Kirjoittaja Aihe: Mielikuvitus.  (Luettu 9049 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Mars

  • Ankeuttaja
Mielikuvitus.
« Vastaus #50 : Elokuu 12, 2005, 14:04:37 »
Minulla on aika vilkas mielikuvitus.
Joskus ajattelin, että joku näkee minut kotonaan, ja minä luulen olevani kotonani. Että istun vaikka omalle sohvalleni, ja jos sen (joku näkee minut) kotona ei ole samassa paikassa mitään, hänestä näyttää istun ilmaan...X) Joskus vessaan menessäni mietin, miltä näyttäisin, jos riisuisin huosuni ja istuisin tyhjään..^^ (kaikki taas tajusivat).
Televisiota katsellessani tai lehteä lukiessanni minulle tulee mieleen kaikkia ihmeellisiä tapahtumia, mitä minulle voisi tapahtua, mutta kun yritän miettiä sellaisia, en pysty keskittymään...:)

-Mars

Cheyenne

  • Ankeuttaja
Mielikuvitus.
« Vastaus #51 : Elokuu 13, 2005, 14:39:46 »
Minulla on vilkas mielikuvitus, lievästi sanottuna. Esimerkkinä voisi olla eilisilta, kun yritin saada unenpäästä kiinni. Olin siis yksin kotona nelikuisen koiranpentuni kanssa. Ovet olivat lukossa ja silti minusta tuntui että joku liikkui olohuoneessa. Kuuloni on aina ollut herkkä, mutta kun menin katsomaan, niin olin ainoa kaksijalkainen koko kämpässä. Epävarmuuttani ei avittanut se, että pentu murisi sänkyni alla. :P Saatoinhan minä kuulla vain sen, että naapurissa oltiin liikkeellä.

Joskus toivon että en omaisi niin vilkasta mielikuvitusta.

Fielia

  • Ankeuttaja
Mielikuvitus.
« Vastaus #52 : Elokuu 13, 2005, 15:03:46 »
Minun mielikuvitukseni on valitettavasti vilkas. Puutalomme lattiat tapaavat naksahdella, vaikka kukaan ei siellä liikkuisikaan joka saa minut kääriytymään peittoon aivan kuin se pelastaisi minun nahkani murhamiehen luodilta ^^ Kuuloni on melkoisen tarkka, joka saa minut välillä sätkähtelemään jokaista ääntä. Kerran myrskysäällä salamoi ja riikunapuun oksa koputti ikkunaan. Sain rauhoitella itseäni melko kauan, etten saanut hepuleita ^^ En pelkää pimeää, mutta pimeässä kuitenkin säikähdän normaalia helpommin. Mielikuvitukseni oli taas vauhdissa, kun leirillä tulimme pienessä porukassa erään myllyn alakerrasta nukkumatilaan. Osa porukasta oli nukkumatilassa ja saimme koko porukka sätkyt kun kaksi heistä hyppäsi eteemme. Siinä sydän hakkasi.

Mielikuvitukseni ei ole laantunut oikeastaan ollenkaan verrattuna aiempaan. Pienempänä mielikuvitukseni kehitteli tulipalon, joka syttyisi peittoni osuessa yövaloon. Siksi nostan peiton aina niin, etteivät sen reunat roiku yli reunan. Tämä tapa on jäänyt minulle, vaikken enää pidäkään yövaloa.

Poissa Salandra Taikasielu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Mielikuvitus.
« Vastaus #53 : Maaliskuu 26, 2006, 23:49:29 »
Omistan vilkkaan mielikuvituksen. Rakastan sitä.

Aina joskus se on myös aika kamalaa, kun asun kellarikerroksessa eristyksessä kaikesta. Täällä kuuluu monia ääniä, ovi onkin yhtäkkiä auki, vaikkei kukaan sitä avannut jne. Kuvittelen vaikka mitä, mutta olen oppinut olemaan pelkäämättä sitä.

Saatan kävellä ympäri huonettani tunnin tai kaksikin kuvitellen kaikkea. Kuvittelen tapahtumia, keskusteluja ja kaikkea mitä mieleen tulee. Yhtäkkiä havahdun hereille ja tajuan, että vain kuvittelin. Se on kuin näkisi unia hereillä. Taivaallista. <3

Joskus käy jopa niin, että saan tietää seuraavana päivänä tapahtuvan jotain kivaa. Suunnittelen mitä sanon ja teen silloin. Suunnittelen suurin piirtein kaiken valmiiksi ja siinä samalla kuvittelen mitä tapahtuu. Minulla on silmät auki, silti näen sen kaiken. Saatan yhtäkkiä nauraa kesken kaiken, koska kuvittelen sitä tapahtumaa ja siinä käy jotain hauskaa.
Se on hullua.
Se on hauskaa.

Kuvittelen myös jokaisen paikan, jonne olen menossa ennen kuin ehdin käydäkään siellä. Näin ollen koenkin aika radikaaleja yllätyksiä, kun ystäväni talossa olikin vain yksi kerros. Se tuntui niin todelta. Se huone oli kuin oikeasti olemassa.

Mielikuvitus on lahja. Ihana sellainen.

Poissa Founa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Mielikuvitus.
« Vastaus #54 : Heinäkuu 04, 2007, 20:22:03 »
En oikeastaan ikinä ole ajatellut itselläni olevan mitenkään hirveän hyvä mielikuvitus. Oikeastaan voisin sanoa, että minulla on valikoiva mielikuvitus. Joissain asioissa hyvinkin vilkas, joissain asioissa en tahdo keksiä sitten mitään!

Esimerkiksi huomaan todella usein kuvittelevani ihan hassuja juttuja. Esimerkiksi kävellessäni jonnekin saatan tylsyydessäni kuvitella jotain tuttuja/puolituttuja kävelemään vastaan ja sitten mietin, miten he reagoisivat minuun, miten olisivat pukeutuneet, millä päällä olisivat ja kaikkea muuta turhaa. :D

Olen keksinyt myös ihan hirveästi mielikuvitushenkilöitä, piirtänyt heitä jne. Ja näistä henkilöistä olen siis kirjaimellisesti kuvitellut kaiken. Joskus heihin yhdistyy joitain piirteitä tuntemistani, oikeista ihmisistä. Henkilöillä on hyvin erilaisia luonteita ja ulkonäköjä, sen voin sanoa. :D Olisi kiva joskus käyttää näitä hahmoja jossain ficeissä, novelleissa tai vastaavissa. En vain oikein ikinä saa aikaiseksi mitään. Koulun kirjoitelmissa olenkin kyllä käyttänyt.

Huono mielikuvitus minulla taas on tällaisissa "arkipäiväisissä" asioissa, kuten että millaisen lahjan ostaisin, mitä tekisin jne. Mielikuvitus ei kyllä aina ole ihan hyvästä, esimerkiksi hyvin pimeällä liikkuessa tulee tahattomasti ajateltua vähän kaikkea, mikä tekee kävelystä huomattavasti ärsyttävämmän.
i am my own life, own harm

Minnea

  • Ankeuttaja
Vs: Mielikuvitus.
« Vastaus #55 : Heinäkuu 12, 2007, 01:55:26 »
Mielikuvitus on mukava asia omistaa, ja onneksi itseäni on siunattu vilkkaalla sellaisella (ainakin omasta mielestäni) Se vaikuttaa elämääni huomattavasti, niin hyvässä kuin pahassakin. Voin pitkillä bussimatkoilla vaipua omaan maailmaani ja olla varsin tyytyväinen siellä, kunnes olen perillä määränpäässäni. Samoin voin kuvitella kaikkea mukavaa keskellä tylsää työpäivää. Voin piirtää ja kirjoittaa paremmin kun omistaa vilkkaan, vaikkakin kieroutuneen mielikuvituksen.

On sillä myös ne haitta puolenssakkin. Keskellä kuvitelun mahtavia pyörteitä saattaa huomata uponneensa omaan maailmaansa aivan liialti ja ilmeilleensä oudosti jo ainakin puolituntia keskellä ruuhka bussia niin että huomaa istuvansa yksin kun muut on painautuneet yhteen myttyyn viiden penkin päähän.. hulluksi merkattu. Tai sitten alkaa meölkein nauramaan itsekseen omille mielikuvilleen. On vaan niin mukavaa maalata omanpäänsä sisällä uusia tulevaisuuksi ja uusia seikkailuja itselleen. Tai kehittää vastaan tuleville ihmisille salattu elämä.  Voi kun voisi viettää mielikuvituksensa kanssa päivän aivan rauhassa, olen vain aina liian kiireinen sellaiseen.

Niin tosiaan kieroutunut mielikuvitus tiivistyy kieroutuneena huumorintajuna josta saan kuulla aina vain uudestaan ja uudestaan. Mikä siinä on ettei saa olla hieman piikikäs? Kaverit onneksi osaavat nauraa lennokkaile jutuilleni joita riittää. Mielikuvitus on hyvästä ja piristää kummasti, en varmasti olisi pääsyt koulujani läpi ilman sitä, se auttaa uskomattomen monessa tavallisessakin asiiassa kuten koulutyöt tai koti työt.

On muuten mukavaa kuvitella piirtäessä tarinaa piirroksesta, jos piirrän jotain random ihmistä keksin tälle historian ja elämän ja kaikki ja niin hauskaa on. Tuo piirre on ollut minulla jo niin pitkään kun muistan värityskirjaa värittäessäni, jokus pentuna, keksinen väritettävälle kuvalle taustan ja tarinan joka lopulta levisi historiikiksi, kunnes aloitin uuden kuvan ja tarina muuttui tai joskus yhdistyi vanhaan. Oi oi.


Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Mielikuvitus.
« Vastaus #56 : Heinäkuu 12, 2007, 21:58:10 »
Mielikuvitus... Minun ystäväni, seuralaiseni, vihamieheni ja rakastajani, sukulaiseni ja kaikista hauskin kaveri. Mielikuvitus on ihana asia, onnekas olen, kun omistan erittäin vilkkaaan mielikuvituksen. Minun mielestäni ainakin. Minulla on tapana iltaisin ennen nukkumaanmenoa vajota omaan maailmaani, ja siellä asiat menevät sitten enemmän tai vähemmän hauskalla tavalla. Mielikuvitukseni on jollain tapaa kieroutunut, ainakin joskus. Tykkään myös tarinoiden kirjoittelusta, ja siinä on hyötyä, jos omistaa vilkkaan mielikuvituksen. Matkoilla ja joskus esim. aamuavauksen aikana koulussa, tai välitunneilla uppoudun mielikuvitusmaailmaani, tai johonkin niistä, sillä minulla on monia mielikuvitusmaailmoita. Joskus huomaan puhuvani itsekseni mielikuvitusystävilleni, ja siksi minua on pidetty hieman (tai enemmän kuin hieman) friikahtaneena otuksena. Äitinikin ihmettelee usein että 'mitä ihmettä tuo oikein höpöttää?'... Pienenäkin kuvittelin mielikuvitusmaailmoita, joista yksi on vieläkin erittäin rakas. Se on ihana paikka. Mutta liian paljon olisi kerrottavaa, että saisitte siitä jonkin käsityksen, joten en nyt kuvaile sitä. x)

Mielikuvituksesta on hyötyä myös piirtelyssä. :) Mutta on siitä tosiaan haittaakin. Joskus saatan koulussa tunnillakin havahtua siihen, että minulta vaikkapa kysytään jotain, enkä ole kuunnellut lainkaan mistä on kyse, sillä olen uppoutunut mielikuvitusmaailmoihini, ja olen aivan ulkona koko jutusta. Tätä tapahtui enemmänkin alakoulussa, nykyisin olen opetellut olemaan kuvittelematta asioita, kun olen tunnilla. Koulumatkalla on hyötyä mielikuvituksesta, sillä matka käy tylsäksi ellei voi uppoutua omaan maailmaansa siksi aikaa. Ja jos joku aukoo minulle päätään, saatan olla poissaolevam sillä yritän kuvitella jotain. Ja useimmiten onnistunkin siinä. Mielikuvitus on minun paras ystäväni. ;) Niin, ja minäkin keksin piirroksiini tarinat (jotka mahdollisesti muodostavat sitten kirjallisen tarinaa, mutta kukaan ei ole sitä vielä koonnut kokonaisuudeksi.). :D

~Moondancer (välämän salahdus)

Poissa puolipro

  • Lapsellinen eli lapsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • BANG
Vs: Mielikuvitus.
« Vastaus #57 : Huhtikuu 26, 2008, 20:14:29 »
Muoksin.

Mielikuvitus.. Ah mä rakastan sitä. Oikeasti, kun en ole tyytyväinen elämääni, tai johonkin siinä, mielikuvituksen avulla voin 'kuvitella' sen pois. En oikein osaa selittää sitä, mutta se on mahtavaa.
Esimerkiksi jos joku haukkuu minua läskiksi (jota en todellakaan ole), illalla sängyssäni kuvittelen itseni 'hyväksi' ja unohdan että minua oli haukuttu. Tämä kannattaa opetella tavaksi, mutta jos on oikeasti sairaalloisen lihava/laiha niin silloin ei.
 Kerran, halusin poikaystävän todella pahasti ja siksi kuvittelin ihanan tarinan itselleni ja kuvitellulle pojalle. Sitten nukahdin, ja se muuttui uneksi, joka oli tietysti melkein lucid jossa ohjasin itseäni. Ja kaikki tämä sen takia että olin mielikuvitukseni avustuksella kuvitellut tarinan itseni ja 'Niclaksen' välille.
 Tietysti käytän mielikuvitusta piirtämisessä ja kirjoittamisessa. Niissä kylläkin eniten. Tarinoita on ihana kirjoittaa, voin purkaa itseäni.
Mielikuvituksen avulla uskon myös (yhä) joulupukkiin ja kaikkeen sellaiseen. n______n

En nyt tiedä puhunko mielikuvituksesta vai muusta, mutta joo. ;>
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 14, 2008, 20:41:30 kirjoittanut puolipro »
- LAULETAAN SE YHESSÄ, "PIRATE'S LIFE FOR ME" !
- EI, MÄ OON VAMPYYRI. "VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN, VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN. TAHDON SAADA CULLENIN, TAHDON SAADA CULLENIN. ENKÄ PELKÄÄ BELLAAKAAN."

Poissa Tuulikeiju

  • Vuotislainen
Vs: Mielikuvitus.
« Vastaus #58 : Huhtikuu 26, 2008, 20:39:19 »
Omistan.

Sillä mielikuvituksella on vähän vaihteleva luonne. Yleensä, jos on esim. pimeään aikaan yksin ulkona niin ties mitä örkkejä ja ankeuttajia on joka nurkan takana, mutta valoisaan aikaan melkein kaikki pysyy piilossa, ellei erikseen sulje silmiä. Sinänsä vähän tylsää, kun sitä pitää käyttää, että tulee niitä ahaa-elämyksiä, vrt. esim. kastelukannun muuttaminen hurjistuneeksi olifantiksi tai peilistä katsovan otuksen näkeminen karvajalkaisena hobittina. Joo, joku luki TSH:n tänään loppuun.

Kirjoittamisessa minulla on mielikuvitusta varmaan eniten. Tai siis että sitä vain kirjoittaa ja kuvittelee ne asiat mielessään. Piirtämisestä pidän, mutta oikeastaan vain kuvittelen, mitä piirtäisin, koska koskaan niistä piirrustuksista ei tule yhtä hienoja kuin niistä kuvitelmista. Ja yleensä kuvittelen aika monia edessä olevia tapahtumia, miten ne menee, kuka sanoo mitäkin ja mitä tapahtuu. Ja vaatteiden kuvittelustakin pidän: mitä laittaisin huomenna päälle. Iltaisin yleensä kuvittelen enemmän kuin aamulla. Tai riippuu kyllä jos on esim. koulun matikan-tunnilla, niin iso kiitos mielikuvitukselle ja omille ajatuksille: yleensä ne tunnit menee miettiessä, mitä kirjottaisi seuraavaksi. Eniten kuvittelen varmaan yliluonnollisia asioita, esim. keijuja ja haltijoita tms.

Oikeastaan aika vaikeaa selittää, mitä minulle mielikuvitus merkitsee sanana (mielikuvituksetontako?). Ilman sitä elämä kuitenkin olisi aika ankeaa ja harmaata, koska kaikki olisi totta, eikä niitä mitenkään voisi muuttaa. Kyllä minä ainakin haluan uskoa, että jossain on jotain muutakin, josta ei vielä olla selvillä. Meneepä syvälliseksi, mutta lähinnä sitä, että mielikuvitus auttaa pitämään järjissään vaikeina aikoina ja omilla ajatuksilla saa joitain asioita kenties muutettua hieman paremmaksi kuitenkaan nyt ihan omassa pään sisässä muovaamassaan maailmassa elämättä.
It's easier not to do things than left them undone.

Poissa Yuki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Omituinen pikku otakupallero.
    • Densetsu
Vs: Mielikuvitus.
« Vastaus #59 : Toukokuu 16, 2008, 21:07:49 »
Mielikuvitus on toinen elämäni. Tai jotain sinne päin, miten sen nyt sanoisi. Mielikuvituksen varassa elän. Sen avulla pärjää monissa tilanteissa, varsinkin jos houkutellaan mukaan pitkälle kävelyretkelle tai muulle. Aivot vaan käyntiin. Outoa tai ei, keksin usein pieniä tarinoita tai muita juttuja päässäni. Se on mukavaa, ja saa ajan kulumaan nopeammin. Kuvittelin vaelluksella Lapissa koulun musikaalia, Sveitsissä ollessa kavereiden tapaamista, sensellaista.
LOVE-NYAPPY! ♥

Poissa Astral Romance

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Mielikuvitus.
« Vastaus #60 : Toukokuu 17, 2008, 08:20:37 »
Minullla on aina ollut kauhena runsas mielikuvitus. Olen myös aina rakastanut satuja ja tarinoita.

Pienenä, varsinkin neljän tai viiden vanhana, olin hiukan ujo, eikä minulla ollut esim. tarhassa juurikaan ystäviä tarhassa (Omalla kotipihalla oli, mutta he eivät olleet sitten kanssani samassa tarhassa/ryhmässä.)  Minua pidettiin myös jokseenkin outona (jo) silloin. En itse muista, mutta eräässä mista kirjoitetussa selostuksessa lukee, että leikin usein tarhassa yksinäni "Kissakoulua." Muistan hämärästi tuon nimen, olen tainnut leikkiä sitä joidenkin ystävieni kanssa myös. Minulla ei siis ole ikinä ollut ongelmia viihdyttää itseäni, kjeh.

Minulla on koko elämäni ajan ollut mielikuvitusystäviä ja maailmoita ja on vieläkin. Olen leikkinyt vaikka mitä aina keijuista lintuihin ja Harry Potter hahmoihin. Olen myös rakastanut kirjoittamista niin kauan, kuin olen osannnut kirjoittaa. Minulla oli ala-asteella luokan pisimmät tarinat ja odotin muutenkin niiden tekemistä innoissani :D Mielikuvitustani on aina sanottu hyväksi.

Mielikuvitus on minulle aivan äärettömän tärkeää. Kun ei jaksa elää tässä hetkessä, tässä maailmassa, siihen on hyvä turvautua :) Minä leijailen suuren osan ajastani omissa ulottuvuuksissani. Valitettavasti kaikki eivät pidä siitä ja kuulen (aivan liian usein): "Herää jo tähän maailmaan."

Minusta mielikuvitus/mielikuvitusleikit eivät ole millään lailla lapsellisia. Nehän ovat periaatteessa eskapismia (Todellisuuden pakoa) ja onhan aikuisiakin, jotka sitä "harrastavat" *Köh* Tuomas Holopainen *Köh* Mielikuvitus on rikkautta :) Minulla olisi ainakin paljon tylsempää ilman sitä. Mitä minä tekisin matematiikan tunnilla, jos en leijailisi ihan muihin maailmoihin, pois matikan luokasta? Kuuntelisin varmaan opettajaa.

-Stargazer

Poissa Jazmín

  • Vampyyrityttö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Mielikuvitus.
« Vastaus #61 : Toukokuu 17, 2008, 09:26:32 »
Minulla on todella vilkas mielikuvitus (yllätys yllätys) ja parhaalla kaverillanikin menee välillä hermot minuun sen takia :D Minä en voi olla kehittelemättä kauheita mysteereitä ja rikoksia ja suheteita jokaiselle ja jokaisen välille, esim. jos vaikka näe jonkun vähänkin mielenkiintosemman ihmisen kadulla, sille on heti pakko kehittää elämäntarina.

Ja toinen hyvä esimerkki on, kun meille annettiin historiassa,sellaiset monisteet, joissa oli kuvia ja niihin piti kiroittaa tavallan kuvatekstit, niin minä keksin jokaisesta kuvasta suurin pirtein romaanillisen verran tarinaa, alle viidessä seunnissa xD

Joskus se on ärsyttävää, kun tuntuu, ettei ajatuksia saa millään pois päästä ja jos yrittää vaikka keskittyä koulukirjaan, niin joskus se on ihan mahdotonta, kun päähän tulee kaiken maailman outoja ajatuksia, joita ei turhan usein kannata sanoa ääneen :D
Mutta on mielikuvituksesta totta kai paljon hyötyäkin. Ainakin minulle siitä on paljon enemmän hyötyä, kuin haittaa. Olen aina tykännyt kirjoittaa ja minulla ei sinäänsä ideat lopu kesken, mutta liian usein ne ovat joko surkeita tai sitten en osaa toteuttaa niitä. Tämän mielikuvitukseni ansiosta, minulla ei tule kovin helposti myöskään tylsää, kun voin uppoutua omiin ajatuksiini ja mielikuvitusleikkeihini :)

Yhden asian suhteen, olen kuitenkin huomannut, ettei minulla ole koin hyvä mielikuvitus. Nimittäin nimien keksiminen. Minä en ikinä keksi hahmoilleni sopivia nimiä ja joskus voi olla koko tarina jo kirjoitettu, ilman että tiedän päähenkilön nimen.
"You shine so bright it's insane, you put the sun to shame."

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Mielikuvitus.
« Vastaus #62 : Toukokuu 24, 2008, 01:30:44 »
Itselläni on aika hyvä mielikuvitus, josta on hyötyä etenkin tarinoiden kirjoittamisessa. Lisäksi tylsällä luennolla voi kuvitella olevansa jossain ihan muualla.

Kirjoitin ala-asteella aika rankan kummitustarinan, jossa lapset menivät johonkin vanhaan kartanoon ja siellä asusti kaikenlaisia lapsia pelottavia otuksia. Meillä oli tuohon aikaan äidinkielessä kerran viikossa ainekirjoitustunti ja käytin kyseisen aineen kirjoittamiseen monia viikkoja. Lopulta siitä tuli lähes koko ainekirjoitusvihkon pituinen (oikeastaan se taitaa olla ensimmäinen romaanini, mutta sitä ei voi julkaista silä minulla ei enää ole sitä). Taisi opettaja tykätä, kun noin 10-vuotias kirjoittaa kauhutarinaa jossa taistellaan kunnolla pahoja kummituksia ja hirviöitä vastaan.
Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Mielikuvitus.
« Vastaus #63 : Marraskuu 06, 2009, 18:48:01 »
Mielikuvitus on arvokas ominaisuus, jos se pysyy tietenkin oikeissa rajoissa - se helpottaa erilaisissa luovissa töissä, mutta esimerkiksi näin sikainfluenssan aikana joidenkin mielikuvitus saattaa lentää liian pitkälle ja muuttaa henkilön jopa hysteeriseksi.

Mutta, oma mielikuvitukseni on, ja varmaan tulee aina olemaankin, hyvin nollassa. En osaa olla luova, aiheen keksiminen kuvaamataidon tunneilla taikka äidinkielen kirjoitelmaan on vaikeaa. Puheessani lentelevät hassutukset eivät ole omaa mielikuvitukseni aikaansaannosta, olen ne yleensä saanut joltakin muulta/muualta.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 13, 2009, 16:45:02 kirjoittanut samettiina »
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Bad Girl

  • Rebel Yell
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Guilty 'til I'm proven innocent
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Mielikuvitus.
« Vastaus #64 : Marraskuu 06, 2009, 19:31:44 »
Minusta mielikuvitus on ihana asia! Se tuo valoa elämään ja naurattaa ja auttaa vaikka missä, tarinoiden kirjoittamisessa, luovissa asioissa ja sillä pystyy halutessaan vaikka hämäämään opettajia ja selittämään kokeessa jotakin josta saattaa pistekin rapsahtaa ;> Vanhemmiltani olen aina saanut kuulla lentävästä mielikuvituksestani ja kaveripiirissä olen hyvinkin tunnettu siitä :p Minulle ei tuota ongelmia sepittää yhdestä lauseesta tai ihan vaan tyhjästä jotakin lennokasta tarinaa, on tullut melkein tavaksi aina yökylässä kavereiden luona selittää puolenyön aikaan jotakin vähäjärkistä iltasatua jolle nauretaan vielä seuraavana päivänäkin^^

Minä en oikeastaan näe mitään pahaa mielikuvituksessa, paitsi siinä tapauksessa että se menee oikeasti liian pitkälle, niin ettei enää pysty niin sanotusti elämään missään muualla kuin omassa mielikuvitusmaailmassaan ja antaa sen vaikuttaa jokapäiväisiin asioihin.

Itselleni mielikuvituksesta on kuitenkin ollut ainoastaan hyötyä, mitä nyt luokan pojat ja omat vanhemmat joskus naljailleet siitä, kaverit harvemmin koska he ovat jo tottuneet siihen x) Koulussa siitä on ollut paljon apua, äikänopettajat ovat arvostaneet kovasti tarinankirjoitustaitojani :p

- BG -
He kuuntelivat hevimetallia, se syövytti heidän aivonsa ja spraymaalattuaan koulujen seinät heidät kärrättiin mielisairaalaan !

Vuoden Luihuinen, kiitoksia äänestäjille <2 || Epäaktiivinen säännöllisen epäsäännöllisesti