku pakkomielle kirjoittaa näitä kuvauksia lapsista, jotka juuri ja juuri ovat selvittäneet että pukki on oikeasti niiden iskä, ja ovat vahingoniloisia tyhmien pikkusisarustensa puolesta :> Näh, ei se hirveä järkytys tosin ollut, en tainnut olla mikään pukkiuskovainen lapsi.

Nykyään en usko mihinkään. Jos näen pimeässä valtavan mannamökryylin hivuttautuvan lattialla minua kohti, voin uskoa sen olevan mannamökryyli vähän aikaa, kunnes totean että pikkuvelihän siinä :) Jostain syystä sellaiset n. yläasteikäiset ja vanhemmat, jotka selittävät innolla uskovansa keijuihin, ärsyttävätkin jonkin verran. Yleensä juuri sellaisia... minusta kornilla tavalla vaihtoehtonuoria. Uskovat taruolentoihin vaan, koska se sopii hyvin tyyliin (tai no: "miksi?" "ne on niin söpöjää"). Mielenkiintoisia juttuja ja myyttejä, mutten tosiaan usko, korkeintaan pimeässä.

Elene Yönsininen

  • Ankeuttaja
Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #21 : Lokakuu 06, 2005, 20:56:22 »
Hmm. Pisti miettimään. En oikeastaan usko mihinkään yksisarvisiin, lohikäärmeisiin etc., mutta joihinkin "olentoihin" kyllä. Esimerkiksi haltiat. Ei, en nyt todellakaan tarkoita niitä siivekkäitä pikku otuksia joita näkee lasten satukirjoissa (niitä on tosin kiva piirtää), vaan haltioita tyyliin Tolkien, iättömiä, lähes kuolemattomia ja melankolisia...no, henkilöitä (kuka keksii paremman sanan..?). Hih, olen kyllä sitä mieltä että siinä missä Hobitissa Tolkien kuvaa haltioita "hilpeäksi väeksi", Silmarillionissa ja TSH:ssa kyseiset taru(?)olennot osaavat kyllä viedä pessimismin huippuunsa ;) Hölmöä, sanon minä. Mutta joka tapauksessa.

Sitten kääpiöt. No tietysti kääpiöitä on olemassa, vai voiko joku sanoa ettei olisi ikinä nähnyt noin metrin mittaista aikuista, vaikka jossain elokuvassa tai jotain..? Ja nyt puhutaan niistä erittäin alimittaisista sijaisnäyttelijöistä, ei mistään tietokonetrikeistä. Heeei, jos onkin joskus kauan (siis erittäin kauan) sitten ollut ihan oikeita kääpiöiden heimoja, mutta jotka ovat sitten hajaantuneet meidän "normaalimittaisten" ihmisten keskuuteen, eikö tämä olisi ihan järkeenkäypää..? Tai sitten sekoilen taas ihan omiani.

Ja olisi kyllä ihan mahdottoman hienoa, jos ihmissusia tai jotain tuollaisia olisi oikeasti olemassa, ja tavallaan minä välillä uskonkin ihmissusiin, ainakin täysikuulla.

Sitten luonnonhenget (ja kaikki muutkin henkimaailman ilmestykset). Kuka suomalainen ei olisi joskus niihin uskonut, menninkäisiin, maahisiin ja muihin sellaisiin? Mutta minun mielestäni kuitenkin luonnonhenget ovat enemmänkin "vahteja", näkymättömiä metsän, suon tai järven vartijoita, jotka voi vain kuulla tai tuntea. Ja ne muut henkiolennot: Kuka uskoo aaveisiin? Minä en henkilökohtaisesti sellaisiin usko, mutta joitakin aavemaisuuksia on minunkin lähipiirissäni tapahtunut: Esimerkiksi silloin kun ukkini kuoli, samalla hetkellä ukin ja mumman häälahjakello pysähtyi. Outoa, mitä luultavimmin sattumaa, mutta silti. Ja entäs poltergeistit ja tuollaiset? Kai niitä nyt ainakin on... Luulisin. Mutta minä taidan tämän aiheen osalta kiittää ja kumartaa, ainakin tälle päivälle. Arrivederci! *kompastuu kaapuun, kiroaa ja katoaa*

Cecily LeChant

  • Ankeuttaja
Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #22 : Lokakuu 08, 2005, 20:48:22 »
Uskon jossain määrin taru olentoihin. Ne ovat ollet ihmisten mielissä jo vuosisatoja (tuhansiakin kai) ja ovat varmasti saanet pohjansa jostain. Eli uskon niissä olevan ainakin totuuden seimen.

Enimmäkseen kuitenkin nimen omaan haluan uskoa. Koska realistisuuden nimessä kuitenkin ajattelen, ettei niitä voi olla olemassa. Joku olisi kai nähnyt? Onko taikaolentojen olemassa olosta loppujen lopuksi lainkaan todisteita? Ilahtuisin mielettömästi, jos niitä löytyisi. Haluaisin niin kovasti, että magiaa olisi tässä maailmassa.

Kuten esm. uskon UFOihin ja Loch Nessin hirviöön, koska niistä on tuhansia silminnäkijä havaintoja ja valokuvia todisteena.(anteeksi offtopic) Eriasia kuinka luottevia nämä ovat.

Lukisin kuitenkin Loch Nessin hirviön taruolentoihin ja uskon vähintäänkin siihen. (En tiedä onko Nessistä topiciakin jossain)

Poissa Hakaneula

  • Kyyläävä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #23 : Lokakuu 01, 2008, 16:51:24 »
Lähes kaikki yliluonnollinen uppoaa meikäläiseen. Uskon moniin taruolentoihin ja taikuuteen. En tiedä mistä kaikki johtuu, mutta uskoni on aika vahva. Voi olla, että haluan uskoa johonkin erilaiseen, koska muuten tämä harmaa arki olisi huomattavan tylsää. Uppoudun välillä unelmiini ja mietin, kuinka voisin lentää tai vaikkapa vampyyri purisi minua. Tiedän, että tälläistä ei koskaan välttämättä tule tapahtumaan, mutta toivo pitää hengissä.

  Hakaneula ~

Poissa Volga

  • Suuri joki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #24 : Tammikuu 28, 2011, 21:01:36 »
Minun on suhteellisen helppo uskoa taruolentojen joskus olleen täällä. Mutta sitten ne ovat lähteneet tai kuolleet, sillä nykymaailmaan minun on vaikea saada sopimaan yksisarvisia yms. Se mitä täällä on joskus ollut, pitää sisällään noituuden ja lohikäärmeet. Uskon noitien olleen ehkä 2000 vuotta sitten, mutta jotenkin vain tuntuu, että niitä ei ole enää. Sama pätee lohikäärmeisiin. Vampyyreihin ja ihmissusiin en ole koskaan tosissani uskonut, mutta kuvitelmissa sitten tietysti.

Joskus jos on vaikka tosi raskasta koulussa, niin toivon todella sydämeni pohjasta että voisin häipyä jonnekin tylypahkaan tai muualle yliluonnollisien hahmojen keskuuteen. Silloin taikauskoni on ehkä voimakkaimillaan. Mutta pääasiassa en usko taruolentoihin :(

Poissa Zamira

  • Valehymy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: GhostPumpkin31142
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #25 : Maaliskuu 20, 2011, 14:05:03 »
Ah, tässä tämä aihe, jota mietin niin usein mielessäni.
Taruolennot, taikuus, yliluonnolliset asiat... Käytämme näitä asioita paljon taiteessa, kirjaillisuudessa ja muissa luovissa muodoissa. Mutta kuitenkin suurinosa väittää, että kaikki on vain keksittyä ja mukavaa satua, joita on hauska kuvitella ympäristöömme. Miten keijukaiset kuiskuttelevat korviimme metsässä, miten joukossamme onkin oikeasti yliluonnollisia taitoja omaavia henkilöitä, miten merenneidot ja vedenhenget vaanivat meitä vesistöjen pohjassa. Onko kaikki oikeasti näin?
Emme me voi tietää. Ei ihmiset, eivät edes hienoilla tutkimuksillaan, pysty todistamaan jotakin yliluonnollista. Vaikka ihminen on todettu maapallon älykkäimmäksi olennoksi, mistä sitä tietää, olemmeko oikeasti niin tyhmiä, että luulemme niin? Mistä sitä tietää, että emme pysty aistimaan jotakin meitä älykkäämpiä olentoja?
Mielestäni on täysin mahdollista, että "taru"olentoja ja tietynlaista taikuutta on olemassa. Mutta ei ehkä sellaista, mitä kuvittelemme olevan. Ei välttämättä keijuja, tonttuja, noitia, velhoja, yksisarvisia... Mutta ehkä jotakin muuta. Jotakin, joka on liian älykästä ja kehittynyttä meidän aisteillemme. Ehkä toisilla planeetoilla on paljon kehittyneempää elämää, jonkinlaisia avaruusolentoja kenties?
Eli perjaatteessa nämä olennot eivät silloin olisi taikuutta ja tarua. Ne olennot, joita ihmiset ovat keksineet, ovat ehkä tarua, mutta ne, mitä emme ole koskaan tavanneet, eivät ne silloin olisi magiaa ja taikuutta.
Saattaa olla, että näin ei oikeasti olekaan, että ihmiset ovat maapallon älykkäimmät olennot ja piste. Mutta emme me sitä voi ikinä todistaa. Mistä tiedämme, etteivät kissat öisin kulje maanalaisia tunneleita pitkin tapaamaan toisiaan ja kärpäsillä on ehkä jossakin oma valtakunta, jossa ne suunnittelevat ihmisten maailman tuhoamista?
Taruolennot ovat kyllä ihania ja kiehtovia, en minä sitä. Niistä on ihana kirjoittaa, niitä on ihana kuvitella. En vain oikein usko, että esim. vampyyreja ja ihmissusia on olemassa juuri sellaisina, miksi ne kuvittelemme. Enkä minä voi myöskään todistaa, etteikö joku ihminen olisi joskus nähnyt vaikka keijun ja kirjoittanut siitä kirjan, jolloin keijuista syntyi kuvitteellinen taruolento.

Ehkä on näin, ehkä ei.

~ Zam

Poissa Koala

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #26 : Maaliskuu 22, 2011, 16:22:55 »
Hmm.. Tätä aihetta täytyy kyllä miettiä vähän aikaa. Voidaan ajatella että "taruolennot" - selvästikin tarua, eikö sen tajua jo nimityksestäkin? Itse en edes tiedä uskonko niihin, vai enkö. Kaikista taruolennoista kerrotaan erilaisia asioita (Esimerkiksi tontuista, ihmissusista ja menninkäisistä), joten on vaikeaa päätellä onko nämä jutut oikeasti totta. Kun kerrotaan eri asioita samasta otuksesta, mietityttää mikä näistä on totta. Mutta yksinkertaisemminkin  voi ajatella:Niitä ei ole, sehän on selvä kaikki keksivät omia tarinoitaan, eikä totuutta ole, joten mitäpä tässä nyt sitten sitä miettimään?

Kukaan ei voi todistaa ettei niitä olisi olemassa. Mutta toisaalta kukaan ei ole tietääkseni myöskään todistanut että niitä on olemassa. Taruolennot nimitys tietenkin osoittaa että nämä olennot ovat nimenomaan tarua, eivätkä totta, ja että joku ihminen maan päältä on keksinyt sen. Mutta nimihän ei kerro mitään: Jos isä on nähnyt vaikkapa (hmm..Mitäköhän keksisin?) saanotaan nyt että peikon ja hän on kertonut asiasta pojalleen, eikä poika usko, niin poikahan voi nimitää peikon "taruolennoksi".

Mutta mistä näiden olentojen nimet sitten tulevat? Onko joku keksinyt siivekkään pienen otuksen ja nimittänyt sen keijksi? Vai onko joku nähnyt karvaisen 3 metrisen otuksen ja kertonut kaikille että sen paidassa luki olen peikko ? Itse kyllä en taida uskoa peikkoihin,..


Ovatko taruolennot totta vai tarua?
Ken tietää, minä en ainakaan.
Ehkä ovat ehkä eivät.

Poissa Shirlene

  • Introvertti 110%
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #27 : Toukokuu 03, 2011, 13:24:58 »
Tahtoisin niin kovasti uskoa näihin salaperäisiin, mystisiin taruolentoihin, mutta onhan se tässä maailmassa ja ajassa jo vähän hankalaa (tosin jos jotkut ajattelevat Jumalan tai jumaluuden taruolentona niin sitten myönnän olevani 'believer'). Mutta omasta mielestäni en usko, että tämän maan päällä kulkisi tonttuja sen enemmän kuin ihmissusiakaan. Jokainen taruolento on saanut alkunsa varmasti ihan oikeista, yliluonnollisilta vaikuttavista tapahtumista, mistä on sitten lähtenyt liikkeelle käsitteitä kuten lohikäärmeet. Esimerkiksi vampyyritarut on lähteneet liikkeelle, kun mielisairaat sadistiset ihmiset (mm. unkarilainen aatelisnainen Elisabeth Bathory), jotka murhauttivat paljon ihmisiä mitä karmeimmilla tavoilla, joskus he jopa saattoivat juoda heidän vertaan. Jos minä olisin elänyt tuolla ajalla noiden tapahtumien keskellä, olisin varmasti uskonut vakaasti vaikka itse Dumbledoren voivan kävellä minua vastaan. Voldesta nyt puhumattakaan.

"A reader lives a thousand lives before he dies. The man who never reads lives only one."

Figure

  • Ankeuttaja
Vs: Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #28 : Toukokuu 22, 2011, 12:04:48 »
En oikein tiedä jaksaisinko uskoa, mutta täällä on aika mielenkiitnoinen video pari vuotta sitten Argentiinassa havannoidusta "tontusta".

Sab

  • Ankeuttaja
Vs: Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #29 : Toukokuu 23, 2011, 22:12:59 »
Minun mielestäni on hyvin vaikea määritellä termi taruolento. Satun itse vain olemaan tämmöinen ihmehippiäinen, joka uskoo moneen sellaiseen asiaan, joista tuttavapiirissä ei olla kuullakseenkaan. Eli ehkäpä asiat voivat olla totta myös henk. koht. tasolla, eivät välttämättä aina globaalisti.

Eräässä lukemassani vanhassa Conanissa asia oli ilmaistu niin, että jumalat heräävät henkiin, jos tarpeeksi moni niihin uskoo. Eli kun Conan co. teki rahaa valheellisella jumalankuvalla, siihen uskoi lopulta niin monta ihmistä, että pelkästään heidän uskonsa sai jumalankuvan heräämään ja surmaamaan Conanin petolliset liiketoverit. Conanille ei tapahtunut mitään, sillä hän ei mitenkään uskonut tuohon jumalaan ja tuohon jumalaan hänen liiketoverinsa oli liittänyt kertomusta rankaisemisesta vain tietyissä tilanteissa jne. ja sitten tuo juttu kävi tämän omaan nilkkaan ihmisten kautta.

Minä uskon, muutamia esimerkkejä mainitakseni, sanoihin ja maailmoihin niiden takana. Minulle jokainen tarina, johon valetaan tarpeeksi aivan tietynlaista uskoa, on tosi samalla tavalla kuin vaikkapa tämä hetki, kun kirjoitan tätä tekstiä. Uskon niin keijuihin kuin taikuuteenkin. Noitia on ollut lähes kaikissa varhaisemmissa kulttuureissa jollain tavalla, ja mm. intiaanien hengellisten johtajien taikuus on minusta aivan todelllista. Nykyaikana vastaavat jutut vain ovat joko sukupuuton partaalla tahi jatkaneet elämäänsä niiden ihmisten keskuudessa, jotka tajuavat suojata vanhoja legendoja ja perinteitä kietomalla ne salaisuuksien peittoon.
Vampyyreihin ja ihmissusiin en toisaalta usko, mielestäni ne ovat vain myöhäisemmän ajan satuja. Eli myönnän olevani vähän rasisti niihin uskovia kohtaan.

Poissa Haltiamieli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Photography
  • Pottermore: MirrorSand193 / NettleIce25622 / SickleNox2785
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #30 : Elokuu 13, 2011, 22:38:17 »
On vaikea sanoa mitään, mitä Sab ei olisi jo sanonut. En voi nimittäin kuin yhtyä hänen viestiinsä, sillä oman näkemykseni mukaan tosiaan kaikissa tarinoissa on oltava jotain totuutta, sillä mistä ne muuten alkunsa saisivat? Miksi muuten kerrottaisiin taruja vampyyreista, lohikäärmeistä, keijuista ja luonnonhengistä. Tuskin niistä muuten puhuttaisiin vieläkin, jos niitä ei edes joskus olisi ollut. Kaiken kaikkiaan omien uskomusteni mukaan kaikki mihin itse uskoo on todellista. Usko tekee asioista todellista, siksipä ainakin omissa silmissäni "taruolennot" ovat olemassa, sillä minä uskon niihin vaikken olekaan niitä nähnyt. Kieltämättä välillä ajatellen pakostikin, ettei lohikäärmeitä ja muita ole olemassa, mutta silti syvällä sisimmässäni tiedän, että niiden on täytynyt edes joskus olla olevaisia. Ei niistä muuten puhuttaisi, ei ihminen voi olla niin suurella mielikuvituksella varustettu että keksisi satoja ellei peräti tuhansia lajeja omasta päästään.

Samalla ajattelutavalla olen tavallaan uskotellut itselleni, että kaikkien uskontojen jumalat (ja Jumalat) ovat olevaisia näihin uskoville, sillä usko tekee näistä todellisia. :)
If more of us valued food and cheer and song above hoarded gold, it would be a merrier world.

Poissa Affu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • pullamies
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #31 : Syyskuu 25, 2011, 21:53:58 »
En sanoisi että uskon taruolentoihin, tietenkin kaikilla on niitä "Ah, tuo on pakko olla tonttu" fiiliskohtauksia, mutta muuten en usko.
Toisaalta, haisuapinat ja jetit kyllä kiinnostavat, ja Jerseyn Devil.. kaikki nuo yhtään enemmän maalliset otukset kuin lohikäärmeet ja muut. Aina on puhuttu "puuttuvasta lenkistä" ja uskon että tämä puuttuva lenkki löytyy jostain maapallon kolkasta..
<- haisuapina... 
hui?
Skäbädäm.
  Vuotiskoomalainen, epämääräisesti ölisee.
Ananas.

Poissa Painajainen

  • Emoileva iskelmävaris
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Taivas itkee hiljaa
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #32 : Syyskuu 25, 2011, 22:16:11 »
Minä uskoa! MINÄ USKOA! Ja sen voida kaverini todistaa.

Olen esim. yhtenä päivänä mennyt mökillä rantaan ja laittanut toisen jalan veteen ja toisen jättänyt maalle, että näkisin haltijaväkeä. Ei voi olla vedenpitävää perustetta taruolentojen olemisesta satua. Eihän me voida olla 100 prosenttisen varmoja jumalasta tai (yh! Onko pakko kirjottaa isolla kirjaimella?) Jeesuksestakaan!
Don't fall in love. Fall off a bridge,
it hurts less.
Juukai -> Painajainen

Poissa Taru

  • Kesäkettu
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • ID 12 (Sessun vaimo)
  • Pottermore: BronzePhoenix3707
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #33 : Syyskuu 25, 2011, 23:19:00 »
jumalasta tai (yh! Onko pakko kirjottaa isolla kirjaimella?) Jeesuksestakaan!

On pakko, koska Jumala ja jumala on eriasia. Kun kirjoitat Jumala, kyseessä on kristinuskon jumala. Kun taasen jos kirjoitat sen pienellä, kyseessä voi olla mikä tahansa jumala, esimerkiksi Allah, Ukko, Shiva tai vaikka Amaterasu. :)

Jos taasen tarkoitit onko Jeesus pakko kirjoittaa isolla, niin kyllä, koska Jeesus on aivan tavallinen erisnimi, ei loppujen lopuksi sen kummempi kuin Maria tai Penttikään.

Anteeksi pieni offi.
Ilmamerirosvot tottelevat aina äitiään.
<AdamGibbon> (( Mun sydän hakkaa hirveän lujaa. ))
<CainGibbon> (( iik, iik, jännää jännää. o: ))

Poissa Yashar

  • Kontrafessori
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Aikuistun omilla ehdoillani.
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #34 : Syyskuu 26, 2011, 12:33:30 »
Minä tarvitsen taruolentoja kertomaan vertauskuvan kielellä luonnollisesta todellisuudesta. Luonnollinen todellisuus on niin huima, että tarvitaan kaikki tavat ilmaista sitä: kuvat, soinnut, sanat, muistot, tehtävät, vuoropuhelut ja vertaukset. Kouriintuntuvassa todellisuudessa on sen verran uskomista, että palaan yliluonnollisten todellisuuteen sitten joskus elämän jatkokurssilla, milloin se lieneekään.

Toinen juttu on, jotta oikeaoppisuuttani ja silkkaa tottumusta tulen tuolloin tällöin rajanneeksi luonnollista liikaa. Esimerkiksi, että pitää tehdä tai puhua juuri noin ja noin, koska niin kuulemma pitää olla. Siitä vapautumiseen tarvitsen taruja olentoineen. Kun näen läheiset asiat oudosta vinkkelistä en ehdi torjua ja mollata niitä ajoissa. Tulen suhtautuneeksi niihin avarakatseisemmin.

Niin että uskokaa pois: Taruolentoja ei ole, jos kerran niin sanon, sillä olen oikeassa. Nuo nurkassa kiiluvat silmätkin ovat optinen harha, joka liittyy jotenkin valon taittumiseen.
Fictio mater studiorum est.

Vestigia imaginationis terrent.

Poissa Jarppa

  • Pokemon Trainer
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #35 : Maaliskuu 05, 2012, 02:16:16 »
Taruolennot niin on aika laaja käsite jos nyt  Aaveet lasketaan taruolennoiksi niin minä voisin uskoa niihin mutta en mihinkään keijuihin ja mihenkää yksisarvisii usko sitten pätkän vertaa ne ovat tarustoa vain noh en osaa enempää selittää miksi uskon ja silleen että tästä tuli aika pieni määrä tekstiä
She's just another lost soul, about to be mine again

Poissa Puppet

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PhoenixAccio1128
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #36 : Maaliskuu 09, 2012, 11:39:51 »
Mä haluaisin kovin uskoa siihen, että feenikslintuja on olemassa. Ne on aivan käsittämättömän kauniita lintuja, vaikkakin niitä on esiintynyt vain saduissa ja tarinoissa. Tai mistä sitäkään vois tietää, jos niitä olisikin olemassa jossain, missä kukaan ei oo ikinä käynyt. Haluisin myös uskoo, et jotain lohikäärmeitäkin olisi, vaik aika monet nauraa mun haaveille. :D

En usko kylläkään taruolentoihin, tai no, riippuu periaatteessa mikä määritellään taruolennoksi, mut en usko ainakaan mihinkään yksisarvisiin. Ajattelin mainita peikot, mut voihan sellasia olla? :o
Draco Malfoy: Training for the ballet, Potter?

Poissa Soul Spirit

  • Silli
  • Vuotislainen
  • Herra merirosvokapteeni-ninja-salamurhaaja Kenway
    • Warrior Cats RPG
  • Pottermore: Silagul
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #37 : Heinäkuu 03, 2014, 23:41:56 »
Samoin, kuin jotkut muut tätä kommentoineet, en minäkään usko ainakaan täysin vakavissani esimerkiksi keijujen olemassaoloon taikka feenikslintuihin. Feeniksit varsinkin ovat niin älyttömän yliluonnollisia palaessaan ja syntyessään tuhkasta, kuten HP:ssa, ettei sellaisia valitettavasti vain voi olla tässä maailmassa. Lohikäärmeisiin tykästyneenä olen myös kehitellyt mielessäni ajatuksen, että mitäs, jos niitä on ollut joskus dinosaurusten aikoihin? Tai ainakin jotakin niitä muistuttavaa. Se kuulostaisi niin järkeenkäyvältä omaan korvaani kuin vain on tässä taiattomassa maailmassa mahdollista. Useimmiten lohikäärmeitä kuvataan valtaviksi, jollaisia myös dinosaurukset olivat. Erään taidekirjan antaman mielikuvan mukaan olen myös saanut päähäni teorian siitä, miten ne voivat syöstä tulta ilman, että ovat taikavoimaisia. Ja taruolentojen tueksi on pakko vielä mainita, että siskoni löysi jostakin nettilehdestä (olisikohan ollut Iltalehti, itse en pahemmin lehtiä lueskele) jutun, että maanpinnan alapuolelta on löytynyt valtavat määrät kummallisesti kiteytynyttä vettä, jota on muka enemmän kuin kaikissa maailman merissä yhteensä. Maailmassa siis on vielä tutkimattomia paikkoja löydettäväksi ja näin ollen myös paikkoja, missä tuntemattomat olennot voisivat majailla. Jos joitakin sellaisia paikkoja on, en usko, että niissä asuvat olennot olisivat kuitenkaan mitään keijuja taikka lohikäärmeitä tai muitakaan tavallisia taruolentoja.
The darkness descends on quiet earth,
the night cannot know how much it's worth
Inspiring the shadows with fading
And horizon with ending

Poissa Ooka

  • Siivet kantapäissä -liitelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilvilinnan kuningas
    • Tuliaavikko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #38 : Heinäkuu 20, 2014, 22:24:22 »
Uskon että kaikilla saduilla ja taruilla on todellisuuteen perustuva pohja, josta kaikki on sitten saanut alkunsa. Tietysti tarina voi muuttua matkan varrella aika paljonkin, mutta miksikäs ei lohikäärmeitä, yksisarvisia ja aarnikotkia olisi voinut olla olemassa? Mistäs sen tietää! Kaikki tietävät leikin "rikkinäinen puhelin", miten tarinat muuttuvat kulkiessaan ihmiseltä toiselle ^^
Do the impossible, see the invisible.
ROW ROW FIGHT DA POWER!
Touch the untouchable, break the unbreakable.
ROW ROW FIGHT DA POWER!

Poissa Lumottu Kirja

  • Haaveista tupruava
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: RiverSilver16420
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #39 : Heinäkuu 31, 2014, 11:54:25 »
Minä kyllä uskon taikaolentoihin. Mutta onhan mahdollista, että on muitakin taikaolentoja. Taikaolennot ja niiden olinpaikat-kirja ei ehkä kerro kaikista taikaolennoista, ehkä niitä on enemmänkin (niinkuin uusia "normaaleja" olentoja löytyy kokoajan). Taikaa on pakko olla, mitä hittoa me ilman sitä tehtäis! Luonnolla on taikaa (ehkä meilläkin;) ) Luonto on avaruus, kasvit, ravinto, vesi, elämä, mutta kaikki meidän planeetalla oleva Luonto on vain pieni osa sen tekemiä asioita, Luonto on koko avaruus! Miten? No taika-voimilla! Mutta Luonto on luonut olentoja joita monet ihmettelevät, mutta harvat ovat nähneet niitä. Joillakin ei ole mitään erityisiä voimia, mutta jos et usko taikaan niin sanotaan vaikka ne ovat vain Luonnollisia voimia (oikeasti ne ovat kuitenkin taika-voimia, mutta ne tulevat kuitenkin  Luonnosta). Yksi taikaolento on jo virallisesti jästien eläimien joukossa: Vesinokkaeläin. Tämä erikoinen otus jonka olemassa olosta on hirveästi väitelty, mutta nyt virallisesti kirjoissa (aika harvoissa kuitenkin).

Keijut, jossakin tarinassa kerrottiin että keijut pystyvät muuttumaan näkymättömäksi (jos et usko taikaan se on pieni värin muutos klikki) joka tekee ne vaikeiksi löytää. Mutta toisessa tarinassa kerrottiin että keijut voivat olla hirmuisiakin, vaikka niillä onkin näkymättömyys-suoja ne pelkäävät (tai ne ovat normaalistikin niin hirmuisia) että heidät huomataan ja siksi ne hyökkäävät ihmisen/olennon kimppuun ja raatelavat ne pienillä, mutta terävillä kynsillään. Siinä myös kerrottiin yhdestä tapauksesta Ruotsissa joka lopulta väitettiin hirvien työksi. No, minä en usko että keijut olisivat tuollaisia hirmuisia otuksia, minä uskon että ne ovat vain rauhallisia pieniä otuksia, jotka etsivät omaa rauhaansa ;). Enkä minä usko että ne muuttuvat näkymättömiksi, liikaa vaivaa. Ja muutenkin jotkut ihmiset ovat nähneet keijuja. Ja ne kuitenkin näyttäytyvät maagisille henkilöille kuten noidille tai wiccoille.

Vampyyreista en tiedä paljoa, mutta minun ajatuksissani ne eivät ole tavallaan "otuksia". Minä luulen, että se on bakteeri joka on joitunut ihmiseen ja muuttanut ne tuollaisiksi verta imeviksi hirviöiksi. Siksi kun se imee verta joltakin niin se jolta on imetty saa sen bakteerin ja muuttuu vampyyriksi. Näin ne  lisääntyvät. Luulen että esimmäinen vampyyri oli animaagi ja hänen animaagi-hahmonsa oli lepakko ja se bakteeri sekoittui hänen animaagi-voimiensa kanssa, ja siksi jokainen vampyyri pystyy muuttumaan lepakoksi.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 02, 2014, 20:41:45 kirjoittanut Lumottu Kirja »

Poissa huispauskotka

  • Teddy Lupinin vaimo
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Se uniikki ja lahjaton.
  • Pottermore: MarauderHeart20696
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Taruolennot - totta vai tarua?
« Vastaus #40 : Lokakuu 08, 2014, 19:22:34 »
Vielä kysyt?!
Kaikenlaisiin lohikäärmeistä rikkokireihin!
"Kaunis puukko rinnassa haavoittaa ruostuneen lailla"
-Apulanta