Vuotava noidankattila

Velhomaailma ja sen ihmeet => Velhomaailman taideakatemia => Silosäkeen tarinat (S) => Aiheen aloitti: Vilionkka - Heinäkuu 03, 2012, 11:18:36

Otsikko: Lemmen polkuja S (one shot, Sirius/OC)
Kirjoitti: Vilionkka - Heinäkuu 03, 2012, 11:18:36
  Lemmen polkuja

Kirjoittaja:HutsuO
Tyylilaji: romance
Ikäraja: S
Summary: Kertoo Siriuksesta ja tämän rakkaudesta Marjaan (<-ofc).

A/N:Siis kirjoitus virheitä voi olla (ja paljon). Ensimmäinen ficcini, joten en tiedä onko teksti luettavaa, mutta lukekaa ja kommentoikaa! :)

//Zenz muokkasi pois ison fonttikoon, pieni on kaunista :)
// & Renne muokkasi parituksen otsikkoon. :)




Kulman takaa ilmestyi komea, mustahiuksinen poika, yksin mietteisiinsä vaipuneena. Sirius Musta, tuo viides luokkalainen rohkelikko, aina löydettävissä kauniiden tyttöjen luota, mutta nyt kaikki näytti olevan toisin.

Aivoissani tuntui outo paine, joka sai minut vain vaeltamaan käytävällä eteenpäin. Kaikki oli muuttunut hänen muutettuaan Tylyahkaan ja pääsevän vielä rohkelikkoon. Sirius ei ollut koskaan tuntenut näin, hän oli aina vain ajelehtinut tytöstä toiseen eikä koskaan kuvitellut, hänen, kaikkien naisten, mummojen, vauvojen ja koirien naurattamisen jälkeen kokenut ihastumisen täyttävän hänen päätään.

Tuo tyttö oli vetänyt maton yhtäkkiä poika rukan alta. Tietämättään tietenkin. Huokaus pojan suusta kaikui tyhjällä käytävällä. Turhautuneena Sirius valui seinää pitkin alas lattialle painaen päänsä käsiinsä, jotka tärisivat hillittömästi.

Vaikka yrittäisin ajatella muuta tyttö hyppää aina minun ajatuksiini salakavalasti. Marjan koko päiväinen ajattelimen oli saanut Siriuksen mutisemaan, jotain raittiista ilmasta kolmelle kelmille, jotka olivat tuijottaneen kaikki eri suuntiin huomaamattaan jo kuukauden masennuksissa olevaa poikaa.



Pian käytävälle kaikui, auringon laskeutuessa hiljalleen mailleen, tyttöjen naurua, jostain läheiseltä käytävältä. Olisi outoa nähdä Sirius yksin, ilman kelmejä, siksi Sirius yritti nousta ylös, mutta jalat kuin spagettia hän liukui takaisin kivi lattialle. Tytöt ilmestyivät kulman takaa, ihan liian pian, Siriuksen mielestä. Tytöt pysähtyivät heti etummaisen tytön huomattua Siriuksen lattian rajassa.

Ei voi, ei voi olla totta! Juuri kaikista tytöistä siinä seisoi, Marja tytöistä kaunein, kerrassaan syötävän hyvän näköinen, punaisine poskineen ja ruskeine kiharineen. Siinä hän seisoi halveksintaa tihkuva katse kohti Siriukseen punastuneisiin poskiin. Poika ei ollut koskaan pounastunut tai nolostunut tyttöjen nähden, ja miksi Marja nyt olisi poikkeus?

Marjan kaverin olivat korpinkynnestä, joten Sirius ei heitä tuntenut. Tytön kaverin katsoivat ällistyneinä Marjaa ja sitten Siriusta ja heidän huulilleen nousi jännittynyt hymy. He vaihtelivat keskenään katseita ja yrittivät sitten poistua käytävältä, mutta Marja oli lähteä heidän mukaansa. Poika ei ehtinyt ajatella, mikä häneen meni kun hän huusi.

-Odota! Minne nyt noin kiire?

Tytöt rupesivat kikattamaan ja juoksivat pois, mutta Marja oli jäänyt. Hän rypisti otsaansa ja puhui.

-Miksi, miksi luulet, että minua kiinnostaisi?

Jopa tytön ääni sai Siriuksen pään menevään sekaisin, jolloin hän änkytti, jotain, mutta ei ehtinyt sanoa mitään,  kun tyttö jo lähti kohti rohkelikko tornia.

Poika lysähti kasaan hiljaa itsekseen kiroillen. Miksi juuri kaikista tytöista Marja ei tykännyt minusta? Kylmä tuulen vire sai pojan heräämään ajatuksistaan ja huomaamaan illan olevat jo pitkällä. Päättäen paeta lämpimään  pylvässänkyynsä hän kokosi itsensä, nousi ja lähti laahustavin askelin käytävää takaisin tulo suuntaansa. Vain Marja ja turvaa tuova sänky pyörivät pojan päässä, eikä edes mahankurina saanut häntä hakemaan ruokaa.




Saavuttuaan torniin, pitkältä tuntuvan matkan jälkeen. Oleskeluhuoneessa Sirius kuuli hiljaista nyyhkytystä kauimmaisesta nojatuolista, jossa punahiuksinen tyttö, Lily silitteli itkevää Marjaa.

Jotkut ohikulkevat suunnistivat askeleensa suoraan makuusaleihin, mutta Sirius oli jämähtänyt paikoilleen. Mikä oli saanut Marjan itkemään noin nopeasti heidän viime tapaamisestaan?

Kumpikaan tytöistä ei huomannut poikaa, joka oli jotenkin menettänyt aivonsa, nähtyään itkevän Marjan. Hän heräsi eloon vasta, kun James kiiruhti poikien makuusaleista, hypäten tämän niskaan kovalla äänellä, niin että tytötkin huomasivat heidät. Marja pyyhki pikaisesti silmiään ja ryntäsi sitten järkytyksestään tyttöjen makuusaleihin vieviin portaisiin. Lily sen sijaan katsoi moittivasti poikia, varsinkin Jamesia. Pudisti päätään Siriuksen nopeille askelille tytön perään ja lähti itse perään.

James joutui raahaamaan Siriuksen rappusia ylös ja asettamaan pojan sänkynsä laidalle. Hän rupesi tenttaamaan, missä Sirius oli ollut ja miksi oli menettänyt jalkansa. Monen tyynyniskun jälkeen Sirius kertoi kavereilleen, kun Peter ja Remuskin olivat liittyneet seuraan, mitä oli tapahtunut.




Samaan aikaan Lily oli saanut Marjan itkukohtauksen vähenemään. Tytön jäänsiniset silmät olivat punaiset ja ruskeat kiharat sekaisin kehystäen Marjan kauniit kasvon piirteet.

-Mikä sinulla on hätänä? Puhuminen auttaa. Lily kannusti , Suomesta peräisin olevaa tyttöä sanomalla kaksi viimeistä sanaa suomeksi.

-Sirius... Marja nyyhkytti, mutta veti syvään henkeä ja jatkoi.

-Ihastuin Siriuskseen, melkein heti tavattuani hänet. Kuulin noin viikko sitten kun Kelmit puhuivat, että Sirius olisi ihastunut minuun. He perustelivat sen sillä, että Sirius on ollut masentunut siitä asti kun tapasi minut. Sirius on pyytänyt minua pariin otteeseen  Tylyahoon, mutta olen kieltäytynyt, koska tiedän tai luulen, ettei Siriukselle se merkitsisi mitään. Jos seurustelisimme hetken, Siriuksen tietäen, sen aikaa kunnes on saanut minulta seksiä, se vain pahentaisi asiaa. Siksi olen yrittänyt pysytellä kaukana hänestä ja olla niin tyly kuin pystyn. En halua särkeä sydäntäni... Marjan ääni petti ja niin hän painoi päänsä alas ja antoi kyynelten taas tulvia poskilleen ja levittää ripsivärin hänen silmiensä alle.