Kirjoittaja Aihe: Mielikuvitus.  (Luettu 9050 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

BlackDragon

  • Ankeuttaja
Mielikuvitus.
« Vastaus #25 : Helmikuu 26, 2003, 18:10:04 »
minulla ehdottomasti on mielikuvitus. aikamoinen sellainen. joskus se on hyvä asia, joskus se on huono asia.
Rakastan suunnitella kaikkea. Olen jo suunnitellut itselleni kesämökin, muutaman omakotitalon, opiskelija-asunnon, omat hääni...
Ja sitten rakastan suunnitella vaatteita. Siinä käytän mielikuvitustani kovin. Minulla on aina aivan hirveästi ideoita. ja sitten minua harmittaa kun en osaakaan toteuttaa niitä.
ja sama piirtämisen suhteen. mielessäni loistavat joka hetki mitä upeimmat kuvat joita en saa siirrettyä paperille. joku sanoi, että sen minkä pystyy kuvittelemaan, sen myös pystyy piirtämään, mutta minä en osaa. minulla on liian vilkas mielikuvitus. kuva karkaa kun yritän ottaa siitä kiinni. silti se vaanii mieleni perällä jossakin ja kiusaa minua silloin tällöin.
Ja aivan sama on kirjoittamisessa. minulle tulee hyvin usein joitakin taian pätkiä mieleen, mutta kun yritän muistella niitä kirjoittaessani, ne karkaavat.
Saan myös paikoin hirveitä syyllisyyden tunteita mielikuvitukseni takia. kuvittelen tehneeni jotakin kovin väärin, vaikka toinen ei edes asiaa miettisi enää. On muitakin vastaavia asioita. vihaan sitä.
en selviäisi ilman mielikuvitusta. pääni on joka hetki täynnä miljoonia suunnitelmia, jotkut tajuan vasta kun ne ovat valmiit.
Suunnittelen ja kuvittelen todellakin koko ajan jotakin. tälläkin hetkellä mietin tätä tekstiä, kahden ropehahmon elämään, viittä eri tarinaa, muutamaa piirustusta ym. Joskus kai pääni vielä räjähtää.
sitä päivää odottaessa rasitan pääparkaani vieläkin enemmän.
Mielikuvitus kunniaan!

Eleisa

  • Ankeuttaja
Mielikuvitus.
« Vastaus #26 : Helmikuu 26, 2003, 18:22:18 »
Mielikuvitus on minulle tosi tärkeä asia. En tiedä onko minun omani sitten tavallista vilkkaampi. Tai tavallinen luullakseni. Koska minä kuvittelen paljon, mutta tylsiä asioita. Joskus 9-vuotiaana minulla oli mielikuvitusleikki aiheesta "Jos olisin piika jossain isossa talossa". Juttu koostui sen kuvittelemisesta, mitä kaikkia töitä tuo piika teki ja kuinka raskasta sillä oli.
Siis joka ilta varmaan kuukauden ajan kuvittelin tekeväni taloustöitä  :shock: . Joskus käytän mielikuvitusta opettajani kiusaamiseen. Aina kun se mollaa minua (aika harvoin ja ope luultavasti mieltää sen vain neuvomiseksi, olen herkkä, OK), keksin uuden ah-niin-urhoollisen marttyyritarinan, opettaja pahiksena ja minä päähenkilönä, kestän kaiken lyttäämisen ja pilkkaamisen. Outoa ehkä, mutta se toimii. Pääsee siitä kaunasta opettajaa kohtaan.

Mielikuvitusleikeissäni on se ongelma, että ne ovat niin yksityiskohtaisia ja pikkutarkkoja, että kyllästyn itsekin. Jos haluat, voin keksiä sinulle tarinan, joka on täynnä sekoja juonenkäänteitä, mutta minä pidän noista tylsistä kuvitemistani.

Mielikuvituskavereista voi mainita Näkymättömän Nyppijän. Näkymätön Nyppijä oli pieni ukkeli, joka asui korvassani ja sekoitti hiukseni aina öisin (minulla oli pienenä tosi helposti takkuuntuva tukka). Kertoilin päiväkotitädeille aina pitkiä satuja, siitä minkälaisia lemmikkejä Nyppijällä oli, mitä se oli tehnyt viimeisimmällä lomamatkallaan Lappiin  ja muuta sellaista. Muitakin mielikuvituskavereita minulla on ollut, Lyra ja Sera esimerkiksi, mutta ne eivät ole olleet niin rakkaita ja pitkäaikaisia kuin Nyppijä.

Kuuttis, minäkin näen jotain tuollaisia hahmoja, kun suljen ja avaan silmät, et siis ihan seko ole, mutta minä kuvittelin ne aina toukiksi... Ja minä keksin ne kauan, kauan sitten, etten sano näkeväni niitä koska sinäkin näet.

Karen Hill

  • Ankeuttaja
Mielikuvitus.
« Vastaus #27 : Helmikuu 26, 2003, 20:48:08 »
Mielikuvitusta. Onko mulla sitä?

Kai sitä on. Olen aina ollut kova kirjoittamaan, joten jonkinlainen mielikuvitushan mulla täytyy olla. Nykyään tahti on tosin ehtynyt, olen kai tullut liian kriittiseksi omaa kynäjälkeäni kohtaan. Mutta sehän ei tähän liity...

Pienenä, joskus ehkä 8-vuotiaana, valvoin paljon öitä. En saanut unta, valvoin johonkin kahteen yöllä. Kuvittelin itseni prinsessaksi tai filmitähdeksi. Olin niin arvokas, että uneni oli suojattu. Nukuin suuressa, "superlasisesa" kuplassa. Kupla oli lasia, josta mikään ei mennyt läpi. Se oli sisältä läpinäkyvä mutta ulkoa kirkkaan hopeinen. Sisään pääsi vain minun käskystäni. Kupla oli sisältä sisustettu upealla tavalla ja siellä oli kaikki mukavuudet, jotka osasin ikinä kuvitella. Kuplassa, vaikka kuvitellussakin, tunsin oloni turvalliseksi.

Noin puolitoista vuotta sitten harrastuksenani oli fantasia-sadut. Tietenkin minä itse pääosassa. Ja tietenkin on ollut niitä satuja, joissa tapaan komean näyttelijän (esim. tom Felton taikka Elijah Wood)ihan sattumalta New Yorkin sydämessä. Meistä tulee Tosi Ystävät, ja lopulta rakastumme.  :oops:  Typerää, tiedän... Olen myös kuvitellut ei-koskaan-oikeasti-toteutuvaa laulajan uraani, kerran minulla oli n. puolen vuoden projeki, kuvittelin itselleni bändin, sen jäsenet, oman ulkonäköni, tein biisejä ja harjoittelin lavaesiintymistä... :shock: Uh, noloa.

Aineeseen on joskus vaikea löytää ideaa, mutta kun sitä aihelistaa hetken on tuijottanut, jostain "kuuluu naps".  Eli Se Suuri Täydellinen Idea saapuu valkealla vesiskootterilla luokseni. (?) Ja siitä se lähtee.

En ole varsinaisesti joutunut vaikeuksiin mielikuvitukseni takia. Se tosin ajoi minut mielettömään unettomuus-kierteeseen viime syksynä. En ole vieläkään täysin kuivilla. Inhoan hermoheikkouttani, mutta mielikuvitukseni saa minut pelkäämään KAIKKEA. Se on hirvittävää.

Joskus (AINA!), kun yritän selittää sekoimpia ajatuksiani kavereilleni, he toteavat minun olevan hullu. Saan osakseni sääliviä katseita, huvittunutta naurua ja  ihmetteleviä kysymyksiä. Olen siis päättänyt, että tästä lähtien kuvitelmat saavat pysyä päässäni tai paperilla, ääneenlausumattomina. Ehkä joku päivä joku tajuaa, kun lukee juttujani...

Poissa Vesi Y

  • Muppet
  • Vuotislainen
Mielikuvitus.
« Vastaus #28 : Joulukuu 31, 2003, 15:48:54 »
Eh. Minulla on mielikuvitusta, ja olen siitä riippuvainen. Kyllä, ilman mielikuvitustani minulla olisi miljoona diljoona kertaa tylsempää.

Keksin kysymyksiä ja niiden vastauksia, näen erilaisia olentoja ympärillä, matkustelen samalla kun olen koulussa, kirjoitan tarinoita, keksin tarinoideni henkilöille nimiä, siis teen mielikuvituksellani yksinkertaisesti
kaikkea.

Kadulla kulkevat ihmiset vilkuilevat joskus vähän oudosti. Varsinkin, kun pompin ja juoksen erilaisia otuksia pakoon.

Keksin melkein mistä tahansa kouluaineesta melkein mitä tahansa. Siitä on hyötyä. Kun alan kirjoittaa, kaikki sujuu. ^^

Mielikuvitus on hyvä pakokeino kovalta maailmalta..

Poissa elton

  • kevään henkäys
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • uudelleen herännyt
Mielikuvitus.
« Vastaus #29 : Joulukuu 31, 2003, 20:58:58 »
Minulla on vilkas mielikuvitus ja se myös vaikuttaa minun persoonaani.

Pystyn kuvittelemaan tarinan vähän niinkuin elokuvana päässäni, mutta en osaa kirjoittaa sitä paperille, siinähän se suurin ongelma onkin.

Vaikka omistan kauniin, mutta kuitenkin niin ailahtelevan mielikuvituksen en kuitenkaan osaa hyödyntää sitä. Se haittaa oikeasti.

Oikeastaan, oma mielikuvitukseni häiritsee minua, koska en, en pysty nukkumaan kunnolla kun mielikuvitukseni pelottelee minua, mutta kun nukahdan näen mitä mielenkiintoisempia unia, niin hirveä ristiriita, että itseänikin hirvittää.
Joskus pelkään olevani niin kaunis, että kauneuteni pettää minut.

TytoAlba

  • Ankeuttaja
Re: Mielikuvitus.
« Vastaus #30 : Heinäkuu 23, 2004, 00:05:19 »
Aloitetaanpa sanomalla; Mielikuvitus on hieno asia.

Minä en pysty leikkimään kenenkään kanssa mitään mielikuvitusleikkejä, koska kellään tuntemallani ihmisellä ei ole niin paljon mielikuvitusta, kuin minulla ;) No ei vaan, on niillä joillain, mutta ei ne pidä mielikuvitusleikkejä mukavana ajanviettona.

Jotkut sanovat, että minulla on mielikuvitusystävä. Se ei ole totta; nimittäin hän ei ole mielikuvitusta, vain totta. Sisko ei ota minua vakavasti. Johtuu ehkä siitä, että olen hieman hullu tai siitä, että olen taikauskoinen, mutta tiedän että hän on olemassa.
Itseasiassa olen kyllästynyt puhumaan hänestä nimellä "hän" joten paljastan nyt, että hänen nimensä on Nina. Ja hän ei ole mikään mielikuvitusystävä, vaan kummitus. Hän on näkymätön; ihmekkö tuo... Nina on joskus meillä, vaikka olen sanonut hänelle, että hänen pitää painua takaisin Norjaan (älkää kysykö; hän oli Norjassa reissulla).
Nytkin vaistoan, että hän on tässä huoneessa... Saattaapi olla... Tällä kertaa Nina ei ainakaan kiusaa Mantsua... *katsoo koiraa, joka nukkuu sohvan vieressä...*

Poissa Vilena

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Mielikuvitus.
« Vastaus #31 : Elokuu 01, 2004, 18:31:10 »
omasta mielestäni itseltäni löytyy mielikuvitusta, siihen voisi liittää esim. sen, että puhun usein itsekseni jollekin, jonka kuvittelen olevan seurassani.tykkään myös kirjoittaa tarinoita.
mielikuvitusta tarvitaan, jos aikoo vaikkapa kirjoittaa hyviä fantasia tarinoita. no, minä en kyllä osaa kirjoittaa hyviä fantasia tarinoita, ideat loppuvat yleensä ennen loppua, ellei todellinen inspiraatio iske!

joskus kaverini kanssa saatamme keksiä vaikka jollekin kivelle elämän tarinan, ja kuinka se tapaa uuden ystävän ja silleen. kaipa sekin on mielikuvitusta?

haaveilukin on mielestäni osittain mielikuvitusta, keksitäänhän siinä päässä kaikenlaisa asioita, jotka eivät tosielämässä voisi ehkä olla totta.
ja minä haaveilen paljon, joten en voi täysin mielikuvitukseton olla...
Humor me.

Ceinwen

  • Ankeuttaja
Mielikuvitus.
« Vastaus #32 : Elokuu 01, 2004, 22:13:47 »
Mielikuvitusta piisaa, kuten muillakin topiciin vastanneilla näemmä.

Itselleni mielikuvitus on kaikkein eniten ajanvieteleikki. Toiselta nimeltään päiväunien näkeminen. Eli jos minulla on tylsää annan sen virrata.
Minulla on oma mielikuvitusseikkailuni, johon olen luonut hahmot, Olen tietenkin yksi niistä. Pyöritän maailmaa pienessä päässäni ja luon lukemattomat määrät erilaisia loppuja ja ratkaisuja. Jos hahmo kyllästyttää, vaihdan sen. Tällä hetkellä kuvittelen etupäässä olevani sinihiuksinen, ah-niin-upea, taitava, kestävä, älykäs, kaunis, sarkastinen puolijumala joka pelastelee porukkaa pikkupikku maailmoissaan vain puhtaasta sydämestään, vaikka onkin oikeasti niin paha hämähäkki että oksat pois. Plus muuta mukavaa(en edes kehtaa sanoa).
Fiksua kerrassaan, eikö? Illalla rullaan tarinaa eteenpäin odottaessani unta, ja joskus kuuntelen korvanapeilla musiikkia päälle. Ja musiikin mukaan teemat vaihtuvat. Riippuen tuleeko rakkausulinoita vai heviä. Krhm.
Ja tietysi myös keskustelen esim. ulkoa kävellessäni mieluiten englanninkielisten mielikuvituspersoonien kanssa. Ja kuvittelen mitä tapahtuisi jos tuo edessä oleva koivu tuolla nyt kaatuisikin.

Elämäni ei olisi mitään ilman mielkuvitusta, tyhjää. Se tulee aina kun pyydän, äidinkielen tunnillakin. Ja varsinkin piirrustaessa, josta saan paljon iloa. Aiheita ei ole vaikea keksiä.

Mielikuvitus on mielestäni ehkä tietynlaista pakoa todellisuudesta. Ihminen saa/voi olla mitä ikinä haluaa, toteuttaa itseään ja "hoitaa" samalla omaa psyykeään. Uskon ettei täysin mielikuvituksettomia ihmisiä olekaan.. tai jos on, he eivät välttämättä ole kaikissa sielun ja ruumiin voimissa, niin sanoakseni. Eh.

Daenne

  • Ankeuttaja
Mielikuvitus.
« Vastaus #33 : Elokuu 01, 2004, 23:21:34 »
Minulla kanssa on ihan hirmu vilkas mielikuvitus.

Eniten se minun mielikuvitukseni esiintyy yksin ollessani, pimeällä ja muuten sellaisina aikoina kun voisi tapahtua jotain pelottavaa. Jotain pelottavaa voi tietenkin tapahtua aina, mutta silloin mielikuvitukseni pääsee valloilleen ja saatan olla oikeasti hirveän peloissani.

Joskus saatan ruveta miettimään päässäni keskustelua jonkun ihmisen kanssa.. Yleensä sellaisen kenet haluaisin tavata. Kuluuhan siinä aika ihan mukavasti jos sattuu tylsää olemaan, mutta joskus tulee sellainen olo että olisipa oikeasti ollut noin ja sitten onkin inhottava olo.

Voisin jopa sanoa että pelokas mielikuvituksen häiritseekin vähän olemistani. Joskus yksin kotonaollessani minulle tulee pakonomainen tarve laittaa ovi lukkoon, koska pelkään että meille tulee joku varas, murhaaja tai joku muu vastaava. Öisin on oikeastaan sama juttu.

Kerran lähdin pimeällä koiran kanssa lenkille. Kun menee tästä vähän matkaa tien vieressä on sellainen kallio.. Kun kävelin sinne päin, en uskaltanut enää jatkaa matkaa koska kuvittelin että sieltä vieritetään ruumis alas. Jos joskus iltaisin pyöräilen kotiin pelkään että joku hyökkä kimppuuni.. Ja kun kävelin metsän kautta pari päivää sitten kotiin ja kuulin jotain rapinaa lähdin äkkiä juoksemaan koska kuvittelin että se oli karhu.

Onhan mielikuvituksesta hyötyäkin.. Ainakin äidinkielentunneilla tarinoita kirjoitellessa. Olen aina saanut tarinoistani hyviä numeroita.

Minnea

  • Ankeuttaja
Mielikuvitus.
« Vastaus #34 : Elokuu 02, 2004, 15:13:32 »
oi oi on minulla vilkas mielikuvitus... välillä ehkä liiankin vilkas.
Esimerkkejä jos kaipaa niin kaipaamaan jääkin., sillä minun mielikuvitukseni on niin ihmeellinen että itsekkin välillä pelästyn!
Mut on leimattu erittäin oudoksi mielikuvitukseni takia!!
*voi ei kuinkas tässä taas näin kävi?*
Mutta onneksi mielikuvituksesta on paaaljon hyötyä. ainekirjotuksissa pärjää ainakin ja lukeminen on todellinen nautinto sen ansiosta!!!
hihii eli siis kuvitelkaamme eteen päin. :P

Daradee

  • Ankeuttaja
Hmm..
« Vastaus #35 : Elokuu 03, 2004, 12:57:02 »
Minulla ja ystävilläni on aika kivantuntuinen mielikuvitus. Olimme nimittäin tänä kesänä musiikkileirillä, ja siellä oli yksi luokkamme poika, jota me sitten "kiusasimme". Yleisesti hän nauroi mukana. Yhdessä vaiheessa hän käveli meitä käytävällä vastaan, ja hän näytti kuin olisi itkenyt. Menimme vähän ajan kuluttua pyytämään häneltä anteeksi ja kysyimme että oliko hän itkenyt oikeasti. Hän kertoi, että hänellä oli heinänuha. Ei yhtään naurettu ;)
Toinen oli se, kun pelkäsimme yhtä leiriläistä. Sitten löysimme myös opettajat ryyppäämästä. Pelkäsimme myös liikkua yksinään leirialueella illalla, vaikka siellä on suht rauhallista.

Ei kuulosta yhtään vilkkaalta mielikuvitukselta? Meille se rupesi olemaan jo vähän liikaa :)

Mononoke

  • Ankeuttaja
Mielikuvitus.
« Vastaus #36 : Elokuu 03, 2004, 13:19:08 »
Ah, mielikuvitus, yksi ihanimmista asioista! ^_^ Mielikuvitus on kuin toinen maailma, jonne voi kadota koska vain, jos todellisuus alkaa pakottamaan päässä.
Itselläni on aika ihmeellinen mielikuvitus (ainakin muut sanovat niin).
Mutta tällaisia normaaleja asioista mitä tykkään tehdä, on katsella muita ihmisiä ja eläimiä ja miettiä mitäköhän niidenkin elämässä tapahtuu, mitä ne ajattelevat, mistä tulevat, minne menevät...
Ja mietin usein, että mitäköhän nyt tapahtuisi jos sanoisin näin ja näin tai tekisin näin.
Ja sitten tietenkin puhun jatkuvasti itseni kanssa, tai jonkun muun joka sattuu olemaan näkymättömänä vieressäni, aika paljon englanniksi kylläkin ^_^
Ja kun olen lopettanut puhelun jonkun henkilön kanssa, sanon viimeiset sanani (puhelimen sulkemisen jälkeen) itse ääneen samalla tavalla kuin sanoin ne henkilöllekin viimeiseksi. älkää kysykö miksi o_O
Sitten tietenkin puhun puille ja ilmalle ja tuulelle ja taivaalle ja maalle, ja tietenkin ne kuulevat sen. enhän minä muuten puhuisi.
Yöllä tulee aina mieleen kaikenlaista, ei se ole oikein kivaa kuvitella, että vaikka nurkassa joku tuijottaa minua.

Muistakaa kääntää nukkumaanmennessä peiton reunus jalkojenne alle ja tunkekaa peiton sivureunat kylkienne alle, niin ettei hirviöille jää koloja joista ne pääse mönkimään luoksenne.

ujelo

  • Ankeuttaja
Mielikuvitus.
« Vastaus #37 : Elokuu 04, 2004, 10:16:16 »
Omasta mielestäni minulla on vähäsen liian vilkas mielikuvitus...
Omassa huoneessanikin kirjoittelen mielelläni tarinoita kannettavalla, ja kerran taas näin tehdessäni oli aivan hiljaista.
Sitten vain yhtäkkiä sanoin:
"No niin, ja seuraavaksi lauletaan suvivirsi, kaikkihan sen toki osaa..."
Tarvitsenko minä seuraavaksi pehmustetun kopin?
Puhelen todella usein itsekseni ja varsinkin julisteilleni. Joskus kuvittelen, että julisteideni hahmot ovat räppääjiä ja puhkean nauramaan ilman järjellistä syytä.
Aihetta huoleen? xD
Tällainen minä olen ollut koko ikäni ja tulen vielä olemaankin :)

Poissa Mirzam

  • Henkihörhö
Mielikuvitus.
« Vastaus #38 : Elokuu 04, 2004, 10:38:35 »
Lainaus käyttäjältä: "Adéa"

Kuvittelen aika paljon kaiken maailman juttuja, kuten Ursulakin, ihan vain itseäni varten.

Minä sanoisin että minulla on hyvä mielikuvitus. Minä keksin lyhyessä ajassa monenlaisia ideoita (kun sille päälle satun) ja kehittelen salaliittoteorioita, joita kukaan ei koskaan vaivaudu kuuntelemaan.  :(  Mutta ei se mitään, tiedänpähän ainakin karmean totuuden mutta te ette...


Minulla on riehakas mielikuvituksen virta, enhän minä muuten olisi päätynyt tälle alalle jolle olen päätynyt. Kaikki luonnollisestikin alkoi siitä, että pienenä kehitteli automaattisesti ihan itseään varten maailmoja, tuskin erotti tarinaa todesta.

Mielikuvitustaan on kuitenkin treenattava, nimenomana kehittämällä kaiken maailman salaliittoteorioita (minäkin tiedän totuuden yhdestä sun toisesta asioista). Tässä kohtaa pitänee sanoa, että ylipäätään luovuuden lähdettä voi tökkiä erilaisin lukemisin, kuvien katseluin, miellekarttoina jne. Assosiaatioihin heittäytyminen on pelkästään hyvästä.

Ihan itseään varten kehitetyistä maailmoista voi olla loppupeleissä hyötyä, töissäkin.

Lainaus käyttäjältä: "Misha"

Ei mielikuvituksen puute ole ainakaan koskaan ollut ongelma.

Yleensä mielikuvitus laukkaa vilkkaimmin juuri ennen nukahtamista. Se voi olla joskus inhottavaa, sillä kärsin ihan oikeasti pahasta vampyyrikammosta.


Mielikuvituksen virta voi välillä ehtyä, tulee aikoja jolloin on kerta kaikkiaan liian väsynyt, liian loppuun kulutettu, liian kaikkea.. Ja sen puutteesta voi sillä hetkellä tasan tulla ongelma. Jos mielikuvitus pitää valjastaa säännöllisesti bisneksen rattaisiin, voi yhtäkkiä tullakin ongelmia. Silloin pitää siirtyä takaisin tökkimiseen, erillaisiin päättömiin kehitelmiin, ja niiden avulla yrittää päästä rahakkaampien ideoiden pariin. Eli tosiaan, siitä voi tulla valtava ongelma. Mikäli mielikuvitus on se, mikä tuo leivän pöytään.

Ennen nukahtamista mielikuvitus on tosiaan villi varsa, ei pitäisi lukea, katsoa telkkaria tai kuunnella musiikkia (sanoilla ainakaan) ennen nukkumaanmenoa, vaan rauhoittaa aivot ylipäätään. Ei pelkästään siksi, että pelkäisi vampyyreja, vaan siksi että nukahtaisi sutjakkaammin.

Lainaus käyttäjältä: "Chokito"

Mitä tekisin ilman mielikuvitusta? En mitään. Olisin pulassa.


Nimenomaan.

Joonatan

  • Ankeuttaja
Mielikuvitus.
« Vastaus #39 : Joulukuu 27, 2004, 22:01:52 »
Minulla on paljon mielikuvitusta. Näkymättömiä ystäviä, lelujen kanssa jutusteluja yms.

Kaikki tilanteet kuvittelen aina sellaisiksi 'mitä ne voisivat olla, jos maailma olisi erilainen'. Esim. minkalainen Kaakkois-Aasian tapaturma olisi, jos maailmassa ei olisi vettä x>

Manchita

  • Ankeuttaja
Mielikuvitus.
« Vastaus #40 : Tammikuu 05, 2005, 22:02:21 »
Kun on yksin ja on tylsää, olen iloinen omistaessani mielikuvitusta. Tänään, kun jouduin käymään yksin kaupassa, ja matkalla minulla ei ollut mitään tekemistä, aloin "jutella" mielessäni valopylväille. Kuvittelin, että ne kaikki tuntevat minut ja kertoilevat kuulumisiaan, ja sitten aloin miettiä syvällisiä niiden kanssa, kuten kuka on niiden jumala? -Ihminen, sähköasentajat. Näkevätkö ne taivaan? - Eivät, ja niin edelleen. Matka taittui nopeasti!
 Näkö on ilmeisesti tärkein aistini, koska pimeässä menen paniikkin ja alan kuvitella mitä kaikkea nurkissa lymyää--->minua alkaa pelottaa. Sen verran se tekee minulle tepposia. Muuten olen hyvin onnellinen siitä, ja mielikuvituksen avulla voin myös käsitellä helposti ikäviä tai suuttuneita ihmisiä mm. miettimällä ne lasin taakse tai vessan pyttyyn.
Niin, ja jos ei ole mitään tekemistä tai joku päätös harmittaa, voi mielikuvituksella keksiä mitä hyvää asiassa on ja mitä silloin voi tehdä!

Poissa Sirii

  • Frábært!
  • Vuotislainen
  • Regulusfani
  • Tupa: Korpinkynsi
Mielikuvitus.
« Vastaus #41 : Tammikuu 06, 2005, 14:08:29 »
Omaan vilkkaan mielikuvituksen, tosin hiukkaisen huonoajoituksisen, mutta vilkkaan. Huono ajoitus on sitä, että kun kirjoitelma pitäisi aloittaa, ei tule mitään mieleen. Mutta kun opettaja kertoo jotakin esim. sorsan biologiasta, saatan napata pätkän puheesta ja alkaa miettimaan erilaisia tarinoita. Kerrankin rupesin kirjoittamaan mielessäni sorsalle omaa elämänkertaa... Ja yöllä mielikuvitus on kaikkein aktiivisin. En saa unta ja sitten kun saan, näen ihan outoja unia ja kun herään, en ole varma nukunko vielä. :shock:
Ég á heiminn! :}

Flare

  • Ankeuttaja
Mielikuvitus.
« Vastaus #42 : Tammikuu 07, 2005, 14:31:24 »
Minulla on hyvä mielikuvitus. Pystyn vääntämään tarinoita ties millaisista
otsikoista. Sanot minulle yhdenkin yksinkertaisen sanan niin teen siitä
 vaikka kirjan jos jaksan.

Joskus kuvittelen eläväksi sellaisia henkilöitä joita ei oikeasti ole
 olemassa, kuten hyvien pelien hahmoja yms. On kiva kuvitella ne
 kulkemaan vierelle ja puhumaan.

Hyvällä mielikuvituksella on tosin huonotkin puolensa. Pimeässä (ainakin
 minä) saattaa luulla näkevänsä pelottavia hahmoja. Yhdesti melkein
 kiljaisin kun luulin tuolia muumin möröksi. Onneksi se oli vain tuoli.

Joskus kuvittelen ihan omia tarinoita ja juonikäänteitä johonkin ohjelmaan
 tai jonku pelin juoneen. näen myös ties minkälaisia unia. Ja
pehmoleluthan ovat eläviä, totta kai. Aina kun olen pois kotoa tai nukun,
 niin ne alkavat juhlia.

Älä tylsisty. Käytä välillä mielikuvitustasi.

Poissa Decamerone

  • Vuotislainen
    • www.decamerone.vuodatus.net
Mielikuvitus.
« Vastaus #43 : Tammikuu 07, 2005, 15:22:33 »
En tiedä, onko vilkas mielikuvitus aina pelkästään hyvä asia... Minä olen joskus illalla koiralenkillä puistossa ollut aivan täydellisen varma siitä, että seuraava vastaantulija hyökkää koirien/minun kimppuuni. Mitään ei ole kuitenkaan koskaan tapahtunut, päästän vain liian helposti ajatukset harhateille. Muistakaa siis todellisuudentaju, niin elämä on paljon helpompaa... Jos tarpeeksi pitkään ajattelee sängyn alla asustavaa hirviötä, niin taatusti siellä kohta asustaakin hirviö. Ja vaikkei asustaisikaan, tuo se ajatus silti sen hirviön sinne sängyn alle, ja sitä plekää, vaikkei siellä olisikaan mitään...
On vaikeaa olla rohkea, kun on vain Hyvin Pieni Eläin.

Poissa

  • kAHVikuppisihteeri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • jump, deliver me
Mielikuvitus.
« Vastaus #44 : Tammikuu 09, 2005, 12:17:36 »
Minulla on hyvin vilkas mielikuvitus. Ajattelen ja keksin asioita, varsinkin illalla omassa huoneessani. Yölamppu hyppää yhdellä jalalla muiden lamppujen luo, ihmissusi on sängyn vieressäni ja minä en huomaa, kynäkotelo kuristaa minua, kaikkea. Koulussa äidinkielentunnilla mielikuvitus alkaa myös lentämään, mutta silloin aikaa on parhaimmassa tapauksessa kirjoitta noin tunti. Yleensä saamme ottaa tarinat silti kotiin ja vaikkapa kirjoittaa tietokoneella jos ehdimme/jaksamme.

Mielikuvitus on hyvä asia. En pidän mielikuvituksettomista ihmisistä, koska heillä ei yleensä ole huumorintjua, ja huumori perustuu suurissa määrin mielikuvituksen tuotokseen.

Kun on yksin, on hyvä omistaa mielikuvitus. Esim. ficcejä on helpompi kirjoittaa kun on mielikuvitusta!
"Seuraavaks me vedetään sellanen progepläjäys, että te saatanan kakarat ette löydä kotiinne."

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Mielikuvitus.
« Vastaus #45 : Tammikuu 09, 2005, 13:29:59 »
Minulla on vilkas mielikuvitus, joka toisaalta on suuri hyöty kirjoittaessa, mutta josta toisaalta on myös haittaa: Kehittelen uskomattomia unelmia tulevaisuudestani, kokonaisia tarinoita, jotka eivät kuitenkaan tule koskaan toteutumaan.

En osaa katsoa elokuvia tai televisiota, koska niissä kaikki on tyrkätty valmiina nenän eteen ja minusta kaikesta parasta on juuri kun voin ITSE kuvitella, miltä henkilöt ja paikat näyttävät. Olen myös kova lukemaan rivien välistä, minkä vuoksi olen lähes varma, että Siriuksella ja Remuksella on selkämme takana salasuhde. Kun kuulen kovan poksahduksen, ajattelen ensimmäisenä että "kas vain, joku taisi kaikkoontua juuri", ja kun näen ilman väreilevän, tulee ensimmäisenä mieleen että haltijat ovat kannoillani :D

Toisin sanoen olen vainoharhainen. Mielikuvituksestani on runsaasti haittaa myös silloin, kun alan nähdä olemattomia ongelmia ympärilläni. Jos en kuule ystävästäni mitään pariin päivään, uskon että hän on verisesti suuttunut minulle ja minun on pakko soittaa hänelle ihan vain että tiedän kaiken olevan ok.

Lisäksi minulla on runsaasti ns. "mielikuvitushenkilöitä", joista on tullut kaveripiirissäni ikään kuin sisäpiirin vitsi. Mauno H esimerkiksi asuu sänkyni alla, ja juuri siksi minun on aina loikattava nukkumaan mennessäni sänkyyn metrin päästä, sillä pelkään hänen tarttuvan minua jalasta. Kaapissani minulla taas on Ron Weasley, ja yhdessä välissä minulla oli myös Ville, amis-poikaystävä xD.

Lapsena keksin aina parhaat leikit, ja vieläkin minulla on mitä hulluimpia päähänpistoja aina silloin tällöin. En osaisi nauttia kirjojen lukemisesta ilman hyvää mielikuvitustani, sillä miten muuten osaisin kuvitella elävinä edessäni ne kaikki uskomattomat seikkailut, maisemat ja henkilöt?
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa Drámella

  • ihan hirveen ilkeä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Livejournal
    • LJ
  • Pottermore: NifflerHallow18061
  • Tupa: Luihuinen
Mielikuvitus.
« Vastaus #46 : Tammikuu 09, 2005, 16:32:30 »
Mielikuvitus.? Paras ystäväni, jota vihaan, välillä rakastan.
Niin, karmaisevaa mielikuvituspuoliskoani edustaa tämä: Pelkään hirveästi, joka paikassa, aina, kenen kanssa vain, yksin tietenkin eniten. Melkein aina. Pelkään yksin pimeää, metsiä, ym. Pelkään pimeää ja metsiä vielä enemmän kaverin kanssa, koska pelkään että joku tappaa minut. Jopa ystäväni. Esim, kävelen metsässä ystävän kanssa, pelkään, että hän kääntyy yhtäkkiä minuun päin, hänellä on punaiset silmät ja hän tuijottaa tyhjyyteen, hän tappaa minut. Ei, minä en edes katsele telkkarin jännitysohjelmia tai kauhuleffoja (leffoja joskus.) Tai jokin mielikuvitusolento hyökkää, siis ihmissudet ovat niitä pahimpia. (vaikka rakastan susia.)

Sitten niitä hyviä puolia, osaan kirjoittaa tarinoita, joissa mielikuvitus lentää, mutta ne ovat jollakin tapaa todellisia. Äidinkielenoepttajmme antaa minulle aina 9 ylöspäin arvosanat.

Hmm, pienenä jouduin aina leikkimään yksin, ei minulla sisaruksia ole (paitsi 2 veljeä, jotka olivat silloin jo niin vanhoja, etteivät leikkineet.) kavereita ei pienenä ollut, olin hirveän ujo ja syrjäänvetäytyvä. (paitsi äidin hoitolapset.), joten keksin omia mielikuvitusleikkejä ja -maailmoja joihin muut eivä päässeet.

Mielikuvituksesta on minulle ollut sekä hyötyä, että haittaa. Mutta, ilman noita pelkotilojani, en osaisi kirjoittaa tarinoita puoliksikaan näin hyvin. Pohjustan tarinani pelkoihini, nimeän hahmot kuvitteellisesti, mutta tarinat ovat totuuspohjaisia, paitsi jotkut, mutta kaikissa olen käyttänyt noita pelkoja hyväksi joillain tavoin.
haistan, haistan ihmislihaa, sanoi kuu ja hymyili julmaa, verenhimoista hymyään.

Largo

  • Ankeuttaja
Mielikuvitus.
« Vastaus #47 : Tammikuu 09, 2005, 21:08:05 »
Mielikuvitukseni taitaa olla ylivilkas... Siltä se ainakin tuntuu...

Pienenä tapasin kehitellä itselleni mielikuvitusystäviä, joiden kanssa keskustelin aina kun paloin halusta kertoa jotain, eikä minulla ollut mahdollisuutta kertoa sitä muille. Kun olin ärtynyt, riitelin pahasti mielikuvitusystävieni kanssa, purin kiukkuni heihin. He olivat mukana, kun minua pelotti. Todellisempia ystäviä saa hakea, vaikka he olivatkin vain päässäni. Nykyään käytän mielikuvitustani etenkin kirjoittamiseen. Ärsyttää, kun kehittelen päässäni loistavan tarinan, jonka haluaisin kirjoittaa aineeksi, mutta sitten äidinkielen opettajamme onkin juuri keksinyt ne kaikki maailman aiheet, joihin tarinani ei sovi.

Mielikuvituksesta on hyötyä tarinoiden keksimisessä ja muussa sellaisessa. Haittaa siitä oli varsinkin pienenä, kun kehittelin päässäni murhamiehiä ja hirviöitä, jotka ovat tulossa hyökkäämään kimppuuni. Niinä öinä ei valo sammunut minun huoneestani. Yhä vielä saatan pelästyttää itseni kammottavilla ajatuksillani, joita on vaikea pitää hallinnassa, jos yöllä narahtelee lattia huoneeni oven ulkopuolella.

Fiona

  • Ankeuttaja
Mielikuvitus.
« Vastaus #48 : Elokuu 09, 2005, 15:48:32 »
Minulla on mielikuvitusta vaikka muille jakaa. Nytkin kirjoitan kirjaa tai katsoo nyt tuleeko siitä pelkkä novelli. Aihe on kyllä mitä merkillisin, josta en sano sanaakaan.
Vaikuttaa aika paljon elämääni, ei ole päivääkään jolloin en käyttäisi mielikuvitustani. Mietin yleensä aina kirjaani liittyviä asioita ja alan kehittelemään siitä sitten juttua ja hetken päästä huudahdan, että olen nero. :p
 
Kuvittelen myös kaikenlaisia asioita, joita tuskin on olemassa. Ja se on ärsyttävää joskus. Se on inhottavaa kun ei joskus voi olla ajattelematta sitä asiaa mitä ajattelee. Siinä vaiheessa alan hokemaan itselleni jotain muuta. Olen outo/kummallinen, tiedän.

Ja sitten jos näen harhoja niin taashan se mielikuvitus saa otteen tälläisestä typeryksestä. Kysykää vain kuinka paljon näen harhoja. Liikaa.
Jos satun olemaan yksin kotona illalla niin alan kuulemaan ääniä ja taas sitä mennään. Onneksi tätä ei tapahdu aina, mutta joskus se vain on todella rasittavaa.

Elewyn

  • Ankeuttaja
Mielikuvitus.
« Vastaus #49 : Elokuu 09, 2005, 16:21:04 »
Kyllähän minultakin mielikuvitusta löytyy, joskus ehkä jopa vähän liikaakin... Kun olin ihan pieni, keksin vaikka mitä juttuja ja tarinoita, pidin tarinoiden keksimisestä jo silloin. Voisi olla helppo sanoa että en enää keksi mitään tarinoita tai kuvittele asioita - mutta pakko möyntää että vieläkin elän välillä unelmissa ja keksin jatkuvasti lisäyksiä fantasiatarinaani. Yleensä kuvittelen esimerkiksi puhuvani jollekkin julkulle tai kuvittelen että tapaan hänet...(He hee, pakko myöntää mutta nuo minun muusikkoni ja näyttelijäni ovat pinttyneet päähän...) tai sitten kuvittelen ihan outoja juttuja, esim. koulussa tai autossa. Tulee vain yhtäkkiä mieleen joku typerä juttu ja alan siitä sitten vääntämään jotain tarinaa tai tapahtumaa...Lähinnä fantasiatarinaani. Sitten jossain
vaiheessa havahdun ja ihmettelen suuresti mistä sekin asia oli tullut mieleeni. En voi itselleni mitään, pidän mielikuvituksesta ja tarinoiden keksimisestä...Yleensä sen jälkeen jos esim. möläytän jotain tyhmää tai joku piikittelee minulle mietin että mitä olisin voinut sanoa erilailla. En yleensä puhu itsekseni...(kai..) mitä nyt joskus tulee vahingossa pölötettyä vaikkapa...ööh.. julisteille....?!? O.o
Mielikuvitukseni on kyllä vähän vähentynyt, tykkäsin ennen varsinkin piirtää eri juttuja paperille, mutta nyt se ei tunnu luonnistuvan millään. Haluaisin myös kirjoittaa kirjaa mutta sitten kun sitä rupeat kirjoittaa tuntuu että mielikuvitus valuu kokonaan pois..

Hui, en tiennytkään että minulla on nuinkin pelottava mielikuvitus...
Mielikuvitus on ihana asia, eikä sitä kannata heittää pois sen takia että se muka olisi jotenkin "lapsellista" tai jotain.. Eihän siitä sitä paitsi tarvitse kaikille selostaa? ;)