Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 2 [3] 4 5 6 7 8 9 10
21
Taikuuden historia / Vs: Kummitukseksi tuleminen
« Uusin viesti kirjoittanut Kynttiläkäärme Syyskuu 07, 2018, 15:47:28 »
Kuoleman Varjeluksia lukeissani aina ihmettelen sitä Harryn ja Dubledoren kohtaamista King Crossilla. Minulla jäi jotenkin sellainen kuva, että sellainen tila on juuri se välivaihe, jossa mietitään hypätänkö junaan vai palataanko takaisin. Koska Harry oli hirnyrkki ja Avada loitsu ainoastaan tuhosi hirnyrkin, ei Harrya. Harry pääsi sen takia elävänä takaisin, muuten jos hän olisi halunnut takaisin hän olisi palanut haamuna. Tännöinen teoria minulla jäi ja jotenkin oletin että Dubledore on kanssa siinä samassa tilassa, siksi hän kohtasi Harryn siellä. Tavallaan että Dubledore on jo vuoden pohtinut haluaako takaisin haamuksi, vai meneekö eteenpäin. En tiedä, mutta tämä on ainoa teoria miten käsitän kohtauksen Kig Crossilla. Muuten se ei tunnut käyvän minun mielessä järkeen.
22
Taikuuden historia / Vs: Tarvehuone
« Uusin viesti kirjoittanut Kynttiläkäärme Syyskuu 07, 2018, 15:34:22 »
Aloin tässä Taikuuden historiassa miettimään kuinka pitkälle velhojen sukupuut ulottuvat, niin että niistä tiedetään. Jääkö se Tylypahkan perustajiin, vai onko tiedossamme vielä sitäkin vanhempia velhoja ja noitia. Myös sitä mietiskelen kuinka kotitontut ovat päätyneet velhojen palvelukseen.
23
Taikuuden historia / Vs: Seljasauvan herruudesta
« Uusin viesti kirjoittanut Kynttiläkäärme Syyskuu 07, 2018, 15:31:46 »
Juuri luin Kuoleman Varjelukset j ajäin pohtimaan tätä Seljasauvan mysteeriä itsekkin. Olivander käytti nimen omaan sanaa Kukistaa niin sauva siirtyy velholta velholle. Mutta mitä tässä tapauksessa tarkoittaa kukistaminen, aseistariisuntaa, kaksintaistelua toisen tappamista, kaikkia näitä vai ei mitään näistä? Malfoy ei tapellut Dumbledoren kanssa, ainoastaan riisui aseista. Jotenkin luulen, että tuo Kukistaminen on juuri sitä epämääräistä velhotietoutta ja koskee kaikkia sauvoja. Jos jossain kaksintaistelussa kesken tappelun saat karkotaseilla toisen sauvan itsellesi, se ei mielestäni silloin tarkoita, että sauvan herruus tulee sinulle. Ehkä siihen kanssa liittyy tilanne missä sauvan kanssa taistelee ja onko omistajalla tai vastustajalla oma sauva vai jonkun toisen (ei kukistetun) sauva. Voittaako vahvempi sauva aina heikomman?
24
Elokuvat / Vs: Tuhkimo (Cinderella)
« Uusin viesti kirjoittanut Kynttiläkäärme Syyskuu 07, 2018, 15:26:18 »
Disneyn klassikko Tuhkimo on yksi suurimpia elokuvarakkauksiani. Tykkäsin siitä jo lapsena, mutta ei se silloin noussut ylitse muiden vaan oli ihana, söpö ja kiva prinsessaleffa niin kuin kaikki muutkin. Siinä parikymppisenä kun katsoin Tuhkimon ajatuksella ja antaumuksella uskalsin hypätä satuun aivan eri tavalla.

Vaikka kuinka kimalteinen ja satumainen leffa onkin, niin minust Tuhkimo on hyvä esimerkki naiselle ja äärimmäisen rohkea likka. Sitä on alistettu monta vuotta, saanut tehä kaikki kotityöt sun muut. Hän on tehnyt sitä niin kauan, että on jo tottunut ja tavallaan tyytynyt tässä ns. perheessä rooliinsa. Tuhkimo kuitenkin joka yö jaksoi unelmoida ja haaveilla sitä paremmasta, jota tuolla satumaisessa linnassa oli ja kun salama taivaalta tapahtuu, eli kutsut linnaan tulee kaikille naimaikäisille Tuhkimo todellakin innostuu ihan samalla tavalla kuin sisarpuolet. Hän todella haluisi lähteä linnaan ja tekee kaikkensa, että työt saa tehdyksi, mutta äitipuolihan siinä on esteenä. Ihanat lintu ja hiiriystävät kun saavat Tuhkimon mekon tehtyä tyttö on onnesta soikeana ja ei ihme. Hänen suurin haaveensa käy juuri toteen. Hän ei ole tehnyt mitään väärää, mutta juurikin äitipuolen merkistä sisarpuolet repii mekon hajalle. Tuhkimo ei pelkästään ole vihainen näille siskoilleen, vaan äärimmäisen surullinen, sillä hänen kaikkien aikojen suurin haaveensa oli niin lähelä toteutua. Koska hän oli toivonut sitä linnaan pääsyä koko elämänsä niin vahvasti, sen voimalla Kummitäti saapui pelastamaan, antamaan mahdollisuudenm, loput on kiinni Tuhkimosta itsestään ja kaikkihan me tiedämme mitne lopssa kävi.

Tuhkimo edustaa itselleni haaveilun voimien tärkeyttä, rohkeutta (kun sai mekon niin meni juhliin ja etti sen prinssin käsiinsä, mistä oli niin akuan haaveillut), kekseliäisyyttä (hakekaa Bruuno!) ja ennen kaikkea Disneyn taikaa. Unelmat voivat toteutua.
25
Anime / Vs: Pokémon
« Uusin viesti kirjoittanut Kynttiläkäärme Syyskuu 07, 2018, 12:12:57 »
Taidan olla samaa ikäpolvea kuin Samettiina, sillä Pokémon todellakin oli se hittijuttu ollessani jotain 8 v, eli noin 20 vuotta sitten. Lauantaiaamuni huipentui Pokémonien katsomiseen ja niitä tuli nauhoiteltua vhs-kasetille, leikittyä ite takapihalla, taiteltua lusikoita kuten Sabrina jaksoissa ja vaihdeltua pokékortteja ja kerättyä tarroja. Koko ekan kauden olen suomeksi saanut koneelleni netistä ladattua ja nyt kun sitä katsoin niin sarja tuntui välillä todella tylsältä, sillä jokaisen jakson juono oli lähes samanlainen. Rakettiryhmä oli lapsena minun kuin monen muunkin suosikki, mutta Jessien ja Jamesin toilailut toivat sarjaan vain huumoria, ne eivät oikein vieneet juonta eteenpäin. Oma nostalgisuutensa sarjassa kyllä on.

En muita kausia katsonut Pokémoneja ja elokuvustakin vain kolme ensimmäistä olen nähnyt. Koska Brock on hyviksistä suosikini, olin todella pettynyt 2 elokuvaan, missä hänet on korvattu jollain muutta tyypillä. Vulpix on minunkin suosikki pokémonini. Pokémon go pelin ilmestyessä katsoin siis tämän sarjan pitkästä aikaa ja täytyy myöntää, että se inspiroiminua Pokémon gon pelaamiseen. Peli jäi itellä vuodeksi tauolle kännykän vaihdon takia ja nyt kun sen kesällä uudestaan latasin olin aika pettynyt, kun Pokémoneja on jo liikaa, kun ei ole vainniitä 1 tyypin pokémoneja johon olen ite tottunut.

Pokémon kausia on tietääkseni animoitu ainakin 10 ja leffoja varmasti jo tuplat enemmän. Lastensarjaksi se on aika pitkäikäinen, mutten usko, että japanin ulkouolella muilla kuin muutaman ekan kauden faneilla tuskin on kannattajakuntaa.
26
Artistit / Vs: Backstreet Boys
« Uusin viesti kirjoittanut Kynttiläkäärme Syyskuu 07, 2018, 11:52:08 »
Olisiko tänä vuona, kun Youtubesta löysin bäkkärien jonkun uuden musavideon ja katsoin sitä sekalaisen nostalgiahämmennyksen turvin. Vanha Backstreet Boys fani sisälläni heräsi, samalla kuin katsoin videota järkyttyneenä. Kapaaleessa (jonka nimeä en nyt muista) ei ollut mitään imua, mutta ehkä eniten olin vain järkyttynyt vanhan kuinnon bäkkärien ulkonöstä. Nicilla parta, A.J. näytti juopolta ja ainoa joka oli vähänkin nuorekkaan oloinen oli Kevin, joka on porukan vanhin. Ei ei ei. Minule bacckarit on se vuoden 1998-1999 Everybody musiikkivideon hirviöt, Nick muumiona, A.J. hirviönä, Kevin vihreänä frankenstainena, Brian Ihmissutena ja Howie vampyyrina. Sellaisesta bacckareista minä tykkään ja saan nostalgiapärinöitä. Tämä uusi ei ole se Backstreet Bpys jonka minä tunnen. Olen edelleen kateellinen siskolleni, joka näki Bäkkkärit Hartwal areenalla 1999..
27
Musiikki / Vs: Koulun musiikin opetus
« Uusin viesti kirjoittanut Kynttiläkäärme Syyskuu 07, 2018, 11:46:12 »
Taidan kuulua niihin harvoihin joille ala-asteella ei tyrkitty nokkahuilua käteen. Koko kouluaikanani ei sitä tarvinnut opetella soittamaan. En tiedä mikä on musiikki kouluaineen syvällisin tarkoitus, mutta uskoisin sen olevan saada oppilaat kiinnostumaan ja innostumaan musiikista, ei niinkään opettamaan laulamista. Tykkäsin aian itse musiikin tunneista peruskoulussa, vaikka koinkin etten paljoa mitään niissä oppinut. Harmitti kovasti kun r-opetukseni oli viidennellä ja kuudennella luokalla musiikkitunnin päällä, sillä musiikkia oli yksi tunti viikossa ja se r-opetus kesti yleensäsen 20 minuuttia, joka oli juuri sen tunnin päällä.

Ala-asteella noin 1-4 lk aikana en muista olleen erillistä musiikkin opettajaa, vaan silloin laulettiin aina silloin tällöin muitten oppiaineiden yhteydessä. Joku laulukoekin taisi olla, saatiin jostain laulukirjasta itse valita kapple, jota opettaja soitti ja saattoi laulamisessa tukea mukana että jokainen uskalsi. Nämä tehtiin ihan yksi kerrallaan, ettei muita ollut kuuntelemassa. Taisin laulaa Jänöjussin mäenlaskun.

5-6 lkn aikana meillä oli naapuriluokan opettaja musiikinmaikkana, eikä hän mielestäni kamlaman hyvä ollut. Opettelimme vaativaa teoriaa, jota kukaan ei meinannut oppia. Luokkamme priimus, tyttö joka harasti musiikkia sai tuosta teoriakokeesta 7 ja kaikki muut arvosanoja 4-6. Tämä koe uusittiin, koska se oli yksinkertaisesti kaikille liian vaikea, mutta koepäivänä kun olin sairas en saanut sitä sittenuusia ja siksi musiikinnumeroni oli todella matala tuonna vuonna. Se oli todella epäreilua. Kokeessa kysyttiin paljon jostain klassisesta musiikista ja yksi koe kysymyksistä oli montako laulua laulettiin Sound Of Music elokuvassa. Katsoimme sitä musatunneilla ja laulut piti laskea. Vähän hankalaa oli, kun puolet tunneista oli siellä R-opetuksessa. Eikä tuo opettaja tietenkään sitä ottanut huomioon. Viimeisenä vuonna muistan meidän olleen paljon ihan musiikkiluokassa, jossa laulettiin Meksikon Pikajunaa ja Vanhoja Poikia Viiksekkäitä. Laulukoetta ei ollut, mutta jokainen sai tehdä esitelmän jostain artistista / bändistä ja tämän esitelmän pohjalta sai arvosanan. Musiikin numeroni nousi, kun tein pitkän esitelmän Backstreet Boyssista. Ihan viimeisellä musiikintunnilla pidettiin levyraati ja sen voitti ylivoimaisesti Jope Ruonansuu kappaleella Työnnä Kännykkä Hanuriin. Opettaja ei oikein pitänyt siitä, mutta kaikki pojat ja se tyttöjoukko joka ei välttänyt Britney Spearssista antoi äänensä Jopelle :)

Yläasteella musiikintunnit muuttui siinä mielessä, että ainoastaan lauelttiin jotain randomi kappaleita ja luokan pojat, joilla oli oma bändi soittivat. Yhden vartin koko yläasteikänä sain olla basson, rumpujen ja kitaran takana, eikä siinä ajassa kyllä mitään ehtinyt oppimaan. Laulukoe oli 7 luokalla ja sai laulaa porukassa jos halusi. Vedimme neljän tytön ryhmänä Dingon Levotonta Tuhkimoa ja opettaja kommentoi esitystä ihan kivaksi ja antoi jokaiselle arvosanaksi 8. Vähän jäi olo, ettei häntä edes kiinnostanut.  Lukiossa otin yhden valinnaisen musiikin kurssin, mikä oli virhe. Siellä varsinkin oli opettajien lellikkejä ja minä ja muutama muu jotka ottivat kurssin ihan muuten vaan joutui kuoroissa takariviin, eikä saanut koskea mihinkään soittimeen. Kaikki muut luokkalaisetkin katsoi minua kuin ruttoa (ilmeellä mitä toi tekee täällä) tuli kurssilta litsattua. Yllätyin itsekkin, että sain numeroksi 8, vaikken puolillakaan tunneilla ollut paikalla. 

Koulun musiikin opetus ei kyllä itsellä edesauttanut innostustani musiikin pariin, vaan olen sen ihan muulla tavalla löytänyt.
28
Musiikki / Vs: Bändipaidat
« Uusin viesti kirjoittanut Kynttiläkäärme Syyskuu 07, 2018, 10:47:06 »
Aikoinaan bändibaidat taisi olla jonkilainen ilmiö tai trendi. Viimeaikoina en olekkaan sellaisia paljon nähnyt ihmisten päällä. Lukioiässä eli noin 10 vuotta sitten ainakin niitä näkyi enemmän mielestäni sen aikaisella paikkakunnalla liikkellä, ylä-aste aikoina taisi näkyä jopa vielä enemmän.

Muutaman bändipaidan omistan vielä. The 69 Eyes paita, jossa on ruusuja ja korppeja, Popeda paita missä on kersantti merkki ja lukee kersantti Karoliina, sekä Yö paita jossa lukee Vie mut minne vaan. Perinteinen The Ramones logolla oleva toppi löytyy myös ja The Doors logolla olevan topin kanssa omistan, kun eräältä tutultani sain ilmatteeksi sellaisen pienen paidan ja siirsin logon mustaan toppiin. The Doors ja The Ramones paidat saatan laittaa lähes minä tahansa päivänä päälle, mutta nuo muut paidat, ne kun on juurikin tätä nahtia girlie mallia (kokoa XL-kylläkin) niin käytän niitä pääosin vain kyseisten orkesterien keikoilla. Joskus myös muuten arkipaitana. The 69 Eyes huppari on porukoillani ja käytän sitä lähinnä mökillä ja Sixtari teemainen The Night With The vampires paita on vieläkin kaapissa, mutta sen on niin paksua kangasta, ettei siksi tule käytettyä. 

Aikoinaan, silloin 10 vuotta sitten omistin bändipaitoja hurjasti enemmän. Oli Olavi Uusivirta paita, sininen Children Of Bodon paita, ainakin kolme Hanoi Rocks paitaa, Marilyn Manson paita... Silloin oli jotenkin tarve mainostaa päälläni mistä jutuista tykkäsin. Nykyään en oikein välitä mitä päälleni laitan ainakaan samalla tavalla.

Bändipaidat olen vahvasti mieltänyt hevibändeihin tai sellaisiin suht isoihin bändeihin, jotka on ollut jo monta vuotta elossa. Popedan Ratinan keikalla lähes joka toisella näin Popeda paitoja päällä. mietinkin, että johtuuko nykyään bändipaitojen väheneminen katukuvassa nykymusiikin murroksesta. Kun rock musiikki ei ole nyt suomessa massamuotia, niin rockaiheiset bändipaidat ovat vähentyneet huomattavasti. Vai käytääkö jotkut Cheekin kuuntelijat Cheekpaitoja? En tiedä, kun en sellaisissa piireissä pyöri. Mitkä bändipaidat oavt yleensäkkin tällä hetkellä in? Kiinnostaisi tietää...
29
Musiikki / Vs: Kotimaisen musiikin alennustila
« Uusin viesti kirjoittanut Kynttiläkäärme Syyskuu 07, 2018, 10:30:12 »
On jännä lukea näitä lähes 10 vuoden takaisia kommentteja, minusta tuntui että kotimainen musiikki oli aika hyvää vuosian 2000-2010. Nyt kun kuuntelen radiota en meinaa millaan löytää kanavaa, jossa on yhtään kuuntelukelpoisa, suomalaista biisiä. Minusta tuntuu, että Vain Elämää formaatti on tuhonnut suomalaisen musikin ja vienyt sen aivan värään suuntaan: hiphop on nykyään poppia, pop on nykyään rokkia ja se mitä minä kutsun rock musiikiksi tyypit sanoo heviksi. Ja Iskelmä, se on poplistoilla? Olenko vanhanaikainen, kun kuuntelen mieluummin Nylon Beatia kuin Eriniä iniemässä. Cheek teki sen, että rap ja hiphoptyylinen musiikki on nykyään valtavirtapoppia. Myönnän, etten ikinä ole kuunnellut kokonaista Cheekin kappaletta, sillen ajatuksella. Ihmettelen kun Emma-gaalassa vuoden bändi titteli annettiin jollekkin JVG:lle, jossa on kaksi nuorta jätkää riimittelemässä kaljanjuonnista. Se on duo, ei mnusta mikään bändi.

Onneksi suomessa on vielä hyviäkin yhtyeita, tosin vanhoja sellaisia. Ei soi enään radiossa usein, eikä ole mediassa esittelemässä itseään, mutta edes keikkailevat. Neljä Ruusua, Popeda, Yö ja Eppu Normaali ovat onneksi edelleen voimissaan ja toivon, että kymmenen vuoden kulttua nämä bändit jaksaa yhä. Cheekit sun muut ovat pieniä tähdenlentoja tälläisten 30 vuotta kestävien yhtyeiden rinnalla.
30
Leprous - Third Law

Se on talvi nyt, Einar Solbergin vokaalit palelluttaa mut kylmiin väreisiin.
Sivuja: 1 2 [3] 4 5 6 7 8 9 10